MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS ERÄIDEN METSÄHALLITUKSEN JUL- KISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN SUORITTEIDEN MAKSUISTA

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Hallitusneuvos 17.9.2013 Vilppu Talvitie MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS ERÄIDEN METSÄHALLITUKSEN JUL- KISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN SUORITTEIDEN MAKSUISTA Asetusehdotuksen taustaa ja valtuutus asetuksen antamiseen Metsähallituksesta annetun lain (1378/2004) 15 :n 1 momentin mukaan Metsähallituksen liiketoiminnan tuotteet ja palvelut hinnoitellaan liiketaloudellisin periaattein. Lain 15 :n 3 momentin mukaan Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin liittyvien suoritteiden hintojen määräämisessä sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Valtion maksuperustelain 8 :n 2 momentin mukaan asianomainen ministeriö päättää, mitkä ministeriön ja hallinnonalan muiden viranomaisten suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Lisäksi metsästystä ja kalastusta koskevassa lainsäädännössä on valtionmaalla tapahtuvan metsästyksen ja kalastuksen maksullisuutta ja maksuja koskevia erityissäännöksiä. Hallituksen esitystä laiksi Metsähallituksesta (HE 154/2004 vp.) koskevasta eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta (PeVL 38/2004 vp.) seurasi, että metsästys- ja kalastuslupaa valtionmaalle on pidettävä hallintopäätöksenä. Vuoden 2005 alusta lukien maksu tällaisista julkisoikeudellisista suoritteista on määrätty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Voimassa oleva asetus eräiden Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista (1280/2011) on voimassa vuoden 2013 loppuun saakka. Asetuksen soveltamisala Metsähallituksesta annetun lain 1 :n mukaan Metsähallitus on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla toimiva valtion liikelaitos. Luonnonsuojelua koskevissa asioissa Metsähallitus on ympäristöministeriön ohjauksessa. Lain 10 :n mukaan maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ohjaavat ja valvovat toimialojensa osalta Metsähallitukselle kuuluvien julkisten hallintotehtävien hoitoa siten kuin virastojen ja laitosten toiminnan ohjauksesta ja valvonnasta erikseen säädetään. Maa- ja metsätalousministerin tehtäviin kuuluu siten valtion maksuperustelain 8 :n 2 momentin nojalla antaa asetus sellaisten Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikön suoritteiden maksuista, jotka kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan tai toimialaan. Tällaisia ovat muun muassa suoritteet, jotka liittyvät tai joiden on katsottava liittyvän kalastukseen, metsästykseen, poronhoitoon ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Ulkoilulain (606/1973) nojalla perustettuihin valtion retkeilyalueisiin liittyvät kysymykset kuuluvat myös pääosin maa- ja metsätalousministeriön toimialaan, koska valtion retkeilyalueen pääasiallinen käyttötarkoitus on metsätalouden harjoittaminen. Ulkoilulain 16 :n mukaan valtion retkeilyalueella on metsätalouden harjoittaminen, metsästys ja kalastus samoin kuin maa- ja vesialueen muukin käyttö järjestettävä niin, että ulkoilutoiminnan tarpeet tulevat riittävästi otetuiksi huomioon. Omakustannusarvon mukaiset julkisoikeudelliset suoritteet Omakustannushinta muodostuu pääosin eräasioiden vakituisen ja osa-aikaisen henkilöstön palkka-, hallinto- ja yleiskuluista, aktiivisesta riistan- ja kalavedenhoidon toteuttamisesta (kalaistutukset ja elinympäristöjen kunnostukset) sekä asiakkuushallinnan hoidosta (asiakastutkimukset, asiakastyytyväisyysmittaukset, tuotekehitys, lupajakelukanavien ylläpito sekä markkinointi, myynti ja viestin-

2 tä). Metsästyslain (615/1993) 47 :n mukaan valtion alueita koskeva metsästyslupa myönnetään maksua vastaan. Metsästysvuokria ja lupamaksuja määrättäessä on pyrittävä siihen, että maksutulot riittävät valtion suorittamista riistanhoitotoimenpiteistä aiheutuviin menoihin. Metsästyslain 8 :n mukaan henkilöllä, jonka kotipaikka on Lapin lääniin kuuluvassa kunnassa tai Kajaanin, Hyrynsalmen, Kuhmon, Kuusamon, Paltamon, Pudasjärven, Puolangan, Ristijärven, Sotkamon, Suomussalmen, Taivalkosken, Vaalan tai Vuolijoen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla. Tällaiset niin sanotun vapaan metsästysoikeuden nojalla metsästävät henkilöt ovat Metsähallituksen suurin yksittäinen asiakasryhmä. Metsästyslain 8 :ssä tarkoitetulla alueella asuvia riistanhoitomaksun maksaneita henkilöitä oli vuonna 2012 noin 69 000, joista valtionmaata koskevaa oikeuttaa käyttää arviolta noin kaksi kolmasosaa. Metsästyslain 8 :ssä tarkoitetuille henkilöille ei myönnetä erillistä lupaa eikä kyseessä siten ole valtion maksuperustelaissa tarkoitettu suorite, vaan laissa säädetyn oikeuden maksuton käyttäminen. Metsästyslain 47 :n mukaan metsästysvuokria ja lupamaksuja valtion maalle määrättäessä on pyrittävä siihen, että maksutulot riittävät valtion suorittamista riistanhoitotoimenpiteistä aiheutuviin menoihin. Tämä merkitsee sitä, että metsästyslain 8 :ssä tarkoitettu vapaa metsästysoikeus tosiasiallisesti nostaa vähäisessä määrin Metsähallituksen perimiä metsästyslupamaksuja. Toisaalta on todettava, että vapaan metsästysoikeuden nojalla metsästävät osallistuvat myös riistakolmiolaskentojen suorittamiseen sekä muun tyyppisiin riistanhoitotöihin samalla tavalla kuin metsästäjät muuallakin maassa. Omakustannushintaisissa luvissa on säilytetty lupalajien monipuolisuus aiempia vuosia vastaavasti, koska suoritteet perustuvat asiakastutkimuksiin ja asiakkaiden toiveisiin. Tämä on perusteltua, koska Metsähallituksen hallinnassa on kolmasosa valtakunnan pinta-alasta ja sitä hyödyntää sekä lakisääteisillä oikeuksilla että Metsähallituksen myöntämillä luvilla määrällisesti merkittävä asiakaskunta. Metsähallitus on mitannut vuosittain asiakkaittensa tyytyväisyyttä tuotteisiin