KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu ,

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 8.3.2019 C(2019) 1900 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 8.3.2019, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 (Solvenssi II) muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) FI FI

PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Direktiiviä 2009/138/EY (jäljempänä Solvenssi II ), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/51/EU (jäljempänä Omnibus II ), alettiin soveltaa 1. tammikuuta 2016. Sillä korvattiin 14 voimassa ollutta direktiiviä (joista käytetään yleisesti nimitystä Solvenssi I ). Solvenssi II:lla otetaan käyttöön nykyaikainen ja yhdenmukaistettu kehys, jota sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan aloittamiseen ja valvontaan unionissa. Kehyksessä määritellään riskiperusteiset pääomavaatimukset ja sovelletaan riskiperusteista sääntelyä. Siinä otetaan paremmin huomioon todelliset riskit, joita vakuutuksenantajiin kohdistuu, ja se auttaa suojelemaan vakuutuksenottajia ja pitämään rahoitusvakautta yllä. Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/35 (Solvenssi II) tuli voimaan 18. tammikuuta 2015. Tässä asetuksessa, joka perustuu direktiivissä annettuihin yhteensä 76 valtuutukseen, täsmennetään tekniset säännöt, jotka koskevat useita Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä näkökohtia ja joita sovelletaan yksittäisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusryhmiin. Asetuksen johdanto-osan 150 kappaleessa komissio ilmoitti aikovansa tarkastella vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan mukaisessa laskennassa käytettäviä menetelmiä, oletuksia ja standardiparametreja joulukuuhun 2018 mennessä, jotta voidaan ottaa huomioon uusi markkinakehitys sekä Solvenssi II:n ensimmäisten soveltamisvuosien aikana saadut käytännön kokemukset. Komissio vahvisti 30. syyskuuta 2015 hyväksytyssä pääomamarkkinaunionin luomista koskevassa toimintasuunnitelmassa 1, että sen tavoitteena on houkutella lisäinvestointeja ja edistää pääoman hankintaa Euroopassa ja sen kanavointia pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rahoittamiseen. Tämä sitoumus tuotiin esiin myös pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnissa 2 kesäkuussa 2017. Tavoitteena on erityisesti helpottaa eurooppalaisten pk-yritysten mahdollisuuksia saada oman pääoman ehtoista rahoitusta ja velkarahoitusta, jotta ne voivat saada rahoitusta helpommin ja paremmilla ehdoilla. 3 Vakuutustoimiala hallinnoi biljoonien arvosta varoja. Se on Euroopan finanssialan kantava voima ja voi edistää pääomamarkkinaunionin tavoitteiden saavuttamista. Listaamattomien osakkeiden osuus vakuutuksenantajien sijoitusten kokonaismäärästä oli vuonna 2016 kuitenkin vain 3 prosenttia. 4 Sen varmistamiseksi, ettei ole perusteettomia tekijöitä, jotka estävät vakuutuksenantajia sijoittamasta pk-yritysten pääoma- tai velkainstrumentteihin, komissio ilmoitti toteuttavansa arvioinnin, jossa tarkastellaan listaamattomien osakkeiden ja luokittelemattomien velkojen vakavaraisuuskohtelua Solvenssi II:ssa. Komissio käynnisti 30. syyskuuta 2015 kannanottopyynnön 5 finanssipalveluja koskevasta EU:n sääntelyjärjestelmästä. Vakuutusalalla vastauksia saatiin 50 vastaajalta, jotka edustivat toimialaa, viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä. Kannanottopyynnön avulla saatiin lisätietoja 1 2 3 4 5 Ks. pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma. Ks. pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarviointi. Ks. myös komission ehdotus, joka koskee pk-yritysten kasvumarkkinoiden edistämistä (COM(2018) 331). Ks. 2017 EIOPA investment behaviour report. Ks. kannanottopyyntöä koskeva komission verkkosivu. FI 1 FI

Solvenssi II -kehyksen toiminnasta ja ennen kaikkea kehyksen oikeasuhteisuudesta ja teknisestä johdonmukaisuudesta (sekä Solvenssi II -kehyksen puitteissa että suhteessa muihin finanssialalla sovellettaviin asetuksiin). Kannanottopyynnön yhteydessä nousi myös esiin kysymyksiä perusteettomista rahoitusrajoituksista, jotka koskevat tiettyjä omaisuuseräluokkia, kuten yksityisiä pääomasijoituksia ja suljetulle sijoittajajoukolle suunnattuja velkainstrumentteja. 6 Kannanottopyynnön yhteydessä kertyneen palautteen perusteella komissio esitti Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle (EVLEV) kaksi peräkkäistä lausuntopyyntöä (18. heinäkuuta 2016 7 ja 21. helmikuuta 2017 8 ). Niissä pyydettiin antamaan tekninen lausunto delegoidun Solvenssi II -asetuksen yhteensä 20 osa-alueen uudelleentarkastelusta. EVLEVin tekninen lausunto saatiin kahdessa osassa: 30. lokakuuta 2017 9 ja 28. helmikuuta 2018 10. Ottaen huomioon EVLEVin tekninen lausunto tällä asetuksella muutetaan delegoitua Solvenssi II -asetusta seuraavasti: Talouden rahoittamiseen kohdistuvien perusteettomien rajoitusten poistamiseksi otetaan käyttöön vakavaraisuuskriteerejä, joiden täyttyessä voidaan pienentää standardikaavan mukaisia pääomavaatimuksia, kun kyseessä ovat vakuutuksenantajien sijoitukset luokittelemattomiin velkainstrumentteihin ja listaamattomiin osakkeisiin. Kyseisten muutosten myötä on mahdollista pienentää shokkitekijää 11 korkomarginaaliriskin tapauksessa jopa 56 prosentilla ja osakeriskin tapauksessa 20 prosentilla. Lisäksi pitkäaikaisten osakesijoitusten tapauksessa olisi käytettävä samaa pääomavaatimusta kuin strategisten omistusyhteyksien tapauksessa, jos vakuutuksenantaja täyttää tietyt varojen ja velkojen hallintaa ja omaisuudenhoitoa koskevat kriteerit. Kehyksen oikeasuhteisuutta lisätään yksinkertaistamalla pääomavaatimuksen standardikaavan kohtuuttoman raskaita tai kalliita osatekijöitä. Yksinkertaistuksiin kuuluvat muun muassa poikkeaminen läpikatsomisperiaatteen pakollisesta soveltamisesta sijoitusrahastojen tapauksessa sekä ulkoisten luokitusten käyttöä koskevat poikkeukset. Yksinkertaistuksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, jotta niitä sovellettaessa ei peitetä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistuvia riskejä. Lisäksi yksinkertaistetaan ihmisen aiheuttamaa katastrofia koskevaa alariskiosiota. Jotta voidaan poistaa perusteettomat epäjohdonmukaisuudet EU:n eri finanssisäädösten välillä, Solvenssi II:n mukaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan sovellettavia sääntöjä mukautetaan niin, että ne ovat paremmin linjassa pankkialalla sovellettavien sääntöjen kanssa. Mukautus toteutetaan oikeasuhteisesti ottaen huomioon kyseisten alojen erilaiset liiketoimintamallit. Mukautus käsittää oman varallisuuden ja keskusvastapuolille olevien altistumien luokituksen sekä aluehallinnoille ja paikallisviranomaisille olevien altistumien 6 7 8 9 10 11 Ks. yhteenveto kannanottopyyntöön saaduista vastauksista. Yksityiset pääomasijoitukset ovat listaamattomien osakkeiden alaluokka, ja suljetulle sijoittajajoukolle suunnatut velkainstrumentit ovat luokittelemattomien velkojen alaluokka. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Shokkitekijällä tarkoitetaan tässä tietylle alariskiosiolle asetettuja pääomavaatimuksia ennen hajautusvaikutusten huomioon ottamista. FI 2 FI

