AGNICO EAGLE FINLAND OY Rikastushiekka-altaan (NP4) patosortuman vahingonvaara-arvio

LIITE 2 PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 27.2.2018 AGNICO EAGLE FINLAND OY Rikastushiekka-altaan (NP4) patosortuman vahingonvaara-arvio Patosortuman vesistövaikutusten arviointi

2 COPYRIGHT PÖYRY FINLAND OY Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

Sisältö 3 1 JOHDANTO JA TOIMEKSIANTO... 4 2 TAUSTATIEDOT JA MURTUMAHYPOTEESI... 4 2.1 ALAPUOLINEN VESISTÖ... 4 2.2 PATOMURTUMA... 4 3 ARVIO PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUKSISTA... 7 3.1 PATOSORTUMAN AIHEUTTAMA KUORMITUS... 7 3.2 VAIKUTUS SEURUJOEN VEDEN LAATUUN... 8 3.2.1 Murtuman aiheuttaman tulva-altaan vedenlaatu... 8 3.2.2 Tulva-altaan kuormitus Seurujokeen... 9 3.2.3 Purkuvesistön veden laatu patosortuman jälkeen... 11 3.2.3.1 Arvioinnin perusteet... 11 3.2.3.2 Arvio purkuveden ainepitoisuuksien nousuista patosortuman jälkeen... 11 3.3 VAIKUTUS SEURUJOEN JA LOUKISEN KALASTOON... 14 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 15 5 VIITTEET... 16 Pöyry Finland Oy Kaisa Kettunen, DI Pirkko Virta, FM Heimo Vepsä, FM Eero Taskila, FM Yhteystiedot PL 20, Elektroniikkatie 13 90590 OULU sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 JOHDANTO JA TOIMEKSIANTO Tämä raportti on rikastushiekka-altaan (NP4) patosortuman vahingonvaaraselvityksen liite, jossa kuvataan patosortuman aiheuttama vaikutus Seurujoen ja sen alapuolisten vesistöjen vedenlaatuun ja kalastoon. Tässä raportissa käytetty lähtöaineisto perustuu Leiviskän (2018) tekemään patosortumaskenaarioon VE2 MQ-tilanteessa. Vaikutukset on arvioitu pahimman mahdollisimman tilanteen mukaisesti, jolloin sen todennäköisyys on hyvin pieni. 4 2 TAUSTATIEDOT JA MURTUMAHYPOTEESI 2.1 Alapuolinen vesistö Kaivoksen vierestä virtaavan Seurujoen valuma-alueen (65.697) koko valuma-alueen alarajalla on 307 km 2 ja järvisyys 0,3 %. Seurujoki laskee Loukiseen (valuma-alue 65.69 F =1 717 km 2 ja järvisyys L = 1,1 %), joka puolestaan yhtyy Ounasjokeen Levitunturin kohdalla. (Ekholm 1993) Kaivoksen kohdalla Seurujoen keskivirtaama on jaksolla 1.1.2008 31.12.2016 ollut 4,0 m 3 /s, MNQ 1,26 m 3 /s ja MHQ 23,4 m 3 /s (SYKE 2018a). Kerran 20 vuodessa esiintyvä tulva on arvioitu Leiviskän (2018) patosortuma-raportissa olevan 47,7 m 3 /s. Virtaaman vaihtelu vuosina 2008 2017 ilmenee kuvasta 2-1. Kuva 2-1. Seurujoen virtaamatietoja kaivoksen kohdalla 1.1.2008 31.12.2017 (SYKE 2018a) 2.2 Patomurtuma Insinööritoimisto Pekka Leiviskä suoritti patosortumaa simuloivan tulva-aaltolaskennan kolmelle eri vaihtoehdolle sekä HQ 1/20 että MQ -tilanteille. (Leiviskä 2018) Tässä työssä on mallinnettu vaikutuksia vaihtoehdolle VE2 MQ-tilanteessa, joka kuvaa pahinta mahdollisinta tilannetta. Keskivirtaamalla arvioitu pitoisuuslisä on suurempi kuin tulvatilanteessa. Patosortuman VE2-tilanteet lähtötiedot ja tulokset Leiviskän (2018) mukaisesti: suotovirtausmurtuma aukon pohja on tasolla N60+223 m

