Vartiovuoren Tytöt ry 4/2008
Päätoimittajan terveiset Vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin tämän vuoden Hilparit. Joulujuhlaa lähestyttäessä lehden taittaminen ja juttujen tekeminen tuntuu aina helpottuvan, nythän tämä on jo hauskaa! On mukavaa huomata, miten juttuihin ja kuvituksiin on nähty vaivaa, ja erityisesti lehden kansikuva hymyilyttää, ainakin lehden taittajia. Hilparin toimitukselle saapunut kansikuvaehdotus oli aikamoinen yllätys, ja Marja-Leena taitaakin olla nimimerkki joltain innokkaalta Hilpari-fanilta kolon seinän takaa... Tämän lehden myötä päätän päätoimittajapestini. On ollut opettavaista toimia lehden toimittajana, ja viime aikoina myös taittajana, ilman erikoisempaa koulutusta tai kokemusta. Tekemällä ja kokeilemalla on opittu käyttämään taitto-ohjelmia ja muokkaamaan tiedostoja kun lehdestä on paisunut painokelvoton jättiläinen, ja mietitty miten saada kaikki innostumaan lehden teosta. Nyt koen tehneeni lehden parissa kaiken, mihin pystyn ja toisaalta kaiken mitä olen halunnutkin: Hilpari on niin lippukunnan kuin myös itseni näköinen paketti. Kiitän ja kumarran, Kallu Lippukuntalehti Hilpari ilmestyy neljä kertaa vuodessa, yksi lehti kevätjuhlassamme ja yksi joulujuhlassa. 2 Päätoimittajan yhteystiedot: Karla Kallu Vallila karla.vallila@varty.fi p. 040 706 21 52
Hilpari 4/2008 Sisällys Päätoimittaja Karla Vallila Kansi Marja-Leena Taittajat Anna Suntio Karla Vallila Julkaisija Vartiovuoren Tytöt ry Painopaikka Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Painos 200 kpl 2 Päätoimittajan terveiset 3 Sisällys 4 Tapahtunutta 6 Sudarisivut 8 Kuka tämä johtaja on? 10 Voi ei, PJ:n kepit jäi! 11 Fretit teki mitä..? 13 Asunnottomien yössä oli tunnelmaa 14 Kenen viiri tämä on? 16 Kippurahännät ulkoilemassa 18 Näppärästi nuotiolla 19 Pinja ja Linda testaamassa kupolia 20 Hiipparissa ties monettako kertaa... 21 Meduusat telttailemassa 22 Elli-mummon laukku on ryöstetty! 23 Johtajuutta opettelemassa 24 Taskuravut kynttiläpajalla. 25 Lävellä lörpöteltyä 25 Tämän kuvan haluaisin nähdä 26 Yhteystiedot Takakannesta löydät kynttilöiden valmistusohjeen. 3
TAPAHTUNUTTA Ensimmäistä luokkaa suoritettiin Nuuksiossa Joukko vaeltajia matkasi 7.-9.11. Nuuksioon järjestämään ja suorittamaan I-luokan luokkasuoritusta. Viikonlopun aikana järjestäjät joutuivat totuttelemaan tekemättömyyteen ja suorittajat saivat tehdä asioita senkin edestä. Positiivisella asenteella ja hyvillä eväillä kaikki kuitenkin selvisivät viikonlopusta. Onneksi suot eivät olleet vielä märempiä! PS. Jos löydät viimeisen yörastin, jokta sen viejäkään ei enää löytänyt, ilmoita toimitukselle. Maastoretkillä ruoka valmistetaan joko nuotiolla tai trangioissa. Johtajahuoltoa Vuorilahden kurssikeskuksella VAO eli Vaeltajaosasto (kaikki johtajat) tekivät yhteisen retken Vuorilahteen marraskuun lopulla. Tarkoituksena oli huoltaa itseään, ladata akkuja ja kohottaa yhteishenkeä. Viikonlopun aikana mm. katseltiin elokuvia, laulettiin Sing Staria, pelattiin lautapelejä, syötiin, syötiin ja syötiin vähän lisää. Lauantaipäivälle mahtui myös lahjapaperiaskartelua sekä toimintakoulutusrasteja ja -harjoitteita. Hauskaa oli taas ja innolla jäämme odottamaan seuraavaa vuosihuoltoa. Sing Star on johtajistomme bravuuri. Juorumäki täyttyi kirkkokansasta Muutama johtaja Vartiovuorelta osallistui Vartiokylän seurakunnan järjestämän metsäkirkon järjestelyihin 3.12. Adventtimetsäkirkko pidettiin Puotilan kappelin läheisyydessä. Kirkkohetken aikana partiolaiset pääsivät mm. morsettamaan päivän sanaan liittyvän viestin. 4 Miten morsettaisit Minä olen täällä?
Kolon ovet auki ovikelloa soittamalla Vartiokylän kololle on hankittu ovikello. Kun saavut kololle ja kolon ovi on lukossa, soita ovikelloa niin ovi riennetään avaamaan. Hilparin lukijakuntaa Vastaa Hilparin lukijakyselyyn! Tämän lehden välissä saat erillisen paperin, nimittäin Hilparin lukijakyselyn! Vastaa kyselyyn ja auta meitä kehittämään yhteistä lehteämme. Kyselyn tuloksia pohditaan Hilparissa 1/09. Kämppä täynnä Simpukoita! Simpukat-lauma teki ensimmäisen yöretkensä Korpitörmän partiokämpällä 1.-2.11. Retki sisälsi makaronilaatikkoa ja makeita muistoja. Simpukat lähtivät aikaisin lauantaiaamuna autoilla kohti korpitörmää. Paikan päällä päästiin tutustumaan kämppään ja majoittumaan. Hälinää riitti! Sudenpentuja oli 13 ja johtajia kaksi. Retken aikana tutustuttiin karttaan ja suunnistettiin, saunottiin sekä leikittiin. Ääntä ei aina-kaan puuttunut ja mukavasti ehdittiin myös leikkiä ja jutustella vartiolaisten kanssa. Shell Helmisimpukka - meille parempaa ruokaa kaikui kämpän parvella. Simpukoiden matka kohti Helmiä jatkuu... Simpukoiden retkellä syötiin hyvää ruokaa. TKSTI Anna Suntio KUVAT Anna Suntio ja www.shell.com
SUDARISIVUT Joulukorteista on kadonnut värit, ja samannäköisissä korteissa onkin 10 eroavaisuutta. Löydätkö ne? Etsi eroavaisuudet ja väritä kuvat, oikeat virheet löydät sivulta 27.
