ÄÄNEKOSKEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT

Liite nro 2, Ymp.ltk 20.2.2013 ÄÄNEKOSKEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Äänekosken kaupunginvaltuusto

Voimaan 2

3 1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 Määräysten antaminen ja tavoite Ympäristönsuojelulain (86/2000)19 :n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräysten yleinen tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen sekä pilaantumisesta aiheutuvien haittojen poistaminen ja vähentäminen. Määräysten tavoitteena on paikalliset olosuhteet, Äänekoskella korostetutusti vesiensuojelu, ilmansuojelu sekä öljy- ja kemikaalituotteiden huolimattomasta käytöstä aiheutuva pilaantumisen vaara, huomioon ottaen ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelulain mukaisen meluilmoitusmenettelyn vähentäminen ja melua aiheuttavan toiminnan ohjaaminen on myös paikallisista olosuhteista lähtenyt tavoite. Määräykset eivät ympäristönsuojelulain 19 :n 1. momentin mukaan voi koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä koeluontoista toimintaa, poikkeavia tilanteita, pilaantuneen maaperän puhdistamista eivätkä puolustusvoimien toimintaa. Ympäristönsuojelumääräykset eivät myöskään koske toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksissa säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja joka rekisteröidään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. 2 Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin Kunnan ympäristönsuojelumääräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräykset täydentävät osaltaan ympäristönsuojelulakia ja sen nojalla annettuja asetuksia. Koska määräykset voivat perustua vain ympäristönsuojelulakiin, ei muihin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen/äänekoskella ympäristölautakunnan valvontavastuulla oleviin säädöksiin, kuten vesilakiin, jätelakiin tai maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvia määräyksiä voi sisällyttää määräyksiin, elleivät määräykset ole johdettavissa ympäristönsuojelulain 19 :n 2. momentista. Muita ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia säädöksiä ovat jätehuoltomääräykset ja rakennusjärjestys. Kaavamääräyksissä voi myös olla ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on pyritty siihen, ettei ristiriitaisuuksia tulisi eri kunnallisten määräysten välille. Jos kunnalliset määräykset (ympäristönsuojelu-, jätehuoltomääräykset, rakennusjärjestys) poikkeavat toisistaan, noudatetaan sitä määräystä, joka on ympäristönsuojelun kannalta tiukempi. Määräyksistä erotettuna on viitattu säädöksiin, joita on tarpeen ympäristönsuojelumääräysten ohella noudattaa. Viittaukset on erotettu varsinaisista määräyksistä tekstikehyksellä, samoin muu ohjaus

4 Viittaukset ja ohjaus ei kuitenkaan ole kattavaa, vaan muitakin mahdollisia säädöksiä asiaan liittyen tulee noudattaa. 3 Määräysten valvonta Ympäristönsuojelulain 21 :n mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupaja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Viimeksi mainitun lain 5 :n 1 momentin mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä hoitaa kunnan määräämä toimielin. Äänekoskella ympäristönsuojeluviranomaisena toimii ympäristölautakunta. Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) 7 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää toimivaltaansa edelleen viranhaltijalle. Äänekosken kaupungin hallintosäännössä toimivaltaa on siirretty ympäristölautakunnan alaisille viranhaltijoille sekä oikeutettu lautakunta siirtämään päätösvaltaansa myös hallintosääntöä laajemmin. Joustavan ja sujuvan toiminnan varmistamiseksi on perusteltua, että yksityistä henkilöä tai yksittäistä asuinkiinteistöä tai muuta laajuudeltaan tai vaikuttavuudeltaan yleisen edun kannalta vähäisiä asioita ei tarvitse viedä toimielimen käsittelyyn, ellei hallinnollisen pakon käyttö sitä edellytä. 4 Määräysten paikallinen kattavuus Ympäristönsuojelulain 19 :n mukaan kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat lähtökohtaisesti voimassa koko kunnan alueella: Mitään kunnan osaa ei ole rajattu kokonaan määräysten yleisen soveltamisalan ulkopuolelle. Osa määräyksistä on erikseen kohdistettu tärkeille pohjavesialueille ja ranta-alueille. Pohjavesialueiden rajauksessa on lähtökohtana ollut pohjavesien pilaamiskielto sekä paikallisesti runsaat muodostumat, joita hyödynnetään tai voidaan hyödyntää yhdyskuntien vedenhankinnassa; ne ovat siten paikallisesti erityisen tärkeitä. Rannat ovat paikallisesti tärkeitä. Kaupunkia markkinoidaan sen sijainnilla keskellä kauneinta Järvisuomea: Pinta-alasta neljännes on vesistöä ja kaikki neljä taajamaa sijoittuvat kirkkaan ja vehmaan Keitele-järven kupeelle. On siis tärkeää pitää hyvää huolta vesistöistä ja rannoista, joiden käyttö vaikuttaa vesistöjen tilaan. Kymijoen - Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa sekä sitä koskevassa toimenpideohjelmassa on tarkasteltu osaksi Äänekoskella sijaitsevien Saarijärven reitin ja Viitasaaren reitin sekä Kuhnamon tilaa. Saarijärven reitin ja Kuhnamon osalta on todettu tarve palauttaa ei hyvässä tilassa olevien vesistöjen tila hyväksi. Viitasaaren reitillä on puolestaan tavoitteena säilyttää hyvä tila jatkossakin. Maakuntajärvi Keiteleen suojelua on pidetty erityisen keskeisenä. Latvavesien tila vaikuttaa myös keskusjärviin. 5 Määritelmät

5 Määritelmissä on tukeuduttu pääosin ympäristönsuojelulain 3 pykälään. Maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvien termien osalta on pyritty yhdenmukaisuuteen maankäyttö- ja rakennuslain sekä Äänekosken rakennusjärjestyksen kanssa. Pohjavesialueet on määritelty, koska niille on annettu määräyksiä pohjavesien pilaantumisriskin ehkäisemiseksi. Pohjavettä on vesilain (587/2011) mukaan maa- tai kallioperässä oleva vesi. Pohjavesiesiintymällä tarkoitetaan kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunutta pohjavettä. Pohjavesiesiintymien laatu ja antoisuus vaihtelevat. Ympäristöhallinto (meillä Keski-Suomen ympäristökeskus, sittemmin ELY-keskus) on luokitellut pohjavesialueet käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella kolmeen luokkaan, joista vedenhankintaa varten tärkeille pohjavesialueille (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuville pohjavesialueilla (luokka 2) on Äänekoskella katsottu tarpeelliseksi antaa erityisiä määräyksiä pohjavesiesiintymien suojelemiseksi. Määrittely on yhdenmukainen kaupungin rakennusjärjestyksen kanssa. Muullakaan pohjavesialueella ei saa toimia yleisen pohjaveden pilaamiskiellon (ympäristönsuojelulaki 8 ) vastaisesti. Ranta-alueeksi on määritelty 150 metrin levyinen vyöhyke yleisessä kielenkäytössä ja rantarakentamisen yhteydessä vesistöiksi miellettävien järvien, lampien ja jokien keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Käsitteen soveltamisala liittyy kiinteistöjen jätevesijärjestelmiin haja-asutusalueella ja on leveydeltään sama kuin Äänekosken rakennusjärjestyksen ranta-alue. Rantavyöhykkeeksi on määritelty se osa ranta-alueesta, joka on vesiensuojelun kannalta erityisen kriittinen. Rantavyöhykkeellä tulee voida estää kokonaan suorat pintavalumat ja puutteellisen käsittelyn aiheuttamat likavuodot vesistöihin asumiseen tai ajoneuvojen ja koneiden pesuun liittyen. Rantavyöhykkeen käsitettä sovelletaan myös purovesistöihin. Tapauskohtaista harkintaa ranta-alueen ja rantavyöhykkeen leveyden osalta tarvitaan, koska poikkeuksellisissa ympäristöissä kuten kalliopinnoilla ja jyrkästi laskevilla rantapenkereillä vesiensuojelun kannalta merkitsevä etäisyys vesistöstä voi olla suurempi ja kalliokynnyksen tai maantien takana pienempi kuin muilla aluilla. Vesistö on määritelty vesilain (587/2011) mukaisesti. Jäteveden maaperäkäsittely on termi, jonka alle kuuluvat maahanimeyttämöt ja maasuodattamot ja niiden erilaiset variaatiot. Jätevesien käsittelyjärjestelmä on määritelty ympäristönsuojelulain 27a :n mukaisesti. Jäteveden umpisäiliö, saostussäiliö jäteveden maahanimeyttämö, jäteveden maasuodattamo ja pienpuhdistamo ovat määritelty valtioneuvoston asetuksen 209/2011 mukaisesti Talousjätevesi) on määritelty ympäristönsuojelulain 27 a mukaisesti Vähäisten jätevesien käsite on määritelty hallituksen esityksen 179/2010 mukaisesti. Ympäristöhaittaa ei ole määritelty laissa. Ympäristönsuojelumääräyksissä ympäristöhaitan määritelmä perustuu ympäristönsuojelulain 3 :ssä olevaan pilaantumisen määritelmään, jota on sen selkeyttämiseksi tiivistetty.

