KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2018

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2018 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 Jennifer Holmberg ISSN 1458-8064

TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Kymijoen alaosan kuormittajien yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 2018. Velvoitetarkkailutulosten ohella on käytetty Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen näytteiden vedenlaatutuloksia. Teollisuuden kuormitus oli samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten, fosforikuormitus on hieman vähentynyt ja kiintoainekuormitus on kasvanut. UPM-Kymmene Oyj:n Kymin tehtaiden kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Stora Enson Anjalankosken tehtailla oli muutama luparajaylitys vuoden 2018 aikana. Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisen kymmenen vuoden aikana, ja kuormitus oli vuonna 2018 pienempi kuin edellisenä vuonna. Mäkikylän jätevedenpuhdistamolla ei aivan kaikilta osin päästy lupaehtoihin mukaisiin tuloksiin. Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamot, jotka ovat toiminnassa vain tulvatilanteissa, kuormittivat Kymijokea vähemmän kuin edellisenä vuonna. Huhdanniemi toimi lupaehtojen mukaisesti, Halkoniemellä oli joitakin lupaehtojen ylityksiä. Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyi Kymijoen vedenlaadussa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousussa. Pistekuormitus selitti Rapakosken ja Hurukselan välisestä fosforipitoisuuden noususta noin puolet ja typpipitoisuuden noususta kolmasosan. Fosforipitoisuus on laskenut huomattavasti Rapakosken alapuolisilla näytepisteillä 30 vuoden takaisista lukemista, ja nykyisin erot näytepisteiden välillä ovat kaventuneet. Hajakuormituksesta johtuen vedenlaatu oli Ahvenkoskella ajoittain heikompi kuin muilla näytepisteillä. Siellä havaittiin mm. vuoden suurimmat sameus-, kiintoaine- ja fosforipitoisuudet. Kokonaiskuormituksesta suurin osa on peräisin Kymijoen yläosalta. Alaosalla valtaosa kiintoaine- ja fosforikuormituksesta tulee hajakuormituksesta. Kymijoen alaosan pistekuormituksen osuus Kymijoen mereen kuljettamasta kiintoainekuormituksesta on noin 4 %, typpi- ja fosforikuormituksesta 7-8 %. Fosfori on edelleen Kymijoen minimiravinne. Korelan jatkuvatoimisen mittarin mukaan vedessä oli vuoden aikana yleisesti vain vähän sameutta. Huhti-, touko- ja elokuussa havaittiin sameuspiikkejä. Vesi oli sameinta huhtikuussa. Jatkuvalla seurannalla voidaan taltioida sameuspiikit, jotka helposti jäävät vesinäytteenotoilla havaitsematta. Kymijoen vesi oli vuonna 2018 hygieeniseltä laadultaan pääosin uimavedeksi soveltuvaa. Rapakoskella vesi oli puhtainta. Korkeimmat bakteeripitoisuudet havaittiin Karhulassa ja Kokonkoskella, jossa E. coli -bakteerien raja-arvo ylittyi kerran.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 2 2.1 Vesinäytteet 2 2.2 Jatkuvatoiminen sameusmittaus 2 3 SÄÄ JA VIRTAAMA 2 4 VESISTÖKUORMITUS 3 4.1 Pistekuormitus 3 4.2 Kokonaiskuormitus 8 5 TULOKSET 11 5.1 Happitilanne 11 5.2 Sameus ja kiintoaine 12 5.3 Sähkönjohtavuus, happamuus ja puskurikyky 13 5.4 Orgaaninen aines 15 5.5 Fosfori 16 5.6 Typpi 18 5.7 Typen ja fosforin suhde 21 5.8 Muut kemialliset yhdisteet 22 5.9 Veden hygieeninen laatu 24 5.10 Jatkuvatoiminen sameusmittaus 26 5.11 Vesinäytteet Kymijoen Keskikoskesta ja Inkeroisista 29 5.12 Kymijoen vesialueen rehevyys 29 6 YHTEENVETO 31 VIITTEET 33 LIITTEET Liite 1 Kartta: Kymijoen vedenlaadun seurantapaikat ja kuormittajat Liite 2 Kymijoen alaosan velvoitetarkkailujen näytepisteet ja koordinaatit sekä analyysien määritysmenetelmät Liite 3 Kymijoen virtaamat 2018 Liite 4 Kymijoen pistekuormitus 2018 Liite 5 Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja Kymijoen ainevirtaamat mereen vuonna 2018 Liite 6 Kymijoen jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaamat mereen 2018 Liite 7 Vedenlaatutulokset 2018

21.5.2019 1 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ympäristöviranomaisen määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 2018 seuraavat kuormittajat (Liite 1): UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Mäkikylän puhdistamo Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/10* Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/10* Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Kotkan Energia Hyötyvoimalaitos *toiminnassa tulvatilanteissa Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä julkaisussa (Nakari 2019). Tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (Dnro 0498Y0085-103). Ohjelman mukaan vuoden 2018 vesistötarkkailuun kuului: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimuspisteellä: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (Liite 1, Liite 2). Näistä Hurukselan näytepiste kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. paikalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. - Tammijärven klorofylli-a tutkimus Kymijoen yhteistarkkailussa mukana olevat osallistuivat myös veden laadun onlineseurantaan Kymijoen Korelassa, jotta äkillisiin laadun muutoksiin voitaisiin tarpeen vaatiessa reagoida viipymättä. Tässä raportissa on käsitelty jatkuvatoimisen sameusseurannan tulokset vuodelta 2018. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

