Sirkka Kupila-Ahvenniemi *5.7.1927 1.4.2012 Oulun yliopiston täysinpalvellut kasvifysiologian professori Sirkka Kupila-Ahvenniemi kuoli 1. päivänä huhtikuuta 2012 Seinäjoella 84-vuotiaana vaikean sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt Vaasassa 5. heinäkuuta 1927 ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1946 Vaasan yhteiskoulusta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kasvitiede pääaineenaan ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1954. Sirkka Kupila oli lapsena haaveillut apteekkarin urasta ja niin hän varmisti leipäpuun valmistumalla farmaseutiksi vuonna 1956. Samana vuonna hän sai päätökseen lisensiaattitutkinnon, jossa hänen ohjaajanaan oli tohtori Eeva Therman, jonka erikoisalana oli kasvisytologia. Tutkimustyö johti kasvisyöpää käsittelevän väitöskirjan valmistumiseen vuonna 1958. Siinä selvitettiin Agrobacterium tumefacies -bakteerilla kasvin varteen aiheutettujen syöpäkasvainten kehitystä, anatomiaa ja sytologiaa kolmessa ruohovartisessa kasvissa Suomen Kulttuurirahaston myöntämän stipendin turvin. Tätä aihepiiriä käsittelivät hänen myöhemmätkin tutkimuksensa useimmiten yhteistyössä Yhdysvaltoihin siirtyneen Eeva Thermanin kanssa. Sirkka Kupila lähti heti väiteltyään jatkamaan tutkimustyötään Kanadan maatalousministeriön tutkimuslaitokseen. Kasvisyöpä näet aiheuttaa taloudellista vahinkoa useissa hyötykasveissa kuten omenapuissa ja viiniköynnöksissä. Lisäksi uumoiltiin, että kasvi- ja eläinsyövissä olisi jotain yhteistä aineenvaihdunnallista pohjaa. Kotimaahan palattuaan Sirkka Kupila toimi neljä vuotta kasvitieteen assistenttina Turun yliopistossa tuomisinaan uusia ideoita ja tutkimusmenetelmiä. Tänä aikana hän oli Asla-stipendiaattina vajaan vuoden Wisconsinin yliopistossa ja osan ajasta kuuluisan kasvianatomian professorin Katha rine Esaun laboratoriossa. Häneltä Sirkka Kupila oppi, ettei kasvien morfologia ja anatomia ole niin tiukan säännönmukaista kuin mitä kotimaassa usein liikaakin korostettiin. Hän ehti hoitaa vuoden apulaisprofessorin virkaa Turussa ennen siirtymistään hiljan toimintansa alkaneeseen Oulun yliopistoon, missä hän teki elämäntyönsä. Sirkka Kupila nimitettiin kasvitieteen apulaisprofessoriksi heinäkuussa 1963 yhtenä 15 ensimmäisestä naisprofessorista ja apulaisprofessorista maassamme. Samana vuonna hän solmi avioliiton lappajärveläi- Academia Scientiarum Fennica 2012 99
sen maanviljelijän Vilho Ahvenniemen kanssa. Vuoden 1967 alusta Sirkka Kupila-Ahvenniemi nimitettiin kasvifysiologian professoriksi ja pian tämän jälkeen syntyi esikoispoika Mika. Parin vuoden kuluttua adoptoitiin perheeseen tyttövauva Sanna. Professoriäiti kertoi huvittuneena, että sairaalassa lääkärit tituleerasivat häntä emännäksi. Alansa ensimmäisenä professorina Oulussa Sirkka Kupila-Ahvenniemen tehtäväksi tuli kehittää laboratorio-opetusta sekä jatkaa omaa tieteellistä aherrustaan ja luoda ympärilleen tutkimusryhmä. Tilojen ja tutkimuslaitteiden vähäisyys vaati sinnikästä pioneerihenkeä. Vuonna 1975 Sirkka Kupila-Ahvenniemi valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi. Vasta 1984 Kasvitieteen laitos pääsi muuttamaan uusiin huolella suunniteltuihin tiloihin Linnanmaan kampukselle. Tässä vaiheessa onnistuttiin saamaan kasviaineiston kasvatukseen välttämättömiä viljelykaappeja, joissa kasvuolosuhteet voitiin säätää. Samoin onnistuttiin hankkimaan moderneja laboratoriovälineitä kasvien aineenvaihdunnan selvittämiseen. Uuden mahdollisuuden solujen hienorakenteen tutkimukseen tarjosi elektronimikroskoopin saanti myös biologien työvälineeksi. Sirkka Kupila-Ahvenniemi oli perustamassa Oulun yliopiston elektronioptiikan laitosta ja toimi sen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1977 1988. Hän suuntasi männyn silmujen kehityksen vuotuisia vaihteluja käsittelevän monivuotisen projektinsa myös solujen hienorakenteen yksityiskohtaiseen tutkimiseen, josta hän julkaisi oppilaittensa kanssa useita töitä arvostetuissa kansainvälisissä sarjoissa. Sirkka Kupila-Ahvenniemi ryhtyi 1980- luvulla kehittämään myös kasvibiotekniikan opetusta ja tutkimusta ja perusti yhdessä biokemian ja lääketieteen professorien kanssa Biocenter Oulun, joka kokosi yhteen eri alojen tutkimusryhmät. Hänen mäntytyönsä tuottivat runsaasti uutta tietoa tämän ankariin kasvuoloihin sopeutuneen puun kylmänkestävyydestä ja kukinnan säätelystä. Aluksi metsäntutkijoiden oli vaikea hyväksyä naisprofessoria alan symposioihinsa. Kaikki eivät edes uskoneet, että kasveillakin on hormoneja. Osallistumisen torjumista