Vuosi 2995 Nyt vuodenvaihteessa Euroopan federaatio liittyi Afrikan federaatioon, ja samalla syntyi GU Global Union. GU:n vastustajat eivät hevillä aio antaa periksi vaikka kansanäänestyksessä tuli selvä Jaa-voitto. Eniten jaa-ääniä etelä- ja Keski-Euroopasta kun taas ei-ääniä tuli runsaasti Pohjois- Euroopasta. Karjalassa vastustajia oli niin paljon, että päätettiin jättää Euroopan osavaltio Karjala Global Unionin ulkopuolelle ja tilalle muodostaa kevyt tulliunioni Karjalan ja Afrikan välille. Nyt kun Euroopan ja Afrikan portit avattiin, niin silloin ei tullutkaan vastustajien väittämiä afrikkalaislaumoja eikä eurooppalaiset rynnännyt Afrikkaan. Eurooppalaiset eivät historiallisista syistä uskalla vallata Afrikan rantatontteja, ettei vain ärsyttäisi afrikkalaisia nyt kun he ovat tulleet samaan veneeseen päättämään yhteisistä asioista. Ihan muutama afrikkalainen osti muutaman eteläeurooppalaisen rantahuvilan. Banaanien hinnat eivät juuri halventuneet, kuten Jaa-puoli oli väittänyt eli kummankaan osapuolen väittämät eivät pitäneet täysin paikkaansa. Muutama vuosi sitten japanilainen autotehdas FHI - Fuji Heavy Industries osti puolet Fenno-Brandcarista niin, että Fenno kuorma-autotehdas eriytettiin eri yhtiöksi. Nyt FHI omistaa puolet Brandcarin henkilöautotehtaasta ja toinen puolisko säilyy toistaiseksi sijoitusyhtiö Brandorin omistuksessa. Samalla Brandor myi kaikki skandinaavisen VGM:n osakkeet FHI:lle niin, että VGM on nyt puoliksi japanilais-skandinaavisen Skanmetin omistuksessa. Tämä aiheutti huolta työpaikkojen säilyvyydestä vaikka FHI vakuutti, ettei työpaikkoja vietäisiin. Vielä japanilaiset eivät pääse isännöimään täysin koska tehdas säilyy vielä toistaiseksi eurooppalaisomistuksessa. Jos Brandcarin talous lähtisi nousuun, niin silloin FHI ostaisi koko puljun. Työtahti koventui huomattavasti ja tästä lähtien työtehtävien lomassa ei enää saa eikä jaksa tehdä käsitöitä kuten esimerkiksi virkata tai kirjoitella novelleja. Aikaisemmin jotkut työntekijät ovat kirjoitelleet novelleja, joita sitten pomot ovat innolla lueskelleet konttoreissaan. Yksi innokkaimmista novellikirjailijoista on Axel Kivinen, joka on käsikirjoittanut sekä ohjelmoinut virtuaalitodellisuus tietokonepelin omasta elämästään. Siinä seikkaillaan nykyisen kaltaisessa maailmassa ilman vanhinta tytärtä. Tietokoneohjelma on huippusalainen koska sehän perustuu tyttären lapsuudenaikaiseen laserleikkurileikkiin. Axel yrittää tehdä tietokoneohjelmasta yhteensopivan pelikonsoleille jotta vaihtoehtomaailmaa voisi tarkastella datapuvussa ja datakypärän kanssa. Ohjelma ei ole varsinainen peli vaan virtuaalitodellisuus. Muutama työkaveri ovat innostuneet tästä projektista ja auttavat ohjelmoinnissa. Tietenkään Axel ei paljasta heille, että juttu olisi voinut tapahtua oikeasti. Samaan virtuaaliohjelmaan hän on myös tehnyt kuvitelman edellisen vuosikymmen alussa olevasta salarakkaasta, että millainen olisi hänen elämänsä jos olisi paljastunut tai ottanut itse avioeron ja mennyt naimisiin Yonna Vyyhtisen kanssa. Totta kai entisen salarakkaankin nimen hän on muuttanut, ettei paljastuisi. Ohjelman hän on laittanut omalle kotisivulleen ja suojannut sen kaksinkertaisella salasanalla sekä estänyt perheenjäseniltä pääsyn kotisivunsa salaiseen osioon. Ohjelman hän ohjelmoi usean salanimen turvin, ettei paljastuisi millaisia ajatuksia hänellä oli 2970-luvun lopulla kun tyttären vatsa oli auki. Todella tuuria kun hän viime hetkellä järkiintyi. Jos hän ei olisi, niin silloin hänellä olisi hirvittävät omantunnontuskat. Töissä Axelilla on paljon luppoaikaa, sillä hänhän on autonrakentajarobottien ohjelmoija sekä korjausmies. Modernit teollisuusrobotit reistailevat hyvin harvoin ja kun se tapahtuu, niin silloin on kyseessä iso vika. Korjausmiehet hakevat tarvittaessa apua Brandcarin vieressä olevalta HMV:ltä joka tulee sanoista Hämeen Moottoriverstas joka valmistaa prototyyppiautoja tilauksesta eri autotehtaille. HMV:n suurimmat asiakkaat ovat Brandcar sekä skandinaavinen VGM Västra Götalandsmotorverstad. Muilla Brandcarin osastoilla on yksitoikkoisia työtehtäviä koska japanilaiset ovat tuoneet huippumoderneja teollisuusrobotteja jotka paiskivat töitä vuorokaudet ympäri. Ihmistyöläisten pitää vain valvoa robotteja, ojentaa autonosia sekä korjata satunnaiset virheet. Jos Brandcarin talous paranisi, niin silloin FHI ostaisi koko firman ja kokonaan automatisoisi autonvalmistuksen. Tämä on FHI:n suuri salaisuus, ettei ammattiliitto Eurometal ärähtäisi.
Brandia-autot menevät huonosti kaupaksi, ja se voi johtua siitä kun ihmisillä alkaa olla hyvälaatuisia autoja eikä autonvaihtoon ole mitään syytä jos ei halua leuhkimismielessä korkeateknologista Brandiaa. Brandia-autoissa on todella korkeateknologiaa ja myös korkea hinta. Myös Brandcarin eurooppalainen pääkilpailija Rolls Royce vaihtoi omistajaa. Rollseja valmistaa tästedes venäläinen autotehdas DM - Director Motors. DM:n juuret on muinaisessa amerikkalaisessa GM:ssä, jonka ensin osti venäläinen Lada ja sitten Ladan autotehdasta uudistettiin ja nimettiin uudestaan. Ladan johto ei halunnut käyttää sotaisaa General-nimeä, siispä nimi muutettiin johtajamaiseksi Directoriksi. Rollsit menevät vähän paremmin kaupaksi kuin Brandiat ehkä se johtunee autojen yksinkertaisuudesta. Rolls autoissa on Ladojen hyvät osat ja loput on koottu Rolls Roycen parhaista osasista sekä GM:n autoista. Brandian autoissa on aivan liikaa luksuselektroniikkaa jopa ääniohjattu limsapurkin teline. Tarvitsee vain sanoa halutulla kielellä; mihin laittaisin limsapurkin, niin silloin purkkiteline tulee esiin koelaudasta. Sitten vain asettaa juomapurkin telineeseen. Ääniohjauksen voi soveltaa halutulle kielelle ja murteelle sekä omalle puheäänelle. Brandia autojen vanha ärsyttävä vika eli liian löysät moottorit on jo korjattu mutta tilalle on tullut uusi heikkous eli biokaasutankkiin tahtoo päästä vaikka mitä töhkää. Rolls valmistaa myös kuorma-autoja, joissa on viimeaikoina havaittu vakava virhe kun ne tahtovat helposti syttyä palamaan. Koko talven ja kevään Johanna keskittyi työntekoon, sillä hän haluaa satsata uraputkeensa jotta saisi ansiopalkkauksen. Hän saa yhä työkyvyttömyyskorvausta kun on käynyt spesiaalikoulun. Paperilla Johanna on työkyvytön pässi eli työkyvyttömyyskorvaus on eräänlainen suojaverkko. Johanna itse on vahvistanut pässeyttään kun Jokioisten Alue talolla sortui huimuilemaan. Nyt hänellä on kova työ näyttää, että hänen pässeys on poistunut ja olisi aikuistunut. Se on todella vaikeaa kun Raija koko ajan hassuttelee ja Olga vittuilee suoraan ja epäsuorasti. Forssan kaupunki hyväksikäyttää työharjoittelijoita sillä heidän pito ei maksa senttiäkään. Jos työharjoittelijasta ei ole enää hyötyä, niin silloin vain vaihtaa harjoittelijaa. Juuri sitä Olga Lintunen toivoo hartaasti, että Johanna tekisi mokan ja sitten voisi tämän käräyttää esimiehille. Johanna on yhä Work Officen työmarkkinainstituutin kirjoilla jotta saisi sieltä tarvittavaa tukea jos työpaikalla tulisi ongelmia. Kerran kuussa työterapeutti Ragnar Virta käy tervehtimässä Johannaa ja samalla juttelee hänen työkavereiden kanssa. Joka kerta Olga pakkautuu Ragnarin puheille ja yrittää saada Johannalle erilaisia kursseja sekä muita työharjoittelupaikkoja. Tämän Olga sanoo Johannan selän takana hiljaisella supattavalla äänellä. Heinäkuussa Johanna sai pitää noin kuukauden pituisen kesäloman koska silloin Work Office on suljettu eikä sääntöjen mukaan kesälomien aikana saa olla ketään työharjoittelussa. Tietenkin tämä sopii Johannalle kuin nakutettu kun ei saa palkkaa työstään. Kesälomien aikanakin hän saa saman summan työkyvyttömyyskorvausta, noin 6000 euroa. Heinäkuussa Kiviset päättivät matkailla ympäri Pohjolaa. He kävivät muun muassa Kilpisjärvellä, joka on tätä nykyään keskisuuri kaupunki. Saanatunturille on tehty liukuportaat jotta ihmiset voisivat mennä sinne ihailemaan nyky-lappia. Enää ei ole jäljellä paljoakaan suurista erämaista. Lappikin on melko tiheään asuttu, mutta saamelaisten painostuksesta on perustettu jäljelle jääneille metsäalueille saamelaisreservaatteja joissa he voivat harjoittaa perinteistä poroelinkeinoa. Saanatunturilta näkee hyvin kauas. Kerrostalojen välissä on viheralueita ja sitten taas tornitaloja. Kivisillä oli tarkoitus käydä Nordkappissa mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Johanna koko ajan kitisi, että haluaa citykulttuuria. Ruijassa on vain pieniä kalastaja kaupunkeja jotka ei paljoakaan kiinnosta kalakauhuista Johannaa. Kilpisjärveltä Kiviset palasivat takaisin Karesuvantoon, jossa he yöpyivät hienolla leirintäalueella nimeltä Camping Swedufinni, joka on Suomen ja Skandinavian rajalla. Könkämäjoki virtaa leirintäalueen halki. Joki on niin matala, että sen yli voi kahlata. Kaupungin eteläpuolella joki on Muonionjoen nimellä. Tämä vanha rajanylityspaikka on nykyään suurkaupunki. Rajaa ei ole enää olemassa koska Suomi ja Skandinavia ovat Eurooppalaisia osavaltioita.
Seuraavana päivänä Kiviset ajoivat Skandinavian puolelle ja ajoivat E45 tietä kohti Gothenburgin kaupunkia. Sinne on erittäin pitkä matka mutta onneksi tätä nykyään E nelivitonen on nelikaistainen moottoritie, jonka varrella on hienoja taukopaikkoja sekä kauppakeskuksia. Sopperon itäpuolella on sinikeltapeltinen kauppakeskus Mariska Park, jossa on jättimäinen K ICA Market, joka on Keskon ja ICA:n yhteisomistuksessa. Kaupassa myydään hienoja lappilaisia viinejä, jotka viimeaikoina on saavuttanut suurta suosiota aina Afrikassa asti. Jonkin aikaa Mariska Parkia ihmeteltyään Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Seuraavaksi he pysähtyivät Jällivaara Cityssä, joka on todellinen suurkaupunki. Täällä Johanna huomasi kauhukseen, että kainalokarvat ovat kasvaneet. Hänellä ei ollut mahdollisuutta ajaa niitä koska Lady Shaveristä on paristot lopussa ja matkailuautossa ei ole riittävästi sähkövirtaa. Kainalokarvat olisi pakko ajaa koska on kovahelle ja hihattoman paidan välistä tahtoo kainalokarvat pilkistää. Se ärsyttää erityisesti Annaa koska tytär ei oikein näy välittävän ulkonäöstään eikä ole huolehtinut Lady Shaverinsä latauksesta. Tätä nykyään monessa perheissä tyttölapsilla on omat karvanajokoneet. Monella on hikifobia eli ei halua toisen hikikontakti iholleen, ellei satu olemaan lemmenkumppani. Annaa inhottaa vanhimman tyttärensä laiska peseytyminen. Kylläkin Johanna pesee hampaat ja kasvot mutta suihkussa käynti on niin tai näin. Tämä johtuu tietenkin läskirumbasta. Johanna mietti kuumeisesti miten pystyisi ajamaan karvansa. Saksien kanssa siitä ei tulisi yhtään mitään. Sitten hän hoksasi; jonkun ravintolan vessassa voisi ajaa karvat. Hän käveli Jällivaaran kävelykatua Lady Shaver kädessä etsien sopivaa ravintolaa. Hän meni sisään erääseen kiinalaiseen ravintolaan. Ovella hän katseli ympärilleen, että missä päin mahtaisi olla vessat. Hän käveli katettujen pöytien ohi suoraan vessaosastolle ja sitten vain töpseli pistorasiaan ja kainalokarvoille kyytiä. Karvojen ajon jälkeen kun hän oli menossa kohti ulko-ovea, niin silloin portsari kysyi englanniksi kiinalaisella korostuksella, että mitä saisi olla. Johanna vastasi, että hän lainasi vain vessaa. Portsari alkoi esitellä ruokalistaa, jossa luki jotain kiinalaisilla kirjainmerkeillä. Johanna vastasi, ettei ole nälkä ja avasi lasisen ulko-oven ja meni ulos. Portsari puisteli päätään ja mumisi jotain kiinaksi. Autossa Johanna sanoi äidilleen, että kiinalaisen ravintolan vessassa sai ajettua karvansa. Annaa alkoi huvittaa ja samalla hävettää, että tytär oli mennyt ravintolaan karvanajokone kädessä. Olisi kone ollut edes muovikassissa, mutta sitä Johanna ei ollut ajatellut vaan hössöttäen lähtenyt etsimään julkisia vessoja. Sitten Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Jällivaaran eteläpuolella on taukopaikka Apollo jossa Johanna olisi voinut käydä ajelemassa karvansa, mutta he eivät yksinkertaisesti tienneet mitään tästä pienestä punapeltisestä taukopaikasta. Kiviset kävivät katsomassa Apolloa. Siellä ei ollut paljoakaan katsomista. Siellä on vain My Way myymälä sekä minihotelli. Kiviset eivät tarvitse hotellipalveluita sillä heillä on mukana oma minihotelli. Kun menee Apollo taukopaikalle sekä sieltä poistuu, niin silloin höyrypilli päästää ilmoille pienen vihellyksen. Taukopaikan ympäri menee huolellisesti höylätyt ja lakatut pitkospuut jotta autoilijat voisivat jaloitella. Seuraavan yön Kiviset olivat Arvidsjaurissa pienen järven rannalla Camping Knallkarl leirintäalueella. Uimaranta on päällystetty betonilaatoilla niin, että järvessä on miellyttävä kahlailla. Tekojärvessä ei ole kaloja eli todellinen paratiisi kalakauhuisille kuten Johanna Kivinen. Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaa kohti etelää. Vähän ennen Hallonbon kaupunkia, joka sijaitsee Strömsundin ja Östersundin välissä, Kiviset pysähtyivät Rävklippanin kauppakeskuksella tekemään elintarviketäydennystä, sillä Johannan kahvimaito tahtoo hapantua helteessä. Monesti Anna on yrittänyt totuttaa tytärtään juomaan kahvia mustana, ettei tarvitsisi läträtä sen iänikuisen vasikanjuoman takia, joksi hän maitoa kutsuu. Vauvana Johanna oli innokas maidonystävä. Anna its ei siedä maitoa koska hänellä on laktoosi-intoleranssi. Axel ei muuten vaan pidä maidosta. Aikaisemmin hän saattoi ruuan kanssa juoda maitoa, mutta lopetti maidon juonnin kun edellisellä vuosikymmenellä näki tv-uutisissa kuinka maajussit kaatoivat protestimielessä maitoa likakaivoon. Siitä loppui Axelin maidon himo. Nyt Johanna on ainoa joka käyttää maitoa kahvissa.