asiakastyytyväisyyskyselyillä ja kansalaiset ovat suoritevalikoimaan tyytyväisiä. Metsähallituksen pienriistalupien hintataso vuonna 2013 on alhaisempi kuin Pohjois-Suomen suurien yhteismetsien lupien hintataso. Yhteismetsille metsästyslupien myynti on voitollista liiketoimintaa. Yksityismailla lupahinnoittelu ja metsästysoikeuden käyttö on yleensä järjestetty siten, että maanomistajat keskittävät metsästysoikeuden käypää hintaa alemmalla vastikkeella tai vastikkeettomasti erilliselle yhteisölle, jonka puitteissa he itse osallistuvat metsästykseen. Ehdotetun 2 :n 1 kohdan mukaisista muun pienriistan kuin kanalintujen pyyntiin tarkoitetuista henkilökohtaisista luvista perittäviä maksuja on tarpeen muuttaa vastaamaan kanalintujen metsästysoikeuden sisältävistä pienriistaluvista perittävien maksujen porrastusta. Neljän vuorokauden luvasta perittävä maksu nousisi noin 4 % ja viiden vuorokauden luvasta perittävä maksu nousisi noin 7 %. Vastaavasti kuuden vuorokauden luvasta perittävä maksu laskisi noin 3 % ja seitsemän vuorokauden luvasta perittävä maksu laskisi alle 3 %. Muutoksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kustannusvastaavuuteen. Muutoksen kohteena ovat ainoastaan 4-7 vrk luvat, jonka vuoksi matkapuhelimella haettavien 1-3 vrk:n pienriistalupien hinnoittelua ei tarvitse muuttaa. Ehdotetun 2 :n 3 ja 7 kohdan mukainen Kemin, Tornion ja Rovaniemen kaupunkien asukkaita koskevan alempi lupahinta perustuu Metsähallituksesta annetun lain 15 :n 2 momenttiin. Omakustannushinta on muita lupia alempi, koska suoritteen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset ovat muita metsästyslupia alemmat. Mainittu Metsähallituksesta annetun lain 15 :n 2 momentin säännös on yhteydessä metsästyslain 8 :ään, jonka mukaan Lapin läänin ja eräiden Oulun läänin kuntien asukkailla on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Kemin ja Tornion kaupunkeihin ei kuitenkaan kuulu mainittavassa määrin valtion alueita, joten näiden kaupunkien asukkaiden metsäs-

3 tysmahdollisuudet on turvattu erityissäännöksellä. Aiemman Rovaniemen kaupungin alueella ei ollut mainittavasti valtion alueita, minkä vuoksi erityissäännös koskee myös Rovaniemen kaupungin asukkaita. Rovaniemen maalaiskunta ja Rovaniemen kaupunki yhdistyivät 1.1.2006 lukien uudeksi Rovaniemen kunnaksi, joka otti käyttöönsä kaupunki -nimityksen. Tämä merkitsee sitä, että nykyisen Rovaniemen kaupungin asukkaat ovat vuoden 2006 alusta lukien voineet käyttää aiemmassa Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitsevia valtion alueita metsästyslain 8 :ssä tarkoitettuun kuntalaisen vapaaseen metsästykseen. Metsähallituksesta annetun lain 15 :n 2 momentin erityissäännökselle ei vuoden 2006 alusta lukien Rovaniemen kaupungin osalta ole enää perustetta. Maksuasetukseen on kuitenkin otettava myös Rovaniemen kaupunkilaisia koskeva lupasäännös, koska se perustuu voimassa olevaan lakiin. Voimassa olevan asetuksen 2 :n 8 kohdan mukaisesti ulkomaalaiselle on voitu myöntää metsästyslupa yleiselle vesialueelle 1.6. 31.12. Metsästyslain 7 :n 1 momentin mukaisesti jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla on oikeus metsästää yleisellä vesialueella meressä. Metsähallitus voi Metsästyslain 46 :n 3 momentin mukaisesti antaa myös ulkomaalaiselle metsästysluvan yleiselle vesialueelle meressä metsästysasetuksen 38 :ssä säädetyin edellytyksin. Ulkomaalaisten yleisen vesialueen metsästyslupien maksut vastaavat muulle riistalle kuin kanalinnuille tarkoitettujen pienriistalupien hinnoittelua. Ehdotuksen 2 :n 8 kohdan maksuja ehdotetaan muutettavaksi samansuuruisiksi kuin ehdotuksen 2 :n 1 kohdan mukaiset muulle riistalle kuin kanalinnuille tarkoitetut pienriistan metsästysluvat. Ehdotetun 2 :n 12 kohtaan otettaisiin säännös, jolla atraimella (tuulastus), harppuunalla ja jousella kalastaminen sisällytettäisiin pyydysyksikkömaksuun (yksikköarvo 3 ja maksu 6 ) ja vastaavasti nämä pyyntimuodot poistetaan vieheluvasta. Muutos selkeyttää kalastussääntöjä, koska kyseisillä kalastusmuodoilla ei muutoinkaan saa kalastaa lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoilla, jotka taas kuuluvat vieheluvan piiriin. Muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta kustannusvastaavuuteen, koska kyseisten kalastusmuotojen käyttö arvioidaan varsin pienimuotoiseksi ja toisaalta näiden kalastusmuotojen käyttömahdollisuus säilyy edelleen. Ehdotetun 2 :n 14 kohdassa tarkoitettu ammattikalastuslupa voitaisiin ilman erityisiä perusteita myöntää vain kalastuslain (286/1982) 2 luvun 6 a :n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle, joka harjoittaa kalastusta ja saa siitä sekä pyytämänsä saaliin jalostamisesta toimeentulonsa tai oleellisen osan siitä. Ammattikalastuslupien hintoihin ehdotetaan korotuksia, joiden perusteena on kustannusvastaavuuden parantaminen, kalaveden hoito ja lupamaksujen vastaavuus yksityisomistajien myöntämiin lupiin nähden. Pyydysyksiköstä perittävää maksua korotettaisiin 2 :sta 3 :oon. Pyydysten yksikkömäärät säilyvät ennallaan. Matkapuhelimella haettavat luvat (mobiililuvat) ovat olleet käytössä Metsähallituksen kalastuslupien osalta vuodesta 2006 ja metsästyslupien osalta vuodesta 2007 lähtien. Metsähallituksen tekemien asiakastutkimusten perusteella on käynyt ilmi, että kyseiset lupatyypit ovat kansalaisten haluamia ja lupaa on helppo hakea. Lupatyyppien hinnoittelu on pyritty tekemään niin, että mobiililupana myönnettävästä luvasta perittävä maksu lisättynä matkapuhelinoperaattorin hakijalta laskuttamalla matkapuhelumaksulla olisi mahdollisimman lähellä vastaavasta tavanomaisesta luvasta perittävää maksua. Lisäksi luvanhakijan maksettavaksi tulisi matkapuhelinmaksu, jonka suuruus on keskimäärin muutamia senttejä. Kun mobiililuvasta perittävän maksun hinnoittelu perustuu sykäysveloitukseen, maksua ei ole teknisesti mahdollista saada esimerkiksi tasan kymmeneksi euroksi.

