PEURAN VANHA SAHA-ALUE, SUONENJOKI PILAANTUNEEN MAAPERÄN RISKIARVIO

Vastaanottaja Iisvesi Kiinteistöt Oy Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 18/06/2015 Viite 15100 20072 PEURAN VANHA SAHA-ALUE, SUONENJOKI PILAANTUNEEN MAAPERÄN RISKIARVIO

1 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 2 2. PILAANTUNEEN MAAN TUTKIMUKSET, KUNNOSTUKSET JA SELVITYKSET 2 3. ALUEEN SUUNNITELTU MAANKÄYTTÖ 3 4. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET 5 4.1 Maaperä 5 4.2 Pinta- ja pohjavedet 5 4.3 Suojelualueet 5 5. KOHTEEN MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS 5 5.1 Viitearvot 5 5.1.1 Pima-asetus 5 5.2 Vaarallisen jätteen raja-arvot 6 5.3 Viitearvotarkastelu 6 5.4 Maaperän pilaantuneisuus, nykytila 7 5.4.1 Pitoisuuksien vertailu 7 5.4.2 Maaperän pilaantuneisuus 8 6. KOHDEKOHTAINEN RISKITARKASTELU 9 6.1 Aikaisemmat riskiarviot 9 6.2 Haitta-aineet ja niiden ominaisuudet 9 6.2.1 Ky5-peräiset haitta-aineet 9 6.2.2 Kloorifenolit 10 6.2.3 PCDD/F-yhdisteet 10 6.2.4 Kupari 11 6.3 Haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineiden kokonaismäärät 11 6.4 Haitta-aineiden leviämisen arviointi 11 6.4.1 PCDD/F-yhdisteet 12 6.4.2 Kloorifenolit 12 6.4.3 Kupari 12 6.5 Altistuksen arviointi 12 6.5.1 Altistuminen ilman kautta 13 6.5.2 Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta 13 6.5.3 Altistuminen suun kautta 13 6.5.4 Altistuminen pohja- tai pinta veden välityksellä 13 6.6 Ekologiset vaikutukset 14 6.7 Johtopäätökset 14 6.8 Epävarmuustarkastelu 14 6.8.1 Tutkimukset 14 6.8.2 Pilaantuneisuuden ja sen levinneisyyden arviointi 15 6.8.3 Riskien arviointi 15 7. MAAPERÄN KUNNOSTUSTARVE 15 8. SEDIMENTIN PILAANTUNEISUUS JA KUNNOSTUSTARVE 16

2 1. JOHDANTO Suonenjoen Iisvedellä sijaitsevalle Peuran entiselle saha-alueelle on suunnitteilla asemakaava, jolla alue osoitetaan soveltuvin osin asuinkäyttöön. Alueella on tehty runsaasti ympäristöteknisiä maaperätutkimuksia, joissa entisen sahan alueella maaperässä on todettu entisestä saha- ja kyllästystoiminnasta peräisin olevia haitta-aineita. Tässä riskiarviossa esitetään kohdealueen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi VNA:ssa 214/2007 (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista) ja sen sovellusoppaissa sekä ympäristöhallinnon ohjeessa 6/2014 (Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta) esitettyjen periaatteiden mukaisesti huomioiden alueen suunniteltu maankäyttö. Lisäksi tarkastellaan saha-alueen edustalla olevan sedimentin pilaantuneisuutta ja kunnostustarvetta. Kohteen kuvaus (toimintahistoria, ympäristöolosuhteet yms.) on esitetty kohdassa 2.1 mainituissa lähdedokumenteissa. 2. PILAANTUNEEN MAAN TUTKIMUKSET, KUNNOSTUKSET JA SELVITYKSET Kohdealueen maaperän pilaantuneisuutta koskien on tehty seuraavat selvitykset: Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1987 o maaperätutkimus kolmelta havaintoalueelta, tutkittiin kloorifenoleiden sekä CCAmetallien pitoisuuksia Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1988 ja 1989 o maaperätutkimuksia 23 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 3 näytepisteestä, tutkittiin kloorifenoleiden ja arseenin pitoisuuksia Pohjois-Savon ympäristökeskus 1996 o maaperätutkimus 4 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 3 näytepisteestä, tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 2001 o maaperätutkimus 22 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 10 näytepisteestä, tutkittiin kloorifenoleiden, PCDD/F-yhdisteiden ja CCA-metallien pitoisuuksia. Lisäksi yksi pohjavesinäyte ja tuhkanäytteitä vanhan voimalaitoksen savukanavista Groundia Oy 2009 o maaperätutkimus 25 näytepisteestä ja maa-ainestutkimus 4 ylijäämämaiden aumasta, tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden sekä raskasmetallien pitoisuuksia Ramboll Finland Oy 2012 o maaperätutkimus 18 näytepisteestä ja sedimenttitutkimus 9 näytepisteestä, tutkittiin PCDD/F-yhdisteiden ja CCA-metallien pitoisuuksia Saha-alueella suoritettiin vuonna 1990 maaperän kunnostustoimenpiteitä, joille haettiin Kuopion lääninhallituksen lupa (7.7.1989). Kunnostustavoitteeksi asetettiin kloorifenolien osalta pitoisuustaso 0,1 mg/kg ja arseenin osalta 50 mg/kg. Pilaantuneita maa-aineksia poistettiin yhteensä noin 4000 m 2 :n kokoiselta alueelta noin 3400 m 3, jotka sijoitettiin Suonenjoen Oittilansalon kaatopaikalle. Kaivualueiden jäännöspitoisuuksia ei tiettävästi tutkittu kaivutyön yhteydessä, vaan massanvaihto toteutettiin aikaisempien tutkimusten perusteella riittävään syvyyteen ja laajuuteen. Tämän jälkeen maaperän kunnostustoimenpiteitä alueella ei ole tehty. Nykytilassa olevan alueen maaperän kunnostuksesta on laadittu kaksi suunnitelmaa: Groundia Oy, 1.4.2009 o Alueen maaperä esitetään kunnostettavaksi massanvaihdolla, jonka tavoitteena on alentaa maaperän haitta-ainepitoisuudet VNA:n 214/2007 mukaisen alemman ohjearvotason alittavalle tasolle. Lisäksi alueelta poistetaan pilaantumattomat, rakennuskäyttöön kelpaamattomat täyttömassat siinä laajuudessa, kuin alueen uudisrakentamisen sitä edellyttää

3 Pentti Tiilikainen 14.12.2012 o Maaperän kunnostuksen osalta tarkasteltiin kolmea eri mallia: alueen täydellinen kunnostaminen rajoituksettomaan maankäyttöön kunnostetaan kaavan toteuttamisen kannalta välttämättömät alueet osalta alueet, niin pilaantuneisuuden, kuin myös kaivumaiden osalta alueen kunnostaminen huomioimalla kunnostuksessa kaavoituksen eri käyttötarkoitusten antamat mahdollisuudet o Suunnitelmassa ei ole päädytty valitsemaan mitään em. vaihtoehtoa, vaan tarkasteltu kutakin vaihtoehtoa ja niiden yhdistelmiä mm. kustannusten suhteen 3. ALUEEN SUUNNITELTU MAANKÄYTTÖ Alueelle suunnitteilla olevan asemakaavan lähtökohta on Pentti Tiilikaisen 14.2.2012 suunnitelmassa tarkasteltu vaihtoehto 3A, jossa pilaantuneita alueelta ei poisteta, vaan pilaantuneet maa-ainekset pintaeristetään rakentamalla alueelle pilaantumattomista maaaineksista maisemakukkula. Kukkulan rakentamisessa hyödynnetään ympäröivän alueen maarakentamisessa syntyviä ylijäämämaita. Kaavaluonnoksessa kaivumaille on varattu myös kaksi muuta aluetta, joille kaivumaista muodostetaan maisemavallit (kuva 1). Kuva 1. Havainnekuva alueen asemakaavaluonnoksesta. Pilaantuneen alueen sijainti osoitettu nuolella.