Silloin tällöin Johanna tapaa kiusoitella äidilleen, että kahvi on hyvää vastalypsetyn maidon kanssa. Silloin Annalta on vähällä päästä oksennus kun mieleen tulee ajatus kuinka vastalypsetty maito vaahtoaa ämpäreissä. Hallonbo on Vattulan Skandinavian ystäväkunta. He tekivät pienen kierroksen Hallonbon keskustassa. Keskellä Hallonbon puroa on juhlapalatsin rauniot, jonka yli menee autosilta. Toinen keskustan silloista on torin kupeessa, jonka toisella puolen on suuri hotelli- ja kylpylärakennus. Hallonbon kauppatorilla seisoo kaupungin perustajan patsas, joka on muuan Anders Brasa. Vuonna 1997 Anders Brasa perusti keskelle Jämtlannin korpea halpahallin nimeltä Maxi Magasinet josta tuli erittäin suosittu. Tavaratalo kasvoi ja sen ympärille alkoi kasvaa paljon taloja. Maxi Magasinet on yhä olemassa ja se sijaitsee tätä nykyään Rävklippanin kauppakeskuksella. Hallonbon junaratasillan takana on pienempi Maxi Magasinet. Kaupungin itäpuolella on laaja teollisuusalue jossa kaupungin suurin työnantaja, lukulaitetehdas jonka vierestä menee Hallonbäcken puron yli kevyenliikenteen ponttonisilta. Toisella puolen puroa on hautausmaa sekä lukuisia omakotialueita joiden takana on Hallonbon lentokenttä. Hallonbosta Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelään. Hallonbon etelä puolella on pienempi Häggenåsin kaupunki, jossa on Pohjois-Euroopan suurimpia vankeinhoitolaitoksia joka tekee yhteistyötä muun muassa Sukevan vankilan kanssa. Kiviset ajoivat Häggenåsin ohi kohti Östersundia. Östersundin keskustassa on pieni Per Henrikssonin leipomo jossa myydään suussa sulavia Hedvigin pikkuleipiä. Jokainen ostaja saa mukaansa pienen lukulaitteen jossa kerrotaan pikkuleipien historiasta. Pikkuleipiä myydään ainoastaan kaikissa Östersundin ystäväkunnissa kuten esimerkiksi Kajaanissa. Hedvigin pikkuleipien keskellä on punainen hillonokare. Johanna hoksasi, että pikkuleivät maistuvat kuin Lappeenrannan Norppa-leivokset mutta Hedvigin pikkuleivät ovat hieman imelämpiä, kun taas Norppa-leivokset happamampia. Kiviset ostivat pussillisen Hedvigin pikkuleipiä jotta iltakahvilla voisi herkutella. Johanna on melkoinen herkkusuu. Joka kerta kun hän on äidin kanssa kaupassa, niin silloin hän tapaa jankuttaa, että haluaisi pursuavan hyvää. Johanna kutsuu herkkuja pursuaviksi koska ne tahtoo pursuttaa mahaa. Myös kun äiti on lähdössä kauppaan, niin silloin huoneestaan Johanna tapaa huutaa, että äiti ostaisi jotain hyvää pursuavaa. Tähän Anna tapaa joka kerta esittää saman vakiovastauksen: Kohta me kaikki pursutaan läskeistä! ja nauraa rinnat hytkyen. Hetkisen Östersundin keskustaa ihmeteltyään Kiviset jatkoivat matkaa kohti Gothenburgia. Östersundin kaakkoispuolella, E45:n, varrella on suuri valkopeltinen kauppakeskus Svea Corona Park, jossa Kiviset kiertelivät jos löytäisi jotain jännittävää ja halpaa. Alkuillasta he jatkoivat matkaa kohti etelää. He yöpyivät Noppikoskella joka on tätä nykyään pieni kaupunki. Noppikosken keskustassa on kauppakeskus Silvia Regina. Totta kai sielläkin piti käydä. Axel ei jaksa kierrellä kauppakeskuksissa, niinpä hän otti nokoset matkailuautossa sillä välin kun naiset kiertelivät tässä valkopeltisessä valtavassa kauppakeskuksessa. Johanna näki viihderobotteja jotka oli tehty Taalainhevosen näköisiksi mutta hinta oli sikakallis, niinpä Dala-nöjesroboten sai jäädä kaupanhyllyyn. Kauppakeskuksen pitkän käytävän varrella on lapsille tarkoitettu pallomeri joka kiehtoi Johannaa niin paljon, että päätti pulahtaa värikkäiden pallojen sekaan. Ei aikaakaan kun leikkihuoneenvalvoja, iäkäs harmaatukkainen ukonpökkelö tuli sanomaan, että pallomeri on vain pikkulapsille. Johanna ei kuunnellut miestä koska halusi vähän leikkiä vaikka onkin jo 25vuotias. Leikkihuoneenvalvoja kyllästyi ja lähti kädet syvälle taskuihin vedettyinä päätään pudistaen pois. Johannaa iljetti ukon läskimaha sekä sinipunaiset haalarit jotka haisivat hieltä. Ukon lähdettyä Johannaa hieman hirvitti jos leikkihuoneenvalvoja hakisi vartijat. Onneksi niin ei käynyt. Todennäköisesti tilannetta tarkkailtiin valvontakameroiden avulla. Jonkin aikaa pallojen seassa ryvettyään Johanna poistui leikkihuoneesta. Tietenkään hän ei iljennyt kertoa vanhemmilleen, että oli käynyt pallomeressä ja leikkihuoneenvalvoja oli yrittänyt häätää hänet pois. Johannan on vaikea jättää kokonaan lapsen kenkiä. Hänestä on mukava ottaa asiat rennosti. Monesti hän ottaa vähän liiankin rennosti. Joskus hän on itse mielessään pohtinut, että olisiko selvinnyt lapsen hoidosta ja ehkä teki ihan oikein kun adoptoi lapsensa lapsettomalle parille.
Iltapäivällä Kiviset jatkoivat matkaansa kohti etelää. He pysähtyivät Morassa. Sekin on tätä nykyään suurkaupunki. Moran keskustassa on iso kauppakeskus Sally Market joka kuuluu virolais-skandinaaviseen Sally Market ketjuun jolla oli samannäköinen ja kokoinen kauppakeskus Tallinnan keskustassa mutta viime syksyllä siellä sattui suurpalo jossa tuhansia asiakkaita paloi sisälle. Kauppakeskus paloi maan tasalle koska palokunta ei päässyt perille koska kauppakeskuksen edessä oli hirveä liikenneruuhka ja ihmiset poukkoilivat ympäriinsä kuin päättömät kanat. Palaneen kauppakeskuksen nimi oli Estonian Sally Market, jonka rauniot päätettiin purkaa ja tilalle pystytettiin muistomerkki palossa menehtyneille. Muistomerkki muistuttaa suurta vanhanaikaista kassakonetta joka on tehty osittain betonista ja teräksestä. Tulipalon syytä ei tarkalleen tiedetä. Epäillään, että se olisi tahallaan sytytetty. Epäilykset kohdistuvat kahteen suuntaan; anarkistijärjestö Terraristeihin sekä mafiosoihin. Virallinen selitys on, että palo olisi saanut alkunsa oikosulkuun joutuneista sähköjohdoista. Tämä ei miellytä riippumattomia tutkijoita jotka ovat kiikarilla havainneet kauppakeskuksen raunioissa palaneen reiän joka vaikuttaa olevan laserkanuunan aiheuttama mutta viranomaiset eivät usko, että joku olisi lasertykillä mennyt ampumaan. Riippumattomat tutkijat ovat luoneet nettiin oman tiedotussivuston nimeltä White Site jossa naispuolinen tukevahko tutkija esittelee kauppakeskuksen pienoismallia jonka seinässä on samanlainen reikä joka todella muistuttaa lasertykin aiheuttamalta. Lasertykki on voimakkaampi kuin laserleikkurit sekä laserkiväärit. Lasertykkejä on ainoistaan puolustusvoimilla. Ehkä terraristit tai mafiosot ovat varastaneet Euroopan puolustusarmeijalta sellaisen, mutta sitä on vaikea tutkia kun tavaratalopalo on julistettu hautapaikaksi eli raunioille ei päästetä muita kuin omaisia. Nyt Moran Sally Market on ketjun ainoa tavaratalo, ja sillä on alkanut mennä huonosti koska moni ei enää luota Sally Market yhtiön kauppakeskusten paloturvallisuuteen. Tämän vuoksi Sally Market Inc. on myynyt Kuopion valtavat kauppakeskukset Sagan ja Songin. Sally Market yhtiön pääomistaja on liikemies Tord Suckare tapaa rahoittaa Skandinaavisten puolueiden vaalikampanjoita jotta he vastalahjaksi antaisivat hänelle halvalla hyviä liiketontteja. Parhaillaan ollaan suunnittelemassa Sally Market Incin myymistä suomalais-virolaiselle Tallinchainille, jolla on muutama tavaratalo Helsingissä ja Tallinnassa. Tavaratalot ovat suuria valkoisia metallirakennuksia, hienompia kuin Sally Market Incin tavaratalot. Tallinchainin kauppakeskuksissa on paremmat paloturvallisuudet. Kiviset yöpyivät Morassa Sally Marketin suurella parkkipaikalla. Seuraavana päivänä ostoksien jälkeen he jatkoivat matkaa kohti etelää. Heillä oli tarkoitus käydä Vänercityssä joka on Karlstadin uusi nimi mutta sinne he eivät tohtineet mennä koska kaupunki vaikuttaa sekavahkolta; teitä menee sikin sokin niin, ettei sellaiseen hullunmyllyyn kukaan selväjärkinen vapaaehtoisesti menisi. Jo kaupungin ulkopuolella on kymmenittäin kiertoliittymiä niin, että piti tarkoin katsoa mihin suuntaan E45 tie jatkuu. Kivisillä olisi ollut tarkoitus ostaa Vänercityn keskustasta kuuluisia Signen kyljyksiä mutta sellaiseen liikennekaaokseen ei yhtään haluttanut, siispä he jatkoivat matkaa kohti etelää. He pysähtyivät Åmålissa. Siellä on suuri viihdekeidas jolla on hassun härski nimi; Fucking World jossa on monta elokuvateatteria sekä Dalslandin museo. Totta kai Kiviset kävivät sielläkin kun varsinkin Johanna niin tahtoi. Hän otti viihdekeskuksen ilmaisia lukulaitteita. He yöpyivät leirintäalueella nimeltä Camping Fucking joka on aivan Vänern-järven rannalla. Leirintäalueen yhteydessä on pieni bordelli jonka omistaa puoleksi Åmålin kaupunki sekä koulutusyhtiö Suner Inc. Bordellin kiinteistönhoidosta vastaa toimintarajoitteiset ohjaajiensa kanssa eli rakennus on eräänlainen suojatyöpaikka. Jopa bordellin reseptiossa istuu toimintarajoitteisia mutta ilotytöt ja rattopojat ovat ammattihuoria. Bordel Fucking on täysin laillinen ja siellä on ehdoton kondomipakko. Axel käveli useita kertoja bordellin ohi ja käväisi jopa reseptiossa hakemassa ilmaisia lukulaiteesitteitä. Onneksi Anna pystyi pitää ukkonsa kurissa matkapuhelimen avulla. Heti kun hän huomasi navigaattorilta, että ukko on taas bordellin lähellä, niin silloin hän lähetti tekstiviestin; Tulehan jo sieltä, multa saat ilmaiseksi pimppaa! Sinä yönä Kivisten matkailuauto heilui kuin vene myrskyssä niin, että Johannaakin olisi haluttanut seksiä. Hänellä ei ollut panokaveria. Jos isä ja äiti eivät olisi olleet läsnä, niin silloin hän olisi mennyt bordelliin leikkimään.
