Hirvikannan hoitosuunnitelman valmistelu Esitys alustavista linjausehdotuksista 1
Hirvikannan hoidon peruslinjaukset 1. Hirvikannan hoidolla varmistetaan hirvikannan säilyminen elinvoimaisena ja perinnöllisesti monimuotoisena. 2. Hirvikannan hoidon tavoitteena on aiempaa vakaampi hirvikanta. 3. Hirvestä aiheutuvat vahingot otetaan huomioon hirvikannan säätelyssä ja ne pidetään kohtuullisella tasolla. 4. Hirveen liittyvien eri intressitahojen vaikuttamismahdollisuuksia hirvikannan säätelyyn ja tavoitteiden määrittelyyn vahvistetaan. 5. Hirvi on uusiutuva luonnonvara, jota hyödynnetään sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävästi. 6. Hirvikannan hyödyntäminen ja säätely perustuvat edelleen alueellisesti kattavaan metsästysseurojen ja seurueiden toimintaan. Edellä mainitut yleistavoitteet esitetään toteutettavaksi toimenpidekokonaisuudella, joka rakentuu seuraavien tarkentavien linjausehdotusten perusteella. 2
1. Hirvikannan ikä- ja sukupuolirakenne Tavoitteena on hyväkuntoinen hirvikanta, jonka sukupuolijakauma ja ikärakenne ovat tasapainoisia. Kannan hoidolla pyritään turvaamaan hirvikannan vakaa ja laadullisesti kestävä tuottokyky. Nykyisessä hirvikannassa on runsaasti naaraita urosten määrään nähden ja urosten keski-ikä on matala. Hirvikannan vasatuottokyky on korkea. Voimakkaan naarasvoittoisella kannan rakenteella on arvioitu olevan vaikutuksia mm. naaraiden tiinehtymiseen optimaalista ajankohtaa myöhemmin ja vasonnan myöhäisempään ajankohtaan. Hirvikannan rakenteen pitäminen vakaana edellyttää metsästyksen mukauttamista kulloinkin vallitsevaan kannan tilanteeseen. Verotuksen suunnittelussa otetaan huomioon tavoitteisiin nähden tarpeellinen verotuspaine, jonka mukaan määritellään tarvittava vasojen ja aikuisten naarashirvien osuus saaliissa. Metsästyskauden kuluessa kertyvän saalis- ja havaintotiedon perusteella tarkennetaan metsästyksen kohdentamista. Naaraiden osuus saaliissa vaikuttaa hirvikannan rakenteeseen. Omaksutun verotusmallin lisäksi saaliin valikointiin vaikuttaa osaltaan säännös, jonka mukaan hirvinaaras, jota vasa seuraa, on aina rauhoitettu. Naaraan vasasuoja on eläinsuojelullinen kysymys ja tahallista vasallisen naaraan ampumista ei ole tarkoituksenmukaista sallia. Säännöksen käytännön soveltamisessa on esiintynyt vaihtelevia tulkintoja, joita on Hirvikannan tarpeen hoitosuunnitelma selkiyttää. - alustavia 3
1. Hirvikannan ikä- ja sukupuolirakenne Kaavio. Hirvikannan lehmä/sonni-suhde 2010 alueittain ja ehdotetut raja-arvot 4
Toimenpiteet: 1. Hirvikannan ikä- ja sukupuolirakenne Aikuisten hirvien lehmä/sonnisuhde hirvitalousalueittain tulee olla enintään 1,8 mutta suositeltavammin alle 1,5. Järjestetään metsästys kannan kulloisenkin tilanteen mukaan siten, että metsästyksen jälkeen talvikantaan jää vasoja riittävä osuus (n. 20-30%) kannan vakaan kehityksen turvaamiseksi. Järjestetään saalis- ja havaintotiedon reaaliaikainen seuranta ja tuotetaan lokakuun loppuun mennessä hirvitalousalueittainen arvio hirvikannan vasatuotosta ja rakenteesta sekä suositukset loppukauden verotuksen rakenteellisesta kohdentamisesta. Hirvikannan ikärakenteen seuraamiseksi aloitetaan määrävälein tehtävä näytekeräys hirvisaaliista. Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset ohjaavat luvansaajia ensisijaisesti neuvonnallisin keinoin ja tarjoavat koulutusta ja neuvontaa metsästyksen vaikutuksista hirvikannan rakenteeseen. Selvitetään mahdollisuudet selkiyttää hirvinaaraan vasasuojaa koskevaa säännöstä. 5
2. Hirvitietojärjestelmien kehittäminen Hirveen eri tavoin liittyvällä tiedolla on keskeinen merkitys hirvikannan hoitotavoitteiden asettamisessa, hirvikannan verotuksen suunnittelussa, metsästyksen ohjaamisessa ja toteutuksessa sekä hirvikannan säätelyn onnistumisen arvioimisessa. Hirvikannan säätelyn mukautuvuutta on tarpeen parantaa, mikä edellyttää nykyistä parempaa hirvitiedon keräämistä, käytettävyyttä, ajantasaisuutta ja avoimuutta. Hirvitieto on tarpeen kerätä mahdollisimman monipuolisesti yhteen hirvitietojärjestelmään, jolloin eri tietoa yhdistämällä saadaan tiedoille lisäarvoa ja voidaan parantaa tiedon käytettävyyttä. Hirvitietojärjestelmän avulla on mahdollista tarjota kulloinkin tarvittavaa tietoa hirvikannan hoidosta eri osapuolia palvellen. Keskeisiä aineiston tuottajia hirvitietojärjestelmään ovat vapaehtoiset metsästäjät, joille on tärkeää tarjota aiempaa parempaa ja motivoivampaa palautetta saalis- ja havaintotietojen toimittamisesta. 6
