ÄÄNEKOSKEN KAUPUNGIN YMPÄRIS- TÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT

ÄÄNEKOSKEN KAUPUNGIN YMPÄRIS- TÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Äänekosken kaupunginvaltuusto Voimaan

2 1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 Määräysten antaminen ja tavoite Ympäristönsuojelulain (86/2000)19 :n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräysten yleinen tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen sekä pilaantumisesta aiheutuvien haittojen poistaminen ja vähentäminen. Määräysten tavoitteena on paikalliset olosuhteet, Äänekoskella korostetutusti vesiensuojelu, ilmansuojelu sekä öljy- ja kemikaalituotteiden huolimattomasta käytöstä aiheutuva pilaantumisen vaara, huomioon ottaen ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelulain mukaisen meluilmoitusmenettelyn vähentäminen ja melua aiheuttavan toiminnan ohjaaminen on myös paikallisista olosuhteista lähtenyt tavoite. Määräykset eivät ympäristönsuojelulain 19 :n 1. momentin mukaan voi koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä koeluontoista toimintaa, poikkeavia tilanteita, pilaantuneen maaperän puhdistamista eivätkä puolustusvoimien toimintaa. Ympäristönsuojelumääräykset eivät myöskään koske toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksissa säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja joka rekisteröidään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. 2 Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin Kunnan ympäristönsuojelumääräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräykset täydentävät osaltaan ympäristönsuojelulakia ja sen nojalla annettuja asetuksia. Koska määräykset voivat perustua vain ympäristönsuojelulakiin, ei muihin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontavastuulla oleviin säädöksiin, kuten vesilakiin tai jätelakiin perustuvia taikka ympäristölautakunnan rakennusvalvontaviranomaisena toimimiseen perustuvia määräyksiä voi sisällyttää määräyksiin. Muita ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia säädöksiä ovat jätehuoltomääräykset ja rakennusjärjestys. Kaavamääräyksissä voi myös olla ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on pyritty siihen, ettei ristiriitaisuuksia tulisi eri kunnallisten määräysten välille. Jos kunnalliset määräykset (ympäristönsuojelu-, jätehuoltomääräykset, rakennusjärjestys) poikkeavat toisistaan, noudatetaan sitä määräystä, joka on ympäristönsuojelun kannalta tiukempi. Määräyksistä erotettuna on viitattu säädöksiin, joita on tarpeen ympäristönsuojelumääräysten ohella noudattaa. Viittaukset on erotettu varsinaisista määräyksistä tekstikehyksellä, samoin muu ohjaus Viittaukset ja ohjaus ei kuitenkaan ole kattavaa, vaan muitakin mahdollisia säädöksiä asiaan liittyen tulee noudattaa.

3 3 Määräysten valvonta Ympäristönsuojelulain 21 :n mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupaja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Viimeksi mainitun lain 5 :n 1 momentin mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä hoitaa kunnan määräämä toimielin. Äänekoskella ympäristönsuojeluviranomaisena toimii ympäristölautakunta. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) 7 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää toimivaltaansa edelleen viranhaltijalle. Äänekosken kaupungin hallintosäännössä toimivaltaa on siirretty ympäristölautakunnan alaisille viranhaltijoille sekä oikeutettu lautakunta siirtämään päätösvaltaansa myös hallintosääntöä laajemmin. Joustavan ja sujuvan toiminnan varmistamiseksi on perusteltua, että yksityistä henkilöä tai yksittäistä asuinkiinteistöä tai muuta laajuudeltaan tai vaikuttavuudeltaan yleisen edun kannalta vähäisiä asioita ei tarvitse viedä toimielimen käsittelyyn, ellei hallinnollisen pakon käyttö sitä edellytä. 