Kartoitus lääkeaineista yhdyskuntajätevedessä ja pintavedessä

Kartoitus lääkeaineista yhdyskuntajätevedessä ja pintavedessä Lauri Äystö, Jukka Mehtonen & Kirsti Kalevi Kulutuksen ja tuotannon keskus, Suomen ympäristökeskus Loppuraportti 8.9.214

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Näytematriisit ja menetelmät... 5 2.1. Näytteenotto... 5 2.2. Laboratorioanalyysit... 6 3. Aiemmat selvitykset... 7 4. Lääkeaineet & hormonit... 8 4.1. Särkylääkkeet... 8 4.2. Antibiootit... 11 4.3. Verenpainelääkkeet... 14 4.4. Muut lääkeaineet... 17 4.5. Hormonit... 2 5. Tulokset... 24 5.1. Särkylääkkeet... 26 5.2. Antibiootit... 3 5.3. Verenpainelääkkeet... 33 5.4. Muut lääkeaineet... 37 5.5. Hormonit... 39 5.6. Havaitsematta jääneet yhdisteet... 4 5.6.1. Lääkeaineet... 4 5.6.2. Hormonit... 4 5.7. Jätevedenjen vertailu... 42 6. Yhteenveto... 43 7. Viitteet... 44 8. Liitteet... 46 Liite 1. Näytteenottotiedot ja -kartat... 46 Liite 2. Analyysien tulokset... 5 Liite 3. Aikaisempi pitoisuusaineisto... 52 Liite 4. Käsiteltyjen yhdisteiden vertailutasot... 54 2

1. Johdanto Ihmistoiminnan vapauttamia ja synnyttämiä yhdisteitä on havaittu laajalti monista eri ympäristömatriiseista. Näitä yhdisteitä päätyy ympäristöön mm. jätevedenilta, teollisuudesta, muusta ammattimaisesta käytöstä (mm. palokuntien sammutusvaahdot, kasvinsuojeluaineet), kuluttajakäytöstä (kemikaalituotteiden käyttö, esineiden käyttö) ja ilmalaskeumana. Ympäristöstä löytyy myös laaja kirjo lääkeaineita ja hormoneja. Keinotekoiset hormonit ja lääkeaineet on suunniteltu sellaisiksi, että ne aiheuttavat kohteessaan vaikutuksia jo hyvin pieninä määrinä. Antibioottien esiintyminen ympäristössä voi lisäksi johtaa niille vastustuskykyisten bakteerikantojen yleistymiseen. Yhdisteiden korkeasta aktiivisuudesta johtuen, lääkeaineiden ja hormonien alhaisetkin pitoisuudet ympäristössä saattavat aiheuttaa arvaamattomia vaikutuksia. Lääkintä Lanta Maaperä Tässä työssä käsiteltävät aineet ovat pääsääntöisesti keinotekoisia yhdisteitä, joita ei luontaisesti esiinny Suomen luonnossa. Lääkeaineista poiketen monia hormoneita erittyy luontaisesti eläinten jätöksiin, josta ne voivat päätyä esimerkiksi vesistöihin ja maaperään. Lääkeaineet käyttäytyvät elimistössä eri tavoin. Osa yhdisteistä hajoaa tehokkaasti tai muuntuu (esim. ketoprofeeni (Vieno 28)) ja osa läpäisee elimistön muuttumattomana (esim. hydroklooritiatsidi (Brigante ym. 25)). Lisäksi käyttämättömiä lääkkeitä ei aina käsitellä asianmukaisesti. Muun muassa näistä syistä lääkeaineita päätyy ympäristöön. Lääkeaineiden ja hormonien mahdollisia kulkeutumisreittejä ympäristössä on esitelty kuvassa 1. Suomessa Fimea (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) myöntää lääkevalmisteille myyntiluvan, jos sitä ei voida pitää vaarallisena potilaan terveydelle, käyttäjälle tai kansanterveydelle. Eläinlääkkeiden osalta otetaan lupakäsittelyssä huomioon myös kuluttajan, ympäristön ja kohde-eläimen turvallisuus. Jos lääkevalmiste on vaarallinen jollekin osa-alueelle, ei lupaa myönnetä (395/1987). Tuotantoeläinten lääkintä mikrobilääkkeillä voi aiheuttaa lääkejäämien esiintymistä saatavassa lopputuotteessa Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 215 on ehdotettu kuluttajien tietoisuuden lisäämistä kuluttajakemikaalien, kuten lääkevalmisteiden sisältämistä haitallisista aineista. Kansallisen kemikaaliohjelman (YM 26) taustaselvityksessä ympäristön kemikaaliriskeistä (Jantunen ym. 25) todettiin tarpeelliseksi selvittää jätevesien sisältämien kemikaalien, kuten lääkeaineiden pitoisuuksia suomalaisissa vesistöissä. Suomessa talven kylmyys ja pituus saattavat muuttaa yhdisteiden käyttäytymistä ympäristössä. Tarkistetussa kansallisessa kemikaaliohjelmassa (YM 213) todetaan uutena toimenpiteenä tarve tehostaa lääke- ja eläinlääkelainsäädännön kattamien aineiden ympäristövaikutusten arviointia tiivistämällä viranomaisten yhteistyötä. Eläinlääkkeet Tuotanto Myynti Käyttämättä jääneet lääkkeet Jäteveden Liete Vesistö Ihmisille tarkoitetut lääkkeet Lääkintä Kaatopaikka/ Jätteenpoltto Kuva 1. Lääkeaineiden mahdollisia reittejä ympäristössä (mukailtu lähteestä Andersson ym. 26). Lääkejätteen loppusijoitus Sekajäte 18 % Viemäri 15 % Apteekki 67 % Kuva 2. Yliopiston Apteekin lääkejätekyselyn vastaukset (Yliopiston Apteekki 27). 3

Suomessa kaikki eläinten ja ihmisten terveydenhoidossa syntyvät lääkejätteet luokitellaan ongelmajätteeksi (Ympäristöministeriö 28). Lääkejäte tulee toimittaa apteekkiin, josta ne toimitetaan edelleen ongelmajätteenkäsittelyyn. Yliopiston apteekin vuonna 26 suorittaman kyselyn mukaan valtaosa lääkkeistä toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn. Arvion mukaan lääkejätteitä päätyi vuonna 26 ympäristöön kaatopaikalle vietyjen ja viemäriin huuhdottujen lääkkeiden muodossa n. 61 kg (Yliopiston Apteekki 27). Työn tavoitteet: selvittää lääkeaineiden ja hormonien pitoisuuksia puhdistetussa jätevedessä sekä pintavesissä, jotka ottavat vastaan puhdistettua yhdyskuntajätevettä ja joiden laimentumisolosuhteet ovat huonohkot (ns. voimakkaan ihmistoiminnan vaikutuksen alaisia vesiä) verrata hankkeen yhteydessä mitattuja pitoisuustasoja aikaisempiin suomalaisiin selvityksiin sekä pohjoismaiseen vertailutietoon Työ tehtiin osana Ympäristöministeriön rahoittamaa Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöinventaario ja vesien kemiallinen kartoitus projektia. 4

2. Näytematriisit ja menetelmät Tässä selvityksessä mitattiin 27 lääkeaineen ja kuuden hormonin pitoisuutta seitsemässä suomalaisessa pintavesistöissä ja neljältä yhdyskuntajätevedenn puhdistetussa jätevedessä. Analysoitaviksi valittiin ne aineet, jotka valittu laboratorio ilmoitti pystyvänsä määrittämään. Näiden yhdisteiden ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia on esitelty lyhyesti luvuissa viisi ja kuusi. 2.1. Näytteenotto Näytteet otettiin 1. 3.1. 213. Pintavesinäytteet otettiin seitsemältä paikalta ja effluenttinäytteet neljältä yhdyskuntajätevedenlta. Näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 3. Tarkemmat tiedot näytteenotosta ja paikoista on esitetty liitteessä 1. Pintavesinäytteet otettiin Limnos-noutimella 1 metrin syvyydestä, siellä missä tämä oli mahdollista. Riihimäen ja Mäntsälän pintavesinäytteet otettiin noin 7 cm syvyydestä, koska veden kokonaissyvyys rajoitti näytteenottosyvyyttä. Näytteiden lämpötila kirjattiin ylös, näytteenottimen letku huuhdeltiin valuttamalla letkun tilavuuden verran vettä pois. Lopulta näytettä otettiin tarvittava määrä näytteet analysoivan laboratorion lähettämiin pulloihin. Yhdeltä näytepisteeltä otettiin kaksi rinnakkaista näytettä. Tälle näytepaikalle esitetyt tulokset ovat näiden näytteiden keskiarvoja. Puhdistetun jäteveden näytteet otettiin n henkilökunnan avustuksella lähtevästä jätevedestä. Jätevedenjen tietoja on esitetty taulukossa 1. Otetut näytteet toimitettiin mahdollisimman nopeasti analysoitavaksi Ramboll Oy:n laboratoriokeskukseen Lahteen. Kuva 3. Näytteenottopaikat Näytteiden mukana toimitettiin laboratorioon yksi rinnakkaisnäyte Helsingin Vanhankaupunginlahdelta, pintavedestä. Laboratorio ei tiennyt saapuneesta rinnakkaisnäytteestä. Näytteiden tulokset olivat aivan samanlaiset ja erinomaiset. Molemmista näytteistä löytyi vain yhtä yhdistettä, metoprololia,,6µg/l ja,7 µg/l. Kaikkien muiden yhdisteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan. 5

