UUSIUTUVIEN ENERGIOIDEN VERTAILU ENERGIAYHTIÖISSÄ

UUSIUTUVIEN ENERGIOIDEN VERTAILU ENERGIAYHTIÖISSÄ Koehanke Jari Hiltunen Juha Vanhanen Eero Vartiainen

SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTAA... 3 2 VERTAILURYHMÄT...3 2.1 UUSIUTUVA SÄHKÖ... 3 2.2 UUSIUTUVA LÄMPÖ... 4 2.3 YHTEISTUOTANTOSÄHKÖ JA -LÄMPÖ... 4 2.4 TEOLLISUUDEN SEKUNDÄÄRILÄMPÖ... 5 3 VERTAILUTIETOJEN KERÄYSPROSESSI JA VERTAILUMENETELMÄ...5 3.1 UUSIUTUVA SÄHKÖ... 5 3.2 UUSIUTUVA LÄMPÖ... 8 3.2.1 Energiateollisuus ry:n (ent. Suomen Kaukolämpö ry) tilastoimat yhtiöt... 8 3.2.2 Suomen Kuntaliiton tilastoimat pienet kaukolämpölaitokset...11 3.3 YHTEISTUOTANTO...11 3.3.1 Yhteistuotantolämpö...11 3.3.2 Yhteistuotantosähkö...12 3.4 TEOLLISUUDEN SEKUNDÄÄRILÄMPÖ...12 4 KOEHANKKEEN VERTAILUANALYYSIEN TOTEUTUSPERIAATTEET... 14 4.1 UUSIUTUVAN SÄHKÖN VERTAILU...14 4.2 UUSIUTUVAN LÄMMÖN VERTAILU...14 4.3 YHTEISTUOTANNON VERTAILU...15 4.4 TEOLLISUUDEN SEKUNDÄÄRILÄMMÖN VERTAILU...15 5 VERTAILUANALYYSIN TULOKSET JA HAVAINNOT... 15 5.1 UUSIUTUVA SÄHKÖ...15 5.2 UUSIUTUVA LÄMPÖ...17 5.2.1 Energiateollisuus ry:n (ent. Suomen Kaukolämpö ry) tilastoimat yhtiöt...17 5.2.2 Suomen Kuntaliiton tilastoimat pienet kaukolämpölaitokset...23 5.3 YHTEISTUOTANTO...25 5.3.1 Yhteistuotantolämpö...25 5.3.2 Yhteistuotantosähkö...27 5.4 TEOLLISUUDEN SEKUNDÄÄRILÄMPÖ...28 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 31 6.1 KOEVERTAILUN JOHTOPÄÄTÖKSET...31 6.2 VERTAILUN HYÖDYT ERI SIDOSRYHMILLE...33 6.3 ARVIO VUOSITTAISEN JULKISEN VERTAILUN KUSTANNUKSISTA...34 6.4 EHDOTUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI...35 2

1 Taustaa Gaia Group Oy ja Motiva Oy toteuttivat vuoden 2004 alussa selvityksen, jossa tarkasteltiin edellytyksiä käynnistää uusiutuvien energialähteiden, sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä teollisuuden sekundäärilämmön 1 hyödyntämisen vertailutoiminta energiayhtiöissä. 2 Tämän selvityshankkeen rahoittajana toimi kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM). Selvityshankkeen jatkohankkeena päätettiin toteuttaa koehanke, jossa vertailu suoritettiin koeluonteisesti pääosin julkisiin tietoihin perustuen. Koehankkeen tuloksena on saatu näkemys vuoden 2003 tilanteesta uusiutuvien energialähteiden, yhteistuotannon ja teollisuuden sekundäärilämmön hyödyntämisestä eri energiayhtiöissä. Hanke on toteutettu KTM:n rahoituksella. Koevertailun tulosten ja kokemusten perusteella on tarkoitus päättää vertailutoiminnan mahdollisista jatkotoimenpiteistä sekä varsinaisen vertailumenetelmän lopullisesta toteuttamisesta. Lisäksi koevertailun tarkoituksena on ollut konkreettisella tasolla havainnollistaa vertailun laajuus ja toteutettavuus, jotta olisi paremmat edellytykset tehdä päätöksiä mahdollisen pysyvän julkisen vertailun aloittamiseksi. Tässä koehankkeen toteutuksen loppuraportissa on esitetty vertailuun mukaan otetut vertailuryhmät (luku 2), vertailutietojen keräysprosessi ja käytetty vertailumenetelmä (luku 3), koehankkeen vertailuanalyysien toteutusperiaatteet (luku 4), vertailuanalyysin tulokset ja havainnot (luku 5) sekä johtopäätökset ja suositukset (luku 6). 2 Vertailuryhmät Koehankkeen vertailuryhmät päätettiin jakaa neljään eri pääryhmään: 1) Uusiutuva sähkö 2) Uusiutuva lämpö 3) Yhteistuotantosähkö- ja -lämpö 4) Teollisuuden sekundäärilämpö 2.1 Uusiutuva sähkö Uusiutuvan sähkön vertailuun otetaan mukaan Energiamarkkinaviraston verkkosivuilla listatut sähkön vähittäismyyjät (jatkossa sähkönmyyjät). Vertailun lähtötietoina käytetään sähkönmyyjien internet-sivuilla, sähkölaskussa tai muussa julkisessa lähteessä (esim. vuosikertomus) ilmoittamaa uusiutuvan energian osuutta suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärästä (ns. sähkön alkuperämerkintä/tuoteselostus). Lisäksi hankkeessa kerätään sähkönmyyjien ilmoittamat tiedot sähkön kokonaismyyntimäärästä (GWh) niiltä osin kuin ne ovat julkisesti ilmoitettu tai saatavissa suoraan sähkönmyyjältä. Tiedot perustuvat vuoden 2003 tilanteeseen. 1 Teollisuuden sekundäärilämmöllä tarkoitetaan sellaista prosessista (esim. metsäteollisuudesta hiomolta tai hiertämöltä) saatua jätelämpöä (ei primäärienergiaa), jota käytetään energialähteenä lämmön ja sähkön tuottamiseen. 2 Jari Hiltunen, Juha Vanhanen, Eero Vartiainen, Vertailu Suomessa myydystä uusiutuvasta energiasta ja yhteistuotannosta, Selvitysvaiheen loppuraportti, Gaia Group Oy, 2004. 3

2.2 Uusiutuva lämpö Uusiutuvan lämmön vertailu suoritetaan niiden kaukolämmöntuottajien välillä, jotka on listattu Suomen Kaukolämpö ry:n (nyk. Energiateollisuus ry) laatimassa kaukolämpötilastossa (vuoden 2003 tiedot) ja Suomen Kuntaliiton laatimassa pienten lämpölaitosten tilastossa (vuoden 2003 tiedot). Uusiutuvan lämmön vertailu jaetaan kolmeen alaryhmään, jotka on valittu siten, että tilastoituja tietoja pystytään käyttämään mahdollisimman suoraviivaisesti ilman lisäoletuksia ja - laskelmia. Tällä tavoin saavutetaan mahdollisimman luotettava, suoraan tilastoituun tietoon perustuva, vertailu. Valitut kolme alaryhmää ovat: 1. Yhteistuotantoyhtiöt, jotka tuottavat kaukolämpöä uusiutuvista polttoaineista yhteistuotantona (ja joilla on lisäksi mahdollisesti erillislämmön tuotantoa) 2. Erillistuotantoyhtiöt, jotka tuottavat kaukolämpöä uusiutuvista polttoaineista ainoastaan erillistuotantona (ei CHP-tuotantoa). 3. Pienet lämpölaitokset (Suomen Kuntaliiton tilasto), jotka tuottavat kaukolämpöä biopolttoaineista. Kunkin alaryhmän osalta vertaillaan sekä uusiutuvien polttoaineiden kokonaismäärää (GWh) että suhteellista osuutta (%) lämmöntuotannossa. 2.3 Yhteistuotantosähkö ja -lämpö Yhteistuotantosähkön ja -lämmön vertailu suoritetaan kaukolämpöyhtiöiden välillä, jotka on listattu Suomen Kaukolämpö ry:n (nyk. Energiateollisuus ry) laatimassa kaukolämpötilastossa (vuoden 2003 tiedot). Yhteistuotantovertailu on jaettu kahteen alaryhmään: 1. Tuotantoyhtiöt, jotka toimittavat pääsääntöisesti lämmön kaukolämpöyhtiöille 2. Kaukolämpöyhtiöt, jotka toimittavat lämmön kuluttajille (loppukäyttäjille). Vertailu suoritetaan kaukolämpötilaston tietojen mukaisesti perustuen tuotantomääriin, jotta vertailun luotettavuus säilyy mahdollisimman hyvänä (vrt. uusiutuvan lämmön vertailu). Lämmön vertailu suoritetaan paikkakunnittain, mutta sähkön vertailu suoritetaan yhtiötasolla. Lämmön osalta vertaillaan sekä yhteistuotantolämmön tuotantomääriä (GWh) että yhteistuotantolämmön suhteellista osuutta (%) nettolämmöntuotannosta. Sähkön osalta vertaillaan ainoastaan tuotantomääriä (GWh), sillä yhteistuotantosähkön suhteellista osuutta kokonaismyynnistä ei pystytä selvittämään, koska sähkönmyyjät voivat hankkia yhteistuotantosähköä myös vapailta markkinoilta eikä siitä saada tietoa julkista tilastoista.. 4

