Tietoiskuja nautaterveydenhuollosta lypsykarjatiloille Leppävirta 2.5. ja Varkaus 6.5.2013 Eläinterveyden tekijät hanke Leppävirran kunnaneläinlääkäri Vesa Rainio
Luennoitsija Vesa Rainio, ELT, lisääntymistieteen erikoiseläinlääkäri, European Veterinary Specialist in Bovine Health Management (eli suorittanut eurooppalaisen eläinlääkärierikoistumisen nautojen terveydenhuoltoon) Yli 30 v eläinlääkärinä hyvin lypsykarjapainotteisissa tehtävissä. Käynyt parillatuhannella nautatilalla viidessä maanosassa vajaassa 20 maassa. Kymmenkunta vuotta kenttäeläinlääkintää, toistakymmentä vuotta alkionsiirron ja lisääntymisen tutkimusta, kymmenkunta vuotta terveydenhuollon kehittämistä. Leppävirran kunnaneläinlääkäri, päätehtävänä nautojen terveydenhuolto Keski Savon alueella.
Tämä tilaisuus on terveydenhuoltoa Lypsykarjan terveydenhuollon perusolemus on eläinlääkärin antama neuvonta. Tämä tilaisuus pyrkii terveydenhuollon tehostamiseen. Samoja asioita, joita puhutaan terveydenhuoltokäynneillä, puhutaan tässä tilaisuudessa saman tien usealle tilalle. Tarkoitus on kerrata jo puhuttua, valmistella tulevien terveydenhuoltokäyntien annin vastaanottamiseen ja paikata aukkoja terveydenhuoltokäynnin annissa.
Aikataulu on ankara Tilaisuus etenee aikataulussa, koska kaikista aiheista on luvattu puhua. Jos aikaa on, voidaan keskustella, mutta seuraavaan aiheeseen mennään aikataulussa. Myös tauolla ja klo 14 jälkeen saa kysyä. Useimmat aiheet ovat sellaisia, että niistä voisi puhua koko päivän. Aiheita on 14. Nämä ovat tietoiskuja. Jotain tärkeää kustakin aiheesta.
Kiitän Eläinterveydentekijät hanketta taustatahoineen tilaisuuden rahoittamisesta ja järjestelyistä. Paikalle saapunutta yleisöä, jota ilman hanke ei olisi tilaisuutta järjestänyt. Tilaisuudesta viestineitä yksilöitä, jotka mahdollistivat järjestelyt näin nopealla aikataululla.
Eläinterveydenhuolto Eläinten terveydenhuollon perusolemus on eläinlääkärin (ja ylipäänsä eläinlääketieteellisen tietämyksen) käyttö neuvontaan ja ennaltaehkäisyyn. Nautaterveydenhuollolle Suomessa on ETT:n (Eläintautien torjuntayhdistys) keskusohjaama Naseva tietojärjestelmä.
Vapaaehtoista Terveydenhuolto on vapaaehtoista. Samoin Nasevan käyttö siihen. Viljelijä voi tehdä sopimuksia, joihin liittyy terveydenhuolto (hyvinvointituki) tai jopa Naseva (osa teurastamojen tuotantosopimuksista)
Nasevakäynti ei ole hyvinvointituen tarkastuskäynti Hyvinvointituen tarkastukset tekee tukiviranomainen. Tarkastuksia tehdään tilakäynnein, kuten muitakin tukivalvontakäyntejä. Lisäksi viranomaiset valvovat toimistossa, että viljelijä toimittaa terveydenhuoltosopimuksen ja terveydenhuoltokäynnin raportin määräaikana. Hyvinvointituki määrää joitain asioita, jotka eläinlääkärin tulee terveydenhuoltokäynnillä katsoa (esim. vedensaanti). Mutta terveydenhuoltokäynnin perusolemus on tilalla olevien eläinten hyvinvoinnin, terveyden ja tuottavuuden parantaminen.
Utaretulehdus Utaretulehdus on utareen bakteerisairaus (tai hiivatartunta) Tartunta saadaan lähes aina vedinkanavan kautta (joskus rikkoutuneen ihon läpi; mycoplasma bovis myös hengitysteitse) Yleisimpiä aiheuttajia: streptokokit dysgalactiae, uberis, agalactiae; stafylokokit aureus ja monta eri koagulaasinegatiivissta lajia; Escherichia coli; klebsiellat; Corynobacterium bovis; Archanobacterium pyogenes
Utaretulehdus, tartunnallinen Utaretulehdus jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin. Tartunnalliset lehmä saa toisen lehmän utaretulehduksesta yleensä lypsykoneen tai lypsäjän käsien tai muiden lypsyvälineiden välityksellä. Ympäristöperäinen utaretulehdus tulee kuivikkeiden, ulosteiden ja lehmän ihon bakteerien tulehduttaessa utareen. Raja on liukuva. Lähes kaikkien bakteerien aiheuttamat tulehdukset voivat tarttua molemmilla tavoilla, mutta useimmille toinen tarttumistapa on toista tärkeämpi. (Streptococcus dysgalactiae tulehdus käyttää molempia tapoja sangen yleisesti)
Tartunnallinen utaretulehdus Yleisin tartunnallinen utaretulehdus Suomessa on Staf. aureus utaretulehdus. Harvinaisempi (n. 4%), mutta vielä tarttuvampi, on Streptococcus agalactiae utaretulehdus. Streptococcus dysgalactiae ja klebsiella luetaan yleensä ympäristöperäisiin utaretulehdusbakteereihin, mutta asetuttuaan karjan jonkin lehmän utareeseen nämä lajit usein leviävät lehmästä toiseen. Suomessa tavattu Mycoplasma bovis kanta aiheuttaa utaretulehdusta, mutta näyttäisi leviävän enemmän hengitysteiden kuin lypsyn välityksellä.
