ESIPUHE Yhteinen kiertomatkamme Japanin kolmeen tärkeimpään kaupunkiin on nyt koossa. Juhanilla on takana viisitoista matkaa nousevan auringon maahan, Annelle vuosien 2011-2013 neljä matkaa ovat olleet ensimmäisiä. Huhtikuussa 2011 matkustimme Kiotoon Annen syntymäpäivän kunniaksi. Alun perin meidän piti käydä myös Tokiossa, mutta lykkäsimme matkan syksyyn maaliskuisen Tohokun maanjäristystä seuranneen tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi. Osakassa kävimme lokakuussa 2012. Kirjoitimme näistä matkoista kirjat: Kiireetöntä kirsikankukkien aikaa Kiotossa 1.-16.4.2011 ja Osaka-Story 2012. Lokakuussa 2013 matkustimme toisen kerran Tokioon. Tuokiokuvia Tokiosta -kirjaan on koottu kummankin matkan kokemukset. Kustantaja: Teksti ja kuvat: Taitto, kuvien käsittely: Valmistaja: ARKKITEHTITOIMISTO JUHANI KATAINEN Anne Jarva ja Juhani Katainen Anne Jarva Oy Nord Print Ab @ 2015 Anne Jarva ja Juhani Katainen ISBN 978-952-67308-7-5 Kioto- ja Osaka kirjoissa noudatimme päiväkirjamaista esitystapaa, mutta kahden samaan kaupunkiin suuntautuneen matkan kuvauksessa muutimme kerrontatapaa. Elävyyden säilyttämiseksi kertomuksemme heijastaa tapahtuneita kulkemisen käänteitä, mutta toiston välttämiseksi olemme yhdistäneet useammin käytyjen kohteiden kokemukset. Vuoden 2011 matka Tokioon keskittyi enimmäkseen arkkitehtuurikohteisiin. Mieliinpainuvia kokemuksia olivat muun muassa Toyo Iton Tama-kirjasto ja Kengo Kuman Nezu-museo. Myös käynnit keinotekoisella saarella Tokion lahdella sekä lounas Jokohaman kiinalaiskortteleissa jäivät erityisesti mieleen. Syksyn 2013 vierailu vei meidät jo tutuksi tulleiden kohteiden ohella muun muassa Sumida-joen risteilylle, uuteen Skytree torniin sekä Hakonen luonnonpuistoihin köysiratoineen. Neljä matkaamme Japaniin on lisännyt ruokahaluamme. Tuskin maltamme odottaa uutta tilaisuutta kokea Japani, sen monipuolinen ja ajallisesti pitkä kulttuuri, maisemat ja rakennettu ympäristö. ANNE JARVA JA JUHANI KATAINEN
SISÄLTÖ Esipuhe 3 NAUTISKELLEN TOKION KUKKULOILLA 58 TOKIONLAHDEN RANNALLA 102 SISÄLTÖ 4 Roppongi (Minato-ku) 58 Makuhari Bay Town (Chiba pref.) 102 TOKION TAVOITTAMATON OLEMUS 6 National Art Center Tokyo (Minato-ku) 60 Makuhari Messe (Chiba pref.) 106 NELJÄN KERROKSEN KAUPUNKI 9 Tokyo Midtown (Minato-ku) 62 Kasai Rinkai Park - Sealife Park (Edogawa-ku) 108 HOTELLIELÄMÄÄ JA ARKIRUTIINEJA 12 Roppongi Hills Mori Tower (Minato-ku) 64 VIIME SILMÄYS TOKIOON 112 TOKIO TÄNÄÄN 16 GA-gallery ja Hamlet Residential Complex (Shibuya-ku) 66 Hillside Terrace (Shibuya-ku) 112 Ilta Shibuyassa (Shibuya-ku) 16 National NO Theater (Shibuya-ku) 67 Kyu Asakura House (Shibuya-ku) 116 Shinjuku - Metropolin liikennesolmu ja keskus (Shinjuku-ku) 18 Tokyo Metropolitan Gymnasia (Shibuya-ku) 67 Old Shinbashi Station (Minato-ku) 20 Yoyogi National Stadium (Shibuya-ku) 68 Matkaohjelmat 120 Tokyo International Forum (Chuo-ku) 21 Meiji-Jingu (Shibuya-ku) 70 Kirjallisuutta 123 Tokyo Skytree (Sumida-ku) 22 Omotesando (Shibuya-ku / Minato-ku) 72 Henkilöhakemisto 124 HISTORIALLINEN TOKIO 24 Nezu-museo (Minato-ku) 74 Kirjan tekijät 127 Edo-museo (Sumida-ku) 24 Ebisu, valokuvataiteen museo (Shibuya-ku / Meguro-ku) 76 Palace Side Building (Chiyoda-ku) 26 ARKKITEHTUURI- JA TAIDEKOULUJA 78 National Museum of Modern Art (Chiyoda-ku) 27 Kokushikan University (Setagaya-ku) 78 Keisarillisen palatsin itäiset puutarhat (Chiyoda-ku) 28 Raymond Sekkei (Shibuya-ku) 80 Marunouchi (Chiyoda-ku) 32 Tama Art School Library (Hachikoji-shi, Tokyo pref.) 82 Ginza (Chuo-ku) 34 PÄIVÄ AUTOILLEN 84 Shizuoka Press ja Nagakin Capsule Tower (Chuo-ku) 38 Umi-Hota-pa 84 Tsukijin kala- ja vihannestori (Chuo-ku) 40 Jokohama (Kanagawa pref.) 84 Hama-rikyu (Chuo-ku) 41 Edo-Tokio arkkitehtuuriulkoilmamuseo (Koganei-shi, Tokyo pref.) 85 Risteily Sumida-joella (Chuo-ku / Sumida-ku / Taito-ku) 44 KAMAKURA (Kanagawa pref.) 86 Asakusa (Taito-ku) 46 HAKONE (Kanagawa pref.) 90 VIHREÄ TOKIO 48 Matka Ashi-järvelle 93 Ueno-puiston museot (Taito-ku) 48 Hakone-machista Moto-Hakoneen 95 Edon tunnelmaa Yanakassa (Taito-ku) 52 KAWAGOE (Saitama pref.) 97 Rikugien Gardens (Bunkyo-ku) 54 Kadonnutta Edoa etsimässä 97 Koishikawa Korakuen Gardens (Bunkyo-ku) 56 Kura-zukuri -kaupunki 99 Ihmisvilinää Omotesandolla lokakuussa 2013 Kitain-temppeli 100 4 5