2.4 Teollisuuden sekundäärilämpö Teollisuuden sekundäärilämmön vertailu suoritetaan kaukolämpöyhtiöiden välillä, jotka on listattu Suomen Kaukolämpö ry:n (nyk. Energiateollisuus ry) laatimassa kaukolämpötilastossa (vuoden 2003 tiedot). Kaukolämpötilastossa teollisuuden sekundäärilämmöllä tarkoitetaan sellaista prosessista (esim. metsäteollisuudesta hiomolta tai hiertämöltä) saatua jätelämpöä, jota käytetään energialähteenä lämmön ja sähkön tuottamiseen. Teollisuuden sekundäärilämmön vertailu on jaettu pääsääntöisesti kahteen alaryhmään: 1. Sekundäärilämmön tuottajat, jotka myyvät ja toimittavat sekundäärilämmön kaukolämpöyhtiöille 2. Sekundäärilämmön vähittäismyyjät, jotka myyvät sekundäärilämmön kuluttajille (loppukäyttäjille). Lisäksi on mahdollista vertailla kaukolämpötilastossa taulukossa 2 listattuja yhtiöitä, jotka ostavat sekundäärilämmön edellä mainitulta tuottajilta (ks. yllä ryhmä 1) ja toimittavat sen edelleen kuluttajille eli kolmantena mahdollisena vertailuryhmänä on sekundäärilämmön ostajat. Sekundäärilämmön ostajat vertaillaan tässä hankkeessa vähittäismyyjien kanssa samassa ryhmässä, koska myös ostajat toimittavat sekundäärilämmön pääsääntöisesti suoraan kuluttajille. Teollisuuden sekundäärilämmön tuottajien osalta vertailu suoritettaan kuten yhteistuotantosähkön ja -lämmön vertailu eli perustuen tilastoituihin tuotantomääriin. Sekundäärilämmön vähittäismyyjien ja ostajien vertailu toteutetaan perustuen ko. toimijoiden sekundäärilämmön tuotantomääriin ja niiden suhteellisiin osuuksiin oman kaukolämmön tuotantoon käytettyjen polttoaineiden kokonaisenergiasisältöön lisättynä ostettuun kaukolämmön määrään (ns. bruttohankinta). 3 Vertailutietojen keräysprosessi ja vertailumenetelmä 3.1 Uusiutuva sähkö Tiedon keräysprosessi Uusiutuvan sähkön vertailun kohderyhmäksi valittiin 73 sähkön vähittäismyyntiä harjoittavaa yhtiötä, jotka on listattu Energiamarkkinaviraston internet-sivuilla. Uusiutuvan sähkön myynnin vertailutietoja koottaessa ensisijaisena lähteenä käytettiin sähkön vähittäismyyjien (sähkönmyyjien) omia internet-sivuja sekä heidän verkkosivuilla ilmoittamiaan sähkön alkuperämerkintään (ns. sähkön tuoteselostus) liittyviä tietoja vuodelta 2003. Mikäli tietoja ei löytynyt internetistä, sähkönmyyjälle lähetettiin erikseen sähköposti, jossa tiedusteltiin sähkön alkuperämerkinnän lisäksi sähkön myyntimäärää vuodelta 2003 ja mahdollisia tarkennuksia ilmoitettuihin tietoihin. Muutama sähköpostin saanut sähkönmyyjä 5

ilmoitti, että alkuperämerkinnän tiedot löytyvät kyllä sähkönmyyjän verkkosivuilta, mutta niitä ei ollut havaittu ensimmäisellä hakukierroksella. Lisäksi kaksi sähkönmyyjä ilmoitti päivittävänsä internet-sivunsa siten, että ne sisältävät sähkön tuoteselosteen. Mikäli sähköpostiosoitetta ei ollut käytettävissä tai vastausta ei kuulunut, soitettiin erikseen kyseiselle sähkönmyyjälle. Kaikkiaan noin puolelta (38 kpl) vertailussa mukana olevalta 73 sähkönmyyjältä löytyy tällä hetkellä sähkön tuoteselostus myyjän omilta verkkosivuilta. Kyseiset sähkönmyyjät on listattu taulukkoon 3.1. Puuttuvia vertailutietoja saatiin täydennettyä sähköpostikyselyllä 38 sähkönmyyjältä. Sähköpostiin vastaukset tulivat kiitettävän täsmällisesti ja korkealla vastausprosentilla. Puhelimitse lisätietoja kysyttiin 10 sähkönmyyjältä. Taulukko 3.1. Sähkönmyyjät, joiden sähkön alkuperä löytyy verkkosivuilta Asikkalan Voima Oy Lappeenrannan Energia Oy E.ON Finland Oyj Mäntsälän Sähkö Oy Ekosähkö Oy/Graninge Nykarleby Affärsverk Fortum Markets Oy Oulun Sähkönmyynti Oy Graninge Energia Oy Oy Turku Energia Oy - Åbo Energi Ab Graninge Kainuu Oy Pohjois-Karjalan Sähkö Oy Haminan Energia Oy Pori Energia Helsingin Energia Porvoon Seudun Sähkö Oy Joutsenon Energia Oy Rauman Energia Oy Jyväskylän Energia Oy Savon Voima Oy Keravan Energia Oy Seinäjoen Energia Oy Keuruun Sähkö Oy Station 1 Finland Oy ST1 Koillis-Satakunnan Sähkö Oy Suur-Savon Sähkö Oy Kokkolan Energia Tampereen Sähkölaitos Korpelan Voima Kuntayhtymä Vakka-Suomen Voima Oy KSS Energia Oy Valkeakosken Energia Oy Kuopion Energia Vantaan Energia Oy Kymenlaakson Sähkö Oy Vattenfall Sähkönmyynti Oy Lahti Energia Oy Yli-Iin Sähkö Oy. Sähkön myyntimäärä (GWh) vuodelta 2003 saatiin lähes kaikilta sähkönmyyjiltä (pois lukien 7 myyjää), joko myyjän verkkosivuilta tai sähkönmyyjä ilmoitti ne erikseen sähköpostilla. Vertailutietojen kattavuus ja lähtötietojen eroavaisuudet Sähkönmyyjien ilmoittamissa sähkön alkuperämerkinnöissä on kirjavuutta eri yhtiöiden välillä, joka osaltaan vaikeuttaa vertailun tekemistä. Osa sähkönmyyjistä on sisällyttänyt (jyvittänyt) pörssi- ja/tai tukku- ja/tai tuontisähkön suoraan eri energialähteisiin ilmoittamatta kuitenkaan erikseen ko. sähkön osuutta. Osa sähkön myyjistä sitä vastoin on ilmoittanut ko. markkinoilta ostetun sähkön osuuden, mutta ei ole jakanut sitä eri energialähteisiin. Finergyn ja Senerin (nyk. Energiateollisuus) ohje pörssi- ja tuontisähkön jakamisesta on seuraava: Erikseen lasketaan pörssisähkön ja ETA alueen ulkopuolelta tuodun sähkön osuudet prosentteina edellisen vuoden kokonaismyynnistä. Nämä osuudet sisällytetään mukaan 6