4 Kuva 2. Periaatepiirros alueen asemakaavasta ja maavalleista. Pilaantuneen alueen sijainti osoitettu nuolella. Pilaantuneelle maa-alueelle rakennettava maisemavalli on kooltaan noin 0,5 ha ja lakikorkeudeltaan noin 4 m. Maisemavalliin käytetään alueen maarakentamisessa syntyviä pilaantumattomia maa-aineksia. Pintakerros tehdään vähintään 0,5 m:n paksuisena huonosti vettä johtavalla tiivistämiskelpoisella maalla (esim. SiHkMr). Kukkulan luiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:4 1:10, jotta pintavedet saadaan johdettua kukkulan reunoille ja edelleen ojia pitkin Iisveteen. Periaatepoikkileikkaus rakenteesta on esitetty kuvassa 3. MAISEMAKUKKULA IISVESI PILAANTUNUT MAAPERÄ Kuva 3. Yksinkertaistettu periaatepoikkileikkaus pilaantuneelle alueelle suunnitellusta maisemakukkulasta.

5 4. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET 4.1 Maaperä Alueen perusmaalajit ovat siltti ja silttimoreeni. Alueella on 0-2,5 metrin paksuinen täyttökerros (pääosin kiinteistön 34:51 alueella), joka koostuu täytemaasta ja sekalaisesta puuaineksesta. Vuoden 2012 tarkentavien tutkimusten perusteella laskettu puupohjaisen (puu-puru-hiekkahiekkamoreeni) täytemaan määrä saha-alueen kahdella kiinteistöllä on yhteensä noin 104500 m 3 ktr. Täyttömaata kiinteistöjen alueella on noin 95500 m 2 :n laajuudella. Osittain täytöt on tehty entiselle vesialueelle ja nykyinen rantaviiva ei sijainniltaan täysin vastaa alueen luontaista rantaviivaa. 4.2 Pinta- ja pohjavedet Pohjaveden pinnan taso entisellä saha-alueella sijaitsee likimäärin viereisen Iisveden pinnan tasolla (1-2 m maan pinnasta keskeisellä saha-alueella). Pohjavesi virtaa alueella maaston muotojen mukaisesti kohti Iisvettä. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella; lähimmälle pohjavesialueelle (Lintharju) on vähimmillään etäisyyttä noin 1,6 km (lounaaseen). Saha-alueen pohjaveden haitta-ainepitoisuuksia on seurattu vuodesta 1973 lähtien ainakin vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1990 massanvaihdolla kunnostetulle alueelle sijoittuvasta havaintoputkesta (P2) suoritetussa tarkkailussa on pohjavedessä tuolloin todettu kohonneita raskasmetallien sekä kloorifenolien pitoisuuksia. Saha-alue sijaitsee Iisveden Asemalahden etelärannalla. Saha-alueen valumavedet kulkeutuvat pintavaluntana tai maaperän kautta Iisveteen. Pintavesitarkkailua toteutettiin vuoteen 1989 saakka kahdesta Iisveden Asemalahdelle sijoittuneesta havaintopisteestä, joista seurattiin kloorifenolipitoisuuksia. Suurimmat pitoisuudet (3 ug/l molemmassa tarkkailupisteessä) todettiin vuonna 1987, muutoin kloorifenolien pitoisuudet havaintopisteissä alittivat määritysrajat. 4.3 Suojelualueet Kohde ei sijaitse Natura-alueella tai luonnonsuojelualueella eikä sellaisen välittömässä läheisyydessä. Lähin Natura-alue on entiseltä saha-alueelta noin 1,6 km lounaaseen sijaitseva Lintharju-Kirjosuo-Vakkarsuo. Myös lähimmät luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet sijaitsevat lounaassa Lintharjun alueella. Entisellä saha-alueella tai sen lähiympäristössä ei ole erityisiä luontoarvoja. 5. KOHTEEN MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS 5.1 Viitearvot 5.1.1 Pima-asetus Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin perusteet on esitetty valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 (ns. PIMA-asetus), joka astui voimaan 1.6.2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen määrittelyn tulee perustua arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle. Asetuksen liitteessä on arvioinnin apuna käytettävät, viimeisimpään kansainväliseen tutkimustietouteen perustuvat, kynnys- ja ohjearvot (ylempi ja alempi ohjearvo; taulukko 1) noin 50:lle maaperänsuojelun kannalta olennaiselle haitalliselle aineelle/aineryhmälle. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperässä ylittää asetuksessa säädetyn kynnysarvon tai alueen luontaisen taustapitoisuuden, mikäli se on suurempi kuin kynnysarvo. Teollisuus-, varasto-, liikenne- tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus ylittää asetuksen liitteessä esitetyn ylemmän ohjearvon. Muilla alueilla sovelletaan pääsääntöisesti alempia ohjearvoja. On huomioitava, että esitetyt ohjearvot eivät ole sitovia, vaan pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnin tulee perustua kohdekohtaiseen riskiarvioon, jonka perusteella voidaan määrittää ohjearvoista

6 poikkeaviakin, tarkasteltavana olevaan kohteeseen paremmin soveltuvia, kohdekohtaisia viitearvoja. PIMA-asetuksen mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä kohteessa olennaisten haitta-aineiden osalta on esitetty taulukossa 1. Ky5-sinistymisenestovalmiste sisälsi tehoaineina kloorifenoleja, pääasiassa tri-, tetra- ja pentakloorifenoleita sekä epäpuhtautena PCDD/F-yhdisteitä. Lisäksi alueella on harjoitettu puutavaran kyllästystä CCA-kyllästeellä, joka on sisältänyt tehoaineena kupari-, kromi- ja arseenisuoloja. Tässä kohteessa olennaiset haitta-aineet on kuvattu tarkemmin kohdassa 6.2. Taulukko 1. Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset kynnys- ja ohjearvot tässä kohteessa olennaisimmille haitta-aineille Ky5-peräiset haitta-aineet: Kynnysarvo (mg/kg) Alempi ohjearvo (mg/kg) Ylempi ohjearvo (mg/kg) Monokloorifenolit 0,5 5 10 Dikloorifenolit 0,5 5 40 Trikloorifenolit 0,5 10 40 Tetrakloorifenolit 0,5 10 40 Pentakloorifenoli 0,5 10 20 PCDD/F-yhdisteet 0,00001 (10 ng/kg) 0,0001 (100 ng/kg) 0,0015 (1500 ng/kg) Raskasmetallit ja alkuaineet: Arseeni (As) 5 50 100 Kromi (Cr) 100 200 300 Kupari (Cu) 100 150 200 5.2 Vaarallisen jätteen raja-arvot Suomen ympäristökeskus on julkaissut oppaan jätteen luokittelusta ongelmajätteeksi (nykyisin termi vaarallinen jäte). Oppaassa on esitetty vaarallisen jätteen raja-arvot eräille maaperän pilaantuneisuutta aiheuttaville aineille ja yhdisteille koskien jätteen tiettyjä vaara-ominaisuuksia. Ohjeellisia vaarallisen jätteen raja-arvoja ei käytetä suoranaisesti maaperän pilaantuneisuuden arviointiin, vaan jäteluokittelu otetaan huomioon pilaantuneiden maa-ainesten kuljetuksissa ja käsittelyssä. Pentakloorifenolille vaarallisen jätteen raja-arvoksi on määritetty 1000 mg/kg, tri- ja tetrakloorifenoleille sekä kuparille 2500 mg/kg. PCDD/F-yhdisteiden osalta maa-ainesten jäteluokittelussa huomioidaan em. ongelmajäteluokittelun ohella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 850/2004 (ns. POP-asetus) liitteen IV mukainen pitoisuusraja (0,015 mg/kg; 15 000 ng/kg), joka koskee jätteen sijoittamista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. 5.3 Viitearvotarkastelu Ympäristöhallinnon ohjeen 2/2007 mukaisesti maaperän pilaantuneisuuden perusarviointi voidaan suorittaa vertaamalla todettuja pitoisuuksia VNa:n 214/2007 mukaisiin ohjearvoihin, mikäli: kohde ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella eikä alueen pohjavettä hyödynnetä talousvetenä kohteessa ei harjoiteta ravintokasvien tuotantoa tai muuta elintarvikkeiden tuotantoa kohteessa ei sijaitse päiväkotia tai leikkipuistoa kohteella tai sen lähiympäristöllä ei ole erityistä suojeluarvoa kohteessa ei ole asuinrakennuksia ja maaperässä ei esiinny merkittäviä määriä herkästi haihtuvia yhdisteitä kohteessa ei esiinny haitta-aineita, joille ei ole esitetty kynnys- ja ohjearvoja haitta-aineiden kulkeutuminen alueen ulkopuolelle ei ole merkittävää Tarkasteltavan olevan saha-alueen osalta kaikki ym. ehdot nykyisellään täyttyvät. Pilaantuneeksi luokitellun alueen osalta ehdot täyttyvät myös kaavaluonnoksen mukaisella maankäytöllä, sillä pilaantuneelle alueelle ei sijoiteta asuinkiinteistöä tai ravintokasvien viljelyaluetta, eivätkä haittaaineet kulkeudu pilaantuneen alueen ympäristöön. Näin ollen maaperän pilaantuneisuuden perusarviointi voidaan toteuttaa asetuksen mukaisten viitearvojen perusteella, eikä

