INARINSAAMELAINEN NAISEN LANKAVYÖ

INARINSAAMELAINEN NAISEN LANKAVYÖ Elisa Ylinampa Opinnäyte Saamelaisalueen koulutuskeskus Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 2013

SAAMELAISALUEEN KOULUTUSKESKUS Saamenkäsityön artesaani Tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma Elisa Ylinampa Työn nimi Inarinsaamelainen naisen lankavyö Julkaisuajankohta Sivumäärä 16.5.2013 20 Tiivistelmä Valmistan itselleni inarinsaamelaisen naisen lankavyön. En ole aiemmin tehnyt lankavyötä, mutta haluan oppia sen tekemisen. Lankavyön tekijöitä ei ole enää kovin monia, joten haluan osaltani olla säilyttämässä perinteistä saamelaista käsityökulttuuria. Vyön kudon tiuhdalla, villa- ja puuvillalangasta käpypoimintakuvioin. Kuviomalliksi valitsin Kaisa Mattuksen (os. Saijets) mallin Kessijärven tilalta, Itä-Inarin alueelta, sillä mummoni oli aivan naapurista kotoisin. Mun čuolddán alccesan anáraš nissona boaimmosgovvasaš boahkána. Mun in leat ovdal čuolddát boahkána, muhto mun hálidan oahppat dan. Láigeboahkána dahkkit eai leat sát máŋggas nu ahte hálidan oassálastit árbevirolaš sápmelaš duodjekultuvrra doalaheapmái. Mun čuolddán boahkána njuikuin ullo- ja bummolláiggis. Hearvvaminsttarin lean válljen Kaisa Mattusa (is.saijets) minstara Kessijärvi dálus Kesjävrris Oarje- Anáris, dasgo mu áhkku lei eret dán guovllus. (Mattus, 2010. 89)

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 1 2. TIUHTA ELI PIRTA... 2 3. KUVIOMALLI... 2 4. MATERIAALIT... 3 4.1. Lankojen valinta... 3 4.2. Langan menekki... 3 5. VALMISTELUT ENNEN KUTOMISTA... 4 5.1. Langan kiertäminen... 4 5.2. Loimen luonti... 5 5.3. Pirtaan pistely... 6 5.4. Loimen oikominen... 6 6. KUTOMINEN... 7 6.1. Reunanauhan kutominen... 7 6.2. Keskiön eli keskustan kutominen... 8 7. VIIMEISTELY... 10 8. POHDINTA... 11 LÄHDELUETTELO... 13 LIITTEET... 14

1 1. JOHDANTO Päättötyöni aihe määräytyi käytännön tarpeen kautta. Olen nyt opiskeluaikana valmistanut itselleni inarinsaamelaisen kesäpuvun, naisen kesälakin, arkipaulat ja sisnakengät, eli vielä puuttuisi vyö, huivi ja risku. Riskun toivoin valmistujaislahjaksi ja vyön päätin valmistaa opinnäytetyökseni. Huivi saa vielä odottaa. Aluksi ajattelin tehdä itselleni sisnavyön, sillä sen osaisin jo tehdä. Opettajat suosittelivat kuitenkin tekemään käpypoimintakuvioisen lankavyön, sillä sitä perinteisesti käytetään inarinsaamelaisen puvun kanssa, ei nahkavyötä. Harkittuani asiaa päädyin käpypoimintavyöhön, vaikken ole ennen sellaista valmistanut, enkä erityisesti pidä tiuhtatöistä. Syy mieleni muuttumiseen on halu säilyttää perinteinen tapa ja tyyli. Lisäksi oivalsin, ettei tiuhtavyön tekijää meinaa löytää kovin helpolla, joten on tärkeää oppia kyseinen taito sen säilyvyyden kannalta.