Anna piti silmällä kahta henkilöä, etteivät nämä menisi bordelliin. Ukko ei tietenkään saa mennä vieraisiin ja hänen mielestä tyttären pitää ensin naisistua, ennen kuin alkaa harrastaa seksiä. Ties mitä hullutuksia tyttö keksisi jos hänet päästettäisiin bordelliin, ajatteli Anna Kivinen. Kivisillä oli tuuria sään suhteen, ja nyt he vihdoin päättivät riisua talviturkin ja pulahtaa Vänern järven aaltoihin, jonne jäi myös Axelin toisen jalan sandaali jota ei enää löytynyt. Siispä hän jätti rannalle toisen jalan sandaalin. Vähän myöhemmin joku avulias ihminen kiikutti sandaalin matkailuautolle. Axel kiitti avusta ja kertoi, että oli jättänyt sen tarkoituksella koska toisen jalan sandaali on jossain järven pohjassa. Myöhemmin illalla Axel kävi kaikessa hiljaisuudessa heittämässä sandaalin järveen. Mitä nyt yhden jalan sannikkaalla tekisi? Seuraavana päivänä Kiviset jatkoivat matkaa kohti etelää. Seuraava kaupunki oli Mellerud jossa heidän ei tarvinnut pysähtyä eikä tässä pikku kaupungissa näytä olevan mitään erikoista. He päättivät pysähtyä huilaamaan Tvåstadissa koska se navigaattorin mukaan vaikuttaa suurkaupungilta. He poikkesivat E45 tieltä Tvåstadin pohjoisen liittymän kohdalla josta paikallistie johdatti Dalbo sillalle joka on kaupunginosa Vänersborgissa. Sillalta on mahtavat näkymät Vänern järvelle. Sillan itäpääty on Vassbottenin saarella jossa on suuri kauppakeskus, kerrostaloja sekä venemarina. Keskellä Vänersborgia on kaunis mutta vanha kirkko, jonka takana on pelifirma Bergander Games jossa he kävivät katsomassa jos olisi halpoja pelejä. Johanna ihastui peliin nimeltä Trio Adventures, jossa kolmikko seikkailee kuvitteellisessa Raspberry Cityssä kummallisten tursakkeiden seassa. Hän osti pelin, mutta sitten huomasi, että se toimii ainoastaan Zboxilla, niinpä ei auttanut muu kuin ostaa sellainen. Onneksi kaupassa oli myytävänä edellisen vuoden Zbox malleja. Uusimmat pelikonsolit ovat hyvin kalliita. Johanna osti myös pelikonsoliin yhteensopivan datapuvun sekä datakypärän. Datapuku on tummansininen ja datakypärä on oranssinvärinen jonka keskellä on ralliviiva. Sitten Kiviset jatkoivat kaupungin katselua, ja ajoivat itään päin. Pian he tulivat kaupunginosaan nimeltä Vargön. Siellä on valtava kalastus- ja metsästys tavaratalo Rogers Sport jonka maskottina on lihava ukonpökkelö jonka suupielessä roikkuu sätkä. Tavaratalon katolla seisoo kyseinen maskotti joka nykyttelee ja tupakan päässä vilkkuu punainen valo. Vargössa on kaksi suurta vuorta; Halle- ja Hunneberg. He ajoivat ylös Hunnebergin vuorelle katsomaan mitä ihmettä siellä on. Kun he tulivat Hunnebergin vuorella Eldmörjanin kohdalle, niin silloin paljastui, että täällä on Tvåstadin keskushautausmaa. Eldmörjanin lammen rannalla on kaunis lammen nimeä kantava siunauskappeli. Toisella puolen kappelia on Bergagårdenin ulkoilualue. Kiviset ajoivat Hunnebergin vuorella sen toiseen päähän jossa tie laskeutui Tunhemin kaupunginosaan. Tunhemin eteläpuolella on Hullsjönin omakotialue jossa on muutama pienkerrostalokin. Tunhemin ja Hullsjönin välissä menee valtatie44 joka on osittain rakennettu maan alle, ettei tie liikaa erottaisi näitä kahta kaupunginosaa. Kiviset ajelivat pitkin Hullsjönin katuja pitkin ja ihastelivat hienoja omakotitaloja. Osa muistuttaa melkoisesti Forssan Vironmäen rakennustyyliä. Vingvägen kuudessa oleva valkoinen omakotitalo herätti Kivisissä erityistä kiinnostusta koska se on kuin kopio heidän talosta. Talon edustalla seisoo kaksi henkilöautoa merkkiä tummansininen VGM900i sekä punainen VGM900Sport. Talo on pienen lintujärven rannalla, talon ja järven välissä on vain kuntorata. Axel kysyi vaimoltaan jos he kävisivät kysymässä keitä talossa asuu, johon Anna vastasi myöntävästi mutta Johanna änkytti vastaan: Haloo, ei kai voida mennä ventovieraiden luokse emmehän osaa edes ruotsia. Axel murahti ja mulkaisi takapenkille: Helevetti, tuolla logiikalla ei saa uusia tuttavuuksia! Anna vahvisti ja vilkaisi takana istuvaa tytärtä: Just niin, ei meidän tarvitse olla kovin pitkään, käydään vain kahvilla. Johanna ei käsitä miksi häntä alkoi jännittää tämä tuntematon perhe. Hän oli isän ja äidin takana kun Axel rohkeasti soitti ovikelloa. Ulko-oven avasi aivan Jaana-Marin näköinen nuori vaalea siilitukkainen nainen joka esittäytyi Yana-Martina Stenigiksi. Hän osaa erittäin hyvää esperantoa sekä englantia. Kiviset eivät osaa ruotsia juuri lainkaan. Myös Yana-Martina hämmästyi Kivisten ulkonäöstä, ja aluksi luuli heitä omiksi perheenjäsenikseen. Johannaa hän luuli isosisko Josefineksi. Hän kertoi, että hänen vanhemmat ovat Anders ja Annki.
Axel ja Anna kertoivat, että he ovat lomamatkalla ja ihan sattui ihan sattumalta ajelemaan Hullsjönin katuja pitkin koska rakennustyyli muistuttaa Forssan Vironmäkeä. Yana-Martina kertoi, että hänen vanhemmat ja isosisko ovat parhaillaan lomamatkalla Suomessa ja ovat tosiaan kuin peilikuvat. Anna näytti matkapuhelimestaan Jaana-Marin kuvaa jotta tämän kaima näkisi samannäköisyyden. Yana-Martina hämmästyi kun kokonaisella perheellä näyttää olevan kaksoisolentoja. Miten tämä on mahdollista? Yana-Martina näytti perheensä olinpaikan navigaattorikartalta joka on olohuoneen seinällä valkoisen nahkasohvan yläpuolella. Kivisten hämmästykseksi navigaatiopiste oli Forssan Vironmäen kohdalla. Harmi vaan kun karttakuvaa ei voinut tarkentaa. Miten ihmeessä sattui tällainen yhteensattuma? Yana-Martina tarjosi cappuccinoa sekä suussa sulavia Åsakan pikkuleipiä. Aluksi Johanna luuli niitä Harjulan pikkuleiviksi mutta Yana-Martina kertoi, että ne ovat paikallisia Åsaka Kakoja ja Åsaka sijaitsee tuossa ihan lähellä. Axel ja Anna tulostivat Yana-Martinalle perhepotretin jotta Stenigit näkisivät kaksoisolentonsa. Myös Yana-Martina tulosti Kivisille perheenjäseniensä kuvat. Lisäksi Yana-Martina yritti soittaa vanhempiensa matkapuhelimiin jotta olisi voitu netin välityksellä kertoa terveiset, mutta tekniikka ei ottanut toimiakseen. Myös Axel yritti soittaa kotiin kun epäili vahvasti, että Stenigit olisivat Siivekkääntie kuudessa. Hänkään ei onnistunut saada yhteyttä, ei edes Kivinen Areenalle saatu yhteyttä. Sitten Kiviset hyvästelivät Yana-Martinan. Axelia hieman himotti kun katsoi tytön sinisiin silmiin, muttei tietenkään voinut alkaa flirttailla kun vaimo ja tytär olivat läsnä. Kiviset lähtivät jatkamaan lomamatkaa. He ajoivat Hullsjövägeniä Tunhemsvägenille ja sieltä kääntyivät vasemmalle jolloin alkoi Halvorstorpin omakotialue ja sitten jonkin ajan kuluttua oikealla näkyi olevan joku laajalle rakennettu koulu sekä iso jalkapallokenttä. He jatkoivat eteenpäin jolloin he tulivat läpikulkutien kiertoliittymään josta he kääntyivät etelään kohti Gothenburgia. Ison tien vierustoilla oli suuret meluvallit. Seuraavassa kiertoliittymässä he kääntyivät kaupunginosa Trollhättaniin. Jonkin matkaa ajettuaan he näkivät vasemmalla puolen suuren viisikerroksisen punaruskeatiilirakennuksen joka vaikutti olevan melko lailla ränsistynyt. Talon julkisivulla lukee neonkirjaimin; Nöjeskompaniet JT Media. Jostain kummasta syystä Johannaa alkoi kiinnostaa kyseinen rakennus ja vaati saada käydä lähemmin tutustumassa rakennukseen. Axel päätti tehdä tyttärensä iloiseksi ja pysäköi rakennuksen edustalla olevalle parkkipaikalle. Johanna käveli ja osittain juoksi kohti rakennuksen ulko-ovea joka on keskimmäisen siivekkeen taitteessa. Hän käveli pääsisäänkäynnistä sisälle jolloin näki suuren eteisaulan jonka toisessa päässä seisoi täytetty hirvi jonka silmäkuopissa loisti punaiset LED-lamput. Ulko-oven oikealla puolen on puoliympyrän muotoinen reseptiotiski jonka takana seisoo puoliksi kaljuuntunut nuorimies jolla maha hieman pullotti. Miehen sivutukka oli hieman pallomainen. Johanna pohti mielessään, että miten kysyä ruotsiksi tietoa rakennuksesta mutta sanoja ei tullut mieleen, siispä hän kysyi esperantoksi. Reseptiovirkailija ymmärsi kaiken ja selitti, että täältä toimitetaan suosittua nettilehteä nimeltä Nöjeskompaniet. Johanna kertoi silloin tällöin käyneen kyseisellä nettisivulla ja kehui sivuston hassuja kuvia sekä videopätkiä. Virkailija kertoi lisäksi, että Nöjeskompaniet on perustettu vuonna 2001, ja perustajana oli muuan The JT. Johanna kysyi, että kuka se on johon mies vastasi, että se on salaisuus. Sitten Johanna toivotti päivän jatkoa ja poistui rakennuksesta. Ulos mennessä hän otti mukaansa ilmaisia lukulaiteesitteitä joissa kerrotaan lisää Nöjeskompanietista sekä JT Mediasta. Autossa hän aikoo tarkemmin tutkia lukulaitteita. Onneksi esitteet ovat esperantoksi sekä englanniksi. Kun Johanna lukulaitteineen kömpi autoon, niin silloin Axel naurahti: Taas tyttö on löytänyt noita lukulaitteita! Johanna naurahti: Totta kai ilmaisia esitteitä pitää olla! Sitten Kiviset tekivät kävelylenkin lähellä olevalle torille. Keskellä toria seisoo valtava keltainen lyijykynämonumentti. Torin länsipuolella on lehmus bulevardi. Puiden takaa pilkistää mielenkiintoisia vilkkuvia neonvaloja. Kiviset menivät katsomaan tarkemmin mitä lehmusten takana oikein oli. Talon kulmauksessa on JT Instrumentarium optikko jonka vieressä on ravintola nimeltä Solveig's Restaurant. Ravintolan ovista tuli ihana tuoksu niin, että heille tuli nälkä. He päättivät mennä syömään kyseiseen ravintolaan, mutta eteisessä he kääntyivät kun näkivät sikamaisen korkeat hinnat. Ruokalistalla olisi ollut monta herkullista ruokaa kuten Solveigin nakit, Evan hanhenmaksa pallerot, Sten-Olovin paistettu peuranpylly, Annan Tacopiirakka, EG:n luksussalaatti, EG:n Sushi, UW:n kalagratiini sekä muita ihania herkkuja mutta Kiviset eivät omista tarpeeksi paksua lompakkoa, siispä he päättivät etsiä halvemman ravintolan. Solveigin ravintola ei ole tavalliselle duunarille. Vähän matkan päästä löytyi pikaruokala Maxias Burger, jossa he söivät vähäkalorisen hampurilaisen jonka välissä oli geenimanipuloitu pannupihvi, tuorekurkkusiivuja sekä kermaviiliä. Syönnin jälkeen Kiviset katselivat kävelykadun varrella olevia kauppoja.
He löysivät mielenkiintoisen apuvälinemyymälä Tvåstad Helpo Shopin. He menivät sisään tähän pieneen myymälään. Oli vaikka minkälaista hilavitkutinta. Johanna osti sarjakuvamuodossa olevan perinteisen paperisen keittokirjavihkosen sekä valkoisen seinäkellon. Axel löysi myymälästä upean kolikkokokoelman. Kokoelmassa on muinaisia Ruotsin kruunuja joita kutsutaan leikkisästi mummon kruunuiksi. Vaaleakiharatukkainen myyjätär kertoi, että kolikot ovat hyvin arvokkaita ja kehotti pitää kokoelmasta hyvää huolta. Annakin teki löytöjä. Hän osti pieniä kehystettyjä tauluja joissa on pieniä pyöreitä sinisiä pöllöhahmoja. Anna osti Jaana-Marille tuliaiseksi grillihanskoja joilla on hassu nimi; Kryddvantar Spice Gloves. Grillihanskat sopivat hyvin nuorimmaiselle kun tämä on hyvin innokas kokkaaja. Nämä Tvåstad Helpon hanskat ovat peittävät koko käden niin, ettei käsivarsi palaisi. Sitten Kiviset jatkoivat matkaa kohti Gothenburg Cityä jonne ei enää ole kovin pitkästi. Matkalla he pysähtyivät syömään Lilla Edetissä koska Maxias Burgerin hampurilaiset olivat aivan liian pienet eikä niillä nälkä lähtenyt. Lilla Edetin pohjoispuolella E45 tien varrella on tätä nykyään taukopaikka Turella Park, joka on punainen metallipäällysteinen rakennus jossa on muun muassa viinimyymälä Turella Wine Shop, Café Turella, Stig s Photo Store sekä tanssiravintola Turella Dance Club. Täällä Kiviset söivät kunnon sipulipihvit jotka olivat paljon täyttävämmät kuin Maxiaksen purilaiset. Syönnin jälkeen he menivät Lilla Edetin eteläpuolella olevalle Ryrjärvelle huilaamaan, ettei ruoka luulisi olevansa koiranmahassa, kuten Axelilla on tapana sanoa syönnin jälkeen. Ryrjärvellä on tätä nykyään suomalaiskylä Hakopuro Village, jossa tunnelma on enemmän suomalainen kuin Suomessa konsanaan. Täällä Kiviset kävivät uimassa ja jopa saunoivat aidossa savusaunassa. Järvenrannalla on Restaurant Juhani, jonka terassilla Anna otti parit huurteiset. Axel ei voinut ottaa kahvia vahvempaa koska on autolla liikenteessä. Automaattiohjausta ei oikein uskalla käyttää suurkaupunkien läheisyydessä. Ravintolasta Axel osti illaksi paikallista Hakopuro Vodkaa jota hän aikoo juoda Gothenburgin keskustassa ennen nukkumaan menoa. Heillä on tarkoitus yöpyä keskellä Gothenburgia jotta tytär saisi tarpeeksi citykulttuuria. Vähän myöhemmin he jatkoivat matkaa kohti Gothenburgia jonne ei enää ollut pitkästi. He yöpyivät kauppakeskus Gothian parkkipaikalla, joka on muinaisen kauppakeskus Nordstanin paikalla. Gothia on paljon isompi ja mahtavampi, vaikkei Nordstanikaan ollut mikään pikkuinen. Koko seuraavan päivän he kiertelivät Gothiassa sekä muissa Cityn kauppakeskuksissa. Götajoen toisella puolen Hisingenin kaupunginosassa on suuri Kanonbackenin huvipuisto mutta sinne Kiviset eivät kehdanneet mennä tuhlaamaan rahojaan. Joen tällä puolen on toinen huvipuisto, vanha kunnon Liseberg jonne tätä nykyään on vapaapääsy. Kerta Liseberg on ilmainen, niinpä he kävivät siellä katsomassa kukkaloistoa sekä katsoivat joitakin kulttuurisuojattuja laitteita kuten Head Banger Balder puuvuoristorataa, Kokoboom Kanonen silmukkavuoristorataa sekä hieman pitempää ja hurjempaa Helix NA Chicken out vuoristorataa. Missään näistä Kiviset eivät käyneet mutta he päättivät käydä tukkijoessa nimeltä Classical Flume Ride sekä koskirännissä nimeltä Kållerado jossa satunnaisesti vesitykit tykittävät vettä rännilauttojen päälle. Iltamissa Kiviset lähtivät ajamaan kohti itää. E20 on tätä nykyään kokonaan nelikaistainen moottoritie ja kaistojen välissä menee luotijuna. Kiviset yöpyivät Alingsåsissa Camping Potatis nimisellä leirintäalueella, jonka vieressä on viihdekeidas Bergander Entertainment jossa voi pelata ilmaiseksi Bergander Gamesin pelejä. Aamulla he jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa. Tätä nykyään melkein koko matkan Gothenburgista Tukholmaan on asutusta, ja kaupunkeja on vaikea erottaa toisistaan koska ne ovat kasvaneet melkein yhteen. Joissakin kohti on jätetty metsäosuuksia kuten esimerkiksi Tivedenin kohdalla koska Finnerödjan alue on osa Natura luonnonsuojelualuetta sekä täynnä metsäsuomalaishistoriaa. Laxån länsipuolella on kaunis Borajärvi jonka rannalla on taukopaikka Gottlund Rasta joka on kunnianosoitus Carl-Axel Gottlund nimiselle suomalaissyntyiselle kirjailija-folkloristille. Kiviset pysähtyivät Eskilstunassa jonka keskustassa on suuri museorakennus jonka seinässä lukee selvällä suomenkielellä; Ulkosuomalaishistoriallinen museo. Totta kai sielläkin piti käydä katsomassa, että mitä ihmettä ulkosuomalaiset ovat kaikki nämä vuodet touhunneet.