2. Hirvitietojärjestelmien kehittäminen a) Hirvihavainto- ja saalistiedon kerääminen ja hyödyntäminen Hirvikannan verotuksessa on jo omaksuttu käytäntöjä, jotka ovat lisänneet pyyntiluvansaajien harkintaa metsästyksen kohdentamisessa ja mitoittamisessa kesken metsästyskauden, mutta toistaiseksi alueellinen vaihtelu on melko runsasta. Tavoitteena on edistää edelleen hirvikannan säätelyn joustavuutta ja mukautuvuutta eri toimenpitein. Mukautuvalla metsästyksellä pyritään vähentämään mahdollisten verotussuunnittelussa tehtyjen virhearvioiden vaikutuksia siten, että kesken metsästyskauden on mahdollista tarkentaa saaliin määrää ja rakennetta havaitun hirvitilanteen mukaisesti. Tavoitteena on saada tieto sekä metsästyksen yhteydessä tehdyistä hirvihavainnoista että hirvisaaliista nykyistä nopeammin käyttöön ja vahvistaa luvansaajien omaehtoista päätöksentekoa kesken metsästyskauden ja mahdollistaa hallinnon taholta vaikuttavampi metsästyksen ohjaus. Saalis- ja havaintotiedon reaaliaikaisen seurannan avulla on mahdollista tuottaa metsästyskauden alun aineiston perusteella hirvitalousalueittainen arvio hirvikannan vasatuotosta ja rakenteesta sekä suositukset loppukauden verotuksen rakenteellisesta kohdentamisesta. 7
2. Hirvitietojärjestelmien kehittäminen a) Hirvihavainto- ja saalistiedon tuottaminen Toimenpiteet: Siirrytään sähköisen hirvihavaintokortin käyttöön kattavasti. Laaditaan hirvitietojärjestelmä, jonka kautta saalis- ja havaintotiedot ilmoitetaan sähköisessä muodossa paikkaan sidottuna. Reaaliaikaisen hirvikannan seurannan varmistamiseksi hirvieläimen pyyntilupaan liittyvä saalis- ja havaintoilmoitus tulee antaa 7 vrk kuluessa jokaisesta kaadosta. 8
2. Hirvitietojärjestelmien kehittäminen b) Sähköinen pyyntilupamenettely Hirven pyyntilupahakemusten käsittelyyn ja pyyntilupapäätösten valmisteluun liittyvä menettely on mittava vuosittain toistuva hallinnollinen prosessi, jonka keventäminen on tavoiteltavaa. Pyyntilupamenettelyn tehostamiseksi on tarkoituksenmukaista siirtyä sähköiseen pyyntilupahakemusmenettelyyn, jossa pyyntiluvan hakemista varten tarvittavat tiedot mukaan lukien metsästysaluetta koskevat karttatiedot annetaan sähköisessä muodossa. Sähköinen pyyntilupajärjestelmä parantaa riistahallinnon palvelua pyyntiluvanhakijaa kohtaan. Toimenpiteet: Laaditaan hirvitietojärjestelmä, jonka avulla hirven pyyntilupahakemus voidaan jättää sähköisessä muodossa. 9
2. Hirvitietojärjestelmien kehittäminen c) Hirvikanta- ja vahinkotietojen käsittely Hirvikannan säätelyssä tulee ottaa huomioon hirvien aiheuttamat vahingot ja pyrkiä pysyttämään ne kohtuullisella tasolla. Hirvivahinkotiedolla on keskeinen merkitys hirvikannan säätelytavoitteiden asettamisessa, metsästyksen suunnittelussa ja kohdentamisessa sekä kannansäätelyn onnistumisen seurannassa. Hirvikannasta paikkaan sidottuna kerättävän havainto- ja saalistiedon yhdistäminen paikkaan sidottuun tietoon hirvien aiheuttamista liikenne- sekä maa-, metsä- ja porotalousvahingoista parantaa mahdollisuuksia arvioida hirvikannan kokoa, sijoittumista ja vaikutuksia. Toimenpiteet: Riistavahinkorekisterin avulla hirvien aiheuttamia vahinkoja koskeva tieto kootaan yhteen järjestelmään sähköisessä muodossa paikkaan sidottuna. Laaditaan hirvitietojärjestelmä, jolla kootaan hirvihavainto-, saalis- ja vahinkotiedot yhteen. 10
