KUNTIEN TYÖLLISTÄMISMAL- LEISTA JA POHJOIS-KARJALAN TYÖMARKKINATUKIMENOISTA 20.6.2010

Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumi Arja Jolkkonen ja Arja Kurvinen KUNTIEN TYÖLLISTÄMISMAL- LEISTA JA POHJOIS-KARJALAN TYÖMARKKINATUKIMENOISTA 20.6.2010

2 Sisältö Työmarkkinatukiuudistuksen tavoitteet työttömyyden hoidolle... 3 Työttömyys Pohjois-Karjalassa... 7 Kelan työttömyysturvaetuudet Pohjois-Karjalassa... 21 Kuntien työmarkkinatukimenot ja työmarkkinatuen saajien aktivointitoimenpiteet Pohjois- Karjalassa... 26 Kuntien Kelalle maksamat työmarkkinatukimenot... 26 Työmarkkinatuen saajien osallistumineen aktiivisiin toimenpiteisiin... 31 Kokemuksia erilaisista kuntien työllistämismalleista... 33 Kinnulan työllistämismalli... 33 Paltamon työllistämismalli... 34 Havaintoja ja tutkittua tietoa mallien vaikutuksista... 37 Lopuksi... 39 Liitetaulukko 1. Suomen kuntien työttömyys huhtikuussa 2010... 41

3 Työmarkkinatukiuudistuksen tavoitteet työttömyyden hoidolle Vuoden 2006 alusta kunnat ovat rahoittaneet puolet siitä työmarkkinatuesta 1, jota myönnetään yli 500 päivää työttömyyden perusteella tukea saaneille (aktiivitoimiin osallistumattomille). Kela perii kunnilta työmarkkinatuen rahoituksen kuntaosuuden. Aiemmin valtio vastasi kokonaisuudessaan työmarkkinatuen rahoituksesta. Rahoitusuudistuksen keskeisenä tavoitteena oli siirtää maksetun työmarkkinatuen painopistettä passiivituesta aktiivitukeen. Rahoitusmallissa työttömien aktivoinnin järjestämisen katsottiin hyödyttävän taloudellisesti kaikkia osapuolia. Ratkaisu palkitsisi kuntia, jotka edistävät työttömien aktivoitumista ja työllistymistä. Lisäksi arvioitiin, että rahoituksen kokonaisratkaisulla voidaan edistää työllisyyttä. Työmarkkinatukiuudistuksella pyrittiin lisäämään työmarkkinatuen saajien aktivointia, muuttamaan työmarkkinatuki vastikkeelliseksi tietyn työttömyysajan jälkeen, katkaisemaan ja tyrehdyttämään ajautumista pitkittyneeseen työttömyyteen, poistamaan etuus- ja rahoitusjärjestelmistä sellaisia epävirallisia ohjaavia vaikutuksia, jotka antavat mahdollisuuden toimia tai ohjaavat eri toimijoita käyttäytymään ja toimimaan vastoin etuusjärjestelmän tavoitteita sekä työttömyyden alentamistavoitetta. (Tuomaala 2007, 1-4.) Osana kuntakompensaatiota muutettiin toimeentulotuen rahoitusta ja rakennetta. Toimeentulotuki irrotettiin valtionosuusjärjestelmästä ja jaettiin perustoimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen. Perustoimeentulotuen kustannukset jaetaan tasan valtion ja kuntien kesken. Perustoimeentulotuki käsitteenä vastaa lain valmistelussa käytettyä tuen normitettua osuutta. Toimeentulotuen laskennallisista valtionosuusperusteista on poistettu normitettua toimeentulotukea koskeva osuus. Normitetun toimeentulotuen osuuden määrän arvioidaan olevan 90 % toimeentulotuen nykyisistä menoista. Kompensointi toteutetiin lisäämällä kuntien valtionosuuksia siten, että se asteittain kolmen vuoden aikana vähenee tavoitetilaan (180 milj. eurosta 150 milj. euroon). Tavoitetilan mukainen lisätty valtionosuus (150 milj. euroa) säilyy myös jatkossa. Uudistus ei muuttanut kuntien ja valtion välistä työnjakoa työttömien aktivointitoimien järjestämisessä. Työhallinto on edelleen vastuullinen järjestämään työttömien aktivoinnin. Tähän asiaan on myös perustuslakivaliokunta kiinnittänyt huomiota todetessaan, että työvoimatoimiston velvollisuus on huolehtia siitä, että karenssijakson aikana on tosiasiallisesti saatavana työtä, koulutusta tai työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Lakiin tuli myös työvoimatoimistoille velvoite tarkistaa työnhakusuunnitelma viivytyksettä työttömän karenssijakson alkaessa tehostettujen palvelujen turvaamiseksi. (KunnatNet, Työmarkkinatukiuudistus 2 ) Passiivista työmarkkinatukea saavien keskeiseksi aktivoinnin kentäksi on nähty välityömarkkinat. Tupo 2 -työryhmän mietinnössä (Väyliä Työhön, 2006) välityömarkkinoiden kehittämisen kohteeksi määriteltiin avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden välissä olevat tuetut palvelut, aktiivioh- 1 Työmarkkinatuki on ensi kertaa työmarkkinoille tuleville ja työttömyyspäivärahaa enimmäisajan saaneille tarkoitettu taloudellinen tuki, jolla pyritään tukemaan henkilön työmarkkinoille sijoittumista. Työmarkkinatukea voi saada 17 64- vuotias työtön työnhakija, joka tarvitsee taloudellista tukea eikä ole ollut työssä 10 kuukautta työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana (ns. työssäoloehto). 65 67-vuotiaille henkilöille työmarkkinatukea voidaan maksaa lähinnä vain lomautuksen ajalta. Työmarkkinatukea voi saada vain Suomessa asuva työnhakija. Työmarkkinatukea ei makseta Suomen ulkopuolella tapahtuvan työnhaun ajalta. Jos hakija on jo saanut työttömyyspäivärahaa (perus- tai ansiopäivärahaa) 500 päivän enimmäisajan, hän voi saada työmarkkinatukea. Jos 17-vuotiaalla hakijalla ei ole ammatillista koulutusta, hänelle voidaan maksaa työmarkkinatukea vain, jos hän on työvoimakoulutuksessa tai työharjoittelussa.18 24-vuotiaalle hakijalle, jolla ei ole ammatillista koulutusta, voidaan maksaa työmarkkinatukea edellisen lisäksi myös, jos hän ei ole kieltäytynyt työvoimatoimiston tarjoamasta työstä tai koulutuksesta eikä ole jättänyt hakeutumatta hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen. (http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/net/200701124346eh?opendocument) 2 http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;75765;91141;92223

