Sa kaaren- tekijät - Sateen- Klaus Hagerup agerup Sateenkaarentekijät Osa 3
Sateenkaarentekijät Tämä kirja on kolmiosaisen kirjasarjan Sateenkaarentekijät viimeinen osa. Sateenkaarentekijät on julkaistu Euroopan Unionin osittain rahoittamassa projektissa Kids4Future, EIE/06/204/SI2.447395 Creating Actions among Energy Conscious Children Combining Education, Communication and Energy Knowledge in an Integrated Approach for a Sustainable Future. Alkuperäisteoksen Regnmakerne on kirjoittanut norjalainen Klaus Hagerup ja sen on kustantanut norjalainen Enova. Enova edistää ympäristöystävällisen energian tuotantoa ja käyttöä Norjassa. Lapsille suunnattu Sateenkaarentekijät (Regnmakerne) -kirjasarja on osa tätä työtä. Kirjoittaja Klaus Hagerup Sateenkaarentekijät universumi on lähtöisin tunnetun norjalaisen kirjailijan Klaus Hagerupin kynästä. Hän on syntynyt 1946 Oslossa. Hagerup kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Hänen äitinsä Inger Hagerup, oli suosittu kirjailija ja hänen isänsä kirjoitti myös lasten kirjoja. Klaus Hagerup on myös näytelmäkirjailija, ohjaaja, kääntäjä ja näyttelijä. Kiitokset Hanne Hagerupille, joka auttoi minua tämän tarinan keksimisessä. Kiitokset Turid Hellelle ja Kjell Gurigardille, jotka opetitte minulle, miten vähän tiedän järkevästä energiankäytöstä. Kiitos kaikille Norjan Sateenkaarentekijöille monista hyvistä ideoista. Klaus Hagerup 2007 Enova SF/Regnmakerne Aluperäisteos: Klaus Hagerup, Norja Kuvitus: Lars Hegdal, Norja Alkuperäisulkoasu: Scanpartner Trondheim, Norja Kirjasin: The Sans 10,5/16p Käännös alkuperäisteoksesta: Sana-Arkku, Jenni Pitkäniemi Taitto: Diktio Oy Paperi: MultiDesign Natural Ympäristösertifikaatti 14001 FSC-metsäsertifikaatti (SGS-COC-1617) ISBN: 978-952-5304-21-3 Paino: Yliopistopaino Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän kirjan, tai sen osien, kopiointi on kielletty ilman kustantajien kirjallista lupaa. Ei kaupalliseen käyttöön.
Sateenkaarentekijät Osa 3 4
ELÄÄ PLANEETTAMME Oli alkanut valjeta. Ensimmäiset Maan auringon säteet valaisivat taivasta. Santeri katsoi alas. Siellä oli Maa. Nyt se ei vilkkunut. Se näytti aivan tavalliselta, ikään kuin kaikki olisi hyvin. Asia ei kuitenkaan ollut niin. Maapallolla oli monta vakavaa ongelmaa, eikä Santeri tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän tiesi vain, että hänen oli tehtävä sateenkaari. 5
6
Ensimmäinen luku 5
6
KAASUJALAT Santeri oli kuullut, että sateenkaaren päästä voisi löytää arkullisen kultaa. Nyt hän oli laskenut alas neljää sateenkaarta pitkin. Kaksi kertaa hän oli päätynyt saastuneen joonialaisen lammen keskelle. Kerran hän oli pudonnut ruostenialaiseen kylpyammeeseen, jonka vesi oli vieläkin saastuneempaa. Kerran hän oli laskeutunut oman koulunsa pihalle. Hän ei ollut tähän mennessä löytänyt kultaruukkua, eikä odottanut nytkään löytävänsä. Santeri oli matkalla maapallolle yhdessä Saran, Sandran, Sofian ja Stefanin kanssa. He eivät olleet etsimässä kultaa, vaan sateenkaarentekijöitä. Paljon sateenkaarentekijöitä, jotka voisivat auttaa heitä pelastamaan hänen kotiplaneettansa, ennen kuin oli liian myöhäistä. Se oli tehtävä, ennen kuin maapallo saastuisi niin paljon, etteivät kasvit, eläimet eivätkä ihmiset enää voisi elää siellä. Nyt Santeri liukui sateenkaarta alas viidettä kertaa ja laskeutui maahan niin, että tömähti. Hän ei päätynyt kulta-arkkuun, vaan auton katolle. Muut liukuivat hänen perässään. Hän kuuli neljä mätkähdystä, kun hekin päätyivät autojen katoille. Vaikka he olivat vähän pyörällä päästään kovan laskeutumisen jälkeen, kaikki viisi olivat jokseenkin kunnossa. He kapusivat alas autojen katoilta. Sandra katsoi ympärilleen. Olemme varmasti laskeutuneet maalaiskylään, jossa asuu todella pientä väkeä, hän sanoi. En ole koskaan ennen nähnyt näin pieniä taloja. Eivät ihmiset asu autoissaan, selitti