altaan HW-korkeus murtumahetkellä on N60+232 m, padon harjan korkeus N60+234 m ja maanpinta N60+220 m altaan tyhjentymisen kuluva aika on noin 31 min altaan vesitilavuus on noin 1,36 milj.m 3 (arvioitu maksimi 1,6 milj.m 3 ). murtuma-aukon keskimääräinen leveys on 16 m maksimivirtaama vuotopaikan kohdalla on 643 m 3 /s murtuma-aukko sijaitsee pääpadon koillinen-lounaissuuntaisella laidalla Laskennan tulosten mukaan tulva-aalto leviää kohti Seurujokea ja joessa vesi lähtee purkautumaan sekä vastavirtaan pohjoiseen että myötävirtaan etelään. Vesi leviää purkukohdalla joen molemmin puolin noin 100 metrin päähän uomasta. Tulva jatkaa etelään Seurujokea pitkin. Tulvavesi leviää laajimmin Rimminvuomaan ja Rouravuomaan. Jonkin verran tulvavedestä imeytyy maahan, mutta suurin osa päätyy lopulta Seurujokeen. Seurujokeen päättyväksi vesimääräksi on arvioitu noin 1,34 milj. m 3. Tämä vaikutusten arviointi perustuu oletukseen, että kaivosalueen kohdalla Seurujokeen syntyy nk. tulva-allas, jonka alin piste on PL1 (Kuva 2-2). Seurujoen Väkevänivalla (PL1) tulvaveden korkeus saavuttaa maksimikorkeutensa noin 4 tunnin kuluttua murtumasta. Syntyvän tulva-altaan muoto ja koko selviää kuvasta 2-2. Väkevänivan kohdalla tulva-altaan alaosalla tulvaveden virtaamamaksimi on lähes 140 m 3 /s (Kuva 2-3). Väkevänivan kohdalla tulvaveden korkeus on saavuttanut maksimikorkeutensa ja laskenut takaisin normaaliin korkeuteensa n. 11 tunnin jälkeen. 5 PL 1 Kuva 2-2. Patomurtumasta syntyvä tulva-aallon leviäminen (Leiviskä 2018). Eri väreillä on esitetty maksimaalinen vesisyvyys. Tulva-altaan alareunana käytetty Väkevänivan PL1 poikkiala on esitetty keltaisella.