4 jelmat ja työtilaisuudet niille, joiden sosiaalinen selviytyminen on heikentynyt pitkäaikaisen työttömyyden vuoksi. Välityömarkkinoiden pääasialliseksi kohderyhmäksi määriteltiin sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalisen työllistämisen työryhmän määrittelemät henkilöt, joiden toimintakyky on alentunut sosiaalisista syistä. Kyseessä olisivat työmarkkinoilta syrjäytyneet henkilöt, joiden motivaatio, toimintakyky ja sosiaalinen selviytyminen ovat heikentyneet pitkäaikaisen työttömyyden seurauksena. Keskeinen tunnusmerkki usein on vanhentunut tai puutteellinen koulutus työmarkkinoiden tarpeisiin nähden. Henkilöillä voi olla myös elämänhallinnan vaikeuksia, lieviä mielenterveyden ongelmia tai taipumusta päihteiden liikakäyttöön, mutta ne eivät ole pääasiallisena syynä työttömyyteen. Välityömarkkinoilla parannettaisiin myös työkykyä ja osaamista, jotta siirtyminen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista. Työryhmän ehdotusten tavoitteena oli lyhentää työttömyysjaksoja ja tyrehdyttää virtaa pitkittyvään työttömyyteen, puuttua jo toteutettujen toimien lisäksi vielä voimakkaasti rakenteelliseen työttömyyteen, alentaa työllistymis- ja rekrytointikynnystä ja viime kädessä ns. välityömarkkinoiden avulla vaikeimmin työllistyvien yhteiskuntaan osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Työryhmän ehdotukset kohdistuvat vaikeasti työllistyviin työttömiin ja pitkäaikaistyöttömiin sekä pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisyyn. Työryhmän esityksen lähtökohtana on, ettei välityömarkkinoita varten kehitetä uusia palvelurakenteita, mutta työvoiman palvelukeskusten toimintaedellytyksiä ja niiden verkostoa voidaan kehittää nykyistä vahvemmaksi pysyväksi rakenteeksi. Työvoiman palvelukeskusten yhteydessä toimivan pysyvän toimintaverkoston ideana olisi se, että verkoston toimitiloissa, esim. työpajoissa järjestettäisiin kuntouttavaa työtoimintaa ja muuta toimintakykyä parantavaa tukea niille, joiden sosiaalinen selviytyminen on heikentynyt pitkäaikaisen työttömyyden perusteella. Kyse olisi tarvittaessa pitkäaikaisesta kuntouttavan työtoiminnan ja kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisesta palvelukokonaisuutena. Työvoiman palvelukeskukset olisivat välityömarkkinat yhdistävä palvelurakenne (kuvio 1). Välityömarkkinoita ei tarvitsisi määritellä yksityiskohtaisesti vaan ne olisivat liukuva yhteisnimitys toiminnalle, jota järjestetään pitkään työttömänä olleille työnhakijoille. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat jossain määrin muuttaneet uudemmissa teksteissä välityömarkkinoiden kehittämisohjelman perusteluja ja haasteita. Erottelu perustellaan kahdenlaisilla politiikkamuodoilla. Yhtäältä erottelua perustellaan ei-organisatorisella työnjaolla kahdenministeriön välillä. Toisaalta on alettu korostaa siirtymiä asiakkuudesta koulutuksen ja työelämän suuntaan. Välityömarkkinoiden yhteiskunnallisena haasteena on muodostaa aktiivisen sosiaali- ja työvoimapolitiikan palveluista avoimille työmarkkinoille johtavia työllistymispolkuja. Kyse on selkeästi palvelujärjestelmästä ja sen hallinnollisesta ajattelusta käsin rakennetusta retoriikasta, jota ei selkeästi perustella ja jonka toimivia käytäntöjä ja toimijoita työmarkkinoilla ei selkeästi ja konkreettisesti esitetä. Ohjelma-asiakirjoissa työ- ja elinkeinoministeriön tehtävät kohdistuvat lähinnä helpommin arvioituihin työllistyviin ja sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimat toimet vaikeasti tai vaikeimmin työllistyviin työttömiin. Hallinnollinen jako on työnjaollisesti perusteltu, mutta toiminnallisilta tavoitteiltaan ongelmallinen. Välityömarkkinoiden kehittäminen on sijoitettu ESRtoimintalinjassa kohtaan 2 Sosiaalisen osallisuuden edistäminen yhdenvertaisten työmarkkinoiden kehittämiseksi. Pitkäaikaistyöttömien aktivointipolitiikan peruslinjaksi on Suomessa valittu hallinnon verkostoyhteistyö paikallisten ja seudullisten toimijoiden kanssa. Siten välityömarkkinoita luodaan ja vahvistetaan paikallis- ja seututasolla kokoamalla tuettuja työpaikkoja ja aktivointipaikkoja tarjoavat toimijat tiiviiseen yhteistyöhön. Keskeisiä toimijoita ovat työvoiman palvelukeskukset ja työvoimatoimistojen ja kuntien yhteistyössä toimivat työnantajat, järjestöt, säätiöt, oppilaitokset ja vähäiset sosiaaliset yritykset. Toimintaperiaatteena on verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa ja tilaaja-tuottaja-mallin mukainen toimintatapa. (Suikkanen 13.10.2008/Päivitetty 4.5.2009. Selvitystyö välityömarkkinoista 3.) 3 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=41254&name=dlfe-4806.pdf

5 Kuvio 1. Välityömarkkinat. Lähde: Väyliä työhön, Tupo 2 työryhmän mietintö Välityömarkkinoiden kansallinen kehittämisohjelma 4 (Toimintalinja 2) jakaantuu siirtymätyömarkkinoiden ja välittävien työmarkkinoiden -kehittämisohjelmiin. Kuvioon 2 on koottu ohjelmien keskeiset tavoitteet, kohderyhmät ja edellytykset. Välityömarkkinoiden kahtiajakamisen perustana ovat työttömien palvelutarpeet ja etäisyys avoimista työmarkkinoista. Haaste Tavoite Siirtymätyömarkkinat Työvoiman saatavuuden turvaaminen. Siirtymätyömarkkinat ovat pirstaleiset ja rakentuvat pitkälti yksittäisten hankkeiden varaan. Parantaa ammattitaitoa ja osaamista ja edistää avoimille työmarkkinoille siirtymistä. Siirtymätyömarkkinoiden suunnitelmallinen rakentaminen. Toimintamallien ja palveluja kehittäminen niin, että eri palvelujen tuottajien palveluista muodostuu kokonaisuus, joka mahdollistaa avoimille työmarkkinoille siirtymisen. Välittävät työmarkkinat Muodostaa aktiivisen sosiaalipolitiikan ja työvoimapolitiikan avulla mahdollisuuksia avoimille työmarkkinoille integroitumiseen. Ylläpitää toimintakykyä, parantaa elämänhallintaa ja luoda edellytyksiä työllistymiselle.kehittää syrjäytyneiden, syrjäytymisvaarassa olevien sekä vajaakuntoisten henkilöiden työelämään siirtymistä edistäviä käytäntöjä ja työmenetelmiä. Kohdentaa välittävien työmarkkinoiden palveluita tukemaan työmarkkinoille palaavien sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta kuntouttavilla toimenpiteillä. 4 Valtakunnallinen kehittämisohjelma asettaa valtakunnallisen tavoitteen, joka lähtee ministeriön strategiasta. Toteuttaminen tapahtuu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittamina projekteina, pääsääntöisesti alueilla alueellisista lähtökohdista. Tarkoituksena on saada valtakunnallinen strategia ja alueelliset erityistarpeet kohtaamaan. Tarkoitus on, että valtakunnallinen kehittämisohjelma luo tukirakenteen, joka kokoaa projektien tuloksia yhteen ja selvittää vaikuttavuutta sekä varmistaa projektien välisen yhteistyön ja hyvien käytäntöjen levittämisen. (ESR-Teemabulletiini. Vipuvoimaa EU:lta kehittämistyöhön.)

6 Palvelut Edellytykset Työmarkkinatoimenpiteet (työharjoittelu ja työelämävalmennus) ja palkkatuettu työ Työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuuden lisääminen. Kolmannen sektorin tarjoamat työmahdollisuudet tärkeässä asemassa. Yritysyhteistyön lisääminen. Mallit, joissa tarvittaessa palkkatuettuun työhön kytkeytyy koulututusta. Sosiaalisen yritystoiminnan kehittäminen. Jotta siirtymätyömarkkinat voisivat aidosti toimia siirtymänä avoimille työmarkkinoille, ne tulee rakentaa ottaen huomioon muun muassa alueen työllisyysnäkymät, työvoiman ikärakenne ja osaaminen sekä elinkeinorakenne. Tärkeää on, että suunnitelmat laaditaan eri toimijoiden yhteistyönä. Luoda työllistymistä edistäviä prosesseja, jotka hyödyntävät moniammatillisia yhteistyöverkostoja. Aktiivisen sosiaalipolitiikan toimenpiteet Välittävien työmarkkinoiden luominen edellyttää työtoiminnan sisällön kehittämistä, palvelujen tuottajaverkoston laajentamista ja sen selvittämistä, millä tavoin työtoimintaan osallistuvien toimeentulo järjestetään. Kohderyhmä Työttömät työnhakijat, joilla on ilman tukea vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Työvoiman palvelukeskusten palvelujen ulkopuolella olevat tai ne, jotka palautuvat työvoiman palvelukeskuksesta takaisin palvelukeskukseen lähettäneen tahon palveluihin sosiaalisen toimintakykynsä rajoitteiden vuoksi. Työkeskusten työtoiminnassa olevat henkilöt, jotka saattaisivat työllistyä riittävien ja yksilöllisten tukitoimien avulla sekä vaikeavammaiset nuoret, jotka tarvitsevat tukitoimia siirtymisessään ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Sosiaali- ja terveysministeriö Koordinointi Työ- ja elinkeinoministeriö Lähde: Vertailuasetelma koottu artikkeleista Kerminen (2007) ja Sarvimäki & Kottola (2007) Jako siirtymä- ja välillisiin työmarkkinoihin toimii apuvälineenä välityömarkkinoiden toimintojen ja työnjaon suunnittelussa, mutta esimerkiksi projektien toiminnassa erottelu ei välttämättä ole kovin selkeä. Oleellista on kuitenkin se, että yksilöt tarvitsevat pitkäaikaistyöttömyydestä työmarkkinoille siirtymiseksi erilaisia ja erikestoisia palveluprosesseja. Manner-Suomen ESR-ohjelman Itä-Suomen alueellisessa osiossa ohjelmakaudella 2007 2013 ESR-hankkeilla keskitytään työllisyyden tukemiseen ja itäsuomalaisten osaamisen kehittämiseen yhteistyössä EAKR-ohjelmasta rahoitettavien, alueen kasvua ja kilpailukykyä vahvistavien toimenpiteiden kanssa. Itä-Suomen työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisemisen tavoitteena on, että mahdollisimman moni työikäinen sidottaisiin yhteiskuntaan työmarkkinoille osallistumisen kautta. Tavoitteeseen pääsemiseksi kehitetään toimintatapoja, jotka ehkäisevät syrjäytymistä sekä edistävät vaikeassa asemassa olevien työttömien, esim. vajaakuntoisten ja maahanmuuttajien sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden työllistymistä ja työmarkkinoilla pysymistä. Myös sosiaalista osallisuutta tulee edistää ja vaikuttaa siihen, että syrjäytymisestä ja työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia minimoidaan. Mikäli työmarkkinoiden toimivuutta ei onnistuta parantamaan ja työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien työpanosta käyttämään hyväksi, työvoiman saatavuus vaikeutuu siinä määrin, että talouden kasvumahdollisuudet kaventuvat