käsittelyn. Myös johdannaisten käsittelyä mukautetaan ottaen huomioon Euroopan markkinarakenneasetus (EMIR) 12. Kun kyseessä on laskennallisiin veroihin liittyvä aiheutuneiden tappioiden vaimennusvaikutus, jäsenvaltioiden soveltamien käsittelykäytäntöjen välillä on suuria eroja, joita ei voida perustella erilaisilla verojärjestelmillä. Sen vuoksi otetaan käyttöön lisäperiaatteita, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa. Tällainen muutos tukee valvontakäytäntöjen lähentymistä kansallisten lainkäyttöalueiden välillä ja vaikuttaa vain vähäisessä määrin yleisiin pääomavaatimuksiin EU:n tasolla (0,9 prosenttia vakavaraisuuspääomavaatimusten summasta ennen tappioiden vaimennusvaikutusta). Joitakin parametreja päivitetään käyttämällä viimeksi suoritetun kalibroinnin jälkeen kerättyjä lisätietoja vakuutusmaksutuotoista sekä lopullisten vahinkomenojen estimaatteja. Päivitykseen sisältyvät muun muassa riskien kalibroinnit, jotka koskevat vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskiä sekä sairausvakuutukseen ja vahinkovakuutukseen liittyvää katastrofiriskiä. Riskienvähentämistekniikoiden huomioon ottamista, ryhmän vakavaraisuuslaskentaa sekä vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin volyymimittaa 13 tarkennetaan. Tarkennukset parantavat pääomavaatimuksen standardikaavan riskiherkkyyttä, ja niissä otetaan paremmin huomioon markkinakäytäntöjen kehitys. Tiukennetaan sääntöjä, joita sovelletaan asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen käytettävien menetelmien, periaatteiden ja tekniikoiden muuttamisen yhteydessä. Tiukemman säännöstön on määrä parantaa teknisten tietojen määritysjärjestelmää ja lisätä ajan mittaan läpinäkyvyyttä, varovaisuutta, luotettavuutta ja johdonmukaisuutta. Korjataan joitakin laadintavirheitä, joita esiintyy delegoidun Solvenssi II- asetuksen eri kohdissa. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Komissio pyysi EVLEViä antamaan teknisen lausunnon siitä, onko delegoitua Solvenssi II - asetusta aiheellista muuttaa tämän muutosasetuksen kattamien osa-alueiden osalta ja miten tämä olisi toteutettava. EVLEV järjesti useita julkisia kuulemisia seuraavasti: Tausta-asiakirjaan 14 perustuva julkinen kuuleminen kaikista komission kannanottopyyntöön sisältyneistä osa-alueista 8. joulukuuta 2016 ja 3. maaliskuuta 2017 välisenä aikana. Julkiseen kuulemiseen vastasi 70 sidosryhmää. Teknisen lausunnon ensimmäistä osaa 15 koskeva julkinen kuuleminen 4. heinäkuuta 2017 ja 31. elokuuta 2017 välisenä aikana. Julkiseen kuulemiseen vastasi 25 sidosryhmää. 16 12 13 14 15 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, s. 1). Vakuutusmaksuriskin volyymimitta kuvastaa nykyiseen liiketoimintaan ja seuraavien 12 kuukauden aikana toteutuvaan uuteen liiketoimintaan liittyvien vakuutusmaksujen määrää. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Julkiseen kuulemiseen saadut vastaukset ovat saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. FI 3 FI

