1907. N:o 21. Keisarillisen Majesteetin armollinen esitys Suomen Kansanedusknnnalle varojen osottamisesta kansakoululaitosta varten vuodeksi

1907. N:o 21. Keisarillisen Majesteetin armollinen esitys Suomen Kansanedusknnnalle varojen osottamisesta kansakoululaitosta varten vuodeksi 1908. Jo silloin kun armollinen esitys kansakoulujen perustamisesta ensi kerran 1863 vuoden valtiopäivillä annettiin Suomenmaan Valtiosäädyille, lausuttiin siinä toivomuksena, että opetusta kiinteissä kouluissa voitaisiin hankkia kaikille kouluijässä oleville lapsille, jotka sellaista opetusta tarvitsivat. Oli laskettu että maan silloisen väestön lukumäärään nähden sanottuun tarkoitukseen tarvittaisiin ainakin 2,000 kiinteätä kansakoulua. Aluksi edellytettiin kumminkin ainoastaan, että kuhunkin maalaiskuntaan lyhyemmän ajan kuluessa voisi syntyä yksi tahi kaksi koulua. Tästä lähtien on miltei kaikilla valtiopäivillä nostettu kysymys siitä, mitenkä sopivimmalla tavalla voitaisiin jouduttaa kansakoululaitoksen kehitystä yllä esitettyyn suuntaan, jossa tarkoituksessa osaksi on tahdottu velvoittaa kuntia määrättyjen ohjeitten mukaan kansakouluja perustamaan, osaksi taas säätää oppipakko kouluijässä oleville lapsille. Tärkeä askel oli asetus 24 päivältä toukokuuta 1898, joka määräsi kunnat jaettaviksi kansakoulupiireihin ja kansakouluja perustettavaksi niin lukuisasti, että kaikki kouluijässä olevat lapset voivat mikäli mahdollista omassa koulupiirissään saada opetusta. Tähänastiset toimenpiteet ovat kumminkin osottautuneet riit-

2 N:o 21 tämättömiksi. Viimekuluneena vuonna on senvuoksi asetettu kaksi eri komiteaa, joista toisen tehtävänä on ollut laatia ehdotus alemman opetuksen järjestämiseksi maaseudulla, toisen taas valmistaa lakiehdotus ylemmän kansakoulun pakollisesta käymisestä. Kun viimemainittu komitea ei vielä ole lopettanut laajaperäistä työtään ja Eduskunnalle annettavan esityksen laatiminen niin ollen on jäävä siksi kunnes molempien komiteain ehdotukset ovat. saapuneet, on kysymys oppipakon voimaanpanemisesta kansakouluun nähden lykättävä vuoteen 1908. Tähän asti tehdyt laskelmat valtiovaroista apurahoina ja lainoina suoritettavista määrärahoista, jotka katsotaan tarpeellisiksi sellaisen uudistuksen toimeenpanemiseksi kansakoululaitoksen alalla kymmenen tahi viidentoista vuoden kuluessa, näyttävät kumminkin että kustannukset alimman laskuperusteen mukaan nousisivat 35 37 miljoonaan markkaan, samalla kuin valtiovaraston vuosimenot samana aikakautena lakkaamatta nousisivat ja tekisivät koulu-uudistuksen täydellisen voimaanpanon jälkeen 12 14 miljoonaa markkaa. Pääasiallisena esteenä kansakoulujen lisääntymiselle kunnissa, on vaikeus varojen hankinnassa kansakouluhuoneustojen rakentamista ja laajentamista varten. Yhä suuremmassa määrässä on senvuoksi ruvettu hakemaan avustusta valtiovarastolta sellaisiin rakennuksiin sekä myöskin lainoja huokeilla ehdoilla. Jotta apurahojen lukumäärää kansakoulurakennuksia varten voitaisiin lisätä, on määräraha tähän tarkoitukseen, joka kumpaakin vuotta 1906 ja 1907 kohti on ollut 150,000 markkaa, katsottu täytyvän korottaa 360,000 markkaan vuodeksi 1908. niinkuin etempänä 8 osastossa on esitettynä. Tärkeintä on että kunnat voivat saada huokeita rakennuslainoja. Tähän asti on valtiovaroista yleensä myönnetty 8,000 markkaa yksinkertaista koulua kohti, ei kuitenkaan missään tapauksessa yli 2 / 3 rakennuskustannuksista. Joulukuun 31 päivänä 1906 oli tätä tarkoitusta varten olevasta lainausrahastosta annettuja lainoja yhteensä Smk. 6.014,364:

N:o 21 3 johon tulee lisäksi aikaisemmin myönnetyt, mutta vielä nostamattomat Smk. 212,000: sekä vuonna 1907 nostettavaksi myönnetyt, noin > 500,000: Summa Smk. 6,726,364: Lainausrahasto, jota käytetään myöskin muihin tärkeihin yleisiin tarpeisiin, ei kuitenkaan erityisettä lisäyksettä voi tyydyttää tätä kansakoulurakennuslainojen kysyntää. Keisarillinen Majesteetti on sen johdosta, tehdäkseen lähimpinä vuosina mahdolliseksi lainojen antamisen kunnille tähän tarkoitukseen niin laajalti, kuin asian edistäminen vaatii, armossa määrännyt että valtiorahaston varoista on siirrettävä lainausrahastoon 2,000,000 markkaa, yhdessä lainausrahastosta samaan tarkoitukseen aikaisemmin myönnettyjen tahi vasfedes myönnettävien lainojen vuotuismaksujen kanssa, käytettäväksi lainojen antamiseen maalaiskunnille kansakouluhuoneustojen rakentamiseksi niillä ehdoilla, jotka sellaisista lainoista ovat määrätyt armollisessa julistuksessa 11 päivältä huhtikuuta 1899. Eduskunnalle jätetään täten päätettäväksi seuraavista määrärahoista maan kansakoululaitoksen ylläpitämiseksi vuonna 1908. 1. Apumaksu kaupunkien kansakoululaitokselle. Suostuntavaroista annettu avustus kaupunkien kansakoululaitoksen ylläpitämiseksi teki 1906 vuoden lopulla Smk. 714,410 ja oli siis 69,590 markkaa vähempi sitä määrää, minkä Valtiosäädyt viime valtiopäivillä olivat tähän tarpeeseen osottaneet.