3. Hirvikannan arviointimenetelmien kehittäminen Virheet hirvikannan koon arvioinnissa ja siitä seuranneet johtopäätökset kannan säätelyssä ovat osaltaan johtaneet hirvikannan koon ei-toivottuihin vaihteluihin. Tavoitteena on kehittää hirvikannan säätelyjärjestelmää aiempaa mukautuvampaan suuntaan. Hirvikannan koon ja rakenteen arvioinnilla on tärkeä merkitys verotuksen suunnittelun ja ohjauksen kannalta. Hirvikannan kokoa koskevat arviot ovat erityisen tärkeitä Pohjois-Suomessa niin sanotun vapaan metsästysoikeuden alueella, missä pyyntilupia voidaan myöntää samalle alueelle usealle hakijalle. Arviointi on haastavaa, koska hirvikannasta ei saada vastaavaa havaintotietoa kuin muualla maassa ja tämä yhdessä luonnonolosuhteiden vuoksi vaikeuttaa hirvikannan koon arviointia. Tavoitteena on kehittää hirvikannan arviointimenetelmiä etenkin Pohjois- Suomessa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimushankkeissa on viime vuosina kehitetty uusia mallinnukseen ja tilastollisiin menetelmiin perustuvia kannanarviointimenetelmiä. Kehitetyt menetelmät perustuvat pitkälti saalis- ja havaintotiedoista kertyneisiin aikasarjoihin. Historiatieto ei pääsääntöisesti ole paikkaan sidotussa muodossa, mikä heikentää sen käyttökelpoisuutta hallintorajoista poikkeavilla alueilla. 11
3. Hirvikannan arviointimenetelmien kehittäminen Toimenpiteet: Varmistetaan kanta-arvioiden pohjana olevien paikkaan sidottujen hirvihavainto- ja saalistietojen kattava saanti pyyntiluvansaajilta tarjoamalla eri osapuolia palveleva sähköinen hirvitietojärjestelmä ja sitä kautta motivoiva palaute tietojen ilmoittamisesta. Vahvistetaan resursseja hirvikannan arvioinnissa ja hirvitiedon tuottamisessa. Hyödynnetään mallinnukseen ja tilastollisiin menetelmiin perustuvien kannanarvioinnin kehittämishankkeiden tuloksia hirvikannan arvioinnissa. Valtakunnallisessa hirvikannan arvioinnissa hyödynnetään alueellisesti ja paikallisesti suoritettavien erillislaskentojen tuloksia. Pohjois-Suomen kannanarvioinnin kehittämiseen perustetaan erillinen projekti. 12
4. Hirvitalousalueet Hirvitalousalue toimii hirvikannan hoidon perusyksikkönä. Alueelliset hirvikantatavoitteet asetetaan ja hirvikannan säätelyn onnistumista mitataan hirvitalousalueittain. Hirvikannan vuosittaisessa verotussuunnittelussa lähtökohtana on hirvitalousalue. Nykyiset hirvitalousalueet on tarve uudistaa: Hirvitalousalueet pyritään muodostamaan siten, että alueen hirvien liikkuminen kesä- ja talvilaidunten välillä kuuluu pääpiirteissään samaan hirvitalousalueeseen. Tämä mahdollistaa paikallisen hirvikannan ja vahinkojen paremman hallinnan ja alueen olosuhteiden huomioon ottamisen tavoiteasettelussa. Määrittelyssä otetaan huomioon liikkumisesteet, kuten suuret järvet, riista-aidat, asutusalueet, tiedot toistuvien vahinkojen sijoittumisesta jne. Edellytyksenä onnistuneelle hirvikannan hoidolle on, että hirvitalousalueiden rajojen määrittely saadaan toimivaksi ja hirvitalousaluejakoon perustuva menettely omaksutaan eri osapuolten kesken. Hirvikannan hoidon perustuminen hirvitalousalueisiin edellyttää ajantasaista paikkaan sidottua tietoa Toimenpiteet: Hirvitalousalueet määritetään uudelleen noudattaen edellä mainittuja periaatteita 13
4. Hirvitalousalueet Esimerkki: Keski-Suomi Hirvien liikkumissuunnat ja laidunalueet selvitettiin kyselyllä luvansaajilta Suuret liikkumisesteet otettiin huomioon aluerajauksessa Hirvitalousalueet rajattiin hallintorajoista riippumatta Vuodesta 1996 saakka käytössä olleet hirvitalousalueet on koettu toimiviksi ja niiden avulla on voitu edistää hallintorajat ylittävää suunnittelua Rhy- ja aluerajat musta, Hirvitalousalueen raja sininen 14
5. Alueellinen tavoiteasettelu Hirvikannan hoitotavoitteet määritellään hirvitalousaluekohtaisesti ottaen huomioon valtakunnalliset yleistavoitteet Tavoitteiden määrittely perustuu eri tahojen väliseen neuvotteluun ja sopimiseen hirvitalousalueen sisällä Hirvikannan hoitotavoitteita koskeva neuvottelu käydään ja tavoitteet vahvistetaan kolmen vuoden välein. Hirvikannan säätely edellyttää pitkäjänteisyyttä ja lyhyellä aikavälillä ei aina ole mahdollista saavuttaa asetettuja tavoitteita, jolloin tavoitteiden asettaminen vuosittain ei ole tarkoituksenmukaista. Tavoiteneuvottelu käydään alueellisen riistaneuvoston (myöh. ARN) nimittämisvuoden marraskuussa, jolloin tavoitteiden vahvistaminen ajoittuu uuden alueellisen riistaneuvoston toimikauden alkuun. Vahvistetut tavoitteet otetaan huomioon hirvikannan verotussuunnittelussa. Neuvottelu käydään alueellisen riistaneuvoston johdolla: ARN kutsuu neuvottelun koolle niiden hirvitalousalueiden osalta, joista suurin osa kuuluu neuvoston toimialueeseen. Tilaisuudessa tavoitteista neuvotellaan hirvitalousaluekohtaisesti siten, että kunkin hirvitalousalueen toimijat neuvottelevat keskenään alueen hirvitavoitteista. ARN vahvistaa neuvottelun pohjalta hirvitalousaluekohtaiset hirvitavoitteet. 15