6 Kuva 2-3. Virtaama laskentapoikkialalla Väkeväniva (Leiviskä 2018) sekä lähtövirtaama 4 m 3 /s.

3 ARVIO PATOSORTUMAN VESISTÖVAIKUTUKSISTA 7 3.1 Patosortuman aiheuttama kuormitus Leiviskän mallinnuksessa patosortumassa purkautuu rikastusaltaasta nopeasti teoreettisesti maksimissaan 1,6 Mm 3 vettä, joka päätyy kokonaisuudessaan Seurujokeen. Realistisemmassa vaihtoehdossa VE2 Seurujokeen purkautuva vesimäärä on noin 1,36 Mm 3. (Leiviskä 2018) Suurimmat tulva-aallon aiheuttamat virtausnopeudet ovat Seurujoessa heti murtumapaikan alapuolella paikoin luokkaa 1,0 1,5 m/s, Väkevännivan kohdalla virtausnopeus on alle 1 m/s. Tasaisilla suoalueilla virtausnopeudet ovat yleensä tasoa 0,5 0,8 m/s. Suuret virtausnopeudet erodoivat veteen sekä rikastushiekkaa että altaan ulkopuolista maa-ainesta. Maa-aineksen määrä riippuu paljolti mihin vuoden aikaan murtuma tapahtuu; maan ollessa jäässä ainesmäärä on pienempiä kuin sula-aikana. Maaaineksen erodoituminen nostaa veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta, joka heijastuu myös muihin vedenlaatusuureisiin (väri, COD Mn, ravinteet jne.). Erodoituvan rikastushiekan määrän voidaan arvioida olevan purkautumisajankohdasta riippumaton sen sijaitessa sulana vesikerroksen alla. Rikastushiekka-altaan vesi on rikastushiekan kalkkikäsittelystä johtuen emäksistä. Vesi on suolapitoista sisältäen erityisesti sulfaattia, mikä nostaa myös sähkönjohtavuuden korkeaksi. Happitilanne on säilynyt altaassa tarkkailutulosten perusteella kohtuullisena. Kaivosvesille tyypillisesti vedessä on myös runsaasti typpeä, mutta fosforipitoisuus on alhainen. Malmiperäisiä alkuaineita vedessä on saostuksen jälkeenkin vielä luonnonvesiin verrattuna runsaasti, mm. antimonia, arseenia ja nikkeliä (Taulukko 3-1). Taulukko 3-1. Rikastushiekka-altaan veden laatutietoja 4.2.2013 29.12.2016. 4.2.2013- Sameus ph Sähkönj. Happi Kiintoaine COD Cr Kloridi Sulfaatti Kok.N Kok.P Alumiini Antimoni Arseeni Kupari Magnesium Mangaani Natrium Nikkeli Rauta Sinkki 29.12.2016 NTU ms/m % mg/l mgo 2 /l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Keskiarvo 1,8 8,0 863 62 5,0 31 27 8239 30709 37 23 57 117 4,1 1615623 1542 202707 43 95 11,5 Min 0,2 7,2 330 24 2,0 25 9 1300 10000 13 10 18 11 1,2 580000 130 90000 6,9 10 5,7 Max 30,0 9,1 1200 93 24 56 45 12000 61000 83 84 170 340 17 3600000 6400 320000 360 1900 84 n 91 773 322 94 416 11 95 770 735 61 86 772 772 88 87 95 87 772 90 31 Myös rikastushiekka sisältää haitallisiksi ja vaarallisiksi aineiksi luokiteltuja alkuaineita, joiden määriä on esitetty taulukossa (Taulukko 3-2) (Geobotnia 2017, lähde Labtium 2016). Koostumus on NP3-altaalla olevaa rikastushiekkaa ja oletus on, että vastaavanlaista rikastushiekkaa läjitetään NP4-altaaseen. Aiemmin tehtyjen selvitysten valossa (Labtium 2014) rikastushiekasta liukenee veteen erityisesti arseenia, antimonia, sulfaattia ja seleeniä. Taulukko 3-2. NP-rikastushiekan metallipitoisuuksia (Geobotnia 2017, lähde: Labtium 2016). Aine NP-hiekka [mg/kg] Al 7490 As 1800 Cu 375 Mn 1700 Ni 171 Sb 71,8 Zn 99,8 Patosortumatilanteessa haitta-aineita päätyy ympäristöön sekä liuenneena että rikastushiekan mukana. Alkuaineiden liukoisuus rikastushiekasta on voimakkaan riippuvainen vallitsevista ympäristöolosuhteista. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että haitta-

aineiden liukoisuus muuttuu ympäristön ph- sekä hapettumis-pelkistysolosuhteiden muuttuessa. Metallien liukoisuus rikastushiekasta kasvaa yleensä ympäröivän veden happamoituessa. Redox-herkkien metallien, kuten raudan ja mangaanin osalta liukoisuus kasvaa myös ympäröivien olosuhteiden muuttuessa hapettavista pelkistäviksi. Eräiden alkuaineiden, kuten vanadiinin liukoisuuden on havaittu kuitenkin kasvavan neutraaleissa ja emäksissä olosuhteissa. Edellä esitettyjen rikastushiekka-altaan veden laatutietojen (Taulukko 3-1) perusteella arvioidut rikastushiekka-altaan maksimiainekuormat (1,6 milj. m 3 ) on esitetty taulukossa (Taulukko 3-3). Taulukko 3-3. Arvio rikastushiekka-altaassa olevista maksimiainekuormista. Aine kg Kiintoaine 7 984 Sulfaatti 13 181 804 Kok.N 49 135 Kok.P 59 Alumiini 37 Antimoni 91 Arseeni 188 Kupari 7 Magnesium 2 584 997 Mangaani 2 468 Natrium 324 331 Nikkeli 68 Rauta 152 Sinkki 18 8 3.2 Vaikutus Seurujoen veden laatuun 3.2.1 Murtuman aiheuttaman tulva-altaan vedenlaatu Altaan murtuessa vesimassat purkautuvat voimalla Seurujoen uomaan, ja noin 4-5 tunnissa on muodostunut kuvan 2-2 mukainen tulva-allas. Altaan vedenlaatu muodostuu altaasta purkautuvan veden, virtauksen mukana erodoituneen rikastushiekan sekä maaaineksen sekä Seurujoen ja sen sivupurojen vesien laadusta. Keskivirtaamatilanteessa 4 tunnin aikana syntyneeseen tulva-altaaseen purkautuu laimentavia Seurujoen yläpuolisia vesiä noin 58 000 m 3 eli alle 5 % tulva-altaan vesimäärästä, joten altaan vedenlaatuun Seurujoen puhtaammilla vesillä ei ole kovin suurta merkitystä purkualueiden välitöntä läheisyyttä lukuun ottamatta. Seurujoen kohdalle syntyvän tulva-altaan kiintoaine-, metalli- ja ravinnepitoisuuksien suuruusluokkia on arvioitu taulukossa 3-4 rikastushiekka-altaan veden laatutietojen (Taulukko 3-1) ja rikastushiekan ainepitoisuuksien (Taulukko 3-2) perusteella olettaen, että rikastushiekkaa sortumassa erodoituu veteen hienoaineksena noin 1 % liikkeelle lähtevän hiekan kokonaismäärästä. Vahingonvaaraselvityksessä (Geobotnia 2013) on arvioitu, että vuotolähtöisessä murtumassa NP3-altaasta veden mukana purkautuvan rikastushiekan määrä voisi olla suurimmillaan noin 10 000 m 3, ja sen on arvioitu leviävän noin 50 100 m:n päähän padosta (10 000 m 3, 15 000 t). Määrän on arvioitu olevan sa-