4 Nro 21 Viimekuluneina viitenä vuotena ovat valtioavut kaupunkien kansakouluille lisääntyneet seuraavasti: vuonna 1902 37,960 markkaa > 1903 6,205 1904....... 23,700 1906 51,485 1906 10,335 eli koko viiden vuoden ajanjaksona 129,685 markkaa, joka tekee vuotta kohti keskimäärin 25,937 markkaa. Kuten ylläolevat numerotkin osottavat, on kuitenkin lisäys kaupunkien kansakoulujen valtioapuihin eri vuosina hyvin vaihteleva, riippuen pääasiallisesti siitä, milloinka suuremmat kaupungit esittävät anomuksensa saada valtioapunsa korotetuiksi. Senpätähden ei mainittu keskimäärä semmoisenaan kelpaa luotettavaksi perusteeksi, kun on laskettava tämän menoerän suuruus vuodeksi 1908. On myöskin muistettava, että Valtiosäätyjen viime valtiopäivillä tekemän päätöksen mukaan se peruste, jonka mukaan kaupunkien kansakouluille suostuntavaroista annettavat apurahat ovat laskettavat, on sikäli muutettu, että niihin menoihin, joiden suorittamiseen valtio ottaa osaa, nyt saa lukea myös vuokramäärät niistä kansakouluja varten vuokratuista huoneustoista, joitten havaitaan vastaavan tarkoitustaan, rahamenot kirjojen hankkimiseksi kansakoulujen opettajain kirjastoihin sekä auskulteerausta ja opintomatkoja varten myönnetyt määrärahat. Tämä kaupunkikuntien eduksi näin muutettu laskuperuste, samoin kuin kaupunkikansakoulujen ajanmukaisen kehityksen aiheuttamat vaatimukset, vaikuttavat luonnollisesti sen että näiden oppilaitosten kannatus vuosi vuodelta kysyy yhä enemmän valtioapuja. Mutta näinkin ollen täytyy kuitenkin olettaa, että Valtiosäätyjen nyt kuluvalle vuodelle laskema lisäys, 80,000 markkaa, on puheena olevaan tarkoitukseen riittävä, ja joskin vähempi. lisäys opettajiston palkkoihin eräissä kaupungeissa, joissa

N:o 21 5 ne tätä nykyä vielä ovat maaseudun palkkamaana pienemmät, voisi tulla kysymykseen siinä tapauksessa että opettajain palkat maaseudulla tulevat korotettaviksi, kuten seuraavassa ehdotetaan, ei kuitenkaan tulevanakaan vuonna liene odotettavissa mitään erityisempää lisäyksen tarvetta, jonka vuoksi määräraha voidaan pysyttää muuttamatta vuodeksi 1908. Jos siis edellyttää, että kaupunkien kansakouluille myönnetyt valtioavut vuoden 1907 lopulla nousevat 714,410 -f- 80,000 eli tasaluvuin 795,000 markkaan, tarvittaisiin mainittujen koulujen avustamiseen vuodeksi 1908 795,000 + 80,000 = 875,000 markkaa. 2. Apumaksu maalaiskansakoulujen varsinaisen opettajiston palkkaamiseen. Valtion tulo- ja menoarviossa vuodelle 1906 on tämä määräraha 2,260,000 markan suuruinen. Kun myönnettyjen apumaksujen summa sanotun vuoden lopussa teki 2,069,000 markkaa, on siis melkoinen osa määrärahasta jäänyt käyttämättä. Miten monta valtioapua opettajien ja opettajatarten palkkaamiseksi on viimekuluneina viitenä vuotena myönnetty, miten monta aikaisemmin myönnettyä apua samana ajanjaksona lakkautettu sekä paljonko valtion menosääntö näiden toimenpiteiden kautta on vuotuisesti noussut, nähdään seuraavasta taulusta:

Myönnettyjä valtioapuja. ä 800 mk. ä 600 mk. Lakkautettuja valtioapuja. ä 800 mk. å 600 mk. Vuotuinen lisäys. å 800 mk. ä 600 mk. Vuonna 1902.. 1903... 1904... 1905... 1906... Yhteensä 99 87 70 77 86 419 115 89 56 124 107 491 Vuotuinen lisävs 1ceskimäärin.. 6 11 5 5 6 33 26 10 15 8 16 75... 93 76 65 72 80 386 77 89 79 41 116 91 416 83 Koska jotkut valtioavut on annettu vain määrävuosiksi, osottavat ylläolevat numerot valtioapujen vuotuisen lisäyksen hieman suuremmaksi, kuin uusien opettajain lukumäärä vastaavilta vuosilta on. Tästä huolimatta ja vaikka todennäköistä on, että Valtiosäätyjen vuodeksi 1907 arvioima lisämääräraha 150,000 markkaa ei tule aivan kokonaan käytettäväksi, täytynee kuitenkin laskea maalaiskansakoulujen avustamiseksi tarvittavan vuonna 1908, paitsi ennen myönnettyjä, noin 100 valtioapua opettajain ja 110 opettajatarten palkkaamiseksi eli tasaluvuin sama lisäys, 150,000 markkaa, minkä Valtiosäädyt ovat myöntäneet jo vuosiksi 1906 ja 1907. Jos siis puheenalainen menoerä arvioidaan kuluvan vuoden lopulla nousevan Smkraan 2,089,000 -f- 150,000 = 2,239,000 ja tämä määrä tasoitetaan Smkksi 2,240,000, olisi apurahaksi maalaiskansakoulujen varsinaisen opettajiston palkkaamiseen varattava vuodeksi 1908 2,240,000 -{- 150,000 = 2,390,000 markkaa. Nämä numerot osottavat sen määrän, johon puheenaoleva menoerä nousee, laskettuna nykyisen palkkasäännön perusteella.