4 Määräysten paikallinen kattavuus Ympäristönsuojelulain 19 :n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat lähtökohtaisesti voimassa koko kunnan alueella: Mitään kunnan osaa ei ole rajattu kokonaan määräysten yleisen soveltamisalan ulkopuolelle. Osa määräyksistä on erikseen kohdistettu tärkeille pohjavesialueille ja ranta-alueille. Pohjavesialueiden rajauksessa on lähtökohtana ollut pohjavesien pilaamiskielto sekä paikallisesti runsaat muodostumat, joita hyödynnetään tai voidaan hyödyntää yhdyskuntien vedenhankinnassa; ne ovat siten paikallisesti erityisen tärkeitä. Rannat ovat paikallisesti tärkeitä. Kaupunkia markkinoidaan sen sijainnilla keskellä kauneinta Järvisuomea: Pinta-alasta neljännes on vesistöä ja kaikki neljä taajamaa sijoittuvat kirkkaan ja vehmaan Keitele-järven kupeelle. On siis tärkeää pitää hyvää huolta vesistöistä ja rannoista, joiden käyttö vaikuttaa vesistöjen tilaan. Kymijoen - Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa sekä sitä koskevassa toimenpideohjelmassa on tarkasteltu osaksi Äänekoskella sijaitsevien Saarijärven reitin ja Viitasaaren reitin sekä Kuhnamon tilaa. Saarijärven reitin ja Kuhnamon osalta on todettu tarve palauttaa ei hyvässä tilassa olevien vesistöjen tila hyväksi. Viitasaaren reitillä on puolestaan tavoitteena säilyttää hyvä tila jatkossakin. Maakuntajärvi Keiteleen suojelua on pidetty erityisen keskeisenä. Latvavesien tila vaikuttaa myös keskusjärviin. 5 Määritelmät Pohjavesialueiden määrittely perustuu Keski-Suomen ympäristökeskuksen (nykyinen ELY-keskus) tekemiin tutkimuksiin ja luokitteluihin. Pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella kolmeen luokkaan:

4 Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Luokka III: muu pohjavesialue Vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi luokitellaan pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Vedenhankintaan soveltuva alue on alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle toistaiseksi ei ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muut pohjavesialueet ovat alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi Pohjavesialueet on määritelty, koska niille on annettu erityisiä määräyksiä pohjavesien pilaantumisriskin ehkäisemiseksi Ranta-alueeksi on määritelty 150 metrin levyinen vyöhyke vesistön keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Ranta-alueen määrittely on tarpeen, koska lainsäädännössä ei ole selkeää ja yksiselitteistä määritelmää. Ranta-alueen määrittelytarve perustuu siihen, että sitä koskien on annettu erityismääräyksiä vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Äänekosken kaupungin rakennusjärjestyksessä ranta-alue on määritelty samoin kuin ympäristönsuojelumääräyksissä. Määrittelyssä on kuitenkin oltava poikkeustapauksissa mahdollisuus tapauskohtaiseen tulkintaan, koska pinnanmuodot ja maaperä, esimerkiksi kalliokynnykset, voivat ohjata vesien virtauksen pois päin lähimmästä vesistöstä. Vesistön määritelmä sisältyy ranta-alueen määritelmään. Osa vesilain tarkoittamista vesistöistä (puro, tekojärvi, kanava) sisältyvät termiin "vastaava vesistö" ja ne määritellään tapauskohtaisesti. Jäteveden maaperäkäsittely on termi, jonka alle kuuluvat maahanimeyttämöt ja maasuodattamot ja niiden erilaiset variaatiot. Jätevesien käsittelyjärjestelmä on määritelty ympäristönsuojelulain 27a :n mukaisesti. Jäteveden umpisäiliö, saostussäiliö jäteveden maahanimeyttämö, jäteveden maasuodattamo ja pienpuhdistamo ovat määritelty valtioneuvoston asetuksen 209/2011 mukaisesti Talousjätevesi) on määritelty ympäristönsuojelulain 27 a mukaisesti Vähäisten jätevesien käsite on määritelty hallituksen esityksen 179/2010 mukaisesti. Ympäristöhaittaa ei ole määritelty laissa. Ympäristönsuojelumääräyksissä ympäristöhaitan määritelmä perustuu ympäristönsuojelulain 3 :ssä olevaan pilaantumisen määritelmään, jota on sen selkeyttämiseksi tiivistetty. Jäte, sivutuote ja vaarallinen jäte on määritelty jätelain (646/2011) mukaisesti, osin tiivistäen. Yleinen alue on määritelty maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 83 mukaisesti. 2 LUKU JÄTEVESIEN KÄSITTELY VESIHUOLTOLAITOKSEN VIEMÄRIVERKOS- TOON LIITTYMÄTTÖMILLÄ KIINTEISTÖILLÄ