S. aureus utaretulehdus S. aureus on hyvin sopeutunut utareeseen. Pysyy usein lehmällä loppuiän. Valtaosa nuorista lehmistä paranee, jos onnistutaan hoitamaan ajoissa (ja bakteeri on penisilliiniherkkä). Leviää erityisesti lypsyvälineiden kautta Maito on tartuntavaarallista pyri siihen, ettei S. aureus maitoa tarvitse käsitellä: hoida tai umpeuta vedin; tai teurasta lehmä. Jos vedintä on pakko lypsää, pese kädet ja välineet lypsyn jälkeen ja aina käsiteltyäsi S. aureus maitoa. Tutki nopeasti soluttavien lehmien bakteerit, että tunnistat S. aureus lehmät heti.
Steptococcus agalactiae Vain muutamalla (4%?) prosentilla tiloista. Tarttuu herkästi lypsykoneen, välineiden ja lypsäjän käsien kautta. Saadaan lähes aina karjaan ostamalla sairas eläin. (Jotkut kannat tätä bakteeria ovat ihmiskantoja ja voivat aiheuttaa satunnaisia tapauksia.) Varhaisvaiheessa paranee hyvin penisilliinillä.
Viiden kohdan utaretulehdustorjuntaohjelma Ohjelma on kehitetty jo 1070 luvulla erityisesti tartunnallisten utaretulehdusten vastustukseen, mutta auttaa osin ympäristöperäistenkin bakteerien vastustuksessa. (Tartunnallisia bakteereita siis olivat: Staphylococcus aureus, Sreptococcus agalactiae, Corynobacterium bovis ja joidenkin mielestä vielä Sreptococcusdysgalactiae)
5 kohtaa 1. Puhdas utare ja lypsy (+vedinkasto) 2. Ripeä uusien utaretulehdustapausten hoito 3. Umpeenpanohoito (kaikille lehmille) 4. Kroonisten utaretulehdusten teurastus 5. Hyvä lypsy ja toimiva lypsykone
Kohta 1: puhdas utare ja lypsy Hoida lehmät niin, etteivät ne likaa utareitaan Pyyhi joka lehmä omalla lypsyliinallaan LYPSYJÄRJESTYS: LYPSÄ ALUKSI TERVEET, SITTEN PARANTUNEIKSI OLETETUT, SITTEN SAIRAAT. VIIMEISENÄ S.AUREUS LEHMÄT Käytä lypsykäsineitä ja pidä ne puhtaana (pese niitä lehmien välissä) Käytä vedinkastoa
Kohta 2: hoida sairaat ripeästi Tämä koskee erityisesti S. aureus lehmiä. Jottei tulehdus leviä muihin lehmiin, hoida uudet tapaukset ripeästi. Jo 3 kk muhinut tulehdus paranee paljon huonommin.
2 hoida sairaat ripeästi Jotta osaisit hoitaa ripeästi, on utareterveyttä seurattava (erityisesti terveillä lehmillä): Alkusuihkeiden tarkistus Solumittaus joka koelypsystä tai koko karjan lettupannutus kuukausittain Näyte bakteeritutkimukseen, kun uusi tapaus havaitaan (vaikkei aiottaisi heti hoitaa) Tankkisolujen seuranta (hälytykset)
2 hoida sairaat ripeästi Jos utare on ihan terve, niin lypsykaudella solut ovat alle 100000. Ternimaitokaudella ja alle 10 kg tuotoksissa umpeenmennessä on luonnostaan korkeampia solumääriä.
Kohta 3: Umpeenpanohoito Ummessaoloaikana voidaan käyttää pitkää antibioottikuuria, kun maitotappioita ei tule. Lisäksi utareen olosuhteet muuttuvat ummessaoloaikana hyvin erilaisiksi ja siksi moni tulehdus paranee jopa hoidotta. Umpeenpanohoidon paranemistulokset ovat paremmat kuin lypsykutisen hoidon. Toisaalta ummessaoloaikana lehmä saa herkästi uusia utaretulehduksia. Siksi umpeenpanohoidolla on myös ennaltaehkäisevä tehtävä tässä antibiootiton Orbeseal parantaa hoitotulosta merkittävästi ja toimii hyvin myös ilman antibioottilisää.
3 umpeenpanohoito Alkuperäisen ohjeen mukaan umpenpanohoito antibiootein tehdään kaikille lehmille. Näin on syytä nykyisinkin menetellä, ainakin, jos karjassa on paljon S. aureusta tai muu utaretulehdusongelma. Nykyohjeen mukaan kaikki sairaat ja epäilyttävät antibioottihoidetaan. Jos lehmällä on lypsykaudella olut yli 200000 solua kerran tai yli 100000 solua kolmasti, hoito on paikallaan. Orbeseal sopii käytettäväksi ennaltaehkäisyyn selaisenaan. Annosteltava puhtaasti (http://www.youtube.com/watch?v=hekfl8brgss ). Estä meno vetimestä ylös maitorauhasen puolelle.
Kohta 4: kroonikoiden teurastus Tarttuva utaretulehdus (S.aureus, Str.agalactiae, Mycoplasma bovis) on karjasairaus. Sairaat neljännekset tuottavat maitoa, jossa on bakteereita. Maito saastuttaa lypsäjän kädet ja lypsykoneen ja näistä edelleen toiset lehmät Siksi tulehdusneljännes, joka ei parane hoidolla, on poistettava tuotannosta. Umpeuttamalla tai teurastamalla. (Kolmivetimisenä lehmä tuottaa 28,5 kg, jos se nelivetimisenä tuottaa 30 kg)
Kohta 5: Hyvä lypsy ja lypsykone Esikäsittele ja ota alkusuihkeet Kiinnitä kone 1 1½ min esikäsittelyn alusta Älä päästä ilmaa koneeseen Älä tyhjälypsä. Irrota kone ajoissa (taso n. 600ml/min, robotilla vedinkohtainen 400ml/min) Älä lypsä liikaa lehmiä kerralla (ei maitoputken täydeltä, maidon pitää tulla maitohuoneeseen virtaamalla eikä pyrskähdyksinä) Pysy rutiinissa: lypsä aina (sama lehmä) samalla tavalla Pidä kone kunnossa (huolto vuosittain) ja maitoputken kallistukset riittävinä molemmista päistä.