2 2. TIUHTA ELI PIRTA Perinteisesti saamelaiset ovat käyttäneet poron sarvesta tehtyjä tiuhtoja eli pirtoja ja kudontakäpyjä (Kuva 1). Sarven kaareva muoto on antanut kävylle sen kaarevan muodon, jolloin sillä on helpompi poimia lankoja. Lisäksi luu saadaan hiottua sileäksi ja luistavaksi, joten se ei kuluta lankoja. Leveimmissä tiuhdoissa on jopa 60 reikäpiitä. Kapeita nauhoja varten, kuten vyön reunat, on 22 piinreiän tiuhdat. Nykyään käytössä ovat kuitenkin yleisesti puiset tiuhdat, sillä luinen tiuhta on huomattavasti hintavampi ja särkyy helposti esimerkiksi tippuessaan lattialle. (Jomppanen 1982, 20) Kuva 1. Puinen tiuhta ja käpy. 3. KUVIOMALLI Aivan aluksi täytyy valita kuviomalli. Käytössäni oli malleja opettajaltani Marja- Liisa Laitilta sekä Ella Sarren kirjasta Anarâs pivtâštem. Hain, ja löysinkin mallin, joka olisi ollut käytössä Kessijärvellä, josta mummoni on kotoisin. Käyttämäni kuviomalli on peräisin Kaisa Mattukselta (os. Saijets). Sen värimaailma oli erikoinen muihin verrattuna. Keskustan langat olivat valkoinen, punainen ja vihreä, kuten yleensä, mutta reunoissa oli niiden lisäksi vielä sininen ja keltainenkin. (Liite 2.)

3 4. MATERIAALIT 4.1. Lankojen valinta Inarilaisessa poimintavyössä on perinteisesti ollut niin värilliset kuviolangat, kuin valkeat pohja- ja kudelangatkin kierrettyä villalankaa. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että valkeat pohjalangat olisivat hieman ohuempaa kuin värilliset kuviolangat. Samaten valkea kudelanka tulisi olla hitusen ohuempaa kuin valkea pohjalanka. Näin saadaan kuviolangat nousemaan hieman koholle, jolloin kuviosta tulee kauniimpi. Koska nykyään on helposti saatavilla myös puuvillalankaa, päätin käyttää sitä pohja- ja kudelankana. Näin säästin aikaa ja vaivaa villalangan halkaisemisessa ja kiertämisessä. Pohjalangan paksuudeksi valitsin nro. 20 ja kudelangaksi nro. 40 virkkauslangan. Värilliset kuviolangat ovat tiukkaan kierrettyä Lanettvillalankaa. 4.2. Langan menekki Jotta langoissa tulisi hukkaa mahdollisimman vähän, kannattaa luoda loimi useammalle vyölle. Näin alkusolmut (15 cm) ja tutkaimet (50 100 cm) tarvitsee lisätä vain kerran loimen pituuteen. Minä päätin luoda loimen kolmelle vyölle. Ensimmäinen tekemäni vyö tulee tietysti minulle itselleni, toinen ja kolmas luultavasti siskolleni ja äidilleni. Tässä kaava loimen pituuden laskemiselle (soveltuu kaikkiin tiuhtatöihin): Nauhojen kpl. määrä x (valmiin nauhan pituus + kutistumisvara 10 15 %) + alkusolmut 15 cm + tutkaimet 50 (kapea nauha) 100 cm (paulat, vyö). (Koulun monisteet) Mitä tiiviimpi nauhasta tulee, sitä suurempi on kutistumisprosentti. Mitä leveämpi loimi on, sitä pidempi on alkusolmu- ja tutkainvara. (Koulun monisteet)