Tokyo Metropolitan Government Offices, Nishi-Shinjuku Kenzo Tange 1991 TOKION TAVOITTAMATON OLEMUS Tokio on yksi maailman suurimmista metropoleista. Ydin-Tokiossa asuu 12 miljoonaa asukasta ja sitä ympäröivällä Kanton alueella yli 30 miljoonaa. Yhtenäinen urbaani rakenne ulottuu aina Naganoon, Osakaan ja Kiotoon saakka: Tällä Tokaidon alueella asuu 65 miljoonaa asukasta eli noin puolet Japanin väestöstä. Tokion metropoliin kuuluu 23 aluetta (japaniksi ku ), joista jokaisella on oma kaupunginjohtaja ja valtuusto. Esimerkiksi Shibuya on tällainen alue. Metropolihallintoon kuuluu myös läntinen Tokio eli Tama (26 kaupunkia, viisi taajamaa ja kahdeksan kylää) sekä yhdeksän saaristoa. Tokiossa on siis myös maaseutua. Ensimmäiset merkit asutuksesta Kanton alueella ovat peräisin Jomon-kaudelta, yli 10 000 vuoden takaa. Tokion kaupunkihistoria alkaa 1400-luvulta, jolloin Edon linna rakennetaan. 1600-luvulla Tokugawa Ieasu tekee Edosta hallinnollisen pääkaupungin. Edon linnaa laajennetaan ja alkaa noin 250 vuoden mittainen rauhan (ja sotilaallisen kurin) kausi, jolloin talous ja kulttuuri kukoistavat. Maata käytännössä hallitsevat shogunit syöstään vallasta vuoden 1868 Meiji-vallankumouksessa. Keisari muuttaa Kiotosta Edoon, joka saa nimen Tokio. Japaniin modernisoituminen alkaa 1800-luvun loppupuolella, ja sitä kiihdyttävät niin sotateollisuus kuin hallinnolliset uudistukset. Vuosisadan vaihteessa maahan tulvii länsimaisia vaikutteita ja Tokiota aletaan suunnitella jossain määrin kokonaisuutena. Esimerkiksi Ginzaa rakennetaan länsimaisen kaupunkisuunnittelun periaattein. 6 Wako Department Store Ginza. Hitoshi Watanabe 1931 Nagakin Capsule Tower. Kisho Kurokawa 1972 Prada Boutique Aoyama. Herzog & de Meuron 2003 Kanton maanjäristys 1923 tuhoaa kaupungin laajalti - mutta antaa myös tilaa rakentaa uutta ja laajentaa rataverkkoa. 1960-luku on Japanin arkkitehtuurin merkkipaalu. Länsimaisia vaikutteita on virrannut maahan sadan vuoden ajan, ja länsimaiset modernistit, kuten Frank Lloyd Wright ja Le Corbusier, jättävät maahan kädenjälkensä. Uutta rakentamista tarvitaan, kun luonnonkatastrofien ja pommitusten tuhot osoittavat perinteisen puu- Japanin levittäytyminen Kiinaan ja Aasiaan päättyy Tyynenmeren sotaan, kun amerikkalaiset pommittavat 1944-45 Tokion lähes maan tasalle. Sodan jälkeen arkkitehtuurin olevan aivan liian haavoittuvaista tiiviissä suurkaupungissa. teollistuminen jatkuu entistä hurjemmalla vauhdilla ja Tokio kasvaa lähes holtittomasti. Paikoin rakennetaan jopa hökkelikyliä raunioiden päälle. Valmistautuminen vuoden 1964 olympialaisiin käynnistää koko joukon uudistuksia, muun muassa kaupungin liikennejärjestelmää parannetaan ja rakennetaan ensimmäiset moottoritiet. Olympialaiset päättävät jälleenrakennuskauden ja Tokio voidaan esitellä Aito japanilainen moderni arkkitehtuuri syntyy kuitenkin vasta, kun metabolistit yhdistävät japanilaisen perinteen länsimaiseen arkkitehtuuriin. Vaikka metabolistit, Kenzo Tange etunenässä, rakentavat vain harvoja rakennuksia, heidän vaikutuksensa on suuri. He vapauttavat japanilaisen arkkitehtuurin sekä traditiosta että maailmalle. länsimaisista ihanteista. 7
Kansainvälinen tyyli ja postmodernismi vaikuttavat Japanissa, mutta omintakeisimmat muodot arkkitehtuuriin syntyvät 1980-luvun kiihkeän taloudellisen kasvun, ns. kupla-talouden (baburu keizai) aikana. 1990-luvun rakennustyypiksi muodostuu vapaasti seisova muotitalon lippulaiva. Japanin arkkitehtuurille ja kaupunkirakentamiselle on tyypillistä tapa lainata muista kulttuurista, mutta myös kokeilla ja kehittää asioita omaan suuntaan. Tokiota voi pitää eräänlaisena urbaanina laboratoriona, jossa yli sadan vuoden aikana on kokeiltu monenlaisia eurooppalaisille ja amerikkalaisille historiallisille kaupungeille tyypillisiä malleja. Vaikka muutokset etenkin viimeisen 30 vuoden aikana ovat olleet rajuja, Tokio on säilyttänyt esi-modernin Edo-kauden urbaanin rakenteen ja aasialaisen kaupungin olennaisimmat piirteet. Ydinkeskusta on rakentunut Edon linnan ympärille kasvaen sen spiraalisen ojitus- ja vallihautajärjestelmän mukaan. Yamanote-rautatielinja kiertää vanhaa ylimysten yläkaupunkia eli Yamamotoa. Ueno ja Asakusa levittäytyvät perinteiseen Shitamachiin, tavallisten kaupunkilaisten alakaupunkiin. Kiinteistökehitystä säätelevät pienet tontit, joiden yhdistäminen ei yleensä ole sallittua. Roppongi Hills Mori Towerin ympäristöä, Tokyo Midtownin aluetta, Shinjukun tai muiden vilkkaiden rautatieasemien seutuja