7 kohdekohtaisten, asetuksessa esitettyä tiukempien, viitearvojen määrittäminen ole tarpeen. Koska aluekokonaisuus on tulevaisuudessa asuinkäytössä, maaperän pilaantuneisuuden perusarvioinnin viitearvoina käytetään haitta-ainepitoisuuksien alempia ohjearvoja. Koska tässä kohteessa maaperässä esiintyy alemman ohjearvotason ylittäviä haitta-aineiden pitoisuuksia, esitetään pelkän viitearvovertailun lisäksi tarkennettu arviointi kvalitatiivisena kulkeutumis- ja altistumisriskin arviointina (kohta 6). 5.4 Maaperän pilaantuneisuus, nykytila 5.4.1 Pitoisuuksien vertailu Alueen maaperässä todetut haitta-ainekohtaiset maksimipitoisuudet on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Peuran entisen saha-alueen maaperässä todetut haitta-aineiden maksimipitoisuudet Haitta-aine Todettu maksimipitoisuus (mg/kg) Maksimipitoisuus vs. VNA 214/2007 viitearvot PCDD/F-yhdisteet (I-TEQ) 0,27 > ylempi ohjearvo 2,4-dikloorifenoli 0,076 < kynnysarvo 2,4,6-trikloorifenoli 2,1 > kynnysarvo, < alempi ohjearvo 2,3,4,6-tetrakloorifenoli 21 > alempi ohjearvo, < ylempi ohjearvo Pentakloorifenoli 18 > alempi ohjearvo, < ylempi ohjearvo Arseeni (As) 21 > kynnysarvo, < alempi ohjearvo Kupari (Cu) 290 > ylempi ohjearvo Kromi (Cu) 33 < kynnysarvo VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina saha-alueen maaperässä on todettu siis tetra- ja pentakloorikloorifenoleita, PCDD/F-yhdisteitä sekä kuparia. Kloorifenoleita ja kuparia on alemman ohjearvon ylittävän pitoisuutena todettu kumpaakin ainoastaan yhdessä näytepisteessä. Todettu kuparipitoisuus ylittää myös ylemmän ohjearvon. PCDD/F-yhdisteiden maksimipitoisuus (todettu yhdessä näytteessä) ylittää ylemmän ohjearvon ohella vaarallisen jätteen raja-arvon. Alueella vuonna 2001 ja sitä ennen toteutetuissa ympäristöteknisissä maaperätutkimuksissa tehdyt haitta-ainemääritykset eivät kloorifenolien jaottelun ja PCDD/F-yhdisteiden ekvivalenttipitoisuuden laskennassa käytetyn standardin osalta täysin vastaa VNa 214/2007 mukaista käytäntöä. Kloorifenolien osalta on taulukon 1 mukaisen jaottelun sijasta analysoitu pääosin kokonaispitoisuuksia tai ainoastaan Ky5-peräisten yhdisteiden (kohta 6.2.1) pitoisuuksia. Analyysitulosaineistosta eri kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet on kuitenkin riittävällä tarkkuudella pääteltävissä viitearvovertailua ja riskien arviointia varten. PCDD/F-yhdisteiden ekvivalenttipitoisuudet on aiemmissa tutkimuksissa raportoitu I-TEQ-arvoina PIMA-asetuksessa esitetyn WHO-ekvivalentin sijasta. Kummassakin ekvivalenttiarvossa eri dioksiini- ja furaaniyhdisteiden myrkyllisyys on suhteutettu myrkyllisimmän tunnetun dioksiinin (2,3,7,8-TCDD:n) myrkyllisyyteen määrittämällä kullekin yhdisteelle ns. toksisuusekvivalenttikertoimet. Erona em. ekvivalenttiarvojen määrittämisessä on, että I-TEQarvossa oktakloorattujen dioksiinien ja furaanien toksisuusekvivalenttikertoimeksi on annettu 0.001, kun taas WHO-TEQ-arvossa em. toksisuusekvivalenttikerroin on 0.0001. Toisaalta VNa 214/2007 mukaiseen WHO-TEQ-arvoon sisältyvät myös dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet, joita ei kuitenkaan Ky5-peräisessä pilaantumisessa käytännössä esiinny. Ekvivalenttiarvojen ero ei ole vakio, vaan se riippuu ko. näytteen sisältämien oktakloorattujen yhdisteiden pitoisuuksista. Yleensä erot ovat luokkaa 2 10 % ollen siten pienemmät kuin kyseisten laboratorioanalyysien virhemarginaalit (± 30 %). Tällä perusteella I-TEQ-ekvivalentteina esitettyjä tutkimustuloksia voidaan tässä kohteessa käyttää viitearvovertailuun, eikä ekvivalenttien erolla ole merkitystä maaperän pilaantuneisuuden ja riskien arvioinnin kannalta.

8 5.4.2 Maaperän pilaantuneisuus Maaperän pilaantuneisuuden laajuuden kannalta PCDD/F-yhdisteet ovat määräävinä haittaaineina, sillä kloorifenoleita ja kuparia on alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina todettu kumpaakin ainoastaan yhdessä näytepisteessä. Pilaantunut maa-alue sijoittuu kiinteistön 1-29 pohjoisosaan, vuonna 1990 kunnostetun alueen ympärille, entisen rullatehdasrakennuksen ja kyllästämörakennuksen väliselle alueelle (kuva 4 ja 5). Pilaantuneeksi luokiteltavan alueen pinta-alaksi on arvioitu yhteensä noin 2015 m 2. Tällä alueella kohonneet haitta-ainepitoisuudet esiintyvät paksuudeltaan 0,5 2 m (keskimäärin n. 1,2 m) olevassa täyttömaakerroksessa. Pilaantuneeksi luokiteltavan (haitta-ainepitoisuudet > alemman ohjearvon) maa-aineksen määrä alueella on noin 2500 m3ktr (n. 4000 tonnia). Pilaantuneisuuden määräävänä haitta-aineena ovat PCDD/F-yhdisteet, sillä pistemäistä kloorifenolien ja kuparin pitoisuutta lukuun ottamatta muiden haitta-aineiden pitoisuudet maaaineksissa alittavat alemman ohjearvotason. Haitta-aineiden maksimipitoisuuksista ainoastaan PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus ylittää vaarallisen jätteen raja-arvotason (kohta 5.1.2). Tämä pitoisuus on todettu yksittäisessä vuoden 2001 näytepisteessä (M16) entisen saharakennuksen läheisyydessä. 34:51 1:29 Kuva 4. Alue (keltainen rasteri), joilla on todettu ja/tai joilla arvioidaan esiintyvän VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia (ilmakuva MML paikkatietoaineisto)

