Haitin uusi alku s. 2 3

KEVÄT 2010 Haitin uusi alku s. 2 3 Uutisia maailmalta s. 4 5 Kuukausilahjoittajan kokemuksia Kenian matkalta s. 6-7

2 VILLE JUURIKKALA PÄÄSIHTEERI PENTTI KOTOARO: Rohkaisevaa välittämistä Juttelin äskettäin yhden lahjoittajamme kanssa Haitin avusta. Hän oli lahjoittanut kaksi kertaa tuntuvan summan Haitin lapsille. Halusin kertoa hänelle, mitä kaikkea avulla saa aikaan niinkin sekasortoisessa tilanteessa kuin maassa tammikuisen maanjäristyksen jälkeen oli. Hän esitti tärkeän kysymyksen: Onko lisäapu vielä tarpeen Haitiin?. Kerroin, että on, sillä jälleenrakennus on valtava urakka, mutta jatkoin heti perään, että monessa muussa maassa, esimerkiksi eteläisessä Afrikassa, lasten tilanne on yhtä huono ja apua noihin maihin tulee pisaroita verrattuna Haitiin nyt kertyneisiin avustusvaroihin. Jatkoimme jutustelua suomalaisten auttamishalusta. Hän kertoi kokeneensa pulavuodet 1930-luvulla ja kertoi, että kun on ollut kerjuulla, tietää mitä avuntarve on. Hän sanoi lahjoittavansa seuraavan kerran Afrikkaan. Nyt on noin neljä kuukautta kulunut Haitin maanjäristyksestä ja apu saavuttaa koko ajan suuremman joukon avuntarvitsijoista. UNICEF kumppaneineen jakaa päivittäin vettä miljoonalle ihmiselle ja koulunkäynti on saatu laajalti käyntiin, suurelta osin teltoissa ja muiden tilapäisratkaisujen avulla. Epidemioilta on vältytty. Helmikuussa aloitettu rokotuskampanja tavoittaa puoli miljoonaa lasta. Tässä vain muutama esimerkki työstämme. Hallitukset, yksityiset ihmiset ja yhteisöt ovat kiitettävästi tukeneet haitilaisten auttamista. Näin tapahtui myös Suomessa. Kiitos että välitätte. HAITI: hätäavusta kohti lapsille parempaa tulevaisuutta Maanjäristys tammikuun 12. päivänä 2010 toi täyden tuhon Haitiin. Yli 220 000 ihmistä kuoli ja noin kolme miljoonaa ihmistä jäi suoraan keskelle kaaosta. Heistä puolet on lapsia. Haitin toipuminen historiansa pahimmasta luonnononnettomuudesta vaatii kansainvälisesti mittavia toimenpiteitä. UNICEF toimii Haitin lasten auttamiseksi. Aloitimme Haitin avustusoperaation välittömästi yhdessä YK- ja muiden järjestöjen kanssa. Työ on jaettu järjestöjen kesken ryhmiin, jotka keskittyvät eri tehtäviin. Yhteistyön ansiosta päällekkäisyyksiä ei pääse syntymään ja työ on mahdollisimman tehokasta. UNICEF sai johtaakseen vesi- ja sanitaatioryhmän sekä ravitsemus- ja koulutusryhmät. Lastensuojelusta vastaamme yhdessä Pelastakaa lapset -järjestön kanssa. Ensiapua ja ennaltaehkäisyä Ensimmäisinä viikkoina keskityimme pitämään ihmiset hengissä ja suojelemaan lapsia. Toimi - timme puhdasta vettä, ravintoa, lääkintätarvikkeita, telttoja tilapäisiä sai raaloita varten sekä Koulunkäynti on lapsille parasta traumahoitoa. Julkaisija: Suomen UNICEF ry Vastaava toimittaja: Liisa Susiluoto Työryhmä: Minna Karvinen, Sari Saraste, Eija Oksanen Taitto: Point Panic Oy Kirjapaino: Laine Direct Oy KANSIKUVA UNICEF/CARA2009-00065/Ronald de Hommel KESKI-AFRIKAN TASAVALTA: Tyttö kantaa säkkiä päänsä päällä Paouan kaupungissa. UNICEF toimittaa alueelle mm. rokotteita sekä koulutarvikkeita. Valmistettu UPM:n toimittamasta paperista, jolle on myönnetty Euroopan unionin Ympäristömerkki, rek.nro FI/11/1. UNICEF/NYHQ2010-0208/SHEHZAD NOORANI Suomen UNICEF, Lautatarhankatu 6, 00580 Helsinki puh. (09) 584 501, fax (09) 5845 0270 email: asiakaspalvelu@unicef.fi www.unicef.fi