Teknisen lausunnon toista osaa 17 koskeva julkinen kuuleminen 6. marraskuuta 2017 ja 5. tammikuuta 2018 välisenä aikana. Julkiseen kuulemiseen vastasi 49 sidosryhmää. 18 EVLEVin kuulemisiin vastanneisiin sidosryhmiin kuului vakuutuksenantajia ja sijoituspalvelujen tarjoajia sekä niiden järjestöjä, aktuaariyhdistyksiä, konsulttipalvelujen tarjoajia, ammattiliittoja, akateemisia yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. Lisäksi EVLEV järjesti useita pyöreän pöydän keskusteluja ja teleneuvotteluja sidosryhmien kanssa. EVLEVin teknisen lausunnon molempiin osiin liittyi vaikutustenarviointi. Komissio järjesti 27. maaliskuuta 2018 koko päivän kestäneen julkisen kuulemisen delegoidun Solvenssi II -asetuksen uudelleentarkastelusta. Kuuleminen toteutettiin neljässä keskustelupaneelissa, joissa käsiteltiin kaikkia tämän muutosasetuksen kattamia osa-alueita. Puhujina oli asiantuntijoita, jotka edustivat vakuutustoimialaa ja omaisuudenhoitajia, valvontayhteisöä, kuluttajajärjestöjä ja Euroopan parlamenttia. Vaikka EVLEVin lausuntoon suhtauduttiin yleisesti myönteisesti, toimialan edustajat toivat esiin huolenaiheita ja kysymyksiä EVLEVin oma-aloitteisesta lausunnosta, jossa ehdotetaan korkoriskin pääomavaatimuksen korottamista negatiivisten korkojen mahdollisuuden huomioon ottamiseksi, sillä ehdotus vaikuttaa merkittävästi pääomavaatimuksiin (EVLEV arvioi, että sen ehdotus johtaisi vakavaraisuussuhdelukujen 14 prosenttiyksikön yhdessä jäsenvaltiossa jopa 75 prosenttiyksikön laskuun; toimialan mukaan tämä merkitsisi 200 miljardin euron lisäystä pääomavaatimuksiin koko EU:ssa). Oma-aloitteisen lausunnon tiimoilta nousi esiin myös myötäsyklisyyttä koskevia kysymyksiä. Jotkin sidosryhmät suhtautuivat kriittisesti EVLEVin oma-aloitteeseen lausuntoon, jonka mukaan olisi annettava yhdenmukaistettua ohjeistusta laskennallisten verojen tappiota vaimentavan vaikutuksen laskemisesta, ja totesivat, että erot voivat olla perusteltuja erilaisten kansallisten verojärjestelmien vuoksi. Sidosryhmät ottivat kantaa standardikaavalaskentojen yksinkertaistamista koskeviin EVLEVin ehdotuksiin korostamalla, että suhteellisuusperiaatteen tosiasiallinen soveltaminen riippuu suuresti siitä, miten kansalliset valvontaviranomaiset panevat täytäntöön Solvenssi II - säännökset. Listaamattomien osakkeiden ja luokittelemattomien velkojen kohtelun parantamista koskevat EVLEVin ehdotukset saivat myönteisen vastaanoton. Jotkin sidosryhmät esittivät tosin, että olisi harkittava vieläkin kunnianhimoisempia toimia pitkäaikaisten osakesijoitusten edistämiseksi. Pankki-, maksu- ja vakuutusasioita käsittelevää asiantuntijaryhmää (sen vakuutusasioita käsittelevässä kokoonpanossa) kuultiin 29. kesäkuuta 2017, 29. toukokuuta 2018 ja 20. syyskuuta 2018 pidetyissä kokouksissa. Asiantuntijaryhmä koostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista, ja Euroopan parlamentti ja EVLEV ovat siinä tarkkailijoina. Jäsenet suhtautuivat yleisesti ottaen myönteisesti komission lähestymistapaan. Jotkut jäsenet ilmoittivat kyseenalaistavansa EVLEVin ehdotuksen, jonka mukaan etuuskohtelun piiriin kuuluvien luokittelemattomien velkojen ja listaamattomien osakkeiden määrälle asetettu 5 prosentin raja olisi poistettava, mutta monet jäsenvaltiot pitivät sen poistamista pääomamarkkinaunionin tavoitteiden kannalta hyvänä. Jotkin jäsenvaltiot vaativat lisätoimia osakesijoitusten vakavaraisuuskohtelun osalta, ja yksi jäsenvaltio kehotti toteuttamaan volatiliteettikorjausta koskevia toimia. Vastauksena tähän palautteeseen komissio pyysi EVLEViä antamaan tietoja vakuuttajien toiminnasta pitkäaikaisina sijoittajina. Volatiliteettikorjausta, sekä muita pitkäaikaisia takuita 17 18 Saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. Julkiseen kuulemiseen saadut vastaukset ovat saatavilla EVLEVin verkkosivustolla tässä osoitteessa. FI 4 FI

koskevia toimenpiteitä, tullaan puolestaan käsittelemään direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä vuonna 2020, kuten direktiivin 77 f artiklassa säädetään. Delegoidun säädöksen luonnos julkaistiin myös paremman sääntelyn portaalissa julkista palautetta varten neljän viikon ajan. Komissio tarkisti saatujen 25 kannanoton perusteella kriteereitä, jotka koskevat pitkäaikaisia osakesijoituksia, yhteisinvestointikriteeriä, joka liittyy luokittelemattomiin lainoihin sovellettavien sisäisten mallien käyttöön, ja laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen laskennassa sovellettavien säännösten soveltamispäivää. Useat sidosryhmät katsoivat, että kriteerit käsittelylle pitkäaikaisena osakesijoituksena olivat liian tiukat, erityisesti 12 vuoden keskimääräinen vähimmäispitoaika yhdistettynä vaatimukseen osoittaa kyky pitää osakesijoituksia vielä toiset 12 vuotta. Vaadittua keskimääräistä pitoaikaa on sen vuoksi lyhennetty viiteen vuoteen, ja yrityksen olisi sen lisäksi osoitettava kykynsä pitää investoinnit stressitilanteissa sen lisäksi 10 vuotta, jolloin myös 22 prosentin standardiparametri voi olla perusteltu. Pitkäaikaisia osakesijoituksia käsitellään tarkemmin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Vastaajat katsoivat luokittelemattomiin lainoihin sovellettavien sisäisten mallien käyttöön liittyvän yhteisinvestointikriteerin kynnysarvon olevan epärealistisen korkea. Tämän kuulemista varten julkaistun luonnoksen mukaan vakuutusyritys olisi voinut käyttää toisen vakuutuksenantajan tai pankin hyväksytyn sisäisen mallin tuloksia vain silloin kun kyseinen vakuutuksenantaja tai pankki säilyttää vähintään osuuden investoinnista, joka vastaa kynnysarvoa. Jotta voitaisiin löytää tasapaino käytännöllisyyden ja eturistiriitojen ratkaisutarpeen välillä, kynnysarvoa alennettiin 50:stä 20 prosenttiin. Kun otetaan huomioon, että jotkin sidosryhmät vastustivat laskennallisten verojen tappiota vaimentavan vaikutuksen laskemista koskevia uusia vaatimuksia, ja niiden aiheuttama lisärasite, kyseisten säännösten soveltamisen alkamispäiväksi on asetettu 1. tammikuuta 2020. Tulevan uudelleentarkastelun yleisestä sisällöstä keskusteltiin myös Euroopan parlamentissa 16. toukokuuta 2018 järjestetyssä talous- ja raha-asioiden valiokunnan tarkastelukokouksessa. Komissio totesi aikovansa noudattaa useimpia EVLEVin neuvoja. Ottaen huomioon sidosryhmien palautteen ja pääomavaatimusten mittavat vaikutukset etenkin pitkäaikaisiin toimiin komissio katsoi kuitenkin, että korkoriskin kalibroinnin tarkistusta on parempi käsitellä vuodelle 2020 suunnitellun Solvenssi II -direktiivin tarkastelun yhteydessä, jolloin voitaisiin noudattaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Tarkastelukokouksen jälkeen talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja lähetti 18. syyskuuta 2018 komissiolle kirjeen, jossa oli joitakin ehdotuksia tämän tarkastelun sisällöstä sekä yleensäkin Solvenssi II -kehyksestä. Komissio arvioi kirjeen huolellisesti säädöstekstin viimeistelyssä, ja soveltamispäivä on asetettu niin, että vakuutuksenantajat ja jälleenvakuuttajat, jotka toimivat ainoastaan luotto- ja takausvakuutuksen segmentissä, voivat valmistautua vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin pääomavaatimuksen korottamiseen. EVLEV on yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa koonnut luettelon pienistä laadinta- ja kirjoitusvirheistä, jotka korjataan nyt tällä asetuksella. 3. DELEGOIDUN ASETUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Tämä delegoitu asetus perustuu toisiinsa sisällöllisesti sidoksissa olevien valtuutusten yhdistämiseen, kuten EVLEVille lähetetyt kaksi kannanottopyyntöä osoittavat. FI 5 FI