Taulukko 1. Kohteena olleet yhdyskuntajätevedent. * AVL-arvot ovat pääosin 9%:n persentiiliarvoja vuotta 29 edeltävän viiden vuoden näytteenottojen BOD-tiedoista VAHTI-rekisterissä. Puhdistamo AVL* Puhdistusmenetelmä Puhdistamoon liittyneet lääkkeiden tuotantolaitokset ja sairaalat Mäntsälän kunnan vesihuoltolaitos, kirkonkylän jäteveden Turun seudun Oy, Kakolanmäen jäteveden Tampereen vesi, Viinikanlahden JVP Riihimäen kaupungin viemärilaitos, keskus 2.2. Laboratorioanalyysit 11 4 biologis-kemiallinen, fosforin rinnakkaissaostus, typen denitrifikaatio + nitrifikaatio 34 biologis-kemiallinen, fosforin rinnakkaissaostus, typen denitrifikaatio + nitrifikaatio, hiekkasuodatus 267 1 biologis-kemiallinen, fosforin rinnakkaissaostus, typen nitrifikaatio 74 2 biologis-kemiallinen, fosforin rinnakkaissaostus, typen denitrifikaatio + nitrifikaatio Lääkkeiden tuotantolaitoksia ei ole Bayer Schering Pharma Oy Orion Oyj, Orion Pharma PCAS Finland Oy Wallac Oy (PerkinElmer Finland Oy) Turun keskussairaala Turun kaupunginsairaala Santen Oy Tampereen keskussairaala Hatanpään sairaala yliopistollinen yliopistollinen Lääkkeiden tuotantolaitoksia ei ole Ramboll Analytics teki kemialliset analyysit. Lääkeaineet ja hormonit määritettiin vesinäytteestä kiinteäfaasiuuton jälkeen käyttäen UPLC/MS/MS-tekniikkaa. Menetelmä perustuu standardiin EPA Method 1694 (modifioitu). Menetelmän mittausepävarmuus on 3 %. Toteutuneet määritysrajat (LOQ) on esitelty taulukossa 2. Taulukko 2. Laboratorioanalyyseissä toteutuneet määritysrajat (LOQ) Lääkeaineet LOQ (ng/l) 1 Hydroklooritiatsidi LOQ (ng/l) LOQ (ng/l) Hormonit Albuteroli 1 Parasetamoli 1 17α- (salbutamoli) Etinyyliestradioli Atenololi 5 Ibuprofeeni 5 Paroksetiini 1 17β-Estradioli 5 Betsafibraatti 1 Ifosfamidi 1 Simvastatiini 1 Estrioli 5 Syklofosfamiidi 5 Karbamatsepiini 1 Sulfametoksatsoli 1 Estroni 5 Diklofenaakki 5 Ketoprofeeni 1 Terbutaliini 1 Progesteroni 5 Doksisykliini 1 Metoprololi 5 Tetrasykliini 1 Testosteroni 5 Enalapriili 1 Metronidatsoli 1 Trimetopriimi 5 Felodipiini 1 Naprokseeni 1 Tylosiini 5 Furosemidi 1 Ofloksasiini 1 Warfariini 1 LOQ (ng/l) 5 6

3. Aiemmat selvitykset Aiemmat lääkeaine- ja hormonimääritykset suomalaisista vesinäytteistä ovat yksittäisiä selvityksiä, eikä kattavaa seuranta-aineistoa ole saatavilla. Lääkeaineiden pitoisuutta pintavesissä, puhdistetussa jätevedessä (effluentti) ja laitokselle tulevassa jätevedessä (influentti) on käsitelty Vienon (28) väitöskirjassa. Suomalaista aineistoa on saatavilla myös vuonna 27 kahdesta suomalaisesta joesta eurooppalaisen selvityksen yhteydessä otettujen näytteiden osalta julkaisussa Loos ym. 28. Toisessa eurooppalaisessa selvityksessä, Loos ym. 212, käsiteltiin lääkeaineiden pitoisuuksia mm. kuuden suomalaisen jätevedenn puhdistetussa jätevedessä. Vertailuaineistona on käytetty suomalaisten tulosten lisäksi pohjoismaista analyysiaineistoa, jota on koottu julkaisuun TemaNord 212. Käsiteltävistä yhdisteistä haettiin myös ruotsalaista aineistoa IVL:n tietokantasivustolta (IVL database). Tämä aineisto koottiin käyttämällä sivuston hakutoimintoa. Vesinäytteistä tehtyjen analyysien tulokset koottiin antibioottien, hormonien, tulehduskipulääkkeiden, lääkeaineiden ja eläinlääkkeiden osalta. Vertailuaineistona käytettävät aiempien selvitysten tulokset on esitelty liitteessä 3. 7

4. Lääkeaineet & hormonit 4.1. Särkylääkkeet Diklofenaakki Diklofenaakki on ei-steroidinen tulehduskipulääke, jota myydään Suomessa mm. Diclomex- ja Voltarennimillä. Yhdiste on listattu vesipolitiikan puitedirektiivin seurantalistalle (213/39/EU). Diklofenaakin on arvioitu esiintyvän vesistöissä haitallisina pitoisuuksina (Grung ym. 27). Diklofenaakkia on haviattu Suomesta enimmillään 65 ng/l (KA 1 ng/l) (Vieno 28). Ruotsalaisissa pintavesinäytteissä yhdistettä on havaittu korkeimmillaan 88 ng/l (KA: 135 ng/l) (IVL database). Poistuvassa jätevedessä pitoisuudet ovat olleet Ruotsissa keskimäärin 414 ng/l (max 5 ng/l) (IVL database) ja Suomessa 35 ng/l (Vieno 28). Yhdisteelle on ilmoitettu kirjallisuudessa PNECtasoksi,1 µg/l (Grung ym. 27). Yhdisteelle on ehdotettu EQS-arvoja,1 ja,1 µg/l (EC 212). Diklofenaakin on havaittu voivan aiheuttaa bengalinkorppikotkille akuutin munuaisvaurion, kun ne syövät yhdisteellä lääkittyjen eläinten raatoja (Oaks ym. 24). Ibuprofeeni Ibuprofeeni on yksi Suomen käytetyimmistä tulehduskipulääkkeistä. Sitä myydään Suomessa mm. kauppanimillä Ibusal ja Ibumax (Fimea). Ibuprofeenin on arveltu esiintyvän vesistöissä haitallisina pitoisuuksina (Grung ym. 27). Ibuprofeenia on havaittu suomalaisista pintavesistä keskimäärin 22 ng/l (max 9 ng/l) (Vieno 298) ja ruotsalaisista keskimäärin 46 ng/l (max 18 ng/l) (IVL database). Yhdistettä on havaittu Suomessa effluentista keskimäärin 65 ng/l (max 3 91 ng/l) (Vieno 28) ja Ruotsissa 1 63 ng/l (max 26 ng/l) (IVL database). Yhdisteelle on ilmoitettu PNECtasoksi 7,1 µg/l (Grung ym. 27) ja sille ehdotettiin ympäristölaatunormiksi,1 µg/l (SCHER 211). Yhdisteen on mallinnettu voivan huuhtoutua vesistöihin Suomen olosuhteissa myös jätevesilietteen maatalouskäytössä (Äystö 213 luonnos). Diklofenaakki CAS-numero 1537-86-5 M1AB5 4,51 a Koc 199,5 e 631, e Vesiliukoisuus (mg/l) 2,37 a pka 4,15 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 151,8 Ibuprofeeni CAS-numero 15687-27-1 M1AE1; C1EB16 3,97 a Koc 39,81 e 213,8 e Vesiliukoisuus (mg/l) 21 a pka 4,91 a ; 5,2 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 122 274,2 8

