Rautatieasemalta Unioninkadulle (OSA 1) Hei, hauska tavata. Seisomme nyt yhdellä Helsingin rautatieaseman laitureista. Mutta eiköhän lähdetä katsomaan, mitä kaikkea Helsingissä voi nähdä ja kokea. Kuuntele ohjeitani tarkkaan ja reagoi niihin pyytämälläni tavalla. Pääset kulkemaan kuvasta kuvaan napauttamalla sopivaa nuolta. Paina STARTnappulaa, kun olet valmis aloittamaan kiertokävelysi. Tervetuloa Helsinkiin. Kävellään laiturialueelta muiden mukana kohti edessä näkyvää asemahallia. Jatkamme siis suoraan. Napauta nuolta. Ei, ei mennä vasemmalle. Ei oikealle. Yritä uudelleen. Ei, emme halua mennä sinne. Hyvä, juuri näin. Ihmiset odottelevat ystäviään ja sukulaisiaan junasta asemalaiturin päässä. Odotetaanko sinua? Ei, joten mennään suoraan eteenpäin asemarakennukseen sisälle. Napauta nuolta eteenpäin. Ei vasemmalle. Yritä uudelleen. Ei, ei mennä oikealle. Ei, sinne emme ole menossa. Kyllä, tämä on aivan oikea suunta. Rautatieasema on vilkas paikka. Muista katsoa myös eteesi samalla, kun kuljet ihmisvirran mukana! Ja huomaa opasteet! Missä ne muuten ovat? Napauta niitä. VÄÄRIN: Ei, katso tarkkaan. Edessämme, oviaukon yläpuolella, on sininen opastaulu. OIKEIN: Oikein, oviaukon yläpuolella on sininen opastetaulu. Emme kuitenkaan seuraa opasteita kohti pääuloskäyntiä, vaan käännymme tästä vasemmalle. Napauta nuolta. Ei suoraan. Ei, emme ole menossa takaisin laiturille. Tämä on väärä suunta. Yritä uudelleen. Hyvä, tämä on oikea suunta. Asemahallin läpi meidän on helppo kävellä suoraan kaupungin ydinkeskustaan. Kuljetaan eteenpäin noiden isojen ja raskaidenkin ovien läpi, niin pääsemme asemarakennuksen itäportaille.
Napauta nuolta, joka vie meidät suoraan kohti tuolla kauempana häämöttäviä ulko-ovia. Hups, ei oikealle. Ei käännytä tästä vasemmalle. Ei, emme ole menossa taaksepäin. Loistavaa, tänne olemme menossa. Edessämme avautuu Rautatientori. Rautatientorilta lähtee busseja eri puolille Helsinkiä sekä Helsingin ympäristökuntiin. Me emme kuitenkaan nouse bussiin, koska haluamme tutustua Helsinkiin jalkaisin. Edessämme näkyy aika monta linja-autoa. Näytä minulle linja-auto, jonka kyljessä on keltainen mainos. VÄÄRIN: Ei, katso tarkkaavaisesti. Takavasemmalla on linja-auto, jonka kyljessä on keltainen mainos. OIKEIN: Kyllä, aivan oikein. Tätä bussia tarkoitin. Sadepäivinä voi odottaa linja-autoa katoksen alla. Mutta missä katos sijaitsee? Näetkö sen? VÄÄRIN: Ei, en tarkoittanut sitä. Katso, etuoikealla on lasinen katos, jonka alla voi seistä ja odottaa bussia. OIKEIN: Hyvä, juuri sitä tarkoitin. Nyt matkamme jatkuu kohti ydinkeskustaa. Käännytään oikealle. Ei, emme halua mennä tästä suoraan. Ei, ei käännytä takaisin. Hei, tämä on väärä suunta. Tuossa on muuten Kansallisteatteri. Mutta - yritä uudelleen. Hyvä, oikein meni. Taustalla näkyvä iso rakennus on Ateneum, jossa on suuria kokoelmia suomalaista taidetta. Ateneum kuuluu Valtion taidemuseon alaisuuteen yhdessä nykytaiteen museon Kiasman, Sinebrychoffin taidemuseon ja Kuvataiteen keskusarkiston kanssa. Napauta Ateneumin sisäänkäyntiä. Se on tällä hetkellä rakennustelineiden peittämä. Näetkö nuo kaksi valkoista pressua. Sisäänkäynti on niiden välissä. Napauta sitä. VÄÄRIN: Ei, katso tarkemmin aukion taakse. Siellä on talo, joka on osittain valkoisten pressujen peittämä. Napauta aluetta pressujen välissä.