7 samalla kun rakennetyöttömyys säilyy laajana. (Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirja 2007 2013, 105 109) Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteilla olevassa välityömarkkinat kehittämisstrategiassa välityömarkkinoiden kohderyhmäksi on määritelty työttömät, joilla vaikeuksia sijoittua avoimille työmarkkinoille (erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vaikeasti työllistyvät ja toimenpiteeltä toimenpiteelle sijoittuvat) sekä kuntoutustuelta ja työkyvyttömyyseläkkeeltä työmarkkinoille palaavat. Välityömarkkinoilla on ajateltu olevan erilaisia rooleja: Siirtymätyöpaikka avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinat tarjoaa työtä, jossa on mahdollisuus hankkia avoimilla työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Työmarkkinoille kuntoutus. Asiakkaina työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevat työnhakijat, jotka tarvitsevat välityömarkkinoilla työskentelyn ohella normaalia enemmän opastusta ja tukea työn tekemisessä sekä mahdollisesti muuta sosiaalista tukea. Pitkäkestoisen tuetun työn tarjonta. Välityömarkkinat tarjoavat pitkäkestoista tuettua työtä henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä joko terveydellisten rajoitteiden tai toimintakykynsä puolesta sijoittua avoimille työmarkkinoille. (Kerminen 2010, Välityömarkkinoiden kehittämisstrategia 5. ) Kuntien maksamien toimeentulotuki- ja työmarkkinatukimenojen on ennakoitu nousevan työttömyyden lisääntyessä. Vaikutuksen arvioidaan olevan suurempi vuodesta 2010 alkaen, kun työttömyys pitkittyy ja ansiosidonnaiset tulot vähenevät. (Valtion talousarvio 2010.) Kuntien työmarkkinatuki- ja toimeentulotukimenojen vähentämisen mallikunniksi on noussut Kinnula, joka on onnistunut vähentämään työmarkkinatukimenonsa lähes nollaan. Myös Paltamon työllistämismalli on olut julkisuudessa paljon esillä. Pohjois-Karjalan kunnat maksoivat vuonna 2009 Kelalle työmarkkinatukiosuuksia yli 8 miljoonaa euroa. Voisivatko Pohjois-Karjalan kunnat ottaa mallia muista vai pitäisikö kehittää uudenlaisia työllistämismalleja. Miten pienissä kunnissa kehitetyt mallit sopivat suurempiin kuntiin? Tässä selvityksessä tarkastellaan Pohjois-Karjalan kuntien työttömyyttä ja kuntien Kelalle maksamia työmarkkinatukiosuuksia sekä luodaan lyhyt katsaus malleihin, joilla kunnat ovat työllistäneet työttömiä. Työttömyys Pohjois-Karjalassa Pohjois-Karjalan kunnat sijoittuvat työttömyysasteella mitattuna Suomen kuntien kärkijoukkoon. Vuoden 2010 huhtikuussa Pohjois-Karjalassa (14,1 %) ja Kainuussa (14,0 %) oli maakunnista korkeimmat työttömyysasteet. Työttömien työnhakijoiden määrä nousi huhtikuussa yhdeksän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Työttömyys nousi eniten Ahvenanmaalla (34 %), Varsinais-Suomessa (21 %), Uudellamaalla (13 %) ja Pirkanmaalla (8 %). Vastaavasti työttömien työnhakijoiden määrä laski huhtikuussa seitsemän ELYkeskuksen alueella. Työttömyys laski eniten Kainuussa (-13 %) ja Pohjois-Karjalassa (-11 %). (Taulukko 1.) 5 www.tem.files/26743/kerminen_valityomarkkinoiden_kehittamisstrategia_13042010.ppt

Taulukko 1. Työttömät työnhakijat (lomautetut mukaanlukien) ja avoimet työpaikat työnvälityksessä ELY-keskuksittain huhtikuussa 2010. Lähde: TEM, Työllisyyskatsaus hutikuu 2010. ELY-keskus Työttömät ja lomautetut Työttömistä Työttömien Avoimet työpaikat Huhtik. Maalisk. Huhtik. Muutos huh-lomautetutik. 2010- voimasta 2010 2010 2009 2010-huhtik. osuus työ-huhtik. Maalisk. Huhtik. Muutos huhtik. 2010 2010 2009 huhtik. 2009 2009 lkm % lkm % Uusimaa 58 572 60 677 51 684 6 888 13 4 115 6,9 11 237 12 316 11 444-207 -2 Varsin.-Suomi 22 399 23 418 18 463 3 936 21 2 976 9,2 2 464 2 390 1 939 525 27 Satakunta 11 511 12 212 11 205 306 3 1 250 10,2 1 230 1 645 1 217 13 1 Häme 20 804 21 561 19 804 1 000 5 2 093 11,4 2 560 3 216 2 424 136 6 Pirkanmaa 28 181 29 401 26 009 2 172 8 2 955 11,0 2 160 2 757 1 913 247 13 Kaakk.-Suomi 18 095 19 061 17 711 384 2 1 864 11,8 1 344 2 022 1 665-321 -19 Etelä-Savo 8 135 8 684 7 916 219 3 921 11,1 817 1 868 765 52 7 Pohjois-Savo 13 585 14 344 13 862-277 -2 1 527 11,4 1 450 1 788 1 516-66 -4 Pohj.-Karjala 10 689 11 121 12 064-1 375-11 828 14,1 513 1 529 560-47 -8 Keski-Suomi 16 079 16 858 16 094-15 0 1 362 11,9 1 379 1 344 1 161 218 19 Etelä-Pohjanm. 8 042 8 891 8 316-274 -3 1 263 8,5 1 260 1 630 957 303 32 Pohjanmaa 8 756 9 296 8 233 523 6 1 284 6,8 1 698 2 820 1 606 92 6 Pohj.-Pohjanm. 21 245 22 154 21 635-390 -2 1 761 11,1 3 066 2 727 1 588 1 478 93 Kainuu 5 179 5 300 5 963-784 -13 417 14,0 416 466 447-31 -7 Lappi 12 015 11 824 12 406-391 -3 868 13,7 1 388 2 140 2 026-638 -31 Ahvenanmaa 460 445 344 116 34 20 2,9 221 233 257-36 -14 Yhteensä 263 747 275 247 251 709 12 038 5 25 504 9,6 33 203 40 891 31 485 1 718 5

9 Vuoden 2010 tammikuun ja hutikuuhun työttömien määrien vertailun perusteella työttömyys väheni suhteellisesti eniten Etelä-Pohjanmaalla, mutta työttömien määrä laski myös kaikkien muiden ELYkeskusten alueella. Pohjois-Karjalassa työttömien määrä väheni hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin. (Kuvio 2.) 20 15 10 5 0-5 -10-15 -20-25 Työttömien (ml. lomautetut) määrän muutos (%) tammihuhtikuussa 2010 Työttömyysaste huhtikuussa 2010 Etelä-Pohjanm. Pohjois-Savo Satakunta Pohjanmaa Pohj.-Pohjanm. Etelä-Savo Kainuu Pohj.-Karjala Keski-Suomi Koko maa Kaakk.-Suomi Pirkanmaa Häme Uusimaa Varsin.-Suomi Lappi Ahvenanmaa Kuvio 2. Työttömien (mukaan lukien lomautetut) määrän muutos tammikuun ja huhtikuun 2010 välisenä aikana ja työttömyysase huhtikuussa 2010 ELY-keskusten alueilla. Lähteet : TEM, työllisyyskatsaukset tammikuu 2010 ja hutikuu 2010) Seutukuntien vertailussa (Kuvio 3) Pohjois-Karjalan seutukunnat sijoittuvat nelikentässä, jossa työttömyysaste ja työttömien määrän muutokset on jaettu keskiarvoja korkeampaan ja matalampaan, ryhmään, jossa työttömien määrän lasku on keksimäräistä vähäisempää ja työttömyysaste on keskimääräistä korkeampi.