9 Kuva 5. Pilaantunut alue (vaaleanpunainen rasteri) ja vuoden 1990 massanvaihtoalueet (sininen rasteri) 6. KOHDEKOHTAINEN RISKITARKASTELU 6.1 Aikaisemmat riskiarviot Maaperän pilaantuneisuudesta aiheutuvia riskejä on aiemmin tarkasteltu laadituissa kunnostussuunnitelmissa (Groundia Oy 2009, Pentti Tiilikainen 2012). Riskiarviointien perusteella tarvetta akuuteille kunnostustoimenpiteille ei ympäristö- tai terveysriskien kannalta ole, mutta lähinnä maankäytön rajoituksen poistamiseksi ja pilaantuneen alueen rakentamisen mahdollistamiseksi on pilaantunut alue esitetty kunnostettavaksi massanvaihdolla (Groundia Oy 2009). Alueen maankäyttö on sittemmin tarkentunut (kohta 3), jonka vuoksi riskiarvio on tässä yhteydessä päivitetty nykytilan ohella koskemaan myös asemakaavaluonnoksen mukaista tilannetta, jossa pilaantuneelle alueelle on toteutettu suunnitelmien mukainen maisemavalli. 6.2 Haitta-aineet ja niiden ominaisuudet Saha-alueen maaperässä on tehdyissä tutkimuksissa Ky5-peräisten haitta-aineiden (kloorifenolit ja PCDD/F-yhdisteet) lisäksi todettu merkittävinä pitoisuuksina ainoastaan kuparia, jota on todettu yhdessä näytteessä alemman ja ylemmän ohjearvon ylittävä pitoisuus. 6.2.1 Ky5-peräiset haitta-aineet Peuran saha-alueella todettu maaperän pilaantuneisuus johtuu keskeisiltä osin sahatavaran käsittelyyn käytetystä Ky5-valmisteesta, jonka tehoaineina olivat kloorifenolit (pääkomponentit 2,4,6-trikloorifenoli; 2,3,4,6-tetrakloorifenoli sekä pentakloorifenoli). Valmiste sisälsi lisäksi epäpuhtautena mm. polykloorattuja dibentsodioksiineja ja -furaaneja (PCDD/F-yhdisteitä). Ky5- valmisteen valmistus lopetettiin 1984 ja sen käyttö Suomessa kiellettiin kokonaan vuonna 1989. Useilla saha-alueilla Suomessa Ky5-valmisteesta peräisin olevat kloorifenolien pitoisuudet ovat maaperän prosesseissa hajoamisen sekä vesien mukana kulkeutumisen vaikutuksesta pienentyneet huomattavasti. Maaperässä erittäin pysyvien PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia saha-

10 alueiden maaperässä alettiin laajemmalti tutkia vasta 1990-luvun loppupuolella, ja nykyään useimmiten nimenomaan näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat merkitseviä saha-alueiden maaperän pilaantuneisuutta määritettäessä. Myös Peuran entisellä saha-alueella kloorifenolien pitoisuudet ovat yhtä tutkimuspistettä lukuun ottamatta hyvin alhaiset, johtuen yllä mainituista kloorifenolien ominaisuuksista sekä 1990-luvun alussa tehdystä massanvaihdosta. Näin ollen PCDD/F-yhdisteet ovat Peuran saha-alueella kloorifenoleita laajemmalle levinneitä ja siten pilaantuneisuuden rajaamisen ja pilaantuneen maan määräarvion kannalta olennainen haitta-aineryhmä. 6.2.2 Kloorifenolit Kloorifenolit ovat synteettisiä orgaanisia yhdisteitä, joita valmistetaan antamalla kloorin reagoida fenolin kanssa. Vedessä ne absorboituvat partikkeleihin ja sedimentoituvat, osa kuitenkin rikastuu eliöihin. Ne hajoavat hitaasti monin eri tavoin, biologisesti paljon nopeammin kuin kemiallisesti. (Reinikainen 2007) Peuran saha-alueella kloorifenoleita on todettu alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina yhdessä näytepisteessä. Merkittävimpinä pitoisuuksina todettiin tetra- ja pentakloorifenolia. Tetrakloorifenolit ovat heikkoja orgaanisia happoja. Happamuudeltaan neutraalissa ja emäksisessä maaperässä (ph > 6,5) tetrakloorifenolit esiintyvät lähes täysin ionisoituneessa muodossa ja ovat siten vesiliukoisia. Ne liukenevat kohtalaisesti veteen myös ionisoitumattomina ja voivat siten kulkeutua pohjaveteen myös happamassa maaperässä. Aineiden on todettu hajoavan maaperässä biologisesti. Puoliintumisajaksi on 2,3,4,6-tetrakloorifenolilla arvioitu aerobisissa olosuhteissa kuukaudesta puoleen vuoteen ja anaerobisissa olosuhteissa muutamasta kuukaudesta kahteen vuoteen. Suomessa maaperässä todetaan useimmin 2,3,4,6- tetrakloorifenoli-isomeeriä, joka oli pääasiallinen komponentti (70 80 %) saha-alueilla yleisesti käytetyssä Ky5 kloorifenolivalmisteessa. Eläinkokeiden perusteella aineen vaikutukset ilmenevät mm. maksassa. Tetrakloorifenolit voivat olla erittäin myrkyllisiä vesieliöille. (Reinikainen 2007) Pentakloorifenoli on muiden kloorifenolien tavoin heikko orgaaninen happo. Kun maaperän ph on yli 6, pentakloorifenoli esiintyy happovakionsa (pka = 4,85) perusteella ionisoituneessa muodossa ja on siten vesiliukoinen. Aine on suhteellisen vesiliukoinen myös ionisoitumattomana ja voi siten kulkeutua pohjaveteen myös happamassa maaperässä. Pentakloorifenoli hajoaa maaperässä biologisesti. Sen puoliintumisajoiksi on arvioitu aerobisissa olosuhteissa kuukaudesta puoleen vuoteen ja anaerobisissa olosuhteissa parista kuukaudesta muutamaan vuoteen. Kuten tetrakloorifenolit, myös pentakloorifenoli on Suomessa tavallisesti peräisin sahatavaran sinistymisenestoon yleisesti käytetystä Ky5 kloorifenolivalmisteesta, jossa pentakloorifenolin osuus oli 5 15 %. Pentakloorifenolin käyttö on kielletty Suomessa vuonna 2000. Eläinkokeiden perusteella aine voi aiheuttaa pitkäaikaisessa altistuksessa ihmiselle syöpää. Eläinkokeisiin pohjautuvien tutkimusten mukaan suun kautta saatava kuolettava annos on ihmisillä 50 200 mg/kg. Pentakloorifenolilla tehtyjen toksisuustestien perusteella aine ei ole erityisen haitallista maaperän mikrobiologisille prosesseille, mutta se luokitellaan erittäin myrkylliseksi vesieliöille. Pentakloorifenoli on kertyvää. (Reinikainen 2007) PIMA-asetuksessa esitetyt kloorifenolien alemmat ohjearvot (taulukko 1) on määritetty sekä ekologisten riskien että terveysriskien perusteella, kun taas kloorifenolien ylemmät ohjearvot perustuvat yksinomaan ekologisiin riskeihin. Kynnys- ja ohjearvojen määrityksen yhteydessä lasketut pelkkiin terveysvaikutuksiin perustuvat viitearvot (suurin haitaton pitoisuus, SHP ter ) ovat dikloorifenoleille 4,2 mg/kg, trikloorifenoleille 12 mg/kg, tetrakloorifenoleille 170 mg/kg ja pentakloorifenolille 12 mg/kg. Vastaavat terveysperusteiset viitearvot teollisuusalueille (SHPT ter ) ovat selvästi em. viitearvoja sekä PIMA-asetuksen mukaisia ohjearvoja korkeammat (trikloorifenolit 592 mg/kg, tetrakloorifenolit >10000 mg/kg, pentakloorifenoli 1800 mg/kg). (Reinikainen 2007) 6.2.3 PCDD/F-yhdisteet Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) ovat orgaanisia klooriyhdisteitä, joita kutsutaan tavallisesti yleisnimellä dioksiinit. Ne kuuluvat ns. POP-yhdisteisiin. Dioksiineilla voi olla 75 ja furaaneilla 135 eri isomeeriä. PCDD/F-yhdisteitä ei ole valmistettu teollisiin tarkoituksiin, vaan niitä syntyy orgaanisten aineiden ja kloorin reagoidessa poltto- ja teollisuusprosesseissa. Lisäksi niitä esiintyy epäpuhtauksina muissa kemikaaleissa (esim. PCB ja kloorifenolit). Suomessa

