SOSIAALI- JATERVEYSMINISTERIÖ Työsuojeluosasto Johtaja Antti Janas Muistio 18.6.2015 EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI ASBESTITYÖN TURVALLISUUDESTA Ehdotuksen pääasiallinen sisältö YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Valtioneuvoston asetuksella asbestityön turvallisuudesta uudistettaisiin valtioneuvoston päätös asbestityöstä (1308/1994) ja työsuojeluhallituksen päätös hyväksyttävistä asbestipurkutyössä käytettävistä menetelmistä ja laitteista (231/1989). Laivatyötä koskevat erityissäädökset kumottaisiin. Asetuksen tavoitteena on työturvallisuuden parantaminen selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asbestityöhön liittyviä menettelyjä ja asbestipurkutyön suunnitelmien, menetelmien, työvälineiden ja henkilönsuojainten käyttöön liittyviä vaatimuksia. Säädöksen rakennetta johdonmukaistamalla ja sisältöä nykyaikaistamalla pyritään saamaan säännöksistä nykyistä helpommin käytäntöön soveltuvia ja ymmärrettäviä. Asbestipurkutyöhön ehdotetaan asianmukaiseen vaarojen arviointiin perustuvaa kirjallista turvallisuussuunnitelmaa. Asbestikartoittajan ja asbestipitoisuuden mittaajan osaamisesta ehdotetaan erityissäännöksiä. Altistumisalueen rajaamiseen ja sen puhtauden varmistamiseen sekä työvälineiden ja henkilönsuojainten toimintakunnon varmistamiseen ehdotetaan tarkennuksia. Ehdotetulla asetuksella pantaisiin osaltaan täytäntöön 30 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (kodifioitu toisinto). Ehdotettu asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Asbesti on eräiden silikaattimineraalien kuitumaisen muodon yleisnimike. Asbestilajeja ovat aktinoliitti, krysotiili, antofylliitti, amosiitti, krokidoliitti ja tremoliitti. Suomessa asbestiksi on lainsäädännössä luokiteltu myös erioniitti, joka on kuitumaista asbestia terveysvaikutuksiltaan muistuttava silikaattimineraali. Asbestia esiintyy puhtaana asbestina ja muihin aineisiin sidottuna tai sekoitettuna. Asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa yleisesti kuitujen hyvän lämmöneristävyyden, vetolujuuden, kemiallisen kestävyyden ja muiden hyvien ominaisuuksien vuoksi. Suomessa asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa vuosina 1922 1992. Erityisen runsasta asbestin käyttö on ollut 1960- ja 1970-luvuilla. 1980-luvulla arvioitiin, että kolmasosa rakennuskannasta sisälsi asbestia. Asbestia on käytetty talon- ja laivanrakennuksessa sekä lämpövoimaloissa muun muassa putkieristeissä, ruiskutuseristeenä, tasoitteissa, kiinnityslaasteissa, maaleissa, liimoissa, rakennuslevyissä, ilmastointikanavissa, muovimatoissa, saumauslaasteissa,
2 kaakeleissa, vinyylilaatoissa, palokatkoeristeissä, ovissa, etenkin palo-ovissa, proppausmassoissa, sekä vesikatto- ja julkisivumateriaaleissa. Lisäksi asbestia on käytetty esimerkiksi ajoneuvojen jarrujen kitkapinnoissa ja tiivisteissä. Uudisrakentamisessa asbesti ei ole asbestin käyttökiellosta johtuen ongelma. Vanhassa rakennuskannassa asbestia kuitenkin esiintyy, joten sen haittoihin on varauduttava kiinteistöjen perusparannus- ja korjaustöiden sekä purkamisen yhteydessä. Asbestipitoista materiaalia kolhittaessa, hangattaessa tai työstettäessä siitä voi vapautua asbestikuituja ilmaan. Kaikki asbestilajit ovat terveydelle erittäin vaarallisia. Hengitysilman mukana asbestikuidut voivat päästä keuhkoihin tai muualle kehoon, missä ne voivat aiheuttaa asbestoosia tai käynnistää prosessin, joka johtaa keuhkosyöpään tai keuhkopussin taikka vatsaontelon syöpään (mesoteliooma). Asbestikuidut ovat biologisesti liukenemattomia, eivätkä siten poistu kehosta kehon normaalien suojamekanismien avulla. Asbestialtistuksen ja sairauden ensimmäisten oireiden välillä saattaa olla vuosien ja jopa vuosikymmenien viive. Turvallista altistumisen minimitasoa ei ole. Mitä pitkäaikaisempi altistuminen on, sitä suurempi on riski sairastua. Tietämättömyys asbestipölyn todellisesta vaarallisuudesta sairauksien aiheuttajana on 1970-luvun puoliväliin saakka ollut yleinen. Asbestipölyä pidettiin siihen saakka pölynä muun pölyn joukossa. 1960-luvulla puhuttiin pölykeuhkosairauden vaaran torjumisesta. Seuraavan vuosikymmenen alkupuolella alettiin puhua asbestin syöpää aiheuttavista tekijöistä laajemmassa mitassa. Selvä muutos asbestia koskevan tiedon määrässä ja suhtautumisessa asbestiin tapahtui 1970-luvun jälkipuoliskolla. Suhtautuminen asbestiin on lainsäädännössä asteittain kiristynyt siten, että Suomessa ruiskutetun asbestin käyttö kiellettiin vuonna 1977. Asbestipurkutyö tuli luvanvaraiseksi 1988 alkaen. Asbestipitoisten tuotteiden valmistus ja käyttö on eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty vuoden 1994 alusta. Kuntaliitto antoi asbestin kaatopaikkakäsittelystä ensimmäiset ohjeensa 1990-luvun alkupuolella. Ohjeissa edellytettiin asbestin sijoittamista määrättyyn paikkaan kaatopaikalla ja sen peittämistä. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö Asbestityöllä tarkoitetaan sellaista työtä, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa altistumista asbestille tai muille kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestityössä sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002) ja sen nojalla annettuja säädöksiä samalla tavalla kuin muussakin työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa työssä. Asbestityötä koskee yleisten periaatteiden lisäksi erityisesti säännökset hengitysilman epäpuhtauksista, kemiallisista tekijöistä ja työssä käytettävistä vaarallisista aineista. Työturvallisuuslaissa säädetään esimerkiksi työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, erityistä vaaraa aiheuttavasta työstä, työympäristön ja työn suunnittelusta ja työntekijälle annettavasta opetuksesta ja ohjauksesta sekä henkilönsuojainten käytöstä. Työnantajan yleiseen huolehtimisvelvollisuuteen kuuluu seuraavien periaatteiden noudattaminen: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntymisen estäminen, 2) vaara- ja haittatekijöiden poistaminen tai, jos tämä ei ole mahdollista, niiden korvaaminen vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla, 3) yleisesti vaikuttavien työsuojelutoimenpiteiden toteuttaminen ennen yksilöllisiä ja 4) tekniikan ja muiden käytettävis-
3 sä olevien keinojen kehittymisen ottaminen huomioon. Tämä sisältää esimerkiksi asbestityössä tärkeän periaatteen parhaiden käyttökelpoisten tekniikkojen käytöstä. Työturvallisuuslain 37 :n mukaan työpaikalla, jossa esiintyy ilman epäpuhtauksia, kuten pölyä, savua, kaasua tai höyryä työntekijää vahingoittavassa tai häiritsevässä määrin, niiden leviäminen on mahdollisuuksien mukaan estettävä eristämällä epäpuhtauden lähde tai sijoittamalla se suljettuun tilaan tai laitteeseen. Ilman epäpuhtaudet on riittävässä määrin koottava ja poistettava tarkoituksenmukaisen ilmanvaihdon avulla. Työturvallisuuslain 38 :n mukaan työntekijän altistuminen kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Käsiteltäessä, säilytettäessä tai siirrettäessä vaaraa aiheuttavia aineita on noudatettava erityistä varovaisuutta. Työntekijöille on annettava vaarallisista aineista työnteon kannalta tarpeelliset tiedot. Aiemmin voimassa olleen työturvallisuuslain nojalla on annettu valtioneuvoston päätös asbestityöstä (1380/1994) ja valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001), joka koskee osaltaan myös asbestityötä. Asbesti on syöpäsairauden vaaraa aiheuttava aine, joten sitä koskee laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä (717/2001) ja valtioneuvoston asetus työhön liittyvästä syöpävaaran torjunnasta (716/2000). Asbestityöhön sovelletaan myös valtioneuvoston päätöstä henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (1407/1993) sekä valtioneuvoston asetusta työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008). Varoitusmerkkien osalta tulee sovellettavaksi valtioneuvoston päätös työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä (976/1994). Asbestipurkutyöllä tarkoitetaan asbestia sisältävien rakennusten ja rakenteiden purkamista, asbestin poistamista niistä, asbestirakenteiden koteloimista ja peittämistä, asbestisiivousta tai asbestipitoisten jätteiden kokoamista ja viimeistelyä työpaikalta poiskuljetettavaksi. Kysymys on siten pääosin rakennustyöstä tai toiminnasta, joka liittyy olennaisesti rakennustyöhön. Rakennustyöstä on voimassa valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Asbestipurkutyötä tehdään yleensä asetuksen tarkoittamalla yhteisellä rakennustyömaalla. Asetuksesta tulee