Kansainvälinen TOP-jakso Ranskassa Olin kansainvälisessä työssäoppimisjaksossa Ranskassa luokkalaiseni sähköalaa opiskelevan Eemeli Kemppaisen ja samassa koulussa datanomiksi opiskelevan Samuli Satopään kanssa. Vietimme Ranskassa aikaa yhteensä kolme viikkoa. Kaksi viikkoa olimme Eemelin kanssa töissä robotteja valmistavassa tehtaassa nimeltä Fanuc. Fanuc on Japanista lähtöisin olevan suuri monikansallinen yhtiö ja sen robotteja on ympäri maailmaa satoja tuhansia. Kolmannen viikon Ranskassa vietimme paikallisessa koulussa. Koulussa osallistuimme paikallisten sähköalaa opiskelevien tunneille. Matkamme alkoi sunnuntaiaamuna kello viideltä aamulla Turun lentoasemalla. Lensimme Turusta Helsinkiin ja sieltä Pariisiin Charles De Gaullen lentokentälle. Ranska hämmästytti suuruudellaan jo lentokoneen koskettaessa paikallista kiitorataa. Pelkästään kiitoradalta ajaminen terminaaliin kesti lentokoneelta noin viisitoista minuuttia ja matkalla ylitettiin kaksi kertaa moottoritie ja käännyttiin useasta risteyksestä.
Ensimmäinen päivä Pariisissa oli suhteellisen rankka. Päästessämme pois lentokentältä meitä vastassa olleet henkilöt ottivat laukkumme kyytiin ja lähdimme samalta seisomalta Pariisin keskustaan. Suomen liikenteeseen tottuneelle oli Pariisin liikennekulttuuri aikamoinen shokki. Paikallisessa liikenteessä saa olla joka sekunti hereillä, ellei halua osallistua kolariin. Liikenne on hyvin aggressiivista, kadut ovat kapeita, autoja on paljon ja jalankulkijoita vielä enemmän. Pariisin liikenteessä ovat kaikki katastrofin ainekset kasassa. Päästyämme Pariisiin ehjin nahoin vietimme ensimmäisen päivän paikallisten turistioppaiksi opiskelevien nuorten kanssa. Kävelimme heidän kanssaan ympäri kaupunkia ja kävimme läpi pikaisesti suurimmat nähtävyydet. Illalla pääsimme asuntolaamme Arpajoniin muutaman kymmenen kilometrin päähän Parisiin keskustasta. Saimme matkalaukut auki ja taas lähdimme liikenteeseen. Tällä kertaa syömään paikallisen yhteyshenkilömme Lynne Bentleyn kanssa. Ensimmäinen päivä Pariisissa oli pitkä ja uuvuttava. Pariisi Sacré-Couerilta nähtynä
Eiffel-torni Ensimmäisen viikon vietimme töissä Fanucilla robottien valmisteluosastolla. Varustelimme tilattuja robotteja asiakkaiden toiveiden mukaan. Esimerkiksi hitsauskäyttöön suunniteltuun robottiin voitiin asentaa lisäsuojauksia ja vaihtaa johtosarja. Robotteihin voitiin lisätä vaikkapa liitäntä kameralle tai muille ylimääräisille antureille. Mekaanisten asennusten jälkeen robotteihin asennettiin asiakkaan tilaama ohjelma, joka määrää robotin ominaisuudet. Softwaren asennuksen yhteydessä kaikista roboteista otettiin talteen tehtaan arkistoihin niin sanottu backup-tiedosto, jolla robotti pystytään tulevaisuudessa ajamaan tehtaalla asennettuihin asetuksiin. Softwaren asennuksen jälkeen robotit ajettiin niin sanottuun nollaohjelmaan, jossa robotin nivelet olivat kaikki 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Nollaohjelmassa nähtiin koodin oikeellisuus eli ohjelma toimi niin kuin pitikin. Preparationin jälkeen robotit pakattiin ja siirrettiin lähetettäviksi. Tutustuimme työn ohessa erilaisiin tehtaan valmistamiin robotteihin ja niiden toimintaperiaatteisiin. Pääasiassa rakensimme perinteisiä nivelrobotteja ja robo-drillejä eli robottikoneistuslaitteita.
Keskikokoinen Fanucin nivelrobotti Viikonloppuisin vierailimme Pariisin nähtävyyksissä paikallisten turismioppilaiden kanssa. Olimme joka päivä eri henkilöiden seurassa, joiden kanssa kiersimme kaupunkia. Kävimme muun muassa Eiffel-tornin huipulla, Pariisin katakombeissa, Versaillesin palatsissa, veneretkellä Seinellä ja näimme Notre Damen katedraalin. Kaiken kaikkiaan TOP-jakso Ranskassa oli mittaamattoman hieno ja arvokas kokemus. Kolmen viikon vierailu ja työskentely avarsi maan kulttuuria paljon enemmän kuin tavallinen turistimatka. Puhuimme paljon paikallisten kanssa Pariisin hyvistä ja huonoista puolista. Paikallisten kanssa jutellessa sai tietää paljon paikallisesta elämäntyylistä ja heidän ajatuksistaan asioita kohtaan. Käytännössä yksin eläminen Pariisissa oli myös kasvattava kokemus pienestä Suomesta tulevalle miehelle. Englantia puhuvia ihmisiä oli toisinaan vaikeaa löytää ja esimerkiksi junaradoilla tehdyt korjaustyöt, jotka peruuttivat junia, aiheuttivat välillä harmaita hiuksia. Kulkeminen ja eläminen ei ollut aina niin itsestään selvää ja usein pitikin astua pois mukavuusalueelta saadakseen päivittäiset toimet tehtyä.
Eiffel-tornin toinen kerros Versaillesin palatsi