Ketoprofeeni Ketoprofeeni on tulehduskipulääke, jota käytetään sekä ihmisten että eläinten lääkintään. Sitä myydään suomessa mm. kauppanimillä Ketorin ja Orudis (Fimea). Yhdistettä on havaittu suomalaisista pintavesinäytteistä keskimäärin 11 ng/l (max 68 ng/l) (Vieno 28). Puhdistetussa jätevedessä pitoisuudet ovat olleet Suomessa keskimäärin 37 ng/l (max 1 24 ng/l) (Vieno 28) ja ruotsissa 829 ng/l (max 6 1 µg/l) (IVL database). Vuonna 21 otetuissa puhdistetun jäteveden näytteissä ketoprofeenia oli Suomessa <1 443,2 ng/l (Loos ym. 212). Toisen ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen, diklofenaakin, tavoin ketoprofeenilla on havaittu olevan haittavaikutuksia korppikotkien terveyteen (Naidoo ym. 21). Ketoprofeenille on ilmoitettu kirjallisuudessa PNEC-arvoksi vesiympäristöissä 15,6 µg/l (Martin ym. 212). Ketoprofeeni CAS-numero 2271-15-4 M1AE3; M2AA1 3,12 f Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 51 f pka 4,45 f Käyttömäärä v. 212 (kg) 469,5 b Naprokseeni Naprokseeni on tulehduskipulääke, jota myydään Suomessa mm. kauppanimillä Miranax ja Pronaxen (Fimea). Naprokseenia on havaittu suomalaisista pintavesistä keskimäärin 23 ng/l (max 129 ng/l) (Vieno 28) ja Ruotsissa 31 ng/l (max 13 ng/l) (IVL database). Naprokseenin keskipitoisuudeksi puhdistetussa jätevedessä on ilmoitettu Suomessa 69 ng/l (max 1 93 ng/l) (Vieno 28) ja Ruotsissa 1 369 ng/l (max 15 ng/l) (IVL database). Kirjallisuudessa on ilmoitettu yhdisteen PNEC-tasoksi 21,2 µg/l (Martin ym. 212). Naprokseeni CAS-numero 2224-53-1 M1AE2 3,18 a Koc 281,8 a 524,8 e Vesiliukoisuus (mg/l) 15,9 a pka 4,15 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 619,2 b Parasetamoli Parasetamoli (asetaminofeeni) on yksi Suomen käytetyimmistä kipulääkkeistä. Lääkeainetta myydään Suomessa mm. kauppanimillä Panadol ja Pamol (Fimea). Parasetamolia on havaittu Ruotsalaisista pintavesistä keskimäärin,1 µg/l (max,36 µg/l) ja puhdistetusta jätevedestä 3,3 µg/l (max 29 µg/l) (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu PNEC-tasoksi 9,2µg/l (Grung ym. 27). Parasetamoli CAS-numero 13-9-2 N2BE1,46 a Koc 41 a Vesiliukoisuus (mg/l) 14 a pka 9,38 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 173 582,3 b 9

kg/v Kuvassa 4. on esitetty niiden kipulääkkeiden käyttömäärien kehitystä vuosina 25 212, joille käyttömäärät on laskettavissa. 7 6 5 4 3 2 1 Kipulääkkeet 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 25 26 27 28 29 21 211 212 Diklofenaakki Ketoprofeeni Naprokseeni Ibuprofeeni Parasetamoli Kuva 4. Kipulääkkeiden käyttömäärän kehitystä vuosina 25 212. Parasetamoli ja ibuprofeeni on esitetty 2.-akselilla huomattavasti suurempien käyttömääriensä takia. 1

4.2. Antibiootit Doksisykliini Doksisykliini on tetrasykliinien ryhmään lukeutuva laajakirjoinen antibiootti. Aine oli vuonna 211 Suomen käytetyin bakteerilääke (Fimea & Kela 212). Sitä myydään Suomessa mm. kauppanimillä Doximed ja Doximycin (Fimea). Ruotsalaisisa pintavesinäytteissä doksisykliinipitoisuudet ovat olleet alle määritysrajan. Puhdistamolta lähtevästä jätevedestä on mitattu keskimäärin 713 ng/l pitoisuuksia (max 3 1 ng/l) (IVL database). Doksisykliinille on ilmoitettu PNECtasoksi 15,2 µg/l (Grung ym. 27). Doksisykliini CAS-numero 564-25- J1AA2 -,2 f Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 63 f pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) 624, b Metronidatsoli Metronidatsoli on antibiootti, jota käytetään mm. bakteeritulehdusten ja alkueläinten aiheuttamien sairauksien hoitoon. Ainetta myydään Suomessa mm. kauppanimillä Metronidazol Claris ja Flagyl (Fimea). Mittausaineistoja yhdisteestä pohjoismaisissa vesissä on vain hyvin vähän. Metronidatsolia ole havaittu ruotsalaisissa effluenttinäytteissä (IVL database). Yhdisteen pitoisuudet lle tulevassa jätevedessä ovat olleet Ruotsissa 81 ng/l (TemaNord 212). Metronidatsoli CAS-numero 443-48-1 J1XD1; P1AB1 -,2 a Koc 23 a Vesiliukoisuus (mg/l) 11 a pka 2,38 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 182,6 b Ofloksasiini Ofloksasiini on synteettinen fluorokinoliiniantibiootti, jota käytetään mm. kemoterapiassa. Lääkeainetta myydään Suomessa kauppanimellä Tarivid (Fimea). Korkean Koc-arvonsa takia yhdisteen voi olettaa sitoutuvan jätevedenlla tehokkaasti lietteeseen. Yhdisteen pitoisuus pohjoismaisissa pintavesinäytteissä onkin ollut alle määritysrajan (Fick ym. 211, TemaNord 212). Ofloksasiinia on havaittu puhdistetussa jätevedessä Suomessa keskimäärin,2 µg/l ja Ruotsissa,3 µg/l (max,4 µg/l) (TemaNord 212). Ofloksasiini CAS-numero 82419-36-1 J1MA1 -,39 Koc 44 143 a Vesiliukoisuus (mg/l) 1 8 a pka 5,97 a ; 9,28 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 23,8 b 11

Sulfametoksatsoli Sulfametoksatsoli on sulfonamideihin kuuluva antibiootti. Fimean kulutustiedoissa ei ole listattu yhdistettä sisältäviä valmisteita. Sulfametoksatsolia on havaittu Kokemäenjoesta 9 ng/l vuonna 27 (Loos ym. 28). Ruotsalaisissa pintavesissä keskimäärin,13 µg/l (max,62 µg/l) ja puhdistetusta jätevedestä,13 µg/l (max,29 µg/l) (TemaNord 212). Suomalaisissa vuonna 21 otetuissa näytteissä sulfametoksatsolia oli puhdistetussa jätevedessä <1 328 ng/l (Loos ym. 212). Sulfametoksatsoli CAS-numero 723-46-6 J1EC1,89 a Koc 72 a Vesiliukoisuus (mg/l) 61 a pka 1,6 a ; 5,7 a Käyttömäärä v. 212 - (kg) Tetrasykliini Tetrasykliini on tetrasykliinien ryhmään kuuluva laajakirjoinen antibiootti. Suomessa sitä myydään kauppanimillä Apocyclin ja Oricyclin (Fimea). Tetrasykliiniä on havaittu ruotsalaisista pintavesistä keskimäärin,2 µg/l ja puhdistetusta jätevedestä,8 µg/l (max,2 µg/l) (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu PNEC-tasoksi,31 µg/l (Grung ym. 27). Joidenkin tetrasykliinin hajoamistuotteina syntyvien yhdisteiden, kuten anhydrotetrasykliinin, on havaittu olevan yhtä toksisia tai toksisempia kuin lähtöaine (Halling-Sørensen ym. 22). Tetrasykliini CAS-numero 6-54-8 J1AA7-1,37 a Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 231 a pka 3,3 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 1663,9 b Trimetopriimi Trimetopriimi on antibiootti, jota käytetään pääasiassa virtsatieinfektioiden hoitoon. Suomessa sitä myydään kauppanimillä Trimetin ja Trimopan (Fimea). Trimetopriimia on havaittu Ruotsalaisista pintavesistä keskimäärin,6 µg/l (max,21 µg/l) ja puhdistetusta jätevedestä,32 µg/l (max 1,4 µg/l) (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu PNEC 16 µg/l (Grung ym. 27) Yhdisteen on havaittu kykenevän kertyä kasveihin (Herklotz ym. 21). Trimetopriimi CAS-numero 738-7-5 J1EA1,91 a Koc 75 a Vesiliukoisuus 4 a (mg/l) pka 7,12 a Käyttömäärä v. 212 847,8 (kg) 12