Museon eteisessä tervehtii vahanukke Hallstan-Hilta. Vahanukke on hyvin hassunnäköinen; päässä on harmaa hiusnuttura joka on lävistetty kahdella sukkapuikolla. Kun astuu nuken eteen, niin silloin nukesta alkaa soida muinaisen Stand-up koomikon rallatuksia kimakalla muorimaisella äänellä. Museovierailun jälkeen he jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa. Matkalla he pysähtyivät Södertäljessä. Siellä on runsaasti arabiankielisiä mainoskylttejä joista ei kyllä ota selvää. Kerta he tulevat lännestä päin, niin ensimmäisenä olivat kaupunginosat Geneta, Bårsta sekä Ronna, joissa on tätä nykyään korkeita pilvenpiirtäjiä. Näyttävin on keskellä Ronnaa oleva Hotel NS. Johanna yritti kuumeisesti etsiä netistä vastausta, että mitä hotellin lyhennenimi tarkoittaa mutta turhaan. Ilmeisesti se on joku salaisuus tai kunnianosoitus jollekin rakkaalle henkilölle. Kiviset ajelivat kerrostalolähiö Ronnan pikku katuja ristiin rastiin. Alueen perältä he löysivät pitkulaisen tiilirakennuksen jonka tasakatolla loistaa punaiset neonkirjaimet; Restaurant Rösberga latinalaisin sekä arabialaisin kirjaimin. Kiviset päättivät käydä siellä syömässä iltapalaa kun nälkäkin alkaa pukata päälle. Täällä oli todella halpaa mutta erittäin hyvää ruokaa. He tilasivat lihapulla-aterian nimeltä Sandström s Special. Ravintolasta he ostivat matkamuistoksi erittäin väkevää pontikkaa nimeltä Yhvön Vodka. Ravintolan edustalla on suomalainen Kekolan kioski josta Johanna löysi jännittävän musiikki-usbkokoelmakalikan jossa on ikivanhan Stray Cats bändin kappaleita. Kioskista Johanna osti myös huumorilukulaitteen nimeltä Köppärin parhaat joka on tehty tarkoituksella sekavaksi. Myöhemmin autossa lukulaitetta tutkittuaan Johanna huomasi, että Köppärin tarinoiden takana on sama mystinen The JT ja heppu vaikuttaa olleen miespuolinen. Johannaa alkoi kiihottaa kun tällä muinaisella huumorimiehellä oli ihana huumorintaju ja toivoisi jos jostain saisi aikakoneen. Södertäljen keskellä on ulkoilmamuseo Torekällberget, jonne on koottu vanhoja rakennuksia. Sielläkin Kiviset kävivät Johannan toivomuksesta josta Johanna juuri oli lukenut lukulaite Köppäristä. Axelia kovasti nauratti lukulaitteen nimi: Jopas on aparaattia nimellä paiskattu! nauroi Axel samalla kun yritti keskittyä matkailuauton ohjaamiseen. Torekällsbergetin museokaupasta Johanna osti kuuluisia Södertäljen rinkilöitä. Kaupassa hän sai maistella yhtä rinkilää joka maistui ihan kuin Lappeenrannan Norppa-leivos. Johanna kysyi assyrialaissyntyiseltä myyjältä tietoa näistä pienistä rinkilöistä. Myyjä kertoi, että kauan sitten joku Ragnhild oli niitä leiponut ja myynyt ja huhujen mukaan niitä olisi tehty jaloilla. Johannalla alkoi hieman raksuttaa; ehkä Norppa-leivokset, Östersundin Hedvigin pikkuleivät, Åsaka kakat, Harjulan pikkuleivät tai nämä Södertäljen rinkilät ovat plagiaatteja mutta mikä näistä on se alkuperäinen? Tietenkin Johanna toivoo, että Norppa-leivokset olisivat alkuperäisiä koska hän pitää kovasti Lappeenrannasta vain siksi kun siellä asunee se superseksikäs Jani-Petteri. Johanna kertoi kaikista näistä saman makuisista leivonnaisista kauppamuseon myyjälle, niin silloin myyjä naurahti: Södertäljen rinkilät eivät ainakaan ole plagiaatteja, What a people! ja sanoi joitain Assyriaksi ja lopuksi naurahti huvittuneesti: Yours Shabo! Johannasta tämä kauppamuseo vaikuttaa hassulta kun ei ole tottunut näkemään vanhanaikaisia kassakoneita. Tätä nykyään kaupoissa on miehittämättömät kassa-automaatit. Vähän myöhemmin Kiviset jatkoivat matkaa kohti Tukholmaa joka oli jo ihan kiven heiton päässä. Tukholmassa he olivat viimeisen yön kauppakeskus Killens Kurvan parkkipaikalla joka on entinen Kungens Kurva. Kauppakeskuksella on muun muassa vanha kunnon Ikea, joka on paikan vanhimpia tavarataloja. Täällä he tekivät Skandinavian ostokset kotiin viemiseksi. Kiviset ovat ihastuneet erääseen perinteiseen pehmeään rieskaan nimeltä Hönökaka. He ostivat kymmenittäin Hönökaka leipiä jotka he tulevat pakastaa jotta talvella voisi verestää kesämuistoja. Axel osti monta rasiallista tosi väkeviä Uthålliga pastilleja sekä nuuskan makuisia sokeripintaisia Snustiger pastilleja. Annasta jälkimmäiset eivät todellakaan ole mitään makeisia. Johannaa nämä veikeän makuiset Snustigerit ovat erittäin hyviä ja osti myös itselleen monta rasiaa. Kun ostokset oli tehty, niin silloin he ajoivat Kapellskärin satamaan josta menee huippunopeat laivat Maarianhaminaan sekä Turkuun. Laivan nimi on Jet Finlandica joka on Viking Linen laivoja. Tukholman keskustaan ei enää mene montaakaan laivaa koska saaristolaiset ovat inisseet, että laivojen lähettämät aallot mukamas häiritsee siispä kaikki nopeat Suomen, Ahvenanmaan, Venäjän sekä Viron alukset lähtevät Kapellskäristä tai Nynäshamnista. Kapellskäristä on tullut valtava satama. Siellä on suuria tavarataloja ja yksi niistä on jättimäinen Varuhuset Damgård josta menee kävelysilta suoraan terminaaliin.
Parhaillaan on suunnitteilla tunnelin rakentaminen Kapellskäristä Maarianhaminaan. Se helpottaisi huomattavasti matkailua mutta ymmärrettävistä syistä Viking Line on ankarasti sitä vastaan. Parhaillaan poliitikot käyvät neuvotteluita varustamon kanssa jos he voisivat tulla mukaan tunneliprojektiin joka on erittäin epätodennäköistä. Helsingin ja Tukholman välillä liikennöi Silja Line, jolla on perinteisiä aluksia mutta nekin hyvin loistokkaita sekä moderneja. Kerta laivat ovat perinteisiä, niin Silja saa liikennöidä Tukholman keskustaan. Tätä nykyään Siljan lippulaiva on M/s Nylandica. Silja Line on lukemattomia kertoja vaihtanut omistajaa; milloin se on ollut Tallinkin omistuksessa ja milloin Viking Linen, Finnlinesin, Stena Linen sekä monen muun omistuksessa. Tällä hetkellä Siljan omistaja on Brandor ollen näin Brand Linen tytäryhtiö. Matka Maarianhaminaan kestää vain tunnin ja sieltä Turkuun kestää neljä tuntia koska Turun saaristossa laiva ei saa ajaa kovasti tai muuten saaristolaiset sekä ihilistiset kukkahattutädit alkavat inistä. Laivalla Kiviset söivät kunnon merimiespihvit joiden päällä oli runsaasti sipulia. Sitten he tekivät edulliset viiniostokset laivan Bordershopissa jonka jälkeen menivät hyttiin huilimaan. Kun laiva oli saapunut Turkuun, niin silloin he katselivat tarkemmin tätä ikivanhaa hansakaupunkia. Turusta on tullut miljoonakaupunki. Turun linna on ennallaan ja sisällä linnassa opasrobotit esittelevät rakennusta. Roboteilta voi kysyä tietoa linnasta. Kun robotille sanoo englanniksi; Robots, Follow me, niin silloin se lähtee seuraamaan ja niiltä voi kysyä mitä vain linnan historiasta. Robotit ovat ensimmäisiä itsenäisesti ajattelevia koneita, ja niiden sydämenä on MBD-tietokone mutta vielä robotilla ei ole tunteita mutta varmasti sellaisia on tulossa. Turun kauppatori on tätä nykyään kokonaan katettu, etteivät turkulaismuorien kampaukset kastuisi sateella. Kauppatorin alapuolella on valtava parkkihalli. Turussa katujen yläpuolella kulkee vaijereiden varassa olevia köysiratatakseja. Niillä pääsee ympäri keskustaa. Kupittaalla on suuri huvipuisto nimeltä Jussi Vares Park. Huvipuiston suosituin laite on Jussin kanootti joka kulkee vesirännissä. Toinen kävijöiden suosiossa oleva laite on koskiränni nimeltä Las Pargas jossa vesikanuunat ruiskii vettä. Kiviset eivät kuitenkaan käyneet huvipuistossa koska he kaipaavat kotiin, sillä reissussa rähjääntyy, kuten Annalla on tapana sanoa. Turusta lähtiessä Axel kävi Kasken Ahteessa olevassa legendaarisessa seurusteluravintola Uuden Apteekin viinimyymälässä ostamassa suosittua Vares Vodkaa. Juoma on ylistys muinaiselle turkulaiskirjailija Reijo Mäelle. Axelia on alkanut viinahammas jomottaa ja aikoo syksyllä saippuasarjoja katsoessa vetää perseet olalle, kuten hän asian ilmaisi Uuden Apteekin sarkofagilla, joksi ravintolan tiskiä kutsutaan. Sitten he lähtivät ajamaan kohti kotia Hämäläisten härkätietä pitkin, joka on Turun ja Forssan välisen moottoritien nimi. Puolivälissä on taukopaikka nimeltä Tupakkarulla Rasta, josta Anna kävi ostamassa sähkötupakkaansa lisäpatruunoita kun tällä taukopaikalla ne ovat halvempia. Reissun aikana Annaa huolestutti, että kuinka kukat pärjäävät. Hänellä on kylläkin kukkien kasteluautomaatti mutta se voi hyvin mennä epäkuntoon jolloin kukat saisi liian paljon vettä tai liian vähän. Kaupasta voisi ostaa talousrobotin mutta ne tahtovat olla tuhottoman kalliita eikä työläisperheellä ole sellaiseen vara. Onneksi tämä vanhanaikainen kasteluautomaatti on toiminut moitteettomasti ja muutama kukka oli tehnyt jopa nuppuja. Kerta Annalla on kukan kasteluautomaatti, niinpä nuorimmaista hän ei kehdannut vaivata kun Jaana-Mari mielellään bilettää kavereittensa kanssa. Jaana-Mari kertoi, että muutama päivä sitten joku skandinaavinen Stenigin perhe oli käynyt uteliaisuuttaan kylässä. Hän näytti Stenigin antaman videofilmauksen. Axel ja Anna kertoivat, että hekin olivat käyneet Tvåstadissa Stenigin luona kahvilla. He kertoivat kaksoisolennoistaan. Jaana- Mariakin se kovasti ihmetyttää, sillä hänhän on nähnyt Andersin, Annkin sekä Josefinen. Axel antoi Yana-Martinan antaman valokuvan nuorimmalle tyttärelleen. Hänkin hämmästyi kun hänellä on tällainen kaksoisolento. Johannaa ei niinkään ilahduta oma kaksoisolento Josefine koska hän on aina inhonnut kaimojaan sekä samannäköisiä tyttöjä.