lukuun ottamatta Tokio, torneistaan huolimatta, on matala, tasainen ja pienimittakaavainen kaupunki. Botond Bognarin sanoin (vapaasti suomennettuna artikkelista The Informational World City, teoksessa Architectural Guide Tokyo, 2011): Tänään Tokio ei kopioi tai seuraa, vaan johtaa tietä maailman kaupunkien joukossa. Kun kaupunkia vielä 70-luvulla pidettiin likaisena, sairaana ja parantumattomana, 2000-luvun metropolina Tokio toimii valtavan hyvin. Siellä on inhimillisiä asuinympäristöjä, alhainen rikollisuus, tehokas julkinen liikenne, monia viehättäviä julkisia tiloja, sivistynyt yhteiskunta, dynaaminen urbaani elämä. NELJÄN KERROKSEN KAUPUNKI Vuoden 2011 matkalla mieleemme juolahti, että Tokio on kaupunki neljässä tasossa, jotka hahmottuvat parhaiten kulkuväyliltä käsin. Ilman kokonaissuunnitelmaa muodostuneet kaupunginosat asuinkortteleineen, työpaikkoineen, palveluineen ja sisäisine katuverkkoineen liittyvät toisiinsa tehokkaan ja helppokäyttöisen raideliikenteen avulla. Toisaalta niitä halkovat ja erottavat valtaisat, monikerroksiset moottoritiet, joiden rakentaminen aloitettiin vuoden 1964 olympialaisia silmälläpitäen. Rakenne kuvaa hyvin japanilaisen kaupunkisuunnittelun periaatetta: vaikka kaupunkimaiseen, urbaaniin rakentamiseen tarkoitettu alue on suunnitelmissa jaettu erilaisiin vyöhykkeisiin zoning-periaatteen mukaisesti, kullakin vyöhykkeellä sallitaan monenlaista toimintaa. Periaate tuottaa toisaalta monimuotoista kaupunkielämää, mutta johtaa myös elinympäristön laatua koskeviin epäkohtiin. Enimmäkseen keskustoissa liikkuvalta turistilta jää helposti huomaamatta villinä rehottava esikaupunkirakentaminen. Yksityistä rakennustoimintaa ei juuri ohjata. Asuntoalueiden infra on myös jätetty paljolti yksityisten harteille, kuitenkin ilman velvoittavia säännöksiä. Alimman tason muodostavat kaupungin todelliset verisuonet, juna- ja metrotunnelit monipuolisine asemineen. Monet asemanseudut ovat samalla suuria ostos- Iidabashin metroasema. Makoto Sei Watanabe, 2000 8 9
HOTELLIELÄMÄÄ JA ARKIRUTIINEJA Aamulenkillä juoksimme Ueno-puiston läpi Shinobazunoike -lammelle. Asuimme kummallakin matkallamme Uenossa sijaitsevassa New Izu -hotellissa, jonka Tampereen arkkitehtiosaston kollegat olivat löytäneet muutamaa vuotta aiemmin. Suositukset ovat kullan arvoisia, sillä kaksi viikkoa yhdessä ja samassa majapaikassa on pitkä aika. Hotellimme täyttää hyvin kaupunkihotellin kolme tärkeintä kriteeriä, jotka ovat 1) keskeinen sijainti ja hyvät joukkoliikenneyhteydet 2) hyvä hinta-laatu suhde 3) monipuoliset palvelut lähiympäristössä. New Izu hotelli sijaitsee vain noin puolen kilometrin päässä asemalta. Asemakompleksista löytyvät JR:n rautatieasema, Tokion metron asema sekä Keisei -linjan asema. JR:n asemalta pääsee mm. kätevään kaupunkia kiertävän Yamanotelinjan juniin. Metroaseman kautta kulkevat Hibya- ja Ginza -linjojen junat ja Keisei Skylinerillä pääsee suoraan Naritan lentoasemalle. Sujuva lentoasemayhteys osoittautui loistavaksi etenkin tulomatkalla, kun yölento laskeutu kello kolme aamuyöllä Suomen aikaa. Asemalta on välitön yhteys Uenopuistoon, joka on yksi tokiolaisten merkittävimmistä kulttuuri- ja viherkeitaista. Lukuisten museoiden lisäksi puistosta löytyy eläintarha, temppeleitä ja pyhäköitä, leikkipuistoja ja vesialtaita. Aloitimme päivät juoksemalla Ueno-puistoon liittyvän Shinobazunoike-lammen ympäri. Aivan kuin Helsingissä, Töölönlahtea kiertäessämme, saimme joka aamu ihailla kulttuurirakennuksia, kaupungin siluettia ja aamuauringon kiloa vedenpinnassa. Asemalle kiiruhtavia työmatkalaisia oli vain monin verroin enemmän. Erilaiset veistokset, tilataideteokset ja kadunkalusteet helpottavat suunnistamista Uenon asemanseudun kävelysilloilla 12 13
