Turun kaupunki, Jätteenpolttoliikelaitos (aiemmin Jätelaitos) Linnankatu 55 K 20100 Turku

1(44) YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro Dnro 72 YLO LOS-2008-Y-275-111 Annettu julkipanon jälkeen 30.9.2009 ASIA Päätös Turun kaupungin Jätteenpolttoliikelaitoksen ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisesta hakemuksesta, joka koskee Orikedon jätteenpolttolaitoksen toiminnan jatkamista. LUVAN HAKIJA Päätös sisältää myös ympäristönsuojelun 101 :n mukaisen ratkaisun toiminnan aloittamisesta lupapäätöstä noudattamalla mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Turun kaupunki, Jätteenpolttoliikelaitos (aiemmin Jätelaitos) Linnankatu 55 K 20100 Turku LAITOS/TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Orikedon jätteenpolttolaitos, Polttolaitoksenkatu 13, 20380 Turku Toimialatunnus: 403, 90020 Liike- ja yhteisötunnus: 024819-8 Kiinteistörekisteritunnus: 853-92-41-3. Lupaa haetaan Orikedon jätteenpolttolaitokselle, joka sijaitsee Turun kaupungin Orikedon kaupunginosassa korttelissa 41, tontilla 3, jolla jätteenpolttolaitos on toiminut vuodesta 1975 lähtien. Laitos on saneerattu ja uusi savukaasujenpuhdistusyksikkö on otettu käyttöön vuonna 1995. Samalla laitosalueella, viereisellä tontilla 2 sijaitsee Oy Turku Energia Ab:n lämpökeskus. Lämpökeskus on toiminut vuodesta 2001 lähtien ja siinä on ollut käytössä yksi polttoaineteholtaan 43,5 MW p kiinteän polttoaineen peruskuormakattila. Oy Turku Energia Ab:n ympäristölupahakemus koskien toiminnan muuttamista siten, että lämpökeskukseen otettaisiin käyttöön toinen polttoaineteholtaan 43,5 MW p kiinteän polttoaineen kattila, tuli Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä vireille 16.6.2008. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentti Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 1 momentin kohta 13 c Jätteenpolttolaitoksella ja viereisellä lämpökeskuksella on sellainen ympäristönsuojelulain 35 :n tarkoittama tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia on tarpeen tarkastella yhdessä. Laitosten luvat on ympäristönsuojelulain 40.n mukaan tällöin käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti. Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Vaihde 020 610 102 Neuvonta 020 690 162 www.ymparisto.fi/los Självständighetsplan 2 PB 47, FI-20801 Åbo, Finland Växel +358 20 610 102 Rådgivning +358 20 690 162 www.miljo.fi/los Valtakatu 6, 28100 Pori Vaihde 020 610 102 Neuvonta 020 690 162 www.ymparisto.fi/los Valtakatu 6, FI-28100 Björneborg, Finland Växel +358 20 610 102 Rådgivning +358 20 690 162 www.miljo.fi/los

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA 2/44 Lupaviranomainen on Lounais-Suomen ympäristökeskus: Ympäristönsuojelulain 31 :n 2 momentti Ympäristönsuojeluasetuksen 6 :n 1 momentin kohta 12 b ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa 20.3.2008. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Lounais-Suomen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupapäätös 28.3.2006, no 22 YLO. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 5.3.2008 no 08/006/1 koskien ympäristöluvasta tehtyjä valituksia. Kaavoitus Orikedon alueella on voimassa sisäasiainministeriön 3.6.1974 vahvistama asemakaava. Asemakaavassa jätteenpolttolaitos on merkitty kunnallisten rakennusten ja laitosten korttelialueeksi, joka on varattu polttolaitosta varten (YTP). Polttolaitos kuuluu alueeseen, jolle on laadittu Turun yleiskaava 2020, jonka Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.6.2001. Kaavassa Orikedon jätteenpolttolaitos on merkitty erityisalueeksi (E). Polttolaitosalueen luoteis- ja pohjoispuolella on luonnontilassa säilytettävä puistoalue. Alueen etelä- ja länsipuolella on lähivirkistysalueita (VL ja VL/s) ja asuntoalueita (AO, AR, AK). Lähimmät asuintalot sijaitsevat noin 200 metrin päässä jätteenpolttolaitoksesta. Ympäristöministeriö on vahvistanut maakuntakaavan 23.8.2004. Orikedon alue on maakuntakaavassa merkitty työpaikka-alueeksi (TP). LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Ympäristön tila ja laatu Maankäyttö, maisema ja rakennettu ympäristö Jätteenpolttolaitos sijaitsee alueella, joka maisemarakenteensa perusteella kuuluu Aurajokilaakson muodostamaan kokonaisuuteen. Aurajokilaakso on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Jätteenpolttolaitoksen läheisyydessä sijaitsevat Orikedon ja Metsämäen pienteollisuusalueet, Halisten ja Räntämäen kerrostalo- ja rivitaloalueet sekä kauempana Topinojan jätekeskus. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Halisten uusi asuntoalue sijaitsee jätteenpolttolaitoksen eteläpuolella ja Räntämäen uusi asuntoalue sen lounaispuolella. Lähin asuinrakennus sijaitsee 180 metrin päässä. Laitoksen itäpuolella noin 50 metrin päässä on kävelyreitti. Orikedon kuntorata sijaitsee noin 100 metrin päässä laitoksesta (kuva 1).

3/44 Ilman laatu Kuva 1. Jätteenpolttolaitos ja biolämpökeskus. Jätteenpolttolaitosta lähinnä olevat koulut ovat Turun Kristillinen Opisto noin 700 metrin ja Halisten koulu noin 800 metrin päässä. Lähimmät päiväkodit ovat Halisten päiväkoti noin 700 metrin ja Räntämäen päiväkodit noin 600 ja 700 metrin päässä. Orikedon alueella ei sijaitse valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lähimpinä polttolaitosta sijaitsevia, paikallisesti arvokkaita luontokohteita ovat Halisten metsikkö ja Vähäjoen laakso, jotka sijaitsevat noin 700 metrin etäisyydellä laitoksista. Riihivainion kivikautinen asuinpaikka sijaitsee noin 100 metrin päässä jätteenpolttolaitoksesta. Turun seudun ilmanlaatua on seurattu 1990-luvulta alkaen yhteistyössä Turun, Raision, Naantalin ja Kaarinan kaupunkien sekä alueen suurimpien tuotantolaitoksien kanssa. Suurimmat ilman epäpuhtauksien päästölähteet ovat Turun seudulla energian tuotanto, teollisuus, öljynjalostus ja liikenne. Liikenteen päästöillä on kuitenkin alhaisen päästökorkeutensa vuoksi merkittävin vaikutus hengitysilman epäpuhtauspitoisuuksiin. Typpidioksidipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Turun keskustassa 73 % ja 89 % ohjearvosta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan talvella ja keväällä. Suuret pitoisuudet aiheutuvat pääosin liikenteen päästöistä. Inversiotilanteessa hiukkasten vuorokausi-keskiarvo on toisinaan ylittänyt ohjearvonpitoisuuden; esimerkiksi helmikuussa 2002 ollen 126 % ohjearvosta Turun keskustassa. Vuonna 1997 valmistuneen leviämismallin (Ilmatieteen laitos) mukaan laitos sijaitsee alueella, jossa rikkidioksidin korkein tuntiohjearvoon (250 g/m 3 ) verrattava pitoisuus on 25-40 g/m 3 ja korkein vuorokausiohjearvoon (80 g/m 3 ) verrattava pitoisuus 8-12 g/m 3. Halisten - Orikedon alueella typenoksidipitoisuuksien vuorokausi- ja tuntipitoisuudet vastaavat selvityksen mukaan kaupungin keskustaa ympäröiviä tasoja.