10 Kuvio 3. Työttömien (mukaan lukien lomautetut) määrän muutos tammikuun ja huhtikuun 2010 välisenä aikana ja työttömyysase huhtikuussa 2010 seutukunnittain. Pohjois-Karjalan TE-toimistoissa oli huhtikuun lopussa henkilökohtaisesti lomautetut mukaan lukien 10689 työtöntä työnhakijaa, mikä oli 1375 henkilöä (11,4 %) vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömistä oli henkilökohtaisesti lomautettuja 828 henkilöä, yli 50 % (898 henkilöä) vähemmän vuoden 2009 huhtikuussa. Myös nuorten työttömien määrä väheni hieman edellisvuodesta. Työttömyyden vähenemiseen on vaikuttanut osaltaan sekä lomautusten väheneminen että työ ja elinkeinohallinnon aktiivitoimenpiteissä, erityisesti työvoimakoulutuksessa, olevien määrän lisääntyminen. Työttömien määrä väheni tai pysyi lähes ennallaan vuoden aikana kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa. Suhteellisesti eniten työttömyys väheni Ilomantsissa (23,8 %, 112 henkilöä), Nurmeksessa (19,2 %, 121 henkilöä) ja Lieksassa (17,8 %, 184 henkilöä). Myös Joensuussa, Kontiolahdella, Kesälahdella, Tohmajärvellä ja Valtimolla työttömiä oli yli 10 % vähemmän kuin vuosi sitten. Kiteellä ja Juuassa työttömien määrä väheni noin 8 % ja oli edellisen vuoden tasolla Polvijärvellä sekä Rääkkylässä. Vain Outokummussa ja Liperissä työttömiä oli kymmenkunta henkilöä edellisvuotta enemmän. Työttömien osuus työvoimasta oli alhaisin Kontiolahdella (9,6 %) ja Liperissä (11,0 %). Joensuun työttömyysaste oli 14,3 prosenttia. Korkeimmat työttömyysasteet olivat huhtikuun lopussa Outokummussa ja Polvijärvellä - molemmissa 17,5 % - sekä Rääkkylässä 17,3 %. (Pohjois-Karjalan työllisyyskatsaus, huhtikuu 2010, Kuvio 4.)

11 Kuvio 4. Työttömät työnhakijat (sisältää henkilökohtaisesti lomautetut) Pohjois-Karjalassa 2005-2010 maaliskuu. Lähde: Pohjois-Karjalan työllisyyskatsaus, huhtikuu 2010 Suomen kaikkien kuntien työttömyysasteiden vertailussa Pohjois-Karjalan kunnista korkeimmat työttömyysasteet olivat huhtikuussa 2010 Outokummussa (17,5 % ) ja Polvijärvellä (17,5 %), jotka olivat jaetulla yhdeksännellä sijalla. 50 korkeimman työttömyysasteen kuntiin kuuluivat myös Rääkkylä (17,3 %, sijalla 13), Tohmajärvi (16,8 %, jaetulla 14. sijalla), Lieksa (15,9 %, sijalla 19), Juuka (15,8 %, sijalla 21), Kitee (15,3 %, sijalla 26). Ilomantsi (14,8 %, sijalla 31), Kesälahti (14,7 %, jaetulla 32. sijalla 99), Joensuu (14,3 %, sijalla 44) sekä Nurmes ja Valtimo jaetulla 46. sijalla (14,2 %). Liperissä työttömyysaste oli 11 % (jaetulla 143. sijalla) ja Kontiolahdella koko maan keskiarvossa, 9.6 %:ssa (jaetulla 193. sijalla). Työllistämismalleistaan julkisuudessa vahvasti esillä olleissa Kinnulassa työttömyysaste oli 9,1 % (sijalla 216) ja Paltamossa 10 % (sijalla 176) (Liitetaulukko 1 ja Kuvio 5)

12 Työttömyysaste (tammikuu 2009) 0 5 10 15 20 25 Työttömyysaste (huhtikuu 2010) 0 5 10 15 20 25 Salla Pelkosenniemi Enontekiö Taivalkoski Kuhmo Kuhmoinen Kemijärvi Puolanka Outokumpu Rääkkylä Pudasjärvi Vaala Savukoski Suomussalmi Polvijärvi Varkaus Varpaisjärvi Posio Ilomantsi Saarijärvi Ii Kaavi Tohmajärvi Tuusniemi Kemi Suomenniemi Iisalmi Lieksa Pyhäjärvi Sonkajärvi Pello Juuka Valtimo Rautavaara Savonlinna Kitee Lahti Imatra Joensuu Kärsämäki Nurmes Ranua Yli-Ii Siikainen Salla Muonio Savukoski Pelkosenniemi Enontekiö Taivalkoski Puolanka Hyrynsalmi Outokumpu Polvijärvi Kuhmo Kemijärvi Rääkkylä Varkaus Tohmajärvi Suomussalmi Posio Vaala Lieksa Pello Juuka Kuhmoinen Kemi Pudasjärvi Inari Kitee Savonlinna Pyhäjärvi Kolari Kaskinen Ilomantsi Lahti Forssa Ranua Kesälahti Juankoski Sonkajärvi Imatra Saarijärvi Ylitornio Siikainen Enonkoski Varpaisjärvi Joensuu Kuvio 5. Korkeimman työttömyyden kunnat Suomessa joulukuussa 2009 ja huhtikuussa 2010. Lähde: Tilastokeskus. Aluetietokanta Altika. Kuviossa 6 on verrattu Pohjois-Karjalan kuntien sekä Paltamon ja Kinnulan kuntien työttömyysasteita ja työvoiman määriä. Kinnula ja Paltamo ovat työvoiman määrällä mitattuna pieniä kuntia. Kinnulassa on työvoimaa noin 700 (työvoimaltaan Suomen 38.pienin) ja Paltamossa 1600 (työvoimaltaan Suomen 119. pienin). Pohjois-Karjalan kunnista Kinnulaa hieman työvoimaltaan suurempia (työvoimaa hieman yli 1000) ovat Valtimo, Kesälahti ja Rääkkylä. Työvoimaltaan 2000 2500 kokoluokkaan Pohjois-Karjalan kunnista sijoittuvat Polvijärvi, Tohmajärvi, Juuka ja Ilomantsi. Työttö-

