TUNTEMATON TUKIJA OPISKELIJAN TAKANA

TUNTEMATON TUKIJA OPISKELIJAN TAKANA 9 789529 351626 I TUNTEMATON TUKIJA OPISKELIJAN TAKANA Lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiön historia I I I Miia Ijäs ja Maija Ojala I

TUNTEMATON TUKIJA OPISKELIJAN TAKANA

I TUNTEMATON TUKIJA OPISKELIJAN TAKANA Lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiön historia Miia Ijäs ja Maija Ojala

Julkaisija: Lääkintöneuvos G.R.Idmanin ja ministeri K.G.Idmanin säätiö Säätiön historiatoimikunta: Jarmo Visakorpi, Ilkka Kaakkolammi, Pentti Määttä, Erkki Siitari ja Jukka Sola. Kirjoittajat: Miia Ijäs ja Maija Ojala Asiantuntija: Mervi Kaarninen Kuvat: Kansi: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto Takakansi: Erkki Karén / Tampereen yliopisto Muut kuvat: katso kuvaluettelo Taitto ja ulkoasu: Petri Seppä WWW.B105.FI ISBN 978-952-93-5162-6 Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, 2015

Sisällysluettelo Esipuhe... 6 Johdanto... 9 Idman-Suku... 11 Hatanpään kartano [tietolaatikko]... 17 Gustaf Rudolf Idman, ministerin isä... 21 Kaupunginlääkäri Idman... 24 Kunnallispoliitikko, valtiopäivämies ja fennomaani... 26 Säätiön perustaja Karl Gustaf Idman... 15 Lapsuus ja nuoruus... 29 Akateeminen ura... 30 Diplomaattinen ura... 35 Ulkoministerinä... 46 Maailmalla kuin kotonaan... 51 Ministeri Idmanin testamentti... 54 Idmanin säätiön toiminta, 1961 2014... 61 Idmanin säätiön ihmiset... 63 Suomalainen opintotukijärjestelmä... 72 Idmanin säätiön perustehtävä: opiskelijoiden apurahat... 77 Tampereen lukiot [tietolaatikko]... 78 Apurahan hakeminen ja myöntöpäätökset... 92 Idmanin apurahan merkitys opiskelijalle... 100 Idmanin säätiön sijoitustoiminta... 104 Säätiön tulevaisuus?... 111 Bibliografia... 114 Liite 1... 120 Liite 2... 125 Liite 3... 131 Asia- ja henkilöhakemisto... 132 Kuvaluettelo... 144 Viitteet... 147

6 Esipuhe Suomalaisen tietoyhteiskunnan synty on perustunut suuressa määrin 1960-luvulla alkaneeseen korkeakouluverkoston voimakkaaseen laajenemiseen ja kasvuun. Tärkeänä tukena on ollut myös opintotukijärjestelmän kehittyminen, joka on mahdollistanut nuorison henkisten resurssien laajamittaisen hyödyntämisen. Hyvinvointivaltion periaatteiden mukaisesti on valtio näytellyt keskeistä osaa tässä opintotuen kehittämisessä, joskin myös opiskelijoiden ja heidän perheittensä panostus on edelleen ollut merkittävä. Tampereen oppikouluista valmistuneilla ylioppilailla on kuitenkin ollut runsaan 50 vuoden aikana käytettävissä varsin poikkeava lisätuki heidän aloittaessaan korkeakouluopinnot, nimittäin Lääkintöneuvos G.R. Idmanin ja ministeri K.G. Idmanin säätiön apurahat. Kun vuonna 2012 tuli kuluneeksi puoli vuosisataa säätiön apurahojen jakotoiminnan aloittamisesta, päätti säätiön hallitus tutkituttaa ja kirjoituttaa sekä julkaista säätiön historian. Säätiön synty perustuu kokonaisuudessaan ministeri K.G. Idmanin testamenttiin, jossa testamentin tekijä tekee selväksi säätiön tavoitteet ja oikeusoppineen tarkkuudella kuvaa säätiölle suunnittelemansa säännöt. Ilmeisesti kunnioittaakseen isänsä, lääkintöneuvos G.R. Idmanin muistoa on isän nimi testamentin mukaisesti liitetty säätiön nimeen. Lääkintöneuvos Idmanhan oli paitsi merkittävä ammatinharjoittaja myös tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja maassamme. Vaikka Idmanin nimi tunnetaankin Tampereella melko hyvin esimerkiksi Hatanpään kartanoon liittyen, kävi tutkimuksen aikana ilmi, että monet stipendin saaneet eivät tienneet juuri mitään säätiöstä eikä Idmanista, mistä havainnosta tämän historiakirjan nimikin Tuntematon tukija opiskelijan takana on johdettu. Tämä havainto kannusti tutkijoita perehtymään Idmanin suvun ja erityisesti säätiön nimessä olevien henkilöiden historiaan, joka osoittautuikin poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi ei vain Tampereen kaupungin vaan koko maankin kannalta.

7 Säätiön historiahankkeen edistämiseksi asetti säätiön hallitus historiatoimikunnan kutsuen sen puheenjohtajaksi hallituksen varapuheenjohtaja Jarmo Visakorven sekä jäseniksi kolme pitkäaikaista hallituksen jäsentä Pentti Määtän, Erkki Siitarin ja Jukka Solan sekä säätiön nykyisen asiamiehen Ilkka Kaakkolammin. Varsinaisen tutkimus- ja kirjoitustyön suorittamiseen lupautuivat FM Miia Ijäs sekä FM Maija Ojala, jotka kumpikin valmistelivat väitöskirjatyötään historian alalta Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä, historian oppiaineen tiloissa. Mainittakoon, että molemmat kirjoittajat ehtivät myös väitellä omalla alallaan tämän työnsä ohella. Tämän historiaprojektin onnistumisen kannalta oli ratkaisevan tärkeätä, että saimme työn eri vaiheessa neuvoja ja tukea monta samankaltaista tutkimus- ja kirjoitustyötä suorittaneelta yliopistonlehtori, dosentti FT Mervi Kaarniselta. Lausumme lämpimät kiitoksemme sekä kirjoittajille että asiantuntijallemme erinomaisesti suoritetusta työstä, jonka tulokset ovat nyt kaikkien arvioitavissa. Tampereella 15. p:nä tammikuuta, 2015 Historiatoimikunta

8

9 Johdanto Lääkintöneuvos G. R. Idmanin ja ministeri K. G. Idmanin säätiö, joka lyhemmin tunnetaan pelkkänä Idmanin säätiönä, perustettiin ministeri Karl Gustaf Idmanin testamentin mukaisesti vuonna 1962, jolloin se rekisteröitiin Suomen säätiörekisteriin. Säätiön tarkoituksena on tukea menestyviä mutta vähävaraisia opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon jossain Tampereen lukioista ja jatkavat opintojaan tämän jälkeen korkeakoulussa. Nyt käsillä olevan säätiön historian ensimmäinen osio keskittyy ministeri Karl Gustaf Idmaniin ja hänen isäänsä Gustaf Rudolf Idmaniin sekä Idmanien sukuun henkilöhistoriallisesta näkökulmasta. Teoksen jälkimmäinen osio puolestaan tarkastelee säätiön toimintaa sen hallituksen jäsenten sekä säätiön perustehtävän opintoapurahojen jakamisen ja sijoitustoiminnan näkökulmista. Historiikin ensimmäinen osio perustuu pääosin Karl Gustaf Idmanin muistelmiin ja perunkirjoitukseen; Kansallisarkiston ja Oulun maakunta-arkiston Karl Gustaf Idman -kokoelmiin. Kansallisarkiston Karl Gustaf Idmanin kokoelma sisältää liki 200 saapunutta kirjettä, jotka ovat pääosin hänen ulkoministerikaudeltaan tai sen tuntumasta. Oulun maakunta-arkiston kokoelma puolestaan käsittää Tokion suurlähetystön arkipäivän elämään liittyviä aineistoja. Teoksen toinen osa perustuu säätiön omiin dokumentteihin sekä säätiön hallituksen aktiivisten jäsenten haastatteluihin, jotka on tehty kevään 2014 aikana. Säilyneitä dokumentteja erityisesti säätiön alkuajoilta 1960- ja 1970-luvuilta on säilynyt vähän ja hajanaisesti, ja tämä on asettanut joitakin haasteita tutkimustyölle. Kansallisarkistossa on onneksi saatavilla säätiön tilinpäätösasiakirjat myös säätiön alkuajoilta. Muu materiaali, kuten apurahapäätöksiä valmistelevat kokousasiakirjat sekä tietoja sijoitustoiminnasta, lisääntyy viime vuosikymmenien osalta. Siten kokonaiskuva säätiön toiminnasta on mahdollista rakentaa näiden säilyneiden dokumenttien valossa. Idmanin säätiön asiakirjoja olemme saaneet käyttöömme säätiön toimistosta (Postikatu 1 A 1, Tampere), tilintarkastustoimistosta Idman Vilén Grant Thornton, Patentti- ja rekisterihallitukselta, Kansallisarkistosta sekä joistakin yksityiskokoelmista, kuten Erkki Siitarilta ja Jarmo Visakorvelta. Säätiön historian ohella kytkemme avainhenkilöt suomalaisen yhteiskunnan käännekohtiin. Lisäksi teoksen jälkimmäisessä osassa tarkastelemme