man myös NP4 altaan osalta. Maanpinnasta erodoituvalla aineksella on arvioitu olevan vaikutusta vain kiintoaine-, sameus- ja ravinnemääriin. Taulukko 3-4. Arvio tulva-altaasta purkautuvan veden kiintoaine-, metalli- ja ravinnepitoisuuksien suuruusluokista. Muuttuja Pitoisuus Kiintoaine 100 mg/l Arseeni 300 µg/l Alumiini 730 µg/l Antimoni 65 µg/l Kupari 40 µg/l Mangaani 1700 µg/l Nikkeli 60 µg/l Sinkki 20 µg/l Typpi 60 mg/l Fosfori 70 µg/l Sulfaatti 15 000 mg/l 9 3.2.2 Tulva-altaan kuormitus Seurujokeen Kuvan 2-3 perusteella on karkeasti arvioitu syntyvän tulva-altaan (1,34 milj. m 3 ) tyhjentymiseen kuluvaksi ajaksi noin 6-8 tuntia (Kuva 3-1). Purkautuvan vesimäärän ja arvioidun tulva-altaan vedenlaadun perusteella vesistöön purkautuu mm. kiintoainetta 134 t, sulfaattia noin 20 000 t, typpeä 80 t, arseenia 400 kg ja antimonia 87 kg ja nikkeliä 80 kg (Taulukko 3-5).

10 Kuva 3-1. Tulva-altaan tyhjentyminen Väkevänivan poikkialaan arvioidulla nettoulosvirtaamalla. Taulukko 3-5 Arvio Seurujokeen purkautuvista kiintoaine-, metalli-, ravinne- ja sulfaattimääristä. Muuttuja Kuormitus Kiintoaine 134 t Arseeni 402 kg Alumiini 979 kg Antimoni 87 kg Kupari 54 kg Mangaani 2 280 kg Nikkeli 80 kg Sinkki 27 kg Typpi 80 t Fosfori 94 kg Sulfaatti 20 100 t