Ympäristöperäinen utaretulehdus Määritelmä: Tartunta saadaan muualta kuin toisesta lehmästä. Nykyään yleisin utaretulehdustyyppi Suomessa ja länsimaissa Tyypillisiä aiheuttajia (järjestyksessä): E. coli, Streptococcus uberis, KNS, Klebsiella, hiiva, A. pyogenes, (Str. dysgalactiae). Nämäkin bakteerit voivat tarttua toisesta lehmästä, mutta yleensä tulevat parresta, lannasta ja lehmän iholta. Voivat silti tarttua lypsyn yhteydessä (huono utareen puhtaus) ja erityisesti lypsyn jälkeen (varsinkin, jos lehmä käy pian makuulle).
Ympäristöperäinen utaretulehdus Ympäristöperäinen utaretulehdus voi olla peräisin ummessaolokaudelta ja puhjeta parin kuukauden sisällä poikimisesta. (Umpeenpanohoito suojaa, Orbeseal vielä enemmän kuin antibiootti) Lehmän vastustuskyvyllä on suuri merkitys siihen, kuinka vakavaksi ja pitkäaikaiseksi tauti kehittyy. Osa tapauksista lieviä, jopa huomaamattomia, osa tappavan vakavia (erityisesti E. coli ja klebsiella pian poikimisen jälkeen)
Ympäristöperäiselle utaretulehdukselle altistaa Likainen utare, likaiset jalat Huono sisäilma ja kosteat pinnat (kuuma ja kostea suosii taudinaiheuttajabakteereja ja huonontaa lehmän vastustuskykyä) Vedinten vauriot * (tyhjälypsy, polkemat) Painevaihtelut lypsimessä * Makuullepano heti lypsyn jälkeen Heikko vastustuskyky
Vastustuskyky riippuu monesta asiasta. Ja niin utareterveyskin Ravitsemus Ilmanvaihto (kuumuus, kosteus, haitalliset kaasut) Stressi (kipu esim. sorkissa, kavereiden kiusaaminen ja sosiaalinen asema, ahtaus, levon puute, jonotus) Muut sairaudet (virukset ja muut tulehdukset, kalsiumvajaustilat) Rakenne (sulkijalihaksen toiminta, maavara, kömpelyys) Synnynnäinen immuunipuolustuksen vaihtelu
Lääkekirjanpito Lääkekirjanpito on pakollinen. Kaikki lehmille ja nuorkarjalle tehdyt lääkitykset pitää kirjata. Lääke on aine, jota saa vain apteekista (ja eläinlääkäriltä). Ketovet on lääke, kalsiumpasta ei ole (se on rehu ja kuuluu rehukirjanpitoon) Kirjanpito on tilan vastuulla. Se saa olla paperilla tai elektroninen (Nasevassa). Nasevassa (ja paperillakin) tilan pitäisi korjata virheet, joita esim. eläinlääkäri on tehnyt. Säilytettävä 6 vuotta (jos lehmäkortilla, älä heitä korttia pois, kun lehmä lähtee teuraaksi ja ota kopio kotiin, jos lehmä myydään ja kortti lähtee mukaan).
Kirjanpidosta on käytävä ilmi seuraavat tiedot 1. eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot 2. lääkityksen antopäivämäärä 3. lääkkeen nimi 4. lääkkeen määrä 5. lääkkeelle määrätty varoaika; sekä 6. lääkkeen myyjän nimi (tai eläinlääkärinumero)
Yleisiä lääkekirjanpitovirheitä Vasikoiden kirjanpito puuttuu (esim. nupoutuslääkkeet) Ketovet jää kirjaamatta Umpeenpanohoidot eivät kirjaudu (joskus näissä myös väärä päivämäärä, jolloin lääke on saatu eikä annettu)
Lääkityskirjanpito Nasevassa Nasevassa tieto säilyy ainakin 6 v Ainoa kaikkien käytössä oleva ohjelma lääkityskirjanpitoon Lääkelista, joka auttaa arvaamaan, mitä eläinlääkäri on lappuihin kirjoittanut Lääkitykset valmiina teurastusta varten (ketjuinformaatio) Hoidot siirtyvät myös Laskentakeskukseen ja sieltä tuotosseurannan raportteihin Eläinlääkärin tekemät lääkitykset voivat siirtyä Nasevaan, jos eläinlääkärillä on sopiva eläinlääkintäohjelma ja (tästä kohta paljon lisätietoa ) Nasevan kautta tallennettu hoito kannattaa merkitä siemennyskortille rekisteröidyksi. Säästetään siementäjän työtä ja vältytään pienten erojen aiheuttamilta kaksoiskirjauksilta
Lääkitykset eläinlääkäriltä suoraan Nasevaan, vaatii, että Tila valtuuttaa Nasevassa eläinlääkärin tilan tietoihin Eläinlääkärillä on ohjelma, joka osaa siirtää tiedot Nasevaan (ainakin molemmilla Rainioilla ja Maiju Hännisellä on) Tila on merkitty eläinlääkärin tietokoneelle Nasevatilaksi (muistuta eläinlääkäriä tästä) Eläinlääkärin ohjelmassa on hänen voimassa oleva Naseva salasanansa tallennettuna (siis korjattu tietomurron jälkeen salasanaa vaihdettaessa) Eläin on hoitopäivänä tilalle rekisteröitynä
Mitä laki ja hyvinvointituki vaativat vasikoista. LAKIVAATIMUKSET Lantakouru on katettava ennen poikimista Ternimaito on annettava 6 h kuluessa syntymästä Vasikalla pitää olla vettä saatavilla. Juottovasikalla vettä pitää olla, jos se on sairas, sää on helteinen tai jos tilalla on hyvinvointituki (hyvinvointitukitilalla on kaikkien eläinten saatavilla oltava vettä jatkuvasti)
Vasikan yksilökarsina. LAKI Vasikkaa (=alle 6 kk ikäistä) ei saa pitää kytkettynä. Alle 2 viikkoisella vasikalla pitää olla kuivikealusta makuupaikalla. Yksilökarsinassa vasikkaa saa pitää vain 2 kk ikäiseksi. Viimeistään sitten se on pantava ryhmäkarsinaan. Yksilökarsinan tulee olla 1,1 kertaa vasikan pituinen (nenästä hännäntyveen) ja vasikan korkeuden levyinen. Metri yleensä riittää leveydeksi, mutta monella vasikalla pituutta tarvitaan 130 140 cm.
