Uudenmaan kasvuyrittäjyys

Uudenmaan kasvuyrittäjyys Raportti Uudenmaan kasvuyrityksistä kyselytutkimusten ja hallinnollisten tilastoaineistojen valossa Helsinki 12.12.2014 Pekka Lith Lith Consulting Group

Sisältö 1 Johdanto 3 2 Uudenmaan yritystoiminta ja yritysprofiili 6 2.1 Yritysten määrä ja koko 6 2.2 Yritystoimipaikat ja toiminnan laajuus 9 3 Yritysten perustaminen ja vaihtuvuus 13 4 Kasvuyritykset tilastollisesti 18 4.1 Kasvuyrittäjyyden määritelmä 18 4.2 Kasvuhakuisuus Uudellamaalla 21 4.3 TEM:n kasvuyritystilasto 27 4.4 Esimerkkiyritysten kasvu: Life Science 33 4.4.1 Osaamisalan yritystoiminta 33 4.4.2 Terveysalan kasvuyrittäjyys 36 4.5 Esimerkkiyritysten kasvu: Yksityinen turvallisuusala 41 4.5.1 Osaamisalan yritystoiminta 41 4.5.2 Turvallisuusalan kasvuyrittäjyys 43 4.6 Esimerkkiyritysten kasvu: Design-ala 48 4.6.1 Muotoilun käsite ja alan yritystoiminta 48 4.6.2 Muotoilualan kasvuyrittäjyys 53 Yhteenveto 58 Lähteitä 62 Liite 1: Katsaus kasvuyrityksiin eri ELY-keskusalueilla 64 Liite 2: Turvallisuuden tuoteryhmät 67 Liite 3: Terveysalalla toimivat esimerkkiyritykset Uudellamaalla 1 71 Liite 4: Turvallisuusalalla toimivat esimerkkiyritykset Uudellamaalla 2 73 1 Voivat toimia terveysalan ydinyrityksenä tai tukitoimialojen yrityksenä. 2 Voivat toimia turvallisuusalan ydinyrityksenä tai tukitoimialojen yrityksenä.

2 1 Johdanto Kansantalouden tilinpidon tiedot osoittavat, että maamme bruttokansantuote bkt supistui 1,2 prosenttia vuonna 2013, eikä lähivuosille ole odotettavissa merkittävää kasvua. Nimellisesti bkt oli 201 miljardia euroa, mutta määrällisesti se oli alhaisempi kuin vuonna 2006. Yrityksissä tuotannon (pl. alkutuotanto) ja työllisyyden kehitys on ollut vielä huonompaa kuin koko kansantaloudessa keskimäärin. 3 Vuonna 2013 yritysten tuotannon määrä oli yhdeksän ja työllisyys neljä prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin finanssikriisin alkaessa vuonna 2008. Yksityisten ja julkisten kulutusmenojen sekä investointien (kiinteän pääoman bruttomuodostus) kasvun hiipuminen (investointilama) heikentävät suoraan yritysten toimintaedellytyksiä kotimaisilla markkinoilla monien tuotteiden osalta. Myös ulkomaankauppaa kuvaava vaihtotase oli 2,1 miljardia euroa alijäämäinen vuonna 2013, mitä selittävät viennin epäedullinen tuote- ja maarakenne, heikentynyt kilpailukyky kilpailijamaihin nähden sekä epäedullinen vaihtosuhteen kehitys. Lisäksi korkean teknologian tuotteiden vienti on romahtanut suhteellisesti ja määrällisesti. Yleinen vaimea talouskehitys on näkynyt yritysten liikevoittoja kuvaavassa toimintaylijäämässä. Nimellisesti toimintaylijäämä pysyi kansantalouden tilinpidon mukaan edellisen vuoden tasolla vuonna 2013 ollen noin 60 prosenttia huippuvuoden 2007 tasosta. Näköpiirissä ei ole odotettavissa sellaista kehitystä, mikä nostaisi toimintaylijäämän vuotta 2009 edeltäneelle tasolla. Tosin yrittäjätulo kasvoi 5,3 prosenttia vuonna 2013, mikä johtuu ulkomaisten sijoitusten hyvästä tuotosta, 4 mutta myös yrittäjätulo jäi noin 60 prosenttiin vuoden 2007 tasosta. 5 Elvytyspakettien vaikuttavuus heikkoa Julkisen vallan mahdollisuuksia lisätä elvytysvaroja hankaloittaa se, että valtion rahoitusasema on ollut viidettä vuotta huomattavan alijäämäinen. Vuonna 2013 valtion talouden alijäämä oli seitsemän miljardia euroa. Valtion velka oli noin 96 miljardia euroa, mutta velkasumma nousee jo kuluvana vuonna yli 100 miljardiin euroon. Suomen hallitus on sopinut tosin 1,1 miljardin euron kasvu- ja elvytyspaketista, joka rakentuu työn verotuksen keventämiseen ja ratahankkeisiin, minkä lisäksi yritykset saavat takaisin oikeuden vähentää edustuskuluja verotuksessa. Asiantuntijoiden mukaan elvytyspaketin vaikutukset talouteen ovat pieniä ja lyhytaikaisia. Ne eivät myöskään generoi uutta tuotantoa, sillä esimerkiksi rakentaminen on itse asiassa kulutusta ja osa rakennustöistä valuu ulkomaisille alihankkijoille. Myös Ukrainan kriisiin liittyvät Venäjän vastapakotteet heikentävät entisestään kansantalouden kehitysnäkymiä. Varsinkin vähän huomiolle jääneiden rahoitusalan pakotteiden välittömät ja välilliset vaikutukset voivat olla paljon suuremmat kuin elintarviketeollisuutta tai muita yksittäisiä toimialoja koskevat kaupan rajoitukset. 3 Yrityksiin luetaan tässä kansantalouden sektoriluokituksen mukaiset yhtiömuotoiset yritykset ja niihin rinnastettavat kotitaloudet (elinkeinonharjoittajat). Muita kansantalouden sektoreita ovat rahoitus- ja vakuutuslaitokset, julkisyhteisöt (valtio- ja kuntaorganisaatiot, sosiaaliturvarahastot) ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (järjestöt). 4 Yrittäjätulo ottaa huomioon omaisuustulot ja maksetut korot ja se vastaa voittoa ennen verojen ja osinkojen maksua. 5 Tästä on seurannut se, että yrityksillä on ollut aiempaa vähemmän varoja välittömien verojen ja osinkojen maksuun.

