IPA-Helsingin ja taustat ja alkuvuodet

Helsinki 18.4.2015 IPA-Helsingin ja taustat ja alkuvuodet International Police Association (IPA) järjestön perusti 1. tammikuuta 1950 englantilainen poliisikersantti Arthur Troop, joka halusi luoda poliiseille väylän ystävyydelle ja kansainväliselle yhteistyölle. Toukokuussa 1950 järjestö otti käyttöönsä esperantonkielisen tunnuslauseen Servo Per Amikeco, vapaasti suomennettuna palvelua ystävyyden merkeissä. IPA Suomen osaston ensimmäinen puheenjohtaja Yrjö S. Vaarama oli saanut toimintaa koskevan kirjeen Norjasta. Hän kutsui 18.12.1959 koolle perustamista koskevan kokouksen. Varsinaisessa perustamiskokouksessa hyväksyttiin IPA:n säännöt 9.3.1960. Tällä päivämäärällä Suomen IPA on merkitty kansainvälisissä asiakirjoissa perustetuksi ja hyväksytty virallisesti maaliskuussa 1961 Pariisissa kansainvälisen IPA -järjestön jäseneksi. Toiminta keskittyi aluksi Helsinkiin, mutta laajeni pikkuhiljaa ympäri valtakuntaa. Todellisen sysäyksen järjestön toimintaan vaikutti poliisiopiston johtaja, poliisineuvos Viljo Eloranta, joka valittiin Suomen osaston puheenjohtajaksi helmikuun 22. päivänä 1967. Hänen johdollaan Suomen osaston hallitus alkoi kokoontua Espoossa poliisiopistolla ja sittemmin Helsingissä Pikku Roballa. Syystä voidaan Elorantaa luonnehtia IPA:n valtakunnallisena luojana. Elorannan seuraajaksi valittiin Helsingin poliisikomentaja Tapani Elomaa vuonna 1977. Matkan varrella alkoi syntyä alaosastoja, joista ensimmäinen aloitti toimintansa 15.10.1970 ja sai nimekseen IPA-Saimaa. Pääkaupunkiseudulla ilmeni selkeä alaosaston puute. Näin sen ainakin kokivat maakunnan miehet. Ulkomaiset vieraat saapuivat useasti Helsingin kautta, mutta IPA-Suomen osaston hallitus ei näitä vieraita hoitanut, vaan asioiden hoito jäi seudulla asuvien yksittäisten jäsenten harteille. Erityinen maininta kuuluu Espoon nimismiespiirissä virkaansa hoitaneelle, Helsingissä asuneelle ja vankkana IPAlaisena tunnetulle

ylikonstaapeli Nils Kollin ille. Lähes yksin hän ei kuitenkaan aina ehtinyt hoitaa kaikkia hänelle sälytettyjä tehtäviä. Niinpä paljasjalkaisena helsinkiläisenä ja maakunnasta paluumuuttajana takaisin Helsinkiin vuoden 1974 lopulla saapuneen kirjoittajan ajatuksiin tuli kiireellä perustaa myös Helsinkiin IPA:n alaosasto, joka 9.3.1975 pidetyssä perustamiskokouksessa sai nimekseen IPA-Helsinki ja oli järjestyksessä 9. alaosasto. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokouksen koollekutsuja ja Suomen osaston varapuheenjohtaja Hannu Siljamäki, jota puheenjohtajina seurasivat Bjarne Eriksson (1976-85), Jorma Ahonen (1986), Siljamäki uudelleen (1987-89), Leo Saarela (1990), Eija Aspholm (1995-2001), Hannu Hännikäinen (2002-04), Yrjö Jaskola (2005-06), Matti Kojonen (2007-09), Mari Lehtimäki (2010-12) ja Veijo Rissanen vuodesta 2013 lukien, Rissasen toimiessa oman puheenjohtajuutensa ja niin Hännikäisen kuin Lehtimäenkin sijaisena, näiden muiden tehtävien vuoksi, kaikkiaan viitisen vuotta. Halusimme osaksi tätä kansainvälistä järjestelmää IPA Suomen osaston alaosastona ja pyrimme monin eri tavoin IPA:n yleviin tavoitteisiin: - kehittää ystävyyssuhteita ja keskinäistä avunantoa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, - kehittää kulttuurisuhteita jäsenten kesken ja avartaa tietämystä, - edistää poliisitoimeen liittyvien kokemuksien vaihtamista, mikä auttaa keskinäistä ammatillisten ongelmien ymmärtämistä, - pyrkiä parantamaan mielikuvaa poliisista ja kehittämään kansalaisten ja poliisin suhteita, - edistää ymmärrystä ihmisten välillä maailman rauhan turvaamiseksi. Lienemme varmaan onnistuneetkin noudattamaan melko hyvin näitä periaatteita, joskin on todettava, että on osastossa ja omassa alaosastossammekin joskus puheenjohtajavalinnoiden yhteydessä ilmennyt pientä IPA -henkeen kuulumatonta kielteistä vääntöäkin. Pääsääntöisesti Me -henkeä on kuitenkin kyetty ylläpitämään hyvin. IPA-Helsingin laaja-alainen yhteistyö Saksan poliisin kanssa alkoi vuonna 1975. Kirjoittajalla oli Hampurin osalta monia kiinnekohtia jo aikaisemmilta ajoilta, joten Saksan IPA -osaston sekä IPA- Hampurin alaosaston viettäessä samanaikaisesti 5.-10.10.1975 komeasti 20 -vuotisjuhliaan, niin sinnehän piti päästä. Hampurissa ovat suomalaisia sittemmin vuosikymmenet hoitaneet Wilfried P. Mahnke, Gerhard Milkereit, Heiko Schmidt ja Kielissä Jürgen Tabbert sekä Heinrich Kordt ja hyvin ovat hoitaneetkin. Hampurin juhlissa oli marsseja, poliisin katuorkesterisoittoa, lounaita, päivällisiä ja illallisia. Katsastimme Hampurin kansainvälisen suursataman poliisiveneillä Elbellä ja matkustimme isolla matkustaja-aluksella vapaakauppa-alueelle Helgolandin saarelle, johon tosin emme tällä kertaa kuitenkaan kovan merenkäynnin vuoksi päässeet rantautumaan. Sittemmin alaosaston yhteydenpidot laajenivat nopeasti Theo Leendersin kautta Hollantiin ja varsinkin Sveitsiin, johon seuraava ryhmämatkamme suuntautui vuonna 1976. Sveitsin partioauto odotti meitä myöhästyneitä pitkään rajalla, joskin oli meillä ihan hyvät myöhästymissyyt. Linja-autostamme hävisivät jarrut ja uudet osat piti saada lähelle Hannoveria Hampurista saakka. Bjarne Eriksson taiteili itsensä linja-autosta matkan aikana sairaalakäynnille ja yksi naisistammekin lensi, seisoessaan matkan suunnassa selin menosuuntaan, kuljettajan jarruttaessa kohti ohjaamoa. Kun vielä Autobahnpolizei tarjoili meille sakkoa ylinopeudesta moottoritiellä yhden tietyömaan kohdalla 130 kilometrin nopeudesta 90 kilometrin