4/44 Turun seudun ilman laadun pitkäaikaisvaikutuksia kasvillisuuteen on selvitetty Turun seudulla tehdyillä bioindikaattoriselvityksillä vuosina 1990-1991, 1995-1996, 2000-2001 ja 2005-2006. Bioindikaattoriselvityksessä Oriketo lukeutuu Turun keskustaa ja sitä ympäröivään vyöhykkeeseen, jossa ilmanpuhtausindeksi (IAP) on alimmillaan. Indeksin arvo on sitä pienempi, mitä vähemmän jäkälälajeja esiintyy eli mitä voimakkaampaa on ilman saasteiden aiheuttama kuormitus. Useimmat runkojäkälät kärsivät ilmansaasteista, mutta osa voi myös runsastua kuormitetuilla alueilla. Jäkälät reagoivat useisiin ilmansaasteisiin, joista selvimpinä pidetään rikin ja typen oksidien vaikutuksia. Turun seudun korkeimmat raskasmetallipitoisuudet mitattiin vuonna 2005 Turun keskustassa. Lisäksi useiden raskasmetallien pitoisuudet olivat kohonneet selvästi Urusvuoressa, Orikedolla, Luolavuoressa, Pakarlassa ja Pahaniemessä. Kaukokulkeuman aiheuttama rikkilaskeuma on Turun seudulla nykyisin 300-400 mg/m 2 vuodessa ja paikallisten päästölähteiden ympäristössä selvästi tätä suurempi. Rikkilaskeuma ylittää selvästi kriittisen kuormituksen 300 mg/m 2 vuodessa. Kaukokulkeumana tuleva typen kokonaislaskeuma on Turun seudulla nykyisin 400 600 mg/m 2 vuodessa ja suurten päästölähteiden lähialueilla tätä suurempi. Typpilaskeuma ylittää myös selvästi kriittisen kuormituksen. Orikedolle perustettiin vuoden 2008 alussa ilman laadun mittausasema, jolla tarkkaillaan biolämpökeskuksen ja jätteenpolttolaitoksen ja niihin liittyvän liikenteen päästöjen vaikutusta ilman laatuun. Kuvassa 2 on mittausasemalla vuonna 2008 mitatut typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet verrattuna ilmanlaadun vuorokausiohjearvoon: Liikenne Kuva 2. Orikedon mittausasemalla vuonna 2008 mitatut typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuudet verrattuna ilmanlaadun vuorokausiohjearvoon. Jätteenpolttolaitos Jätteitä tuodaan laitokselle tontin pohjoisosassa sijaitsevan Polttolaitoksenkadun liittymän kautta. Poistuva liikenne käyttää tontin etelänpuoleista liittymää. Jätteitä tuodaan kuorma-autoilla noin 90 ajoneuvoa/vrk. Kuormien koko on suurimmaksi osaksi luokkaa 5-6 t. Osa jätteistä tuodaan pakkaamattomina 0,5 t kuormina. Lisäksi laitokselta viedään kaatopaikalle polttojätteitä noin 5 kuormaa/vrk. Jätteitä kuljetetaan arkisin klo 6.15 -

21.15 välisenä aikana. Laivoilta peräisin olevia jätekuormia tuodaan arkisin klo 6.15-23.00 sekä arkipyhisin ja viikonloppuina klo 8.00-23.00 välisenä aikana. 5/44 Pinta- ja pohjavedet Maaperän tila Lämpökeskus Lämpökeskuksen tuleva ja lähtevä liikenne ja käyttää tontin pohjoisosassa sijaitsevaa Polttolaitoksenkadun liittymää. Polttoaineet tuodaan laitokselle täysperävaunukuormaautoilla (150 i-m 3 ). Laitokselle tuodaan päivittäin 8-12 kuormaa ja laajennuksen jälkeen 15-20 kuormaa. Kuljetukset suoritetaan pääosin arkipäivisin päiväsaikaan. Jätteenpolttolaitos sijaitsee Topinojan valuma-alueella. Laitoksen läheisyydessä olevia vesistöjä ovat Vähäjoki ja Topinoja, jotka laskevat noin 1,5 kilometrin päässä Aurajokeen. Polttolaitoksen läheisyydessä ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita. Alueen maaperän laatua on tutkittu vuonna 2006 selvityksessä: "Turun Orikedon jätteenpolttolaitoksen vaikutus lähiympäristön maaperään" (Turun yliopiston Geologian laitos 2007). Tutkimuksessa selvitettiin jätteenpolttolaitoksen pitkäaikaisia vaikutuksia ympäristön maaperän alkuainepitoisuuksiin sekä miten laajalle vaikutukset ulottuvat. Jätteenpolttolaitoksen kuormittava vaikutus Orikedon alueella näkyy erityisesti arseenin, elohopean, kadmiumin ja rikin kohonneina pitoisuuksina. Vaikutuksista esitetään lisää päätöksen kohdassa "Vaikutus maaperään". LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Jätteenpolttolaitos on toiminut vuodesta 1975 lähtien. Laitos saneerattiin 1994-1995. Laitoksessa poltetaan yhdyskuntajätteitä noin 50 000 tonnia vuodessa. Jätteenpolttolaitos muodostuu tyhjennyshallista, vastaanottosiilosta, kahdesta arinakattilasta, jätelämpökattilasta, kahdesta sähkösuotimesta, savukaasupesurista ja lopputuoteasemasta. Laitos tuottaa kaukolämpöä noin 120 GWh vuodessa ja toimii Turun kaupungin kaukolämmön peruskuormalaitoksena. Laitoksessa poltetaan jätteitä kahdella samanlaisella polttolinjalla, joiden mitoituskapasiteetti on 4 t/tunti. Kahden arinakattilan käyttöaika on yhteensä noin 14 000-15 000 h/vuosi. Kattiloiden käyttötehoalue on 2 x 6-12 MW. Kattiloissa käytetään tukipolttoaineena polttoöljyä ja haketta käynnistysvaiheessa. Laitoksen ilmapäästöjä tarkkaillaan jatkuvatoimisin mittauksin FTIR-mittalaitteella, joka mittaa hiilimonoksidin, typen oksidien, rikkidioksidin, orgaanisen hiilen, suolahapon ja fluorivedyn määrää. Myös hiukkasten määrää, vesihöyryä, happipitoisuutta sekä savukaasujen virtausta ja palamislämpötilaa mitataan jatkuvatoimisesti. Ilmapäästöjen kuukausiraportit ovat yleisön luettavissa laitoksen internet -sivuilla, samoin kuin laitoksen toiminnan vuosiraportti. Jatkuvatoimisten päästömittauksien lisäksi ulkopuolinen asiantuntijalaitos tekee tarkistusmittaukset kaksi kertaa vuodessa. Mittausjärjestelmän kalibrointimittaukset tehdään kolmen vuoden välein.

6/44 Poltossa muodostuva arinakuona toimitetaan Topinojan kaatopaikalle erityisalueelle. Savukaasujen puhdistamisessa syntyvät jätteet toimitetaan Ekokem Oy Ab:lle Poriin. Jätepolttoaineiden ja muiden polttoaineiden käyttö Jätteenpolttolaitoksella poltettavat jakeet, niiden määrät ja laatutiedot esitetään taulukossa 1. Yhdyskuntajäte on syntypistelajiteltua ja peräisin Turun seudulta. Taulukko 1. Jätteenpolttolaitoksella poltettavat jakeet, niiden määrät ja laatutiedot Laji Jätekoodi Määrä t/a Kokonaisenergia Tehollinen lämpöarvo Rikkipitoisuus Tuhkapitoisuus Kosteus (%) (MJ/kg) (%) (%) Syntypistelajiteltu 200301 50 000 140 GWh/a 8-13 <0,2 20 20-30 yhdyskuntajäte Kevyt polttoöljy 45 550 MWh/a 44 < 1 0,05 0 Hake 80 220 MWh/aa 10 < 0,5 3 40 Jätteiden vastaanotto Jätteen poltto Energian talteenotto Jätteet punnitaan vaaka-asemalla. Sen jälkeen jäteautot tyhjentävät yhdyskuntajätteen erillisessä, ovin suljettavissa tyhjennyshallissa jätteen vastaanottosiiloon, jonka tilavuus on 5000-7000 m 3. Jätteestä poistetaan kahmarinosturilla polttoon soveltumattomat jätteet. Suuret palavat jäte-erät voidaan murskata erillisellä siilon ylätasolle sijoitetulla murskaimella. Mahdolliset ongelmajätteet erotetaan erilliseen kaukaloon. Poltettavia jätteitä tarkkaillaan laadunvalvontasuunnitelman mukaisesti. Jäte siirretään siilosta kahmarinosturilla polttolinjojen syöttösuppiloihin. Syöttösuppiloista jäte putoaa vinossa olevien suppilokuilujen kautta arinoille, jotka jakaantuvat kolmeen erilliseen lohkoon: syöttö-, poltto- ja loppuunpalamisarinaan. Syöttöarinalla jäte kuivuu ja putoaa arinan edestakaisen liikkeen työntämänä palotilaan polttoarinalle ja siitä edelleen kolmannelle arinalle, jossa jäte palaa loppuun. Palamisessa tarvittava ilma otetaan uunihallista. Palamisilma johdetaan esilämmitettynä polttoon arinalla olevan jätekerroksen läpi alhaaltapäin. Tulipesään puhalletaan toisioilmaa ja syöttöarinan kynnykselle jäähdytysilmaa. Arinakattiloiden lämpötila on 1050-1100 0 C. Poltossa syntyy pohjakuonaa, joka on jätteen sisältämää palamatonta ainesta. Se putoaa arinalta kuonakuilua pitkin vesialtaaseen sijoitetulle kuonankuljettimelle ja sieltä kuonabunkkeriin. Pohjakuonaa syntyy noin 25 % poltettavasta jätteestä eli 10 000-12 000 t vuodessa. Arinakattilassa muodostuvat savukaasut johdetaan kiertoleijutekniikkaan perustuvaan Fluxflow- jätelämpökattilaan eli kiertopetilämmönvaihtimeen. Kattilassa savukaasuista vapautuva lämpö otetaan talteen kuumaan, paineiseen veteen ja siirretään kahden kaukolämpövaihtimen ( 2 x 11 MW ) kautta Turun kaupungin kaukolämpöverkkoon. Fluxflow-jätelämpökattiloiden lämmönsiirtoputket on tarkoitus saneerata mahdollisimman pian.