Shibuya 109 -tavaratalo, Minoru Takeyama 1979 TOKIO TÄNÄÄN Ilta Shibuyassa Kun haluat nopean kokemuksen Tokion urbaanista sykkeestä, vietä matkasi ensimmäinen ilta Shibuyassa. Me teimme näin kummallakin matkalla. Uenosta Shibuyaan pääsee kätevästi Yamanote-kehäradan JR:n junilla. Vuonna 1925 valmistunut kehärata kulkee maan pinnalla, välillä korkealla maan yläpuolella, välillä kuiluissa kukkuloita halkoen. Ympyrää kulkevat junat tarjoavat helpon tavan tutustua keskustaan ja sitä ympäröiviin kaupunginosiin. Nopeammin keskustan läpi tosin pääsee diagonaaleilla juna- tai metrolinjoilla. Shibuyan tunnetuimpia kohteita ovat teinityttöjen suosima kymmenkerroksinen 109-tavaratalo, Tokion kuuluisin risteys kirkkaine valoineen sekä isäntäänsä uskollisesti odottava Hachiko-koira. Välkkyvät valomainokset, lukemattomista kaupoista ja baareista kaikuva musiikki ja peliautomaattien helinä luovat kylläisen valo- ja äänimaiseman, joka luomoaa paatuneimmankin metsäsuomalaisen. Shibuyan yöelämästä nautimme illallisten verran. Ruokapaikkoja on paljon ja valinta vaikeaa silmämääräisesti. Ensimmäisellä kerralla söimme intialaisessa ravintolassa, jonka sisäänheittäjä oli muita tehokkaampi. Ehkä syystä, väkeä ei ollut kovin paljon eikä ruokakaan kovin ihmeellistä. Toisella matkallamme päädyimme osteriravintolaan, jossa ostereiden lisäksi söimme kuumaan kastikkeeseen dipattavia vihanneksi. Oishii! Hachiko-koira päivystää Shibuyan asemalla nimikkosisäänkäyntinsä edustalla. 1920-luvulla Hachiko saattoi ja haki professori-isäntäänsä joka päivä asemalta. Isäntä kuoli vuonna 1925, mutta Hachiko palasi asemalle uskollisesti joka päivä 11 vuoden ajan. Vuonna 1934 pystytetyn patsaan ympäristöstä on tullut suosittu kohtauspaikka. 16 17
Sotapäällikkö Tokugawa Ieyasu nousee valtaan vuonna 1600, nimittää itsensä shoguniksi ja tekee Edosta hallinnollisen pääkaupungin. HISTORIALLINEN TOKIO Edo-Tokio -museo Tokion historiaa esittelevä Edo-Tokio -museo on valtavan varastoaitan muotoinen. Museossa kerrotaan Tokion kehityksestä maalaiskylästä hallintokaupungiksi ja edelleen yhdeksi maailman suurimmista metropoleista. Tapahtumia kuvataan sekä autettisen aineiston että rekonstruoitujen mallien avulla. Kohteita ovat mm. Edon linna ja Edon asemakaava, Nihonbashin silta, asuinympäristöjä, huvikorttelit, kauppa, kylät ja saaret, Tokion länsimaistuminen Meiji-kaudella, Ginzan kivikaupunki, suuri Kanton maanjäristys, pommitukset, jälleenrakennus. Museo sijaitsee Sumidan itäpuolella ja kävelimme sieltä takaisin hotellille joen vartta pitkin. Sumidan ranta on alunperin ollut satama-, varasto- ja teollisuusaluetta, mutta vähitellen rantoja on raivattu myös virkistys- ja kävelykäyttöön. Museon lähistöllä rantamuureja koristavat historia-aiheiset maalaukset. Edo-Tokio -museo, Kiyonori Kikutake 1992, metabolismin myöhäinen edustaja. Kurazukurivaraston muotoinen rakennus on täsmälleen Edon linnan korkuinen (62 m) 24 25
Ueno-puisto Kansallismuseon edustalla VIHREÄ TOKIO Ueno-puiston museot Ueno-puiston historia alkaa 1600-luvulta, kun Tokugawa Ieasu rakensi alueelle Kanei-ji -temppelin. Sen pagoda on säilynyt näihin päiviin saakka. Meiji-restauraation myötä vuonna 1873 alue muutettiin Japanin ensimmäiseksi julkiseksi puistoksi. Puisto lampineen, kävelyreitteineen ja eläintarhoineen on suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Jos tulet Tokioon kirsikankukkien aikaan, Ueno-puistossa näet niin kukat kuin niitä juhlivat tokiolaiset runsaimmillaan. Tokyo Bunka Kaikan (Tokyo Metropolitan Festival Hall) Kunio Maekawa 1961. Akustiikaltaan erinomaista rakennusta pidetään Maekawan parhaimpana työnä National Museum of Western Art, Le Corbusier 1959, yhteistyökumppaneina Kunio Maekawa, Junzo Sakakura ja Takamasa Yoshizaka. Ulkopuoleltaan monumentaalinen museo on sisätiloiltaan varsin intiimi. International Library for Children s Literature. Alunperin vuonna 1906 valmistuneen rakennuksen peruskorjaus ja laajennus Tadao Ando 2002 (sisäänkäynti ja kolmikerroksinen aula/portaikko rakennuksen takana) 48 49
NAUTISKELLEN TOKION KUKKULOILLA 58 59 Roppongi Tokion ydin lepää seitsemällä kukkulalla, jotka yhdessä muodostivat Edon yläluokan asuttaman Yamanote-yläkaupungin. Tarinan mukaan Roppongissa asui kuusi daimyota, joiden kaikkien nimessä oli puu (Roppongi=kuusi puuta). Meiji-restauraatiossa daimyot saivat väistyä, ja 1800-luvun lopulla kolmas keisarillinen kaarti muutti alueelle. Toisen maailmansodan jälkeen seudulle asettui amerikkalaisia miehitysjoukkoja. Roppongi olikin pitkään tunnettu ulkomaalaisten asuttamana yöelämän keskuksena. Nykyisin Roppongista löytyy niin kulttuurikohteita kuin ylellisiä liikepalatseja ostoskeskuksineen. Aoyama-hautausmaa tarjoaa mahdollisuuden hiljaiseen vaelteluun - samalla ihaillen uuden ajan monumentteja: taustalla Midtown Tower, National Art Center Tokyo (NACT) ja Mori Tower NACT sijaitsee vanhalla sotilasalueella. Päärakennus heijastuu hienosti lasiseinäisestä lisäosasta, jonka osaksi on liitetty pala yliopistonakin toimineen entisen kasarmin julkisivua.