10 erityisesti suomalaisen opintotukijärjestelmän kehitystä 1960-luvulta aina nykypäivään, syksyn 2014 uudistuksiin saakka. Tämä on tärkeää, jotta voidaan arvioida Idmanin säätiön apurahojen osuutta ja merkitystä opiskelijan toimeentulossa. Säätiön perustajan, ministeri Idmanin, toiminnan merkitys puolestaan avautuu kontekstoimalla hänen toimintansa ja työtehtävänsä maamme historiaan. Pääpaino on tässä kohden Suomen itsenäistymisen ajassa sekä 1920-luvussa, johon osuivat Karl Gustav Idmanin huippuvuodet diplomaattina sekä hänen kautensa Suomen ulkoasiainministerinä. Tutkimuksessa käytetyt lähteet ja kirjallisuus on koottu lähdeluetteloon. Säätiön hallituksen jäsenet ja muut toimijat mainitaan nimeltä sen mukaan, kenen haastattelussa on noussut mitäkin asioita esiin. Lisäksi olemme haastatelleet joitakin Idmanin säätiön apurahan saaneita opiskelijoita, joita emme mainitse nimeltä. Samoin säätiön dokumenteista esiin nousevia opiskelijoita emme mainitse tekstissä nimeltä. Rahan arvon laskemisessa vanhoista markoista nykyeuroiksi on käytetty hyväksi 1 Tilastokeskuksen rahanarvokertoimia vuodelta 2013. Tilastokeskuksen kertoimien avulla voidaan laskea Suomessa käytetyn valuutan arvo nykyrahassa mitattuna aina vuodesta 1860 lähtien.1 Tilastokeskuksen taulukossa on otettu huomioon sekä vuonna 1963 toteutettu markan uudistus että vuoden 2002 euroon siirtyminen. Rahan arvon laskemisessa olemme pyöristäneet summat kokonaisiin euroihin. Euroiksi muutetut rahasummat kuvaavat siis rahanarvoa vuoden 2013 tasolla mitattuna. Taulukoissa ilmoitetaan vanhojen markkamääräisten stipendien suuruudet sekä niiden alkuperäisen arvon mukaan että nykyiseen valuutan arvoon muutettuna. Tutkimuksen loppuun on koottu liitteiksi Idmanin säätiön säännöt vuosilta 1961 ja 1992 (liitteet 1 2). Liitteeseen 3 on koottu taulukko säätiön hallituksen jäsenistä ja asiamiehistä kronologisessa järjestyksessä säätiön perustamisesta tämän teoksen kirjoitushetkeen (2014) saakka.

11 Idman-suku Varhaisimmat Idman-suvun jäsenet olivat merkittäviä pappismiehiä. Myöhemmin monet suvun jäsenet valitsivat laki- ja virkamiesuran. Suvusta löytyy myös useita lääkäreitä. Eräs yhteinen nimittäjä kautta vuosisatojen on se, että Idman suvun miespuoliset jäsenet olivat usein pitäjän keskeisiä vaikuttajia ja toimivat erilaisissa luottamustehtävissä; monet olivat mukana myös valtakunnan politiikassa. Suku on vaikuttanut ennen kaikkea Satakunnassa, Huittisissa, Pohjanmaalla sekä Tampereen seudulla. Eräs suvun jäsen, Karl Johan Idman (1759 1821), aateloitiin vuonna 1814 ja hän otti nimekseen Idestam. 2 Suvun vanhin tunnettu jäsen Daniel Larsinpoika (kuoli 1683) tuli 1600-luvun puolivälissä Suomeen Porin kreivikunnan veronkantokirjuriksi Huittisiin. Hän toimi myös läänityksen haltijan, sotamarsalkka Gustaf Hornin kreivikunnanvoutina. Daniel Larsinpoika solmi edullisen avioliiton nimismies Tuomas Matinpoika Takun Maria-tyttären kanssa ja sai näin haltuunsa keskiaikaisen Takkulan ratsutilan Huittisista. Maria Takku kuului vanhaan suomalaiseen suurtalonpoikaissukuun, jonka jäsenistä monet olivat pappismiehiä tai kruunun palveluksessa. Daniel Larsinpoika kartutti omaisuuttaan ostamalla 1672 vielä Juuselan ratsutilan Nahian kylästä, josta käsin hän hoiti tehtäviään kreivikunnan voutina. 3

12 Idman-suku Daniel Idmanin ja Maria Takun poika Nils Idman (1680 1750) toimi sotilaspappina ja joutui moneen kiperään tilanteeseen suuren Pohjan sodan taisteluissa. Karl Gustaf Armfeltin onnetonta Norjan sotaretkeä hän kuvailee dramaattisesti teoksessaan Kort berättelse om fälttåget 1718 i Dronthems lähn eller Nordanfjälls. Vuonna 1711 Nils avioitui Loimijoen kirkkoherran tyttären Christina Procopeuksen kanssa ja vuonna 1719 Nils Idman nimitettiin Huittisten kirkkoherraksi. Hän toimi myös lääninrovastina sekä valtiopäiväedustajana Tukholman valtiopäivillä 1734. Nils Idmanin ja Christina Procopeuksen lapsista niin ikään moni valitsi pappisuran. Yksi heistä oli Nils Idman nuorempi (1716 1790), joka seurasi isäänsä Huittisten kirkkoherraksi ja toimi kuten isänsä lääninrovastina ja valtiopäiväedustajana. Nils Idman nuorempi oli suunnitellut itselleen siviilivirkamiehen uraa ja hän saikin paikan kuninkaan kansliasta Tukholmasta. Kuitenkin opettajiensa ja piispan kehottamana hän luopui virkamiesurasta, otti pappisvihkimyksen Turussa ja sai vastuulleen Huittisten kirkkopitäjän. Myöhemmin hän sai teologian tohtorin arvon ja hän oli ehdolla myös Turun piispan virkaan. Rovasti Idmania pidettiin yhtenä aikansa varakkaimmista pappismiehistä. Kuollessaan Nils Idman nuorempi omisti viljelysmaata 250 tynnyrialaa (125 hehtaaria) 4 ja hänen omaisuutensa arvo oli yli 220 000 hopeataaleria. Ei siis ole ihme, että matkustaessaan Etelä-Pohjanmaalle 1752 Ruotsin kuningas Adolf Fredrik yöpyi Huittisten pappilassa. Maanviljelyksen lisäksi Nils perehtyi puutarhaviljelykseen ja hankki mm. omena- ja kirsikkapuita puutarhaansa. Nils nuorempi oli innokas kansantieteilijä ja vuonna 1744 hän julkaisi teoksen Försök att visa gemenskap em. finska o. grekisga språken, jossa hän pyrki osoittamaan, että suomensukuisten kansojen esi-isät skyyttalaiset olisivat olleet kotoisin Mustanmeren suunnalta ja sen tähden suomen ja kreikan kielessä oli paljon yhtäläisyyksiä. Nils Idman nuorempi avioitui Margareta Elisabet Rothoviuksen (1727 1810) kanssa ja he saivat yhteensä 16 lasta, joista vain seitsemän eli aikuisikään asti. Margareta oli Pälkäneen rovastin Gustav Arvid Rothoviuksen ja Maria Polvianderin tytär. 5 Nils Idman nuoremman ja Margaretan vanhin poika Gustaf Nils Idman (1752 1807) opiskeli maisteriksi ja myös hänet vihittiin pap-