1 artikla: muutossäännökset 1, 43 49 ja 51 56 kohta: vastapuoliriskiä koskeva alariskiosio ja riskienvähentämistekniikoiden käsittely standardikaavassa Delegoitua asetusta muutetaan näissä kohdissa seuraavasti: määritellään menetelmät ja parametrit, joita käytetään arvioitaessa vastapuoliriskin pääomavaatimusta, kun kyseessä ovat altistumat keskusvastapuolten määritysosapuolille; muutetaan johdannaisten ja jälleenvakuutusjärjestelyjen käsittelyä riskienvähentämistekniikkoina. 32 37 ja 65 kohta: standardikaavan markkinariskiosio Näissä kohdissa muutetaan markkinariskiosion laskennassa sovellettavia sääntöjä määrittelemällä kriteerit, joiden täyttyessä listaamattomiin osakkeisiin voidaan soveltaa tyypin 1 osakesijoitusten osakeriskin pääomavaatimusta; joukkovelkakirjalainat ja lainat, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, voidaan luokitella luottoluokkaan 2 tai luottoluokkaan 3 vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman sisäisen luottoluokituksen perusteella; standardikaavaan perustuvassa korkomarginaaliriskin laskennassa voidaan käyttää luottolaitosten sisäisiä luottoluokituksia; laskettaessa ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen valuuttariskin alariskiosiota standardikaavan perusteella voidaan käyttää paikallista valuuttaa, joka on muu kuin konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytettävä valuutta. 4 6 ja 77 kohta: oman varallisuuden luokitus Delegoitua asetusta muutetaan näissä kohdissa määrittelemällä edellytykset, joiden täyttyessä osittaisia pääasiallisia tappioiden vaimennusvaikutusmekanismeja voidaan käyttää oman varallisuuden sääntelynmukaisessa luokituksessa, ja sallimalla, että oman varallisuuden eriä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ennen kuin liikkeeseenlaskupäivästä on kulunut viisi vuotta, jos ilmenee odottamaton sääntelyyn tai verotukseen liittyvä tapahtuma. 7, 63 ja 64 kohta: läpikatsomisperiaate Delegoitua asetusta muutetaan näissä kohdissa seuraavasti: ulotetaan läpikatsomisperiaate koskemaan sellaisia sidosyrityksiä, joiden päätarkoituksena on säilyttää ja hoitaa varoja osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen puolesta; mahdollistetaan 84 artiklan mukaisen läpikatsomisperiaatteen soveltamista koskevan yksinkertaistamisen laajempi käyttö seuraavasti: suljetaan 20 prosentin rajan ulkopuolelle yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset tai rahastomuotoiset sijoitukset, jotka ovat sellaisten sijoitus- tai FI 6 FI

indeksisidonnaisten velvoitteiden vakuutena, joiden osalta vakuutuksenottajat kantavat markkinariskin kokonaan; sallitaan altistumien ryhmittely myös silloin, kun omaisuuseristä ei ole käytettävissä yksityiskohtaista tavoitejakaumaa standardikaavan kaikkien merkityksellisten alaosioiden ja skenaarioiden osalta, edellyttäen, että ryhmittely toteutetaan varovaisuusperiaatetta noudattaen; läpikatsomisperiaatteen soveltamisessa mahdollistetaan uusi yksinkertaistus, joka perustuu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tai rahastomuotoisten sijoitusten tuoreimpaan raportoituun sijoitusjakaumaan; varmistetaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten ja rahastomuotoisten sijoitusten käsittelyn yhdenmukaisuus yksittäisten yritysten tasolla ja ryhmätasolla. 8 21 kohta: pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta standardikaavan perusteella Delegoitua asetusta muutetaan näissä kohdissa seuraavasti: vakuutusten ryhmittelyyn perustuva yksinkertaistettu laskenta raukeamisriskin standardikaavan mukaisessa laskennassa; riskivyöhykkeiden ryhmittelyyn perustuva yksinkertaistettu laskenta luonnonkatastrofiriskiä koskevien alariskiosioiden standardikaavan mukaisessa laskennassa; yksinkertaistettu laskenta tulipaloriskin standardikaavan mukaisessa laskennassa; riskisummatekijää koskevat muutokset henki- ja sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin yksinkertaistettuun laskentaan; yksinkertaistettu laskenta niille velkasalkun osille, joille ei ole saatavissa ulkoisia luottoluokituksia; joitakin yksinkertaistuksia vastapuoliriskiä koskevaan laskentaan. 22 31, 66 75 ja 78 81 kohta: vahinkovakuutusriskiosio standardikaavassa Näissä kohdissa muutetaan vahinkovakuutusriskiosion standardikaavan mukaiseen laskentaan sovellettavia sääntöjä seuraavien tekijöiden osalta: vakuutusmaksuriskin volyymimitta sopimuksille, joiden alkuperäinen voimassaoloaika on yli 12 kuukautta; sopimusperusteisten rajoitusten (tai alarajoitusten) käsittely luonnonkatastrofiriskiä koskevissa alariskiosioissa; meri-, ilmailu- ja tulipaloriskiä koskevat alariskiosiot; vakuutusmaksu-, vastuuvelka- ja katastrofiriskiä koskevat standardiparametrit. 3, 38, 42, 50, 57 61 ja 76 kohta muut säännökset Delegoitua asetusta muutetaan näissä kohdissa seuraavien seikkojen osalta: tarkennukset menetelmiin, periaatteisiin ja tekniikoihin, joita käytetään asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän määrittämiseen; FI 7 FI

kriteerit, joiden täyttyessä aluehallintojen ja paikallisviranomaisten antamat takaukset voidaan ottaa huomioon standardikaavan mukaisessa laskennassa; laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen standardikaavalaskentaa koskevat lisäperiaatteet, joilla pyritään pääasiassa vakioimaan niiden oletusten asettamista, joita käytetään tulevien tulojen ennakoimiseen, ja vähentämään siten laskennan subjektiivisuuden astetta, joka ei johdu erilaisista verojärjestelmistä; menetelmä ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukertoimen laskemiseen yrityskohtaisena parametrina, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on voimassa oleva kokonaisylivahinkojälleenvakuutussopimus. FI 8 FI