5. Alueellinen tavoiteasettelu Neuvotteluun kutsutaan osallistujiksi sellaiset ensisijaisesti paikalliset tahot, että hirven yhteiskunnallisten vaikutusten ja riistatalouden kannalta keskeisten eri intressien esille pääseminen tasapuolisesti pyritään turvaamaan. Esimerkki keskeisistä paikallistason toimijoista: metsänhoitoyhdistys, riistanhoitoyhdistys (myöh. RHY), MTK paikallisyhdistys, SML:n edustaja, luonnonsuojeluyhdistys, Poliisi jne. Hirvikannan hoitotavoitteiden määrittämisessä tarkastellaan hirvitalousaluekohtaisesti mm. hirvikannan kehitystä, suurpetotilannetta, liikenne-, maa-, metsä- ja porotalousvahinkotilannetta ja metsästyksen järjestämistä. Hirvikannan hoitotavoitteet voidaan asettaa yhdessä sovittavassa muodossa, kuten tiettynä vuosittaisena vahinkojen enimmäismääränä, tavoiteltavana hirvimääränä alueella tai tavoitetiheytenä, hirvisaaliin vuosittaisena määränä jne. ARN kutsuu lisäksi vuosittain hirvisidosryhmät koolle ja tilaisuuden tarkoituksena on seurata vahvistettujen hirvikannan hoitotavoitteiden toteutumista. 16
5. Alueellinen tavoiteasettelu Taustatiedot hirvikannan kehitys, vahinkotilanne, riskiarviot jne. HTA 1 Paikalliset toimijat HTA 2 Paikalliset toimijat HTA 3 Paikalliset toimijat Neuvottelutulosten esittely Alueellinen riistaneuvosto Kutsuu neuvottelun koolle, kuulee hirvitalousalueen toimijoiden neuvottelutuloksen ja vahvistaa kullekin hirvitalousalueelle hirvitavoitteet 17
5. Alueellinen tavoiteasettelu Toimenpiteet: Toimeenpannaan edellä kuvatun mukainen menettely hirvitalousaluekohtaisten hirvikannan hoitotavoitteiden määrittämiseksi. Varmistetaan tarvittavan ajantasaisen hirvi- ja vahinkotiedon tuottaminen neuvotteluosapuolten käyttöön ja muodostetaan yhtenäinen menettelytapa tavoitteiden perustelemiseksi. 18
6. Hirvikannan vähimmäistiheys Hirvikannan hoitotavoitteiden määrittäminen perustuu hirvitalousaluekohtaiseen sopimiseen. Tällöin hirvikannan kokoa ohjaavan hirvitiheyshaarukan (aiemmin esim. 2-4 hirveä/1000 ha hirvitalousalueittain) asettamista ei katsota tarkoituksenmukaiseksi. Hirvikannan elinvoimaisuuden ja kestävän käytön varmistamiseksi hirvikannan koolle asetetaan kuitenkin vähimmäistaso, joka määritellään suuralueittain hirvitiheytenä metsätalousmaan pinta-alaa kohti. Vähimmäistason tarkoituksena on estää hirvikannan vaarantuminen ja turvata hirvikannan säätelyn ja metsästyksen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukainen hirvikannan vähimmäiskoko. Hirvikannan vähimmäistiheyden määrittelyssä tulee ottaa huomioon hirvikannan biologiaan liittyvien seikkojen ja hirven ekologisten vaikutusten lisäksi se, että nykyinen vapaaehtoiseen metsästykseen ja tiedontuottamiseen perustuva hirvikannan säätelyjärjestelmä on mahdollista säilyttää. Varsinainen hirvitavoitekeskustelu käydään hirvitalousalueittain eri osapuolten välillä määrävälein ja huomioidaan myös taloudelliset hyödyt ja haitat. Neuvottelussa hirvitalousalueelle sovittu hirvikannan hoitotavoite ei voi olla hoitosuunnitelmassa vahvistettua vähimmäistiheyttä pienempi. Toimenpiteet: Asetetaan pääasiassa biologisten ja sosiaalisten reunaehtojen perusteella alueittainen hirvikannan vähimmäistiheys. 19
Metsätalousmaan RKTL hirvitiheysarvio 2010 RKTL hirvitiheysarvio 2010 Alue osuus maapinta-alasta % maapinta-alaa kohti metsätal.maan alaa kohti Lappi 97,5 2,0 2,1 Oulu 88,4 3,3 3,7 Kainuu 94,5 3,7 3,9 Pohjois-Karjala 87,9 2,9 3,3 Pohjois-Savo 82,7 3,8 4,6 Pohjanmaa 75,4 3,7 4,9 Rannikko-Pohjanmaa 74,3 5,7 7,7 Keski-Suomi 85,5 3,9 4,6 Etelä-Savo 85,0 4,1 4,8 Pohjois-Häme 78,1 3,3 4,2 Satakunta 71,9 3,5 4,9 Etelä-Häme 67,1 2,6 3,9 Kaakkois-Suomi 75,9 4,2 5,6 Uusimaa 60,4 4,0 6,7 Varsinais-Suomi 59,8 3,4 5,6 YHT. 75,7 Taulukko. Esimerkkilaskelma hirvitiheyden määrittämisestä maapinta-alan tai metsätalousmaan pinta-alan suhteen. HUOM. Vuoden 2010 hirvitiheys (RKTL). 20