4 Metsähallituksen mobiililupien myöntäminen edellyttää ulkopuolisilta palveluntarjoajilta hankittavien tietoteknisten palvelujen käyttöä ainakin maksujen perinnän ja metsästys- ja kalastuslupia koskevan vahvistetun kiintiön tarkistamisen osalta. Muun muassa näiden syiden vuoksi kansalaisilla ei olisi oikeutta mobiililuvan saamiseen vaan asetuksen maininnat merkitsisivät Metsähallitukselle oikeutta metsästys- ja kalastuslupien myöntämiseen myös mobiililupina. Omakustannusarvoa alemmat julkisoikeudelliset suoritteet Valtion maksuperustelain 6 :n 3 momentin mukaan maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon, muihin sosiaalisiin tarkoituksiin, oikeudenhoitoon, ympäristönsuojeluun, koulutustoimintaan tai yleiseen kulttuuritoimintaan liittyvistä tai näihin verrattavista syistä on perusteltua syytä. Erityisestä syystä maksu voidaan määrätä tietyltä ryhmältä perittäväksi suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää kokonaan perimättä. Ehdotettavan asetuksen 3 :ssä säädettäisiin niistä Metsähallituksen julkisoikeudellisista suoritteista, joista perittävä kiinteä maksu olisi omakustannusarvoa alempi. Tällaisia olisivat pykälän 1 momentin mukaan ensinnäkin alle 18-vuotiaalle myönnettävä henkilökohtainen pienriistalupa (nuorisometsästyslupa) ja viehelupa (nuorisokalastuslupa) sekä vastaavat luvat mobiililupina. Toiseksi omakustannusarvoa alempi maksu perittäisiin vieheluvasta, joka myönnettäisiin kirjanpitolupana. Omakustannusarvoa alempi maksu perittäisiin myös seurueluvasta, joka koskisi Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla tapahtuvaa vahinkoa aiheuttavan tai turvallisuutta vaarantavan suurpedon metsästystä. Rapu- ja kalakantojen seurantaa sekä riistakantojen tutkimusta ja seurantaa varten voitaisiin myös muu kuin 3 :n 1 momentissa tarkoitettu kalastuslupa myöntää kirjanpitolupana ja metsästyslupa kirjanpito- tai tutkimuslupana, josta perittävä maksu olisi puolet vastaavan tavanomaisen luvan maksusta. Tällaisten lupien myöntäminen riippuisi Metsähallituksen harkinnasta ja lupien myöntämiseen tulisi olla tarpeellinen syy. Nuorisolupien omakustannusarvoa alemmalle maksulle on sosiaalinen peruste. Suoritteen hinnoittelulla pyritään tutustuttamaan nuoret luontoon ja luonnossa liikkumiseen sekä ylläpitämään maamme perinteistä metsästys- ja kalastuskulttuuria. Samalla nuoret oppisivat käyttämään Metsähallituksen alueita metsästykseen ja kalastukseen. Asetuksella ei muuteta nuorisolupien hinnoittelua. Metsästys ja kalastus valtion alueella pyritään mitoittamaan siten, että se olisi ekologisesti kestävää. Esimerkiksi metsästyksen mitoittamisen perustana ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarviot, riistakolmiolaskennan tulokset, metsästyskirjanpitotiedot, loppukesän havainnot pesinnän ja poikastuoton onnistumisesta, saalistilastot ja suositukset metsästyskuolleisuudesta. Riistaeläinlajin rauhoittamisesta säädetään metsästyslain 37 :ssä, ja tarkemmat säännökset, kuten eri lajien rauhoitusajat, ovat metsästysasetuksen 24 :ssä. Luvat poiketa riistaeläinlajin rahoituksesta myöntää Suomen riistakeskus. Metsästyslain 41 :n 5 momentin mukaan poikkeuslupien ja 41 a :n 4 momentissa tarkoitetun kiintiön nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Poikkeuslupa on mahdollista myöntää myös vahinkojen perusteella, jolloin se voidaan myöntää muulloinkin kun rauhoitusaikana ns. vahinkoperusteina poikkeuslupana. Suomen riistakeskuksella on vahinkoperusteisen poikkeusluvan yhteydessä mahdollisuus myöntää myös poikkeus pyyntivälineitä, pyyntimenetelmiä ja metsästysaseen kuljettamista koskevista säädöksistä.