7/44 Kattilan petimateriaali, hiekka erotetaan savukaasuista kattilan jälkeisissä sykloneissa ja johdetaan takaisin kattilaan tai poistetaan kierrosta sähkösuodattimen lähettimelle silloin, kun petimateriaali vaihdetaan. Lämpö otetaan talteen sähkösuotimien jälkeen sijoitetulla ekonomaiserilla. Savukaasujen puhdistus Savukaasut johdetaan kiertopetilämmönvaihtimen sykloneista kahteen sähkösuotimeen ja näiden jälkeen molemmille jätteenpolttolinjoille yhteiseen savukaasunpuhdistusyksikköön. Sähkösuotimissa erotetaan savukaasuista kiertopetilämmönvaihtimien läpi mennyt hiekka ja lentotuhka, joka on palamatonta epäorgaanista, hienojakoista tuhkaa. Sähkösuotimissa erotettu lentotuhkan ja hiekan seos johdetaan pneumaattisesti tuhkasiiloon. Osa hiukkasiin sitoutuneista metalleista ja klooratuista hiilivedyistä erottuu lentotuhkan mukana tähän lopputuotejakeeseen. Sähkösuotimien jälkeen savukaasujen sekaan sumutetaan kalkkimaitoa (CaO + H 2 O), joka absorboi savukaasujen happamia komponentteja: suolahappoa, fluorivetyhappoa ja rikkidioksidia. Kalkkimaidon syöttömäärää ohjataan suolahappoanalysaattorin avulla. Reaktorin jälkeen savukaasuihin syötetään aktiivihiiltä. Lopuksi savukaasujen sisältämät epäpuhtaudet, metallit ja klooratut hiilivedyt, jotka esiintyvät kaasufaasissa ja hiukkasiin sitoutuneina, erotetaan tekstiilisuotimessa (letkusuodin) ja savukaasut johdetaan 89 metriä korkeaan savupiippuun. Tekstiilisuotimen kiinteä savukaasun puhdistuksen lopputuote johdetaan omaan lopputuotesiiloonsa. Typen oksidien vähentäminen SNCR-menetelmällä Typen oksidien päästöjen alentamiseksi lisätään nykyiseen järjestelmään selektiivinen eikatalyyttinen typen oksidien poistojärjestelmä (SNCR), jossa urealiuosta ruiskutetaan jätteenpolttokattilan palotilaan. Typen oksidit reagoivat urean kanssa 850 0 C 950 0 C:ssa muodostaen typpeä ja vettä. SNCR-laitteisto otetaan käyttöön vuoden 2009 aikana ja tällöin jätteenpolttolaitos tulee täyttämään typen oksideille vaadittavan alle 200 mg/m 3 (n) raja-arvon. Jätteenpolttolaitoksella kokeiltiin urean käyttöä typenoksidien vähentämiseksi tammikuussa 2009. Koeraportin mukaan urearuiskutus vähensi typen oksideja alle 200 mg/nm 3 (kuiva, 11 % O 2 ). Sivupäästöjen, ammoniakin ja ilokaasun (N 2 O) pitoisuudet olivat < 5 ppm, kun jätteenpolttolaitosta ajetaan normaalisti, 8-10 MW tehoalueella. Tehon laskiessa alle 8 MW ilokaasun määrä nousi selvästi. Veden käyttö ja viemäröinti Jätteenpolttolaitos käyttää vettä 20 000 m 3 vuodessa. Vesi otetaan kaupungin vesijohtoverkosta. Laitos on liitetty kaupungin viemäriverkkoon. Saniteettivesiä lasketaan viemäriin noin 5000 m 3 vuodessa. Prosessivesissä muodostuvat jätevedet, joiden määrä on noin 500 m 3 vuodessa, käytetään savukaasupesurissa. Kemikaalit Jätteenpolttolaitoksella käytettävät kemikaalit, käyttökohteet ja määrät esitetään taulukossa 2. Lisäksi käytetään pieniä määriä laitoksen huoltotoiminnassa tarvittavia kemikaaleja.

8/44 Taulukko 2. Jätteenpolttolaitoksella käytettävät kemikaalit, käyttökohteet ja määrät Kemikaali Käyttökohde Määrä Sammuttamaton kalkki Savukaasupesuri 500 t/a Aktiivihiili Aktiivihiilireaktori 5 t/a Hydrauliöljy Hydraulipumput 1 m 3 /a Suolahappo Prosessiveden puhdistimen 0,15 m 3 /a käynnistäminen Lipeä Prosessiveden puhdistimen 0,15 m 3 /a käynnistäminen urea (25 %) Typen oksidien poisto 100 t/a Energian käyttö ja tehokkuus Laitoksessa tuotetaan energiaa polttamalla syntypaikkalajiteltua jätettä, polttokelpoista erityisjätettä sekä sekajätettä. Lisäksi energiaa tuotetaan kattilan käynnistys- ja alasajovaiheissa kevytpolttoöljyllä ja hakkeella. Laitos tuottaa lämpöä noin 98 000 MWh ja sähköä 2000 MWh vuodessa. Tuotettu lämpöenergia toimitetaan kaukolämpönä kiinteistöjen lämmitykseen. Laitoksen puhaltimet ja sähkösuodin kuluttavat eniten sähköä. Lisäksi laitoksessa on useita sähköä kuluttavia koneita. Laitos kuluttaa sähköä noin 6 100 MWh vuodessa. Jätteenpolttolaitos ei ole liittynyt energiansäästösopimukseen eikä energiavastuuhenkilöä ole nimetty. MOTIVAn energiakatselmusanalyysiä ei ole päätetty toteuttaa. Laitoksella ei ole myöskään käytössä ympäristöasioiden hallintajärjestelmää. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Jätteenpolttolaitoksen prosessia on parannettu ja mittatekniikkaa uusittu 2000-luvulla. Vuonna 2009 laitoksen tekniikkaa parannetaan asentamalla SNCR-laitteisto typen oksidien vähentämiseksi. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt ilmaan Seuraavassa tarkastellaan jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen ilma- ja melupäästöjä ja niiden yhteisvaikutuksia.. Jätteenpolttolaitos Taulukossa 3 esitetään jätteenpolttolaitoksen päästöt ilmaan vuonna 2008. Pienhiukkasten (PM 10 ) osuus hiukkaspäästöistä on 100 %. Päästöt on laskettu velvoitemittauksien tuloksista. Päästökomponentit on mitattu kuivista savukaasuista 11 %:n happipitoisuudessa. Häiriötilanteiden päästöt eivät ole mukana tuloksissa.

9/44 Taulukko 3. Jätteenpolttolaitoksen päästöt ilmaan. TURUN JÄTTEENPOLTTOLAITOKSEN SAVUKAASUJEN PÄÄSTÖT VUONNA 2008 AINE yksikkö UUNI 1 UUNI 2 YHTEENSÄ Hiukkaset t/a 0,18 0,19 0,37 Pb, Cr, Cu, Mn kg/a 6,01 6,31 12,32 Ni, As kg/a 0,86 0,90 1,76 Hg kg/a 1,19 1,25 2,44 Cd kg/a 0,04 0,04 0,07 Co kg/a 0,04 0,04 0,07 Sb kg/a 0,03 0,03 0,06 Tl kg/a 0,04 0,04 0,07 Pb kg/a 0,83 0,87 1,71 V kg/a 0,08 0,08 0,17 CO, hiilimonoksidi t/a 0,72 0,75 1,47 TOC (Kokonaisorgaaninen hiili) t/a 0,36 0,38 0,73 HCl t/a 0,05 0,06 0,11 HF t/a 0,02 0,02 0,04 SO2 t/a 1,97 2,07 4,04 NOx NO2 :na t/a 41,57 43,63 85,20 PCDD/TCDD (I-TEQ) g/a 0,0010 0,0010 0,0020 Lämpökeskus Lämpökeskuksen merkittävimmät päästöt ilmaan ovat typen oksidit, rikkidioksidi ja hiukkaset. Lämpökeskuksen päästöt ilmaan (t/a) ovat seuraavat: Nykyinen laitos K1 (päästöt 2008) Laajennuksen jälkeen K1 + K2 Hiukkaset 3,1 9,0 Typen oksidit (NO 2 ) 127 259 Rikkidioksidi 19 25 Melu Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen melupäästöjä sekä jäteautoliikenteen ja hakerekkaliikenteen melua ja vaikutuksia ympäristöön on selvitetty 30.11.2005, 7.12.2005 ja meluntorjuntatoimien jälkeen 27.5.2008 ja 30.9.2008 päivätyissä meluselvityksissä. Selvityksessä 6.10.2008 vertailtiin meluselvityksen 30.11.2005 ja 30.9.2008 lähtökohtia ja tuloksia toisiinsa. Jätteenpolttolaitos Jätteenpolttolaitoksen kiinteistä melulähteistä merkittävin on jätebunkkerissa toimiva kahmarinosturi, jonka aiheuttama äänitehotaso L WA on 94 db. Muita melulähteitä ovat ilmastointipuhaltimet, pumput ja avoimista oviaukoista kantautuva sisämelu. Kahmarinosturia käytetään päiväaikaan jätekasojen järjestelyssä ja uunien syötössä. Arvioitu käyttöaste on noin 70 %. Yöllä sitä käytetään vain uunien syötössä; noin 2-3 minuuttia 10 minuutin väliajoin. Kahmarinosturin toiminnasta on aiheutunut iskumaista melua, kun kahmanosturi on iskeytynyt jätebunkkerin seinään. Melu on suuntautunut läheiselle asuntoalueelle vastaanottopaikan avoimista kaatoaukoista.