Illalla Johanna kävi autoajelulla Jokioisissa siinä toivossa jos näkisi koulukavereita. Tietenkin hän ajatteli Roopea. Hän ei nähnyt ketään tuttuja ja ihmetteli, että missä kummassa koulukaverit oikein kuppaavat. Hän ajoi Jokioisten TNA yhdistyksen tilojen ohi kun oletti, että koulukaverit olisivat siellä, mutta turhaan. Näytti siltä, että yhdistys on suljettu kesäksi. Jokioisten TNA yhdistys sijaitsee Kehäkadulla. Yhtäkkiä auto sammui ja Johanna ihmetteli, että mikä kumma siihen nyt meni. Hän avasi konepellin ja katseli moottorikomponentteja eikä ymmärtänyt yhtikäs mitään kun katseli komponentteja. Nykyiset autot ovat melkoisia tietokoneita joista ei ota selvää muut kuin insinöörit. Ihan lähellä on piskuinen Coop Okei -huoltamo jonne hän meni pyytämään apua mutta myyjä ei voinut jättää huoltamon myymälää koska oli yksin. Coop Okei huoltamot ovat aina miehitettyjä eikä myyjällä ole lupa poistua myymälästä. Sitten Johanna meni vastapäiseen Brandoilin huoltoasemalle josta hän sai lainata matkapuhelinta. Oma matkapuhelin oli jäänyt kotiin. Johannaa vitutti kun tavallisesti kännykkä on aina mukana mutta silloin kun sitä tarvitsisi, niin se loistaa poissa oloaan. Tyypillistä tuuria, sadatteli Johanna Kivinen. Huoltoasemalta hän soitti isälle, että auto sammui Jokioisiin Kehäkadulle aivan Brandoilin ja Okein takana. Heti Axel hyppäsi autoon ja lähti tuhatta ja sataa kohti Jokioisia. Onneksi Vironmäeltä ei ole kovin pitkästi, vain viisitoista minuuttia. Axel hinasi tyttären auton Forssaan kotitalon edustalle jossa hän tutki autoa ja huomasi, että akku oli tyhjentynyt koska tytär ajaa aivan liian vähän pitempiä matkoja. Lomamatkan aikana autoa ei ole käytetty eli akku ei ole päässyt latautumaan. Seuraavana päivänä Axel kävi ostamassa työntekijäalennuksella uuden akun Brandia-OJA autokaupasta josta Johannan auto on ostettu. Brandia-OJA tulee sanoista; Brandia-autot sekä Osakeyhtiö Joensuu Automobile. Joensuussa on Brandian lentokonetehdas. Siellä on myös Brandian varaosa tehdas Brandia Parts. Johanna alkoi suunnitella auton vaihtoa kun nykyisen akku tyhjeni yllättäen. Isä ja äiti toppuuttelevat tytärtään, ettei autossa ole mitään vikaa, sillä myös uuden auton akku saattaa tyhjentyä kun sillä ei aja pitempiä matkoja. Kyllä Johanna mielellään tekisi pitempiä autoajeluita, muttei ole kovin mukava ajaa kauas yksin. Johannaa haluttaisi käydä Lappeenrannassa riiaamassa Jani-Petteriä, muttei tiedä missä yöpyisi, varsinkin jos jätkällä olisi pimu. Johanna on varma, että niin komealla härmänkarjulla olisi kokonainen naishaaremi. Perjantai-iltaisin Johanna tapaa käydä Ylikylän kauppakeskuksella koska iltaisin siellä on rauhallisempaa, ei tarvitse jonottaa kassa-automaateilla. Usein hän ostaa robottilukulaitteita joissa opetetaan ja kerrotaan uusista viihderoboteista sekä niiden ohjelmoinnista. Hänen suosikki robottilukulaitejulkaisut ovat muun muassa Robot Worlds, Robotti kotona sekä Mikrorobotti. Varsinkin iltaisin sängyssä Johanna tapaa unelmoida serkkupojista kuten Joonaksesta, Mishasta sekä Jesuksesta. Hän tapaa rukoilla isolta Jeesukselta, että tämä loisi telepaattisen yhteyden pikku Jesukseen. Mitä enemmän Johanna unelmoi Jesus serkusta, sitä enemmän hän kiihottuu. Heti kun hän kuulee radiosta tämän hetken kuumimman tekno-pop bändi Tukipiste Ässän biisejä, niin silloin hänen ajatukset menevät Jesus serkkuun koska bändin laulaja on Jesus Berggren. Erityisesti kun hän kuulee bändin mukaansa tempaavan diskokappaleen nimeltä Kaikki jota hän haluaa, niin silloin Johanna tuntee munasolun irtoavan ja ajatukset assosioituvat serkkupoikaan. Kappaleen Jesus Berggren laulaa erittäin kiihottavalla äänellä joka kiihottaa lähes kaikkia tyttöjä eikä Johanna ole ainoa. Töissä Johanna on ihastunut erääseen nuoreen ekonomiteknikko Heikki Hathayeriin joka työskentelee kaupungintalon ylimmäisen viidennen kerroksen ekonomiakonttorissa. Johanna ei uskalla ottaa yhteyttä koska pelkää mokaavansa ja sitten saattaisi tulla potkut. Niin taitaa olla parasta. Johanna on myös katsellut sillä silmällä kaupungintalon lounasravintolan omistajaa, vaaleasiilitukkaista Niilo Kallelaa mutta hänenkään kohdalla Johanna ei oikein uskalla ottaa ensiaskelia koska lounasravintola on kopiointikeskuksen seinän takana ja jos hän mokaisi, niin silloin kopiointiteknikot saisivat tietää ja alkaisivat aivan varmasti vittuilla.
Silloin tällöin Raija jankuttaa, että tahtoisi Johannan luokse kahville vaikkapa puoli seitsemän illalla mutta Johanna ei halua kutsua kun pelkää työkaverin kertovan vanhemmilleen kesätyönaikaisista kommelluksista. Toinen ongelma on se iänikuinen silmälasirumba. Johanna on tehnyt omista rilleistään melkoisen ongelman. Hän ei osaa olla rillit päässä kotona eikä ilman rillejä töissä. Kolmanneksi hänellä ei ole kokemuksia kavereista. Toisinaan hän katsoo kateellisena kun pikkusiskon luona käy usein koulukavereita. Jaana-Mari on erittäin sosiaalista tyyppiä ja saattaa halata vanhempiaan, ehkä myös isosiskoa jos tällä ei olisi halikammoa. Jossun halauksen pelko alkoi yläasteelta jolloin hän tapasi pika halata Mattia ja Niilaa niin, että halauksista hänelle syntyi eroottisia latauksia. Oikeastaan ennen yläasteelle menoa Johanna vierasti halaamista. Hän itsekään ei tiedä miksei hän oikein osaa halata luontevasti. Ehkä se voi johtua 2970-luvun alusta, jolloin alle viisivuotias pikku Johanna halasi saman ikäistä Justus serkkua kesälomalla Oulujärven vuokramökillä. Jälkikäteen isä ja äiti ovat leikillään kiusoitelleet tyttärelleen, että tämä on halannut Justusta. Tämän vuoksi Johannan on vaikea lausua serkkunsa nimeä kun siitä assosioituu halaukset. Justus on Unon ja Tinan poika. Tätä nykyään Justus on kihloissa Jutta Vyyhtisen kanssa. Jutta on innokas esteratsastaja niin, että Unokin on innostunut ratsastamisesta. Vuosikymmenen alussa Uno ja Tina asuivat noin vuoden Sipoossa merenrantahuvilassa jossa Unolla oli Islanninponi jolla hän ratsasti kahdeksikkoa huvilan takana olevassa metsikössä. Tinalla oli sähkökäyttöinen pienoishuvijahti jolla oli hassu nimi; M/s Reikä. Kun eräänä kesäpäivänä Kiviset kävivät kylässä, niin silloin Tina ajelutti Annaa, Johannaa sekä Jaana-Maria jonkin matkan päässä merellä. Veneeseen astuessa Annaa nauratti veneen nimi niin, että sähkötupakka putosi mereen. Sillä välin kun hameväki oli veneajelulla, niin silloin Uno ja Axel pistivät kohon kellumaan. He saivat vain yhden kalan, pienen särjen jonka he päästivät takaisin mereen kun niin pienestä fisusta ei olisi ollut kalakeitoksi. Illalla Tina esitteli Islanninponiaan. Axelia nauratti kun iso akka ratsasti pienellä hevosella. Johanna filmasi multimediakameralla jotta Kivinen Areena saisi hauskaa sisältöä. Samana kesänä Kiviset tapasivat Justuksen pitkästä aikaan ja ensimmäisen kerran hänen avovaimonsa. Johannaa hieman himotti, kun heti alkoivat assosiaatiot varhaislapsuuden halaukseen. Tätä nykyään Justuksella on punertavat hiukset ja sinänsä Johanna ei rakastu punatukkaisiin mutta ehkä saattaisi alkaa kuhertelemaan Justuksen kanssa jos siihen tulisi tilaisuus. Justuksella on paha selkävika ja käyttää tukiliivejä eli jätkällä ei oikein ole haluja alkaa halailemaan. Jutta on tukevahko, hieman samannäköinen kuin Biff Sleepy. Lähes joka työpäivä Raija Lillukka kyselee, että sopisiko tänä illalla tulla kahville jolloin Johanna joutuu tekemään hätävalheen, että juuri tänä illalla tulee eräs kaveri jonka hän on nimennyt Jill-Arthuriksi. Oikeasti Johanna ei tunne ketään tämän nimistä. Aluksi selitys upposi täydestä Raijaan, mutta sitten Johanna innostui liioittelemaan Jill-Arthurin ominaisuuksia, ja lopulta tämä valkoinen valhe paljastui. Silloin Raijalle nauru maistui ja innostui kiusoittelemaan, että hän tulisi kello puoli seitsemän keskustelemaan äiti Kivisen kanssa tyttären valehtelusta, että mitä kummaa nestettä virtaa tämän päässä. Johanna sai inspiraation alkaa luoda kertomusta Jill-Arthur hahmosta jota tämän lihava työkaveri silloin tällöin painostaa niin, että Jill-Arthurille menee köntsät housuun. Tässä päivänä eräänä Jaana- Mari sattui löytämään isosiskon tietokoneelta Jill-Arthur kertomuksen ja arvasi, että se perustuu todellisuuteen. Heti kun Johanna oli tullut töistä kotiin, niin silloin Jaana-Mari kysyi naurahtaen: No, tuliko köntsä housuun siellä töissä? johon Johanna äimisteli, että miten niin. Kun hän oli kuullut pikkusiskon kuunnelleen kertomuksen sanelua, niin silloin Johanna kiirehti vakuuttaa, että kertomus on täysin fiktiivinen eikä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Johanna piilotti kaikki kertomuksensa salasanoin suojattuun mappiin, ettei pikkusisko niitä lukisi. Vielä ei ole aika kypsä kertomusten lanseeraukseen. Ehkä sitten kun Johanna asuisi omassa asunnossa ja olisi ansiotyö. Johanna pelkää jos pikkusisko ja vanhemmat saisi kertomuksista assosiaatioita taannoisiin potkuihin sekä kesätyönaikaisiin sepityksiin. Eräänä torstai-iltana kun Johanna katsoi televisiosta suosittua rikosohjelmaa nimeltä Police-TV, niin silloin ohjelmassa etsintäkuulutettiin pedofiiliä nimeltä Inkeri Ball. Aivan oikein, sama akka joka oli Johannan pedagogina neljännellä luokalla Lappeenrannassa. Ohjelmassa kerrottiin, että Inkeri on viimeaikoina nähty hiippailevan leikkikenttien lähistöillä ympäri Pohjolaa toisen pedofiilin seurassa. Se toinen namutäti on skandinaavi Inger Bulle joka on myös ammatiltaan pedagogi. Johannalle muistui mieleen Inkerin kopelointi pimeässä varastohuoneessa jolloin oli paniikissa nipistänyt Inkeriä pimpistä ja vääntänyt häpyhuulta niin, että nainen oli huutanut tuskissaan.
Nyt Johanna katui, ettei työntänyt pullonkorkkia pedagoginsa pimppiin mutta silloinhan Johanna oli vain 11-12vuotias eikä hänen älykkyytensä ollut vielä herännyt. Kyllä joissakin asioissa Johanna oli ikäisiään älykkäämpi, muttei tiennyt pedofiileistä mitään. Nyt television Police-TV:ssä etsintäkuulutettiin Inkeri Ballin ja Inger Bullen koska nämä olivat raiskanneet ja murhanneet useita pikkutyttöjä sekä pikkupoikia. Johanna mietti jos hän lähettäisi sähköpostia poliisille ja kertoisi kokemuksistaan mutta päätti heti seuraavana päivänä mennä henkilökohtaisesti poliisilaitokselle sillä se sijaitsee aivan kaupungintalon takana. Kotoa hän ei oikein uskalla lähettää sähköpostia poliisille, ettei isä ja äiti saisivat selville, että lapsuudessa pedofiili on käpälöinyt tytärtä. Johannan mielenterveys ei riittäisi kertoa koko tarinaa vanhemmille. Televisio-ohjelmaa katsoessa Johannaa örisytti niin, että isä ja äiti ihmettelivät, että mikä kumma sitä tyttöä oikein vaivaa. He eivät tulleet ajatelleeksi tv-ohjelman aihetta. Tuskin he edes muistavat tyttären nelosluokan aikaisen pedagogin nimeä mutta Johanna muistaa sen liiankin hyvin. Ruokatunnilla Johanna meni vapisevin polvin oranssinväriseen metallilevyistä vuorattuun kolmekerroksiseen poliisitaloon. Reseptiosta hänet neuvottiin rikostutkija Jaana-Ulla Kasan huoneeseen. Jaana-Ulla on ruskea siilitukkainen lihavahko isorintainen nainen, joka istui mukavalla punaisella toimistotuolilla työpöytään integroidun tietokoneen ääressä. Johanna kertoi, että hän haluaisi tehdä rikosilmoituksen keskiasteen aikaisesta pedagogi Inkeri Ballista, nainen jonka eilen etsintäkuulutettiin EBU TV2 Police-TV:ssä. Jaana-Ulla kysyi, että onko Johanna ihan varma, että näin oli käynyt vai onko hän vain julkisuuden kipeä. Johanna vastasi, että se on ihan tosi ja kehotti ottaa yhteyttä Lappeenrannan Rajapyykkivuoren koululle josta saisi vahvistuksen, että vuonna 2981 siellä oli todella ollut Inkeri Ball niminen pedagogi. Jaana-Ulla otti yhteyttä tietokoneellaan Lappeenrannan kouluvirastoon ja etsi tietoa Inkeri Ballista. Hän löysi paljon tietoa kyseisestä pedagogista. Kun Jaana-Ulla näytti tietokoneelta Inkerin kuvaa, niin silloin Johanna hätkähti ja selkäpiissä kulki vilunväreet koska Inkeri on semmoinen imelän näköinen mustatukkainen akka jolla on karkea ryttyinen leuka. Jaana-Ulla vertasi kuvaa etsintäkuulutukseen, ja se oli melko samannäköinen. Tietenkin nainen on vanhentunut ja kasvot ovat tulleet enemmän ryttyisemmiksi. Johannalla on aina ollut hyvä kasvomuisti ja nyt siitä on todellista hyötyä. Jaana-Ulla kysyi jos Johanna haluaisi korvauksen kärsimyksistään johon tämä vastasi, ettei halua koska kopeloinnista ei kuitenkaan tullut mitään isompia traumoja, ja mitäpä nyt raha auttaisi. Pääasiahan on, että namutäti saataisiin lukkojen taakse. Lopuksi Johanna vannotti, ettei poliisi paljastaisi hänen nimeään ja asuin paikkaansa. Jaana-Ulla sanoi, että poliisilla on aina vaitiolovelvollisuus mutta mahdollisissa kuulusteluissa he tietenkin joutuisivat kysymään Inkeriltä, että mitä hänelle sanoo nimi Johanna. Muutaman viikon kuluttua samassa tv-ohjelmassa kerrottiin, että Inkeri Ball on murhattu. Aktivistiryhmittymä Terrarists oli ottanut lain omaan käteensä ja pahoinpidellyt Inkerin kuoliaaksi Kuusamon esikaupunkialueella. Samoihin aikoihin Inkerin rikoskumppani Inger murhattiin Storumanin lähiössä, ja murhaajina oli myös paikallinen Terrarist ryhmittymä. TV-ohjelmassa näytettiin hyvin realistinen rekonstruktiovideo, jonka nähtyään Johanna menetti yöunet ja häntä alkoi puistattaa koko juttu eikä ajatus millään tahtonut poistua mielestä. Asiaa pahensi tiedotusvälineiden jatkuva asian vatvominen. Heti kun hän kuulee nimen Inkeri, niin silloin selkäpiissä kulkee vilunväreet ja oksennuksen maku nousee suuhun. Myös Inkerin isä Raimo Ballin nimi puistattaa koska siitähän hänelle helposti assosioituu Inkerin tapaus. Raimo Ball on vaatinut Terraristinuorison perinpohjaista tutkimista kun on runsaasti silminnäkijöitä sekä valvontakameratallenteita. Poliisi ei oikein halua alkaa kuulustella terraristinuorisoa kun heidän joukossa on poliisien lapsia. Tukevahko Raimo Ball on uhannut aloittaa nälkälakon Kuusamon poliisilaitoksen edustalla jotta tyttären murhaajat pidätettäisiin. Johanna alkoi omalla örinälääkityksellä poistaa Inkerin tapausta pois mielestä mutta huonoin tuloksin kun se ärsyttää vanhempia. Joka kerta kun hän kuulee Inkerin tapauksesta, niin silloin häneltä pääsee tietoinen örähdys mutta samalla myös isän ja äidin sappi alkaa kiehua sen ainaisten örinöiden takia. Johanna on jo lukemattomia kertoja pohtinut jos kävisi psykiatrilla mutta silloinhan pitäisi koko juttu kertoa juurta jaksaen eikä sellaiseen hänen mielenterveytensä riittäisi. Johanna on päättänyt yrittää hoitaa traumaansa örisemällä hiljaa itse mielessään, etteivät vanhemmat kuulisi mutta aina vaan se kuuluu.