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 8.3.2019, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 (Solvenssi II) muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) 19 ja erityisesti sen 35 artiklan 9 kohdan, 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 56 artiklan, 86 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 97 artiklan 1 kohdan, 111 artiklan 1 kohdan a, b, c, e, f, f a, i, j, k ja l alakohdan, 211 artiklan 2 kohdan ja 234 artiklan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten direktiivin 2009/138/EY ensimmäisten soveltamisvuosien aikana saamia kokemuksia olisi hyödynnettävä vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan mukaisessa laskennassa käytettävien menetelmien, oletusten ja standardiparametrien tarkastelussa. (2) Komission ehdotuksella InvestEU-ohjelman perustamista koskevaksi uudeksi asetukseksi 20 pyritään ennen kaikkea puuttumaan EU:n laajuisiin markkinoiden toimintapuutteisiin ja optimaalista heikompiin investointitilanteisiin. Ehdotuksen mukaan on määrä perustaa InvestEU-neuvontakeskus, jonka olisi tuettava vahvan investointihankejatkumon kehittämistä, sekä InvestEU-portaali, joka tarjoaa sijoittajille helposti saatavilla olevan ja käyttäjäystävällisen investointihanketietokannan. Siten InvestEU-ohjelmalla tuetaan sijoituksia pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamiseen, joka tapahtuu joukkovelkakirjalainojen, lainojen tai yksityisten pääomasijoitusten sekä muiden pitkäaikaisten osakesijoitusten muodossa. Standardikaavan mukaiseen vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan ei liity erityisiä sääntöjä, jotka koskevat sijoituksia suljetulle sijoittajajoukolle suunnattuihin velkainstrumentteihin, yksityisiä pääomasijoituksia ja pitkäaikaisia osakesijoituksia. Tällaiset erityissäännöt olisi otettava käyttöön, kun otetaan huomioon tällaisten sijoitusten saatavuuden odotettavissa oleva paraneminen InvestEU-portaalin myötä. Ottaen myös huomioon 30 päivänä syyskuuta 2015 hyväksytty pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma olisi edistettävä investointien lisäämistä Euroopassa ja helpotettava eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja velkarahoituksen saantia. Siksi olisi muutettava yksityisten pääomasijoitusten ja suljetulle sijoittajajoukolle suunnattujen velkainstrumenttien vakavaraisuuskohtelua, jotta 19 20 EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1. COM(2018) 439 final. FI 9 FI

voitaisiin poistaa perusteettomat esteet, jotka vaikeuttavat kyseisiin omaisuuseräluokkiin suuntautuvia sijoituksia. (3) Talouden toimijoille olisi vakuutusalalla ja muilla finanssialoilla varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset mukauttamalla joitakin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovellettavia säännöksiä niin, että ne ovat linjassa luotto- ja rahoituslaitoksia koskevien säännösten kanssa. Mukautus olisi toteutettava oikeasuhteisesti ottaen huomioon kyseisten alojen erilaiset liiketoimintamallit. (4) Ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvissä kaupankäyntivastuissa hyödytään tällaisten keskusvastapuolten tarjoamista monenvälisistä nettoutus- ja tappionjakomekanismeista. Kyseisiin kaupankäyntivastuisiin kohdistuu pienempi vastapuoliriski, minkä vuoksi niihin olisi sovellettava lievempää pääomavaatimusta kuin vastuisiin, jotka kohdistuvat sellaisiin vastapuoliin, jotka eivät voi hyödyntää keskusvastapuolten mekanismeja. Direktiivin 2009/138/EY 111 artiklan 1 kohdan f a alakohdassa säädetään, että vastapuoliriskiä standardikaavalla laskettaessa ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyviä vastuita olisi käsiteltävä tavalla, joka on johdonmukainen luottolaitoksiin ja rahoituslaitoksiin tällaisten vastuiden osalta sovellettavien pääomavaatimusten kanssa. (5) Jotta tuettaisiin pitkän aikavälin kestävää kasvua koskevaa unionin tavoitetta, olisi helpotettava vakuutuksenantajien sijoituksia suljetulle sijoittajajoukolle suunnattuihin velkainstrumentteihin. Tätä varten olisi määritettävä kriteerit, joiden täyttyessä luottoluokkaan 2 tai 3 voidaan luokitella joukkovelkakirjalainat ja lainat, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman sisäisen luottoluokituksen perusteella. (6) Olennaiset muutokset tiedoissa, joita käytetään asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen, voivat johtaa tilanteeseen, jossa aiemmin käytettyjä tietolähteitä ei enää ole saatavilla. Toisaalta tietojen saatavuuden parantuminen voi merkitä sitä, että asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen käytetyt tekniikat vanhentuvat. Jos markkinaolosuhteet muuttuvat olennaisesti, saattaa olla tarpeen arvioida uudelleen parametreja, mukaan lukien korkokäyrän päätekorko, riskittömien korkojen ekstrapoloinnin lähtökohta tai lähentymisjakso päätekorkoon. Sen vuoksi olisi vahvistettava edellytykset sen arvioimiseksi, ovatko potentiaaliset muutokset tiedoissa ja tekniikoissa, joita käytetään asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämisessä, oikeassa suhteessa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen käytetyille menetelmille asetettujen läpinäkyvyys-, varovaisuus-, luotettavuus- ja johdonmukaisuustavoitteiden kanssa eri aikoina. Tätä varten EVLEVin olisi toimitettava komissiolle arviointi muutettujen tekniikoiden, tietomääritysten tai parametrien vaikutuksista ja muutoksen oikeasuhteisuudesta tiedoissa tapahtuneisiin merkittäviin muutoksiin nähden. (7) Asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää koskevien teknisten tietojen määrittämiseen käytetyille menetelmille asetettuja läpinäkyvyys-, varovaisuus-, luotettavuus- ja johdonmukaisuustavoitteita eri aikoina olisi sovellettava myös komponenttien ja erityisesti volatiliteettikorjauksen tasolla. Jotta varmistetaan läpinäkyvyys, varovaisuus, luotettavuus ja johdonmukaisuus eri aikoina, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) soveltamaa volatiliteettikorjausta koskevien teknisten tietojen määrittämismenetelmää, erityisesti direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 4 kohdan mukaista maakomponentin aktivointia, olisi tarkasteltava uudelleen, jos on FI 10 FI