Nro 21 7 Hallitukselle on kuitenkin aika ajoittain ja erittäinkin viime aikoina kansakoulunopettajiston puolelta tehty esityksiä sen huolestuttavan taloudellisen tilan johdosta, jossa tämä opettajisto on. Tosiaan näyttääkin siltä kuin olisi välttämätöntä tässä kohdin mahdollisimman pian aikaansaada parannus. Ne ehdotukset, joita opettajiston edustajat tässä suhteessa ovat esittäneet, ovat kuitenkin melkoisesti pitemmälle käyviä kuin kansakoulunopettajille missään muussa maassa myönnetyt palkkaedut, johon nähden erittäin on huomioon otettava se pitempi valmistautumisaika ja se laajempi opetusvelvollisuus, joka muualla on olemassa. Askenmainitun ehdotuksen mukaan tulisi, lukuunottamatta erinäisiä luonnossa suoritettavia etuja ja kunnalta tulevaa lisää, jokainen opettaja ja opettajatar virkaan astuessaan saamaan 2,000 markan suuruisen peruspalkan, joka kolmine korotuksineen 15 vuoden kuluttua nousisi 3,200 markkaan. Tehdyn laskelman mukaan olisi vuonna 1908 inaalaiskansakoulunopettajain lukumäärä 1,777 ja opettajatarten 1,599 eli yhteensä 3,376. Ehdotettu peruspalkka olisi siis jo vuonna 1908 3,376 X 2,000 = 7,752,000 markkaa. Palkankorotukset taas, jotka joka viidenneltä vuodelta ehdotetaan 400 markaksi kullekin opettajalle ja opettajattarelle, tulisivat, alempana sivuilla 12 13 löytyvän yleiskatsauksen mukaan, olemaan seuraavat: opettajia ja palkan- Summa opettajattaria korotus Dumma - vähintäin 15 vuoden palveluksesta 727 X 1,200 = 872,400 10 5 > j > j 391X 800 X 800 = 312,800 400 320,000 1,505,200 Näin anotusta palkkojen korottamisesta olisi tietenkin seurauksena että useimpien kaupunkienkin täytyisi myöntää suuremmat palkat kansakoulunopettajistolleen, jonka lukumäärä kaikissa kaupungeissa yhteensä nousee vähän yli 1,000. Tämän johdosta tulisi kaupunkien kansakouluille myönnettävä valtioapu melkoisesti kohoamaan. Mutta

8 N:o 21 vaikk'ei tätä otettaisikaan huomioon tuottaisivat jo kaksi äskemnainittua erää kansakoululaitoksen tulo- ja menoarvioon 7,752,000 -f- 1,505,200 = 9,257,200 markan suuruisen valtiomenon, kun se sitävastoin tähänastisten laskuperusteiden mukaan samalta vuodelta oa 2,980,000 markkaa. Näin melkoinen yhden ainoan virkamiesryhmän palkkojen korotus yhdellä kertaa ei olisi oikeassa suhteessa maan nykyisiin rahavaroihin ja tämänsuuntainen yritys tekisi epäilemättä vuosikymmeniksi eteenpäin mahdottomaksi sen pakollisen kansakoulu-opetuksen aikaansaamisen kaikille kouluiässä oleville lapsille, joka erittäin viime aikain valtiollisten uudistusten johdosta on katsottava välttämättömäksi. Koulutoimen Ylihallitus on omasta puolestaan puoltanut peruspalkkana maksettavaksi jokaiselle naimattomalle opettajalle ja opettajattarelle 1,000 markkaa sekä jokaiselle naineelle opettajalle 1,500 markkaa, ynnä viimemainitun palkkamäärän maksamista myöskin sellaiselle leskeksi jääneelle opettajattarelle, jolla on lapsia, tahi naimisissa olevalle opettajattarelle, joka on joutunut perheensä ainoaksi elättäjäksi. Tämä peruspalkka kohoaisi 5, 10 ja 15 vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen joka kerralla 200 markkaa ensinmainitulle sekäsoomarkkaa jälkimmäiselle ryhmälle. Likimääräisen laskelman mukaan näin järjestetty palkkojen parannus kohottaisi palkkausten kokonaismäärän 5,210,000 markaksi vuonna. 1908. Ottaen huomioon niin hyvin ne suuret tarpeet, joihin nykyhetkellä maan varojavaaditaan, kuin myöskin välttämättömyyden yhä edelleenkin lisätä kansakoululaitoksen tulo- ja menoarviota, täytyy katsoa tämänkin ehdotuksen menevän pitemmälle kuin on mahdollista. Yllä kerrottu kansakoulunopettajiston esittämä ehdotus perustuu yhtäläisen palkan periaatteesen sekä opettajalle että opettajattarelle, eikä siinä tehdä erotusta naineen ja naimattoman välillä. Ylihallituksen ehdotuksessa on myöskin yhdenvertaisuusperiaatetta noudatettu opettajattariin ja opettajiin nähden, jotka eivät ole naimi-

