Bertta Aspfors Kerro äiti SATUJA ja TARINOITA
Kerro äiti satuja ja tarinoita Bertta Aspfors Kuvitus: Orvokki. Syrjänen Ulkoasu: R. Penttinen Mediapinta 2009 ISBN 978-952-235-145-6
SISÄLLYS LUKIJALLE... 9 I SATUJA... 11 PERHOSPIRKKO... 13 TOVERUKSET... 18 OIVALLUS... 24 ERO... 28 SATU PIPPURIPEIKOSTA... 33 LAINAKISSA... 36 II TARINOITA... 37 KANIPERHEEN KATKERA PÄIVÄ... 39 MYYRÄT MYKE JA KATE... 45 KIRPPU... 50 5
6
SAATTEEKSI Tämä satukirja on kuin lapsi, joka syntyessään on pieni ja avuton mutta varttuessaan elämää rikastuttava ja jännittävä. Lapsi on avoin ottamaan vastaan tietoa, näkemisen, kertomusten ja mallioppimisen avulla. Kasvaminen vilkkaaksi, reippaaksi nuoreksi, vaatii paljon energiaa, rakkautta ja huolenpitoa. Toivon mukaan kirjan sadut ja kertomukset suovat iloisia ja kaikin tavoin myönteisiä hetkiä lukijalle ja kuulijalle. Olen kiitollinen ja onnellinen, että saan olla seuraamassa lasten maailmaa. Työn eri vaiheissa saamastani kannustuksesta kiitän: kuvittaja Orvokki Syrjästä, lukijoita Terttu Mertasta, Anni ja Raimo Aspforsia. Kiitän myös Mediapintaa hyvästä yhteistyöstä kirjojeni valmistusvaiheessa. Hämeenlinnassa 2009 10 31 Bertta Aspfors 7
8
LUKIJALLE Vanhanajan satuja sisällöt ihanan aitoja hienoja opetuksia esim. toisten kohtelusta, luonnon suojelusta, vanhempien vastuusta, eläinten tunteista ja älystä. Ostaisin satukirjan lastenlapsilleni, jos se ilmestyisi. Terttu Mertanen, suomenkielen lehtori. 9
10
I SATUJA Perhospirkko, Bertta Aspfors Toverukset, Bertta Aspfors Oivallus, Bertta Aspfors Ero, Bertta Aspfors Satu Pippuripeikosta, Orvokki Syrjänen Lainakissa, runo Orvokki Syrjänen 11
12
PERHOSPIRKKO Perhospirkko oli pieni vihreä perhonen. Se oli maailman ihmeellisin lentäjä, koska osasi ajatella, puhua ja olla ihmisten, etenkin lasten todellinen ystävä. Todellinen ystävä! Se on sellainen, joka rakastaa lapsia, on ystävällinen, luotettava, kiitollinen ja voi elein ojentaa lapsia, jos lapsi sanoo tuhmasti, kiusaa siskoa tai veljeä, toveria tai eläintä. Eräänä aurinkoisena aamuna Perhospirkko heräsi pihlajanlehtivuoteella, venytteli siipiään ja maisteli aamujuomaansa, kastepisaroita. Mitähän minä tänään tekisin, se sanoi äitiperhoselle. Haluaisin lennellä kauas ja nähdä suurta maailmaa, sen ihmeitä! Haluaisin tulla ihmiseksi, ainakin nähdä heitä, olla heidän kanssaan ja tuntea heistä monia. Äitiperhonen hymyili herttaisesti ja sanoi: Lapseni, maailma on suuri ja ihmisiä on mo- 13
nenlaisia. On hyvä tulla tuntemaan monia asioita. Ihmisiäkin. Mene, kultaseni, heidän luokse tutustumaan, katsele heitä. Kuuntele heitä. Palaa päivän päättyessä kotiin luoksemme ja kerro kokemuksiasi. Luoja on antanut sinulle lapseni vihreän nutun suojaksesi. Ihmislapset eivät huomaa sinua, kun olet varovainen, eikä pikkulinnut sinua ahdistele. Iloisena Perhospirkko liiteli ja lenteli, katseli luontoa ja etsiskeli lapsia. Se tuli omakotitalon luokse ja huomasi avoimen ikkunan. Sen takaa Kukan lehdillä istuen Perhospirkko seurasi pikkupojan unta. Topia nukuttaa: Herää jo, äiti kuiskutteli Topille. 14
kuului lasten ääniä. En halua nousta vielä, nukuttaa, kuului pojan ärtyinen ääni. Perhospirkko laskeutui ikkunalle ja verhojen välistä pujahti horteksen lehdelle istumaan ja silmät ympyriäisinä seurasi tapahtumien etenemistä. Huomenta poikaseni, kello on jo seitsemän. Aurinko nousee ja linnut sirkuttelevat pihapuissa. Nouse nyt Topi-kulta, äiti herätteli kuusivuotiasta poikaansa olkapäästä keveästi puistellen. Aamiainen odottaa, tarhaan täytyy kiiruhtaa. Äidin ja isän on mentävä töihin, poikaseni! Topi oli nukkuvinaan, mutta kun puisteleminen jatkui, hän vikisi: Naapurin Jerekin saa nukkua niin kauan, kuin haluaa. 15
Miksi minun täytyy nousta? Viimein kärttyinen Topi vääntäytyi petistä ja äiti talutti unisen pojan kylpyhuoneeseen pesulle. Perhospirkko tuli surulliseksi näkemästään ja mietti pikku päässään, miksi Topi oli aamulla niin väsynyt, oliko hän nukkunut liian vähän. Ystävykset: sinä ja minä, minä ja sinä. 16
Tultuaan pois huoneesta se alkoi etsiä toista kohdetta. Metsätiellä käveli kolme poikaa. Sinne lensi myös Perhospirkko. Perhospirkko kaunis silkkisiipinen. Tahtoo nähdä maailmaa. Ihmislasten elämää. Luonnon suurta sanomaa, Luojan käden kirjomaa 17
TOVERUKSET Simo, Tauno ja Martti olivat ystäviä. Sen huomasi myös Perhospirkko. Hän näki, kuinka pojat sinetöivät ystävyytensä asettamalla vuorotellen peukalot vastakkain ja sylkäisivät kämmeniinsä ikuisen ystävyyden merkiksi. Vanhin poika, Simo, valittiin joukon johtajaksi. Kesällä uitiin, kalastettiin ja rakenneltiin maja ison kiven kupeeseen. Toinen maja tehtiin Simon veljen avustamana kotipihlajaan. Naapurin pojat pääsivät kiipeämään vieraisille, jos antoivat vieraslahjana koiran ja kissan kuvia tai jotain muuta arvokasta. Perhospirkko iloitsi poikien toveruudesta, tarmosta ja sovusta. Ystävyys kesti monta, monta viikkoa. Aina siihen saakka kun 18