13 pisvirkaan. Gustaf Nils valittiin kuninkaan erivapauden, dispensaation, turvin Pälkäneen kirkkoherran virkaan vain 27-vuotiaana. Tässä virassa hän seurasi äidinisäänsä G. A. Rothoviusta. Lienee ilmeistä, että suuromaisuus Huittisissa ja kuninkaan henkilökohtainen tuki Idmaneille olivat eduksi virkanimityksessä. Gustaf Idman toimi lopulta Pälkäneen kirkkoherrana liki kolmekymmentä vuotta. Gustaf Nils avioitui Margareta Eleonora Janssonin (1759 1834) kanssa ja heidän kolmesta lapsestaan ainoastaan vanhin Nils Johan eli aikuisikään saakka. Margareta oli Uudenmaan ja Hämeen läänin laamannin Johan Janssonin ja Hedvig Eleanora Voivaleniuksen tytär. Gustaf Nilsin veli Karl Johan Idman (1759 1821) teki merkittävän laki- ja virkamiesuran, ollen senaattori ja Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja. Karl Johan aateloitiin 1814, jolloin hän otti nimekseen Idestam. 6 Gustafin ja Margaretan poika Nils Johan Idman (1781 1851) teki merkittävän virkamiesuran. Hän toimi nuorena Turun hovioikeudessa auskultanttina ja notariaattina, sekä myöhemmin hallituskonseljnin reviisorina sekä valtiovaraintoimituskunnan apulaisesittelijäsihteerinä. Laamanni Nils Johan avioitui Elisabet Eleonora Gardiemeisterin (1790 1873) kanssa, joka oli tuomari Johan Wilhelm Gardiemeisterin ja Sofia Eleonora Saveniuksen tytär. He saivat neljä lasta, joista kolme Nils Johan Wilhelm (1814 1874), Karl Gustaf (1817 1880) ja Adéle (1812 1874) selvisivät aikuisikään. Paperitöitä enemmän Nils Johania kiinnosti kuitenkin maanviljelys, ja niinpä hän luopui virkamiesurastaan ryhtyen isännöimään Tyrkkölän tilaa Kurussa, joka sai nimekseen Nygård ja tunnetaan nykyisin Palhoniemenä. Nils Johan Idman laajensi suvun maita ostamalla Hatanpään kartanon 1800-luvun alkupuoliskolla, jonne hän perheineen pikkuhiljaa muutti. 7 Suullisen perimätiedon mukaan Nils Johan matkasi Hatanpään huutokauppaan ostaakseen hevosvaljaat. Matkalla hän poikkesi Teiskolan kartanossa ystävänsä Johan Tammelanderin luona, joka vitsaili, että mitä sinä yksillä valjailla, osta koko kartano! ja näin Nils Idman lopulta tekikin. Maanviljelyksen lisäksi Nils Johan Idmanilla oli kiinnostusta teollisuuden saralla: hän perusti yhdessä serkkunsa vuori-insinööri Gustaf Idestamin ja Carl August Ramsayn kanssa masuunin Tammerkosken itärannalle Finlaysonin

14 Idman-suku tehdasta vastapäätä. Maat kuuluivat silloin Hatanpään kartanoon. Masuuni oli toiminnassa useamman vuoden mutta liiketoiminta ei ollut tuottoisaa. Nils Johanin kuoltua masuuni myytiin ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjernalle 1856. Samana vuonna Adolf Törngren perusti konepajan viereen pellava-, hamppu- ja silkkitehtaan. Vuonna 1861 tehtailijat Wasastjerna ja Törngren yhdistivät voimansa ja syntyi Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-yhtiö. Nils Johan oli ministeri, säätiön perustaja Karl Gustaf Idmanin isoisän isä. 8 Nils Johanin ja Elisabetin pojista Karl Gustaf Idman (1817 1880) opiskeli Helsingissä ja promovoitui filosofian maisteriksi 1840. Tuomarikokeen hän suoritti 1843 ja toimi sen jälkeen auskultanttina Turun hovioikeudessa. Myöhemmin hän toimi kamarikirjurina senaatin valtiovaraintoimikunnassa. Isänsä jalanjälkiä seuraten Karl Gustaf luopui virkamiesurasta ja palasi Hatanpään kartanoon isänsä avuksi. Työtä riitti, sillä maat ulottuivat viiden pitäjän alueelle. Nils Johanin kuoleman jälkeen Karl Gustaf lunasti kartanon perikunnalta ja hallinnoi Hatanpäätä yhdessä puolisonsa vapaaherratar Beata Sofia Gustava Mellinin kanssa. Karl Gustaf ja Beata Sofia avioituivat vuonna 1854. Rouva Beata Sofia oli vapaaherra Bernt Gustaf Mellinin ja Frederika Gustava Liljebrunin tytär. Karl Gustaf Idman kuului Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan. Karl Gustaf ja Beata saivat 11 lasta, joista kaksi kuoli lapsena. Vanhin pojista Alexander syntyi maaliskuussa 1856, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella: kuullessaan iloisesta perhetapahtumasta keisari ryhtyi pojan kummiksi. Toinen Karl Gustafin ja Beatan pojista oli puolestaan Gustaf Rudolf, joka teki mittavan uran lääkärinä ja kunnallisen terveydenhuollon kehittäjänä. Gustaf Rudolfin vanhin poika, ministeri Karl Gustaf Idman perusti Kuva 1. Idmanin suvun ryhmäkuva Hatanpään kartanon portailla kesäkuussa 1896. Muistelmissaan ministeri Karl Gustaf kirjoittaa, kuinka hänen rakkaimmat lapsuusmuistonsa liittyvät juuri Hatanpään kartanoon. Karl Gustaf Idman istumassa eturivissä keskellä.

15 aikanaan Idmanin säätiön. Hatanpään isäntäpari Karl Gustaf ja Beata olivat siis ministeri Idmanin isovanhemmat. 9 Hatanpään isännän Karl Gustafin veli Nils Johan Wilhelm Idman teki merkittävän uran lääkärinä sekä kunnallisen terveydenhuollon pioneerina Tampereella ja ympäryskunnissa. Vuonna 1848 Nils Johan Wilhelm nimitettiin kautta aikain ensimmäiseksi Tampereen kaupunginlääkäriksi virka, jossa hänen veljenpoikansa Gustaf Rudolf ansioitui hieman myöhemmin. Kaupunginlääkärin virka perustettiin vasta perustetun ensimmäisen kaupunginsairaalan yhteyteen. Nils Johan Wilhelm Idmania voidaan pitää yhtenä Tampereen kunnallisen terveydenhuollon varsinaisista perustajista; häntä ennen lääkintähuolto oli kuulunut piirilääkärin vastuulle. 10 Isoäitiään Beata Sofia Melliniä ministeri Idmanin sisko, Anna Maria Idman-Tigerstedt, kuvailee lahjakkaaksi ja oppineeksi nai-

16 Idman-suku seksi, jonka erityisenä intohimona oli matematiikka. Beata Sofia oli myös musikaalinen ja yritti opettaa lapsiaan laulamaan, Anna Marian mukaan huonoin tuloksin. Suuren kartanon emännöinti ja lukuisten vieraiden kestitys ottivat usein Beata Sofian voimille, jonka suurimmat kyvyt olivat ilmeisesti muualla kuin käytännön asioissa. Apuna kartanossa hänellä oli Alexandra Holmberg (Sassa-täti), josta tuli lapsenlapsille erittäin läheinen. 11 Isoäidin äitiä, Frederika Melliniä, kutsuttiin vanhaksi isoäidiksi. Anna Maria muistelee, kuinka hän oli eloisa ja aina tyylikkäästi pukeutunut iäkäs daami; oikea aristokraatti, joka ei piitannut fennomaniasta saati demokraattisista tuulista, eikä koskaan luopunut pitsimyssystään. 12 Kuva 2. Ministeri Karl Gustafin isoäiti, Hatanpään kartanon emäntä, vapaaherratar Beata Sofia Idman os. Mellin pelaamassa pasianssia Hatanpään kartanossa. Beata Sofian seurana ovat hänen tyttärensä Naema Alexandra (vasemmalla) ja rakastettu Sassa-täti (Alexandra Holmberg).

