TEKSTI: MARKKU METSÄMÄKI, MATTI SULANTO, SAMI SUNDELL JA JARI TOMMINEN TESTIT JA TESTIKUVAT: MARKKU METSÄMÄKI PÄÄKUVA: MATTI SULANTO Digitaalikameroiden myyntitilastojen mukaan kameran ostajat arvostavat hinnan asemesta eniten kuvan laatua. Valokuvausalan Tuonti- ja Tukkuliikkeiden tilastojen mukaan digikameroita myytiin vuonna 2001 noin 37 000 kappaletta. Tämän vuoden ennuste lupaa 55 000 digikameran myyntiä. Filmikameroiden myynti laskee ennusteiden mukaan tänä vuonna noin 10 prosenttia. Suuntaus on tämän kaltainen jatkossakin. Testasimme Canon D60-, Fuji S2 Pro- ja -rungot valmistajien omien zoom-objektiivien kanssa. Canonilta oli testissä EF 28105 mmja EF 2870 mm-, Fujilta AF Nikkor 24120 mm- ja Nikonilta AF Nikkor 2485 mm -optiikat. Arvioidut kamerat ovat kaikki hyvälaatuisia, mutta testit paljastivat eroja käytettävyydessä ja toimintanopeudessa. Vaikka jokainen testatuista kameroista on kelvollinen niin kentälle kuin studioonkin, omat painotukset ja olemassa olevat varusteet on hyvä ottaa huomioon valintaa tehdessä. Testasimme ammattiluokan digitaalikameroiden joukkoon tulleet edulliset, mutta laadukkaat järjestelmämallit. Nämä mallit ovat jo vaativien harrastekuvaajienkin saavutettavissa. KESKEISET OMINAISUUDET Hyvän käytettävyyden lisäksi kaksi merkittävintä digikameran osaa ovat objektiivi ja valonherkkä kenno. Näiden rinnalle nousevat vielä kameran keskusprosessori ja kennolta tulevan kuvan jalostuksessa käytettävä ohjelmisto. Hämärässä kuvaamista auttaa virtuaalisen filminherkkyyden lisääminen. Nyrkkituntumalla voidaan kuitenkin sanoa, että kaikkien kameroiden kohina kaksinkertaistuu siirryttäessä herkkyydessä ISO 100 -asetuksesta ISO 400 -asetukseen. Aikavalotus auttaa jonkin verran, mutta pitkillä valotusajoilla etenkin ccd-kennon lämpökohina alkaa peittää hentoja sävyeroja alleen. Monia digikameroita vaivaava laukaisun ja tallennuksen hitaus johtuu kameran prosessorin tehonpuutteesta. Urheilukuvaukseen kelpaa vain nopeatoiminen kamera, mutta rauhallisessa muotokuvauksessa pieni viive ei haittaa. Kameran rom-muistiin tallennettu ohjelmisto puolestaan ratkaisee sen, kuinka hyvälaatuisena kennon muodostama kuva saadaan siirrettyä muistikortille. Virheet kuvan koosta- Kolme edullista digijärjestelmärunkoa AMMATTILAISEN vaihtoehdot 34 MikroPC 12 / 2002 W W W. M I K R O P C. N E T
> miseen käytetyissä laskenta-algoritmeissa, terävöinnissä ja pakkauksessa voivat tärvellä muuten käyttökelpoisen lähtömateriaalin. Tehoton ohjelmisto vaikuttaa myös tallennusnopeuteen hidastavasti. KAMERAN SILMÄTERÄ Kameran laadun määrää suurelta osin objektiivin laatu. Erinomainen kenno ja siihen liitetty kuvankäsittely auttavat varsin vähän, jos lähtökuva on suttuinen ja vääristynyt. Objektiivin hyvyyttä arvioidaan vähintään neljällä kohdalla. Objektiivin pitää