siten rakennushankkeen osapuolten yleisten velvollisuuksien (3 ) lisäksi asbestipurkutyössä yleensä sovellettavaksi työturvallisuuden ja työterveyden huomioon ottamista koskevan 2 ja rakennusvaihetta koskevan 3 luvun säännökset. Asbestipurkutyössä tulee siten huolehtia rakennushankkeen osapuolten yhteistyöstä ja tiedonkulun varmistamisesta. Lisäksi rakennuttajan on laadittava rakentamisen suunnittelua ja valmistelua varten turvallisuusasiakirja. Päätoteuttajan on esitettävä rakennuttajalle ja pidettävä ajan tasalla turvallisuussuunnitelma, jossa on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi työmenetelmiin, pölyn vähentämiseen ja sen leviämisen estämiseen, työhygieenisten mittausten menettelyihin, purkutyöhön, työvaiheiden yhteensovittamiseen ja ajoittamiseen, henkilönsuojainten käyttöön ja pelastautumiseen onnettomuustilanteissa. Asbestipurkutyön turvallisuuteen liittyy työturvallisuus purkutyössä (10 luku) ja työolosuhteiden järjestäminen (13 luku). Erityisesti tulee ottaa huomioon vaatimukset kemiallisten tekijöiden aiheuttamien vaarojen ehkäisemisestä ja pölyntorjunnasta sekä työhygieenisten mittausten menettelyistä (70 ). Asbestityön työturvallisuuden erityissäädöksiä ovat valtioneuvoston päätös asbestityöstä annetun valtioneuvoston päätöksen soveltamisesta laivatyöhön (536/1988),
4 työsuojeluhallituksen päätös varautumisesta asbestityöhön aluksella (952/1989) ja työsuojeluhallituksen päätös hyväksyttävistä asbestipurkutyössä käytettävistä menetelmistä ja laitteista (231/1989). Jälkimmäisessä työsuojeluhallituksen päätöksessä on säädetty muun muassa asbestipurkutyön työmenetelmistä ja työssä käytettäviltä laitteilta vaadittavista ominaisuuksista. Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) sisältää säännökset työsuojeluviranomaisten valvontamenettelystä ja pakkokeinoista. Lain 48 :n 2 momentissa säädetään asbestityöstä tehtävästä ennakkoilmoituksesta työsuojeluviranomaiselle. Lisäksi laki sisältää säännöksen työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnasta työpaikalla. Työsuojeluyhteistyöstä ja osapuolten kuulemisesta säädetään lisäksi työturvallisuuslaissa ja rakennustyön turvallisuudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Asbestin käytön turvallisuuteen liittyviä säännöksiä on myös kemikaalilaissa (599/2013) voimaan jätetyssä valtioneuvoston asetuksessa eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetun REACH- asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009). Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) säädetään työterveyshuollon järjestämisestä ja sisällöstä. Sen nojalla on annettu valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001), joihin asbestityö kuuluu. Työterveyshuoltolain nojalla on annettu lisäksi valtioneuvoston asetus työntekijöiden työterveyskortista rakennustyössä (1176/2006). Säädös koskee myös asbestityötä. Jätelaissa (646/2011) säädetään asbestipitoisen jätteen keräyksessä ja kuljetuksessa huomioon otettavista asioista. Valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) säädetään nimenomaisesti asbestijätteen käsittelystä. Asbestipurkutyötä tekevä toiminnanharjoittaja on myös jätelain tarkoittama jätteen tuottaja, jonka tulee ottaa huomioon jätelain velvollisuudet. 2.2 Käytäntö Asbestipurkutyö. Käytännössä asbestipurkutyö on merkittävin sallitun asbestityön muoto. Asbestipurkutyön tekemiseen vaaditaan työsuojeluviranomaisen myöntämä valtuutus. Työsuojeluviranomaiset tekivät 2011 päättyneessä valtakunnallisessa valvontahankkeessa asbestipurkutyötä tekeviin yrityksiin ja purkukohteisiin yhteensä 288 työsuojelutarkastusta. Yleisiä puutteita havaittiin työntekijöiden alku- ja määräaikaisterveystarkastuksissa sekä pätevyyden todentamisessa. Pätevyyden arvioinnissa on edellytetty vuoden 2011 alusta ammattitutkinnon tai sen osan suorittamista. Käytännössä tämä on tarkoittanut talonrakennusalan ammattitutkintoon sisältyvän valinnaisen asbestityön osatutkinnon suorittamista. Vastaava menettely on käytössä rakennustyötä tekevien sukeltajien ja nosturinkuljettajien pätevyyden osoittamisessa. Ammattitutkinnon tai sen osan suorittaneista ei tällä hetkellä pidetä valvonnassa tarpeellista yhtenäistä rekisteriä. Terveystarkastusta koskevia säännöksiä pidetään riit-
5 tävinä. Terveystarkastusten laiminlyöminen on myös valtuutuksen ehtojen rikkomista. Tarkastuksissa havaittiin, ettei viranomaisille ennakkoon lähetettyjä suunnitelmia oltu sellaisenaan noudatettu. Purkutyön suunnittelussa sinänsä ei havaittu olennaisia puutteita. Puutteita havaittiin koneiden ja laitteiden huollossa. Satunnaisesti asbestipurkutöitä tekevien yritysten toiminnassa todettiin enemmän valtuutuksen ehtojen laiminlyöntejä kuin säännöllisesti purkutöitä tekevien yritysten toiminnassa. Yleisesti voidaan valvontahankkeen perusteella todeta, että asbestityön turvallisuusvaatimukset ovat riittävät. Vaatimusten noudattamiseen voidaan vaikuttaa riittävällä valvonnalla ja sen oikealla suuntaamisella. Muun muassa asbestin ilmapitoisuusmittauksia palvelunaan tarjoavan Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden käsityksen mukaan nykyiset pölyntorjuntatoimet ja hengityksensuojaimet toimivat altistumisen ehkäisemisessä pääosin hyvin ja mitatut ilmapitoisuudet ja altistumispitoisuudet jäävät alle 0,01 kuitua kuutiosenttimetrissä ilmaa. Mittaustietoa ei kuitenkaan ole siitä, kuinka paljon ilmapitoisuudet jäävät alle käytetyn mittausmenetelmän havaintorajan (0,01 kuitua). Puutteellisesti toimivat laitteet ja vialliset tai likaantuneet hengityksensuojaimet voivat aiheuttaa suurempia altistuksia. Muu asbestityö. Asbestityötä tehdään esimerkiksi puolustusvoimien panssari- ja voimakonekaluston huollossa. Panssariajoneuvoissa on asbestia sisältäviä kitkamateriaaleja ja tiivisteitä jarru- ja ohjausjärjestelmissä. Suomessa valmistetuissa panssariajoneuvoissa ei enää käytetä asbestia sisältäviä osia, vaan asbesti on korvattu muilla materiaaleilla. Ainoastaan joissakin neuvostovalmisteisissa panssariajoneuvoissa esiintyy vielä asbestia. Pääperiaate on, että kaikkiin neuvostovalmisteisiin ajoneuvoihin suhtaudutaan ikään kuin ne sisältäisivät asbestia. Käytöstä poistettavat ajoneuvot myydään kokonaisina eteenpäin tai romutetaan. Asbestityön osuus huollosta on sinänsä vähäistä. Myös joissakin museoajoneuvoissa on osia, jotka sisältävät krysotiiliasbestia. Silloin kun tällaisten ajoneuvojen asbestia sisältäviä osia joudutaan korjaamaan tai uusimaan, asbesti korvataan muilla materiaaleilla. Asbestityö muodostaa museoautojen entisöinnistä hyvin vähäisen osan, vuositasolla autoa kohti noin tunnin. Asbestityötä tehdään myös purettaessa ja romutettaessa asbestia sisältäviä asetyleenikaasupulloja. Kaasupullojen purkamisprosessissa pulloista otetaan talteen asetooni. Käytettyjen asetyleenikaasupullojen purkamistoiminta edellyttää yleensä ympäristönsuojelulain tarkoittamaa ympäristölupaa. Luvanvarainen purkaminen tapahtuu suljetussa prosessissa. Toiminnalle on nimettävä vastaava hoitaja. Asbestityön osuus toiminnasta on vähäistä. Kaivostyö Asbestia esiintyy suomalaisissa kivimateriaaleissa erityisesti tietyillä geologisilla alueilla, joilla on myös kaivostoimintaa. Kaivos- ja rikastuspölyissä asbestikuituja voi esiintyä runsaasti. Joillakin kaivoksilla ja rikastamoilla on mitattu raja-arvon ylittäviä tai sitä lähestyviä asbestipitoisuuksia. Luonnonkivien louhintaan ja käsittelyyn