energialähdekohtaisiin kokonaisosuuksiin eri energialähteille jyvitettyinä käyttäen pörssisähkölle pohjoismaisen sähköpörssin ilmoittamaa pohjoismaista energialähdejakaumaa ja tuontisähkölle kyseisen viejämaassa toimivan myyjän ilmoittamaa energialähdejakaumaa. Halutessaan myyjä voi esittää pörssisähkön ja tuontisähkön energialähdejakaumat pääjakauman ohella erikseen. 3 Uusiutuvan sähkön vertailun kannalta olisi mielenkiintoista vertailla myydyn sähkön energialähdejakaumaa tilanteessa, jossa pörssi-, tuonti- ja markkinasähkö olisi poistettu vertailusta. Erityisesti pörssisähkö vääristää vertailutulosta uusiutuvan sähkön eduksi, koska pörssisähkössä uusiutuvan sähkön osuus on 53 % (vesivoima 46 % ja muut uusiutuvat energialähteet ja polttoaineet 7 %). Vertailun tekeminen puhtaasti oman tuotannon ja/tai kotimaisten voimalaitososuustoimitusten (ilman pörssi- ja tuontisähköä) perusteella on kuitenkin tällä hetkellä saatavissa olevilla tiedoilla mahdotonta, koska nykyinen ohjeistus ei yksiselitteisesti edellytä ilmoittamaan pörssisähkön osuutta tai määrää sähkön kokonaismyynnistä. Vertailun toteutus Kerättyjen sähkön alkuperämerkintöjen perusteella ilmoitetut energialähteet jaoteltiin kolmeen pääryhmään: 1. Fossiiliset energialähteet ja turve 2. Uusiutuvat energialähteet 3. Ydinvoima Mikäli pörssisähkö oli ilmoitettu erikseen, mutta sitä ei ollut vielä jyvitetty energialähteisiin, se jaettiin Nordpool ilmoittaman jakaumatiedon perusteella (fossiiliset polttoaineet 23 %, uusiutuvat 53 % ja ydinvoima 24 %) kyseisiin pääryhmiin. Samoin meneteltiin tuonti- ja markkinasähkön kanssa, mikäli energialähdejakauma oli saatavilla. Tämän jälkeen suoritettiin vertailu, jossa sähkönmyyjät listattiin uusiutuvan sähkön osuuden mukaan paremmuusjärjestykseen ts. suurin uusiutuvan sähkön osuus ensin. Kuuden sähkönmyyjän osalta tiedot olivat siinä määrin puutteelliset tai epämääräiset, että ne jätettiin vertailun ulkopuolelle. Kyseiset myyjät olivat: Jeppo Kraft Andelslag, Jylhän Sähköosuuskunta, Lehtimäen Sähkö Oy, Seinäjoen Energia Oy, Vimpelin Voima Oy, Äänesseudun Energia Oy. Lisäksi Station 1 Finland Oy ST1 uutena toimija ei ole vielä mukana vertailussa. Uusiutuvan sähkön vertailu suoritettiin myös myyntimäärien (GWh) perusteella, huolimatta siitä, että kyseistä vertailua ei ollut sisällytetty alustavaan työsuunnitelmaan. Vertailu päätettiin suorittaa, koska sähkönmyyjiltä saatiin siinä määrin kattavasti myös kokonaismyyntimäärät vuodelta 2003. Uusiutuvan sähkön myyntimäärien vertailu suoritettiin vastaavasti kuten uusiutuvan sähkön prosentuaalinen osuus vertailu sisältäen pörssi-, tuonti- ja markkinasähkön. Sähkönmyyjät listattiin uusiutuvan sähkön myyntimäärän (GWh) mukaan paremmuusjärjestykseen ts. määrällisesti eniten uusiutuvaa sähkö myyvä ensin. Kuudentoista sähkönmyyjän osalta tiedot 3 Labelling Suositus sähkön tuoteselosteeksi, muistio 12.5.2004, Finergy ja Sener. 7

olivat siinä määrin puutteelliset tai epämääräiset (uusiutuvan sähkön osuus ja/tai myyntimäärä), että ne jätettiin vertailun ulkopuolelle. Kyseiset myyjät olivat: Asikkalan Voima Oy (Lahti Energia toimii myyjänä), Etelä-Suomen Energia (Keravan Energian omistama), Jakobstads Energiverk, Jeppo Kraft Andelslag, Jylhän Sähköosuuskunta, Keuruun Sähkö Oy, Koillis- Satakunnan Sähkö Oy, Lehtimäen Sähkö Oy, Oulun Sähkönmyynti Oy, Rauman Energia Oy, Savon Voima Oy, Seinäjoen Energia Oy, Station 1 Finland Oy ST1 (uusi toimija), Vakka- Suomen Voima Oy, Vimpelin Voima Oy, Äänesseudun Energia Oy. 3.2 Uusiutuva lämpö 3.2.1 Energiateollisuus ry:n (ent. Suomen Kaukolämpö ry) tilastoimat yhtiöt Suomen Kaukolämpö ry:n 2004 julkaiseman vuoden 2003 Kaukolämpötilaston taulukossa 1 (Kaukolämpöverkot, -tuotantokapasiteetti ja -tase) on tilastoitu kaukolämpöä myyvät jäsenyhtiöt eriteltynä paikkakunnittain, joita on kaikkiaan 194 kappaletta. Taulukossa 3 (Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet) on puolestaan tilastoitu lämmön tuottajat, joita on 181 kappaletta. Taulukosta 3 puuttuu 13 taulukossa 1 mukana olevaa myyjää, joilla ei ole omaa tuotantoa ja jotka siis ostavat kaiken myymänsä lämmön muilta. On huomattava, että taulukoissa saman yhtiön eri paikkakunnilla tapahtuva myynti/tuotanto on tilastoitu erikseen. Esimerkiksi Fortum Power and Heat Oy:llä on taulukossa 1 tilastoitu myynti erikseen 12 paikkakunnalla, jonka lisäksi on tilastoitu näiden kaikkien summa eli siis yhteensä 13 "myyjää". Mikäli paikkakuntia ei eritellä, on taulukossa 1 kaikkiaan 112 lämmön myyjää. Edellä mainittujen lisäksi taulukoissa 1 ja 3 on mukana 49 Suomen Kaukolämpö ry:n (nyk. Energiateollisuus ry) ulkopuolista lämmön tuottajaa ja myyjää, jotka ovat lähinnä teollisuuslaitoksia. Nämä yhtiöt eivät harjoita kaukolämmön vähittäismyyntiä. Vähittäismyynti on puolestaan tilastoitu taulukossa 7 (Kaukolämmön myynti ja myyntitulot), jossa on kaikkiaan 175 myyjää paikkakunnittain. Taulukosta 7 puuttuu siis 19 taulukon 1 myyjää, jotka eivät harjoita kaukolämmön vähittäismyyntiä vaan ainoastaan myyjien välistä keskinäistä kauppaa. Lämmön myyjien välinen kaukolämpökauppa on tilastoitu erikseen taulukossa 2. Mikäli myyntiä ei eritellä paikkakunnittain, on taulukossa 7 lämmön myyjiä kaikkiaan 108 kappaletta. Kunkin lämmön myyjän asiakkailleen myymä vuotuinen kaukolämpöenergia (GWh) on tilastoitu taulukon 7 sarakkeessa 7.3. Tämä luku vastaa myös pääosin taulukon 1 saraketta 1.4 (Kaukolämmön kulutus). Myytyä kaukolämpöenergiaa ei ole erikseen tilastoitu energialähteittäin. Jos kuitenkin lämmön myynnin sijasta vertaillaan lämmön tuotantoa, voidaan kullakin polttoaineella tuotetun lämmön suhteellinen osuus kokonaislämmöntuotantoon käytetyistä polttoaineista laskea taulukosta 3. Tällöin joudutaan tekemään seuraavat oletukset: kaikilla käytetyillä polttoaineilla on sama hyötysuhde eli kunkin käytetyn polttoaineen suhteellinen osuus on sama kuin kyseisellä polttoaineella tuotetun kaukolämpöenergian suhteellinen osuus mahdolliset verkkohäviöt ja mittauserot jakautuvat samalla hyötysuhteella eri polttoaineille 8