osata heijastaa pistemäisen kohteen muoto oikein kuvatasolle. Objektiivin tulee piirtää terävästi myös kuvan reunoilla. Kohteen muotojen tulee piirtyä oikein ja valon tulee jakautua tasaisesti koko kuvan alalle. Etenkin viimeisen kohdan osalta tapellaan luonnonlakeja vastaan, sillä valon määrä on luonnostaan vähäisempi kuvan reunoilla. Viidentenä kriteerinä mainitaan joskus värien toisto. Suurin kilpailu laadussa ja ominaisuuksissa käydään Nikonin ja Canonin objektiivien välillä, mutta myös muilla valmistajilla on korkealaatuisia optiikkoja. POLTTOVÄLIN MITTA Kameran objektiivin perusominaisuuksia luonnehditaan polttovälillä ja valovoimalla. Polttoväli on matka linssin tai objektiivin takimmaisesta peruspisteestä kuvatasolle millimetreinä. Kirjallisuudessa polttoväli merkitään pienellä f-kirjaimella (esimerkiksi f=50 mm). Käytettäessä samaa objektiivia sekä 35 mm:n kinofilmikamerassa että digitaalikamerassa joudutaan tekemisiin polttovälikertoimen kanssa. Kertoimella kuvataan vastaavuutta tuttuun kinofilmikameraan verrattuna. Polttoväli ei tietenkään muutu, vaan näennäinen ero johtuu ilmaisinkennon kinoruutua pienemmästä koosta. Kinofilmiruudun lävistäjä on 43,27 millimetriä ja esimerkiksi :n ccd-kennon lävistäjä on 28,37 millimetriä eli digikuvaan mahtuu vain noin 2/3 kinoruudusta. Sama optiikka näyttää siis digikamerassa polttoväliltään 1,5 kertaa pidemmältä. Esimerkiksi AF Nikkor 2485 mm zoom näyttää D100 digikameraa käytettäessä 36128 mm zoomilta. Ilmaisinkennon pieni koko asettaa kovat vaatimukset objektiivin laadulle. VALOVOIMATTOMUUTTA Valotusaikaan vaikuttavat kennon herkkyys ja objektiivin valovoima, joka määräytyy optiikan suurimman valoa läpäisevän halkaisijan ja polttovälin suhteesta. Objektiivin suurimman aukon halkaisijaa rajaa himmentimeksi kutsuttu mekanismi. Valovoimaa ja himmenninaukkoa merkitään myös f-kirjaimella (esimerkiksi f:5,6 eli polttoväli jaettuna 5,6:lla). Suuri lukuarvo tarkoittaa siis aina pientä aukkoa. Varsinkin zoom-objektiivien pienen valovoiman vuoksi valotusajat venyvät ja tärähdysvaara on melkoinen. Siksi joissakin nykyoptiikoissa on käytössä kuvanvakain, jolla pyritään poistamaan kameran liikkeen aiheuttamaa epäterävyyttä. Sama runko, kaksi erilaista kameraa. Vasemmalla Fujin S2 ja oikealla. Molemmissa on pohjana Nikon F80:n runko. ALLE 4 000 EURON Merkki Canon Fuji Nikon Malli EOS D60 FinePix S2 Pro D100 Edustaja Canon Oy Fuji Finland Oy Nikon Suomen toimisto Puhelin 010 54 420 (09) 825 951 (09) 566 0060 Internet www.canon.fi www.fuji.fi www.nikon.fi Hinta 3 800 3 550 3 295 Kennon tyyppi cmos super ccd ccd Kennon brutto-/teholl.resol. 