11 dioksiineja on päässyt maaperään ja vesistöihin erityisesti vanhoilla saha-alueilla, koska yhdisteitä esiintyi sivutuotteena puutavaran käsittelyssä yleisesti käytetyssä Ky5 kloorifenolivalmisteessa. Maaperässä PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin heikosti kulkeutuvia ja pysyviä. Erityisesti vesistöissä dioksiinit ovat voimakkaasti kertyviä ja voivat rikastua ravintoketjussa. Pitkäaikaisessa altistuksessa dioksiinit ovat hyvin myrkyllisiä vesieliöille sekä monille nisäkkäille ja linnuille. Ihmisellä todettuja pitkäaikaisaltistumisen vaikutuksia ovat mm. hermostolliset kehityshäiriöt, hormonitoiminnan muutokset, maksasairaudet ja lisääntymishäiriöt. Eri dioksiini-isomeerien ominaisuuksissa ja myrkyllisyydessä on suuria eroja. Dioksiinien kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti ns. toksisuusekvivalenttina ryhmän myrkyllisimpään yhdisteeseen 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna, käyttämällä esim. WHO:n esittämiä kertoimia (WHO-TEQ). Puutavaran sinistymiseneston käytetyssä Ky5:ssä TCDD:n osuus kokonaisdioksiinipitoisuudesta on hyvin vähäinen ja sen toksisuusekvivalentti muodostuu suurimmaksi osaksi 1,2,3,4,6,7,8-HpCDF:sta sekä 1,2,3,6,7,8- HxCDD:sta, jotka eivät ole yhtä myrkyllisiä ja pysyviä kuin TCDD ja esim. poistuvat tätä nopeammin elimistöstä. Dioksiinien merkittävin tausta-altistus aiheutuu kalan syönnistä. Suomessa dioksiinien keskimääräinen tausta-altistus ylittää jo itsessään WHO:n määrittämän siedettävän saannin viitearvon (1 4 pg TEQ/kg/d) alarajan. Dioksiinien turvalliseksi saantiarvoksi on määritelty 350 pg (I-TEQ) vuorokaudessa täysikasvuisella ihmisellä. (Reinikainen 2007) PIMA-asetuksen kynnys- ja ohjearvojen määrityksen yhteydessä laskettu pelkkiin terveysvaikutuksiin perustuva viitearvo (suurin haitaton pitoisuus, SHP ter ) on 0,00002 mg/kg (200 ng/kg) ja vastaava viitearvo teollisuusalueilla (SHPT ter ) 0,0046 mg/kg (4600 ng/kg) WHO- TEQ. (Reinikainen 2007) 6.2.4 Kupari Kuparia esiintyy luontaisesti maaperässä sulfidimineraaleissa ja silikaattimineraalien kidehiloissa sekä erilaisiin rauta-, alumiini- ja mangaanioksidisaostumiin adsorboituneena ja orgaaniseen ainekseen kompleksoituneena. Maaperän happamuus ja kuparia sitovien ainesten vähäisyys lisäävät aineen kulkeutuvuutta. Ihmistoiminnan seurauksena maaperään päässyt kupari on usein liukoisemmassa muodossa kuin maaperän mineraaleihin sitoutunut kupari. Kupari on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Pieninä annoksina kupari on ihmiselle, eläimille ja kasveille välttämätön hivenaine. Suomessa kuparia on käytetty mm. teollisuuden metalliseoksissa, väripigmenteissä ja puutavaran kyllästysaineissa. (Reinikainen 2007) Kuparin luontainen pitoisuus Suomen maaperässä vaihtelee välillä 5-110 mg/kg. PIMAasetuksessa esitetyt kuparin ohjearvot on määritetty ekologisten riskien perusteella. Kynnys- ja ohjearvojen määrityksen yhteydessä lasketut terveysvaikutuksiin perustuvat viitearvot kuparille ovat sekä asuin- että teollisuusalueiden osalta (SHP ter /SHPT ter ) >10000 mg/kg. (Reinikainen 2007) 6.3 Haitta-ainepitoisuudet ja haitta-aineiden kokonaismäärät Peuran saha-alueen ympäristöteknisten maaperätutkimusten perusteella pilaantuneissa maaaineksissa (joissa pitoisuudet ylittävät alemman ohjearvotason) PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus on keskimäärin tasolla 0,004 mg/kg (4000 ng/kg; WHO-TEQ). Arvioidulla pilaantuneen maaaineksen määrällä (4 000 tonnia; kohta 7.3.2) PCDD/F-yhdisteiden kokonaismäärä ko. maaaineksissa ilmoitettuna 2,3,7,8-TCDD:na (WHO-TEQ) on siten noin 16 g (0,016 kg). Kloorifenoleita Peuran sahan maaperässä esiintyy alemman ohjearvotason ylittävinä pitoisuuksina PCDD/F-yhdisteitä huomattavasti suppeammalla alueella (ainoastaan yhdessä pisteessä). Arvioimalla kloorifenoleilla pilaantuneen (pitoisuudet yli ylemmän ohjearvotason) maan määräksi 50 tonnia ja keskipitoisuudeksi (summapitoisuus) näissä maa-aineksissa 30 mg/kg, on kloorifenolien kokonaismäärä ko. maa-aineksissa noin 1,5 kg. Kuparia esiintyy niin ikään pistemäisesti alueella ja sen kokonaismäärä maaperässä pilaantuneella alueella on korkeimmillaankin yksittäisiä kiloja. 6.4 Haitta-aineiden leviämisen arviointi Haitta-aineiden kulkeutumista arvioidaan nykytilanteessa, sekä tilanteessa, jossa pilaantuneelle alueella on rakennettu kohdassa 3 esitetty maisemavalli.