3.2.3 Purkuvesistön veden laatu patosortuman jälkeen 11 3.2.3.1 Arvioinnin perusteet Tulva-altaan vesien laimentumista ja kulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC (Environmental Fluid Dynamics Code) avulla. Malli on eräs vesistöjen kuormitussietokyvyn arviointiin tarkoitettujen suositeltujen mallien joukossa Yhdysvalloissa. Laskenta suoritettiin vakiovirtaamilla vesistön keskivirtaama- ja keskialivirtaamatilanteissa (Taulukko 3-6). Taulukko 3-6. Laskennassa käytettyjä keski- (MQ) ja keskialivirtaamia (MNQ). Patosortuman aiheuttama teoreettinen virtaamalisäys, maksimi yli 140 m 3 /s, nostaa pienehkön purkuvesistön alkuosan virtaamat hetkellisesti hyvin korkeiksi. Seurujoen havaintoaseman kohdalla patosortuma nostaa keskivirtaama- (MQ) ja keskialivirtaamatilanteissa (MNQ) virtaamat (yli 200 m 3 /s) sekä veden korkeudet hetkellisesti jopa 5- kertaiseksi verrattuna kevättulvan aikaista virtaamahuippua ja yliveden korkeuksia. Pam 3 /s MNQ MQ Seurujoki 2,2 4,0 Lintula 0,2 0,35 Loukinen (+Rourajoki) 3,3 5,7 Kapsajoki 7,1 13,5 Ounasjoki 57 109 Patosortumatilanteessa muodostuvan altaan veden laimentumista ja kulkeutumista arvioitiin käyttäen edellä kuvattua purkautumista ja purkautuvan veden ainepitoisuutena vakiopitoisuutta. Näin voitiin laskea tulva-altaan vesien prosenttiosuudet eri vesistön pisteissä. Vesien viipymät vesireitillä ovat lyhyitä, joten luontaista ainepoistumaa ei arvioitu vesistössä tapahtuvan merkittävissä määrin. Prosenttiosuuksien perusteella laskettiin syntyvät ainepitoisuudet. Laskennassa taustapitoisuutena käytettiin arvoa nolla, jolloin laskelma kuvaa patosortuman aiheuttamaa ainepitoisuuden lisäystä, joka lisätään luontaisen taustapitoisuuden päälle. Purkuvesistöalueen gradientti laadittiin Maanmittauslaitoksen 10 m:n korkeusmallista (Kuva 3-2). Uoman morfometria arvioitiin karkeasti ilmakuvista. Kuva 3-2. Mallissa käytetty purkuvesistön pituusprofiili. 3.2.3.2 Arvio purkuveden ainepitoisuuksien nousuista patosortuman jälkeen

tosortuma-mallinnus tehtiin myös tulvatilanteessa, jolloin Seurunjoen havaintoaseman virtaama voi ylittää jopa 270 m 3 /s, jolloin suuret valumat laimentaisivat vesiä tehokkaammin. Talvella merkittävä osa virtaamasta tapahtuisi jääkannen päällä sekoittuen veteen vasta aukiolevien koskijaksojen kohdalla. MQ- ja MNQ-tilanteiden erot eivät ole kovin suuria johtuen tulva-altaan suuresta vesimäärästä suhteessa vesistön virtaamiin. MNQ-tilanteessa pitoisuudet ovat hieman suurempia ja pulssin kesto pidempi. Kuten prosenttiosuuksista (Kuva 3-3) ilmenee, vaikutus pienenee ja tulva-aallon viipymä kasvaa jokireittiä alaspäin edettäessä. Tulva-altaan alapuolella Seurujoessa osuus on 100 % ja Loukisen suulla ennen Ounasjokea noin kolmannes tästä, mikä tarkoittaa, että tulvavesien pitoisuudet ovat laimentuneet kolmasosaan lähtötilanteeseen verrattuna. 12 Kuva 3-3. Patomurtuma-altaan vesien osuus eri laskentapisteissä. Kuvan 3-3 mukaisilla prosenttiosuuksilla laskettuna purkuvesistön haittaainepitoisuudet nousevat kuvan 3-4 mukaisesti. Antimoni ja nikkeli on esitetty samassa kuvassa, vaikka todellisuudessa nikkelipitoisuus on hieman pienempi.

13 Kuva 3-4. Arseeni-, antimoni- ja nikkeli sekä typpi- ja sulfaattipulssien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusnousut vesistössä MQ ja MNQ-tilanteissa. Päästöpulssi laimenee vesistössä siten, että pitoisuusnousut arseenin osalta ovat ennen Ounasjokea tasolla 100 300 µg/l, Ounasjoessa pulssi laimenee tasolle 15 µg/l. Vastaavasti antimonin ja nikkelin pitoisuudet nousevat ennen Ounasjokea tasolle 20 65 µg/l ja Ounasjoessa tasolle 3 4 µg/l. Sulfaattipitoisuudet nousevat vesistössä hetkellisesti hyvin korkeiksi, tasolle 4 000 15 000 mg/l ennen Ounasjokea ja Ounasjoessa tasolle 700 1 000 mg/. Seurujoessa patosortuma-altaan kohdalla pitoisuudet ovat käytännössä samat kuin purkautuvan veden ainepitoisuudet ja ennen Loukista laimentuminen on vähäistä. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen lähtötasosta. Suuret