6 voi siten liittyä asbestialtistumisen riski, joka on otettava vaarojen arvioinnissa huomioon ja jonka vuoksi on huolehdittava riittävistä suojaustoimenpiteistä. Laivatyö Laivatyössä menettelyt vastaavat pääosin asbestityötä koskevan valtioneuvoston päätöksen vaatimuksia. Poikkeuksena on, että laivan rakenteista on tehtävä asbestikartoitus, joka on tullut lähettää aluksen kotipaikan työsuojeluviranomaiselle. Kartoituksen perusteella on asbestia sisältävät rakenteet merkittävä varoitusmerkein. Jos aluksessa on tehty ulkomaisella telakalla asbestityötä, on laivanisännän huolehdittava tilojen puhdistuksesta ja niiden puhtauden varmistamisesta. Erityisesti laivatyöhön suunnattuja valtuutuksia ei ole. Käytöstä poistettujen alusten purkamista ei Suomessa tehdä. Suomen alusrekisterissä on tällä hetkellä runsas 1000 alusta, joista ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia on noin 110. Asbestia voi olla vanhojen alusten pakoputkistoissa ja joissain eristeissä. Pääsääntöisesti jäänmurtajista ja hinaajista asbesti on poistettu. Varustamot voivat ostaa Suomen lipun alle käytettyjä aluksia, joissa saattaa vielä olla asbestia. Kansainvälisen YK:n merenkulkujärjestön IMO:n SOLAS (safety of life at sea) yleissopimuksen mukaan asbestia sisältävien materiaalien käyttö on ollut pääosin kiellettyä tammikuun 1 päivästä 2011 lähtien. ASA-rekisterin ja Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton vakuutuskorvaustilaston tiedot Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä annetussa laissa säädetään valtakunnallisesta rekisteristä (ASA-rekisteri). Laki edellyttää työnantajan pitävän luetteloa työpaikalla käytettävistä ja esiintyvistä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja niitä sisältävistä tuotteista sekä niistä työntekijöistä, jotka altistuvat syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille työssään merkittävästi enemmän kuin sellaiset henkilöt, joilta puuttuu erityinen altistuminen tekijälle. Työnantajan on ministeriön julkaisemalla lomakkeella tai muulla vastaavalla tavalla toimitettava luettelon sisältämät vuosittaiset tiedot aluehallintovirastolle, joka toimittaa tiedot edelleen rekisteristä vastaavalle työterveyslaitokselle. Tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyönti on säädetty laissa rangaistavaksi. ASA-rekisteriin ilmoitettiin vuonna 1990 yhteensä 4 387 ja vuonna 2010 yhteensä 993 henkilöä. Ilmoitettujen henkilöiden määrä on jatkuvasti vähentynyt. Edellä mainittuna aikana 71 744 ilmoitetusta henkilöstä 25 380 henkilön toiminta liittyi rakennusalaan, 16 799 henkilön koneiden korjaukseen ja huoltoon, 10 407 henkilön kaivostoimintaan, 7 456 henkilön julkissektoriin, 2 951 henkilön maaperän kunnostukseen, 170 henkilön lämpö-, sähkö- ja vesihuoltoon ja 8 581 henkilön muihin toimialoihin. Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton vakuutuskorvaustilaston 1992-2010 mukaan kuolinsyyksi todettiin mineraalipölyt (keuhkosyöpä, mesoteliooma, asbestoosi) keskimäärin 100 tapauksessa vuodessa eli yhteensä 1 815:ssa tapauksessa. Tapauksista 532 oli sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon toimialalta, 254 rakentamisesta, 186 vesihuollosta, 156 kuntasektorilta, kiinteistönkäyttäjä toimialoihin liittyi 123 tapausta ja teollisuuteen 25. Toimiala oli tuntematon 442 tapauksessa. Tiedot työhistoriasta ovat vajaita ja altistumiset pitkältä ajalta. Toimialatietoja voidaan pitää vain suuntaaantavina. Kokonaisuudessaan asbesti on kuitenkin edelleen työperäisen syövän suurin kuolinsyy.
7 2.3 Kansainvälinen kehitys Kansainvälisen työjärjestön yleiskokouksen kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 1986 asbestin käytön turvallisuutta koskevan yleissopimuksen nro 162 sekä tähän sopimukseen liittyvän suosituksen nro 172. Yleissopimuksen määräyksillä pyrittiin vaikuttamaan jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön ja muihin määräyksiin asbestin käytön rajoittamiseksi. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1988. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1989. Asbestilainsäädäntö on kehittynyt 1990-luvulta lähtien yhtenäisesti kaikissa EUmaissa. Työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä, on annettu neuvoston direktiivi 83/477/ETY. Suomessa direktiivi on pantu pääosin täytäntöön asbestityöstä annetulla valtioneuvoston päätöksellä ja valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (318/2006). Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet kodifioidun toisinnon direktiivistä työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (2009/148/EY). Direktiivin sisältöä on selostettu jäljempänä. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2006 asetuksen kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (2006/1907/EY, REACHasetus). REACH -asetuksen 67 artiklan mukaan asbestikuitujen ja asbestikuituja sisältävien esineiden valmistaminen, käyttö ja markkinoille saattaminen on kielletty. Kiellosta voidaan poiketa kansallisesti eräin edellytyksin. Kemikaalilain (744/1989) nojalla on annettu valtioneuvoston asetus eräiden vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetuista REACH- asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta (647/2009). Tämän asetuksen mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 2005 asennettuja tai käytössä olleita rakennuksia tai rakenteiden osia sekä krysotiilipitoisia tiivisteitä, kitkamateriaaleja sisältäviä esineitä, kovajuotoksisia eristelevyjä, ajoneuvojen sähkömoottorien ankkurien kommunaattoreita ja asetyleenipulloja voidaan käyttää, kunnes ne poistetaan käytöstä tai niiden käyttöaika umpeutuu. 2.3.1 Direktiivin 2009/148/EY sisältö Direktiivin 1 artiklassa määritellään direktiiviin tarkoitus, joka on työntekijöiden suojeleminen heidän terveyttään uhkaavilta vaaroilta, jotka syntyvät tai voivat syntyä altistumisesta asbestille työssä. Direktiivi on luonteeltaan vähimmäisdirektiivi. Artiklassa 2 määritellään asbestiksi seuraavat silikaatit: aktinoliittiasbesti, amosiittiasbesti, antofylliittiasbesti, krysotiili, krokidoliitti sekä tremoliittiasbesti. Direktiiviä sovelletaan sen 3 artiklan mukaan toimintaan, jossa työntekijät altistuvat tai jossa he voivat altistua työssään asbestista tai asbestia sisältävästä materiaalista vapautuvalle pölylle. Silloin, kun toiminta mahdollisesti aiheuttaa altistumisen vaaran, tämä vaara tulee arvioida siten, että työntekijöiden altistumisen luonne ja määrä tulee määritetyksi. Jos työntekijöiden altistuminen on satunnaista ja lievää ja jos vaaran arvioinnin tulosten perusteella on selvää, ettei työskentelyalueen ilman pitoisuus ylitä asbestialtistuksen raja-arvoa, voidaan olla soveltamatta ennakkoilmoitusta, lääkärintarkastusta ja tietojen säilyttämistä koskevia artikloita. Jäsenvaltioiden tulee määritellä satunnaisen ja lievän altistuksen käytännön suuntaviivat.
8 Direktiivin 4 artiklassa säädetään ennen töiden aloittamista tehtävästä ilmoituksesta viranomaiselle. Ilmoitukseen on sisällyttävä ainakin tieto työmaan sijainnista, käytetyn tai käsitellyn asbestin laadusta ja määrästä, toteutettavat toimet ja prosessit, kyseessä olevien työntekijöiden määrä, työn alkamispäivä ja sen kesto sekä toteutetut toimenpiteet työntekijöiden asbestialtistumisen rajoittamiseksi. Jos työoloissa tapahtuu muutos, joka voi johtaa merkittävään asbestialtistuksen lisääntymiseen, on tehtävä uusi ilmoitus. Artiklassa 5 säädetään vaaraa aiheuttavista toimista, jotka on kiellettävä tai ovat kiellettyjä. Artiklassa 6 säädetään toimenpiteistä, joiden avulla työntekijöiden altistuminen asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tällaisia toimenpiteitä ovat altistuvien työntekijöiden lukumäärän pitäminen mahdollisimman pienenä, työprosessien suunnitteleminen asbestipölyttömiksi tai pölyn ilmaan pääsemisen ehkäiseminen, asbestin käsittelyssä käytettävien tilojen ja välineiden puhdistus ja kunnossapito, asbestimateriaalien säilytys ja kuljettaminen tiiviisti suljetuissa pakkauksissa sekä jätteiden mahdollisimman nopea poistaminen työpaikalta suljetuissa pakkauksissa, joiden merkinnöistä ilmenee niiden sisältävän asbestia. Direktiivin 7 artiklassa säädetään asbestikuitupitoisuuden mittauksista työpaikalla. Mittaukset on suoritettava säännöllisesti, ja näytteiden on oltava edustavia ja niiden on kuvattava työntekijöiden henkilökohtaista altistumista asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle. Työntekijöitä ja/tai heidän edustajiaan on kuultava ennen näytteenottoa. Näytteiden ottajilla on oltava näytteenottoon edellytetty pätevyys, ja näytteet on analysoitava laboratorioissa, joissa on välineet kuitulaskentaan. Asbestin mittaamiseksi ilmasta otetaan huomioon vain kuidut, joiden pituus on yli 5 mikrometriä ja leveys alle 3 mikrometriä ja joiden pituus-leveyssuhde on suurempi kuin 3:1. Direktiivin 8 artiklan mukaan työantajan on huolehdittava, ettei yksikään työntekijä altistu ilman asbestipitoisuudelle, joka kahdeksan tunnin aikapainotettuna keskiarvona mitattuna ylittää 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä hengitysilmaa. Jos 8 artiklassa mainittu raja-arvo ylittyy, on 10 artiklan mukaan ylittymisen syy selvitettävä ja korjaavat toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman nopeasti. Työskentelyä vaikutusalueella ei saa jatkaa ennen kuin riittävät toimenpiteet on suoritettu. Toimenpiteiden tehokkuuden varmentamiseksi on toteutettava ilman asbestipitoisuuden lisämääritys. Jos altistumista ei voida vähentää muilla keinoin, voidaan käyttää henkilökohtaisia hengityssuojaimia, mutta tämä ei saa olla pysyvät ratkaisu. Artiklassa 11 säädetään, että ennen purku- tai kunnossapitotyön aloittamista asbestia sisältävät materiaalit on tunnistettava, ja jos vallitsee pieninkin epäilys asbestin esiintymisestä, asbestidirektiivin säännöksiä on noudatettava. Työntekijöitä suojaavista toimenpiteistä säädetään direktiivin 12 artiklassa. Tällaisia toimintoja ovat työntekijöiden varustaminen asianmukaisilla hengityksensuojaimilla ja muilla henkilönsuojaimilla, joita heidän on käytettävä. Näkyviin on asetettava varoitukset, joista ilmenee, että asbestipitoisuudelle asetetun raja-arvon ylittyminen on