5 Metsähallitusta velvoittaa Iijoen ja Hossanjoen uiton jälkihoitotöitä koskeva vesioikeuden päätös. Mainittu vesioikeuden päätös edellyttää kalakantojen hoidon seurantaa, mikä on valtion kannalta edullisinta hoitaa paikallisen kirjapitokalastuksen keinoin. Kalakantojen tilasta Metsähallitus saa tarpeellisia tietoja muun muassa kalastajilta, jotka ovat sitoutuneet ylläpitämään Metsähallituksen edellyttämää kalastuskirjanpitoa. Sama koskee erityyppisiä tutkimuksia Metsähallituksen hallinnoimilla vesialueilla. Kirjanpito- ja tutkimusluvilla saadaan kala- ja rapukantojen tilasta ja kehityksestä tarpeellista seuranta- ja kartoitustietoa, mikä on peruste omakustannusarvoa alempaan maksuun. Nuorisolupia on myönnetty vuosittain n. 1500 kappaletta ja kirjanpito- tai tutkimuslupia 130 kappaletta. Nuorisolupien omakustannusarvoa alemmasta maksusta aiheutuu laskennallisesti enintään 65 000 :n saamatta jääneet maksutulot. Kirjanpito- tai tutkimusluvista aiheutuu puolestaan enintään 5000 :n laskennallinen saamatta jäävä maksutulo. Poikkeusluvalla tapahtuvan vahinkoa aiheuttavan tai turvallisuutta vaarantavan suurpedon metsästyslupia myönnetään vuosittain enintään kymmeniä, joten omakustannusarvoa alemmasta maksusta aiheutuvat laskennalliset tulonmenetykset olisivat vähäiset Metsästyslain 47 :n 2 momentin mukaan metsästysvuokria ja lupamaksuja valtion alueelle määrättäessä on pyrittävä siihen, että maksutulot riittävät valtion suorittamista riistanhoitotoimenpiteistä aiheutuviin menoihin. Metsästyslaki ei edellytä yksittäisten suoritteiden kustannusvastaavuutta, joten estettä omakustannusarvoa alemmille maksuille ei ole. Maksuttomat julkisoikeudelliset suoritteet Ehdotettavien maksuttomien suoritteiden maksuttomuus perustuu pääosin siihen, että kyseessä olevat suoritteet on säädetty laissa maksuttomaksi. Tältä osin asetus olisi luonteeltaan lähinnä informatiivinen. Ehdotetun 4 :n 1 momentin 1 kohta perustuu kalastuslain 12 :ään. Tällaisia lupia myönnetään vuositasolla 3900 kappaletta, mutta valtion talousarvion momentilta 30.63.50 (Metsähallituksen eräät julkiset hallintotehtävät) myönnetään Metsähallitukselle määräraha, jolla suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia katetaan. Ehdotetun 4 :n 1 momentin 2 kohta perustuu metsästyslain 47 :ään ja kalastusasetuksen (1116/ 1982) 41 :ään. Tällaisia valvontaa, kalavedenhoitoa tai riistanhoitotöitä vastaan myönnettyjä lupia on vuodessa alle 600 kappaletta. Jos yksittäisestä maksuttomana myönnettävästä luvasta aiheutuisi laskennallisesti 60 :n saamatta jäänyt lupatulo, suoritteen maksuttomuudesta aiheutuisi yhteensä enintään 36 000 :n saamatta jäävät lupatulot. Menettely on kuitenkin valtiolle edullinen, koska lupaa vastaan tehty työ toteutettuna Metsähallituksen omana työnä aiheuttaisi valtiolle moninkertaiset kustannukset. Ehdotettu Metsähallituksen myöntämän sidosryhmäluvan maksuttomuus perustuu metsästyslain 47 :n 1 momenttiin, jonka mukaan valtion viranomaisen hallitsemallaan alueella järjestämään metsästykseen osallistuvilta ei maksua peritä. Sidosryhmälupia myönnetään vuosittain 100 150 kappaletta, joten niiden taloudellinen merkitys on vähäinen. Sidosryhmäluvan maksuttomuudelle on lisäksi valtion maksuperustelain 6 :n 3 momentissa tarkoitettu erityinen syy. Sidosryhmäluvat on tarkoitettu Metsähallituksen sidosryhmäedustajille, joita voidaan joko kutsua Metsähallituksen järjestämään metsästykseen tai kalastukseen, tai joille voidaan tarjota mahdollisuus tutustua Metsähallituksen metsästyksen ja kalastuksen järjestelyihin ja riista- tai kalalajien hoitoon, jos se on heille viran hoidon kannalta tai Metsähallituksen tehtävien kannalta perusteltua ja tarkoituksenmukaista.

6 Puunotto-oikeus perustuu keisarillisen senaatin vuosina 1883, 1891, 1894, 1914 ja 1916 tekemiin päätöksiin Utsjoen kunnan lähinnä maatila- tai luontaistaloudesta elantonsa saavien asukkaiden oikeuteen saada rakennus- ja aitapuuta välttämättömimpään kotitarpeeseen. Otto-oikeus ei koske esimerkiksi loma-, kesä-, kalastus- tai metsästysmajaa varten tarvittavaa puutavaraa tai puutavaraa liiketoimintatarkoitukseen. Maksuton otto-oikeus on pysytetty edelleen voimassa vuonna 1977 tehdyllä päätöksellä. Maksuttomuuden peruste on valtion maksuperustelain 5 :n 2 kohdassa tarkoitettu toimeentulon turvaavan etuuden antaminen. Viime vuosina tällaisia maksuttomia puunottotarpeita on ollut enintään 1 tapaus vuosittain. Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavat suoritteet Ehdotetun asetuksen 5 :ssä säädettäisiin Metsähallituksen maksullisista julkisiin hallintotehtäviin liittyvistä suoritteista, jotka hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Metsähallituksesta annetun lain 6 :n 1 momentin 6 kohdan mukaan metsäpuiden siementen hankintaan ja varmuusvarastointiin liittyvät tehtävät ovat Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä. Metsähallitukselle on hyvinä siemenvuosina osoitettu valtion talousarviossa määräraha, jonka turvin metsäpuiden siementä kerätään. Keräämisen tarkoituksena on varmistaa Pohjois-Suomen olosuhteisiin soveltuvan metsän uudistamismateriaalin saatavuus. Pykälän 1 kohdassa tarkoitettu Pohjois- Suomen metsäpuiden varmuusvarastosiemenen myynti rinnastuu muiden toimijoiden kaupalliseen metsäpuiden siemenkauppaan. Pykälän 2 ja 4 kohdissa säädettäisiin metsästys- ja kalastusoikeuden vuokraaminen liiketaloudellisesti hinnoiteltavaksi suoritteeksi. Näitten oikeuksien vuokraamisesta solmitaan vuokrasopimus, joka asiallisesti vastaa maanvuokralain (258/1966) mukaista vuokrasopimusta. Oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetun lain (973/2002) 3 ja 8 :n mukaan tällaisten maanvuokrasopimusten vuokran suuruus päätetään liiketaloudellisin perustein. Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin liiketaloudellisin perustein määrättävä maksu perittäväksi metsäkauriin metsästysluvasta. Metsähallituksen lupatyyppinä olisi edelleen pienriistan lupa-alueille kohdistettu metsäkauriin metsästyslupa. Luvan tarkoituksena on turvata kauriskannan kehitys ja kannan tarkoituksenmukainen hoito valtion mailla. Kauriskanta on vasta vakiintumassa Suomessa ja sen levittäytyminen pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomessa sijaitseville valtionmaille on edelleen alkuvaiheessa. Kyseisillä alueilla luonnonolosuhteista johtuen kauriskanta on pitkälti riippuvainen siihen kohdistuvasta hoitotyöstä. Kaurisluvilla metsästystä voidaan ohjata niin, että hoitotyöhön osallistuvat ovat ensisijaisia luvansaajia, mikä puolestaan motivoi jatkamaan kannan hoitoa. Pykälän 5 kohdassa säädettäisiin liiketaloudellisin perustein määrättävä maksu perittäväksi kalastusluvasta virkistyskalastuspaikkana hoidettuun kohteeseen. Metsähallituksella on noin 60 säännöksessä tarkoitettua virkistyskalastuspaikkaa eri puolella valtakuntaa. Kohteet vaihtelevat istuta ja ongi -tyyppisistä kohteista luonnontilaisiin tai luonnontilaisten kaltaisiin lohi- ja taimenkoskiin. Näitä kohteita hoidetaan yksilöllisesti normaalia talousvesistöä voimakkaammin tuki-istutuksin ja kohteitten hoito saattaa sisältää ongintakokoisten kalojen istutuksia. Liiketaloudellinen hinnoittelu mahdollistaa kohdekohtaiset maksut ja joustavat lupatyypit, jotka ovat joissain tapauksissa tuntiperusteisia. Pykälän 6 kohdassa säädettäisiin kilpailukalastusluvista perittäväksi liiketaloudellisin perustein määrättävä maksu. Kalastuskilpailut ovat laatunsa ja laajuutensa puolesta niin vaihtelevia, että niitä koskevien lupamaksujen perusteiden määrääminen omakustannusarvoisina ei ole tarkoituksenmu-

7 kaista. Liiketaloudellinen hinnoittelu mahdollistaa sen, että Metsähallitus perii tällaisista luvista tapauskohtaisesti päätettävän maksun. Kalastusasetuksen 34 :n 2 momentin mukaan, milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, se voi myöntää kalastusluvan, joka kohdistuu sen osuutta vastaavaan kalastusoikeuteen. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että Metsähallitus luovuttaa sille osakaskunnan jäsenenä kuuluvan kalastusoikeuden kalastajalle. Luvan myöntämisestä on viranomaisen toimesta ilmoitettava asianomaiselle kalastuskunnalle. Koska osuuden suuruus ja tähän liittyen kalastusoikeuden laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti, ei lupamaksun määrääminen omakustannusarvoisena ole tarkoituksenmukaista. Pykälän 8 kohdassa säädettäisiin liiketaloudellisin perustein määrättävä maksu perittäväksi sellaisesta kalastus- tai metsästysluvasta, jota ei ole erikseen asetuksessa mainittu. Säännös mahdollistaisi sen, että Metsähallitus voisi erityistilanteessa myöntää suoritejaotteluun sisältymättömän luvan ja periä siitä myös maksun. Metsähallituksesta annetun lain 6 :n mukaan Metsähallituksen julkisia hallintotehtäviä ovat muun muassa luonto- ja retkeilypalveluiden tuottaminen. Nämä palvelut tuotetaan pääsääntöisesti valtion budjettivaroin, mutta niiden rahoittamiseen käytetään myös näiden palveluiden tuottamisesta kertyvät vähäiset tulot ja maksut. Varaustuvat on tarkoitettu retkeilyä ja luontoon tutustumista edistäväksi palveluvarustukseksi, jonka käytöstä peritään asiakkaalta käyttömaksu. Varaustuvasta retkeilijä voi varata itselleen yöpymispaikan etukäteen toisin kuin maksuttomasta autiotuvasta. Kansalaiselta peritty varaustuvan yöpymismaksu on noin 10. Vuokratuvista ja -kodista useimmat sijaitsevat erämaa-alueilla tai kansallispuistoissa, mutta niitä sijaitsee myös metsätalouskäytössä olevalla alueella. Varaustupien tavoin ne palvelevat jokamiesretkeilyä ja alueisiin tutustumista. Varustetasoltaan ne ovat vaatimattomia. Vuokraaja varaa koko tuvan käyttöönsä. Vuokra-aika vaihtelee yleensä päivästä muutamiin päiviin. Vuokratuvan käytöstä kansalaiselta perittävä maksu on varustelutasosta riippuen tällä hetkellä noin 40 50 vuorokaudessa. Asetuksen 4 :n 9 kohdassa tarkoitettujen suoritteiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset ovat perittyä maksua suuremmat, mutta valtion talousarvion momentilta 30.63.50 (Metsähallituksen eräät julkiset hallintotehtävät) myönnetään Metsähallitukselle määräraha, jolla suoritteiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia katetaan. Kun otetaan huomioon valtion talousarvion kautta suoritteen tuottamiseen osoitettu rahoitus, kansalaiselta perittävää maksua on kokonaisuutena arvioiden pidettävä liiketaloudellisin perustein määrättävänä. Pykälän 10 kohdassa säädettäisiin maa- ja vesialueiden sekä rakennusten ja rakennelmien vuokraus ja muu käyttöoikeuden luovutus tehtäväksi liiketaloudellisin perustein. Käyttöoikeussopimuksia tehdään muun muassa retkeilyalueilla toimivien matkailuyrittäjien kanssa. Käyttöoikeuslupia ovat maanomistajana annetut luvat, kuten veneenpito- ja leiriytymisluvat, sekä luvat muun muassa kokoontumislaissa tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Pykälän 11 kohdan mukaan Metsähallituksen hallinnassa olevien asuin- ja liikehuoneistojen vuokraus ja yleensäkin tilojen käyttö ulkopuolisiin tarkoituksiin hinnoiteltaisiin liiketaloudellisin perustein. Pykälän 12 ja 14 kohdan mukaan tavanomaisen opastuksen, neuvonnan ja tiedotuksen ylittävät opastuspalvelut ja tuotteet sekä erilaiset julkaisut, lehdet, tallenteet ja vastaavat hinnoiteltaisiin liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Retkeilyn edistämiseen liittyvä tavanomainen opastus, neuvonta ja tiedotus on kuitenkin Metsähallituksen luontopalvelut -tulosalueen tavanomaiseen toimintaan kuuluvaa, eikä se ole maksullista toimintaa, jolloin myöskään maksuasetusta ei siihen sovelleta.