2 MENETELMÄT 2.1 FYSIKAALIS-KEMIALLISET VESINÄYTTEET Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioitu näytteenottaja otti vesinäytteet kerran kuukaudessa Rapakosken, Hurukselan, Ahvenkosken, Kokonkosken ja Karhulan näytepisteiltä. Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan (Liite 2). Vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa Kymen Ympäristölaboratorio Oy:ssä. 2.2 JATKUVATOIMINEN SAMEUSMITTAUS Korelassa mitattiin veden laatua jatkuvatoimisella mittarilla (YSI 6920) 2.2. 31.12.2018 välisenä aikana. Sondissa oli online-yhteys, ja se lähetti tunnin välein optisesti mitatun sameuden, sähkönjohtavuuden sekä veden lämpötilan kolmen tunnin välein palvelimelle. Anturi puhdistettiin ja sondi huollettiin vesinäytteenoton yhteydessä noin kerran kuukaudessa. Koska optinen sameusmittari voi reagoida anturiin kiinni jääviin roskiin, kasvillisuuteen tai limoittumiseen ja antaa tuolloin todellisuutta suurempia sameusarvoja, aineistosta poistettiin virheellisiksi tulkitut mittaukset. Tunnin välein mitatuille sameusarvoille laskettiin vuorokausittaiset keskiarvot. Sameuden ja virtaaman avulla laskettiin myös kiintoainekuormitus. Vertailuksi käytettiin vesinäytteiden tuloksia läheiseltä Kokonkoskelta ja virtaamatietoihin käytettiin Kymijoen itähaaran virtaama (Hertta: Kymijoki, itähaara 1410650). 3 SÄÄ JA VIRTAAMA Vuosi 2017 loppui sateiseen syksyyn ja vielä joulukuussa vedenpinnat ja virtaamat olivat ajankohdan keskimääräisen tason yläpuolella. Vuosi 2018 alkoi lauhassa säässä (Suomen ympäristökeskus 2018), mutta sää kuitenkin kylmeni ja sekä helmikuu että maaliskuu olivat tavanomaista kylmempiä. Myös sademäärä oli helmikuussa ja maaliskuussa tavanomaista pienempi (Kuva 1). Vuonna 2018 kesä oli poikkeuksellinen lämmin ja kuiva. Toukokuusta syyskuuhun oli tavanomaista lämpimämpää ja sademäärät olivat heinäkuuta lukuun ottamatta pieniä. Heinäkuussa satoi huomattavasti enemmän verraten pitkän ajan keskiarvoon. Myös syksy oli leuto ja lämpötila oli tavanomaista korkeampi sekä lokakuussa että marraskuussa (Kuva 1). Sademäärät jäivät huomattavasti pitkän ajan keskiarvoa pienemmäksi myös syksyllä. Vuoden 2018 kokonaissademäärä (581 mm) oli pitkän ajan keskiarvoa (1981 2010, 665 mm) hieman pienempi. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Kouvolan Anjalan mittausasemalla vuonna 2018 ja ajanjaksolla 1981 2010 (Lähde: Ilmatieteen laitos). Kymijoen virtaama Kuusankoskella oli korkeimmillaan alkuvuodesta, selvästi pitkän ajan keskiarvoa korkeampi (Kuva 2). Vuoden korkein virtaama (546 m 3 /s) mitattiin 11.1.2018. Koko kesän ja loppuvuoden aikana virtaama oli alhainen, johtuen lämpimästä ja kuivasta säästä. Vuoden 2018 keskivirtaama (333 m 3 /s) oli kuitenkin melko samalla tasolla pitkänajan keskiarvon kanssa (1981 2017, 318 m 3 /s) (Liite 3). Vuonna 2018 Kymijokisuun eri jokihaarojen keskivirtaamien mukaan Suomenlahteen virtasi hieman enemmän vettä länsihaarojen (Ahvenkoski ja Ediskoski, MQ=164 m 3 /s) kuin itähaarojen kautta (Koivukoski ja Korkeakoski, MQ=148 m 3 /s), kuten myös edellisenä vuonna. Kuva 2. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuonna 2018 ja pitkällä ajanjaksolla 1981 2017 (vasen kuva). Kymijoen vuoden 2018 kuukausikeskivirtaaman poikkeama (%) ajanjakson 1981 2017 keskiarvoista (oikea kuva). Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 PISTEKUORMITUS Teollisuus ja kunnat laskivat Kymijokeen jätevesiä vuonna 2018 keskimäärin n. 155 000 m 3 /vrk, jossa oli biologisesti happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) n. 1 000 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 3

kg/vrk, kemiallisena hapenkulutuksena mitattuna (COD Cr ) 30 000 kg/vrk, typpeä noin 1 160 kg/vrk, fosforia 30 kg/vrk ja kiintoainetta 4 500 kg/vrk (Liite 4). Teollisuuden kuormitus oli melko samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Verrattuna tilanteeseen 5 vuotta sitten, kiintoainekuormitus on kasvanut huomattavasti (Kuva 3). Kuva 3. Kymijoen alaosan puunjalostusteollisuuden jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD7 ja CODCr) ja kiintoainekuormituksen (t/vrk) sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja -typpi, kg/vrk) kehitys vuosina 2008 2018. Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus (KAS). UPM-Kymmene Oyj:n Kymin tehtaalla kiintoainekuormitus oli selvästi edellisvuotta pienempää, myös fosfori- ja BOD-kuormitus oli pienempää (Liite 4). Lupaehtojen osalta (ISY 77/07/01, 4.7.2007, VaHO 25.6.2008, KHO 8.9.2009, uusi lupa ESAVI/1834/2016 lainvoimaiseksi 4/2018) UPM-Kymmene Oyj:n Kymin kuormitus alitti selvästi sekä kuukausikeskiarvon että vuosikeskiarvon mukaiset luparajat (Kuva 4). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Kuva 4. UPM-Kymmene Kymin BOD7-, CODCr-, fosfori-, typpi-, AOX- ja kiintoainekuormitus (kg/vrk) kuukausi- ja vuosikeskiarvoina vuonna 2018. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausi- ja vuosiluparajat. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/ VAHTI-tietojärjestelmä. Stora Enson Anjalankosken tehtailla kuormitus oli kaiken kaikkiaan suurempaa kuin edellisenä vuonna jätevedenpuhdistamo-ongelmien takia (Liite 4). Jätevedenpuhdistamon jälkiselkeyttimillä oli helmi-maaliskuun aikana mekaanisia ongelmia. Stora Enson Anjalankosken tehtaiden COD- ja fosforikuormitus ylitti kuukausiluparajat helmi- ja maaliskuussa. Huhtikuussa COD- ja BOD-kuormitus ylitti niukasti kuukausiluparajan (ISY 61/06/1, 2.6.2006, uusi lupa ESAVI/8648 ja 2466/2016, 9.8.2017). Typen kuukausitavoitearvo ylittyi helmi-, maalis-, huhti-, touko- ja kesäkuussa, myös vuositavoitearvo ylittyi. Vuosiluparaja ylittyi myös COD- ja fosforikuormituksen osalta vuonna 2018 (Kuva 5). Kymijoesta otettiin 9.2, 22.2, 1.3 ja 8.3.2018 ylimääräiset näytteet jätevedenkäsittelyhäiriön takia (Kappale 5.11). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 5