yritettiin perustella hankaluutena saunavuorojen järjestelyssä. Havupuiden fysiologinen ja molekyylibiologinen tutkimus on todella vaativaa verrattuna pieniin nopeasti kehittyviin mallikasveihin. Joudutaan suunnittelemaan uusia analyysimenetelmiä, jotta havupuiden niin sanotut sekundaarituotteet (fenolit ja pihka-aineet) eivät aiheuttaisi virheellisiä tuloksia. Sirkka Kupila-Ahvenniemen ryhmä laajensi tutkimusaluetta nukleiinihappoihin sekä männyn sienijuurien mineraaliravinnetalouteen, jossa hyödynnettiin röntgenanalysaattorin suomia mahdollisuuksia. Sirkka Kupila-Ahvenniemi oli innostunut, realistinen ja yhteistyökykyinen. Hän pyrki edistämään kasvitieteen kehitystä myös alansa ulkopuolella ja toimi useita vuosia Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen esimiehenä. Hän oli tarmokkaasti mukana Professoriliitossa ja toimi aktiivisesti Pohjoismaisen kasvifysiologiyhdistyksen hallituksessa ja Skandinaavisen elektronimikroskopiaseuran piirissä. Luennoitsijana Sirkka Kupila-Ahvenniemi oli selkeä. Hän iloitsi huomatessaan oppilaissaan itsenäistä ajattelua, mutta liiallisen kiperiin kysymyksiin hän usein napautti: Tätä asiaa minä en tiedä, eikä sitä tiedä kukaan muukaan maailmassa. Sirkka Kupila-Ahvenniemelle oli ominaista ymmärtävä lämmin suhtautuminen oppilaisiin ja työtovereihin. Hän piti tärkeänä nuorten tutkijoiden kielitaidon kohentamista, jotta he uskaltaisivat solmia kan- 100 Academia Scientiarum Fennica 2012
sainvälisiä kontakteja ja pyrkiä ulkomaisiin laboratorioihin hakemaan uutta oppia ja vaikutteita. Tässä hän onnistuikin kiitettävästi. Vasemmistotuulten riepotellessa Oulun yliopistoa Sirkka Kupila-Ahvenniemi huomasi, että eräät opiskelijat jäivät äärivasemmistolaisuuden ja lestadiolaisuuden puserrukseen. Niille, joilla ei ollut ketään aikuista jolle avautua, Sirkka tarjoutui kuuntelijaksi osoittaen näin aitoa välittämistä lähimmäisistään. Eläkkeelle jäätyään Sirkka Kupila-Ahvenniemi jätti tiedeympäristön taakseen huojentuneena ja muutti Seinäjoelle. Siellä hän toimi vireästi muun muassa Kansallisten Seniorien paikallisjaoston puheenjohtajana, harrasti kulttuurimatkailua ja iloitsi lastenlastensa Eemelin ja Iidan varttumisesta. Liisa Kaarina Simola Sirkka Kupila-Ahvenniemi In memoriam Sirkka Kupila-Ahvenniemi, professor emerita of plant physiology at the University of Oulu, died in Seinäjoki on 1st April 2012 at the age of 84 years, following a serious illness. Born in Vaasa on 5th July 1927, she passed her student matriculation examination at Vaasa Coeducational School in 1946 and gained a place at the University of Helsinki to study the natural sciences with botany as her main subject. She obtained the degree of Candidate in Philosophy in 1954, but as it had been her childhood ambition to work as a pharmacist, she then assured herself of a practical profession by qualifying in pharmaceutics in 1956, the same year in which she completed her Licentiate in Philosophy under the supervision of Dr. Eeva Therman, a specialist in plant cytology. She then went on to gain a doctorate in 1958 with a thesis on the development, anatomy and cytology of Agrobacterium tumefacies carcinomas in the stems of three species of herbaceous plants, a work carried out on the strength of a scholarship from the Finnish Cultural Foundation. Immediately on completion of her doctoral thesis, however, Sirkka Kupila set out to pursue this work further in the research department of the Canadian Ministry of Agriculture, motivated by the fact that cancers were responsible for considerable financial losses in connection with the cultivation of plants such as apple trees and vines. In addition, it was supposed that there might be a common metabolic background underlying carcinomas in plants and animals. On her return to Finland, Sirkka Kupila spent four years as an assistant in botany at the University of Turku, where she was able to implement many of her new ideas and research methods. It was during this time, too, that she obtained an ASLA scholarship to work at the University of Wisconsin, spending part of this time in the laboratory of the celebrated professor of plant anatomy Katharine Esau. It was there that Sirkka Kupila learned that the morphology and anatomy of plants were not so strictly governed by regularities as was emphasized in Finland at that time. She also managed to fit in a year as associate professor at the University of Turku before moving to the recently founded University of Oulu, where she was to carry out her life s work. Academia Scientiarum Fennica 2012 101