13 myysasteet Paltamossa ja Kinnulassa olivat huhtikuussa 2010 huomattavasti alemmalla tasolla kuin niitä työvoimaltaan hieman suuremmissa Pohjois-Karjalan kunnissa. (Kuvio 6.) Kuvio 6. Työvoima ja työttömyysaste Pohjois-Karjalan kunnissa sekä Paltamossa ja Kinnulassa huhtikuussa 2010. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika. Pohjois-Karjalan kunnista huhtikuusta 2009 huhtikuuhun 2010 työttömien määrä kasvoi tai oikeammin pysyi lähes ennallaan Outokummussa, Liperissä ja Polvijärvellä. Näissä kunnissa myös pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi. Suhteellisesti eniten työttömyys väheni Ilomantsissa, Nurmeksessa ja Lieksassa. Kinnulassa ja Paltamossa työttömyys väheni enemmän kuin Pohjois-Karjalan kunnissa. Työttömien määrän vähenemisestä huolimatta pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi hieman Rääkkylässä, Valtimolla, Juuassa ja Kontiolahdella. Muissa kunnissa myös pitkäaikaistyöttömien määrä hieman väheni. ( Kesälahdella 7 %/12 henkilöä, Lieksassa 5 % /48 henkilöä ja Nurmeksessa 3 %/20 henkilöä). Ilomantsissa pitkäaikaistyöttömien määrä pysyi lähes samana. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli suurin Polvijärvellä (30 %/107 hlöä) ja noin viidenneksellä työttömyys oli pitkittynyt myös Rääkkylässä (21 %/39 hlöä), Lieksassa (21 %/176 hlöä, Joensuussa (21 %/1016 hlöä), Kiteellä (19 %/120 hlöä), Outokummussa 18 %/98 hlöä ja Tohmajärvellä (15 %/62 hlöä). Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä vaihteli 14 16 %:n välillä Valtimolla (16 %/23 hlöä), Nurmeksessa (15 %/77 hlöä), Juuassa 15 %/56 hlöä), Liperissä (15 % 88 hlöä), Ilomantsissa 15 %/52 hlöä ja Kesälahdella (14 %/21 hlöä). Kinnulassa oli 12 pitkäaikaistyötöntä (18 % työttömistä) ja Paltamossa 17 (10 % työttömistä). (Kuvio 7 ja Kuvio 8.)

14 Määrä 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Lieksa Kitee Kontiolahti Liperi Outokumpu Nurmes Juuka Tohmajärvi Polvijärvi Ilomantsi Rääkkylä Paltamo Kesälahti Valtimo Kinnula Pitkäaikaistyöttömät Muut työttömät Kuvio 7. Pitkäaikaistyöttömät ja muut työttömät Pohjois-Karjalan kunnissa (paitsi ei Joensuussa) sekä Paltamossa ja Kinnulassa huhtikuussa 2010. Kuvio 8. Pitkäaikaistyöttömien määrän muutos ja työttömien määrän muutos (%) huhtikuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana Pohjois-Karjalan kunnissa sekä Paltamossa ja Kinnulassa. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika.

15 Määrä 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Lieksa Kitee Kontiolahti Liperi Outokumpu Nurmes Juuka Tohmajärvi Polvijärvi Ilomantsi Rääkkylä Paltamo Kesälahti Valtimo Kinnula Alle 25-vuotiaat työttömät 25 vuotta täyttäneet työttömät Kuvio 9. Alle 25-vuotiaat työttömät ja 25 vuotta täyttäneet työttömät Pohjois-Karjalan kunnissa (paitsi ei Joensuussa) sekä Paltamossa ja Kinnulassa huhtikuussa 2010. Kuvio 10. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrän muutos ja työttömien määrän muutos (%) huhtikuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana Pohjois-Karjalan kunnissa sekä Paltamossa ja Kinnulassa. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika. Pohjois-Karjalassa nuorten (alle 25-vuotiaiden) työttömien osuus kaikista työttömistä oli suurin Joensuussa (16 %/782 hlöä) ja seuraavaksi suurin Outokummussa (14 %/71 hlöä). Myös Kiteellä, Valtimolla ja Liperissä nuorten osuus työttömistä ylitti 10 %. Kesälahdella oli vain seitsemän, Kinnulassa kolme ja Paltamossa 12 alle 25-vuotiasta työtöntä. Huhtikuusta 2009 huhtikuuhun 2010 alle 25- vuotiaiden työttömien määrä väheni yli kolmasosalla Ilomantsissa, Kesälahdella ja Juuassa, mutta näissä kunnissa oli huhtikuussa 2010 nuoria työttömiä vain 7-21. Muissa kunnissa nuorisotyöttömyys

16 pysyi lähes ennallaan. Joensuussa oli 782 nuorta työtöntä, heidän määränsä laski lievästi (10 %/86 hlöä)vuoden aikana. Osassa kuntia Polvijärvellä, Kiteellä, Valtimolla, ja Rääkkylässä nuorten työttömien määrä kasvoi vaikka kaikkien työttömien määrä väheni tai pysyi lähes ennallaan. Nurmeksessa työttömyys laski kokonaisuudessaan lähes viidenneksellä, mutta nuorten työttömien määrä pysyi ennallaan. (Kuvio 9 ja Kuvio 10.) Kuvio 11. Työvoima ja työttömyysaste huhtikuussa 2010 Joensuussa ja muissa vastaavankokoisissa (työvoima yli 20 000 ja Kajaani )tai suuremmissa kaupungeissa. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika. Huhtikuussa 2010 työttömyysaste oli Kotkassa, Joensuussa ja Lahdessa korkeampi kuin muissa vastaavankokoisissa tai suuremmissa kaupungeissa. Myös Kajaanissa, Tampereella ja Rovaniemellä työttömyys oli korkealla tasolla. Pohjois-Savon maakuntakeskuksessa, Kuopiossa, työttömyys oli hieman kaupunkien keskitasoa korkeammalla. (Kuvio 11.)

17 Hyvinkää Kokkola Vaasa Kajaani Salo Rovaniemi Helsinki Lappeenranta Mikkeli Pori Porvoo Joensuu Kuopio Espoo Järvenpää Kouvola Vantaa Oulu Hämeenlinna Jyväskylä Seinäjoki Kotka Turku Lahti Tampere Helsinki Espoo Porvoo Salo Järvenpää Kotka Turku Lahti Vantaa Kouvola Hyvinkää Tampere Lappeenranta Kuopio Kajaani Kokkola Pori Hämeenlinna Mikkeli Joensuu Jyväskylä Seinäjoki Oulu Vaasa Rovaniemi 0 20 40 60 80 100 % 0 20 40 60 80 100 % Pitkäaikaistyöttömät Alle vuoden työttömänä olleet Alle 25-vuotiaat työttömät 25 vuotta täyttäneet työttömät Kuvio 12. Pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden osuus työttömistä Joensuussa ja muissa vastaavankokoisissa tai suuremmissa kaupungeissa huhtikuussa 2010. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika. Joensuussa nuorten osuus työttömistä oli huhtikuussa lähes samalla tasolla kuin muissakin Suomen pohjoisen osan yliopistokaupungeissa Rovaniemellä, Vaasassa, Oulussa ja Jyväskylässä, joissa nuorten osuus työttömistä oli suurinta Suomen keskikokoisista ja suurista kaupungeista.. Pitkäaikaistyöttömien osuus oli Joensuussa keskimääräistä tasoa, mutta kuitenkin enemmän kuin esimerkiksi Vaasassa tai Rovaniemellä ja vähemmän kuin Jyväskylässä. (Kuvio 12.)

18 Kuvio 13. Työttömien ja pitkäaikaistyöttömien määrän muutos (%) huhtikuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana Joensuussa ja muissa vastaavankokoisissa tai suuremmissa kaupungeissa. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika. Kuvio 14. Alle 25-vuotiaiden työttömien ja pitkäaikaistyöttömien määrän muutos (%) huhtikuun 2009 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana Joensuussa ja muissa vastaavankokoisissa tai suuremmissa kaupungeissa. Lähde Tilastokeskus, Aluetietokanta Altika Korkeasta työttömyysasteesta huolimatta huhtikuusta 2009 huhtikuuhun 2010 Joensuussa väheni työttömien yhteenlaskettu määrä, nuorten työttömien määrä ja myös pitkäaikaistyöttömien määrä