SUDARISIVUT Minkälainen sää talvella kuuluisi olla? Seuraa nuolta vaikean labyrintin läpi. Löydätkö oikeaan? Oikea vastaus löytyy sivulta 27. TEKSTIT JA KUVAT Maija Rinta-aho 7
KUKA TÄMÄ JOHTAJA ON? 1.Millä nimellä sinua kutsutaan partiossa? Miksi? -Erikaksi. Koska se on mun nimi. Ja jotkut sanoo Erkiksi. 2.Mitä teet tällä hetkellä VarTyssä? -Johdan pikkupandoja! 3.Mitä teet kun et ole partiossa? -Tapaan kavereita ja olen himassa. 4.Koska ja miksi aloitit partion? -Aloitin seitsemän vuotiaana kaverin kautta. ERIKA 6.Missä ryhmissä olet ollut? Entä mitä ryhmiä olet johtanut? -Sudarina olin Vesikirpuissa ja vartiolaisena ensin Kyissä ja sen jälkeen Opossumeissa. Oppareissa olen vieläkin. Olen johtanut Pahkasikoja yhden vuoden ja Pikkupandojen kanssa tämä on toinen vuosi. 7.Mikä on paras partioon liittyvä muistosi? Entä kurjin? -Paras viime kesän kesäleiri Aihki ja kurjin se aika kun Myyrät ja Kyyt yhdistyi. Me ei tykätty toisistamme yhtään =D. 8.Mikä on paras partioleikki? -PIMEÄPIILONEN. Sekä telepatia. Erika Aihkin leikkililjassa. 5.Minkä leikin opettaisit uusille vartiolaisille viidessä minuutissa? -Pimeäpiilosen. Se on pikkupandojen lemppari! 9.Mikä on parasta retkiruokaa? Entä kotiruokaa? -Retkiruokaa tomaattimakaroonitonnikalamössö ja kotiruokaa mummin lihapullat. 10.Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? -Varmaan vielä opiskelemassa. Ja tietenkin partiossa.
11.Mitä partioon liittyvää tapahtumaa odotat eniten (esim. kesäleiri, joulujuhla jne.)? -Ensi kesää ja kesäleiriä. Kesäleireillä on aina kivaa. Odotan myös itsenäisyyspäivää. 12.Mitä ilman et voi lähteä retkelle? Entä mitä turhaa otat usein mukaan? -Ilman eväitä ei lähdetä. Vaatteita tulee aina liikaa mukaan. 13.Mitä teet mieluiten retken tai leirin jälkeen? -Menen suihkuun ja katson viikonlopun TV ohjelmat. 14.Tyhjennätkö rinkan heti kotiin tultuasi? -En. 15.Jos saisit muuttaa lippukunnassamme yhden asian, mikä se olisi? -En lähtisi muuttamaan mitään. Kaikki on hyvin näin. Jos jotain olisi ihan pakko muuttaa, niin johtajistolla voisi olla vieläkin parempi yhteishenki. 16.Jos olisit eläin, mikä olisit? -Mursu ehdottomasti. 17.Maasto- vai kämppäretki? -Kummatkin tasapuolisesti. Jos pitää valita niin maasto. 18.Luetko Hilparin netistä vai paperiversiona? -Paperiversiona. 19.Hame vai housut? -Housut ehdottomasti. 20.Kesä vai talvi? -KESÄ. Venla ja Erika viettämässä Yrjönpäivää. 22.Laulatko vai huudatko? -Huudan vaikka yritän laulaa. 23.Mitä teet vastattuasi näihin kysymyksiin? -Koulujuttuja ja menen nukkumaan. 24.Keksi itsellesi kysymys ja vastaa siihen. -Miltä nyt tuntuu? Hyvältä tuntuu kiitos kysymästä. 25.Vapaa sana -Olkaa onnellisia ja älkää murehtiko! 21.PJ vai laavu? -hmm. Varmaan PJ. Ainakin talvella. Kesällä laavu. HAASTATTEILJANA Karla Vallila HAASTATELTAVANA Erika Ijäs KUVAT Arkisto 9
Voi ei, PJ:n kepit jäi! Jääkarhujen retkiltä on vuosien aikana jäänyt harvinaisen paljon tärkeitä tavaroita Helsinkiin. Tämän syksyn retkellämme jäivät puolijoukkueteltan kepit. Silloin muistelimme, mitä kaikkea muutakin on joskus unohtunut. Vaikka puuttuvat tavarat ovat olleet retken onnistumisen kannalta tärkeitä, silti aina olemme jotain keksineet ja retki on lopulta onnistunut. Ei saa siis luovuttaa, jos jotain on jäänyt (ei mekään luovutettu) tai parempi tietysti, jos ei edes unohda mitään:) PJ:n kepit: Huomattiin siis tämän syksyn retkellä keppien jääneen kotiin. Mietimme eri vaihtoehtoja, muun muassa lähteä hakemaan niitä Helsingistä, mutta todettiin, että kaikkein helpointa on tehdä itse omat kepit. Kepit valmistuivat helpolla ja toinen löytämistämme keskisaloista (ensimmäinen meni poikki puolimatkassa teltalle) oli juuri oikean mittainen. Eikä mennyt edes kauaa aikaa. Trangiat: Vuosi sitten syksyllä menimme Sipooseen Brännbergetille maastoon ja silloin trangiat jäivät kololle. Ilman niitä emme olisi saaneet lämmintä ja kypsää ruokaa koko viikonloppuna, joten soitimme puolet Vartyn johtajista läpi, mutta kukaan ei päässyt tuomaan niitä. Iltapalanuudelit söimme raakoina, ja osalle jäi siitä elinikäisiä traumoja. Aamulla kuitenkin puuroaikaan saimme trangian, kun Sipoossa muutaman kilometrin päässä yöpaikaltamme asuvan Jääkarhun äiti toi. Loppuretken ruuat saatiin siis syötyä lämpiminä.