3 Vähän kasvuhakuista työnantajayrittäjyyttä Eräänä syynä heikkoon talouskehityksen on ollut se, että Suomessa on pulaa mikroyrityksiä suuremmista, kasvuhakuisista pienistä ja keskisuurista 10-249 henkilöä työllistävistä yrityksistä Niitä on alle seitsemän prosenttia yrityskannasta. Myös suurten yli 250 henkilöä työllistävien yritysten määrä on supistunut. Samanaikaisesti maamme vienti on entistä harvempien yritysten harteilla. Julkisista tk-panostuksista ja muista elinkeinopoliittisista toimenpiteistä huolimatta kasvuyrityksiä on Suomessa muutoinkin vähän toisiin innovaatiovetoisiin kansantalouksiin verrattuna. 6 Suomessa on asukasta kohden laskettuna paljon yrityksiä, mutta ne toimivat harvemmin työnantajina. 7 Tosiasiassa yrityskenttä on hyvin pienyritysvaltaista tai pikemminkin yksinyrittäjävaltaista, jossa sivutoimisilla yrittäjillä on suuri merkitys. Yksinyrittäjien tai sivutoimisten yrittäjien yrityksistä tulee harvemmin myös työnantajia. Tilastokeskuksen yritystilastojen mukaan yritysten määrä ja työllisyys ovat lisääntyneet vuosina 2008-12 lähinnä vain alle kahden henkilön yritysten joukossa. Sen sijaan pientyönantajien ja suurten yritysten määrä ja työllisyys ovat vähentyneet. Yritysten työllisyys (1,41 miljoonaa henkilö) oli vuonna 2012 kaksi prosenttia pienempi kuin vuonna 2008, eli samalla tasolla kuin vuonna 1990. Jos kunnalliset yhtiöt poistetaan tarkastelusta, oli kilpailutaloudessa toimivien yksityisten ja julkisten yritysten työllisyys vuonna 2012 yli 20 000 henkilöä pienempi kuin vuonna 1990, sillä kunnalliset yhtiöt eivät voi periaatteessa toimia markkinoilla ansaitsemismielessä. Uusia verotuloja generoivien yritysten määrä pienenee edelleen, jos tarkastelusta poistetaan kuntien palvelutuotannon ulkoistuksia hoitavat yritykset. 8 Valtio haluaa vauhdittaa kasvua Julkisessa keskustelussa on puhuttu kasvurahaston perustamisesta valtion omaisuutta myymällä. Suunnitelma voi olla kyseenalainen, jos se tarkoittaa valtion hyvin tuottavien osakkuusyhtiöiden myyntiä. Valtion omistamista yhtiöistä valtiolle tuloutetut osingot olivat valtioneuvoston kanslian mukaan noin 1 400 miljoonaa euroa vuonna 2013. Vuodesta 2009 lukien osinkotulot ovat yli kaksinkertaistuneet. Yhteensä valtion kassaan on tuloutettu 2000-luvulla osinkoja yli 15 miljardia euroa, mikä on suuri summa valtion tekemiin osakesijoituksiin verrattuna. Valtio ei pystyisi muutoinkaan pakottamaan yrityksiä kasvuun eikä kasvualoja synny hallinnollisilla päätöksillä, viranomaisten aloitteesta synnytetyillä osaamiskeskusohjelmilla tai yritystuilla. Julkisen vallan ydintehtävänä on vain huolehtia omilla toiminnallaan siitä, että yrityksillä on mahdollisimman hyvä ja kasvuun kannustava toimintaympäristö. Esimerkiksi jos hallinnollisia kuluja synnyttävät ja osin kilpailuvääristävät yritystuet poistetaan, yritysverot voitaisiin laskea lähes nollaan, sillä yritysverotus voi olla vanhanaikainen tapa kerätä verotuloja. 6 Osasyynä kasvavien 10-249 henkilön pk-yritysten pieneen määrään on, että ne monet suomalaiset perustaja-omistajat ovat valmiita luopumaan yrityksestään melko varhaisessa vaiheessa saatuaan sopivan tarjouksen. Yrityksen tai sen liiketoiminnan ostajina ovat usein kansainväliset yritykset. 7 Suomessa oli noin 50 yritystä 1 000 asukasta kohden vuonna 2012. 8 Kouluesimerkkinä voidaan mainita sosiaalipalvelualalla toimivat yritykset, jotka ovat 80-100 prosenttisesti riippuvaisia kuntien järjestämis- ja rahoittamisvastuulla olevien hyvinvointipalvelujen ulkoistuksista.

4 Raportin keskeinen sisältö Käsillä olevan raportin tarkoituksena on tuottaa Helsingin seudun kauppakamarille hallinnollisiin kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin lähteisiin perustuvia tilastotietoja Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun kasvuyrittäjyydestä toimialoittain ja yritysten kokoluokittain. Yksi keskeinen tilastollinen lähde on työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n ylläpitämä kasvuyritystilasto. Kasvuyritystilasto perustuu Tilastokeskuksen yritystilastoihin. Siinä kasvua on tutkittu yritysten henkilöstön kehityksen pohjalta. Tuoreimman käytettävissä olevat tilastot ovat kasvukaudelta 2009-12. Yrityskyselyihin pohjautuvaa tilastolähdettä edustaa TEM:n, Finnveran ja Suomen Yrittäjien kaksi kertaa vuodessa julkaistava pk-yritysbarometri. Pk-yritysbarometrin pohjalta yritysten kasvuhakuisuutta voidaan tarkastella päätoimialoittain, ikä- ja kokoluokittain Uudenmaan ELY-keskusalueella sekä erikseen pääkaupunkiseudulla (pl. Helsinki), Helsingissä ja pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla. Näkemykset kasvuhakuisuudesta perustuvat yritysten vastuuhenkilöiden subjektiivisiin käsityksiin edustamansa yrityksen kasvutavoitteista. Tämän lisäksi kauppakamarin käyttöön on laadittu tilastotietoja yritysten toteutuneesta kasvusta erikseen valituilta lupaavilta osaamisaloilta, joita ovat Life Science ala ja yksityinen turvallisuusala. Tässä osiossa yritysten kasvu on tutkittu liikevaihdon keskimääräisen vuosikasvun avulla kasvukaudella 2010-13. Osaamisalat on valittu esimerkkialoiksi siksi, että ne edustavat modernia teknologiaa ja osaamista soveltavia jalostusja palvelualoja, joita koskevia tietoja ei ole mahdollista saada EU:n virallista toimialaluokitusta noudattavista yritystilastoista. Kolmantena osaamisalana kasvuyrittäjyyttä koskevaan tarkasteluun on valittu muotoiluala. Design-ala on esimerkki kasvuhakuisesta toimialasta, jossa pääosa yrityksistä on korkeintaan muutamia henkilöitä työllistäviä mikroyrityksiä. Alan erityispiirteisiin kuuluu vahva kansainvälistymisen pyrkimys ja se, että osaamisintensiiviset muotoilualan palveluyritykset edesauttavat muiden toimialojen yrityksiä kasvuun. Muotoilualaa koskeva perusaineisto pohjautuu Teollisuustaiteen liitto Ornamon teettämiin yrityskyselyihin sekä suhdanne- ja toimialaraportteihin. Raportin on laatinut tutkija Pekka Lith (Lith Consulting Group). Selvitystyössä Helsingin seudun kauppakamarin yhteyshenkilönä on toiminut johtaja Marko Silen.