9 ennakoitavissa. Asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista peräisin olevan pölyn leviäminen tilan tai työkohteen ulkopuolelle on estettävä. Direktiivin 13 artiklassa säädetään työsuunnitelmasta, joka tehdään ennen purkutyön aloittamista tai asbestipitoisen tuotteen poistamista rakennuksesta tai muusta työkohteesta. Työsuunnitelmassa on erityisesti määrättävä, että asbesti ja/tai asbestipitoiset materiaalit poistetaan ennen varsinaiseen purkutyöhön ryhtymistä, paitsi jos tämä aiheuttaisi työntekijöille suuremman vaaran kuin materiaalien jättäminen paikoilleen. Lisäksi tarpeen mukaan on oltava saatavissa henkilösuojaimia, ja purku- tai asbestin poistotyön päätyttyä on varmistettava, ettei työpaikalla ole asbestille altistumisen vaaraa. Toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä suunnitelman on sisällettävä tiedot myös työn luonteesta ja todennäköisestä kestosta, työpaikasta, käytetyistä menetelmistä sekä henkilösuojainten ja puhdistukseen käytettävien laitteiden ominaisuuksista. Suunnitelma on annettava viranomaisille pyynnöstä tiedoksi ennen aiotun työn aloittamista. Työntekijöiden koulutuksesta säädetään direktiivin 14 artiklassa. Työnantajan on koulutettava asianmukaisesti asbestille altistuvat työntekijät. Koulutusta on järjestettävä säännöllisesti ja työntekijöille maksutta. Koulutuksessa työntekijöiden on saatava tarvittavat ennaltaehkäisyyn ja turvallisuuteen liittyvät tiedot ja taidot, erityisesti tiedot asbestin ominaisuuksista ja sen terveysvaikutuksista, mukaan lukien tupakoinnin synergiavaikutus, tuote- ja materiaalityypeistä, jotka todennäköisesti sisältävät asbestia, toimista, jotka voivat aiheuttaa asbestille altistumisen sekä ennalta ehkäisevien toimien merkityksestä altistuksen vähentämiseksi mahdollisimman pieneksi, turvallisista työtavoista, toimista ja suojavälineistä, hengityksensuojainten asianmukaisesta tarkoituksesta, valinnasta, valikoimasta, rajoituksista ja oikeasta käytöstä, hätämenettelyistä, dekontaminaatiomenettelyistä, jätteiden käsittelystä ja terveystarkastuksia koskevista vaatimuksista. Direktiivin 15 artikla määrää, että asbestin purku- tai poistotöitä tekevien yritysten on ennakkoon esitettävä selvitys pätevyydestään alalla kansallisen käytännön mukaisesti. Direktiivin 16 artiklassa säädetään eräistä käytännön menettelyistä asbestityökohteissa. Kaikessa toiminnassa, jossa työntekijät altistuvat tai voivat altistua asbestipölylle, on altistumisalueiden oltava selvästi rajattuja ja varoitusmerkein osoitettuja. Altistumisalueille ei tule olla pääsyä muilla työntekijöillä kuin niillä, joille se heidän työnsä vuoksi on välttämätöntä. Tarkoitetuille paikoille on määrättävä alueet, joilla ei saa tupakoida. On myös varattava alueita, joissa työntekijät voivat syödä ja juoda altistumatta asbestipölylle. Työntekijät varustetaan asianmukaisella työ- tai suojavaatetuksella, joka jää yritykseen tai kuljetetaan suljetussa säiliössä pestäväksi laitokseen, joka on varustettu tämänkaltaiseen työhön. Työ- tai suojavaatteet ja pitovaatteet säilytetään erillään, ja työntekijöille varataan asianmukaiset ja riittävät pesu- ja käymälätilat mukaan lukien suihkut pölyisten toimintojen ollessa kyseessä. Suojalaitteita on sijoitettava tarkoin määriteltyihin paikkoihin, ne on tarkistettava ja puhdistettava jokaisen käytön jälkeen ja vialliset laitteet on korjattava tai vaihdettava. Direktiivin 17 artiklassa säädetään, että työntekijöiden tai heidän edustajiensa on saatava riittävästi tietoa asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen aiheuttamasta mahdollisesta terveysvaarasta, säädöksiin perustuvista ra-
10 2.4 Yhteenveto ja-arvoista ja ilman laadun seurannan vaatimuksesta, hygieniavaatimuksista ja tupakointikiellosta, varotoimenpiteistä, jotka on toteutettava varustauduttaessa ja käytettäessä suojaimia ja suojavaatetusta, ja erityisistä varotoimenpiteistä, jotka on suunniteltu pitämään altistuminen asbestille mahdollisimman vähäisenä. Lisäksi yrityksen työntekijöiden tai heidän edustajiensa saataville on toimitettava ilman asbestipitoisuusmittausten tulokset ja heille on selvitettävä tulosten merkitys. Jos tulokset ylittävät 8 artiklassa vahvistetun raja-arvon, ylityksistä ja niihin johtaneista syistä on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti työntekijöille ja heidän edustajilleen ja heitä on kuultava toteutettavien toimenpiteiden osalta tai hätätapaustilanteessa heille on ilmoitettava jo toteutetuista toimenpiteistä. Direktiivin 18 artiklan mukaan työntekijän terveydentila on arvioitava ennen kuin altistuminen asbestille alkaa, ja arviointi täytyy uusia vähintään kolmen vuoden välein altistuksen jatkuessa. Artiklan 19 mukaan työnantajan on pidettävä luetteloa asbestille altistuneista työntekijöistä, mistä ilmenevät toiminnan laatu ja kesto sekä altistuksen laatu. Direktiivin 20-25 artiklat ovat tavanomaisia direktiivin voimaansaattamissäännöksiä. Asbestin käyttö on pääosin kielletty. Tällä hetkellä asbestia käsitellään lähinnä asbestipurkutöissä. Asbestin purkamiseen vaaditaan viranomaisen lupa. Muu asbestityö on vähäistä ja liittyy muuten tarkasti säänneltyyn toimintaan. Laivatyötä koskevat erillissäädökset ovat menettäneet pääosin merkityksensä. Valtioneuvoston asbestityöstä antamassa päätöksessä säädetyt riskienarviointia koskevat menettelytavat sisältyvät yleisesti työturvallisuuslakiin ja kemiallisia tekijöitä koskeviin alemmanasteisiin säädöksiin, mutta pelkästään niiden varaan sääntelyä ei voida jättää. Purkutöiden turvalliseen toteuttamiseen ennakkoon laaditun suunnitelman mukaisesti tulee kiinnittää huomiota. Itsenäisen työnsuorittajan ja muiden yhteisellä rakennustyömaalla toimivien velvollisuuksista säädetään yleisellä tasolla työturvallisuuslaissa, mutta turvallisuuden ja osapuolten vastuiden kannalta on perusteltua, että asbestipurkutyötä koskevat velvoitteet käyvät ilmi asianomaisesta säädöksestä. Asbestikartoituksen tekijöiden ammatillinen osaaminen vaihtelee. Selvitykset voivat siten olla puutteellisia, ylimalkaisia ja tulkinnanvaraisia. Hankalasti tutkittavia kohteita voidaan jättää selvittämättä. Kattavaa asbestikartoituksen tekijän pätevyyttä osoittavaa tutkintojärjestelmää ei vielä ole. Nykyiset pölyntorjuntatoimet ja hengityksensuojaimet toimivat altistumisen ehkäisemisessä pääosin hyvin Laitteiden ja hengityksensuojainten toimintakunnon varmistamiseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. 3 Asetusehdotuksen vaikutukset Ehdotettu valtioneuvoston asetus selkeyttäisi asbestityötä koskevien vaatimusten soveltamista osana rakennustyötä ja muuta lainsäädäntöä. Päällekkäistä sääntelyä poistamalla siltä osin kuin se on mahdollista, tehostetaan olennaisten vaatimusten noudattamista ja valvontaa. Työturvallisuuden kokonaishallinta asbestityössä paranee ja sitä kautta myös työympäristön turvallisuus tulee paremmin varmistetuksi. Ehdotetut