Osa ruuista: Parivuotta sitten lähdimme Vähäsuonkalliolle maastoon laavulla. Kuitenkin ne ruuat, jotka olivat olleet kololla jääkaapissa, jäivät sinne. Mutta se ei haitannut, koska sairastumisien takia retkelle lähtikin vain neljä ihmistä kuuden sijaan, joten kuivaruuatkin riittivät hyvin. Syötiin jääkaapin ruuat sitten kokouksessa. Kartat: Ensimmäisen vartiovuoden jollakin retkellä jäivät kartat kokonaan monistamatta monistuskoneongelmien takia. Vasta retkellä lauantaiaamuna se kuitenkin huomattiin. Onneksi kämpällä sattui olemaan ylimääräisiä karttoja, joita sitten käytimme. Kämpän avain: Se unohtui hakea kokonaan myös jollakin ensimmäisen vartiovuoden retkellämme. Toisella puolella kämppää oli meidän onneksemme toinen ryhmä retkellä, ja ovet saatiin auki ja päästiin sisälle nukkumaan. Ensimmäisen yön olimme olleet maastossa. Pahin oma unohtunut tavara: Mietimme myös, että mikä on ollut jokaisen pahin henkilökohtainen kotiin unohtunut tavara. Ruokakamat tai osa niistä oli jäänyt monelta kotiin, samoin taskulamppu ja pyyhe mainittiin pahimmiksi unohduksiksi. Kuitenkin kaikkein paras unohduksista oli yksimielisesti makuupussi, jonka Maija jätti (tai se putosi rinkasta ennen kuin rinkka meni autoon) kaksi vuotta sitten talvella. Mutta kyllä ilman sitäkin pärjäsi pakkasella, kun PJ:ssä oli tarpeeksi lämmintä:) FRETIT TEKI MITÄ..? TEKSTI Jääkarhut KUVA Maija Rinta-aho Fretit kävivät retkellä, mutta mitä ihmettä siellä tapahtuikaan? Listaa paperille 35 adjektiivia, eli sanoja jotka vastaavat kysymykseen millainen jokin on. Täytä sen jälkeen adjektiivisi retkitarinan aukkoihin ja lue koko tarina Frettien puuhasteluista! 1 Fretit saapuivat 2. kololle klo. 18.00 josta lähdimme 3. vanhempien kyydeillä kohti 4. suvirannan parkkipaikkaa. Sieltä suuntasimme kohti 5. kämpän lähimaastoon. Perille päästyämme pystytimme 6. PJ: n ja menimme nuk-
kumaan. Kaikki muut nukkuivat 7. PJ: ssä paitsi 8. Reetta, 9. Sara ja 10. Inka, jotka nukkuivat taivasalla. Aamulla herättyämme teimme 11. puuroa. 12. aamupalan jälkeen lähdimme suunnistamaan 13. Kiiran ja 14. Venlan kanssa. 15. suunnistukselta palattuamme loppuilta kului 16. nuotion ja 17. ruuan kanssa. Lopulta kaikki 18. Fretit menivät nukkumaan. 19. sunnuntaiaamuna söimme taas 20. puuroa, pakkasimme 21. tavaramme ja lähdimme parkkipaikalle odottaman 22. kyytejä. Pian kaikki 23. vanhemmat saapuivatkin ja kaikki 24. frettiä pääsivät 25. kotiin. Retkellä mukana olivat: 26. Nina 27. Marika 28. Reetta 29. Inka 30. Sara 31. Annina 32. Jonna sekä tietysti johtajat: 34. Venla 35. Kiira TEKSTI Kiira Virolainen
Vartiovuorelaiset auttoivat ja palvelivat Asunnottomien yössä Itä-Helsingissä järjestettiin ensimmäistä kertaa Asunnottomien yö -tapahtuma 17.10.2008. Asunnottomien yö on jo perinteiseksi muodostunut tapahtuma Helsingissä ja tänä vuonna tapahtuma laajeni myös itään, Myllypuron kirkolle. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota asunnottomille yösija ja ruokaa sekä luoda yhteisöllisyyttä. Illan aikana syötiin ohjelmasta ja musiikista nauttien ja hiljennyttiin yhteislaulujen jälkeen ehtoollishetkeen. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä monien alueen toimijoiden kanssa. SPR:n, itä-helsinkiläisten seurakuntien ja Diakin opiskelijoiden lisäksi partiolaiset järjestivät tapahtuman mukana oli yli kymmenen partiojohtajaa Vartiovuorelta. Vartiovuoren Tytöt ja Vartiovuoren Pojat vastasivat ruoan tarjoilusta ja auttoivat vaatteiden jaossa ja muussa ohjelmassa. Itä-Helsingin toimijoiden kanssa on tullut vuosien saatossa järjestettyä monenlaista tapahtumaa. On hienoa, että voimme partiolaisina olla mukana rakentamassa parempaa yhteiskuntaa noudattaen Auttaa ja palvella -partioihannettamme. Vartiovuoren Tytöissä perinteiseksi palvelutempauksiksi ovat muodostuneet verenluovutus, erilaiset keräykset kuten Nälkäpäivä- ja Yhteisvastuukeräys sekä yhteydenpito vanhuksiin ja kummilapseemme. Tänä vuonna viemme vielä perinteiseen tapaan joulukalentereita vanhainkoteihin ja lapsille. Jatkamme myös viime vuonna käynnistynyttä yhteydenpitoa veteraaneihin kutsumalla heidät mukaan adventtimetsäkirkkoon ja joulujuhlaamme. Parasta on huomata, että näistä yhteisöllisistä tapahtumista ja teoista on tullut tärkeä osa lippukuntamme arkea. Vartiovuorelaisia partiojohtajia jakamassa ruokaa ja lajittelemassa vaatteita. TEKSTI Anna Tikkanen KUVAT Anna Suntio 13