Yllä mainituin olettamuksin uusiutuvan lämmöntuotannon suhteellisien osuuksien vertailu voidaan suorittaa suoraan taulukon 3 luvuista. Biolämmön (=biopolttoaineilla tuotettu lämpö) suhteellinen osuus on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sama kuin uusiutuvan lämmön osuus, vain muutamalla tuottajalla on joitakin prosentteja lämmöstä otettu talteen lämpöpumpuilla. Tämän vuoksi tässä vertailussa ei ole eritelty biolämpöä muusta uusiutuvilla polttoaineilla tuotetusta kaukolämmöstä, jonka suhteellinen osuus saadaan nyt kaavasta: uusiutuvan kaukolämmön osuus = (3.12 + 3.13 + 3.14 + 3.15 + 3.18) / 3.20 missä kaavassa olevat numerot viittaavat taulukon 3 tuotannossa käytettyjen polttoainemäärien sarakkeisiin: 3.12 on puu yhteensä, 3.13 on puunjalostusteollisuuden jäteliemet, 3.14 on biokaasu, 3.15 on kierrätyspolttoaineet ja 3.18 on lämpöpumpuilla talteen otettu lämpö; sarake 3.20 on kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet yhteensä. Nyt ongelman muodostaa se, että yhteistuotantosähköön käytettyjä polttoaineita ei ole missään eritelty. Näin ollen ei myöskään tiedetä, kuinka paljon kutakin polttoainetta on käytetty lämmöntuotantoon. Sarakkeessa 3.21 on kylläkin tilastoitu pelkästään kaukolämmön erillistuotantoon käytetyt polttoaineet yhteensä. Vertaamalla sarakkeita 3.20 ja 3.21 havaitaan, että valtaosa tuottajista on keskittynyt kaukolämmön erillistuotantoon. Ainoastaan noin 40 tuottajalla on myös kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoa. Näin ollen yllä olevan kaavan avulla voidaan suorittaa luotettava vertailu ainoastaan niiden noin 140 kaukolämmön erillistuotantoa harjoittavan yhtiön kesken, joilla ei siis ole lainkaan yhteistuotantoa. Yllä olevaa kaavaa voidaan käyttää myös niiden noin 40 yhtiön vertailuun, joilla on myös sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantoa. Tällöin kysymyksessä ei kuitenkaan ole enää uusituvan lämmön vertailu, vaan yhteenlasketun uusiutuvan kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön vertailu. Koska eri yhteistuotantolaitosten sähkö- ja lämpöhyötysuhteet ovat hyvinkin erilaisia, on taulukosta 3 mahdotonta päätellä erikseen pelkästään CHP-lämmön tuotantoon käytettyjen polttoaineiden määrää energialähteittäin. Yksi mahdollisuus olisi arvioida CHPlämmöntuotantoon käytetyn polttoaineen määrä taulukossa 1 ilmoitettujen yhteistuotantosähkön (sarake 1.10) ja -lämmön (1.9) nettotuotantomäärien perusteella: CHP-lämpöön käytetyt polttoaineet yhteensä = (1.9 / (1.9 + 1.10)) * (3.20-3.21) Tällöin oletettaisiin, että CHP-tuotantoon liittyvät häviöt jakautuvat sarakkeiden 1.9 ja 1.10 lukujen eli tuotettujen energiamäärien suhteessa. Toinen vaihtoehto olisi jakaa yhteistuotantoon käytetyt polttoaineet ns. hyödynjakomenetelmällä (KTM 19/1999, Liikanen). Tällöin polttoaineet jaetaan tuotettujen energiamäärien sijaan vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoainekulutuksen suhteessa. Vaihtoehtona käytetään sähkölle lauhdetuotantoa (hyötysuhde = 39 %) ja lämmölle vesikattilalämpöä (hyötysuhde = 90 %). Tällöin yllä oleva kaava muuntuu muotoon: CHP-lämpöön käytetyt polttoaineet = ((1.9/0,90) / (1.9/0,90 + 1.10/0,39)) * (3.20-3.21) Hyödynjakomenetelmän ongelma on kuitenkin se, että se lisää kohtuuttomasti sähköntuotantoon käytettyjen polttoaineiden osuutta varsinkin kiinteää polttoainetta käyttävissä CHP-laitoksissa, joilla on alhainen sähköhyötysuhde (erityisesti biochp-laitokset). 9

Tällöin puolestaan lämmöntuotantoon käytettyjen polttoaineiden osuus laskee helposti alle todellisen lämmön nettotuotannon, jolloin taas uusiutuvilla polttoaineilla tuotetun lämmön osuus saattaa nousta yli 100 %:n. Lisäksi ongelmana on se, että vaikka polttoaineen kokonaiskulutus sähkön- ja lämmöntuotantoon saataisiinkin tarkkaan jaetuksi, edelleenkään ei tiedetä, kuinka paljon tästä kokonaiskulutuksesta on jakautunut eri polttoaineille. Aikaisemmin esitettyä polttoaineiden energiajakoon perustuvaa kaavaa käyttäen voitaisiin lämmön erillistuotannon lisäksi myös CHP-lämmöntuotantoa harjoittavien yhtiöiden esim. puulla tuotettua uusiutuvaa lämpöä vertailla kaavalla: puulla tuotetun kaukolämmön osuus = 3.12 / ((1.9 / (1.9 + 1.10)) * (3.20-3.21) + 3.21) Yllä olevassa kaavassa kaukolämpöön yhteensä käytettyjen polttoaineiden määrä on saatu lisäämällä yhteistuotantolämpöön erillislämmöntuotannon polttoaineet eli sarake 3.21. Mutta tämä kaava antaa tosiasiallisesti vertailusuureeksi: puun käyttö kaukolämmössä ja yhteistuotantosähkössä / kaukolämmön polttoaineet yhteensä eli osoittaja ja nimittäjä eivät ole vertailukelpoisia. Näin ollen nähtiin tarkoituksenmukaisimmaksi suorittaa vertailu myös CHP-tuotantoyhtiöiden osalta samalla kaavalla kuin erillislämmön tuottajien osalta, mutta eri sarjassa. CHP-tuottajien ja erillislämmön tuottajien eri sarjoihin jakoa puoltaa myös se, että ne ovat hyvin erikokoisia. Pelkän erillislämmön tuottajista ainoastaan yksi (Kymin Voima Oy) mahtuisi Suomen 10 suurimman (GWh) uusiutuvan kaukolämmön tuottajan joukkoon. Toisaalta suhteellisten osuuksien vertailussa puolestaan yksikään Suomen 10 suurimmasta (GWh) CHP-tuottajasta ei mahtuisi 10 parhaan joukkoon. Kummassakin ryhmässä on tässä vertailtu sekä energiamäärät (GWh) että prosenttiosuudet. Vertailut on tehty pelkästään uusiutuvan energian tuotantoon käytettyjen polttoainemäärien perusteella, sillä uusiutuvien lopullisia myyntimääriä on mahdotonta selvittää aukottomasti. Varsinaisiin uusiutuvan lämmön tuotantomääriin pääsemiseksi olisi tehtävä olettamuksia eri polttoaineiden hyötysuhteista, mikä saattaisi johtaa entistä epäluotettavampiin tuloksiin. Olipa vertailtava suure sitten uusiutuvan lämmön myynti, tuotanto tai tuotantoon käytettävät polttoaineet, vertailtavien yhtiöiden keskinäinen järjestys ei todennäköisesti juurikaan muuttuisi. Ensisijaisena tavoitteena vertailun suorittamisessa on pidetty lähtötietojen luotettavuutta sekä toisena tavoitteena mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa toteutustapaa. Käyttämällä ainoastaan taulukon 3 tuotantotietoja säilytetään tietojen luotettavuus sekä vältetään se, että tietoja jouduttaisiin siirtämään yksitellen taulukosta 1 taulukkoon 3 (taulukoissa on eri määrä myyjiä/tuottajia). Tuotannon vertailua myynnin sijaan puoltaa myös se, että myyntivertailussa pitäisi ottaa lisäksi huomioon yhtiöiden välinen kaukolämpökauppa. Tehtyjen kauppojen kohteena olevan lämmöntuotannon käytetyt polttoaineet eivät kuitenkaan selviä kaukolämpökauppataulukosta 2, joten täsmällistä määrää kaikkien yhtiöiden kohdalla olisi mahdotonta selvittää. 10