Nro 21 9 sissa, mutta puolletaan siinä melkoista suurempaa palkkaa kaikille, joilla on perhe elätettävänä. 15 vuoden palveluksen jälkeen olisi viimemainittujen palkka 2,400 markkaa, edellisten sitävastoin ainoastaan 1,600 markkaa. Molemmat nämä periaatteet ansaitsevat huomiota. Todellisuudessa lieneekin nykyinen opettajien ja opettajatarten palkkojen erilaisuus johtunut siitä olettamuksesta, että kaikkein useimmista opettajista tulee perheenelättäjiä ja että he senvuoksi ovat suuremman palkan tarpeessa kuin opettajattaret. Olisi epäilemättä toivottavaa että palkkaedut voitaisiin, mikäli mahdollista, sovelluttaa perheolojen aiheuttaman elinkustannusten erilaisuuden mukaan. Siinä mielessä tehdyn ehdotuksen laatiminen vaatisi kuitenkin tilastollista 1 selvitystä, jota nykyään ei ole saatavissa. Ehdotus, joka täten jätetään Eduskunnan harkittavaksi, on laadittu seuraavien perusteiden mukaan: Yhdenvertaisuusperiaatetta on varteen otettu sikäli, että naimattomien opettajien ja opettajatarten peruspalkka on korotettu samaan määrään. 1.000 markkaan, mutta sen ohessa pantu huomiota naimisissa olevien suurempiin elinkustannuksiin, johon nähden peruspalkka naineelle opettajalle sekä myöskin leskeksi jääneelle opettajattarelle, jolla on lapsia elätettävänä, ja naimisissa olevalle opettajattarelle, jonka mies on kykenemätön perheen elatuksesta huolta pitämään, määrättäisiin 1.200 markaksi. Palkankorotuksia tulisi, kuten tähänkin asti. olemaan neljä, nimittäin 5. 10, 15 ja 20 vuoden palveluksen jälkeen, mutta korotettaisiin nykyisiä 120 ja 160 markan määriä 150 markaksi kerralta naimattomille opettajille ja opettajattarille sekä 200 markaksi niille, joilla perheerielättäjinä on 1,200 markan peruspalkka. Tämän ehdotuksen mukaan tulisi siis naimaton opettaja ja opettajatar 20 vuoden palveluksen jälkeen saamaan palkkaa 1.600 markkaa, 1,440 markan asemesta opettajalle ja 1,080 markan asemesta opettajattarelle nykyisten määräysten mukaan, sekä nainut opettaja ja opettajatar, jolla

10 Nro 21 on perhe elätettävänä, 2,000 markkaa, mainittujen 1,440 ja 1,080 markan asemesta. Kunnilta tämän lisäksi tulevat apumaksut pysyisivät muuttumatta. Kysymys, olisiko nykyisiä kansakoulunopettajani eläkettä koskevia säännöksiä muutettava, osittain eläkemääräin, osittain eläkkeen nauttimisen ehtojen puolesta, ei vielä ole siksi selvitetty, että se olisi voitu palkkojen korottamista koskevan ehdotuksen yhteydessä harkittavaksi esittää. Jos Eduskunta hyväksyy yllä esitetyn ehdotuksen kansakoulunopettajiston palkkauksen parantamisesta, tarvitaan vuodeksi 1908, paitsi edellisessä mainittua 2,390,000 markan määrää, peruspalkkojen korottamista vastaava määräraha. Olettaen että naimattomien opettajien luku on likimäärin yhtäsuuri kuin niitten opettajatarten, jotka perheenelättäjinä tulisivat samoin kuin naineet opettajat saamaan korkeamman peruspalkan, tulisi, kun koko opettajiston lukumäärä sanottuna vuonna on arvioitu 3,376, kutakin opettajaa ja opettajatarta kohti 400 markan lisäys, eli siis yhteensä 1,350,400 markkaa. Se menolisäys, jonka määrättyjen virkavuosien jälkeen tapahtuvien palkanlisäysten korottaminen tuottaisi, on etempänä 4 osastossa laskettu. Apumaksuiksi maalaiskansakoulujen varsinaisen opettajiston palkkaamista varten olisi niinmuodoin vuodeksi 1908 osotettava 3,740,400 markkaa. 3. Apumaksu opettajain ja opettajatarten palkkaamiseen mies- ja naiskäsitöiden opetusta varten. Mikäli nyt saatavissa olevain tietojen mukaan on voitu laskea, on maalaiskansakouluissa palveleville mieskäsitöiden ohjaajillepa naiskäsitöiden opettajattarille myön-

Nro 21 11 netty vuoden 1906 loppuun asti yhteensä 106,352 markkaa, joka määrä on Valtiosäätyjen mainitulle vuodelle tekemää arviolaskua 8,648 markkaa pienempi. Tämän opettajiston lukumäärä tekee, sen palkkaamiseksi 1906 vuoden lopussa myönnettyjen valtioapujen perusteella, 740 mieskäsitöiden ohjaajaa ja 1,074 naiskäsitöiden opettajatarta. Tehtyjen laskujen mukaan Valtiosäätyjen vuodeksi 1907 osottama lisäys 12,500 markkaa vastannee tarvetta. Vuoden 1908 varalle olisi lisäys määrättävä jonkun verran suuremmaksi eli 13,000 markaksi. Otaksuen siis, että puheena oleva apumaksu 1907 vuoden lopulla on 106,352 -f- 12,500 eli tasaluvuin 119,000 markkaa, olisi opettajain ja opettajatarten palkkaamiseen mies- ja naiskäsitöiden opetusta varten vuodeksi 1908 myönnettävä 119,000 -f 13,000 = 132,000 markkaa. Valtiosäätyjen 1900 vuoden valtiopäivillä tekemän esityksen johdosta, että otettaisiin harkittavaksi kysymys,, pitäisikö ja missä määrin voimassa olevat säännökset miesja naiskäsitöiden opetuksesta yhden opettajan tahi opettajattaren johtamissa maalaiskansakouluissa muuttaa, jotta tämä opetus voitaisiin laveimmassa määrässä käytännöllisellä tavalla toteuttaa, oli Koulutoimen Ylihallitus alamaisessa kirjelmässä 29 päivältä huhtikuuta 1904 ehdottanut että sekä mieskäsitöiden ohjaajan että naiskäsitöiden opettajattaren tulisi saada palkkaa vähintäin 150 markkaa, jonka suorittamiseen valtio ottaisi osaa 75 markalla, minkä ohessa naiskäsitöiden opettajatarten kelpoisuusvaatimukset olisivat tarkemmin määriteltävät. Nyt on kuitenkin Ylihallitus, koska pätevistä mieskäsitöiden ohjaajista ja naiskäsitöiden opettajattarista on tuntuva puute, arvellut tarpeelliseksi ehdottaa, että palkat kummassakin ryhmässä korotettaisiin 175 markaksi, josta valtio suorittaisi 100 markkaa. Siinä tapauksessa, että viimeksi mainittu ehdotus nyt pantaisiin täytäntöön, olisi, siihen nähden että mieskäsitöiden ohjaajien ja naiskäsitöiden opettajatarten lukumäärä,on laskettu silloin olevan 2,224, näiden opettajain palkkaami-