11 säännökset eivät sisällä merkittäviä uusia turvallisuusvaatimuksia vaan suurelta osin ainoastaan tarkentavat ja selkeyttävät nykyisiä säännöksiä. Ehdotettava asetus korvaisi nykyisin voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen asbestityön turvallisuudesta, jolla on suurelta osin laitettu täytäntöön direktiivi työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä. Ehdotuksella osaltaan huolehditaan siitä, että kansallinen lainsäädäntö täyttää EU-lainsäädännön vaatimukset. Ehdotettavan asetuksen tarkoituksena on työstä johtuvan asbestille altistumisen ja siitä aiheutuvan terveysvaaran vähentäminen ja ehkäisy. Asbesti on terveydelle erityisen vaarallinen aine, joka voi aiheuttaa vakavia sairauksia. Turvallista altistumisen alarajaa ei ole olemassa. Sen vuoksi on perusteltua, että säännöksissä asetetaan altistumisen ja siitä aiheutuvan terveysvaaran vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi verrattain tiukkoja ja yksityiskohtaisia vaatimuksia. Ehdotuksella pyritään vähentämään asbestialtistuksesta johtuvien sairauksien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja toisaalta myös niistä aiheutuvia kustannuksia. Aikaisempaan verrattuna uusia taloudellisia vaikutuksia olisi erityisesti mittaamista koskevalla muutoksella. Voimassa olevan asbestityöstä annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan asbestipurkutyön jälkeen on aistinvaraisesti tai tarvittaessa mittauksin varmistettava, ettei työskentelyalueen ilmassa tai pinnoilla ole asbestia sisältävää pölyä. Ehdotetun asetuksen mukaan altistumisalueen puhtaus ja jatkokäytön turvallisuus olisi varmistettava aina mittaamalla. Aistinvaraista havainnointia ei pidettäisi enää riittävänä. Tämä aiheuttaisi kustannuksia. Tällä hetkellä edellä tarkoitetut laboratorioanalyysit maksavat noin 100-150 euroa/mittaus. Yhdessä purkukohteessa voidaan joutua tekemään useita mittauksia. Kustannukset jäänevät viime kädessä asukkaiden tai muiden asianomaisten tilojen omistajien tai käyttäjien kannettavaksi, mutta toisaalta tilojen terveellisyyden varmistaminen koituu heidän hyväkseen. Mittaamisen yleistyessä on odotettavissa, että laitteet ja mittaamistavat kehittyvät siten, että kustannukset pienenevät nykyisestä. Ehdotetun asetuksen valvonta kuuluisi työsuojeluviranomaisten tehtäviin. Valvonnassa noudatettaisiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) säännöksiä. Asetuksella ei ole merkittäviä organisatorisia tai henkilöstövaikutuksia työsuojeluviranomaisten toimintaan. Uudet säännökset edellyttäisivät uuden lainsäädännön omaksumista helpottavan materiaalin laatimista, neuvontaa ja tiedottamista. Myös sähköistä asiointia tulisi kehittää edelleen. Työsuojeluviranomaisten tulisi myös järjestää koulutusta omille tarkastajilleen uusista säännöksistä ja niiden tulkinnasta. Ehdotetut säännökset ovat sukupuolineutraaleja, mutta käytännössä säännösten tarjoaman suojan piiriin kuuluvat olisivat pääsääntöisesti miehiä johtuen asbestityötä tekevien sukupuolijakaumasta. Ehdotuksen kanssa on samanaikaisesti valmisteltu laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista, jolla olisi samansuuntaiset vaikutukset kuin asetusehdotuksella. Laki on hyväksytty eduskunnassa helmikuussa 2015 ja se tulee voimaan 1.1.2016.
12 4 Ehdotuksen valmistelu Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan työturvallisuussäännöksiä valmistelevan neuvottelukunnan asettamassa kolmikantaisessa jaostossa. Jaosto on valmistellut tämän ohessa edellä mainitun hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (HE 323/2014), jolla aikaisempi valtuutusmenettely siirrettiin perustuslain edellyttämällä tavalla lain tasolle. Jaostossa on ollut sosiaali- ja terveysministeriön, Elinkeinoelämän Keskusliiton, Rakennusteollisuus RT ry:n, Rakennusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro:n ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen edustajat. Ehdotuksista on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ympäristöministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueilta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, Opetushallitukselta, Puolustusvoimilta, Suomen Kuntaliitolta, tietosuojavaltuutetun toimistolta, Työterveyslaitokselta, Hengitysliitto ry:ltä, LVI - Tekniset Urakoitsijat ry:ltä, RAKLI ry:ltä, Suomen Asbesti- ja Pölysaneerausliikkeiden Liitto SAP ry:ltä, Erityisalusten työnantajaliitto ry:ltä, Suomen Konepäällystöliitto ry:ltä, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:ltä, Suomen Matkustajalaivayhdistys ry:ltä, Suomen Merimies - Unioni SMU ry:ltä ja Suomen Varustamot ry:ltä. Sosiaali- ja terveysministeriöön toimitettiin 15 lausuntoa, jotka pääasiassa keskittyivät luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista. Oikeusministeriö esitti säädöstekniikkaan liittyvän huomautuksen, jota on erikseen selvennetty oikeusministeriön edustajan kanssa pidetyssä tapaamisessa. Pääesikunta totesi, että asbestityön määrä ja merkitys puolustusvoimissa on vähäinen, rajoittuen lähinnä eräiden vanhojen ajoneuvojen huoltotöihin, eikä sillä ole asiassa lausuttavaa. Suomen Asbesti- ja Pölynsaneerausliikkeiden Liitto Ry piti luonnoksia hyvin valmisteltuina ja sisällöltään alan nykyvaatimuksia hyvin tukevina. Yhdistys toivoi sosiaalija terveysministeriön osoittavan lisää resursseja aluehallintoviranomaisille asbestitöiden valvontaan. Hengitysliitto ry piti asbestipurkutyön turvallisuuden parantamista ja sitä koskevan lainsäädännön ajantasaistamista kannatettavana. Sen mielestä laki- ja asetusluonnoksissa on kokonaisuutena kiinnitetty riittävästi huomiota asbestityön toteuttamiseen, toteuttajiin ja asbestityön turvallisuuteen sekä vastuiden selkeyteen ja tiedon saatavuuteen. LVI-Tekniset Urakoitsijat ry katsoi luonnoksissa esitettyjen muutosten parantavan asbestipurkutyöhön osallistuvien henkilöiden turvallisuutta ja selkeyttävän alalla toimivien yritysten toimintaympäristöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue katsoi ehdotusten selkeyttävän asbestityötä koskevien vaatimusten soveltamista osana rakennustyötä ja muuta lainsäädäntöä. Lausunnossa todettiin uusien säännösten edellyttävän lainsäädännön omaksumista helpottavan materiaalin laatimista, neuvontaa ja tiedottamista, jotta muutokset saadaan nopeasti ja oikeanlaisesti etenemään käytännön toimijoiden keskuuteen. Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue piti luonnosta yleisesti ottaen hyvänä ja perusteltuna. Asetusesityksen 9 :n 5 kohta työntekijöiden
13 5 Valtuussäännökset terveystarkastuksesta voi vastuualueen käsityksen mukaan aiheuttaa usein tarvetta ilmoituksen täydentämiseen. Työterveyslaitos kiinnitti huomiota asbestityön määritelmään, ja toivoi asetuksen perusteluihin erityistä mainintaa kaivos- ja kivityöstä, joihin myös liittyy asbestialtistumisen riski. Asetukseen se toivoi lisättäväksi kirjauksen velvollisuudesta olla selvillä käsiteltävän kiviaineksen asbestista ja sen vaihtelevasta esiintymisestä riittävän hyvin. Kaivoksissa ja kivitöissä esiintyy kuitumineraaleja, joiden terveysvaikutuksista ei ole täyttä tietoa. Näiden kuitujen suhteen olisi perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja minimoida altistuminen myös näille. Edelleen Työterveyslaitos piti tärkeänä, että asbestia analysoivilla laboratorioilla olisi minimivaatimuksena laaduntarkkailujärjestelmä tai akkreditointi asbestianalyysien tekemiseen. Kunkin asbestilaadun tunnistaminen erikseen asbestikartoituksessa ei olisi työterveyslaitoksen mielestä tarpeen. Lisäksi työterveyslaitos esitti eräitä terminologiaan liittyviä korjauksia. Työterveyslaitoksen näkemykset on otettu huomioon siltä osin kuin se on ollut mahdollista. Suomen Varustamot ry lausui, ettei asbestityötä aluksilla tulisi rinnastaa vastaavaan työhön maissa. Suomen Varustamot ry:n ja eräiden muiden merenkulkualan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa järjestettiin lausuntokierroksen jälkeen kokous, jossa käytiin ehdotettuja muutoksia läpi suhteessa nykysääntelyyn. Kokouksessa Suomen Varustamot ry totesi, että saadut selvitykset tyydyttävät ja että he voivat hyväksyä ehdotuksen. Ehdotus on käsitelty ja hyväksytty työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa yksimielisesti. Ehdotuksesta on oikeusministeriön laintarkastusyksikön lausunto. Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta annettaisiin työturvallisuuslain 10 :n 4 momentin, 14 :n 2 momentin, 15 :n 3 momentin, 38 :n 3 momentin, 41 :n 3 momentin, 52 :n 2 momentin, 53 :n 4 momentin ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 48 :n 3 momentin sekä laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetun lain 10 :n 2 momentin nojalla. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT Ehdotetun asetuksen 1-6 :n säännökset koskisivat kaikkea asbestityötä ja siten myös asbestipurkutyötä. Säännökset 7-15 :ssä koskisivat vain asbestipurkutyötä ja säännökset 16 ja 17 :ssä asbestityötä aluksella. 1. Soveltamisala. Pykälässä määriteltäisiin asetuksen soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin mukaan asetus koskisi asbestityötä. Asbestityöllä tarkoitettaisiin asbestin tai asbestia sisältävän tuotteen tai aineen käsittelyä jäljempänä mainitussa työssä siten, että se voi aiheuttaa altistumista asbestipölylle. Asetuksen soveltaminen edellyttäisi, että asbestityötä tehdään työsopimuksen perusteella tai muussa työturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvassa työntekotilanteessa.