kg/v Tylosiini Tylosiini on makrolideihin lukeutuva antibiootti. Sitä käytetään eläinlääkkeenä ja sitä on käytetty myös kasvunedistäjänä karjan rehuun sekoitettuna. Lannanlevityksestä maatalousmaille aiheutuva tylosiinikuorma on arvioitu olevan Ruotsissa korkeintaan 24 g/ha/v (Sternbeck ym. 27). Ruotsalaisisten vesinäytteiden tylosiinipitoisuudet vat olleet alle määritysrajan (TemaNord 212). Tylosiini CAS-numero 141-69- 1,63 a Koc 553 a 7 988 a Vesiliukoisuus (mg/l) 5 a pka 7,73 a Käyttömäärä v. 212 (kg) - Kuvassa 5. on esitetty niiden antibioottien käyttömäärän kehitystä vuosina 25 212, joille käyttömäärät ovat laskettavissa. 25 Antibiootit 2 15 1 5 25 26 27 28 29 21 211 212 Doksisykliini Metronidatsoli Ofloksasiini Tetrasykliini Trimetopriimi Kuva 5. Antibioottien käyttömäärän kehitystä vuosina 25 212. 13

4.3. Verenpainelääkkeet Atenololi Atenololi on betasalpaaja, jota käytetään mm. kohonneen verenpaineen ja sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Yhdiste harventaa sydämen lyöntitiheyttä ja näin alentaa verenpainetta. Atenololia myydään Suomessa tablettina mm. kauppanimillä Tenoblock ja Atenolol Sandoz (Fimea). 93 % atenololista erittyy elimistöstä muuttumattomana (Vieno 28). Lääkeainetta on havaittu suomalaisista pintavesinäytteistä korkeimmillaan 56 ng/l (max 22 ng/l) (Vieno 28). Ruotsalaisista pintavesinäytteissä yhdistettä on esiintynyt korkeimmillaan 39 ng/l pitoisuuksina (KA 74 ng/l) (IVL database ja TemaNord 212). JVP-effluentissa atenololia on havaittu Suomessa 4 118 ng/l (KA 33 ng/l) (Vieno 28) ja Ruotsissa korkeimmillaan 92 ng/l (KA: 46 ng/l) (IVL database). Ilmoitetut Yhdisteelle on ilmoitettu haitattomaksi oletettu pitoisuus (PNEC) 77,7µg/l (TemaNord 212). Enalapriili Enalapriili on verenpainelääke, joka laajentaa ääreisverisuonia ja näin pienentää sydämeen kohdistuvaa rasitusta. Ainetta myydään Suomessa mm. kauppanimillä Linatil ja Renitec (Fimea). Enalapriilin pitoisuuksista pohjoismaisissa vesistöissä on hyvin vähän aineistoa. Yhdistettä on havaittu pintavesissä Färsaarilla (KA 2,71 ng/l, max 5,87 ng/l) ja Grönlannisa (KA 1,61 ng/l, max 2,98 ng/l) (TemaNord 212). Atenololi CAS-numero 29122-68-7 C7AB3,16 a Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 13 3 a pka 9,6 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 447 b Enalapriili CAS-numero 75847-73-3 C9AA2 2,45 f Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 16 4 f pka 2,97 g Käyttömäärä v. 212 (kg) 528,7 b Felodipiini Felodipiini on kalsiumkanavan salpaaja, jota käytetään verenpainelääkkeenä. Yhdistettä on mitattu pintavesistä ja puhdistetusta jätevedestä sekä Ruotsissa että Norjassa, mutta pitoisuudet ovat olleet alle määritysrajan (TemaNord 212). Felodipiinia myydään Suomessa mm. kauppanimillä Hydac ja Plendil (Fimea). Felodipiini CAS-numero 7259-76-3 C8CA2 4,83 d Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 19,7 f pka 2,73 d Käyttömäärä v. 212 (kg) 9, 14

Furosemidi Furosemidi on diureetti, eli nesteenpoistolääke. Vuonna 211 se oli Suomen käytetyin diureetti (Fimea & Kela 212). Yhdistettä myydään Suomessa mm. kauppanimillä Furesis ja Vesix (Fimea). Furosemidiä on havaittu norjalaisissa pintavesinäytteissä enimmillään 5 ng/l (KA 6 ng/l) ja puhdistetusta jätevedesetä 19 ng/l (max 92 ng/l) (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu PNECtasoksi 45,14 µg/l (TemaNord 212). Furosemidi CAS-numero 54-31-9 C3CA1 2,3 a Koc 32 a Vesiliukoisuus (mg/l) 73,1 a pka 3,8 a ; 7,5 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 2972,9 Hydroklooritiatsidi Hydroklooritiatsidi on diureetti. Sitä käytetään erityisesti korkean verenpaineen ja turvotuksen hoitoon. Yhdistettä myydään Suomessa kauppanimellä Hydrex (Fimea). Hydroklooritiatsidi ei hajoa elimistössä (Fass.se). Yhdisteestä ei ole Pohjoismaista mittausaineistoa. Italiassa sitä on havaittu pintavesistä,53 255,8 ng/l pitoisuuksina (Calamari ym. 23). Hydroklooritiatsidi CAS-numero 58-93-5 C3AA3 -,7 f Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 722 pka 7,9 a ; 9,2 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 332,3 Metoprololi Metoprololi on mm. korkean verenpaineen hoidossa käytetty beetasalpaaja. Se on yksi Suomen käytetyimpiä beetasalpaajia (Fimea 212). Metoprololia myydään Suomessa mm. kauppanimillä Seloken Zoc ja Metohexal (Fimea). Metoprololia on havaittu suomalaisista pintavesinäytteistä keskimäärin 49 ng/l (max 116 ng/l) (Vieno 28) ja ruotsalaisista 298 ng/l (max 12 ng/l) (IVL database). Puhdistetussa jätevedessä yhdistettä on ollut Suomessa keskimäärin 76 ng/l (max 16 ng/l) ja Ruotsissa 1622 ng/l (max 28 ng/l). Sille on ilmoitettu PNEC-tasoksi 8,8 µg/l (Grung ym. 27). Metoprololi CAS-numero 51384-51-1 C7AB2 1,88 a Koc 62 a Vesiliukoisuus (mg/l) > 1 a pka 9,68 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 4358,9 b 15

kg/v Simvastatiini Simvastatiini on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään korkean kolesterolin alentamiseksi. Ainetta myydään Suomessa mm. kauppanimillä Daxistin ja Lipcut (Fimea). Simvastatiinia on havaittu ruotsalaisilta ja norjalaisilta ilta otetuissa vesinäytteissä. Sille on esitetty PNEC-tasoksi 9,6 µg/l (Grung ym. 27). Simvastatiini CAS-numero 7992-63-9 C1AA1 4,68 a Koc 8 4 a Vesiliukoisuus (mg/l),765 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) 3 181,2 b Kuvassa 6. on esitetty niiden verenpainelääkkeiden käyttömäärien kehitystä vuosina 25 212, joille käyttömäärät ovat laskettavissa. 6 Verenpainelääkkeet 5 4 3 2 1 25 26 27 28 29 21 211 212 Atenololi Enalapriili Felodipiini Furosemidi Hydroklooritiatsidi Metoprololi Kuva 6. Verenpainelääkkeiden käyttömäärän kehitystä vuosina 25 212. 16

