MYYRMÄEN KIRKKO
LOUHELAN ASEMALTA KIRKKOON Myyrmäen kirkko on suuren seurakunnan keskus, jossa vietetään messua mutta jossa on myös paljon muuta toimintaa.
Juna porhaltaa läpi läntisen Vantaan kohti pohjoista. Myyrmäen asemalta on vain hetki Louhelan asemalle. Silloin junan ikkunasta näkee kirkon. Arkisin juna ohittaa kirkon kaksitoista kertaa tunnissa. Kuusi kertaa pohjoiseen Vantaankoskelle, kuudesti etelään Helsinkiin. Kiskot vievät päivittäin tuhannet ihmiset aamuisin töihin, iltaisin töistä kotiin. Myyrmäen kirkko valmistui 1984. Kirkkosalin lisäksi rakennuksessa sijaitsevat myös kappeli, kaksi seurakuntasalia, kirkkoherranvirasto, päiväkerho- ja nuorisotilat. Kirkkosaliin mahtuu 450 henkeä, seurakuntasalien kanssa yli 700 henkeä. Vantaankosken seurakunta on yksi Vantaan kaupungin seitsemästä seurakunnasta. Sen jäsenmäärä on n. 30 000. Myyrmäen kirkko on seurakunnan pääkirkko. Jos haluat kirkkoon sisälle, joudut kulkemaan polveilevien seinien viertä päästäksesi pääovelle. Vasta matalien sisätilojen kautta päästään valoisaan ja avaraan kirkkosaliin.
PÄIVÄNSÄDE Kirkolle aikanaan varattu tontti oli pitkä ja kapea. Länsilaidalla nousi korkea ratapenkere, itälaidalla oli vastassa Louhelantie. Kirkon suunnittelusta vaativalle paikalle järjestettiin kilpailu. Sen voitti yksimielisesti ehdotus Päivänsäde. Tekijäksi paljastui Juha Leiviskä. Akateemikko, arkkitehti Juha Leiviskä (s. 1936), sai vuonna 1995 arvostetun kansainvälisen Carlsbergarkkitehtuuripalkinnon. Vuonna 2003 Leiviskälle myönnettiin saksalainen Henrik Steffens -palkinto mm. eurooppalaisen rakennusperinteen uudistamisesta. Leiviskä tunnetaan ennen muuta sakraalirakennuksistaan. Hänen päätöikseen luetaan Myyrmäen kirkon lisäksi Puolivälikankaan kirkko Oulussa sekä Männistön kirkko Kuopiossa. Leiviskä sanoo Myyrmäen kirkon esikuvan olevan Neresheimin luostarikirkon Etelä-Saksassa. Balthasar Neumannin suunnittelema kirkko 1700-luvun loppupuolelta edustaa myöhäisbarokkia. Hän sanoo Kulttuuri, joka menettää kauneudenkaipuunsa ja -tajunsa on menettämässä myös empatiakykynsä ja elinvoimansa. Juhani Pallasmaa myös: Minulle rakennus sellaisenaan, as a piece of Architecture, ei ole vielä mitään. Se saa merkityksen vasta kontrapunktissa ympäristön, elämän ja valon kanssa.