Hirvisaalis 2011 Maa-ala kpl/1000 ha Etelä-Häme 812898 1,7 Etelä-Savo 1587320 2,6 Kaakkois-Suomi 1072542 2,3 Kainuu 2020145 1,8 Keski-Suomi 1604550 2,9 Lappi 9266374 1,1 Oulu 3679263 2,5 Pohjanmaa 1949653 2,5 Pohjois-Häme 855637 2,3 Pohjois-Karjala 1776323 1,6 Pohjois-Savo 1677099 2,3 Rannikko-Pohjanmaa 671522 3,7 Satakunta 1223203 2,3 Uusimaa 991683 2,3 Varsinais-Suomi 1046416 1,8 YHT. 30234628 1,9 Kaavio. Metsästysseurojen ja seurueiden Keskimääräinen jäsenmäärä 2005 alueittain. Taulukko. Hirvisaalis kpl/1000 ha maa-alalla Alueittain vuonna 2011. 21
6. Hirvikannan vähimmäistiheys RYHMÄTYÖ RYHMÄTYÖ osa 1. Hirvikannan säätelyjärjestelmä perustuu vapaaehtoiseen metsästykseen ja hirvitiedon tuottamiseen. Metsästys perustuu pääasiassa metsästysseurojen ja seurueiden toimintaan. Nykyisen vapaaehtoisella pohjalla toimivan säätelyjärjestelmän turvaaminen edellyttää mahdollisuutta säännölliseen hirvenmetsästykseen ja hirvisaaliiseen. Millainen saalismäärän taso (kpl/1000 ha) pitkällä aikavälillä riittää mielestänne turvaamaan säätelyjärjestelmän säilymisen? Onko hirvikannan vähimmäistiheyden asettaminen mielestänne tarpeellista? 22
7. Vuosittainen hirviverotussuunnittelu Hirvitalousalueelle vahvistettujen hirvikannan hoitotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vuosittaista hirviverotussuunnittelua, jossa määritellään mm. tavoiteltava saalismäärä ja saaliin rakenne sekä verotuksen ajallinen ja alueellinen kohdentaminen. Hirvikannan verotussuunnitelmat muodostettaisiin hirvitalousaluekohtaisesti seuraavanlaista menettelyä noudattaen: Helmikuu: Rhy kokouksissa viestitään luvanhakijoille hirvitalousaluekohtaisista kantatavoitteista. Käydään tilannekeskustelu rhy:n hirvitilanteesta pohjaksi rhy:sten väliseen hirvitalousalueen neuvotteluun. Maaliskuu alkupuoli: ARN kutsuu koolle sidosryhmätilaisuuden, jossa tarkastellaan asetettujen hirvitavoitteiden toteutumista edellisen kauden metsästyksen perusteella ja sidosryhmät viestivät näkemyksiään tarvittavista toimenpiteistä. Maaliskuu - loppupuoli: Hirvitalousalueeseen kokonaan tai osittain kuuluvat Rhy:t neuvottelevat keskenään hirvitalousalueen verotussuunnitelmasta. Hirvitalousalueen verotussuunnitelma esitellään riistakeskuksen aluetoimiston järjestämillä neuvottelupäivillä tai Hirvikannan muutoin hoitosuunnitelma riistakeskuksen - alustavia aluetoimistoille. 23
7. Vuosittainen hirviverotussuunnittelu Huhtikuu -alkupuoli: Rhy kutsuu koolle toimialueensa hirvipalaveriin alueen hirvenpyyntiluvan hakijat. Rhy esittelee hirvitalousalueen verotussuunnitelman ja sen perusteena olleet hirvi- ja vahinkotiedot sekä hirvitalousalueelle vahvistetut hoitotavoitteet. Käydään keskustelu tarpeellisesta pyyntilupamäärästä alueella. Rhy valmistelee lausuntonsa siitä, mikä on verotustarve rhy:n eri hirvitalousalueisiin kuuluvilla osilla ja antaa sen riistakeskukselle huhtikuun loppuun mennessä. Rhy ei anna enää lausuntoa yksittäisistä hakemuksista. Huhtikuu loppupuoli Luvanhakijat jättävät hakemuksensa Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon huhtikuun loppuun mennessä. Rhy antaa lausuntonsa toimialueensa eri hirvitalousalueisiin kuuluvilta osilta. Toimenpiteet: Kehitetään vuosittaista hirvikannan verotussuunnittelumenettelyä edellä kuvatun mukaisesti. Varmistetaan tarvittavan ajantasaisen hirvi- ja vahinkotiedon tuottaminen verotussuunnittelua varten. 24
7. Vuosittainen hirviverotussuunnittelu Esimerkki: Rhy:t laativat yhdessä hirvitalousalueen verotussuunnitelman. Kukin rhy esittelee oman alueensa luvanhakijoille hirvitalousalueen verotussuunnitelman ja sen pohjana olevat tiedot. Käydään keskustelu tarvittavasta pyyntilupamäärästä, jolla kunkin hirvitalousalueen verotussuunnitelma voidaan toteuttaa. Rhy antaa riistakeskukselle lausuntonsa eri hirvitalousalueisiin kuuluvien osiensa hirviverotustarpeesta. 25