5 6 Yleistä jätevesien käsittelystä Ympäristönsuojelulain 27b :ssä on säädetty jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus. Jos kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita ympäristölupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa (ympäristönsuojelulaki 3 kohta 1). Jätevesien käsittelyä viemäriverkon toiminta-alueella ohjaa vesihuoltolaki (119/2001). Kiinteistöillä jotka ovat viemäriverkoston toimialueen ulkopuolella tai ovat saaneet vesihuoltolain 11 :n perusteella vapautuksen viemäriverkkoon liittymisestä vesien käsittelyä ohjaa ympäristönsuojelulaki (86/2000) luku 3a ja valtioneuvoston asetus (209/2011) ns. jätevesiasetus. Kiinteistöllä 1. päivänä tammikuuta 2004 olemassa olleet käyttökuntoiset jätevesijärjestelmät, jotka eivät täytä jätevesiasetuksen 3 :n tai 4 :n vaatimuksia tulee saattaa jätevesiasetuksen ja näiden ympäristönsuojelumääräysten vaatimusten mukaisiksi 15.3.2016 mennessä. Poikkeamisesta on säädetty ympäristönsuojelulain 27d :ssä. Äänekoski jaetaan käsittelyvaatimuksiltaan erilaisiin alueisiin kuormituksen vähentämistavoitteiden, vesistön läheisyyden ja pohjavesien suojelun perusteella. Näillä alueilla noudatetaan joko asetuksen vähimmäisvaatimuksia (perustason käsittelyn alue) tai pilaantumiselle herkillä alueille asetettuja tehokkaampia puhdistusvaatimuksia (tiukennetun käsittelyn vyöhyke), tai pohjavesialueita koskevia erityismääräyksiä. 7 Talousjätevesien käsittely perustason käsittelyn alueella Niillä alueilla, joilla pohjavesien tai pintavesien pilaantumisen vaara talousjätevesien vuoksi on vähäinen, voi käsittelyteho vastata ns. perustasoa, joka on määritelty Valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) vähimmäisvaatimustasoksi. Säädöstasolla määriteltyä perustasoa lievempiä puhdistustasovaatimuksia ei voi kunnallisella määräyksellä hyväksyä. 8 Talousjätevesien käsittely tiukennetun käsittelyn vyöhykkeellä Ympäristönsuojelulain 27 c :n 3. momentin mukaan kunnallisissa määräyksissä määritellyillä pilaantumiselle herkillä alueilla voidaan soveltaa jätevesiasetuksen 3 :ssä (209/2011) esitettyä perustasoa ankarampia vaatimuksia. Nämä puhdistustasot pilaantumiselle herkillä alueilla on annettu haja-asutuksen jätevesiasetuksen 4 :ssä ohjeellisena ja ne voidaan muuttaa ympäristönsuojelumääräyksillä sitoviksi, ellei pohjaveden pilaamiskiellosta (ympäristönsuojelulaki 8 ) johdu vielä ankaramman säätelyn tarvetta. 9 Talousjätevesien käsittely ranta-alueella Vesiensuojelullisista syistä ranta-alueella on noudatettava tiukennetun käsittelyn puhdistusvaatimuksia. Ranta-alue ulottuu Äänekoskella sitä koskevan määritelmän (5 ) mukaan 150 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Tällä alueella ei ole sallittu käsitellä WC-vesiä muutoin kuin korkeatasoisessa pienpuhdistamossa, joka täyttää tiukennetun käsittelyn puhdistusvaatimukset. Ranta-alueella on mahdollisuus imeyttää tai suodattaa asianmukaisesti esikäsiteltyjä

6 pesuvesiä sekä pienpuhdistamon vaatimuksen mukaisesti puhdistettuja jätevesiä siten, että käsitellyn veden osalta noudatetaan 11 :n kohdalla määriteltyjä suojaetäisyyksiä. Vaihtoehtoja ovat umpikaivo WC-vesille, jolloin käsittely tapahtuu keskitetysti ympäristöluvan omaavassa puhdistamossa, tai kuivakäymäläratkaisu, joka on luonnontaloudelliselta kannalta suositeltava valinta. Ympäristönsuojelulain 27 b :n mukaan vähäiset määrät muita kuin vesikäymäläjätevesiä voidaan johtaa puhdistamattomina maahan, mikäli niistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Muita kuin vesikäymäläjätevesiä voidaan pitää vähäisinä silloin, kun kiinteistön vuotuinen käyttö asukasvuorokausina on vähäistä ja käytettävä talousvesi kannetaan tai johdetaan teholtaan siihen verrattavalla tilapäisellä vesijohdolla tai kiinteistö muulloinkin on veden käytön kannalta varustelultaan vaatimaton 10 Talousjätevesien käsittely pohjavesialueilla Pohjaveden pilaamiskiellon (ympäristönsuojelulaki 8 ) vuoksi pohjavesialueille on annettu muita alueita tiukemmat määräykset talousjätevesien käsittelemisestä: kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maahan on kielletty ja muissa jätevesien käsittelyjärjestelmissä on oltava tiivis pohjarakenne. Käsiteltyäkään jätevettä ei voi imeyttää tai johtaa pohjavesialueelle. Pesuvesien purkupaikan sijoittelussa voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon mm. purkupaikan ominaisuudet ja rinnastettavuus vähäiseen jäteveteen. 