When Sirkka Kupila was appointed to associate professor of botany in Oulu in July 1963 she became one of the first 15 women to gain professorial positions in Finland, and in the same year she married Vilho Ahvenniemi, a farmer in Lappajärvi. Their son Mika was born in 1967, shortly after Sirkka Kupila-Ahvenniemi had been appointed to the chair of plant physiology, and a couple of years later they adopted a baby girl, Sanna. As the first professor in her subject to be appointed in Oulu, Sirkka Kupila-Ahvenniemi was expected to develop laboratory teaching in that field as well as pursuing her own scientific interests and building up a research team. All this called for a tenacious pioneering spirit, especially in view of the limited laboratory space and facilities. Sirkka Kupila-Ahvenniemi was elected to membership of the Finnish Academy of Science and Letters in 1975. It was not until 1984 that the Department of Botany at the University of Oulu was able to move into new, custom-designed premises on the Linnanmaa Campus, so that growth chambers were now available for cultivation of plant material under carefully regulated conditions, together with modern laboratory equipment for determining plant metabolism. The move also meant that electron microscopy facilities were available on the site, providing biologists with new opportunities for studying the finer aspects of cell structure. Sirkka Kupila-Ahvenniemi was instrumental in the foundation of the Institute of Electron Optics at the University of Oulu and was chairman of its management board from 1977 to 1988. She also steered her own long-term programme of research into annual variations in the development of pine buds towards a detailed investigation of the fine structure of the cells involved, publishing numerous papers on the subject in highly respected international journals together with her students. In the 1980s Sirkka Kupila-Ahvenniemi set out to develop teaching and research in plant biotechnology and collaborated with various professors of biochemistry and medicine to found Biocenter Oulu, an umbrella organization for research groups operating in a number of related fields. Her work on pine physiology yielded a great deal of new information on cold acclimation and the regulation of flowering in this woody plant that has adapted to harsh growing conditions. The men engaged in forest research nevertheless found it hard at first to accept a female professor at their symposia. There were some who did not believe that plants have hormones. Research of physiology and molecular biology of coniferous trees is indeed highly demanding relative to that concerned with rapidly growing plant models, especially since new analytical methods have to be designed in order to eliminate errors arising from the secondary products of coniferous trees. Sirkka Kupila-Ahvenniemi and her team were nevertheless able to extend the scope of their research to encompass nucleic acids and the mineral nutrient economy of mycorrhizae. Sirkka Kupila-Ahvenniemi was an inspired but realistically-minded, highly collaborative researcher who attempted to promote the development of botany. She was for many years head of the Department of Botany at the University of Oulu. She was an active member of the Finnish Union of University Professors, and a board member of the Scandinavian Plant Physiology Society and of the Nordic Microscopy Society. She was a clear and intelligible lecturer who always delighted in independent 102 Academia Scientiarum Fennica 2012
thought on the part of her students. If the questions became too esoteric, however, she was apt to retort, This is something that I do not know, and nobody else in the world can know it, either. She typically had warm relations with her students and colleagues and particularly encouraged young researchers to develop their language skills so that they would be able to establish international contacts and visit laboratories in other countries where they could learn new things and be subjected to new influences. Once she had retired, Sirkka Kupila-Ahvenniemi left the academic world behind with a good deal of relief and moved to Seinäjoki, where she had a busy life as chairman of the local branch of the National Association of Senior Citizens, travelled to places of cultural interest and took much pleasure in watching her grandchildren Eemeli and Iida growing up. Obituary by Liisa Kaarina Simola Academia Scientiarum Fennica 2012 103