näyttöä siitä, että menetelmällä ei saavuteta tavoitteita, sekä osana direktiivin 2009/138/EY 77 f artiklan 3 kohdan mukaista komission uudelleentarkastelua. (8) Oman varallisuuden erät, kuten maksettu etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto, maksetut etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto, sekä maksetut etuoikeudeltaan huonommat velat voivat tarjota osittaisen pääasiallisen tappioiden vaimennusvaikutusmekanismin sellaisissa tapauksissa, joissa vakavaraisuuspääomavaatimusta rikotaan kolmen peräkkäisen kuukauden ajan. Olisi vahvistettava perusteet, joilla täsmennetään, missä määrin tällaiset erät katsotaan luokan 1 omaksi varallisuudeksi. (9) Jos pääasiallisen tappioiden vaimennusmekanismin käynnistyminen johtaa verovaikutuksiin, olisi vältettävä oman perusvarallisuuden tappioita. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava mahdollisuus pyytää vapautusta kyseisen mekanismin soveltamisesta. Ennen vapautuksen myöntämistä valvontaviranomaisten olisi kuitenkin arvioitava, voidaanko suurella todennäköisyydellä ja luotettavasti olettaa, että mekanismin verovaikutukset voivat merkittävästi heikentää vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemaa. (10) Vakuutusalan ja muiden finanssialojen toimijoille olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus maksaa takaisin tai lunastaa oman varallisuuden erä ensimmäisten viiden vuoden kuluessa sen liikkeeseenlaskusta, jos erän luokitusta koskevassa sääntelyssä tapahtuu odottamaton muutos, jonka johdosta erä todennäköisesti suljettaisiin oman varallisuuden ulkopuolelle, tai jos erän verotuskohtelussa tapahtuu odottamaton muutos. (11) Läpikatsomisperiaatteen olisi varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuvat riskit otetaan asianmukaisesti huomioon yrityksen sijoitusrakenteista riippumatta. Periaatetta olisi näin ollen sovellettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksiin, joiden päätarkoituksena on säilyttää ja hoitaa varoja kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen puolesta. (12) Jos läpikatsomisperiaatetta ei voida soveltaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin tai rahastomuotoisiin sijoituksiin, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava mahdollisuus käyttää yksinkertaistettua menetelmää, joka perustuu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tai rahaston tuoreimpaan raportoituun sijoitusjakaumaan, jos käytettävä yksinkertaistettu menetelmä on oikeassa suhteessa kyseisten riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. (13) Raukeamisalariskiosiot edellyttävät monitahoisia laskelmia yksittäisten vakuutusten tasolla. Jos laskennan monitahoisuus ei ole oikeassa suhteessa kyseisiin alariskiosioihin kuuluvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, olisi oltava mahdollista perustaa kyseisten alariskiosioiden laskelmat ryhmiteltyihin vakuutuksiin yksittäisten vakuutusten asemasta, paitsi jos tällainen ryhmittely voi johtaa olennaiseen virheeseen. (14) Standardikaavan luonnonkatastrofiriskiä koskevassa laskelmassa olisi otettava huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kyseisen riskialtistuman luonne, laajuus ja monimutkaisuus. Standardikaavan luonnonkatastrofiriskiä koskevassa laskelmassa edellytetään, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset suorittavat kuvauksen vakuutusmäärästään eri riskivyöhykkeillä. Kaikilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei ole kyseisen laskennan edellyttämiä riskivyöhyketason tietoja sisäisissä järjestelmissään, ja tietojen tuottaminen voi olla kallista. Kyseisten FI 11 FI

yritysten olisi sen vuoksi voitava käyttää laskelmissaan ryhmiteltyjä riskivyöhykkeitä, jos ryhmittely on perusteltua ja oikeassa suhteessa altistumaan. (15) Standardikaavan tulipaloalariskiosion pääomavaatimuksen laskenta edellyttää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset määrittävät suurimman tulipaloriskikeskittymän. Laskennasta aiheutuvan rasituksen rajoittamiseksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten olisi voitava rajata suurimman tulipaloriskikeskittymän määritysprosessinsa suurimpien tulipaloriskialtistumiensa alueelle edellyttäen, että kyseinen lähestymistapa on oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tulipaloriskialtistuman luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. (16) Standardikaavan henki- ja sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin alariskiosioiden pääomavaatimuksen yksinkertaistettua laskentaa olisi muutettava sen huomioon ottamiseksi, että vakuutusten riskisumma voi vaihdella ajan kuluessa. (17) Standardikaavalla tapahtuvaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaa varten tarvittavien luottoluokitusten hankintakustannusten olisi oltava oikeassa suhteessa kyseisten omaisuuserien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka ovat nimenneet ulkoisen luottoluokituslaitoksen, olisi sen vuoksi voitava soveltaa yksinkertaistettua laskentaa niiden velkasalkun osien kohdalla, joista kyseinen ulkoinen luottoluokituslaitos ei ole antanut ulkoisia luottoluokituksia. (18) Vastapuoliriskin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta standardikaavalla edellyttää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ottavat huomioon sen, kuinka suureen osuuteen vastapuolen omaisuuseristä sovelletaan vakuusjärjestelyjä. Standardikaavalla tapahtuvasta laskennasta ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitusta. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka käyttävät standardikaavaa vastapuoliriskin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan, olisi voitava laskea vastapuoliriskin vakavaraisuuspääomavaatimus sillä oletuksella, että yli 60 prosenttiin vastapuolen omaisuuseristä sovelletaan vakuusjärjestelyjä. (19) Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka käyttävät standardikaavaa vastapuoliriskin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan, kuuluu käyttää erityistä kaavaa tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimuksen laskennassa, jos tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on pienempi kuin 7 prosenttia. Kyseisen vaatimuksen laskennasta ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitusta. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi näin ollen oltava mahdollisuus laskea tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimus samalla kaavalla, jota sovelletaan, kun tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on 7 20 prosenttia. (20) Laskenta, jossa määritetään riskiä vähentävä vaikutus vakuutusriskiin, on monitahoinen, ja se saattaa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta vahinkovakuutuslajien saralla toimiville vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille. Siksi on aiheellista antaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille mahdollisuus käyttää yksinkertaistettua kaavaa edellyttäen, että kyseisen yksinkertaistetun kaavan käyttö on oikeassa suhteessa yritysten vastapuoliriskiprofiilin luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. (21) Tuleviin sopimuksiin liittyvän vakuutusmaksuriskin pääomavaatimuksella ei pitäisi perusteettomasti rangaista sopimuksia, joiden alkuperäinen voimassaoloaika on pidempi kuin yksi vuosi, jotta voidaan ottaa huomioon pidempiaikaisten sopimusten tuleviin vakuutusmaksuihin liittyvät pienemmät riskit. Sellaisten tulevien sopimusten tapauksessa, joiden voimassaoloaika on pidempi kuin yksi vuosi, vahinkovakuutuksen FI 12 FI