11 Talousjätevesien käsittelylaitteistojen sijoittaminen ja huolto Jätevesien maaperäkäsittelylaitteistojen sekä puhdistetun jäteveden purkupaikan sijoittamisen etäisyysvaatimukset suhteessa vesistöön ja tiehen sekä tontin rajaan perustuu yleisesti käytössä oleviin suojaetäisyyksiin. Suojaetäisyys talousvesikaivoon on asetettu samaksi kuin on maatalouden nitraattiasetuksen liitteessä 3 suosituksena ja hyötyeläinten lietelannan, virtsan ja säilörehun puristenesteen levitystä koskevan suojaetäisyyden osalta 15 :ssä määräyksenä. Suojaetäisyyden tarve riippuu erittäin paljon paikallisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta ja maaston muodoista sekä pohjaveden virtaussuunnasta, mistä syystä vaihteluväli on asetettu laajaksi. Etäisyysvaatimukset perustuvat ensisijaisesti ympäristönsuojelullisiin ja terveydensuojelullisiin tekijöihin. Talousvesikaivon suojaetäisyysmääräys koskee talousvesikaivon alapuolella sijaitsevia maaperäkäsittelylaitteistoja, ellei paikan hydrogeologisia olosuhteita ole selvitetty. Jätevesien puhdistuslaitteistojen sijaintia on säädelty myös suhteessa vedenpinnan korkeuteen. Laitteistot tulee vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi rakentaa rantavyöhykkeelle sellaisille paikoille, että veden tulvakorkeudenkin aikana puhdistuslaitteisto toimii normaalisti eivätkä tulvavedet pääse jätevesien käsittelylaitteistoihin. Jätevesijärjestelmän huoltoa ja kunnossapitoa koskevat määräykset ovat tarpeen jätevesien puhdistustehojen valvonnan toteuttamiseksi. Kirjanpitovelvoite täsmentää hajajätevesiasetuksen kiinteistöille antamia kirjanpitovaatimuksia. WC-jätevesien jätevesisäiliöiden ja käsittelylaitteistojen sijoittamista ilman tieyhteyttä olevaan saareen tai vastaavaan huoltoajoneuvolla erityisen vaikeasti saavutettavaan paikkaan on rajoitettu säiliöön kerätyn jäteveden ja käsittelylaitteistojen saostuskaivojen lietteiden säännöllisestä tyhjennystarpeesta sekä jätteen sallittavasta sijoituspaikasta johtuen. Asianmukaiseen tyhjennykseen ja kuljetuk-

7 seen tarvitaan yleensä raskasta kalustoa ja tieyhteyttä. Joskus huolto on mahdollista järjestää tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, mutta tällöin asiasta on oltava luotettava selvitys. 12 Käsittelyvaatimukset erityisen kuormittavissa kohteissa Ympäristönsuojeluasetus edellyttää, että puhdistamo, joka on tarkoitettu asukasvastineluvultaan yli 100 henkilön jätevesien käsittelyyn, tai vähintään 100 henkilön asumisjätevesien johtamiseen muualle kuin yleiseen viemäriin, edellyttää ympäristölupaa. Koska jätevesiasetuksen mukainen pientalokiinteistön kuormitus perustuu laskennalliseen viiden hengen kuormitukseen, vastaa 21-100 hengen puhdistamon kuormitus suurimmillaan kerrostalon tai 20 pientalon kuormitusta. On kohtuullista, että tällainen yksikkö puhdistaa jätevetensä tiukennettujen käsittelyvaatimusten mukaisesti ja että jätevesiä tarkkaillaan suunnitelmallisesti. Kuormitus on pistemäisen luonteista ja huonosti toimiva laitteisto voi aiheuttaa paikallisesti merkittävää ympäristöhaittaa. 