6 Jäte, sivutuote ja vaarallinen jäte on määritelty jätelain (646/2011) mukaisesti, osin tiivistäen. Yleinen alue on määritelty maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 83 mukaisesti. 2 LUKU JÄTEVESIEN KÄSITTELY VESIHUOLTOLAITOKSEN VIEMÄRIVERKOSTOON LIITTYMÄTTÖMILLÄ KIINTEISTÖILLÄ 6 Yleistä jätevesien käsittelystä Ympäristönsuojelulain 27b :ssä on säädetty jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus. Jos kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita ympäristölupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa (ympäristönsuojelulaki 3 kohta 1). Jätevesien käsittelyä viemäriverkon toiminta-alueella ohjaa vesihuoltolaki (119/2001). Kiinteistöillä jotka ovat viemäriverkoston toimialueen ulkopuolella tai ovat saaneet vesihuoltolain 11 :n perusteella vapautuksen viemäriverkkoon liittymisestä vesien käsittelyä ohjaa ympäristönsuojelulaki (86/2000) luku 3a ja valtioneuvoston asetus (209/2011) ns. jätevesiasetus. Kiinteistöllä 1. päivänä tammikuuta 2004 olemassa olleet käyttökuntoiset jätevesijärjestelmät, jotka eivät täytä jätevesiasetuksen 3 :n tai 4 :n vaatimuksia tulee saattaa jätevesiasetuksen ja näiden ympäristönsuojelumääräysten vaatimusten mukaisiksi 15.3.2016 mennessä. Poikkeamisesta on säädetty ympäristönsuojelulain 27d :ssä. Äänekoski jaetaan käsittelyvaatimuksiltaan erilaisiin alueisiin kuormituksen vähentämistavoitteiden, vesistön läheisyyden ja pohjavesien suojelun perusteella. Näillä alueilla noudatetaan joko asetuksen vähimmäisvaatimuksia (perustason käsittelyn alue) tai pilaantumiselle herkillä alueille asetettuja tehokkaampia puhdistusvaatimuksia (tiukennetun käsittelyn vyöhyke), tai pohjavesialueita koskevia erityismääräyksiä. 7 Talousjätevesien käsittely perustason käsittelyn alueella Niillä alueilla, joilla pohjavesien tai pintavesien pilaantumisen vaara talousjätevesien vuoksi on vähäinen, voi käsittelyteho vastata ns. perustasoa, joka on määritelty Valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) vähimmäisvaatimustasoksi. Säädöstasolla määriteltyä perustasoa lievempiä puhdistustasovaatimuksia ei voi kunnallisella määräyksellä hyväksyä. 8 Talousjätevesien käsittely tiukennetun käsittelyn vyöhykkeellä Ympäristönsuojelulain 27 c :n 3. momentin mukaan kunnallisissa määräyksissä määritellyillä pilaantumiselle herkillä alueilla voidaan soveltaa jätevesiasetuksen 3 :ssä (209/2011) esitettyä perustasoa ankarampia vaatimuksia. Nämä puhdistustasot pilaantumiselle herkillä alueilla on annettu haja-asutuksen jätevesiasetuksen 4 :ssä ohjeellisena ja ne voidaan muuttaa

7 ympäristönsuojelumääräyksillä sitoviksi, ellei pohjaveden pilaamiskiellosta (ympäristönsuojelulaki 8 ) johdu vielä ankaramman säätelyn tarvetta. 9 Talousjätevesien käsittely ranta-alueella Vesiensuojelullisista syistä ranta-alueella on noudatettava tiukennetun käsittelyn puhdistusvaatimuksia. Ranta-alue ulottuu Äänekoskella sitä koskevan määritelmän (5 ) mukaan 150 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta järven. lammen tai joen rantaviivasta ja 50 metrin päähän puron keskiviivasta. Tällä alueella ei ole sallittu käsitellä WC-vesiä muutoin kuin korkeatasoisessa pienpuhdistamossa, joka täyttää tiukennetun käsittelyn puhdistusvaatimukset. Ranta-alueella on mahdollisuus imeyttää tai suodattaa asianmukaisesti esikäsiteltyjä pesuvesiä sekä pienpuhdistamon vaatimuksen mukaisesti puhdistettuja jätevesiä siten, että käsitellyn veden osalta noudatetaan 11 :n kohdalla määriteltyjä suojaetäisyyksiä. Vaihtoehtoja ovat umpikaivo WC-vesille, jolloin käsittely tapahtuu keskitetysti ympäristöluvan omaavassa puhdistamossa, tai kuivakäymäläratkaisu, joka on luonnontaloudelliselta kannalta suositeltava valinta. Ympäristönsuojelulain 27 b :n mukaan vähäiset määrät muita kuin vesikäymäläjätevesiä voidaan johtaa puhdistamattomina maahan, mikäli niistä ei aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Muita kuin vesikäymäläjätevesiä voidaan pitää vähäisinä silloin, kun kiinteistön vuotuinen käyttö asukasvuorokausina on vähäistä ja käytettävä talousvesi kannetaan tai johdetaan teholtaan siihen verrattavalla tilapäisellä vesijohdolla tai kiinteistö muulloinkin on veden käytön kannalta varustelultaan vaatimaton 10 Talousjätevesien käsittely pohjavesialueilla Pohjaveden pilaamiskiellon (ympäristönsuojelulaki 8 ) vuoksi pohjavesialueille on annettu muita alueita tiukemmat määräykset talousjätevesien käsittelemisestä: kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maahan on kielletty ja muissa jätevesien käsittelyjärjestelmissä on oltava tiivis pohjarakenne. Käsiteltyäkään jätevettä ei voi imeyttää tai johtaa pohjavesialueelle. Pesuvesien purkupaikan sijoittelussa voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon mm. purkupaikan ominaisuudet ja rinnastettavuus vähäiseen jäteveteen. 11 Talousjätevesien käsittelylaitteistojen sijoittaminen ja huolto Jätevesien maaperäkäsittelylaitteistojen sekä puhdistetun jäteveden purkupaikan sijoittamisen etäisyysvaatimukset suhteessa vesistöön ja tiehen sekä tontin rajaan perustuu yleisesti käytössä oleviin suojaetäisyyksiin. Suojaetäisyys talousvesikaivoon on asetettu samaksi kuin on maatalouden nitraattiasetuksen liitteessä 3 suosituksena ja hyötyeläinten lietelannan, virtsan ja säilörehun puristenesteen levitystä koskevan suojaetäisyyden osalta 15 :ssä määräyksenä. Suojaetäisyyden tarve riippuu erittäin paljon paikallisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta ja maaston muodoista sekä pohjaveden virtaussuunnasta, mistä syystä vaihteluväli on asetettu laajaksi. Etäisyysvaatimukset perustuvat ensisijaisesti ympäristönsuojelullisiin ja terveydensuojelullisiin tekijöihin. Talousvesikaivon suojaetäisyysmääräys koskee talousvesikaivon alapuolella sijaitsevia maaperäkäsittelylaitteistoja, ellei paikan hydrogeologisia olosuhteita ole selvitetty.