UNICEF/NYHQ2010-0092/ALICE SMEETS 3 Yli 30 % Haitin lapsista oli aliravittuja jo ennen maanjäristystä. pressuja tilapäismajoitusten rakentamiseksi. Lisäksi jalkauduimme kaduille etsimään vanhemmistaan eroon joutuneita lapsia ja huolehdimme, että he pääsivät turvaan. Uusi alku vaatii työtä Hätäavusta ollaan siirtymässä jälleenrakennusvaiheeseen. Haitissa lähes kaikki aloitetaan alusta, joten työ ei ole helppoa. Työmme jakaantuu kolmeen osa-alueeseen: 1. Koulutus: lasten koulunkäynti on avain yhteiskunnan kehitykseen. 2. Suojelu: lasten suojeleminen väkivallalta ja hyväksikäytöltä on ensisijaisen tärkeää. 3. Ravitsemus: yli 30 prosenttia Haitin lapsista oli aliravittuja ennen järistystä - aliravitsemus on syynä kolmannekseen alle viisivuotiaiden kuolemista. Lasten toiveena päästä kouluun Koulutus on yksi tärkeimmistä osa-alueista. Järistyksessä tuhoutui tuhansia koulurakennuksia ja Haitin opetusministeriö on pyytänyt UNICEFilta apua koulutuksen järjestämiseen tulevaisuudessa paremmin. Ennen katastrofia vain puolet lapsista pääsi kouluun, nyt kunnianhimoisena tavoitteena on saada kaikille lapsille paikka pulpetin ääreltä. Huhtikuun alusta lähtien vähin vahingoin selvinneet koulut ovat availleet oviaan, mutta uusia tarvitaan paljon. Väliaikaisratkaisuna olemme yhdessä kumppaneidemme kanssa toimittaneet 3 000 täydellisesti varustettua telttakoulua. Lisäksi olemme toimittaneet 3 700 leikki- ja harrastevälinelaatikkoa, joiden avulla lapset saavat arjen tuntua vaikeiden aikojen keskellä. Yhteensä noin 170 000 lasta on jo saanut koulutarvikkeet sekä leikki- ja harrastevälineitä. Olemme kysyneet Haitin lapsilta heidän tulevaisuuden toiveistaan ja ylivoimaisesti tärkein asia heille on päästä kouluun. Hyvä näin. Jos onnistumme takaamaan jokaiselle Haitin lapselle oikeuden koulunkäyntiin, tiedämme myös, että annamme samalla avaimet koko maan parempaan tulevaisuuteen. Lahjoitukset mahdollistavat avun Avustusoperaatio on haasteellinen, eikä sen toteuttaminen ole mahdollista ilman lahjoittajien tukea. Suomen UNICEFin keräys Haitin lasten hyväksi on tähän mennessä tuottanut jo yli 1,3 miljoonaa euroa. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille! Näin UNICEF auttaa hätätilanteissa Puhdas vesi ja hygienia Likainen vesi ja huono hygienia levittävät tappavia tauteja, kuten ripulia. Huolehdimme siitä, että katastrofialueen ihmisillä on käytössään puhdasta vettä ja siistit vessat. Toimitamme heille mm. vedenpuhdistustabletteja, vesikanistereita, ämpäreitä ja hygieniapakkauksia. Lisäksi kunnostamme vesijärjestelmiä ja rakennamme vessoja. Terveys ja ravinto Rokotamme lapset tuhkarokkoa ja muita hengenvaarallisia tauteja vastaan. Jaamme lapsille A-vitamiinia, matolääkkeitä ja malariaverkkoja. Huolehdimme siitä, että aliravitut lapset saavat lisäravintoa, kuten maapähkinätahnaa ja