6,52 Mpx / 6,30 Mpx 6,49 Mpx / 6,17 Mpx 6,31 Mpx / 6,10 Mpx Paras tiedostotarkkuus 3072 x 2048 px 4256 x 2848 px 3008 x 2000 px Tiedostotyypit jpeg, raw jpeg, tiff, raw jpeg, raw Muistin tyyppi cf type I tai II, Microdrive sm, cf type I tai II, Microdrive cf type I tai II, Microdrive Polttovälin muunnos (35 mm) 1,6x1,5x 1,5x Objektiivin kiinnitys Canon EF Nikon F -bajonetti Nikon F -bajonetti Testiobjektiivi EF 28-105 mm ja EF 28-70 mm AF Nikkor 24-120 mm AF Nikkor 24-85 mm Valovoima f: 3,54,5 ja 2,8 3,55,6 2,84 Suljinnopeudet / salamatäsm. 301/4000 s, B / 1/200 s 301/4000 s, B / 1/125 s 301/4000 s, B / 1/180 s Valotuskorjaus (EV) -2 2-2 2-5 5 ISO herkkyydet 100, 200, 400, 800, 1000 100, 160, 200, 400, 800, 1600 2001600 Valotuksen mittaus obj. läpi 35 vyöhykkeen mittakennolla obj. läpi 10 vyöhykkeen mittakennolla obj. läpi pain., matriisi- tai pistem. Tarkennuspisteet 3 valinnaista pistettä 5 valinnaista pistettä 5 valinnaista pistettä Liitännät usb, video-out usb, ieee 1394, video-out usb, video-out Virtalähde litium-ioniakku, verkko CR123A-litiumpar., AA, akut, verkko litium-ioniakku, AA, verkko Ohjelmistot twain-ajuri, wia-ajuri, raw image Photoshop Elements, Software for Nikon View 5, FotoStation 4.5 converter, RemoteCapture ym. FinePix S2 Pro ym. Käyttöjärjestelmäyht.sop. Windows, Macintosh Windows, Macintosh Windows, Macintosh Koko (l x k x s) 149,5 x 106,5 x 75 mm 141,5 x 131 x 79,5 mm 144 x 116 x 80,5 mm Rungon paino 780 g 760 g 700 g Suomenkieliset valikot ei ei ei W W W. M I K R O P C. N E T MikroPC 12 / 2002 35
ARVIOT istuu hyvin käteen ja sen rakenne on ammattilaisen käyttöön sopivan tukeva. Käyttöliittymä on pitkälti filmikameroista tuttu, lisäyksenä toki digipuolelle tarvittavat lcd-näyttö ja digitaalisen kuvan asetukset. Valikoissa liikutaan ohjauspyörällä, jota käytetään myös kuvaa otettaessa esimerkiksi valotuksen korjaukseen. D60 on ennemminkin D30-mallin evoluutioversio kuin kokonaan uusi kamera. Laitteeseen käyvätkin aiemman mallin lisävarusteet ja tutut EF-kiinnitteiset optiikat. Objektiivivalikoima on Canonin valttikortteja. Nikon ja sen objektiiveja käyttävä Fuji ovat vasta pääsemässä mukaan kuvanvakauksen maailmaan. Edeltävän D30-mallin tavoin D60:lle on luonteenomaista terävä kuva, jota ei kohina vaivaa. Taivas on tasaisen sininen, eikä kohinaa näy kuvien tummillakaan alueilla. D60 onkin vaativan ammattikuvaajan toivedigikamera. Canon D60 on ehdottomasti testin vähäkohinaisin kamera. Se on omaa luokkaansa raw-kuvissa ja jpeg-kuvillakin lähes kaksi kertaa muita parempi. Kamera osaa valottaa oikein vaikeissakin olosuhteissa. Värien hallinnan kannalta olisi hyvä saada muitakin vaihtoehtoja srgbväriavaruuden rinnalle. Laitteessa on selkeästi uhrattu aikaa digikameroita vaivaavien viiveiden poistamiseksi. Canon onkin joukon miellyttävin, jos on tarvetta sarjakuvaukselle: kuvia voi ottaa tauotta kahdeksan kappaletta peräkkäin, ja kamera tekee välimuistiin jatkuvasti lisätilaa kirjoittamalla kuvia kortille. Canonin