3.2.2 Suomen Kuntaliiton tilastoimat pienet kaukolämpölaitokset Suomen Kuntaliitto julkaisee vuosittain tilaston 'Tietoja pienistä lämpölaitoksista'. Vuoden 2003 julkaisussa on kummassakin taulukossa 63 pientä lämpölaitosta. Julkaisun taulukossa 1 on tilastoitu kaukolämmön tuotanto ja myynti ja taulukossa 2 tuotantoon käytetyt polttoaineet. Myyntiä ei ole tilastoitu energialähteittäin. Lisäksi 11 paikkakunnalla myyntiin sisältyy huomattava määrä tai se muodostuu kokonaisuudessa lämmön ostosta, jonka alkuperää tai tuotantoon käytettyjä polttoaineita ei ole tiedossa. Niinpä vertailu on järkevintä suorittaa tuotannon perusteella taulukon 2 käytettyjen polttoaineiden osalta. Valitettavasti kolmannes eli 22 kappaletta laitoksista ei ole ilmoittanut käyttämiensä polttoaineiden kokonaismäärää, joten näiden osalta vertailua ei voida tehdä. Näistä 22:sta kuitenkin 2 on ilmoittanut käyttämiensä biopolttoaineiden määrät. Polttoaineet ilmoittaneista laitoksista uusiutuvan ja samalla biolämmön suhteellinen osuus kullakin paikkakunnalla saadaan jakamalla yhteenlaskettu hake-, puru-, ja kuoripolttoaineiden määrä polttoaineiden kokonaismäärällä. Jotta käytettyjen polttoaineiden vertailu vastaisi lämmön tuotantoa, joudutaan jälleen olettamaan kaikille polttoaineille sama hyötysuhde. Myydyn uusiutuvan kaukolämmön absoluuttista määrää (GWh) olisi mahdollista vertailla kertomalla taulukosta 2 laskettu suhteellinen osuus taulukon 1 myydyllä lämmöllä. Tällöin vertailusta jäisivät kuitenkin pois ne 11 yhtiötä, joilla myyntiin sisältyy ostoa. Eri laitosten välinen järjestys ei todennäköisesti muutu kovinkaan paljon, vaikka vertailussa käytettäisiin uusiutuvien myynnin sijasta käytettyjen polttoaineen määrää. Tässä koevertailussa on käytetty taulukosta 2 laskettua hake-, puru- ja kuoripolttoaineen yhteismäärää, koska tämä vertailu antaa luotettavimman tuloksen. 3.3 Yhteistuotanto 3.3.1 Yhteistuotantolämpö Yhteistuotantolämmön määrän (GWh) vertailun lähtöaineistona käytetään Suomen Kaukolämpö ry:n julkaisemaa Kaukolämpötilastoa. Tilastojen taulukon 1 sarakkeessa 1.9 on ilmoitettu yhtiökohtaisesti yhteistuotannon määrä kaukolämmön nettotuotannosta, joka suoraan on soveltuva vertailumittari. Mikäli haluttaisiin verrata yhteistuotantolämmön myyntimääriä, pitäisi yhteistuotannon tuotantomäärästä vähentää verkostohäviöt ja mittauserot siltä osin kuin ne kohdistuvat yhteistuotanto-osuuteen. Tilastojen taulukon 1 sarakkeessa 1.6 on annettu verkostohäviöt ja mittausero kokonaisuudessaan eli laskelmissa ne pitäisi jyvittää yhteistuotannolle, erillistuotannolle ja ostolämmölle niiden määrien suhteessa. Vaikka laskenta on mahdollista tehdä kaukolämpötilaston taulukon 1 tietojen perusteella, voidaan kuitenkin todeta, että tuotantomäärien vertailu on luotettavammalla pohjalla. Tämän perusteella voidaan suositella, että vertailun mittarina olisi yhteistuotantolämmön tuotantomäärä. 11

Kaukolämpötilaston taulukon 1 sarakkeiden 1.4 (kulutus) ja 1.5 (toimitus) perusteella yhtiöt voidaan jakaa vielä kahteen eri vertailuryhmään: kaukolämpöä kuluttajille myyviin kaukolämpöyhtiöihin sekä lämpöä tuottaviin tuotantoyhtiöihin, jotka myyvät tuotetun lämmön pääosin kaukolämpöyhtiöihin tai suoraan teollisuuteen. Muutamissa yhtiössä on sekä myyntiä kulutukseen että toimitusta kaukolämpöyhtiöille. Näiden osalta voidaan menetellä siten, että mikäli sarake 1.4 (kulutus) on suurempi kuin 1.5 (toimitus), on yhtiö kaukolämpöyhtiö. Päinvastaisessa tapauksessa kyseessä on tuotantoyhtiö. Yhteistuotantolämmön osuus (%) yhtiön kaukolämmöntuotannosta saadaan jakamalla kaukolämpötilastojen sarake 1.9 (kaukolämmön nettotuotannosta yhteistuotantona) sarakkeella 1.1 (nettotuotanto). Tämä tunnusluku kuvaa siis suoraan kuinka suuri prosenttiosuus yhtiön lämmön tuotannosta perustuu yhteistuotantoon. Tuotanto-osuuksien vertailemisen sijaan toisena vaihtoehtona olisi myyntiosuuksien laskeminen edellä kuvatulla tavalla. Paremman luotettavuuden saavuttamiseksi voidaan kuitenkin suositella vertailun mittariksi yhteistuotantolämmön osuutta nettolämmöntuotannosta. Tämä vertailu kannattaa suorittaa vain kaukolämpöyhtiöiden kesken, sillä suurella osalla tuotantoyhtiöitä kaikki tuotettu lämpö on peräisin yhteistuotannosta eikä niiden useinkaan tarvitse tuottaa kuluttajien kulutushuippuja. 3.3.2 Yhteistuotantosähkö Kaukolämmön tuotantoon liittyvä sähkön nettotuotanto (GWh) on ilmoitettu kaukolämpötilaston taulukon 1 sarakkeessa 1.10. Tämä tunnusluku kuvaa suoraan sekä sähkön yhteistuotannon että myynnin määrä, koska sähkön häviöiden katsotaan kuuluvan verkkoyhtiön kontolle. Kuten yhteistuotantolämmön määrää verratessa voidaan yhteistuotantosähkön määrän vertailu tehdä erikseen sekä myyntiyhtiöiden että tuotantoyhtiöiden kesken. Yhteistuotantosähkön osuuden määrittäminen edellyttäisi taulukon 1 sarakkeen 1.10 tietojen lisäksi myös tietoa sähkön myyjän kokonaismyyntimäärästä sekä mahdollisesta yhteistuotantosähkön ostosta markkinoilta. Sähkön kokonaismyyntimäärä pystytään selvittämään suurimmasta osasta yhtiöitä joko www-sivuilta tai vuosikertomuksesta, mutta osa yhtiöistä ei julkista myymänsä sähkön kokonaismäärää. Lisäksi pitäisi pystyä selvittämään yhteistuotantosähkön ostomäärä markkinoilta pörssisähkön osalta voitaisiin käyttää oletusta Nordpool markkinan keskimääräisestä yhteistuotanto-osuudesta. Näiden epävarmuuksien vuoksi tässä koevertailussa ei suoriteta yhteistuotantosähkön osuuden vertailua. 3.4 Teollisuuden sekundäärilämpö Teollisuuden sekundäärilämmön määrän (GWh) vertailun lähtöaineistona käytetään myös kaukolämpötilastoja. Teollisuuden sekundäärilämmön vertailun lähtökohtana on vertailla suoraan sekundäärilämpöä tuottavia ja sitä hyödyntäviä yhtiöitä menemättä ketjussa pidemmälle mahdollisen yhtiöiden välisen jatkolämpökaupan takia. Tilastojen taulukon 3 sarakkeessa 3.16 on ilmoitettu yhtiökohtaisesti teollisuuden sekundäärilämmön määrä kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyistä polttoaineista, joka suoraan on soveltuva vertailumittari. 12