Siellä sijaitsee Ateneumin sisäänkäynti. OIKEIN: Loistavaa. Napautit oikeaa kohtaa. Myöhemmin voit käydä siellä tutustumassa mm. Akseli Gallen-Kallelan teoksiin. Hän kuvitti Kalevalan. Laskeudutaan nyt portaat ja ylitetään tori. Napauta suoraan osoittavaa nuolta. Hups, ei käännytä oikealle. Ei, emme mene vasemmalle. Ei, ei lähdetä takaisinpäin. Ennen poistumistamme keskustan kauppakaduille meidän kannattaa kuitenkin vilkaista vasemmalle. Napauta nuolta. Emme ole menossa oikealle. Yritä vielä kerran. Ei, katso vasemmalle äläkä suoraan. Älä katso taaksesi, vaan vasemmalle. Juuri näin, hyvä. Tuolla torin toisella puolella on vuonna 1902 valmistunut Kansallisteatteri, graniitista rakennettu linnamainen rakennus. Sen edessä seisoo kansalliskirjailija Aleksis Kiven patsas. Ennen kuin jatkamme matkaa, voisit vilkaista vielä kerran vasemmalle, mitäköhän siellä mahtaa näkyä? Ei, älä katso oikealle. Hups, väärä suunta. Hei, ei taakse. Aivan oikein. Tästä katsottuna myös rautatieasema näyttäytyy koko komeudessaan. Sen on suunnitellut Eliel Saarinen. Se on yksi Helsingin kauneimpia rakennuksia. Napauta aseman tornin kelloa, joka näkyy yli kaupungin keskustan. Kello on ihan tornin huipulla. VÄÄRIN: Ei. Sitä en tarkoittanut. Katso ylöspäin. Tornin vaaleanvihreällä huipulla erottuu kaksi valkoista viisaria. Napauta niitä. OIKEIN: Oikein. Se on rautatieaseman kello. Käännytään vielä kerran vasemmalle. Ei, ei käännytä oikealle. Hups, eipäs mennäkään nyt suoraan. Hei, taaksepäin ei ole tarkoitus mennä.
Loistavaa. Rautatieaseman vasemmalla puolella on "Makkaratalo". Rakennus on saanut nimensä toisen kerroksen makkaraa muistuttavasta kaiteesta,. Makkaratalo on voittanut monta yleisöäänestystä Helsingin rumimpana rakennuksena. Löydätkö makkarakaiteen? Napauta sitä. VÄÄRIN: Et osunut nyt ihan oikeaan kohtaan. Kaide on tummanharmaa ja putken tai siis makkaran muotoinen. Näetkö tuon liikennemerkin, jossa pyydetään autoja ajamaan korkeintaan kolmeakymmentä. Sen takana on tuo kuuluisa pyöreä makkarakaide. Napauta sitä. OIKEIN: Oikein. Onpas sinulla tarkat silmät. Mitä mieltä sinä olet? Onko rakennus kaunis vai kauhea? KAUNIS: Jaha, sinä taidatkin sitten pitää 1960-luvun omaleimaisesta arkkitehtuurista. KAUHEA: Niin, ei tuo talo minunkaan suosikkeihin lukeudu. Jatketaan nyt matkaa. Käännytään vasemmalle. Ei, emme halua mennä oikealle. Hei, ei mennä suoraan eteenpäin. Oho, tämä on väärä suunta. Juuri näin, hyvä. Mennään nyt kadun yli Mikonkadulle, mutta varotaan, ettei vaan kävellä päin punaista! Ei, emme ole menossa tänne. Ei, ei lähdetä kulkemaan takaisinpäin. Tämä on väärä suunta, ikävä kyllä. Yritä uudelleen. Mennään suoraan tien yli ja sitten Mikonkadulle. Oikein. Ylitimme tien varovaisesti. Mikonkadulla, kuten kaikkialla Helsingin keskustassa, on monen tyylisiä ruokapaikkoja. Vielä ei kuitenkaan ole aika mennä syömään, sillä kaupunkikierros on vasta alussa. Joudumme siis ohittamaan pizzerian siitäkin huolimatta, että sen avonaisesta ovesta tulvii maukkaita tuoksuja. Hei, nyt tulikin nälkä. Jatketaanpas nopeasti eteenpäin. Ei, ei palata takaisin.