17 Hatanpään kartano Hatanpään kartanoalue on museoviraston luokituksen mukaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Keskiajalla nykyisen Hatanpään kartanon alueella tiedetään olleen kolmen talon Hatanpään kylä. 1600-luvulle tultaessa yksi taloista oli autioitunut. 1600-luvulla talonpoikaisomistus päättyi kun Hatanpäästä muodostettiin ratsutila ja Tauskon tilasta sen augmentti. Silloin tilukset tulivat aatelisen, vapaaherra Ernst Johan Creutzin hallintaan. Vapaaherran kuoltua 1684 maat peri hänen tyttärensä, joka oli naimisissa ratsumestari Israel Ruthenhjelmin kanssa. Ratsumestarin aikana tilat yhdistettiin ja Hatanpään kartanon katsotaan syntyneen tuolloin. 1700-luvun jälkipuoliskolla, 1758 1778, kartanoa hallitsi vapaaherra ja upseeri Hans Henrik Boije. Hänen aikanaan rakennettiin kartanon yksikerroksinen päärakennus. 13 Boije oli merkittävä maanomistaja: hän hankki itselleen Teiskolan kartanon ja omisti lukuisia ratsutiloja, kuten Holvastin, Partolan, Tuomaalan ja Sarvannan Messukylästä. Lisäksi hän omisti Tammerkosken kartanon, joka aikoinaan sijaitsi Tammerkosken länsipuolella, nykyisen keskustan alueella. Boije toimi myös Tampereen tekstiiliteollisuuden pioneerina perustaen Otavalan kehruukoulun 1753 Iidesjärven länsipuolelle Viinikanojan varrelle, lähelle nykyistä Tampereen yliopistoa. 14 Varsinaisen kaupungin perustamista Tammerkosken seudulle oli suunniteltu jo pitkään, mutta toden teolla suunnitelmat nytkähtivät eteenpäin Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III noustua valtaan. Kustaa III vieraili Suomessa kesällä 1775. Suomea varten oli laadittu uudistamisohjelma, jonka keskeisenä osana oli uusien kaupunkien perustaminen. Näistä kauppaloista yksi olisi Tammerkosken kaupunki. Sitä varten Kustaa III saapui Tammerkoskelle kesäkuussa. Kutsun oli ilmeisesti esittänyt kuninkaan uskottuihin

18 Idman-suku miehiin lukeutuva vapaaherra Boije. Kuningas yöpyikin heidän vieraanaan yhden yön Hatanpään kartanossa. Siellä hän perimätietojen mukaan lausui tulevan Tampereen kaupungin perustamissanat. Tosiasiassa kaupungin perustaminen oli ratkaistu jo ennen vierailua ja virallisesti kaupunki perustettiin vasta neljä vuotta myöhemmin 1.10.1779 kuninkaan kirjoittaessa perustuskirjan Gripsholmin linnassa. Kaupunki perustettiin Tammerkosken kartanon alueelle, jonka maat Boije oli myynyt kruunulle.1 5 Boijen jälkeen kartanon omistajana oli kruununvouti Gustav Ahlman (1779 1802), jonka jälkeen kartano siirtyi ruukinisäntä Lars Gustaf Lefrenin omistukseen. Vuonna 1825 Hatanpään kartanon osti ministeri Idmanin isoisän isä, laamanni Nils Johan Idman. Kartanon uusi päärakennus rakennettiin vanhan palaneen päärakennuksen paikalle 1883 1885. Sen suunnitteli Odert Sebastian Gri- KuvA 3. Hatanpään kartanon päärakennus.

19 penberg. Uusrenessanssirakennus ihastuttaa vierailijoita vielä nykyäänkin. Päärakennuksen tuntumaan valmistui 1898 uusgoottilainen asuntopalatsi, ns. Huvila, niin ikään Gripenbergin suunnittelemana. Huvila oli ministerin isän Gustaf Rudolf Idmanin veljen, pankinjohtaja Nils Idmanin käytössä. Vuonna 1903 agronomi Fedi Idman lunasti kartanon muilta perillisiltä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 1913 Hatanpään kartano ja loput sen maista joutuivat Tampereen kaupungin haltuun Nils Bernhard Idmanin (Gustaf Rudolfin veli ja ministeri Karl Gustaf Idmanin setä) kavalluksesta johtuneen vararikon seurauksena.1 6 Vuonna 1916 päärakennukseen ja huvilaan sijoitettiin sotilassairaala ja myöhemmin kaupunginsairaala. Vuonna 1935 Hatanpään alueelle valmistui Bertel Strömmerin suunnittelema funktionaalista tyyliä edustava uusi kirurginen sisätautien ja lastensairaala. Samalla vanhat kartanon ra- KuvA 4. Hatanpään kartanoalueen niin sanottu Idmanin huvila.

20 Idman-suku kennukset muutettiin mielisairaalaksi. Sittemmin sairaalarakennuksia on useaan otteeseen laajennettu. Kartanon päärakennus jäi pois sairaalakäytöstä 1960-luvun lopulla. Sen jälkeen se saneerattiin kaupunginmuseoksi. 1990-luvulla tiloissa toimi myös Nukke- ja pukumuseo, jonka jälkeen se on ollut juhla- ja konferenssitilana. Huvilarakennus tuli kaupungin virastokäyttöön vuonna 1993.1 7 Hatanpään kartanoa ympäröi suurenmoinen puistoalue. Se on säilynyt vuoden 1896 uudistuksen aikaisessa asussa ja on nykyisellään englantilaisen maisemapuiston tapaan runsaan polkuverkon jakama.1 8 Puiston vanhimmat osat ovat peräisin vapaaherra Boijen ajalta 1700-luvun loppupuolelta. Kuninkaan vierailusta kertovat Kuninkaan kuja sekä muistomerkiksi asetettu luonnonkivi, nk. vapaamuurarin hauta. Molemmat, kuningas Kustaa III ja vapaaherra Boije olivat vapaamuurareita. Rannan kivetykset ovat Idmanien ajalta. Hatanpään puisto ja sen hedelmätarhat, vihannesmaat ja peltoalueet tulivat kaupungin hallintaan vuonna 1968. Kaksi vuotta myöhemmin, 1970, perustettiin Hatanpään arboretum, jossa yleisö voi vapaasti tutustua liki 400 erilaiseen kasvilajiin.1 9 Arboretumin sydän on upea ruusutarha, joka on myös suosittu hääkuvien ottopaikka. Hatanpään puistoalue ja arboretum ovat nykyisen Tampereen tärkeä ulkoilu- ja virkistysalue.

KuvA 5. Ministerin isä Gustaf Rudolf veljiensä kanssa. Osa veljistä kuoli jo nuorena. 21 Gustaf Rudolf Idman, ministerin isä Ministeri Idmanin isä, lääkintöneuvos Gustaf Rudolf Idman, oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kunnallisen terveydenhuollon kehittäjä. Hän syntyi 26.9.1857 Hatanpäällä, opiskeli ylioppilaaksi Hämeenlinnan lukiossa ja kirjautui Helsingin Keisarilliseen Aleksanterin yliopiston Hämäläiseen osakuntaan 1876 ollessaan 19-vuotias. Samanaikaisesti myös Gustaf Rudolfin veljet Alexander (s. 1856) ja Nils (s. 1858) kirjautuivat yliopistoon. Helsinkiin muutti myös heidän pikkuveljensä Karl Gustaf Johan eli Gösta (s. 1865), joka aloitti opintonsa Helsingfors Normallyceumissa. Myöhemmin myös pikkuveli Gösta opiskeli Gustaf