virtaamat ja tulva-altaan suuret kiintoainepitoisuudet samentuvat vettä tuntuvasti, kiintoainepitoisuuksien ollessa kymmeniä milligrammoja litrassa. Purkuvesistössä ei ole järvialtaita tai niin suuria suvantoja, että vesistössä tapahtuisi merkittävää kerrostumista. Patosortuman jälkeen tulva-alueelle voi jäädä maaperään kynnysarvoja ylittäviä metallipitoisuuksia, jolloin joudutaan varautumaan mahdollisesti maaperän puhdistustoimenpiteisiin. 14 3.3 Vaikutus Seurujoen ja Loukisen kalastoon Vesistövaikutusarvion mukaan patosortuman lyhytaikainen päästöpulssi nostaa Seurujoen ja Loukisen haitta-ainepitoisuuksia huomattavasti. Seurujoessa metallipitoisuudet nousevat arviolta enimmillään seuraavasti: alumiinipitoisuus yli 700 µg/l, arseenipitoisuus 300 µg/l ja nikkelipitoisuus 60 µg/l. Sulfaattipitoisuus nousee Seurujoessa hetkellisesti hyvin korkeaksi, jopa tasolle 15 000 mg/l, Loukisessa tasolle 4 000 10 000 mg/l ja Ounasjoessa enimmillään tasolle 700 1 000 mg/l. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen lähtötasosta. Nikusen ym. (2000) mukaan LC 50 -arvo (pitoisuus, jossa puolet koeyksilöistä menehtyy) kirjolohelle on alumiinin osalta 560 µg/l, nikkelin osalta 50 µg/l ja arseenin osalta 550 µg/l. Siten pitoisuudet nousevat päästöpulssin aikana Seurujoessa hetkellisesti varsinkin alumiinin ja nikkelin osalta kaloille letaalille tasolle. Lisäksi metallien yhteisvaikutus lisää niiden haitallisuutta. Kirjolohella tehtyjen altistuskokeiden mukaan neljän vuorokauden LC50-arvo sulfaatin osalta oli pehmeässä vedessä 5 000 mg/l, ja hopealohien mätimunien kuolleisuus kasvoi pehmeässä vedessä, jossa sulfaattipitoisuus oli 280 mg/l (Singleton 2000). Vedenlaadun ohjearvot (British Columbia Ministry of Environment 2016) määrittelevät suurimman vesiseliöstölle turvallisen sulfaattipitoisuuden vesistössä 30 vuorokauden keskiarvona. Ohjeiden mukaan suurin vesieliöstölle turvallinen sulfaattipitoisuus on erittäin pehmeissä vesissä 128 mg/l. Sulfaatin osalta pitoisuudet nousevat päästöpulssin aikana kaloille letaalille tasolle Seurujoella ja sen alapuolisella Loukisella. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että huolimatta päästöpulssin lyhyestä kestosta metalli- ja sulfaattipitoisuudet kohoavat päästöpulssin aikana Seurujoessa ja pääosin myös sen alapuolisessa Loukisessa kaloille letaalille tasolle, joten eri kuormitteiden yhteisvaikutuksesta kalakuolemat ovat todennäköisiä. Isompien kalojen osalta voi esiintyä myös kalojen karkottumista alavirtaan. Mikäli päästöpulssi tapahtuu talviaikaan, on todennäköistä, että myös taimenen mädin hautoutuminen epäonnistuu.