10/44 Jäteautojen tyhjennys aiheuttaa äänitehotason L WA 98 db. Tyhjennysaika on keskimäärin 5,5 min. Melu syntyy moottoriäänistä ja kolinoista. Se on ajoittain impulssimaista, mutta ei kapeakaistaista. Lämpökeskus Laitoksen kiinteitä melulähteitä ovat mm. ilmanvaihtoon liittyvät puhaltimet ja säleiköt sekä hakkeenkuljetin. Merkittävin niistä on tuloilmakoneen säleikkö, jonka äänitehotasoksi mitattiin ennen äänenvaimenninhuuvan asennusta 96 db L WA. Kiinteiden melulähteiden aiheuttama yöajan melu on luonteeltaan tasaista. Lisäksi rekkaliikenteestä sekä hakekuormien purusta varastoon muodostuu merkittävää melua ympäristöön. Hakerekkojen purusta ja lavojen siirtelystä saattaa ajoittain muodostua kovaäänisiä kolahduksia, josta aiheutuva melu on impulssimaista. Liikenne Ympäristömelun kannalta merkittävää melua muodostuu jäteautojen liikennemelusta ja jätekuormien purussa muodostuvasta melusta. Jäterekkojen kuormien tyhjennyksestä aiheutuu iskumaista melua. Myös lämpökeskuksen tavaraliikenteestä aiheutuu melua mm. rekkojen peruutusäänistä, paikallaolon tyhjäkäyntiäänestä sekä mutkien jälkeisissä ja liikkeelle lähdön kiihdytyksissä. Raskaiden ajoneuvojen aiheuttama äänitaso kasvaa selvästi ylämäissä. Kaikkia kuormien käsittelyssä muodostuvia kolahduksia tai muita vastaavia ääniä ei voida melumallissa ottaa huomioon. Niiden vaikutus päiväajan keskiäänitasoon on vähäinen, vaikka ne olisivatkin häiritseviä. Jätteenpolttolaitoksella käy jätekuljetuksiin liittyen yhteensä yli 90 ajoneuvoa vuorokaudessa. Näistä pakkaavia jäteautoja on lähes 70 % ja loput ovat ns. pakkaamattomia jätelavoja tuovia kuorma-autoja. Kuormat saapuvat laitokselle arkisin välillä 6.15 21.15. Viikonloppuisin saapuu myös ns. laivakuormia. Jätteenpolttolaitokselle saapuvien autojen purku kestää 5-8 minuuttia. Melua muodostuu pääosin jätelavojen tyhjennyksessä jätebunkkeriin. Lisäksi jäteautot ajavat tuodessaan jätekuormaa laitosalueen länsipuolelta, mikä aiheuttaa melua varsinkin lähimmille länsipuolen asuinalueille. Hakevarastolle saapuu vuorokaudessa päiväaikana noin 12 rekka-autoa, jotka purkavat hakekuormansa varaston länsipuolella sijaitsevaan hakesiiloon. Hakerekan purku kestää 30-40 minuuttia. Muuta liikennettä aiheutuu tuhkankuljetuksista 3 autoa/vrk ja kerran viikossa tapahtuvasta hiekkasäiliön täytöstä. Kattilaitoksen laajennuksen jälkeen nämä kuljetukset lähes kaksinkertaistuvat. Ympäristömeluselvitys 30.11.2005 Jätteenpolttolaitoksen ja viereisen Turku Energia Oy:n lämpökeskuksen melupäästöt on selvitetty marraskuussa 2005 mittaamalla kummankin laitoksen ja niiden toimintaan kuuluvan liikenteen melupäästöt. Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen melupäästöjen leviäminen mallinnettiin sekä laitoskohtaisesti että yhteisesti. Jätteenpolttolaitoksen aiheuttaman melun keskiäänitaso(l Aeq ) oli 50 db lähimmällä asuinalueella päiväaikaan. Kun otettiin huomioon melun iskumaisuudesta johtuva 5 db:n korjaus, oli melutaso 55 db eli päiväajan ohjearvon tasoa. Yöajan keskiäänitasot muodostuivat ainoastaan kiinteiden melulähteiden aiheuttamasta melusta, sillä klo 21.15-6.15 ei tuoda jätekuormia. Yöajan keskiäänitasot ylittivät selvästi uusille asuinalueille sovellettavan melutason ohjearvon 45 db. Vanhoille asuinalueille sovellettava melutason ohjearvo 50 db ei ylittynyt.

11/44 Kun tarkasteltiin jätteenpolttolaitoksen ja Turku Energia Oy:n melupäästöjen yhteisvaikutuksia havaittiin, että laitosten yhteisvaikutukset ovat niin suuria, että yöajan keskiäänitaso ylitti myös vanhoille asuinalueille annetun yöohjearvon 50 db. Yöajan keskiäänitaso oli melun iskumaisuus huomioon ottaen 53 db (A). Päiväajan keskiäänitaso oli melun iskumaisuus huomioon ottaen 57 db (A) ja ylitti päiväajan ohjearvon. Melu sisälsi impulssimaista melua, joten keskiäänitasoihin lisättiin +5 db ennen niiden vertaamista ohjearvoihin. Ympäristön kannalta merkittävin melun aiheuttaja oli jäte- ja tavaraliikenne. Korjattu meluselvitys 7.12.2006 Vuonna 2005 laadittua ympäristömeluselvitystä on korjattu 7.12.2006, koska alkuperäisessä selvityksessä oli lämpökeskuksen yömelutasojen laskennassa käytetty samoja liikennemääriä kuin päiväajan melulaskelmissa. Korjauksen jälkeen lähimpien asuntojen kaikkien melulähteiden aiheuttamaksi yömelutasoksi saatiin 46 db L Aeq, kun alkuperäisessä meluselvityksessä melutasoksi saatiin 53 db L Aeq. Korjaus ei siis vaikuttanut päivän keskiäänitasoihin, jotka olivat 57 db (A). Jätteenpolttolaitoksella toteutetut meluntorjuntatoimet vuodesta 2006 alkaen - jätteen purkupaikkojen seiniin on asennettu törmäyskumit, jolloin jätelavojen luukut osuvat avautuessaan niihin eivätkä betoniseinään, - jätteen vastaanottohallin ovia pidetään mahdollisuuksien mukaan suljettuina (normaalisti kolme ovea viidestä suljettuina) ja myös laitoksen muut ovet ja luukut pidetään pääsääntöisesti suljettuina, - vastaanottohallin kaikki ovet ovat suljettuina klo 21 jälkeen, - jätenosturin käyttäjiä on koulutettu välttämään kolahduksia ja ohjeistus on jatkuvaa. Jätteenpolttolaitoksen lupahakemuksessa hakija on ilmoittanut, että uuden ympäristömeluselvityksen mukaan päiväajan keskiäänitaso lähimmällä asuinalueella on saman kuin ohjearvo ja yöajan keskiäänitaso pienempi kuin ohjearvo. Kuitenkin melun vähentämiseksi jäteautojen kuljetusreittiä muutetaan siten, että ne eivät kulje enää tontin länsisivua myöten. Lisäksi jäteautojen purkupaikan edustalle rakennetaan meluaita, jolloin toimitaan parhaan tekniikan (BAT) hengessä meluntorjunnassa. Biolämpökeskuksella toteutetut meluntorjuntatoimet vuosina 2005 2008: - laitoksen portille on asennettu liikennevalot. Portit eivätkä avaudu muulloin kuin arkisin klo 7-21 välisenä aikana, - laitokselle on asennettu syyskuussa 2008 jatkuvatoimiset melumittarit: 1. laitoksen sisälle polttoainesyöttöön, 2. ulos polttoainekuljettimen läheisyyteen ja 3. kattilalaitoksen ja asutuksen väliin nykyisen jätteenkuljetusreitin viereen, - palamisilman tuloilmakoneen seinäaukkoon on asennettu marraskuussa 2005 huuva, joka suuntaa melun alaspäin, - paineilmakompressorin ilmanottoseinäaukkoon on asennettu äänenvaimenninhuuva elokuussa 2008, - ulkona olevan kuljettimen vetopään vaihteisto on koteloitu elokuussa 2007, - leijuhiekan tyhjennyksessä otettiin käyttöön helmikuussa 2007 polttolaitoksen paineilma, jolloin auton kompressoria ei tarvitse käyttää, - polttoaineen sekoittaminen pyöräkuormaajalla pihalla on lopetettu huhtikuussa 2008.