8. Yhteislupa- ja pankkilupamenettelyn edistäminen Pyyntilupamenettelyn ja metsästyksen toteutuksen osalta eri alueiden välillä on runsaasti vaihtelua omaksuttujen tapojen ja alueella toteutetun ohjauksen vaihtelusta johtuen. Osalla alueita on omaksuttu yhteislupamenettely ja ns. pankkilupajärjestelmä laajasti käyttöön ja metsästys perustuu jo nyt muita alueita enemmän pyyntiluvansaajien itsesäätelyyn. Niin sanotussa pankkilupamenettelyssä luvanhakijat hakevat verotuslaskelman mukaisen kestävää verotusmäärää vastaavan pyyntilupamäärän lisäksi esim. 20 % enemmän lupia. Tarkoituksena on käyttää luvista vain verotussuunnitelman mukainen määrä ja loput luvat otetaan käyttöön vain, jos hirvikannan verotustarve todetaan ennakoitua suuremmaksi. Menettelyn tarkoituksena on välttää tilanne, jossa virhearviot ennakkosuunnittelussa johtaisivat alimitoitettuun metsästykseen. Pyyntiluvansaajat säätelevät lupien käyttöä itse, mikä lisää pyyntiluvansaajien vastuuta hirvikannan säätelytavoitteiden toteuttamisessa. Yhteisluvassa metsästysseurat muodostavat yhdessä pyyntilupa-alueen ja hakevat pyyntilupia yhdellä hakemuksella. Metsästys tapahtuu yhden pyyntilupapäätöksen nojalla osakkaiden keskenään sopimalla tavalla. Hirvikannan säätelyn joustavuuden lisäämiseksi edistetään hirvenmetsästyksen järjestämistä nykyistä suuremmissa kokonaisuuksissa ja suositellaan yhteislupamenettelyä siten, että yhden pyyntiluvan nojalla metsästettäisiin 20 000 100 000 hehtaarin alueella. Yhteislupamenettely mahdollistaa verotuksen kohdentamisen yhteisluvan sisällä tarkoituksenmukaisella tavalla ja lisää verotuksen joustavuutta. Lisäksi menettely johtaa pienempään pyyntilupapäätösten Hirvikannan kokonaismäärään. hoitosuunnitelma - alustavia 26
8. Yhteislupa- ja pankkilupamenettelyn edistäminen Toimenpiteet: Edistetään neuvonnan ja koulutuksen keinoin luvanhakijoiden järjestäytymistä yhteislupa-alueisiin. Määritellään yhteislupaan liittyvät menettelyt ja tuotetaan malli yhteislupasopimuksesta. Edistetään pankki- eli hyllylupajärjestelmän kattavaa käyttöönottamista. Edistetään koulutuksen ja neuvonnan keinoin pyyntiluvanhakijoiden valmiuksia kyseisten menettelyjen omaksumiseen. 27
9. Metsästysaluetulkinnat Hirvenmetsästys säilytetään pyyntiluvanvaraisena, mutta pyyntiluvan myöntämisen edellytyksiin liittyviä asioita on tarve selkeyttää mm. metsästysalueita koskien. Vaatimusta metsästysalueen minimipinta-alasta (1000 ha) ei katsota tarkoituksenmukaiseksi muuttaa nykyisestä. Säädetty vähimmäispinta-ala tukee hirvenmetsästyksen järjestäytymistä ja 1000 ha alue mahdollistaa myös minimikannalla vuosittaisen saaliin. Kuitenkin on tarve selkiyttää milloin voidaan poiketa säädetystä minimipintaalasta. Pääsäännöstä poikkeamista koskevaa lainsäädäntöä tarkennetaan Pääsäännöstä on tarpeen voida poiketa eli myöntää pyyntilupa säädettyä vähimmäispinta-alaa pienemmille alueille esimerkiksi: Infrastruktuurin ja alueiden virkistyskäyttöpaineen pirstomilla alueilla suurten kaupunkien läheisyydessä, mikäli hirvikannan säätelyä ei ole mahdollista järjestää riittävällä tavalla muutoin Saaristo-olosuhteissa merialueilla ja saarissa sisävesillä 28
9. Metsästysaluetulkinnat Tulkinta vesialueen ja tiestön yhdistävästä tai erottavasta vaikutuksesta on ollut osin epäselvä. Metsästysalueen yhtenäisyyden tulkintaa on tarpeen selkeyttää vahvistamalla seuraavat periaatteet: Alueen läpi kulkeva tie tai rautatie eivät erota alueita toisistaan Vesialue yhdistää metsästysalueeseen kuuluvat maa-alueet vain, jos vesiyhteys on enintään 500 metriä pitkä ja yhdistyvät maa-alueet vähintään 300 hehtaarin kokoisia. Niin sanottujen sirpalealueiden eli vähimmäispinta-alaa pienempien muusta metsästysalueesta irrallisten alueiden käyttäminen metsästykseen on tulkittu lainvastaiseksi, mutta pyyntilupapäätöksessä ei ole voitu määrätä millä alueella lupa on voimassa. Tilanteen selkeyttämiseksi pyyntilupapäätöksessä tulee voida todeta, millä alueella pyyntilupa on voimassa ja kieltää siten metsästys niin sanotuilla sirpalealueilla. Toimenpiteet: Metsästysaluetta koskevaa lainsäädäntöä kehitetään 29