Kuva 5. Stora Enso Anjalankosken tehtaiden BOD7-, CODCr-, fosfori- ja typpikuormitus kuukausi- ja vuosikeskiarvoina (kg/vrk) vuonna 2018. Lisäksi kuvissa on kuukausi- ja vuosiluparajat. Luparajoissa oli vuoden 2018 muutamia ylityksiä. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo, kuukausitavoitearvo ylittyi useasti. Lähde: KAS/VAHTI. Sonoco-Alcoren jätevesikuormitus Kymijokeen oli hieman pienempää kuin edellisenä vuonna (Liite 4). Sonoco-Alcore Oy:n varsinaiset prosessijätevedet johdetaan Kymen Veden Mussalon puhdistamolle. Sonoco-Alcorella on luparaja vain Kymijokeen johdettavien tiivistevesien COD Cr -kuormitukselle. Kuormitus oli vuonna 2018 lupaehtojen mukaista (Kuva 6). Kotkan Energia Oy:n Hyötyvoimalaitokselta Kymijokeen tulee vain lämpökuormaa ja varsinaiset jätevedet johdetaan Mussalon puhdistamolle. Kuva 6. Sonoco-Alcore Oy:n Karhulan kartonkitehtaan CODCr -kuormitus (kg/vrk) Kymijokeen kuukausi- ja vuosikeskiarvoina vuonna 2018. Lisäksi kuvassa on esitetty kuukausi- ja vuosiluparaja CODCr -vesistökuormitukselle. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/VAHTI. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Yhdyskuntakuormitus muodostuu jätevedenpuhdistamoille johdetuista asumajätevesistä. Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisten kymmenen vuoden aikana. Edellisvuoteen verrattuna kuormitus taas hieman pieneni (Kuva 7). Mäkikylän kuormitus oli vuonna 2018 hieman pienempää kuin edellisenä vuonna. Mäkikylän puhdistamon lupaehdoissa (ympäristölupapäätös Nro 101/2013/2, Dnro ESAVI/286/04.08/2011) typen pitoisuus vesistöön menevässä vedessä pitää olla vähintään 12 C:een käsittelylämpötilassa korkeintaan 20 mg/l ja vuositavoitearvona puhdistustehon >70 %. Kokonaisfosforikuormitus ylitti pitoisuusluparajan vuoden ensimmäisen ja toisen neljänneksen aikana. Vuoden viimeisellä neljänneksellä puhdistustulokset eivät täyttyneet lupaehtoa typen poiston osalta. Muutoin lupaehdot täyttyivät vuoden 2018 aikana. Halko- ja Huhdanniemen jätevedet ovat suurimmaksi osaksi johdettu siirtoviemärillä Kotkaan puhdistettavaksi syksystä 2010 lähtien. Puhdistamot ovat toiminnassa vain lumien sulamisaikaan tai muissa vastaavissa runsasvetisissä tilanteissa. Vuonna 2018 Halkoniemen puhdistamo oli käytössä 43 vrk, tammi-toukokuun ajan. Huhdanniemen puhdistamo oli käytössä vuoden aikana 39 vrk tammi-kesäkuussa. Halkoniemen ja Huhdanniemen koko vuodelle jaettu kuormitus oli edellisvuotta selvästi pienempää (Liite 4). Halkoniemen puhdistamo täytti pitoisuusvaatimukset kaikilta osin. Tavoitearvo reduktiolle ei täyttynyt BOD:n ja COD:n osalta. Huhdanniemen jätevedenpuhdistamo toimi lupaehtojen mukaisesti vuonna 2018. Karhulassa Kymijoen alittavassa jätevesiviemärissä oli vuoto, joka selvisi vasta kesällä 2018 ja korjattiin tuolloin välittömästi. Jätevettä vuoti Kymijokeen noin 56 m 3 /vrk. Kuva 7. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD7ATU ja CODCr) kuormitus sekä kiintoaine- (SS) ja ravinnekuormitus (kok.fosfori ja -typpi) (kg/vrk) ovat yleisesti vähentyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Huom. kokonaisfosfori luetaan Y2-akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS/VAHTI. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 7

4.2 KOKONAISKUORMITUS Vuonna 2018 Kymijoen virran mukana kulkeutui Suomenlahteen noin 38 500 tonnia kiintoainetta, 5 600 tonnia typpeä ja 170 tonnia fosforia (Liite 5, Liite 6). Pyhtään haarasta, jonka virtaama on pieni, ei oteta yhteistarkkailun yhteydessä näytteitä, vaan sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa, 2 %. Ainevirtaamien laskemisessa analyysituloksina käytettiin sekä Kymijoen yhteistarkkailun että Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS) vedenlaatuseurannan tuloksia. Kymijoen ainevirtaamat ovat vaihdelleet runsaasti 2000-luvulla (Kuva 8). Kiintoainevirtaama oli vuonna 2018 hieman alhaisempi kuin edellisenä vuonna ja fosforisekä typpivirtaama olivat edellisvuoden tasolla. (Kuva 8). Virtaama vaikuttaa kuormituksen suuruuteen, joten suurten virtaamien aikaan tammikuussa ja huhti-toukokuussa (Kuva 2) ainekuormat olivat suurimmillaan (Kuva 9). Kuormitus oli vähäistä syksyllä ja koko loppuvuoden aikana, jolloin myös virtaamat olivat alhaisia. Kuva 8. Kymijoen kiintoaine-, COD-, fosfori- ja typpivirtaama (t/a) Suomenlahteen vuosina 2000 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Kuva 9. Kymijoen kiintoaine-, fosfori- ja typpivirtaama (t/vrk) Suomenlahteen eri kuukausina vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Hajakuormituksen osuus Kymijoen alaosan kuormituksesta voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus (Liite 4). Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Alapuolinen kuormitus on jaettu Kymijoen alaosan virtaama- ja analyysitietojen avulla laskettuun Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 9

hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen, joka muodostuu teollisuuden ja yhdyskuntien kuormituksesta. Suurin osa kiintoaine-, typpi- ja fosforikuormituksesta syntyy Kymijoen yläosalla, typpikuormituksesta jopa 92 % (Kuva 10). Hajakuormituksen osuus joen alaosan typpikuormituksesta on hyvin pieni, mutta kiintoaine- ja fosforikuormituksesta suurin osa tulee joen alaosalla hajakuormituksesta. Kymijoen alaosan pistekuormituksen osuus Kymijoen mereen kuljettamasta kiintoainekuormituksesta on 4 % ja typpi- ja fosforikuormituksesta 7-8 %. Vuonna 2018 teollisuudesta tuli enemmän typpi-, fosfori- ja kiintoainekuormitusta kuin yhdyskunnista. Teollisuuden osuus pistekuormituksesta oli hieman suurempi kuin kahtena edellisenä vuonna. Teollisuuden osuus sekä kiintoaineettä typpikuormituksesta oli samalla tasolla kuin vuonna 1992 (Kuva 11). Kuva 10. Eri kuormittajien suhteelliset osuudet (%) Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksesta vuonna 2018. Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on eritelty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen yläosan osuus kuvaa tutkimusalueen yläpuolelta tulevaa kokonaiskuormitusta. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

% Kiintoaine Typpi Fosfori 100 80 60 40 20 0 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2016 Kuva 11. Teollisuuden osuus (%) Kymijoen alaosan pistekuormituksesta vuosina 1992 2018. 5 TULOKSET Vuonna 2018 velvoitetarkkailun näytteenoton lisäksi Kymijoen vesi ja ympäristö ry otti myös Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS) näytteet, joiden tuloksia on hyödynnetty tulosten tarkastelussa (Liite 7). Näytepistekohtaisissa kuvissa on esitetty vuoden minimi- ja maksimiarvot (siniset neliöt), mediaani (punainen neliö) sekä 10 ja 90 %:n desiilit (avoimet ympyrät). Vuosikuvissa on puolestaan esitetty näytepisteiden kuukausikohtainen keskiarvo (punainen neliö) ja kuukauden minimi- ja maksimihavainnot (mustat neliöt). 5.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne 1 metrin syvyydessä oli vuonna 2018 aiempien vuosien tapaan hyvä. Keskimäärin happipitoisuus oli noin 11 mg/l. Näytepisteiden välillä ei ollut suuria eroja happipitoisuudessa eikä happikyllästyksessäkään. Happikyllästyksessä oli eniten vaihtelua Rapakoskella, missä alin happikyllästysarvo oli 64 % ja ylin 99 %. Kokonkosken yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso, ja Kokonkoskella oli korkein mediaaniarvo (93 %) vuonna 2018 (Kuva 12). Happitilanne vaihteli kuukausien välillä, ja happipitoisuus oli alimmillaan kesällä lämpimän veden aikaan (Kuva 13). Happipitoisuus oli vuoden 2018 aikana yli 8 mg/l, elokuuta lukuun ottamatta. Happikyllästys oli alhaisimmillaan talvella ja syksyllä. Kyllästysaste oli yleisesti yli 80 %, helmikuuta lukuun ottamatta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 11