8 Jätevesien puhdistuslaitteistojen sijaintia on säädelty myös suhteessa vedenpinnan korkeuteen. Laitteistot tulee vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi rakentaa rantavyöhykkeelle sellaisille paikoille, että veden tulvakorkeudenkin aikana puhdistuslaitteisto toimii normaalisti eivätkä tulvavedet pääse jätevesien käsittelylaitteistoihin. Jätevesijärjestelmän huoltoa ja kunnossapitoa koskevat määräykset ovat tarpeen jätevesien puhdistustehojen valvonnan toteuttamiseksi. Kirjanpitovelvoite täsmentää hajajätevesiasetuksen kiinteistöille antamia kirjanpitovaatimuksia. WC-jätevesien jätevesisäiliöiden ja käsittelylaitteistojen sijoittamista ilman tieyhteyttä olevaan saareen tai vastaavaan huoltoajoneuvolla erityisen vaikeasti saavutettavaan paikkaan on rajoitettu säiliöön kerätyn jäteveden ja käsittelylaitteistojen saostuskaivojen lietteiden säännöllisestä tyhjennystarpeesta sekä jätteen sallittavasta sijoituspaikasta johtuen. Asianmukaiseen tyhjennykseen ja kuljetukseen tarvitaan yleensä raskasta kalustoa ja tieyhteyttä. Joskus huolto on mahdollista järjestää tavanomaisesta poikkeavalla tavalla, mutta tällöin asiasta on oltava luotettava selvitys. 12 Käsittelyvaatimukset erityisen kuormittavissa kohteissa Ympäristönsuojeluasetus edellyttää, että puhdistamo, joka on tarkoitettu asukasvastineluvultaan yli 100 henkilön jätevesien käsittelyyn, tai vähintään 100 henkilön asumisjätevesien johtamiseen muualle kuin yleiseen viemäriin, edellyttää ympäristölupaa. Koska jätevesiasetuksen mukainen pientalokiinteistön kuormitus perustuu laskennalliseen viiden hengen kuormitukseen, vastaa 21-100 hengen puhdistamon kuormitus suurimmillaan kerrostalon tai 20 pientalon kuormitusta. On kohtuullista, että tällainen yksikkö puhdistaa jätevetensä tiukennettujen käsittelyvaatimusten mukaisesti ja että jätevesiä tarkkaillaan suunnitelmallisesti. Kuormitus on pistemäisen luonteista ja huonosti toimiva laitteisto voi aiheuttaa paikallisesti merkittävää ympäristöhaittaa. 13 Ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu Pestäessä autoja ym. liuottimia sisältävillä tai muilla pesuaineilla voi etenkin suurien jätevesimäärien johtamisesta maastoon tai sadevesiverkostoon aiheutua ympäristön pilaantumista. Vaikkei liuottimia tai muita pesuaineita käytettäsikään, ammattimaisessa tai muussa usein toistuvassa pesussa jätevesimäärät ovat suuria. Muu jätevesien johtamistapa kuin pykälän 1, 4 ja 6 momentissa määrätty johtaminen jätevesiviemäriin riittävästi esikäsiteltynä taikka rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellään hyväksymä jätevesien käsittelyjärjestelmä ei voi tulla kysymykseen. Viemäriverkoston toiminnan kannalta on tarpeen, että jätevedet esikäsitellään enenen viemäriin johtamista asianmukaisesti mitoitetuissa öljyn- ja hiekanerotuskaivoissa. Poikkeuksena ovat 2 ja 5 momentissa mainitut jätevedet, jotka syntyvät pestäessä autoja, veneitä tai esimerkiksi maatalouskoneita satunnaisesti vedellä tai mietoja pesuaineita käyttäen yksityisillä asumiskäytössä tai maatalouskäytössä olevilla kiinteistöillä, tai veneitä talvisäilytyspaikalla. Taloyhtiöt ja veneiden talvisäilytyspaikkojen pitäjät voivat omilla säännöillään kieltää pesun hallinnassaan olevilla aluilla määräyksistä riippumatta. Satunnaisesta autojen ym. koneiden ja laitteiden pesusta syntyvä jätevesi sisältää pääsääntöisesti vain vähäisiä määriä epäpuhtauksia. Tästä huolimatta on sitä syytä ohjata määräyksin ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Autojen ja koneiden pesusta voi aiheutua haittaa naapureille esimerkiksi naapurikiinteistölle valuvien jätevesien vuoksi. Imeytettäessä vesiä maaperään on pidettävä huoli, että ei aiheuteta ympäristön pilaamisen vaaraa eikä haittaa naapureille.

9 Autojen ym. pesusta voi aiheutua ympäristön pilaantumista, esimerkiksi yleisen viihtyvyyden ja alueen virkistyskäyttöön soveltumisen vähenemistä. Tämän vuoksi autojen ym. pesu on 3 momentissa kielletty yleisillä alueilla. 14 Mattojen, tekstiilien ja muiden vastaavien pesu Mattojen ja tekstiilien ja muiden vastaavien materiaalien pesu vesistössä tai siten, että pesuvedet pääsevät suoraan vesistöön, aiheuttaa ylimääräistä vesistön kuormitusta ja siten myös ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pesu- ja lika-aineita sisältävien jätevesien pääseminen puhdistamatta vesistöön aiheuttaa muun muassa vesistön virkistyskäyttöarvon laskemista loma-asutusalueilla ja vesistöjen rehevöitymistä. Mattojen pesu järvessä tai joessa likaa vesistöjä myös silloin, kun pesuaineena käytetään vähäfosfaatista saippuaa: matoista ja muista tekstiileistä irtoava lika samentaa vettä ja voi roskata rantaa. Haittavaikutusten vuoksi yleisellä pesupaikalla edellytetään jätevesien viemäröintiä tai niiden puhdistamista hyväksyttävällä tavalla. Äänekoskella on vielä käytössä yleisiä pesupaikkoja, joissa ei ole asianmukaista jätevesien käsittelyä. Kohtuullisuussyistä näiden pesupaikkojen muuttamiselle ympäristönsuojelumääräysten mukaiseksi on annettu siirtymäaika. Myös yksityisessä käytössä matot, tekstiilit ja muut vastaavat materiaalit tulee pyrkiä pesemään kuivalla maalla siten, että pesuvedet eivät pääse suoraan vesistöön vaan suotautuvat maaperän läpi. Pohjavesien pilaamiskielto on voimassa myös yksityisillä pesupaikoilla. Pesupaikat eivät ole yksityisiä, vaikka ne sijaitsisivat yksityisellä rannalla, mikäli rakentamista on tuettu julkisin varoin. 15 Hyötyeläinten lannan, virtsan ja puristinnesteiden levitys Ympäristönsuojelulain 8 :n mukainen pohjaveden pilaamiskielto koskee myös lannan käsittelyä, ja siksi hyötyeläinten lannan, virtsan ja puristinnesteiden levitystä on rajoitettu I ja II luokan pohjavesialueella. Pohjaveden pilaamiskielto koskee myös III luokan pohjavesialueita, joten mikäli niillä sijaitsee peltoja, on lannoitus suoritettava erityistä varovaisuutta noudattaen. Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta on säädetty valtioneuvoston asetuksella 931/2000. Osa säädöksen liitteenä olevista karjanlannan käsittelytapaan liittyvistä suosituksista on ympäristönsuojelumääräyksillä nostettu velvoittaviksi määräyksiksi. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden tarvitsema 30-100 metrin levyinen suojavyöhyke on asetettu pohjaveden suojelemiseksi ja talousvedestä aiheutuvien terveyshaittojen ennakkoehkäisemiseksi. Suojaetäisyyden tarve riippuu erittäin paljon paikallisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta ja maaston muodoista sekä pohjaveden virtaussuunnasta, mistä syystä vaihteluväli on asetettu laajaksi. Ns. nitraattiasetuksella määritellään muun muassa lannan varastointitilan kokoon ja rakenteeseen liittyvät yksityiskohdat sekä lannoitteiden levitysajat ja levitysmäärät. Asetuksella säädetään myös yksityiskohtaisesti lannan varastoinnista patterissa