4 Näin laskin loimieni pituudet: Keskusta: 3 x (90 cm + 9 cm) + 15 cm + 75 cm = 397 cm ~ 4 m HUOM! Yhteen vyöhön tarvitaan kaksi reunaa. Reuna: 6 x (90 cm + 9 cm) + 15 cm + 75 cm = 684 cm ~ 6,8 m Nyt voi laskea, kuinka paljon tarvitsen mitäkin väriä eli värikohtaisen langan menekin. Se lasketaan seuraavasti: kyseisen värin lankaluku eli lankojen määrä loimessa x loimen pituus. Keskusta: 4 vihreää x 4 m = 16 m 19 punaista x 4 m = 76 m 48 valkoista x 4 m = 192 m Reuna: 13 punaista x 6,8 m = 88,4 m 1 sininen x 6,8 m = 6,8 m 2 keltaista x 6,8 m = 13,6 m 2 vihreää x 6,8 m = 13,6 m 25 valkoista x 6,8 m = 170 m 5. VALMISTELUT ENNEN KUTOMISTA Kaikkiaan alkuvalmisteluihin kului aikaa 18 tuntia, ennen kuin pääsin aloittamaan itse kutomisen. Mutta koska loin loimen kolmelle vyölle, tuon tuntimäärän saa jakaa kolmella, eli alkuvalmistelut per vyö ovat 6 tuntia. 5.1. Langan kiertäminen Jotta vyöstä saadaan mahdollisimman siisti ja kestävä, villanlankoihin tulee lisätä kierrettä. Lankojen kiertäminen käy joko sähkörukilla tai poljettavalla rukilla. Lopputulos on molemmilla yhtä hyvä. Lankaa kierrettäessä täytyy huomioida,

5 että se lyhenee jonkin verran tiivistyessään. Eli kannattaa kiertää hieman ylimääräistä esimerkiksi kerän pituutta käytettäessä. Kun tarpeellinen määrä lankaa on kierrettynä rukin rullalle, puretaan se vyyhdinpuulle. Lanka kastellaan huolellisesti vuoroin kuumassa, vuoroin kylmässä vedessä. Kuuma vesi aukaisee villan huokoset ja kylmä vesi puolestaan sulkee ne. Viimeinen vesi tulee olla kylmä, näin kierre kiinnittyy lankaan. Kun lanka on kuivunut, se rullataan kerälle, jolloin sitä on helpompi käsitellä. 5.2. Loimen luonti Loimi luodaan luomapuulle tai toisin sanoen luomalaudalle, joka on metrin pituinen. Siinä on päissä reiät puutapeille, sekä lisäksi laidoilla reiät puolessa välissä, sekä 10 tai 20 cm päässä alkupäästä. Tappien lukumäärällä voidaan säädellä loimen pituutta. Vyöhön luodaan erikseen keskiö ja reuna. Loin reunanauhan langat kolmeen nippuun. Uloimman reunan, jossa ei poimita lankoja loin yhdeksi, eli värilliset ja valkeat langat samaan nippuun. Kutoessa ulkoreuna tulee olla hieman löysemmällä, joten se kannattaa pitää omana nippunaan, jolloin sitä on helppo löysentää aina tarvittaessa. Sitten loin reunan valkeat pohjalangat omaksi ja punaiset kuviolangat omiksi nipuikseen. Keskiön valkeat pohjalangat loin kolmeen nippuun, sekä punaiset ja vihreät omiin nippuihinsa. Kutoessa kuitenkin huomasin, että keskiön valkeisiin reunalankoihin olisi kannattanut yhdistää niiden kohdalla olevat punaiset ja vihreät kuviolangat, tai laittaa reunojen kuviolangat aivan omiin nippuihinsa. Reunojen pohjalangat kiristyivät kutomisen aikana vähän väliä, jolloin kuviolangat jäivät hieman löysälle. Kun loimi on luotu luomapuuhun, laitoin viriölangan paikalleen (Liite 3.). Viriölanka tulee loimen alkupäähän, jossa langat risteävät toisensa. Viriön tarkoi-

