Mondial 03 Laskuvarjourheilun maailmanmestaruuskilpailut Ranskan alpeilla Gap-Tallardin lentokeskuksessa 6.-13. Syyskuuta 2003 Suomen delegaatio valmistautumassa avajaisjuhlallisuuksiin Ranskassa järjestettiin ensimmäinen Mondial -tapahtuma, kaikkien lajien yhdessä pidettävät maailmanmestaruuskilpailut. Lajeja kilpailussa olivat siis taito, tarkkuus ja edellisten yhdistetty sekä naisten että miesten joukkueilla ja naisten ja miesten yksilölajeina, FS-4-way open, FS-8-way open sekä FS-4-way naisten lajina, Freefly, Freestule naisten sekä miesten lajina ja skysurf naisten sekä miesten lajina. Paikalla oli edustajia 44 maasta ja kilpailujoita yli tuhat. Hyppääjiä taivaalle nostamassa oli yksitoista Porteria! Toimin kilpailussa FS tuomarina. FS:n ylituomarina toimi Pia Berggren Ruotsista, lajituomareina Klaus Wellens Saksasta sekä Sara Sacchet Italiasta. Tuomarikollegoinani toimivat Gail Bradley ja Lisa Jonsson Australiasta, Rina Gallo Kanadasta, Susanne Bruun-Anderssen Tanskasta, Frederic Ciccione ja Susan Dixon Ranskasta, Rainer Hoenle Saksasta, Tone Bergan Norjasta, Elisabeth Pettersen Ruotsista, Karla Cole Englannista ja Judy Celaya USA:sta.
. Matka kilpailupaikalle Poikkeuksellisesti matkani maksoi tapahtuman järjestäjä, vaikka FAI ei tätä edellytä. Minulle esitettiin toivomus, että saapuisin Marseilleen 3. Syyskuuta, josta järjestäjän kuljetus tulisi noutamaan. Hyvissä ajoin ennen tapahtumaa järjestäjä pyysi minua kertomaan matkakustannukseni sekä kellonajan, milloin olisin Marseillessa. Järjestäjä pidätti oikeuden olla hyväksymättä valitsemaani lentoa, mikäli katsoisi sen liian kalliiksi. Järjestely sopi minulle hyvin, sain itse valita lentoaikani ja perillä oltiin minua vastassa. Samalla lennolla matkusti artistic-tuomari Raija Kosonen ja kentällä tapasimme myös Tamara Koynin, artistictuomarin USAsta. Tamaran tapaaminen oli jo sinänsä hienoa, sillä muistin nähneeni hänet joskus kymmenen vuotta sitten hyppyvideolla. Muita ei samaan kuljetukseen ollutkaan tulossa ja pääsimme nopeasti matkaan. Tamara puhui sujuvaa ranskaa, joten hän piti keskustelua yllä kuljettajan kanssa. Jo moottoritiellä oli otettava kamerat esiin, maisemat olivat todella vaikuttavia. Matkalla hotellille ohitimme kentän, mutta ohjelmassa oli ensin majoittuminen. FS-tuomarien hotelli oli vuoren rinteellä lähes kahden kilometrin korkeudessa hyvin pienessä kylässä. Artistic-tuomareilla sen sijaan oli majoitus aivan Gap:in kaupungin keskustassa. Niin talot kuin maisema muutoinkin näytti siltä, kuin olisin astunut Asterix-sarjakuvaan. Raija ja Tamara FS-tuomarien hotellin terassilla matkalla omaan hotelliinsa.
Yleiset järjestelyt Ennen tapahtumaa oli mahdollisuus tutustua järjestelyihin ja kilpailijoihin tapahtuman nettisivuilla. Sivuille rekisteröityneet käyttäjät saivat myös halutessaan sähköpostilla tilannetiedotteita järjestäjältä. Erityisesti pidin nettisivujen päivän urheilija esittelyistä: päivittäin esiteltiin sivuilla uusi kilpailuun osallistuva urheilija kuvalla ja ansioluettelolla. Sivuilta löytyivät niin alueen kuin itse kentän kartat ja majoiuspaikkojen linkkejä sekä opastus, kuinka paikalle tullaan julkisilla kulkuneuvoilla. Olipa siellä myös päivän sääennuste drop zonelle ja luonnollisesti webcam zropzonelta Ennakkokäsitykseni ranskalaisesta organisointikyvystä ei ollut kovin korkea, mutta yllätyin positiivisesti. Tuomariseminaarien alkaessa 3.9. oli avajaisiin vielä pari päivää aikaa ja ympärillä pyöri kiireisiä toimihenkilöitä. Kaikki näytti kuitenkin päällisin puolin valmiilta. Harjoittelevia joukueita oli paikalla paljon ja hyppytoiminta oli täydessä käynnissä. Jokaista delegaatiota varten oli pystytetty pieni teltta, jossa kilpailijat voivat oleskella ja säilyttää tavaroitaan. Keskellä aluetta oli suuri ruokailu- info- ja internetkahvila -teltta. Ruokalu oli linjastosta, josta sai valita itselleen alkupalan, pääruuan, juuston tai jugurtin ja makean jälkiruuan sekä salaattia. Tämä kaikki luonnollisesti sekä lounaalla että päivällisellä. Myös yleisö löysi kilpailupaikalle mukavasti ja viihtyi screenien edessä