nopeusrajoitusalueella, niin aikaahan näissä selvityksissä meni. Sakon kyllä saimme, mutta meille sopivasta hinnasta päästiin sopuun. Sen jälkeen kirjoittaja tiedusteli seuraavat valvontapisteet, jotta ei tällaisia erehdyksiä pääsisi enää tapahtumaan, myöhässä kun oltiin. Vastauskin saatiin, tietyömaiden kohdalla. Vastaanotto Luzernissa oli hyvin lämminhenkinen ja isäntämme kävivät maksamassa aina linja-automme parkkimaksutkin, jotka meiltä olisivat jääneet varmaankin maksamatta. Isäntinämme toimivat IPA:n kansainvälisen osaston sihteeri Rolf Koch ja Luzernin Kantonin ulkomaalaispoliisin päällikkö Tony Jossen. Osaston sihteeri, emäntämme Felicitas Gygli, oli varannut meille saunan uima-altaineen kaupungin hienostohotellista, jossa emme muutoin asuneet, ja opasti meitä talon pyynnöstä, ettemme uitaisi alasti ja naisten tulisi pitää uidessaan myssyä päässään. Matti Voutilainen istui saunan kivien reunustalla ja käänteli kiviä sitä mukaa, kun joku heitti vettä kiukaalle, olihan saunassa ihan 25 astetta lämmintä. Vuorilla olleen majataloillallisen jälkeen yötä myöten palatessamme hävisivät sveitsiläislinja-autostamme sähköt ja sitä myötä myös valot, joten kuljettajalla oli kiire pysyä letkassa valoitta muiden perässä. Ei ollut puhelimia, joilla olisi voinut soittaa johtoautolle. Siinä sitten retkahti linja-auton takaovi kurvissa auki, olutkorit lensivät ulos ja putosivat tien reunan yli muutaman sadan metrin matkan, ties mihin. Matkanjohtajakin olisi varmaan nojatessaan puolinukuksissa oveen mennyt korien mukana, sen siliän tien, ellei juuri hetkeä aikaisemmin, olisi saanut Sveitsin emännän kutsua siirtyä seuraavalle penkille. Päivällä ajoimme vuoristovaunuilla Titlis -vuorelle 3000 metriin, josta erään matkalaisistamme piti tulla happivajauksen myötä pikakyydillä alas. Matka oli kaikkeudessaan ja lukuisine kommervenkkeineen oikein matkanjohtajan unelmamatka, virikkeitä ei puuttunut, kaiken aikaa sattui ja tapahtui. IPA -tuttavuudet ovat olleet erinomaisen hyödyllisiä Saksan poliisin kanssa myös virka-asioiden hoidossa. Kun virallisia yhteyksiä ei Interpolia lukuun ottamatta ollut, niin Saksan poliisi saattoi soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa virka-asioissa Travemünden passintarkastukseen, josta sitten soitettiin edelleen kirjoittajalle. Vastaukset menivät vastaavasti takaisin samaa reittiä päinvastaisessa järjestyksessä. Niin IPA:n kuin virallisiin ulkomaalaisasioihin liittyvät tiedustelut ja toimenpiteet hoidettiin rinta rinnan pitkälti puhelimitse. Keskusrikospoliisi ja Interpol olivat auttamattomasti liian hitaita kiireellisten tehtävien hoitamiseen. Ei ollut käytössä nykyajan teknillisiä laitteita, puhelimella piti tulla toimeen. Kun IPA:n ansiosta oli tuttu ääni puhelimen toisessa päässä, operoinnit olivat helppoja. Näin IPA-Helsinki hoiti myös monien muidenkin Suomen alaosastojen jäsenten kirjeenvaihtoa Saksan suuntaan tehtävien matkojen osalta, järjesteli joidenkin jäsenten osalta työpaikkojakin. Hampurissa suomalaiset asuivat aluksi pääsääntöisesti Alsterin rannalla hotelli Möwessä, sittemmin nimen muutoksen myötä hotelli Waltraut issa, joka oli Hampurin IPA:n vierailleen sopima kohtuuhintainen majoituspaikka kaupungin keskustassa. Paikan emäntä rouva Sancassani piti huolen heräämisestä ja hössöttämälleen aamupalalle ehtimisestä. IPA-Hamburg oli vuonna 1977 tehnyt listan kuluneen vuoden vieraistaan ja todennut, että suomen IPAlaiset muodostivat heidän toiseksi suurimman vierasryhmänsä, 2 Turusta ja 27 Helsingistä.

