Katja Mansikkaviita Puhtaaksi pesty runoja
Puhtaaksi pesty Katja Mansikkaviita Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-267-5
KOEKÄYTTÖ Annettiinko elämä meille vain koekäyttöön? Materiana, jonka tyytymättömänä voi palauttaa? Koekäytössä on kuitenkin mahdollisuus uudistumiseen Voihan siitä tietenkin tehdä valituslistan kasvot väärinpäin julistaa vääryyden kokemusta Mutta miksi elämä annettiin meille koekäyttöön? Vajavaisille, omahyväisille, ymmärrystä vailla oleville? Vai siksikö juuri? Oppisimme näkemään, oppisimme ymmärtämään näkemäämme? Suoraviivaisen etenemisen sijaan oppisimme katsomaan ylös, vaihtamaan suuntaa. Mutta mitä ihminen lopulta oppii ja milloin? Ehkä se ei ole tärkeintä Tärkeintä on ymmärtää koekäyttö 5
KUMMITUSTARINA Sydämen puna haalistunut silmien palo sammunut... Janonnut rakkautta saavuttamatonta nyt kuivin suin vaikeroi... Vaipunut maahan vartalo luinen... Kosketuksen kaipuusta kuihtui pois... Hohteessa öisen kuun voit nähdä ääriviivat hennot, haamun surullisen... Kuulla kuiskauksen, kutsun armaalleen, sen iäisen aina viimeisen... 6
TYÖSTÖ Älyllinen työ, mustaa ja valkoista Vihreä viiva jakaa paperin, samalla myös ajatukset Sitkeästi pitää pintansa värien keskiössä Liikettä, eloa, tunnetta, ajatusta verta, hikeä kyyneleitä Kysehän on ihmisestä I h m i s e s t ä I t s e s t ä ä n 7
NIMEÄMÄTÖN Miehen lämpö ylläni Täyttäen joka kohdan naiseudessani mieleni sydämeni Liikkumaton tila vain tunne elää Sydän vasten sydäntä hengityksessä kaksi erillistä elämää. Annan unesi vaeltaa ylläni olen ja kuuntelen Avoimin silmin varjelen rakkautta 8
KEVYTKENKÄISTEN MAA Emme ole ajattelevia, emme ole vaistonvaraisia. Olemme vain kevytkenkäisiä. Pitkässä liekanarussa, kuvitellussa vapaudessa. Sellaisia me olemme Olemme yhtä kuin mielihalut ja myydyt unelmat. Kaksin käsin rakastamme toisemme alusta loppuun. 9
TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ Tänään on se päivä, jolloin kauneinkin nainen herää huuli haljenneena, meikit levinneinä Tänään on se päivä, jolloin suoraselkäisinkin mies pesee oksennuksen kravatistaan ja hinausauto noutaa sen mitä jäljellä on Tänään on se päivä, jolloin itsekseen puhuvat ihmiset piirtävät luottokortteihinsa mustia ympyröitä Nurkkapöydissä ei pala enää kynttilät Minä en kysy Minua ei kiinnosta Tänään on se päivä, jolloin kassaneiti tanssii silmät kiinni liukuhihnalla Tänään on se päivä, jolloin päiväkotien ovista kävelee ulos aikuisia kasvoja Tänään on se päivä Päivä, jolloin kontataan maan mudassa sokeina ja likaisina Minä en kysy Minua ei kiinnosta 10
SATOIKIN Sydämen sivukujalla sataa Istun sateenvarjon alla ja huokailen Varjossa on reikä. Lupasit paikata. Eikö vuoda? Varmasti? Suljen varjon ja annan sateen huuhtoa itseni alastomaksi. Annan sille tilaa tehdä pieniä puroja ihooni. Eivätkä ne ole kyyneleitä. Ei tänään. Emmekä me edelleenkään tiedä koska olemme perillä. Sataa. Vain. 11