12 N:o 21 seen vuodeksi 1908 tarpeen 222,400 markkaa. Koska kuitenkin ne toimenpiteet kansakoululaitoksen kehittämiseksi, jotka lähimmässä tulevaisuudessa ovat aijotut toimeenpantaviksi, tulevat välittömästi vaikuttamaan nryöskin käsityöopetuksen järjestämiseen mutta tähän kuuluvat kysymykset vielä ovat valmistelun alaisina, ei näitten asiain väliaikainen ratkaisu vuoteen 1908 nähden näytä, asianmukaiselta, vaan voitanee tähän tarkoitukseen varata sama valtioapu kuin tähänkin asti. 4. Määräraha palkankorotuksiin maaiaiskansakoulujen varsinaiselle opettajistolle. Tämä menoerä kansakoululaitoksen meno- ja tuloarviossa oli vuoden 1906 lopulla 512,460 markkaa, siis ainoastaan 7,540 markkaa vähemmän kuin mitä opettajiston palkankorotuksiin mainittuna vuonna oli käytettävänä. Jos edellyttää, että kaikki ne opettajat ja opettajattaret ovat viroissaan vielä vuonna 1908, jotka sanotun vuoden alussa olisivat oikeutetut palkankorotuksen saamiseen niitä lukuunottamatta, jotka täysin palvelleina joutuvat sanottuna vuonna eläkkeelle samoinkuin nekin henkilöt, jotka vuonna 1903 otettiin opettajiksi ja opettajattariksi maalaiskansakouluihin ja jotka siis vuonna 1908 saavat ensimmäisen palkankorotuksensa, saisivat palkankorotuksia mainittuna vuonna: 400 opettajaa ja 400 opettajatarta 5 vuoden palveluksesta 190 > > 201 > 10 162 > 147 > 15» 248 j» 170 20 Sovelluttamalla nyt voimassa olevia määräyksiä, joiden mukaan opettajan palkanlisäys on 160 markkaa ja opettajattaren 120 markkaa, nousisi palkankorotuk-

N:o 21 13 siin tarvittava määräraha 592,040 markkaan. Mutta jos tässä ylempänä 2 osastossa tehty ehdotus näiden palkanlisäysten korottamisesta vastaaviin 200 ja 150 markkaan hyväksytään, on tarpeen 732,700 markan suuruinen määräraha. Tämä laskelma on tehty edellyttämällä, että naimattomien, palkkauslisäykseen oikeutettujen opettajain lukumäärä on yhtä suuri, kuin niiden opettajatarten, jotka perheenelättäjinä saisivat korkeamman palkanlisäyksen. Kuitenkin saattaisi tapahtua, että tarvittava määrä olisi jonkun verran tässä otaksuttua suurempi. Mutta kun otetaan huomioon että jokunen määrä opettajia ja opettajattaria kivuloisuuden takia tai muista syistä eroaa vuosittain kansakoulun palveluksesta, ennenkun he ovat palvelleet täydet virkavuotensa sekä että palkankorotukset ovat lasketut vuoden alusta, vaikka opettajanvirat useimmiten täytetään keskellä vuotta, joka vaikuttaa sen että todellinen tarve nähtävästi on ylläolevaa arviolaskua pienempi, lienee puheenaolevaan tarkoitukseen, jos määrättyjen virkavuosien palveluksesta annettavat määrärahat ehdotetulla tavalla korotetaan, riittävä määräraha tarjona, jos se vuodeksi 1908 määrätään 740,000 markaksi. 5, Määräraha maalaiskansakoulujen opettajiston eläkkeiksi. Kuten 1907 vuoden menosääntö lisäyksineen osottaa, maksettiin 1906 vuoden lopussa eläkkeitä 63:lle virasta eronneelle maalaiskansakoulun opettajalle ja 46 opettajattarelle yhteensä Smk. 85,150: 50. Jos tähän laske-,taan se 20,000 markan lisämääräraha, minkä viimeksi

14 Nro 21 koolla olleet Valtiosäädyt harkitsivat tarpeelliseksi vuodeksi 1907, saadaan Smk. 105,150:50, joka määrä, tasoitettuna 106,000 markaksi, voidaan ottaa lähtökohdaksi määrärahaa arvioidess"a ensitulevaa vuotta varten. Mikäli laskujen nojalla saattaa päättää, joutuu 17 opettajaa ja 6 opettajatarta, palveltuaan säädetyt 30 vuotta, eläkkeelle vuonna 1908; ja on näille tuleva eläkemäärä yhteensä 21,500 markkaa. Tosin joku eläkeraha saattaa jäädä käyttämättä, jos eläkkeeseen oikeutettu opettaja tai opettajatar jo aikaisemmin kuolee tai jos hän vielä edelleenkin pysyy virassaan; mutta toiselta puolen on huomattava, että eläkkeitä, yllälaskettujen lisäksi, myöskin annetaan sellaisille opettajille ja opettajattarille, jotka parantumattoman taudin tähden jo, ennenkuin ovat eläkkeeseen oikeutetut, ovat pakotetut eroamaan kansakoulun palveluksesta. Ja koska viimemainittujen luku on nousemassa, on lisäystarve puheena olevalle vuodelle arvioitava ainakin 25,000 markaksi. Maalaiskansakoulujen opettajiston eläkkeitä varten vuodeksi 1908 olisi siis laskettava. 106.000 -f 25,000 = 131,000 markkaa. 6. Apumaksu kaupunkien kansakoulujen opettajiston eläkkeiksi. Ylihallitukselle saapuneiden ilmoitusten mukaan suorittivat maan kaupunkikunnat vuodelta 1906 säädettyjä eläkemaksuja 254 opettajan ja 644 opettajattaren puolesta, jotka virkojensa laatuun nähden saattavat tulla eläkkeeseen oikeutetuiksi, yhteensä 36,850 markkaa; ja on 24 päivänä Toukokuuta 1898 asiasta annetun armollisen asetuksen nojalla suostuntavaroista sama määrä siirrettävä eläkerahastoon. Viimekuluneina viitenä vuotena on eläkkeeseen oikeutettujen kaupunkiopettajaui ja -opettajatarten lukumäärä lisääntynyt vuosittain keskimäärin 8:lla opettajalla ja 18:lla