Kansainvälisen ystäväpiirin laajentuessa, ilmoittautuivat myös eri merkkien ja virkalakkien keräilijät, jopa riesaksi asti. Etenkin Bjarne Eriksson, mutta myös muut IPA-Helsingin jäsenet, vastailivat pyytäjille ensialkuun henkilökohtaisesti, sittemmin siirtelimme toivomukset poliisivarikolle. Tämä ei tietenkään haluttaessa estänyt kunkin jäsenen omien lakkien ja merkkien vaihtoja ja etenkin ulkomaanmatkoilla tätä tapahtuikin merkittävässä määrin. Helsingin Merihotellissa pidettiin IPA-Helsingin toimesta YK:n päivän aattona 23.10.1976 naamiaistilaisuus, jossa tanssittiin Helsingin poliisisoittokunnan säestyksellä. Pidettyjen arpajaisten myötä alaosasto sai myös varoja ja pystyi maksamaan takaisin pääosastolta saamansa 1500 markan perustamislainan. IPA-Rauma perustettiin 11. päivänä 1976, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Raimo Salonen. IPA-SO:n hallituksen työvaliokunta päätti lähettää tilaisuuteen Hannu Siljamäen sekä Matti Voutilaisen IPA-Helsingistä kertomaan IPA:sta ja sen toiminnasta. Perustava kokous hyväksyi jo ennakkoon yhdessä laatimamme säännöt, jotka pääosastossa sittemmin hyväksyttiin yksimielisesti. IPA-Helsingin jäsenet olivat alusta alkaen aktiivisia monin eri tavoin. Ilkka Toivosen kokoonkutsumana perustettiin 7.6.1977 IPA:n radioamatöörit. Muut perustajajäsenet olivat Seppo Kääriäinen, Heikki Rautavuori, Kalevi Puttonen ja Juhani Kaukoniitty. Perustetun yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Toivonen. Suomen IPAradioamatöörit olivat hyvin aktiiveja pitämään radioteitse yhteyttä muiden maiden radioamatöörien kanssa. Varsinaisesti kansainvälinen toiminta alkoi Suomessa pidetyn IEC -kokouksen yhteydessä kesäkuussa 1978, jolloin radioyhteyksiä otettiin lukuisiin valtioihin maapallon eri puoliskoilla. Lukuisat ovat olleet ne tilanteet, joissa ulkomaalainen poliisimies ei ole sääntöjen mukaisesti ennakkoon ennen maahan saapumistaan ottanut yhteyttä järjestön organisaation kautta ja ottaa yhteyden vasta täällä johonkin poliisiyksikköön. Tapaukset eivät juuri näy järjestön tapahtumissa eikä vuosikertomuksissa. IPA-Artican alaosaston perustamiskokous pidettiin 27. heinäkuuta 1977 ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin jo vanha IPA -jäsen Olli Haaranen. Perustamiskokouksen taustana oli kesäkuussa yllättäen Jyväskylän poliisista saatu tieto saksalaisesta 24 hengen poliisiryhmästä, joille pitäisi järjestää jotain ohjelmaa ja huoletonta seurustelua vieraiden kanssa. Vierailun jälkeen oli päätetty, että vastaisuudessa ei enää otettaisi vieraita vastaan hölmöinä, vaan järjestäytyneen organisaation mukaisesti. IPA-Helsinkiin tämä Junge Gruppe liittyi siten, että saimme lyhyellä varoitusajalla ennakkoviestin ryhmän tulosta. Ryhmän majoitukset Helsingissä oli ennakkoon hoidettu. Meiltä pyydettynä tehtävänä oli järjestää Helsingissä jotain ohjelmaa. Emme tienneet olivatko matkalaiset matkanjohtajaa lukuun ottamatta IPAlaisia, Saksan nuoria poliiseja kylläkin. Poliisin ammattijärjestön kautta onnistuimme saamaan vieraille jotain purtavaa ja vähän virvokkeitakin. Ammattijärjestön saarnapuhe ei oikein sopinut IPA -kuvioihin, mutta olihan maksajan ääntä kuunneltava. Kaikki vieraat eivät kyenneet osallistumaan seuraavan päivän kiertoajeluun. Matkan varrella oli näin käynyt toistamiseen, kun Lahden seudulla oli juotu ehkäpä vähän keskenkäynyttä sahtiakin. Selväksi lienee käynyt, ettei Suomeen kuulu tulla kylään Juhannuksena. Matka oli sitten jatkunut Jyväskylään ja sieltä edelleen Rovaniemelle, jonne ennakkotiedot eivät sitten olleet ajoissa menneet perille.

Ruotsin osasto järjesti IPA:n kansainvälisen IEC -kokouksen 5.-11. kesäkuuta 1977 Göteborgissa. Sinnehän alaosastomme jäsenten piti joukolla lähteä katsomaan järjestelyjä ja ottamaan oppia seuraavan vuoden oman kansainvälisen kokouksen järjestelyjä silmällä pitäen. Matka oli hyvinkin hyödyllinen mietittäessä mitä itse tulisimme tekemään ja varsin, mitä emme tee. Samalla Suomessa kaikki tulee toimimaan laaditun aikataulun mukaan. Vuonna 1979 taas todettiin, että herätyskellon voi panna soimaan silloin kuin linja-autojen lähtöaika koitti ja vielä ehti mukaan. Suomen osaston henkilömäärältään noin 40 -henkinen IPA:n ulkomainen seuramatka suuntautui Espanjaan kesällä 1977 elokuun alussa. Top Club matkanjärjestäjänä tarjosi IPA:n jäsenille ja heiden perheilleen kohtuuhintaisen matkan Fuengirolaan. IPA-Helsingistä lähti matkalle niin suuri joukko, että piti järjestää toinenkin matka. Matkan aikana tutustuttiin Malagan poliisiasemaan, joten ei reissu ollut yksinomaan turistimatkailua. Käytännön operoijana toimi IPA-Helsingin Olli Hannuksela. Onnistuneen matkan uusintakin tapahtui Hannukselan johdolla 22. -29.10.1977, jolloin matkaan osallistui uudelleen joku ensimmäiseenkin matkaan osallistunut. Alaosastomme järjesti 31. elokuuta poliisien kesäkodilla Lauttasaaressa elokuun tanssiaiset, joista sitten tulikin pitkään jokavuotisia. Tilaisuudessa saunottiin, uitiin, tanssittiin, juotiin ja nautittiin pöydän antimista. Syysriehan yhteydessä esiintyivät Turbaduurit Juha-Matti Kemppinen ja Kalle Lehmus, Marja-Leena Sukula, Kassi-Almana sekä illan muille tanssijoille esimerkkiä antanut kansantanssiryhmä Kurppos. Kiirettä piti. Syyskuun 2. päivänä saapui Göteborgin ipalaisia viralliselle vierailulle Suomen Turkuun, jossa käytiin Erikvallan savusaunassa. Ryhmä oli matkalla Leningradiin, josta saapuivat paluumatkalla yöpymään Helsinkiin. IPA-Helsinki järjesti vieraille ravintola Arkadian kabinetissa veljesillan. Lokakuun 22. päivänä oli tarkoitus järjestää omille jäsenille Syysrieha ravintola Merihotellissa, mutta tilaisuutta siirrettiinkin vuorokautta aikaisemmaksi perjantaipäivän päälle Los Pacoslaisten osallistumismahdollisuuden toteuttamiseksi. Joitakin lähtijöitä olikin mukana juhlissamme ja pääsivät näin alkamaan lomamatkansa Espanjaan mukavissa tunnelmissa. Vuosittain alaosaston jäsenet ovat joukolla osallistuneet IPA-Ålandin järjestämiin kalastuskilpailuihin menestyksekkäästi. Suomen vuoro oli hoitaa vuonna 1978 kansainvälinen IEC-kokous kaikkine siihen liittyvine ohjelmineen. Käytännön toimet lankesivat IPA-Helsingille. IPA-Suomen osasto ry. valitsi projektin organisaation kongressijohtajaksi osaston antamin toimivaltuuksin varapuheenjohtaja Hannu Siljamäen, joka vuorostaan valitsi tehtäviin osaston päätöksellä ja suostumustensa mukaisesti muut johtoryhmän jäsenet, joita olivat I apulaisjohtaja Kauko Karhuviita, II apulaisjohtaja Veli-Simo Makkonen ja III apulaisjohtaja Olavi Hannuksela. Lehdistövastaavana oli ollut rutinoitu lehtimies Reino Orasmala, nyt uudet miehet Kauko Kärnä ja Matti Voutilainen ryhtyivät tehtävään. Sihteeriksi valittiin Marita Tötterman. Karhuviita vastasi juhla-, Makkonen kokous- ja Hannuksela talousorganisaatioiden toiminnasta. Juhlaorganisaatio sisälsi Bjarne Erikssonin johtaman ohjelmaryhmän, Esko Laitisen kuljetusryhmän sekä Arto Marjasen vastaanottoryhmän. Kokousorganisaation alaisuudessa toimivat tulkkiryhmän johtajana Antti Turkama, valokuvausryhmän johtajana Heikki Seppänen sekä näyttelyryhmän johtajana Aarre Thurman.