4.4. Muut lääkeaineet Albuteroli (salbutamoli) Salbutamoli on astmalääkkeissä käytetty lääkeaine. Se vaikuttaa elimistön noradrenaliinin tavoin ja laukaisee sileän lihaskudoksen supistustilasta johtuvaa hengitysteiden ahtaumaa. Salbutamolia käytetään usein yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Yhdiste oli vuonna 211 Suomen käytetyin beeta-2- agonisti (Fimea & Kela 212). Suomessa salbutamolia myydään Ventoline-merkillä tablettina ja oraaliliuoksena (Fimea). Yhdisteestä ei ole pohjoismaista mittausaineistoa, mutta sitä on havaittu pintavesistä Italiassa 1,14 2,48 ng/l pitoisuuksina useimpien näytteiden jäädessä alle määritysrajan (Calamari ym. 23). Albuteroli (salbutamoli) CAS-numero 18559-94-9 R3CC2,64 a Koc 23 a Vesiliukoisuus 14 3 a (mg/l) pka 9,2 a ; 1,7 a Käyttömäärä v. Useita DDDarvoja 212 (kg) b Betsafibraatti Betsafibraatti on kolesterolilääke, jota myydään Suomessa Bezalip-nimellä depottablettina. Yhdisteen pitoisuus suomalaisissa ja ruotsalaisissa pintavesinäytteissä vuonna 27 oli alle 1 ng/l (Loos ym. 28). Aiemmassa selvityksessä yhdistettä havaittiin suomalaisista pintavesinäytteistä korkeimmillaan 75 ng/l (KA 9 ng/l) (Vieno 28). Vuoden 21 puhdistetuissa jätevesissä betsafibraattipitoisuus vaihteli Suomessa välillä 6,8 77,6 ng/l (Loos ym. 212). Betsafibraatti CAS-numero 41859-67- C1AB2 4,25 c Koc - Vesiliukoisuus (mg/l),355 c pka 3,61 c Käyttömäärä v. 212 (kg) 95,1 b Syklofosfamidi Syklofosfamidia käytetään solusalpaajana syövän ja immuunijärjestelmän sairauksien hoidossa. Yhdisteen käyttö tapahtuu valtaosin (97 %) laitoksissa (Fimea). Yhdistettä on mitattu ainakin Norjassa sairaaloiden jätevesistä, joista sitä ei ole havaittu (Grun ym. 27). Yhdiste on sellaisenaan eireaktiivinen, mutta muuttuu elimistössä aktiiviseen muotoon. Syklofosfamidi CAS-numero 5-18- L1AA1,63 a Koc 52 a Vesiliukoisuus (mg/l) 4 a pka 2,84 d Käyttömäärä v. 212 (kg) - 17

Ifosfamidi Ifosfamidi on syklofosfamidinkaltainen syöpien hoidossa käytetty solunsalpaaja. Ifosfamidi ja syklofosfamidi vaikuttavat suoraan DNA:han ja ovat siten karsinogeenisia. Näiden yhdisteiden esiintymisen pinta- ja talousvesissä on arveltu lisäävän syöpäriskiä. Riskiä ei kuitenkaan ole voitu täysin arvioida, erityisesti lapsille (Kümmerer & Al- Ahmad 21). Ainetta myydään Suomessa Holoxannimellä (Fimea). Yhdisteen pitoisuusaineistoa pohjoismaisissa vesinäytteissä ei ole saatavilla. Karbamatsepiini Karbamatsepiini on Suomen käytetyimpiä epilepsialääkkeitä. Ainetta käytetään myös mielialalääkkeenä ja hermosäryn hoitamiseen. Sitä myydään Suomessa kauppanimillä Neurotol ja Tegretol (Fimea). Vain 1-2 % yhdisteestä läpäisee elimistön muuttumattomana (Vieno 28). Karbamatsepiinia on havaittu Suomalaisista pintavesistä 11 8 ng/l (KA 36 ng/l) (Vieno 28) ja 29 244 ng/l (KA 72 ng/l) (Vieno 28). Karbamatsepiinia on havaittu päätyvän pintavesiin myös lietteen maatalouskäytöstä. Sitä on havaittu Kanadassa pintavesistä vain sellaisilla maatalousalueilla, joiden läheisyydessä on levitetty lietettä (Lissemore ym. 26). Yhdisteen on mallinnettu voivan huuhtoutua lietelevitysten seurauksena pintavesiin myös Suomessa (Äystö 213 luonnos). Yhdisteen on havaittu voivan kertyä kasveihin (Shenker ym. 211). Karbamatsepiinille on ilmoitettu PNEC-tasoksi 4,92 µg/l (Grung ym. 27). Ifosfamidi CAS-numero 3778-73-2 L1AA6,86 a Koc 7 a Vesiliukoisuus (mg/l) 3 78 f pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) - Karbamatsepiini CAS-numero 298-46-4 N3AF1 2,45 a Koc 14,7 h 125 e Vesiliukoisuus (mg/l) 18 a pka 13,9 a Käyttömäärä v. 212 (kg) 3525,9 b Paroksetiini Paroksetiini on masennuslääke, jota käytetään mm. ahdistuneisuushäiriöiden hoitamisessa. Paroksetiinia myydään Suomessa mm. kauppanimillä Optipar ja Seroxat (Fimea). Paroksetiinin pitoisuudet Ruotsalaisissa pintavesissä ovat olleet pääasiassa alle määritysrajan. Korkein pintavesistä mitattu pitoisuus on 3 ng/l (Fick ym. 211). Vuonna 21 suomalaisissa puhdistetun jäteveden näytteissä paroksetiinia oli alle 1 ng/l (Loos ym. 212). Paroksetiinille on ilmoitettu PNECtasoksi 1,6 µg/l (Grung ym. 27). Paroksetiini CAS-numero 61869-8-7 N6AB5 2,1 a Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 5,4 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) 15, 18

Terbutaliini Terbutaliini on astmalääkkeissä käytetty lääkeaine. Suomessa sitä myydään nimellä Bricanyl Turbuhaler (Fimea). Yhdisteen pitoisuuksista pintavesissä ei ole saatavilla mittausaineistoa Pohjoismaista. Vuonna 21 suomalaisissa puhdistetuissa jätevesissä Terbutaliinia oli 1,2 2,8 ng/l (Loos ym. 212). Terbutaliini CAS-numero 2331-25-6 R3AC3,9 f Koc - Vesiliukoisuus (mg/l) 213 f pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) 6,1 b Varfariini Varfariini on yksi Suomen käytetyimmistä antitromboottisista, eli veren hyytymiseen vaikuttavista lääkeaineista (Fimea 211). Sitä myydään Suomessa nimellä Marevan (Fimea). Yhdiste hajoaa vesistöissä hyvin hitaasti, puoliintumisajan ollessa 16 vuotta (Grung ym. 27). Varfariinipitoisuuksista pohjoismaisissa vesissä ei ole saatavilla mittausaineistoa. Varfariini CAS-numero 81-81-2 B1AA3 2,7 a Koc 71 a 918 a Vesiliukoisuus (mg/l) 17 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) 232,5 b 19

kg/v Kuvassa 7. on esitetty niiden lääkeaineiden käyttömäärien kehitystä vuosina 25 212, joille käyttömäärät ovat laskettavissa. 4 35 3 25 2 15 1 5 Muut lääkeaineet 25 26 27 28 29 21 211 212 Betsafibraatti Paroksetiini Terbutaliini varfariini Karbamatsepiini Kuva 7. Muiden lääkeaineiden käyttömäärien kehitys vuosina 25 212. Karbamatsepiini on esitetty 2.-akselilla sen suuren käyttömäärän takia. 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 4.5. Hormonit 17α-Etinyyliestradioli 17α-Etinyyliestradioli (EE2) on synteettinen hormoni, jota käytetään mm. ehkäisypillereissä yhdistelmänä muiden hormonien kanssa. Yhdiste on hormoni, joten sen voi olettaa aiheuttavan vaikutuksia ympäristössä jo hyvin alhaisina pitoisuuksina. EE2 on havaittu ruotsalaisissa pintavesinäytteissä keskimäärin 3,69 ng/l (max 1 ng/l) ja puhdistetusta jätevedestä 4 ng/l pitoisuuksina (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu kirjallisuudessa PNECtasoksi,2 ng/l (Grung ym. 27). Sille on ehdotettu ympäristönlaatunormeiksi,35 ng/l ja,7 ng/l (EC 212). EE2 on listattu vesipolitiikan (213/39/EU) puitedirektiivin seurantalistalle. EE2 on analysoiduista hormoneista ainoa täysin synteettinen. 17β-Estradioli 17β-Estradioli (E2) on luontaisesti esiintyvä hormoni, jota käytetään erilaisissa hormonivalmisteissa. Suomessa yhdistettä myydään mm. kauppanimillä Estrofem ja Progynova (Fimea). Yhdistettä on havaittu ruotsalaisista pintavesinäytteistä keskimäärin 2 ng/l (max 2 ng/l) ja puhdistetusta jätevedestä 1 ng/l (max 1 ng/l) (TemaNord 212). E2:lle on ilmoitettu PNEC-tasoksi,2 µg/l (Grung ym. 27. Yhdisteelle on ehdotettu 2 17α-Etinyyliestradioli CAS-numero 57-63-6 G3CA1 3,67 a Koc 1714 i 457,9 j Vesiliukoisuus (mg/l) 11,3 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) - 17β-Estradioli CAS-numero 5-28-2 G3CA3 4,1 a Koc 761 k - 2951,2 l Vesiliukoisuus (mg/l) 3,9 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) (Useita DDDarvoja) b

