Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 1/2013, 17.01.2013 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2011:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Tietokoneongelmia, osa 1 Suomen toimiston tietokoneeni on ollut jo pitkään toivottaman hidas. Marraskuussa se hajosi lopullisesti ja sain tilalle yhtä vanhan, mutta hieman paremmin toimivan koneen. Tulostuksen kanssa on jatkuvasti ongelmia: monet sivut tulostuvat kahdelle eri paperille, mutta jotenkin on tultu toimeen. Ikävä kyllä nämä ongelmat vievät paljon työaikaa. 2. Tietokoneongelmia, osa 2 Tammikuun alkupuolella sain Venäjän tietokoneeseeni kaksi eri virusta neljään eri tiedostoon. Taitava virusnikkari, kun sai ne läpi virustentorjuntaohjelmasta. Mutta samalla typerä, koska virukset estivät tietokoneen käynnistymisen yleensähän virusten idea on olla piilossa ja siten saada tehdä tuhojaan pitkän aikaa.
Jotenkin onnistuin käynnistämään koneen ja virustorjuntaohjelma löysi virukset, kun laitoin totaalitarkastuksen. Tein myös käynnistyslevyn: jos jatkossa käy sama, voin käynnistää koneen levyltä. Minun on vaikea ymmärtää virusten rakentelijoita. Minulta meni yksi ilta koneen siivoamiseen. Kuinka paljon vahinkoa virukset aiheuttavatkaan päivittäin. Ikävä kyllä melkoinen osa viruksista on kotoisin Venäjältä: oli aika, jolloin siellä ei ollut töitä tietokonespesialisteille ja niinpä he harrastivat tuhotöitä. Nyt töitä on, mutta virusten tehtailu jatkuu. Toivottavasti koneeni ei lähettänyt viruksia ympäri maailmaa. 3. Uusia venäläisiä Ranskan valtio yritti säätää uuden lain, jolla ne, jotka ansaitsevat yli miljoona euroa vuodessa, joutuvat maksamaan yli miljoonan menevistä tuloistaan 75 % veroja. Laki kaatui hieman ennen vuodenvaihdetta, koska se katsottiin Ranskan perustuslain vastaiseksi. Mutta ennen lain kaatumista moni ranskalainen rikas oli muuttanut Belgiaan ja Englantiin. Ranskan ehkä kuuluisin näyttelijä Gérard Depardieu päätti anoa Venäjän kansalaisuutta. Sinänsä viisas idea, Venäjällä on 13 % tasavero eli kukaan ei maksa sitä enempää veroa tuloistaan. 3.1.2013 hän sai uuden passin vaikka päivä oli Venäjällä vapaapäivä eikä minkään viraston olisi pitänyt olla auki. Depardieun kannalta asian ymmärtää, mutta miksi Venäjä halusi hänet kansalaisekseen? Ehkä ajatus oli, että hän tietää gallialaisten taikajuoman reseptin näyttelihän Depardieu Obelixia viimeisessä Asterix-elokuvassa. 4. Juhla-aikaa Yhdysvalloissa ei useinkaan lähetetä joulukortteja, vaan kortteja, joissa lukee Season greetins eli juhla-ajan tervehdys. Vastaanottajahan voi olla juutalainen mutta heillä on hanukka hieman ennen joulua, eli tuo tervehdys sopii heillekin. Venäjällä toivotetaan Hyvää uutta vuotta ja joulua järjestys on tämä, koska ortodoksikirkon joulu on vasta 7.1. Mutta puhekielessä sanotaan vain usein juhla-aikaa ehkä se on kommunismin kaudelta: silloin joulua ei oikeastaan saanut viettää, vaikka maassa virallisesti olikin uskonnonvapaus. 5. Mitä yritettiin sanoa Olin loppiaisena saarnaamassa Nummelan kirkossa. Kun siellä jumalanpalvelus alkaa vasta kello 12, kuuntelin matkalla radion jumalanpalvelusta Turun Martin kirkosta. Saarnasta en ymmärtänyt mitään. Saarnaaja kovasti todisteli, että emme voi kysyä, ovatko loppiaisen evankeliumin tapahtumat totta vai ei. Kysymys on hänen mukaansa väärä. Minulle ei oikein selvinnyt, mitä saarnaaja halusi sanoa. Minä en saanut saarnasta yhtään mitään. Oli itsellekin muistutus siitä, että pitää puhua niin, että sanoo jotakin joka voidaan myös ymmärtää. 