kuvaprosessori on todella tehokas sillä kameran laukaisuviive on vain sata millisekuntia. Microdrivea käyttäen päästiin parhaalla 3072 x 2048 pikselin tarkkuudella ja jpeg-normaalilaadulla kolmen sekunnin ja parhaalla pakkauslaadulla viiden sekunnin aikaan. Tässäkin kamerassa kannattaa käyttää Microdrivea etenkin rawmuotoon tallennettaessa, koska silloin tallennusaika on vain kymmenen sekuntia. Pakkaamaton raw-kuva menee hitaaseen cf-puolijohdemuistiin alle puolessa minuutissa. Canonin huollosta testaajilla on hyviä kokemuksia, jos kamera sattuisi lujuudestaan huolimatta rikkoutumaan. Yleisesti ottaen D60:ssä on hyvä kuva ja sen ominaisuudet riittävät ammattikäyttöön. Hinta-laatusuhde alkaa olla paikallaan, vaikka digitaalilaitteet ovatkin vielä kalliita takavuosien filmirunkoihin verrattuna. ERINOMAINEN EROTTELUTARKKUUS JA VÄHÄINEN KOHINA NOPEAT KUVAUSTOIMINNOT AUTOMAATTITARKENNUS SAMA KUIN D30:SSÄ Fuji S2 Pro on rakennettu Nikonin F80-runkoon, joten kamera on Nikonin kanssa yhteensopiva myös lisälaitteiden osalta. Käyttöliittymästä näkyy, että runko ja digitaaliosat tulevat eri pajalta: kamerassa on kolme erillistä näyttöä hiukan eri asioille. S2 Pro on muovisen tuntuinen, joten kovassa käytössä kameraa pitää suojella. Etuina ovat keveys ja pieni koko. Kamera toimii luontevasti perinteisissä kuvausasennoissa. Digiperä tekee rungosta hiukan vastaavaa filmiversiota paksumman tuntuisen ja nappulat löytyvät harjoittelun jälkeen helposti. Perinteisen kameran ja digiosan erillisyydet häiritsivät silti jopa totuttelun jälkeen. Digitaalipuolen asetukset tehdään pääosin lcd-näytön ja miellyttävän kokoisen valikko-ohjaimen kautta, mutta kennon herkkyys asetetaan kameran rungon säätimillä. Erikoisasetukset puolestaan näkyvät lcd-näytössä, mutta niitä muutetaan rungon ohjauspyörillä. Jostain syystä myöskään virransyöttöä ei ole yhdistetty. Fujissa tarvitaankin kahdet paristot: neljä AA-akkua pyörittää digitaalista osaa ja erilliset kaksi paristoa pitävät rungon hengissä. Automaattitarkennus toimii hyvin ja nopeasti, ja myös valotuksen mittaus tuntuu toimivan oikein vaikeissakin olosuhteissa. Säätöön voi tehdä korjauksia puolen aukon portain. Kuvan laatuun testiryhmä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. S2 interpoloi ccd-kennosta saatua kuvaa rankasti pikselimäärältisommaksi. Operaatio tuntuu turhalta, koska prosessissa syntyy etenkin jpeg-kuvissa näkyviä aukkomaisia virheitä. SuperCCD-kenno on vinoille viivoille hellävaraisempi kuin perinteinen ccd, mutta Fujin ratkaisussa lopputulokseen syntyy helposti tikkauksen näköistä jälkeä. Kameran lcd-näyttö on kirkas ja näkyy hyvin päivänvalossa. Kuvien katselu toimii muuten hyvin, mutta tarkkojen kuvien latautuminen vie aikaa kymmeniä sekunteja. Samoin histogrammia tehdään pitkään. Kamera