EQS-arvoiksi,4 ng/l ja,8 ng/l (EC 212). E2 on listattu vesipolitiikan (213/39/EU) puitedirektiivin seurantalistalle. Estrioli Estrioli (E3) on luontainen hormoni, jota käytetään hormonihoidoissa. Suomessa yhdistettä myydään mm. kauppanimillä Estrokad ja Ovestin (Fimea). Estriolia on havaittu ruotsalaisissa pintavesinäytteissä keskimäärin 3,3 ng/l (max 3,3 ng/l) ja puhdistetussa jätevedessä 32 ng/l (max 6 ng/l) pitoisuuksina (TemaNord 212). Yhdisteelle on ilmoitettu PNEC-tasoksi,75 µg/l (Grung ym. 27). Estrioli CAS-numero 5-27-1 G3CA4 2,45 a Koc 731 k 139 m Vesiliukoisuus (mg/l) 27,34 a pka 1,54 a Käyttömäärä v. 212 (kg) (Useita DDDarvoja) b 21

Estroni Estroni (E1) on luontainen hormoni, jolla on myös karsinogeenisia vaikutuksia. Vantaanjoesta ja Kokemäenjoesta otetuissa vesinäytteissä estronipitoisuus oli alle 2 ng/l vuonna 27 (Loos ym. 28). Yhdistettä on havaittu norjalaisista pintavesinäytteistä keskimäärin 7 ng/l (max 5 ng/l) ja puhdistetusta jätevedestä 14,98 ng/l (max 39 ng/l) (TemaNord 212). Estroni CAS-numero 53-16-7-3,13 a Koc 977 k 1821 k Vesiliukoisuus (mg/l) 3 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) - Progesteroni Progesteroni, eli keltarauhashormoni, on luontaisesti esiintyvä hormoni, jota käytetään myös lääkevalmisteissa. Suomessa progesteronia sisältävät mm. kauppanimillä Jaydess ja Mirena myytävät valmisteet (Fimea). Progesteronia on havaittu pohjoismaisista pintavesinäytteistä keskimäärin 7,5 ng/l (max 1 ng/l) ja puhdistetusta jätevedestä 9 ng/l (max 1 ng/l) (TemaNord 212). Progesteroni CAS-numero 57-83- G2BA3 3,87 a Koc 2 8 a Vesiliukoisuus (mg/l) 8,81 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) - Testosteroni Testosteroni on luontainen sukupuolihormoni, jota käytetään myös lääkevalmisteissa. Suomessa testosteronia sisältäviä valmisteita ovat mm. Testogel ja Panteston (Fimea). Testosteroni CAS-numero 58-22- G3BA3 3,32 a Koc 2 188 a Vesiliukoisuus (mg/l) 23,4 a pka - Käyttömäärä v. 212 (kg) (Useita DDDarvoja) b a) PubChem b) Fimea c) Vieno 28 d) Grung ym. 27 e) Xu ym. 29 f) ChemIDplus g) DrugBank h) Yu ym. 213 i) Lima ym. 211 j) Eriksen ym. 29 22 k) Caron ym. 21 l) Mashtare ym. 211 m) Vega-Morales ym. 21

Hormonivalmisteiden käyttömäärien laskeminen on haastavaa, sillä niille ei ole Suomen lääketilastoissa (Fimea & KELA 212) joko ilmoitettu käyttömääriä, tai niille on ilmoitettu useita DDD-arvoja tai yhdistekäyttöä. 23

ng/l 5. Tulokset Analyyseissä havaittiin yhteensä 17 yhdistettä. Havaitut pitoisuudet on esitetty kuvissa 8. ja 9. Havaittujen yhdisteiden osalta tarkemmat tulokset on esitetty luvuissa 5.1. 5.5.. Tässä selvityksessä toteutuneita määritysrajoja on verrattu aiempiin suomalaisissa ja ruotsalaisissa selvityksissä havaittuihin pitoisuuksiin luvussa 5.6. Näytepaikka- ja yhdistekohtaiset tulokset on esitetty liitteessä 2. Pintavesinäytteistä havaittiin 1 lääkeainetta. Kaikkien analysoitujen hormonien pitoisuudet jäivät pintavesinäytteissä määritysrajaa alhaisemmiksi. Puhdistetusta jätevedestä havaittiin 14 lääkeainetta ja yhtä hormonia. Selvästi korkeimmat pitoisuudet sekä pinta- että jätevesissä havaittiin hydroklooritiatsidia ja metoprololia. Puhdistetussa jätevedessä oli lisäksi suuria pitoisuuksia furosemidia. Tässä selvityksessä pintavesistä havaittuja pitoisuuksia on verrattu kirjallisuudessa ilmoitettuihin PNECarvoihin. Näiden arvojen määrittämisessä käytettyä aineistoa ei ole tarkasteltu tässä työssä. Vertailut tulee siis käsittää vain suuntaa-antavina. 14 Pintavedet 12 1 8 6 4 min KA max 2 Kuva 8. Havaittujen lääkeaineiden pitoisuuksien vaihteluväli pintavesissä. 24

ng/l 8 Effluentti 7 6 5 4 3 2 1 ka min max Kuva 9. Havaittujen lääkeaineiden pitoisuuksien vaihteluväli puhdistetussa jätevedessä. 25

ng/l 5.1. Särkylääkkeet Diklofenaakki Diklofenaakkia havaittiin neljässä pintavesinäytteessä sekä kaikissa effluenttinäytteissä. Pintavesissä havaitut pitoisuudet vaihtelivat välillä <5 1 ng/l. Effluentissa havaitut pitoisuudet vaihtelivat välillä 1 9 ng/l. Havaittuja diklofenaakkipitoisuuksia on esitelty kuvaajissa 1. ja 11. 12 Diklofenaakki 1 8 6 4 2 Kuva 1. Pintavesistä mitatut diklofenaakkipitoisuudet. Määritysrajan alittaneet näytteet on esitetty keltaisella käyttäen arvoa LOQ/2. Diklofenaakki 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 11. Puhdistetusta jätevedestä mitatut diklofenaakkipitoisuudet. Suomesta on aikaisemmin mitattu diklofenaakin keskipitoisuudeksi pintavesissä 1 ng/l (max 65 ng/l) ja puhdistetussa jätevedessä 35 ng/l (max 62 ng/l) (Vieno 28). Nyt mitatut pitoisuudet ovat näitä alhaisempia, erityisesti effluentin osalta. Korkein effluentista mitattu yhdistepitoisuus on n. neljännes Vienon ilmoittamasta keskipitoisuudesta. Pintavesistä mitatut pitoisuudet selvästi. alittavat yhdisteelle sisävesissä ehdotetun EQS-arvon (1 ng/l) 26

ng/l ng/l Ibuprofeeni Ibuprofeenia havaittiin kahdesta pintavesinäytteestä ja kaikista effluenttinäytteistä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä 1 3 ng/l ja effluentissa välillä 2 8 ng/l. Havaittuja pitoisuuksia on esitelty kuvaajissa 12. ja 13. 35 Ibuprofeeni 3 25 2 15 1 5 Kuva 12. Pintavesissä havaitut ibuprofeenipitoisuudet. Ibuprofeeni 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 13. Puhdistetusta jätevedestä havaitut ibuprofeenipitoisuudet. Pintavesistä havaitut pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmin Suomesta mitatut, mutta huomattavasti alhaisempia kuin Ruotsissa ja Norjassa määritetyt. Suomesta on ilmoitettu ibuprofeenin keskipitoisuudeksi pintavesissä 22 ng/l (max 9 ng/l) (Vieno 28). Ruotsissa yhdistettä on havaittu pintavesistä keskimäärin 46 ng/l (max 18 ng/l) (IVL database). Pintavesinäytteistä havaitut ibuprofeenipitoisuudet ylittivät yhdisteelle ehdotetun EQS-arvon korkeimmillaan kolminkertaisesti. Effluentista havaitut pitoisuudet olivat huomattavasti alhaisempia kuin aikaisemmissa selvityksissä. Vuosina 24 ja 25 otetuissa näytteissä puhdistetun jäteveden keskimääräinen ibuprofeenipitoisuus oli 65 ng/l (max 391 ng/l). 27