N:o 21 15 opettajattarella; viime vuodelta oli lisäys kuitenkin melkoista suurempi eli 10 opettajaa ja 41 opettajatarta. Kuluvaksi vuodeksi osotetun määrärahan, 38,550 markkaa, voidaan niin ollen arvioida suunnilleen vastaavan puheenalaista tarvetta, ja jos olettaa, että vuonna 1908 tulee lisäksi 12 opettajaa ja 30 opettajatarta, joilla on asetuksenmukainen eläkeoikeus, on mainitun vuoden lisämääräraha, laskettuna 50 markan mukaan kutakin opettajaa ja 37 markan 50 pennin mukaan kutakin opettajatarta kohti. 1,725 markkaa. Kaupunkien kansakoulujen opettajiston eläkkeihin tarvitaan siis vuodeksi 1908 valtioapua 33.550 + 1.725 = 40.275 markkaa. 7. Määräraha sairaitten kansakoulunopettajan ja -opettajatarten avustamiseen. Sittenkun Valtiosäädyt 1904 1905 vuosien valtiopäivillä ovat korottaneet määrärahan sairaitten kansakoulunopettajain ja -opettajatarten avustamiseen 25,000 markasta 45,000 markaksi ja viime valtiopäivillä 55,000 markaksi, on käynyt mahdolliseksi tehokkaammin avustaa niitä kansakoulunopettajia ja -opettajattaria, jotka sairauden tähden ovat olleet pakotetut joksikin ajaksi jättämään virkansa sijaisen hoidettavaksi tai suuremmassa määrässä käyttämään lääkärin apua. Mikäli on tultu huomaamaan ovat hermotaudit, keuhkotauti ja reumatismi ne vaivat, joille kansakoulun palveluksessa olevat henkilöt yleisimmin ovat altisna. Yhteiskunnan asia lienee hankkia puheenalaisille sairaille tilaisuus järkiperäiseen hoitoon. Näiden sairasapurahain kipeä tarve ilmenee siitä, että vastakuluneena vuotena, paitsi vuoden määrärahaa 55.000

16 N:o 21 markkaa, myöskin 12,400 markan ylijäämä edelliseltä vuodelta, siis yhteensä 67,400 markkaa, jaettiin 108 opettajalle ja 119 opettajattarelle apurahoina, joitten keskimääräinen suuruus oli 213 markkaa. Valtiosäätyjen lausunnon mukaisesti on erittäin säälittävissä tapauksissa apurahaa annettu myöskin taudintapäuksen sattuessa opettajan perheessä. Koska kuitenkin puheenalaista määrärahaa hiljattain on niin tuntuvasti korotettu ja sitä yhden ainoan vuoden kuluessa on niin runsaasti käytetty, lienee se vielä vuodeksi 1908 pysytettävä semmoisena, joksi Valtiosäädyt sen viimeksi määräsivät, eli 55,000 markan suuruisena. 8. Apumaksu kansakouiutalojen ja käsityöhuoneustojen rakentamiseen. Tähänkin tarkoitukseen 011 viimeisinä vuosina ollut käytettävänä suuremmat määrärahat kuin sitä ennen. Valtiosäädyt korottivat nimittäin vuonna 1905 yllämainitun apumaksun 70,000 markasta 150,000 markkaan vuodessa, ja saman määrän myönsivät myöskin viimeksi koolla olleet Valtiosäädyt. Mutta vaikka kunnat ja koulupiirit jonkun verran ovatkin saaneet avustusta pyrkimyksessään saada tarkoituksenmukaiset omat suojat kouluillensa, ovat kuitenkin, siihen 12,000 20,000 markan kustannukseen katsoen, minkä jokaisen sellaisen laitoksen aikaansaaminen tuottaa, nämäkin apurahat osottautuneet tarkoitukseensa kerrassaan riittämättömiksi. Vuonna 1904 oli vielä 308 kansakoulua sijoitettuna vuokrahuoneisiin ja 1,094 koulupiiriä kansakoulua vailla. Vaikka muutamia satoja koulutaloja sittemmin onkin rakennettu, on kuiten-

JS T :o 21 17 kin vähintäin tuhatmäärä kouluja vielä rakennettava, ennenkuin ylempien kansakoulujen perustamisen edistämistä koskevan, 24 päivänä Toukokuuta 1898 annetun asetuksen tarkoitus on täydelleen saavutettu. Tämän tarpeen tyydyttäminen, paitsi tarvittavien lisärakennusten laittamista ja vanhojen koulutalojen korjaamista, vaatii kunnilta suuria rahallisia uhrauksia. Näistä syistä ja vielä siihenkin katsoen, ettei tästälähin kunnille yleensä enään myönnetä vapaita rakennuspuita kruununmetsistä kansakoulutalojen rakentamiseen, josta seuraa, että rahallista apua vasfedes paljoa runsaammin tarvitaan, näyttää välttämättömältä että puheena olevaa määrärahaa melkoisesti korotetaan. Apumaksuksi kansakoulutalojen ja käsityöhuoneustojen rakentamiseen ehdotetaan niinmuodoin vuodeksi 1908 360,000 markkaa. 9. Määräraha kirjastoja varten maalaiskuntien kansakoulujen opettajille ja opettajattarille. Nykyään on olemassa opettajakirjasto joka maalaiskunnassa ja muutamissa kunnissa, kielellisistä syistä tai muiden paikallisten olosuhteiden takia, kaksikin kirjastoa. Näitä laitoksia löytyi vuonna 1904 yhteensä 504, eikä niitten lukumäärä sittemmin ole sanottavasti muuttunut; kahtena viimeisenä vuotena on syntynyt vain 3 uutta kirjastoa, joten niitä tätä nykyä on kaikkiaan 507, nimittäin 427 suomalaista ja 80 ruotsalaista kirjastoa. Puheenalaisia kirjastoja varten myönnetyt määrärahat 25,000 markkaa vuodessa alkaen vuodesta 1901 ovat tarkoitukseensa täydelleen käytetyt. Opettajamäärän vuotuinen lisääntyminen on vaikuttanut sen, että viime