14 Asetus velvoittaisi työnantajaa ja muuta työturvallisuuslain mukaan samassa asemassa olevaa työn teettäjää tai toiminnan järjestäjää. Säännökset kuuluisivat myös yhteisellä työpaikalla toimivien työnantajien ja muiden toimijoiden huolehtimisvelvollisuuteen. Ne koskisivat siten osaltaan työturvallisuuslain tarkoittamalla yhteisellä työpaikalla esimerkiksi pääasiallista määräysvaltaa käyttävää työnantajaa (51 ) ja itsenäistä työnsuorittajaa (53 ) ja yhteisellä rakennustyömaalla pääurakoitsijaa ja rakennuttajaa (52 ). Myös suunnittelijan (57 ) tulisi ottaa ehdotetun asetuksen säännökset suunnitelmassaan huomioon. Lisäksi työturvallisuuslaissa tarkoitetun rakennuksen haltija, sataman haltija ja laivaisäntä olisivat osaltaan velvollisia noudattamaan asetuksen säännöksiä. Pykälän 2 momentissa viitataan siihen, että asbestipurkutyön luvanvaraisuudesta sekä asbestipurkutyöntekijän pätevyydestä ja työntekijöiden terveystarkastuksista säädetään erikseen. Asbestipurkutyötä varten tulee toiminnanharjoittajalla olla työsuojeluviranomaisen myöntämä lupa ennen kuin purkutyö voidaan aloittaa. Asbestipurkutyöhön vaadittavasta luvasta säädettäisiin laissa eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista (684/2015). Työnantajan velvollisuudesta järjestää työterveyshuolto säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Työterveyshuollon sisällöstä säädetään lain 12 :ssä. Siihen kuuluu muun muassa työn ja työolosuhteiden terveellisyyden, työperäisten terveyshaittojen sekä työ- ja toimintakyvyn selvittäminen, arviointi ja seuranta. Valtioneuvoston asetuksessa terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä (1485/2001) säädetään työnantajan velvollisuudesta järjestää työntekijän terveystarkastukset mainitussa työssä. Valtioneuvoston asetuksen perusteella asbesti ja muut silikaattikuidut (esimerkiksi erioniitti), joilla on samantyyppinen koostumus ja terveyttä vaarantava vaikutus, ovat erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia tekijöitä. Terveystarkastuksessa selvitetään esimerkiksi, onko työntekijä terveydentilaltaan sopiva tähän työhön. Alkutarkastus olisi tehtävä ennen työn aloittamista ja määräaikaistarkastus yleensä 1-3 vuoden välein. Työterveyshuolto tulee olla järjestettynä ja tarpeelliset terveystarkastukset tehtynä ennen asbestityön alkua. Työterveyshuoltolain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus työntekijöiden työterveyskortista rakennustyössä (1176/2006). Työnantajan tulee huolehtia, että työntekijällä on työterveyskortti. Työntekijän on pidettävä kortti mukanaan rakennustyömaalla. Työterveyskorttiin merkitään esimerkiksi asbestityötä koskevat terveystarkastukset ja sen avulla seurataan työterveyshuollon toteutumista rakennustyössä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, ettei asetusta sovelleta jätteen käsittelyyn. Asbestipitoisen jätteen käsittelyyn sovelletaan jätelakia (646/2011) ja valtioneuvoston asetusta jätteistä (179/2012) siltä osin kun jätteen käsittely tapahtuu asbestityöpaikan ulkopuolella. Asbestijätteen keräyksestä ja kuljetuksesta säädetään edellä mainitun asetuksen 19 :ssä. Mainitussa pykälässä pannaan osaltaan täytäntöön direktiivin 2009/148/EY asbestijätettä koskevia säännöksiä. Asbestijätteen käsittelyyn sovelletaan työturvallisuuslain yleisiä säännöksiä. 2. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet asbesti, asbestityö ja asbestipurkutyö.
15 Asbestin määritelmän a-f kohdat olisivat yhdenmukaiset direktiivin 2009/148/EY 2 artiklan vastaavien kohtien kanssa. Lisäksi asbestin käsitteeseen ehdotetaan asetuksen soveltamisessa lisättäväksi kohdaksi g) erioniitti, joka on kuitumaista asbestia terveysvaikutuksiltaan muistuttava silikaattimineraali. Voimassa olevassa valtioneuvoston päätöksessä erioniittia käsitellään kuten asbestia. Ehdotettu muotoilu on säädöstekninen. Asbestin määritelmä vastaa muuten voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen määritelmää. Asbestityönä pidettäisiin sellaista asbestia sisältävän tuotteen tai aineen käsittelyä, joka voi aiheuttaa altistumisen asbestipölylle. Asbestityötä tehdään muun muassa kaivoksissa, joissa louhitaan ja käsitellään luonnonkiviä. Asbestikuituja voi esiintyä runsaasti kaivos- ja rikastuspölyissä. Asbestityötä tehdään jonkin verran myös puolustusvoimien ajoneuvohuoltotöiden yhteydessä. Asbestipurkutyö on yleisin asbestityön muoto. Muuta asbestityötä on kuvattu tarkemmin yleisperusteluissa. Asbestipurkutyön määritelmä vastaa lähtökohdiltaan voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen16 :n määritelmää. Määritelmän muotoilussa on lähdetty voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen mukaisesti siitä, että asbestipurkutyö olisi yleensä rakennustyötä. Asbestipurkutyötä olisi ehdotettavan säännöksen mukaan rakenteiden ja teknisten järjestelmien purkaminen ja poistaminen, säilytettävien rakenteiden suojaus, purkukohteen siivoaminen ja muu vastaava rakenteiden purkamiseen ja poistamiseen liittyvä asbestityö. Mitä edellä todetaan asbestipurkutyöstä sovellettaisiin myös sellaiseen rakennusten ja alusten kunnossapito- tai huoltotyöhön, jossa muodostuu asbestipölyä. Asbestipurkutyö edellyttää työsuojeluviranomaisten myöntämää lupaa. Asiasta säädetään laissa eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista. Lain mukaan asbestipurkutyölupaa ei edellytetä lyhytkestoisissa huoltotöissä, joiden yhteydessä ei käsitellä murenevia asbestimateriaaleja eikä myöskään kapseloitaessa tai päällystettäessä hyvässä kunnossa olevia asbestia sisältäviä materiaaleja. Lupaa ei myöskään tarvita asbestikartoitukseen tai muuhun näytteiden ottoon. Nämä työt jäävät siten myös asbestipurkutyötä koskevien määräysten ulkopuolelle. 3. Altistuksen arviointi, raja-arvo ja seuranta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta selvittää ja arvioida asbestille altistumisen vaara. Työturvallisuuslain 10 :n 1 momentin perusteella työnantajan on arvioitava ja selvitettävä työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat vaara- ja haittatekijät. Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (205/2009) samoin kuin kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen (715/2011) mukaan selvitys ja arviointi on tehtävä kirjallisesti. Arvioinnin perusteella työnantajan on selvitettävä, onko työssä käytettävissä tuotteissa tai välineissä asbestia tai esiintyykö työympäristössä muuten asbestia ja missä määrin työpaikan ilmaan voi vapautua asbestipölyä. Ajan tasalla pidettävän selvityksen ja arvioinnin perusteella tehdään tapauskohtaisesti vaadittavat toimenpiteet. Asbestipurkutyön osalta tästä ehdotetaan 7 :ään erityissäännöstä. Momentissa säädettäisiin myös direktiivin 2009/148/EY 6 ja 8 artiklan tarkoittamasta asbestialtistuksen raja-arvosta. Pykälän 1 momentti vastaisi lähtökohdiltaan voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 6, 8 ja 10 :ien vastaavia säännöksiä. Työnantajan on tarpeellisin toimenpitein huolehdittava siitä, ettei raja-arvoa ylitetä.