Vasikoiden ryhmäkarsina, LAKI 2 4 kk iässä vasikkaa on pidettävä ryhmäkarsinassa. Ryhmäkarsina on siis oltava tiloilla, joilla on tämänikäisiä vasikoita. Jos on vain yksi ikäryhmän vasikka, sen on oltava ryhmäkarsinassa. (Käsittääkseni siis karsinassa, johon sopii 2 vasikkaa eli tilaa on vähintään 3 neliötä). Karsinassa on vasikkaa kohden oltava vähintään 1,5 neliötä tilaa (yli 150 kiloisella 1,7 ja yli 220 kiloisella 1,8) Jos rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, on kaikkien eläinten mahduttava yhtä aikaa ruokintapöytään
Yleisimmät terveydenhuoltokäynnillä havaittavat vasikanpitovirheet Yksilökarsinassa ei ole vettä Yksilökarsina on liian pieni (lyhyt) Alle 2 viikkoinen on ritiläpohjalla ja kuivike puuttuu Yli kaksikuinen on yksilökarsinassa Kaksi vasikkaa on samassa yksilökarsinassa (jossa siis ei ole vaadittavaa kolmea neliötä) Alle puolivuotias on kytketty parteen Tilalla ei ole ollenkaan ryhmäkarsinaa Ryhmäkarsinan pinta ala ei riitä
TAUKO Eläinterveydentekijät hanke tarjoaa kahvia ja voileipää ilmoittautuneille Ohjelma jatkuu klo 12.00
Ostatko tauteja Eläinkauppa on tehokkain tapa hankkia tilalle uusi tauti. Tässä esityksessä keskitytään siihen. Jalostuseläinainesta saa edullisimmin keinosiemennyksellä. Jos tarvitaan täysin erisukuinen eläin (ehkä jopa erirotuinen) esimerkiksi siitossonniksi, turvallisin tapa hankkia se on alkionsiirto. Maailmalla rehujen osto on usein myös tehokas tapa saada tilalle mm. salmonellaa. Suomessa tätä torjumaan on positiivilista.
Ostatko tauteja? Periaatteessa on turvallista ostaa eläimiä tilalta, jolla on vain samoja taudinaiheuttajia kuin omalla tilalla. Tästä ei vaan koskaan voi olla varma. Mitä useamman tilan kanssa joutuu kontaktiin eläinostossa, sitä suurempi riski. Kontaktit ulkomaille ovat erityisen suuri riski (esim. Mycoplasma bovis, paratuberkuloosi, pälvisilsa )
Jos sinun on ostettava eläimiä Pyri ostamaan ne yhdeltä tai kahdelta tilalta, jotka eivät itse ole ostaneet eläimiä vuosiin. Mitä useampi tila, sitä enemmän tauteja. Osta tilalta, joka tutkii sairaudet ja pitää niistä kirjaa. Vaadi terveystodistus ja salmonellatodistus. Kuljeta eläimet puhtaalla autolla erillään muiden tilojen eläimistä. Karta erityisesti välitysvasikoiden kanssa tekemisiin joutuneita karjoja (niillä on yhteyksiä valtavaan määrään huonosti tunnettuja karjoja). Älä osta utaretulehduseläimiä vaadi solutiedot nähtäväksi.
Salmonella Hyvinvointituki vaatii, että tilalle ostettavat pitoeläimet on tutkittu salmonellan varalta ennen tilalle tuontia. Tähän käy joko koko myyjäkarjan tutkimus yhteisnäytteistä tai myytävän eläimen tutkimus.
Terveystodistus Naseva käynnillä kysytään, onko ostoeläimillä ollut terveystodistus. Todistus on hyvä olemassa, mutta siitä on hyötyä vain, jos se luetaan. Kiinnitä huomiota siihen, että allekirjoittaneella eläinlääkärillä on tosiaan tietoa tilasta ja että tilalla on tutkittu asioita. Nasevaan kuuluminen on eduksi jo pälvisilsaturvan vuoksi.
Onko tutkittu? Jos tila ei tutki mitään, sen terveystodistus voi näyttää valheellisen hyvältä. Parempi on, että tutkimuksia on tehty. Jos ostetaan lehmä, olisi ainakin syytä katsoa sen koelypsytiedoista soluluvut ja kysyä, mikä bakteeri mahdolliset korkeat arvot on aiheuttanut. Jos tilalla on Streptococcus agalactiaea, lehmien ostaminen on hyvin kyseenalaista.
Koskaan ei tiedä varmasti Eläinostoissa varovaisestikin toimittaessa siirtyy toisinaan tauteja. Lähes vuosittain löytyy uusi tauti, jonka olemassaoloa ei tiedetty miten sellaisen varalta tutkit? Osaa taudeista ei voi tutkimalla luotettavasti löytää (esim. paratuberkuloosi itää salassa n. 2 vuotta).
Tarttuvia tauteja Mycoplasma bovis Schmallenberg virus Sinikielitauti (bluetongue) Paratuberkuloosi EHEC
Mycoplasma bovis Soluseinätön bakteeri, joka aiheuttaa moniviikkoisen hengitystietulehduksen. Bakteeri ei kestä kuivumista. Kosteassa ja viileässä voi säilyä kuukausia (esim. lannassa). Aiheuttaa myös niveltulehdusta, korvatulehdusta ja utaretulehdusta. Tarttuu hengitysteitse (myös utaretulehdus). Tullut Suomeen ilmeisesti Ruotsista eläinoston mukana vuosi pari sitten. Ei oikein parane antibiooteilla ja aiheuttaa merkittäviä vasikkatappioita Löydetään helpoimmin raadonavauksessa tai erityisestä hengitystienäytteestä.