6. Liian hienoa tekniikkaa? Citroën C5:ssä on maavara, jota voidaan säätää. Kun nopeus on pitempään yli 90 km/h, auto säätää maavaraa itse alemmas, että kulusta tulee vakaampaa. Talvella tämä saa joskus aikaan erikoisen äänen: kun Venäjällä suolaa kylvetään ahkerasti, seuraus on se, että pyöränkotelot ovat pakkasella täynnä suolan, hiekan ja lumen sekaista jäätä. Kun auto laskee maavaraa, se merkitsee sitä, että pyörät eivät sovi aluksi pyörimään normaalisti, kun kotelot ovat täynnä jäätä. Tulee melkoinen rutina, kun pyörä sorvaa itselleen tilaa. Vähän ajan kuluttua ääni häviää. Tilanne on hieman vaarallinenkin: jos jää pyöränkoteloissa on kovaa, rengas voi rikkoutua. 7. Taas uutta rajalla 1.1.2013 astui voimaan uusi laki, jonka mukaan ei tarvitse tehdä tulliselvitystä, kun poistuu Venäjältä. Tämä nopeuttaa rajan ylitystä. Kuvaavaa on, että kun sanoin Torfjanovkan rajavartijalle joka on töissä tullia seuraavalla kopilla että uusi laki on hyvä uudenvuodenlahja suomalaisille kulkijoille, hän sanoi: Ai jaa, en ole kuullutkaan 8. Viisumivapaus Presidentti Vladimir Putin vaati, että Sotzin olympialaisiin mennessä siis noin vuoden kuluttua EU:n ja Venäjän välillä on viisumivapaus. Tuntuu aika utopistiselta aikataululta. Minun elämääni asia helpottaisi. Mutta aika moni ei taida tajuta sitä, että viisumivapaus tarkoittaisi samalla viisumivapautta monille entisen Neuvostoliiton
osavalloille Turkmenistan, Uzbekistan jne. koska niiden ja Venäjän välillä liikkuminen on varsin vapaata. Ennustukseni on: Venäjä myöntää viisumivapauden olympialaisiin tuleville turisteille näin tehtiin jo yhden Moskovassa pelatun jalkapallo-ottelun katsojille. Mitäs minä sanoin Sain uuden viisumin 21.12. kuten oli luvattukin. Mutta samalla kuulin, että edellisenä päivänä jätetyt viisumianomukset luvattiin vasta 14.1. Minulle luvattiin, että jos jätän viisumianomukseni 21.12., saan uuden viisumin 28.12. Ajattelin heti, että konsulaatissa unohtivat Suomen joulun ja Venäjän uudenvuoden reilun viikon vapaan tänä vuonna ensimmäinen työpäivä oli 9.1., joka oli kaksi päivää aikaisempaa aikaisempi, koska kaksi alkuvuoden vapaapäivää siirrettiin vapun tienoille. Jos olisin tehnyt konsulaatin lupausten mukaan, olisin todennäköisesti saanut olla kolmisen viikkoa Suomessa odottamassa uutta viisumia. Tulen siirtämään viisumin vaihtoaikaa marraskuulle siellä ei ole vapaapäiviä ei Suomessa eikä Venäjällä. Kieltolaki Venäjän poliittinen johto on myöntänyt, että alkoholin liikakäyttö on vakava ongelma. Vuoden alusta astui voimaan laki, joka kieltää oluen myymisen alle 50 neliön myymälöissä se merkitsee kioskien kuolemaa, koska niiden päämyyntiartikkelit ovat olleet tupakka ja olut. Lisäksi kaikki alkoholin myyminen kiellettiin kello 23-08. Aikaisemmin yöllä sai myydä vain olutta, nyt ei enää sitäkään. Ikävä kyllä uusi laki tuo ongelmia maaseudulla myös niille, jotka eivät juo: monet kaupat sulkevat ovensa, kun toiminta käy kannattamattomaksi. Toisaalta Venäjällä on pitkä perinne erilaisten lakien kiertämisestä Ja varmaan sokerin kulutus nousee, kuten kävi edellisellä kerralla, kun viinanjuontia yritettiin hillitä. Simonismi leviää Puškinin yksi suntio, Simo, vaihtoi kynttilät joka jumalanpalvelukseen. Seuraus oli, että sakastissa oli laatikkotolkulla hieman poltettuja