tai NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitan olisi oltava vain 30 prosenttia tulevista vakuutusmaksuista. (22) Yrityksen tosiasiallinen riski, joka liittyy luonnonkatastrofiriskin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan, olisi otettava huomioon laskettaessa vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavalla. Standardikaavan mukaista katastrofiriskiä koskevan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa olisi sen vuoksi otettava huomioon luonnonkatastrofien johdosta maksettavien korvausten sopimusperusteiset rajoitukset. (23) Ihmisen aiheuttaman katastrofiriskin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa olisi otettava huomioon riskit, joille vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset altistuvat. Meri-, ilmailu- ja tulipaloriskin kyseisen vaatimuksen skenaariopohjaisissa laskennoissa olisi sen vuoksi käytettävä perustana suurimpia altistumia sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutuksesta tai erillisyhtiöiltä olevat saamiset. (24) Merialariskiosion säiliölaivan törmäysskenaariota ei ole aiheellista soveltaa huvialuksiin tai jäykkiin ilmatäytteisiin veneisiin. Skenaariota olisi sovellettava vain sellaisiin aluksiin, joiden vakuutusmäärä on vähintään 250 000 euroa. (25) Vakuutuksenantajien suorat sijoitukset listaamattomiin osakkeisiin voivat tukea pitkän aikavälin kestävää kasvua koskevaa unionin tavoitetta. Näitä investointeja olisi sen vuoksi helpotettava. Kun osakeriskin pääomavaatimusta lasketaan standardikaavalla, laadukkaista listaamattomista osakkeista muodostuviin sijoitussalkkuihin pitäisi voida soveltaa samaa kohtelua kuin säännellyillä markkinoilla listattuihin osakkeisiin. Olisi vahvistettava kriteerit, joilla varmistetaan, että laadukkaista listaamattomista osakkeista koostuvalla salkulla on riittävän pieni järjestelmäriski. (26) Vakuutuksenantajilla on merkittävä rooli pitkäaikaisina sijoittajina, ja osakesijoitukset ovat tärkeitä reaalitalouden rahoittamisen kannalta. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pitkäaikaisia osakesijoituksia olisi sen vuoksi kannustettava yhdenmukaistamalla pitkäaikaisten osakesijoitusten ja strategisten osakesijoitusten käsittely, kun lasketaan vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti, mukaan lukien korrelaatiomatriisit. Jotta varmistetaan, että sijoitukset ovat luonteeltaan pitkäaikaisia, osakeriskiä koskevaan alariskiosioon olisi sisällytettävä sijoitussalkku, joka koostuu pitkän aikavälin osakesijoituksista ja muista omaisuuseristä, jotka vastaavat selkeästi määriteltyä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kantaa. Jotta vältetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö, omaisuuserien salkkujen ja velvoitteiden kannan arvojen olisi vastattava toisiaan, ja kummankin osuus saisi olla enintään puolet vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taseen loppusummasta. (27) Yksittäisiä ETA-alueella listattuja osakkeita ja tietyntyyppisten rahastojen kautta tehtyjä sijoituksia olisi kohdeltava samalla tavalla. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus soveltaa sääntöjä, joita sovelletaan pitkän aikavälin sijoituksiin vaatimukset täyttävien yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen, vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen, suljettujen ja vivuttamattomien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen tai eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen tasolla edellyttäen, että rahastonhoitaja on saanut toimiluvan ETA:ssa. (28) Korkomarginaaliriskin alariskiosion pääomavaatimuksen laskenta standardikaavalla ei saisi estää vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä sijoittamasta laadukkaisiin suunnattujen antien instrumentteihin, jotka ovat usein luokittelemattomia. Vakuutus- FI 13 FI

tai jälleenvakuutusyritys on voinut tehdä luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen kanssa sopimuksen yhdessä tehtävistä sijoituksista joukkovelkakirjalainoihin ja lainoihin, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta. Siinä tapauksessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen olisi voitava käyttää kyseisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen hyväksytyn sisäisten luottoluokitusten menetelmän tuloksia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa edellyttäen, että kyseisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen päätoimipaikka on Euroopan talousalueella. Samaa periaatetta olisi sovellettava myös silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on tehnyt sopimuksen sellaisen toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kanssa, joka käyttää direktiivin 2009/138/EY 100 artiklan mukaista hyväksyttyä sisäistä mallia. (29) Finanssialan lainsäädännön olisi oltava johdonmukaista, mutta siinä olisi myös otettava huomioon eri alojen liiketoimintamallien erot, pääomavaatimusten määrittämiseen liittyvät toisistaan poikkeavat tekijät tai muut perusteet. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovellettavat säännöt, jotka koskevat aluehallintojen ja paikallisviranomaisten antamien takausten huomioon ottamista, olisi yhdenmukaistettava luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettavien sääntöjen kanssa. (30) Johdannaiset altistavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset vastapuoliriskille riippumatta siitä, pidetäänkö johdannaisia hallussa suojaus- vai keinottelutarkoituksessa. Sen vuoksi kaikkia johdannaisia olisi käsiteltävä tyypin 1 altistumina standardikaavan vastapuoliriskiosiossa. (31) Kun markkinariskikeskittymien pääomavaatimusta lasketaan, olisi vältettävä laskentajärjestyksen poikkeamia. Ensin olisi suoritettava yksittäisten altistumien kuvaus luottoluokkien ja suhteellisten ylialtistuman kynnysarvojen mukaan, minkä jälkeen olisi sovellettava riskikertoimia yksittäisiin altistumiin. (32) Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten ei pitäisi käyttää liian optimistisia oletuksia ennakoidessaan tulevia verotettavia tuloja poikkeuksellisen tappioskenaarion jälkeen. Kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset laskevat laskennallisiin veroihin liittyvää tappioiden vaimennusvaikutusta standardikaavalla, niiden olisi näin ollen otettava huomioon taloudellinen asemansa ja vakavaraisuusasemansa välittömän tappion jälkeen sekä suurempi epävarmuus tulevien verotettavien tulojen ennakoimisessa. Oletusten, joita käytetään ennakoitaessa tulevia verotettavia tuloja välittömän tappion jälkeen, mukaan lukien vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sijoitusten tuottoprosentti, ei pitäisi olla suotuisampia kuin ne, joita käytetään laskennallisten verojen arvostamiseen taseessa, eikä uuden liiketoiminnan ennakoitu kokonaismäärä saisi ylittää liiketoiminnan suunnittelun yhteydessä arvioitua määrää. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi voitava käyttää suurempia tuotto-oletuksia kuin asiaankuuluvasta riskittömästä korkokäyrästä on johdettavissa vain, jos ne pystyvät osoittamaan, että kyseiset tuotot toteutuvat välittömän tappion jälkeen. (33) Standardikaavan mukaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa olisi otettava huomioon riskienhallintakäytäntöjen kehitys, erityisesti riskienvähentämistekniikoiden käytössä. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä pitäisi sen vuoksi olla mahdollisuus ottaa huomioon riskienvähentämistekniikoiden vaikutus, myös silloin kun kyseiset tekniikat korvataan voimassaolon päättyessä samankaltaisella järjestelyllä tai kun niihin tehdään mukautus, joka kuvastaa niiden kattaman riskin muutoksia. Tämä edellyttää, että korvaaminen tai mukauttaminen tehdään enintään kerran viikossa. Standardikaavassa olisi myös oltava mahdollista FI 14 FI