2 Uudenmaan yritystoiminta ja yritysprofiili 2.1 Yritysten määrä ja koko 5 Lähes kaksi kolmasosaa Suomen yrityksistä työllistää Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n mukaan alle kaksi henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna, joten yrityskanta on hyvin yksinyrittäjävaltaista. Näistäkin huomattava osa on sivu- tai osa-aikayrittäjien omistamia. Yritysten työllisyydestä ja liikevaihdosta alle kahden henkilön yritykset muodostavat kuitenkin vain viisi prosenttia. Eniten yksinyrittäjiä oli kaupassa, kuljetusalalla ja liike-elämän palvelualoilla vuonna 2012. Myös teollisuudessa yksinyrittäjiä oli yli 70 prosenttia kaikista yrityksistä, joskin niiden osuus teollisuusalojen työllisyydestä oli vain kolme prosenttia. Vähiten yksinyrittäjiä oli majoitus- ja ravitsemisalan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yrityskannasta, joissa 2-9 pientyönantajien asema on suhteellisen vahva. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n tilastojen mukaan Uudellamaalla toimi noin 95 560 yritystä vuonna 2012, kun lähtökohtana on yrityksen kotikunta. Alkutuotannon ulkopuolisilla jalostus- ja palvelualoilla toimi noin 90 440 yritystä (96 %) ja alkutuotannossa noin 4 120 yritystä (4 %). Tilastokeskuksen YTR:n tilastoihin kuuluivat vuonna 2012 ne yritykset, jotka olivat toimineet tilastovuonna yli puoli vuotta, ja jotka työllistivät enemmän kuin puoli henkilöä vuosityöllisyyden käsitteellä mitaten tai muodostivat liikevaihtoa yli 10 595 euroa. Uusmaalaisten yritysten työllisyys oli 739 000 henkilöä vuonna 2012, mikä oli yli 50 prosenttia Suomen yritysten henkilöstöstä (pl. alkutuotanto). Suuri henkilöstömäärä ei tarkoita yritystasolla sitä, että yritysten koko henkilöstö työllistyisi Uudellamaalla. Teollisuudessa, kaupassa ja palvelualoilla on suuria monitoimipaikkaisia yrityksiä, joilla on runsaasti tuotantolaitoksia, myyntiyksiköitä ja muita toimipaikkoja muualla maassa. Tarkempia tietoja Uudellamaalla olevien toimipaikkojen työllisyydestä ja liikevaihdosta on tarjolla jäljempänä (ks. luku 2.2). Kun arvioidaan YTR:n vuositilaston mukaisia yritysten määriä, kannattaa ottaa huomioon, että merkittävä osa tilastoihin hyväksytyistä yrityksistä on sivu- ja osa-aikaisten yrittäjien omistamia. Esimerkiksi tilastoon pääsemisen minimikriteerinä käytettyyn liikevaihtovaatimukseen (10 595 euroa) verrattuna yhden yrittäjän kokopäiväinen yritystoiminta vaatisi noin 3-4 kertaisen liikevaihdon. Sivutoimisia yrityksiä on tehtyjen selvitysten mukaan paljon liike-elämän palveluissa, koulutuksessa ja henkilöpalvelualoilla sekä Uudellamaalla etenkin terveydenhuollossa. Tässä raportissa ei ole selvitetty tarkemmin Uudellamaalla toimivien osa- ja sivutoimisten yritysten määriä, mutta koko Suomessa niitä on yli neljännes Tilastokeskuksen YTR:n vuositilastojen yrityskannasta (pl. alkutuotanto). Osa- ja sivutoimisten yritysten suuresta määrästä johtuen yritysten lukumäärän vuosittaiseen vaihteluun kannattaa suhtautua varauksella, sillä niiden taustalla voi olla osittain Tilastokeskuksen YTR:n vuositilastojen liikevaihtovaatimuksissa tai yrityksen liikevaihdossa tapahtuneet jopa muutaman sadan euron suuruiset muutokset.

6 Taulukko 1 Uuttamaata kotipaikkakuntanaan pitävät yritykset päätoimialoittain 2012 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yksinyrittäjät ja työnantajat Yritykset, Osuus, % lkm Ammatillinen ja tekninen toiminta 9 15 892 17,6 Kauppa 14 922 16,5 Rakentaminen 12 113 13,4 Kiinteistö-, hallinto- ja tukipalvelut 10 10 338 11,4 Koulutus ja henkilöpalvelut 11 9 504 10,5 Sosiaali- ja terveyspalvelut 6 354 7,0 Kuljetus 5 988 6,6 Informaatio ja viestintä 12 5 100 5,6 Teollisuus 13 4 623 5,1 Majoitus- ja ravitsemisala 3 291 3,6 Rahoitustoiminta 2 316 2,6 Jalostus- ja palvelualat yhteensä 90441 100,0 (95,6) Maa-, metsä- ja kalatalous 14 4117 (4,4) Yhteensä 94558 (100,0) Tilastokeskuksen YTR:ssä räätälöityjen yritystilastojen mukaan Uuttamaata kotipaikkakuntaan pitävät yritykset voidaan jakaa kuitenkin yksinyrittäjiin ja työnantajayrittäjiin. Yksinyrittäjien omistamia ovat määritelmällisesti ne yritykset, joiden henkilöstö oli alle kaksi vuosityöllistä vuonna 2012. Työnantajia olivat vastaavasti ne yritykset, joiden henkilöstö oli vähintään kaksi henkilöä. Työnantajayritykset voidaan jakaa edelleen 2-9 henkilön pientyönantajiin ja suurempiin vähintään kymmenen henkilöä työllistäviin työnantajayrityksiin. Saadut tulokset osoittavat, että noin kaksi kolmasosaa Uudellamaalla toimivista jalostus- ja palvelualojen yrityksistä (pl. alkutuotanto) oli yksinyrittäjien omistamia vuonna 2012. Luku sisältää päätoimiset sekä sivu- ja osa-aikaiset yrittäjät. Yritysten työllisyydestä yksinyrittäjät muodostivat vain viisi prosenttia. Pientyönantajia yrityksistä oli runsas neljännes ja ne työllistivät 11 prosenttia yritysten henkilöstöstä. Vähintään kymmenen henkilön työnantajia yrityksistä oli kahdeksan prosenttia, mutta ne työllistivät 84 prosenttia yritysten henkilöstöstä (Kuvio 1). Päätoimialoittain tarkasteluna yksinyrittäjiä on eniten kaupassa, kuljetuksessa, liikeelämän palvelualoilla (ammatillinen ja tekninen toiminta), kuten teknisessä suunnittelussa, liikkeenjohdon konsultoinnissa, taloushallinnon palveluissa. Vähiten yksinyrittäjiä on majoitus- ja ravitsemisalalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa, jossa toiminnan 9 Sisältää liike-elämän palvelualoja, kuten esimerkiksi lakiasiain ja hallinnon palvelut, markkinointiviestinnän ja teknisen suunnittelualan (arkkitehti- ja insinööritoimistot) (Nace M). 10 Sisältää kiinteistöjen mm. vuokrauksen ja kaupan, isännöinnin ja kiinteistövälityksen, koneiden ja laitteiden leasingtoiminnan, turvallisuuspalvelut, työvoimanvuokrauksen ja kiinteistö- ja maisemahoidon (Nace:t L ja N). 11 Henkilöpalvelut ovat mm. liikunta- ja virkistyspalvelut, parturit, kampaamot ja kauneushoitolat sekä pesulapalvelut (Nace:t P, R, S ja T). 12 Sisältää esimerkiksi kustannusalan sekä tietoliikenne- ja tietotekniikkapalvelut (Nace J). 13 Sisältää tehdasteollisuus, energia-, vesi- ja ympäristöhuollon (Nace:t C, D ja E). 14 Tilastossa ovat alkutuotannosta mukana maatalousyritykset, joiden maataloustulo on tilastovuonna ylittänyt liikevaihdon tilastorajan. Maatalouden liikevaihtoa ei kuitenkaan tilastoida.