Kuva 12. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoen viidellä näytepisteellä vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kuva 13. Kymijoen happipitoisuuden (mg/l) ja hapen kyllästysasteen (%) kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. 5.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Eroosion voimakkuus vaikuttaa sameuteen ja kiintoainepitoisuuteen, joiden maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivalumien aikana ja runsaiden sateiden jälkeen. Valumatilanne vaikuttaa etenkin sameustasoon, mutta kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Vuonna 2018 kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan Ahvenkoskella (n. 9 mg/l) kesä- ja heinäkuussa (Kuva 14). Vesi oli sameinta Ahvenkoskella tammikuussa (12 FNU). Kirkkainta vesi oli Rapakoskella maaliskuussa (0,6 FNU) (Kuva 15). Sekä veden kiintoainepitoisuus että sameus kohosi Rapakosken ja Ahvenkosken näytepisteiden välillä, mutta laski taas Kokonkoskea kohti (Kuva 14 15). Kuivan sään ja maltillisten virtaamien 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

vuoksi vuoden 2018 kiintoainepitoisuudet ja sameudet olivat huomattavasti alhaisempia kuin edellisenä vuonna. Kuva 14. Veden kiintoainepitoisuus (mg/l) Kymijoen viidellä näytepisteellä ja kiintoainepitoisuuden kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kuva 15. Veden sameusarvo (FNU) Kymijoen viidellä näytepisteellä ja veden sameusarvon kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kuormitustietojen ja Kymijoen keskivirtaaman avulla laskettuna teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitus selittää Kymijoen kiintoainepitoisuudesta vain noin 0,2 mg/l, joka on alle 5 % keskimääräisestä pitoisuudesta ja noin 19 % Rapakosken ja Hurukselan välisestä erosta. Hajakuormituksella on siis vahva rooli Kymijoen kiintoainepitoisuuden lisääntymisessä. 5.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta, mikä oli huomattavissa sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (Kuva 16). Sähkönjohtavuuden keskiarvo nousi tällä välillä 1,4 ms/m. Mitä vähemmän joessa virtaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 13

vettä, sitä voimakkaampi on jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus. Sähkönjohtavuus nousi vuoden lopussa virtaamien pienentyessä (Kuva 16). Kuva 16. Kymijoen veden sähkönjohtavuus (ms/m) viidellä eri näytepisteillä ja sähkönjohtavuuden kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Veden ph-arvon mediaani oli kaikilla näyteasemilla lähes neutraali (Kuva 17). Kymijoen veden ph vaihteli välillä 6,9 7,4. Kymijoen veden ph on yleensä alhaisimmillaan keväällä, jolloin lumen happamat sulamisvedet laskevat ph:ta. Perustuotannon vaikutus näkyy yleisesti ph-arvojen lievänä kohoamisena tuotantokaudella. Kuva 17. Kymijoen veden ph-arvo viidellä eri näytepisteellä ja ph-arvon kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kymijoen veden ph:n vaihtelua puskuroiva alkaliniteetti oli vuonna 2018 noin 0,28 mmol/l. Jätevesikuormitus nostaa yleensä puskurikykyä, mikä on havaittavissa Rapakosken ja Hurukselan välisessä alkaliniteetin nousussa (Kuva 18). Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin myös sähkönjohtavuuden 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

nousua. Sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti korreloivat vahvasti vuoden 2018 aineiston perusteella (r = 0,96; n=60). Kuva 18. Kymijoen veden alkaliniteetti (mmol/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. 5.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen eli eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioitiin kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Vuonna 2018 vahvimmin korreloivat kemiallinen hapenkulutus ja väri (r = 0,72; n = 60). Tarkkailupisteiden väliset erot orgaanisen aineen määrässä olivat hyvin pieniä, eikä Rapakosken ja Hurukselan välillä esiintynyt suuria eroja orgaanista ainesta kuvaavissa muuttujissa (Kuva 19). Veden väri- ja COD-arvo olivat korkeimmillaan tammikuussa ja alhaisimpia syksyllä, alhaisien virtaamien aikana. TOC-arvo oli korkeimmillaan helmi- ja maaliskuussa, lumien sulamisen aikaan, ja alhaisin loppuvuodesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 15

Kuva 19. CODMn -arvo (mgo2/l), veden väriarvo (mgpt/l) ja TOC-arvo (mg/l) Kymijoen viidellä näytepisteellä sekä niiden kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. 5.5 FOSFORI Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus oli vuonna 2018 keskimäärin n. 14 µg/l, ja oli matalimmillaan Rapakoskella ja korkeimmillaan Ahvenkoskella (Kuva 20). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä 3,2 µg/l. Kuormitus- ja virtaamatietojen perusteella pistekuormitus selittää noin kolmasosan (1,1 µg/l) pitoisuusnoususta. Peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallusjoki ja Teutjoki laskevat Hurukselan ja Ahvenkosken välille. Näiden jokien vaikutus näkyi fosforipitoisuuden nousussa (5,3 µg/l) tällä alueella. Kymijoen vedessä oli vähiten fosforia vuoden kylmimpään aikaan helmi-maaliskuussa. Suurimmillaan fosforipitoisuus oli lumiensulamisaikaan huhtikuussa, jolloin myös virtaama oli korkea. Fosforipitoisuudella on yleensä selvä korrelaatio kiintoainepitoisuuden kanssa, kuten nytkin (r = 0,53; n = 87). Rapakoskella fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla jo yli 20 vuoden ajan, noin 10 11 µg/l (Kuva 21). Rapakosken alapuolisilla tarkkailupisteillä fosforipitoisuus oli vielä 1990- luvulla keskimäärin 20 25 µg/l, mutta 2000-luvun alun jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet alle 20 µg/l. Erot Rapakosken ja alapuolisten näytepisteiden välillä olivat 30 vuotta sitten jopa yli 20 µg/l, mutta nykyisin ero on enää hieman yli 5 µg/l luokkaa. Kuva 20. Kymijoen veden fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kuva 21. Kymijoen veden keskimääräinen fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuosina 1985 2018. Fosforipitoisuus on laskenut Rapakosken alapuolisilla näytepisteillä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 17