Santeri. He vain ajavat niillä eri paikkoihin. Miksi autot eivät ole käynnissä? kysyi Stefan. Silloin niillä pääsisi nopeammin liikkeelle. Siksi, etteivät ne saastuttaisi, sanoi Sofia. Stefan nyökkäsi. Niin tietysti, hän sanoi. En tullut ajatelleeksi sitä. Minne ihmiset pysäköivät talonsa? kysyi Sandra. Emme me pysäköi niitä, sanoi Santeri. Rakennamme ne kiinni maahan. Ahaa, sanoi Sandra. Siksi tarvitsette autoja, jotta voitte ajaa talolta toiselle. Silloinhan saasteita tulee kaksinkertainen määrä, sanoi Stefan. Sekä autoista että taloista. Eikö olisi paljon parempi ajaa taloilla? Silloin säästyisi puolet energiasta, eikä ilmaan pääsisi niin paljon kasvihuonekaasuja. 7
Eihän, sillä autojen moottorit sammutetaan siksi ajaksi, kun ihmiset ovat taloissa, sanoi Sofia. Ja suurin osa talojen sähköstä kytketään pois siksi aikaa, kun ajellaan autoilla, sanoi Sara. Sitä paitsi pienet autot kuluttavat paljon vähemmän polttoainetta kuin suuret, liikkuvat talot, sanoi Santeri. Lyön vaikka vetoa, että ne kuluttavat liikaa siitä huolimatta, sanoi Stefan. Se on totta, sanoi Santeri. Siksi teemme sähköautoja, jotka kulkevat sähköllä. Hän vilkaisi ylpeänä Sofiaan. Ehkä hän ei ollut Sofian veroinen supersateenkaarentekijä, mutta kyllä hänkin sentään jotakin tiesi. Ja kasviöljyllä, sanoi Sofia. Tiesittekö, että autot voivat kulkea myös kasviöljyllä tai grillikioskien käytetyllä friteerausöljyllä tai kalajätteistä saadulla öljyllä. Niin, mutisi Santeri. Kyllä minä sen tiedän. Ei hän ollut tiennyt sitä, ennen kuin Sofia oli kertonut, mutta nythän hän tiesi. Miten teillä on tilaa tuolle kaikelle? kysyi Sandra. Täällähän on niin paljon autoja, että on mahdotonta pysäköidä... tarkoitan rakentaa taloa. Niin, koska olemme joutuneet parkkipaikalle, sanoi Sofia. Autojen pysäköintialueelle. Santeri katsoi ympärilleen. Sofia oli oikeassa. He olivat laskeutuneet suuren ostoskeskuksen katolla olevalle parkkipaikalle, vain parin kilometrin päähän hänen kodistaan. Siellä ei ollut aarretta, mutta aivan heidän alapuolellaan oli paljon kauppoja, joiden tavarat olivat arvokkaampia kuin sata arkullista kultaa. Tulkaa, sanoi Santeri. Meidän täytyy kiirehtiä. Hän otti hyrränsä ja meni hissille, joka vei ostoskeskuksen alakertaan. Muut seurasivat häntä. Miten aloitamme? kysyi Stefan mennessään hissiin. Meidän täytyy löytää mahdollisimman monta sateenkaarentekijää, sanoi Sara. Niin, sanoi Sofia. Ja kaasujalkaa. Hissin ovi sulkeutui heidän takanaan. Santeri painoi ensimmäisen kerroksen nappulaa. Mikä on kaasujalka? kysyi Sandra. Sofia vilkaisi Santeriin. Kumpi meistä kertoo, sinä vai minä? Kerro sinä, mutisi Santeri, jolla ei ollut aavistustakaan, mitä kaasujalka tarkoitti. Hissi nytkähti liikkeelle. He alkoivat liikkua hitaasti alaspäin. 8
Kaasujalka on sateenkaarentekijän vastakohta, selitti Sofia. He kuluttavat välittämättä siitä, miten maapallon käy. Eivät kaasujalat ole välttämättä ilkeitä, vain vähän tietämättömiä. Kaasujalka voi tehdä sekä hyviä että huonoja asioita. Aivan niin kuin kaasu voi olla sekä hyödyllistä että vaarallista. Sateenkaarentekijöiden tehtävänä on löytää kaasujalat, kertoa heille ympäristönsuojelusta ja auttaa heitä välittämään muista. Olen varma siitä, että useimmat heistä haluavat tehdä niin, sisimmässään. Hekin ovat ihmisiä, ja heidän lapsensa jatkavat elämäänsä maapallolla heidän jälkeensä. Se oli hienosti sanottu, sanoi Sandra. Kun puhut noin, alan melkein pitää kaasujaloista. Ainakin minun käy heitä sääliksi. Santeri huomasi hänen kuivaavan kyynelen poskeltaan. Hän tiesi, että yksi hänen neljästä ystävästään oli petturi. Oli aika epäilyttävää, että Sandra alkoi pitää kaasujaloista. Onko Maassa paljon kaasujalkoja? kysyi Stefan. Sofia nyökkäsi. Todella paljon, ja on totta, että joitakin heistä käy sääliksi. Mutta ei kaikkia, sanoi Santeri. Hän katsoi