Lähetysterveisiä Japanista Hanna Penttisen lähettikirje 2/2013 Hanna Penttinen Suomi Church sposti: hanna.penttinen@sley.fi Tokiossa 2.12.2013 Mennyt syksy Hyvät ystävät, syksy on kulunut täysin huomaamatta ja yhtäkkiä ollaankin jo joulukuussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sitä on todellakin vaikea uskoa. Lumesta, pimeydestä tai talvesta ei täällä vielä oikeastaan mitään, ainakaan siinä merkityksessä kuin Suomessa, vaikka ilma onkin viilentynyt syyskuun alkuun verrattuna huomattavasti. Kielikoulun aloittamisen jälkeen päivät ovat yksinkertaisesti karanneet käsistä. Kielen opiskelu on vaativaa ja todellakin käy kokopäiväisestä työstä. Siitä huolimatta pidän kielikoulusta paljon. Kielikoulun opettajat ovat sanalla sanoen erinomaisia. Maanantaista perjantaihin menen kielikoululle kahdeksaksi kertaamaan edellisen päivän läksyjä yhdessä muutaman muun ryhmämme opiskelijan kanssa. Oppitunnit alkavat yhdeksältä ja päättyvät puoli yhdeltä. Aamupäivän aikana on kaksi kymmenen minuutin taukoa, joten päivä kuluu nopeasti. Asiaa tulee paljon ja kovalla vauhdilla. Siitä syystä lounastauon jälkeen iltapäivä menee läksyjen parissa ja illalla yleensä vielä kertailen jo aiemmin olleita asioita. Siitä, että on opiskellut muusikoksi on ollut tähän mennessä suurta hyötyä. Opiskelu on täysin verrattavissa harjoitteluun - kaikki työ tapahtuu istumalihaksilla ja keskittymällä kunnolla. Siksi työ vaatii veronsa, mutta on myös hyvin antoisaa ja palkitsevaa. 1
Kun ottaa huomioon, että lokakuussa aloitin aivan nollasta, olen iloinen siitä, että tässä vaiheessa osaan kirjoitusmerkeistä jo hiraganat, katakanat sekä muutamia kanji-merkkejä. Kovin syvällisiä keskusteluja en vielä pysty käymään, mutta muutamia yksinkertaisia asioita pystyn jo ilmaisemaan. Lisäksi suurta hauskuutta arkipäivässä tuottaa se, että aina välillä pystyy tunnistamaan sanan sieltä, toisen täältä. Kaupungilla, junassa ja kaupassa pystyy jo jonkin verran lukemaan sanoja, vaikka ei niiden merkitystä tietäisikään. Kun on tullut tänne aivan ummikkona, on pienestäkin iloinen! Kolmentoista opiskelijan alkeisryhmämme on mukava, kansainvälinen ja kannustava. Kaikki olemme niin sanotusti samassa liemessä, joten vertaistukea saamme toisiltamme jatkuvasti. Sunnuntaisin käyn jumalanpalveluksessa Ichigayan seurakunnassa. Vähitellen täkäläinen jumalanpalveluskin alkaa tuntua jo tutulta, vaikka en sisällöstä paljon ymmärräkään. Onneksi luterilaisessa jumalanpalveluksessa on samat pääelementit maasta riippumatta, joten siinä mielessä moni asia on tuttua ja turvallista. Ichigayan seurakunnassa on mielestäni hieno tapa koota jumalanpalveluksen aluksi paikalla olevat lapset kirkon etuosaan pieneen opetustuokioon, jota koko seurakunta on mukana seuraamassa. Seurakunnassa on paljon kaikenikäisiä jäseniä, mikä on virkistävää. Seurakunnan mummot juttelevat minulle aivan sujuvasti japaniksi ja vaikka oikeastaan en juuri mitään ymmärräkään, hauskaa on riittänyt. Ihmiset suhtautuvat minuun kovin ystävällisesti ja olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Lokakuussa sain olla käymässä Tokion kirkolla järjestetyllä nuorten leirillä ja sieltä on muutama tuttu nuori Ichigayassakin. 2
Eilen sunnuntaina vietettiin ensimmäistä adventtia täällä Japanissakin. Hoosiannan laulaminen ei täällä ole tuttua, joten se perinne jäi nyt osaltani valitettavasti väliin, mutta muutoin jumalanpalveluksessa oli adventin tunnelmaa kynttilän sytytyksineen. Tavallisesta sunnuntaista poiketen olin jumalanpalveluksessa tunnin matkan päässä Tokiosta, Chiban kirkolla. Jumalanpalveluksen jälkeen sain nimittäin olla soittamassa konsertissa yhdessä ystäväni Miki Ozawan kanssa. Miki on varmasti monelle tuttu teistäkin, sillä noin kymmenen vuotta sitten hän oli Suomessa opiskelemassa kanteleensoittoa Kaustisella. Hän on myös toiminut musiikkityössä Sleyn työyhteydessä, niin Suomessa ollessaan kuin Japanissakin. Sain tehdä yhteistyötä Mikin kanssa jo tuolloin hieman yli kymmenen vuotta sitten, aavistamatta että jonain päivänä konsertoisimme yhdessä myös Japanissa. Jumala johdattaa joskus tavoilla, joita ei etukäteen osaisi lainkaan arvata! Eilisessä adventtikonsertissa oli kuulijoita yli kuusikymmentä, mikä ylitti sekä meidän että seurakunnan työntekijöiden odotukset. Ohjelmassa