Schmallenberg virus Virus leviää polttiaisten (pienoishyttysiä) mukana, siis sulan maan aikaan. Tullut ulkomailta. Löytynyt Suomessa jo lampailta sikiöistä. Vasta aineita myös Etelä Suomen naudoissa. Aiheuttaa sikiön epämuodostumaa. Toukokuun loppuun asti Evira tutkii luodut sikiöt ja kuolleena syntyneet vasikat ilmaiseksi. Ei ilmeisesti haittaa aikuisille eläimille.?
Sinikielitauti Tätäkin tautia levittävät polttiaiset. Tauti levisi Etelä Norjaan ja Ruotsiin pari vuotta sitten, mutta onnistuttiin pysäyttämään rokotuksin. Saattaa tulla meille Viron tai Venäjän kautta vaikkapa hevoskuljetuksen mukana. Virustauti, joka tarttuu märehtijöihin
Sinikielitauti, oireet sierainvuoto turvotus kaulan ja pään alueella, erityisesti silmien ja turvan ympärillä punoittavat ja vuotavat silmät haavaumat suussa kuolaaminen, maiskuttelu ja hampaiden narskuttelu turvotus tai punoitus vetimissä ja häpyalueella ontuminen ja sorkkarajan turvotus kuume ja huonokuntoisuus
Paratuberkuloosi (Johne s disease) Hitaasti etenevä suolenseinän kasvainmainen bakteeritulehdus (aiheuttaja lintutuberkuloosibakteerin alalaji) Tartunta usein jo vasikkana, mutta oirehtii vasta parin vuoden iässä ja vanhempana. Paheneva ripuli, joka kestää kuukausia ja tappaa lopulta eläimen nälkään (ravinto imeytyy paksuuntuvan suolenseinän läpi päivä päivältä huonommin). Ulkomailla sangen yleinen. Suomessa tavattu muutaman kerran lihanautaroduilla.
Jalkavaivat Terveydenhuoltokäynnillä: 1) tarkastellaan jalkojen karvattomia alueita, ihovaurioita ja tulehdusten turvottamia nivelseutuja 2) arvioidaan ontuvien eläinten määrää ja sorkkahoidon onnistuneisuutta 3) kysellään, onko tilalla ollut tartunnallisia sorkkasairauksia (sorkkavälin ajotulehdus, sorkkaalueen ihotulehdus, sorkkavälin ihotulehdus)
1) tarkastellaan jalkojen karvattomia alueita, ihovaurioita ja tulehdusten turvottamia nivelseutuja Sisäruokintakaudella sekä pihatoissa että parsinavetoissa nivelseudun karva ja iho hankautuvat. Ihon särkyessä nahan alle pääsee bakteereja ja tulehdus voi olla pahakin. Kuume kannattaisi mitata. (Kuka keksii lehmien kinnersuojat?!) Tulehduksen hoidossa voidaan tarvita antibioottia ja kipulääkettä. Hyvin usein hoito on myöhässä ja tulehdus kroonistuu. Toisinaan turvotus (yleensä etujalassa) on bakteeriton: rasitus tai kolhaisuperäinen. Tällöin on syytä pohtia, voisiko eläimen ulottumista rehuun parantaa. (Ja ummessaolija pitäisi saada niin kauas lypsävien rehusta, että ulottuminen on täysin mahdotonta).
2) arvioidaan ontuvien eläinten määrää ja sorkkahoidon onnistuneisuutta Jalkojaan aristavia (=ontuvia) lehmiä on karjassa yleensä moninkertainen määrä verrattuna siihen, mitkä omistaja on havainnut ontuviksi. Ontuva lehmä kulkee selkä kaarella, toisen puolen jalka ottaa yleensä lyhempää askelta. Parressa ontuva lehmä voi seistä selkä kaarella. Yleensä takajalka on kipeä ja sille ei panna täyttä painoa. Kipeä jalka etsii sopivaa paikkaa: lehmä siirtelee jalkaa ja seisoo siis levottomasti. Usein kipeä sorkka asetetaan paikkaan, jossa osa sorkanpohjasta jää tyhjän päälle (esim. lantakourun tai parsimaton reuna). Etujalkojen pohja saadaan kevyemmin kuormitetuksi seisomalla jalat ristissä. Liian pitkä sorkka rasittaa jänteitä ja niveliä. Kumimatolla asuvan lehmän sorkat tulisi hoitaa kahdesti vuodessa.
3) kysellään, onko tilalla ollut tartunnallisia sorkkasairauksia Tartunnallisiksi sorkkasairauksiksi luetaan sorkkavälin ajotulehdus, sorkka alueen ihotulehdus ja sorkkavälin ihotulehdus (ja toisinaan myös kantasyöpymä). Nämä näyttävät siirtyvän tilalta toiselle eläinostojen mukana. Joskus puhkeavat myös tilan olosuhteiden muuttuessa (esim. uusi navetta) Etenkin sorkkavälin ajotulehdus voi aiheuttaa hurjia joukkosairastumisia, joissa iso osa karjasta sairastuu muutaman päivän sisällä. Ja antibioottia kuluu litroittain.
Jalkavaivat, ehkäisy Sorkkahoito on yleensä tarpeen kahdesti vuodessa Jos parsi on puhdas ja kuiva, nivelseudun tulehduksia on vähemmän Laidun on eduksi sorkille, jalan iholle ja lihaskunnolle Helppo ylösnousu ja makuullekäynti vähentävät vammoja ja lyhentävät sekä seisomis että makuujaksoja. Seisomisjakson lyheneminen on eduksi sorkille, makuujakson lyheneminen iholle. (makuullekäynnin pitäisi onnistua alle 7 sekunnissa)
Poikimahalvauksen ehkäisy ja muuta pientä ruokinnasta Valitettavasti eläinlääkäri harvoin on ruokinnan erityisosaaja eikä hän yleensä osaa suunnitella koko ruokintaa. Useimmat eläinlääkärit tietävät melko paljon joidenkin sairauksien synnystä ruokintavirheiden (tai harkittujen ruokintariskien) seurauksena.