Sandraa, mutta oli mahdotonta nähdä, mitä hän ajatteli. Hän näytti vain uteliaalta, aivan aidolta sateenkaarentekijältä. Kuinka monista on kyse? kysyi Stefan. Useista tuhansista? Sofia pudisti päätään. Heitä on paljon enemmän, hän sanoi. Melkein kaikki, jotka eivät ole sateenkaarentekijöitä, ovat kaasujalkoja. Ainakin tässä maassa. Useimmat eivät edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Jos kysyisit heiltä, he kieltäisivät. Mutta jotkut, kaikkein pahimmat kaasujalat Hän ei päässyt pitemmälle. Hissi oli pysähtynyt. Ovi avautui. Kauppakeskus oli täynnä ihmisiä, jotka ryntäilivät ympäriinsä edestakaisin, ristiin rastiin. Kuin muurahaiset pesässään, ajatteli Santeri. Sandra ja Stefan katselivat ympärilleen hämmästyneinä. Onpa täällä paljon kauppoja, sanoi Stefan. Ja ihmisiä, sanoi Sandra. Onko ulkopuolella yhtä paljon? Maapallolla on yli kuusi miljardia ihmistä, sanoi Sofia. Sandra kalpeni. Ja useimmat heistä ovat kaasujalkoja? Pari miljardia ainakin. Ja meidän pitäisi muuttaa heidät sateenkaarentekijöiksi? Sofia nyökkäsi. Ainakin teemme parhaamme. Ei se onnistu. 9
10
Santeri katsoi Sandraa. Eikö hän luovuttanut aika helposti ollakseen aito sateenkaarentekijä. Jos hän oli aito Olen samaa mieltä, sanoi Stefan. Ei se kannata. Kaksi plus kaksi on neljä, sanoi Sara. Tiedän sen, sanoi Stefan. Ja neljä plus neljä on kahdeksan. Entä sitten? Kahdeksan plus kahdeksan on kuusitoista, jatkoi Sara. Niin, sanoi Sofia. Ja 16 + 16 on 32. Ja 32 + 32 on 64. Ja 64 + 64 on 128, sanoi Sara. Hän katsoi Santeriin. Poika huomasi Saran kasvojen hehkuvan, aivan kuin hän olisi juuri halannut Santeria. Äkkiä Santeri tajusi, mitä tyttö ajoi takaa. Ja 128 + 128 on 256, hän sanoi. Ja 256 + 256 on 512, sanoi Sara hymyillen Santerille. Niin on, sanoi Santeri, ja 512 + 512 on 1 024. Hän katsoi Sandraan ja Stefaniin. He näyttivät siltä kuin heilläkin alkaisi sytyttää. Ja 1 024 + 1 024 on 2 048, sanoi Stefan. Pitää paikkansa, sanoi Sandra. Ja 2 048 + 2 048 on 4 096. Juuri niin, sanoi Sara. Se tarkoittaa, että on toivoa, sanoi Santeri. Niin, sanoi Sara. Sillä kaikki suuri alkaa pienestä. Jos me viisi saamme kukin yhden kaasujalan muuttumaan sateenkaarentekijäksi, meitä on kymmenen sateenkaarentekijää. Jos kaikki kymmenen saavat kukin yhden kaasujalan vakuuttumaan, meitä on Pitää paikkansa, keskeytti Stefan. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Jos jatkamme samalla tavalla, ei kestä kauankaan, kun sateenkaarentekijöitä on miljoona. Ja jos miljoona sateenkaarentekijää onnistuu käännyttämään miljoona kaasujalkaa, silloin Ei kestä kauan, kun meitä on miljardi sateenkaarentekijää, sanoi Sandra. En ole koskaan ajatellut sitä noin. Silloin sinun on aika alkaa ajatella sitä nyt, sanoi Sara. Santeri tuijotti ympäriinsä ryntäileviä ihmisiä. Aivan kuin hän olisi nähnyt heidät uudella tavalla. Sateenkaarentekijät ja kaasujalat. Mutta kuka oli kukin? Se heidän tarvitsi saada selville. Hei, katsokaa! huusi Sofia. Tuolla! Siinä hän on! Kuka? kysyi Stefan. Kaasujalkako? Ei! sanoi Sofia. Sateenkaarentekijä! Maailman paras sateenkaarentekijä. Asun hänen luonaan. Sofia alkoi juosta sisään kauppakeskukseen. Se ei ollut helppoa, sillä edessä oli paljon väkeä. Sofia tunkeutui heidän välitseen vilkuttaen ja huutaen niin kovaa kuin pystyi. 11