KENEN VIIRI TÄMÄ ON? Viiristä omin sanoin: Me kaikki sitä tehtiin, mut Elsa teki meille ton hienon skorpionin kuvan siihen! Viiri kuuluu Skorpionit-vartiolle, johon kuuluu seitsemän innokasta, 11-vuotiasta vartiolaista: Emma, Elsa, Taisia, Hanna, Annika, Suvi ja Pihla. Ryhmää johtavat MAAILMAN PARHAAT JOHTAJAT Annika ja Elisa. Vartio on perustettu vuonna 2007, ja vartion toinen toiminta vuosi on puolessa. Skorpareiden kokouksissa sattuu ja tapahtuu, parasta ovat leikit ja se, kun aina välillä Elisa heitetään hiekkalaatikkoon. Kivaa on kanssa tehdä pojille jekkuja. ;) Ryhmässämme on hyvä yhteishenki ja kaikilla on kavereita. ME OLLAAN KAIKISTA PARHAITA EIKÄ PAREMPIA OO KOSKAAN. TEKSTI Skorpionit KUVA Annika Ijäs
Tuore Vaeltajaryhmä Metsässä (kämpän pihassa) Perjantaina retki alkoi sillä, kun kämpän pihassa huomattiin, että PJ:n kepit ovat Helsingissä. (Onnittelut Maija ja Sallis!) Saatiin teltta kuitenkin ripeästi pystyyn, vaikkakin ensimmäinen keskisalko meni poikki ennen kuin edes teltan luo se oltiin saatu. Illalla pidettiin kipinää, paljastettiin salaisuuksia (Etenkin Maija järkytti kaikki jutuillaan) ja kuunneltiin ipodeja. Kovaääninen Nora (?) häiritsi Salliksen unta, mutta Sallis syytti Maijaa. Lauantaina pienet Jääkarhuiset vietiin metsän keskelle ohuen putkikartan kanssa ja Maija + Sallis laiskistelivat autolla piparirasian kanssa odottelemaan maaliin, jonne pienet, kuraiset Jääkarhuiset saapuivat. Ruuan jälkeen oli Noran (!), Emman ja Mimmin järjestämä kisa Maijalle ja Sallikselle, jonka Maija voitti (lahjomalla). Illalla keinuttiin VarPojen keinussa, kiljuttiin ja laulettiin ipodin säestyksellä. Toisen yön vietimme kammissa. Nora, Emma ja Mimmi eivät halua muistella iltaa. Maijaa ja Sallista ei kuitenkaan pelottanut, paitsi Sallista vähän. Sunnuntai oli sunnuntai. Mukana: Ylipelottava Maija (Ihminen???) Paljon nukkuva Sallis (mutta edistystä tapahtunut) Heikkohermoinen Emma (lietsoi paniikkia) Heikkohermoisempi Nora (väsynyt, lähestyy Sallista) Panikoiva Mimmi (varsinkin punainen valo) Jääkarhuista tuli vaeltajaryhmä, kun heidät koulutettiin syksyn vj-kurssilla vartionjohtajiksi. 15 TEKSTI Jääkarhut KUVAT Anna Suntio
Kippurahännät ulkoilemassa Minipossut on vartio, joka koostuu juuri nousseista sudenpennuista. Meihin kuuluu yhdeksän 4.-luokkalaista reipasta lapsosta ja kaksi vähän vanhempaa lapsosta, alias johtajat Elina ja Krista. Teimme ensimmäisen maastoretkemme kämpän läheiseen metsään. PE 24.10. Lähdemme kololta kello 18:00. Näin luki retkikirjeessä ja näin myös tapahtui. Kuuden jälkeen Elina ja Krista istuivat mukavasti pakettiauton takakontissa ja Silja ja lapset köröttelivät henkilöautoilla kohti Pornaisia. Perille päästyämme roudasimme tavarat metsikköön ja aloimme pystyttää laavuja. Se kävi melko nopsaan loppujen lopuksi, vaikka jotkut Minipossuista eivät olleet koskaan pystyttäneet laavuja, vaikka oli pilkkopimeää ja vaikka yhden laavun paikkaa piti vaihtaa kerran. Iltapalana oli yllätys yllätys ruisleipää! Juustolla ja kinkulla. Lopulta kömmimme kaikki makuupusseihin ja nukuimme sateisessa metsässä. LA 25.10. Herätys tapahtui 07:00 eli liian aikaisin Kristan makuun. Keittelimme trangioilla ahniinmaukasta kaurapuuroa, joka jäi vähän raa aksi ja lopulta jäähtyi. Mutta kukaan ei valittanut, vaikka muutamat Minareista sytyttivätkin trangiapullon palamaan. Mutta se oli puhdas vahinko eikä isompaa vahinkoa sattunut. Aamupalan jälkeen lööbailimme ja leikimme. Ennen puoltapäivää pikku vartiolaiset lähetettiin suunnistamaan. Reitti ei ollut vaikea ja rasteja oli vain neljä. Molemmat Minipossuryhmät löysivät rastit ja osasivat melkein tehdä kaikki rastien tehtävät. Mutta olihan