sopiikin rauhalliseen studiokuvaukseen, sillä myös kuvien tallennusajat ovat pitkiä. HYVÄ VALOTUKSENMITTAUS MUOVINEN RAKENNE Microdrivella tallennusaika oli täydellä 4256 x 2848 pikselin tarkkuudella ja jpeg fine -laadulla kuusi sekuntia, ja high-laadulla 22 sekuntia. Puolijohdemuistia sisältävällä cf-kortilla high-laadun aika oli peräti 126 sekuntia. Kamera ottaa kahdeksan kuvaa peräkkäin puskuriin, mutta seuraavat kuvat voi ottaa vasta tallennusajan kuluttua. Fujissa on lisukkeena myös pikkumausteita, kuten firewire-liitäntä ja liitin salamasynkronoinnille. Muistikorteiksi käyvät sekä cf- että smartmedia-kortit. HYVÄT TIETOKONELIITÄNNÄT HUONO HINTALAATUSUHDE 36 MikroPC 12 / 2002 W W W. M I K R O P C. N E T
perustuu tehtaan F80-kinojärjestelmämalliin, mutta Nikon on rakentanut laitteesta täysiverisen digirungon. D100 on pieni ja kevyt, mutta tukeva, ja istuu käteen erinomaisesti. Kuvaustilanteessa kamera on helppokäyttöinen, sillä säätimet ja valikot on suunniteltu hyvin. Myös näytön suojus saa kiitosta. Tarkennus toimi hyvin ja nopeasti. Automaattitarkennuksessa käytetään samaa tekniikkaa kuin Fujissa, ja molemmat kamerat tuntuivatkin tarkentuvan hämärässä Canonia paremmin. Valotuksen korjausta Nikonilla voi harrastaa laajalla alueella ja pienin askelin. Salamavalonmittaus toimi kuitenkin epävarmasti (D-TTL), eikä studiosalamalle ole liitintä. Myös salamalaitteiden yhteensopivuus saattaa olla rajoitettua, sillä Nikon mainitsee D100:n kanssa yhteensopiviksi ainoastaan valmistajan DXsarjan salamat. Kuvan terävyys on hyvä, mutta ei Canonin D60:n veroinen. Kuvattujen otosten määrän näkee vaikka virta on pois. Kuvan voi ottaa käytännössä heti, kun virta on kytketty. Sarjakuvauksessa D100 sen sijaan ei pärjää Canonille, sillä kuvien puskuroinnissa pitäisi ottaa mallia D60:stä. Nikonin D100:n tarkin 3008 x 2000 pikselin jpeg-kuva tallentuu Microdrivelle viidessä sekunnissa ja cf-muistiin yhdeksässä sekunnissa. Pakkaamaton raw-kuva tallentuu kahdeksassa sekunnissa, mutta pakattaessa joutuu odottamaan peräti 42 sekunnin ajan. Cfmuistiin pakkaamattoman raw-kuvan saa puolessa minuutissa. D100:n pakattu raakatiedosto on ajatuksena hyvä, mutta prosessointi pitäisi saada nopeammaksi. Testinäkymästä sai sarjatulella seitsemän kuvan sarjan ja noin viiden sekunnin odottelun jälkeen muistiin meni lisää aina yksi kuva kerrallaan. Nikon terävöi kuvaa jälkiprosessoinnissa enemmän kuin esimerkiksi Canon, jolloin D100:n kuvissa näkyy korostunutta kohinaa. D100 on pienillä herkkyysasetuksilla melko vähäkohinainen. Kamerassa on mahdollista käyttää nopeita aikoja, kun asettaa virtuaalisen herkkyyden vaikkapa ISO 1600:a vastaavaksi. HYVÄ AUTOMAATTITARKENNUS HIDAS RAW-TALLENNUS PAKATTUNA Kuvaaja maksaa kuitenkin silloin kovan sakon silmiinpistävän kohinan muodossa. Kokemusten