7 pyörittäminen vaatii käsipareja. Näillä toimialoilla 2-9 henkilön pienantajien osuus on kaikkein suurin. Yrityskuva muuttuu kuitenkin täysin, kun asiaa katsotaan erikokoisten yritysten henkilöstöosuuksilla (Kuvio 3). Kuvio 1 Uusmaalaiset yritykset (pl. alkutuotanto) henkilöstön kokoluokittain 2012, osuus yrityksistä ja henkilöstöstä (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Kuvio 2 Uusmaalaisten yritysten määrä (pl. alkutuotanto) päätoimialoittain ja henkilöstön kokoluokittain 2012, osuus yritysten lukumäärästä (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus).

8 Kuvio 3 Uusmaalaisten yritysten työllisyys (pl. alkutuotanto) päätoimialoittain ja henkilöstön kokoluokittain 2012, osuus yritysten työllisyydestä (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 2.2 Yritystoimipaikat ja toiminnan laajuus Tilastokeskuksen YTR:n mukaan yritystoimipaikat työllistivät Uudellamaalla kokovuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna 510 000 henkilöä vuonna 2012. Liikevaihtoa toimipaikkoihin kertyi 187 miljardia euroa. Runsaat 70 prosentilla yritysten toimipaikoista sijaitsi pääkaupunkiseudulla, ja niistä peräti 45 prosenttiyksikköä Helsingissä. Toimipaikkojen työllisyydestä pääkaupunkiseudun osuus oli lähes 80 prosenttia ja liikevaihdosta yli 80 prosenttia vuonna 2012. Yritystoiminnan alueellista laajuutta kuvataan yleensä yritysten toimipaikkatasolla eikä yritystasolla ellei ole kysymys koko valtakunnan tason tiedoista. 15 Yritystoimipaikkojen määrä Uudellamaalla oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan noin 99 630 vuonna 2012. Niistä 95 460 toimi jalostus- ja palvelualoilla ja 4 170 alkutuotannossa. Tilastokeskuksen YTR:n mukaan Uudellamaalla toimivien jalostus- ja palvelualojen yritystoimipaikkojen työllisyys oli kokovuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna 510 000 henkilöä ja liikevaihto 187 miljardia euroa vuonna 2012. Suurimmat työllistäjät olivat tukku- ja vähittäiskauppa, teollisuus (ml. energia-, vesi- ja ympäristöhuolto), kiinteistö-, hallinto- ja tukipalvelut sekä osaamisintensiiviset liikeelämän palvelualat. 16 Liikevaihdosta tukku- ja vähittäiskauppa oli yli 40 prosenttia. Kaupan liikevaihto nousee korkeaksi, koska se sisältää kauppatavaroiden läpikulkulas- 15 Yksittäisen kunnan kannalta ei ole kovin suurta eroa siinä, missä yrityksen varsinainen kotipaikkakunta tai pääkonttori sijaitsee, kun kysymys on monitoimipaikkaisesta yrityksestä. Kaikki toimipaikat luovat työpaikkoja ja tuovat verotuloja kuntaan yhteisöveroina, kiinteistöveroina ja työntekijöistä maksettuina kunnallisveroina. Toimipaikoilla voi olla myös välillisiä työllisyys- ja verotulovaikutuksia. Pääosa Uudellamaalla toimivista jalostus- ja palvelujen yrityksistä on kuitenkin yksitoimipaikkaisia. Niissä yrityksen ja toimipaikan sijaintikunta on sama. 16 EU:n toimialaluokituksessa liike-elämän palvelualoilla tarkoitetaan ammatillista, tieteellistä ja teknistä toimintaa (Nace M); jäljempänä lyhennettynä ammatillista ja teknistä toimintaa.

9 kutuksen. Siten työllisyys on parempi yritystoiminnan laajuuden mittari eri toimialojen välillä. Toisaalta kaupan merkitys on Uudellamaalla aidosti suurta, sillä pääkaupunkiseutu on maamme ulkomaankaupan keskus. Yritysten toimipaikat voidaan jakaa samalla tavalla kokoluokkiin henkilöstön mukaan kuin itse yrityksetkin. Yli 90 prosenttia toimipaikoista työllisti alle kymmenen henkilöä. Useimmat näistä toimipaikoista ovat yksitoimipaikkaisten Uudellamaalla toimivien pääja sivutoimisten yksinyrittäjien omistuksessa. Runsas seitsemän prosenttia toimipaikoista työllisti 10-49 henkilöä ja 1,5 prosenttia vähintään 50 henkilöä. Suurten toimipaikkojen osuus Uudellamaalla toimivien toimipaikkojen työllisyydestä oli kuitenkin lähes 50 prosenttia ja liikevaihdosta miltei 60 prosenttia. Taulukko 2 Yritystoimipaikat ja niiden henkilöstö ja liikevaihto Uudellamaalla päätoimialoittain 2012 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Toimipaikat, lkm Henkilöstö, lkm Liikevaihto, milj. euroa Kauppa 17294 97740 80727 Ammatillinen ja tekninen toiminta 15824 49049 7505 Rakentaminen 11912 49903 11050 Kiinteistö-, hallinto- ja tukipalvelut 10723 61010 8546 Koulutus ja henkilöpalvelut 9796 20174 3895 Sosiaali- ja terveyspalvelut 6708 19385 1770 Kuljetus 6146 47242 10752 Informaatio ja viestintä 5275 45341 10031 Teollisuus 4784 72189 49691 Majoitus- ja ravitsemisala 4385 22954 2654 Rahoitustoiminta 17 2612 24992 Jalostus- ja palvelualat yhteensä 95465 509979 186621 Maa-, metsä- ja kalatalous 18 4167 3797 50 Yhteensä 99632 513776 186671 Kuvio 4 Yritystoimipaikkojen määrä, työllisyys ja liikevaihto Uudellamaalla kokoluokittain 2012, prosentia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus) 17 Rahoitustoiminnassa ei ole käsitteellisesti liikevaihtotietoa. 18 Tilastossa ovat alkutuotannon puolelta mukana maatalousyritykset, joiden maataloustulo on tilastovuonna ylittänyt liikevaihdon tilastorajan. Maatalouden liikevaihtoa ei kuitenkaan tilastoida.