Ensiavusta vastasi viikon ajan SPR Tapiola. Talousorganisaation alaisuudessa toimivat Martti Junell ilmoittautumis-, informaatio- ja majoitusryhmän johtajana sekä Matti Launiainen hankintaryhmän johtajana. Koko organisaation vahvuus oli yli 70 jäsentä, joista lähes kaikki olivat IPA-Helsingin jäseniä. Veli-Simo Makkonen ja kirjoittaja pääsivät käymään Helsingin kongressitoimiston järjestämän kongressien järjestämiseen liittyvän seminaarin, joka asiasisällön lisäksi poiki, siellä Tasavallan Presidentin adjutantin tutustumisen myötä ja hänen välityksellään, Tasavallan Presidentin suostumuksen IEC -viikon suojelijaksi. Töitä oli tehty ennen juhlien alkua kolmisen vuotta. Ennakkoon oli IPA-Suomen osasto kehittänyt ja julkaissut tilaisuudessa jaettavan englanninkielisen lehden The Police of Finland, joka sai huomiota ympäri maailmaa. Sisällössä kerrottiin Suomen poliisin historiasta, nykypäivästä,

toimintamuodoista sekä poliisin suhteista oikeusjärjestelmiin, vakuutusyhtiöihin sekä pankkilaitoksiin. Osaltaan IPA-Helsinki oli mukana niin tämän infolehden kuin pääosaston lehdenkin tekemisessä, vaikka osasto hankki pääsääntöisesti kirjoitukset ja valokuvat sekä vastasi myös rahoitusjärjestelyistä. Helsingin kongressitoimiston tapahtumaluetteloon saatiin merkintä tärkeästä IEC -kokoustapahtumasta. Tehtiin majoitusvaraukset, hankittiin viranomaisluvat ja ministeriviinat, pidettiin lukuisia IPA-Suomen osaston ja sen työvaliokunnan, IEC-kokouksen johtoryhmän ja IPA-Helsingin kokouksia. Neuvoteltiin ja tehtiin sopimuksia yhteistyökumppaneiden kanssa, laadittiin ilmoittautumislomakkeet, käännettiin omien jäsenten kielentaitajilla ennakkoon valmisteltuja puheita eri kielille, sovittiin lyhytfilmin tekemisestä Esko Tommolan kanssa, järjestettiin poliisiaiheinen näyttely, tilattiin vieraslahjat, syötiin harjoitusmielessä ennakkoon vieraiden ruoat, hankittiin materiaalia ja kerättiin varoja muun muassa myymällä kirjeensulkijamerkkejä ja ties vaikka mitä. Ilman ahkeraa ja aikaansaavaa sihteeriä kirjoittaja olisi ollut aikapulan vuoksi todellisissa vaikeuksissa. Vieraita olimme vastassa aikataulujen mukaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Helsingin satamissa, joista heidät ilmoittautumaan ja kiidätettiin majoittumaan Espoon Teekkarikylään sekä Poliisiopistolle. Heitä olikin mukavasti saapunut ympäri maapalloa kaikkiaan 409 henkilöä. Kun lukuun lisätään noin 70 operoijaa ja joitakin oman maamme vieraitakin, niin määrä lähenteli kokonaisuudessaan viittäsataa. Lisämausteeksi tulivat vielä orkesterin jäsenet, laulukuorolaiset sekä muut esiintyjät, jotka piti myös huomioida. Rulettia oli siten ihan kerrakseen. Eräs hauska yksityiskohta oli, kun Nigerian poliisikoulun johtaja ja IPA:n Nigerian pääsihteeri Peter Alli Idowu haki allekirjoittaneen esiin heti maahan tultuaan, kiittääkseen Suomeen saamastaan viisumista, jonka viisuminantoon kirjoittaja oli jotenkin kytkeytynyt. Avajaispuheen pitäjäksi olimme kutsuneet sisäasiainministeri Eino Uusitalon, joka ystävällisesti lupautuikin puheenpitäjäksi ja tuli Dipoliin ilmateitse rajavartiolaitoksen helikopterin kyyditsemänä. Poliisiylijohtaja Erkki J. Korhonen avasi Veli-Simo Makkosen operoiman IEC -kokouksen. Finlandiatalolla hän kesken konsertin kuiskasi kirjoittajan korvaan ja halusi järjestön hakemuskaavakkeet, jotka pilliautolla käytiin hänelle pikapikaa hakemassa. Näin Korhonen liittyi IPA:n jäseneksi, muodollisuudet hoidettiin jälkikäteen. Helsingin poliisilaitoksen poliisisoittokunta - IPA-soittokunta - Arthur Fuhrmannin johdolla sekä Helsingin poliisilaulajat vastasivat hienosti päivien musiikkitarjonnasta. Saimme muutoinkin vahvasti Helsingin poliisilaitoksen tukea. Poliisihevosten katrilli ja poliisikoiranäytös olivat hienoa ja kaunista katseltavaa. Markku Salomaan valmistamaa makoisaa hernesoppaa syötiin Ruskeasuon esiintymiskentällä hernesoppatykistä. Virkapukuiset marssivat kaduilla. Iso-Britannian naispoliisin hameenhelman heilautuksesta nousi iso kohu Englannissa. Ennakkoon olimme organisaation puheenjohtajan äänellä ilmoittaneet toiminnastamme minuuttiaikataululla. Linja-autot lähtivät liikkeelle radion antaman kelloajan mukaisesti laskennalla 10:stä nollaan, kädenheilautuksella nyt. Moottoripyörät pärähtivät käyntiin ja 14.00 linja-auton letka lähti. Eivät vieraat enää seuraavana päivänä myöhästelleet. Koulutus tuotti tulosta. Kävimme muun muassa pystykokkareilla Säätytalolla ja Helsingin kaupungin vastaanotolla, söimme päivällistä Turun Linnassa, vierailimme Vääksyn kautta Sysmässä Suvi Pinx - taidenäyttelyssä ja tutustuimme Uspenskin katedraaliin, Temppelinaukion kirkkoon, Helsingin Seurasaareen ja Suomenlinnaan. Matkailimme monin päivin linja-autoilla moottoripyöräpoliisien