ravitsevaa UNIMIX-puuroa. Koulutus Mahdollisimman nopea kouluun paluu on lapsille parasta traumahoitoa, sillä arjen rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta kaaoksen keskelle. Perustamme tuhoalueille väliaikaisia kouluja. Koulutamme opettajia, jotta he osaisivat tunnistaa traumatisoituneet lapset ja lapsille saataisiin oikeanlaista hoitoa. Toimitamme kouluihin mm. pulpetteja, tuoleja, liitutauluja ja koulutarvikkeita. Suojelu Kriisitilanteissa lapset joutuvat usein eroon vanhemmistaan ja ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi. Huolehdimme yksinjääneistä lapsista. Perustamme ns. lapsiystävällisiä tiloja, joissa lapset saavat leikkiä, piirtää, askarrella ja käydä läpi kokemaansa turvallisessa ympäristössä, aikuisten valvonnassa. Rekisteröimme lapset ja pyrimme löytämään heidän vanhempansa.

4 Uutisia ma UNICEF toimii kaik Tässä muutama esimerkki työstä Kaikki tämä ja paljon muu lahjoittajiem HAITI: Lääkäri tutkii keskoskaapissa olevan vauvan vointia Port-au- Princen yliopistollisessa sairaalassa. Rakennus vaurioitui maanjäristyksessä pahoin ja potilaita hoidetaan nyt telttasairaalassa. UNICEF toimittaa sairaalaan lääkkeitä, laitteita ja terapeuttista ruokaa aliravituille lapsille. UNICEF/MLIA2009-00125/GIACOMO PIROZZI, MALI, 2009 UNICEF/NYHQ2010-0416/KATE HOLT, CHAD, 2010 UNICEF/NYHQ2010-0266/SHEHZAD NOORANI, HAITI, 2010 MALI: Terveydenhoitaja mittaa lapsen käsivartta aliravitsemuksen selvittämiseksi Koussauman kylässä. Vihreä väri nauhassa kertoo, että lapsi on normaalipainoinen. UNICEF tukee Malin valtion laajaa ohjelmaa naisten ja lasten oikeuksien toteutumiseksi.. TŠAD: Polion sairastanut lapsi opettelee kävelemään uudelleen pääkaupungissa N Djamenassa. Tšad on yksi neljästä maailman maasta, jossa poliota vielä esiintyy. UNICEF on aloittanut laajan rokotuskampanjan Länsi-Afrikassa. Tšadissa tavoitteena on rokottaa 2,2 miljoonaa lasta poliota vastaan.

5 ailmalta ialla maailmassa. mme maailman lasten hyväksi. ta hyvää on saatu aikaan me tuella. UNICEF/NYHQ2010-0432/ANDREW CULLEN MONGOLIA: Ekaluokkalainen kävelee koulusta kotiin Länsi-Mongoliassa. Alue on kärsinyt tänä vuonna yli 50 asteen pakkasista. Ankarat olosuhteet ovat tappaneet suuren määrän karjaa, mikä lisää asukkaiden työttömyyttä ja köyhyyttä. UNICEF on toimittanut lämpimiä talvisaappaita yli 60 000 lapselle sekä lääkkeitä ja ruokaa eristyksissä ole ville alueille. UNICEF/TIM BIRD UNICEF/NYHQ2010-0396/CHULHO HYUN, UGANDA, 2010 INTIA:Tytöt pesevät käsiään Islampurin koulussa Biharin osavaltiossa tietäen, että näin toimimalla he pysyvät terveinä ja pystyvät paremmin osallistumaan koulunkäyntiin. UNICEFin vesi-ja sanitaatio-ohjelma tuottaa tulosta. Lapset vievät koulussa saatuja oppeja kotiin ja vaikutus ulottuu koko yhteiskuntaan UGANDA: Lapset leikkivät kiipeilytelineillä Bududan maakuntaan perustetulla väliaikaisleirillä telttakoulun edustalla. Tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa rankkasateiden ja mutavyöryjen takia. UNICEF toimittaa alueelle telttoja, puhdasta vettä ja järjestää lapsille mahdollisuuden jatkaa koulua.