12/44 Varaston puoleisen piha-alueen reunalle on mahdollista rakentaa näköesteeksi suojavalli, jonka vaikutus melun leviämiseen ja vaimentamiseen on kuitenkin meluselvityksen mukaan vaatimaton. Ympäristömeluselvitys 27.5.2008 Selvityksessä määritettiin jätteenpolttolaitoksen toimintaan liittyvän liikenteen aiheuttama melutaso polttolaitoksen ympäristössä laskennallisesti mallintaen. Melulaskentatulosten perusteella jäteautoliikenteen ja autojen tyhjäkäynnin aiheuttama päiväajan keskiäänitaso on lähimpien asuinrakennusten pihoilla 40 db ja muiden asuinrakennusten pihoilla alle 40 db. Yöajan keskiäänitaso on kaikilla pihoilla alle 25 db. Ympäristömeluselvitys 30.9.2008 Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen aiheuttama melutaso laitosten ympäristöön selvitettiin 30.9.2008. Selvityksessä on otettu huomioon laitoksilla tehdyt meluntorjuntatoimet ja tarkasteltu myös kattilalaitoksen laajennuksen vaikutuksia. Selvitys perustui laskennalliseen mallinnukseen ja ympäristössä tehtyihin melumittauksiin. Ympäristön kannalta merkittävimmäksi toimenpiteeksi arvioitiin biopolttolaitoksen tuloilmankoneen seinäaukon päälle rakennettu äänenvaimenninhuuva. Selvityksessä todettiin tuolloin, että tehtyjen havaintojen perusteella melu ei ole perusluonteeltaan impulssimaista, joten + 5 db impulssikorjausta ei tarvitse tehdä verrattaessa tuloksia ohjearvoihin. Vuonna 2005 tehdyssä meluselvityksessä impulssikorjaus oli tehty molemmille laitoksille päiväaikaan ja jätteenpolttolaitokselle yöaikaan. Laskentatulosten perusteella jätteenpoltto- ja biopolttolaitoksien toiminnoista aiheutuu keskimäärin seuraavat ohjearvoihin verrattavat äänitasot: - päiväajan keskiäänitaso on lähimpien asuinrakennusten pihoilla nykyisin keskimäärin 47 db ja yöajan keskiäänitaso keskimäärin 35 db - päiväajan keskiäänitaso on lähimpien asuinrakennusten pihoilla ennustetilanteessa (biopolttolaitoksella kaksi kattilaa) keskimäärin 48 db - yöajan keskiäänitaso on lähimpien asuinrakennusten pihoilla ennustetilanteessa (biopolttolaitoksella kaksi kattilaa) keskimäärin 35 db. Meluselvityksessä on tarkasteltu myös jäteautojen kuljetusreitin muutoksen ja meluntorjuntatoimien vaikutusta lähimpien asuinrakennusten melutasoihin ja todettu, että: - maksimiarvoilla äänitaso on 0 2 db keskimääräistä tilannetta suurempi - jätteenpolttolaitoksen vastaanottohallin edustalle sijoittuvalla meluaidalla saadaan äänitasoa alennettua 0 1 db - tyhjentämällä jäteautot sisätilassa, saadaan äänitasoa alennettua 0 1 db - tekemällä jätteenpolttolaitokselle vievän tien varteen meluaita, saadaan äänitasoa alennettua 0 1 db - biopolttolaitoksen toisen kattilan käyttöönotto nostaa äänitasoa 0 2 db - käyttämällä jätteenpolttolaitoksen autoille toista reittiä, saadaan äänitasoa alennettua 0 1 db - äänitason kasvu on suurimmillaan 3 db verrattaessa nykyistä keskimääräistä tilannetta biopolttolaitoksen kahden kattilan ja maksimiliikenteen ja pidennettyjen tyhjennysaikojen mukaiseen tilanteeseen Ohjearvovertailussa ei ole tehty valtioneuvoston päätöksen 4 :n mukaista melun iskumaisuudesta johtuvaa +5 db:n lisäystä, koska melu ei ollut perusluonteeltaan impulssimaista. Laitosten aiheuttama melu on ajoittain impulssimaista. Kolahdusmelu on peräisin

13/44 autojen tyhjennyksestä. Melumittauksissa 8.9 12.9.2008 havaittujen impulssimaisten kolahdusten keskimääräinen määrä on alle 2 kolahdusta tunnissa. Impulssimelun osuus ja ajallinen kesto on niin pieni, että impulssikorotusta tuloksiin ei tarvitse tehdä. Kello 23.00 6.15 välisenä aikana, jolloin jätteenpolttolaitokselle ei tuoda jätettä, impulssimaisia kolahduksia ei esiinny lainkaan. Jätteenpolttolaitoksen kahmarin kolahduksista aiheutuva melu ei ole impulssimaista ovien ollessa suljettuina. Viereisten lähivirkistysalueiden melutasoksi ilman impulssimelukorjausta saatiin keskimäärin päivällä 45 50 db L Aeq klo 7-22 ja yöllä <40 50 db L Aeq klo 22-7 ja suurimmillaan (biolämpökeskuksessa on kaksi kattilaa) 50 60 db L Aeq klo 7-22 ja 40 50 db L Aeq klo 22-7. Ympäristössä tehtyjen melumittausten perusteella laitosten aiheuttama melu ei ole kapeakaistaista. Mittaustulokset vastaavat hyvin laskentatuloksia ja tämän perusteella selvityksen voidaan arvioida antavan oikean ja luotettavan kuvan laitosten aiheuttamasta melusta. Vaikka päivä- ja yöajan keskiäänitasoihin tehtäisiin +5 db impulssikorotus, eivät äänitasot ylittäisi asuinalueille annettuja lupamääräyksiä. Meluselvitys 6.10.2008 Selvityksessä 6.10.2008 tarkasteltiin 30.11.2005 ja 30.9.2008 tehtyjen ympäristömeluraporttien eroavaisuuksia. Mittaustulosten eroavaisuudet eivät perustuneet laskennassa käytettyihin lähtötietoihin, vaan eroavuudet todennäköisesti johtuivat tehdyistä meluntorjuntatoimista sekä melun iskumaisuuden määrittelystä. Merkittävimpänä toimenpiteenä meluntorjunnan kannalta pidettiin lämpökeskuksen tuloilmakoneeseen asennettua äänenvaimenninhuuvaa. Melua ei pidetty meluntorjuntatoimien jälkeen enää 30.9.2008 iskumaisena eikä impulssikorjausta tehty. Jätteet sekä niiden käsittely ja hyödyntäminen Jätteenpolttolaitoksen suurimmat syntyvät jäte-erät muodostuvat pohja- eli arinakuonasta, sähkösuotimelle erottuvasta lentotuhkasta ja savukaasunpuhdistuksessa syntyvästä lopputuotteesta. Pohjakuona, lentotuhka ja savukaasunpuhdistusjäte on luokiteltu ongelmajätteiksi. Pohjakuonaa (no 10 01 15*) syntyy noin 10 000 t/a. Se varastoidaan laitoksella bunkkeriin, josta se siirretään kuorma-auton lavoille, peitetään pressulla ja kuljetetaan Topinojan kaatopaikalle asfaltoidulle varastokentälle, ns. Metran kentälle, jossa tapahtuu arinakuonan vanhentaminen sekä metallin erottelu. Metallin erottelun jälkeen arinakuona varastoidaan ko. kentällä. Arinakuonaa on käytetty kuluvan vuoden keväästä lähtien erityisjätepenkan peittomateriaalina korvaamaan muuten ostettavaa kiviainesta. Topinojan laajennuksen 2007 2008 pohjarakenteet on toteutettu ongelmajätteiden kaatopaikkaa vastaavana rakenteena mahdollistaen ongelmajätteiden sijoittamisen kaatopaikalle. Lentotuhkaa (no 10 01 18*) ja savukaasunpuhdistusjätettä (no 10 01 18*) syntyy 3000 t/a. Ne johdetaan omiin varastosiiloihin. Lentotuhkalle ja savukaasunpuhdistusjätteelle on rakennettu erillinen kuivapurkausasema, jossa ko. jätteet lastataan erillisen siirtokuormauslaitteiston kautta suljettuun kuljetustankkiin ja kuljetetaan Ekokem-Palvelu Oy:n Porin teollisuusjätteen käsittelykeskukseen. Omassa toiminnassa syntyvä vähäinen määrä sekajätettä poltetaan laitoksessa muun jätteen joukossa.