saattueessa. Organisaation toimintaa ja alun mattimyöhästyneitä hämmästyneitä varten olimme saaneet lainaksi viikon ajaksi 10 siviilimallista Saab -henkilöautoa, joita omat jäsenemme kuljettivat. Jotkut vieraista uskalsivat kanssamme jopa poliisiopiston saunaankin, jossa saunottiin niin kuin Suomessa saunotaan. Erään yön erityispiirteisiin kuului ohjelmanumerona naispoliisin poikittainen punainen suuruusu, jota IPA-Kielin puheenjohtaja Jürgen Tabbert ei voinut muuta kuin pyöritellä silmiään. Jotta pysyttiin rankan päivän ja illan jälkeen virkeinä pystyssä ja valmiina seuraavan aamun toimiin, organisaation toimijat saunoivat opistolla öitä myöten. Niinpä Jürgen Tabbert ilmaisikin saunomisen jälkeen nyt tietävänsä, mistä tulee ja pysyy yllä suomalainen Sisu. Turvallisuudestakin huolehdittiin. Tulopäivänä vieraat kulkivat majoitukseen ulko-ovella olleen turvalaitteen kautta. Muina aikoina turvallisuuden ylläpitämisestä vastasivat kaikki organisaation jäsenet ja jossain määrin myös suojelupoliisin vapaaehtoiset viranhaltijat. Poliisiopistolla oli IPA - Sisarten ja -Veljien ympärivuorokautinen päivystys, jonka puoleen oli helppo kääntyä kaikissa askarruttavissa asioissa. Kullekin maaryhmälle oli määritelty asianomaista kieltä osaavat yhteyshenkilöt. Kansainvälinen järjestö hoiti virallisen kokouksen edustajien puheita tulkitsevat simultaanitulkit. Skandinavian Matkapalvelu ja Finnair laativat kokouspaketteja tänne saapuville sekä tänne jääville jatkomatkailijoille. Helsingin rikospoliisin autokerhon esityksestä hyväksyttiin kokouspaketin yhteyteen myös kansainvälisen poliisin autorallin lähtökatselmus. Kaiken tämän jälkeen silti vierailuviikon alkaessa oli tunne päällä, että jotain jäi vielä tekemättä. Vieraiden saapumispäivänä satoi vettä ripotellen. Viikon ajalle saimme Euroopan kuumimman kesäsään etelän turkisvieraiden ihmeeksi, sillä hehän olivat tulossa turkkeineen kylmään Pohjolaan. Vieraiden lähtiessä juhannusaattona tuli taivaalta vettä ihan kunnolla. Kansainvälinen suuri perhe oli taas kokoontunut ja tavannut toisiaan. Organisaatiossa toimineiden olo helpotti, kaikki oli mennyt hyvin. Univajauksen myötä Juhannusta vietettiin nukkumisen merkeissä. Tilaisuus oli siihen mennessä Suomen suurin poliisivieraiden järjestötapahtuma. Operaation voidaan sanoa onnistuneen jopa loistavasti, vaikka sitä itse vähän kehuisikin. Kiitoskirjeitä tuli useasta valtiosta satamalla, joista seuraavana sveitsiläisen IPA:n kansainvälisen rahastonhoitaja Rolf Koch in kirje on yksi kauneimmista, lyhennettynä ja vapaasti suomennettuna. Herrn Hannu Siljamäki Präsident des Organisationskommittes der IEC-Tagung 1978 International Police Association Finnische Sektion Helsinki Rakas Hannu, Palattuani kotiin IPA -päiviltä ja tehtyäni suurimmat rästityöt, haluaisin kiittää sydämellisesti Sinua ja IPA -ystäviäsi loistavasta työstä tämänvuotisen konferenssijärjestelyihin liittyen. Voin vain todeta ystävämme Harry Wilsonin sanoin, joka tiivisti huoneessa 22 Dipolissa asian IPA -päivistä, että nämä päivät kuuluivat parhaiten organisoituihin. Olette tehneet loistavaa työtä.