6 tus on pitää loimilangat järjestyksessä. Sitten loimi virkataan sormivirkkauksella ketjusilmukoiksi loppupäästä alkaen. 5.3. Pirtaan pistely Jotta tiuhta ei keikkuisi liikaa, sen ei kannata olla paljoa leveämpi kuin tehtävä työ vaatii. Aluksi tiuhtaan merkitään keskikohta, joka voi olla joko reikä tai rako. Apuna reikiin pujottamisessa voi käyttää esimerkiksi neulaa. Pirtaan pistelyä helpottaa huomattavasti paperille piirretty luontijärjestys (Liite 4.). Jos luotavan loimen molemmat reunat keskeltä lähtien ovat samanlaiset, kuten esimerkiksi keskiö, usein luontijärjestyksessä näkyy vain puolet. Nuoli osoittaa luontijärjestyksessä keskimmäistä lankaa. Pistelyn voi aloittaa joko keskeltä, tai vasemmasta reunasta. Reunasta aloitettaessa kannattaa laskea langat ja niiden paikat tarkasti useampaan kertaan. Pistelyvuorossa oleva nippu pysyy järjestyksessä kun sen laittaa teipillä kiinni pöytään heti viriön takaa. Helpointa on ensiksi pistellä keskimmäinen nippu valkeita pohjalankoja, sitten reunimmaiset pohjalangat ja lopuksi kuviolangat. Kun yksi nippu on pistelty läpi, tasasin langan päät ja solmin hevosenhäntäsolmulle. Kuviolankoja pistellessäni huomasin yhden virheen pohjalangoissa, mutta se oli vielä helppo korjata. 5.4. Loimen oikominen Solmitut niput yhdistetään esimerkiksi maton kuteella, joka solmitaan lenkiksi. Sitten tämä kutomisen aloituspää kiinnitetään seinään. Virkattuja nippuja aukaistaan tarpeelliselta pituudelta. Niitä ei ole pakko aukaista koko loimen pituudelta, jos loimi on hyvin pitkä. Tiuhta jätetään alkupäähän ja nippujen langat oiotaan suurpiirteisesti sekä pituudet tasataan nippu kerrallaan. Sitten nippuun tehdään vetosolmu, jolloin siihen muodostuu lenkki. Kun kaikki niput on oiottu samaan pituuteen, yhdistetään lenkit narulla. Nyt loimi on valmis kudottavaksi, kun aloituspää on irrotettu ja lenkkipää kiinnitetty seinään.

7 6. KUTOMINEN Loimi sidotaan vyötäröllä olevaan vyöhön kiinni narulla ja aluksi kudotaan muutama sentti pelkästään suoraa kudosta, jotta työ saadaan oikean levyiseksi. Minä selvitin loimeni oikean leveyden kokeilemalla kuvion tai kahden verran kutoa kuviota. Reunan hyväksi leveydeksi huomasin 1,5 cm ja keskiön leveydeksi 2,5 cm. Tosin alkupäässä minun kutoma keskiöni on pari - kolme milliä kapeampi kuin loppupäässä, missä leveys on juuri sopiva 2,5 cm. Kaikkiaan sekä reunan, että keskiön kutomiseen kului aikaa 46 tuntia. Työn edistyessä, apuvälineeksi kannattaa ottaa noin 10 cm pituinen, mieluiten pyöreä puu ja hakaneula. Nauha kiertää puun ympäri siten, että valmis häntä on lattian puolella ja nauha kiinnitetään siihen hakaneulalla. Sitten puu pujotetaan vyön alle. (Kuva 2.) Kuva 2. Työn kiinnitys vyötärölle. 6.1. Reunanauhan kutominen Aluksi kudoin reunanauhan, sillä siinä oli vähemmän poimittavia lankoja. Reunan kutominen on hyvää harjoitusta keskiötä varten. Lisäksi reuna oli mukavampi kutoa, vaikka sitä pitää kutoa kaksinkertainen pituus valmiiseen vyöhön,