Silja! Silja! Minä olen tullut takaisin! A-marketin kassalla ostoksiaan pakkaava vaalea nainen kääntyi. Vaikka hän oli jonkin matkan päässä, Santeri tunnisti hänet heti. Siinä oli Silja Salomaa. Hän oli musiikinopettaja ja yksi koulun mukavimmista ja suosituimmista opettajista. Lisäksi hän oli uskomattoman kaunis, hänen hiuksensa olivat pitkät ja vaaleat ja silmänsä suuret ja siniset. Hän oli melkein aina ystävällinen, eikä Santeri ollut koskaan kuullut hänen sanovan kenellekään mitään ilkeää. Ei Santeri oikeastaan hämmästellyt sitä, että Silja oli sateenkaarentekijä, mutta hän ei tiennyt Sofian asuvan opettajan luona. Santeri oli olettanut tytön asuvan kotona omien vanhempiensa luona, ja Silja oli aivan liian nuori ollakseen Sofian äiti. Ehkä he ovat siskokset, hän ajatteli. Ehkä Sofia on muuttanut isonsiskonsa luo, koska heidän vanhempansa ovat kuolleet. Hän meni Saran, Sandran ja Stefanin edellä kauppaan. Sofia oli jo siellä. Silja oli juuri halannut Sofiaa, ja nyt hän ojensi kätensä Santerille. Hauska nähdä sinua, Santeri, hän sanoi. Sinäkin taidat olla sateenkaarentekijä. Niin olen, mutisi Santeri. Hän on huippuluokkaa, sanoi Sofia. Hän oli mukana pelastamassa Jooniaa. Sehän on hienoa, sanoi Silja ja hymyili kolmelle muulle lapselle, jotka olivat tulleet heidän luokseen. Oletteko tekin ehkä sateenkaarentekijöitä? Olemme, sanoi Stefan. Jooniasta, sanoi Sandra. Tulimme auttamaan maapallon pelastamisessa, sanoi Sara. Silja näytti äkkiä surulliselta. 12
Siinä teillä on totisesti tarpeeksi tekemistä, hän sanoi. Miten olette ajatelleet onnistua siinä? Emme oikein vielä tiedä, sanoi Santeri. Me tarvitsemme apua, sanoi Sara. Tarvitsemme apua voidaksemme auttaa, sanoi Stefan. Tarvitsemme sinun apuasi, jatkoi Sofia. Autan mielelläni, sanoi Silja. Mitä haluaisitte minun tekevän? Hän katsoi Santeria. Poika tunsi, että oli hänen vuoronsa sanoa jotakin. Tunnetko sattumalta ketään kaasujalkaa? Heti hänen sanottuaan sen hymy katosi Siljan kasvoilta. Opettajan suu tiukkeni, silmät kapenivat ja posket kalpenivat. Tunnenko ketään kaasujalkaa? hän sanoi äänellä, joka vapisi niin, että ostoskärry, josta hän piti kiinni, alkoi täristä. Totisesti voin sanoa tuntevani. Se kaasujalka, josta puhun, ei ole mikään tietämätön henkilö, joka kuluttaa ja kuluttaa, koska ei tiedä, mitä tekee. Ei, tämä kaasujalka tietää erittäin hyvin, mitä tekee. Hän on häikäilemätön ja itsekäs kaasujalka. Hän rakastaa tuhlaamista. Hän on onnellinen voidessaan saastuttaa. Hän käyttää kaiken, minkä voi ja heittää pois kaiken, minkä voi. Hän ei ole vain eräs tämän maan pahimmista kaasujaloista. Hän on yksi koko planeetan pahimmista kaasujaloista, eikä minua ihmetyttäisi, vaikka hän olisi koko universumin pahin kaasujalka. Santeri nielaisi. Hän ei ollut mikään pelkuri, mutta vaikutti mahdottomalta saada tämä Siljan kuvailema kaasujalka muuttumaan sateenkaarentekijäksi. Hän kuuli oman äänensä vapisevan sanoessaan: Tiedätkö, mistä voisimme löytää tämän kaasujalan? Kyllä, vastasi Silja. Tiedän sen varsin hyvin. Hän on tuolla. Hän osoitti sisälle kauppaan. Pieni, paksu rouva, jota hän osoitti, otti hyllyiltä yhtä ja toista ja latoi ne täpötäyteen ostoskärryynsä. Tehtyään sen hän kuivasi hikeä otsaltaan, vilkaisi ympärilleen ja huomasi sateenkaarentekijät. Hänen hymynsä levisi korviin asti hänen nostaessaan lyhyen, pullean kätensä ja vilkuttaessaan Siljalle. Kertakäyttömukit ovat tarjouksessa, Silja, hän huusi. Tule katsomaan! Osta sinäkin! Santeri tunnisti hänet heti. Siinä oli heidän koulunsa ympäristötiedonopettaja Ruusa Korppu. 13
Toinen luku 14
SUUNNITELMA En ymmärrä, miten Ruusa Korppu voi olla kaasujalka. Hänhän on tosi mukava. Melkein yhtä mukava kuin sinä, opettaja, sanoi Santeri ja maisteli kupistaan vihreää yrttiteetä. Hän istui yhdessä muiden sateenkaarentekijöiden kanssa Siljan luona. Opettaja asui aivan uudessa matalaenergiatalossa, joka oli erityisen hyvin eristetty ja jossa oli energiaikkunat. Sähkölaitteet olivat energiatehokkaita A-luokan laitteita, ja kaikki valmiustilanappulat oli sammutettu, myös televisiosta. Huone oli täynnä ruukkukasveja ja yrttiviljelmiä sekä maljakoita, joissa oli ruusuja, tulppaaneja, orvokkeja ja paljon muita kukkia. Ikkunan takana näkyi suuri puutarha, jossa oli Siljan ja Sofian istuttamia omena-, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita ja paljon muita pienempiä puita ja pensaita. Santeri