19 toisin kuin muissa vertailussa mukana olleissa kaupungeissa. Joensuun lisäksi myös Kajaanissa ja Kokkolassa nuorisotyöttömyys väheni hieman. (Kuvio 13 ja Kuvio 14.) Työttömien määrä on kääntynyt Pohjois-Karjalassa laskuun, mutta mistä tekijöistä laskun oletetaan johtuvan. Työttömien määrä vähentyi vuoden 2010 neljän ensimmäisen kuukauden aikana joka kuukausi ainoastaan Kainuun ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueella. Selityksiä voidaan hakea mm. seuraavista tekijöistä (TEM, ELY-keskukset Alueelliset talousnäkymät keväällä 2010 Pohjois- Karjalan ELY-keskus; Pohjois-Karjalan talouskatsaus 1/2010; Pohjois-Karjalan ammattibarometri II/2010; Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumi -projektin ohjausryhmän pöytäkirja 26.6.2010): Työvoiman kysynnässä ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia Pohjois-Karjalassa. Työttömyyden väheneminen johtuu enemmänkin siitä, että työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevien osuus on noin 7,5 % työvoimasta ja että väestön ikääntymisestä johtuen osa työttömistä on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle. Taloudellisen taantuman aikana yleensä opiskelijoiden ja kotihoidontuella olevien määrät kasvavat. Myös muuttoliike, joka voimistuu talouden noususuhdanteen aikaan, vähentää työvoimaan kuuluvien määrää muuttotappioalueilla. Globalisaation aiheuttama rakennemuutos ja taloudellinen taantuma ajoittuivat Pohjois- Karjalassa eri aikoihin, mutta useilla muilla alueilla nämä ajoittuivat samaan ajankohtaan. Työllisyyden kannalta ratkaisevan teollisuuden viennin väheneminen jatkui vuonna 2009. Pohjois-Karjalan maakunnan kaikkien toimialojen henkilöstömäärän viime vuosien maltillinen kehitys kääntyi negatiiviseksi vuonna 2009. Koko talouden henkilöstömäärä supistui kaikissa seutukunnissa vähintään 4,3 prosenttia. Vuosimuutoksilla tarkasteltuna henkilöstömäärä supistui kaikilla muilla tarkastelun kohteena olevilla toimialoilla paitsi kiinteistöalan toiminnassa ja elintarviketeollisuudessa. Merkkejä elpymisestä on kuitenkin näkyvissä. TEtoimistoihin avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen määrä ei ole oleellisesti muuttunut, joten mahdollinen työvoiman kysynnän kasvu ei näy ainakaan avointen työpaikkojen määrässä. Sen sijaan henkilökohtaisesti lomautettujen ja ryhmälomautettujen määrät ovat vähentyneet huomattavasti edellisestä vuodesta: huhtikuussa 2009 oli noin 1700 ja tänä vuonna vastaavana ajankohtana noin 800 henkilökohtaisesti lomautettua. Ryhmälomautettuja oli edellisen vuoden huhtikuussa 1500 ja tänä vuonna 350. Lomautettujen määrien tarkastelussa on muistettava, että osa ryhmälomautetuista on mukana myös henkilökohtaisesti lomautettujen luvussa. Kesätyöpaikkoja on tänä vuonna tarjolla hieman enemmän kuin viime vuonna. Vaikka työttömyys onkin korkealla tasolla Pohjois-Karjalassa, niin siitä huolimatta työvoimakoulutuksen vaikuttavuuden seurannat osoittavat, että kolme kuukautta koulutuksen päättymisen jälkeen koulutuksessa olleet ovat työllistyneet jopa odotettua paremmin. Pohjois-Karjalassa oli vuoden 2009 heinäkuussa peräti yli 2000 nuorta (alle 25-vuotiaita) työtöntä. Tämän vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena nuorten työttömien määrä on ollut samoissa lukemissa kuin edellisenä vuonna, joten nuoren työttömien määrä noussee vielä oleellisesti huhtikuun 1200:sta heinäkuuhun, jolloin nuorisotyöttömyys yleensä on kausivaihtelun mukaisesti huipussaan. Nuorten työllistymisseteli, Sanssi-kortti on otettu käyttöön, mutta sen ansiosta nuorisotyöttömyys ei ole vielä laskenut. Kesäkuun alkupuolella oli jaettu 350 Sanssi-korttia ja sen avulla oli Pohjois-Karjalassa työllistynyt tai aloittanut työharjoittelun 60 70 nuorta. Maakunnassa alkaneilta nuorten työllisyyshankkeilta odotetaan toimia nuorisotyöttömyyden helpottamiseksi. Vaikka maakunnassa on korkea työttömyys, niin tietyillä aloilla on vaikea saada osaavaa työvoimaa. Vuoden 2008 loppupuolelta kasvuun lähtenyt työttömyys kohdistui ennen kaikkea miehiin, mutta

20 työvoiman kysyntää on eniten naisvaltaisella hoitoalalla, jossa Pohjois-Karjalan amattibarometrin 6 mukaan on kysyntää hammashoitajista, hammaslääkäreistä, lääkäreistä, laboratoriohoitajista, röntgenhoitajista, fysioterapeuteista, kuntohoitajista, perhepäivähoitajista, perushoitajista, lääkintävahtimestareista, lähihoitajista, psykologeista, puheterapeuteista, sairaanhoitajista, suuhygienisteistä ja toimintaterapeutteja. Apteekkialalle kaivataan farmaseutteja ja sosiaalityöhön sosiaalityöntekijöitä, lastentarhanopettajia ja perhepäivähoitajia. Koulutuksen alalla on pulaa erityisopettajista. Rakennusalalla olisi tarjolla työtä maarakennuskoneiden kuljettajille, talonrakennustyöntekijöille, muurareille, kirvesmiehille, raudoittajille ja betonityöntekijöille, lattian päällystäjille ja nosturinkuljettajille. Kuljetusalalla tarvitaan kuorma-auton- ja ajoneuvoyhdistelmien kuljettajia sekä linja- ja henkilöautonkuljettajia. Kaivannaisteollisuudessa kaivataan geologeja, kaivostekniikan ja metallurgian insinöörejä ja teknikoita, kaivostyöntekijöitä sekä rikastustyöntekijöitä. Lisäksi töitä olisi tarjolla yksittäisille ammattiryhmille, kuten apuvälineiden valmistajille, isännöitsijöille, kirjanpitäjille ja palkanlaskijoille, kotieläinten hoitajille, kumityöntekijöille, lainopillisille asiantuntijoille, myyntiedustajille ja puhelinmyyjille, palomiehille ja puutarhatyöntekijöille. Pohjois-Karjalan ammattibarometrin mukaan ylitarjontaa on seuraavien ammattiryhmien edustajista: atk-suunnittelijat, tietotekniikkapäälliköt, operaattorit ja mikrotukihenkilöt toimistotyöntekijät, sihteerit, pankkitoimihenkilöt, toimistovahtimestarit elektr. autom. ja tietotekn. ins tekn., hienomekaanikot, koneinsinöörit ja teknikot, koneistajat ja työkaluntekijät, konepuusepät, koneen- ja moottorinkorjaajat, mittausinsin. ja -teknikot, kartoitt., tietoliikenne- ja elektroniikka-asent., muut teknisten alojen insin. ja tekn., sähköasentajat, sähkötekniikan insinöörit ja teknikot, tekniset piirtäjät ja muu tekn. alarakennusinsinöörit ja teknikot, rakennusalan sekatyöntekijät, sepät, talonrakennustyöntekijät biologit, fyysikot, kemistit, laborantit ja laboratorioapulaiset humanist. ja luonnontiet. alan tutkijat, yhteiskunnallisen alan tutkijat huonekalupuusepät, verhoilijat kiinteistönhoito ja kunnossapito keittiö- ja ravintolatyöntekijät leipurit ja kondiittorit kodinhoitajat ja kotiavustajat, taloudenhoitajat ja kotiapulaiset kutojat ja neulojat, vaatesuunnittelijat ja leikkaajat, vaatturit, ateljee- ja kotiompelijat, muu tekstiilityö, ompelijat, matkailupäälliköt ja -virkailijat, matkaoppaat, matkatoimistovirkailijat metsätalousneuvojat ja tutkijat, metsätaloustyötä johtavat, metsätyöntekijät, puutarhatyötä johtavat, puutavaratyöntekijät, maanviljelijät, maatalousneuvojat ja -tutkijat muovituotetyöntekijät, teollisuuden sekatyöntekijät varastonhoitajat, varastotyöntekijät kuvataiteilijat, muotoilijat muusikot nuoriso- ohjaajat ohjaajat ja näyttämömestarit papit ja uskonnollinen työ myymälänhoitajat lehdentoimittajat, radio- ja tv-tarkkailijat ja äänittäjät valokuvaajat ja elokuvaajat painopinnan valmistajat mainosalan suunnittelijat ympäristö- ja luonnonsuojelutyö 6 http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/documents/pohjois-karjalan%20ely/amba_pok.pdf