8 sillä se edistyi huomattavasti nopeammin kuin keskiö. Reunan kuvioita kudoin noin kolme kuviota tunnissa. Sain ohjeeksi tehdä reunanauhan ulkoreunan löysemmäksi kuin sisäreunan ja se olikin helppo toteuttaa, sillä ulkoreunan langat olivat omana nippunaan, jolloin niitä oli helppo löysentää noin 15 cm:n välein. Koneella ommeltaessa reunanauhaa keskiöön, reuna hieman venyy. Kun reunan sisäreuna venyy, siitä tulee sunnilleen yhtä pitkä kuin ulkoreunasta, ja näin ulkoreuna ei jää kiristämään. Mutta entä, jos reuna ommellaankin käsin keskiöön, silloinhan se ei veny. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut parempi tehdä kokonaan suora reunanauha tai ulkoreunasta vain aavistuksen löysempi. Kutomastani reunanauhasta tuli paikoin hyvin kaareva, toisinaan taas lähes suora, sillä en jaksanut aina nousta pidentämään ulkoreunaa. Päätin ommella reunanauhan käsin, joten sen ulkoreuna jäi hyvin löysälle ja lainehti ikävästi. Minun on vaikea uskoa, että niinkin tiivis nauha venyisi kovin huomattavaa määrää vaikka sitä koneella ompelisin. 6.2. Keskiön eli keskustan kutominen Keskiön kuvioita kutsutaan H- ja O-kuvioiksi niiden muodon mukaan. Pyöreämpi kukkakuvio on O, ja suurempi, selvästi h-kirjaimen muotoinen kuvio on H. Poikittain kulkevia erilevyisiä raitoja kutsutaan laiskanraidoiksi. Vyön alkuun kudoin viisi laiskanraitaa ja aloitin H-kuviolla. Kudoin laiskanraidat ja niiden välit kaksi lyöntiä leveiksi. Leveää työtä kutoessa reunojen tulisi olla hieman löysemmällä kuin keskustan. Tätä varten ovat valkoiset pohjalangat ja värilliset kuviolangat hyvä luoda kolmeen nippuun, jolloin keskustaa on helppo tiukentaa aina 10 cm välein. Keskiötä kutoessani en muistanut, että keskustan tulisi olla kireämmällä kuin reunojen. Loppupäässä valkoisten loimilankojen välissä näkyykin selvästi pieniä rakoja ja ne johtuvat opettajani Laitin mukaan juuri keskustan löysyydestä (Liite 5.). Heti alusta lähtien huomasin, että H-kuviosta tulee kaunista, mutta O-kuvion sisällä olevat valkeat välit eivät näy kunnolla. Ihmettelin sitä itsekseni ja noin puo-

9 len välin tienoilla O-kuvion ongelma siirtyikin H-kuvioon, sillä olin tehnyt yhden virheen kutoessani. Sama ilmiö tapahtui myös reunanauhaa kutoessani, mutta onneksi epäonnistuneita kuvioita on vain muutama reunassa. Eli loppupään O- kuviot ovat muuten kauniita, paitsi sakaroiden reunimmainen kuviolanka katosi näkyvistä ja H-kuvioiden valkeat välit puolestaan katosivat olemattomiin. En kutomisen aikana tullut kokeilleeksi lisätä yhtä ylimääräistä lyöntiä kuvioiden väliin, mutta opettajani Anniina Turusen kehotuksesta kokeilin sitä viimeiseen kuvioon ja se tepsi kuvion korjaantumiseen. Jotta kaikissa H- ja O-kuvioissa olisi näkynyt valkeat välit, olisi minun pitänyt lisätä yksi lyönti jokaiseen ohjeen H- ja O- kuvion väliin. Eli ohjeen kuvassa uusi kuvio alkaa edellisen kuvion sisältä. Esimerkiksi samalla rivillä kun poimin O-kuvion viimeiset kuviolangat, poimin myös H-kuvion ensimmäiset langat. Mutta poiketen ohjeesta minun olisikin pitänyt poimia pelkästään O-kuvion viimeiset langat ja vasta seuraavalla rivillä poimia H-kuvion ensimmäiset langat. Kuvioiden poiminnassa huomasin yhden ikävä piirteen. Jos yhden ongelman saa korjattua vaihtamalla poimimissuuntaa eli vaihtamalla kättä kummalla poimii ensimmäiset langat kuviosta, siirtyy ongelma jonnekin muualle. Esimerkiksi kun H-kuvion valkeat välit katosivat näkyvistä, tulivat pienet puna-vihreät salmiakkien reunalangat paremmin näkyville. Samoin O-kuvion välien korjaantuessa katosivat sakaroiden reunimmaiset langat kokonaan näkyvistä. Itse en keksinyt syytä näihin, eivätkä opettajatkaan osanneet sanoa. Keskiön kutominen oli mielestäni hyvin tylsää, sillä se tuntui edistyvän huomattavasti hitaammin kuin reunanauha. Aikaa kuviokokonaisuuden (5 cm), eli H:n ja O:n tekemiseen kului noin tunti. Loppuun kudoin taas viisi laiskanraitaa, mutta tällä kertaa kudoinkin raitojen väliin kolme lyöntiä valkoista, siten raidoista tuli mielestäni siistimmät. Viimeiseksi kuvioksi ennen raitoja kudoin H-kuvion, kuten aloituksessakin. Keskiöstä tuli 93 cm pitkä, eli muutaman sentin pidempi kuin suunnittelin. Aikaa keskiön kutomiseen kului 22,5 tuntia.

