Nepalin vammaiset lapset ja nuoret Kathmandu 24.4.2014 Kummikirje 1/2014 Hyvä kummi! Namaste Terveisiä Nepalin vammaisilta lapsilta ja nuorilta! Nepalissa on taas lämmin poikkeuksellisen kylmän ja pitkän talven jälkeen. Vielä maaliskuussa saimme myrskyjä ja raekuuroja, mutta nyt lämpötila lähenee 30 astetta päivisin ja öisinkin on lämmin. Kuva 1: Talo Annapurnan juurella. Yleistä tietoa Nepalin vammaiset lapset ja nuoret -kummiohjelmasta Nepalin vammaisten lasten ja nuorten kummina tuet yli 350 näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä ja opiskelua eri puolilla Nepalia. Kummituki ohjautuu nepalilaisen vammaistyötä tekevän kansalaisjärjestön Forward Lookingin kautta. Kummiohjelman kautta tukea ja apua saavat yli 350 kummioppilasta asuvat ja opiskelevat hyvin eri puolilla Nepalia. Kouluja, joiden vammaisia opiskelijoita tuemme, on kummiohjelmassa mukana lähes sata. Kuitenkin valtaosa kummilapsistamme opiskelee yhteensä kolmessatoista koulussa. Kummioppilaiden määrällä mitattuna suurimmat tukemamme koulut ovat Baglungin kuulovammaisten koulu, Dharanin kuulo- ja näkövammaisten koulut ja Gorkhan kuulovammaisten koulu. Viidenneksi eniten vammaisia oppilaitamme on Kathmandun kyljessä sijaitsevassa koulussa Bhaktapurissa. Heistä suurin osa tulee eri puolilta Nepalia Kathmanduun opiskelemaan korkeakoulututkintoa. Tällä hetkellä koulussa opiskelevia vammaisia lapsia on tuen piirissä 187 ja korkeakoulutasolla opiskelevia vammaisia nuoria 172. Tänä keväänä kummiopiskelijoistamme 12 osallistui peruskoulun päättävään suureen SLCkokeeseen (School Leaving Certificate). SLC on rautaportiksi kutsuttu koe, sillä sen läpäisemisestä riippuu, voiko opiskelua jatkaa pitemmälle. Nepalin valtion kouluissa SLC:n läpäisyprosentti on ollut keskimäärin vain noin 30-40.
Kummituki mahdollistaa kouluun pääsyn sellaisille oppilaille, jotka muuten jäisivät koulutuksen ulkopuolelle vammansa, taloudellisen tilanteen ja vaikean kouluun pääsyn vuoksi. Viime aikoina on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, että kaikkein vaikeimmin tavoitettavat vammaiset saataisiin tuen piiriin. Usein tämä tarkoittaa aktiivista työtä näiden vammaisten löytämiseksi, sillä he eivät ole itse tietoisia tai kykeneväisiä hakemaan mukaan kummiohjelmaan. Kummituki tarkoittaa usein myös asuntolapaikan ja ympärivuorokautisen huolenpidon tarjoamista. Kuva 2: Vammaisia kumminuoriamme Tansenissa näkövammaisten asuntolalla. Kummiohjelmassa mukana olevat lapset ja nuoret saavat tukea koulunkäyntiin ja opiskeluun jopa korkeakoulututkintoon saakka. Ohjelmaan otetaan vuosittain myös uusia lapsia ja nuoria mukaan, tosin siten, että kummituki pysyy kuitenkin riittävän suurena kullekin lapselle tai nuorelle. Tuen piiriin pyritään valitsemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat vammaiset lapset, jotka tarvitsevat eniten apua. Nepalissa tytöt ovat poikia heikommassa asemassa ja alakastiset, dalitit, ovat yläkastisia heikommassa asemassa. Samoin syrjäseuduilta tulevat ovat usein taloudellisesti köyhempiä kuin kaupungeissa asuvat. Nepalissa on yhä valitettavan tavallista, että vammaisia hävetään ja piilotellaan. Vammaisuuden katsotaan olevan rangaistusta edellisen elämän teoista. Vammaisen lapsen kouluttamisen katsotaan olevan turhaa, varsinkin, jos perheessä on muutenkin niukkaa. Valtion koulut ovat Nepalissa periaatteessa ilmaisia, mutta kaikki koulunkäyntiin olennaisesti kuuluva maksaa: niin koulupuvut ja tarvikkeet kuin kokeisiin osallistuminenkin. Ilman kummitukea moni vammainen lapsi tai nuori ei kykenisi käymään koulua. Teidän kummien avulla vammaiset lapset ja nuoret pääsevät kouluun. Työmme tavoitteena on, että vammaisetkin voivat elää arvokasta ja aikuisena itsenäistä elämää yhteiskunnassaan. Suomen Lähetysseura pyrkii auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja Nepalissa yksi näistä ihmisryhmistä ovat vammaiset. Lastensuojelukoulutus Suomen Lähetysseuran Lasten Pankin turvin toteutimme viime joulukuussa suuren koulutuksen lasten oikeuksista ja lastensuojelusta kaikille vammaistyömme kumppaneille. Koulutukseen kutsuttiin kaikista kummikouluistamme rehtori ja lasten asuntolasta vastaava henkilö. Vammaiskummityön näin laaja yhteinen tapaaminen oli historiallinen. Lisäksi monelle vammaisten asuntolassa työskentelevälle tämä koulutus oli ensimmäinen. Koulutuksen aiheena olivat lastensuojelu ja lasten oikeudet ja joka teeman alla otettiin myös vammaisten näkökulma huomioon. Viisipäiväisen koulutuksen aikana käytiin läpi lastensuojelua ja siihen liittyviä lakipykäliä, lasten psykososiaalista kehitystä, joitakin yleisimpiä ongelmia: niiden huomaamista ja ratkaisemista sekä lapsiystävällisiä opetusmenetelmiä ja positiivista palkitsemista ja kurinpitoa.
