Tästä kaikki lähti: Rajakauppa ja väestön liikkuminen itärajan yli
Lieksasta itään johtava suunta on ollut merkittävä kauppareitti vuosisatojen ajan. Karjalaisten ja venäläisten kauppatie Laatokalta Pielisen vesistön kautta Pohjanlahdelle ja Lieksanjokea pitkin Vienan Karjalaan. Kuva: Saarelainen, Asko (toim.), HUKAN HÄNNÄN MITALLA Rajaseudun historiaa Lieksasta (2004), s. 20.
Brahea idänkaupan keskuksena Kaupungin perustamisen tavoitteena oli solmia kauppakontaktit Vienanmeren rannikon keskeisiin kauppakohteisiin. Ruotsin tavoitteena oli päästä valvomaan Länsi Euroopan ja Venäjän välistä vilkasta kauppaa, joka ulottui venäläisten ja venäjänkarjalaisten kauppiaiden välityksellä myös Pielisen Karjalaan. Brahean porvaristo toimi hyvin aktiivisesti ja menestyksellisesti kotiseudullaan ja ympäristön kauppapaikoissa. Kaupunkiin tuli myös venäläisiä kauppiaita. Merkittäviä kauppasuuntia olivat Kajaani, Oulu, Lappeenranta, nykyisen Pietarin paikalla ollut Nevanlinna sekä Venäjän Karjala. Kuva: Hukan hännän mitalla, s. 119; Eva Ryynänen ja kreivi Pietari Brahen patsas v. 1953.
1700-luvulla kauppaa Pohjanmaalle ja Aunukseen Valtakunnan rajan muutokset heijastuivat 1700 luvulla Pohjois Karjalan kauppasuhteisiin. Pielisjärven kauppa suuntautui muuta Pohjois Karjalaa enemmän Pohjanmaalle sekä itärajan taakse Repolaan ja muualle Aunukseen. Ennen 1740 lukua pääpaino oli kuitenkin Lappeenrannassa ja Haminassa. Muualta maakunnasta kauppa oli vilkkainta Laatokan Karjalaan. Kuva: Hukan hännän mitalla, s. 123; Pohjois Karjalan kaupan suuntautuminen 1700 luvulla oikeustapausten valossa.
Laukkukauppiaiden aika Rajan avautuminen autonomian ajalla merkitsi kauppayhteyksien tiivistymistä itään. Venäjän kauppayhteydet Lieksasta olivat 1800 luvun lopulle saakka vesistöjä seuraavien talviteiden varassa. 1800 ja 1900 lukujen vaihteessa Lieksan ja Repolan kauppayhteydet olivat erityisen vilkkaat. 1910 luvulla Lieksan kauppapiiri ulottui Repolan ohella Porajärven Lupasalmelle ja idässä Rukajärvelle saakka. 1920 ja 1930 luvulla kuljetettiin tavaroita Leningradista tai Terijoelta Suomen kautta junalla Lieksaan ja sieltä edelleen rahdinajona rajalle Kivivaaraan tai Inariin. Kuva: Saarelainen 2012; Lieksan ja Repolan väliset kauppareitit autonomian ajan lopulla.
Rajauittoa ja autokuljetuksia Maakunnan kehittyvä sahateollisuus ulotti puunhankinnan Repolan runsasmetsäisille seuduille 1800 luvun jälkipuoliskolla; Repolan puut uitettiin pääosin Lieksan kautta Repola Wood Ldt Oy:n omistama Penttilän saha oli Euroopan markkinoilla halutun Repolan hongan keskeinen jalostaja maailmansotien välillä Enso Gutzeit Oy toi Lieksan kautta yhtäjaksoisesti puuta 1950 luvun puolivälistä 1990 luvun alkuun joko rajauittona tai autokuljetuksina Inarin ja Kokkojärven kautta Vapo Timber Oy on tuonut puuta Lieksan ja Nurmeksen sahoilleen Inarista vuodesta 1995 alkaen Lieksan tilapäisten rajanylityspaikkojen kautta on tuotu Karjalan puuta vuosina 1955 2012 yhteensä 13,5 miljoonaa kuu ometriä, josta rajauittojen osuus on 68 %
Puun tuonti Lieksan tilapäisten rajanylityspaikkojen kau a vuosina 1955 2012. Kuva: Saarelainen 2012.
Ortodoksisen väestön muutto 1600 luvulla Stolbovan rauhassa 1617 nykyinen Pohjois Karjalan alue siirtyi ortodoksisen Venäjän alaisuudesta luterilaisen Ruotsin voittomaaksi. Ortodoksiset suvut jäivät Lieksassa vähemmistöön 1600 luvun puoliväliin mennessä ja alue luterilaistui lähes täysin vuosisadan loppuun mennessä. Väestöä muutti Vienaan, Aunukseen ja Tverin Karjalaan. Uusin tutkimus on nostanut esille muuton taloudelliset vaikuttimet (Venäjän autiokylien muuttoimun). Kuva: Hukan hännän mitalla, s. 27; Ortodoksien muutto Pohjois Karjalasta Venäjälle vuosina 1617 1658.
Heimopakolaiset 1920 luvun alussa Punaisten voitto Venäjällä, Repolan ja Porajärven luovuttaminen Tarton rauhansopimuksessa ja Itä Karjalan kansannousu aiheuttivat tuhansien sotilas ja siviilipakolaisten siirtyminen Suomeen Lieksan kautta kulki 1920 luvun alussa noin 2.500 pakolaista (sotilaita, talonpoikia, kauppiaita), mikä oli 16 % kunnan vuodenvaihteen 1920 1921 asukasluvusta Kivivaaran kautta palasi takaisin 1920 luvulla hieman yli 800 Karjalan pakolaista 1920 luvun loppupuolelle saakka Lieksasta liikuttiin itärajan yli varsin paljon (salakuljetus, tiedustelutoiminta) Rajapitäjänä Lieksa oli loikkariliikenteen kohdealueita 1930 luvulla Loikkareita saapui Lieksaan ympäri maata Lieksan kautta loikanneita oli ainakin 600 henkilöä
Suojärveläisen siirtoväen sijoittuminen Merkittävin sodanjälkeisen asutustoiminnan aiheuttama väestöllinen muutos Lieksassa oli suojärveläisen siirtoväen sijoittuminen. Kunnasta muodostui yksi suojärveläisten merkittävimmistä sijoitusalueista maassamme. Lieksaan sijoittuneen siirtoväen määrä oli runsaat 2.200 henkeä, mikä oli lähes puolet kunnan vuosien 1945 1950 väestönkasvusta. Vuonna 1950 siirtoväkeä oli noin 9 % kunnan koko väestöstä. Suhde vastasi koko maan keskiarvoa. Ennen talvisotaa ortodoksien määrä Lieksassa oli noin 300. Kuva: Hukan hännän mitalla, s. 102; Suojärveläisten vaiheet jatkosodan jälkeen vuosina 1944 1948.
Aiheesta enemmän: Saarelainen Asko (toim.), HUKAN HÄNNÄN MITALLA Rajaseudun historiaa Lieksasta. Jyväskylä 2004. Asko Saarelaisen artikkelit Uu a väestöä ja kul uuriperintöä Suojärveläiset Lieksassa; Egyptinkorpi Raivaussavuista EUaikaan ja Moniulotteinen ortodoksinen kulttuuriperintö Teoksessa OMAL MUAL VIERAHAL MUAL Suojärven historia IV. Toimittanut Tapio Hämynen. Saarijärvi 2011. KIITOS MIELENKIINNOSTA!