14/44 Pohjakuonan laatu Pohjakuonan ominaisuuksia ja kaatopaikkakelpoisuutta on tutkittu säännöllisesti vuodesta 1998 alkaen. Seuraavassa taulukossa esitetään eräiden orgaanisten hiilivetyjen ja raskasmetallien kokonaispitoisuudet kuonassa ja kuonan hehkutusjäännös. Dioksiinien ja furaanien summa ilmoitetaan myös TCDD-toksisuusekvivalenttien summana (I-TEQ). Taulukko 4. Eräiden pohjakuonan sisältämien orgaanisten hiilivetyjen ja raskasmetallien kokonaispitoisuudet ja kuonan hehkutusjäännös. yksikkö 2002 2003 2004 2005 2006 2007 PCB mg/kg <0,07 PAH mg/kg <2,1 BTEX mg/kg <1 mineraaliöljyt mg/kg 93 dioksiinit ja g/kg 0,987 0,356 0,494 40,7 0,22 1,17 furaanit dioksiinit ja I-TEQ 0,031 0,035 0,037 1,908 0,035 0,019 furaanit g/kg elohopea mg/kg <0,05 <0,05 <0,05 <0,01 <0,02 <0,1 kadmium mg/kg 4,3 1,4 1,9 6,7 6,7 2 lyijy mg/kg 1700 630 1300 2100 3200 430 hehkutushäviö % 5,2 8,4 5,9 5,1 5,9 6,3 Pohjakuonan laadun tarkkailu Pohjakuonan laatua on tarkkailtu vuodesta 2006 lähtien, ensin valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausuntojen ja myöhemmin voimassa olevan ympäristöluvan mukaisesti. Laadun tarkkailua varten pohjakuonasta otetaan kolmena peräkkäisenä viikkona kokoomanäytteet. Tämä toistetaan neljä kertaa vuodessa. Joka toisesta kokoomanäytteestä on tehty liukoisuustesti ja määritetty kokonaisorgaaninen hiili (TOC), ja joka toisesta kokoomanäytteestä on määritetty vain kokonaisorgaaninen hiili. Kerran vuodessa velvoitetarkkailun yhteydessä pohjakuonasta otetaan näytteet aineiden kokonaispitoisuuksien määritystä varten. Seuraavassa taulukossa esitetään pohjakuonan sisältämien aineiden liukoisuudet, jotka on määritetty CEN ravistelutestillä EN 12457-3 vuosina 2006-2007. Taulukko 5. Jätteenpolttolaitoksen pohjakuonan sisältämien aineiden liukoisuudet määritetty CEN ravistelutestillä EN 12457-3. yksikkö 06/2006 10/2006 12/2006 03/2007 06/2007 10/2007 TOC % 1,9 1,9 1,4 1,1 0,94 1,7 ph 11,2-11 - 11,1 10,6 kupari mg/kg 9,7-4,3-9,5 4,2 lyijy mg/kg 0,71-0,06-0,11 <0,20 sinkki mg/kg 0,2-0,15-0,13 <0,10 DOC* mg/kg 370-350 - 340 460 arseeni mg/kg <20 barium mg/kg 0,5 kadmium mg/kg <0,02 kromi mg/kg 2,1 elohopea mg/kg <0,01

15/44 molybdeeni mg/kg 0,89 nikkeli mg/kg <0,01 antimoni mg/kg 0,87 seleeni mg/kg <0,30 kloridi mg/kg 1700 fluoridi mg/kg <10 sulfaatti mg/kg 2300 *DOC=liuennut orgaaninen hiili Pohjakuonan kaatopaikkakelpoisuus Kaatopaikkalausuntojen mukaan (Ramboll Finland Oy 30.10.2007, VTT 30.11.2007) todetaan, että vuosittain tehtyjen mittausten mukaan pohjakuonan ominaisuudet ovat pysyneet samalla tasolla. Pohjakuonan hehkutushäviö, TOC ja raskasmetallien liukoisuusominaisuudet huomioiden pohjakuona voidaan sijoittaa ongelmajätteen kaatopaikalle tai sellaiselle tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle, johon voidaan sijoittaa käsiteltyä ongelmajätettä. Kuonan dioksiini- ja furaanipitoisuus alittaa ns. POPS-direktiivin asettaman toksisuusekvivalenttipitoisuuden raja-arvon 15 g I-TEQ/kg, jonka ylittyessä jätteelle edellytettäisiin muita toimenpiteitä kuin kaatopaikkasijoitus sellaisenaan. Lentotuhkan ja savukaasunpuhdistusjätteen laatu Lentotuhkan elohopea-, kadmium- ja lyijypitoisuudet sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet vuosina 2006-2008 esitetään taulukossa 6. Taulukko 6. Lentotuhkan elohopea-, kadmium- ja lyijy- sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet Vuosi 2006 2007 2008 Raskasmetallit mg/kg mg/kg mg/kg elohopea 0,3 0,23 <0,2 kadmium 270 220 280 lyijy 3300 2800 3000 Dioksiinit ja furaanit 1,099 0,460 0,438 Savukaasupuhdistusjätteen elohopea-, kadmium- ja lyijy- sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet vuosina 2006-2008 esitetään taulukossa 7. Taulukko 7. Savukaasupuhdistusjätteen elohopea-, kadmium- ja lyijy- sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet Vuosi 2006 2007 2008 Raskasmetallit mg/kg mg/kg mg/kg elohopea 16 11 12 kadmium 2,5 9,3 5 lyijy 34 130 61 Dioksiinit ja furaanit 0,557 0,495 0,492 Jätevedet, päästöt vesiin ja viemäriin Saniteettitilojen jätevedet johdetaan kaupungin viemäriverkkoon. Niiden määrä on 5000 m 3 /a. Viemäriin ei lasketa enää prosessijätevesiä, sillä vuoden 2008 vuosihuollon yhteydessä tehtyjen muutosten jälkeen kaikki jätevedet johdetaan jätteenpolttolaitoksen kuonabunkkeriin. Sieltä vesi johdetaan ja käytetään kokonaisuudessaan puolikuivan savukaasunpuhdistusprosessin sumuttimien jäähdytysvetenä.

16/44 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus ilmaan Jätteenpolttolaitos Jätteen poltossa syntyy hiilidioksidia, typen oksideja, rikkidioksidia ja hiukkasia. Lisäksi syntyy kaasumaisia ja höyrymäisiä orgaanisia aineita, kloorivetyä, fluorivetyä, hiilimonoksidia, kloorattuja orgaanisia hiilivetyjä kuten dioksiini- ja furaaniyhdisteitä sekä raskasmetalleja, kuten elohopeaa ja kadmiumia. Vuonna 2008 laitoksen rikkidioksidipäästöt olivat 4 t, typen oksidien päästöt 85 t ja hiukkaspäästöt 0,37 t. Vuonna 2003 luvut olivat vastaavasti 47 t, 82 t ja 1,8 t. Häiriöpäästöjen osuuden arvioidaan olevan 0,5 % vuosipäästöistä. Ilmatieteen laitoksen vuonna 2003 tekemien leviämislaskelmien mukaan ("Turun Orikedon jätteenpolttolaitoksen savukaasupäästöjen leviämisselvitys", Ilmatieteen laitos 12.12.2003) nykyisen jätteenpolttolaitoksen päästöt aiheuttavat rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspitoisuuksia, jotka alittavat selvästi epäedullisissa meteorologisissa tilanteissakin ko. yhdisteille annetut ilman laadun ohje- ja raja-arvot. Maksimipäästöistä aiheutuvat rikkidioksidipitoisuudet ovat noin 5 % ohjearvoista ja typen oksidit alle 1% ohjearvosta. Hiukkaspitoisuudet ovat alle 1 % ohjearvosta. Typen oksidien määrät ovat pysyneet ennallaan. Jätteenpolttolaitoksen kloorivety- ja fluorivetypitoisuudet ovat pieniä verrattaessa niitä eri maiden ohje- ja raja-arvoihin. Mallilaskelmin saadut rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspitoisuudet ovat selvästi pienempiä kuin Ilmatieteen laitoksen tausta-asemilla mitatut pitoisuudet. Verrattaessa paikallisten ilmanlaatumittauksien tuloksia jätteenpolttolaitoksen aiheuttamiin pitoisuuksiin voidaan arvioida, että laitoksen päästöt aiheuttavat pienen osan Turun kaupunkiympäristön ilman epäpuhtauksista. Jätteenpolttolaitoksen savupiipun korkeus on 89 m ja päästöt laimenevat tehokkaasti ja aiheuttavat alhaisempia pitoisuuksia kuin aiheutuu vastaavan suuruisesta liikenteestä, jonka päästökorkeus on matala. Vuonna 2008 laitoksen elohopeapäästöt olivat yhteensä 2,4 kg, nikkeli- ja arseenipäästöjen summa 1,8 kg ja lyijypäästöt 1,7 kg. Ne ovat jonkin verran pienempiä kuin vuonna 2003. Ilmatieteen laitoksen leviämisselvityksen mukaan kaikki epäpuhtauspitoisuudet painottuvat jätteenpolttolaitoksen lähelle vallitsevien tuulensuuntien mukaan joko koillistai lounaispuolelle. Suurimmat pitoisuudet muodostuvat jätteenpolttolaitoksen lähelle, juuri katvealueen ulkopuolelle noin 250 metrin etäisyydelle laitoksesta, mikä voi johtuva ns. savupainumatilanteista. Savukaasupainumatilanteessa piipun savukaasuvanat suuntautuvat ilmavirtauksia häiritsevien kohteiden takia alaspäin. Korkean piipun ollessa kyseessä saattaa korkeita lyhytaikaispitoisuuksia muodostua erityisesti silloin, kun ilmakerros on labiili. Labiileissa olosuhteissa ilmakerroksessa on turbulenttista pyörteisyyttä ja se on hyvin sekoittunut. Ilmatieteen selvityksessä 2003 mukana olleessa aineistossa pyörteisiä olosuhteita oli kesäaikaan noin 30 % kaikista tilanteista. Talvikuukausina niitä esiintyy vähän tai ei lainkaan. Hajujen ei arvioida leviävän merkittävästi ympäristöön. Lämpökeskus Orikedon lämpökeskuksen leviämismallilaskelmat tehtiin vuoden 2007 päästötiedoilla sekä tilanteessa, jolloin laitoksessa on käytössä kaksi kattilaa.