Koulutus onnistui todella hyvin. Kaikki kutsutut pääsivät paikalle ja osallistuivat koulutukseen aktiviisesti. Forward Lookingin kummityöstä vastaava Laxmi Shrestha iloitsi koulutuksen onnistumisesta. Hienoa, että kaikki kutsutut pääsivät tulemaan, pitkien ja vaivalloistenkin matkojen takaa. Kaikille ei varmasti ollut helppoa järjestää aikaa viiden päivän koulutusta varten. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kutsuimme kaikki kumppanikoulumme ja järjestöjen edustajat yhteen. Työn arjesta ja huolista jakaminen ja toisten kanssa keskusteleminen oli todella tärkeää. Keskustelu oli koko ajan vilkasta! Olen myös iloinen, että Lähetysseura järjestää aiheesta jatkokoulutuksen. Siten voimme seurata, miten opit ovat käytännössä menneet perille. Lastensuojelun jatkokoulutus toteutetaan nyt toukokuussa. Kuva 3: Lastensuojelukoulutuksen luento menossa. Vasemmalla kuuntelee Forward Lookingin kummityöntekijä Laxmi Shrestha. Lasten Pankki on kummityön rahasto, jonka varoja käytetään lasten elinolosuhteiden parantamiseen. Lisätietoja Lasten Pankista löytyy www.suomenlahetysseura.fi/lastenpankki Käypä kurkistamassa, myös Lasten Pankkiin voi ryhtyä kummiksi! Kummituki todella auttaa kuulumisia eri puolilta Nepalia Tässä kirjeessä tuon terveisiä Palpan läänin vammaisilta kummilapsiltamme ja -nuoriltamme sekä kuvaterveisiä Baglungin kuulovammaisten koululta. Asha Regami ja Samjhana Thapa ovat näkövammaisia opiskelijoita Tansenista, Palpan läänistä. Kartalta katsottuna Tansen sijaitsee likimain keskellä Nepalia. Molemmat opiskelevat alempaa korkeakoulututkintoa kasvatustieteistä, pääaineenaan nepalin kieli. Asha asuu näkövammaisten asuntolassa, sillä hänen kotinsa on monen tunnin matkan päässä. Samjhana asuu kotonaan. Tapaan kumminuoremme näkövammaisten asuntolalla. Ulkona paistaa aurinko, mutta asuntolan kiviseinät huokuvat kylmää ja kosteaa. Huoneissa ei ole sänkyjen lisäksi muita kalusteita, vain peltilaatikko, jossa on kunkin opiskelijan muutamat vaatteet. Riisisäkin takana juoksee rotta. Puitteet asuntolassa eivät ole hulppeat, mutta Ashalle opiskelu ja eläminen asuntolassa on unelmien täyttymys. Asha on kotoisin viisilapsisesta perheestä. Kun Asha oli 7, hän sai pahan ripulin. Asha oli todella huonossa kunnossa ja hän menetti hämäränäkökykynsä. Näkökyky alkoi heikentyä ja Ashan silmät pullistua vaarallisesti ulos. Silmäsairauden takia hän oli 10-vuotiaana täysin sokea. Ashan vanhemmat eivät vieneet tyttöä lääkäriin. Isä työskenteli Intiassa, eikä Ashan sanojen mukaan välittänyt eikä ehtinyt miettiä tyttärensä ongelmia. Äiti