Liukoisen fosforin pitoisuus oli pienin Rapakoskella ja suurin Ahvenkoskella (Kuva 22). Liukoisen fosforin pitoisuus oli alimmillaan kesällä kasvukauden aikana ja korkeimmillaan huhtikuussa. Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli korkein maaliskuussa Ahvenkoskella ja Kokonkoskella, jolloin se oli jopa yli 80 % (Kuva 23). Kasvukaudella liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista on yleensä 20 30 %. Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli Rapakoskella ja Karhulassa keskimäärin n. 30 %, Hurukselassa ja Ahvenkoskella n. 40 % ja Kokonkoskella n. 45 % koko vuoden keskiarvosta. Kuva 22. Kymijoen veden liukoisen fosforin pitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Kuva 23. Kymijoen veden liukoisen fosforin (DIP) suhde kokonaisfosforiin (P) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 5.6 TYPPI Kymijoen typpipitoisuus oli vuonna 2018 keskimäärin 520 µg/l. Kokonaistyppipitoisuus oli Hurukselassa noin 50 µg/l korkeampi kuin Rapakoskella (Kuva 24). Vuonna 2018 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

pistekuormitus kasvatti typpipitoisuutta 23 µg/l. Se selittää noin puolet Rapakosken ja Hurukselan välisestä pitoisuusnoususta. Tammikuussa mitattiin korkein typpipitoisuus (870 µg/l) Ahvenkoskella. Alimmat pitoisuudet (380 µg/l) mitattiin Rapakoskella toukokuussa ja syyskuussa. Keskimääräinen typpipitoisuus oli vuonna 2018 hieman pitkän ajan keskiarvoa alhaisempi, mutta kuitenkin melkein samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Typpipitoisuus oli korkeimmillaan kaikkien mittauspisteiden keskiarvojen perusteella alkuvuodesta ja keväällä, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (Kuva 24). Kuva 24. Kymijoen veden typpipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus oli Kymijoessa vuonna 2018 keskimäärin noin 198 µg/l. Pitoisuudet olivat hieman pienempiä kuin edellisinä vuosina. Nitriitti- nitraattitypenpitoisuus oli Hurukselassa keskimäärin 18 µg/l korkeampi kuin Rapakoskella (Kuva 25). Korkeimmillaan nitriitti-nitraattitypen pitoisuus oli tammi- ja joulukuussa Ahvenkoskella. Nitriitti-nitraattityppipitoisuuteen näyttää vaikuttavan vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet olivat talvella korkeampia kuin kesällä, jolloin perustuotanto kulutti nitraattia (Kuva 25). Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli vajaa 40 %, joka oli hieman pienempi osuus kuin edellisinä vuosina. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 19

Kuva 25. Kymijoen nitriitti-nitraattityppipitoisuus (NO23-N µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden nousuna vaikkakin pitoisuudet olivat kaiken kaikkiaan melko pieniä. Vuodesta 2013 lähtien pitoisuusnousu on ollut aiempaa pienempi (5 7 μg/l). Vuodesta 2013 lähtien myös Mäkikylän jätevedenpuhdistamon ammoniumtyppikuormitus on ollut selkeästi aiempaa pienempää. Ammoniumtyppipitoisuuden mediaani oli melkein kaksinkertainen Hurukselassa verrattuna Rapakoskeen (Kuva 26). Ahvenkosken, Kokonkosken ja Karhulan ammoniumtyppipitoisuudet olivat melkein samalla tasolla kuin Hurukselassa. Korkein ammoniumtyppipitoisuus (58 µg/l) vuonna 2018 mitattiin huhtikuussa Ahvenkoskella (Kuva 26). Kuva 26. Kymijoen ammoniumtyppipitoisuus (NH4-N µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry & KAS. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

5.7 TYPEN JA FOSFORIN SUHDE Mikäli kokonaisravinteiden suhde (Kok. N : Kok. P) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, typpi on kasvun rajoittava tekijä (Forsberg ym. 1978). Kokonaisravinnesuhteen keskiarvon perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Typpeä oli enemmän suhteessa fosforiin etenkin talvella. Alimmillaan suhdeluku oli n. 13 Ahvenkoskella, minkä perusteella alue oli silloin yhteisrajoitteinen. Rapakoskella oli eniten typpeä fosforiin nähden, etenkin talvella ja keväällä (Kuva 27). Myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne (Kuva 27). Fosfori on rajoittava ravinne, jos liukoisten mineraaliravinteiden painosuhde (NO - 3 + NO 2 + NH 4 N : liuk. fosfori) on yli 12. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä (Forsberg ym. 1978). Alimmillaan mineraaliravinnesuhdeluku oli vuoden 2018 aikana 11,5. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 21

Kuva 27. Kymijoen kokonaistypen ja -fosforin suhdeluku (yllä) sekä liukoisten typpi- (nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtyppi) ja fosforiyhdisteiden (fosfaattifosfori) suhdeluvut (alla) eri kuukausina vuonna 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 5.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Kymijoen Hurukselassa vuonna 2018 analysoitujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin edellisvuosina. Kloridi- ja sinkkipitoisuudessa oli havaittavissa lievä laskeva ja piioksidipitoisuudessa sekä kuparipitoisuudessa lievä nouseva trendi (Kuvat 28 29). 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Kuva 28. Kymijoen Hurukselan keskiarvopitoisuuksia vuosina 1994-2018. Tuloksissa on yhdistelty eri menetelmillä tehtyjä analyysituloksia. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ry ja KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 23

Kuva 29. Kymijoen Hurukselan raskasmetalli- ja seleenipitoisuudet (μg/l) vuosina 1994 2018. Tulokset: KAS. 5.9 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Uimarantavesien mikrobiologista laatua seurataan ulosteperäistä saastumista kuvaavien indikaattoribakteerien avulla (Escherichia coli ja suolistoperäiset eli fekaaliset enterokokit) (Pitkänen 2008). E. coli -bakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien runsas esiintymien uimavedessä on yhteydessä taudinaiheuttajamikrobien esiintymiseen. Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta, nro 177/2008) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan huonontunutta ja voi aiheuttaa uimareille terveydellistä haittaa, mikäli yksittäisen tuloksen perusteella fekaalisia enterokokkeja havaitaan yli 400 pmy/100 ml (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö) tai Escherichia coli -bakteereja yli 1000 pmy/100 ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan tutkimalla fekaalisten enterokokkien, E. coli -bakteerien ja koliformisten bakteerien pitoisuuksia. Vuonna 2018 Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan pääosin uimavedeksi soveltuvaa. Fekaalisten enterokokkien pitoisuus oli suurin Karhulassa (vuoden keskiarvo 55 pmy/100 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