Vaikutus maaperään 17/44 Orikedon lämpökeskuksen päästöjen aiheuttamat typpidioksidipitoisuudet ovat nykytilanteessa korkeimmillaan noin 4,2 % tuntiohjearvosta, noin 1,3 % vuorokausiohjearvosta, noin 1 % tuntiraja-arvosta ja noin 0,2 % vuosiraja-arvosta. Tulevassa tilanteessa typpidioksidipitoisuudet ovat korkeimmillaan noin 4,8 % tuntiohjearvosta, noin 1,9 % vuorokausiohjearvosta, noin 1,5 % tuntiraja-arvosta ja noin 0,2 % vuosiraja-arvosta. Rikkidioksidipitoisuudet ovat nykytilanteessa korkeimmillaan noin 2,6 % tuntiohjearvosta, noin 1 % vuorokausiohjearvosta, noin 0,5 % tuntiraja-arvosta ja noin 0,4 % vuosirajaarvosta. Tulevassa tilanteessa rikkidioksidipitoisuudet ovat korkeimmillaan noin 2,5 % tuntiohjearvosta, noin 1,8 % vuorokausiohjearvosta, noin 0,7 % tuntiraja-arvosta ja noin 0,5 % vuosiraja-arvosta. Hiukkaspitoisuudet ovat nykytilanteessa korkeimmillaan noin 0,5 % vuorokausiohjearvosta ja noin 0,1 % vuosiraja-arvosta. Tulevassa tilanteessa hiukkaspitoisuudet ovat korkeimmillaan noin 0,7 % vuorokausiohjearvosta ja noin 0,1 % vuosiraja-arvosta. Jätteenpolttolaitos Jätteenpolttolaitoksen vaikutuksia lähiympäristön maaperään on tutkittu vuonna 2006 selvityksessä: "Turun Orikedon jätteen-polttolaitoksen vaikutus lähiympäristön maaperään" (Turun yliopiston Geologian laitos 2007). Tutkimuksessa selvitettiin jätteenpolttolaitoksen pitkäaikaisia vaikutuksia ympäristön maaperän alkuainepitoisuuksiin sekä miten laajalle vaikutukset ulottuvat. Näytteitä otettiin pintamaasta 25 paikasta jätteenpolttolaitoksen ympäristöstä eri etäisyyksillä laitoksesta. Näytepisteet olivat lähimmillään 0-250 metriä ja pisimmillään noin 2 km polttolaitoksesta. Näytteistä määritettiin 25 alkuaineen pitoisuudet, orgaanisen aineksen painoprosenttiosuus ja näytteiden maalajiluokka. Alueittain tarkasteltaessa selkeimmin tuli esiin päätuulensuuntien vaikutus alkuainepitoisuuksiin. Suurimmat pitoisuudet muodostuvat jätteenpolttolaitoksesta katsoen pohjoiskoilliseen ja etelä-lounaaseen päätuulensuuntien mukaisesti. Jätteenpolttolaitoksen kuormittava vaikutus Orikedon alueella näkyy erityisesti arseenin, elohopean, kadmiumin ja rikin kohonneina pitoisuuksina. Nämä alkuaineet ovat rikastuneet jätteenpolttolaitoksen lähialueelle pohjoiskoilliseen ja etelälounaaseen. Arseenin, boorin, berylliumin, vanadiinin ja sinkin pitoisuudet ylittivät ympäristöministeriön 1994 julkaisemat saastuneille maille annetut ohjearvot. Raja-arvot eivät ylittyneet minkään alkuaineen osalta. Vaikutus luontoon ja kasvillisuuteen Jättenpolttolaitos Jätteenpolttolaitoksen vaikutuksia kasvillisuuteen on tutkittu vuosina 1975-1978 määrittämällä männyn kaarnan, kaarnajäkälien ja neulasten rikkipitoisuuksia. Biologisessa indikaattoritutkimuksessa vuonna 1985 selvitettiin mm. männyn neulasten rikki-, fluori-, lyijy- ja kadmiumpitoisuuksia. Vuonna 1991 tehtiin laitoksen lähialueella sammalpallotutkimus, jossa todettiin lievästi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia, jotka viittaavat jätteenpolttolaitoksen vaikutukseen. Toiminnan ei arvioitu aiheuttavan haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön tai muihin luonnonarvoihin. Savukaasujen rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuudet ovat vähäisiä verrattuna kasvillisuuden suojelemiseksi an-

Terveysvaikutukset 18/44 nettuihin raja-arvoihin. Hiukkas- ja raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä. Myös kloorivety-, fluorivety-, dioksiini-, ja furaanipitoisuudet ovat pieniä verrattaessa niitä eri maiden ohje-, raja- ja suositusarvoihin tai eri ympäristöissä mitattuihin ulkoilmapitoisuuksiin. Jätteenpolttolaitoksen vaikutuksia kasvillisuuteen on tutkittu uudelleen vuonna 2006 selvityksessä: "Raskasmetallien leviäminen Turun jätteenpolttolaitoksen ympäristöön vuonna 2006" (Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuslaitos 1/2007). Metallien leviämistä ympäristöön tutkittiin sammalpallomenetelmällä 49 pisteessä jätteenpolttolaitoksen ympäristössä. Tutkimuspisteet sijoitettiin kahdeksalle (etelä, lounas, länsi, luode, pohjoinen, koillinen, itä, kaakko) tutkimuslinjalle 500, 1000, 1500, 2000, 3000 ja 4000 metrin etäisyyksille laitoksesta. Tuloksista havaittiin, että jätteenpolttolaitoksen ympäristöön leviää vähäisiä määriä elohopeaa, kadmiumia, nikkeliä, arseenia, kobolttia ja molybdeeniä. Kaikki ilman suunnat huomioiden olivat metallien kertymät sammalpalloissa suurimmillaan kehällä, joka sijaitsee 1-1,5 km etäisyydellä laitoksesta. Kuitenkin jätteenpolttolaitoksen eteläpuolella 500 metrin päässä sijaitsevissa näytepisteissä olivat kadmiumin, lyijyn, nikkelin, arseenin pitoisuudet yhtä suuria kuin 1-1,5 km etäisyydellä, samoin kuin koboltin ja molybdeenin pitoisuudet laitoksen kaakkoispuolella. Elohopean suurimmat kertymät havaittiin 1000 m laitoksesta pohjoiseen ja koilliseen sekä 3000 m pohjoiseen, koilliseen ja kaakkoon sijaitsevissa tutkimuspisteissä. Kaikki mitatut kertymät olivat pieniä ja useiden metallien määrityksessä oltiin lähellä mittaustarkkuuden rajaa. Kertymiä verrattiin aikaisempiin, vuonna 1991 saatuihin kertymiin. Kertymät olivat pääosin samaa tasoa kuin 15 vuotta aikaisemmin. Leviämislaskelmin määritetyt jätteenpolttolaitoksen enimmäispäästöjen aiheuttamat rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuudet alittavat selvästi maassamme voimassa olevat terveysvaikutusperusteiset ohjearvot. Väestön terveystutkimuksia ei ole tehty. LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Poltettavan jätteen laatu Jätteen laadun valvonta Jätteenpolttolaitokselle on laadittu käyttö- ja tarkkailusuunnitelma 26.5.2006 ja poltettavan laadunvalvontasuunnitelma 8.10.2008. Ympäristöluvan mukaan (Vaasan hallinto-oikeus 5.3.2008) jätteenpolttolaitoksella saa polttaa vain lajiteltua, polttokelpoista yhdyskuntajätettä. Poltettava jäte ei saa sisältää ensisijaisesti materiaalikierrätykseen soveltuvia jätejakeita, kuten paperia, arkistojätettä, kartonkia, metallia, lasia tai märkää biologista jätettä. Poltettava jäte ei saa myöskään sisältää polttoa haittaavia jakeita, kuten ongelmajätteitä tai paljon klooria sisältäviä jätteitä. Jätteenpolttolaitokselle otetaan vastaan syntypaikkalajiteltua jätettä, josta metalli, lasi, paperi ja kartonki on kerätty erikseen. Polttokelpoinen jäte kerätään kiinteistön omaan astiaan, samoin kuin kaatopaikkajäte omaan astiaansa. Kaatopaikkajätteeseen lajitellaan ne jätejakeet, jotka haittaavat jätteiden hyötykäyttöä kierrätyksessä tai poltossa, ja tällä ta-

