Pyhiinvaellusta kauniissa säässä, kauniissa maisemissa

Transkriptio

1 Pyhiinvaellusta kauniissa säässä, kauniissa maisemissa Torniolaiset martat viettivät yhteisen elokuisen lauantaipäivän pyhiinvaelluksen merkeissä. Päivän aikana vaellettiin keväällä käyttöön vihitty Tornion ja Haaparannan yhteinen ekumeeninen pyhiinvaellusreitti, eli Pyhän Birgitan reitti, päästä päähän. Reitti lähtee Suomen puolelta Alatornion kirkolta ja vie Miukin kautta Suensaarelle Tornion kirkkoon. Sieltä reitti jatkuu Rantakadun ja Länsirannan kautta ortodoksiselle kirkolle. Ruotsin puolelle reitti vie Victorian torin kautta ja jatkuu Haaparannan rannan puoleisen kevyen liikenteen väylän sekä Köpmangatanin kautta päätepisteeseensä Haaparannan kirkolle Vaelluksella pysähdyttiin jokaisessa neljässä kirkossa. Seurakunannan diakoniatyöntekijän lisäksi martat olivat palkanneet myös oppaan esittelemään kirkkoja ja hautausmaita. Alatornion kirkolla kuultiin ensimmäiseksi mielenkiintoinen katsaus sekä Tornion seurakunnan että Tornion pitäjän historiaan. Kirkon paikalla uskotaan olleen kirkko jo vuosisatoja ennen nykyisen kirkon rakentamista ja vanhojen perustuksiensa vuoksi Alatornion kirkkoa pidetään Lapin vanhimpana rakennuksena. Hautausmaalla pysähdyttiin muistelemaan mm. vuonna 1818 kirkkomatkalla hukkuneita Säiviksen kylän asukkaita. Päivä oli todella aurinkoinen, joten Tornion kirkko tarjosi seuraavana etappina historiallisesti ja arkkitehtuurisesti upeiden puitteiden lisäksi myös vilpoisan hengähdyspaikan. Opas totesi monen katolisen vierailijan ihmetelleenkin niin kauniisti koristeltua kirkkoa, että miten se voi edes olla luterilainen kirkko. Kirkon seiniin kuvatut Raamatun kertomukset sekä useat enkelikuvat ja - koristeet antoivat pyhiinvaeltajankin sielulle ravintoa. Pyhiinvaelluksen seuraava kohde oli Tornion ortodoksinen kirkko eli Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, joka sai alkunsa vuonna 1825, jolloin Aleksanteri I teki päätöksen sotilaskirkon perustamisesta ja rakentamisesta Tornioon. Eräs pyhiinvaeltajista muistikin kirkon sijainneen alun perin eri paikassa Hallituskadun ja Keskikadun kulmassa, josta se siirrettiin v nykyiselle paikalleen. Mielenkiintoisen opastuksen lisäksi saimme nauttia kauniiden ikoneiden katselusta sekä kiivetä kurkistamaan pieneen kellotorniin. Vaelluksen viimeinen pysähdys tehtiin Haaparannan kirkolle, joka modernilla arkkitehtuurillaan tarjosi mukavan kontrastin Tornion vanhoille kirkkorakennuksille. Haaparannan vanha puukirkko menetettiin tuhopoltossa vuonna Samainen tuhopolttaja oli lähdössä polttamaan myös Tornion kirkkoa, mutta hänen aikeensa saatiin onneksi estettyä. Oppaan seurassa saimmekin ihmetellä tulipalon kuumuudessa haljenneita hautakiviä. Vaikka Haaparannan kirkon ulkonäkö nykymuodossaan herättää edelleen ihmetystä ja jopa kritiikkiä, tarjoaa se kirkkovieraalle myös syvää symboliikkaa. Tumma ulkokuori ja valoisa kirkkosali muistuttavat kristityn vaelluksesta kuoleman pimeydestä taivaan valoon. Haaparannan kirkon pihalla olikin lopuksi aika nauttia hengellisen ja henkisen ravinnon jälkeen myös päiväkahvit eväsvoileipien kera. Päivän aikana pohdittiin pyhiinvaelluksen taustoja ja merkitystä nykyihmiselle. Vaellus nousee keskeisesti esiin monissa Raamatun kertomuksissa, jotka puhuvat tiestä ja matkan teosta. Abram sai kutsun lähteä liikkeelle isiensä maasta ja totteli sitä. Myös Israelin kansa vaelsi Mooseksen johdolla kohti luvattua maasta 40 vuoden ajan pilvi- ja tulipatsaan ohjatessa matkantekoa. Jesajan kirjassa (30:21) luvataan: Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: Tässä on tie, kulkekaa sitä.