kynttilöitä. Suomalaisilta pyydettiin aina uusia kynttilöitä, kun vanhat on loppu. Nyt simonismi on levinnyt Tuutariin. Tuutarin kanttori Nikolai valitti, että pitkät kynttilät ovat loppu. Katsoin alttarin alla olevaa hyllyä ja siellä oli kolme laatikkoa kynttilöitä. Sanoin, että onhan näitä vaikka kuinka paljon. Mutta ne ovat liian lyhyitä Kun seurakunnalla ei ole varaa lämmittää kirkkoa kunnolla, kynttilöihin tuhlaaminen tuntuu älyttömältä. Mutta niin venäläinen ajattelu usein menee: ulkoiset asiat ovat korostetun tärkeitä. Ymmärsin toki, että Nikolain huomautus oli tarkoitettu kehotukseksi tuoda Suomesta kynttilöitä. Mutta en vie, ennen kuin vanhat on käytetty. Simonismia ei pidä sotkea simoniaan eli virkojen ostamiseen (verta Apt 8:9-24). Erikoisempia kyläkäyntejä Olin menossa pitämään seuroja tammikuun alussa eräälle Puškinin kylälle. Kun tulin talon kohdalle, huomasin, että portin pieleen oli pysäköity venäläinen nelivetoinen maastopakettiauto. Muotonsa takia sitä kutsutaan buhankaksi eli ruisleiväksi. Ajattelin, että sähkölaitoksen miehet ovat tulleet käymään.
Kun kävin vähän matkan päässä kääntymässä ja palasin takaisin talon luokse, näin, kuinka talon emäntää kannettiin paareilla taloon. Talossa emännän tyttäret kertoivat, että äiti oli kaatunut joulun aikaan ja jalka oli kipeytynyt. Kipsiä ei ollut, mutta levätä piti. Tyttäret ihmettelivät, kuinka äiti saatiin niin nopeasti sairaalasta kotiin. Ajattelen, että taisivat lainata sairaalan huoltomiesten autoa. Pakettiautossa ei todellakaan ollut mitään varusteita paareja varten: ne oli vain laitettu lattialle. Mutta eipä mitään, pidimme seurat ja talon väki sai ehtoollisenkin. Erikoista oli, että talossa todella tehtiin sähkötöitä tuvan pöytä oli täynnä sähkötarvikkeita. Novoliissinän kylässä pidän seuroja kahdelle sisarukselle. Viime keväänä ostimme Narvan Prismasta Vladimirin kanssa keltaiset karvahatut talvivaatteiden loppuunmyynnissä 1.50 euroa kappale. Keltainen on Inkerin kansallisväri siksi Vladimir pitää siitä. Keltainen on aina ollut minun mielivärini. Seuratalon emäntä katsoi minua pitkään ja sanoi: En minä tuntenut sinua. Ihmettelin, kuka keltahattuinen sieltä oikein tulee! Olen aikaisemmat talvet tullut toimeen lippalakeilla, mutta nyt talviväsymys on saanut aikaan myös paleltamista ja lämpimämpi hattu on paikallaan. Eräs ystäväni sanoi hatun nähtyään: Nyt sinut tunnistaa vaikka kuinka suuresta väkijoukosta! Puškinissa 90-vuotias vanhus oli kaatanut kiehuvaa vettä jalalleen. Iho oli lähtenyt sukan mukana. Tuttu lääkäri sanoi, että hyvä niin, ei tule tulehduksia niin helposti. Mutta ilman muuta hän halusi, että tulisin tapaamaan. Hän kertoi sota-ajasta. Hänet konfirmoitiin Hatsinassa vuonna 1943. Rippikoulua piti sotilaspastori Juho Jääskeläinen ja koululaisia oli 270. Konfirmaatiolauluna oli Jeesuksesta laulan, joka tuli virsikirjaan vasta 1986. Siionin Kanteleessa se on ollut jo reilut sata vuotta. Jälleen yksi muistutus evankelisen liikkeen vahvasta asemasta Inkerissä ennen vainojen vuosia. Ostin Suomesta särkylääkkeitä vanhukselle ja vein ne tammikuussa hänelle. Venäjällä ikävä kyllä melkoinen osa lääkkeistäkin on väärennöksiä. Hieman tilastoja Tammikuussa kaikkien lähettien pitää tehdä toimintakertomus edellisestä vuodesta. Niinpä laskin matkalaskuistani tilastoja. Jumalanpalveluksia viime vuonna oli 78, jossa oli nousua edellisestä vuodesta (72). Kaikkiaan