12 6.4.1 PCDD/F-yhdisteet Kohdassa 6.3 todetusti PCDD/F-yhdisteet eivät haihdu, eivätkä merkittävissä määrin liukene veteen. Näin ollen, vaikka maaperässä esiintyy pistemäisesti huomattavankin kohonnut pitoisuus, maaperässä esiintyvien PCDD/F-yhdisteiden leviäminen on mahdollista käytännössä vain maaainekseen sitoutuneena. Maa-aines voi haitta-aineiden leviämisen kannalta joutua liikkeelle pääsääntöisesti kolmella tavalla: maan siirto ihmisen toimesta; eroosio (esim. pölyäminen) ja kiintoaineksen liikkuminen veden mukana. Nykyisellään pilaantuneet maa-ainekset sijaitsevat pusikoituneella alueella, jolloin pölyämistä ei pääse tapahtumaan eikä alue ole altis myöskään sadevesien aiheuttamalle eroosiolle. Kuitenkin sijaitessaan maaperän pintaosassa kaikenlainen kaivutoiminta sekä liikkuminen esimerkiksi maarakennuskoneilla alueella saattaa aiheuttaa haitta-ainepitoisen maan ja sitä kautta haitta-aineiden leviämistä. Toteuttamalla alueelle maankäyttösuunnitelman mukainen maisemavalli ja kieltämällä sen alueella nykyiseen maaperään ulottuva kaivutoiminta estetään PCDD/F-yhdisteiden leviäminen ympäristöön täydellisesti. 6.4.2 Kloorifenolit Yhdessä pisteessä todettu kloorifenolipitoisuus koostuu pääasiassa tetrakloorifenoleista sekä pentakloorifenolista. Nämä molemmat kloorifenoliyhdisteet ovat vesiliukoisia, joten niiden kulkeutuminen pilaantuneesta maa-aineksesta ympäristöön vajoveden välityksellä on mahdollista. Tässä kohteessa kulkeutumissuunta olisi kohti Iisvettä. Toisaalta ko. yhdisteet hajoavat maaperässä biologisesti ja pitoisuudet nykyisellään ovat todennäköisesti vuonna 2001 todettua jo selvästi alhaisemmat. Lisäksi kyseinen alue on jo vuosikymmenien ajan ollut alttiina sade- ja vajovesien huuhtelevalle vaikutukselle, jolloin kaikkein liukoisimpien komponenttien arvioidaan jo poistuneen/hajonneen maaperästä. Kulkeutuminen on ilmeisesti olut suurimmillaan vuoden 1987 aikoihin, jolloin kloorifenolijäämiä todettiin Iisveden Asemalahden pintavedessä. Tuon jälkeen toteutetuissa näytteenotoissa kloorifenoleja ei ole todettu, joka osaltaan osoittaa kulkeutumisen vähentyneen. Vesien mukana kulkeutumisen lisäksi kloorifenolit voivat kulkeutua ympäristöön maa-ainekseen sitoutuneena. Kohonneet kloorifenolipitoisuudet on todettu pintamaan alapuolisessa syvemmässä maakerroksessa, jolloin leviäminen edellyttäisi maankaivutoimintaa. Kloorifenolit ovat myös jossain määrin haihtuvia, joka ei kuitenkaan aiheuta merkittävää leviämisriskiä (kohta 6.5.1). Vaikka alueelle rakennettavaan maavalliin ei ole suunniteltu erillisiä vesitiiviitä kerroksia, vähentävät kukkulan muotoilu, pintakasvillisuus sekä maakerrokset pilaantuneella alueella maaperään imeytyvän veden määrää olennaisesti nykyisestä. Lisäksi rakenne estää vähäisenkin haihtumisen sekä haitta-ainepitoisen maa-aineksen liikkeelle lähdön. Näin ollen maisemavallilla saadaan vähäinenkin riski kloorifenolien leviämiselle poistettua. 6.4.3 Kupari Peuran sahan maaperässä esiintyvän kuparin liukoisuutta ei ole erikseen määritetty, mutta kuten kloorifenoleiden osalta, kuparin liukoisimman osuuden arvioidaan olosuhteiden vuoksi jo poistuneen maaperästä, eikä kulkeutumista vajovesien mukana enää merkittävissä määrin arvioida tapahtuvan. Näin ollen kuparin leviäminen ympäristöön on käytännössä mahdollista ainoastaan sitä sisältävän maa-aineksen leviämisen yhteydessä, kuten kohdassa 6.4.1 on esitetty. Vastaavasti, kuten PCDD/F-yhdisteiden osalta, kuparin leviäminen ympäristöön estyy suunnitellulla maisemavallin rakentamisella. 6.5 Altistuksen arviointi Ihmisten altistumiselle maaperän haitta-aineille on tarkasteltu seuraavia mahdollisuuksia: Altistuminen ilman kautta Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta Suora tai välillinen altistuminen suun kautta Suora altistuminen pinta- ja pohjaveden välityksellä (juomavesi, pesuvesi, uimavesi) ja vaikutus ulkopuoliseen ympäristöön vesien välityksellä

13 Välillinen altistus talousveden välityksellä (suihkuvesi, kasteluvesi) Altistumistarkastelu on tehty nykytilanteessa ja asemakaavaluonnoksen mukaisessa maankäytössä, ja se koskee ensisijaisesti kloorifenoleita ja PCDD/F-yhdisteitä. Yhdessä näytepisteessä todetun kuparin terveysperusteiset viitearvot ovat huomattavasti ekologisin perustein määritettyä ylempää ohjearvoja suuremmat (kohta 6.2.4). Näin ollen jo pelkän viitearvovertailun perusteella voidaan todeta, ettei mahdollinen altistuminenkaan johda haitallisiin terveysvaikutuksiin, eikä erillistä altistumistarkastelua kuparin osalta ole tarvetta tehdä. 6.5.1 Altistuminen ilman kautta Kloorifenolien haihtuvuus ei maaperäolosuhteissa normaalisti ole merkittävää, mutta lämpötilan noustessa sitä voi tapahtua. Tutkimuksissa suurimmat kloorifenolipitoisuudet ovat esiintyneet yhdessä tutkimuspisteessä pintamaan alapuolisessa syvemmässä maakerroksessa, josta haihtumista ilmaan ei käytännössä pääse tapahtumaan. Alueen perusmaa on tiivistä silttimoreenia, jolloin haitta-aineiden kulkeutumista maaperässä huokosilman välityksillä laajemmalle ympäristöön ei tapahdu. PCDD/F-yhdisteet ovat maaperässä erittäin pysyviä ja maaperästä niiden haihtumista ei tapahdu. Näin ollen haitta-aineiden haihtumista ulko- tai sisäilmaan siinä määrin, että siitä aiheutuisi altistumisen kannalta merkittäviä pitoisuuksia, ei tapahdu. Myöskään mahdollisessa maankaivussa kyseiset haitta-aineet eivät konsentroidu ilmaan kaasuksi sellaisina pitoisuuksina, että siitä aiheutuisi merkittävää altistumista. Altistuminen nykytilanteessa, erityisesti maa-ainekseen sitoutuneille PCDD/F-yhdisteille, on mahdollista pilaantuneen maa-aineksen pölyämisen välityksellä, joka kuitenkin käytännössä edellyttää pilaantuneisiin maa-aineksiin kohdistuvaa kaivutoimintaa. Kohdassa 6.2.3 esitetty turvallinen päiväsaanti voi tällöin teoriassa ylittyä, sillä pilaantuneella alueella esiintyvällä pitoisuustasolla turvallinen taso täyttyy jo noin 0,1 g:n elimistöön joutuvalla maa-ainesmäärällä. Alueen kaavasuunnitelman mukaisella maankäytöllä vähäinenkin altistumismahdollisuus ilman kautta poistuu, sillä pilaantuneelle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei tule asuinrakennuksia ja maisemavalli estää haitta-aineita sisältävän maa-aineksen pölyämisen sekä estää vähäisenkin mahdollisuuden haitta-aineiden haihtumiselle ulkoilmaan. 6.5.2 Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta Altistuminen suoran ihokosketuksen kautta nykyisellään on teoriassa mahdollista, sillä PCDD/Fyhdisteitä esiintyy pintamaakerroksessa, joskin tuoreen humuskerroksen alla. Erityisesti suora ihokosketus tulee mahdolliseksi mahdollisissa pilaantuneella alueella suoritettavissa maarakennustöissä. Joka tapauksessa merkittävä altistuminen edellyttäisi toistuvaa ja pitkäaikaista ihokosketusta pilaantuneeseen maa-ainekseen, joten terveysvaikutusten syntyminen ihokosketuksella tapahtuvasta altistumisesta on erittäin epätodennäköistä. Suunnitellulla maisemavallilla poistuu mahdollisuus ihokosketuksen syntymiselle. 6.5.3 Altistuminen suun kautta Suora altistuminen suun kautta edellyttää pilaantuneen maa-aineksen joutumista suuhun, jota ei normaalisti tapahdu. Lähinnä tämä altistumisreitti tulisi kyseeseen pikkulasten leikeissä, joka alueella nykyisellään teoriassa on mahdollista, joskin epätodennäköistä. Mahdollisten kaivutöidenkin yhteydessä suora altistuminen suun kautta on lähinnä teoreettista, epähuomiossa tapahtuvaa esimerkiksi likaisten käsien kautta. Välillistä altistumista maaperän haitta-aineille suun kautta ei tapahdu, sillä pilaantuneella alueella ei harjoiteta ravintokasvien viljelyä eikä pilaantuneella alueella tiedetä esiintyvän marjoja, sieniä tai muita elintarvikkeiksi kelpaavia kasveja. Suunnitellulla maisemavallilla poistuu vähäinenkin mahdollisuus altistumiselle suun kautta. 6.5.4 Altistuminen pohja- tai pinta veden välityksellä Saha-alueen pohjavettä ei hyödynnetä talousvetenä, alueen pohjavesi ei ole hydrologisessa yhteydessä ympäröiviin alueisiin eikä alueelle ole suunnitteilla vedenottoa. Näin ollen suoraa altistumista (esim. juomavesi) maaperässä ja mahdollisesti pohjavedessä paikallisesti esiintyville haitta-aineille ei tätä kautta tapahdu.