18 N:o 21 vuosien kirjastovarojen jaossa muutama kirjastoryhniä on saanttt tyytyä niukempaan rahaerään, kuin toivottavaa olisi ollut. Sentähden näyttää määräraha olevan korotettava 30,000 markkaan. Mutta opettajakirjastoihin nähden on toinenkin tarve, joka tässä yhteydessä on varteenotettava. Useimmilla näistä kirjakokoelmista ei vielä ole varsinaista säilytyspaikkaa. Tästä syntyy vahinkoa, joka olisi ehkäistävä sen kautta, että kirjakokoehnille hankitaan kaapit. Siihen tarkoitukseen on laskettu tarvittavan 60 markan suuniinen määräraha kutakin maassa nykyään löytyvää 507 opettajakirjastoa kohti. Ylläsanotun perusteella olisi kirjastoja varten maalaiskuntien kansakoulunopettajistolle myönnettävä vuodeksi 1908 30,000 markkaa sekä kaappien hankkimiseen samoille kirjastoille kerta kaikkiaan 30.420 markkaa. 10. Määräraha maalaiskansakoulujen jatkokursseja varten. Kansakoulujen jatkokursseja varten myönsivät Valtiosäädyt viime valtiopäivillä melkoisesti korotetut määrärahat,, nimittäin vuodeksi 1906 70,000 markkaa ja vuodeksi 1907 80,000 markkaa. Tosin viime vuoden määrärahasta melkein puolet jäi käyttämättä, syystä että sinä vuonna toimeenpantiin verrattain vähän (171) jatkokursseja, joista kustannuksia oli 30,337 markkaa 78 penniä. Mutta sittenkun kursseja varten oli uudet määräykset vahvistettu, joiden kautta myönnettiin suurempi vapaus oppiaineiden valinnassa ja suotiin parempia palkkioita kurssien toimeenpanijoille, on toiminta tällä alalla käynyt virkeäm-

N:o 21 19 maksi kuin ennen. Arvellaan, että kuluvan vuoden määräraha tulee kokonaan käytettäväksi. Sen johdosta ja kun jatkokurssit ovat hyödyllisiä renkaita kansanvalistustyössä, ehdotetaan, että jatkokurssien toimeenpanemiseen maalaiskansakouluissa osotetaan vuodeksi 1908 90,000 markkaa. 11. Määräraha stipendeiksi auskulteerausta ja opintomatkoja varten. Näihin tarkoituksiin ovat Valtiosäädyt kumpaiseksikin vuodeksi 1906 ja 1907 myöntäneet yhteisen määrärahan 15,000 markkaa, josta 10,500 markkaa oli käytettävä opetuksen kuuntelemista varten oman maan seminaareissa ja kansakouluissa ja 4,500 markkaa kasvatusopillisia opintomatkoja varten ulkomaille. Kun näistä stipendeistä on ollut suurta hyötyä ja varsinkin ensiksi mainittu määräraha ori havaittu riittämättömäksi lukuisiin anomuksiin nähden, olisi vuodeksi 1908 stipendeiksi auskulteerausta varten osotettava korotettu määrä 14.500 markkaa ja niinmuodoin, lisäämällä 4.500 markkaa opintomatkoja varten ulkomaille, näihin tarkoituksiin osotettava yhteensä 19.000 markkaa. 12. Määräraha havaintovälineiden hankkimiseksi maalaiskansakouluihin. Maalaiskansakouluihin ostetuista havaintovälineistä on edelleenkin samoilla ehdoilla kuin ennen myön-

20 Nro 21 netty Valtiosäätyjen sitä tarkoitusta varten osottamista varoista valtioapua 60 / 0 ostohinnasta. Laajalti ovat kunnat käyttäneet hyväksensä tätä tilaisuutta saadakseen kouluihinsa ajanmukaisia ja opetuksen eri haaroja valaisevia havaintovälikappaleita. Seurauksena tästä on ollut että, vaikka puheena oleva määräraha viime valtiopäivillä korotettiin vuodeksi 1906 25,000 markkaan ja vuodeksi 1907 35,000 markkaan, nämätkin rahamäärät ovat osottautuneet riittämättömiksi. Saavutetun kokemuksen nojalla olisi määräraha havaintovälineiden hankkimiseen vuodeksi 1908 laskettava 50,000 markaksi. 13. Määräraha yliopistollisten jatkokurssien toimeenpanemiseksi kansakoulunopettajille ja -opettajattarille; ja 14. Apumaksu oppikirjojen ostoon maalaiskansakoulujen varattomille oppilaille Nämä määrärahat esiintyvät nykyään voimassaolevassa tulo- ja menoarviossa ensi kerran kansakoululaitoksen menosäännössä. Edellisen suhteen on käynyt selville, että siihen tarkoitukseen vuodeksi 1907 osotettu määrä, 30,000 markkaa, ei tule vastaamaan tarvetta, koska rahamäärästä 18,000 markkaa on jaettava stipendeiksi kurssien osanottajille ja loput 12,000 markkaa käytettävä itse opetuksen kustantamiseen, minkä vuoksi ei jää varoja muihin tarkoitusta varten tarvittaviin menoihin. Joku pienehkö lisäys puheenalaisia jatkokursseja varten viimeksi osotettuun vuosimäärärahaan näyttäytyy sentähden jo nyt tarpeelliseksi, ja ehdotetaan siis että se korotettaisiin vuodeksi 1908 35,000 markaksi.