Tuomarointitilat Tuomarointitila oli pienehkössä lentokonehangaarissa, johon oli sermeillä eroteltu tuomarointitiloja. Hangaarin etuosassa oli nauhoitus asemat, joille joukkueiden kuvaajat toivat hypyn jälkeen videonsa kopioitavaksi tuomarointinauhalle. Asemia oli neljä, Artistic- FS- ja CF- kuvaajille omansa sekä yksi, joka purki jonoja kulloinkin kiireellisimmästä lajjista. Äänieristys ei ollut täydellinen, mutta kaikenkaikkiaan tila oli varsin hyvä. Tuomarointityökaluna käytössämme oli totuttuun tapaan Omniscore. Tuomarointitiloja ei ollut aivan yhtä paljon kuin niitä käyttäviä paneeleita, mutta aivan kaikki lajit eivät myöskään voineet olla käynnissä samanaikaisesti, joten tilanne oli melko hyvässä tasapainossa. Tuomariseminaari Torstaina 4. Syyskuuta aloitimme varsinaisesn tuomariseminaarin. Suurimmaksi kysymykseksi nousi odotetusti ns. keskipiste-pasti. Tässä on kysymys ongelmasta kahden kuvan blokeissa, joiden välissä on määrätynlainen välisuoritus, joka sisältää osamuodostelmien suhteellisia käännöksiä. Kun toiselle osamuodostelmalle, puljalle on määritelty esim. 360 asteen käännös, se voidaan tehdä vertikaalisena siirtymänä. Tällöin toinen pulja kääntyy 180 astetta paikoillaan ja toinen joko ylittää tai alittaa sen. Lopputulos on sama kuin jos toinen puljista olisi kiertänyt toisen: suhteellista käännöstä on saatu aikaan 360. Blokissa Zipper-Star on toiselle kahden hyppääjän puljalle määritelty käännöstä 360, toiselle 540 astetta. Tästä voidaan oikaista toisen puljan yli 360, samanaikaisesti molempien puljien tehdessä käännöstä toisen 180 ja toisen 360 astetta, saadaan lopputulokseksi riittävä määrä kääntymistä hyvin nopeasti. Tämä edellyttää kuitenkin yli lentävän puljan kiertämistä toisen puljan keskipisteen ympäri. Edellisen luettuaan jokaisen on helppo uskoa, että oikein ja väärin tehdyn suorituksen välillä on vain hiuksenhieno ero. Lisäksi oikein tehdyn suorituksen näkyminen varmennettavasti videolta vaatii kameramiehen juuri oikeaa kuvakulmaa joukkueeseen. Nopeat joukkueet suorittavat tämän kahden pisteen blokin alle kahdessa sekunnissa. Kun lähes samasta suorituksesta tuloksena saattaa olla kaksi pastia eli miinus neljä pistettä, on yhdellä blokilla mahdollista voittaa tai hävitä koko kisa. Tämä tietysti tarkoittaa myös tuomarityöskentelyltä ehdottoman johdonmukaista linjaa.
Jakaannuimme kahteen ryhmään ja ryhmäni vetäjäksi tuli Klaus Wellens. Katselimme muutaman viikon takaisia Malevski-cup:in FS-nauhoja. Näissä keskityimme erityisesti blokkiin 12 Zipper-Star sekä vastaavan ongelman omaaviin toisiin blokkeihin. Myös joukkueille tarjottaviin harjoituskierroksiin valittiin näitä blokkeja. Tärkeä osa kilpailun aloitusta on aina harjoituskierrosten tuomarointi. Harjoituskierrokset on annettu kilpailijoille paitsi viime hetken harjoittelua varten, jotta joukkue voi testata tuomarien linjaa ja suhtautumista kenties uudenlaiseen tapaan tehtä jokin siirtymävaihe blokissa. Tuomarien on tärkeää pitää kiinni linjasta, joka harjoituskierrosta tuomitessa otetaan, suoritus joka hyväksytään harjoituskierroksella on hyväksyttävä myös itse kilpailussa. Kuinka ollakaan, juuri Zipper-Star ja siitä annetut arvostelut herättivät joukkueissa suuria tunteita. Jopa niin suuria, että IPC joutui pitämään aiheesta kokouksen vielä samana päivänä, Mondialin avajaisten aattona! Vain harvat joukkueet käyttäivät harjoitushypyn mahdollisuuden hyväkseen, vaikka olivat sen ilmoittutumismaksussa maksaneet. Tyypillisesti harjoitushyppynauhan tuovat joukkueet ovat niitä, jotka myös taistelevat kärjessä itse kilpailussa. Tuomarien joukossa olivat lähes kaikki FAI-kurssillani olleet silloiset tuomarioppilaat ja lisäksi kouluttajamme Klaus. Vietimmekin ensimmäisenä iltana hotellissa luokkakokousta. Lajituomarit Klaus Wellens ja Sara Sacchet