8 Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin luettavat asiantuntija- ja suunnittelupalvelut käsittävät sekä ydintoimintaan että sitä tukeviin tehtäviin liittyvää osaamisen myyntiä. Maa- ja metsätalousministeriön toimialalla tällaiset palvelut liittyvät lähinnä erätalouteen. Maksullisena toimeksiantona toimitettavat asiantuntija- ja suunnittelupalvelut hinnoitellaan keskimääräisen työn tunti- tai päivähinnan mukaisesti lisättynä toimeksiannosta aiheutuneiden erilliskulujen osuudella. Tätä koskeva säännös sisältyisi pykälän 13 kohtaan. Pykälän 10-16 kohdat vastaavat voimassa olevan Metsähallituksen eräiden julkisten hallintotehtävien suoritteiden maksuista annetun ympäristöministeriön asetuksen (1281/2011) säännöksiä. Metsähallitus voi välittää jakelukanaviensa kautta myös muiden toimijoiden lupatuotteita. Tällaisia ovat mm. kalastuksenhoitomaksut, maa- ja metsätalousministeriön läänikohtaiset vieheluvat sekä kalastuksen yhteisluvat, joissa Metsähallitus on mukana yhtenä osakkaana ja kalastusoikeuden haltijana. Ehdotetun pykälän 17 kohdan mukaan muiden kuin Metsähallituksen myöntämien lupien välityspalkkiot määritettäisiin liiketaloudellisin periaattein. Muut maksulliset suoritteet Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki, 34 sisältää aikaisempaa tarkemmat säännökset maksun määräytymisessä noudatettavista periaatteista perittäessä maksuja kopion antamisesta julkisuuslakiin perustuvan yleisen tiedonsaantioikeuden nojalla. Lähtökohtana maksun määräämisessä on kustannusvastaavuuden periaate. Maksua ei kuitenkaan peritä esimerkiksi silloin, kun asiakirjasta annetaan tietoja suullisesti, asiakirja annetaan viranomaisen luona luettavaksi ja jäljennettäväksi tai kun sähköisesti tallennettu asiakirja lähetetään tiedon pyytäjälle sähköpostitse. Maksu ei peritä myöskään silloin, kun pyydetyn asiakirjan antaminen kuuluu viranomaisen neuvonta-, kuulemis- tai tiedotusvelvollisuuden piiriin. Asiakirjan antamisesta viranomaisen luona luettavaksi voidaan periä maksu asiakirjan esille hakemisesta, jos asiakirja ei ole yksilöitävissä ja löydettävissä viranomaisen käytössä olevan asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla. Julkisuuslain 34 :ssä tarkoitettujen suoritteiden maksullisuudesta säädetään valtion maksuperustelain periaatteiden mukaisesti ministeriön maksuasetuksella. Asetuksen 6 :ään ehdotetaan otettavaksi valtiovarainministeriön 26.9.2005 antaman ohjeen (VM 17/01/2005) mukainen säännös, jonka mukaan julkisuuslain 34 :ssä tarkoitetuista suoritteista (tiedon esille hakeminen sekä kopioiden ja tulosteiden antaminen) päättäisi Metsähallitus. Maksujen perintä ja ulosotto Metsähallituksesta annetun lain 15 :n 3 momentin mukaan Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin liittyvien suoritteiden hintojen määräämisessä sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Kun valtion maksuperustelakia sovelletaan vain hintojen määräämiseen, viivästyskorkoa koskevaa valtion maksuperusteasetuksen (211/1992) 3 :n 3 momentin säännöstä ei voida soveltaa Metsähallituksen julkisoikeudellisiin suoritteisiin. Liiketaloudellisesti hinnoiteltujen suoritteiden perintä ja korkoseuraamus ovat valtion maksuperustelain 11 :n 2 momentin mukaan yksityisoikeudellisia toimia. Tämän vuoksi asetukseen ehdotetaan otettavaksi 7, jonka mukaan liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavien maksujen viivästyessä perittäisiin viivästyskorkoa. Metsähallituksen julkisoikeudellisten suoritteiden maksut eli asetuksen 2, 3 ja 6 :ssä tarkoitetut maksut ovat sellaisia julkisia maksuja, joita verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettu laki (706/2007) koskee, joten ne voidaan ulosottaa ilman ulosottoperustetta.