mukaan rikkoontuneen kameran saa huollettua melko nopeasti. Nikonin leirissä Canon on selkeä ykköshaastaja, ja niinpä D100-rungon hinnoittelu on tietoisesti laskettu hiukan Canonia edullisemmaksi. Näillä eväillä D100 tarjoaa rutkasti ominaisuuksia eurolla. Ihmetyttääkin, miksi Nikon Capture -ohjelma ei kuulu hintaan. D100 on yleiskuvaukseen käypä digikamera. HYVÄ KÄYTETTÄVYYS PIENI ETSIN Näytteet Luonnonmaisema kertoo hyvin kameroiden erot sävyntoistossa ja erottelukyvyssä. ISO 12233 -testitaulu on standardoitu digikameroiden tarkkuusmittausten tekoa varten. Viuhka kertoo kameran erottelukyvyn linjoina millimetriä kohden. Blooming-ilmiö on luonnostaan uudenmallisessa cmoskennossa huomattavasti pienempi kuin ccd-kennossa. Kuvissa D100 (yläkuva) ja D60 kameroiden blooming-testinäytteet. W W W. M I K R O P C. N E T MikroPC 12 / 2002 37
PISTEET (1=huono, 5=hyvä) Canon Fuji Nikon Käytettävyys (60 %, maks. 70 pistettä) D60 S2 Pro D100 1. Käsiteltävyys 4,50 4,00 5,00 2. Muistin irrotus ja käyttö 4,00 4,00 4,00 3. Nopeus 4,00 3,50 4,00 4. Etsimen käyttö 4,00 3,50 4,00 5. Ohjelmoitu kuvauskäyttö 4,00 4,00 4,00 6. Asetusten helppous 3,50 2,50 4,00 7. Kuvausmukavuus 4,00 3,50 4,50 8. Ohjeet 4,00 4,00 4,00 9. Yleisvaikutelma 4,00 3,50 4,50 10. Lisävarusteet 4,50 3,50 4,00 11. Ohjelmat 4,00 3,00 3,00 12. Kuvien siirto tietokoneelle 4,00 4,50 4,00 13. Paino 3,50 3,50 4,00 14. Edullisuus 4,00 3,50 4,50 Kuvan laatu (40 %, maks. 50 pistettä) 42,00 33,00 36,00 YHTEENSÄ (maks. 120 p) 98,00 83,50 93,50 Ohjeet: fi, sv, en ym. kieliä = 5, fi, sv, en = 4, fi tai sv ja en = 3, vain en = 2, kelvottomat ohjeet = 1. Kuvan laatu: jpeg/värisävy/kohina/tarkkuus. Canon EOS D60 Fuji FinePix S2 Pro Nikon D100 D60:n kohina on vähäistä ja pehmeämpää kuin muilla kameroilla, jolloin vaikutelma on luonnonmukainen. Kuvassa vahvasti suurennetut kohinanäytteet, jotka on vakioitu ja tasattu. NÄIN TESTATTIIN ASIAN YDIN Testissä painotettiin valokuvaajan käyttökokemuksia ja mittausarvotkin pyrittiin ottamaan huomioon kuvaajan kannalta. Teknisesti erinomainen laite ei ole ammattikuvaajan kannalta käyttökelpoinen, jos se ei sovellu valokuvaajan työhön työkaluna. Kuvathan ottaa edelleen ihminen, ei kamera. Jokainen testiin valittu laite arvioitiin sekä tekniikan että käytettävyyden osalta. Huomiota kiinnitettiin asetusten helppouteen ja valikkorakenteiden monimutkaisuuteen. Digikameroita vaivaava hitaus ja prosessorin tehottomuus oli erityisesti tarkasteltavana, sillä ammattikuvaaja ei voi odotella kameran syvällisiä pohdiskeluja, vaan kuva on otettava, kun hetki on oikea. Teknisessä testauksessa selvitettiin kameran erottelutarkkuus ja geometriset toisto-ominaisuudet standardoidun ISO 12233 testitaulun avulla. Samalla tutkittiin kameran kuvankäsittelyn aiheuttamat alias-ilmiöt, jotka syntyvät