Annalla on työperäinen kuulovamma mutta kuulee kuitenkin jokaisen örinän tyttären huoneesta ja silloin hän menee sähkötupakka suupielessä väpättäen otsalla vihanrypyt korostuen: Mitä vittua varten sä taas öriset? Johanna tekee joka kerta valkoisen valheen: Heh, mä vain selvittelen kurkkua kun se tuntuu käheältä. Tähän Anna vain puistelee päätään ja kehottaa lopettaa nyt heti paikalla tuon helvetilliset örinät ja sitten rauhallisemmin kysyy, että mitä varten hän ylipäätään tuolla lailla örisee. Tähän Johanna änkyttää naamapunaisena: Eeh, en tiedä se on vaan huumoria. Sitten Anna viittaa leikkikentän takana olevaa toimintarajoitteisten ryhmäasuntolaa ja sanoo: Sen kyllä ymmärtää jos tuolta kuuluisi örinöitä ja ärinöitä muttei voi ymmärtää kun täysjärkinen nuorinainen alkaa öristä kuin mikäkin örinä-petteri. Tähän Johanna tapaa naurahtaa: Heh, ei suinkaan örinä-petteri vaan örinäpetra! Ei musta Petteriä saa tekemälläkään. Riisunko housut niin näät, ettei mulla ole Petterin oheisvarustusta? Anna puistelee jälleen päätään ja huokaisee raskaasti: Toivon, että otat jonkin asian tosissaan Et kai vaan örise töissäkin? Johanna vastaa naamapunaisena: En tietenkään, enhän ole mikään pässi. johon Anna: Kuhan et örise, sillä silloin tulisi potkut ja joudut hullujen huoneelle. Ihmeen kaupalla Johanna pystyy olemaan örisemättä töissä vaikka radiouutisista usein kuuleekin Inkerin tapauksesta. Silloin hän menee vähin äänin vessaan ja pesee kätensä kylmällä vedellä. Töissä käsien pesu on sama asia kuin kotona öriseminen. Tietenkin tämä on hyvä idea, mutta tietenkin Johanna yrittää olla örisemättä kotonakin. Mitä enemmän hän örisee, sitä vaikeampi on ottaa esille kotoa muutto. Lähin psykiatrinen sairaala on Jokioisten Restalassa. Viime vuosina sairaalaa on supistettu muun muassa säästösyistä. Viereen ollaan suunnittelemassa uutta sairaalarakennusta koska entiset ovat monta vuosikymmentä vanhoja. Sairaalarakennuksia ei saa purkaa koska ne on kulttuurisuojattu. Joihinkin mielisairaalan käytöstä poistettuihin tiloihin on muuttamassa pienyrityksiä kuten liikemieshotelli nimeltä Hotel Herne. Kyseisen rakennuksen alkuperäinen nimi on Dr. Herne joka oli mielisairaalan ensimmäinen ylilääkäri. Hotel Herneen tiloihin on rakennettu minikylpylä jossa voi istua porealtaissa, joiden ympärillä on Karibian maisemakulissit. Restalan sairaala-alueella on jäljellä avohoitoyksikkö. Niin kutsutut vaikeat potilaat passitetaan Niuvanniemen psykiatriseen sairaalaan, joka on kasvanut melkoiseksi, ollen nyt Suomen merkittävin psykiatrinen sairaala, ei ainoastaan oikeuspsykiatrianalueella vaan yleisesti kaikkien psyykkisten sairauksien hoidossa. Tätä nykyään psykiatrisessa sairaalassa sidotaan vaikeat mielenterveyspotilaat entisaikojen tapaan ja annetaan piikkejä takapuoleen. Oli pakko ottaa uudelleen vanhat konstit käyttöön kun yhteiskunnassa väkivalta ja rauhattomuus alkoi kasvaa. Avohoito ei tuottanut haluttua tulosta. Psykiatrisissa sairaaloissa on myös pehmustettuja pyöreitä huoneita joissa vaikeasti psyykkisesti sairaat joutuvat olemaan. Johanna ei kykene kertomaan mitään tästä järkyttävästä uutisoinnista, ei edes Ballin perheenjäsenten nimiä saati keskiasteenaikaisesta kopeloinnista. Oikeastaan hänen olisi pitänyt kertoa kotona jo Lappeenrannassa asuessa Inkerin lähentelystä jotta asia olisi saatu selvitetyksi tuoreeltaan. Kuka ties Inkerin murha olisi jäänyt tekemättä jos Johanna olisi kertonut lähentely-yrityksestä jo tuoreeltaan ja pedagogi olisi saanut ammattilaishoitoa. Silloin nainen ei olisi Inger Bullen kanssa murharaiskannut muita lapsia. Kouluaikaan Johannan oli vaikea kertoa arkaluontoisista kouluasioista kotona. Se voi johtua omista kolttosista. Inkerin lähentely ei ollut Johannan syytä mutta kouluaikaan kun Johanna ajatteli koulua, niin silloin hänelle tuli mielenyhtymiä kolttosiin eli koulu oli hänelle sama kuin kuje. Johanna on itse mielessään pohtinut, että tehokas lääke Inkerin tapausta vastaan olisi poikaystävä mutta missä ihmeessä sellainen oikein kuppaa? Päivittäisestä työskentelystä on tullut hyvä lääke Inkerin tapauksen mielessä pyörimistä vastaan mutta heti kotona EBU Radio 2 kanavalta turhan usein hän kuulee tuoreita uutisia Raimo Ballin vaatimuksista ottaa tyttärensä murhaajien kuulustelut esille. Johannan on pakko kuunnella kyseistä valtakunnallista yhteiseurooppalaista radiokanavaa kun vanhemmat haluavat sitä kuunnella kello 16 samalla kun syödään päivällistä. Tämä on Johannan ja Jaana-Marin toinen lämminruoka mutta ensimmäinen vanhemmille. Lounasaikaan kotona Anna tai Axel tapaa syödä voileipää kun haluavat laihduttaa. Joka toinen viikko he ovat aamu- ja iltavuorossa. Tämä järjestely on 2970-luvun puolivälistä lähtien, ettei tyttäriä tarvitsisi viedä hoitopaikkaan. Aluksi Johannaa yritettiin laittaa vuoronvaihdonajaksi yksityiseen hoitopaikkaan, muttei siitä mitään tullut kun tyttö koko ajan oli itkenyt ikävissään. Hoitopaikka oli Eurolan kaupunginosassa Kuljettajankadulla. Kiviset asuivat ihan lähellä samassa kerrostalokorttelissa mutta Talonvuokraajankadulla.
Päivällisen aikaan kun Johannan on pakko kuunnella EBU Radio2:n englanninkielistä ajankohtaisohjelmaa nimeltä English Hour, niin silloin häntä alkaa jännittää ohjelmassa käsiteltävät aiheet. Onneksi radio on hänen takana niin, että heti kun hän kuulee Inkeri Ballin nimen, niin silloin hän laittaa radion pienemmälle. Silloin isä tai äiti murahtaa, että miksi hän laittoi radio pienemmälle koska he haluavat kuunnella kyseisen ajankohtaisohjelman jotta englanninkielitaito pysyisi vireänä. Johanna tapaa änkyttää, ettei jaksa kuunnella uutisia kesken ruokailun. Tämä kuulostaa kummalliselta selitykseltä koska tavallisesti Johanna on varsinainen uutisnarkomaani ja juuri siksi hän pitää kovasti Police-tv ohjelmasta. Inkerin tapauksesta jauhamisvaaran takia Johanna on alkanut syömään pienemmän annoksen nopeasti hotkien, ettei tarvitsi olla alttiina sille samperin paskauutiselle, kuten Johanna Inkerin tapausta itse mielessään kutsuu. Inkerin ja Raimon etu- sekä sukunimeä hän itse mielessään kutsuu paskanimiksi. Heti kun hän kuulee muissa yhteyksissä samannimisiä henkilöitä, niin silloinkin häntä tahtoo örisyttää kun se paskatapaus tulee mieleen. Johannan harmiksi eräs hyvin tunnettu suomalainen seksologi on Inkeri Kanttura. Heti kun lukulaitteita lukiessa hän törmää tähän nimeen, niin silloinkin kurkusta tulee örähdys. Johannan harmiksi Raimo nimi on hyvin tavallinen ja kaiken kukkuraksi nimi esiintyy useaan otteeseen Vattulan historiaa käsittelevissä julkaisuissa. Johannan harmiksi myös Vattulan keskustassa on pieni kadunpätkä nimeltä Inkerinkatu niin, ettei hän oikein pysty levollisesti tutkimaan synnyinkaupunkinsa karttoja. Johanna on alkanut rajoittaa EBU TV2 kanavan lyhyiden englanninkielisten uutisten katsomista kun siinä usein näytetään Police-tv:n tekemä ällöttävä rekonstruktiovideo sekä yksi uutisankkureista sattuu olemaan Inkeri Falsecape. Johannan harmiksi uutisankkuri on lähtöisin Vattulasta eli silloin on vaarana, että Johannan mielen sopukoissa synnyinkaupunki saastuisi paskanimistä. Vastareaktiona Johanna yrittää erotisoida Vattulaa ajattelemalla Joonas serkkuaan. Tämä yleensä auttaa niin pitkään kun hän on kotona Forssassa mutta heti kesälomilla hän stressaantuu kiihottumisen takia kun saa koko ajan pelätä jos Joonas tulisi Eekan luokse. Heti kun hän yrittää neutralisoida Vattulan nimeä, niin heti hänen mieleensä tulee ne paskanimet. Ehkä sittenkin parempi säilyttää mielessä Vattulan eroottiset assosiaatiot. Johanna ei oikein pysty lukemaan eroottisia vinkkejä uutislukulaite Evening Magazinestä kun lähes joka kerta siellä poseeraa ärsyttävä seksologi Inkeri Kanttura vaikka Suomessa on muitakin julkkisseksologeja kuten miespuolinen Ylermi-Markus Tomppala sekä Mauno Iivarinen. Johannan harmiksi rouva Kanttura on Evening Magazinen virallinen seksiasiantuntija. Johannalle on tullut tavaksi sunnuntaiaamuisin käydä keskustan kioskilla lataamassa kyseiseen lukulaitteeseen sisällöt mutta sisältöä ei pysty itse suodattamaan eikä lataamamaan netissä. Toki Evening Magazinellä on nettisivutkin mutta lukulaiteversio on monipuolisempi, paitsi seksirintamalla. Ennen kuin Johanna sai ajokortin, niin silloin hän kävi lataamassa Evening Magazinen tuoreen sisällön potkulaudalla mutta nykyään hän käy autolla kun näin on nopeampi ja Johanna alkaa laiskistua. Johanna yrittää vähentää uutisten seuraamista mutta se on todella vaikeaa sillä, koskaan ei voi tietää missä lähetyksessä otetaan Inkeri-juttu esille. Uutisten seuraamisen vähentäminen on alkanut kummastuttaa vanhempia kun tavallisesti tytär on oikea uutisnarkkari. Johanna antaa selitykseksi, ettei uutisrintamalla ole mitään erikoista, ainoastaan sitä samaa väkivaltahapatusta sekä politikoiden nahistelua. Johannaa myös ärsyttää Suomen mediaministeri Martti Susisalo joka kuuluu Workers Partyn vasemmistosiipeen eikä suostu päästää lisää kaupallisia radiokanavia DAB-verkkoon. Johanna toivoisi jos Keski-Euroopassa äskettäin perustettu Radio Poolia alkaisi kuulua Suomessakin. Kyllä kanavaa pystyy kuuntelemaan netissä mutta DABissa olisi kätevin kuunnella. Johanna on kyllästynyt Radio Luontoillan kuivahkoon ohjelmatarjontaan joka kostuu tätä nykyään enimmäkseen skientologien ohjelmista sekä soittaa iänikuisia suomalaisia iskelmiä. Joskus hän on kuunnellut Luontoillan Gramophoneboxtime ohjelmaa jossa soi vanhat suomalais-amerikkalaisklassikot ja muistellaan kaiholla USA:ta. Pertta Lähdevirran Putous ohjelma on lakkautettu resurssipulan takia. Joskus Johanna on kuunnellut torstai alkuillan englanninkielistä kristillistä Lighthouse ohjelmaa jossa lähinnä tiedotetaan Forssan englantilaisen seurakunnan toiminnasta. Radio Luontoillassa Johanna ei ole kertaakaan kuullut jauhantaa Inkerin tapauksesta sillä kanavalla ei ole yhtään ajankohtaisohjelmia. Radio Luontoilta on oikeastaan lähiradioverkosto; yöaikaan tulee yhteistä musiikkisyötettä kaikille Luontoillan taajuuksille. Forssan Radio Luontoillan ainoa asiaohjelma on kaupunginvaltuuston suoralähetys jotta kuntalaiset voisivat kotoa käsin seurata kaupunginvaltuuston kokousta. Tämä ohjelma Johannaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus Johanna tapaa kuunnella EBU Radio Three Townia mutta siinähän on ajankohtaisohjelmia koska kanavahan on julkisenpalvelun paikallinen viranomaistiedotekanava. Torstai-iltaisin Johanna tapaa kuunnella Double Houria kun Luontoillan Putous-ohjelmaa ei enää ole. Lauantai alkuiltaisin hän kuuntelee Radio Three Townin The Local ohjelmaa sekä Turun radion Silly Steamia.