YKSI PÄÄMÄÄRÄ Elämme hetkiä, jotka ovat kauniita Elämme hetkiä, jotka ovat kipeitä Elämme kohti rakkautta. Pelkäämme kosketusta. Pelkäämme sanoja. Kadotamme Itsemme. Rakkautemme. Silti elämme. Unelmille. Valinnoille. Mahdollisuuksille. Uudelleen. Uudelleen. Elämme rakkaudelle. Joka kerran oli. Joka on. Joka on tuleva. 12
PEILILASIELÄMÄÄ Kivikasvoisten ovien takana sama elämä Ajateltua, harkittua, yhteenlaskettua Silmät kiinni löydän teidät Kuutioita, neliöitä, lasipalloja valkoisella pöydällä ja sama toisinpäin Kaunis vaimo, nuori nainen, asettelemassa kynttilöitä tyhjyyteen, ruskealla karvamatolla tai lehmännahalla pehmustettuun maailmaan Viideltä syödään pöydässä, jossa mikään ei liiku Juuri sopivasti Mies. Rakennutti talon silloin, kun vaimo odotti ja kantoi esikoista kainalossaan Talon, jonka seiniin ja kalliiseen sohvaan antoi itsensä unohtua Suutelee ja rakastelee edelleen, onhan kaiken takana aamen Ja illalla nuo hymyilevät, kuitenkin Öljytyllä terassilla 13
HULLUNKURISTA TÄMÄ ELÄMÄ, OIKEASTAAN Näkyvää melankoliaa naurunpyrskähdyksiä pinnan alla Puolikas naamio kasvoilla toinen puoli hymyilee toinen murheesta raskaana Niin saa aika hullunkuriset kasvot, jopa näinä aikoina jolloin mikään ei liiku ja pilkun paikalla ei ole väliä Piristävää kenties se, että jäällä on vihreää Ja työtä on siinäkin, kun selvittää kumpi puoli kasvoista on oikea Senhän tiedämme, että ruumis on kaiken keskellä alaston 14
KYLMÄ JÄLKEEN KOSKETUKSEN Kylmä kohta Siinä hieman kylkiluiden alapuolella Kosketus on jo menneisyyttä Hitaasti alan koteloitua kääriytyä siniseen kapaloon Jännityn enkä voi hengittää En voi nukahtaa Ei ole enää vain kylmä kohta On kylmä ruumis ja kylmä sydän Laske kätesi iholleni Hengityksesi hiuksiini Lämpö Vapaus Pelastus 15
SIIVOTAAN KAAPIT Avataan kaappimme Kolisten kaatuvat luurankomme nuo aamuyön tunteina loppuun kalutut hellästi hoivatut aarteemme Silmiemme edessä kasoittain hyväilyjen peittämiä kylkikaaria Oliko jossain joskus sydämiä? Niitä joita suudeltiin tai kannettiin kädellä? Kaapit ovat nyt tyhjiä ovet valkoisia liian valkoisia Voisivat olla ehkä oransseja 16
EI ALKUA, EI LOPPUA..rakenna kanssani pilvilinna, hattaroita ja vaaleanpunaisia ikkunoita. Unelmista taivas, jalkojen alle puhdas maa. Kuljetaan rinnakkain reunalle tyynien vesien, joiden aalloista kohoaa kaunein kukka lootuksen... 17
AISTIHERKKÄ AIKAKAUSI Ehkä synnyin vääränä hetkenä tai ruumis ja sielu erehtyivät toisistaan. En ole vieläkään tottunut askeliin en ääniin. En kirkkaisiin valoihin. Diagnoosi: aistiherkät aivot Ennen en ymmärtänyt ja mietin, voisiko ne saada lahjapaperiin käärittynä Nyt on kuitenkin helpompaa unohtua tähän hetkeen Eikä sittenkään ole väärin etten jaksa keskustella tärkeistä asioista tärkeiden ihmisten kanssa Muista siis jos puhut minulle saatan miettiä saisiko käsiesi liikkeisiin värit Muistuttaisiko ilmamaalaus Picasson tauluja? 18