Mikäli haluttaisiin verrata teollisuuden sekundäärilämmön myyntimääriä, pitäisi teollisuuden sekundäärilämmön tuotantomäärästä (taulukko 3, kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet, sarake 3.16) vähentää taulukossa 1 sarakkeessa 1.6 ilmoitetut verkostohäviöt ja mittauserot siltä osin, kun ne kohdistuvat teollisuuden sekundäärilämpöön. Vaikka laskenta on periaatteessa mahdollista tehdä kaukolämpötilaston taulukon 1 tietojen perusteella, voidaan kuitenkin todeta, että taulukon 3 sarakkeen 3.16 tuotantomäärien vertailu on luotettavammalla pohjalla. Kuten uusiutuvan lämmön vertailussa, vertailtavien yhtiöiden keskinäinen järjestys ei todennäköisesti juurikaan muuttuisi, vertailtiinpa sitten teollisuuden sekundäärilämmön tuotantomäärää tai myyntiä. Tämän perusteella suositellaan, että vertailun mittarina käytetään teollisuuden sekundäärilämmön tuotantomääriä. Vertailemalla lämmöntuottajien teollisuuden sekundäärilämmön myyntiä edelleen kaukolämmön ostajille taulukon 2 (Lämmön myyjien välinen kaukolämpökauppa) sarakkeiden 2.1 ja 2.2 mukaan havaitaan, että osa yhtiöistä myy tuottamansa sekundäärilämmön edelleen lämmönmyyjälle ja osa toimittaa sen suoraan kulutukseen. Yllä mainitun perusteella teollisuuden sekundäärilämmön tuottajat on vertailussa jaettu kahteen pääryhmään: 1. Sekundäärilämmön tuottajat, jotka myyvät sekundäärilämmön edelleen kaukolämpöyhtiöille. Tässä tapauksessa sekundäärilämmön toimittaja tiedossa (kaukolämpötilasto taulukko 2) 2. Sekundäärilämmön vähittäismyyjät, jotka myyvät sekundäärilämmön suoraan kuluttajille. Tässä tapauksessa ei tiedetä, mistä teollisuuslaitoksesta sekundäärilämpö on toimitettu ko. lämmönmyyjälle. Lisäksi on mahdollista vertailla kaukolämpötilastossa listattuja yhtiöitä (taulukko 2, sarake 2.1), jotka ostavat sekundäärilämmön tuottajilta (ks. yllä ryhmä 1) ja toimittavat sen edelleen kuluttajille eli sekundäärilämmön ostajia. Vertailun toteutus Vertailu tehdään erikseen omana vertailuryhmänä sekä sekundäärilämmön tuottajille että yhdistettynä vähittäismyyjille ja ostajille (ostavat sekundäärilämmön edellä mainituilta sekundäärilämmön tuottajilta). Tuottajien vertailu perustuu tuotettuun sekundäärilämmön määrään. Suurin osa tuottajista pääsee 100 %:iin, mikäli vertailu tehdään suhteellisena osuutena joko kaukolämmön tuotantoon käytettyihin polttoaineisiin tai kaukolämmön kokonaishankintaan. Vähittäismyyjien ja ostajien vertailut tehdään perustuen sekä sekundäärilämmön määrään että suhteelliseen osuuteen. Vähittäismyyjien ja varsinkin ostajien tapauksessa vertailu on järkevintä tehdä prosenttiosuutena kaukolämmön bruttohankinnasta eli suhteutettuna kaukolämmön ostoon (taulukko 1, sarake 1.2) ja ko. sekundäärilämmön ostajan kaukolämmöntuotantoon käytettyihin polttoaineisiin (taulukko 3, sarake 3.20). Tämä johtuu siitä, että joidenkin yhtiöiden kaukolämmön käyttö perustuu lähes ainoastaan ostettuun sekundäärilämpöön (esimerkiksi Raahen Energia Oy ja Jämsän Aluelämpö Oy, Jämsänkoski) ilman omaa kaukolämmön tuotantoa. Vajaasta 30:sta sekundäärilämmön tuottajasta ainoastaan kolmella yhtiöllä on sarakkeen 3.20 (kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet yhteensä) summassa 13

mukana erillislämmön lisäksi myös yhteistuotantoa. Tämän vuoksi nämä 3 yhteistuotantoyhtiötä on järkevintä jättää pois suhteellisen osuuden vertailusta, varsinkin kun vain yhdellä niistä (Suur-Savon Sähkö Oy) on sekundäärilämmön vähittäismyyntiä ja se sijoittuisi vertailussa joka tapauksessa vähittäismyyjistä viimeiseksi. Mikäli vertailu yhteistuotantoyhtiöiden sekundäärilämmön suhteellisten osuuksien välillä haluttaisiin kuitenkin toteuttaa, olisi se suoritettava omassa sarjassaan. Muussa tapauksessa jouduttaisiin laskemaan jollakin tavalla yhteistuotantopolttoaineen jako sähkön ja lämmön välillä (ks. luku 3.2.1). 4 Koehankkeen vertailuanalyysien toteutusperiaatteet 4.1 Uusiutuvan sähkön vertailu Uusiutuvan sähkön vertailu on toteutettu Excel-tiedostossa, johon on aluksi kerätty tiedot sähkönmyyjien ilmoittamista sähkön alkuperämerkinnöistä ja sähkön myyntimääristä (ns. raakadata). Seuraavaan lomakkeeseen on jyvitetty pörssi- ja/tai tukku- ja/tai tuontisähkön suoraan eri energialähteisiin joko Nordpoolin energialähdejakauman tai sähkönmyyjien omien ilmoitusten perusteella. Ne sähkönmyyjät, joiden tiedot on katsottu riittävän kattaviksi vertailun suorittamiseksi, on järjestetty vertailusuureen (GWh-määrä tai % -osuus) mukaiseen suuruusjärjestykseen omalle lomakkeelleen. Kustakin vertailusta on piirretty erilliseen pylväsdiagrammiin tähän raporttiin siirretty kuva (kuvat 5.1-5.3). 4.2 Uusiutuvan lämmön vertailu Uusiutuvan lämmön vertailu on toteutettu kolmessa eri Excel-tiedostossa. Ensimmäiseen tiedostoon on poimittu Kaukolämpötilaston taulukon 1 ja 3 vertailun kannalta tarpeelliset tiedot ja yhdistetty nämä lämmön tuottajittain/myyjittäin. Koska vertailu päätettiin lopulta suorittaa tuotantoon käytettyjen polttoaineiden perusteella, on vertailussa kuitenkin käytetty ainoastaan taulukon 3 tietoja. Tässä tiedostossa on piilotettu row-hide-komennolla saman yhtiön eri tytärpaikkakunnat, koska tässä on tehty vain yhtiökohtainen vertailu. Row-hidekomennolla on piilotettu kuhunkin sarjaan kuulumattomat yhtiöt. Kustakin vertailusta on piirretty erilliseen pylväsdiagrammiin tähän raporttiin siirretty kuva (kuvat 5.4-5.5 ja 5.7-5.9) Toinen Excel- tiedosto on muuten samanlainen kuin ensimmäinen, paitsi että siinä on piilotettu (emo)yhtiöt ja jätetty näkyviin tytärpaikkakunnat, joiden mukaan on suoritettu paikkakuntakohtainen vertailu (kuvat 5.6 ja 5.10). Kolmanteen Excel-tiedostoon on poimittu Kuntaliiton julkaisun Tietoja pienistä lämpölaitoksista taulukon 1 ja 2 vertailun kannalta oleelliset tiedot. Vertailussa on kuitenkin käytetty vain taulukon 2 eli lämmöntuotannon polttoaineiden tietoja. GWh-määrä- ja % - osuusvertailut ovat erillisillä lomakkeilla, joista on piirretty erillisiin pylväsdiagrammeihin tähän raporttiin siirretyt kuvat (kuvat 5.11-5.12). 14