22 Idman-suku

23 Rudolfin tapaan lääkäriksi erikoistuen hammaslääketieteeseen. Gösta toimi Helsingin yliopiston dosenttina ja hammaskirurgian opettajana. 20 Vaikka perhe ei ollut aatelinen, Idmanin veljekset kuuluivat kiistatta yhteiskunnan eliittiin. Vanhemmat Karl Gustaf Idman ja vapaaherratar Beata Sofia Mellin isännöivät Hatanpään kartanoa ja poikien aloittaessa opiskelijaelämän kartanon itäpuolen ranta-alueet myytiin Tampereen kaupungille 800 000 markan hinnalla: vuonna 2006 summa vastasi 2,7 miljoonaa euroa mutta sen ostovoima 1860-luvun lopulla oli suunnaton. 21 Kuten Jaakko Ignatius kirjoittaa, seurapiirien ovet avautuivat Idmaneille helposti. Sukulaisia oli merkittävissä asemissa. Esimerkiksi isän puolen sukulaisista Helsingissä asui tehtailija, valtiopäiväedustaja Fredrik Idestam, joka kuului suvun aateloituun haaraan. Fredrik Idestam oli mm. Nokia Oy:n (puuhiomo, paperitehdas ja Suomen ensimmäinen sulfiittiselluloosatehdas) ja Tampereen kattohuopatehtaan (sittemmin TAKO Oy:n) perustaja. Beata-äidin yksi siskoista puolestaan oli naimissa Suomen Pankin pääjohtajan senaattori Viktor von Haartmanin kanssa ja toisen tädin puoliso oli Suomen Kaartin komentaja, kenraalimajuri Viktor Sundman. 22 Helsingin opiskeluaikoina Idmanien kaupunkihuushollia hoiti Sassa-täti (Alexandra Holmberg) ja myös Gustaf Rudolfin siskot kävivät koulua Helsingissä. 23 1880-luku oli monin tavoin käänteentekevä Gustaf Rudolfille. Hänen isänsä, Karl Gustaf Idman kuoli vuonna 1880 ja samana kesänä juhlittiin Gustaf Rudolfin siskon Berthan ja kaupunginlääkärin Axel Hårdhin häitä. Näissä hääjuhlissa Gustaf tapasi tulevan vaimonsa Olga Elisabeth Gustafssonin. Olga työskenteli saksan ja ranskan kielen opettajana tyttökoulussa Helsingissä sekä Mikkelissä. 1882 juhlittiin Helsingissä Gustafin maisterinpromootiota ja Olga-neiti oli hänen seppeleensitojana. Tapahtuma ilmeisesti sinetöi nuoren rakkauden, sillä Olga muisteli sitä usein lapsilleen. Olgan ja Gustaf Rudolfin häitä tanssittiin Heinolassa 1885 Olgan vanhempien, sahanhoitaja Abraham Gustafssonin ja Anna Maria Hårdhin luona. Keski-Eurooppaan suuntautuneen häämatkan jälkeen pari asettui Tampereelle. 24 Kuva 6. Kaupunginlääkäri Gustaf Rudolf Idman.

24 Idman-suku Kaupunginlääkäri Idman Lahjakas Gustaf Rudolf Idman edistyi opinnoissaan nopeaa tahtia: lääketieteen kandidaatin tutkinnon hän suoritti, kesätauko poisluettuna, 15 kuukaudessa, jonka Ignatius arvelee olleen tuon ajan ennätys. Koko lääkärin tutkinnon suorittaminen vei Gustafilta vain viisi vuotta. Valmistuttuaan Gustaf Rudolf palasi Tampereelle, jossa hän avasi kaupungin ensimmäisen yksityisen lääkärinvastaanoton 1885. Samanaikaisesti hän toimi rautatielääkärinä ja toisena eli apulaiskaupunginlääkärinä. Vuonna 1887 Gustaf Rudolf Idman nimitettiin vakituiseksi, ensimmäiseksi kaupunginlääkäriksi sekä Finlaysonin tehtaan lääkäriksi. Tästä alkoi isä Idmanin merkittävä ura kunnallisen terveydenhuollon kehittäjänä. Päivät olivat työntäyteisiä, sillä Idman toimi samalla myös Nokia Oy:n tehtaanlääkärinä, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampellan) tehtaanlääkärinä, piti vastaanottoa ja teki tarvittaessa yksityiskäyntejä. 25 Gustaf Rudolfin astuessa kaupunginlääkärin virkaan Tampereella elettiin voimakkaan kehityksen aikaa, mikä asetti omat haasteensa myös terveydenhuollolle. 1800-luvun loppupuolen yleisessä terveys- ja hygieniakeskustelussa nähtiin, että työväestö oli luontaisesti altis taudeille. Katsottiin, että työväestön köyhyys, tietämättömyys sekä huonot elinolot ja -tavat heikensivät kaupungin terveysoloja. 26 Teollistumisen myötä Tampereen väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti aina 1830-luvulta lähtien. Lukuisat tehtaat tarjosivat töitä ja väkeä muutti sankoin joukoin kaupunkiin. Elinkeinovapauslaki, joka astui voimaan vuonna 1880, mahdollisti entistä vapaamman työnhaun ja muuton kaupunkiin. Idmanin aloittaessa kaupunginlääkärinä Tampereen väkiluku oli noin 13 000. Vuonna 1890 väkiluku oli jo noussut 20 000:een; vuonna 1900 tamperelaisia oli jo reilu 36 000 ja Idmanin muuttaessa pois kaupungista 1906 oli asukasluku jo 42 000. 27 Väestönkasvu merkitsi myös aivan uudenlaisia ympäristö- ja terveysongelmia, joihin ei aina ollut varauduttu. 28 Suurimpina uhkina kaupungin väestölle pidettiin kulkutauteja, kuten lavantautia ja koleraa, vaikka suhteellisesti enemmän väkeä kuoli tulirokkoon, tuhkarokkoon ja hinkuyskään. 29 Tautien aiheuttajina ja selittäji-

Kuva 7. Kaupunginlääkärin vaimo, ministeri Idmanin äiti Olga Elisabeth Idman os. Gustafsson. nä nähtiin useita eri tekijöitä. Vetisen maaperän ja haisevien lätäköiden katsottiin tarjoavan suotuisan maaperän kulkutautien leviämiselle. Tampereen seudun vetisyyttä pidettiin yhtenä pääsyynä siihen, että lavantautia esiintyi kaupungissa vuosittain. Terveydenhuoltolautakunnan huoli kohdistui erityisesti Amuriin, joka oli leimattu kulkutautien pesäksi. Viranomaisten mukaan yksi syy oli Amurin suoperäinen maa. Kyttälän hökkelikylä puolestaan oli rakennettu paremmalle maalle, minkä vuoksi siellä lavantautia esiintyi selkeästi vähemmän. 30 Kaupungin ratkaisuna kulkutauteja vastaan oli keskusta-alueen viemäröinti ja katujen kiveäminen. Kuitenkin osa viemäreistä rakennettiin väärin, niin että ne olivat pihoja korkeammalla ja esimerkiksi Amuriin saatiin viemäri vasta 12 vuotta keskustan jälkeen, vuonna 1892. Katujen päällystäminen ei sekään ulottunut aluksi juuri keskusta-aluetta pidemmälle. Aikalaisten mukaan etenkin sateisina syksyinä Amurissa ja Kyttälässä oli kuraa korviin saakka, ja savi oli niin sitkistynyttä, ettei jalkojaan tahtonut irti saada. 1895 katujen kiveäminen ylettyi vihdoin työläiskortteleihinkin. 31 Toisena suurena ongelmana nähtiin ihmisten ja eläinten ulosteet. Kaupunkilaisilla oli lukuisia kotieläimiä. Lisäksi käymälöiden rakentamista ja jätteiden uloskuljettamista ei valvottu. Yleistä puhtautta valvomaan perustettiinkin terveyspoliisi vuonna 1885. Kaupungin sääntöjen mukaan hyyskät ja käymälät piti tyhjentää kesäkuun alkuun mennessä ja talonomistajat olivat vastuussa myös pihojensa ja katuosuuksiensa siisteydestä. 32 Lisäksi kosteat ja ahtaat asunnot nähtiin epäterveellisinä ja yhtenä syynä kulkutautien leviämiselle. Kaupunginlääkäri Idmanin mukaan Tampereen työväestön asuinolot olivat 1880-luvulla maan huonoimmat. Suurin huomio keskittyi Kyttälään, jonka laajamittainen saneeraus Idmanin johdolla alkoi 1890. Saneerauksen seurauksena pari tu- 25