6 EDWARD KOJONEN Köyhyydessä on vaikea suunnitella tulevaa Kokemuksia ainutkertaiselta Kenian matkalta S ain tammikuussa 2010 yhdessä toisen aivan tavallisen kuukausilahjoittajan Krista Karhion kanssa ainutkertaisen mahdollisuuden päästä tutustumaan UNICEFin toimintaan Keniassa. Viikon matkamme aikana tutustuimme Nairobissa Kiberan slummin riipaisevaan arkeen ja savannien upeisiin, mutta kuivuuden koettelemiin maisemiin ja ihmisiin. Matkan aikana kuvasimme Kenian lasten elämää UNICEFin maaliskuiseen tv-ohjelmaan. Matkalla saimme kokea, miten onnellinen lapsuus ei ole jokaisen lapsen etuoikeus ja miten köyhyys pakottaa elämään päivän kerrallaan. Slummin kujat hajuineen ja jätteineen, äärettömän hidas matkanteko huonoilla teillä, orpolasten lukematon määrä ja ruoan puute ovat asioita, jotka kertovat ongelmien suuruudesta ja jotka ovat valitettavasti miljoonien ihmisten todellisuutta joka päivä. Suomesta yltäkylläisyyden keskeltä tullessa oli käsittämätöntä huomata, miten äärettömän vähällä ihminen pakon edessä tuleekaan toimeen. Samalla tajusimme omakohtaisesti, että nopeita ratkaisuja ongelmiin ei valitettavasti ole. Keniassa UNICEF tekee yhteistyötä paikallisten viranomaisten ja muiden avustusjärjestöjen kanssa sitouttaen niitä yhteisiin tavoitteisiin lasten auttamiseksi. Pääsimme näkemään matkallamme, miten tärkeää, niin kuin kaikessa työssä, myös avustustyössä ammattilaisuus on. Afrikan toiseksi suurimmassa slummissa, Kiberassa, on esimerkiksi noin sata, pääosin eri avustusjärjestöjen yl- läpitämää koulua. Tutustuttuamme muutamaan kouluista oli hätkähdyttävää huomata, miten eritasoisia koulut olivat. Ainakin itse vakuutuin matkalla siitä, että pysyvien muutosten aikaansaamiseksi pelkkä hyvä tarkoitus ja tahto eivät riitä, vaan toiminnan täytyy olla myös pitkäjänteistä ja osaavaa. Kiberan slummissa UNICEF on asiantuntijana ja rahoittajana mukana Kenian hallituksen ohjelmassa, jossa kaikista köyhimmät perheet saavat noin 15 euron kuukausittaisen avustuksen, eräänlaisen toimeentulotuen. Summa on pieni, mutta auttaa osaltaan perheitä selviämään eteenpäin. Tällainen pienikin apu on äärimmäisen tärkeää, kun yhteiskunta ei tarjoa sosiaaliturvaa, eikä rahaa aina ole edes ruokaan. Uskoa tulevaisuuteen tuo koulu, jonka avulla vanhemmat pyrkivät antamaan lapsillensa paremman tulevaisuuden tai edes päivittäisen lounaan. Nairobista jatkoimme matkaamme savannille Kajiadon maakuntaan. Lämmön, kohtisuoraan taivaalta paistavan auringon, upeiden maisemien ja muutamien villieläinten lisäksi saimme tavata äärettömän kauniita ja ylväitä masai-heimolaisia. Masait ovat paimentolaisia, jotka asuvat savannilla sopusoinnussa luonnon kanssa, mutta myös sen armoilla. Alue on kärsinyt neljä vuotta kuivuudesta, minkä vuoksi juomavedestä ja ruoasta on puutetta, ja ihmiset ovat aliravittuja. UNICEF on alueella mukana ohjelmassa, jossa aliravituille lapsille ja äideille tarjotaan ra- Koulu tuo uskoa tulevaisuuteen