10 7. VIIMEISTELY Paras tapa päätellä kudottutyö on ommella pää ompelukoneella ennen katkaisua kolmiaskel-siksak-ompeleella edestakaisin. Huomasin kuitenkin, että ennen siksakkia kannattaa ommella muutaman kerran edestakaisin lyhimmällä mahdollisella suoralla tikillä. Suora tikki estää nauhan venymistä leveyssuunnassa, lisäksi nauha venyy vähemmän kun se päätellään ennen leikkaamista. Reunojen kiinnittämiseen on kaksi tapaa, mieltymyksien mukaan. Reuna voidaan ommella kiinni keskiöön ompelukoneella, mahdollisimman pienellä saumavaralla. Joidenkin mielestä näin saa siistimmän jäljen, mutta silloin ommeltavalla laidalla tulisi olla muutama ylimääräinen valkoinen lanka ennen poimintakuviota. Minun työssäni kuitenkin poimintakuvio alkoi heti laidasta sekä reunanauhassa, että keskiössä, joten katsoin parhaaksi kiinnittää reunat käsin ompelemalla. Saumavarat sain olemattoman pieniksi nimenomaan ompelemalla käsin luotospistoilla. Kun vyö on kasattu, on vuorossa höyrytys ja silitys. Höyrytys tapahtuu säätämällä silitysraudan lämpö ja höyry täydelle teholle ja liikuttelemalla rautaa ilmassa, muutaman millin korkeudella vyöstä. Höyryttäminen kuumentaa erityisesti villalangan kuituja ja kutistaa niitä. Höyryttämisen jälkeen työn voi silittää tavalliseen tapaan. Ompelemani reunanauha veti paikoin keskiön kuvioita vinoon ja tätä korjasin höyryttämällä ja venyttämällä vyötä. Vuorikankaaksi sopii niin kutsuttu jokamiehen lakanakangas, joka on hyvin tukevaa, tai tavallinen valkea lakanakangas. Lisää tukea tuomaan vuorikankaan sisään silitetään usein liimatukinauha. Leikkasin lakanakankaasta noin senttiä vaille neljä kertaa vyön levyisen suikaleen, johon silitin tukinauhan. Tukinauhan leikkasin millin kaksi milliä kapeammaksi kuin kutomani vyö. Vuorikankaan taittelin kolmin kerroin, siten että reunat tulevat pari milliä yli vyön takaa. Ensin ompelin ompelukoneella toisen ulkoreunan vyöstä, ja asettelin vuorin näkymään pari milliä. Sitten taitoin vuorin neljännen kerran vyön taakse ja kohdistin toisen reunan näkymään sopivasti vyön takaa. Kun olin ommellut ulkoreunat, ompelin vielä vuorin kiinni pienissä osissa reunanauhan ja keskiön saumakohdalta. Kos-