Käyttötarkkailu 19/44 voin poltettavan jätteen laatu paranee. Suurtalouksien ja kaupan biojäte kerätään erikseen ja hyötykäytetään materiaalina. Sähkö- ja elektroniikkaromu ja ongelmajätteet viedään erikseen omiin keräyspisteisiin. Suurikokoiset jätteet, rakennus- ja remonttijäte sekä pihasiivous- ja puutarhajäte viedään jäteasemille. Jäteauton kuljettaja tarkistaa ennen kuormausta jätteen laadun silmämääräisesti. Jätteenpolttolaitoksella kuormat punnitaan ja rekisteröidään ja samalla tarkistetaan jätteen laatu. Sen jälkeen kuormat kaadetaan laitoksen bunkkeriin, josta poistetaan kahmarinosturilla silmin havaittavat polttoon kelpaamattomat jätekappaleet, jotka toimitetaan joko hyödynnettäväksi tai loppusijoitukseen. Palaute poikkeamisista annetaan kuljetusliikkeille. Havaitut laatupoikkeamat kirjataan kuormakohtaisesti. Poltettavan jätteen laadun valvontasuunnitelma Valvontasuunnitelman avulla selvitetään, paljonko jätekuormissa on polttoon kelpaamatonta jätettä tai materiaalikierrätykseen soveltuvaa materiaalia. Polttolaitoksella ei ole sopivan tilan ja välineiden puuttuessa mahdollisuutta jätteen analysointiin, joten se on järjestettävä Topinojan jätekeskuksessa. Tätä varten ohjataan joka 950:s kuorma polttolaitoksen vaaálta Topinojalle. Polttolaitoksen vastaanottojärjestelmässä on hälytysjärjestelmä, joka ohjaa ko. kuormat analysoitavaksi ilman ennakkovaroitusta. Analysoitavia kuormia tulee vähintään 12 kpl vuodessa. Topinojalla kuorma levitetään tasaiselle alustalle, levitetään pyöräkoneella sopivan ohueksi matoksi ja sisältö tutkitaan silmämääräisesti. Seuraavat tiedot kirjataan: päivämäärä, kuljetusyritys, jätteen alkuperä, kuorman paino sekä havaitut polttoon kelpaamattomat kappaleet ja havaitut hyödyntämiskelpoiset jätteet. Tarkastuksesta tehdään tarkastuspöytäkirja. Tiedot kirjataan Turun Seudun Jätehuolto Oy:n ja jätteenpolttolaitoksen raportointijärjestelmiin ja analyysitietojen yhteenvetotiedot ilmoitetaan ympäristöviranomaisille. Laitoksen käyttötarkkailusuunnitelma sisältää jätteen vastaanoton, käsittelyn, jätteen syötön ja jätteenpolttoprosessit. Polttolaitosta käytetään ja jätettä poltetaan siten, että jätteen polton tuloksena syntyvän palamiskaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 0 C:een mitattuna uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta palamiskammion edustavasta kohdasta. Savukaasujen happipitoisuus on vähintään 6%. Optimiolosuhteissa savukaasujen happipitoisuus on 8-11 %. Arinakattilan aktiivisen palotilan lämpötila on alueella 1000-1100 0 C. Koska poltettava jäte ei ole tasalaatuista lämpöarvon tai kosteuden suhteen, edellyttää palamisprosessin ohjaaminen enemmän toimenpiteitä verrattuna tasalaatuisiin polttoaineisiin. Jätteen polton pitämiseksi vakaana on sisään tulevan jätteen määrää jatkuvasti säädettävä sen lämpöarvon mukaisesti. Syöttö-, poltto- ja loppuun palamisarinoiden nopeutta säädetään. Polttoprosessiin johdetaan primaari-ilmaa polttoarinalle ja sekundaari-ilmaa savukaasujen mahdollisimman tehokasta palamista varten. Ilman määriä säädetään poltettavan jätteen laadun ja määrän perusteella. Jätteen syöttöä, polttoa ja polttolaitteiden toimintoja ohjataan ja seurataan 24 tuntia vuorokaudessa laitoksen valvomosta. Automaattinen ohjaus- ja säätöjärjestelmä valvoo polttotapahtumaa ja molempien polttolinjojen toimintaa ja tallentaa palamiseen liittyvät parametrit järjestelmän ohjaustietokoneen muistiin. Laitoksen käytöstä vastaa ylikonemestari Esa Grönroos.

Päästötarkkailu 20/44 Velvoitemittaukset Vaikutustarkkailu Ilmapäästöjen jatkuvatoiminen mittausjärjestelmä Jätteenpolttolaitoksen päästömittausjärjestelmään ei ole tullut muutoksia vuoden 2005 jälkeen, jolloin se uusittiin hankkimalla FTIR- monikomponenttianalysaattori, joka mittaa jatkuvatoimisesti seuraavia kaasukomponentteja: häkä (CO), typpimonoksidi (NO), typpidioksidi (NO 2 ), rikkidioksidi (SO 2 ), orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), fluorivety (HF) ja vesihöyry (H 2 O). FTIR-mittaustekniikka mahdollistaa infrapunasäteilyä absorboivien kaasukomponenttien samanaikaisen mittauksen. Savukaasun virtaus, hiukkaset ja happipitoisuus sekä palamislämpötila mitataan jatkuvatoimisesti laitoksen muilla mittauslaitteilla. Lisäksi mitataan jatkuvatoimisesti molempien uunien häkä- ja happipitoisuuksia. Polttoprosessin lämpötilaa valvotaan linjakohtaisesti kolmella lämpötilaanturilla. Savukaasun virtaus ja lämpötila sekä hiukkaset mitataan molemmista sisäpiipuista. Hiukkaset mitataan optisella savukaasun hiukkasmittarilla, jonka mitta-alue on 0-20 mg/m 3. Raportointijärjestelmä vaihdettiin uuteen vuonna 2005. Päästöjä seurataan jatkuvatoimisten analysaattorien ja raportointijärjestelmän avulla. Kerätyn tiedon avulla voidaan määrittää laitoksen kokonaispäästöt sekä hetkelliset ja keskiarvoihin perustuvat pitoisuusarvot kullekin mitattavalle komponentille. Mittausten tulokset muunnetaan automaattisesti raportointiohjelmistossa siten, että niitä voidaan verrata valtioneuvoston jätteenpolttoasetuksen (362/2003) mukaisiin puolen tunnin keskiarvoihin ja vuorokausikeskikarvoihin. Jätteenpolttolaitos on tehnyt laitetoimittajan kanssa huoltosopimuksen laitteiden jatkuvasta huollosta ja ylläpidosta. Laitteet tarkastetaan, kalibroidaan ja huolletaan keskimäärin kerran kuukaudessa. Seuraavat tarkistustyöt tehdään kerran kuukaudessa: näytteenkäsittelyn toiminnan tarkastus, näytelinjan tiiveystesti, nollan ja analyysi-alueen tarkistus, nollan ja analyysi-alueen ryöminnän tarkastus, lineaarisuuskalibrointi, dokumentoinnin tarkastus. Toimenpiteet perustuvat standardiin EN 14181. Jätteenpolttolaitoksella tehdään ulkopuolisen asiantuntijalaitoksen toimesta vuosittain päästömittaukset ja rinnakkaismittaukset laitoksen jatkuvatoimisille kaasuanalysaattoreille, virtausmittareille ja lämpötila-antureille. Savukaasujen raskasmetallipitoisuudet sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet mitataan vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mittauksissa selvitetään laitoksen päästökomponenttien pitoisuudet ja todennetaan mittauksien ja laskelmien avulla laitoksen uunien poltto-olosuhteiden vaatimusten täyttymistä. Rinnakkaismittauksien avulla verrataan laitoksen analysaattorien toimintaa mittauksen suorittajan omiin analysaattoreihin. Laitoksen savukaasuanalysaattoreille tehdään monipistekalibroinnit lineaarisuuden tarkistamiseksi. Jatkuvatoimisen mittausjärjestelmän toimivuus kalibroidaan ulkopuolisen asiantuntijalaitoksen toimesta joka kolmas vuosi. Vaikutukset ilmanlaatuun. Jätteenpolttolaitoksen läheisyyteen on perustettu ilmanlaadun tarkkailemiseksi mittausasema. Mittauspaikan läheisyydessä ei ole muita merkittäviä päästölähteitä kuin jätteenpolttolaitos ja sen vieressä sijaitseva Turku Energian Orikedon lämpökeskus. Mittaus