13 Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu Pestäessä autoja ym. liuottimia sisältävillä tai muilla pesuaineilla voi etenkin suurien jätevesimäärien johtamisesta maastoon tai sadevesiverkostoon aiheutua ympäristön pilaantumista. Vaikkei liuottimia tai muita pesuaineita käytettäsikään, ammattimaisessa tai muussa usein toistuvassa pesussa jätevesimäärät ovat suuria. Muu jätevesien johtamistapa kuin pykälän 1, 4 ja 6 momentissa määrätty johtaminen jätevesiviemäriin riittävästi esikäsiteltynä taikka rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellään hyväksymä jätevesien käsittelyjärjestelmä ei voi tulla kysymykseen. Viemäriverkoston toiminnan kannalta on tarpeen, että jätevedet esikäsitellään enenen viemäriin johtamista asianmukaisesti mitoitetuissa öljyn- ja hiekanerotuskaivoissa. Poikkeuksena ovat 2 ja 5 momentissa mainitut jätevedet, jotka syntyvät pestäessä autoja, veneitä tai esimerkiksi maatalouskoneita satunnaisesti vedellä tai mietoja pesuaineita käyttäen yksityisillä asumiskäytössä tai maatalouskäytössä olevilla kiinteistöillä, tai veneitä talvisäilytyspaikalla. Taloyhtiöt ja veneiden talvisäilytyspaikkojen pitäjät voivat omilla säännöillään kieltää pesun hallinnassaan olevilla aluilla määräyksistä riippumatta. Satunnaisesta autojen ym. koneiden ja laitteiden pesusta syntyvä jätevesi sisältää pääsääntöisesti vain vähäisiä määriä epäpuhtauksia. Tästä huolimatta on sitä syytä ohjata määräyksin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Autojen ja koneiden pesusta voi aiheutua haittaa naapureille esimerkiksi naapurikiinteistölle valuvien jätevesien vuoksi. Imeytettäessä vesiä maaperään on pidettävä huoli, että ei aiheuteta ympäristön pilaamisen vaaraa eikä haittaa naapureille. Autojen ym. pesusta voi aiheutua ympäristön pilaantumista, esimerkiksi yleisen viihtyvyyden ja alueen virkistyskäyttöön soveltumisen vähenemistä. Tämän vuoksi autojen ym. pesu on 3 momentissa kielletty yleisillä alueilla. 14 Mattojen, tekstiilien ja muiden vastaavien pesu Mattojen ja tekstiilien ja muiden vastaavien materiaalien pesu vesistössä tai siten, että pesuvedet pääsevät suoraan vesistöön, aiheuttaa ylimääräistä vesistön kuormitusta ja siten myös ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pesu- ja lika-aineita sisältävien jätevesien pääseminen puhdistamatta vesistöön aiheuttaa muun muassa vesistön virkistyskäyttöarvon laskemista loma-asutusalueilla ja vesistöjen rehevöitymistä.

8 Mattojen pesu järvessä tai joessa likaa vesistöjä myös silloin, kun pesuaineena käytetään vähäfosfaatista saippuaa: matoista ja muista tekstiileistä irtoava lika samentaa vettä ja voi roskata rantaa. Haittavaikutusten vuoksi yleisellä pesupaikalla edellytetään jätevesien viemäröintiä tai niiden puhdistamista hyväksyttävällä tavalla. Äänekoskella on vielä käytössä yleisiä pesupaikkoja, joissa ei ole asianmukaista jätevesien käsittelyä. Kohtuullisuussyistä näiden pesupaikkojen muuttamiselle ympäristönsuojelumääräysten mukaiseksi on annettu siirtymäaika. Myös yksityisessä käytössä matot, tekstiilit ja muut vastaavat materiaalit tulee pyrkiä pesemään kuivalla maalla siten, että pesuvedet eivät pääse suoraan vesistöön vaan suotautuvat maaperän läpi. Pohjavesien pilaamiskielto on voimassa myös yksityisillä pesupaikoilla. Pesupaikat eivät ole yksityisiä, vaikka ne sijaitsisivat yksityisellä rannalla, mikäli rakentamista on tuettu julkisin varoin. 15 Hyötyeläinten lannan, virtsan ja puristinnesteiden levitys Ympäristönsuojelulain 8 :n mukainen pohjaveden pilaamiskielto koskee myös lannan käsittelyä, ja siksi hyötyeläinten lannan, virtsan ja puristinnesteiden levitystä on rajoitettu I ja II luokan pohjavesialueella. Pohjaveden pilaamiskielto koskee myös III luokan pohjavesialueita, joten mikäli niillä sijaitsee peltoja, on lannoitus suoritettava erityistä varovaisuutta noudattaen. Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta on säädetty valtioneuvoston asetuksella 931/2000. Osa säädöksen liitteenä olevista karjanlannan käsittelytapaan liittyvistä suosituksista on ympäristönsuojelumääräyksillä nostettu velvoittaviksi määräyksiksi. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden tarvitsema 30-100 metrin levyinen suojavyöhyke on asetettu pohjaveden suojelemiseksi ja talousvedestä aiheutuvien terveyshaittojen ennakkoehkäisemiseksi. Suojaetäisyyden tarve riippuu erittäin paljon paikallisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta ja maaston muodoista sekä pohjaveden virtaussuunnasta, mistä syystä vaihteluväli on asetettu laajaksi. Ns. nitraattiasetuksella määritellään muun muassa lannan varastointitilan kokoon ja rakenteeseen liittyvät yksityiskohdat sekä lannoitteiden levitysajat ja levitysmäärät. Asetuksella säädetään myös yksityiskohtaisesti lannan varastoinnista patterissa Hyvään maatalouskäytäntöön sisältyy suosituksia myös vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille jätettävistä suojavyöhykkeitä, Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on vähintään 10 metriä. Tällaiset vyöhykkeet olisivat tarpeen erityisesti toistuvasti tulvan alle jäävillä ja nitraattiasetusta laajemmin rinnepeltojen valtaojien varsilla. Tällaisten alueiden yksilöiminen ja tarkka rajaaminen ei toistaiseksi ole mahdollisista, joten viljelijöiden odotetaan noudattavan tältä osin suosituksia. Suosituksia noudattamalla voidaan vähentää myös lannan ja vitsan levityksestä aiheutuvia hajuhaittoja. 16 Maalämmön käyttöön liittyvät vesiensuojelumääräykset

9 Keski-Suomen ELY-keskus on 15.11.2012 päivätyllä kirjeellä ohjeistanut kuntia mm. kieltämään uudet maalämpöjärjestelmät sellaisilla pohjavesialueilla tai niiden osilla, jotka ovat kunnan vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeitä. Ääneseudun Energia Oy:llä joka huolehtii Äänekosken vesihuollosta, on yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta kaksi vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeätä vedenottamoa. Äänekosken keskustaajaman ja osan haja-asutusalueista käyttämä verkostovesi otetaan Kovalanniemen pohjavesialueella sijaitsevasta Kovalanniemen pohjavedenottamista. Pumpattu vesimäärä on noin 2000 m3/d. Veden tukkuostajia ovat Mämmen, Parantala-Honkolan, Hirvaskylän, Koiviston ja Pakokankaan vesiosuuskunnat. Suolahden alueen keskustaajaman käyttämä verkostovesi otetaan Mutapohjan vedenottamosta, joka sijaitsee Mutapohjan pohjavesialueella (0977401). Pumpattu vesimäärä on noin 1800 m3/d. Veden tukkuostajia ovat Suolahti-Sumiainen osuuskunta sekä Niskalan ja Riihivuoren osuuskunnat. Taajamien vesijohtoverkot on yhdistetty toisiinsa erityistilanteiden vedenjakelua varten. Erittäin tärkeille vedenottamoille on suositeltavaa hakea tai päivittää suoja-aluepäätös. Toimivaltainen viranomainen on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintokeskus. Ellei päätöstä ole, sovelletaan näihin ELY-keskuksen suosittelemaa 500 metrin suojavyöhykettä, joihin ei sallita kaivettavan maalämpökaivoja tai putkia. Myös Valion elintarviketeollisuudessa käyttämät vedenottamot ovat tärkeitä ja pohjaveden ottamon kaivoille (noin 100 m3/d) olisi tämän vuoksi myös hyvä hakea suoja-aluepäätös. Mikäli sitä ei ole, tulisi sen osalta soveltuvin osin rakennusvalvontaviranomaisen harkinnan mukaan soveltaa maalämpökaivoja koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä ja ELY-keskuksen ohjeita. Samaa suuruusluokkaa on Ääneseudun Energian hallinnassa oleva Liimattalan vedenottamo, joka jakaa vettä myös Räihän vesiosuuskunnalle. Muut vedenottamot ovat selkeästi pienempiä sekä pumpatun vesimäärän että vettä käyttävien talouksien määrän suhteen. Näiden osalta suojavyöhyke voidaan jättää tässä määräämättä tai määrätä se vesiosuuskunnan kohtuulliseksi katsottava esitys huomioon ottaen. Pohjavesien pilaamiskielto on kuitenkin voimassa lämpökaivoja koskevasta suojavyöhykkeestä tai sen puutteesta riippumatta. 17 Turvetuotantoa koskevat vesiensuojelumääräykset Turvetuotannon vesistövaikutukset ovat nostettu yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueella Keski-Suomessa. Ympäristölupamenettely koskee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Lupaviranomainen on aluehallintovirasto. On mahdollista joissakin tapauksissa jakaa iso tuotantoalue alle 10 ha:n kokoisiin tuotantoyksiköihin, jolloin ympäristölupaa ei tarvita. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä halutaan tuoda tieto luparajaa vähäisemmästä turvetuotannosta ympäristönsuojeluviranomaiselle ja saada valvontaa varten tietoja toimista vesien pilaamisen ennalta ehkäisemiseksi, mikäli se tietoon saatettu alue huomioon ottaen harkitaan tarpeelliseksi. Kyse ei ole uuden ilmoitusmenettelyn käyttöönotosta, vaan määräys perustuu ympäristönsuojelulain 86 :ssä olevaan tiedonsaantioikeuteen sekä ympärstönsuojelulain19 :ään, jonka nojalla kunnan ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea mm. valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista. 3 LUKU JÄTTEET JA SIVUTUOTTEET 18 Yleistä Jätteiden keräystä, hyödyntämistä ja käsittelyä koskevat säännökset ovat pääosin jätelaissa ja sen nojalla annetuissa muissa säädöksissä kuten kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä. Ympäristönsuo-

10 jelumääräyksiin on sisällytetty sellaisia jätteistä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarvittavia määräyksiä, joista ei ole säädetty jätehuoltomääräyksissä ja joilla on tavanomaisesta yhdyskuntajätteestä ympäristöhaitan aiheuttamisen kannalta erityisiä ominaisuuksia. Luvussa on käsitelty myös lumenajopaikkoja, joilla on joitakin jätteenkäsittelyalueisiin rinnastettavia ympäristöhaittaa aiheuttavia ominaisuuksia, mutta joita ei luokitella kaatopaikoiksi ja joille ei siten edellytä ympäristölupaa. Ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea toimia ja rajoituksia, joilla yleisesti ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Sanamuodosta johtuen ne voivat koskea myös jätteistä aiheutuvia päästöjä ja ympäristöhaittojen rajoittamista. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että pääsääntöisesti ja nimenomaisesti jätehuollon toteuttamiseen (keräykseen, kuljettamiseen, käsittelyyn ja hyödyntämiseen) liittyviä asioita ohjataan jätehuoltomääräyksillä. Myös jätteen hyödyntämisen edistäminen liittyy jätelakin ja ympäristönsuojelulain tavoite on myös ympäristön pilaamisen ehkäiseminen silloinkin, kun kyse on jätteen tai sivutuotteen hyödyntämisestä Sivutuotteet on käsite, joka on ensimmäisen kerran säädöstasolla määritelty uudessa jätelaissa. Sivutuotteista ei voi määrätä jätehuoltomääräyksillä, eikä niistä ole käytettävissä luetteloa. On tarkoituksenmukaista, että sivutuotteilta paremman tiedon puutteessa edellytetään samantapaisia kelpoisuusselvityksiä kuin mitä edellytetään haitattomilta jäteaineilta silloin, kun niitä käytetään maanrakentamisessa, mutta ohjaus annetaan ympäristönsuojelumääräyksillä. Asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006, muutos 403/2009) = MARA-asetus, mahdollistaa tiettyjen jätteiden (betonimurske, rajoitetusti tiilimurske, eräät tuhkat, leijupetihiekka) hyödyntämiseen maarakentamisessa ilman ympäristölupaa. Hyödyntäminen kuitenkin edellyttää ilmoitusta alueelliselle ympäristökeskukselle, ellei kyse ole pienistä määristä. Ohjeellisena rajana on käytetty 500 m3:ä. Ylijäämämaihin ei sovelleta MARA-asetusta, mutta kaivannaisjätteiden käytössä on aina varmistuttava niiden puhtaudesta. Ympäristönsuojelumääräykset eivät voi koskea pilaantuneita maa-aineksia. 19 Kuivakäymäläjäte ja kompostointi Huonosti hoidetusta ulko- tai kompostikäymälästä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kuten ravinnevalumia ja haju- tai viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi käymälän rakentamista, käyttöä ja hoitoa on tarpeen säädellä paikallisesti. Käymälän pohjan tiiveys ehkäisee haitta-aineiden kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen. Käymäläjäte tulee toimittaa asianmukaisen luvan omaavaan vastaanottopaikkaan, mikäli käymäläjätettä ei kompostoida kiinteistöllä. Käymäläjätteiden sisältämien ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi on perusteltua estää niiden pääsy vesistöihin. 20 Maatalousjäte Vaikka maatalouden tuotteet lähtökohtaisesti koostuvat ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista ja ovat lähtökohtaisesti myös jätteenä haitattomia, voi jätteiden hallitsemattomasta hävittämisestä tai hyödyntämisestä aiheutua ympäristöhaittaa, kuten hajua, savua, jyrsijöiden lisääntymistä, tai epäsiisteyttä. Edellä mainitut haitat ovat vältettävissä muokkaamalla maatuvat jätteet peltoon tai muutoin haitattomasti hyödyntämällä, ellei niitä toimiteta ammattimaiseen jätehuoltoon käsiteltäväksi. Maatalousmuovien jättäminen ympäristöön on vielä erikseen todettu, kos-