16 Pykälän 2 momentissa määritellään asbestille altistumisen arvioinnissa käytettävät laskentaperusteet. Säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 4 :n 3 momenttia ja perustuu direktiivin 7 artiklan 6 kohtaan. Asbestille altistumisen arvioinnin laskentasäännöistä on käytössä standardi SFS 3868 Ilman laatu. Työpaikkailma. Asbestikuitujen laskentaperusteet. Pykälän 3 momentissa asetettaisiin työnantajalle velvollisuus säännöllisin väliajoin tehtävin mittauksin seurata ja varmistaa, ettei 1 momentissa tarkoitettua raja-arvoa ylitetä. Asbestipitoisuus mitataan yleensä keräämällä sisäilmaa polykarbonaattisuodattimelle. Otettavien näytteiden tulisi osoittaa työntekijöiden henkilökohtainen altistuminen asbestipölylle. Näytteenoton keston olisi oltava sellainen, että edustava altistuminen voidaan määrittää. Näytteet tulee analysoida laboratoriossa, jossa on välineet kuitulaskentaan. Vaatimukset perustuvat direktiivin 7 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohtaan ja vastaavat pitkälti sisällöltään voimassa olevaa asbestipäätöksen 9 :ää, kuitenkin siten, ettei enää nimenomaisesti säädettäisi asbestipitoisuuden mittaamisesta vähintään kerran kolmessa kuukaudessa. Ehdottoman aikarajan asettaminen mittauksille ei ole käytännön tilanteiden erilaisuuden vuoksi tarkoituksenmukaista eikä perusteltua. Direktiivi ei sisällä nimenomaista säännöstä mittausten aikavälistä. Esimerkiksi yleisperusteluissa kuvattu muu asbestityö kuin asbestipurkutyö on yleensä satunnaista ja vähäistä. Työnantajan tulee työturvallisuuslain perusteella jatkuvasti tarkkailla työympäristöä ja työtapojen turvallisuutta sekä ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Työnantajan tulisi lähinnä pitkäkestoista altistumista silmällä pitäen selvittää ja arvioida tässä tarkoitettujen mittausten sisältö ja niiden säännöllisyys. Hengitysilman puhtauden seurannasta asbestipurkutyössä säädettäisiin 14 ja 15 :ssä. Mittauksista on säädetty myös muualla työsuojelulainsäädännössä. Kemiallisista tekijöistä työssä annetussa valtioneuvoston päätöksessä säädetään kemiallisten vaarojen tunnistamisesta ja riskienarvioinnista, mittauksista ja riskien vähentämisen yleisistä periaatteista. Kysymyksessä olevan valtioneuvoston asetuksen säännökset koskevat myös asbestityötä. Asetuksen perusteella mittaus tulisi tehdä asbestityötä aloitettaessa ja kun tehdään altistumiseen vaikuttavia teknisiä muutoksia työssä. Mittausten säännöllisyys arvioidaan niiden perusteella tapauskohtaisesti. Momentissa säädettäisiin myös mittauksen suorittajan pätevyydestä. Mittauksen tekeminen edellyttäisi mittaajalta riittävää ammatillista osaamista tarpeellisten näytteiden ottamiseen ja niiden arviointiin. Direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetään, että näytteiden otosta huolehtivat henkilöt, joilla on siihen edellytetty pätevyys. Työnantajan olisi lisäksi huolehdittava siitä, että mittaukset dokumentoidaan. Näin voidaan jälkikäteen tarvittaessa osoittaa, että mittaukset on asianmukaisesti suoritettu. 4. Altistumisalueen rajaaminen ja siellä toimiminen. Pykälässä säädetään asbestityön turvallisuuden kahdesta keskeisestä periaatteesta. Muut kuin asbestityön suorittamiseksi välttämättömät työntekijät suojataan rajaamalla altistumisalue niin, ettei asbesti pääse leviämään altistumisalueen ulkopuolelle eikä altistumisalueelle pääse muut kuin työn suorittamiseksi välttämättömät työntekijät. Altistumisalueen sisällä olevat välttämättömät työntekijät suojataan henkilökohtaisilla suojavälineillä ja muulla tehokkaalla tavalla niin, etteivät he tosiasiassa voi altistua asbestille. Tässä tarkoituksessa pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että alue, jolla työntekijä voi altis-
17 tua asbestille, olisi selvästi rajattava muusta työympäristöstä ja osoitettava varoitusmerkein. Vaatimus vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 8 :n 1 momenttia ja perustuu direktiivin 2009/148/EY 6 artiklaan ja 16 artiklaan. Työntekijöiden ruokailua varten varattavat paikat määräytyvät työturvallisuuslain 48 :n ja muiden yleisten säännösten perusteella eivätkä tilat voi olla altistumisalueella. Työturvallisuuslain 31 :ssä säädetään työn tauottamisesta. Sen mukaan yhtäjaksoisesti paikallaoloa vaativan tai yhtäjaksoisesti kuormittavan työn lomaan on järjestettävä mahdollisuus tarvittaessa sellaisiin taukoihin, jotka sallivat lyhytaikaisen poistumisen työpisteestä. Asbestityön tarpeellinen tauotus on järjestettävä tämän mukaisesti. Tupakoinnin kieltämisestä ja rajoittamisesta säädetään erikseen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että työntekijöiden on altistumisalueella käytettävä asbestityön edellyttämiä suojavaatteita ja muita henkilönsuojaimia. Asbestityön edellyttämällä suojavaatetuksella yleensä tarkoitetaan kulloisenkin työmenetelmän ja olosuhteiden edellyttämää pölyä läpäisemättömästä ja hylkivästä materiaalista tehtyä suojavaatetta. Työturvallisuuslain 15 :n mukaan työnantajan työntekijän käyttöön antamien tarkoituksenmukaisten henkilönsuojainten tulee täyttää erikseen säädetyt vaatimukset. Henkilönsuojaimilla tarkoitetaan tässä myös suojavaatetusta. Erikseen säädetyillä vaatimuksilla viitataan lähinnä henkilönsuojaimista annetun valtioneuvoston päätöksen (1406/1993) vaatimuksiin. Henkilönsuojain täyttää perusvaatimukset, kun se on suunniteltu, valmistettu ja varustettu sitä koskevien yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti. Asbestityöhön soveltuvasta suojavaatetuksesta on standardi EN ISO 13982-1:2004 Suojavaatetus kiinteitä hiukkasia vastaan Osa 1: Vaatimukset kemikaalinsuojavaatteille koko kehon suojaukseen kiinteitä ilmassa kulkeutuvia hiukkasia vastaan (tyypin 5 vaatteet). Asbestityön suojavaatetuksesta säädetään lähtökohtaisesti valtioneuvoston päätöksessä henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (1407/1993). Suojavaatteet on aina ennen altistumisalueelta poistumista riisuttava ja käsiteltävä asianmukaisesti. Pykälän 3 momentin säännös vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 6 :n asianmukaisia kohtia. Vaatimus perustuu lähtökohdiltaan direktiivin 6 artiklaan. Asbestin kulkeutuminen altistumisalueen ulkopuolelle olisi tehokkaasti estettävä. Työprosessit tulisi suunnitella siten, ettei niissä synny asbestipölyä. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi varmistettava, ettei asbestipölyä pääse ilmaan. Asbestipitoiset aineet ja välineet tulisi siirtää altistumisalueelta asianmukaisesti merkittynä ja pakattuna viivytyksettä käsittelyyn erillään muista materiaaleista. Ehdotettu säännös koskisi asbestijätteen lisäksi soveltuvin osin myös työssä käytettäviä aineita, työvälineitä, henkilönsuojaimia ja suojavaatetusta. Asbestijätteen käsittelystä ja merkitsemisestä säädetään jäteasetuksen 19 :ssä. Momentissa säädettäisiin erikseen, että myös työntekijöiden tulisi puhdistautua asbestipölystä ennen altistumisalueelta poistumista. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että työntekijöille on oltava asbestityöstä puhdistautumiseen asianmukaisesti varustetut tilat. Asianmukainen varustus edellyttää yleensä suihkua. Momentti vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 8 :n säännöstä ja perustuu lähtökohdiltaan direktiivin 16 artiklaan. Peseytymis- ja käymälätilasta säädetään muuten työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (577/2003) 6 :ssä ja rakennustyötä koskevissa vastaavissa säädöksissä.