10 Hyvään maatalouskäytäntöön sisältyy suosituksia myös vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille jätettävistä suojavyöhykkeitä, Ravinteiden vesiin pääsyä voidaan vähentää jättämällä vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille suojavyöhykkeitä, joita ei lannoiteta. Suojavyöhykkeen suositusleveys on vähintään 10 metriä. Tällaiset vyöhykkeet olisivat tarpeen erityisesti toistuvasti tulvan alle jäävillä ja nitraattiasetusta laajemmin rinnepeltojen valtaojien varsilla. Tällaisten alueiden yksilöiminen ja tarkka rajaaminen ei toistaiseksi ole mahdollisista, joten viljelijöiden odotetaan noudattavan tältä osin suosituksia. Suosituksia noudattamalla voidaan vähentää myös lannan ja vitsan levityksestä aiheutuvia hajuhaittoja. 16 Maalämmön käyttöön liittyvät vesiensuojelumääräykset Keski-Suomen ELY-keskus on 15.11.2012 päivätyllä kirjeellä ohjeistanut kuntia mm. kieltämään uudet maalämpöjärjestelmät sellaisilla pohjavesialueilla tai niiden osilla, jotka ovat kunnan vedenhankinnan kannalta erittäin tärkeitä. Äänekosken kaupungin vesihuollosta vastaa Ääneseudun Energia Oy:n vesihuoltotoimiala, jonka lausunnon mukaan kaikki käytössä olevat eli Mutapohjan, ottamo, Kovalan ottamo ja Kurikkaharjun pohjavesialueella sijaitseva Liimattalan vedenottamo, ovat erittäin tärkeitä. Em. vedenottamoilla on voimassa oleva Itä-Suomen vesioikeuden myöntämä vedenottolupa, mutta vain Mutapohjan vedenottamolla lupaan sisältyvä suoja-aluepäätös. Vihijärven laitos on varavedenottamona tärkeä, mutta ei täysin rinnastettavissa edellisiin. Valionrannan pohjavesialue on elintarviketeollisuuden kannalta erittäin tärkeä. Ruotienkylän ja Kovalan vesiosuuskuntien yhteinen ottamo sijaitsee Kovalan vedenottamon yhteydessä ja saa siten maalämpöjärjestelmien osalta saman pohjavesialuekohtaisen suojauksen kuin päävedenottamo. Muut vesiosuuskunnat eivät ole esittäneet lausuntoja ja niiden suojaustarve jää tältä osin tapauskohtaisen harkinnan varaan. ELY-keskuksen lausunnon 19.12.2012 mukaan maalämpöjärjestelmien sijoittamista koskevilla hankkeilla on oltava aluehallintoviraston lupa, jos maalämpöjärjestelmä voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Nämä vaikutukset olisivat lamauttavia edellä mainittujen yhdyskunnan ja elintarviketeollisuuden käytössä olevien pohjavesiesiintymien osalta. Muilla pohjavesiesiintymillä vaikutusten arviointi ei ole mahdollista käytössä olevien tietojen perusteella, joten se tulee tehdä tapauskohtaisesti. ELY-keskus kuitenkin korostaa, että pohjavesialueiden maa- ja kallioperän rakenne sekä pohjavesiolosuhteet ovat niin monimutkaisia ja pienipiirteisiä, että on ennalta arvioituna mahdotonta täysin varmasti arvioida, mitä vaikutuksia maalämpöjärjestelmien rakentaminen aiheuttaa alueen pohjavedelle. Näin ollen tapauskohtaisellakaan arvioinnilla ei voida pohjavedelle tai naapurien kaivoille aiheutuvan vahingon mahdollisuutta sulkea täysin pois. 17 Turvetuotantoa koskevat vesiensuojelumääräykset Turvetuotannon vesistövaikutukset ovat nostettu yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella Keski-Suomessa. Ympäristölupamenettely koskee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Lupaviranomainen on aluehallintovirasto. On mahdollista joissakin tapauksissa jakaa iso tuotantoalue alle 10 ha:n

11 kokoisiin tuotantoyksiköihin, jolloin ympäristölupaa ei tarvita. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä halutaan tuoda tieto luparajaa vähäisemmästä turvetuotannosta ympäristönsuojeluviranomaiselle ja saada valvontaa varten tietoja toimista vesien pilaamisen ennalta ehkäisemiseksi, mikäli se tietoon saatettu alue huomioon ottaen harkitaan tarpeelliseksi. Kyse ei ole uuden ilmoitusmenettelyn käyttöönotosta, vaan määräys perustuu ympäristönsuojelulain 86 :ssä olevaan tiedonsaantioikeuteen sekä ympärstönsuojelulain19 :ään, jonka nojalla kunnan ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea mm. valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista. 3 LUKU JÄTTEET JA SIVUTUOTTEET 18 Yleistä Jätteiden keräystä, hyödyntämistä ja käsittelyä koskevat säännökset ovat pääosin jätelaissa ja sen nojalla annetuissa muissa säädöksissä kuten kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä. Ympäristönsuojelumääräyksiin on sisällytetty sellaisia jätteistä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarvittavia määräyksiä, joista ei ole säädetty jätehuoltomääräyksissä ja joilla on tavanomaisesta yhdyskuntajätteestä ympäristöhaitan aiheuttamisen kannalta erityisiä ominaisuuksia. Luvussa on käsitelty myös lumenajopaikkoja, joilla on joitakin jätteenkäsittelyalueisiin rinnastettavia ympäristöhaittaa aiheuttavia ominaisuuksia, mutta joita ei luokitella kaatopaikoiksi ja joille ei siten edellytä ympäristölupaa. Ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea toimia ja rajoituksia, joilla yleisesti ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Sanamuodosta johtuen ne voivat koskea myös jätteistä aiheutuvia päästöjä ja ympäristöhaittojen rajoittamista. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että pääsääntöisesti ja nimenomaisesti jätehuollon toteuttamiseen (keräykseen, kuljettamiseen, käsittelyyn ja hyödyntämiseen) liittyviä asioita ohjataan jätehuoltomääräyksillä. Myös jätteen hyödyntämisen edistäminen liittyy jätelakin ja ympäristönsuojelulain tavoite on myös ympäristön pilaamisen ehkäiseminen silloinkin, kun kyse on jätteen tai sivutuotteen hyödyntämisestä Sivutuotteet on käsite, joka on ensimmäisen kerran säädöstasolla määritelty uudessa jätelaissa. Sivutuotteista ei voi määrätä jätehuoltomääräyksillä, eikä niistä ole käytettävissä luetteloa. On tarkoituksenmukaista, että sivutuotteilta paremman tiedon puutteessa edellytetään samantapaisia kelpoisuusselvityksiä kuin mitä edellytetään haitattomilta jäteaineilta silloin, kun niitä käytetään maanrakentamisessa, mutta ohjaus annetaan ympäristönsuojelumääräyksillä. Asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006, muutos 403/2009) = MARA-asetus, mahdollistaa tiettyjen jätteiden (betonimurske, rajoitetusti tiilimurske, eräät tuhkat, leijupetihiekka) hyödyntämiseen maarakentamisessa ilman ympäristölupaa. Hyödyntäminen kuitenkin edellyttää ilmoitusta alueelliselle ympäristökeskukselle, ellei kyse ole pienistä määristä. Ohjeellisena rajana on käytetty 500 m3:ä. Ylijäämämaihin ei sovelleta MARA-asetusta, mutta kaivannaisjätteiden käytössä on aina varmistuttava niiden puhtaudesta. Ympäristönsuojelumääräykset eivät voi koskea pilaantuneita maa-aineksia. 19 Kuivakäymäläjäte ja kompostointi Huonosti hoidetusta ulko- tai kompostikäymälästä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kuten ravinnevalumia ja haju- tai viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi käymälän rakentamista,