ottaa huomioon johdannaisten ja suojausstrategioiden väliset nettoutusjärjestelyt, kun useat sopimusjärjestelyt saavat yhdessä aikaan riskinvähentämistekniikkaan rinnastettavan vaikutuksen. Yrityksen omaan riski- ja vakavaraisuusarvioon olisi sisällytettävä mahdolliset poikkeamat yhtäältä standardikaavan mukaisen riskiä vähentävän vaikutuksen ja toisaalta tosiasiallisen riskiä vähentävän vaikutuksen välillä sekä perusteriskin arviointi. (34) Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä ei saisi rangaista kohtuuttomasti silloin, kun jälleenvakuutusvastapuoli ei enää täytä vakavaraisuuspääomavaatimustaan mutta täyttää edelleen vähimmäispääomavaatimuksen. Sen vuoksi olisi sallittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat enintään kuuden kuukauden ajan ottaa osittain huomioon kyseisen jälleenvakuutusvastapuolen kanssa tehtyjen jälleenvakuutusjärjestelyjen riskiä vähentävän vaikutuksen. Jos jälleenvakuutusvastapuoli lakkaa täyttämästä vähimmäispääomavaatimuksensa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ei pitäisi enää ottaa huomioon kyseisen vastapuolen kanssa tehtyjen jälleenvakuutusjärjestelyjen riskiä vähentävää vaikutusta. (35) Kun vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan standardikaavalla, kokonaisylivahinkojälleenvakuutussopimuksiin olisi sovellettava samanlaista kohtelua kuin yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimuksiin. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus ottaa huomioon kokonaisylivahinkojälleenvakuutussopimuksista johtuva riskiä vähentävä vaikutus standardikaavaan perustuvassa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa yrityskohtaisilla parametreilla niin, että ne vahvistavat standardimenetelmän, jolla lasketaan ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen standardiparametrin korvaava yrityskohtainen parametri. (36) Laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus vaikuttaa merkittävästi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuusasemaan. Sen vuoksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallinto-, johto- tai valvontaelimen olisi hyväksyttävä laskennallisiin veroihin liittyvät riskienhallintaperiaatteet, joissa otetaan huomioon kyseisten laskennallisten verojen tappioita vaimentava vaikutus. Kyseisissä periaatteissa olisi erityisesti määritettävä velvollisuudet, jotka koskevat tulevien verotettavien tulojen ennakoinnissa sovellettavien perusoletusten arviointia. (37) Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennan olisi oltava johdonmukaista yksittäisten yritysten ja ryhmän tasolla. Jos läpikatsomisperiaatetta sovelletaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin tai rahastomuotoisiin sijoituksiin, jotka ovat osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sidosyrityksiä, yksittäisten yritysten tasolla, sitä olisi sovellettava myös ryhmätasolla. Jos kyseiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset tai rahastot ovat vakuutus- tai jälleenvakuutusryhmän tytäryrityksiä, vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemisen olisi perustuttava oletukseen täydestä hajauttamisesta muiden konsolidoitujen varojen ja velkojen kanssa. (38) Kun ryhmälle lasketaan valuuttariskin pääomavaatimus, olisi otettava huomioon kyseisen ryhmän taloudellinen tilanne varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminta on eri valuuttojen määräistä. Osakasyrityksenä olevilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä, vakuutushallintayhtiöillä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä olisi tästä syystä oltava mahdollisuus valita viitevaluutta, joka on muu kuin konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytettävä valuutta, kun ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen valuuttariski lasketaan standardikaavan perusteella. Valinnan olisi perustuttava objektiivisiin FI 15 FI

kriteereihin, kuten siihen, minkä valuutan määräinen ryhmän vakuutustekninen vastuuvelka tai oma varallisuus on olennaiselta osaltaan. (39) Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosioiden, NSLTsairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosioiden sekä luonnonkatastrofialariskiosion standardikaavalaskentaa olisi muutettava niin, että se vastaa vakuutusmaksuvastuusta ja korvausvastuusta saatua tuoretta empiiristä näyttöä. (40) Massatapaturmaa ja tapaturmakeskittymää koskevan pääomavaatimuksen laskenta on monimutkaista, minkä vuoksi se olisi suhteutettava sen riskin luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, jolle sairausvakuutusta tarjoavat yritykset altistuvat. Tästä laskennasta olisi sen vuoksi poistettava tapaturman aiheuttamaa, 10 vuotta kestävää työkyvyttömyyttä koskeva tapahtumatyyppi. (41) Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/35 on joitakin kirjoitusvirheitä, kuten vääriä sisäisiä ristiviittauksia, jotka olisi korjattava. (42) Jotta vältyttäisiin aiheuttamasta häiriöitä vahinko- ja sairausvakuutusmarkkinoilla ja varsinkin sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten keskuudessa, jotka toimivat vain yhden vakuutuslajin saralla, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille olisi annettava riittävästi aikaa, jotta ne voivat valmistautua muutoksiin vahinko- ja sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin laskennassa. Näitä muutoksia ei pitäisi näin ollen soveltaa ennen 1 päivää tammikuuta 2020. (43) Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2015/35 olisi muutettava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Delegoidun asetuksen (EU) 2015/35 muuttaminen Muutetaan delegoitu asetus (EU) 2015/35 seuraavasti: 1) Lisätään 1 artiklaan 59 63 alakohta seuraavasti: 59. keskusvastapuolella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012* 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta; 60. konkurssioikeudellisesti erillisellä suhteessa asiakkaan omaisuuseriin, että käytössä on tehokkaat järjestelyt, joilla varmistetaan, etteivät kyseiset omaisuuserät ole keskusvastapuolen tai määritysosapuolen velkojien saatavilla, jos kyseinen keskusvastapuoli tai määritysosapuoli tulee maksukyvyttömäksi, tai että omaisuuserät eivät ole määritysosapuolen saatavilla niiden tappioiden kattamiseksi, joita sille on aiheutunut muun asiakkaan tai muiden asiakkaiden kuin omaisuuserät tarjonneiden asiakkaiden maksukyvyttömyydestä; 61. asiakkaalla asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä asiakasta tai yritystä, joka on ottanut käyttöön epäsuoria määritysmenettelyjä määritysosapuolen kanssa kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti; 62. määritysosapuolella asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä määritysosapuolta; FI 16 FI