26 Idman-suku hatta ihmistä häädettiin kodeistaan. 33 Kaupunginlääkäri ei kaihtanut koviakaan otteita pyrkiessään edistämään kaupunkilaistensa terveyttä. Yrityksistä huolimatta asuinolot pysyivät Tampereella ahtaina myös 1900-luvun alkupuoliskolla. Haasteista huolimatta tarmokas kaupunginlääkäri uudisti Tampereen julkista terveydenhuoltoa monin tavoin. Idmanin kaudella rakennettiin viemäri- ja vesijohtolaitokset ja aloitettiin elintarvikkeiden tarkastus. Idman laati erityiset säännöt tori- ja satamakauppaa varten. Koukkuniemelle valmistui ensimmäinen kaupungin rakennuttama sairaala (köyhäintalon sairaala ja mielisairaala). Koulukadulle rakennettiin pysyvä kulkutautisairaala sekä uusi kunnallinen mielisairaala. Vuonna 1892 aloitti toimintansa ensimmäinen lapsenpäästölaitos. Vuonna 1907 perhe muutti Helsinkiin kun Gustaf Rudolf astui virkaansa vakituisena lääkintöneuvoksena. 3 4 Kunnallispoliitikko, valtiopäivämies ja fennomaani Gustaf Rudolf Idman oli merkittävä tekijä niin Tampereen kunnallispolitiikassa kuin valtiopäivilläkin. Toimiessaan aktiivisesti Tampereella hänen käsiinsä oli parhaimmillaan keskitetty kaupunginvaltuuston ja terveyslautakunnan puheenjohtajuus. Samalla hän toimi useiden lautakuntien, kuten sosiaalilautakunnan, jäsenenä. Hänet valittiin Suomalaisen puolueen listoilta valtiopäiväedustajaksi kaikille vuosien 1894 1906 välisille valtiopäiville, eli siihen asti kunnes hän muutti Helsinkiin ja Suomessa siirryttiin yksikamariseen eduskuntaan. Valtiopäivillä hän kuului useisiin eri valiokuntiin ja vuosina 1905 1906 hän toimi porvarissäädyn varapuhemiehenä. Rasila ja Ignatius huomauttavat, kuinka Idmania kannatettiin yli puolue- ja sosiaalirajojen: häntä äänestivät vähäväkiset ja vuoden 1900 vaaleissa hän oli suomalaisen puolueen, ruotsalaisen puolueen ja työväenpuolueen yhteinen ehdokas. 35 Helsinkiin muuton jälkeen lääkintöneuvos Gustaf Rudolfille jäi enemmän aikaa perheelleen ja tytär Anna Maria Idman-Tigerstedt

27 muistelee, kuinka hämmästynyt hän oli, kun isä ei päivällisen jälkeen lähtenytkään töihin vaan jäi kotiin lukemaan. Pian lääkintöneuvos kuitenkin vedettiin jälleen mukaan kunnallispolitiikkaan, kuten Anna Maria asian ilmaisee. 36 Gustaf Rudolf toimi muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä, kaupungin terveydenhoitolautakunnan jäsenenä ja oli jäsenenä eri valtionkomiteoissa. Lisäksi varallisuutensa ansiosta Idman kuului lukuisten eri yritysten johtokuntiin ollen muun muassa Pohjoismaiden Yhdyspankin hallintoneuvoston jäsen. 37 Jo nuorena lukiolaisena Gustaf Rudolf Idman oli kiinnostunut kielikysymyksestä. Kotona puhuttiin ruotsia, äidin ollessa täysin ruotsinkielinen. Gustafin mielestä oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeää hallita myös kansankieli suomi. Yliopistoaikana Idman lyöttäytyi jo alussa suomenmielisten seuraan, säilyttäen kuitenkin hyvät välit myös ruotsinkielisiin opiskelijatovereihinsa. 38 Gustaf Rudolf Idman oli yksi suomenkielisen Lääkäriseura Duodecimin 12 perustajasta. Gustaf Rudolf halusi omalla toiminnallaan edistää suomen kielen asemaa ja murtaa raja-aitoja ruotsin- ja suomenkielisten lääkäreiden välillä. Kenties paras esimerkki tästä on, että vuonna 1907 hän toimi samanaikaisesti Finska Läkaresällskapetin puheenjohtajana ja Duodecimin varapuheenjohtajana. Seuraava vuonna hän nousi Duodecimin puheenjohtajaksi. Idman ajoi myös aktiivisesti kaksikielisen, kaikkia lääkäreitä yhdistävän seuran perustamista, ja kun Suomen Lääkäriliitto Finlands Läkarförbund perustettiin 28.2.1910, toimi Idman itseoikeutetusti perustamiskokouksen puheenjohtajana. Gustaf Rudolf oli myös Suomalais-Ugrilaisen seuran perustajajäsen. Kun Tampereelle perustettiin Suomalainen Klubi 1891, valittiin Gustaf Rudolf Idman sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. 39 Vuonna 1957 ministeri Karl Gustaf Idman lahjoitti Duodecim-seuralle mittavan osakesalkun isänsä 100-vuotissyntymän kunniaksi. 40 Muistelmissaan ministeri Idmanin sisko Anna Maria Idman-Tigerstedt kirjoittaa, kuinka hänen isänsä Gustaf Rudolf yhdessä veljiensä kanssa oli innokas kalamies jo nuorena ja kuinka veljekset viihtyivät Hatanpään puistossa sekä metsissä. Myöhemmin G. R. Idman oli yksi Suomen Urheilukalastajaliiton perustajista. Gustaf Rudolfin nuoruudessa kartanossa viettivät kesäisin aikaa niin sukulaiset kuin perheen

28 Idman-suku ystävät lapsineen. Hatanpään isäntä, isoisä Karl Gustaf oli kuitenkin tarkka menoista eikä tarjoiluissa törsätty ellei vieraina ollut arvovaltaista väkeä. 41 Lääkärinä Gustaf Rudolf oli pidetty ja potilaat kuvasivat hänet rauhalliseksi ja hyväsydämiseksi ihmiseksi. Työtaakka kaupunginlääkärillä ja kunnanvaltuutetulla oli melkoinen ja perheelle jäi usein melko vähän aikaa. Henkireiän työstä ja kaupungin tomusta soi huvila Annila Teiskossa, jonka Gustaf Rudolf rakennutti 1890 Teiskolan kartanon maille Näsijärven rannalle. Perhe vietti siitä lähtien kaikki kesät Annilassa ja Anna Marian mukaan isä Gustaf Rudolf oli siellä lähes aina hyvällä tuulella ja parhaimmillaan: seuramiehenä, kalastajana ja isänä. 42 Kalastuksen lisäksi Gustaf Rudolf oli innokas luonnontieteilijä ja kasvien kerääjä. Vuonna 1978 hänen mittava, 3672 kasviarkkia sisältävä kasvikokoelma, siirrettiin Tampereen Yhteiskoulusta osaksi Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelmia. Idman kuului Tampereen luonnontieteellisen yhdistyksen perustajajäseniin ja myös eläkepäivinään hän oli tuttu näky Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Tyttären mukaan Gustaf Rudolf ei jättänyt yhtäkään Societas pro Fauna et Flora Fennica -yhdistyksen kokousta väliin. Gustaf Rudolf Idman kuoli toukokuussa 1927. 43 Kuva 8. Gustaf Rudolfin rakennuttama Annilan huvila Teiskossa.

Kuva 9. Karl Gustaf Idman (oikealla) sisarustensa Anna Marian ja Nils Rudolfin kanssa. 29 Säätiön perustaja Karl Gustaf Idman Lapsuus ja nuoruus Karl Gustaf Idman syntyi 1.12.1885 Tampereella. Hänen isänsä oli kaupunginlääkäri ja kunnallisvaikuttaja Gustaf Rudolf Idman ja äitinsä Olga Elisabeth os. Gustafsson. Karl Gustaf oli sisaruksista vanhin: nuorempi sisar Anna Maria (Idman-Tigerstedt) syn-