ei oikein ymmärtänyt, miksi Sofia asui täällä. Hänen kysyttyään sitä tyttö oli vain vastannut tulleensa sinne kauan sitten. Sofia ei kertonut mitään siitä, mistä hän tuli, ja missä hänen vanhempansa olivat. Santeri ei halunnut udella. Hän pelkäsi tytön kokeneen jotakin, joka oli liian surullista kerrottavaksi. Kun hän kysyi, miksi Sofia sanoi koulussa itseään Emmaksi ja Sofiaksi heidän seurassaan, tyttö vastasi Emman olevan hänen salainen identiteettinsä. Santeri ei kysynyt enempää, mutta Emma-Sofia ja Silja olivat arvoitus, jonka hän oli päättänyt ratkaista. Älkää ihmeessä kutsuko minua opettajaksi, Silja sanoi ja kaatoi kuppiinsa teetä. Se saa minut tuntemaan itseni niin vanhaksi. Sanokaa minua Siljaksi. Tietenkin, Silja, sanoi Stefan. Tee on hyvää. Oletko kasvattanut ainekset itse? En, sanoi Silja. Se on kiinalaista. Hedelmätkin ovat hyviä, sanoi Sandra. Saanko vielä yhden? Kiitos. Hän otti suuren vihreän omenan pöydällä olevalta hedelmävadilta. Se on luonnonmukaisesti viljelty, sanoi Silja. Jos haluaa pelastaa maapallon, on minun mielestäni aloitettava itsestään. Olen samaa mieltä, sanoi Stefan. Veikkaan, ettei tässä talossa ole sähköhammasharjaa. Itse asiassa on, sanoi Silja. Mutta se ei kai ole ilmaston pahin uhka. Sitä mieltä Sebastiankin on, huomautti Sandra. Eikä hän ainakaan ole mikään kaasujalka. Silja pudisti päätään. Ei, siinä vasta onkin pikkuveli! 15
Matkalla kauppakeskuksesta Sofia oli kertonut hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut, Albert Ruosteniuksesta, energiantuhlauskilpailusta, Mustasta padasta ja auringonkukan koosta ja tuoksusta, joka sai yli sata joonialaista laulamaan sateenkaarentekijöiden nimikkolaulua. Sebastianista, joka oli saanut kukan kasvamaan ja joka oli jäänyt Jooniaan elvyttämään planeettaa, kun muut olivat lähteneet matkaan yrittääkseen pelastaa Maan. Koska Saralla, Sandralla ja Stefanilla ei ollut Maassa kotia, Silja oli luvannut, että he saisivat asua hänen luonaan. En ymmärrä, miten Ruusa Korppu voi olla kaasujalka, toisti Santeri. Hän on tosi mukava. Hän on hengenvaarallinen, sanoi Silja. Luulin hänen olevan taitava opettaja, sanoi Santeri hämmästyneenä. Aivan liian taitava, sanoi Silja. Hän opettaa melkein kaiken väärin, mutta hän tekee sen niin viisaasti, että häntä on melkein mahdoton saada paljastettua. Olen yrittänyt joitakin kertoja, sanoi Sofia, mutta kukaan ei kuuntele minua. Me kuuntelemme, sanoi Sandra. Eikö vain? Kyllä! sanoivat Sara ja Stefan kuorossa. Santeri ei sanonut mitään. Ruusa Korpun opetus oli ollut niin innostavaa, ettei hän ollut kuullut Sofian heikkoja vastaväitteitä. Tiedän sen, sanoi Sofia. Se johtuu siitä, että te tiedätte minun olevan oikeassa. Sitä ei kukaan muu tiedä, enkä koskaan onnistu saamaan heitä vakuuttuneiksi. Olen aivan liian ujo. Sitä paitsi olen yksin. Ei, meitä on kaksi, sanoi Santeri. Nyt tiedän paljon enemmän kuin ennen Joonian-matkaani. Se on totta, sanoi Sofia. Mutta se ei riitä. Kahdella pienellä sateenkaarentekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa yhtä turbokaasujalkaa. Miten niin kahdella, sanoi Sara. Viisi pientä sateenkaarentekijää yhtä turbokaasujalkaa vastaan ei kuulosta aivan yhtä toivottomalta. Vai mitä sanot, Silja? Ei, sanoi Silja miettivästi. Ei kuulosta. Sara katsoi voitonriemuisena muihin. Ymmärrättehän, mitä tarkoitan? Koska he näyttivät ymmärtävän, hän jatkoi. Sehän on itsestään selvää. Meidän täytyy olla mukana Ruusa Korpun oppitunneilla. Stefan levitti käsiään. Miten ihmeessä, kärpäsinä katossa? Työharjoittelu! keksi Santeri, ja sanottuaan sen hän tiesi, että juuri niin heidän oli tehtävä. Kerromme teidän olevan jostakin eri puolelta maata. Aiotte opiskella opettajiksi, ja tulette tutustumaan työelämään meidän kouluumme, koska tunnette opettajan, nimittäin Siljan. Hänellä on sopimus teidän koulunne kanssa. 16
17