10 Toimipaikat kunnittain Uudellamaalla yritysten toimipaikat keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Peräti 45 prosenttia alueen toimipaikoista sijaitsi Helsingissä. Pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien (Espoo, Vantaa ja Kauniainen) osuus oli runsas neljännes. Keskittyminen korostuu, kun katsotaan toimipaikkojen henkilöstön ja työllisyyden jakautumista eri kuntiin. Helsingin osuus toimipaikkojen työllisyydestä oli vajaa 50 prosenttia ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien lähes kolmannes. Liikevaihdosta pääkaupunkiseudun toimipaikkojen osuus kohosi yli 80 prosenttiin vuonna 2012. Taulukko 3 Uudellamaalla sijaitsevat yritystoimipaikat kunnittain 2012 (pl. alkutuotanto) (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Toimipaikat, lkm Osuus toimipaikoista, % Osuu työllisyydestä, % Osuus liikevaihdosta, % Helsinki 42289 44,5 47,9 40,5 Espoo 13638 14,4 15,7 24,9 Vantaa 10334 10,9 16,3 15,6 Porvoo 3076 3,2 2,6 7,1 Tuusula 2519 2,7 1,9 1,3 Hyvinkää 2444 2,6 2,5 2,0 Nurmijärvi 2368 2,5 1,4 0,8 Lohja 2209 2,3 1,6 1,1 Järvenpää 2037 2,1 1,4 0,7 Raasepori 1944 2,0 1,2 0,5 Kirkkonummi 1899 2,0 1,2 1,8 Vihti 1842 1,9 0,9 0,5 Kerava 1688 1,8 1,5 1,3 Sipoo 1192 1,3 0,5 0,5 Mäntsälä 1166 1,2 0,6 0,2 Loviisa 1020 1,1 0,7 0,3 Karkkila 540 0,6 0,4 0,2 Hanko 492 0,5 0,6 0,3 Kauniainen 469 0,5 0,2 0,1 Inkoo 408 0,4 0,1 0,1 Siuntio 404 0,4 0,1 0,1 Pornainen 303 0,3 0,1 0,0 Askola 279 0,3 0,1 0,1 Lapinjärvi 185 0,2 0,1 0,0 Pukkila 126 0,1 0,0 0,0 Myrskylä 113 0,1 0,1 0,0 Yhteensä 94984 100,0 100,0 100,0 Toimipaikat voidaan jakaa neljään päätoimialaan, jotka ovat jalostusalat, kauppa ja logistiikka-ala, liike-elämän palvelut ja kuluttajapalvelut. Pääkaupunkiseutu muodosti maakunnan liike-elämän palvelujen työllisyydestä yli 90 prosenttia vuonna 2012. Liike-elämän palveluihin luetaan ammatillinen ja tekninen toiminta, rahoitus ja vakuutus, kiinteistö, hallinto- ja tukipalvelut. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella liike-elämän palvelujen merkitys on suuri myös Kirkkonummella, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. Pienintä se on Askolassa ja Hangossa ja Lapinjärvellä.

11 Kaupan ja logistiikka-alan sekä kuluttajapalvelujen työllisyydestä pääkaupunkiseudun osuus oli 80 prosenttia. Suhteellisesti kaupan ja logistiikka-alan osuus toimipaikkojen työllisyydestä oli merkittävä myös Kirkkonummella. Kuluttajapalvelut korostuvat puolestaan Lapinjärvellä, Siuntiossa ja Raaseporissa. Kuluttajapalveluihin luetaan majoitus- ja ravitsemisala, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus ja muut henkilöpalvelut. Jalostusalojen (teollisuus ja rakentaminen) osuus toimipaikkojen työllisyydestä oli suurin Askolassa, Karkkilassa, Hangossa ja Loviisassa. Kuvio 5 Yritystoimipaikkojen työllisyys Uudenmaan kunnissa päätoimialoittain 2012 (pl. alkutuotanto), prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus).

3 Yritysten perustaminen ja vaihtuvuus 12 Yrityskannan vaihtuvuus, eli toimintansa aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten suhde vallitsevaan yrityskantaan on ollut Uudellamaalla ja etenkin pääkaupunkiseudulla suurempaa kuin koko maassa keskimäärin. Vaihtuvuus on kääntynyt laskuun vuodesta 2009 lukien, ja se on nyt selvästi alhaisemmalla tasolla kuin ennen talouslamaa. Vaihtuvuus on alentunut varsinkin teollisuudessa, rakennusalalla ja kuljetusalalla, mutta sama kehitys on käynnissä muillakin päätoimialoilla. Myös toimintansa lopettaneiden yritysten osuus vaihtuvuudesta on lisääntynyt. Teollisuudessa, rakennusalalla ja kuljetuksessa vaihtuvuus perustuukin lopettaneiden yritysten enemmyyteen. Tilastokeskuksen YTR:n tilastojen mukaan alkutuotannon ulkopuolella aloitti Uudellamaalla toimintansa 10 960 yritystä ja lopetti toimintansa 9 290 yritystä vuonna 2013, mikä oli 38 prosenttia aloittaneiden ja 35 prosenttia lopettaneiden yritysten kokonaismäärästä Suomessa. Yritysten nettolisäykseksi muodostui 1 670 yritystä. Uusien yritysten vuosittainen määrä on vähentynyt vuodesta 2010 lukien. Samanaikaisesti toimintansa lopettaneiden määrä on kääntynyt nousuun, mikä on pienentänyt selvästi yrityskannan kasvua maakunnassa (Taulukko 4). Taulukko 4 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Uudellamaalla 1995 2013 (pl. alkutuotanto) (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Aloittaneet yritykset, lkm Lopettaneet yritykset, lkm Nettolisäys, lkm Yrityskannan vaihtuvuus, % 2005 10478 6959 3519 19,5 2006 11429 7585 3844 20,2 2007 12636 7690 4946 20,5 2008 12383 9723 2660 21,3 2009 11318 9281 2037 19,6 2010 11867 7221 4646 17,7 2011 11383 8645 2738 17,9 2012 11101 8873 2228 17,5 2013 10964 9292 1672 17,6 Tilastojen tulkinnassa kannattaa ottaa huomioon, että osa yritysten aloitus- ja lopetustiedoista ovat hallinnollisia sisältäen niin sanotut epäaidot liiketoiminnan aloitukset ja lopetukset, kuten toimintojen yhtiöittämiset, yritysten väliset fuusiot ja yritysmuodon muutokset. 19 Huomattava osa uusien yritysten perustajista on myös sarja- ja portfolioyrittäjiä. Sarjayrittäjillä tarkoitetaan peräkkäistä yritystoimintaa samalla toimialalla harjoittavia yrittäjiä. Portfolioyrittäjät ovat sitä vastoin yrittäjiä, jotka pyörittävät samanaikaisesti useampaa eri yritystä. 19 Tilastokeskuksen YTR:n tilastoissa yritys on merkitty aloittaneeksi silloin, kun siitä on tullut arvonlisäverovelvollinen tai työnantaja. Yritys on kirjautunut tilastoon aloittaneeksi myös yhtiöittämisen tai fuusion seurauksena tai toiminimimuotoisen yrityksen muuttuessa yhtiömuotoiseksi, jolloin se on saanut uuden yritystunnuksen. Yritys on katsottu lopettaneeksi, kun se on lakannut toimimasta sekä työnantajana että arvonlisäverovelvollisena, ja vanha yritystunnus on lopetettu. Toimintansa lopettaneeksi yritys on katsottu myös silloin, kun se on sulautunut toiseen yritykseen. Yli 18 kuukauden toimimattomuuden jälkeen aktivoituva yritys on määritetty uudestaan aloittaneeksi ja edeltävä lopetustieto on jäänyt voimaan. Mikäli lopettaneeksi merkitty yritys on aktivoitunut ennen 18 kuukauden ajan täyttymistä, lopetustieto on kumottu ja yritys on katsottu toimivaksi koko ajanjaksolla.