10. Pyyntilupamenettelyn tehostaminen Hirven pyyntilupahakemusten käsittelyyn ja pyyntilupapäätösten valmisteluun liittyvä menettely on mittava vuosittain toistuva hallinnollinen prosessi, jonka keventäminen on tavoiteltavaa. Hallinnollinen menettely on perusteltua vain siinä määrin kuin se on tarpeellista hirvikannan säätelyn kestävyyden turvaamiseksi ja hirvikannan säätelytavoitteiden toteuttamiseksi. Hirvitiedon nopeampaan tuottamiseen ja hyödyntämiseen tähtäävien tietojärjestelmien kehittäminen mahdollistaa hallinnon aiempaa paremman neuvonnallisen ohjauksen ja pyyntiluvansaajien omaehtoiseen säätelyyn perustuvan metsästyksen. Hirvikannan säätelytavoitteiden määrittelyn, hirvikannan vuosittaisen verotussuunnittelun, metsästyksen käytännön järjestelyiden ja metsästyksen ohjauksen kehittäminen edellä esitettyjen linjausten mukaisesti luo mahdollisuuden pyyntilupamenettelyn keventämiseen seuraavasti: Pyyntilupaprosessin ajoittuminen synkronoidaan hirvikannan hoitotavoitteiden määrittämisen kanssa ja hirven pyyntilupaa haettaisiin ja lupa myönnettäisiin kolmen vuoden välein. Pyyntilupahakemusten käsittely ja päätösprosessi ei olennaisesti eroaisi vuosittain tehtävien lupapäätösten prosessista, mutta tapahtuisi vain kolmen vuoden välein 30
10. Pyyntilupamenettelyn tehostaminen Hakemuksissa voitaisiin vaatia hakijalta pitkäjänteisempää suunnittelua eli verotussuunnitelmia kolmivuotisjaksolle Lupapäätöksissä voitaisiin asettaa rajoitteet kunkin vuoden enimmäispyyntimäärälle Vuosittainen verotuksen suunnittelu sekä metsästyksen seuranta ja ohjaus toteutettaisiin samalla tavalla kuin vuosittaisen päätöksenteon mallissakin. Metsästyksen seurannan ja ohjauksen rooli kasvaisi aiempaan verrattuna. Menettely edellyttää nykyisiin käytäntöihin verrattuna parempia mahdollisuuksia mukauttaa metsästystä kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen. Tämä edellyttää käytännössä suurehkoja (20 000 100 000 ha) yhteislupa-alueita ja niin sanotun pankkilupamenettelyn käyttöön ottamista kaikilla alueilla. Yhteislupaalueiden sisällä hirviverotusta voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla ja pankkilupamenettelyllä varmistetaan, että pyyntilupamäärä on riittävä, vaikka olisi tehty virhearvioita verotussuunnittelussa. Pyyntiluvanvaraisuuden säilyttäminen on kuitenkin tarkoituksenmukaista, jotta voidaan varmistaa hirvikannan vaarantumattomuus ja pyyntilupapäätöksiin voidaan asettaa ehtoja mm. vuosittaisesta saaliin enimmäismäärästä ja saaliin rakenteesta. 31
10. Pyyntilupamenettelyn tehostaminen Toimenpiteet: Selvitetään mahdollisuudet siirtyä tulevaisuudessa pyyntilupapäätöksien tekemiseen kolmen vuoden välein edellä esitettyä mallia noudattaen Kehitetään tietojärjestelmiä ja varmistetaan tarvittavan ajantasaisen hirvija vahinkotiedon tuottaminen Kehitetään pyyntiluvanhakijoiden valmiuksia siirtyä uuteen pyyntilupamenettelyyn edistämällä yhteislupa-alueiden muodostamista ja pankkilupamenettelyn omaksumista 32
11. Metsästyksen ohjaus Hirvenpyyntiluvansaaja ja luvan nojalla metsästävä seurue ja viime kädessä yksittäinen metsästäjä on tärkeässä roolissa hirvisaaliin valinnassa. Jotta metsästyksen suuntaaminen tavoitteiden mukaisesti on mahdollista, tulee kaikilla metsästyksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvilla olla riittävä tieto kannansäätelytavoitteista ja metsästyksen vaikutuksista hirvikantaan. Julkisen riistakonsernin toimijoiden ja erityisesti Suomen riistakeskuksen ja rhy:ten tehtävänä on järjestää säätelytavoitteiden toteuttamiseksi ja metsästyksen turvallisuuden takaamiseksi koulutusta ja neuvontaa hirvenmetsästäjille. Metsästyksen ohjauksen tulee perustua ensisijaisesti tiedon tarjontaan ja tavoitteena on että, Pyyntiluvansaajille viestitään asetetuista tavoitteista. Hirvitietojärjestelmän avulla kerätään ja tuotetaan ajantasaista tietoa hirvitilanteesta. Metsästyskaudella rhy:t kutsuvat alueensa pyyntiluvansaajat koolle marraskuun alussa niin sanottuihin hirvipalavereihin, joissa tarkastellaan metsästyksen tilannetta ja välitetään tietoa metsästyksen kohdentamiseksi tavoitteiden mukaisella tavalla loppukaudella. 33
12. Metsästyksen ohjaus Toimenpiteet: Tarjotaan hirvenmetsästäjille koulutusta ja neuvontaa hirvikannan verotuksen vaikutuksista hirvikannan kehitykseen. Varmistetaan hirvitietojärjestelmän avulla metsästyksen mukauttamiseen tarvittavan hirvitiedon tuottaminen ja tarjonta. Viestitään pyyntiluvansaajille hirvitalousaluekohtaisesti vahvistetut hirvikannan säätelytavoitteet. Järjestetään hirvenmetsästykseen osallistuville seuroille ja seurueille hirvipalaverit sopivassa vaiheessa metsästyskautta ja tarkastellaan metsästyksen kohdentamista loppukaudesta. 34