2 Jeesuksenkin elämä ja työ oli yhtä vaeltelua ja Uuden Testamentin apostolit lähtivät Jeesuksen käskyn mukaan vaeltamaan kaikkialle maailmaan viemään ilosanomaa. Nykyään ekumeeninen pyhiinvaellus suuntautuu usein jollekin pyhälle paikalle. Kuuluisin pyhä paikka lienee Jerusalem Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtumapaikkana. Muita kuuluisia pyhiinvaelluskohteita ovat tietysti apostoli Pietarin hauta eli Pietarinkirkko Roomassa ja apostoli Jaakob vanhemman hauta Santiago de Compostelassa Espanjassa. Pyhiä ovat myös paikat, jotka Jumala on pyhittänyt elävän seurakuntansa kokoontumisilla. Näin luonnollisesti kirkot ovat pyhiä paikkoja, mutta yhtä lailla pyhiä voivat olla polku tai järvenselkä, jota pitkin sukupolvet ovat taivaltaneet Herran huoneeseen. Vaikka ekumeenisten pyhiinvaellusten lähtökohtana on usein ollut muistelu ja pyhällä paikalla käynti sekä yhteyden etsiminen, tärkeää tämän päivän ihmiselle on myös itse taivaltaminen ja matkalla olemisen antamat näkymät. Jalkapatikka irrottaa ihmisen arjesta ja sen vaatimuksista sekä antaa hänen havaita ihmisen todellisen mittakaavan. Jalkaisin kulkee päivässä matkan, johon autolla kuluu puolisen tuntia. Pyhiinvaellus on enemmän kuin mikä tahansa vaellus, mutta toisaalta mistä tahansa vaelluksesta voi tehdä pyhiinvaelluksen. Vaeltajasta tulee pyhiinvaeltaja kun kengät eivät ole hänelle enää kulkemisväline, vaan kun hän antaa niiden muistuttaa Kristuksen seuraamisesta. Pyhiinvaeltajasta sanotaankin, että hän rukoilee jaloillaan. Pyhiinvaellus voidaan myös nähdä koko elämän kuvana syntymästä kuolemaan, kasteesta ylösnousemukseen. Tällä elämän matkalla emme kulje yksin vaan yhdessä toinen toisemme kuormia kantaen. Yhteisen tien kulkeminen on olennainen osa marttojen toimintaa. Onhan marttailu on nykyisen määritelmänsä mukaan yhteen kokoontumista ja yhdessä tekemistä. Johanna Wennerström, diakoni Lähteet: Elonheimo, Kalle. Pieni pyhiinvaelluskirja. Kirjapaja. Helsinki Jansa, Kati (toim.). Pyhiinvaellus. Lasten Keskus. Helsinki

3

4 Tätä symbolia seuraamalla pyhiinvaeltaja ei eksy reitiltä.

5 Hattu ei pelkästään suojaa pyhiinvaeltajaa, vaan muistuttaa myös pyhästä huolettomuudesta.

6

7 Pyhiinvaellus ravitsee sekä sielua että ruumista.