Asetonitauti muuttui harvinaiseksi 1990 luvulla asetonitauti muuttui eräästä yleisimmistä eläinlääkärihoidon syistä nostalgiseksi harvinaisuudeksi. Osittain siksi, että lypsykarjanpitäjien asiantuntemus nousi huomattavasti, mutta ehkä kuitenkin pääosin siksi, että EUjäsenyys romahdutti viljan hinnan ja viljaa alettiin työntää ruokintasuunnitelmiin minkä vain lehmän terveys sietää. (Ja vähän siksi, että kortisonille määrättiin merkittävät varoajat.) Luultavasti kukaan eläinlääkäri ei, ja tuskin moni viljelijäkään, osannut 1990 luvun alussa ennustaa, että asetonitauti melkein häviää hoitolistalta. Periaatteessa eläinlääkärit kyllä tiesivät kaikki ne konstit, joita käyttämällä tauti sitten jokseenkin hävisi.
Miten siis asetonitautia ehkäistään? Hapan ympäristö suosii bakteereja, jotka hajottavat tärkkelystä propionihapoksi (eikä etikka tai voihapoksi). Runsas tärkkelys ruokinnassa tarjoaa propionihapon tuotantoon sekä paljon raaka ainetta että sopivan ph:n. (Pötsin happamuus voi mennä liiallisuuksiin ja aiheuttaa muita ongelmia!!) Propionihappo muuttuu maksassa verensokeriksi, jonka puute on yksi perussyy asetonitautiin. Toinen perussyy on rasvan hajoamistuotteiden ylimäärä elimistössä.
Asetonitautia ehkäistään siis: Huolehtimalla riittävästä energiansaannista, niin että lehmä ei laihdu niin nopeasti, ettei aineenvaihdunta pysty käyttämään kaikkea vapautuvaa rasvaa. Poi ittamalla lehmä sopivan solakkana, ettei rasvaa ole aineenvaihdunnalle ylimäärin tyrkyllä. Ylläpitämällä veren sokeritasoa tärkkelyspitoisen ruokinnan avulla. Lisäapua saadaan rehulisistä, joita elimistö muuntaa verensokeriksi (propyleeniglykolista, propionaateista ja propionihaposta, glyserolista) (lisäämällä rasvan hajoamistuotteiden kulutusta liikunnan avulla)
Koska poikimahalvaus häviää? Poikimahalvaus on myös sairaus, joka periaatteessa on mahdollista ruokinnallisin keinoin melkein hävittää. Mutta me elämme yhä epäuskon aikaa. Viljelijät ja eläinlääkärit eivät usko, että on ihan mahdollista käytännössä estää suurin osa poikimahalvauksista. (Osittain ongelma on siinä, että emme oikeastaan perimmältään tiedä, miksi poikimahalvaus tulee. Ja silloin on vaikea ymmärtää, että jokin ruokinta sen tuloa ehkäisee. Vaikka tämä on todeksi nähty monessa kokeessa ja navetassa.) Luultavasti poikimahalvaus häviää sitten, kun aika on kypsä. Saattaa olla, että sen käy kuin asetonitaudin: sairaus muuttuu harvinaiseksi sitten, kun otamme käyttöön ne keinot, jotka on tunnettu jo pitkään.
Miten poikimahalvausta ehkäistään? Ruoki lehmä niin, että elimistön täytyy viimeisenä kuukautena ennen poikimista ponnistella saadakseen tarkasti talteen ravinnon kalsiumin. Huolehdi, että poikimisaikaan kalsiumia on riittävästi saatavilla (rehussa).
Jotta elimistö ponnistelisi kerätäkseen kalsiumia, voidaan Ruokkia rehulla jossa on hyvin vähän kalsiumia (kokoviljasäilörehu) Antaa ravintolisää, joka sitoo ravinnon kalsiumin imeytymättömään muotoon (zeoliitti) Ruokkia rehuilla, jotka happamoittavat elimistön ja aiheuttavat siksi kalsiumin runsasta eritystä (anionisuolat). Puuttua ruokinnalla kalsiumaineenvaihdunnan säätelyyn (esim. D vitamiinin yliannostus)
Jotta elimistö saisi runsaasti kalsiumia poikimisseudulla, anna alkaen päivä pari ennen poikimista Maittavaa kalsiumkivennäistä runsaasti Kalsiumliuosta tai pastaa tai boluksia Poikimisen yhteydessä lämpimässä vedessä runsaasti kalsiumia.
Muuta ruokinnallista Seleeni, E vitamiini Magnesium Kalium haittakivennäisenä Kasvi ja homemyrkyt Ruokinta ja hedelmällisyys Vasikan juotto (ja ternimaito) ja siirtoruokinta
Hedelmällisyyden tarkastelu ProTerveys tietojen pohjalta Nasevasta saa tulostettua ProTerveys lomakkeen, jossa on paljon tietoja tilasta. Eläinlääkäri voi käyttää ProTerveyttä laajemman terveydenhuoltosuunnitelman lomakkeena, tai pelkkänä tietolähteenä (tähän käyttöön se sopii myös neuvojalle tai viljelijälle itselleen). Erityisen tarkkaa tietoa lomakkeessa on utaretulehduksesta ja karjan hedelmällisyydestä.
Lomakkeessa on valmiina karjan perinteiset hedelmällisyysluvut
ProTerveyden siemennysvälitaulukko antaa tietoa useaan kertaan siemennetyistä lehmistä. Siemennysvälien jakaumasta voidaan arvioida, kuinka hyvin karjassa kiimat 1) havaitaan (b/d, b, e) ja 2) tunnistetaan (b, d, ja tietysti lisäksi tiinehtyvyys)
ProTerveyden hedelmällisyyssivu ei kerro Tehdäänkö siemennykset 1 2 päivää liian aikaisin tai myöhään (voi tätä toki epäillä yhtenä vaihtoehtona, jos kiimat tunnistetaan hyvin ja silti tiinehtyy huonosti) Siemennetäänkö epämääräisin välein siksi, että lehmät eivät ole kiimassa (esim. rakkulat) vai siksi, että kiimoja ei havaita (tai havaitaan silloinkin, kun eläin ei ole kiimassa) Miksi siemennyksiä ei aloiteta ajoissa
Kiimatarkkailu Kiimoja tarkkaillaan: Käyttäytymisoireista Häpyseudun valutusoireista Progesteroninäytteistä (Ja erikoistapauksissa monesta muusta kuten: estrogeeni tai LH hormonien seurannasta, hajusta, emättimen sähkönjohtokyvystä tai irtosolunäytteistä, munasarjojen seurannasta ultraäänellä tai käsin, ruumiinlämmön vaihtelusta, maitomäärän ja koostumuksen vaihtelusta, kohdun turvotusastetta tunnustelemalla )
Kiimatarkkailua ei aloiteta vasta sinä päivänä, jona eläimen aikaisintaan haluttaisiin tiinehtyvän.