21 Kelan työttömyysturvaetuudet Pohjois-Karjalassa Pohjois-Karjalan kunnissa vuonna 2009 sai Kelan työttömyysturvaetuuksia 9 958 henkilöä, joista työmarkkinatukea sai 88 %. Työmarkkinatuen saajien osuus kaikkien työttömyysturvaetuuksien saajista oli alhaisin Rääkkylässä, Kesälahdella, Liperissä, Kontiolahdella, Liperissä ja Outokummussa sekä Pohjois-Karjalan seutukunnista Keski-Karjalassa. (Taulukko 2.) Taulukko 2. Työttömyysturvaetuuksien saajat vuosina 2006 2009 Pohjois-Karjalan kunnissa ja seutukunnissa (vuoden 2009 alueluokitukset) Kunta 2006 2007 2008 2009 muutos työmarkkinatuen saajien määrässä kaikktuen työmarkkina- kaikki työmarkkina- kaikki työmarkkinatuen kaikki työmarkkina- saajat tuen saajat saajat tuen saajat lkm lkm % lkm lkm % lkm lkm % lkm lkm % 2006 07 2007 08 Ilomantsi 484 431 89,0 393 352 89,6 352 313 88,9 353 296 83,9-18,3-11,1-5,4 Joensuu 6186 5419 87,6 5825 5211 89,5 5652 5083 89,9 5948 5173 87,0-3,8-2,5 1,8 Kontiolahti 601 489 81,4 586 480 81,9 569 473 83,1 613 501 81,7-1,8-1,5 5,9 Liperi 690 562 81,4 609 520 85,4 581 478 82,3 611 485 79,4-7,5-8,1 1,5 Outokumpu 621 511 82,3 559 474 84,8 515 440 85,4 537 449 83,6-7,2-7,2 2,0 Polvijärvi 360 299 83,1 346 301 87,0 298 252 84,6 346 276 79,8 0,7-16,3 9,5 Kesälahti 173 143 82,7 144 122 84,7 127 101 79,5 135 102 75,6-14,7-17,2 1,0 Kitee 749 651 86,9 668 604 90,4 570 501 87,9 588 503 85,5-7,2-17,1 0,4 Rääkkylä 226 184 81,4 199 158 79,4 182 144 79,1 173 118 68,2-14,1-8,9-18,1 Tohmajärvi 458 378 82,5 408 358 87,7 379 334 88,1 392 319 81,4-5,3-6,7-4,5 Juuka 430 385 89,5 371 333 89,8 358 308 86,0 315 267 84,8-13,5-7,5-13,3 Lieksa 1304 1142 87,6 1206 1075 89,1 1074 957 89,1 1014 900 88,8-5,9-11,0-6,0 Nurmes 701 601 85,7 584 511 87,5 569 502 88,2 541 473 87,4-15,0-1,8-5,8 Valtimo 195 159 81,5 167 145 86,8 134 121 90,3 112 94 83,9-8,8-16,6-22,3 Joensuun seutukunta 8942 7711 86,2 8318 7338 88,2 7967 7039 88,4 8408 7180 85,4-4,8-4,1 2,0 Pielisen Karjala 2630 2287 87,0 2328 2064 88,7 2135 1888 88,4 1982 1734 87,5-9,8-8,5-8,2 Keski-Karjala 1606 1356 84,4 1419 1242 87,5 1258 1080 85,9 1288 1042 80,9-8,4-13,0-3,5 1317 Pohjois-Karjala 11354 86,2 12065 10644 88,2 11360 10007 88,1 11678 9956 85,3-6,3-6,0-0,5 8 * Kaikki etuudet = peruspäiväraha, työmarkkinatuki, vuorottelukorvaus, koulutustuki ja koulutuspäiväraha. 2008 09

22 Pohjois-Karjala Kontiolahti 20,00 15,00 Valtimo Lieksa 10,00 5,00,00 LIperi Joensuu Tohmajärvi -5,00-10,00-15,00-20,00 Kesälahti Rääkkylä Outokumpu Juuka Polvijärvi Ilomantsi Nurmes Kitee Työttömyysturvaetuuksien saajien osuus 17-64-vuotiaista 2007 Työttömyysturvaetuuksien saajien osuus 17-64-vuotiaista 2008 Työttömyysturvaetuuksien saajien osuus 17-64-vuotiaista 2009 Muutos Kelan työttömyysturvaetuuksien saajien määrässä 2006 2007 (%) Muutos Kelan työttömyysturvaetuuksien saajien määrässä 2007 2008 (%) Muutos Kelan työttömyysturvaetuuksien saajien määrässä 2008 2009 (%) Kuvio 15. Muutokset Kelan työttömyysturvaetuuksien (ei kotoutumistuki) saajien määrissä vuosina 2006 2009 (vuoden 2009 alueluokitukset) Kuviossa 15 kunnat on järjestetty sillä perusteella kuinka suuri osuus 17 64-vuotiaista sai Kelan työttömyysturvaetuuksia vuonna 2009. Kello 12:ssa on Kontiolahti, jossa oli vähiten työttömyysturvaetuuksien saajia väestömäärään suhteutettuna ja viimeisenä on Lieksa, jossa työttömyysturvaetuuksien saajia oli eniten. Kontiolahden lisäksi työttömyysturvaa saaneiden osuudella mitattuna alimpaan puoliskoon kuuluivat Valtimo, Liperi, Kesälahti, Rääkkylä, Juuka ja Ilomantsi. Kelan työttömyysturvaetuuksien saajien määrät vähenivät vuosina 2008 2009 kuudessa kunnasta, joista eniten Valtimolla ja Juuassa. Lisäksi vähennystä oli Joensuussa, Lieksassa, Nurmeksessa ja Lieksassa. Näistä kunnista Lieksa ja Joensuu kuuluivat kuntiin, joissa työttömyysturvaetuisuuksien saajien osuus oli maakunnan

23 korkeimpia. Kelan työttömyysturvaetuisuuksien määrä kasvoi eniten (16 %) Polvijärvellä kasvu oli 5 8 % Kontiolahdella, Kesälahdella ja Liperissä ja alle 5 % Outokummussa, Tohmajärvellä ja Kiteellä. Ilomantissa tuen saajien määrä pysyi lähes samana. Taulukko 3. Työmarkkinatuen saajat sukupuolen mukaan kunnittain ja seutukunnittain Pohjois- Karjalassa vuosina 2007 2009 (vuoden 2009 alueluokitukset). Lähde: Kela. Kunta Juuka 333 189 144 43,2 308 169 139 45,1 267 158 109 40,8 Lieksa 1075 602 473 44,0 957 540 417 43,6 900 519 381 42,3 Nurmes 511 266 245 47,9 502 255 247 49,2 473 245 228 48,2 Valtimo 145 80 65 44,8 121 62 59 48,8 94 53 41 43,6 Työmarkkinatuen saajat 2007 Työmarkkinatuen saajat 2008 Työmarkkinatuen saajat 2009 Yht Miehet Naistet Naisten osuus Yh. Miehet Naist et Naisten osuus Yht. Miehet Naiset Naisten osuus Ilomantsi 352 198 154 43,8 313 179 134 42,8 296 181 115 38,9 Joensuu 5211 2702 2509 48,1 5083 2647 2436 47,9 5173 2826 2347 45,4 Kontiolahti 480 260 220 45,8 473 241 232 49,0 501 271 230 45,9 Liperi 520 275 245 47,1 478 263 215 45,0 485 268 217 44,7 Outokumpu 474 256 218 46,0 440 228 212 48,2 449 242 207 46,1 Polvijärvi 301 169 132 43,9 252 140 112 44,4 276 155 121 43,8 Kesälahti 122 65 57 46,7 101 56 45 44,6 102 59 43 42,2 Kitee 604 292 312 51,7 501 243 258 51,5 503 250 253 50,3 Rääkkylä 158 89 69 43,7 144 84 60 41,7 118 62 56 47,5 Tohmajärvi 358 209 149 41,6 334 189 145 43,4 319 179 140 43,9 Joensuun sk 7338 3860 3478 47,4 7039 3698 3341 47,5 7180 3943 3237 45,1 Keski- Karjala 1242 655 587 47,3 1080 572 508 47,0 1042 550 492 47,2 Pielisen Karjala 2064 1137 927 44,9 1888 1026 862 45,7 1734 975 759 43,8 Pohjois- Karjala 10644 5652 4992 46,9 10007 5296 4711 47,1 9956 5468 4488 45,1 Pohjois-Karjalassa työmarkkinatuen saajista oli miehiä 53 % vuonna 2008 ja 55 % vuonna 2009. Pielisen Karjalassa miesten osuus oli hieman koko maakunnan tasoa korkeampi. Kaikissa muissa kunnissa paitsi Kiteellä yli puolet työmarkkinatuen saajista oli miehiä vuosina 2007 2009. Myös Nurmeksessa ja Rääkkylässä työmarkkinatuen saajista 48 % oli naisia. Vuonna 2009 Ilomantsissa, Kesälahdella, Tohmajärvellä, Juuassa, Lieksassa ja Valtimolla miesten osuus työmarkkinatuen saajista oli suurin Pohjois-Karjalassa. Sukupuolijakauma oli työmarkkinatuen saajien osalta tasaisin (Taulukko 3.) Koko Pohjois-Karjalassa työmarkkinatuen saajista reilu neljännes oli 17 24-vuotiaita ja hieman yli viidennes 45 54-vuotiaita. Muiden ikäryhmien osuudet vaihtelivat 15 19 prosentin välillä. Seutukunnittainen tarkastelu osoittaa, että Pielisen Karjalassa ja Keski-Karjalassa työmarkkinatukea saaneiden ikärakenne on samankaltainen, mutta Joensuun seutukunnassa alle 25-vuotiaiden osuus työmarkkinatuen saajista on huomattavasti korkeampi kuin muualla. Vuonna 2009 Joensuun seutukunnassa työmarkkinatuen saajista 31 %, Pielisen Karjalassa 22 % ja Keski-Karjalassa 20 % oli 17 24- vuotiaita. Keski-Karjalassa ja Joensuun seudulla nuorten osuus työmarkkinatuen saajista kasvoi kahdella %-yksiköllä ja Pielisen Karjalassa väheni yhdellä %-yksiköllä, mutta nuorten määrä pysyi samana ja vanhempien ikäryhmien määrä kasvoi. (Kuvio 16)