14 Haitta-aineiden (kloorifenolien) kulkeutumista Iisveteen voi vähäisessä määrin tapahtua (kohta 7.4.2), mutta pitoisuudet laimenevat suureen määrään vettä välittömästi haitattomalle tasolle. Pintavettä alueella ei hyödynnetä talousvetenä, joten suoraa altistumista pintaveden välityksellä ei tapahdu. Koska alueen pohjavettä ei hyödynnetä millään tavoin, myöskään välillistä altistumista (esim. suihku- tai kasteluvesi) pohjaveden välityksellä ei tapahdu. Iisveteen ei arvion ja 1980-luvun tarkkailuaineiston perusteella aiheudu sellaisia haitta-ainepitoisuuksia, joista aiheutuisi välillistä altistumista esimerkiksi uimisen, kastelu- tai saunavesikäytön yhteydessä. Välillistä altistumista pintavedenkään välityksellä ei siten tapahdu. Suunnitellulla maisemavallilla, vaikka siihen ei sisällykään erityisiä eristerakenteita, vähennetään olennaisesti pilaantuneeseen maakerrokseen imeytyvän sadeveden määrää ja siten vähennetään ennestäänkin vähäistä haitta-aineiden kulkeutumismahdollisuutta vajovesien mukana ympäristöön. 6.6 Ekologiset vaikutukset Kohdassa 7.4 esitetyin perustein haitta-aineiden kulkeutumista pilaantuneista maakerroksista ympäristöön nykyisellään ei merkittävissä määrin tapahdu, ja vaikutukset ympäristöön rajautuvat siten lähinnä maaperäekosysteemiin pilaantuneella alueella. Koska pilaantunut alue on pääosin sekalaista täyttömaata, eivät alueen maaperäolosuhteet täysin vastaa luonnontilaista riippumatta siitä, esiintyykö siinä kohonneita haitta-ainepitoisuuksia vai ei. Nykyisellään pintamaan kohonneet haitta-ainepitoisuudet voivat vaikuttaa kasvien menestymiseen alueella. Suunnitellulla maisemavallilla poistetaan tämä vaikutus ja alueen eliöstö voi kehittyä luontaisella tavalla. 6.7 Johtopäätökset Edellä esitetyn VNa:n 214/2007 mukaisen riskitarkastelun perusteella Peuran entisellä sahaalueella esiintyvästä maaperän pilaantuneisuudesta voi nykyisellään aiheutua haitta-aineiden leviämistä ympäristöön lähinnä mahdollisen haitta-ainepitoisen maa-aineksen liikuttelun tai kulkeutumisen yhteydessä. Esimerkiksi maarakentamisen yhteydessä tapahtuva pölyäminen voi aiheuttaa päivittäisen turvalliseen PCDD/F-yhdisteiden päiväsaannin ylittävää altistumista, jos pölysuojauksesta ei huolehdita asianmukaisesti. Altistuminen maaperän haitta-aineille on mm. suoran ihokosketuksen kautta niin ikään mahdollista, joskin epätodennäköistä ainakaan siinä määrin, että siitä aiheutuisi haitallisia terveysvaikutuksia. Alueelle suunnitellulla maisemavallilla saadaan haitta-aineiden nykyiselläänkin vähäistä kulkeutumisriskiä pienennettyä huomattavasti. Lisäksi maisemavallilla saadaan katkaistua kaikki kohdassa 7.5 todetut altistumisreitit maaperän haitta-aineille. 6.8 Epävarmuustarkastelu 6.8.1 Tutkimukset Kohteesta on olemassa riittävät historiatiedot puunsuojausvalmisteiden käytöstä, joiden perusteella tutkimuksia on tihennetysti kohdennettu mahdollisille riskialueille. Lisäksi tutkimuksia on tehty kattavasti koko sahan toiminta-alueella. Kohteen maaperän haitta-ainepitoisuuksista on olemassa runsaasti tutkimusaineistoa. Alueella suoritettujen tutkimusten näytteenotot on toteutettu ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta ja haitta-aineiden määrityksissä on käytetty runsaasti laboratorioanalytiikkaa. Haitta-aineiden määrittämiseen käytetyn analytiikan tulosaineisto poikkeaa jossain määrin VNa 214/2007 mukaisesta käytännöstä (kohta 4.4.1), mutta tämä ei kuitenkaan estä ko. tulosten käyttämistä maaperän pilaantuneisuuden arviointiin. Jonkin verran epävarmuutta tuloksiin aiheutuu osan PCDD/F-analyyseistä eri alueita/maaperän kerrospaksuuksia edustaviin kokoomanäytteisiin (kuten PCDD/F-analytiikassa on korkean hintatason vuoksi usein tapana), josta on voinut aiheutua yksittäisessä osanäytteessä mahdollisesti esiintyvän pitoisuuden laimentumista. Vastaavasti korkean pitoisuuden kyseessä ollessa yksittäinen osanäyte voi aiheuttaa koko kokoomanäytteeseen korkean pitoisuuden, joka aiheuttaa epävarmuutta pilaantuneisuuden rajaamiseen. Tässä kohteessa pilaantuneen alueen ympäristöstä on kuitenkin runsaasti tutkimusaineistoa, joissa on määritetty PCDD/F-yhdisteitä myös yksittäisistä pisteistä (kuva 4). Näin ollen tutkimuksiin ei liity merkittäviä epävarmuuksia.