Mutta mitä olisi hyvin organisoitu konferenssi ilman ylitsevuotavaa lämpöä ja sydämellisyyttä. Tämän koimme kauniissa maassanne, mikä teki minuun erityisen vaikutuksen. Tulen muistamaan erityisesti IPA -ystävällisyytenne ja vieraanvaraisuutenne. En puhu ainoastaan itseni puolesta, vaan koko Sveitsin ryhmä ylisti ja kunnioitti vierailua maassanne. Tämä vierailu jäi ikuisesti kokemuksena mieliimme. Ohjelmassa seurasi kohokohta toisensa perään. Kaikki Finlandia -talon konserttiin osallistujat olivat syvästi vaikuttuneita. Rolf Koch Assistant International Treasure Intrnational Police Association Switzerland Ei ole tarvinnut jälkikäteen ulkomailla käydessä hävetä, päinvastoin kiitoksia järjestelyistä ja ohjelmista saimme kuulla vielä jälkikäteen vuosikaudet. Vielä 35 vuoden jälkeenkin silloisen organisaation puheenjohtajana muistelen kiitollisuudella työtä vuorotta tehneitä jäseniämme ja operaatioon osallistuneita lämpimästi. Osa meistä on siirtynyt keskuudestamme Ikuiseen Itään. Toivoisin näkeväni meidät jäljellä olevat vielä yhdessä, esimerkiksi vuonna 2018, jolloin juhlallisuuksistamme tulee kuluneeksi 40 vuotta. Mikäli siis IEC -1978 kokouksen osanottaja tunnet kiinnostusta aiheeseen, ottanet yhteyksiä ja jakanet tietoasi myös muille mukana olleille vielä tietämättömille. Yhteydenottoanne kirjoittajan sähköpostiin toivoen ja yhteystietojanne odottaen! IPA-Helsinki teki omasta aloitteestamme matkan Viron Tallinnaan juuri ennen Viron itsenäistymisen palautumista 1980 -luvun lopulla. Meidät otettiin hyvin vastaan ja vierailimme muun muassa sisäasiainministeriössä. Tutustuimme samalla myös Harjunmaan prefekti Herman Simm iin, joka Viron puolella oli operoimassa vierailuamme. Simm oli hyvin ulospäin suuntautuva poliisimies ja sovimmekin siitä, että jossain yhteydessä voisimme mahdollisesti tehdä laajemminkin jotain yhteistyötä rikollisuuden, etenkin laittoman maahantulon, torjunnassa. Viron uuden itsenäistymisen myötä yhteistyömme alkoikin toimia monilla alueilla niin IPA:n kuin virkaasioidenkin puitteissa. Esimerkkinä voisi mainita Suomen ja Viron viisumivapausajankohdan synnyttämisen hänen kanssaan Espoon saunassa. IPA -osastoa ei Virossa vielä ollut ja niinpä Simm hyväksyttiin 11.9.1992 IPA-Suomen osaston jäseneksi ulkomaalaisena numerolla EW/SF-6859. IPA- Helsingin jäsenillä on ollut suuri ja laaja-alainen rooli yhteistyössä Viron poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen kanssa viranomaiskouluttamisen ja virallisen yhteistyön alkamisessa. Muun muassa poliisille ja rajavartiolaitokselle kuljetettiin useita rekka-autolastillisia huonekaluja, konttorikonetarvikkeita ja kirjoituskoneita, joita poliisiasemilla ei ylipäätään ollut. Tavaroiden vastaanottajana ja edelleen jakajana Viron päässä oli Herman Simm. Kirjoittajan ollessa kutsuttuna Paldiskin poliisiaseman avajaisten siunaustilaisuuteen, oli mukava havaita, että joka ainoa siellä oleva pöytä ja tuoli oli sinne Suomesta saakka kuljetettu. Kirjoittaja auttoi Viron IPA -osaston sääntöjen laadinnassa IPA Suomen osaston sääntöjen pohjalta ja olimme joukolla heidän perustamiskokouksessaan. Osaston nimeksi tuli IPA-Eesti. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin

Herman Simm ja hänen poliisimiesvaimostaan Heetestä tuli kansainvälisten asioiden sihteeri. Erikoispiirteenä IPA-Helsingin alaosaston toiminnassa on ollut Viron uuden itsenäisyyden alkuaikoina maksuttomien viisumien hankkiminen jäsenille, silloin kun viisumeita vielä tarvittiin. Jotta menettely onnistui, niin tarvittiin Viron puolelta kutsu, jonka allekirjoittajana oli prefekti Herman Simm. Simmin eläköidyttyä Suomen viranomaiset, ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön poliisiosaston, rajavartio-osaston ja suojelupoliisin edustajat olivat onnittelemassa häntä ja kiittämässä hyvästä yhteistyöstä. Parinsadan vieraan joukossa olivat paikalla Viron päättäjät ja hänelle myönnettiin Viron korkea Ministerineuvoksen titteli. Pian tämän jälkeen yhteistyö sitten päättyi surullisten, meistä riippumattomien tapausten johdosta, Simmin muutettua pitkäaikaiseen majoitushoitoon Tarttoon. Kuten jo edellä on todettu, IPA-Helsinki liittyy monin eri tavoin myös kansainvälisiin virkatöihin. Poliisiopiston päällikkökurssi 12/1994, 24 henkeä, kirjoittaja mukaan luettuna, päätti tehdä opintomatkan Saksan IPA:n koulutuskeskus Gimborniin. Matkailimme linja-autolla juohikkaasti Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan rajojen yli periaatteella rajat ovat ylittämistä varten. Perillä meitä oli ensimmäisenä toivottamassa tervetulleeksi poliisiopiston johtaja Raimo Jalava. Kurssitettuamme itsemme viikonvaihteen aikana Gimbornissa matka jatkui ja siirryimme Saksan poliisiakatemian oppilaiksi. Saksan poliisia huvitti suuresti, kun luennoitsijat kuulivat Suomessa kiinnitettävän vielä huomiota huumausaineiden katukaupusteluun ja jo kirjoittajan kysymys aiheestakin oli viime vuosisadalta. Saimme olla asiasta kuitenkin saksalaisten kanssa eri mieltä. Brysselissä saimme korkeaa eurooppalaista sivistystä siellä tapahtuvista menettelytavoista ja -menetelmistä ja Hampurin poliisi otti meidät ohjelmineen avosylin vastaan. Tälläkin matkalla havaitsimme kuinka paljon IPA:sta on iloa ja hyötyä. Viimeistelyn sai se, kun kirjoittaja otti etukäteen yhteyden Travemünden passintarkastuksen päällikkö Joackim Hagenströmiin sen johdosta, että yhdeltä matkalaiseltamme oli tavalla tai toisella hävinnyt passi. Niinpä Hagenström johdatti ryhmämme ennen passintarkastusta sisälle rakennukseen kahville ja palautti meidät takaisin linja-autoomme passintarkastuksen jälkeen. Suomen päässä olikin sitten erinäisten seikkailujen jälkeen helpompaa. Suomen suuntaan alaosastolla oli vieraita esimerkiksi vuonna 1995 Hollannista, Saksasta, Latviasta, Liettuasta, Ranskasta, Sveitsistä, USA:sta ja Virosta, joita sitten parhaamme mukaan pyrimme hoitamaan. International Police Association Suomen osasto ry, sen alaosasto IPA-Helsinki, sisäasiainministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto, keskusrikospoliisi, poliisiopisto ja sen päällikkökurssi 12 operoivat kaksipäiväisen 20. -21. huhtikuuta 1995 pidetyn Baltia seminaarin, johon osallistuivat suomalaisten lisäksi Latvian ja Liettuan poliisin edustajat sekä Viron poliisin ja rajavartiolaitoksen edustajat. Viron poliisin virallisena edustajana toimi Viron kansallisen Interpolin päällikkö Priit Kelder ja rajavartiolaitoksen edustajana laitoksen apulaispäällikkö, eversti Aare Evisalu. Tilaisuuden onnistuminen edellytti ulkomaalaisten osalta neuvotteluja laivayhtiöiden kanssa. Samaan pakettiin onnistuttiin saamaan myös tulevan viikonvaihteen, Pärnusta saapuneen virolaisen naisorkesterin, matkat. Helsingin puhelinyhdistys järjesti osallistujille tilaisuudessa GSM