11 ka muovien roskaava vaikutus on hitaasta hajoamisesta johtuen erityisen suuri. Avopolttokielto sisältyy myös jätehuoltomääräyksiin. 21 Riistan käsittelyjäte Riistan käsittelypaikalta maastosta sisälmykset tulevat luonnoneläinten ravintona hyödynnetyksi yleensä nopeasti ja sen vuoksi suolistamisjätteiden jättäminen maastoon on lähtökohtaisesti sallittua. Tämä kuitenkin edellyttää, että ympäristön pilaantumisen vaaraa, kuten jätteiden leviämistä ympäristöön, lähteiden tai purojen vedenlaadun heikentymistä taikka hajuhaittaa asuinalueilla ei aiheudu. Hitaammin hajoavat ruhonosat, jotka ovat vaarassa jäädä maastoon epäsiisteyttä tai hygieniahaittaa aiheuttamaan, tulee kuitenkin kerätä ja toimittaa käsiteltäväksi muun yhdyskuntajätteen tavoin. 22 Maanrakentamisessa hyödynnettävät sivutuotteet ja mineraaliset jäteaineet Määritelmän mukaan sivutuotteet ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ja haitattomia, mutta koska rajanveto jätteen ja sivutuotteen välillä ei vielä ole täysin selkeä, on maanrakentamisessa hyödynnettävien sivutuotteiden ja mineraalisten jätemateriaalien käytöstä määrätty yhdessä. Näitä voivat olla, betoni- ja tiilimurske, leijupetihiekka ja eräät tuhkat ja mahdollisesti myös haitaton asfalttimurske sekä rakentamisen sivutuotteena syntyvä ylijäämämaa Yli 500 m3 määristä on tehtävä maanrakennusasetuksen mukainen ilmoitus ja pilaantuneesta maasta aina ilmoitus ely-keskukselle. Ammattimainen jätteenkäsittely sekä pilaantuneiden maiden käsittely vaatii ympäristöluvan. Jätehuoltomääräykset soveltuvat parhaiten tasaisesti syntyvien ja säännöllisen tai sovitun kuljetuksen piirissä ympäristöluvan omaaviin jatkokäsittely- tai loppusijoituspaikkoihin kuljetettavan jätteen jätehuollon sääntelyyn. Huonosti määräykset soveltuvat jätemateriaaleihin, joita syntyy kertaluonteisesti ja usein kohtuullisen suuria määriä ja jotka ovat luonteeltaan pysyviä. Tällaisia jäteaineita tai sivutuotteita voidaan varastoida ilman että niistä syntyy havaittavissa määrin hajoamistuotteita, valumia, hajua tai muuta kuin esteettistä haittaa. Ympäristönsuojelumääräykset ovat kuitenkin tarpeellisia sen vuoksi, että tutkimattomat jäteaineet voivat sisältää epäpuhtauksia tai niiden sijoittaminen soveltumattomaan paikkaan tai varastoiminen pitkäaikaisesti aiheuttaa epäsiisteyttä, liettymistä, haittaa luonnonvarojen käytölle ja muuta vastaavaa haittaa, joten niidenkin sijoittamista ja käyttöä on aihetta säännellä. Yksittäisiin tapauksiin ja haittoihin voidaan puuttua suoraan ympäristönsuojelulain valvontakeinoin, mutta yleisesti käytössä olevien materiaalien osalta on hyödyllistä ohjata käyttöä ennalta. Puhtaiden ylijäämämaiden sekä haitattoman mineraalisen rakennusjätteen käytöstä voi päättää myös muu viranomainen kuin ympäristönsuojeluviranomainen, kun kyse on luvan tai suunnitelman yhteydessä toteuttavasta hallitusta käytöstä. Aina, kun kysymys on jätteen loppusijoittamisesta tai ns. läjittämisestä kustannusten säästämiseksi ja ilman hyödyntämistarkoitusta ja suunnitelmaa, taikka jos ympäristöhaittoja on ennakoitavissa, on ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaistava riittäviin selvityksiin perustuen luvan tarve ja ohjattava tarvittaessa ainekset asianmukaisesti käsiteltäväksi. 23 Rakennusten ja muiden rakenteiden kunnostustyössä syntyvät jätteet Polyklooratut bifenyylit (PCB) ovat pysyvyydeltään ja kertyvyydeltään pahimpia ympäristömyrkkyjä. PCB:tä sisältävät tuotteet ja laitteet ovat vaarallisia jätteitä. PCB:tä tai lyijyä sisältävien sau-