pääosin liian tiukasta pakkauksesta. Sävyjen toisto tutkittiin testiasetelman ja standardoidun väritestitaulun avulla vakio-olosuhteissa. Sävytesti tehtiin vaikeissa olosuhteissa pohjoisen taivaan värilämpötilassa. Blooming testi tehtiin lähinnä tarkistusmielessä. Kirkkaan valopisteen leviäminen kennossa on ccd-rakenteissa pahempaa kuin cmos-kennossa, joten Canonin D60 oli tässä testissä muita parempi. Samoin kohinatestissä cmos oli muita kennoja parempi. Kohinatestissä kiinnitettiin myös huomiota siihen, minkä laatuista kohina on. Filmin rakeita muistuttava satunnainen lämpökohina on valokuvaajille jo ennestään tuttua, mutta kennoissa on myös oma kiinteä kohinakuvionsa, joka pyritään hävittämään jo valmistusvaiheessa. Testiobjektiivina käytettiin ensisijaisesti zoomia, jolla testit kuvattiin laajakulma- ja teleasetuksilla keskivälin lisäksi. Perinteisinä 35 mm:n kameran polttoväleinä lausuttuna testipisteet olivat kohdissa 45 mm, 60 mm ja 120 mm. Käytettävyydestä jokainen testaaja antoi omat pisteensä, jotka on yhdistetty raadin mielipiteeksi. Testipöytäkirjaan merkittiin aikojen ja kuvaustietojen lisäksi myös testaajan huomiot kameran käyttäytymisestä jatkuvassa kuvauksessa. Myös nämä tiedot on yhdistetty käytettävyyspisteisiin ja kameran arviointiin. Vertailujen perusteella kameroille annettiin taulukossa näkyvät pisteet. Kilpailu kovenee Kameravalmistajat hakevat selvästi uusia kohderyhmiä digitaalisille tuotteille samalla, kun siirtymäkynnystä filmikalustoa käyttävien ammattilaisten keskuudessa halutaan madaltaa tuomalla järjestelmädigien hinnat lähemmäksi perinteisiä ammattilaisrunkoja. Tähän saakka ankarinta kisaa on käyty suurien merkkien, Canonin ja Nikonin välillä. Canon on onnistunut irrottautumaan hienoiseen tekniseen johtoasemaan cmos-kennojen ja tärinänvaimennuksen myötä, mutta Nikon on silti aivan lähituntumalla. Fujilla on SuperCCD:n kaltaisia mielenkiintoisia teknisiä ratkaisuja, jotka kuitenkin kaipaavat vielä kehittelyä ja hiomista. Lähitulevaisuudessa tilanne vielä kiristyy, kunhan Canon saa loppuvuodeksi lupaillun uuden ammattilaisrunkonsa markkinoille. EOS-1Ds käyttää 11,1 megapikselin 24 x 36 mm:n cmos-kennoa. Myös Kodak on laskeutumassa huippukalliiden laitteiden luokasta tapahtumien keskipisteeseen tulevalla 13,7 megapikselin täyden kinoruudun DCS Pro 14n -cmos-kamerarungollaan. Uutuudelle on lupailtu hyvin aggressiivista noin 4000 dollarin hintalappua. Jokainen nyt testattu kamera löytää varmasti ostajan. Vaikka Canon on selkeä testivoittaja, on Nikonilla ja Fujillakin omat puolensa. Näin on etenkin silloin, jos omistaa ennestään uusia Nikonin objektiiveja. Fujin etuna on muistien monipuolisuus, jolloin originaalikuvat saa lähetettyä helposti eteenpäin sopivalla muistivälineellä. 38 MikroPC 12 / 2002 W W W. M I K R O P C. N E T