13 Vuotta 2013 koskevat tilastot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tilastoihin, mikä johtuu Tilastokeskuksessa kuluvana vuonna tapahtuneesta yritystilastojärjestelmän uudistuksesta. Uudistuksen yhteydessä tietojen muodostamista yritysten lopetuksista on tarkennettu, mikä nostaa lopettaneiden yritysten lukumäärää. Tilastojärjestelmän uudistukset vaikuttavat myös tietojen luokittelijoihin, kuten oikeudelliseen muotoon, kotikuntaan ja toimialaan. Lopettaneiden yritysten määrä kasvaa, koska toiminnan lopetuspäivämäärä on pystytty päättelemään tarkemmin. Yrityskannan vaihtuvuus Yrityskannan vaihtuvuus, eli toimintansa aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten yhteenlaskettu prosenttiosuus yrityskannasta on ollut Uudellamaalla alhaisempi vuoden 2009 talouslaman jälkeen kuin sitä edeltäneinä nousukauden vuosina (Taulukko 4). Tutkimusten mukaan korkea vaihtuvuus on merkki eteenpäin vievästä muutosvoimasta ja uudistumiskyvystä. Vaihtuvuus tarkoittaa sitä, että vanhat kilpailukykynsä menettäneet yritykset poistuvat markkinoilta ja antavat tilaa uusille innovatiivisille ja kasvuhakuisille yrityksille (vrt. luova tuho). Uudellamaalla yrityskannan vaihtuvuus on suurempaa kuin maamme yritystoiminnassa keskimäärin. Erot vaihtuvuudessa ovat toimialojen välillä kuitenkin huomattavia ja ne voivat johtua monista tekijöistä. Kaiken tyyppisellä tai kaikkien toimialojen vaihtuvuudella ei ole myöskään yhtä tärkeitä vaikutuksia koskien esimerkiksi uusia tuotteita tai tuottavuutta nostavia innovaatioita, kuten tuotantoteknologiaa, liiketoimintamalleja tai ansaitsemistapoja. Joskus suuressa yrityskannan vaihtuvuudessa voi olla kysymys suhdannevaihteluista tai epäterveistä ilmiöistä. Vuonna 2013 vaihtuvuus oli korkeinta majoitus- ja ravitsemisalalla, koulutuksessa ja henkilöpalveluissa sekä rahoitus- ja vakuutusalalla. Tosin ravitsemisalan ja henkilöpalvelujen korkean vaihtuvuuden takana on yritystoiminnan alhainen aloittamiskynnys ja kireä hintakilpailu, minkä seurauksena monet yritykset ovat kovin lyhytaikaisia. Keskimääräistä alhaisempaa vaihtuvuus oli pääomavaltaisilla toimialoilla, kuten teollisuudessa ja kuljetusalalla. Näillä toimialoilla vaihtuvuus on perustunut toimintansa lopettaneiden yritysten enemmyyteen (Kuvio 6). Erityisesti osaamis- ja teknologiaintensiivisten jalostus- ja palvelualojen vaihtuvuudella olisi kansantaloudelle tärkeä merkitys, koska niillä on omaa painoarvoaan suurempia heijastus- ja muita välillisiä vaikutuksia toisten toimialojen kasvuun ja tuottavuuden nousuun. Informaatio ja viestinnän toimialoilla vaihtuvuus onkin ollut Uudellamaalla keskimääräistä parempaa. Sen sijaan teollisuudessa ja osaamisintensiivisissä liikeelämän palveluissa (ammatillinen ja tekninen toiminta) vaihtuvuus on jäänyt keskiarvon alapuolella, mikä on valitettava kehityssuunta. 20 20 Lisäksi osa liike-elämän palvelualojen vaihtuvuudesta voi perustua runsaaseen sivutoimisten yritysten aloittamisiin ja lopettamisiin.

14 Kuvio 6 Yritysten vaihtuvuus Uudellamaalla päätoimialoittain: 2013 (pl. alkutuotanto), prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yritystoiminnan lopetukset Suomessa pääosa pk-yrittäjistä lopettaa yritystoimintansa eri tavoin omaehtoisesti henkilökohtaisista syistä. Kannattavuussyistä toiminta loppuu joka neljännessä yrityksessä. Yksi aiempaa yleisempiä syitä on eläkkeelle siirtyminen, mikä johtuu maamme yrittäjien vanhenevasta ikärakenteesta. Eläkkeelle siirtyneiden ja muiden yritystoiminnasta vetäytyneiden yritykset jatkavat kuitenkin usein toimintaansa uuden yrittäjän toimesta. Ikääntyville yrittäjille yritystoiminnasta luopuminen saattaa olla hyvin hankalaa, mikä voi hidastaa yrityskannan tervettä uusiutumista. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että yritysten lopettamisiin on kiinnitetty paljon vähemmän huomiota kuin yritysten aloittamisiin eikä yritystoiminnasta luopuville yrittäjille ole tarjolla samanlaisia tukipalveluja kuin yritystoimintaa aloittaville, vaikka esimerkiksi osakeyhtiön lopettaminen on työläämpää kuin perustaminen. Kansantaloudellisia menetyksiä voi syntyä siitä, että elinkelpoisille yrityksille ei löydy jatkajia tai toisaalta siitä, että vailla tulevaisuutta olevaa yritystoimintaa jatketaan liian kauan ja joskus jopa yhteiskunnan myötävaikutuksella. Uusille yrityksille kolme ensimmäistä vuotta ovat eloonjäämisen kannalta kriittisintä aikaa. Tilastokeskuksen YTR:n mukaan esimerkiksi vuonna 2012 toimintansa lopettaneista yrityksistä 38 prosenttia oli toiminut alle kolme vuotta. Monet yritykset pärjäilevät kaksi ensimmäistä vuotta, mutta kolmas vuosi on yritystoiminnassa jatkumisen kannalta ratkaisevaa. Eloonjäämisaste on yleensä keskimääräistä matalampi niissä yrityksissä, joiden perustamis- ja lopettamistoimet ovat erittäin helppoja, ja jotka toimivat vain vähän alkupääomaa vaativilla palvelualoilla. Kansainvälisesti maamme yritykset ovat kuitenkin melko pitkäikäisiä, mikä on pienentänyt yrityskannan vaihtuvuutta, uusien yrittäjien esiinmarssia ja yritystoiminnan uusiutumista. Alueittain tarkasteluna eloonjäämisaste on keskiarvo suurempi maakuntien Suomessa kuin Uudellamaalla, mikä voi johtua korkeammasta yrittämisen kynnyk-