III-luokan asioita jo kovasti kokouksissa harjoiteltukin. Suunnistuksen aikana Krista, Elina, Silja ja Jannika (joka ei osallistunut suunnistukseen) kuntoilivat nuotiopaikalle rakentelemaan havulaavua. Siitä tuli hieno, vaikka Elina hylkäsikin muut lähteäkseen ruokarastille miehittämään. Iltapäivällä väsyneet vartiolaiset palasivat leiriin ja hengähtivät hetken. Pian taas syötiin. Myöhemmin harjoittelimme, kuinka pilkkoa puuta kirveen, sahan ja puukon avulla. Kaikilta se sujui mallikkaasti ja veistelimme hetken keppejä, ennen kuin leikimme taas. Illalla, kun oli jo pimeää, vartiolaiset kävelivät läpi Kristan ja Jannikan värkkäämän naruradan. Harmillista kyllä, kaikki kulkivat sen lopusta alkuun, joten pari mukavaa paikkaa, jotka oli rataan suunniteltu, jäivät välistä. Mutta Krista ja Elina loikkivat pusikossa ja aiheuttivat lisähaastetta sokoille vartiolaisille. Sen jälkeen pakkasimme ruoat mukaan ja suuntasimme kämpän nuotiopaikalle grillailemaan makkaraa, vaahtokarkkeja ja syömään vohveleita. Aijai kun oli hyvää. Pikkuhiljaa alkoi tulla kylmä. Menimme keinumaan hetkeksi nuotiopaikan viereiseen tukkikeinuun aiheuttaen Kristalle mustelmia. Vihdoin taituroimme pimeän pusikon läpi takaisin leiriin ja kävimme nukkumaan. SU 26.10. Yöllä oli aivan hirveän kova tuuli. Pelkäsimme, että puut kaatuvat niskaan, tai että laavut lähtevät lentoon, mutta onneksi ne oli hyvin pystytetty. Aamulla vain yksi laavun pussi oli tuulen mukana lentänyt. Taas teimme puuroa trangialla ja tällä kertaa mitään ei sytytetty palamaan. Koko aamun sataa tihkutti vettä ja kun leiri oli purettu ja kyydit saapuivat, jokainen oli aivan litimärkä ja kylmissään. Kuivia hanskoja ei ollut enää kellään. Mutta onneksi päästiin jo kotiin ja lämpimään suihkuun. Johtopäätös: Kaikilla oli varmaan hauskaa ja jokainen oppi jotakin uutta. Seuraava retkemme tulee olemaan ensi vuoden puolella. Saa nähdä, mitä kivaa keksitään seuraavaksi. TEKSTI Krista Nyström KUVAT Krista Nyström ja Anna Suntio Vasemmalla ryhmäkuva retkeilijöistä. Kuvasta puuttuu Elina. Ylhäällä kämpän kaivo, josta saatiin vettä.
NÄPPÄRÄSTI NUOTIOLLA Näppärästi nuotiolla -palstalta löydät herkulliset ohjeet retkiltä tuttujen ruokien valmistamiseen. FRETIT PITÄVÄT BATAATISTA Fretit kokeilivat edellisellä kämppäretkellään uutta kasvisruoka reseptiä, bataatti-porkkana vuokaa. Resepti todettiin hyväksi ja oikein maukkaaksi, joten päätimme kertoa salaisuutemme nyt myös kaikille Hilparin lukijoille. Vuoka on todella helppo valmistaa esimerkiksi kämpän uunissa ja maistuu varmasti kaikille. Ainekset (8 henkeä) n.3 bataattia n. 1kg porkkanoita n. 4 prk. ruokakermaa VINKKI: Jos joukossa on myös niitä, jotka pitävät lihaisemmasta ruuasta, voi vuoan seuraksi paistaa esimerkiksi lihapullia. 1.Pilko bataatit ja porkkanat pieniksi ja laita ne laakeaan astiaan (mitä pienempiä paloja, sitä nopeammin ruoka kypsyy, mutta liian pienestä voi tulla mössöä!) 2.Lisää joukkoon kerma 3.Laita vuoka uuniin ja anna olla siellä 1-2 tuntia (riippuen uunin lämmitysinnokkuudesta) 4.Lisää tarvittaessa vielä kermaa, jos vuoka näyttää kuivuvan 5.Ota vuoka uunista ja ala herkutella! Mausta makusi mukaan! 18 TEKSTI Kiira Virolainen
Pinja ja Linda testaamassa kupolia Aika: 5-7.9.2008 Paikka: Pellin leirikeskus, Karjalohja Testaajat: Pinja Lehtinen ja Linda Livola Pahkasioista Olosuhteet: vaihtelevasti vettä ja ja aurinkoa. Melko märkää oli. Arvosana: 7½ Plussat ja miinukset: + sopiva kahdelle hengelle + helppo ja nopea pystyttää + hyvä sadesuoja - kiiloja puuttui - vesi tuli pohjasta läpi (unohdimme pressun) - hankala ulko-ovi TEKSTI JA KUVA Linda Livola ja Pinja Lehtinen 19
Hiipparissa ties monettako kertaa... Hiipivä Haamu on sellainen kilpailu, että sinne tekee mieli mennä vuodesta toiseen ja jos jää kerran välistä, niin harmittaa kovasti. Vaikka takana on lähemmäs kymmenen kisaa, silti vieläkään ei voi muistaa ottaa mukaan kaikkea tarpeellista, mitä edellisenä vuonna vannoi ottavansa seuraavalla kerralla mukaan. Joten päätimme kerätä havaintoja ja mukavuustekijöitä kisaa varten ja jakaa huomiomme kaikkien kanssa. Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota asun ja kyltin suunnitteluun: -KENGÄT pitää olla hyvät, koska niillä kävellään koko päivän ja seuraavana päivänä pitää todennäköisesti kyetä samoilla jaloilla kouluun tai töihin. -Hiippari on aina marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, joten kannattaa miettiä asu vuodenajan mukaan. -Näyttävä kyltti on toki kovin kiva, mutta jos vartiossanne on vain kolme jäsentä, joudut todennäköisesti kantamaan kylttiä yhden kolmasosan kisasta. Niinpä se kannattaa suunnitella helposti liikuteltavaksi. Joukkoliikenteessä muut ihmiset myös arvostavat kylttiä, joka ei aina sopivin välein kalauttele heitä päähän. Sitten vielä sellaisia varusteita, joista on ollut hyötyä, tai jotka olisi ollut kiva olla mukana: -Muistiinpanovälineet, bussilippu, aikataulukirja