Data -esittelyn. Osa Baltian maiden edustajista jäi sitten viikonvaihteen yli osallistuakseen myös IPA-Helsingin 20 -vuotisjuhlallisuuksiin. Niitä juhlittiinkin 21. -23.4. viikonvaihteessa näyttävästi IPA-Suomen osaston 22.4.1995 pidetyn vuosikokouksen yhteydessä. Alaosaston jäsenten vanhaa osaamista hyödyntäen niin seminaari kuin juhlatkin onnistuivat perinteisen kaavan mukaan hyvin. Vieraat saapuivat perjantaina 21.4. ja majoitettiin hotelli Hesperiaan, jossa järjestettiin myös lauantai-illan juhlatilaisuus. Vieraita meille tuli ennakkoon ilmoitetun 200:n sijasta kaikkiaan noin 250. Kuljetuksista vastasi Kari Mattila ja erityismaininnan saa myös hyvästä venäjänkielen tulkkaamisesta niin seminaarissa kuin juhlissammekin poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Jaana Hurme. Kiitosten paikka oli organisaatiomme jäsenille ja myös parillekymmenelle tukijallemme. Tilaisuudet alkoivat perjantai-iltapäivällä Helsingin kaupungin tarjoamalla vastaanotolla Helsingin kaupungintalolla, josta siirryttiin Poliisien kesäkodille Lauttasaareen. Syötiin, juotiin ja tanssittiin Helsingin poliisisoittokunnan jäsenistä kootun orkesterin tahdissa ihan aamuyön puolelle. Puheenjohtaja Hannu Siljamäki oli saanut postitse Saksasta 3 litran virvokepullon, joka hyödynnettiin Lauttasaaressa Poliisien kesäkodilla pohjiaan myöten. Lauantai aamupäivä alkoi kaupunkikierroksella Monica Storrankin opastamana. Kierroksen jälkeen oli halukkailla mahdollisuus tutustua IPA:n ja Helsingissä toimivien poliisien harrastuskerhojen ja -yhdistysten eri toimintoihin. IPAradioamatöörit olivat yhteydessä Pekka Sarilahden toimesta useihin maihin. Ennen Suomen osaston vuosikokouksen alkua esitti Oululainen Zooe -ryhmä muotinäytöksen itse suunnittelemissaan ja tekemissään vaatteissa saaden raikuvat aplodit.

Alaosaston onnittelujen vastaanottajina ja lasien kohottajina olivat Hannu Siljamäki, Eija Aspholm, Hannu Hännikäinen ja Monica Storrank. Jonossa olivat muiden alaosastojen edustajat. Ulkomaisia vieraita oli Saksasta, Latviasta, Liettuasta ja Virosta.

Lauantaipäivän mittaan oli näytteillä IPA-Moottoripyöräkerhon puheenjohtaja Jan-Erik Björkgårdin komea moottoripyörä, taiteilija Sulo Kourusen itse tekemät poliisinuket sekä Antti Simanaisen ja hänen vaimonsa hoidossa myytävinä olleet hobbytarvikkeet. Rikospoliisien shakkikerhon johtaja Tuomo Honkasen johdolla kerholaiset pelasivat shakissa muun muassa Viro- Suomi maaottelun. Vuosikokouksen jälkeen oli kiire sisäasiainministeriön järjestämälle vastaanotolle Valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan, jossa poliisijohtaja Teuvo Veijalainen toivotti sisäasiainministeriön puolesta vieraat tervetulleeksi. Viihteestä huolehtivat Helsingin poliisisoittokunta Petri Juutilaisen johdolla ja Helsingin poliisilaulajat johtajanaan Pasi Hyökki. Sisäasiainministeri oli estyneenä tukemassa tilaisuuttamme, poissaolostaan huolimatta. Onnittelujen yhteydessä puheenjohtaja luovutti sisäasiainministeriölle IPA-Helsingin viirin kiitokseksi ja muistoksi tilaisuudesta.

kuvat Martti Pulakka IPA-lehti 3/95 Illallisjuhla alkoi IPA-Helsingin puheenjohtajan avaussanoilla. Ohjelmassa oli muun muassa tohtori Otto Nyyssösen runonlausunta, komisario Oiva Kaltiokumpu lauloi kaikille tuttuja sävelmiä ja 5 -vuotias Siiri Paukkunen lauloi ja soitti viulua vinguttaen. Illan ohjelmaa katsottiin hymyssä suin illallisen ohessa. IPA-Eestin puheenjohtaja Herman Simm oli järjestänyt iltajuhlaan Pärnusta virolaisen hienosti soittaneen naisorkesterin. Sunnuntaipäivän puolelle oli merkitty tutustumiskäynti Uspenskin katedraalissa, vierailu satamassa rajavartiolaitoksen aluksella, jossa tutustuttiin Meri Karhun ohjaamoon, sekä käynti sotamuseossa. Mukana oli hieman yli 20 osanottajaa, suurempaankin määrään olimme varautuneet. Tilaisuuksien päätteeksi halukkaille oli järjestetty vielä laivamatka Tallinnaan, jossa pitemmittä puheitta käväisimme nauttimassa kuohuviinit Viron rajavartiolaitoksen upseerikerholla. Tallinnassa, maanantaina 24.4. luovutettiin alaosaston viiri myös Herman Simmille kiitokseksi toiminnastaan Suomen ja Viron lukuisten asioiden hoitajana ja yhteysmiehenä, tarvittavien Viron viisumeiden saannin suosittajana sekä osaltaan junailuista Viron osanottajien saamiseksi Suomeen, niin seminaariin kuin IPA:n juhlallisuuksiinkin. Myöhemmin kävivät Kirsti Nukarinen ja puheenjohtaja luovuttamassa myös Helsingin kaupungille viirin kiitokseksi vastaanottotilaisuuden järjestämisestä. Kaupunginjohtaja, ylipormestari Kari Rahkamo, otti viirin vastaan 11.5.1995 kiitoksin samalla todeten, että kaupungin ja poliisin yhteistyö on ollut hyvää ja vaikka nyt kyseessä on ystävyysjärjestö, niin samat ammattitaitoiset ihmisethän ovat kysymyksessä. Poliisiylijohtaja Olli Urponen lausui puheenjohtajalle kiitokset hyvistä järjestelyistä.