4.3 Yhteistuotannon vertailu Yhteistuotannon vertailu on toteutettu yhdellä Excel- tiedostolla, jonka lähtöaineistona on kaukolämpötilaston taulukko 1. Siitä on poimittu vertailun kannalta tarpeelliset tiedot kaikki yhtiöt sisältävälle lomakkeelle sekä omille lomakkeilleen sekä kaukolämpö- että tuotantoyhtiöt. Kaukolämpöyhtiöt on järjestetty suuruusjärjestyksen myyntimäärän perusteella; tuotantoyhtiöt on puolestaan järjestetty tuotantomäärän mukaisesti. Kutakin vertailtavaa mittaria varten on vielä tehty oma sivu, jossa yhtiöt on asetettu suuruusjärjestykseen vertailumittarin perusteella. Lämmön osalta kaukolämpöyhtiöt on järjestetty suuruusjärjestykseen paikkakunnittain ja tuotantoyhtiöt voimalaitoksittain. Sähkön osalta myyntiyhtiöt on järjestetty yhtiöittäin sisältäen summattuna koko konsernin yhteistuotannon; tuotantoyhtiöt on puolestaan tarkasteltu voimalaitoksittain kuvat (5.13-5.17) 4.4 Teollisuuden sekundäärilämmön vertailu Teollisuuden sekundäärilämmön vertailuun tarvittavat perustiedot on kerätty Excel- tiedostoon erilliselle lomakkeelle kaukolämpötilaston taulukosta 3, jossa teollisuuden sekundäärilämpö on erikseen tilastoitu yhtenä kaukolämmöntuotantoon käytetyistä polttoaineista. Listatut yhtiöt on erikseen jaettu sekundäärilämmön tuottajiin (myyvät sekundäärilämmön kaukolämpöyhtiöille (ostajat) taulukon 2 mukaan) ja vähittäismyyjiin, jotka on sijoitettu omille lomakkeille. Sekundäärilämmön tuottajat on järjestetty suuruusjärjestykseen tuotantomäärän (GWh) perusteella ja vähittäismyyjät yhdessä ostajien kanssa sekä tuotantomäärän (GWh) että sekundäärilämmön suhteellisen osuuden (%) perusteella bruttohankinnasta (kuvat 5.18-5.20). 5 Vertailuanalyysin tulokset ja havainnot 5.1 Uusiutuva sähkö Uusiutuvan sähkön myynnin vertailu on suoritettu sähkönmyyjien ilmoittamaan sähkön alkuperämerkintään (sähkön tuoteselostus) perustuen. Vertailussa sähkönmyyjän ostama pörssisähkö on jyvitetty suoraan eri energialähteisiin Nordpoolin ilmoittaman jakauman perusteella. Samoin on menetelty tukku- ja/tai tuontisähkön osalta, mikäli jakauma on ilmoitettu. Kuvassa 5.1 on esitetty 10 suhteessa eniten uusiutuvaa sähköä myyvää sähkön vähittäismyyjää. Pörssisähkön sisällyttäminen vertailuun on nostanut Turku Energia 10 parhaan joukkoon, koska se hankkii sähkönsä lähes täysin pörssistä. Mukana olevissa yhtiöissä muun muassa Forssan Energian uusiutuvan sähkön osuus on kasvanut, kun siihen on sisällytetty pörssisähköä. Sen sijaan vaikka Graninge Kainuun myymästä sähköstä yli puolet on pörssisähköä, tässä tapauksessa uusiutuvan sähkön osuus on pienentynyt, kun pörssisähkön ja tukkumarkkinasähkön osuus on sisällytetty myytyyn sähköön. 15

Uusiutuvan sähkön osuus sähkön myynnistä (sis. pörssisähkön) % 0 20 40 60 80 100 Ekosähkö Oy/Graninge Iin Energia Oy Yli-Iin Sähkö Oy Kuoreveden Sähkö Oy Lankosken Sähkö Oy Oy Turku Energia Oy - Åbo Energi Ab Forssan Energia Oy Graninge Energia Oy Graninge Kainuu Oy Pohjois-Karjalan Sähkö Oy 41 59 56 53 49 48 48 100 100 100 Pörssisähkö Nordpool Keskiarvo Kuva 5.1. Kymmenen suhteellisesti eniten uusiutuvaa sähköä myyvää sähkön vähittäismyyjää. Kuvassa 5.2. on esitetty määrällisesti 10 suurinta uusiutuvan sähkön vähittäismyyjää. Pörssisähkö vaikuttaa tässäkin vertailussa merkittävästi tuloksiin, koska esimerkiksi Turku Energia myy pääosin pörssisähköä. Myös E.ON Finland Oyj:n pörssisähkön ja muiden sähkön toimitussopimusten osuus on noin 60 %. Fortum Markets ei ole ilmoittanut pörssisähkön osuutta ja lisäksi uusiutuvan sähkön myyntimäärä perustuu yhtiön esitteen tietoihin. 28 53 Uusiutuvan sähkön myynti (sis. pörssisähkön) GWh 0 2000 4000 6000 8000 Fortum Markets Oy 6670 Vattenfall Sähkönmyynti Oy E.ON Finland Oyj Oy Turku Energia Oy - Åbo Energi Ab Pohjois-Karjalan Sähkö Oy Graninge Kainuu Oy Energiapolar Oy Helsingin Energia KSS Energia Oy Graninge Energia Oy 1859 1199 709 522 489 460 280 254 242 Kuva 5.2. Kymmenen määrällisesti eniten uusiutuvaa sähköä myyvää sähkön vähittäismyyjää. 16

Kymmenen suhteellisesti eniten uusiutuvaa sähköä myyvää vähittäismyyjää kattavat yhteensä 80 % (yht. 12 684 GWh) kaikesta myydystä uusiutuvasta sähköstä (sis. pörssisähkön). Fortum Marketsin uusiutuvan sähkön myyntimäärä on selvästi suurin yli 40 %:n osuudella, kun verrataan kaikkeen Suomessa myytyyn uusiutuvaan sähköön. Kuvassa 5.3 on vielä esitetty kymmenen suurimman uusiutuvaa sähköä myyvien vähittäismyyjien osuus uusiutuvan sähkön kokonaismyynnistä Suomessa. Osuus uusiutuvan sähkön kokonaismyynnistä Suomessa (sis. pörssisähkön) % 0 20 40 60 80 100 Fortum Markets Oy 42 Vattenfall Sähkönmyynti Oy E.ON Finland Oyj Oy Turku Energia Oy - Åbo Energi Ab Pohjois-Karjalan Sähkö Oy Graninge Kainuu Oy Energiapolar Oy Helsingin Energia KSS Energia Oy Graninge Energia Oy 12 7.6 4.5 3.3 3.1 2.9 1.8 1.6 1.5 Kuva 5.3. Kymmenen suhteellisesti eniten uusiutuvan sähkön absoluuttisesta kokonaismyynnistä myyvää sähkön vähittäismyyjää. 5.2 Uusiutuva lämpö 5.2.1 Energiateollisuus ry:n (ent. Suomen Kaukolämpö ry) tilastoimat yhtiöt Uusiutuvan lämmön vertailu on suoritettu entisen Suomen Kaukolämpö ry:n tilastoimien yhtiöiden osalta yhdistyksen julkaisun Kaukolämpötilasto 2003 taulukon 3 (Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet) perusteella. Vertailu on tehty tilastoitujen tuotantoon käytettyjen polttoaineiden perusteella, koska eri polttoaineiden jakaumaa myydyssä lämmöstä ei ole tilastoitu eikä sitä voida luotettavasti selvittää mm. yhtiöiden välisen kaukolämpökaupan, verkostohäviöiden ja mittausvirheiden sekä yhteistuotantopolttoaineiden jako-ongelman takia (ks. luku 3.2.1). Vertailtavat yhtiöt on jaettu tuotantotavan ja koon perusteella kahteen ryhmään: 17