erilaisia tilaisuuksia oli vuoden mittaan 568, jossa taas oli laskua (575). Kotikäyntejä oli 376 eli hieman enemmän kuin päiviä vuodessa. Ilman joulukuun lopun pakkolomaa kaikkien tilaisuuksien määrä olisi varmaan ollut aika lailla sama kuin edellisenä vuonna. Muutenkin vuoden 2011 ja 2012 tilastot ovat hämmästyttävän samankaltaisia työni on aika lailla vakaata. Viime vuonna kuoli vain muutama vanhus, joita käyn katsomassa Jumala yksi tietää, kuinka käy alkaneena vuonna. Joskus kotikäynnit ovat henkisesti raskaita: niin kuin tuo jalkansa polttanut vanhus. Ei hän edes viitsinyt soittaa mihinkään: ei hän kuitenkaan saisi apua mistään liian vanha. Ikävin tapaus oli, kun eräs seurakuntalainen sai aivoverenvuodon. Tytär soitti mabulanssia. Kysyttiin, kuinka vanha potilas on. "79 vuotta. " "Emme me sitten tule! " Eikä todellakaan tultu. Vanhus kuoli. Ehkä parempi niin, ei tarvinnut maata pitkään sängyssä halvaantuneena. Kaikkein ikävin osa on niillä vanhuksilla, joiden "hoitajana" on juoppo sukulainen kyllä Venäjällä naisetkin osaavat juoda. Mutta silti joskus käy niin, että hyvin raskaissa oloissa asuva vanhus ei millään suostu muuttamaan seurakunnan vanhainkotiin, jossa hänellä olisi paljon helpompi elää.
Herodeksen adoptiolaki Aikanaan suurimman ulkomaisen Venäjälle sijoittaneen investointirahaston johtaja ei saanut viisumia Venäjälle, tais olla vuosi 2007. Siitä alkoi monivaiheinen prosessi, jonka seurauksena rahaston asioita hoitanut asianajaja vangittiin ja hän kuoli vankilassa. Ei ole selvää, oliko kyse siitä, että hänen sairauttaan ei hoidettu vai pahoinpideltiinkö hänet vai oliko mukana molempia. Länsimaiset ihmisoikeusjärjestöt nostivat asian esille ja viime vuonna Yhdysvalloissa säädettiin laki, joka estää niiltä Venäjän kansalaisilta, jotka ovat osallisia lakimiehen kuolemaan johtaneeseen tilanteeseen, pääsyn Yhdysvaltoihin. Laki sai nimen "Magnitsky-laki" kuolleen lakimiehen mukaan. Heti lain hyväksymisen jälkeen Venäjä ilmoitti, että se säätää vastaavan lain. Kukaan Magnitsky-lakia säätänyt ei saa viisumia Venäjälle. Ongelma on vain se, että aika harva heistä sellaista haluaisikaan. Niinpä lakiin tehtiin lisäys: kiellettiin venäläisten lasten adoptoiminen Yhdysvaltoihin. Perusteluna oli se, että 18 Venäjältä adoptoitua lasta on kuollut Yhdysvalloissa parinkymmenen viime vuoden aikana. Tähänkin asti lapsi on voitu adoptoida ulkomaille vasta sen jälkeen, kun hän ei ole saanut adoptioperhettä Venäjältä. Monien asiantuntijoiden mukaan uusi laki merkitsee sitä, että monet vammaoset lapset eivät tule adoptoiduiksi. Muistan, kuinka aikanaan kävin vammaisten lasten lastenkodissa. Kun kysyimme johtajalta, mitä lapsille tapahtuu, kun he kasvavat, hän sanoi, että kun lapsi täyttää 18 vuotta, hänet siirretään vanhainkotiin. Pian laki sai Venäjällä uuden nimen: "Herodeksen adoptiolaki" lain hyväksyminen vielä sattui ortodoksikirkon joulunalusaikaan. Moni on sanonut, että on väärin rankaista lapsia valtioiden välisissä kiistoissa. Moskovassa asiasta järjestettiin mielenosoitus, johon osallistui tuhansia ihmisiä. Tämä on yksi osoitus siitä, että monet venäläiset poliitikot kokevat, että Venäjä on vihamielisten valtioiden ympäröimä ja sen pitää puolustautua niitä mm. pahaa Suomea, joka heittää venäläisiä lapsia kesitysleireille vastaan. Joulupakettikeräys Joulupakettikeräyksen tuotto ei vielä ole selvillä. Tammikuussa jaoin paketteja eri