oli kanteleensoittoa, joululauluja, Mikin todistuspuheenvuoro, pari pianokappaletta ja yhteislaulua. Lopuksi saimme kaikki nautiskella (itse tehdystä!) glögistä ja Ikean piparkakuista. Ihmiset ottivat meidät lämmöllä vastaan. Oli varsin hauskaa säestää tuttuja joululauluja, kun koko sali raikui ihmisten laulaessa tutuimpia lauluja lähes hartiavoimin. Myös Sibeliuksen säveltämä "En etsi valtaa, loistoa" kuului yhteislauluihin, tosin tietysti japaniksi käännettynä. Kauppojen joulukrääsän keskellä kulkiessa ei ole vielä kertaakaan tuntunut yhtä jouluiselta, kuin eilen Chiban kirkossa. Odotan joulua kovasti, sillä saan tänne vieraakseni Suomesta kolme lähetyskurssiystävääni. Mirjam Harju, Virpi Keränen ja Kirsi Vimpari saapuvat Tokioon muutama päivä ennen joulua ja viipyvät vuodenvaihteen yli. Ihanaa saada viettää joulua yhdessä ystävien kanssa. Ylipäänsä joulukuu tänä vuonna on kohdallani hyvin erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna, sillä ensimmäisen kerran moneen vuoteen en itse ole kanttorin työssä. Useana vuonna joulu ja sitä edeltävä aika on ollut se kiireisin aika vuodesta hartauksineen, kauneimpine joululauluineen ja jumalanpalveluksineen. Siinä on päässyt joulutunnelmaan (ja -ruokiin!) kiinni jo melko aikaisessa vaiheessa. Mielenkiinnolla siis odotan, millainen on ensimmäinen jouluni Japanissa. 3
Vaikka joulu tuntuu yleisesti ottaen täyttävän täällä kaupat ja tavaratalot, ei joulua ymmärtääkseni vietetä täällä ollenkaan siinä määrin kuin Suomessa, puhumattakaan että se olisi millään tavalla kristillinen juhla, muualla kuin tietysti kristillisissä kirkoissa. Kuten joka puolella maailmaa, kristillisellä joulunvietolla olisi paljon tarjottavanaan täälläkin. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus... Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina". (Jesaja 9) Ihmisellä on elämässään tiettyjä peruskysymyksiä ja tarpeita, joihin hän hakee vastausta. Uskoakseni yksi keskeisimmistä on sekä sisäisen että ulkoisen rauhan löytäminen. Rauhaa etsitään lukemattomilla tavoilla, lukemattomista paikoista. Rauhallista tai rauhoittavaa tunnelmaa ja ilmapiiriä voi toki onnistua löytämään ja ehkä itsekin jollain tavalla luomaan. Eri asia on, kestääkö se vielä siinä vaiheessa, kun elämästä tuntuu kaikki tukirakennelmat, tuttu ja turvallinen horjuvan tai jopa kokonaan katoavan. Edellä olevassa Jesajan kirjan katkelmassa annetaan selvä osoite, mistä ja keneltä rauhan saa. Seimeen syntynyt Jeesuslapsi on Vapahtaja ja Rauhan Ruhtinas jokaiselle ihmiselle. Hänen tarjoamansa rauha on sellaista, joka kestää silläkin hetkellä, kun oma ja lähellä olevien mielenrauha on murentunut jo aikoja sitten. Se on ennen kaikkea omantunnon rauhaa itseni ja Jumalan välillä, rikkomusten ja laiminlyöntien anteeksisaamista ja tietoa siitä, että mikään ei erota minua Jumalan rakkaudesta silloinkaan, kun elämässä on vaikeaa. Se on sitä lepoa, josta käsin on 4
sitten mahdollista välittää Jumalan rakkautta, iloa ja rauhaa myös ympärillä olevien ihmisten elämään. Tämän Rauhan Ruhtinaan läsnäoloa ja siunaamaa joulun aikaa toivotan Sinulle ja läheisillesi! Kiitos, että muistat minua täällä ja teet kanssani lähetystyötä! Kiitosaiheita: -Kielikoulu, sen opettajat ja kanssaopiskelijat -Orientaatioseurakunta ja sen jäsenet Ichigayassa, jossa saan tulevan vuoden ajan käydä -Olen saanut olla terveenä -Varjelus kaiken vilinän keskellä -Sopivan kuntosalin löytyminen kielikoulun läheltä. Nyt minulla on yksi oikea harrastus arjessa, se on suuri kiitosaihe! Rukousaiheita: -sopivan kokoisen kodin löytyminen sopivien yhteyksien päästä, johon voisin viedä myös pianon ja harjoitella. Lokakuussa muutin väliaikaiseen asuntoon Suomi-kirkon sisäilmaongelmien takia. Viisautta oikeiden ratkaisujen löytämiseen ja tekemiseen. -Terveyden säilyminen -Varjelusta maanjäristyksissä Jouluterveisin, Hanna Lähetysrenkaan yhteyshenkilö: Elina Penttinen Lähetyskannatus Hanna Penttisen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH tiedonannolla Hanna Penttisen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai Hanna Penttisen yleisviitenumerolla xxxxx xxxxx xxxxx xxxxx, tai henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013 31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetys-kohteissa ulkomailla. 5