puolestaan vei tytön perinneparantajalle. Kaksi kukkoa uhrattiin, mutta tytön näkökykyä ei saatu enää takaisin. Olin todella surullinen ja masentunut Asha kertoo. En tiennyt, mitä tehdä. Tuntui, että minulta oli viety kaikki mahdollisuudet elämässä. Asha ei ollut 10-vuotiaana käynyt vielä päivääkään koulua. Perhe asui kaukana maaseudulla ja kouluun olisi ollut 3-4 tunnin kävelymatka. Ja juuri 7-vuotiaana, kun olisin aloittanut koulun, alkoikin näkökykyni heikentyä, ei äiti päästänyt minua kouluun. Aloitin koulun vasta kun olin jo kokonaan menettänyt näköni. Muutin pois kotoa ja ensimmäisen vuoden ajan opiskelin ainoastaan pistekirjoitusta. Aloitin koulussa, jossa oli oma luokka näkövammaisille. Asha ei saanut tukea tai apua perheeltään. Forward Lookingin kummituen turvin Asha pystyi jatkamaan opiskeluaan peruskoulun jälkeen. Asha kertoo olevansa hyvin onnellinen tuesta, sillä ilman sitä hän ei pystyisi opiskelemaan. Pystyin käymään peruskoulun hän kertoo Koska se oli valtion ylläpitämä tavallinen koulu ja sain valtiolta stipendin, joka kattoi koemaksut ja koulutarvikkeet. Mutta koulun jälkeen olisin joutunut palaamaan kotiini. Tulevaisuuden haaveenani on saada opiskelut päätökseen ja tehdä töitä opettajana. Asha kertoo. Kuva 4: Asha (vas.) ja Samjhana Tansenin näkövammaisten asuntolalla. Samjhana on ollut syntymästään asti näkövammainen. Samjhanan perheessä on viisi lasta, joista myös Samjhanan isosisko on näkövammainen. Toisin kuin Samjhana, isosisko syntyi vain osittain näkövammaisena, mutta sokeutui kokonaan noin 10-vuotiaana. Lääkärin kertoman mukaan molempien lasten näkövammaisuus johtuu äidin raskausaikana käyttämistä lääkkeistä. Ashan tavoin Samjhana ei päässyt heti kouluun, mutta vähän vanhempana pääsi valtion pienen tuen avulla opettelemaan pistekirjoitusta tavalliseen kouluun. Luokan 10 jälkeen Samjhana muutti pieneen vammaisille tarkoitettuun asuntolaan Madanpokharaan. Forward Looking tukee opiskelijoita Madanpokharassa ja myös Samjhana pääsi radiotoimittaja-kurssille Forward Lookingin tukemana. Samjhana jatkoi opiskelua Forward Lookingin tuen turvin ja opiskelee nyt kasvatustieteitä. Tykkään laulamisesta ja runojen kirjoittamisesta Samjhana sanoo Haluan isona opettajaksi ja laulajaksi! Samjhana kertoo olleensa peruskoulun jälkeen hyvin neuvoton, eikä tiennyt, mitä tehdä. Olen todella kiitollinen saamastani tuesta. Ilman sitä olisin ollut hukassa. hän lisää lopuksi. Dila Subedi on 20-vuotias kuulovammainen kumminuoremme Lumbinista. Dila on kotoisin kauko-lännestä Kailalin läänistä, mutta tuli Lumbiniin kuulovammaisten kouluun opiskelemaan, sillä Lumbinin kuulovammaisten koulu on hyvänä ja laadukkaana pidetty koulu. Dila opiskelee luokalla 9. Hän on opiskellut Lumbinissa luokalta 7 lähtien. Sitä ennen hän kävi koulua Dhotissa. Dhoti on lääni Kailalin yläpuolella. Lähes kaikki Länsi-Nepalissa asuvat kuulovammaiset opiskelevat Dhotissa, jos ylipäätään voivat opiskella. Dila kertoo Dhotin koulu on tavallinen koulu, mutta siellä on oma luokka kuulovammaisille. Minä pääsin kummituen turvin parempaan kouluun. Pidän tästä koulusta kovasti!