Seuraatte osittain opetusta ja kaikkia Ruusa Korpun tunteja. Olette näet erityisen kiinnostuneita ympäristötiedosta. Koska olette täällä työharjoittelussa, voitte mennä, minne haluatte. Voitte hiipiä ympäriinsä herättämättä epäilyksiä. Voitte oleskella opettajanhuoneessa niin paljon kuin haluatte. Koska tunnette Siljan jo ennestään, kukaan ei pidä outona sitä, että juttelette paljon hänen kanssaan. Te olette salaisia sateenkaarentekijävakoojia, ja voitte jahdata kaasujalkoja aivan rauhassa. Onko tässä ideaa? Santeri oli puhunut miettimättä asiaa etukäteen. Sanat olivat vain virranneet hänen suustaan. Hän ei tiennyt, mistä ne tulivat. Hän oli kuitenkin varma, että suunnitelma toimisi. Siinä hän oli oikeassa. Se on loistava ajatus, sanoi Silja. Mutta yksi viikko ei riitä. Teidän täytyy olla täällä vähintään kymmenen. Minä soitan rehtorille. Niin, sanoi Stefan. Sitten voimme taas tehdä ilkivaltaa. Sofia pudisti päätään. Ei, hän sanoi. Sitä emme tee. Näithän sinä, kuinka Jooniassa kävi, muistutti Sandra. Meidän täytyy saada kaasujalat ymmärtämään, että heidänkin on tultava mukaan pelastamaan maapalloa, ennen kuin on liian myöhäistä, sanoi Sara. Niin, sanoi Santeri. Meidän täytyy käyttää aseenamme tietoa. Se oli hänen mielestään niin hienosti sanottu, että hän sanoi sen uudestaan. 18
Kolmas luku 19
20
RUUSA KORPPU Oli aivan helppoa saada Sara, Sandra ja Stefan mukaan luokkaan. Ruusa Korppu oli aivan innoissaan siitä, että he halusivat seurata hänen tuntejaan. Kun rehtori oli mennyt saatettuaan heidät ensimmäiselle tunnilleen, Ruusa hymyili kasvot loistaen. Hienoa, hän sanoi. Vai kolme pientä opettajanalkua? Siinä tapauksessa olette tulleet oikeaan paikkaan. Voin antaa teille paljon vinkkejä, joita tarvitsette sitten, kun itse olette opettajia. Tärkeintä on tietenkin, että käytätte mahdollisimman paljon energiaa. Opettaja, jolla ei ole energiaa, on tuomittu epäonnistumaan. Aloittakaa heti tullessanne aamulla luokkahuoneeseen. Pienet koululaiset tarvitsevat paljon valoa ja paljon lämpöä. Lämmitys on pidettävä täysillä joka huoneessa vuorokauden ympäri. Silloin ei tarvitse säätää lämpötilaa, eikä ainakaan tarvitse palella. Stefan nosti kätensä. Ruusa hymyili hänelle. Niin, poikaseni. Sano vain, mitä sinulla on asiaa. Entä kesällä? Stefan sanoi. Pidetäänkö luokkahuoneen lämmitys täysillä myös kesällä? Ruusa Korppu hieroi käsiään yhteen. Kyllä vain! hän huudahti. Varsinkin juuri kesällä. Luokkahuoneissahan on oltava lämmintä ja mukavaa, jos joku sattuisi käyttämään niitä. Ja jos kesä onkin viileä, kesällä ja talvella ei olisi mitään eroa. Onko kukaan eri mieltä? Ei. Sitten menemme eteenpäin. Sekä Sofia että Santeri olivat viitanneet, mutta Ruusa Korppu ei ollut näkevinään heitä. Ehkä hän ei nähnytkään. Vaikutti siltä kuin hän olisi syvällä omassa maailmassaan seisoessaan luokan edessä selostamassa, miten tärkeää oli kuluttaa mahdollisimman paljon energiaa. Siitä hän oli itsekin loistava esimerkki. Hän hyppeli ylös ja alas ja heilutti käsiään ja jalkojaan ja säteili kuin aurinko ja hehkui kuin uuni. Luokassa oli yli 25 astetta lämmintä. Vaikka Ruusa Korppu hikoili kuin maratonjuoksija, hänellä oli yllään valtava oravannahkaturkki. Se ulottui nilkkoihin asti, ja koska hän oli pienikokoinen ja aika paksu, se sai hänet näyttämään neliskanttiselta. Hän kuivasi puoli litraa hikeä otsaltaan turkinhihalla ja nauroi innoissaan. Ehkä joku teistä ihmettelee, miksi minä käytän sisällä turkkia? 21