ng/l ng/l Ketoprofeeni Ketoprofeenia havaittiin yhdestä effluenttinäytteestä määritysrajaa (1 ng/l) alempana pitoisuutena. Yhdistettä ei havaittu yhdestäkään pintavesinäytteestä Nyt otetuissa näytteissä ketoprofeenin pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisempia kuin Suomesta aikaisemmin ilmoitetut. Keskimääräinen ketoprofeenipitoisuus effluentissa oli vuosina 24 25 otetuissa näytteissä 37 ng/l (max 124 ng/l). Samassa selvityksessä havaittiin pintavesistä keskimäärin 11 ng/l pitoisuuksia (max 68 ng/l). Naprokseeni Naprokseenia havaittiin kolmesta pintavesinäytteestä ja kaikista effluenttinäytteistä määritysrajaa korkeampina pitoisuuksina. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä 1 6 ng/l ja effluentissa välillä 11 18 ng/l. Kuvissa 14. ja 15. on esitelty havaittuja pitoisuuksia. 7 Naprokseeni 6 5 4 3 2 1 Kuva 14. Pintavesistä havaitut naprokseenipitoisuudet. Naprokseeni 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 15. Puhdistetusta jätevedestä havaitut naprokseenipitoisuudet. Nyt havaitut pitoisuudet vastaavat aikaisemmin Suomessa havaittuja pitoisuuksia. Vienon (28) mukaan naprokseenin keskipitoisuus suomalaisissa pintavesissä oli 23 ng/l (max 129 ng/l). Pintavesissä 28

ng/l havaittu korkein pitoisuus saavuttaa n. 9,4 % yhdisteelle vesiympäristöissä ilmoitetusta PNEC-tasosta 64 ng/l (Grung ym. 27). Puhdistetusta jätevedestä havaitut pitoisuudet ovat aiemmin Suomesta mitattujen alhaisimpien pitoisuuksien suuruusluokkaa. 24 25 otetuissa näytteissä naprokseenipitoisuus vaihteli välillä 17 193 ng/l (KA 69 ng/l) (Vieno 28). Parasetamoli (asetaminofeeni) Pintavesissä havaittuja parasetamolipitoisuuksia on esitelty kuvassa 16. Yhdistettä havaittiin vain yhdessä pintavesinäytteessä 2 ng/l pitoisuutena eikä yhdessäkään effluenttinäytteessä. 25 Parasetamoli (asetaminofeeni) 2 15 1 5 Kuva 16. Parasetamolipitoisuus pintavesissä. Parasetamolin pitoisuudet pintavesissä ovat alhaisia. Mäntsälässä havaittu parasetamolipitoisuus on n. viidennes Ruotsissa raportoidusta pintavesien keskimääräisen parasetamolipitoisuudesta (98 ng/l) (IVL database). Mitattu pitoisuus on n.,2 % yhdisteelle ilmoitetusta PNEC-tasosta 9,6 µg/l (Grung ym. 27). Yhdistettä ei havaittu yhdestäkään effluenttinäytteestä. Tämän perusteella pitoisuudet ovat hyvin alhaisia pohjoismaisiin havaintoihin nähden. Parasetamolia on havaittu ruotsalaisista effluenttinäytteistä keskimäärin 3 33 ng/l (max 29 ng/l) (IVL database). 29

ng/l ng/l 5.2. Antibiootit Ofloksasiini Ofloksasiinia havaittiin kahdesta effluenttinäytteestä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat välillä <1 1 ng/l. Yhdistettä ei havaittu yhdestäkään pintavesinäytteestä. Tulokset on esitelty kuvassa 17. 12 Ofloksasiini 1 8 6 4 2 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 17. Puhdistetun jäteveden ofloksasiinipitoisuus. Määritysrajan alittaneet tulokset on esitetty keltaisella käyttäen arvoa LOQ/2. Nyt havaitut pitoisuudet ovat alhaisia verrattuna aiemmin Suomesta ilmoitettuihin. Vuosina 24 25 otetuissa näytteissä aineen pitoisuus puhdistetussa jätevedessä vaihteli välillä 6 11 ng/l (KA 2 ng/l) (Vieno 28). Yhdistettä on havaittu Suomalaisista pintavesinäytteistä korkeimmillaan 5 ng/l (Vieno 28). Sulfametoksatsoli Sulfametoksatsolia havaittiin kaikista effluenttinäytteistä 1 ng/l pitoisuutena, mutta ei yhdestäkään pintavesinäytteestä. Tulokset on esitetty kuvassa 18. 12 Sulfametoksatsoli 1 8 6 4 2 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 18. Puhdistetun jäteveden sulfametoksatsolipitoisuus. 3

ng/l Nyt havaitut pitoisuudet ovat hyvin alhaisia aikaisemmin Suomesta julkaistuihin tuloksiin nähden. Loosin ym. (212) selvityksessä yhdistettä esiintyi effluentissa keskimäärin 116 ng/l (max 328 ng/l). Ruotsista mitatut tulokset ovat samaa suuruusluokkaa Loosin ym. Suomen tulosten kanssa. Tässä selvityksessä yhdistettä ei havaittu pintavesinäytteissä. Tulos on yhteneväinen aiempien suomalaisten pintavesinäytteiden kanssa. Korkeimmat Suomesta pintavesissä mitatut sulfametoksatsolipitoisuudet ovat olleet 9 ng/l (Loos ym. 28). Ruotsissa keskipitoisuus on ollut 129 ng/l (IVL database). Tetrasykliini Tetrasykliiniä havaittiin vain yhdeltä jätevedenlta lähtevästä puhdistetusta vedestä 2 ng/l pitoisuutena. Yhdistettä ei havaittu pintavesinäytteistä. Tulokset on esitetty kuvassa 19. 25 Tetrasykliini 2 15 1 5 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 19. Puhdistetusta jätevedestä havaitut tetrasykliinipitoisuudet. Yhdisteestä ei ole aikaisemmin julkaistua pitoisuusaineistoa Suomesta. Nyt havaittu pitoisuus on hyvin alhainen Ruotsissa havaittuihin pitoisuuksiin nähden. Ruotsissa yhdisteen keskipitoisuus puhdistetussa jätevedessä on ollut 247 ng/l (max 1 4 ng/l) (IVL database). Tetrasykliiniä on havaittu ruotsalaisista pintavesistä korkeimmillaan 2 ng/l. Trimetopriimi Trimetopriimia havaittiin viidestä pintavesinäytteestä ja kaikista effluenttinäytteistä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä <5 4 ng/l ja effluentissa välillä 1 46 ng/l. Tulokset on esitetty kuvassa 2 ja 21. 31

ng/l ng/l Trimetopriimi 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kuva 2. Pintavesien trimetopriimipitoisuus. Näytteet, joissa yhdistettä havaittiin määritysrajaa alhaisempina pitoisuuksina on esitetty keltaisella käyttäen arvoa LOQ/2. Trimetopriimi 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 21. Puhdistetun jäteveden trimetopriimipitoisuus. Pintavesistä havaitut pitoisuudet ovat Ruotsissa havaittuja alhaisempia. Ruotsissa trimetopriimia on havaittu pintavesistä 5 21 ng/l (KA 6 ng/l) (IVL database). Korkeimmat havaitut pitoisuudet saavuttavat pintavesissä n.,3 % yhdisteelle ilmoitetusta PNEC-tasosta 16 µg/l (Grung ym. 27). Puhdistetusta jätevedestä yhdistettä on havaittu Ruotsissa 5 1 4 ng/l (KA 32 ng/l) (IVL database). Nyt mitatut pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa Ruotsin tulosten kanssa, joskin selkeästi huippupitoisuuksia. 32

ng/l 5.3. Verenpainelääkkeet Atenololi Atenololia havaittiin määritysrajan (5 ng/l) alittavana pitoisuutena Riihimäen lta otetussa effluenttinäytteessä. Yhdistettä ei havaittu yhdessäkään pintavesinäytteessä. Yhdisteen pitoisuus vesissä oli huomattavasti alhaisempi kuin Suomesta aiemmin julkaistut arvot. Suomesta on aikaisemmin raportoitu keskimääräiseksi atenololipitoisuudeksi pintavesille 22 ng/l (max 56 ng/l) ja effluentille 33 ng/l (max 118 ng/l) (Vieno 28). Furosemidi Furosemidia havaittiin neljältä pintavesinäytteenottopaikalta sekä kaikista effluenttinäytteistä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä 2 2 ng/l ja effluentissa välillä 38 1 4 ng/l. Havaitut pitoisuudet on esitetty kuvaajissa 22. ja 23. 25 Furosemidi 2 15 1 5 Kuva 22. Pintavesistä havaitut furosemidipitoisuudet 33

