Maanantai 13.7.2015 Viikko startattiin käyntiin Anttolan palvelukeskuksen asiakkaiden kanssa. Menossa mukana meitä oli kuuden sijaan viisi, mutta kaikki selvisivät kuitenkin hengissä kovasta ikävästään poissaolevaa työkaveria kohtaan. Ryhmällemme oli jäänyt ilmeisestikin viikonlopun villimpi vaihde päälle, kun poikkesimme rutiiniksi muodostuneesta tavastamme ja aloitimme päivän bingolla laulujen sijaan. Näiden kahden lisäksi päivä sisälsi tietovisailua, levyraatia ja sananlaskuja sekä vielä hieman lisää laulua ja bingoa. Kuitenkin asiakkailla tuntui olleen hieman rankempi viikonloppu takana, kun pientä viikon alun väsymystä ja passiivisuutta leijui ilmassa. Tiistai 14.7.2015 Jälleen herätyskellot sammutettiin ja sängystä noustiin aamupuuhien kautta töihin. Tiistaina taksin nokka suunnattiin kohti Moision terveyskeskussairaalaa osasto 1:stä. Siellä meitä oli vastassa iso joukko pirteitä ja vastaanottavaisia asiakkaita. Aamu aloitettiin käsillä tekemisen merkeissä: piirtämistä, maalaamista ja askartelua. Ja myönnettävä on, että asiakkaista paljastui aikamoisia taiteilijoita! Samaan aikaan osan kanssa lähdettiin ulos ottamaan pientä taukoa luovasta ilmapiiristä kävelylenkin muodossa. Puolet ryhmästämme kävi asiakkaiden kanssa muutaman eri porukan kanssa kävelemässä maalaismaisemissa samalla, kun loput meistä viihdyttivät asiakkaita hengellisten laulujen ja bingon muodossa. Silmän räpäyksessä aamupäivä olikin jo kulunut ja mahat kurnien suunnattiin kohti ruokatuntia. Virkeämmillä mielillä ja täydemmillä vatsoilla palasimme taas takaisin työn ääreen ja asiakkaiden jäätyä huoneisiinsa ruokalevolle, lähdimme kiertämään heidän luonaan. Roope ja Asta houkuttelivat taas runosuonia kukkimaan ja lopputuloksena olikin runo, jossa oli todella huikea tunnelataus mukana! Aino, Heidi, Elina ja Sallanoora nappasivat punaisen joka-tilanteen-kansion, kainaloonsa ja virittelivät mieliä jutustelun, sananlaskujen ja visojen muodossa. Ja taas ennen kuin huomattiinkaan oli päivä lähenemässä loppuaan ja meidän oli aika valitettavasti suunnata takaisin Päiväkeskukselle tekemään päivän viimeisiä hommia ennen kotiinlähtöä.
Keskiviikko 15.7.2015 Tällä kertaa saimmekin suunnata päivän kohteeseen hieman kauemman aikaa. Menimme nimittäin piristämään Haukivuoren palvelukeskuksen väkeä. Ja taas oli työryhmämme väkimäärässä muutoksia: Meidän ja asiakkaiden iloksi oli mukaan saatu Roopen pieni koira Burny! Vastaanotosta päätellen pääsee sydänten valloittaja- Burny useamminkin mukaan kuukautemme aikana harjoittelemaan piristyskoiran työtä. Viikonlopun villiinnyttävä vaikutus oli jo keskiviikkoon mennessä laskenut ja palasimme aloittamaan päivämme hengellisillä lauluilla. Tämän keskellä Elina ja Heidi lähtivät kiertämään koiraystävämme kanssa osastoja. Laulujen jälkeen suuntasi osa ryhmästämme asiakkaiden ja muutaman hoitajan kanssa haukkaamaan raitista ilmaa kerrankin, kun sääherra oli meidän puolellamme. Muut jäivät sisälle muistelemaan menneitä vuosia ja herättelemään jutunkertojia henkiin. Saatuamme kaikki takaisin sisälle luikautimme vielä muutamat tutut laulut ilmoille. Arvaattekin varmaan, mikä oli seuraavana jo vuorossa. No, mikäs muukaan kuin lounastauko. Tankkasimme ja pidimme huoltotauon, jonka jälkeen pääsimme kiertämään asiakkaiden huoneissa viihdyttämässä heitä. Siinä seassa muodostui meille taas yksi uusi hieno runo kuukaudeltamme. Keskiviikon viimeisenä aktiviteettina oli levyraati. Aino myös käski Roopen soittaa vielä ylimääräisenä kappaleena Loirin Lapin kesän niin pääsimme taas muistelemaan valssiaskelia. Kotimatkalla taksissa saimme huomata, että pitkä päivä (ja ehkä hieman liian vähäiset yöunetkin?) oli purrut osaan meidän sillä kyseisellä hetkellä hieman ei-niin-reippaisiin nuoriin, heh!