N:o 21 21 Apumaksu oppikirjojen ostoon voidaan mainittua vuotta varten laskea samaan määrään kuin vuodeksi 1907 eli 20,000 markkaan 15. Äpumaksu kansanopistoille Lähtien siitä käsityksestä että kansanopistot lähinnä liittyvät yleiseen kansanopetukseen, ovat Yaltiosäädyt useilla valtiopäivillä anomuksissa puoltaneet valtioapua näille oppilaitoksille. Viime valtiopäivillä Valtiosäädyt osottivat suostuntamenoarvioon otettavaksi 150,000 markan rahamäärän kumpaakin vuotta 1906 ja 1907 kohti, jaettavaksi apurahoina kansanopistoille, korkeintaan 6,000 markkaa vuodessa opistoa kohti, sekä perustamiskustannuksiin kahtena ensimmäisenä vuotena korkeintaan 3,000 markkaa vuodessa. Koska nämä hyödylliset laitokset edelleenkin kaipaavat sellaista avustusta ja niiden toiminta on senlaatuinen, että niitä varten myönnettävä määräraha, samaten kuin kansakoulujen jatkokursseihin annetut määrärahat, voidaan lukea kansakoululaitoksen menoarvioon, ehdotetaan että samoilla ehdoilla kuin tähänkin asti kansanopistojen avustamiseksi vuodeksi 1908 osotetaan 150,000 markkaa. Sen perusteella mitä edellä on esitetty kansakoulunopettajiston palkkauksen parantamisen tarpeellisuudesta on Keisarillinen Majesteetti tahtonut Kansaneduskunnan hyväksyttäväksi jättää seuraavan ehdotuksen:

22 N:o 21 Laki maalaiskansakoulujen opettajiston palkkauksesta. Muuttaen armottisia julistuksia 19 päivältä Maaliskuuta 1886 ja 12 päivältä Maaliskuuta 1901, mikäli ne koskevat kansakoulujen opettajiston palk- Itausta, säädetään: 1. Valtiovaroista maalaiskansakoulujen opettajiston palkkaukseksi suoritettava apuralia on 1908 vuoden alusta oleva 1,000 markkaa niinhyvin miespuoliselle kuin naispuoliselle opettajalle; muita korotetaan tämä yleinen peruspalkka 1,200 markaksi naimisissa olevalle miesopettajalle ja leskeksi jääneelle naisopettajalle, jotta on lapsia elätettävänä, kuin myöskin naimisissa olevalle naisopettajalle, jonka mies on kykenemätön pitämään huolta perheensä elatuksesta. Opettaja tai opettajatar, jotte on myönnetty korotettu peruspalkka, saa sitä loput virka-aikaansa nauttia. 2. Opettaja ja opettajatar, joka nuhteettomasti on tehtävänsä toimittanut, saa viisi, kymmenen, viisitoista ja kalmkymmentä vuotta palveltuaan, joka ke)'ran 150 markan suuruisen palltanlisäyksen, jos peruspalkka on 1000 markkaa, ja 200 markan suuruisen, jos peruspalkka on 1 00 markkaa. 3. Näitä määräyksiä sovellutettaessa otetaan huomioon, että korkeampi peruspalkka lasketaan sen jälkeisestä kuukaudesta alkaen, jona hakemus siitä, oheenliitettyine todistuksineen hakijan oikeudesta sanottuun etuun, on sisäänjätetty, sekä että se tai ne palkanlisäykset, joita hakija sitä ennen on virkavuosien johdosta saanut, samtlua korotetaan kuten 2 :ssä säädetään.

Nro 21 23 Edellyttämällä että edelläoleva lakiehdotus hyväksytään ja että muihinkin ylläesitettyihin ehdotuksiin saadaan Kansaneduskunnan suostumus, tulevat suostuntavaroista kansakoululaitosta varten suoritettavat määrärahat vuonna 1908 olemaan seuraavat: 1. Apumaksu kaupunkien kansakoululaitokselle (arviomääräraha) 875,000 mk. 2. Apumaksu maalaiskansakoulujen varsinaisen opettajiston palkkaamiseen (arviomääräraha) 3,740,400 t 3. Apumaksu opettajain ja opettajatarten palkkaamiseen mies- ja naiskäsitöiden opetusta varten (arviomääräraha).. 132,000 > 4. Määräraha palkankorotuksiin maalaiskansakoulujen varsinaiselle opettajistolle (arviomääräraha) 740,000» 5. Määräraha saman opettajiston eläkkeiksi 131,000 * 6. Apumaksu kaupunkien kansakoulujen opettajiston eläkkeiksi (arviomääräraha) 40,275» 7. Määräraha sairaitten kansakoulunopettajien ja opettajatarten avustamiseen.. 55,000 * 8. Apumaksu kansakoulutalojen ja käsityöhuoneustojen rakentamiseen 360,000 * 9. Määräraha kirjastoja varten maalaiskuntien kansakoulunopettajille ja opettajattarille ynnä kirjastokaappeja varten (rajaton siirtomääräraha) 60,420-10. Määräraha maalaiskansakoulujen jatkokursseja varten 90,000 * 11. Määräraha stipendeiksi auskulteerausta ja opintomatkoja varten 19,000» 12. Määräraha havaintovälineiden hankkimiseksi maalaiskansakouluihin (rajaton siirtomääräraha) 50,000» 13. Määräraha yliopistollisten jatkokurssien toimeenpanemiseksi kansakoulunopettajille ja -opettajattarille 35,000 >

24 Nro 21 14. Apumaksu oppikirjojen ostoon maalaiskansakoulujen varattomille oppilaille. 20,000 > 15. Apumaksu kansanopistoille (rajaton siirtomääräraha) 150,OCO > Summa 6,498.095 mk. Armossa hyväksytty Pietarhovissa 5 (18) pmä kesäkuuta 1907. Ministerivaltioaihteeri A. Laitghoff. Helsingissä. Keisarillisen Senaatin kirjapainossa, 1907.