ARKKITEHTUURI- JA TAIDEKOULUJA Kokushikan University Ystävämme George Kunihiro toimii professorina Kokushikan-yliopiston arkkitehtikoulussa ja kutsui Juhanin koululle kertomaan suomalaisesta arkkitehtuurista. Toisella matkallamme luento toteutui, ja Juhani esitteli suomalaisten suhdetta ympäristöön ja arkkitehtuuriin erityisesti omien maalaustensa kautta. Suomalainen maisema ja luonto tekivätkin opiskelijoihin suuren vaikutuksen. Aplodien jälkeen esitettiin kysymyksiä: Miten neljä vuodenaikaa on vaikuttanut suomalaiseen arkkitehtuuriin? Yksi opettajista oli käynyt Suomessa ja huomannut yhtäläisyyksiä puuarkkitehtuurissa. Mutta mitä puuta Suomessa käytetään? Kuinka monta kesämökkiä Suomessa on? Miten pitkä matka on mökillesi? Kuinka usein käyt siellä? Mitä mieltä olet japanilaisten luontosuhteesta? Juhani arveli valon ja Kokushikan-yliopiston School of Science and Engineering (ml. arkkitehtuuri) Juhani puhuu opiskelijoille, Kunihiro- sensei kääntää japaniksi Setagayan kaupungintalo yliopiston vieressä, Kunio Maekawa 1959 Sashimi-annos setagayalaisessa ravintolassa kunnioituksen luontoa kohtaan olevan tärkeitä niin suomalaisille kuin japanilaisillekin. Hän myös kertoi ihailevansa japanilaista tapaa istuttaa kasveja pieniinkin tiloihin. Ilta päättyi mukavasti paikallisen isakaya-ravintolan sashimi-illalliseen Kunihiro-sensein ja parin opiskelijan kanssa. Toinen opiskelijoista oli kotoisin Turkista, opiskeli neljättä vuotta Japanissa ja puhui käsittämättömän sujuvaa japania. Kokushikan-yliopisto sijaitsee Setagayassa Tokion ydinkeskustan ulkopuolella 78 79
Park Hyatt Hotel, jossa Scarlett ja Bill nauttivat näköaloista elokuvassa Lost in Translation PÄIVÄ AUTOILLEN Maanantai 10.10.2011 oli kansallinen vapaapäivä, ja saimme ilon viettää sen tokiolaisten ystävien kanssa autoillen ja piipahdellen mielenkiintoisissa paikoissa, joihin muutoin tuskin olisimme tulleet menneeksi. Hauskan päivän lomassa söimme seitsemän ruokalajin aterian hienossa kiinalaisessa ravintolassa Jokohamassa: pikkelsiä, kevätkääryleitä, höyrytettyjä täytettyjä taikinanyyttejä (dumplings), ankkapaistia, lettuun käärittyä porsaanlihaa & riisilastuja, risottoa ja jälkiruokana mangokiisseliä. Päätimme päivän Edo-Tokio Arkkitehtuuriulkoilmamuseossa, eräänlaisessa Seurasaaressa, joskin uudemmin taloin. Naomi and Motoki, どうもありがとうごさいます Umi-Hotaru on keinotekoinen saari ja ostoskeskus (kuin kiinteä ruotsinlaiva) Tokionlahdella - 10 kilometriä pitkän merenalaisen moottoritietunnelin toisessa päässä Yokohama Chinatown Goodwill Gate Jokohama. Sattumalta yhytimme lasten paraatin, joka juhlisti Taiwanin itsenäisyyden vuosipäivää. Motoki ja Naomi Kosaka ulkoilmamuseoon siirretyn Kunio Maekawan omakotitalon edessä (alkuperäinen rakennusvuosi 1942) Anne ja Juhani ostos- ja huvittelukeskuksen kannella 84 85
Kita-Kamakuran temppelit sijaitsevat rataa kohti virtaavien purojen/jokien laaksoissa, rakennukset ja niille johtavat polut nousivat kohti rinteitä. Maisema kehystää upeasti rakennelmia! KAMAKURA Teimme Tokiosta käsin päiväretken Kamakuraan, Japanin varhaiseen pääkaupunkiin (1185-1333). Opaskirjan suosituksen mukaisesti jäimme junasta Kita-Kamakurassa (Pohjois-Kamakurassa) ja kävelimme radanvartta keskustaan. Reitti olikin varsin kiinnostava: rata kulki laaksossa, jota myötäilevän tien varressa oli pikkukaupunkimaiseen tai täkäläisittäin varmaan maaseutumaiseen tapaan kaksikerroksisia pientaloja, monissa myös kauppoja, verstaita ym. Aurinko paistoi, ja tiellä kulki sekä paikallisia että vaeltajia ja turisteja seudun moniin temppeleihin, joita kyllä riittää - alueella sijaitsee yhteensä 19 shintolaispyhäkköä ja 65 buddhalaistemppeliä! Vasemmalla: Meigetsu-in -zen-temppeli (alunperin perustettu 1160, laajennettu 1383) tunnetaan kauniista puutarhoistaan. Karesansui - kivipuutarha on vuonna 1973 uudelleen rakennetun päähallin edessä (vasemmalla keskellä). Päähallin pyöreästä ikkunasta (vasemmalla ylhäällä) voi ihailla laajempaa maisemaa. Viereisellä sivulla: Soyudo-halli, omistettu Meigetsu-in -temppelin perustajan muistolle Akvarelli Juhani Katainen Oikealla: Kencho-ji (perustettu 1253) on tärkein Kamakuran viidestä suuresta zen-temppelistä ja on Japanin vanhin, edelleen toimiva zen-buddhalaisluostari. Ylhäällä: Temppelialueen vaikuttava Sanmon-portti Keskellä: Buddha-halli Alla: Asuntolarakennus puutarhoineen 86 87