ml), mutta raja-arvo (400 pmy/100 ml) ei ylittynyt (Kuva 30). Kokonkoskella oli yksittäisen näytteen korkein pitoisuus fekaalisia enterokokkeja syyskuussa (160 pmy/100 ml). Rapakoskella pitoisuudet olivat pienimmät (keskiarvo 4 pmy/100 ml). Kuva 30. Fekaalisten enterokokkien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna 2018. Punainen katkoviiva kuvaa STM:n (177/2008) uimaveden hygieenisen laadun rajaa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. E. coli -bakteerien pitoisuudet jäivät alle raja-arvon (1000 pmy/100 ml) lukuun ottamatta Karhulaa ja Kokonkoskea, missä raja-arvo ylittyi joulukuussa 2018 (Kuva 31). Vuoden 2018 korkein keskiarvo (435 pmy/100 ml) havaittiin myös Karhulassa. Rapakoskella E. coli -pitoisuudet olivat pienimmät (keskiarvo 14 pmy/100 ml). Kuva 31. Escherichia coli -bakteerien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna 2018. Punainen katkoviiva kuvaa STM:n (177/2008) uimaveden hygieenisen laadun rajaa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/1996 ja 41/1999) uimaveden laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös koliformisten eli kolimuotoisten Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 25

bakteerien kokonaismäärä. Kolimuotoisten bakteerien raja-arvona oli 10 000 pmy/100 ml. Ne eivät kuvaa veden hygieenistä laatua, sillä niitä tavataan paljon myös maaperässä ja orgaanisessa aineksessa. Raja-arvo ei ylittynyt, mutta kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä oli erityisen suuri Ahvenkoskella maaliskuussa (6100 pmy/100 ml) ja Karhulassa huhtikuussa (7300 pmy/100 ml) (Kuva 32). Keskimäärin eniten kolimuotoisia bakteereja oli Karhulassa ja vähiten Rapakoskella. Kuva 32. Kolimuotoisten bakteerien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna 2018. Punainen katkoviiva kuvaa STM:n vanhentuneiden uimavesiasetusten (292/1996 ja 41/1999) hygieenisen laadun rajaa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Karhulan tammi elokuun bakteerituloksissa näkyy Kymijoen alittavan jätevesiviemärin vuodon vaikutus (Kuvat 30 32). Vuoto korjattiin elokuun alussa, heti sen jälkeen kun vuoto oli havaittu. 5.10 JATKUVATOIMINEN SAMEUSMITTAUS Jatkuvatoiminen sameusmittaus oli käynnissä 2.2 31.12.2018 Korelassa. Sameus oli vuoden 2018 aikana useimmiten alle 5 NTU. Hutikuussa, elokuussa ja marraskuussa sameutta oli hieman enemmän. Suurin sameus mitattiin 23.4.2018 (n. 10 NTU) (Kuva 33), jolloin myös virtaamat olivat korkeita (Kuva 2). Sameus oli vuoden 2018 aikana huomattavasti alhaisempi kuin edellisenä vuonna, johtuen vähäsateisesta säästä. Vesinäytteistä analysoitu sameus oli yleisesti samaa tasoa sondilla mitatun sameuden kanssa (Kuva 33). 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Sademäärä (mm) Sameus, NTU Mitattu sameus, FTU 25 81 20 mm NTU FTU 15 10 5 0 Kuva 33. Jatkuvatoimisella mittarilla mitattu (NTU) ja vesinäytteistä analysoitu (mitattu sameus, FTU) sameus Kymijoen Korelassa sekä vuorokausisademäärät (mm) Anjalassa 2.2. 31.12.2018. Jatkuvatoimisessa mittarissa havaittiin häiriö heinäkuussa ja elokuussa (15.7 24.7.2018 ja 16.8 22.8.2018). Sameusarvot siltä ajalta poistettiin. Sameuden ja kiintoainepitoisuuden suhteen sekä Kymijoen itäisen haaran virtaaman (Hertta: Kymijoki, itähaara 14105650) avulla laskettiin vuorokausikohtainen kiintoainekuormitus. Kiintoainekuormitus oli korkeimmillaan huhtikuun lopusta kesäkuun loppuun (Kuva 34), jolloin myös virtaamat olivat suuret. Kiintoainekuormitus oli korkeimmillaan toukokuun lopussa (25.5.2018, n. 101 t/vrk) (Kuva 34). Kiintoainekuormitus oli yleisesti melko samaa tasoa sekä vesinäytetulosten perusteella laskettuna että mallinnuksen mukaan (Kuva 35). Mallinnuksen avulla laskettu kiintoainekuormitus oli touko- ja kesäkuussa suurempi kuin vesinäytteistä laskettu kiintoainekuormitus, kun taas maaliskuussa kiintoainekuormitus oli mallinnuksen mukaan alhaisempi kuin vesinäytteiden avulla laskettu kuormitus. (Kuva 35). Näytteenoton ajoittuminen suhteessa sameuspiikkeihin vaikuttaa vesinäytetulosten perusteella laskettuun kuormitukseen. Myös sameuden avulla mallinnettuun kiintoainepitoisuuteen liittyy epävarmuutta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 27

Kuva 34. Jatkuvatoimisella mittarilla mitatun sameuden ja vesinäytteistä määritetyn sameuden ja kiintoainepitoisuuden suhteen ja Kymijoen virtaaman avulla laskettu vuorokausikohtainen kiintoainekuormitus (t/d) ajalla 2.2. 31.12.2018. Taustalla sademäärä (mm/vrk) ja laskennassa käytetty Kymijoen itäisen haaran virtaama (m 3 /s, Ympäristöhallinnon Hertta-tieto-järjestelmä: Kymijoki, itähaara 1410650). Kuva 35. Korelan sameusseurannalla tuotetun aineiston avulla mallinnettu kiintoainekuormitus verrattuna vesinäytteiden tulosten pohjalta laskettuun kiintoainekuormitukseen kuukausittain. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

Sähkönjohtavuus oli mittausjakson aikana yleisesti välillä 7-11 ms/m (Kuva 34). Sähkönjohtavuus nousi hieman loppuvuotta kohti, milloin myös virtaamat olivat alhaisia. Sähkönjohtavuus oli vesinäytteiden perusteella korkeimmillaan marraskuussa (10 ms/m) ja jatkuvatoimisen mittauksen perustella joulukuun aikana (Kuva 36). Sähkönjohtavuus nousi vuoden lopussa virtaamien pienentyessä. Kuva 36. Jatkuvatoimisella mittarilla mitattu sähkönjohtavuus (ms/m) ja vesinäytteiden vastaavat analyysitulokset 2.2. 31.12.2018. Jatkuvatoimisessa mittarissa havaittiin häiriö heinä-, elo- ja marraskuussa (14.7 22.8.2018 ja 7.11 20.11.2018). Sähkönjohtavuusarvot siltä ajalta poistettiin. 5.11 VESINÄYTTEET KYMIJOEN KESKIKOSKESTA JA INKEROISISTA Stora Enso Anjalankosken tehtaat tilasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ltä ylimääräiset näytteenotot Kymijoesta jätevedenkäsittelyhäiriön takia tehtaan yläpuolelta Keskikoskesta ja alapuolelta Inkeroisista. Näytteet otettiin 9.2, 22.2, 1.3 ja 8.3.2018 (tulokset Liite 7.1). Tuloksissa ei ollut havaittavissa selviä kuormituksen vaikutuksia Anjalankosken tehtailta vuonna 2018. Sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori- sekä kokonaistyppipitoisuus olivat useimmiten hieman korkeammat tehtaiden alapuolisella näytepisteellä kuin yläpuolisella. Sameudessa ja kiintoainepitoisuudessa ei havaittu selviä eroja ylä- ja alapuolisen pisteen välillä. E. coli- ja enterokokkipitoisuus olivat vaihtelevia, mutta kolimuotoisten bakteerien pitoisuudet olivat suurempia alapuolisella pisteellä. 5.12 KYMIJOEN VESIALUEEN REHEVYYS Kymijoen vesialueen rehevyyden muutosta on tarkasteltu 2000-luvulla siirryttäessä Kymijokea alaspäin. Tarkastelun kohteena olivat ylimpänä Heinolan Konnivesi, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 29