30 Idman-suku tyi vuonna 1887 ja kuopus Nils Rudolf vuonna 1889. Perhe asui kaupungissa, mutta vietti viikonloput ja joulut suvun kartanossa Hatanpäällä aivan kaupungin kupeessa. Muistelmissaan Karl Gustaf kirjoittaa, kuinka hänen rakkaimmat lapsuusmuistonsa liittyvät juuri Hatanpään kartanoon. Karl Gustafin nuorin setä Fredrik Idman lunasti kartanon muilta perillisiltä 1903 ja myi sen vuonna 1913 Tampereen kaupungille. Isä Gustaf Rudolfin rakennuttamasta Annilan huvilasta tuli heti sen valmistuttua perheelle rakas paikka, jossa myös sukulaiset ja ystävät viettivät paljon aikaa kesäisin. Myöhemmin, aina kun siihen oli mahdollisuus, vietti Karl Gustaf Idman kesänsä vanhempiensa Annilan huvilalla Teiskossa. Karl Gustafin vanhemmat olivat perustamassa Tampereen suomalaista yhteiskoulua, joka aloitti toimintansa vuonna 1895. Karl Gustaf kuului koulun ensimmäisiin oppilaisiin. 44 Akateeminen ura Venäjän keisari Aleksanteri III (keisarina 1881 1894) ja valtaistuimelle häntä seurannut Nikolai II jatkoivat jo vuonna 1856 alkanutta valtakuntansa uudistamista. Suomen suuriruhtinaskunnassa nämä reformit, joiden yhtenä osana oli Suomen erityisaseman purkaminen, koettiin maamme venäläistämispyrkimyksinä tai venäläistämisohjelmana. Venäläisestä näkökulmasta Suomi ei ollut oma valtio vaan ainoastaan laajan imperiumin osa eli kuvernementti, suomalaiset taas pyrkivät korostamaan Suomen itsehallinnollista erityisasemaa. 45 Vuonna 1898 Suomen kenraalikuvernööriksi valittiin Nikolai Bobrikov, joka lähti tarmokkaasti viemään eteenpäin edeltäjänsä kenraalikuvernööri Heidenin uudistamisohjelmaa. Reformiohjelman ydinkohtia olivat armeijoiden yhtenäistäminen, kenraalikuvernöörin vallan lisääminen ja venäjän kielen nostaminen hallinnon kieleksi. Lisäksi jo aiemmin oli aloitettu lakiuudistuksen valmistelu, jonka mukaan myös Suomen sisäisiä asioita koskeva lainsäädäntö kuuluisi jatkossa yleisvaltakunnallisten lakien piiriin. Tämä tarkoitti, että lainsäädäntö alistettaisiin Venäjän valtakunnanneuvoston ja duuman päätettäväksi, eikä se enää olisi lähes yksinomaan riippuvainen keisarin tahdosta. 46 Nämä uudistukset konkretisoituivat vuoden 1899 nk. Helmikuun manifestissa, vuoden 1900 kieliasetuksessa, vuoden

31 1901 asevelvollisuuslaissa sekä vuoden 1903 nk. diktatuuriasetuksessa, joka lisäsi kenraalikuvernöörin valtaa. 47 1900-luvun alkuvuosien Venäjän sortotoimia vastustettiin lähinnä passiivisesti, mutta Aktiivinen vastustuspuolue kehotti myös aktiiviseen vastarintaan. Näkyvin teko aktiivisesta vastarinnasta oli, kun senaatin virkamies Eugen Schauman kesäkuun 17. päivänä 1904 ampui Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin. 48 Samaan aikaan tuore Tampereen Suomalaisen Yhteiskoulun ylioppilas Karl Gustaf Idman vietti kesäänsä ulkomailla täydentäen kielitaitoaan. Tukholman kautta hän oli matkannut Saksaan, ja oleskeli Leipzigissä, Berliinissä, Dresdenissä, Harzissa, Saksan- Sveitsissä ja Wartburgissa. Samana syksynä Idman aloitti opinnot Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa. 49 Osakuntaelämä oli aktiivista ja isänsä Gustaf Rudolfin jalanjälkiä seuraten Karl Gustaf liittyi Hämäläiseen osakuntaan. 50 Venäjän-Japanin sota synnytti laajan yleislakon Venäjällä ja muistelmissaan Idman kertoo, kuinka opiskelijat seurasivat aktiivisesti maailman tapahtumia. 51 Lakko levisi loka-marraskuussa Suomeen, ja se on tullut tunnetuksi vuoden 1905 suurlakkona. Kun Helsingin poliisi oli lakossa, liittyi myös Idman monien opiskelutoveriensa tavoin kansalliskaartiin. 52 Lakon lopettaneessa nk. marraskuun manifestissa kumottiin mm. vuoden 1901 asevelvollisuuslaki sekä keskeytettiin helmikuun manifestin toimeenpano toistaiseksi. Lisäksi annettiin määräys valtiopäiväuudistuksesta, joka toteutui keväällä 1906, kun neliportaisesta säätyedustuslaitoksesta siirryttiin yksikamariseen, yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valittuun eduskuntaan. Uudistus oli aikoinaan Euroopan radikaalein ja myös maailman mittakaavassa ainutlaatuinen, sillä myös naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. 5 3 Tammikuussa 1906 Karl Gustaf Idman suoritti juridikonfiilitutkinnon, joka mahdollisti varsinaisten lakitieteiden opintojen aloittamisen. Tulevia opintojaan silmällä pitäen hän halusi täydentää ranskan kielen taitojaan. Näin ollen vietti Karl Gustaf kevään 1906 sisarensa luona Sveitsin Lausannessa ja valmistautui syksyllä jatkuviin opintoihin. 54 Neljä vuotta myöhemmin Karl Gustaf Idman valmistui lakitieteiden kandidaatiksi. 55

32 Idman-suku Kuva 10. Nuoret ylioppilaat Anna Maria ja Karl Gustaf. Suoritettuaan kandidaatin tutkinnon 1910 Karl Gustaf päätti jatkaa akateemisella uralla. Hänellä heräsi kiinnostus kansainväliseen oikeuteen. Idman katsoi, että tuleva ura ja tähtäimessä ollut valtio- ja kansainvälisen oikeuden tohtorin tutkinto vaatisi venäjän opintoja. Näin ollen Idman suuntasi ensin Pietariin ja sitten Moskovaan, opettelemaan venäläistä kieltä ja kulttuuria sekä keräämään materiaalia tutkimustaan varten. Muistelmissaan hän toteaa, että voidakseen edistää Suomen asemaa olisi hyödyllistä opetella tuntemaan venäläistä kulttuuria ja kieltä. Lisäksi hän kirjoittaa, kuinka monet pitivät hänen näkemystään ja opiskelua Venäjällä epäisänmaallisena. Isä Gustaf Rudolf tuki kuitenkin poikaansa, vaikka joskus kuulemma oli eri mieltä hänen ratkaisuistaan. Nuorelle miehelle kulturellissa ja kansainvälisessä Pietarissa avautui kokonaan uusi maailma, kuten hän itse asian ilmaisee. Muistelmissaan Idman kuvailee Pietaria kauniiksi ja komeaksi. Hänellä oli laaja tuttavapiiri, ja monet näistä uusista tuttavuuksista tunsivat Karl Gustafin vanhemmat tai olivat heille jotain sukua. Nuori oikeustieteilijä tutustui myös laajasti Pietarin runsaaseen taide- ja kulttuuritarjontaan. Kerätäkseen materiaalia tutkimustaan varten Karl Gustaf matkusti myös Moskovaan, jossa hän opiskeli lakitiedettä ja jatkoi Venäjän kielen opintojaan. 56 Myöhemmin, Suomen pyrkiessä irtautumaan Venäjästä, Idmanin kielitaidolle ja laajalle Venäjän tuntemukselle toden totta oli käyttöä. Kaiken kaikkiaan Karl Gustaf Idman puhui kuutta kieltä. Pietarin ja Moskovan lisäksi väitöskirjan valmistelu vei Karl Gustaf Idmanin myös länteen Brysseliin, Pariisiin ja Hollantiin. Tutkimuksen aiheeksi oli täsmentynyt kansainvälinen takuusopimus. Suomessa työn ohjaajana toimi professori Rafael Erich ja tukensa sille antoi myös senaattori Leo Mechelin. Idman vieraili myös arvostetussa kansainvälisen oikeuden instituutissa Institut de Droit International Ghentissä. Viikonloppuisin hänellä oli tapana rentoutua Ostenden merikylpylässä. Ensivierailu Pariisissa jätti nuoren tutkijan kylmäksi ja Karl Gustaf kirjoittaa, kuinka kesti jonkin aikaa ennen kuin rakastuin Pariisiin. 57 Vuonna 1914 Karl Gustaf väitteli tohtoriksi Helsingin Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta väitöskirjallaan Le Traité de Garantie