seurakunnissa. Puškinissa niitä, jotka eivät olleet hakeneet pakettia, oli tavanomainen määrä, reilu tusina. Skuoritsassa kävimme jakamassa paketteja Taaitsan kylässä. Kylässä asuva diakoniaryhmän jäsen kertoi, ettei ollut edellisenä iltana saanut unta ja oli alkanut laskea niitä taloja, joissa aikaisemmin on käyty, mutta nyt seurakuntalaiset ovat muuttaneet suomeen tai kuolleet: tulos oli 52. Ja se on vain pieni osa Skuoritsan seurakunnan aluetta. Mutta vielä on kyläkäyntipaikkoja ainakin kymmeneksi vuodeksi. Viime vuonna kuoli hyvin vähän niitä vanhuksia, joita käyn tapaamassa. Vuoden alussa sain tiedon, että Fornosovassa asunut mies oli kuollut. En ikävä kyllä päässyt hautaamaan häntä, koska olin tuona päivänä Narvassa pitämässä jumalanpalvelusta. Huumori on välttämätöntä Joulukuussa lajittelin Teemu Haatajan Tukholmasta tuomia kolikoita. Suomalaisen kirkon luona lähellä kuninkaanlinnaa on suihkulähde, johon kesällä turistit heittävät kolikoita. Talvella kolikot laitetaan (kuulemma) Ruotsin pienimmän patsaan juurelle. Kirkon suntiot keräävät kolikot talteen ja Teemu tuo ne Suomeen. Tuotot käytämme diakoniatyöhön. Tuottoja tulee reilu tuhat euroa vuodessa rupla- ja kopeekkakolikoita on tuhansia. Mukana on kolikoita varmaan paristakymmenestä eri maasta. Mukavin raha on Romaniassa ja Moldovassa: on yhden banin kolikko, viiden banin kolikko, 10 banin kolikko, 25 banin kolikko ja 50 banin kolikko. 50 bania on enemmän kuin sata jänistä!
Tavaraa kaivataan CD-soitin eräs seurakuntalainen haluaisi opiskella kotonaan suomea. Venäläisiä erikoisuuksia Eräs kirkkoherra kertoi, kuinka hautajaisissa häneltä oli kysytty, voiko arkkuun laittaa askin tupakkaa vainaja kun piti kovasti tupakoinnista. Kirkkoherra on suorasanainen ja taisi saattoväki kuulla aika selkeät sanat tuollaisesta ehdotuksesta. Mutta on arkkuihin laitettu kännyköitä ja televisioitakin. Mitähän tapahtuisi, jos kännykästä soitettaisiin seuraavana päivänä? Rahaa arkkuun ja hautaan heitetään lähes jokaisessa hautauksessa. Kyse on pakanuuden sekoittumisesta kristillisyyteen. Opettamista on paljon! Pieni opetuksen sana Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Matt 18:20) Tämä tuttu raamatunjae tuli mieleeni uudenvuodenpäivänä, kun Puškinin kirkossa oli kaksi pappia, kanttori ja kaksi seurakuntalaista. Neuvostoliiton aikana uuttavuotta korostettiin, että ihmiset eivät juhlisi joulua joka Venäjällä on vasta uudenvuoden jälkeen eli 7.1. Niinpä monet luterilaiset ovat unohtaneet, että uusivuosi on myös kristillinen juhla eli Jeesuksen ympärileikkaamisen ja nimenantamisen päivä. Kauko Laivuori joka oli melkoinen humoristi sanoi kerran, kun koolle oli tullut neljä henkeä: Kuka meistä on liikaa? Kaukon huomautus on myös muistutus siitä, että Raamattua voidaan tulkita väärällä tavalla kirjaimellisesti. Nämä sanat toistuvat myös silloin, kun vietetään kotiehtoollista joita minulla on yli kolmesataa vuodessa. En ole koskaan ajatellut, että väkimäärä olisi oleellisinta hengellisessä toiminnassa. Isossa joukossa voi sana jäädä vaille vaikutusta ja parin hengen kokouksessa Jumala voi tehdä suuria jonkun läsnäolijan sisimmässä. Rukousaiheita: - Seurakuntien talouden kohentumista kylmä kirkko ei ole houkutteleva uusille ihmisille. - Teiden pysymistä ajokuntoisina talven ajan monen kylän tiet ovat huonosti aurattuja. - Kunnon yöunia. Kiitosaihe: - Uusi viisumi vaikeuksien kautta voittoon!.