Hän jatkoi, ennen kuin kukaan ehti vastata. Inhoan palelemista. Haluan paljon mieluummin hikoilla, koska silloin voin mennä pitkään, ihanaan suihkuun. Käyn suihkussa kymmenen kertaa joka päivä. Olen siellä kauan. Silloin tulen puhtaaksi. Ja meidän on oltava puhtaita. Kun hanoista vettä näin valutetaan, niin silloin tää asia on mallillaan. Ei sairastu puhtaana, ei milloinkaan, siis veden me annamme virrata vaan. Niin, se oli pieni runo, joka kertoo siitä, miten tärkeää on käydä usein lämpimässä, ihanassa suihkussa. Opetelkaa kaikki se ulkoa huomiseksi. Onko kukaan huomannut tässä mitään epäselvää? Kyllä, sanoi Santeri. Pitkä, lämmin suihku kuluttaa paljon energiaa, ja puhtaaksi tulee lyhyemmässäkin ajassa. Eikä se pidä paikkaansa, ettei puhtaana sairastu. Päinvastoin, sillä Ruusa Korppu katsoi häneen ankarasti. Viittasitko sinä? En, sanoi Santeri, mutta... Aivan niin, minustakaan sinä et tehnyt sitä, sanoi opettaja päätään pudistaen. Muistakaa aina ensin nostaa käsi pystyyn, kun haluatte sanoa jotakin. Muuten siitä tulee vain epäjärjestystä. Santeri nosti kätensä. Ruusa Korppu katsoi toiseen suuntaan ja jatkoi. Ongelmana on tietysti se, että vaatteet tulevat hikisiksi, varsinkin alusvaatteet. Mitä silloin teemme? Sandra nosti kätensä. Ruusa Korppu nyökkäsi hänelle. Sinulla taitaa olla ehdotus, pikku ystävä. Kerro se. Käymme harvemmin suihkussa, sanoi Sandra. Ruusa Korppu avasi suunsa. Sitten hän sulki sen ja tuijotti Sandraa ja hänen kasvonsa muuttuivat hitaasti punaisiksi. Näytti kuin hänen päänsä ratkeaisi. Sitten hän avasi taas suunsa ja alkoi nauraa. Ruusa Korppu nauroi vedet silmissä, ja paksu pieni vartalo hytkyi turkin alla. Hänen naurunsa ei ollut pelottavaa, pilkallista tai hysteeristä. Päinvastoin. Se oli sydämellistä ja vapauttavaa. Se oli niin tarttuvaa, että koko luokka alkoi nauraa mukana, vaikka kukaan ei ymmärtänyt, mille he nauroivat. Jopa sateenkaarentekijät nauroivat. Ruusa Korppu on ehkä kaasujalka, ajatteli Santeri. Mutta ainakin hän on hyväntuulinen. Se oli hassuinta, mitä olen kuullut, opettaja sanoi kuivatessaan naurunkyyneliä turkinhihaan. Käymme harvemmin suihkussa. On sekin ajatus. Ja sinä aiot opettajaksi. Mitä luulet tapahtuvan, jos sanot oppilaillesi, että heidän on käytävä harvemmin suihkussa? 22
En tiedä, sanoi Sandra ja punastui. Mutta minä tiedän, sanoi Ruusa Korppu naurusta hytkyen. Heistä tulisi kasa pieniä lantatunkioita. He olisivat niin täynnä likaa, että voisit kerätä sitä heidän varpaidensa välistä. He haisisivat niin pahalta, että sinun täytyisi pitää nenästäsi kiinni opettaessasi heitä. Heidän korvistaan valuisi niin paljon likaa, etteivät he kuulisi sanaakaan siitä, mitä yrittäisit opettaa heille! Käymme harvemmin suihkussa. Se oli päivän paras juttu. Ymmärrän, että tämä riittää nyt. No niin, pojat ja tytöt. Nyt on välitunti. Näemme varttitunnin kuluttua. Menen lämpimään suihkuun siksi aikaa. Se teidänkin pitäisi tehdä. Se puhdistaa aivot. Tässä on liikuntasalin pukuhuoneen avain. Seuraavalla tunnilla meillä on kirjallinen koe. Te nähtävästi tarvitsette sitä. Ei, Emma. Luokkaa ei tarvitse tuulettaa. Minun tunneillani ikkuna on raollaan koko päivän. Hei sitten! Opettaja purjehti ulos luokkahuoneesta. Useimmat oppilaista menivät pukutiloihin suihkuun. Sateenkaarentekijät kokoontuivat koulun pihan nurkkaukseen. Tuo on ehdottomasti pahinta, mitä olen kuullut, sanoi Sara. Tuo nainen on oikea ympäristötuholainen. Niin, sanoi Stefan. Mutta hän on aika vakuuttava. 23
Ja hauska, sanoi Sandra. Vaikka hän oli eri mieltä minun kanssani, hän ei suuttunut. En usko hänen olevan itsekäs ja häikäilemätön, niin kuin Silja sanoo. Uskon hänen olevan vain varma siitä, että hän on oikeassa. Siksi hän on niin innoissaan. Niin kuin se tekisi asiaa sen paremmaksi, sanoi Sofia. Se tekee hänestä vain vaarallisemman vastustajan. Ei välttämättä, sanoi Sara. Sillä jos hän ei ole itsekäs, meidän täytyy vain saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän on väärässä. Siitä ei tule helppoa, sanoi Santeri epäilevästi. Kuka on sanonut, että sen pitäisi olla helppoa? kysyi Stefan hieman ylimielisesti. Ei kukaan, mutisi Santeri. Mutta olisi helpompaa, jos se olisi helppoa. Santeri on oikeassa, sanoi Sofia. Siitä