4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 15 Vahingonvaaraselvityksen liitteenä olevassa tulva-aaltolaskennassa on lähtötietoina käytetty vuotolähtöistä murtumaa, jossa noin 1,36 milj.m 3 vettä purkautuu altaasta noin 31 minuutissa, maksimivirtaaman ollen purkupaikan alapuolella 643 m 3 /s. Laskennan tulosten mukaan tulva-aalto leviää Seurujoen yli ja Seurujoessa vesi lähtee purkautumaan sekä vastavirtaan pohjoiseen että myötävirtaan etelään. Seurujoen alaosalla (Väkevänivan kohdalla) tulvaveden korkeus saavuttaa maksiminsa noin 4 tunnin kuluttua murtumasta. Väkevänivan kohdalla tulva-altaan alaosalla tulvaveden virtaamamaksimi on lähes 140 m 3 /s. Suurimmat tulva-aallon aiheuttamat virtausnopeudet ovat Seurujoessa tasoa 1,0-1,5 m/s. Suuret virtausnopeudet erodoivat veteen sekä rikastushiekkaa että altaan ulkopuolista maa-ainesta. Rikastushiekka-altaan vesi on emäksistä, ja suuresta sulfaattipitoisuudesta johtuen sen suolapitoisuus on korkea. Kaivosvesille tyypillisesti vedessä on typpeä, mutta fosforipitoisuus on pieni. Malmiperäisiä alkuaineita vedessä on saostuksen jälkeenkin vielä luonnonvesiin verrattuna runsaasti, mm. antimonia, arseenia ja nikkeliä. Purkautuvan vesimäärän ja arvioidun tulva-altaan veden laadun perusteella vesistöön purkautuu mm. kiintoainetta 134 t, sulfaattia noin 20 000 t, typpeä 80 t, arseenia 400 kg ja antimonia 87 kg ja nikkeliä 80 kg. Seurujoen havaintoaseman kohdalla patosortuma nostaa keskivirtaama- (MQ) ja keskialivirtaamatilanteissa (MNQ) virtaamat (yli 200 m 3 /s) sekä veden korkeudet hetkellisesti jopa 5-kertaiseksi verrattuna kevättulvan aikaista virtaamahuippua ja yliveden korkeuksia. Päästöpulssi laimenee vesistössä siten, että pitoisuusnousut arseenin osalta ovat ennen Ounasjokea tasolla 100 300 µg/l, Ounasjoessa pulssi laimenee tasolle 15 µg/l. Antimonin ja nikkelin pitoisuudet nousevat ennen Ounasjokea tasolle 20 65 µg/l ja Ounasjoessa tasolle 3 4 µg/l. Sulfaattipitoisuudet nousevat vesistössä hetkellisesti hyvin korkeiksi, tasolle 4 000 15 000 mg/l ennen Ounasjokea ja Ounasjoessa tasolle 700 1 000 mg/l. Loukisen suulla pitoisuudet ovat laimentuneet noin kolmannekseen lähtötasosta. Suuret virtaamat ja tulva-altaan suuret kiintoainepitoisuudet samentavat vettä tuntuvasti. Purkuvesistössä ei ole järvialtaita tai niin suuria suvantoja, että vesistössä tapahtuisi merkittävää kerrostumista. Metalli- ja sulfaattipitoisuudet nousevat päästöimpulssin aikana Seurujoessa ja Loukisessa kaloille letaalille tasolle, joten kalakuolemat ovat todennäköisiä. Patosortuman jälkeen tulva-alueelle voi jäädä maaperään kynnysarvoja ylittäviä metallipitoisuuksia, jolloin joudutaan varautumaan mahdollisesti maaperän puhdistustoimenpiteisiin.

5 VIITTEET British Columbia Ministry of Environment 2016. Water Protection & Sustainability Branch. British Columbia Approved Water Quality Guidelines: Aquatic Life, Wildlife & Agriculture. Summary Report. < http://www2.gov.bc.ca/assets/gov/environment/airland-water/water/waterquality/wqgs-wqos/approvedwqgs/final_approved_wqg_summary_march_2016.pdf> Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - Sarja A. Helsinki. Leiviskä 2018. NP4 rikastushiekka-altaan vahingonvaaraselvitys. Agnico-Eagle Finland Oy, Kittilän kaivos. Nikunen, E., Leinonen, R., Kemiläinen, B. & Kultamaa, A. 2000. Environmental properties of chemicals. Volyme 1. Environment Guide 71. Finnish Environment Institute, Helsinki. Singleton, H. 2000. Ambient Water Quality Guidelines for Sulphate. Tecnical Appendix Ministry of Environment, Lands and Parks. Province of British Columbia (BC MELP). Suomen ympäristökeskus 2018. Ympäristöhallinnon avoimet ympäristötietojärjestelmät. <http://www.syke.fi/avointieto> a) Hydrologian ja vesien käytön tietojärjestelmä HYDRO / SYKE 02/2018 16