15 sestä. Keskiarvoa alhaisempia eloonjäämisasteita on mitattu pääkaupunkiseudulla, mikä voi johtua suuresta lyhytaikaisten palveluyritysten määrästä ja lähtökohtaisesti alhaisesta yrittämisen aloittamiskynnyksestä. Suomessa yrityskannan vaihtuvuus on perustunut merkittävältä osin uusien toimintansa aloittaneiden yritysten määrän lisääntymiseen. Tosin asia riippuu vallitsevasta suhdannetilanteesta, sillä lopettaneiden yritysten osuus vaihtuvuudesta pienenee noususuhdanteessa ja päinvastoin. Uudellamaalla yritystoiminnan lopettaminen selitti 46 prosenttia yrityskannan kokonaisvaihtuvuudesta vuonna 2013. Vuosina 2005-13 lopettaneiden yritysten osuus vaihtuvuudesta on liikkunut 35-46 prosentin välillä. Yrityskantaan suhteutettuna lopettaneita yrityksiä on ollut 1,5-5,0 prosenttia. Uudellamaalla yritysten lopettamisten osuus yrityskannan vaihtuvuudesta vaihtelee myös toimialoittain. Jos asiaa katsotaan vuotta 2013 kuvaavien Tilastokeskuksen tilastojen pohjalta, niin toimintansa lopettaneiden osuus vaihtuvuudesta oli noussut yli 50 prosenttiin rakennusalalla, kaupassa, teollisuudessa ja kuljetusalalla. Tämä merkitsee sitä, että yritysten absoluuttinen määrä on kääntynyt laskuun näillä toimialoilla suhdanneja rakennemuutoksen vuoksi. Tosin yritysten lopettamisten osuus vaihtuvuudesta on kohonnut 2010-luvulla muillakin toimialoilla. Kuvio 7 Toimintansa lopettaneiden yritysten osuus yrityskannasta ja yritysten (yrityskannan) vaihtuvuudesta Uudellamaalla 2005-13 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Vaihtuvuus kunnittain Tilastokeskuksen yritystilastojen mukaan Helsinkiä kotipaikkakuntaan pitävien yritysten osuus Uudellamaalla toimintansa aloittaneista ja lopettaneista yrityksistä oli yli 50 prosenttia vuonna 2013, kun alkutuotannon toimialoja ei lasketa mukaan. Koko pääkaupunkiseudun osuus oli noin 75 prosenttia. Maakunnan yrityskannan nettolisäyksestä pääkaupunkiseudun kohosi peräti 87 prosenttiin, mikä kertoo alueen dynaamisuudesta. Kunnittain tarkasteluna toimintansa aloittaneiden yritysten määrä oli melko korkea myös Kirkkonummella ja Nurmijärvellä.

16 Yritysten nettolisäys oli vuonna 2013 negatiivinen kahdeksassa Uudenmaan kunnassa, jotka olivat Askola, Järvenpää, Hyvinkää, Karkkila, Kerava, Mäntsälä, Pornainen ja Hanko. Lisäksi yrityskannan vaihtuvuus oli alhainen muutamassa muussa kunnassa, vaikka yrityskannan nettolisäys oli vielä positiivinen. Esimerkkeinä voidaan mainita Lapinjärvi, Loviisa ja Myrskylä. Negatiivinen yrityskannan nettolisäys ja alhainen vaihtuvuus kertovat usein teollisen toiminnan alasajosta ja vaikeuksista, millä on heijastusvaikutuksia myös muilla toimialoilla. Taulukko 5 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset kunnittain Uudellamaalla 2013 (pl. alkutuotanto) (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Toimintansa aloittaneet yritykset, lkm Toimintansa lopettaneet yritykset, lkm Yritysten nettolisäys, lkm Yrityskannan vaihtuvuus, % Helsinki 5613 4699 914 17,9 Espoo 1589 1251 338 18,8 Vantaa 1099 919 180 19,2 Lohja 259 240 19 16,9 Porvoo 231 199 32 13,2 Nurmijärvi 228 189 39 16,5 Tuusula 224 202 22 16,9 Hyvinkää 223 228-5 17,3 Kirkkonummi 218 172 46 17,8 Vihti 197 163 34 17,3 Järvenpää 185 191-6 17,3 Raasepori 161 140 21 13,6 Kerava 147 150-3 17,6 Sipoo 119 91 28 14,4 Mäntsälä 101 105-4 15,4 Loviisa 77 69 8 12,6 Kauniainen 56 41 15 15,8 Hanko 43 45-2 16,4 Karkkila 41 46-5 15,8 Inkoo 38 35 3 14,1 Siuntio 38 36 2 15,8 Pornainen 31 32-1 17,1 Askola 22 29-7 14,0 Lapinjärvi 14 11 3 11,7 Myrskylä 10 9 1 12,6 Yhteensä 10964 9292 1672 17,6

17 4 Kasvuyritykset tilastollisesti 4.1 Kasvuyrittäjyyden määritelmä Suomessa ongelmana on pula kasvuhakuisista pk-yrityksistä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan maassamme on kehittyneiden maiden keskiarvoa vähemmän kasvuhakuisia uusi yrityksiä ja etenkin asemansa vakiinnuttaneita yrityksiä, vaikka yritysilmapiirimittareiden mukaan maassamme on varsin hyvä toimintaympäristö. Yhtenä syynä kasvuyritysten pieneen määrään voi olla pk-yritysten vähäinen kansainvälistyminen. Esimerkiksi tavaraviennistä alle 250 henkilön yritysten osuus on vain 13 prosenttia, vaikka tähän kokoluokkaan kuuluu 99 prosenttia maamme teollisuusyrityksistä. Liiketaloustieteen mukaan yrityksen kasvu on monimuotoinen ilmiö, joka ilmenee yrityksen markkinaosuuden kasvuna tai markkina-alueen laajenemisena (geneerinen kasvu), liiketoiminnan kehittymisenä uusille liiketoimintapoluille (diversifiointi) taikka yrityksen epäorgaanisena kasvuna yritysostojen ja fuusioiden kautta. Reaalitaloudessa kasvu perustuu yrityskohtaisiin kilpailuetuihin, joita kilpailijoiden on vaikea kopioida ja joista asiakkaiden on vaikea luopua. Kasvuyrittäjyyteen liittyykin usein hyvä ja valistunut tulevaisuuteen katsova näkökulma. Liiketoimintamahdollisuuksien havaitsemisessa on näkemys markkinoiden tai markkina-alueen ostovoiman kehityksestä, asiakkaiden uusista tai muuttuvista tarpeista taikka kehittyvän teknologian ja osaamisen antamista uusista mahdollisuuksista. Hyvällä tulevaisuuden ennakoinnilla saavutetaan huomattavia kilpailuetuja, vaikutetaan kysynnän ja asiakkaiden tarpeiden muotoutumiseen ja asetetaan kilpailijat haastajan asemaan. Kasvuhakuiset yritykset ovat tuote- ja palveluinnovaatioiden kehittäjiä tai muualla kehitettyjen innovaatioiden hyödyntäjiä. Kasvuyritysten keskeisiä ominaisuuksia ovat vastuuhenkilöiden valmius kohdata kovaa kilpailua ja ottaa taloudellisia ja muita henkilökohtaisia riskejä. Riskinottovalmius tarkoittaa varmojen markkinoiden ja hyväksi havaittujen palvelujen tai tuotteiden hylkäämistä. Riskinottovalmius ei tarkoita holtitonta uhkapeliä tai hyppyä tuntemattomaan, vaan tietoisen riskin ottamista. Etenkin uusissa yrityksissä kasvutavoitteet ovat vahvasti sidoksissa yrittäjien persoonaan, kokemustaustaan, elämäntilanteeseen, henkilökohtaiseen tahtotilaan ja kyvykkyyteen. Yritys tarvitsee kasvuun riittävät voimavarat, jotka voivat poiketa huomattavasti toimialoittain. Esimerkiksi kaikilla uusilla yrityksillä ei ole nopeaan orgaaniseen kasvuun tarvittavia henkilöstö- ja taloudellisia voimavaroja tai uskottavuutta markkinoilla asiakkaiden tai rahoittajien mielestä. Sen sijaan yritykset, jotka ovat syntyneet yritys- ja omistusjärjestelyjen kautta vanhoista yrityksistä, voivat päästä paremmin alkuun kuin puhtaalta pöydältä aloittavat aidosti uudet yritykset, koska niillä on usein tuotannontekijät, markkinat ja asiakkaat valmiina. Työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n mukaan kasvuyritykset ovat keskimäärin nuorempia kuin muut yritykset, minkä lisäksi kasvuhakuisempia uusia yrittäjiä löytyy nuorten 25-34 vuotiaiden keskuudesta. Myös portfolio- ja sarjayrittäjät ovat keskimääräistä