15 6.8.2 Pilaantuneisuuden ja sen levinneisyyden arviointi Edellä mainitusti alueelta on olemassa runsaasti tutkimusaineistoa, joka käsittää kokoomanäyteanalyysien lisäksi analyysidataa yksittäisistä näytepisteistä (kuva 4). Tutkimuksia on tehty useassa vaiheessa, joissa on aina tarkennettu edellisissä tutkimusvaiheissa kerättyä tietoa. Näin olleen kokonaisuutena pilaantunut alue on saatu luotettavasti rajattua, eikä pilaantuneisuuden levinneisyyden arviointiin liity merkittäviä epävarmuuksia. On kuitenkin selvä, että ihan metrilleen pilaantuman laajuutta ei voida täydellä varmuudella rajata. Tämän osalta on huomioitava, että kaavaluonnoksessa suunniteltu maisemavalli kattaa varsinaista pilaantunutta aluetta selvästi laajemman alueen, joten edellä mainittu vähäinen epävarmuus ei vaikuta riskien arvioinnin epävarmuuteen. 6.8.3 Riskien arviointi Riskitarkastelussa esitetyt mahdolliset altistumisreitit nykytilanteessa on arvioitu kokemusperäisesti runsaan tutkimusaineiston, ympäristöolosuhteita koskevan datan sekä muista vastaavista tutkimuskohteista ja kirjallisuudesta saatujen tietojen perusteella. Koska esitetyn kvalitatiivisen riskitarkastelun perusteella ei kohteessa nykytilanteessa tullut esille merkittäväksi luokiteltavaa haitta-aineiden leviämisriskiä, altistumisreittiä tai altistumista aiheuttavaa toimintaa, ei laskennalliselle leviämisen tai altistumisen arvioinnille ole tarvetta. Nykytilanteen rinnalla tarkasteltu kaavaluonnoksen mukainen maankäyttömalli, jossa pilaantuneelle alueelle toteutetaan maisemavalli, pienentää leviämis- ja altistumisriskiä huomattavasti entisestään. Kohdassa 7.5 esitetyssä riskiarviossa on käsitelty lähinnä altistumismahdollisuuksia. Mahdollisten terveysvaikutusten kannalta on huomioitava, että alueella esiintyvistä haitta-aineista kuparille ja tetrakloorifenoleille määritetyt terveysriskeihin perustuvat viitearvot (suurimmat haitattomat pitoisuudet, SHP ter ) ovat selvästi alueella todettuja pitoisuuksia suuremmat (kohta 6.2), joten mahdollinen altistuminenkaan näille ei välittömästi tai välttämättä ollenkaan johda haitallisiin terveysvaikutuksiin. PCDD/F-yhdisteiden sekä pentakloorifenolin osalta todetut maksimipitoisuudet ylittävät SHP ter -arvot. Näiden haitta-aineiden osalta SHP ter -arvojen määrittämisen yhteydessä on merkittävimmäksi altistumistieksi arvioitu ravintokasvireitti (PCDD/F-yhdisteet 98,5 % ja pentakloorifenoli 50 %; Reinikainen 2007). Koska ravintokasvireitti tässä kohteessa ei nykytilanteessa, eikä suunnitellussa maankäyttötilanteessa ole mahdollinen altistumistie, kyseiset viitearvot selvästi yliarvioivat todellisia terveysriskejä. Näin ollen kaiken kaikkiaan koska tarkastelussa ei ole tullut esille merkittäviä altistumisreittejä, ei varsinaisten terveysriskien tarkemmalle arvioinnille ole perustetta. 7. MAAPERÄN KUNNOSTUSTARVE Peuran entisen saha-alueen maaperän pilaantuneisuutta koskevien, aiemmin tehtyjen riskiarvioiden perusteella maaperän kunnostus massanvaihdolla on todettu tarpeelliseksi, mikäli pilaantunut alue otetaan esim. asuinkäyttöön tai pilaantuneella alueella muutoin toteutetaan pilaantuneeseen maakerrokseen kohdistuvaa maarakennustoimintaa. Alueen maankäyttösuunnitelmaa on päivitetty siten, että pilaantuneelle alueelle rakennetaan maisemavalli, jonka rakentamisessa hyödynnetään saha-alueen uudisrakentamisessa syntyviä pilaantumattomia ylijäämämaita. Maisemavallin rakentaminen itsessään ei edellytä pilaantuneeseen maaperään kohdistuvaa kaivutoimintaa, vaan rakenne toteutetaan nykyisen maanpinnan tason päälle. Vallilla saadaan lisäksi poistettua maaperässä olevien haitta-aineiden leviämis- ja altistumisreitit, jonka vuoksi pilaantuneiden maa-ainesten poistaminen alueelta ei ole tarpeen. Maaperän pilaantuneisuuden ja siitä aiheutuvien riskien kannalta maisemavalliin ei ole tarvetta toteuttaa varsinaista vesitiivistä eristyskerrosta, koska haitta-aineiden kulkeutuminen maaperään imeytyvien sadevesien mukana nykyiselläänkin on hyvin vähäistä. Pintakerros huonosti vettä johtavasta tiivistämiskelpoisesta maasta, vallin muotoilu sekä alueelle muodostuva kasvillisuus estää suuren osan sadevesistä kulkeutumasta vallin alapuoliseen maaperään ja vähäinenkin leviämisriski sadevesien välityksellä pienenee entisestään. Muilla tavoin tapahtuva haitta-aineiden leviäminen ja altistuminen saadaan maisemavallilla niin ikään estettyä täysin, riippumatta siitä onko vallissa tiiviitä rakenteita vai ei. Rakenteiden sijaista olennaisempaa on se, että valli toteutetaan riittävän suurelle alueelle sekä se, että sen alueella

16 kielletään pilaantuneeseen maakerrokseen ulottuva maan kaivu. Tätä varten on vallin alle syytä asentaa esimerkiksi suodatinkangas, huomioverkko tai muu vastaava rakenne vanhan maan pinnan ja vallirakenteen rajapinnan merkiksi. 8. SEDIMENTIN PILAANTUNEISUUS JA KUNNOSTUSTARVE Saha-alueen edustan pohjasedimentissä on todettu kohonneita PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia. Suurin pitoisuus (0,006070 mg/kg I-TEQ) todettiin yksittäisessä näytepisteessä vuonna 2001. Vuonna 2012 tutkimuksessa tarkennettiin sedimentin laatua koskevaa tulosaineistoa sahan edustalla olevan poukaman kohdalla. Kolmelta eri vesisyvyysvyöhykkeeltä otetuissa, sedimentin pintaosaa edustaneissa näytteissä todetut PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet olivat >0,0000010 mg/kg, 0,000230 mg/kg ja 0,000510 mg/kg (WHO-TEQ). Suurin pitoisuus todettiin lähimpänä rantavyöhykettä ja pienin pitoisuus uloimpana otetusta kokoomanäytteessä. Sedimenttien haitta-ainepitoisuuksille ei ole toistaiseksi olemassa tai asetettu yhteisöllisiä tai kansallisia ympäristönlaatunormeja tai raja-arvoja. Näin ollen sedimentin laadun suuntaaantavaan perusarviointiin käytetään usein maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia koskevassa asetuksessa (Vna 214/2007; ns. PIMA-asetus) esitettyjä viitearvoja (kohta 5.1.1). Vuoden 2012 tutkimuksessa sedimentissä todetut PCDD/F-yhdisteiden ekvivalenttipitoisuudet ylittävät alemman ohjearvotason. Muita haitta-aineita sedimentissä ei ole todettu merkittävästi kohonneina pitoisuuksina. Tutkimusten perusteella arvioitu alue, jolla PCDD/F-yhdisteiden pitoisuus pohjasedimentissä ylittää alemman ohjearvotason, on esitetty kuvassa 6. Kuva 6. Alue (keltainen rasteri), jolla sedimentissä arvioidaan esiintyvän VNa 214/2007 mukaisen alemman ohjearvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia (ilmakuva MML paikkatietoaineisto) Kuten maaperässä, myös sedimentissä PCDD/F-yhdisteet ovat erittäin pysyviä. Haitta-aineiden leviäminen ympäristöön on mahdollista vain, mikäli haitta-ainepitoinen sedimenttiaines pääsee leviämään esimerkiksi sedimenttiin kohdistuvan mekaanisen voiman vaikutuksesta. Tällöin myös altistuminen tulee mahdolliseksi, lisäksi altistumista on mahdollista tapahtua suoran kosketuksen välityksellä esimerkiksi rantavedessä kahlatessa.

17 Haitta-aineita sisältävä sedimentti on mahdollista poistaa ruoppaamalla, mutta toimenpide, sen lisäksi että on kustannuksiltaan kallis, aiheuttaa sedimentin liettymistä ja sitä kautta sedimenttiaineksen ja mahdollisesti haitta-aineiden leviämistä ympäröivälle vesialueelle. Varmempana riskienhallintatoimenpiteenä suositellaan kyseisen ranta-alueen pohjasedimentin peittämistä suodatinkankaalla ja pilaantumattomalla maa-aineksella, kuten Pentti Tiilikaisen laatimassa kunnostussuunnitelmassakin (2012) on esitetty. Kyseisellä toimenpiteellä saadaan haitta-aineita sisältävä sedimentti eristettyä paikoilleen siten, ettei haitta-aineita sisältävä sedimentti pääse leviämään ympäristöön eikä haitta-aineille altistuta suoralla kosketuksella. Tämä toimenpide on myös ranta-alueen siisteyden ja käytettävyyden kannalta järkevä riippumatta siitä onko sedimentissä haitta-aineita vai ei. Peitettävän rantavyöhykkeen riittävä leveys voidaan arvioida olevan noin 15 m rantaviivasta. Mikäli kyseiselle alueelle toteutetaan uimaranta, on sedimentin peitto syytä toteuttaa vähintään kahlattavissa olevaan vesisyvyyteen (n. 1,5 m) saakka. Ramboll Finland Oy Ari Kolehmainen Ryhmäpäällikkö Janne Huttunen Yksikön päällikkö Kirjallisuuslähteet: Reinikainen, Jussi; Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet, Suomen ympäristö 23/2007, Suomen ympäristökeskus, asiantuntijapalvelukeskus, Helsinki 2007 Ympäristöministeriö, Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi, Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007, Helsinki 2007