HAKONE Lauantain vastaisena yönä ennen Hakonen retkeä heräsimme kummaan paukkeeseen. Sitten tunsimme, kuinka lattia alkoi täristä. Pian koko talo niiaili ja tanssi. Muutamassa sekunnissa tilanne oli ohi ja kävimme uudelleen nukkumaan. Aamulla selvisi, että 500 kilometrin päässä merellä oli mitattu voimakkuudeltaan 7,1 suuruinen järistys. Tsunamivaroituskin oli annettu, mutta myös peruttu. Aamulla nousimme Shinjukussa Odakyu-linjan Romance-junaan. Sateesta huolimatta tunnelma oli kuin Lapin junassa, iloisia ihmisiä matkalla lomailemaan. Tunnin ja neljänkymmenen minuutin päästä olimme Hakonen Yumoto-asemalla, jossa vaihdoimme Tozan-linjan junaan. Matka Yumotosta Kowakidaniin oli mielenkiintoinen: Juna kulki selvää ylämäkeä, milloin tunnelissa, milloin vapaan taivaan alla. Kolme kertaa juna pysähtyi odottamaan vastaan tulevaa junaa - ja sen jälkeen vaihtoi kulkusuuntaa ja jatkoi ikäänkuin siksakkia ylöspäin. Ajoimme asemalta taksilla Kowakien-hotelliin. Hotelli sijaitsi jylhässä maisemassa, näkymät tosin olivat sumuisen pehmeät. Keskihintainen hotelli näytti siltä mitä odotimmekin, tavallisen kansan kylpylähotellilta. Ennen majoittautumista kävimme syömässä buffet-lounaan hotellin ruokasalissa. Vaikutelma oli vahvasti Ruotsinlaivahenkinen. Buffetista löytyi ruokaa joka makuun, edustettuna oli niin japanilaista, eurooppalaista kuin kiinalaistakin keittiötä. Illaksi varasimme paikat hotellin japanilaisesta ravintolasta ensimmäiseen kattaukseen - toinen oli jo täynnä. Kahdeksan ruokalajin illallinen oli maittava! Kowakien. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta Asemamies päivystää Kowakidanin asemalla Ennen illallista ehdimme käydä hotellin kylpyosastossa. Ihana rentoutua lämpöisessä - oikeastaan kuumassa vedessä kiihkeiden matkapäivien jälkeen. Tarjolla oli sekä sisä- että ulkoallas. Anne pitää ulkoaltaasta enemmän, koska siinä voi vaihtelevasti nauttia lämmöstä ja nousta vaivattomasti vilvoittelemaan. Kevyt sade hartioilla ja kaunis maisema, siinä lepäävät niin ruumis kuin sielukin. 90 91
Shintolaispyhäkkö Hakone-Jinja sijaitsee Moto- Hakonessa, Hakone-vuoren juurella. O-torii -portit johdattavat kulkijan pyhäkköalueelle sekä kaupungin suunnasta että Ashi-järveltä. Pyhäkköalueella on useita rakennuksia. Ylimmäisenä oikealla päärakennus. Temppelialue on tiheän seetrimetsän ympäröimä. Vanhimmat puut ovat yli 800 vuoden ikäisiä. Moto-Hakonesta ajelimme pikajunien ääreen Yumotoon proosallisesti bussilla. Köysirataan ja serpentiinijuniin verrattuna paluumatka oli nopeampi - mutta myös tavanomaisempi. KAWAGOE Kadonnutta Edoa etsimässä Puolen tunnin junamatkan päässä Tokiosta sijaitseva Kawakoe, Pikku-Edo, on viehättävä päiväretkikohde. Sinne pääsee Ikebukurosta Tobu Tojo -linjan junalla. Lempinimensä tämä pikkukaupunki on saanut vanhoista rakennuksistaan. Edo-kaudella, 1600-1800 -luvuilla, Kawagoe oli tärkeä kauppakaupunki. Meillä ei ollut tarkempa tietoa, missä vanhat rakennukset sijaitsivat, mutta luottavaisina etsimme rautatieasemalta karttaa. Löysimmekin info-kioskin, josta sai mukaan karttoja. Japaninkielisiä tosin, mutta japanilaiseen tapaan karttaan tärkeät kohteet oli merkitty karttaan havainnollisella tavalla. Reitti kulttuuriperintö-alueelle lähtikin heti aseman tuntumasta asema-aukion tavaratalojen takaa. Helppo tapaus, sillä kyseessä oli vilkas kauppa-ja kävelykatu! Saimme tuntuman historiallisiin rakennuksiin melko nopeasti. Reitin varrella oli siellä täällä yksittäisiä vanhoja kauppias- ja asuintaloja. Näitä olimme nähneet Kiotossa ja ydin-tokiossakin Yanakassa (ks. s. 52-53). Mutta täällä olisi siis odotettavissa enemmän kuin muualla suur-tokion alueella. Historiallista kerroksisuutta kävelyreitin varrelta. Kaikkialla Japanissa, suojeltuja kulttuuriympäristöjä lukuunottamatta, uusia rakennuksia rakennetaan estotta vanhoje tilalle ja viereen. 96 97
Seaside Park, Daishibafu-kenttä, kentän laidalla kukkakello Taustalla kohoaa kuplatalouden malliesimerkki, uskomaton konferenssi- ja hotellikeskittymä, jossa futuristiset ja eklektiset piirteet sekoittuvat estotta (ks. myös pikkukuva viereisellä sivulla). TOKIONLAHDEN RANNALLA Makuhari Bay Town Tokionlahden rannalla sijaitseva Kaihin Makuhari on uuskaupunki, joka on rakennettu pääosin 80- ja 90-luvun kuplatalouden aikana. Tutustuimme aseman merenpuoleiseen (lounaanpuoleiseen) osaan, jossa sijaitsevat mm. ruutukaavamuotoon suunniteltu asuntoalue Makuhari Bay Town, asuntoalueen ja aseman väliin sijoittuva, merenrantaan ulottuva Seaside Park sekä valtava messu- ja konferenssialue. Kävelimme rautatieasemalta Bay Towniin Seaside Parkin mantereen puoleisen osan halki. Puistoon kuuluu monenlaisia osia, japanilaisia ja länsityylisiä, vapaita ja muotoon sommiteltuja, kiveyksiä ja nurmikenttiä. 102 103
Viime silmäys Tokioon Hillside Terrace Reliefi Hillside Terrace -kompleksista Fumihiko Maki 1969-1992. Reliefi sijaitsee B- ja C -rakennusten välissä. Rakennukset G (vasemmalla) ja F edustavat kompleksin uusinta arkkitehtuuria (1992) Matkalla Kasai Rinkai Parkista keskustaan Juhani keksi, että voisimme jatkaa samantein Tokion toiselle puolelle tutustumaan Fumihiko Makin Hillside Terrace-asuntoalueeseen. Kulkuohjeet hän oli kirjoittanut aamulla muistilapulle, joten lähdimme luottavaisena matkaan. Ajoimme aluksi JR:n Keiyo-linjan junalla Hatchoborin asemalle, josta jatkoimme Hibya-linjan metrolla Naka-meguroon. Sieltä meidän oli tarkoitus vaihtaa Daikanyamaan menevään JR:n Toyoko-linjan junaan, mutta kuinkas Rakennus C ( 1973, yllä vasemmalla ja keskellä, alla vasemmalla) kätkee sisäänsä puolijulkisen pihatilan. Betonielementeilläkin voi toteuttaa laadukasta arkkitehtuuria. Rakennus E (1977, alla keskellä ja oikealla) rajaa kompleksin takana olevaan puistoon päin Rakennus D (1977, yllä oikealla) on verhottu keraamisin laatoin. sitten kävikään? Astuessamme junasta ulos äkkäsimme viereisellä laiturilla samaan suuntaan lähtevän Toyoko-junan. Säntäsimme sisään, mutta ovien sulkeuduttua huomasimmekin olevamme Yokohaman pikajunassa. Eikä pysäkkiluettelossa tietenkään näkynyt Daikanyamaa. Ei muuta kuin seuraavalla asemalla ulos ja selvittämään asiaa. Kas, meidän olisi pitänyt lähteä 112 113