ja puhelinluettelon kartta (nämä on myös kisaorganisaation suosittelemia varusteita) -Kompassi (ei koskaan tiedä milloin tarvitsee ) -Villasukat (kivat kun tekee lopputehtäviä ja jalat alkaa olla muusina) -Juomapullo ja evästä (kun jano ja nälkä yllättävät, niihin on pakko vastata kilpailun aikana kannattaa myös harkita tarvitseeko varata aikaa syömiseen, sillä nälkäisenä kisaaminen ei ole kivaa) -Otsalamppu (hämäriin juonikuvioihin vähän valaistusta ja alkuvideon ajaksi kirjoitusvaloa) -Läpinäkyvä sadesuoja, jottei asu kärsi sateessa. Kertakäyttösadetakkikin on ihan toimiva kaupunkiolosuhteissa. Kannattaa myös tutkiskella sääennusteita, jotta tietää varautuuko lumi vai vesisateeseen -LEIKKIMIELTÄ, vaikka Hiippari on kilpailu, kaikista kivointa on kun lähtee mukaan reppu pullollaan huumoria :) MC Kiira ja MC Anne TEKSTI Anne Jurvanen ja Kiira Virolainen KUVA Arkisto
Meduusat telttailemassa Meduusat tekivät ensimmäisen telttaretkensä 15.11. - 16.11. kämpän PJ-paikalle. Mukana olivat Noora, Nora, Pinja, Esku ja Iiris, sekä johtajat Ellu, Rike ja Lotta. Ohjelmassa meillä oli esimerkiksi ruuan tekoa itse trangioilla ja vuolimme voiveitset. Alla olevassa ristikossa sanoja, jotka liittyvät retkeemme. Vihjeet sanaristikkoon: 1. Siinä nukutaan retkellä. 2....on yleensä viikonloppuisin. 3. Ruoka, joka on suomeksi kuuma koira. 4. Se on pehmeä ja sen voi ottaa illalla viereen. 5. Siinä kiikuttiin retkellä. 6. Se on myöhään ja siellä on toi hauskaa. 7. Sillä voidaan tehdä ruokaa rekellä ja siihen tarvitaan Marinolia. 8. Sen sisälle voi olla kaminan ja sen sisällä nukutaan retkellä. 3. hotdog 4. unilelu 1. makuupussi 2. retki 7. marinol 8. teltta TEKSTI JA KUVAT Meduusat Vasteukset: 5. keinu 6. iltashow 21
Voi hyvänen aika, Elli-Mummon laukku on ryöstetty! Taskuravut -lauma joutui järkyttävän rikoksen todistajiksi ja poliisin apureiksi, kun he autuaan tietämättöminä saapuivat kokoukseen kololle, joka olikin muuttunut rikospaikaksi! Viattomalta Elli mummolta oli varastettu käsilaukku, ja poliisi oli aivan ymmällään mahdollisesta varkaasta. Valvontakamerat olivat ikuistaneet kamalan rikoksen, ja sudenpennut pääsivätkin näkemään koko tapahtuman videonauhalta. Poliisi oli onnistunut rajaamaan epäillyt viiteen henkilöön Poliisi oli onnistunut karsimaan mahdolliset epäillyt viiteen henkilöön, jotka olivat kaikki etsintäkuulutettu. Kuulusteluihin haluttiin saada Eko-Elli, Rokkari-Riina, Diiva Diana, Pipsa Partiolainen ja Rosvo Roope. Poliisi oli aivan vakuuttunut, että joku heistä syyllistyi kamalaan rikoksen, mutta kuka sitä ei hän tiennyt. Reippaat sudenpennut päättivät auttaa poliisia ja käyttää harjoiteltuja salapoliisitaitoja rikoksen ratkaisemiseksi. Rikospaikalta löytyi monia vihjeitä Rikokseen syyllistynyt oli ollut huolimaton ja jättänyt jälkeensä monia vihjeitä. Eristetyltä rikospaikalta löytyi paljon esineitä ja tavaroita, jotka viittasivat useampaankin Salakielet vaativat paljon pohtimista... 22 TEKSTI Kaisa Porkka KUVAT Pinja Lehtinen Poliisi oli eristänyt rikospaikan. epäillyistä. Poliisi oli onnistunut eristämään myös epäillyn sormenjäljen riskospaikalta, ja sitä sai vertailla poliisin tietokannasta löytyneisiin jälkiin. Epäilty oli joko hyvin koppava ja varma rikoksensa onnistumisesta tai hän halusi jäädä kiinni, sillä hän oli jättänyt myös salakielisen jälkeensä. Hän ei ehkä ollut odottanut, että kukaan osaisi ratkaista sitä, mutta sudenpennut huomasivat nokkelina sen olevan kirjoitettu morsetus merkeillä. Sudenpennut pääsivät myös haastattelemaan Elli mummoa ja poliisia. Mutta kuka oli lopulta kaiken takana? Ahkeran selvitystyön jälkeen lähes jokaisella sudenpennulla oli kuitenkin eri epäilty mielessään. Kuka siis oli kaiken takana? Yhtäkkiä oveen koputettiin, ja sen takaa löytyikin käsinkirjoitettu viesti, jossa Pipsa Partiolainen myönsi olevansa kaiken takana. Hän oli aina halunnut nimensä mukaisesti liittyä partioon, mutta ei ollut koskaan lähtenyt kuitenkaan mukaan toimintaan. Hän myönsi tekonsa motiiveiksi tylsistymisen ja halun herättää huomiota. Syyllisyys painoi kuitenkin niin paljon, ettei hän voinut lopulta tehdä muuta kuin luovuttaa ja palauttaa ryöstösaaliin. Mummo oli asiasta ikionnellinen, ja lahjoitti laukustaan löytyneet makeiset ja keksit ahkerille sudenpennuille kiitokseksi suurenmoisesta salapoliisityöstä.