33

34 Idman-suku dans le droit international. Seuraavana vuonna hän sai kansainvälisen oikeuden dosentuurin ja vuosina 1916 1918 hän oli valtio- ja kansainvälisen oikeuden vt. professori. 58 Muistelmissaan Idman kertoo, kuinka väitöskirja sai suosiollista arvostelua sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän myös muistelee, kuinka venäläinen kansainvälisen oikeuden professori, vapaaherra B. E. Nolde, joka toimi Venäjän ulkoasiainministeriön kansainvälisen-oikeudellisen osaston päällikkönä, tarjosi tuoreelle tohtorille töitä. Idman kuitenkin kieltäytyi työtarjouksesta, mikä hänen omien sanojensa mukaan myöhemmin osoittautui oikeaksi päätökseksi. 59 Kun ensimmäinen maailmansota vuonna 1914 puhkesi, oli yleinen mielipide maailmalla, kuten Suomessa ja Venäjälläkin, ettei sota kestäisi kauaa. Sodan syttyessä vietti Karl Gustaf Idman kesää Hungerburgin merikylpylässä, joka sijaitsi Suomenlahden etelärannalla lähellä myöhemmin määriteltyä Neuvostoliiton ja Viron rajaa. Kuten Idman itse kirjoittaa, elämä merikylpylässä kului kuten merikylpylöissä ainakin: uitiin, pelattiin tennistä ja tehtiin huviretkiä. 60 Pietarilaisten suosimassa kylpylässä hän ystävystyi muun muassa vapaamielisen Tagantsevin perheen kanssa. Nikolai Tagantsevin isä oli ollut mukana mm. 1904 asetetussa komiteassa, jonka tehtävänä oli määritellä, mitkä lait määriteltäisiin yleisvaltakunnallisiksi ja mitkä puolestaan Suomea paikallisesti koskeviksi. 61 Kun tieto sodan syttymisestä saavutti merikylpylän, tyhjenivät alueen hotellit, ja myös Karl Gustaf lähti Pietarin kautta Suomeen, jonne hän oli muutenkin aikonut matkustaa loppukesästä. Saavuttuaan Suomeen Idman vietti loppukesän vanhempiensa huvilalla Teiskossa. 62 Syksyllä 1916 Idman vieraili ja oleskeli useaan otteeseen Pietarissa. Hän itse kirjoittaa kokeneensa Pietarissa olon raskaaksi Keisarin vahvistamien Suomen venäläistämissuunnitelmien takia. Toisaalta kansainvälisen oikeuden asiantuntijana häntä kiinnosti Venäjän sisäisen tilanteen kehitys. 63 Uransa aikana Karl Gustaf Idman ehti julkaista lukuisia lainopillisia tutkielmia, artikkeleita sekä lehtikirjoituksia. Helsingin Sanomien kirjoituksessa Eräitä perustuslakikysymyksiä Idman käsitteli Suomen ja Venäjän valtio-oikeudellista ja lainopillista suhdetta. Vuosina 1915 1916 Juridiska Föreninges Tidskrift julkaisi Idmanin

35 laajan tutkielman Huippuvuorien asemasta, ja se ilmestyi myös Venäjän ulkoministeriön aikakauskirjassa 1916. Lisäksi Idman otti kantaa vasta itsenäistyneen Suomen valtiomuotokysymykseen kirjoituksessaan Onko Suomi nykyään monarkia vai tasavalta?, joka ilmestyi Uusi Suometar -lehdessä 17.5.1918. 64 Karl Gustaf Idman osallistui myös aktiivisesti sekä Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen että Lainopillisen yhdistyksen toimintaan. Karl Gustaf Idman kuului myös useampaan arvostettuun tieteelliseen yhteisöön. Vuodesta 1915 lähtien hän oli The American Academy of Political and Social Sciencesìn jäsen ja vuodesta 1925 lähtien Académie Diplomatiquen jäsen. Lisäksi hän sai varajäsenyyden Institut de droit internationaliin vuonna 1947 ja vuonna 1952 hänet hyväksyttiin varsinaiseksi jäseneksi. Karl Gustaf Idman oli myös Haagin pysyvän välitystuomioistuimen jäsen kahdesti, vuosina 1923 1941 ja 1948 1954. Jo aiemmin mainittujen julkaisujen lisäksi Karl Gustaf Idmanin muistelmat Maamme itsenäistymisen vuosilta ilmestyi 1953 ja ruotsinkielinen, eri vuosikymmenille sijoittuva muistelmateos Diplomatminnen seuraavana vuonna. Diplomaattinen ura Varsinaisen elämäntyönsä Karl Gustaf Idman teki Suomen ulkopolitiikassa. Kuten Mia Sundström kirjoittaa Kansallisbiografiassa, oli Idmanin ura mittava ja värikäs. 65 Idmanilla oli tärkeä rooli maamme itsenäistymisvaiheissa, ja tämä ajanjakso on pääosassa myös Idmanin muistelmateoksessa Maamme itsenäistymisen vuosilta. Uransa aikana Idman ehti olla Suomen lähettiläänä liki kymmenessä eri maassa, hoitaen välillä samanaikaisesti useampaa pestiä. Diplomaattisen uransa Karl Gustaf Idman aloitti vallankumousten vuonna 1917. Karl Gustaf Idman oli Helsingissä, kun Maaliskuun 1917 vallankumous Venäjällä alkoi. Muistelmissaan Idman kuvaa, kuinka levottomuudet ylettyivät heti myös Helsingin kaduille, vaikka kyseessä olivat lähinnä venäläisten keskinäiset välienselvittelyt. 66 15. maaliskuuta muodostettiin Venäjällä nk. Väliaikainen hallitus, joka otti maassa ylimmän vallan. Painostuksen alaisena keisari Nikolai II luopui kruunustaan Pihkovassa samana päivänä. Vain viisi päivää

36 Idman-suku tämän jälkeen, 20.3. Väliaikainen hallitus julkaisi manifestin, jonka perusteella se palautti laillisen järjestyksen Suomeen ja lupasi myötävaikuttaa siihen, että kokoonkutsuttaville valtiopäiville jätettäisiin uutta hallitusmuotoa koskeva esitys, kuten Idman asian muotoilee. 67 Helsingin yliopiston valtio- ja kansainvälisen oikeuden vt. professorina, venäjän kielen taitajana sekä Venäjän olojen tuntijana Karl Gustaf valittiin Yrjö Mäkelinin johtaman perustuslakivaliokunnan sihteeriksi. Perustuslakivaliokunnan esityksen mukaan Venäjän vallankumouksen myötä ylin valta Suomessa oli siirtynyt eduskunnalle. Oikeusoppinut Idman muiden lakimiesten tapaan oli sitä mieltä, että Venäjän Väliaikaisella hallituksella puolestaan oli väliaikaisesti korkein valta Suomessa. Senaatin valtuuttama edustusto, johon myös Idman kuului, lähti neuvottelemaan Suomen hallitusmuodosta Pietariin. Huhtikuun 21. päivänä käydyissä neuvotteluissa Venäjän lainopillisen neuvottelukunnan kanssa ehdotettiin uudenlaista vallan jakoa, jossa aikaisemmin keisarin päätäntävaltaan kuuluneita asioita siirrettäisiin Suomen senaatin ratkaistaviksi. Tällaisia asioita olivat mm. eduskunnan koolle kutsuminen ja hajottaminen, lakiesitysten jättäminen ja lakien vahvistaminen, budjetin hyväksyminen sekä useimmat virkanimitykset. 68 Vielä tässä vaiheessa ei Idmanin mukaan vaadittu, että Väliaikainen hallitus tunnustaisi Suomen itsenäisyyden, vaikka yleinen mielipide oli jo muutamien vuosien aikana ollut se, että ainoastaan täydellisen itsenäisyyden saaminen takaisi maamme onnellisen tulevaisuuden, kuten Idman itse muistelmateoksessaan kirjoittaa. 69 Lainopillinen neuvottelukunta ei kuitenkaan suostunut Suomen senaatin esitykseen. Heidän mielestään keisarin valta oli siirretty vähentämättömänä Väliaikaiselle hallitukselle ja Suomen aseman käsittely kuuluisi perustavalle kansalliskokoukselle. Tämän kannan oli muotoillut professori, valtiooikeuden dosentti J. J. Kokoškin, johon Idman oli tutustunut opiskellessaan Moskovassa. 70 Toukokuusta 1917 lähtien Idman työskenteli neuvottelevana virkamiehenä valtiosihteerin virastossa Pietarissa ja hoiti siinä ohessa vt. professorin tehtäviään yliopistossa. Valtiosihteerin virasto oli eräänlainen Suomen edustusto Pietarissa, joka toimi linkkinä