9 Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset Metsähallituksesta saatujen tietojen mukaan 1.1.-31.12.2012 välisenä aikana voimassa olevan asetuksen mukaisista suoritteista kertyi tuottoja 5 300 000. Suoritteiden tuottamisesta aiheutuneet kustannukset olivat 6 540 000. Vuonna 2012 metsähallitus myönsi julkisoikeudellisena suoritteena hinnoiteltuja metsästyslupia 66 756 kappaletta ja kalastuslupia 8 734 kappaletta. Vuonna 2012 julkisoikeudellisina suoritteina olevista metsästyslupasuoritteista (omakustannusarvoiset ja omakustannusarvoa alemmat luvat) on kertynyt tuottoja 2 657 500 ja vastaavista kalastuslupasuoritteista 446 900 (sis. Metsähallituksen saamat vesialuekorvaukset, jotka kohdennetaan nimenomaan talouskalastusvesien hoitoon). Vastaavana aikana julkisoikeudellisina suoritteina olevien metsästyslupasuoritteiden tuottamiseen on kulunut 2 834 900 ja vastaavien kalastuslupasuoritteiden tuottamiseen 1 206 000. Yhteensä metsästyksen ja kalastuksen (erätalous) kustannusvastaavuus julkisoikeudellisten suoritteiden osalta vuonna 2012 oli 77 %. Tuottojen jääminen kustannuksia pienemmäksi vuonna 2012 johtuu kustannusten lisääntymisestä, kun samaan aikaan erityisesti kalastusluvista saatavat lupatulot ovat säilyneet lähes ennallaan. Vuoden 2012 aikana eräasioita (metsästys ja kalastus) koskien oli käynnissä suuri muutosvaihe, jossa lupamyynti siirtyi Villi Pohjolalta luontopalveluiden hoidettavaksi. Muutosvaiheeseen liittyi merkittäviä kustannuksia, joista voidaan mainita mm. eräluvat.fi verkkosivujen rakentaminen, laajaalainen viestintä muutoksesta, lupamyyntijärjestelmän siirto sekä palveluiden brändin rakentaminen. Samaan aikaan luontopalveluissa on tehostettu ajankäytön seurantaa ja aiheuttamisperiaatteen mukaista laskentaa ja raportointia, joka on osaltaan vaikuttanut suoritteiden kustannusten jakautumisen tarkkuuden parantumiseen. Maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvista julkisoikeudellisista suoritteista metsästystä ja kalastusta koskevien suoritteiden osuus on kaikkiaan 100 %. Liiketaloudellisesti hinnoitelluissa suoritteissa vastaava osuus on 69 %. Seuraavassa taulukossa vuoden 2012 kustannusvastaavuuslaskelmat on esitetty jaoteltuna metsästykseen ja kalastukseen liittyviin suoritteisiin sekä varmuusvarastosiemenen myyntiin. Julkisoikeudelliset kalastusta koskevien suoritteisiin (tuotot) sisältyvät Metsähallituksen saamat vesialuekorvaukset. MMM:n julkisoikeudelliset suoritteet Metsästys 2012 Kalastus 2012 MMM:n liiketaloudelliset suoritteet Metsästys 2012 Kalastus 2012 Siemenmyynti 2012 1000e Tuotot 2 657,5 446,9 606,5 919,2 669,8 Henkilöstökustannukset 1213,9 547,9 164,0 568,2 14,8 Muut erilliskustannukset 1108,8 426,9 98,0 743,9 535,4 Poistot ja korot 169,8 76,6 22,9 79,5 61,7 Osuus yhteiskustannuksista 342,4 154,5 46,2 160,3 4,2 Kustannukset yhteensä 2824,9 1206,0 331,2 1551,9 616,1 Kustannusvastaavuus -177,4-759,0 275,3-632,6 53,7 Kustannusvastaavuus % 94 % 37 % 183 % 59 % 109 %

10 Kustannusvastaavuus erätalous yhteensä % 77 % 81% Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavista metsästyslupasuoritteista on vuonna 2012 kertynyt maksutuloa 606 500 ja kalastuslupasuoritteista 919 200. Vastaavana aikana liiketaloudellisesti hinnoiteltavien metsästyslupasuoritteiden tuottamiseen on kulunut 331 200 ja kalastuslupasuoritteiden tuottamiseen 1 551 900. Vuonna 2012 Pohjois-Suomen metsäpuiden varmuusvarastosiemenen myynnistä on kertynyt tuloa 669 800 ja siemenmyyntiin kohdistuneet kustannukset ovat olleet 616 100. Metsähallituksesta syyskuussa 2013 saadun arvion mukaan kuluvan vuoden (2013) metsästyslupatulot kasvavat n. 250 000 edellisvuodesta. Tämä johtuu metsäkanalintukantojen runsastumisesta, minkä vuoksi kanalintujen metsästys tulee olemaan mahdollista suuressa osassa maata. Eräasioiden muuttuminen julkisiksi hallintotehtäviksi on lisännyt metsästys-, kalastus- ja maastoliikenneasioiden hoidon kustannuksia arviolta noin 300 000 vuodessa. Alla olevassa laskelmassa on esitetty asetuksen suoritteiden arvioitu kustannusvastaavuus vuonna 2014. Julkisoikeudellinen kalastus sisältää vesialuekorvaukset. MMM:n julkisoikeudelliset suoritteet MMM:n liiketaloudelliset suoritteet Metsästys 2014 Kalastus 2014 Metsästys 2014 Kalastus 2014 Siemenmyynti 2014 1000e Tuotot 2 800,0 500,0 610,0 1 200,0 700,0 Henkilöstökustannukset 1 200,0 450,0 164,0 480,0 20,0 Muut erilliskustannukset 1 100,0 300,0 98,0 550,0 300,0 Poistot ja korot 170,0 60,0 23,0 50,0 50,0 Osuus yhteiskustannuksista 342,0 120,0 46,0 120,0 10,0 Kustannukset yhteensä 2 812,0 930,0 331,0 1 200,0 380,0 Kustannusvastaavuus -12,0-430,0 279,0 0,0 320,0 Kustannusvastaavuus % 100 % 54 % 184 % 100 % 184 % Kustannusvastaavuus erätalous yhteensä % 88 % 118 % Asetusehdotuksen kohteena olevien Metsähallituksen suoritteiden tulojen arvioidaan olevan vuonna 2014 noin 5 810 000 eli 510 000 suurempi kuin vuonna 2012. Vuoden 2014 tuoton arvioidaan muodostuvan siten, että sitä kertyisi julkisoikeudellisina suoritteina olevista metsästysluvista 2 800 000 ja vastaavista kalastusluvista 500 000. Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavista metsästystä koskevista suoritteista tuottoja arvioidaan kertyvän 610 000 ja vastaavista kalastusta koskevista suoritteista 1 200 000. Näistä tuotoista merkittävä osa koostuu metsästys- ja kalastusoikeuden vuokratuloista sekä virkistyskalastusluvista. Varmuusvarantosiemenen myynnistä arvioidaan kertyvän 700 000 vuonna 2014.