PYHYYDEN Myyrmäen kirkko, kotikirkko, kävelymatkan päässä. Löydän sieltä sitä yhteyttä, jota haen. Kun istun kirkon penkissä, minulla on tunne katedraalimaisesta avaruudesta, jossa on kuitenkin kodikasta veisata virttä. Värien hillitty harmonia ja valo virittävät pyhyyden kokemukseen tässä ja nyt. Salin ylöspäin suuntautuvat vakuuttavat linjat muistuttavat iankaikkisuudesta. Pyhyys, usko, arkkitehtuuri, musiikki, taide kaikki lähellä toisiaan. Jorma Hynninen KOKEMUS ARKKITEHTUURISSA Kirkkotilojen pyhyyden vaikutelma syntyy monenlaisista aineksista, kuten vaikuttavasta mittakaavasta, keskittyneestä yksinkertaisuudesta, muotorikkaudesta, materiaali- ja värikylläisyydestä tai koskettavasta valaistuksesta. Kirkkotilan akustiset ominaisuudet, kosketuselämykset ja tuoksutkin ovat osana hartauden vaikutelmaa, joka irrottaa meidät normaalitodellisuudesta ja suuntaa tajuntamme kohti uskonnollisia arvoja, elämyksiä ja tunteita. Juhani Pallasmaa
Leiviskä ammentaa tietoisesti vaikutteita Etelä- Saksan barokkikirkoista, kuten hän avoimesti myöntää, vaikka hänen rakennusmuotonsa sinänsä voisivat tuskin olla etäämpänä Balthazar Neumannin plastisuudesta. Epäsuora valo, joka väikehtii tavattoman herkästi hyvin hienovaraisissa kerroksissa säleiköissä ja seinäpinnoissa, on ilman muuta Leiviskän kirkkojen vaikuttavin esteettinen tekijä. Tähän valoleikkiin on vielä lisättävä vaihtelevasti eri korkeuksille sijoitetut lamput, jotka leijuvat yliluonnollisesti näkymättömien kannattimien varassa. Kenneth Frampton Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: Tulkoon valo! Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. 1. Moos. 1: 1 5 Aurinko on meitä lähinnä oleva tähti sekä tärkein ja helpoimmin havaittava kappale taivaalla. Se kattaa aurinkokunnan massasta lähes kaiken eli noin 99,8 %. Tuosta noin 75 % on vetyä ja 25 % heliumia ja vain 0,1 % raskaampia alkuaineita. Kaikki muut aurinkokunnan kappaleet kiertävät Aurinkoa. Oulun yliopiston www-sivut TULKOON VALO...
Arkkitehtuurin kielen aineksista herkin ja ilmaisuvoimaisin on valo. Talo rakennetaan aina rakennusaineista, mutta tilan olemuksen ja tunnetilan virittää valo. Valo voi ilmaista toivoa, vapautusta, iloa, autuutta, hartautta tai ekstaasia, tunnetiloja, joita rakentamisen materiaaliset keinot tuskin pystyvät herättämään. Myös kirkkotilan pyhyyden vaikutelma syntyy useimmiten valaistuksesta. Alvar Aallon Kolmen Ristin Kirkko Imatralla sekä Juha Leiviskän Myyrmäen ja Männistön kirkot ovat vaikuttavia esimerkkejä meidän aikamme kirkkotiloista, joissa juuri valo luo ylevyyden ja pyhyyden ilmapiirin. Kummassakin tapauksessa kirkkotilan valo on samalla pohjoisen maiseman ja metsän rauhoittavaa ja lohduttavaa valoa. Juhani Pallasmaa Kun astun alttarille tai saarnatuoliin, kotikirkkoni valoisana tilana puhdistaa mielen ja sielun. Tunnen seisovani sekä lähellä taivasta että seurakuntalaisia. Kirkon valot ja varjot koskettavat ja läpäisevät ruumiini. Ne kertovat minulle Jumalan tuhlailevasta rakkaudesta. Hänelle kaikki elävät. En ole Myyrmäen kirkossa koskaan yksin. Saan liittyä vaeltavaan Jumalan kansaan yhdessä kaikkien pyhien ja enkeleiden kanssa. Jaakko Simojoki kirkas särmä naulitsee rakennuksen maailmankaikkeuteen paljon tehokkaammin kuin pyöristetty kulma. Keveys edellyttää särmiä, joihin valo tarttuu. Silloin valot ja varjot toimivat mahdollisimman voimakkaasti. Juha Leiviskä VALO ANTAA TEKSTIILEILLE ELÄMÄN Alttariseinän tekstiiliteos elää valon myötä. Sen osat toistavat kirkkovuoden värisymboleita; vihreä elämää ja kasvua, violetti hiljentymistä ja kärsimystä, sininen taivasta sekä valkoinen juhlaa, puhtautta ja ikuista iloa. Sama symboliikka toistuu liturgisissa vaatteissa ja muissa tekstiileissä. Kristiina Nyrhinen