1. Suuret yhteistuotantoyhtiöt, jotka tuottavat kaukolämpöä yhteistuotantona ja joilla on lisäksi mahdollisesti erillislämmön tuotantoa 2. Keskisuuret erillistuotantoyhtiöt, jotka tuottavat kaukolämpöä ainoastaan erillistuotantona (ei CHP-tuotantoa). Kummassakin ryhmässä on verrattu sekä uusiutuvan lämmön tuotantoon käytettyjen polttoaineiden määrää (GWh) että suhteellista osuutta (%). Jakoa voidaan perustella myös sillä, että ilman jakoa polttoainemäärän ja suhteellisen osuuden mukaan järjestettyjen 10 parhaan yhtiön listoilla ei yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ole päällekkäisyyksiä. Lisäksi yhtiöitä on tarpeen mukaan verrattu sekä yhtiö- että paikkakuntatasolla, mikäli näissä on 10 parhaan osalta selviä eroavaisuuksia. Paikkakuntatason vertailua voidaan perustella sillä, että toisin kuin sähkö, lämpö on aina paikallisesti tuotettua, jolloin lämmön ostajaa kiinnostaa nimenomaan hänen omalla paikkakunnalla tuotetun lämmön alkuperä. Tämän lisäksi lämmön erillistuotannon osalta suhteellisia osuuksia on tarkasteltu erikseen entisen Suomen Kaukolämpö ry:n jäsenyhtiöiden sekä yhdistyksen tilastoimien ei-jäsenien osalta, jotka ovat enimmäkseen teollisuuslaitoksia. Teollisuuslaitosten tuottama kaukolämpö tyydyttää usein kaukolämmön peruskuormaa, jolloin uusiutuvien osuus voi nousta helposti 100 %:iin. Varsinaiset kaukolämmön myyntiyhtiöt joutuvat puolestaan tuottamaan myös kulutushuippuja, usein muilla polttoaineilla, jolloin ne eivät voi kovinkaan helposti yltää 100 %:n uusiutuvien osuuteen. Kaikissa vertailuryhmissä on uusiutuviksi polttoaineiksi laskettu Kaukolämpötilaston taulukon 3 sarakkeet 3.12 (puu yhteensä), 3.13 (puunjalostusteollisuuden jäteliemet), 3.14 (biokaasu), 3.15 (kierrätyspolttoaineet) sekä 3.18 (lämpöpumpuilla talteen otettu lämpö). Biopolttoaineiden ja lämpöpumpuilla talteen otetun lämmön summa on lähes kaikissa tapauksissa sama kuin biopolttoaineiden summa (sarakkeet 3.12-3.15), joten biolämpöä (=biopolttoaineilla tuotettu lämpö) ei ole tarkasteltu erikseen. Suhteellisten osuuksien vertailussa edellä mainittu summa on jaettu saman taulukon sarakkeella 3.20 (kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet yhteensä). Sarake 3.20 on noin 50 yhteistuotantoa harjoittavaa yhtiötä lukuun ottamatta sama kuin sarake 3.21 (edellisestä kaukolämmön erillistuotantoon käytetyt polttoaineet yhteensä). Saraketta 3.20 on käytetty nimittäjänä myös yhteistuotantoyhtiöiden kohdalla siksi, ettei eri polttoaineiden kulutusta ole tilastoitu erikseen yhteistuotantosähkön ja - lämmön osalta. Yhteistuotantoyhtiöt Kuvassa 5.4 on vertailtu uusiutuvien polttoaineiden käytön määrää (GWh) kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa yhtiöittäin. Määrät sisältävät sekä kaukolämmön yhteis- että erillistuotannon. Yhteistuotantoyhtiöiden osalta tuotantoon käytettyjen polttoaineiden määrät sisältävät kaukolämmön lisäksi myös yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet, koska niitä ei ole eritelty polttoaineittain kaukolämpötilastossa. Kaikki suurimmat kaukolämmön tuottajat ovat yhteistuotantoyhtiöitä, lukuun ottamatta Kymin Voimaa, joka on mukana kuvassa vertailun vuoksi suurimpana erillislämmön tuottajana. Vertailu on tehty yhtiötasolla. Mikäli vertailu tehtäisiin paikkakuntakohtaisesti, ainoa muutos vertailussa olisi se, 18

että Fortum Power and Heat Oy putoaisi pois 10 kärjestä ja kymmenenneksi nousisi Tampereen Sähkölaitoksen Tampereen tuotantolaitos. Uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa eniten käyttävät yhtiöt GWh 0 100 200 300 400 500 E.ON Finland Oyj Porin Lämpövoima Oy 435 428 Etelä-Savon Energia Oy Jyväskylän Energiantuotanto Oy Turku Energia Oy Ab 307 333 329 Porvoon Energia Oy 236 Oulun Energia Fortum Power and Heat Oy Forssan Energia Oy Kymin Voima Oy 197 188 181 180 Kuva 5.4. Kymmenen uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa eniten (GWh) käyttävää yhtiötä Kuvassa 5.5 on vertailtu uusiutuvien polttoaineiden suhteellista osuutta (%) kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa yhteistuotantoyhtiöissä. Osuudet sisältävät sekä kaukolämmön yhteis- että erillistuotannon. Vertailu on tehty tässäkin tapauksessa yhtiötasolla. Kuvassa 5.6 on puolestaan esitetty sama vertailu paikkakuntakohtaisesti. Paikkakuntakohtaisessa suhteellisessa vertailussa kärkeen nousevat Fortumin Riihimäen ja Kuusamon voimalaitokset, jotka nekin jäävät reilusti alle 100 %:n suhteellisen osuuden uusiutuvien polttoaineiden käytössä kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa. 19

Uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa suhteellisesti eniten käyttävät yhteistuotantoyhtiöt, yhtiöittäin % 0 20 40 60 80 100 Forssan Energia Oy Porvoon Energia Oy 58 58 Suur-Savon Sähkö Oy 51 Etelä-Savon Energia Oy Porin Lämpövoima Oy Turku Energia Oy Ab 39 38 41 Kainuun Voima Oy, Kajaani Vapo Oy Voima Kokkolan Voima Oy 31 29 33 Termia Oy 22 Kuva 5.5. Kymmenen uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa suhteellisesti eniten (%) käyttävää yhteistuotantoyhtiöitä, yhtiöittäin Uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa suhteellisesti eniten käyttävät yhteistuotantoyhtiöt, paikkakunnittain % 0 20 40 60 80 100 Fortum Power and Heat Oy, Riihimäki 76 Fortum Power and Heat Oy, Kuusamon voimalaitos 66 Porvoon Energia Oy, Porvoo Forssan Energia Oy, Forssa 58 61 Vapo Oy Voima, Lieksa Suur-Savon Sähkö Oy, Savonlinna 53 51 E.ON Finland Oyj, Joensuu Etelä-Savon Energia Oy Porin Lämpövoima Oy Turku Energia Oy Ab, Turku 43 41 39 38 Kuva 5.6. Kymmenen uusiutuvia polttoaineita kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotannossa suhteellisesti eniten (%) käyttävää yhteistuotantoyhtiöitä, paikkakunnittain 20