Kahdenkymmen vuoden ja IPA-Helsingin lukuisten operointien jälkeen kirjoittajan siirtyessä hoitamaan virkaa sisäasiainministeriön poliisiosastosta rajavartio-osastolle - tosin samoja töitä kuin poliisiosastollakin edelleen tehden - alkoi olla oikea aika luopua alaosaston tehtävistä. Kun kirjoittajan lopullinen nimitys sisäasiainministeriön rajavartio-osastoon varmistui vuoden 1997 alusta lukien, IPA-Suomen osaston puheenjohtaja Elomaa katsoi sääntöihin viitaten, ettei kirjoittajan IPA:n jäsenyys ole enää mahdollinen. Ei jäänyt jäljelle muuta vaihtoehtoa kuin perustaa International Border Guard Association (IBA), nimeä lukuun ottamatta lähes samoilla IPA:n säännöillä. Kiitos IPA-Suomen osasto ry:n seuraavalle puheenjohtaja Jorma Ahoselle ja hallitukselle IPA:n kunniajäsenyydestä. Saksan IPA-alaosasto Wesel-Dienslaken lähestyi 14.6.1995 päivätyllä kirjeellä alaosastoa ilmoituksin, että he aikoivat kuljettaa 8.8.1995 humanitaarista tavaraa Helsingin kautta Tallinnaan poliisimiehen kuljettamalla poliisin rekka-autolla, kuten oli tapahtunut jo kerran aikaisemmin vuonna 1993. Alus saapuisi Saksasta Sompasaareen. Samalla pyydettiin apua ennakkoilmoitusten tekemiseen asianomaisille viranomaisille, mahdollisesti tarvittavien lupien hankkimiseen sekä Tallinnan laivavarauksiin. Samalla pyydettiin ottamaan yhteys Viron päähän kuljetuksen ennakkohoitamiseksi Tallinnan satamassa. Kuljetus oli avustuskuljetus, jossa mukana oli vaatteita, lääkeaineita ja sairaalatarvikkeita, kuten täydellinen röntgenlaitejärjestelmä. Asian varmisti Düsseldorfin liikennevalvontaviranomaisen Oberhausen Autobahnasema virallisella toisella asiakirjalla. Kirje oli hyvin henkilökohtainen, joten jossain vaiheessa IPA:n kokouksissa on varmaankin tavattu. Niinpä myönteinen vastauskirje lähti Düsseldorfiin alaosastolle ja tarvittavat yhteydet täällä otettiin. Eija Aspholm hoiti varaukset ja kirjoittaja otti yhteydet Viroon ja

rajavartiolaitoksen Helsingin sataman passintarkastuksesta vastaavaan, komentajakapteeni Olli Kunnalaan sekä tullin edustajiin. Tällä kertaa ei syntynyt mutkiakaan matkaan, kuten edellisellä kerralla vuonna 1993. Silloin kävi nimittäin niin, että kun kyseessä oli poliisin ajoneuvo, niin eihän sitä ollut tieteenkään vakuutettu. Ei ollut ajateltu, että vakuutus kuitenkin tarvitaan vieraassa valtiossa. Niinpä tullin kaverit vähän nikottelivat satamassa, ettei autolla saisi ajaa satama-alueen ulkopuolelle. Ratkaisimme kysymyksen silloin siten, että pantiin pilliauton vilkkuvalot päälle ja ajoneuvo seurasi varovasti poliisiauton perässä tulosatamasta lähtösatamaan. Muutaman kerran on autettu myös Saksan IPAlaisia metsästysaseiden lupa-asioissa maahan tulon yhteydessä. Metsälle on ollut kova kiire. Viikonvaihteessa 1.-3.12.1995 juhlittiin Saksan IPA-Kielin alaosaston 35 -vuotisjuhlapäivää ja samalla Saksa - Skandinavia 25 -vuotisystävyystapahtumaa hotelli Intermarissa Malentessa. IPA- Helsingin jäsenet ovat IPA-Kielin alaosaston juhliin osallistuneet vuosien ajan ties monennenko kerran. Ensimmäiset tapahtumat ovat olleet Holm issa Itämeren rannalla, mutta hotellin muututtua turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskukseksi, IPAlaisilta meni hyvä juhlimispaikka. Hotelli oli vuosittain syksyn turistikauden päätyttyä auki viimeisen viikonvaihteen vain meille IPAlaisille ja juhlaa riitti huoneistosta toiseen. Holmissa kävimme myös saunassa, uimme höyryävässä ulkoilma-altaassa, olimme ottamassa vastaan yläilmoista lasketun pullokuljetuksen Grentzschutspolizein helikopterista ja käväisimme tarkastamassa poliisin ajoneuvokalustoa. Illalla sitten juhlittiin vuosipäivää. Siitä luxus -ajasta on tälläkin sektorilla aika mennyt ohi. Vaikkakin tilaisuudet ovat aina olleet Deutsch - Skandinavia Ystävyystapahtuman nimellä, Suomen on aina katsottu tässä yhteydessä kuuluvan Skandinaviaan. Lopuksi meidän ei tule unohtaa Saksan Marienheidessa sijaitsevaa ja edelleen täysillä toimivaa Information- und Bildunszentrum (IBZ) kurssikeskusta. IPA ylläpitää tiloja ja järjestää hienossa Linnassa koulutuksen, joka on suuntautunut viranomaisille. Myös majoittuminen tapahtuu Linnassa, jonka ylläpitoon Suomenkin IPA-osasto osallistuu. Paikka on hieno ja koulutus viikon mittaisilla kursseilla hyvää. Saksan valtio tukee taloudellisesti järjestelmää, joten täysylläpito ruokineen, kurssimaksut mukaan luettuna, ovat kohtuullisen alhaiset. IPA-Helsingin muutamat jäsenet, kirjoittaja mukaan luettuna, olemme käyneet kursseilla tyytyväisenä saamaamme koulutukseen. Kurssille voi Suomesta osallistua IPA:an kuulumattomatkin poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen virkamiehet.

IPA on iloinen asia. Sydämelliset onnitteluni 40 vuotiaalle IPA-Helsingille. hannu.siljamaki@welho.com Helsingin historiikki