...J A V A L O T U L I
Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna. Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa tähän äärettömään., käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Juha Leiviskä MONIPUOLISET URUT Myyrmäen kirkon urkuja voidaan pitää yhtenä suomalaisen urkujen rakennuksen merkkipaaluista. Soitin on yhtenäinen kokonaisuus, jonka 36 äänikertaa yhdistelemällä urkuri voi saada aikaan lukemattomia erilaisia sointivärejä. Soittimen yhtenäisyys ilmenee myös monipuolisuutena: sillä voi hyvin soittaa monien eri tyylikausien musiikkia. Tämä innostaa käyttämään esimerkiksi messuissa kirkkomusiikin koko ajallista ja tyylillistä asteikkoa. Juuri messussa kirkkomusiikki on omimmalla paikallaan. Urkukonserttien ohjelmistot eivät rajoitu vain barokin ajan musiikkiin. Kirkon loistava akustiikka ja muut otolliset olosuhteet ovat tehneet siitä yhden Vantaan suosituimmista konserttipaikoista. Paikalliset musiikkiyhteisöt ja muusikot rikastuttavat musiikkielämää. Kari Jerkku MUSIIKKI JA Musiikin harrastus heijastuu Leiviskän tilaratkaisuihin: hän kokee interiöörit instrumentteina, joita valo soittelee. Marja-Riitta Norri ARKKITEHTUURI Myyrmäen kirkon urut on rakentanut Kangasalan urkurakentamo. Ne ovat saaneet vaikutteita alankomaalaisesta ja pohjoissaksalaisesta urkujenrakennusperinteestä, jonka kukoistuskausi oli 1600-luvun lopulta noin sata vuotta eteenpäin. Samaan aikaan myös luterilainen kirkkomusiikki oli huipussaan. Juha Leiviskällä ja Kangasalan urkurakentamolla oli täysin eri näkemys urkujen ulkoasusta. Urkurakentajan mukaan urkujen barokkiilmeen tulee näkyä urkujen julkisivuissa, säleikössä ja pillistön symmetrisyydessä riippumatta ympäristöstä johon ne sijoitetaan. Leiviskän lähtökohtana oli, että urut ovat olennainen osa arkkitehtuuria. Leiviskä halusi, että pillistön ryhmittely on epäsymmetrinen. Urkujen sivujen ulkoasua hän piti yhtä tärkeä kuin etujulkisivua, koska Myyrmäen urkuja katsotaan useimmiten sivusta. Lopputulos on kompromissi. Urkuja verhoaa valkoiseksi maalattu, koristeellinen puuverhous.
Lasten ja nuorten tilat avautuvat kirkon aulatilojen tavoin puistoon. Materiaaleiltaan, näkymiltään ja valaistusratkaisuiltaan ne puhuvat samaa kieltä kirkko-osan kanssa. Ne edustavat pientä mittakaavaa asteittain kohti kirkkosalia kasvavassa kokonaisuudessa. Näin arki ja pyhä ARKEA kuuluvat yhteen. Kirkon tiloissa voi oppia monenlaisia asioita: Isät ja pojat rakentavat PYHÄN yhdessä kanootin, lasten kokkikerhoissa oppii tekemään ruokaa, aikuisten savityökerhossa syntyy KESKELLÄ kauniita esineitä ja nuorten tiloissa musisoidaan. Vauvaikäiset tulevat perhekerhoon hoitajansa kanssa, mutta päivä- ja vekkulikerholaiset vilkuttavat jo reippaasti saattajalleen. Pienet koululaiset tulevat koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, kunnes vanhemmat ovat tulleet töistä. Kirkon sauna on toimintapiirien käytettävissä.
LÄHTEET: Marjut Apilo, Taidehistorian proseminaariesitelmä 1996 Juha Leiviskä, Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja 1999 Raamattu Tietoverkko AJATUKSIA M YYRMÄEN KIRKOSTA: Kenneth Frampton, arkkitehti, professori Jorma Hynninen, oopperalaulaja, professori, Vantaankosken seurakunnan jäsen Juha Leiviskä, arkkitehti, akateemikko Kari Jerkku, Vantaankosken seurakunnan kanttori Marja-Riitta Norri, arkkitehti, Suomen rakennustaiteen museon johtaja Kristiina Nyrhinen, tekstiilitaiteilija Juhani Pallasmaa, arkkitehti, professori Jaakko Simojoki, Vantaankosken kirkkoherra UOMATIE 1, 01600 VANTAA PUH. 8306 440 Vantaan seurakunnat, viestintä 2003 taitto Kari Autero / kuvat Arno de la Chapelle ja Jani Laukkanen / kirjapaino x