Dila on ollut syntymästä asti kuulovammainen. Hän on perheen ainoa vammainen. Jos en olisi päässyt kouluun, auttaisin varmastikin vain vanhempiani kotitöissä leikkaamalla ruohoa. hän kertoo. Lumbinin kuulovammaisten koulussa on 50 oppilasta. Oppilaat asuvat koulun asuntolassa ja auttavat asuntolan töissä mm. valmistamalla ruokaa. Tulevaisuuden haaveeni on valmistua opettajaksi ja muuttaa takaisin kotikylääni. Dila kertoo. Kuva 5 vasemmalla: Kuulovammainen Dila Tapasin kummilapsia ja nuoriamme myös Madanpokharan vammaisten asuntolalla. Suomen Lähetysseura tukee asuntolaa kummituen lisäksi myös kehitysyhteistyövaroin. Vammaiset voivat tulla asuntolalle saamaan koulutusta ja tekemään töitä. Tällä hetkellä vammaiset asukkaat mm. valmistavat saippuaa, suitsukkeita, kynttilöitä ja bambutuotteita ja hoitavat myös tuotteiden markkinoinnin itse. Asuntolalla asuu vammaisia lapsia, joiden koulunkäyntiä tuetaan kummituen turvin. Kuvassa (alla) näkyvät 15-vuotiaat tytöt Santa Pandey (vas.) ja Ratika Pokhrel ovat kumpikin liikuntavammaisia ja opiskelevat luokalla 10. Heillä on siis edessään suuri SLC-koe. Koetta varten tytöt opiskelevat todella ahkerasti. Joka aamu heräämme jo kello 4 opiskelemaan, tytöt kertovat. Molemmat tytöt haluaisivat muuttaa Tansenin kaupunkiin jatko-opiskelua varten. Ratika haluaa isona lääkäriksi. Santa ei osaa sanoa, miksi haluaa tulla isona. Sekä Santa että Ratika muuttivat Madanpokharaan voidakseen opiskella ja heidän mukaansa on myös parempi asua asuntolassa toisten vammaisten kanssa. Ei meitä kotikylässämmekään varsinaisesti syrjitty. Mutta koulussa kiusattiin kyllä. Nyt on helpompaa kun ympärillä on muita samanlaisia. Olemme Ratikan kanssa parhaat ystävykset. Santa kertoo. Kuva 6: Liikuntavammaiset Santa ja Ratika Madanpokharan vammaisten asuntolalla. Madanpokharan asuntolalle on kiiruhtanut myös näkövammainen Toya Kumar B.K. Toya ei asu asuntolalla vaan läheisessä kylässä. Hän asuu vuokralla ja opiskelee jatko-opintoja luokalla 12. Nepalin peruskoulun ja 10-luokan SLC-kokeen läpäisemisen jälkeen voi opiskelua jatkaa vielä luokat 11 ja 12. Tämän jälkeen voi hakeutua korkeakouluopintoihin. Toya on kotoisin isosta perheestä. Hänen siskonsa ovat kaikki menneet naimisiin ja muuttaneet miestensä koteihin ja hänen veljensä pikkuveljeä lukuunottamatta ovat muuttaneet ulkomaille töihin. Nepalissa on hyvin tavallista, että köyhät perheenisät muuttavat työn perässä ulkomaille. Työ on kuitenkin
yleensä hyvin vaarallista ja raskasta ja siitä saa vain huonosti palkkaa. Ensimmäisten vuosien palkka kuuluukin usein vain lentolippujen maksamiseen. SLC:n jälkeen pääsin Forward Lookingin kummioppilaaksi ja kummituen turvin pystyin jatkamaan luokille 11 ja 12. Toya kertoo. Hän on tuesta todella onnellinen. Toyan haaveena on opiskella musiikkia ja saada joskus ammatti musiikin parista. Myös opettajan tai radiotoimittajan ammatit kiinnostavat. Toya lähettää paljon terveisiä ja kiitokset kummeilleen. Hän sanoo koskettavasti, että teidän kummien tuki tuo Nepalin vammaiset varjosta valoon. Avun ansiosta vammainenkin voi olla kykeneväinen! Kuva 7: Näkövammainen Toya: Tukenne tuo meidät vammaiset varjosta valoon! Loppuun vielä kuvaterveisiä Baglungin kuulovammaisten koululta. Alla olevat kuvat on ottanut Laxmi Shrestha. Kuvissa koululaiset ottavat osaa aamuvoimisteluun, siirtyvät aamuvoimistelusta sisälle opiskelemaan ja opiskelevat sekä tavallisessa luokassa että tietokoneluokassa.
Kummina teet todella arvokasta työtä! Kiitos kaikkien Nepalin vammaisten lasten ja nuorten puolesta! Terveisin Nepalista Anni Takko, kummityön koordinaattori anni.takko@felm.org Jos haluat lähettää postia vammaisille opiskelijoillemme, voit lähettää postia osoitteeseen: FELM / Anni Takko / Kummiposti Jhamsikhel, Lalitpur -3 G.P.O. 8975 E.P.C. 2250 Kathmandu, Nepal Ryhmille tarkoitetut kirjeet luemme tai näytämme kaikille ääneen. Samalla on kiva näyttää kuvia Suomesta ja kertoa teistä kummeista. Kummina olet korvaamaton kutsu ystäväsikin! Suomen Lähetysseura, PL 154 (Käyntiosoite: Tähtitorninkatu 18), 00141 Helsinki, puh. 09 12971 kummit@suomenlahetysseura.fi www.suomenlahetysseura.fi/kummit Tilaa uutiskirje: www.suomenlahetysseura.fi/uutiskirje