12 käyttöä ja hoitoa on tarpeen säädellä paikallisesti. Käymälän pohjan tiiveys ehkäisee haitta-aineiden kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen. Käymäläjäte tulee toimittaa asianmukaisen luvan omaavaan vastaanottopaikkaan, mikäli käymäläjätettä ei kompostoida kiinteistöllä. Käymäläjätteiden sisältämien ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi on perusteltua estää niiden pääsy vesistöihin. 20 Maatalousjäte Vaikka maatalouden tuotteet lähtökohtaisesti koostuvat ympäristölle ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista ja ovat lähtökohtaisesti myös jätteenä haitattomia, voi jätteiden hallitsemattomasta hävittämisestä tai hyödyntämisestä aiheutua ympäristöhaittaa, kuten hajua, savua, jyrsijöiden lisääntymistä, tai epäsiisteyttä. Edellä mainitut haitat ovat vältettävissä muokkaamalla maatuvat jätteet peltoon tai muutoin haitattomasti hyödyntämällä, ellei niitä toimiteta ammattimaiseen jätehuoltoon käsiteltäväksi. Maatalousmuovien jättäminen ympäristöön on vielä erikseen todettu, koska muovien roskaava vaikutus on hitaasta hajoamisesta johtuen erityisen suuri. Avopolttokielto sisältyy myös jätehuoltomääräyksiin. 21 Riistan käsittelyjäte Metsästyksestä on säädetty metsästyslaissa ja asetuksessa ja metsästettävien luonnonvaraisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden käytöstä ja myynnistä elintarvikkeena elintarvikelainsäädännössä. Näissä säädöksissä ei ole rajoitettu luonnonvaraisen riistan käyttöä haaskana taikka muutakaan riistaeläinten metsästyksessä syntyvien hyödyntämättä jäävien ruhonosien ja sisälmysten käsittelyä, joten lähtökohtaisesti käsittely on metsästysoikeuteen ja muihin mahdollisiin maanomistajan kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuen vapaata. Elintarviketurvallisuutta ja metsästystä koskevat lait ja ohjeet eivät kuitenkaan sulje pois muita lakeja valvovien viranomaisten, kuten ympäristönsuojeluviranomaisen, oikeutta antaa tarpeellisia määräyksiä silloin kun ne perustuvat laissa olevaan toimivaltaan ja perusteltuun ympäristön pilaamisen ehkäisemistarkoitukseen. Määräykset riistan käsittelyssä syntyvän aineksen osalta on annettu ympäristönsuojelulain pilaamiskieltoihin perustuen sekä asutukselle aiheutuvan viihtyisyys- ja terveyshaitan ehkäisemiseksi (ympäristönsuojelulaki 2, 3, 6 ja 7 ). Kunnan ympäristönsuojelumääräykset (ympäristönsuojelulaki 19 ) voivat koskea mm. toimia, ja rajoituksia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. Riistan käsittelyssä syntyvä aines voidaan hallitsemattomasti hoidettuna tai ympäristöön jätettynä tulkita päästöksi, tai jätelaissa määritellyksi roskaamiseksi. Mätänevä orgaaninen aine voi ainakin suurina määrinä pilata paikallisesti tai tilapäisesti pohja- tai pintaveden ja aiheuttaa haju- ja hygieniahaittaa asutuksen läheisyydessä. Vähimmäisetäisyydeksi maahan hautaamiselle lähimpään asuttuun rakennukseen nähden on määrätty 150 metriä, joka on myös metsästyslain 25 :ssä määritelty ampumista koskeva suoja- etäisyys. Riistan käsittelypaikalla syntyvät hyödyntämättä jäävät ruhonosat ja sisälmykset häviävät yleensä nopeasti maastosta eläinten ravinnoksi, ja ne voi pääsääntöisesti paikalle jättää. Niidenkin osalta on kuitenkin otettava huomioon, että eläimet voivat kuljettaa ihmisten ilmoille, mikäli käsittelypaikka on lähellä asutusta tai yleisiä ulkoilureittejä. [Kaupunginhallituksen esitys kaupunginvaltuustolle: Riistaeläinten teurasjätteet eivät ole lainsäädännön tarkoittamaa eläinjätettä. Niiden käsittelystä ei ole siten mitään erityisiä määräyksiä. Riistaeläinten teurasjätteitä voi esimerkiksi käyttää kettuhaaskana. (Perustelu Suolahti-Sumiainen Riistanhoitoyhdistyksen lausunnosta).]

13 22 Maanrakentamisessa hyödynnettävät sivutuotteet ja mineraaliset jäteaineet Määritelmän mukaan sivutuotteet ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ja haitattomia, mutta koska rajanveto jätteen ja sivutuotteen välillä ei vielä ole täysin selkeä, on maanrakentamisessa hyödynnettävien sivutuotteiden ja mineraalisten jätemateriaalien käytöstä määrätty yhdessä. Näitä voivat olla, betoni- ja tiilimurske, leijupetihiekka ja eräät tuhkat ja mahdollisesti myös haitaton asfalttimurske sekä rakentamisen sivutuotteena syntyvä ylijäämämaa Yli 500 m3 määristä on tehtävä maanrakennusasetuksen mukainen ilmoitus ja pilaantuneesta maasta aina ilmoitus ely-keskukselle. Ammattimainen jätteenkäsittely sekä pilaantuneiden maiden käsittely vaatii ympäristöluvan. Jätehuoltomääräykset soveltuvat parhaiten tasaisesti syntyvien ja säännöllisen tai sovitun kuljetuksen piirissä ympäristöluvan omaaviin jatkokäsittely- tai loppusijoituspaikkoihin kuljetettavan jätteen jätehuollon sääntelyyn. Huonosti määräykset soveltuvat jätemateriaaleihin, joita syntyy kertaluonteisesti ja usein kohtuullisen suuria määriä ja jotka ovat luonteeltaan pysyviä. Tällaisia jäteaineita tai sivutuotteita voidaan varastoida ilman että niistä syntyy havaittavissa määrin hajoamistuotteita, valumia, hajua tai muuta kuin esteettistä haittaa. Ympäristönsuojelumääräykset ovat kuitenkin tarpeellisia sen vuoksi, että tutkimattomat jäteaineet voivat sisältää epäpuhtauksia tai niiden sijoittaminen soveltumattomaan paikkaan tai varastoiminen pitkäaikaisesti aiheuttaa epäsiisteyttä, liettymistä, haittaa luonnonvarojen käytölle ja muuta vastaavaa haittaa, joten niidenkin sijoittamista ja käyttöä on aihetta säännellä. Yksittäisiin tapauksiin ja haittoihin voidaan puuttua suoraan ympäristönsuojelulain valvontakeinoin, mutta yleisesti käytössä olevien materiaalien osalta on hyödyllistä ohjata käyttöä ennalta. Puhtaiden ylijäämämaiden sekä haitattoman mineraalisen rakennusjätteen käytöstä voi päättää myös muu viranomainen kuin ympäristönsuojeluviranomainen, kun kyse on luvan tai suunnitelman yhteydessä toteuttavasta hallitusta käytöstä. Aina, kun kysymys on jätteen loppusijoittamisesta tai ns. läjittämisestä kustannusten säästämiseksi ja ilman hyödyntämistarkoitusta ja suunnitelmaa, taikka jos ympäristöhaittoja on ennakoitavissa, on ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaistava riittäviin selvityksiin perustuen luvan tarve ja ohjattava tarvittaessa ainekset asianmukaisesti käsiteltäväksi. 23 Rakennusten ja muiden rakenteiden kunnostustyössä syntyvät jätteet Polyklooratut bifenyylit (PCB) ovat pysyvyydeltään ja kertyvyydeltään pahimpia ympäristömyrkkyjä. PCB:tä sisältävät tuotteet ja laitteet ovat vaarallisia jätteitä. PCB:tä tai lyijyä sisältävien saumausaineiden poisto on suoritettava siten, että syntyvät jätteet saadaan mahdollisimman hyvin talteen. Kemiallisessa maalinpoistossa käytettävät liuottimet ja työssä syntyviä liuottimia sisältävä maalinpoistojäte on yleensä vaararallista jätettä, joka on kerättävä talteen ja toimitettava laatunsa edellyttämään käsittelyyn 24 Veneiden pohjamaalien poisto ja maalijäte Eliöiden kiinnittymistä veneisiin estävissä pohjamaaleissa käytetään edelleen yleisesti myrkyllisiä antifoulingvalmisteita. Nämä kiinnityksenestomaalit sisältävät mm, kupari- ja tinayhdisteitä, jotka liukenevat maaleista veteen ja pilaavat jo pieninä pitoisuuksina vesiympäristöä. Antifouling-maalien