11 ka keskiön kuviot olivat vielä höyryttämisen jälkeenkin hieman vinossa, pyrin ompelukoneen tikillä työntämään niitä suoraan. Eli jos kuvio oli oikealle päin vinossa, lähdin ompelemaan oikealta vasemmalle. (Kuva 3) Kuva 3. Vyön poikkileikkauskuva. Päihin ompelin vyön levyiset, 5 cm pitkät verkasuikaleet, jotka taitoin vyön molemmille puolille. Eli verka näkyy oikealla puolella 2,5 cm ja vuorin puolella 2,5 cm. Verka piti ommella teollisuusompelukoneella, sillä kotikone ei enää päässyt niin paksujen kangaskerrosten läpi. Kiinnitykseksi päätin laittaa hakaset, jotka ompelin käsin. Päälle tulevaan päähän ompelin vuorin puolelle kaksi uroshakasta rinnakkain. Alle jäävään päähän ompelin kaksi naarashakasta rinnakkain ja vielä kaksi naarahakasta rinnakkain noin kolmen sentin päähän säätövaraksi, jotta vyötä voi pitää kireämmällä. Nyörien väreissä ei ole värikoodeja miehille ja naisille, joten niiden värit sain valita itse. Punoin nyörit neljällä langalla eli niin kutsuttua joka paikan nyöriä, joiden väreiksi valitsin kaksi keltaista, punaisen ja vihreän. Myös tupsuihin laitoin samat värit. 8. POHDINTA Kun päätin tehdä opinnäytetyökseni lankavyön, mielessäni pyöri monenlaisia epäilyksiä. Eniten minua huolestutti kerkeänkö ja jaksanko kutoa vyön loppuun annetussa aikataulussa. Lisäksi tunsin epävarmuutta suoriutumiseni suhteen, sillä en ollut aikaisemmin kutonut mitään leveää poimintakuvioista työtä, enkä myöskään erityisemmin pidä tiuhdalla kutomisesta. Onnekseni pelkoni osoittau-

12 tuivat turhiksi. Aikataulu riitti hyvin kutomiseen ja jaksoin ahkeroida työn loppuun. Ikäväkseni kutomista vaikeutti ja hidasti selkävaivani. Pääsääntöisesti kudoin 3 4 tuntia päivässä, sillä selkäni tuli kipeäksi ja hartiani jumiutuivat, vaikka venyttelin useamman kerran päivässä kutomisen lomassa. Hieman jäi harmittamaan, että lähes jokaisessa keskiön kuviossa on jotakin vikaa, minkä huomaa helposti lähempää katsottaessa. Mutta onneksi harva tarkastelee vyötä niin läheltä. Lisäksi poimintakuviossa jäi askarruttamaan vikojen siirtyminen paikasta toiseen. Esimerkiksi silloin kun kukkakuviossa valkoiset välit kuvion sisällä näkyivät huonosti, kukan kaikki langat kuitenkin näkyivät ja se oli kokonainen. Taas kun valkeat välit tulivat näkyviin, hävisivät reunimmaiset langat näkyvistä. Samanlainen ilmiö tapahtui myös H-kuvion kanssa. On kuitenkin mukava, että loin loimen kolmelle vyölle, eli seuraavassa osaan välttää suurimmat kuviossa näkyvät viat. Erityisen iloinen olen siitä, että sain vyön valmiiksi aikataulussa ja nyt voin pukea sen päälleni valmistujaisiini. Lisäksi voin olla ylpeä siitä, että olen oppinut taas yhden tärkeän osan perinteistä saamelaista käsityötä.

13 LÄHDELUETTELO Guttorm, Gunvor Labba, Solveig 2008. Uddevalla: MediaPrint Uddevalla AB Jomppanen, Karen 1982. Lapin käsitöitä. 1. Painos. Porvoo: WSOY. Laiti, Marja-Liisan monisteet. 2013. Mattus, Ilmari 2010. Itä-Inarin paikannimistö. 1. Painos. Helsinki: Metsähallitus. Saamelaisalueenkoulutuskeskuksen monisteet. 2013. Sarre, Ella 2012. Anarâš pivtâstem. 1. Painos. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Kuva 1. Tiuhta ja käpy. Elisa Ylinampa Kuva 2. Työn kiinnitys vyötärölle. Elisa Ylinampa Kuva 3. Vyön poikkileikkauskuva. Elisa Ylinampa

14 LIITTEET Liite 1. Sanasto ja sanojen selitykset Liite 2. Keskiön ja reunan poimintamallit Liite 3. Luomalauta Liite 4. Luontijärjestys Liite 5. Lähikuva kuvoista Liite 6. Hinnoittelutaulukko