Nishi-Shinjuku. Näkymä metropolin hallintokeskuksen näköalatasanteelta MATKAOHJELMAT KIRJALLISUUTTA HAKEMISTO KIRJAN TEKIJÄT 118 119
Ashi-järvi, Hakone Kirjallisuutta Bashoo. Alati matkalla. Matkakertomuksia, päiväkirjoja, runoja. Suom. Kai Nieminen (2012). Basam Books Oy Bognar, Botond (2013). Architectural Guide Japan. DOM publishers Bognar, Botond (1997). Worl Cities: Tokyo. Academy Editions Bognar, Botond (1990). The New Japanese Architecture. Rizzoli Eväsoja, Minna (toim.) (2011). Itämainen estetiikka. Gaudeamus Eväsoja, Minna (2008). Bigaku. Japanilaisesta kauneudesta. Kustannusosakeyhtiö Tammi Eyewitness Travel Guides (2005). Japan. DK Dorling Kindersley Limited Frampton, Kenneth ja Kudo, Kunio (1997). Japanese Building Practice. From Ancient Times to the Meiji Period. Van Nostrand Reinhold Fält, Olavi K.; Nieminen, Kai; Tuovinen, Anna ja Vesterinen Ilmari (1999). Japanin kulttuuri. Kustannusosakeyhtiö Otava Hidenobu, Jinnai (1995). Tokyo. A Spatial Anthropology. University of California Press JA The Japan Architect 1991-3. Tokyo. Japan Travel Bureau, Inc (1991). Travel Guide. Tokyo Today. Jussila, Tapani (2005). Tokio passi. Kanki Press Oy Katainen, Juhani (2007). Muistoja Japanista. Arkkitehtitoimisto Juhani Katainen Katainen, Juhani (2006). Heijastuksia Japanista. Arkkitehtitoimisto Juhani Katainen Keane, Marc P. (1996). Japanese Garden Design. Tuttle Publishing Knafelc Kara (2004). Tokyo. Lonely Planet Publications Pty Ltd Locher, Mira (2010). Traditional Japanese Architecture. An exploration of elements and forms. Tuttle Publihing Macfarlane, Alan (2008). Japanin sydämessä. Atena Meyer, Ulf (2011). Architectural Guide Tokyo. DOM Publishers Morse, Edward S. (1961, alkup. 1886). Japanese Homes and Their Surroundings. Dover Publlications, Inc. Naito, Akira (2003). Edo, the City that became Tokyo. An Illustrated History. Kodansha International Nepilly, Ellen; Takahashi, Masaaki; Bradbury, Pipa; Möller, Hartmut and Steinhauer, Marc (2004). Tokyo. Architecture and Design. TeNeues. Nishi, Kazuo ja Hozumi, Kazuo (1983, engl. käännös 1985). What is Japanese Architecture. A survey of traditional Japanese architecture. Kodansha International Paine, Robert ja Soper, Alexander (1958, 3. painos 1981). The Art and Architecture of Japan. Yale University Press Porrasmaa Raisa (2012). Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait. Atena Sacchi, Livio (2004). Tokyo. City and Architecture. Skira Editore S.p.A Seidensticker, Edward (2010). Tokyo from Edo to Showa 1867-1989. The Emergence of the World s Greatest City. Tuttle Publishing Sorensen, André (2002). The Making of Urban Japan. Cities and Planning from Edo to Twenty First Century. Routledge Tagdell, Christopher (2000). Japan. The Informal contained. A History of Architecture. Ellipsis. Totman, Conrad (2005). A History of Japan. Second Edition. Blackwell Publishing Vesterinen, Ilmari (2012). Shintolaisuus, Japanin kansallisuskonto. Gaudeamus Valkama, Heikki; Valleala, Siru ja Niskanen, Eija (2010). Mondo matkaopas Tokio.Image Kustannus Oy Vargö, Lars (2006). Japan. Makt och tanke. Carlssons Watanabe, Hiroshi (2001). The Architecture of Tôkyô. An architectural history in 571 individual presentations. Edition Axel Menges 122 123
Henkilöhakemisto Kuva tai maininta kuvatekstissä: sivunumero kursiivilla Maininta tekstissä: sivunumero lihavoituna Ando Tadao Ito Toyo Kurokawa Kisho Nikken Sekkei SOM Skidmore, Owings, Merrill Tokugawa Iemitsu 100 International Library for Childrens Litterature 4 21-21 Design Sight 62, 62 Omotesando Hills 72 Collezione Building 73 Asakura Tojajiro 116 Bofill, Ricardo Shiseido Ginza 36 Christian Dior Ginza 37 Bognar, Botond 8 Fuksas, Massilimiliano ja Doriana Armani Ginza Tower 37 Hachiko 16, 17 Herzog & de Meuron Prada Boutique Aoyama 7 Holl, Steven Makuhari Bay Town 104, 104, 105, 105 Imai Kenji Gakubu Ongakudo 29 Inui Kumiko Christian Dior Ginza (julkisivut) 37 Isozaki Arata A Plan for Tokyo (muut tekijät: Tange Kenzo, Kamiya Koji, Watanabe Sadao, Kurokawa Kisho ja Kahng Byung-Kee) 65 Tama Art University Library 3 TOD s Omotesando 72 Tama Art University Library 82, 83, 83 Jerde Partnership Roppongi Hills Mori Tower (muu tekijä: Kohn, Petersen Fox Associates) 8,10, 64, 64, 11 Kahng, Byung-Kee A Plan for Tokyo (muut tekijät: Tange Kenzo, Kamiya Koji, Isozaki