Johtajuutta opettelemassa Usein mietitään, mikä lopulta tekee hyvän johtajan. Johtajuuden on sanottu perustuvan paljon kokemukseen ja sitä kautta kertyvään hiljaiseen tietoon ja varmuuteen. Tänä syksynä VarTy:ssa koulutettiin uusia johtajia. VarTy järjesti kuluvan syyskauden aikana vartionjohtajaperuskurssin, jossa koulutettiin Sorsista ja Jääkarhuista vartionjohtajia. Käytännön johtamisharjoitukset yhdistyivät teorian opetteluun teoria- ja maasto-osalla sekä kaupunki-illoissa. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Korson Honkaveljien ja Kaarnapartion kanssa. Teoriaosa pidettiin syyskuussa Vuorilahden kurssikeskuksessa. Maastoosa taas Sipoonkorvessa lokakuussa. Vuorilahti kumisi ja maasto raikui, kun VJ-kurssin viikonloppuosat pidettiin. Teoriaosalta kouluttajille jäi erityisesti mieleen positiivisena yllätyksenä koulutettavien aktiivisuus ja osallistuminen. Maasto-osalla suunnitus vei voimat ihan jokaisesta mutta silti lähdettiin nurisematta hakemaan yörasteja. Tuntuu siltä, että kaikki tulevat johtajat (niin VarTy:n kuin KHV:n ja KaPa:nkin) ovat huipputyyppejä ja innostuneita partiosta! Mikä sen parempaa. Kun kolme ennaltaan toisilleen tuntematonta lippukuntaa järjestää kurssin yhdessä, joutuvat järjestäjätkin koetukselle. Jokaisen täytyy miettiä omaa tapaansa tehdä asioita: ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa, vaan useita erilaisia ja samanarvoisia tapoja. On tutustuttava uusiin ihmisiin ja lippukuntakulttuureihin ja otettava ne huomioon kurssin suunnittelussa ja toteutuksessa. On virkistävää välillä tehdä yhteistyötä täysin uusien kumppanien kanssa. Toimintaan saattaa löytyä uusia puolia tai ainakin oma näkemys partiosta monipuolisena ja kaikille juuri omanlaisenaan harrastuksena vahvistuu. On hyvä rakentaa ystävyyttä myös yli lippukuntarajojen. Siinä joutuu vanhempikin johtaja yhä jatkuvasti tarkastelemaan omaa johtajuuttaan ja opettelemaan sitä yhä uudestaan lisää ja lisää. Ja se kai lieneekin yksi johtajuuden ikuisista projekteista: johtaa itsestään esille se hyvä johtaja. VJ-kurssilaisia ja kouluttajia luottamusringissä. TEKSTI JA KUVATAnna Suntio 23
Kuinka moni teistä voi sanoa tehneensä itse kynttilöitä? Me voimme! Kävimme Taskuravut lauman kanssa tutustumassa lauantaina 22.11 Inkun Ideapajan toimintaan Korsossa, ja valmistimme Inkun opastuksella valtavan määrän upeita kynttilöitä. Puolet kynttilöistä saimme omaan käyttöömme, ja puolet kynttilöistä menee myyntiin lippukunnan itsenäisyyspäivän myyjäisiin. Tulemme myös myymään kynttilöitä itse, joten tervetuloa ostoksille! Perillä meitä odottivat isot steariinisäiliöt ja valmiiksi alustetut kynttilän sydänlangat. Inkku opasti meidät alkuun, ja pienistä alun vastoinkäymisistä huolimatta työ alkoi sujua pian kuin olisimme tehneet kynttilöitä jo vuosia. Kynttilöiden valmistus oli kuitenkin rankempaa puuhaa kuin olimme odottaneet. Hartiat ja selkä väsyivät nopeasti, sillä suurin osa työstä tapahtui koko ajan hartiatason yläpuolella. Kynttilöitä kastettiin kynttilämassaan noin 36-40 kerrosta, ja aikaa tähän kului laumaltamme noin 3,5 4 tuntia. Joten, jos joku ihmettelee kynttilöidemme hintaa, niin voimme kertoa kuinka kova työ niitä oli tehdä. Kynttilöistä tuli kuitenkin niin hienoja, että väsymys unohtui nopeasti lopputulosta ihastellessa. Retki oli oikein onnistunut, ja hymy loisti kaikkien lasten kasvoilla kun matkasimme junalla takaisin kotiin. Monet eivät malttaneet olla avaamatta laatikoita matkalla ja ihastelematta sieltä löytyviä hienoja, itsetehtyjä kynttilöitä. Talvi on antanut ensimmäisiä muistutuksia itsestään jo muutaman päivän ajan, ja tänään illalla alkoi vihdoin sataa lunta. Oli ihana sytyttää itse tehty kynttilä pöydälle ja nauttia sen hyvästä tuoksusta ja lämpöisestä valosta. Kyllä kannatti! Kynttilöiden tekeminen oli rankkaa puuhaa mutta Taskuravut selviävät mistä vaan! Lue ohje kynttilöiden tekoon lehden takakannesta. Myyjäisistä ylijääneitä kynttilöytä voi kysellä Kaisa Porkalta, kaisa.porkka@varty.fi. 24 TEKSTI JA KUVAT Kaisa Porkka