18 kasvuhakuisempi. Kasvu tapahtuu usein myös hyppäyksittäin. 21 Viime vuosikymmeninä koetut suhdannevaihtelut ovat korostaneet yritysten sysäyksittäin tapahtunutta kasvua samalla, kun kansantalouden keskipitkän aikavälin kasvutrendi on ylläpitänyt kasvuyritysten työllisyyttä suhdannekuopissa. Suomessa yritysten kasvuhakuisuus on kuitenkin pienempää kuin monissa muissa kehittyneissä innovaatiovetoisissa kansantalouksissa. Esimerkiksi vuoden 2012 Global Entrepreneurship Monitor (GEM) tutkimuksen mukaan voimakkaasti kasvuhakuisten uusien yritysten (yrittäjien) osuus oli Suomessa alle kahdeksan prosenttia vuonna 2012, kun vastaava luku oli kaikissa kehittyneissä kansantalouksissa keskimäärin yksitoista prosenttia. 22 Tilastollinen kasvuhakuisuus vähenee maassamme edelleen, kun tarkastellaan asemansa vakiinnuttaneita yrityksiä. 23 Asemansa vakiinnuttaneiden yritysten alhainen kasvuhalukkuus johtuu meillä siitä, että useimmat yritykset ovat yksinyrittäjien tai sivutoimisten yrittäjien omistamia. 24 Elämäntapayrittäjät eivät tavoittele kasvua, koska eivät halua siihen liittyviä riskejä, lisätä työmääräänsä ja menettää yrittäjän vapautta. 25 Heille riittää ainoastaan oman itsensä ja perheensä elättäminen. Kasvuhaluttomuuteen vaikuttaa luonnollisesti myös maamme yrittäjäkunnan ikääntyminen, sillä eläkeikää lähestyvillä yrittäjillä ei ole useinkaan kannustimia ja halua lähteä kasvattamaan yritystään. Selvitysten mukaan suomalaiset pk-yritykset myös henkilöityvät hyvin usein omistajayrittäjiin ja niissä on melko harvoin ulkopuolisia palkkajohtajia tai hallituksen jäseniä, kun puhutaan yhtiömuotoisista yrityksistä. Ulkopuolisia palkkajohtajia ja hallituksen jäseniä on kuitenkin voimakasta kasvua hakevissa yrityksissä ja ylipäätään yli 20 henkilöä työllistävissä yrityksissä, joiden keskuudessa kasvuyrittäjyys on muutoinkin yleisempää kuin pienemmissä yrityksissä. Tämä tukee käsitystä siitä, että kasvuyrityksen kehittäminen vaatii usein ulkopuolista osaamista. 26 Kasvun perusta on läheisessä yhteydessä innovatiivisuuteen. GEM-tutkimusten mukaan Suomessa on ylipäätään kehittyneiden kansantalouksien joukossa keskiarvoa hieman vähemmän innovatiivista uutta tai olemassa olevaa yritystoimintaa. Yritykset hyödyntävät hyvin uusinta teknologiaa ja osaamista toiminnassaan, mutta vain harvat yritykset tuovat markkinoille tuotteita, jotka ovat kokonaan uusia asiakkaille ja jotka eivät kohtaa paljon kilpailua. Tässä mielessä innovatiivisia oli vain kaksitoista prosenttia toimintansa vakiinnuttaneista yrityksistä vuonna 2012. Uusista yrityksistä innovatiivisia edellä mainitulla tavalla oli 28-29 prosenttia. Vaikka osuus on yli kaksinkertainen toimintansa vakiinnuttaneisiin yrityksiin verrattuna, myös uusien yritysten innovatiivisuus on meillä hieman kehittyneiden maiden keskiarvon alapuolella. GEM-tilastot eivät kerro, mihin innovatiivisuus katoaa, kun yritykset vakiin- 21 Työ- ja elinkeinoministeriö: Kasvuyrityskatsaus 2012, Helsinki 2012. 22 Voimakkaasti kasvuhakuisilla tarkoitetaan yrityksiä (yrittäjiä), jotka pyrkivät työllistämään vähintään 20 henkilöä seuraavan viiden vuoden aikana. Keskitason kasvuhakuiset ovat yrityksiä (yrittäjiä), jotka pyrkivät tarjoamaan 6-19 työpaikkaa. Matalan tason kasvuhakuiset ovat yrityksiä (yrittäjiä), jotka pyrkivät työllistämään korkeintaan viisi henkilöä. Tähän luokkaan luetaan myös yksinyrittäjät. 23 Erot toimintansa vakiinnuttaneiden ja uusien yritysten välillä voivat johtua osittain uusien yrittäjien ylioptimistisista odotuksista tai siitä, että nopein kasvuvaihe ajoittuu usein yritystoiminnan alkuvaiheeseen. 24 Naisyrittäjillä yksinyrittäjyys on vielä yleisempää kuin miehillä. 25 Myös perheyritykset suhtautuvat hyvin maltillisesti kasvuun, koska perheyrityksen jatkuvuutta ei haluta vaarantaa. 26 EK & Nordea: Selvitys omistaja- ja kasvuyrittäjyyden olemuksesta Suomessa, 2013.