Torstai 16.7.2015 Torstaina tapasimme - ainakin toistaiseksi kuukautemme innokkaimmat ja hyväntuulisimmat asiakkaamme. Porukka oli heti mukana tekemisessä, ja ehdotteli itsekin tekemistä. Tämä saattoi johtua siitä, että Haukivuoren Pääskylän asiakkaat olivat kehitysvammaisia, toisin kuin muissa paikoissa. Ikähaarukka oli siis huomattavasti matalampi, kuin aikaisemmissa vierailukohteissamme. Luontoäiti oli taas vaihteeksi puolellamme, joten vietimme koko aamupäivän ulkona pelaillen. Ruokatauon jälkeen jakauduimme kahteen porukkaan, niihin jotka eivät olleet vielä aamulla saaneet ulkoilusta tarpeeksi, ja niihin jotka halusivat päästää sisäisen taiteilijansa vapaaksi. Ulkona kokeiltiin tuolijumppaa, ja tehtiin Saunamatka saareen mielikuvitusretki, jota seurasi vielä yksi erä mölkkyä. Sillä välin sisällä syntyi monia mestariteoksia, ja meikäläisistäkin kuoriutui pieniä taiteilijasieluja. Paperit täyttyivät sinisen, punaisen, keltaisen ja vihreän eri sävyistä, ja aihepiirit vaihtelivat kukkasista aikaan ja rakkauteen. Kahvilla meillekin tarjottiin jäätelöt, mikä vain korosti päivän erityisyyttä. Ajan lähentyessä loppuaan, asiakkaat lauloivat meille kiitoslaulun, jonka jälkeen aikaa oli enää parille kappaleelle. Tämän jälkeen raahauduimme kaikkemme antaneena taksiin palataksemme päiväkeskukselle.
Perjantain PPP palautteet, pohdinnat ja pölinät Taas on juostu yksi viikko läpi. Aika tuntuu liukuvan sormien välistä hurjaa vauhtia. Tällä viikolla saimme kokea asiakkaiden kaksi ääripäätä: passiivisuus vs. ylitsepursuava innokkuus. Kaikenlaisista vastaanotoista selvittiin ja nyt viikon lopussa fiilikset ovat hyvät! Jutusteluhetket asiakkaiden kanssa ovat osaltaan avartaneet mieltä ja saaneet pohtimaan, mikä tässä elämässä oikeasti onkaan tärkeää ja mitä ovat ne asiat, joita ei saisi päästää karkaamaan otteestaan. Omasta mielestäni saimme myös tällä viikolla eräiltä asiakkailta loistavan mallin siitä, kuinka suhtautua elämään. Siteeratakseni loppuun vielä yhtä tämän viikon uusista tuttavuuksista: Eläkää iisisti. Asta Aika on kulunut yllättävän nopeasti. Eilisestä jäi todella hyvä mieli, ja porukkamme tuntuu vihdoin olevan lähentynyt kunnolla. Tänne on joka aamu miellyttävä tulla, vaikka välillä hermot kiristyvätkin kuunnellessa Roopen loputonta höpöttelyä. En kuitenkaan usko että olisin voinut parempaa kesätyötä saada, saati parempia työkavereita. Elina Kolme viikkoa jo vierähtänyt töitä, fiilikset aivan mahtavat. Tämän viikon paikoissa näkynyt innokkuus ja ei-innokkuus. Eilinen päivä jäi hyvin mieleen ja olen iloinen siitä. Yhteishenki työryhmässämme vain kasvaa koko ajan paremmaksi, enkä olisi voinut saada parempia työkavereita tälle kuukaudelle. Heidi Päivä päivältä ryhmähenki on kasvanut ja väsymyskin unohtuu aamuisin ryhmän kokoontuessa aamuisin. Energiaa riittää ja toivottavasti se välittyy myös asiakkaille. Olemme keksineet uusia ideoita paljon mitä toimintaa järjestetään asiakkaille. Olemme saaneet tälläkin viikolla kohdata monenlaisia asiakkaita ja monenlaisia vastaanottoja. Enää on puolitoista viikkoa jäljellä tätä hauskuutta. Hyvällä meiningillä mennään eteenpäin uusia paikkoja ja asiakkaita kohti. Aino Tällä viikolla jäi erityisesti mieleen asiakkaiden myönteinen elämänasenne ja reippaus. Toki kaikkien pitäisi ottaa oppia siitä, että vaikka olisi hankaluuksia elämässä, ei kannata antaa
niiden hidastaa menoa. Hieno viikko takana, siitä suuri kiitos ihanille työkavereille. Sallanoora Viikko on taas hujahtanut vallan nopeasti. Runoilu on ottanut siivet ja on saanut mielen entistä virkeämmäksi. Koiran ottaminen mukaan oli myöskin vallan hyvä idean poikanen, vähän toki jännitti koiran ollessa omani. Loppujenlopuksi kaikki sujui hyvin ja koira sekä poika heiluttivat häntää onnesta. - Roope