11 Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavien suoritteiden kustannusvastaavuuden parantamiseksi useiden kalastuksen suoritteiden hintatasoa tarkistettiin vuoden 2013 alussa. Istuta - ongi - tyyppisten virkistyskalastuspaikkojen (21 kpl) lupamaksuja korotettiin vuoden 2013 alusta lukien 25-114 %. Kalastusoikeuden vuokrausten osalta vuokrien perusmaksuja korotettiin 40-100 % riippuen sopimuksen ja kalastusoikeuden laajuudesta. Asetuksen voimassaolon aikana yleistä hintatasoa korotetaan mahdollisuuksien mukaan myös muilla virkistyskalastuskohteilla (luonnonkalakohteet) 100 % kustannusvastaavuuden saavuttamiseksi. Julkisoikeudellisesti hinnoitelluissa kalastusta koskevissa suoritteissa lupahintojen korotusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Pääosa suoritteista kertyy pyydysluvista (noin 140 000 /vuosi) ja vieheluvista (noin 80 000 /vuosi). Metsähallituksen pyydysluvassa yhden verkon käytöstä perittävä maksu on 6. Osakas- ja kalastuskuntien verkkolupien hinnat vaihtelevat 2-6 välillä ja tavoitteena on pitää pyydysluvista perittävät maksut muiden lupia myöntävien tahojen perimien hintojen tasolla. Mikäli maksua korotettaisiin merkittävästi, olisi odotettavissa myös lupakysynnän vähenemistä. Sama koskee pyydyslupien lisäksi myös muita julkisoikeudellisia kalastuslupasuoritteita. Edellisessä asetuksessa merkittäviä korotuksia tehtiin viehelupien ja ravustuslupien maksuihin. Nyt annettavassa asetuksessa esitetään nostettavaksi ammattikalastusluvista perittäviä maksuja, jonka jälkeen julkisoikeudellisten kalastusluvista perittävät maksut noudattaisivat varsin tasaisesti vastaavia osakaskuntien ja muiden yksityisomistajien myöntämien lupien hintoja. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että yksityisvesille myönnettävien lupien hintataso määrittää pääsääntöisesti myös maksutason, joka Metsähallituksen luvista voidaan periä ilman merkittävää lupakysynnän vähenemistä. Julkisoikeudellisten kalastuspalveluihin tuottamiseen sisältyy runsaasti asiakkaiden ja kalastajien neuvontaa ja ohjausta, josta syystä suoritteiden kustannusvastaavuus jää heikoksi hintojen korotuksista huolimatta. Tarjottavien eräpalveluiden yhteiskunnallinen merkitys on suuri, ja sen voidaan katsoa olevan osa Metsähallituksen yhteiskunnallisia velvoitteita. Näillä kansalaisille suunnatuilla eräpalveluilla on myös huomattavia myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi Hossan retkeilyalueella vuonna 2012 kalastaneet kävijät (n. 18 900 käyntikertaa) synnyttivät yli 780 000 euron kokonaistulovaikutuksen sekä 11 henkilötyövuoden työllisyysvaikutuksen kohteelle ja sen lähialueelle. Metsähallitus on aloittanut seurannan, jossa laajamittaisesti selvitetään erälupien käyttäjien (n. 160 000 myytyä lupaa) alueellisten palvelujen käyttöä ja siitä syntyneitä aluetaloudellisia vaikutuksia. Liiketaloudellisesti hinnoiteltavat metsästys- ja kalastustuotot koostuvat pääosin metsästys- ja kalastusvuokratuloista. Merkittävä osa metsästysvuokra-alueista on alueita, joilla on luonnonsuojeluun liittyviä käytön rajoitteita ja niihin liittyviä hoitovelvoitteita, jotka nostavat kustannustasoa. Lisäksi Metsähallituksesta annetun lain 4 :n mukaiset velvoitteet muun muassa biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja lisäämiseen myös talouskäytössä olevissa metsissä aiheuttavat Metsähallitukselle yksityiseen maanomistajaan nähden lisäkustannuksia. Erityisesti metsästysoikeuden vuokrataso määräytyy kuitenkin yhtiöiden ja yhteismetsien vuokratasoon perustuen markkinoilla. Sekä julkisoikeudellisten että liiketaloudellisten metsästys- ja kalastussuoritteiden kustannusvastaavuuden parantamiseksi henkilöstö- ja erilliskustannuksissa haetaan tarkoituksenmukaisia säästöjä, erityisesti kalastuksessa. Arvion mukaan tehtävillä ja tehdyillä suoritteiden hinnan tarkistuksilla ja kustannusten karsinnalla saavutetaan julkisoikeudellisten metsästystä koskevien suoritteiden osalta 100% kustannusvastaavuus taso vuoden 2014 aikana, samoin kuin liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavien metsästys- ja kalastussuoritteiden osalta. Sen sijaan julkisoikeudellisten kalastusta koskevien suoritteiden osalta kustannusvastaavuustaso jää selvästi alle 100 %.

12 Toisaalta on todettava, että kanalintukantojen vaihtelut ja kesän sääolot vaikuttavat tulokertymiin vuosittain hyvin suuresti. Aikajakso on 2011-2012 ollut keskimääräistä parempien kanalintukantojen aikaa lähes koko maassa ja se on näkynyt lupamyynnissä selvästi. Vuosi 2013 näyttää lupaavalta, sillä emolintukanta on kohtuullinen ja pesimäajan sääolot olivat lupaavat laajoilla alueilla. Pohjois-Suomen metsäpuiden varmuusvarastosiemenen kysyntä riippuu voimakkaasti vuosittaisesta luontaisen siementämisen edellytyksistä sekä aiempien vuosien päätehakkuuintensiteetistä. Maksuttomaksi esitettävät suoritteet on pääosin säädetty maksuttomiksi eri laeissa. Lisäksi ne ovat lukumäärältään vähäisiä, joten niiden taloudellinen vaikutus ei ole merkittävä. Asetuksen valmistelu Asetus on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä. Asetuksesta on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Metsähallitukselta, Suomen riistakeskukselta, Kalatalouden Keskusliitolta, Suomen Ammattikalastajaliitto ry:ltä, Suomen Metsästäjäliitto ry:ltä, ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöltä. Lausunnoissa... Asian vähäisyyden vuoksi asetusehdotusta ei ole tarkastettu oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Asetusehdotus vastaa säädösteknisesti suuressa määrin aiempia maksuasetuksia, joita on tarkastettu niitä valmisteltaessa. Asetuksen voimaantulo Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2014. Asetus olisi voimassa vuoden 2015 loppuun.