Mikonkadun vasemmalta puolelta alkaa neljä korttelia pitkä Yliopistonkatu, joka johtaa keskustan yliopistoalueelle. Mutta tämä on väärä suunta. Yritä uudelleen, napauta eteenpäin. Oikealle lähtevä pieni katu on nimeltään Ateneuminkuja. Se on Ateneumin taidemuseon takana kulkeva kävelykatu. Jos olet Helsingissä ostosmatkalla, kannattaa vilkaista myös tämän kadun varrella oleviin vaateliikkeisiin. Silti, tämä on nyt väärä suunta. Haluamme jatkaa suoraan. Hyvä, tänne olemme menossa. Nyt olemme tulleet Mikonkadun ja Aleksanterinkadun risteykseen. Käännytään vasemmalle. Ei, tämä suunta ei ole oikea. Ei, ei käännytä tänne. Näet Aleksanterinkadun päässä osan Pohjoismaiden suurimmasta tavaratalosta Stockmannista eli Stockasta. Tavaratalon pääsisäänkäynti sijaitsee juuri Aleksanterinkadun puolella. Sisäänkäynnin yläpuolella on suuri kello. Sen alla on aina paljon ihmisiä menossa ja tulossa mutta myös vain seisomassa, odottamassa tai juttelemassa. "Tavataan Stockan kellon alla" on hyvin tuttu lause helsinkiläisille. Stockmannilla saa helposti kulumaan vaikka kokonaisen päivän, mutta me jatkamme matkaamme pitkin Aleksanterinkatua, vastakkaiseen suuntaan. Käännytään vasemmalle. Juuri näin, hienoa. Voimme tietenkin ajaa muutaman pysäkinvälin ratikalla, jos käveleminen alkaa väsyttää. Ai mikä ihmeen ratikka?! Löydätkö sen kuvasta? Napauta sitä. VÄÄRIN: Ei, en tarkoittanut sitä. Katso, tuon keltapaitaisen naisen pään yläpuolella näkyy keltavihreä ratikka, joka ajaa Aleksanterinkatua pitkin. Näetkö? Napauta sitä. OIKEIN: Hyvä, ratikka tarkoittaa tietysti raitiovaunua. Jatkamme kai sittenkin kävellen, vai mitä? Vastahan lähdimme rautatieasemalta. Olemme menossa suoraan eteenpäin. Ei, ei käännytä oikealle. Hups, ei vasemmalle, kiitos. Ei, ei menemme Stockalle vasta kierroksen
loputtua. Väärä suunta siis. Kyllä vain, suuntamme on nyt oikea. Tämä on Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun risteys. Jatketaan suoraan. Ei, ei käännytä takaisinpäin. Jos kääntyisimme etelään, Kluuvikadulle, päätyisimme Esplanadille. Ei kuitenkaan vielä käännytä Aleksanterinkadulta pois. Kuljemme vielä vähän matkaa suoraan eteenpäin. Jos kulkisimme Kluuvikatua pohjoiseen, tulisimme Yliopistonkadulle. Pääsisimme sinne myös Kluuvin kauppakeskuksen kautta. Ei kuitenkaan vielä käännytä Aleksanterinkadulta pois. Mennään suoraan vielä yhden korttelin verran. Nyt olemme saapuneet Fabianinkadun risteykseen. Käännytään vasemmalle Fabianinkadulle, pois Aleksanterinkadulta. Ei, ei jatketa tästä enää suoraan. Hups, älä nyt takaisinpäin lähde. Kun katsot Fabianinkadun risteyksessä oikealle, voit nähdä aavistuksen Esplanadin puiston vihreydestä. Ehdimme vielä sinnekin, mutta nyt meidän täytyy kääntyä Fabianinkatua toiseen suuntaan. Oikealla näet yliopiston päärakennuksen arkisemman puolen. Rakennus valmistui vuonna 1832 ja sen suunnitteli Engel. Senaatintorin puolella rakennuksen julkisivun uusklassinen kauneus pääsee oikeuksiinsa. Jatketaan eteenpäin. Hei, ei oikealle. Hups, ei käännytä vasemmalle. Älähän nyt takaisinpäin lähde. Kyllä, tämä on oikea suunta. Fabianinkadun seuraava poikkikatu on Yliopistonkatu. Vasemmalla näkyvä, remontissa oleva rakennus, on nimeltään Porthania. Siellä on Helsingin yliopiston luentosaleja ja yksi sen monista ruokaloista. Mahtaakohan remontti olla jo valmis? Sanotaan, että 1970-luvulla Porthanian pyöröovet toimivat yliopiston pääsykokeena: jos selvisi sisälle ovista, oli opiskelupaikka taattu. Jätämme kuitenkin Porthanian taaksemme ja käännymme oikealle. Ei, ei. Nyt ei ollut tarkoitus mennä suoraan. Hei, ei lähdetä tähän suuntaan.