TÄMÄN KUVAN HALUAISIN NÄHDÄ Julkaisemme jokaisessa Hilparissa lukijoidemme lähettämiä hauskoja kuvia. Jos sinulla on kuva, jonka haluaisit nähdä Hilparissa, lähetä se ja lyhyt selvitys kuvasta päätoimittajalle osoitteeseen karla.vallila@varty.fi. LÄVELLÄ LÖRPÖTELTYÄ Juuri koulutettuja johtajia sudenpentuina. Sorsat Charity (vas) ja Ida olivat sudenpentuina Kuutitlaumassa. Kuvan ilmiantoi Anna Suntio. KUVA Anna Suntio Oletko kuullut mehukkaan juorun johtajakaveristasi tai muusta partiotutustasi? Ilmianna ystäväsi SuurLörpölle, sähköpostiosoitteeseen lorppo@varty.fi Maija pitää autosista, paljon enemmän kuin pojista, mutta kyllä Maija joistain pojistakin tykkää Uuden tutkimuksen mukaan Pinja avautuu vasta kun on kahdestaan ruokansa kanssa Mistä johtuu Kristan kummallinen käytös? Onkohan Ahmoilla jotakin tekemistä asian kanssa? Pinjalla on paljon vaatteita ja nyt hän on myös alkanut adoptoida vaatteita kavereilleen Anna on ollut muuttohommissa, uusi luukku siis. Lörppö toivottaa onnea uuteen kotiin. 25
YHTEYSTIEDOT Sähköpostiosoitteemme ovat muotoa etunimi.sukunimi@varty.fi. Kaikki yhteystiedot löydät myös nettisivuiltamme osoitteesta www.varty.fi. HALLITUS 2008 LPKJ lippukunnanjohtaja Anna Tikkanen p. 0400 509 731 LPKJA lippukunnan apulaisjohtaja Anna Suntio p. 040 7473 250 SPOJ sudenpentuosastonjohtaja Riikka Tikkanen p. 040 5663 228 PTOJ partiotyttöosastonjohtaja Nina Enroth p. 0400 588 739 Sihteeri Kiira Virolainen p. 050 406 8965 VARTIONJOHTAJAT JA VARTIONJOHTAJA-APULAISET Minipossut Krista Nyström p. 050 591 4784 Elina Suomela p. 040 764 4784 Pikkupandat VJ Erika Ijäs p. 0400 531 562 VJ Lotta Pajarinen p. 045 120 2804 Skorpionit VJ Annika Ijäs p. 0400 531 329 VJ Elisa Uotila p. 050 349 5503 Fretit VJ Kiira Virolainen p. 050 406 8965 VJ Venla Santalahti p. 0400 527 766 Lumikot VJ Pihla Kuikka p. 044 593 2137 VJ Laura Simonen p. 040 507 3764 LAUMANJOHTAJAT JA LAUMANJOHTAJA-APULAISET Simpukat LJ Anna Suntio p. 040 7473 250 LJ Eeva Haataja p. 041 505 6780 Meduusat LJ Riikka Tikkanen p. 040 5663 228 LJA Ellu Rinta-aho p. 044 5176 667 Taskuravut LJ Kaisa Porkka p. 040 8315 815 LJA Pinja Lehtinen p. 041 5470 909 Merisiilit LJ Maija Rinta-aho p. 050 5496 404 LJA Charlotte Carlsson p. 050 9221 357 LJA Vilma Ropo p. 040 5375 505 Tunturipöllöt VJ Nina Enroth p. 0400 588 739 VJ Johanna Sarkama p. 050 530 9802 26
MUITA LIPPUKUNNAN PESTEJÄ Taloudenhoitaja Riikka Tikkanen p. 040 5663 228 Koulutusvastaava Silja Ropo p. 050 3544 963 Huivi-, merkki- ja asustevastaava Linda Livola p. 050 3254 440 Kalustonhoitaja Anna Suntio p. 040 7473 250 Tiedottaja Anna Tikkanen p. 0400 509 731 Hilparin päätoimittaja Karla Vallila p. 040 7062 152 Oikeat eroavaisuudet: Sudarisivujen tehtävien vastaukset 1. Kuusen alla paketti 2. Joulupukin nappi 3. Tyttösen rusetti 4. Ylimääräinen kynttilä kuusessa 5. Joulukuusen tähti 6. Ä-kirjainten pisteet 7. oikealla ylhäällä tähtönen 8. Joulupukin säkin kuviot 9. tyttösen mekko 10. Joulupukin suu Oikea vastaus labyrinttiin: talvella kuuluu olla lumisadetta! 27
Kynttilöiden valmistus: 1. Tarpeeksi suuri astia (meillä ainakin n. 50cm korkea) täytetään n. 4/5 kuumalla vedellä, ja loppuosa kynttilämassalla (steariinia ja parafiinia). 2. Kynttilöiden sydänlangat mitataan sopivan mittaisiksi, ja kastetaan useita kertoja kynttiläseoksessa. Tässä vaiheessa on tärkeää, ettei lanka pääse kosketuksiin kynttilämassan alla olevan veden kanssa, tai siihen ei tartu enää steariini kunnolla, ja valmiiseen kynttilään muodostuu ilmakuplia. 3. Alustuksen jälkeen kynttilän sydänlangat kastetaan nopeasti yksi kerrallaan astiaan ja nostetaan astian yläpuolelle valumaan. Tässä vaiheessa lankojen keskeltä otetaan kahdella sormella ja peukalolla kiinni, ja vedetään langan alareunasta naru suoraksi. 4. Kun langoista ei enää valu steariinia, asetetaan se kahdella kädellä astian vieressä olevan tangon päälle roikkumaan. Tämä vaihe on tärkeää tehdä kaksin käsin, jottei kynttilöihin synny pieniä halkeemia. Kynttilät asetetaan roikkumaan sopivin väliajoin, jotta ne ehtivät jäähtyä ennen seuraavan kastamiskierroksen alkamista. Kynttilöitä kastetaan yksi kerrallaan, ja kastamisjärjestys on koko ajan sama. Meillä oli 12 kynttiläparia tehtävänä jokaisella, ja kuulemma se on sopiva väli, jonka aikana kynttilät ehtivät jäähtyä tarpeeksi ennen 5. Kun kynttilät ovat noin vajaa puoli senttiä paksuja, ei niitä enää vedetä narun päästä suoriksi. Tässä vaiheessa voi toki vielä kastamisen jälkeen taittaa hieman kynttilää, ja yrittää suoristaa sitä näin. 6. Kynttilöitä kastetaan n. 36-40 kertaa, jotta niistä saadaan sopivan paksuisia. Tämän jälkeen niiden pohjat leikataan tasaisiksi. 7. Koristelimme kynttilämme vielä röpelöreunuksilla. Kynttilät kastettiin vielä kerran yksi kerrallaan puoliväliin, ja heitettiin tämän jälkeen pussissa olevaan parafiinimassaan, joka tarttui kastettuun kohtaan kauniina röpelökoristuksena. Tämän jälkeen kynttilät kastettiin vielä kerran kokonaan, minkä jälkeen ne olivat valmiita. Itsetehtyjä kynttilöitä kuviumassa. TEKSTI JA KUVAT Kaisa Porkka