15 SANASTO JA SANOJEN SELITYKSET LIITE 1 Tiuhta = Njuikun, njuikuma = Vyön kutomisessa käytettävä puinen tai sarviluusta valmistettu pirta. Käpy = Geahppa, geahpa = Vyön kutomisessa käytettävä litteä puinen tai luinen kudontaväline. Tiuhtavyö = Láiggiboagán = Lankavyö. Käpypoimintavyö eli poimintavyö = čuolddaboagán = Tiuhtavyö, jonka kuvio muodostuu kävyllä lankoja poimimalla. Niisivyö = Niisáboagán, láhppiboagán = Tiuhtavyö, jonka kuvio muodostuu niisien avulla poimituista kuviolangoista. Tämä tekniikka mahdollistaa leveämmän kuvion. Villalanka = Ulloláigi, láiggi Rukki = Dorte, dortte Lankojen kiertäminen = Láiggiid cavgen Vyyhtipuu = Viksamuorra Menekin laskeminen = Darbasiid rehkenastin Alkusolmut = Álgočuolmmat Tutkaimet = Dutkámat Loimilauta = Suohppunfiellu Loimi = Čuočča, čuožžaga Pirtaan pistely = Njuikumii coggan Kudelanka = Gođđinláiggi Kutoa = Gođđit, gođan Reuna = Ravda Keskusta eli keskiö = Gaskagirji Viimeistely = Válmmašdeapmi (Laitin monisteet), (Guttorm Labba 2008, 114-121)

16 KESKIÖN JA REUNAN POIMINTAMALLIT LIITE2

17 LUOMALAUTA LIITE 3

18 LIITE 4 LUONTIJÄRJESTYS Keskiön puolikas- ja reunan luontijärjestys

19 LIITE 5 LÄHIKUVA KUVIOISTA

20 Tuotenimi: HINNOITTELU (opiskelijaa varten ) Inarilainen naisen lankavyö LIITE 6 MUUTTUVAT KUSTANNUKSET A. Työkustannukset aika x ajan hinta x 1,25 = yhteensä Kerroin henkilö- Jaa työtunnit todellisen ajankäyttösi sivukulujen mukaisesti h /h kattamiseksi yhteensä 1. Suunnitteluun 6 10 1,25 75,00 a 2. Valmistukseen + viimeistelyyn 50 10 1,25 625,00 b ja hinnoittele siitä kohtien 1 ja 2 työtunnit tuotteen hintaan kuuluviksi. Päätä itse, mitä tuntihintaa käytät suunnittelussa ja valmistuksessa Työkustannukset yhteensä (= a + b ) 700,00 c B. Materiaalikustannukset Kirjaa alla olevaan taulukkoon valmistamasi tuotteen osalta materiaali- ja tarvikeustannukset. Käytä materiaalien ja tarvikkeiden hintana sitä hintaa, mitä olet niistä maksanut, mutta mikäli ne sisältävät arvonlisäveron, vähennä se. menekki (m, Huomaa, että käytät hintaa, missä EI ole kg, g, m2, arvonlisäveroa m3 ) /yksikkö YHTEENSÄ Villalangat 1,3 2,5 3,25 d Puuvillalangat 1 5,9 5,90 e Tukinauha 1 2 2,00 f Verat, vuorikangas, yms. 1 2 2,00 g 0,00 h 0 0 0,00 i 0,00 j Materiaalikustannukset yhteensä ( = d + e + f + g + h + i + j )13,15 k MUUTTUVAT KUSTANNUKSET YHTEENSÄ ( = c + k ) 713,15 l KATE ( laske 40 % kohdan "l" hinnasta) 40% 285,26 m ( kattaa tuotteen valmistamisesta aiheutuneet kiinteät kustannukset ) menekki x hinta = yhteensä VEROTON MYYNTIHINTA ( = l + m ) 998,41 n ARVONLISÄVERO ( = laske 24 % verottomasta myyntihinnasta ) 24% 239,62 o TUOTTEEN KOKONAISHINTA ( = n + o ) 1 238,03 p