14 orgaaniset kupari- ja tinayhdisteet sitoutuvat vesistöjen pohjasedimentteihin ja vaikuttavat haitallisesti kaloihin sekä muihin vesieliöihin. Veneitä kunnostettaessa maalin hiontajätteet ja hiontapöly jäävät maaperään pilaten sitä. Pykälän määräykset on annettu maalien aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentämiseksi sekä pohjavesien pilaantumisen ja terveydellisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi. 25 Ruoppaus- ja vesikasvillisuuden poistojäte Ely-keskus ja aluehallintovirasto ovat toimivaltaisia käsittelemään vesistön kunnostukseen liittyviä ilmoituksia ja lupahakemuksia. Ilmoitusten ja lupien yhteydessä annetaan tavallisesti määräykset myös ruoppaus- ja muun kunnostusjätteen sijoittamisesta. Pienimuotoisessakin oman rannan vesikasvien niitossa ja vähäisessä lietteen poistossa on huolehdittava siitä, että syntyvä jäte ei aiheuta haittaa vesi- tai muussa ympäristössä. 26 Lumen vastaanottopaikkoja koskevat määräykset Lunta ei luokitella jätteeksi. Lumen varastoinnilla ja sulamisvesillä saattaa kuitenkin olla ympäristön kannalta haitallisia vaikutuksia, joita pyritään näillä määräyksillä ennakolta ehkäisemään. Lumen läjitysalueilta ei edellytetä ympäristölupaa eikä niitä ole osoitettu kaavallisesti, joten myös vastaanottopaikkojen sijoittamisedellytykset jäisivät ilman ympäristönsuojelumääräyksiä arvioimatta. Pysäköintialueilta, kaduilta ja muilta vastaavilta alueilta poistettu lumi sisältää lika-aineita, joista saattaa aiheutua pohjavesien pilaantumisvaaraa. Lumi sisältää myös roskaa ja epäsiisteyttä aiheuttavaa likaa, mistä syytä vastaanottopaikat on siistittävä vuosittain lumien sulettua. Muita ympäristöhaittoja, joita määräyksillä pyritään torjumaan, ovat vettyminen ja keväisin sulamisvesien valuminen tonteille tai haitta-aineiden valuminen veden mukana vesistöön. Määräys ei koske yksityisiä tontteja, mutta myös niillä on huolehdittava naapuruussuhdelain mukaisesti kiinteistön käytöstä siten, että naapurustossa ei aiheudu kohtuutonta haittaa. 4 LUKU KEMIKAALIT JA VAARALLISET JÄTTEET Säännöksen määräyksillä pyritään ehkäisemään kemikaalien varastoinnista aiheutuvia päästöjä ja niiden haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ilmenevät ympäristön, kuten maaperän ja pohjaveden pilaantumisena. Ympäristönsuojelumääräyksissä annettuja kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastointiin liittyviä määräyksiä valvoo kunnan ympäristönsuojeluviranomainen samoin periaattein kuin se valvoo ympäristölupien yhteydessä annettuja määräyksiä. 27 Yleiset määräykset vaarallisten kemikaalien ja jätteiden varastoinnista Määräykset koskevat nestemäisten ja kiinteiden kemikaalien sekä niihin rinnastettavien nestemäisten vaarallisten jätteiden säiliö- ja astiavarastointia. Vaarallisten jätteiden (varastoinnista ja merkitsemisestä säädetään yleisesti valtioneuvoston päätöksessä 659/1996). Vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista sekä niihin liittyvistä lupamenettelyistä on säädetty kemikaaliturvallisuuslainsäädännössä. Toimivaltaisia

15 viranomaisia ovat kemikaali- ja turvallisuusvirasto ja kunnan pelastusviranomainen. Toimivaltainen viranomainen määräytyy toiminnan laajuuden perusteella. Kunnan pelastusviranomainen vastaa vaarallisten kemikaalien vähäisestä käytöstä ja varastoinnista. Teollinen varastointi tarkoittaa tietyn kemikaalin laadusta riippuvan rajan ylittävien kemikaalien varastointia, mutta myös pienempien määrien varastoinnille, josta ei tarvitse tehdä ilmoitusta em. viranomaisille, on tarpeellista asettaa vaatimuksia, koska kemikaalien ja polttoaineiden huolimattomasta varastoinnista ulko- tai sisätiloissa aiheutuu maaperän ja pohjaveden sekä pintavesien pilaantumisvaara. Sisätiloissa olevilta kemikaalivarastoilta edellytetään turvallisuutta ja kemikaalien pääsy haitallisessa määrin maaperään ja viemäriin on estettävä. Vähimmäistasoa haitalliselle määrälle ei voi määritellä, koska eri kemikaalit ovat erilaisina määrinä haitallisia. valvonnan yhteydessä arvioidaan varastoinnin asianmukaisuutta ja otetaan huomioon varastoitava määrä ja kemikaalien haitallisuus. Kiinteillä polttonesteiden ja muiden kemikaalien tankkaus- ja täyttöpaikoilla tulee olla tiivis pinnoite, koska tankkauksen ja täytön yhteydessä nestettä pääsee helposti maahan, Tiiviillä pinnoitteella estetään maaperän pilaantuminen ja tehostetaan vuotojen keräämistä talteen. Tiiviillä pinnoitteella tarkoitetaan tässä asfaltti- tai betonipäällystettä. Myös tilapäiset tankkauspaikat on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sijoitettava tiiviille kemikaaleja kestävälle alustalle, jollaisena voi toimia esim. kemikaaleja läpäisemätön muovikalvo. Poikkeuksena ovat kiinteistöjen lämmitysöljyjen täyttöpaikat, joille asetettava tiiveysvaatimus voidaan katsoa täyttötapahtuminen vähäisestä määrästä johtuen kohtuuttomaksi. Metsätyökoneiden tankkauspaikkaa ei pidetä tässä tarkoitettuna tilapäisenä tankkauspaikkana, mikäli työkohde on lyhytkestoinen. Venesatamien laitureilla sijaitsevilla tankkauspaikoilla pinnoittamisvaatimus on käytännössä mahdotonta täyttää, joten määräys ei koske myöskään niitä. Nestemäisten kemikaalien käsittely- ja varastointipaikoilla sekä polttonesteiden tankkaus- ja täyttöpaikoilla on oltava imeytysainetta ja kalustoa mahdollisten vuotojen keräämistä ja säilyttämistä varten. Momentin 4 tavoitteena on vähentää ympäristön pilaantumisen riskiä velvoittamalla imeyttämään ja keräämään talteen vähäisetkin kemikaalivuodot. Sisätiloissa olevilta kemikaalivarastoilta edellytetään turvallisuutta, eivätkä kemikaalit saa päästä karkaamaan varastosta millään tavoin. Kemikaalien pääsy maaperään ja viemäriin on estettävä. Momentin 5 mukaan nestemäisiä aineita varastoitaessa varastotilan tulee olla allastettu astioiden vuotojen tai rikkoutumisten varalta. Kemikaalisäiliön suoja-altaan tilavuuden on oltava 110 % altaassa olevan suurimman palavaa nestettä sisältävän säiliön tilavuudesta, 100 % erittäin myrkyllistä, myrkyllistä ja ympäristölle vaarallista kemikaalia sisältävän suurimman säiliön tilavuudesta tai 20 % muuta vaarallista kemikaalia sisältävän säiliön tilavuudesta. Suoja-altaan tilavuusvaatimukset perustuvat Turvatekniikan keskuksen (nyt Kemikaali- ja turvallisuusvirasto) antamiin ohjeistuksiin. Ilmoituksen onnettomuudesta voi tehdä esimerkiksi toiminnanharjoittaja, kiinteistön haltija tai se, joka on tehnyt havainnon. Käytännössä sen, jolla on parhaat edellytykset ilmoituksen tekemiseen ja tarkimmat tiedot tapahtuneesta, tulee täyttää velvollisuus. Ilmoituksen perusteella valvontaviranomainen soi tarvittaessa suorittaa tarkastuksen ja antaa ohjeita tai määräyksiä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vahinkojen vähentämiseksi. 28 Erityiset määräykset vaarallisten kemikaalien varastoinnista pohjavesialueella