24 Pohjois-Karjala Pielisen Karjala Keski-Karjala Joensuun sk Valtimo Nurmes Lieksa Juuka Tohmajärvi Rääkkylä Kitee Kesälahti Polvijärvi Outokumpu Liperi Kontiolahti Joensuu Ilomantsi 17 24 25 34 35 44 45 54 55 64 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 16. Työmarkkinatuen saajien ikärakenne Pohjois-Karjalan kunnissa ja seutukunnissa vuonna 2008 (vuoden 2009 alueluokitukset). Lähde: Kela. Pielisen Karjalassa asuvien työmarkkinatuen saajien ammattirakenne poikkeaa Joensuun ja Keski- Karjalan kunnista siinä, että Pielisen Karjalan kaikissa kunnissa oli vuonna 2009 huomattavasti enemmän niitä, joilla ei ollut hakuammattia (kuuluivat muun luokittelemattoman työn ammattiryhmään) ja vastaavasti vähemmän teollisen työn ja rakennus- ja kaivosalan työn ammattiryhmiin kuuluneita. Joensuun ja Keski-Karjalan seutukunnissa noin neljännes ja Pielisen Karjalassa yli 40 % oli henkilöitä, joilta puuttui selkeä ammatillinen status. (Kuvio 17)

25 Pohjois-Karjala Pielisen Karjala Keski-Karjala Joensuun sk Valtimo Nurmes Lieksa Juuka Tohmajärvi Rääkkylä Kitee Kesälahti Polvijärvi Outokumpu LIperi Kontiolahti Joensuu Ilomantsi Muualla luokittelematon työ/tieto puttuu Rakennus- ja kaivosalan sekä teollinen työ Palvelutyö Hallinto- ja toimistotyö, it-alan työ Tieteellinen, tekninen ja taiteellinen työ Terveydenhuolto ja sosiaaliala Kaupallinen työ Maa- ja metsätaloustyö, kalastusala Kuljetus- ja liikennetyö 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 17. Työmarkkinatuen saajien ammattirakenne Pohjois-Karjalan kunnissa ja seutukunnissa vuonna 2009 (vuoden 2009 alueluokitukset). Lähde: Kela.

26 Kuntien työmarkkinatukimenot ja työmarkkinatuen saajien aktivointitoimenpiteet Pohjois-Karjalassa Kuntien Kelalle maksamat työmarkkinatukimenot Pohjois-Karjalan kunnat maksoivat vuonna 2008 Kelalle työmarkkinatukiosuuksia yhteensä 8 022 798 euroa ja vuonna 2009 jo 8 258 719 euroa, mikä oli 235 921 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2009 Joensuun työmarkkinatukimenot olivat 4 264 104 euroa ja Lieksan 960 733 euroa. Kesälahti maksoi Kelalle työmarkkinatukimenoista vähiten, 60 524 euroa, ja Valtimo toiseksi vähiten, 70 791 euroa. Kuntien Kelalle maksamat työmarkkinatukimenot vähenivät eniten Valtimolla (-18 %), Ilomantsissa (-8 %), Nurmeksessa (-6 %) ja Tohmajärvellä (-6 %). Menot vähenivät vähän myös Kiteellä ja Rääkkylässä. Menojen lisäys oli suurinta Kontiolahdella, Kesälahdella, Lieksassa ja Joensuussa. Työmarkkinatukimenot olivat vuonna 2009 pienemmät kuin työmarkkinatukiuudistuksen tultua voimaan vuonna 2006, mutta siltikin Pohjois-Karjalassa käytettiin passiiviseen työttömyysturvaan yli 8 miljoonaa euroa vuodessa. Vuoden 2009 maksut suhteutettuna kunnallisveroihin vastasivat koko maakunnassa 0.45 tuloveroprosentin tuottoa. Työmarkkinatukimenot suhteutettuna kunnallisveroihin olivat suurimmat Polvijärvellä ja Lieksassa. (Taulukko 4ja Taulukko 5.) Taulukko 4. Pohjois-Karjalan kuntien maksamat osuudet työmarkkinatukimenoista (50 % yli 500 päivää työttömyyden perusteella työmarkkinatukea saaneiden työmarkkinatukimenoista). Lähde: Kela. Kunta Muutos 2008-2009 2006 2007 2008 2009 % Kesälahti 105 522 89 595 56 301 60 524 4223 7,5 Valtimo 134 214 91 996 85 849 70 791-15058 -17,5 Rääkkylä 221 565 137 580 121 961 119 376-2586 -2,1 Ilomantsi 365 734 302 645 272 534 252 112-20422 -7,5 Juuka 449 142 282 067 256 625 263 446 6821 2,7 Tohmajärvi 435 007 335 355 296 994 279 419-17575 -5,9 Liperi 478 253 314 632 272 796 280 978 8182 3,0 Outokumpu 408 573 306 444 291 338 303 318 11980 4,1 Polvijärvi 417 910 314 548 299 533 316 766 17233 5,8 Nurmes 474 760 365 270 356 925 335 009-21916 -6,1 Kontiolahti 394 637 361 321 315 626 349 287 33661 10,7 Kitee 653 690 447 306 410 886 402 857-8029 -2,0 Lieksa 1 325 535 1 043 690 903 820 960 733 56913 6,3 Joensuu 4 655 624 4 263 293 4 081 610 4 264 104 182494 4,5 Pohjois-Karjala 10 520 166 8 655 741 8 022 798 8 258 719 235921 2,9

27 Taulukko 5. Pohjois-Karjalan työmarkkinatukimenot vuonna 2009 euromääräisinä ja suhteutettuna kunnallisveroihin (Lähde: Tiainen 2010) Kunta Työmarkkinatukimenot 2009 tuloveroprosenttina Polvijärvi 316766 0,75 Lieksa 960733 0,70 Rääkkylä 119376 0,55 Tohmajärvi 279419 0,55 Joensuu 4264104 0,50 Juuka 263446 0,50 Ilomantsi 252112 0,45 Kitee 402857 0,40 Nurmes 335009 0,40 Outokumpu 303318 0,40 Valtimo 70791 0,30 Kesälahti 60524 0,25 Kontiolahti 349287 0,20 Liperi 280978 0,20 Pohjois-Karjala 8258719 0,45 Työttömyyden perusteella 500 päivää työmarkkinatukea saaneita oli vuonna 2009 Pohjois-Karjalassa keskimäärin 2500 henkilöä (kuukausikeskiarvo), joista yli puolet oli joensuulaisia. Niiden henkilöiden määrä, joiden työmarkkinatuesta kunnat maksavat pysyi vuonna 2009 samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. (Taulukko 6.)