keskivaiheilla Jaalan Pyhäjärvi ja alimpana Tammijärvi. Vuosittain kesä-elokuussa otettujen näytteiden tulosten perusteella Kymijoen järvialtaat rehevöityvät siirryttäessä Konnivedeltä Tammijärvelle (Kuva 37). Fosforipitoisuuden perusteella Konnivesi ja Pyhäjärvi olivat karuja, mutta klorofylli-a - pitoisuuden mukaan lievästi reheviä. Tammijärvi oli fosforipitoisuuden mukaan lievästi rehevä ja klorofylli-a pitoisuuden mukaan rehevä. Näkösyvyys oli huomattavasti suurempi Konnivedellä (3,6 m) kuin sen alapuolisissa vesistöissä, vaikka näkösyvyydessä on huomattavissa lievää laskua 2000-luvun alkuun verrattuna. Pyhäjärvessä näkösyvyys oli 2 m ja Tammijärvessä 1,4 m. Kuva 37. Vesialueen rehevyystason (kokonaisfosfori 1 m, klorofylli-a) ja näkösyvyyden muutos siirryttäessä Kymijokea alaspäin Konnivedeltä Jaalan Pyhäjärvelle ja Kymijoen alaosan Tammijärvelle. Konniveden tulokset ovat kesä- ja elokuulta yhteistarkkailun näytepisteiden 8 ja 9 tuloskeskiarvoja. Pyhäjärven tulokset ovat yhdeltä elokuun näytteenottokerralta. Tammijärven tulokset perustuvat kahteen näytteenottokertaan heinä-elokuussa 2018. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry ja KAS. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

6 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien velvoitetarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 2018. Tarkkailu toteutettiin kuormittajien yhteistarkkailuna. Kymijoen alaosan vedenlaadun tarkastelussa käytettiin velvoitetarkkailutulosten lisäksi Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tuloksia Kymijoen vesinäytepisteiltä. Kymijoen virtaama oli heinäkuuhun asti keskimääräistä korkeampi, mutta pieneni huomattavasti heinä- ja elokuun aikana. Virtaama oli alhainen koko syksyn ja loppuvuoden aikana. Kuivan ja lämpimän kesän takia virtaamat jäivät yleisesti pieniksi. Touko lokakuussa oli keskimääräistä lämpimämpää, joten myös pintavedet olivat melko lämpimiä. Heinäkuussa satoi poikkeuksellisen paljon, muuten vuosi oli vähäsateinen. Vuoden sademäärä oli hieman pitkän ajan keskiarvoa pienempi. Jätevesien mukana Kymijokeen kulkeutui vuonna 2018 noin 1600 kg typpeä, 30 kg fosforia ja 4500 kg kiintoainetta vuorokaudessa. Orgaanisen aineen hapenkulutus (BOD) oli n. 1 000 kg/vrk. Teollisuuden kuormitus oli melkein samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten, fosforikuormitus on vähentynyt, mutta kiintoainekuormitus on kasvanut. UPM-Kymmene Oyj:n Kymin tehtaalla kiintoainekuormitus oli selvästi edellisvuotta pienempää, myös fosfori- ja BOD-kuormitus oli pienempää. Stora Enson Anjalankosken tehtailla kuormitus oli kaiken kaikkiaan suurempaa kuin edellisenä vuonna jätevedenpuhdistamo-ongelmien takia. Sonoco- Alcoren jätevesikuormitus Kymijokeen oli hieman pienempää kuin edellisenä vuonna. Kymin tehtaiden ja Sonoco-Alcoren kuormituksessa ei tapahtunut luparajojen ylityksiä vuonna 2018. Anjalankosken tehtaiden kuormitus ylitti luparajat muutaman kerran vuoden aikana. Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisen kymmenen vuoden aikana. Edellisvuoteen verrattuna kuormitus hieman pieneni. Mäkikylän kuormitus oli vuonna 2018 hieman pienempää kuin edellisenä vuonna. Mäkikylän typpipitoisuus ylitti niukasti lupaehdon vuoden viimeisellä neljänneksellä. Fosforipitoisuuden lupa-arvo ylittyi ensimmäisellä ja toisella vuosineljänneksellä. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamot ovat toiminnassa ainoastaan suurten virtaamien aikaan, vuonna 2018 43 ja 39 vuorokautta vastaavasti. Muulloin puhdistamoiden jätevedet ohjataan Mussalon puhdistamolle. Halkoniemen ja Huhdanniemen kuormitus oli edellisvuotta hieman pienempää. Halkoniemen puhdistamon puhdistustehotavoite ei täyttynyt BOD:n ja COD:n osalta. Huhdanniemi toimi lupaehtojen mukaisesti. Karhulassa Kymijoen alittavassa jätevesiviemärissä oli vuoto, joka selvisi vasta kesällä 2018 ja korjattiin tuolloin välittömästi. Vuonna 2018 Kymijoen virran mukana kulkeutui Suomenlahteen yhteensä noin 38 500 tonnia kiintoainetta, 5 600 tonnia typpeä ja 170 tonnia fosforia. Ainevirtaamat olivat edellisvuoden tasoa. Suurten virtaamien aikaan tammi- ja huhti-toukokuussa ainekuormat olivat suurimmillaan. Vähiten kuormitusta oli liikkeellä loppuvuodesta marras- ja joulukuussa, jolloin myös virtaamat olivat alhaiset. Laskennallisesti noin 60 % kiintoaine- ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 31