16 Pohjavesialueilla on maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi noudatettava erityistä varovaisuutta, koska vahingon seuraukset voivat olla ympäristön ja sen käyttökelpoisuuden kannalta erittäin haitallisia. Säiliöiden huoltoon ja kunnossapitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, joten niille on asetettu tiukkoja teknisiä vaatimuksia. Pohjavesien suojelemisen kannalta on tärkeätä estää vahingot ennakolta lisäämällä erilaisia suojamekanismeja; pohjavesialueella käyttöön otettavien polttoaine-, öljy ja muiden nestemäisten kemikaalien varastointisäiliöiden on oltava kaksivaippaisia, ylitäytön estolaitteella ja vuotojen ilmaisujärjestelmällä varustettuja. Olemassa olevat maanpäälliset yksivaippaiset säiliöt tulee sijoittaa katettuun suoja-altaaseen ja varustaa vuodonilmaisujärjestelmällä. Pohjavesialuilla työkoneiden huolto on ainoastaan välttämättömissä tapauksissa sallittu, jolloin edellytetään pohjaveden pilaantumisvaaran vuoksi maaperän huolellista suojausta. 29 Kemikaalisäiliötarkastukset. Maanalaisen säiliön kunnosta ei saada luotettavaa tietoa muuten kuin tarkastuksen yhteydessä. Tämän vuoksi maanalaiset öljy-, polttoaine- ja muiden nestemäisten kemikaalien säiliöt tulee tarkastaa 15 vuoden kuluessa asennuksesta ja tämän jälkeen joko 10 vuoden kuluessa edellisestä tarkastuksesta tai säiliön kuntotarkastuksen perusteella. Tarkastus koskee myös pohjavesialueilla olevia kaksoisvaippasäiliöitä. Muut tärkeillä pohjavesialueella sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt tulee tarkastuttaa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 344/1983, muutos 1199/1995 mukaan ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluessa säiliön käyttöönotosta. Tämän jälkeen tarkastus tulee suorittaa tarkastuksessa todetun säiliöluokan mukaisesti. Öljy-, polttoaine- ja muiden nestemäisten kemikaalien maanalaiset säiliöt, jotka on otettu käyttöön vähintään 15 vuotta ennen näiden määräysten voimaantuloa tai joiden käyttöaika ei ole tiedossa velvoitetaan tarkastettavaksi 2 vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta ympäristön pilaantumisriskin ehkäisemiseksi. Todistus tarkastuksesta on säilytettävä valvontaa varten ja esitettävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle pyydettäessä. 30 Käytöstä poistetun säiliön käsittely Käytöstä poistetut ja vanhat vielä käytössä olevat polttoöljysäiliöt ovat riski maaperälle ja pohjavesille. Käytöstä poistettujen säiliöiden määrää ei tiedetä. Viranomaisilla ei yleensä ole tietoja siitäkään, miten poistaminen on aikanaan tapahtunut. Säiliöitä ei ole välttämättä puhdistettu, joten on olemassa vaara, että maaperä pilaantuu säiliöiden aikaa myöten syöpyessä rikki tai vaurioituessa. Vanhoja käytöstä poistettuja öljy- ja kemikaalisäiliöitä putkistoineen pidetään jätteenä, johon sovelletaan jätelain säännöksiä. Säiliöiden jättäminen maahan ei täytä jätelain vaatimuksia jätteen käsittelystä. Jätteestä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään lisäksi ympäristönsuojelulaissa ja ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea toimia, joilla ehkäistään päästöjä ja niiden haitallisia vaikutuksia.

17 Poistamalla säiliöt maaperästä estetään huonokuntoisista vanhoista säiliöistä aiheutuva ympäristön pilaantuminen ja saadaan esille mahdolliset aikaisemmat vuodot, jotka edellyttävät maaperän puhdistamista. Vanhat öljysäiliöt voivat sijaita maaperässä sellaisessa paikassa, että niitä on teknisesti hyvin vaikea poistaa. Poistamisesta voi aiheutua esimerkiksi vahinkoa muulle omaisuudelle, jolloin poistamisvelvollisuus voi muodostua kohtuuttomaksi. Poikkeusta säiliön poistamisvelvollisuudesta voi hakea kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta määräyksessä mainitulla perusteella. Hakemus tulee perustella niin huolellisesti, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on mahdollisuus saada riittävä tapauskohtainen tieto poikkeuksen myöntämisen harkintaa varten. Säiliöistä, joita ei poikkeuksellisesti edellytetä nostettavaksi maasta, on kuitenkin poistettava ilmaja täyttöputket, jotta niihin ei vahingossa johdettaisi polttoaineita tai muita kemikaaleja. Vastuu säiliöstä siirtyy kiinteistön uudelle omistajalle, joten hänelle on annettava siitä tieto. Tieto poistamisen yhteydessä havaittavasta säiliövuodosta tulee ilmoittaa mahdollisimman pian pelastuslaitokselle, jotta vahingon mahdollinen laajeneminen voidaan estää, sekä maaperän pilaantumisasioista vastaavalle ELY-keskukselle. Kunnan öljyntorjuntaviranomaisella (Äänekoskella ympäristölautakunta) on vastuu jälkitorjunnasta. 5 LUKU ILMANSUOJELU Äänekoskella on mitattu yhdyskuntailman laatua eri menetelmin 30 vuotta. Nykyisin ilmalaatu on pääosin hyvä tai tyydyttävä, mutta lyhyinä jaksoina se on huono tai jopa erittäin huono. Huonon ilmanlaadun aiheuttavat yleensä joko hajurikkiyhdisteet tai pienhiukkaset. Ympäristölupaa edellyttävien laitosten päästöjä kuten selluntuotannon hajurikkiyhdisteitä ei voi ohjata ympäristönsuojelumääräyksillä. Hengitettävien hiukkasten lähde on suurelta osin hajapäästöt, joten päästöjen rajoittamiseksi voidaan antaa ja on aihetta antaa paikallisia määräyksiä. 31 Rakennusten ja rakenteiden kunnostus- ja puhtaanapidosta aiheutuvan pölyämisen torjunta Määräyksen tavoitteena on estää terveyshaittojen syntyminen huolehtimalla pölyn leviämisen torjunnasta mahdollisimman tehokkaasti. Rakennusten ulkopuolisessa hiekkapuhalluksessa syntyy runsaasti pölyä, mistä syystä, siinä edellytetään huputtamista. Myös silloin, kun asbestia sisältäviä julkisivuja pestään kovalla paineella tai kun maalipinta on hilseilevää, suojaus on tarpeen pölyn tai muun ilman kautta kulkeutuvan päästön ehkäisemiseksi. Ympäristöministeriö on antanut ohjeet toimenpiteistä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi poistettaessa elementtirakennusten polykloorattuja bifenyylejä (PCB) tai lyijyä sisältäviä saumoja. PCB:tä tai lyijyä sisältävien julkisivusaumojen korjaustyön aikana ja sen jälkeen on parhaalla mahdollisella tavalla ja tekniikalla varmistuttava siitä, ettei PCB- tai lyijypitoinen pöly leviä ympäristöön ja aiheuta vaaraa terveydelle.

18 Ympäristönsuojelumääräysten rakenne on lähtenyt ympäristönsuojelulainsäädännössä tutusta jaottelusta vesiensuojeluun ja ilmasuojeluun sekä meluntorjuntaan ja jätteistä ja kemikaaleista aiheutuviin vaikutuksiin, mistä syystä joitakin töitä tai asioita käsitellään kahdessa tai useammassa kohdassa. Tämän vuoksi rakennusten ja muiden rakenteiden kunnostustöistä koskeviin määräyksiin on lisätty viittaukset muihin samaa työtä koskeviin määräyksiin. 32 Kulkuväylien, pihojen ja yleisten alueiden kunnossapito- ja puhtaanapitotyöt Katupöly sisältää hiekkaa, nastarenkaiden ja hiekoitushiekan asfaltista hiomaa metallia ja kumia sekä energiantuotannon ja autojen pakokaasuista kaduille laskeutuneita myrkyllisiä yhdisteitä, kuten polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH). Katupöly on vaarallista varsinkin herkille väestöryhmille, kuten lapsille sekä sydän- ja keuhkosairaille. Polttoperäiset PAH-yhdisteet voivat ärsyttää ihoa ja hengitysteitä, osa aiheuttaa syöpää ja perimän muutoksia. Puhdistettavan alueen kostuttamista koskevalla määräyksellä pyritään estämään koneellisen katuhiekan poistamisen aiheuttamaa ilmanlaadun heikkenemistä. Tällaista heikkenemistä on todettu aiheutuvan keväisin kuivalla, tuulisella ilmalla ilman samaan aikaan tapahtuvaa koneellista puhdistamistakin, mutta kuivaharjaus lisää hetkellisesti pölyn määrää tuntuvasti. Lehtipuhaltimien käytön kieltäminen hiekoitushiekan poistamisessa on tarpeen työmenetelmän aiheuttaman runsaan pölyämisen takia. Myös muun vastaavan herkästi pölyävän (hienojakoisen ja kuivan) aineksen poistaminen voi aiheuttaa ympäristöhaittaa. 33 Tilapäinen murskaus ja louhinta taajaan rakennetulla alueella Koska alle 50 päivän ajan kestävä tilapäinen murskaus ja/tai louhintatyö ei edellytä ympäristöluvan hakemista, mutta voi aiheuttaa merkittävää pölyhaittaa, on sen ehkäisemiseksi tarpeen antaa määräyksiä. Pölyämistä voi aiheutua eri työvaiheissa, myös kerätyn porauspölyn huolimattomasta käsittelystä. Kiveä käsiteltäessä louhien ja murskaten syntyy mm. kvartsipölyä, jonka hienoin aines tunkeutuu hengityksen mukana keuhkoihin. 34 Savukaasupäästöjen haitallisten vaikutusten ehkäisy Äänekosken kaupungin jätehuoltomääräyksissä on jätteen poltto tulisijoissa pääsääntöisesti kielletty sen haitallisten vaikutusten takia. Suuria kaasu- ja hiukkaspäästöjä aiheuttavia polttoaineita ovat esimerkiksi kemikaalin likaama ja suojakäsitelty jätepuu ja muut pienkattiloissa poltettavaksi kelpaamattomat kotitalousjätteet. Muukin polttoaine kuin jäte voi kuitenkin aiheuttaa ympäristöhaittaa. Puun tai muun luonnonpolttoaineen pienpoltosta syntyvät savukaasupäästöt saattavat aiheuttaa ympäristön asukkaille terveyshaittaa asuinalueen ilmaan leviävien pienhiukkasten ja kaasumaisten yhdisteiden lisääntymisen seurauksena, mikäli polttoine ei ole kuivaa tai mikäli polttolaitteet eivät ole kunnossa ja polttaminen puhdasta. Kuiva puupilke ja hake sekä teollisesti valmistetut pientulisijojen pelletit ovat hyviä polttoaineita pienkattiloissa ja tulisijoissa. Hyvälaatuisella ja kuivalla polttoaineella sekä oikealla sytyttämis- ja puidenlisäystavalla voidaan merkittävästi vähentää päästöjen muodostumista tulisijoissa