Kiimatarkkailulla pyritään Hiehon tai poikineen lehmän kiimakierron alkamisen havaitsemiseen, jotta voidaan rauhallisin mielin uskoa kaiken olevan kunnossa sitten, kun on aika siementää. Kiimattomuuden ja kohtutulehdusten havaitsemiseen. Tiineytyksen epäonnistumisen tai tiineyden keskeytymisen (uusintakiiman) havaitsemiseen. Oikean siemennysajankohdan löytämiseen (ajoissa). Kolmeen ensimmäiseen riittää epätarkempi tieto kiiman ajankohdasta. Paras siemennysajankohta vaatii, että kiiman aika tiedetään noin puolen vuorokauden tarkkuudella. Kohtalaisiin tiineystuloksiin päästään, jos tieto on noin vuorokauden tarkkaa (tosin systemaattinen siemennyksen myöhästyminen yli puoli vuorokautta kiiman lopusta antaa sangen heikon tiinehtyvyyden).
Kiimaoiremuistiinpanoilla pyritään Löytämään joka eläimen kiimarytmi (3 viikkoiskierto), jotta siemennysaikaan oireita osattaisiin vahdata oikeina päivinä tosi tarkkaan. Ja uskoa sitten eläin kiimaiseksi niukoistakin oireista. Löytämään kiimattomat eläimet (esim. rakkula) ajoissa tutkimuksiin ja hoitoon. Arvioimaan oikea siemennysaika aiempien kiimaoireiden, eläimen kiimavälipituuden ja nykyisen kiiman toistaiseksi nähtyjen oireiden avulla. Tarkat muistiinpanot vaativat taulukon, jossa lehmällä on oma tila joka päivälle. Oikeastaan vielä erikseen aamu ja iltapäivälle ja mielellään vielä illallekin. Tällöin tavalliseen kiimakalenteriin mahtuu enintään 10 lehmää.
Oikea siemennysaika Paras siemennysaika (keskimäärin) on seisovan kiiman loppupuolisko ja muutama tunti sen jälkeen. Tällöin kiimalima on kirkasta ja venytettävissä seitinohueksi säikeeksi (jollaista lima voi olla useita päiviä) Osuu keskimäärin 1½ vrk ennen verivuodon alkua Progesteroniarvo on alhainen (jota se on myös 2 3 päivää ennen ja 3 4 päivää jälkeen siemennysajan)
Käyttäytymisoireet. (Tilan säästämiseksi muistiinpanoihin numerot) 1 seisoo selvästi alla 2 luultavasti seisoo alla (vähän kävelee, tai paikassa jossa ei voi väistää) 3 toiset yrittävät hyppiä päälle, mutta väistää 4 hyppii toisia (tai ihmisiä) 5 hakeutuu kiimaisten joukkoon 6 huutaa 7 levoton 8 netkistelee 9näyttää silmistään tai muuten olemuksestaan kiimaiselta 0 ei millään lailla käyttäydy kiimaisen oloisesti tai ole kiimaisen oloinen vaikea sanoa (esim. makaa uuvuksissa tai helteessä)
Häpyseutu ja valutukset (Muistiinpanoihin esim. kirjaimet) Kirkas, venyvä kiimalima (K) Kirkas, muttei ohueksi venyvä lima (k) Harmaa lima (H) Seassa vaaleita kokkareita, mutta kirkas (S) Verensekainen tai verinen vuoto, jollaista tyypillisesti kiiman jälkeen (V) Verensekainen tai muuten tyypillinen poikimisen tai luomisen jälkeinen vuoto (J) Pahanhajuinen vuoto (P) Majoneesimainen vuoto (M) Turvonnut, sileä häpyseutu (T) Ryppyinen ja vuodoton häpyseutu (R)
Progesteroninäytteet Ovat edullisia ja viisaita Tietävät eläinlääkäriä paremmin, onko eläimellä keltarauhanen.
Korkea progesteroni Koko tiineysajan Kiimakierron päivät noin 5 17 (keltarauhasvaihe) Mätäkohtulehmällä
Matala progesteroni Ennen kiimakierron käynnistymistä (poikimisen jälkeiset viikot) Rakkulalehmillä Kiimakierron pysähtyessä (esim. voimakkaasti laihtuvat) Kiimapäivänä ja muutamana päivänä ennen ja jälkeen
Vasikkasairaudet Vasikkasairauksista ja vasikoiden hoidosta on laaja tietopaketti Nasevassa. Löytyy etusivulta, kohdasta Katse vasikkaan. Siellä erityisen antoisa osio löytyy otsikon Maitotilat, luennot alta.
Vasikkasairaudet
Vasikkasairaudet yleisimpiä Ripuli Hengitystiesairaudet (yskä ja keuhkokuume) Napatulehdus ja verenmyrkytys (septikemia) (Juoksutus)mahaongelmat Näistäkin kaikista on tietoa Nasevan Katse Vasikkaan osiossa.
Ternimaito Ternimaito on rokotus, joka siirtää emän vastaaineet vasikkaan. Tämä on hyvin tärkeää vasikan terveydelle ensimmäisinä elinkuukausina. Jotta rokotus onnistuisi, ternimaidossa tulee olla paljon vasta aineita ja sitä on annettava ajoissa (viimeistään 4 h poikimisesta, lakikin vaatii 6 h) ja riittävästi (2 3 l). Oleellista on, että ternimaito on hyvää (voidaan mitata ominaispainosta). Ei se, että se on omasta emästä. Pakastettu ternimaitovarasto on suurta viisautta.