Kilpailun kulku Varsinaisia kilpailuhyppyjä päästiin hyppäämään Sunnuntaina 7. Syyskuuta. Kaikki lajit aloittivat käytännöllisesti katsoen samanaikaisesti. FS-lajeista ensimmäisenä hyppäsi 8way. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärki oli hyvin tasainen, Ranskalla 25 pistettä, Venäjällä ja USA:lla tasapisteet 23! Kahden kierroksen jälkeen 8-wayssa kilpailu vain kiristyi, kärkikolmikon kaikilla joukkueilla oli 42 pistettä. Joukkueet tekivät siis hämmästyytävän kovatasoisia suorituksia. Myös 4-way puolella kilpailu oli kovaa. Kiistelty Zippe-Star blokki osui arvonnassa heti ensimmäiselle kierrokselle. Kolmen kärki teki lähes saman määrän kuvia ensimmäisellä kierroksella. Tuomareiden harkitessa oliko kuvissa keskipistepasteja oli joukkueilla varmaankin jännittävät paikat seurata tuomarointia screeneiltä. Norjan joukkue ottikin pastin varsin raskaasti. Paneeleita pyörittivät lajituomarit, kun ylituomarin rooli oli yhteydenpitoa kilpailun johtajan, FAI controllerin ja kilpailijoiden kanssa. Pia hoiti tehtävää erinomaisesti ja uskon, että kaikki osapuolet olivat häneen - ja sitä kautta tuomarointiin ylleensä - tyytyväisiä. Kilpailun aikana niin kilpailijat kuin tuomaritkin joutuivat tottumaan jatkuvaan valmiudessa oloon ja suhteellisen vähäiseen tositoimien määrään. Tämä aiheutti jännittynyttäkin tunnelmaa eri tahoilla. Yksi oli kuitenkin, joka jaksoi aina olla hyvällä tuulella ja huolehtia, että kaikkien työt sujuvat ongelmitta: kilpailun johtaja Patrice Gigardin! Huhun mukaan hänet oli nähty jopa siivoamassa ruokalatelttaa. Ainakin hän päivittäin kävi varmistamassa, että tuomareilla on kaikki kunnossa. Patrice Gigardin
Voittajat FS-4-way naistensarjassa voitti Englanti, toisena Norja ja kolmantena USA FS-4-way openissa voittajana Ranska, toisena USA ja kolmantena Norja FS-8-way openissa jännittävän, kullasta hypätyn ja tasapisteisiin päätyneen jump off kierroksen jälkeen parhaan kierroksen perusteella kultaa sai Venäjä, hopealle Ranska ja pronssille USA. Kilpailun päätös, juhlat ja kotimatka Kilpailussa palkittiin luonnollisesti eri sarjojen voittajat, mutta lisäksi julkistettiin uusi, vuosittain julkaistava tunnustus: Patric De Gayardonin nimeä kantava kiertopalkinto. Sen sai ensimmäisenä vuonna isäntämaa Ranska mitaleista lasketun pistemäärän perusteella. Myös tuomareille jaettiin muistoksi ja kiitokseksi mitali kullekin. Lopuksi kävimme ylituomari Pia Berggrenin kanssa molemminpuolisen palautekeskustelun. Keskustelussa me tuorit saimme myös numeroarvion suoriutumisestamme tehtävän eri osa-alueilla. Vastaavasti annoimme arviomme kilpailujen järjestelyistä, lajituomareista ja ylituomarista. Päättäjässeremonioiden yhdentoista Porterin ylilento ja pieni lentonäytös oli varsin näyttävä. Osa Portereista suuntasi paluumatkalle omistajilleen jo tältä lennolta. Koneiden katoaminen taivaanrantaan osaltaan julisti kilpailua päättyneeksi. Päättäjäisjuhlissa soitti paikallisen nuorison ilmeisen suuressa suosiossa oleva orkesteri, juhlaillalliseen kuului viini ja pimeän laskeuduttua oli ilotulitus. Illan kuluessä käytiin myös syvällisiä ja ilmaa puhdistavia keskusteluja viikon aikana pinna kiristäneistä asioista - liikuttuneessa mielentilassa, mutta hyvässä hengessä. Haikeiden ja pitkien jäähyväisten jälkeen kotiinlähtö koitti sunnuntaiaamuna. Mielellään olisi jäänyt nauttimaan upeista maisemista, kesäisistä säistä ja hyvistä ruuista vielä pidempään. Paluulento oli Marseillesta Pariisin kautta Helsinkiin. Vaihtaessani konetta Pariisissa, oli terminaalissa jokin tilanne päällä ja siro pikkuruinen kaunis nainen opasti minua rynnäkkökiväärin piipulla, että en saisi kulkea opasteiden mukaan lähtöterminaaliini no, kun vaihdoin kerrosta, siellä jo purettiin poliisi-nauhoja ja ehdin koneelleni ihan ajallaan. Perusteellisen ruumiintarkastuksen kautta toki. Ja tulivathan ne matkatavaratkin sitten jo seuraavan päivän iltana Suomeen.