18 5. Huoltotilat. Pykälässä säädettäisiin asbestityössä käytettävien työvälineiden pölyävää huoltoa varten tarvittavasta erillisestä huoltotilasta, jossa puhdistus, huolto ja muu kunnossapito voidaan tehdä turvallisesti. Työvälineillä tarkoitettaisiin ilmankäsittelylaitteiden lisäksi muidenkin asbestityössä käytettävien työvälineiden ja laitteiden sekä henkilönsuojaimien pölyävää huoltoa. Huoltotilan pintojen tulee olla puhdistettavissa ja tilan tulee olla alipaineistettavissa. Huoltotila voi olla altistumisalueen sisällä tai ulkopuolella. Altistumisalueen sisällä ilmankäsittelylaitteiden ja muiden vastaavien työvälineiden huolto voi tapahtua kohteeseen erikseen tuodussa kontissa. Hengityksensuojainten huoltoa ei kuitenkaan saa tehdä altistumisalueen sisällä. Huoltotilan tulee olla rakenteeltaan riittävän vankka. Siten esimerkiksi telttarakennelma ei sovellu huoltotilaksi. Huoltotilasta on nykyisin säädetty työsuojeluhallituksen päätöksen (231/1989) 27 :ssä. Huoltotyö on asbestityötä ja siinä tulee ottaa huomioon, mitä altistumisalueen rajaamisesta ja työntekijöiden turvallisuudesta säädetään. Se tulee ottaa huomioon turvallisuussuunnitelmassa. Asbestipurkutyöluvan saamisen yhtenä edellytyksenä on, että luvan hakijalla on käytettävissään asianmukaiset huoltotilat. Asiasta säädetään laissa eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista Pykälän 2 momentissa säädettäisiin huoltotilojen säännöllisestä puhdistamisesta. 6. Erityinen opetus ja ohjaus. Pykälässä säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta antaa asbestityötä tekevälle työntekijälle tarpeellista opetusta ja ohjausta ehdotetussa luettelossa kuvatuista asioista. Työntekijän osaaminen on näiden asioiden suhteen varmistettava. Luettelossa on kuitenkin asiat kuvattu vain yleisesti. Esimerkiksi luettelon 2) kohdan mukaan työntekijälle on annettava opetusta ja ohjausta 3 :n 1 momentissa tarkoitetusta asbestille altistumisen raja-arvosta ja sen seurannasta. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa tarpeellista perehdyttämistä alipaine- ja kuitupitoisuuksien mittauslaitteiden käyttöön. Asioiden yleinen läpikäyminen muodostaa opetuksen ja ohjauksen vähimmäistason. Opetuksen ja ohjauksen tarkoituksena kuitenkin on, että työntekijä osaa suorittaa työnsä kulloinkin esillä olevissa olosuhteissa oikein turvallisia työtapoja noudattaen. Työntekijä tulee tässä tarkoituksessa perehdyttää työpaikan olosuhteisiin ja hyviin käytäntöihin. Erityisen tärkeää tämä on uuden työntekijän kohdalla ja yhteisellä työpaikalla. Opetuksen ja ohjauksen tulee olla ymmärrettävää. Opetusta ja ohjausta annettaessa tulee ottaa huomioon työntekijän ammatillinen osaaminen ja kokemus. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta olisi täydennettävä tarvittaessa. Ammattitutkinnossa osoitettu ammatillinen pätevyys ei vuosien kuluessa enää välttämättä takaa ammatillista osaamista esimerkiksi uusien käytäntöjen ja tekniikoiden suhteen. Opetuksen ja ohjauksen täydentäminen voi erityisesti korostua sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka tekevät asbestityötä harvoin. Myös työnantajan velvollisuuksiin kuuluva työntekijöiden työtapojen turvallisuuden tarkkailu voi osoittaa tarpeen täydentää annettua opetusta ja ohjausta. Lisäksi opetuksen ja ohjauksen täydentäminen on pääsääntöisesti tarpeen muutostilanteissa. Ehdotettu pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 14 :ää ja perustuu direktiivin 2009/148/EY 14 artiklaan. Opetuksen ja ohjauksen muoto ja sisältö määräytyvät käytännössä edellä selostettujen tarpeiden ja tavoitteiden mu-
19 kaisesti. Työntekijän opetuksesta ja ohjauksesta säädetään yleisesti työturvallisuuslain 14 :ssä. Asbestityössä tulee ottaa huomioon myös työturvallisuuslain nojalla annettavien alemmanasteisten säädösten, kuten kemiallisista tekijöistä työssä, työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta ja työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annettujen valtioneuvoston asetusten, opetusta ja ohjausta koskevat määräykset. 7. Asbestikartoitus. Pykälässä säädettäisiin asbestipurkutyötä varten tehtävästä asbestikartoituksesta. Asbestikartoitus on käsitteenä vakiintunut. Asbestikartoitusta hyödynnetään kustannusarvio- ja tarjouspyyntöasiakirjoissa sekä urakkasopimuksissa. Asianmukaisesti toteutettu ja ajantasainen asbestikartoitus on ennen kaikkea myös keskeinen osa asbestipurkutyön turvallisuuden selvittämistä ja turvallisuussuunnittelua. Asbestikartoituksesta on siten tarkoituksenmukaista säätää omassa pykälässään. Asbestikartoituksesta aluksella säädettäisiin erikseen asetuksen 16 :ssä. Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan rakennuttajan tai muun, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbestipurkutyötä, tulisi huolehtia, että asbestipurkutyötä varten tehdään asbestikartoitus. Velvollisuus koskisi henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen tai muuta vastaavaa tahoa, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta taikka, jos edellä mainittuja ei ole, tilaajaa. Rakennuttajan ja päätoteuttajan tulee osana rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen tarkoittamaa turvallisuussuunnittelua ottaa eri rakennusvaiheissa huomioon muun ohessa pölyn torjunta, pölyn vähentäminen ja sen leviämisen estäminen, työhygieenisten mittausten menettelyt, purkutyöt ja eri töiden ja työvaiheiden yhteensovittaminen. Asbestille ja muille kemiallisille aineille altistavien töiden riskit on turvallisuussuunnittelussa erityisesti selvitettävä ja arvioitava. Korjaushankkeessa tulee selvittää, sisältävätkö purettavat tai korjattavat rakenteet haitallisia ja vaarallisia aineita, joista yleisin on asbesti. Selvityksen tulisi olla niin järjestelmällistä ja luotettavaa, että sen perusteella voidaan tehdä asianmukaiset johtopäätökset työn luonteesta. Selvityksen lähtökohtana on yleensä tieto asbestipitoisten rakennusaineiden käytöstä rakentamisessa. Ellei tuotteen asbestipitoisuudesta voida tuotetietojen perusteella varmistua, tehdään asbestipitoisuuden arviointi yleensä laboratorioanalyysin perusteella. Jos selvityksen perusteella ei voida olla varmoja siitä, onko purettavissa tai poistettavissa rakenteissa asbestia, on työ tehtävä asbestipurkutyönä käyttäen osastointimenetelmää. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asbestikartoituksen sisällöstä. Säännöksen mukaan asbestikartoituksessa tulisi paikallistaa purettavassa kohteessa oleva asbesti ja selvittää asbestin ja sitä sisältävien materiaalien laatu ja määrä. Paikallistamisella tarkoitetaan asbestin sijainnin selvittämistä ja merkitsemistä tila- ja rakennuspiirustuksiin sekä työselostuksiin mahdollisimman yksiselitteisesti esimerkiksi sanallisesti ja valokuvin. Asbestilaadun määrittelyssä on krokidoliitti erotettava muusta asbestista. Lisäksi asbestikartoituksessa tulisi selvittää rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys niitä käsiteltäessä tai purettaessa. Käytännössä tarpeellinen tieto on se, millä perusteella rakenne tai materiaali on arvioitu asbestipitoiseksi, asbestivapaaksi tai kiinteäksi. Ehdotus vastaa sisällöltään voimassa olevan valtioneuvoston päätöksen 18 :n 1 momenttia ja perustuu direktiivi 2009/148/EY 11 artiklaan.
20 Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asbestikartoituksen tekijältä vaadittavasta osaamisesta. Asbestikartoittajan ammattitaito ja työn laatu ovat avainasemassa erityisesti työ- ja asumisturvallisuuden varmistamisessa asbestipurkutöiden yhteydessä ja asbestia sisältävien rakenteiden käsittelyssä sekä kiinteistöjen huoltoon liittyen. Asbestikartoituksen tekemisen osaamisvaatimukset määriteltäisiin yleisesti asbestikartoituksen sisällön perusteella. Vastaavasti on määritelty esimerkiksi melualtistuksen arvioinnin ja mittauksen tekijän pätevyys. Ehdotuksen mukaan asbestikartoituksen tekeminen edellyttäisi asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen riittävästi perehtynyttä henkilöä, jolla olisi kysymyksessä olevan kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämä ammatillinen osaaminen. Erityisestä pätevyyden osoittamisesta ei ainakaan tässä vaiheessa säädettäisi. VTT Expert Services Oy on myöntänyt henkilösertifikaatin rakennusterveysasiantuntijoille, joiden osaamisalueeseen kuuluu myös asbestikartoituksen tekeminen. Rakennusterveysasiantuntijoille suunnattua valmentavaa koulutusta järjestää Itä-Suomen yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate ja Rakennusteollisuuden koulutuskeskus RATEKO. Rakennusterveysasiantuntijan koulutuksen tavoitteena on vahvistaa kosteusvaurioihin ja sisäympäristöön liittyvien ongelmien selvittämisessä vaadittavaa osaamista. Osallistujien työkokemusta syvennetään asiantuntijatiedolla sekä käytännönläheisillä harjoituksilla. Rakennusterveysasiantuntijan koulutus rakentuu useista opintokokonaisuuksista. Opintokokonaisuuksiin sisältyvät muun muassa rakennusfysiikan, kuntotutkimusmenetelmien, rakennustekniikan ja tuotannon, juridiikan sekä sisäympäristön epäpuhtauksia, terveysvaikutuksia ja niiden tutkimista käsittelevät kokonaisuudet. Tällä hetkellä edellä mainittu sertifikaatti on myönnetty 98 henkilölle ja yli 200 on suorittanut valmentavan koulutuksen. VTT Expert Services Oy sertifioi tällä hetkellä myös nimenomaisesti asbesti- ja haitta-aineasiantuntijoita (AHA-asiantuntija). AHA-asiantuntijalta edellytetään vankkaa kokemusta alalta sekä asbesti- ja haitta-aineiden ominaisuuksien tuntemusta. Sertifikaatin saaminen edellyttää osallistumista valmentavaan koulutukseen ja kirjallisen tentin ja näyttökokeen suorittamista. Asbesti- ja haitta-aineasiantuntijoille suunnattua valmentavaa koulutusta järjestää Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO. Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia toimia kartoittajana, rakennusaikaisten purku- ja pölyntorjuntasuunnitelmien laatijana, niiden valvojana ja asiantuntijana. Lisäksi asiantuntijalta edellytetään säännöllistä raportointia työkohteista ja osallistumista täydennyskoulutukseen. Tähän mennessä tällainen sertifikaatti on myönnetty vasta 26 henkilölle. Koulutuksen on suorittanut 45 henkilöä. Edellä mainittujen sertifikaattien haltijaa voitaisiin lähtökohtaisesti pitää pätevänä tekemään asbestikartoituksen, mutta pätevöityä voi myös muulla tavoin. Valmistelun yhteydessä on ollut esillä myös erityisen ammattitutkinnon perustaminen. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa sellaista sopivaa tutkintovaatimusta, jonka suorittamista voitaisiin yleisesti asbestikartoituksen tekijältä vaatia.