Arata, Watanabe Sadao, Kurokawa Kisho) 65 Kamiya Koji A Plan for Tokyo (muut tekijät: Tange Kenzo, Isozaki Arata, Watanabe Sadao, Kurokawa Kisho ja Kahng Byung-Kee) 65 Kazuko Fujio Tama Art University Library 82, 83, 83 Kikutake Kiyonori Edo-Tokio museo 23, 24, 25 Kohn Petersen Fox Associates Roppongi Hills Mori Tower (muu tekijä: Jerde Partnership) 8, 10,11, 64, 64 Kuma Kengo Nezu-museo 3, 74, 75, 75 Asakusa Culture Tourist Information House 46 Santory Museum 62 Nagakin Capsule Tower 7, 38, 39 National Art Center Tokyo 58, 59, 60, 60, 61 A Plan for Tokyo (muut tekijät: Tange Kenzo, Kamiya Koji, Isozaki Arata, Watanabe Sadao ja Kahng Byung-Kee) 65 Le Corbusier 6 National Museum of Western Art 48 Maekawa Kunio Tokyo Metropolitan Festival Hall 48 Setagayan kaupungintalo 79 Oma talo 85 Maki Fumihiko 114 Tokyo Metropolitan Gymnasia 67 Tsuda Hall 67 Tokyo Metropolitan Gymnasia 67 Nippon Convention center 106, 106, 107 Hillside Terrace 112, 112, 113, 114, 114, 115 International Conference Hall 106 Makuhari Event hall 107 Minamoto Yoritomo 88 Minamoto Yoriyoshi 88 Miura Toshinobu 80, 80, 81, 81 Miyake Issey 62, 73, 73 Nezu Kaichiro 75 Tokyo Skytree 3, 10, 22, 22, 23 Tokyo Tower 11 NS-building 19 Palace Side Building 26, 26 San-ai Dream Center 34 Midtown Tower (muu tekijä: SOM Skidmore, Owings, Merrill) 8, 63 Nouvel, Jean Dentsu Headquaters Shiodome 20 Oe Hiroshi National No Theater 67, 67 Piano, Renzo Maison Hermès 37 Pitkänen, Pekka Pyhän ristin kappeli 83 Raymond, Antonin 80, 81 Readers Digest Building 26 Loma-asunnon sisustus 80 Raymondsekkei 80, 81 Saarinen, Eero 69 Sakakura Associates National Museum of Modern Art, korjaus ja laajennus (muu tekijä: Taniguchi Yoshio) 27 Shinichiro Okada Meiji Seimei Kan 33 Midtown Tower (muu tekijä: Nikken Sekkei) 8, 63 Starck, Philippe Asahi Super Dry Hall 22 Takeyama, Minoru Shibuya 109 tavaratalo 16, 16 Tange Kenzo Tokyo Metropolitan Government Offices 6, 6, 10, 18, 18, 22 Shizuoka Press & Broadcasting Offices 38, 38 A Plan for Tokyo (muut tekijät: Kamiya Koji, Isozaki Arata, Watanabe Sadao, Kurokawa Kisho ja Kahng Byung-Kee) 65 Yoyogi National Stadium 68, 69, 69 Taniguchi Yoshio National Museum of Modern Art 27, 27 Gallery of Horyuji Treasures 50 Kasai Rinkai Park - Sealife Park vierailijakeskus 108, 108, 109 Kasai Rinkai Park - Sealife Park akvaario 110 110, 111 Tatsuno Kingo Tokion asema 33 Tokugawa Ieasu 6, 40, 25, 48 Tokugawa Mitsukuni 56 Tokugawa Tsunayoshi 55 Utzon, Jørn 69 Watanabe Hitoshi Jin Honkan-galleria, Kansallismuseo 50 Watanabe Makoto Sei Iidabashin metroasema 9 Watanbe Hitoshi Wako Department Store Ginza 7 Watanbe Sadao A Plan for Tokyo (muut tekijät: Tange Kenzo, Kamiya Koji, Isozaki Arata, Watanabe Sadao, Kurokawa Kisho ja Kahng Byung-Kee) 65 Waters, Thomas 34 Vinoly, Rafael Tokyo International Forum 21, 21 Wright, Frank Lloyd 7, 80 Yamamoto Riken Hamlet Residential Complex 66, 66 Yanagisawa Yoshiyasu 55 124 125
Senso-ji eli Asakusa Kannon Kirjan tekijät Juhani Katainen (s.1941) ja Anne Jarva (s.1961) ovat helsinkiläinen arkkitehtipariskunta. Juhanilla on ollut oma arkkitehtioimisto vuodesta 1968 alkaen. Toimiston tuotantoa ovat monet yliopisto-, koulu- ja hallintorakennukset, toimistotalot sekä omakotitalot ja vapaa-ajan asunnot. Toimistonpidon ohella Juhani työskenteli rakennussuunnittelun professorina Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin osastolla 1988-2005. Juhani on lisäksi toiminut aktiivisesti Suomen Arkkitehtiliitossa ja Euroopan arkkitehtiliitonjen yhteistyöelimessa Architects Council of Europe (ACE). Anne on tehnyt pitkän uran kaupunkisuunnittelun parissa kunnissa, ympäristöhallinnossa ja opetustehtävissä Tampereen teknillisessä yliopistossa. Vuoden 2011 marraskuusta lähtien hän on työskennellyt Hyvinkään kaupungin kaavoituspäällikkönä. Myös Anne on toiminut aktiivisesti alan järjestökentässä: Tampereen seudun arkkitehtien TAM-Safassa, Suomen Naisarkkitehtien yhdistyksessä Architectassa sekä Suomen Yhdyskuntasuunnittelun seura YSS ry :ssä. Juhani on vieraillut Japanissa vuodesta 1984 alkaen yhteensä 15 kertaa. Kymmenkunta matkoista on ollut arkkitehtiopiskelijoille suunnattuja opintomatkoja, joihin on liittynyt myös Japani-aiheisia luentoja ja julkaisuja. Valokuvien lisäksi eri julkaisuja elävöittävät Juhanin päiväkirjamerkinnät ja taidokkaat piirrokset. Anne on seurannut Juhanin matkoja kotoa käsin vuodesta 1998 alkaen. Huhtikuussa 2011 hän lähti ensimmäisen kerran mukaan merkkipäivänsä kunniaksi. Matka suuntautui tällöin Kiotoon. Tämän jälkeen Anne ja Juhani ovat tehneet yhdessä kolme matkaa: Tokioon lokakuussa 2011, Osakaan lokakuussa 2012 ja uudelleen Tokioon marraskuussa 2013. Juhani ja Anne ovat koonneet yhteiset matkakokemuksensa kolmeen kirjaan: Kiireetöntä Kirsikankukkien aikaa Kiotossa, Arkkitehtitoimisto Juhani Katainen (2011) Osaka Story 2012, Arkkitehtitoimisto Juhani Katainen (2013) Tuokiokuvia Tokiosta, Arkkitehtitoimisto Juhani Katainen (2015) 126 127