tulee todella vaikeaa. Ruusa Korppu rakastaa helppoa elämää. Luulen, että hän on tullut siitä riippuvaiseksi. Santeri nyökkäsi. Tarkoitin juuri sitä, hän sanoi. Kun he taas tulivat tunnille, opettaja ja useimmat oppilaat olivat puhtaita ja vastapestyjä. Ruusa Korppu oli vaihtanut vaatteitakin. Jopa turkki oli vaihtunut. Hän kertoi tämän olevan ketunnahkaa, ja että hän oli lähettänyt sen toisen pesulaan taksilla, koska se haisi hieltä. Vaikka ikkuna oli raollaan, luokan lämpötila oli noussut 30 asteeseen. Ruusa Korppu oli jo alkanut hikoilla. Paksut hikikarpalot tippuivat otsalta koepapereille hänen jakaessaan niitä. Olen laatinut kymmenen kysymystä, hän sanoi. Voitte rastittaa A-, B- tai C-vaihtoehdon. Oikeasta vastauksesta saa viisi pistettä. Melkein oikeasta saa kolme pistettä. Väärästä vastauksesta saa nolla pistettä. Ryhtykää työhön. Syön sillä aikaa evääni. Hän otti esiin muovirasian ja maitotölkin laukustaan. Hänellä on sentään oma eväsrasia, ajatteli Santeri ja katsoi paperia, jonka oli saanut. Siinä luki: 24
ENERGIAKYSYMYKSIÄ ENERGISILLE OPPILAILLE 1. KULUTTAMINEN A. Kuluta mahdollisimman paljon. Ota huomioon yksilölliset tarpeet. B. Älä kuluta enempää kuin sinua huvittaa. On väsyttävää kuluttaa liikaa. C. Älä kuluta enempää kuin tarvitset. Tarvitset vähemmän kuin luuletkaan. Vie tarpeettomat tavarat kierrätykseen. 2. LÄMMITYS Huoneiden sopiva sisälämpötila on A. noin 25 astetta B. noin 20 astetta C. vähintään 30 astetta. 3. TUULETUS A. Pidä ikkunat ja ovet raollaan koko ajan. Silloin huoneet pysyvät lämpiminä ja samalla ilma raittiina. B. Tuuleta silloin tällöin vähän aikaa. C. Älä tuuleta koskaan. Mene mieluummin kävelylle. 4. LOMAMATKAT A. Matkusta mahdollisimman kauas lomilla ja viikonloppuisin. B Matkusta usein pakettimatkoille. Se on halvinta ja usein paras vaihtoehto. C. Suosi myös lähimatkailua lomillasi. 5. KOULUMATKAT A. Kävele tai pyöräile koulumatkat mahdollisimman usein. B. Pyydä äitiä tai isää viemään sinut autolla kouluun. Silloin säästät aikaa ja voit tehdä läksyt aamulla. C. Matkusta samalla kyydillä jonkun luokkatoverisi kanssa. 6. ROSKAT A. Laita kaikki roskat muovipussiin ja vie ne roska-astiaan. Se tyhjennetään kyllä riittävän usein. B. Laita kaikki roskat pussiin ja hautaa se maahan. C. Käytä uudestaan se, minkä voit. Lajittele. Vie muovi, paperi, lasi ja metalli kierrätykseen. 25
7. SÄHKÖ A. Käytä mahdollisimman paljon sähköä niin usein kuin voit. Sähköiset apuvälineet helpottavat elämää. B. Käytä vähän kerrallaan, mutta mahdollisimman usein. Jos sinulla on kaksi televisiota, anna vain toisen olla päällä koko ajan. C. Sähkö on kallista. Käytä valoa, televisiota ym. vain sen verran kuin tarvitset. Lämmitykseen on sähköä parempia vaihtoehtoja, kuten kaukolämpö, maalämpö, lämpöpumppu, puupilkkeet tai pelletit. 8. VALO A. Pidä valot päällä koko ajan olohuoneessa, kylpyhuoneessa ja keittiössä. Muuten voit sammuttaa valot niistä huoneista, joissa et ole. B. Käytä mahdollisimman paljon valoa ulkona ja sisällä. Silloin talossa on viihtyisää. Lisäksi talosi muistuttaa majakkaa, jonka voi nähdä jo kaukaa avaruudesta. C. Käytä valoa säästeliäästi, ainoastaan silloin, kun tarvitset sitä. 9. VESI A. Anna veden valua kaikista hanoista koko päivän. B. Ei sinun tarvitse miettiä, kuinka paljon käytät vettä. Sitä on kyllä riittävästi. C. Muista, ettei monissa maissa ole puhdasta vettä. Älä käytä enempää kuin tarvitset. 10. UUSIUTUVAT ENERGIALÄHTEET A. Kokeile. Vertaile. Sähkö voi olla hyvä ratkaisu, mutta myös puulämmitystä voi silloin tällöin käyttää. B. Käytä ennen kaikkea niitä energialähteitä, jotka uusiutuvat: tuuli, aurinko, vesi, bioenergia. Jos mahdollista, hyödynnä aurinkoenergiaa esimerkiksi veden lämmittämiseen. C. Käytä sähköä! Sitä saa helposti miltä tahansa sähköyhtiöltä. Muista: yksinkertaisin vaihtoehto on usein paras! 26