Turun radiokin on julkisenpalvelunkanava eli paljon ajankohtaisohjelmia joiden joukossa muun muassa Inkerin tapauksen jauhantaa. Johanna toivoo kuin nousevaa kuuta, että Radio Poolia aloittaisi Suomen DAB-verkossa mutta sitä on turha odottaa niin kauan kun Workers Party on Suomen senaatissa. Mediaministeri Martti on painostanut senaattori Yrjö Peralaa säätämään niin kutsutun stoppilain uusille kaupallisille radioasemille jotta ihmiset kuuntelisivat julkisenpalvelunkanavia jotta hallituspuolueen propaganda menisi perille. Muutaman kuukauden vaalien jälkeen Suomen senaattorina oli Ilmari Kallela mutta päätti jäädä eläkkeelle kun heti vaalien jälkeen sattui mokaamaan. 2994 syksyllä Tallinnassa sattui tavaratalopalo. Heti palon jälkeen Suomen senaattori Ilmari puuttui naapuri osavaltion asiaan, että palosyy pitää tutkija perusteellisesti. Tästä Viron senaattori Anti Liitos-Rasmuspoeg pahastui ja sanoi suoraan televisiokameroiden edessä: Soome senaator, ime muna, poro! Tämä aiheutti hirveän mediamylläkän Suomessa niin, että Ilmarin oli pakko erota ja jäädä eläkkeelle jotta puolue toipuisi tästä mokasta ennen seuraavia vaaleja. Tämä tapahtui onnettomaan saumaan kun vastikään on pidetty Global Unionin kansanäänestys ja pitää yrittää pitää kansalaiset koossa. Ilmarin lähin sihteeri Moona Kermala päätti jatkaa Yrjö Peralan sihteerinä kun hänellä on vielä toistaiseksi kansan luottamus. Usein lehdistötilaisuuksissa Moona tapaa räpytellä silmiään täysissä meikeissä. Workers Party alkaa olla eksyksissä kun Uno Cactuksen murha romutti Left Partyn kanssa suunnitellut sosialisointiprojektit. Nyt Workers Party joutuu pysyttelemään kultaisella keskitiellä. Ilmari Kallela ehti lyhyen senaattoriviran aikana siunata erorahakäytännön Suomen valtion virastoissa sekä suuryrityksissä. Yrjö Perala astui Ilmari Kallelan suuriin ryvettyneisiin saappaisiin. Hänellä tulee olemaan todella rankkaa kun hallituksen tukipuolueet Left Party ja The Greens haukkamaisesti valvovat, ettei Workers Partyn politiikka menisi liikaa oikealle. Vasemmalle Yrjö ei myöskään uskalla mennä koska pelkää Uno Cactuksen kohtaloa. Melkein sama juttu myös Skandinavian sisarpuolueella jossa senaattorina on Patrik Småsko. Patrik on kuitenkin hieman rohkeampi ja uskaltaa tehdä tärkeitäkin päätöksiä ilman, että kysyy lupaa tukipuolueilta. Suomessa Workers Partylla oli onnea kun Basic Finns putosi senaatista. Äänikynnysrajana on neljän prosenttia. Heti vaalien jälkeen Basic Finns puoluejohtajakaksikko Yana ja Pertta erosivat. Heidän tilalle tuli ruipelomainen tummanruskea siilitukkainen Vilho Viivinen. Puolueen kannatus on lähtenyt laskuun kun Vilholla ei oikein pönttö säteile. Basic Finnsin tilalle on tulossa pari vieläkin villimpää muukalaisvihamielisiä järjestöjä joilla on tarkoitus julistautua puolueiksi. Yksi vahvemmista äärioikeistolaisista on erittäin rasistinen UU - Ugrimaat ugrilaisille jossa on paljon Skinheadeja sekä muita propellipäitä. Sama juttu myös Skandinaviassa, jossa populistipuolueet Skandidemokraterna ja Sannskandinaver ovat yhdistymässä jotta jäsenmäärä kasvaisi. Uudeksi nimeksi tulee todennäköisesti Sannskandinaver. Euroopan pääministerinä on tällä hetkellä Left Partyn Ilmari Saarela joka tuli uudelleen valituksi vuonna 2994. Koko Euroopassa on vaalit samaan aikaan jotta vältytään poliittisilta kriiseiltä. Ilmari ei pysty ja uskalla enää ajamaan Uno Cactuksen vanhaa sosialisointipolitiikkaa vaan joutuu tekemään yhteistyötä Workers Partyn ja The Greensin kanssa. Euroopan presidenttinä on tätä nykyään tukevahko Martin Achtung joka on ennen presidenttikautta ollut terveysasiantuntujana Etelä-Amerikassa jossa hän teki mittavan sosiaali- ja terveysuudistuksen. Johanna yrittää välttää television uutislähetyksiä, ettei kuulisi liikaa Inkerin tapauksesta. Hän yrittää poistaa mielestään Inkerin tapausta sanelemalla kertomuksia, joihin hän mielikuvituksen avulla poimii otteita Inkerin tapauksesta, muttei tietenkään käytä paskanimiä. Johanna on äskettäin huomannut, että Pietarin alueen Inkerin tasavalta on alkanut vaatia itsemääräämisoikeuksia ja saada tehdä yhteistyötä Karjalan tasavallan kanssa. Venäjä aikoo tutkailla asiaa, että kannattaisiko antaa Inkerinmaallekin täysitsenäisyys. Kun uutisissa Johanna kuulee Inkerinmaan nimen, niin silloinkin tahtoo örinä tulla ulos kurkusta ja hän kiroilee itse mielessään, että miksei Inkerin poliitikot voisi nimetä maataan ruotsinkielisellä nimellä Ingermanland. Kyllä siinäkin nimessä esiintyy pedofiilin nimi eli Inger Bulle mutta hänestä Johannalla ei ole traumaattisia kokemuksia paitsi hieman assosiaatioita Inkeri Balliin. Johannalla on todella rankkaa koska viimeaikoina jotkut pedofiilit ovat alkaneet vaatimaan pedofilian laillistamista koko Global Unionin alueella. Onneksi enemmistö on tätä hullua vaatimusta vastaan. The Greens puolueen sisällä on erityinen pedofiilisiiveke josta he tekevät senaatissa sekä Eurooppaparlamentissa hulluja aloitteita.
Eräänä lokakuisena päivänä Johanna päätti vaihtaa autoa koska entisen akku tyhjentyi kesällä ja toiseksi sen arvo alkaa laskea ruostumisen takia. Hän keskusteli asiasta isän kanssa joka aluksi yritti toppuutella tytärtään, että autohan on vielä uusi mutta tuli toisiin ajatuksiin kun hoksasi, että pienempi auto veisi vähemmän biokaasua. Niinpä Johanna meni isän kanssa lähellä kotia olevan Kardaanitiellä olevaan Volkswagenin autokauppaan nimeltä Klemmarimaa joka tässä hiljattain palasi takaisin entisiin tiloihin koska Poppilan pienteollisuus- ja kauppa-alue oli aivan liian syrjässä. Klemmarimaan entiset tilat remontoitiin kauppakeskukseksi ja on tarkoitus houkutella Forssan Ylikylästä asiakkaita. Tiloihin tuli halpahintaruokatavaratalo Gunwoods Cash jolla on pienempi myymälä Forssan Zumilassa entisen vaatekaupan tiloissa. Vaatekauppa Zumila Vaatemarkkinat muutti Ylikylän kauppakeskukselle ja samalla nimi muuttui Ylikylän Vaatemarkkinoiksi. Autokauppa Klemmarimaan nimestä Johannalle tulee mieleen laulaja Anu Lennueuro, muuta yhteistä ei olekaan kuin nimi. Silloin tällöin Johanna tapaa kehua Anun kappaleita vanhemmilleen, mutta he eivät oikein pidä sellaista kiekumisesta. Johanna ihastui pieneen punaiseen Volkswagen Bouleen, joka on viimeaikoina kasvattanut suosiotaan koko Euroopassa. Auto kuluttaa hyvin vähän polttoainetta; Biokaasu Superia. Johanna ja Axel menivät myyjän juttusille ja kyselivät autosta lisätietoa. Auto luovutetaan marraskuun lopulla koska se on ihan upouusi. Ennen autonvaihtoa Johanna ei aio kertoa työkavereilleen, että pian hän on Volkswagenin ylpeäomistaja. Hän aikoo yllättää. Nyt hänen pitää ajaa erityisen varovaisesti, ettei nykyiseen autoon tulisi vaurioita koska silloinhan siitä saa vähemmän vaihdossa. Auto on ihmeenkaupalla säästynyt naarmuilta vaikka Johanna autoilee ilman silmälaseja. Siitä on tullut tapa koska inssiajossa hän oli ilman rillejä. Eräänä marraskuisena perjantai-illalla Johanna päätti tehdä pikavisiitin työkaveri Raijan luona kun tämä tapaa silloin tällöin jankuttaa, että milloin saisi tulla Johannan luokse kahville. Raija asuu Jokioisten itäpuolella Susisaaren lähiössä jota susisaarelaiset kutsuvat omaksi kunnaksi vaikka kuuluukin osaksi Jokioisia. Raija ja hänen avopuoliso Martti asuvat kaksikerroksisessa vuokratalossa Oppitie 10 K rapussa. Martti on töissä Jokioisten paikallislehdessä webbimestarina. Johanna löysi leikiten Oppitie kymmeneen joka sijaitsee keskellä Susisaarta. Alueen halkaisee junaratasilta joka menee Hämeenlinnasta Jokioisten kautta Poriin. Sillan toisella puolen on suuri rautakauppa joka kantaa lähiön nimeä. Siellä Anna ja Axel kävivät tässä hiljattain ja kokeilivat puhuvaa vaakaa. Kun Axel astui puntarille, niin silloin vaaka rääkäisi jonkin lukeman joka ei jäänyt mieleen kun hän säikähti pahanpäiväisesti. Lukema ei vaikuttanut olevan hänen oikea painonsa. Tästä lähtien Axel päätti karttaa julkisia vaakoja. Annaa nauratti makeasti kun ukko sai sätkyt kun vaaka ilmoitti Hämeenmurteella hänen painonsa. Kun myöhemmin Johanna oli tämän kuullut, niin silloin hän ajatteli, että olisi kiva kuulla mitä vaaka sanoisi jos Raija astuisi puntarille. Menisi varmasti rikki. Tätä hän ei todellakaan uskalla sanoa ääneen työkaverilleen. Johanna päätti oikaista nurmikon kautta parkkipaikalle kun ei kehdannut kiertää virallista kautta. Nurmikko oli aivan liejuinen koska viime aikoina on satanut runsaasti. Johannan auton peräluukku meni aivan rapaiseksi. Onneksi Raija ei sitä huomannut tai muuten hän olisi aivan varmasti alkanut pottuilla, että nurmikkoa tuolla lailla raiskataan ja sitten vuokria joudutaan nostamaan jotta nurmikko saataisiin kuntoon. Johanna pysäköi auton vierailijoiden parkkipaikalle ja laittoi silmälasit päähänsä koska Raija on tottunut näkemään hänet rillit päässä. Sitten hän käveli K rappuun. Raija ja Martti asuvat ensimmäisessä kerroksessa. Johanna painoi vapisevin sormin ovikellon nappulaa. Sisältä kuului ovikellon komea melodia jonka jälkeen kuului koiran räksytys. Pian laiha lyhyt ruskeatukkainen Martti avasi oven. Raija istui olohuoneessa sama vanha kulunut valkoinen t-paita yllään ja jaloissa valkoiset tennissukat joissa tuuheamustatukkaisen naisen kuvia. Raija kuuli Johannan monotonisen änkyttävän puheäänen ja huusi: Johanna pohanna, tuu peremmälle! Johanna riisui punaiset korkokenkänsä eteisen lattialle ja sipsutteli mustasinivalkoisilla tennissukillaan olohuoneeseen, jossa työkaveri istui ruskealla nahkasohvalla grogilasi valtavien rintojensa välissä. Raija kehotti istuutumaan viereiselle kahden istuttavalle sohvalle. Johanna istuutui varovaisesti ihan kuin sohva olisi lasia. Häntä jännitti koska tämä oli ensimmäinen kerta kun oli työkaverin luona kylässä. Vanhemmat eivät tiedä, että hän käy pikavisiitillä työkaverin luona. He olettavat tyttären käyvän Ylikylän kauppakeskuksella kuten tavallisesti perjantai-illalla.
Johannan viereen hyppäsi mäyräkoira Gabo joka heilutteli iloisesti häntäänsä. Martti istuutui vaimonsa viereen neljän istuttavalle sohvalle. Raija ja Martti tapaavat usein katsoa Viron tv-kanavia joiden näkyvyyttä on parannettu Etelä-Suomessa Basic Finnsien aloitteesta. Vastaavasti Suomen tv-kanavien näkyvyyttä on parannettu Viron puolella. Viron tv-kanavalla valmistettiin koivutikkuja johonkin tarkoitukseen. Noin kolmen vartin kuluttua Johanna nousi ylös ja sanoi, että pitää mennä serkkupojan luokse. Raija kysyi kummissaan, että mikäs se semmoinen serkkupoika on johon Johanna: Joo, se on yks Misha vaan Raijaa epäilytti, että kyseessä saattaisi hyvinkin olla valkoinen valhe. Pois lähtiessä hän esitteli ylpeänä uutta laserkivääriään jota hän käyttää hirvimetsällä. Raija on mukana metsästysporukassa jossa kaikki on naismetsästäjiä. He metsästävät joka syksy lähellä olevalla Hunnisalon hirvireservaatissa jotta hirvikanta pysyisi sopivan kokoisena. Hallisalon luonnonsuojelualueella ei saa metsästää koska siellähän pesii keinotekoiset sinipöllöt. Sinipöllöjen ampuminen on ankarasti kielletty. Laserkivääri toimii samalla tekniikalla kuin laserleikkuri mutta lasersäde yltää hyvin kauas, ja sen tähden se on erittäin vaarallinen. Raijan ja Martin eteisen seinällä on suuri hirvenpää jonka silmäkuopissa on pienet led-lamput jotka syttyvät heti kun joku lämpöä säteilevä olento tulee hirvenpään kohdalle. Johannasta hirvenpää vaikutti pelottavalta. Hän meni ulko-ovelle ja sanoi: Okeido, pitää mennä serkkupojan luokse, nähdään sitten maanantaina töissä! Todellisuudessa Johanna meni suorinta tietä kotiin sillä pian TV4 kanavalla alkoi suosittu laulukilpailu Tähtää tähtiin. Juontajana on musiikkimies Lasse Saari jonka huhutaan joskus nuoruudessaan soittaneen pianoa pippelillään mutta sehän on vaan huhupuhetta. Joka arki-ilta Johanna tapaa istua television ääressä katsoen päivittäiselokuvasarjaa nimeltä Eri maailmat, joka kertoo kaksosista jotka on vauvaiässä erotettu toisistaan. Vasta 20vuoden kuluttua he tapaavat toisensa ja rakastuvat tietämättään sukulaisuudesta. Johannaa kiihottaa tämä elokuvasarja kun siitä ajatukset menevät Joonas ja Jesus serkkuihin, vaikkeivät pojat olekaan hänelle sisaruksia mutta sukulaisia kumminkin. Sarjan sivujuonessa kaksosten isä, joka työskentelee fiktiivisessä tv-yhtiössä, nappaa saippuasarjan käsikirjoituksen ja muokkaa sen mieleisekseen julkaisee sen nettikirjassaan. Leffasarja Eri maailmat ei suorastaan jatku vaan joka kerta on uusi tarina tuttujen roolihahmojen seurassa. Joka keskiviikkoilta Johanna katsoo toista samankaltaista elokuvasarjaa nimeltä Kolme euroa, joka kertoo kuvitteellisen lappeenrantalaislähiön asukkaista sekä urheiluhallista. Tästä leffasarjasta Johannalle muistuu mieleen Jani-Petteri ja kiihottuu suunnattomasti. Johanna on yrittänyt etsiä netistä Jani-Petteri Jussilan yhteystietoja mutta turhaan. Ei edes Facebookissa näy merkkiäkään koko hepusta. Hän on löytänyt runsaasti koulukaverin kaimoja mutta pian ne osoittavat ventovieraiksi. Lauantaiaamuna Axel huomasi tyttären auton olevan yltä päätä ravassa ja kysyi, että missä ihmeessä hän on ajellut. Johanna punastui ja väitti ajelleensa Hallisalon sorateillä katsellen sinipöllöjä. Axel epäili selitystä ja olettaa, että tytär olisi ollut ojassa mutta autossa ei kuitenkaan ole mitään vaurioita. Axel vaati Johannaa käyttää autoa pesussa jotta se olisi puhdas ennen autonvaihtoa. Johanna käytti autoaan Niina Luotolan lukion vieressä olevalla Shellin huoltoaseman pesuhallissa jossa autonpesurobotit pesevät ajokit putipuhtaiksi sillä välin kun autonomistaja käy kahvilla Café Simpukassa. kerta Johanna on herkkusuu, niinpä hän joi kupposen Cappuccinoa sekä erittäin makoisan Lemmennamipala leivoksen. Pesun jälkeen Johanna kävi Ylikylän kauppakeskuksella katsomassa suurmyymälöissä kuten Coop Huomi! sekä K Suorassa. Kaupoissa hän yleensä viihtyy ainoastaan elektroniikka ja lukulaitteiden datalatausosastoilla. Jälkimmäisillä osastoilla on myös paperilehtiä mutta lukulaitteet ovat tätä nykyään suositumpia. Paperilehdet ovat hieman halvempia mutta lukulaitteissa on enemmän sisältöä. Datalatauksen osto tapahtuu niin, että lehtihyllystä otetaan halutun lukulaitteen latauskortti joka sitten kassa-automaatilla työnnetään erityiseen kortinlukijaan, jolloin kortin datat avautuvat ja tililtä otetaan tietty summa. Jos korttia ei syötä kortinlukijaan, niin silloin tapahtuu näpistys eikä kortista ole mitään hyötyä. Jos ei suorita maksua ostoksistaan, niin silloin kassa-automaatin ympärille putoaa teräsverkkohäkki eli kirjaimellisesti häkki heilahtaa ja myymälävartijat tulevat paikalle.