EDWARD KOJONEN 7 vintolisää ja terveydenhuoltopalveluita. Savannilla pitkät, hoikat masai-miehet paimentavat jäljellä olevia lehmiä ja vuohia sauvoineen ja värikkäine vaatteineen. Naiset hoitavat pikkulapsia kotona ja vanhemmat lapset käyvät koulua. Elämäntapa on verkkaista ja kaikilla on oma selkeä roolinsa. Tällainen elämä tuntuu sinänsä täysin luontevalta, mutta se myös sitoo ihmiset toimimaan yhdellä ja samalla tavalla. Kenian savannilla itselleni paljastuikin konkreettisesti erityisesti tyttöjen ja naisten koulutuksen merkitys, sillä ilman muutosta ongelmat vain jatkuvat ja syvenevät. Muutos on kuitenkin täysin mahdollinen ja hyvänä esimerkkinä siitä olivat matkanvetäjinämme toimineet nuoret kenialaiset naiset. Koulutus ja avustusjärjestössä työskentely olivat avanneet heille mahdollisuuden muun muassa valita itse työnsä, aviomiehensä tai lastensa lukumäärän. Ehkä itsestäänselvyyksiä Suomessa, mutta ei Keniassa. Kajiadossa oli lauantaina toripäivä. Ihmiset olivat lähteneet savimajoistaan yhteiselle kokoontumispaikalle käymään kauppaa ja tapaamaan tuttuja. Torin lähistöllä olevalla terveysasemalla pääsimme seuraamaan aliravittujen lasten ja äitien punnitusta ja ravintolisien jakoa. Avustusjärjestöjen ja viranomaisten yhteisellä toiminnalla masai-lapsille on pystytty tarjoamaan mahdollisuus selvitä elämässä taas pieni askel eteenpäin. Suomessa on helppoa olla kyyninen ja kyseenalaistaakin avun tarve, mutta nähtyämme lapsen, joka olisi menehtynyt ilman saamiaan maapähkinätahna-annoksia, ei osaa kuin olla kiitollinen omasta ja lastemme elämästä. En voi myöskään olla ihailematta äitiä, joka kahdeksannella kuulla raskaana kävelee säännöllisesti kahden tunnin matkan terveysasemalle vain pieni lapsi seuranaan. Toisaalta ymmärrän niitäkin kenialaisia, jotka puutteellisella koulutuksella ja päivittäisenä ruoka-annoksenaan teetä ja kupillinen riisiä, eivät osaa, jaksa tai pysty itse irtautumaan köyhyyden kierteestä ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Kiitos UNICEFille ja upealle matkaseuralle unohtumattomasta kokemuksesta! Matkalla Krista ja minä varmistuimme siitä, että UNICEF toimii suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti lasten auttamiseksi, ja kuukausilahjoituksillamme on merkitystä. Matka vakuutti minut myös siitä, että vaikka arki olisi kuinka raskasta tahansa, jokaisen lapsen täytyy voida uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tätä uskoa ja ammattilaisten toimintaa haluan jatkossakin tukea omalla pienellä rahallisella panostuksellani. Hanna Kolehmainen on turkulainen kuukausilahjoittaja ja kahden pienen lapsen äiti.