19 6 LUKU MELUNTORJUNTA Melu on yksi yleisempiä ja tärkeimpiä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentäviä tekijöitä. Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin vahingollista ihmisen terveydelle tai haitallisena hänen muulle hyvinvoinnilleen. Melu heikentää monella tavalla ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Melu voi häiritä tai vaikeuttaa työskentelyä, lepoa ja nukkumista. 35 Erityisen häiritsevää melua aiheuttava tilapäinen toiminta Toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, kuten rakentamisesta tai yleisötilaisuudesta, jos melun tai tärinän on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää. Pykälän 1 momentin 1-5 kohdissa on lueteltu toimintoja, joista aiheutuvan melun on vakiintuneesti katsottu tai kokemusperäisesti todettu olevan erityisen häiritsevää ja siten edellyttävän aina kirjallisen ilmoituksen tekemistä lain säätämässä ajassa, jolloin meluun on tarvittaessa mahdollista ennakoivasti puuttua. Luettelo ilmoitusvelvollisista toiminnosta ei kuitenkaan ole tyhjentävä, Arvioitaessa melun häiritsevyyttä on otettava huomioon melun voimakkuuden (db) lisäksi mm. melun kesto, sen toistuvuus, mahdollinen kapeakaistaisuus ja iskumaisuus, vuorokauden aika, jolloin melua esiintyy, ympäristö, johon toiminta sijoittuu sekä melun haitalliseksi kokevan kohteen erityispiirteet tai erityinen tilanne. Vakiintuneen käytännön mukaan häiriintyville kohteille tiedottamisesta on annettu määräyksiä meluilmoituksen johdosta annetussa päätöksessä. Pykälän 2 momentin mukaan tiedottamisvelvollisuus koskee kaikkia 1 momentissa mainittujen toimenpiteiden teettäjiä ja tapahtumien järjestäjiä. Häiriintyville kohteille tulee tiedottaa ainakin työn tai tapahtuman laadusta, kestosta, kellonajoista sekä ilmoittaa työmaan vastaava yhteyshenkilö tai tapahtuman järjestäjä sekä heidän yhteystietonsa. Tiedottamisen on koettu vähentävän melusta koettua haittaa ja joissakin tapauksissa se mahdollistaa järjestelyt, joilla kohde voi omatoimisesti vähentää melun häiritsevyyttä tai väistää melua. Tilapäisen melun sietäminen on helpompaa, jos etukäteen on tiedotettu työn tai tapahtuman laadusta, kestosta sekä vastuuhenkilöistä. 36 Poikkeukset meluilmoitusvelvollisuudesta Ympäristönsuojelulain 60 :n 2. momentin mukaan meluilmoitusta ei tarvitse tehdä ympäristölupaa edellyttävästä toiminnasta, yksityishenkilön talouteen liittyvästä toiminnasta, puolustusvoimien toiminnasta eikä sellaisesta tilapäisestä toiminnasta, josta kunta on antanut ympäristönsuojelumääräykset 19 :n nojalla ja määrännyt, ettei ilmoitusvelvollisuutta ole. Julkisiin kokoontumis- tai liikuntakäyttöön tarkoitettujen ulkokenttien ja koulujen kenttien ympäristössä on totuttu tai sopeuduttu ajoittain kovaääniseen toimintaan tai hälinään päiväaikaan. Jo kaavoitus- suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa on pyritty ottamaan huomioon toiminnan

20 vaikutukset ympäristössä. Näin ollen ulkokentät ovat yleensä sopivia normaalikäytön ohella tilapäiseen tapahtumakäyttöön, kunhan äänekäs toiminta (äänenvahvistimin ja äänentoistolaitteiden käyttö) on lyhytaikaista ja kertaluonteista ja ajoittuu tavanomaisen normaalin lepoajan ulkopuolelle. Äänentoistolaitteiden käyttöön tällaisissa yhteyksissä soveltuvat paikat on esitetty määräyksissä luettelona. Luettelosta voidaan poistaa kohteista, jos toiminta osoittautuu odotettua häiritsevämmäksi, tai siihen voidaan lisätä uusia alueita, jos aloitteita alueiden haltijoiden taholta esitetään. Ilotulitusnäytökset klo 7-22 välillä takka uudenvuodeyönä klo 01 loppuvina on suljettu pois meluilmoitusmenettelyn piiristä, mutta näytöksistä tulee ilmoittaa poliisille. 37 Äänentoistolaitteiden pysyväisluonteinen käyttö ulkotiloissa Äänentoistolaitteiden pysyväisluonteisesta (jatkuvasta tai useasti samassa paikassa toistuvasta muuhun kuin yksityiseen talouteen liittyvästä) käytöstä yöaikaan sekä käytöstä päiväaikaan melulle herkkien häiriintyvien kohteiden läheisyydessä aiheutuu erityisen häiritsevää melua. Siksi on perusteltua rajoittaa ja osittain kieltää äänentoistolaitteiden jatkuva käyttö tiettyinä kellonaikoina ja herkästi häiriintyvien kohteiden läheisyydessä. Erityisen paljon pysyväisluonteista äänentoistomelua esiintyy kesäaikaan ravintoloiden ja kahviloiden ulkotarjoilualueilla. Markkinointi- tai vastaavassa tarkoituksissa esitettävä äänentoistolaitteiden käyttö voi ajoittua toisinkin, esimerkiksi joulusesonkiin. Äänentoistolaitteiden suuntaamisella ja säädöillä voidaan vaikuttaa merkittävästi naapurustolle aiheutuvaan melutasoon ja melun häiritsevyyteen. Toiminnan harjoittajan tulee olla selvillä aiheuttamastaan melutasosta ja huolehtia melun riittävästä rajoittamisesta ympäristönsuojelulain 5 :n tarkoittaman velvollisuuden mukaisesti. 38 Erityisen häiritsevä työtä aiheutuva melu yöaikaan Yöaikainen melu on erityisen häiritsevää ja tästä syystä erityisen häiritsevää melua aiheuttavien koneiden ja laitteiden käyttämistä sekä työvaiheiden tekemistä on perusteltua rajoittaa yöaikana. Määräyksellä ohjataan työt tehtäväksi pääsääntöisesti päiväaikaan, jolloin kunnossapidossa ja muissa töissä käytettävien koneiden ja laitteiden melua ei katsota erityisen häiritseväksi. Poikkeuksena ovat välttämättömät työt, joita ei voida lykätä. Jos yöaikainen poikkeuksellinen melu on ennakkoon tiedossa, on kohtuullista edellyttää sen ilmoittamisesta etukäteen, vaikka työ olisikin välttämätön. 39 Poikkeaminen ympäristönsuojelumääräyksistä Poikkeamisesta ei saa aiheutua näiden määräysten tavoitteiden syrjäytymistä. Kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi voi joskus olla tarpeen poiketa ympäristönsuojelumääräyksistä. Siksi ympäristönsuojeluviranomaiselle annetaan yksittäisissä tapauksissa mahdollisuus käyttää ympäristönsuojelumääräyksistä poikkeavaa harkintaa.