Kiitos. Suoraan edessämme näkyvä valkoinen rakennus on tuomiokirkon sivurakennus. Jatketaan suoraan, pitkin yliopiston päärakennuksen sivustaa, niin pääsemme ihailemaan tuomiokirkkoa paremmin. Sinne emme ole nyt menossa. Takaisinpäin ei ole vielä tarkoitus lähteä. Tämä on väärä suunta. Tätä kautta palaisimme takaisin rautatieasemalle. Valitse suunta uudelleen. Hyvä. Kesäisin Unioninkatu täyttyy matkailijoiden busseista, ja lukukausien aikana luennoille kiiruhtavista opiskelijoista. Ylitetään suojatie ja jatketaan kaunista, luonnonkivistä tehtyä jalkakäytävää suoraan eteenpäin. Tämä suunta ei ole oikea. Takaisinpäin ei ole oikea suunta. Senaatintori näkyy oikealle katsottaessa. Sekin on uusklassinen kokonaisuus. Käännymme kuitenkin Unioninkadulle vastakkaiseen suuntaan. Senaatintorin silmiä hiveleviin maisemiin palaamme myöhemmin. Jatkamme siis matkaamme suoraan. Hienoa, aivan oikein. Ohitamme yliopiston pääkirjaston, jonka on myöskin suunnitellut Engel. Kirjasto on vähintään yhtä kaunis sisältä kuin ulkoa, vaikka suunnittelun lähtökohtana oli niinkin tekninen asia kuin paloturvallisuus. Kirjaston uudemman lisäosan on suunnitellut Gustaf Nyström. Kirjaston kokoelmissa on paljon vanhoja ja arvokkaita teoksia, joista osaa säilytetään maan alla tai jopa Helsingin ulkopuolella. Mutta jatketaan nyt eteenpäin, eli suoraan. Ei, ei käännytä oikealle. Emme halua mennä tässä vasemmalle. Älähän nyt takaisinpäin lähde kulkemaan. Hyvä! Kun jatkamme Unionikatua eteenpäin, sama viehättävä tyyli jatkuu. Näetkö tuolla vasemmalla nuo entisen sairaalakompleksin rakennukset? Nykyään sen vanhoissa hoitotiloissa istuu humanistisen tiedekunnan opiskelijoita. Napauta pylväiden reunustamaa ovea, josta pääsee suojaisalle sisäpihalle. VÄÄRIN: Ei, katso tarkemmin. Vasemmalla puolellasi, komean vihreän lehtipuun alla, on oviaukko, jonka ympärillä on valkoisia pylväitä. Napauta oviaukkoa.
OIKEIN: Oikein. Juuri tätä oviaukkoa tarkoitin. Hienoa! Katso, kuinka levollinen ja idyllinen pieni puutarha tämän oviaukon takaa löytyykään. Mahtavatkohan opiskelijat istua täällä luentojensa välissä nauttimassa auringosta? Istutaanpas mekin tänne alas ja nautitaan auringosta ja pihan rauhallisesta tunnelmasta. Suurtorille ja tuomiokirkolle ehdimme myöhemminkin vielä.