Pienemmissä kaupoissa ulko-ovien eteen laskeutuu teräsverkko niin, ettei myymälävaras pääse ulos ennen kuin on suorittanut maksun tai kaupanhenkilökunta on hälyttänyt poliisit. Suurmyymälöissä teräshäkki putoaa myymälävarkaan päälle heti kun tämä lähtee kävelemään pois kassa-automaatilta. Jos vahingossa unohtuu joku ostos maksamatta, niin silloin pitää rauhallisesti odottaa myymälävartijaa tai henkilökuntaa jotta voi suorittaa unohtunut maksu. Monikaan ei unohda maksua kun tietää häkki- tai teräsverkko järjestelmien olemassa olot sekä ilman maksua kassaautomaatin portti ei aukea. Jos porttia alkaa väkisin repiä auki, niin silloin teräshäkki putoaa päälle. Marraskuun lopulla Johanna sai uuden auton joka on todella mahtava; yksinkertaistettu automaattiohjaus sekä tuulilasin sulattaja joka lämpiää muutamassa minuutissa. Autossa on myös tummennetut ikkunat mutta ne läpäisee kuitenkin nopeuskameroiden salamavalot eli ei kannata ajaa ylinopeutta. Automaattiohjaus automaattisesti pitää oikean nopeuden mutta manuaalisesti ylinopeuden vaara on melkoinen kun nykyisissä autoissa nopeus ei tunnu. Vauhti on hyvin tasainen eikä renkaidenkaan ulina kuulu autoon sisälle. Jaana-Marilla on yhä Brandia900XPAero henkilöauto. Hänkin suunnittelee autonvaihtoa, muttei ole vara. Hänhän opiskelee parhaillaan viimeistä vuotta Forssa-Loimaa korkeakoulun elektrolinjalla eikä opiskelijoilla ole kaksisia tuloja. Jaana-Marilla oli onnea kun vanhemmat kustansivat korkeakouluopinnot eikä tarvinnut ottaa opintolainaa. Heti korkeakouluopintojen jälkeen hän aikoo etsiä opintoja vastaavaa työtä ja sitten ostaa asumisoikeusasunto, mielellään Forssan keskustasta. hän ei halua asua Eurolassa tai Hillolassa koska siellä asuu paljon etnisiä väestönryhmiä. Jaana-Mari ei ole rasisti, muttei kuitenkaan halua asua syrjäytyneiden maahanmuuttajien naapurissa. Jouluna Johanna sai joululahjaksi upouuden MBD-tietokoneen jossa on suurempi kovalevy kuin entisessä MPD/PS1 koneessa. Uusi kone on nimetön eli koottu parhaista osasista jotka pikkusisko onnistui löytämään Forssan parhaimmasta elektroniikkamyymälästä joka sijaitsee kaupungin keskustassa Asiakkaankadulla niin kutsutussa Uusiovirta talossa. Talon omistaja on Coalitions Partyn paikallispoliitikko Elias Uusiovirta. Tämä sukunimi hieman kiihottaa Johannaa, sillä lukiossa vähän ennen kuin Johanna aloitti Jokioisten Aluetalolla, oli muutaman viikon ajan työharjoittelijana erittäin komea härmänkarju nimeltä Jesus Uusiovirta. Johanna ei ehtinyt tutustua poikaan, mutta ehti hieman ihastua. Sen jälkeen hän ei ole kuullut hänestä mitään. Hän on pohtinut, että olisiko poika sukua poliitikko Eliakselle ja jos olisi, niin silloin poika olisi hyvin äveriäs kun isä edustaa porvaripuolue Coalitions Partyta. Joka sunnuntai kun Johanna käy Uusiovirta talon nurkalla olevalla Arkadian kioskilla ostamassa Evening Magazineen sisältöpäivityksiä, niin hän hieman kiihottuu talon nimestä joka lukee sinisillä neonkirjaimilla talon räystäällä. Jopa sanasta uusi, hänelle tulee assosiaatioita Jesus nimisiin jätkiin koska kaikkien kaimojen kohdalla on jokin yksityiskohta jossa kyseinen sana esiintyy. Carlos ja Frida sattuvat asumaan Uusikartanonkatu yhdeksässä ja sitten vielä lukionaikainen harjoittelijapojan sukunimi. Jeesus Kristuksen elämäntarina alkaa Uudessa testamentissa eli sana uusi jälleen. Ainoastaan Tukipiste Ässä bändin kohdalla ei ole muuta uusi-sanaa kuin kappaleiden julkistamisen yhteydessä maininta; uusi biisi. Johanna antoi isälle joululahjaksi uudet sandaalit koska kesällähän entiset jäivät Vänernjärven pohjaan. Äidille Johanna antoi lukulaittaan johon hän on ihan itse koonnut kissan kuvia. Kirjakaupoista voi ostaa tyhjiä lukulaitteita joiden sisällön voi itse koota ihan kuin entisaikojen leikekirjat. Lisäksi hän antoi äidilleen kauniin mikroaaltouuninkuvun jolla on hieman hassu nimi; Toimii.net, jonka hän osti syysmarkkinoilta. Kupua hän on piilotellut autonsa peräkontissa, ettei äiti sitä näkisi. Joka lokakuu pidetään syysmarkkinat Forssan Työväenpuistossa jonka omistaa työväenliike kuten Workers Party sekä Left Party. Johanna kysyi mustapartaiselta myyjältä, että miksi mikroaaltokuvulla on tuollainen kummallinen nimi. Myyjä vastasi, että nimessä on historiaa eli joskus 2000-luvun alussa oli netissä samanniminen kotisivu jossa kävijät olivat nimenneet keraamisen kellotaulun mikroaaltouuninkuvuksi. Monia alkoi tämä huvittaa niin paljon, että siitä tuli käsite. Sitten joku huumoriveikko nimesi ihan tavallisen mikroaaltouunin suojakuvun sivuston nimellä. Ehkä sivustolla ollut keraaminen kellotaulu muistuttanut mikroaaltouuninkupua josta oli reunat napsittu pois. Syysmarkkinoilla Johannaa huvitti tämä mikroaaltouuninkupu ja päätti ostaa sen äidilleen joululahjaksi. Kupu onkin hyvin kaunis; valkoisella pohjalla punaisia raitoja. Pikkusiskolle Johanna antoi vitsilukulaitteen nimeltä Vitsirakon parhaat. Johanna itse sai tietokoneen lisäksi runsaasti makeisia, lukulaitteen jossa on kaikki vuoden tapahtumat sekä tyylikkäitä alumiinivaatteita.
Vuosi 2996 Johanna viihtyy hyvin Forssan kaupungintalon postitusosastolla koska siellä on sopivasti vastuuta; hänen pitää huoltaa ja kiillottaa sähköpostipalvelimia sekä jakaa paketteja jotka tulevat liukuhihnaa pitkin lastauslaiturilta jonne huolintaliikkeet ne jättävät päivän aikana. Kaksi suurinta paketinkuljetusyritystä ovat Autospeditio sekä Danzas-Itella. Eräänä päivänä oli kauhunhetkiä kun Danzas kuorma-autonkuljettaja horjahti kuorma-auton liftiltä ja putosi päin lastauslaiturin suuaukon vieressä olevaan pusikkoon. Oli lähellä, että kuljettaja olisi lyönyt päänsä betoniin. Kuljettaja oli hetkisen pökerryksissä ja sitten virkosi ja olisi heti lähtenyt ajamaan mutta Roope ja Olga käskivät hänet lepohuoneeseen lepäämään. Onneksi ei käynyt pahemmin. Pitkään Roopen polvet ihan tutisivat. Johannankin selkäpiissä kulki vilunväreet. Tästä lähtien Olga alkoi pomoille jankuttaa, että lastauslaiturin edusta pitäisi laajentaa jotta kuorma-autot pääsisivät paremmin peruuttamaan. Olga Lintunen tapaa myös jankuttaa pomoille, että osastolle pitäisi saada paperipostin lajittelurobotteja, mutta esimiehet eivät halua ja uskalla hankkia robotteja koska sehän tarkoittaa ihmisduunareiden vähentämistä. Sitä Olga ei tule ajatelleeksi, sillä hän ei totta totisesti ole mikään ruudinkeksijä. Nyt vuodenvaihteessa postitusosasto ja kopiointikeskus vaihtoivat hallintoa. Tähän asti nämä kaksi osastoa ovat kuuluneet digitaalikonttorin alaisuuteen. Tammikuusta lähtien osastot siirrettiin kaupunginkanslian alaisuuteen koska siellä ei ole tarpeeksi digitaalitekniikkaa. Näköjään sähköpostipalvelimia sekä digitaalisia kopiokoneita ei lasketa. Digitaalikonttori sijaitsee neljännessä ja kanslia viidennessä kerroksessa samassa keskimmäisessä siivekkeessä kuin postitusosasto sekä kopiointikeskus. Digitaalikonttorin päällikkönä toimii hintelänoloinen Vexa Läntinen, jota kopiointiteknikot sekä postitusmestarit vihaavat yli kaiken koska tämä on semmoinen mitään sanomaton nahjus. Nyt vuodenvaihteessa uudeksi osastopäälliköksi tuli harmaapartainen Yrjö Läänesalu, jolla on vähän samanlaisia ulottuvuuksia kuin Vexalla, ainakin kopiointiteknikoiden mielestä. Yrjö ei osaa edes vaihtaa tulostimensa mustepatruunaa mutta silti leuhkii, että hänen uusi luksus Merci Printer on todella loistava. Se on todella hieno vehje koska siinä on puhesyntikka joka sanoo halutulla kielellä kun on aika vaihtaa patruuna tai paperi on loppu. Varsinkin kun paperi on loppu, niin silloin tulostin sanoo käheällä hieman metallisella kurkkuäänellä; Paperi loppu, Paper is end Yrjö on aivan hulluna tomaattipyreessä käsiteltyjen hanhenmaksapalleroiden perään. Häntä ylempi päällikkö on kaupunginjohtajatar Kerttu Annelahti, ja sitten tulee kansliapäällikkö kunnanjuristi Suffeli Santrala-Tummaharju, joka on tasapaksu ruskeatukkainen ukonpökkelö. Hän on hyvin sekavaluonteinen ja puhuessaan heiluttelee käsiään kuin lintu. Kaiken kukkuraksi miehen olkapäät ovat valkoisenaan hilsettä. Hänestäkään kopiointiteknikot eivät pidä. Myös postitusmestarit Olga ja Roope inhoavat tätä leuhkanoloista kansliapäällikköä jolta puuttuu käytöstavat. Totta kai myös Johannaa inhottaa tämä kummallinen ukkeli mutta sen hän pitää visusti omana tietonaan koska haluaa satsata uraputkeensa eikä halua alkaa arvostella esimiehiään. Silloin tällöin Olga tapaa ihan kateuttaan piikitellä Johannalle koska tämä on älykkäämpi ja stressinkestävämpi kuin hän itse. Onneksi Johannalla on pitkä pinna, eikä pienistä loukkaannu. Lähes päivittäin Olgan teini-ikäiset pojat, Suffel ja Elias, tapaavat tulla äitinsä työpaikalle lörpöttelemään yksityisasioista. Myös hänen aviomiehensä Boris tapaa tulla vaimonsa työpaikalle hakemaan ruokarahaa jotta Olgan työkaverit saisivat sellaisen käsityksen, että Lintuset olisivat varakkaita. Tämä ärsyttää Roopea sekä kopiointiteknikkoja. Heitä suorastaan vituttaa Olgan ainainen pomoleikki ja rykiminen. Kun tämä oli vielä osastopäällikkönä, niin silloin hänellä oli runsaasti kummallisia ideoita kuten esimerkiksi kellarin katonrajassa kulkevien vesi- ja ilmastointiputkien peittäminen sekä ankkalammikko keskellä osastoa. Helmikuussa Olga kysyi Johannan työterapeutilta tämän selän takana, että olisiko tälle mitään kursseja. Olga perusteli, että esimerkiksi robottikurssi olisi hyvä Johannalle koska tämä on hulluna robottien ja tietokoneiden perään. Työterapeutti Ragnar joka ei tunne tätä kummallista postimestaritarta, innostui katselemaan Johannalle sopivia robottikursseja. Muutaman viikon kuluttua hän ilmoitti, että työmarkkinainstituutti on äskettäin ostanut robottitekniikan peruskurssin koulutusyhtiö Eductus Inciltä.