ng/l 16 Furosemidi 14 12 1 8 6 4 2 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 23. Effluentista havaitut furosemidipitoisuudet. Yhdistettä on analysoitu Pohjoismaissa vain vähän. Ainoa vertailuaineisto löytyy Norjasta, jossa pintavesistä on havaittu yhdistettä enimmillään 5 ng/l. Tähän arvoon nähden Riihimäeltä havaittu huippupitoisuus 2 ng/l on korkea. Yhdisteelle ilmoitetusta PNEC-tasosta 45,14 (Grung ym. 27) Nyt havaitut pitoisuudet pintavesissä saavuttavat tästä enimmillään,4 % Effluentista havaitut pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmin Pohjoismaissa havaitut. Furosemidia on havaittu puhdistetusta jätevedestä Norjassa keskimäärin 92 ng/l (max 1 9 ng/l) (TemaNord 212). Hydroklooritiatsidi Hydroklooritiatsidi oli näytteissä korkeimpana pitoisuutena esiintynyt lääkeaine. Sitä havaittiin kaikista jätevesinäytteistä ja kahdesta pintavesinäytteestä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä 21 1 3 ng/l ja effluentissa välillä 1 8 6 7 ng/l. Havaittuja pitoisuuksia on esitelty kuvaajissa 24. ja 25.. 34

ng/l ng/l Hydroklooritiatsidi 14 12 1 8 6 4 2 Kuva 24. Pintavesistä havaitut hydroklooritiatsidipitoisuudet. Hydroklooritiatsidi 8 7 6 5 4 3 2 1 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 25. Puhdistetusta jätevedestä havaitut hydroklooritiatsidipitoisuudet. Yhdisteestä ei ole aikaisempaa mittausaineistoa Pohjoismaista, joten tulosten tarkastelu on haastavaa. Italiassa pintavesistä havaittuihin, korkeimmillaan 256 ng/l pitoisuuksiin (Calamari ym. 23), verrattuna nyt havaitut pitoisuudet ovat hyvin korkeita. Pintavesistä mitatut pitoisuudet saavuttavat korkeimmillaan 1,3 % yhdisteelle ilmoitetusta PNEC-tasosta 1 µg/l (Läkemedelsverket 24). Hydroklooritiatsidin pitoisuus puhdistetussa jätevedessä on myös saatavilla olevaan aineistoon verrattuna korkea. Alankomaissa on mitattu effluentista 1,1 1,27 µg/l hydroklooritiatsidipitoisuuksia (Oosterhuis ym. 213). Metoprololi Metoprololi oli yleisimmin havaittu analysoitu yhdiste ja hydroklooritiatsidin jälkeen korkeimpina pitoisuuksina havaittu lääkeaine. Sitä havaittiin kaikista analysoiduista näytteistä vain yhden pintavesinäytteen jäädessä alle määritysrajan. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat pintavesissä välillä <5 9 ng/l ja effluentissa välillä 1 4 2 2. Tulokset on esitetty kuvissa 26. ja 27. 35

ng/l ng/l 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Metoprololi Kuva 26. Metoprololipitoisuus pintavesissä. Määritysrajan alittaneet tulokset (Pori) on esitetty keltaisella käyttäen arvoa LOQ/2. 25 Metoprololi 2 15 1 5 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 27. Puhdistetun jäteveden metoprololipitoisuudet Pintavesistä havaitut metoprololipitoisuudet olivat suhteellisen korkeita aiemmin ilmoitettuihin pitoisuuksiin nähden. Vuosina 24 25 otetuissa näytteissä keskimääräinen pitoisuus oli 49 ng/l (max 116 ng/l) (Vieno 28). Pintavesistä tässä selvityksessä havaitut pitoisuudet saavuttavat korkeimmillaan n. 1,5 % metoprololille ilmoitetusta PNEC-tasosta 58,3 µg/l (Grung ym. 27). Myös effluentista havaitut pitoisuudet olivat korkeita aiempiin mittauksiin nähden. Vienon (28) ilmoittamat tulokset vaihtelivat välillä oli 28 16 ng/l (KA 76 ng/l). 36

ng/l ng/l 5.4. Muut lääkeaineet Albuteroli (salbutamoli) Salbutamolipitoisuus oli kaikissa näytteissä määritysrajaa alhaisempi. Yhdistettä havaittiin Mäntsälän lta otetussa jätevesinäytteessä määritysrajan (1 ng/l) alittaneena pitoisuutena. Aiempaa salbutamolipitoisuuaineistoa ei löydy Pohjoismaista, joten nyt saadulle tulokselle ei ole saatavilla vertailuaineistoa. Karbamatsepiini Karbamatsepiinia havaittiin kaikista muista pintavesinäytteistä, paitsi Vanhankaupunginlahdella otetuista, sekä kaikista effluenttinäytteistä. Pintavesissä havaitut pitoisuudet vaihtelivat välillä <1 7 ng/l ja effluentissa välillä 3 33 ng/l. Tulokset on esitetty kuvaajissa 28. ja 29.. 8 7 6 5 4 3 2 1 Karbamatsepiini Kuva 28. Pintavesistä havaitut karbamatsepiinipitoisuudet. Määritysrajan alittaneet pitoisuudet on esitetty keltaisella käyttäen arvoa LOQ/2. 35 3 25 2 15 1 5 Turku, Kakolanmäen Karbamatsepiini Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 29. Puhdistetun jäteveden karbamatsepiinipitoisuudet. 37

ng/l Pintavesistä havaitut pitoisuudet vastaavat hyvin Suomesta aikaisemmin havaittuja. Vuosina 24 25 otetuissa pintavesinäytteissä yhdisteen keskipitoisuus oli 36 ng/l (max 8 ng/l) (Vieno 28). Nyt mitatut tulokset saavuttavat pintavesissä korkeimmillaan n. 1,4 % yhdisteelle ilmoitetusta PNEC-tasosta 49,2 µg/l (Grung ym. 27). Puhdistetusta jätevedestä havaitut karbamatsepiinipitoisuudet olivat aiemmin Suomesta mitattuja pitoisuuksia huomattavasti alhaisempia. Vienon (28) ilmoittamat pitoisuudet effluentissa vaihtelivat välillä 29 244 ng/l (KA: 72 ng/l). Paroksetiini Paroksetiinia havaittiin vain yhdestä pintavesinäytteestä 1 ng/l pitoisuutena. Yhdistettä ei havaittu yhdestäkään effluenttinäytteestä. Tulokset on esitetty kuvassa 3. 12 Paroksetiini 1 8 6 4 2 Kuva 3. Pintavesistä havaitut paroksetiinipitoisuudet. Aikaisempaa suomalaista pitoisuusaineistoa yhdisteestä ei ole julkaistu. Havaittu pitoisuus on hieman alhaisempi kuin Ruotsissa havaitut (KA: 25,5 ng/l, max: 3 ng/l) (IVL database). Yhdistettä ei havaittu puhdistetusta jätevedestä. Myös aiemmin suomalaisista effluenteista tehdyissä paroksetiinimäärityksissä yhdisteen pitoisuudet ovat jääneet alle määritysrajan (1 ng/l) (Loos ym. 212). Ruotsissa yhdistettä on havaittu keskimäärin 3 ng/l (max 56 ng/l) (IVL database). 38

ng/l 5.5. Hormonit Estroni Estronia havaittiin kaikilta ilta, paitsi Turun Kakolanmäeltä. Havaitut pitoisuudet vaihtelivat välillä 1 2 ng/l. Puhdistetusta jätevedestä havaittuja estronipitoisuuksia on esitelty kuvassa 31. 25 Estroni 2 15 1 5 Turku, Kakolanmäen Tampere, Viinikanlahden Riihimäki, Mäntsälä, Kuva 31. Puhdistetusta jätevedestä havaitut estronipitoisuudet. Mittausaineistoa yhdisteestä löytyy vähän, eikä Suomesta ole julkaistu effluentin estronipitoisuuksia. Nyt mitatut pitoisuudet ovat samaa luokkaa Norjasta havaittujen kanssa. Norjalaisissa effluenttinäytteissä keskiarvopitoisuudeksi on määritetty 15 ng/l (max 39) (TemaNord 212). Tässä selvityksessä yhdistettä ei havaittu yhdessäkään pintavesinäytteessä. Myös Loosin ym. (28) selvityksessä yhdisteen pitoisuudet alittivat havaitsemisrajan. Norjalaisista pintavesistä estronia on mitattu korkeimmillaan 5 ng/l (TemaNord 212). 39