Ripuli Enintään puolet vasikoiden ripuleista on tarttuvia. Niissä muissa ruoansulatuskanavassa normaalisti elävien bakteerien keskinäinen tasapaino vaan menee sekaisin. Molemmissa ripulityypeissä vasikan henkeä uhkaa ensisijassa elimistön kuivuminen. Siksi tärkein hoito on nestetasapainosta huolehtiminen. Imukyvyttömän saati sitten ylösnousukyvyttömän vasikan nestetasapainon palauttaminen vaatii yleensä suonensisäisen nestehoidon.
Tarttuvat ripulit Tarttuvaa ripulia on syytä epäillä: Jos vasikoita sairastuu yhtä aikaa Jos vasikoita sairastuu peräkkäin Jos tilan eri aikaan syntyneet vasikat menevät ripulille suunnilleen samassa iässä Tarttuvan ripulin aiheuttaja selviää yleensä ulostenäytetutkimuksella (Evira, Kuopio). Paras näyte saadaan ripulin alkaessa tai vähän ennen. Näytteitä tutkitaan 5 samaan hintaan ja useamman vasikan näyte antaa varmemman tuloksen.
Tarttuvat ripulit Eri ikäisillä vasikoilla on eri taudinaiheuttajat. Ihan nuorilla virukset (rotavirus), kuukauden kieppeillä alkueläimet (kokkidioosi), myöhemmin myös loismadot (ostertagia). Salmonella on mahdollinen kaiken ikäisillä, mutta onneksi Suomessa perin harvinainen. Koska ripuli voi olla tarttuvaa, ripulivasikan tulisi olla muista erillään. Kaikkien tartuntatautien ehkäisyn kannalta olisi eduksi, että kasvavat eläimet eläisivät pienissä kertatäyttöisissä ryhmäkarsinoissa. Ja ryhmät eivät pääsisi kosketukseen toistensa kanssa.
Hengitystiesairaudet vasikoilla Hengitystiesairaudet ovat tarttuvia (paitsi henkeen vedetyn aineen aiheuttamat). Yleensä alkaa virustautina (tai mykoplasmatartuntana. Hyväkuntoinen eläin hyvissä olosuhteissa kestää nämä yleensä hyvin. Jos taudinaiheuttaja on karjassa uusi, ternimaidon antama suoja puuttuu ja tauti on vakavampi.
Keuhkojen bakteeritulehdus (keuhkokuume) on yleensä jälkitauti. Se on oireiltaan voimakkaampi ja aiheuttaa lääkitsemättömänä kuolemia. Jälkitautivaaraa vähentää sairaiden eristäminen, pieni ryhmäkoko ja raitis ilma. Lääkitys: antibiootti ja särkylääke. Kumpikin suunnilleen yhtä tärkeä.
Napatulehdus Navan tulehtuminen tapahtuu ensimmäisten elinpäivien aikana. Jos sitä esiintyy karjassa ongelmana, poikima ja karsinaolojen siisteyttä on syytä parantaa ja napoja desinfioida useaan kertaan päivässä. Napatulehdus voi johtaa verenmyrkytykseen, suuriin paiseisiin maksassa ja vatsaontelossa ja moniniveltulehduksiin. Lievissä tapauksissa havaitaan navan alueella paise, johon voi liittyä napatyrä. Ongelmat ternimaidon saannissa altistavat myös tälle sairaudelle.
Napatyrä Jos tyrän sisältö on painettavissa vatsaonteloon, tyrä paranee toisinaan itsestään. Älä sekoita navan paiseeseen, johon on syytä hankkia antibioottikuuri (vasikalla voi olla molemmat). Iso tyrä ja tärkeä vasikka on syytä leikata 1 2 kk iässä.
Kuolleet eläimet Kuolleen naudan tutkimus Evirassa maksaa kappaleelta ilman arvonlisäveron osuutta raadonhävityksineen: 260 yli 2 vuotiaista 120 6 24 kk vanhoista 70 alle 6 kk vanhoista Toimitus Kuopioon omistajan kustannuksella (perille tai alle 55 kg Matkahuoltoon)
Kuollut eläin on hyödyllinen Jos eläin kuolee, se johtuu jostain asiasta, joka voi uhata muita eläimiä samoissa oloissa (tartunta, ruokintavirhe tai muu yhteisen vaaratekijän vaikutus). Eviran raadonavaus on perusteellinen ja ammattitaitoinen tutkimus, joka tehdään asianmukaisissa oloissa monipuolisin välinein. Hinta on murto osa kustannuksista. Eläimessä on toisinaan muitakin vikoja kuin mitä päältä älytään. Osa ripulivasikoista onkin pääongelmaltaan keuhkokuumevasikoita tai napatulehduksesta johtuvaan verenmyrkytykseen kuolleita.
Kokonaiskuvaan tarvitaan useita näytteitä Älä lannistu, jos ensimmäisestä kuolleesta vasikasta löytyy jokin yksilöllinen kuolinsyy (esim. synnynnäinen sydänvika). Jos vasikoita kuolee muita, niistä luultavasti löytyy joukkokuoleman aiheuttaja, jolle voidaan sitten tehdä jotain ennaltaehkäisevää. Eviran ripulinäyte ja hengitystietulehdusnäytepaketeissa useamman eläimen (5 kpl) näytepaketti tutkitaan yhden hinnalla. Näin juuri siksi, että monta näytettä kuvaa tilanteen paremmin kuin yksi. Näytepaketit maksavat 50 150 +ALV. https://palvelut2.evira.fi/hinnasto/1a.php
Näytteitä tutkitaan aivan liian vähän Suomessa tutkitaan kiitettävästi utaretulehdusnäytteitä, mutta muihin tutkimuksiin tilat lähettävät näytteitä aivan liian vähän. Esimerkiksi vasikoiden ripuliin on moninaisia syitä ja näihin täysin eri hoidot. Ripulinaiheuttajan tutkiminen auttaisi paitsi hoitamaan sairastuneita oikein myös ehkäisemään juuri sitä ripulin lajia, joka tilalla aiheuttaa ongelmia. Osaan ripuleista on rokote, osaan ennaltaehkäisevä lääkitys jne.