fosforikuormituksesta sekä noin 92 % typestä oli peräisin Kuusankosken yläpuolisista vesistöistä. Joen alaosalla valtaosa fosforin ja kiintoaineen kokonaiskuormituksesta syntyy hajakuormituksesta. Kymijoen alaosan pistekuormituksen osuus Kymijoen mereen kuljettamasta kiintoainekuormituksesta on noin 4 %, typpi- ja fosforikuormituksesta 7-8 %. Fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne. Pistekuormituksen ja hajakuormituksen vaikutus näkyi edellisvuosien tapaan useimpien analysoitujen pitoisuuksien lievänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuudessa, joka melkein kaksinkertaistui Rapakoski - Huruksela välillä vaikkakin pitoisuudet ovat kaiken kaikkiaan melko pieniä. Vuodesta 2013 lähtien pitoisuusnousu on ollut aiempaa pienempi. Ammoniumtyppipitoisuus oli korkein Ahvenkoskella. Myös Karhulassa pitoisuus oli hieman korkeampi kuin Hurukselassa, mihin on vaikuttanut Karhulassa joen alittavan jätevesiviemärin vuoto elokuuhun asti. Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan pääosin uimavedeksi soveltuvaa. Korkeimmat bakteeripitoisuudet havaittiin Karhulassa ja Kokonkoskella, jossa E. coli -bakteerien raja-arvo ylittyi kerran. Karhulan bakteerituloksiin on vaikuttanut vuoto joen alittavassa jätevesiviemärissä. Sähkönjohtavuus oli selvästi matalampi Rapakoskella kuin sen alapuolisilla näytepisteillä. Pistekuormitus Rapakosken ja Hurukselan välillä selittää noin puolet fosforipitoisuuden ja kolmasosan typpipitoisuuden noususta. Ahvenkoskella vedenlaadussa on huomattavissa peltovaltaisten alueiden läpi virtaavien Tallus- ja Teutjoen vaikutus, sillä esim. sameus, kiintoaine- ja fosforipitoisuus kasvavat Hurukselan ja Ahvenkosken välillä. Ahvenkoskella havaittiin myös vuoden maksimiarvot mm. sameudesta, väristä sekä kiintoaine-, COD- ja fosforipitoisuudesta, jotka kuvaavat hyvin pelloilta tulevaa kuormitusta sulan maan ja suurten virtaamien aikana. Kymijoen veden happitilanne 1 metrin syvyydessä oli vuonna 2018 aiempien vuosien tapaan hyvä, keskimäärin noin 11 mg/l. Happipitoisuus oli alimmillaan kesällä lämpimän veden aikaan ja kyllästysaste talven aikana. Happea oli vedessä yli 8 mg/l, paitsi elokuussa, ja kyllästysaste pysytteli yleisesti yli 80 %:ssa. Jatkuvatoimisen mittarin mukaan vedessä oli vuoden aikana yleisesti vain vähän sameutta (alle 5 NTU). Huhti-, touko- ja elokuussa havaittiin sameuspiikkejä. Jatkuvatoimisen mittarin tuottaman datan ja vesinäytteiden analyysitulosten avulla laskettu kiintoainekuormitus oli korkeimmillaan huhtikuun lopusta kesäkuun loppuun, jolloin myös virtaamat olivat korkeita. Pelkkien vesinäytetulosten mukaan laskettu Kymijoen kuljettama kuormitus voi antaa todellista pienemmän tuloksen, sillä pitoisuushuiput voivat jäädä tavallisella näytteenotolla havaitsematta. Sähkönjohtavuus oli mittausjakson aikana yleisesti välillä n. 7-11 ms/m, ja nousi hieman loppuvuotta kohti. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019

VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt.Int.Ver.Limnol. 21: 352 363. Nakari, H. 2019. Pyhtää-Kotka-Hamina -merialueen vedenlaadun yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2018. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu 284/2018. Pitkänen, T. 2008. Uimavesien mikrobiologinen laatu ja analytiikka. Ympäristö- ja Terveys-lehti 2:2008, s. 16 19. Suomen Ympäristökeskus 2018. Vesitilanne vuoden 2017 lopussa: Vedet korkealla maan eteläosassa, heikkoja jäitä syytä varoa Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Kainuussa. www.syke.fi>etusivu>ajankohtaista>vesitilannekatsaukset Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 282/2019 33

LIITE 1

LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT KLTAMM / 1 = Tammijärvi 1 (6713202-475380) KYMI93 / 001 = Ahvenkoski (6706495-469833) KYMI93 / 003 = Keskikoski, länsi KYMI93 / 014 = Kymijoki Kokonkoski 014 (6708055-493323) KYMI93 / 022561 = Kymijoki Karhula 022:5610 (6707855-496162) KYMI93 / 033560 = Huruksela (6726627-487286) KYMI93 / 045 = Inkeroinen KYMI93 / 063 = Rapakoski (6751727-482437) MÄÄRITYKSET levä = Levätilanne () 1 = levää vähän Kok.syv. = Kokonaissyvyys () Näk.syv. = Näkösyvyys () Ilm.lt. = Ilman lämpötila () Pilv. = Pilvisyys () 8 = täyspilvistä 3 = 3/8 pilvessä Tuulnop. = Tuulen nopeus () Tuulsuunt = Tuulen suunta () S = Etelä lt = Lämpötila (Lämpötila) Happi = Happi, vesi, titr. (Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990) Happi-% = Hapen kyllästysaste, vesi, titr. (Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990) Sameus = Sameus, vesi, nefelometr. (SFS-EN ISO 7027:2000) Kiint GF/C = Kiintoaine, vesi (GF/C 1,2 µm) (SFS-EN 872:2005) Sähk = Sähkönjohtavuus, vesi, konduktometr. (SFS-EN 27888:1994) Alkal. = Alkaliteetti, luonnonvesi, titr.4.5, 4.2 (Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO 9963-1:1996, mod.) Al = Alumiini, vesi, AAS-graf (Sis.menetelmä, SFS 5074:1990, kumottu SFS 5502:1990) ph = ph, vesi (SFS 3021:1979) Väri = Väriluku, vesi, komparatiivinen (SFS-EN ISO 7887:1995) COD Mn = COD(Mn), vesi, titrimetrinen (SFS 3036:1981) BOD7 = BOD7, vesi (Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 3019:1979) kok.n = N(tot), vesi, Aquakem (Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990) N(NO3+NO2) = N(NO3+NO2), vesi, Aquakem (Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK)) N(NH4) = Ammoniumtyppi, vesi, fotometr. (SFS 3032:1976) Kok.P = P(tot), vesi (Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986) liuk.p = P(tot), vesi, liukoinen (Nuclepore) (Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986) Cl = Kloridi, vesi, IC (Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 10304-1:1995) SO4 = Sulfaatti, vesi, IC (Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 10304-1:1995) SIO2 = Silikaatti (piidioksidi), vesi, Aquakem (Sisäinen menetelmä, perustuu AK menetelmä SIL 001) Fe spek = Rauta, vesi, fotometr. (SFS 3028:1976) Mn = Mangaani, vesi, fotometr. (SFS 3033:1976) E.coli = E.coli talous,uima,vesistö /100 Colilert (Colilert) koli36 = Kolim. bakt talous/luonto/jäte Colilert (Colilert) entero = Fek enterokokit talous/uima/ves Enterole (Enterolert) Klorof. = Klorofylli-a, vesi (SFS 5772:1993) Ca = Kalsium, vesi, AAS-liekki (SFS 3018:1982, SFS 3044:1980) Mg = Magnesium, vesi, AAS-liekki (SFS 3018:1982, SFS 3044:1980) Na = Natrium, vesi, AAS-liekki (SFS 3017:1982, SFS 3044:1980) Al = Alumiini, vesi, ICP (ICP) K = Kalium, vesi, AAS-liekki (SFS 3017:1982, SFS 3044:1980) TOC = TOC, vesi (EN 1484) MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920