VEERA VIDENIUS EDWARD KOJONEN WANTED: Lapsen oikeus olla lapsi Kahvia, banaaneja, turismia ja hieno ilmasto. Costa Rica on maa, jossa moni asia on hyvin. International Banana Company ja kahvin viejät ovat tehneet maasta vauraan jo 1800-luvulla. Esimerkiksi terveydenhuolto kuuluu kaikille, myös ulkomaalaisille. Tästä syytä naapurina asuvat nicaragualaiset muuttavat köyhemmästä maastaan mielellään Costa Rican puolelle. Mutta miksi maa tarvitsee UNICEFin apua? Costa Rican lapsista 60 % jättää peruskoulun kesken. Koulusta pois jättäytyvät lapset ovat vaarassa ajautua pahoille teille. Leikki- ja urheilupaikkoja tai muutakaan kunnallista nuorisotoimintaa ei ole. Pojat lopettavat koulun myös elättääkseen perheensä, vaikka elannon saaminen ilman koulutusta onkin vaikeaa. Rikollisuus ja jengit vievät nuoret tässä tilanteessa liian helposti mennessään. Kävin tutustumassa poliisin kanssa Los Guidon pahamaineeseen slummiin pääkaupungin San Josen lie- peillä. Alue on pienen kaupunginosan kokoinen, mutta poliiseja on partioimassa jatkuvasti raskaasti aseistettuna ja luotiliiveissä. Konkaripoliisit Mike ja kaimani Arttu kertoivat, että jengiläiset pitävät aluetta omien lakiensa vallassa. Poliisin nähdessään jengiläiset ampuvat, koska haluavat tehdä selväksi olevansa ohjaimissa. Nuorin jengi kutsuu itseään Teletapeiksi. Teletapit ovat 8-12 -vuotiaita. Joka vuosi Los Guidon alueella kuolee yli kymmenen lasta jengiväkivallan seurauksena. Yksi heistä kuoli meidän ollessamme Los Guidosssa, 14-vuotias raskaana oleva tyttö. UNICEF on lähtenyt parantamaan lasten mahdollisuuksia kunnon elämään erittäin onnistuneella taktiikalla. Yhteistyötä tehdään poliisin, Punaisen Ristin, kuntien ja valtion kanssa. Kuntia ja valtionjohtoa autetaan pitkän aikavälin suunnitelmissa ja poliisin ja Punaisen Ristin kanssa käydään suoraan ongelmiin kiinni: Yritetään saada lapset pysymään koulussa ja pois jengeistä. Tapasin Los Guidosissa asuvan entisen jengiläisen Aaronin. Nuorimies oli joutunut mukaan jengitoimintaan puolipakolla. Sen jälkeen, kun poika painostettiin mukaan aseelliseen ryöstöön, jossa vartijaa ammuttiin, ei ole helppoa yrittää irti. Aaron kuitenkin onnistui ja on UNICEFin ja poliisin avustuksella pystynyt pysymään irti jengistä ja auttamaan toisia välttämään saman kohtalon. Nuorille on yksinkertaisesti järjestetty harrastusmahdollisuuksia. Paikka, jossa voi turvallisesti leikkiä hippaa tai pelata jalkapalloa. Ilman, että jengiläiset vievät pallon tai käskevät jonkun mukaansa. Aaronin perustama alueen lapsista koostuva järjestö kasvaa kovaa vauhtia ja auttaa jo useita kymmeniä lapsia päivittäin. Tuntuu uskomattomalta, että lapsilta voi puuttua Costa Rican tapaisessa maassa oikeus olla lapsi. Siitä syystä maa tarvitsee UNI- CEFin apua. Arttu Harkki on radiotoimittaja ja tv-juontaja. Huom uusi osoite! Suomen UNICEF Lautatarhankatu arha 6, 00580 Helsinki puh. (09) 584 501 fax (09) 5845 0270 email: asiakaspalvelu@unicef.fi web: www.unicef.fi LAHJOITA: Verkossa: www.unicef.fi Soita: 0600-14501 (15,11 / puhelu + pvm) Lahjoitustili Nordea: 152930-87 OKO: 572132-1312 Sampo: 800014-300001 Aktia: 405525-55724