13. Hirvikannan hoito suurpetotiheillä alueilla Hirvi tarjoaa keskeisen ravintoresurssin erityisesti sudelle ja karhulle ja suurpetojen runsas esiintyminen vaikuttaa hirvikannan hoitoon erityisesti susilauman reviirialueilla ja karhutiheillä alueilla. Karhu tappaa hirviä erityisesti keväällä ja saalistus keskittyy pääasiassa nuorimpaan ikäluokkaan. Suden saalistuksella on merkittävä vaikutus hirvikantaan susilauman reviirialueilla ja susien saalistus keskittyy pääasiassa vasoihin sekä talvella että kesällä. Etenkin susireviirialueilla koirametsästykseen sisältyy riski metsästyskoirien vahingoittumisesta. Suomessa esiintyvien suurpetojen kannanhoito edellyttää riittävien ravintoresurssien turvaamista, mikä tulee ottaa huomioon hirvikannan säätelyn järjestämisessä. Hirvikannan hoidossa suurpetotiheillä alueilla lähtökohtana pidetään suurpetojen ravintovarojen turvaamisen lisäksi säännöllisen hirvenmetsästysmahdollisuuden ylläpitämistä. Kestävän hirvenmetsästysmahdollisuuden säilyminen suurpetotiheillä alueilla edistää osaltaan suurpetojen suojelutavoitteita lisäämällä sosiaalista sietokykyä suurpetoja kohtaan. 35
Toimenpiteet: 13. Hirvikannan hoito suurpetotiheillä alueilla Vakiintuneilla susilauman reviirialueilla sekä erityisen vahvan karhukannan alueilla pyritään ylläpitämään riittävän korkeaa hirvitiheyttä, jotta hirvenmetsästys on mahdollista samalla kun suurpedoille turvataan riittävät ravintoresurssit. Selvitetään mahdollisuus kehittää riistavahinkojen korvausjärjestelmää ottamaan huomioon suurpetokantojen ja hirvenmetsästysmahdollisuuden turvaamiseksi tarvittavan hirvikannan vaikutuksia edellä mainituilla alueilla. Alueen suurpetotilanne ja sen edellyttämät tavoitteet hirvikannan hoidossa tulee ottaa huomioon alueellisesti hirvikannan hoitotavoitteista neuvoteltaessa ja niitä vahvistettaessa. Edellä mainituilla alueilla vuosittaisessa hirvikannan verotussuunnittelussa otetaan huomioon suurpetojen hirviin kohdistama saalistus poistumana huomioon riistantutkimuksen tuottamien arvioiden mukaisesti. Laaditaan suositukset suurpetojen aiheuttama saalistuksen huomioon ottamiseksi metsästyksen rakenteellisessa kohdentamisessa. Susien metsästyskoirille aiheuttamia vahinkoja estetään tarjoamalla tietoa pantaseurannassa olevien susien liikkumisesta 36
14. Hirvenmetsästys Pohjois-Suomessa ML 8 :n alueella hirvenmetsästyksen järjestely poikkeaa muusta maasta Valtion alueille on haettava hirvenmetsästykseen aluelupa Metsähallitukselta, jonka on lupia myöntäessään asetettava etusijalle sellaiset metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta. Alueella asuvalla on vapaa metsästysoikeus kotikuntansa valtion alueella, joten paikallisista asukkaista koostuva seurue voi hakea pyyntilupaa vapaan metsästysoikeuden perusteella Paikalliset asukkaat ovat kuitenkin pääasiassa metsästysseuroissa, joiden on haettava aluelupa Metsähallitukselta Valtion alueella voidaan muusta maasta poiketen myöntää samalle alueelle hirven pyyntilupa useamman kuin yhden hakemuksen perusteella Hyvät metsästysolosuhteet ovat houkutelleet paljon seurueita pohjoisen valtion alueille; tietyillä alueilla on jopa ruuhkaa Aluelupien ja pyyntilupien myöntämisessä sekä metsästyksen käytännön järjestelyissä on haasteita, jotta metsästys saataisiin järjestettyä tasapuolisella, tarkoituksenmukaisella ja turvallisella tavalla Hirvikannan arvioinnissa on suuria ongelmia laajojen alueiden vuoksi Vaikeuttaa metsästyksen järjestelyjä ja hirvikannan pitämistä sopivana kullakin alueella 37
14. Hirvenmetsästys Pohjois-Suomessa Hirvikannan hoitosuunnitelman valmistelutyön yhteydessä on perustettu Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen edustajista koostuva työryhmä, jonka työskentelyn tavoitteena on kehittää erityisesti hirven alue- ja pyyntilupien myöntämismenettelyyn liittyviä asioita sekä tehdä tarvittavia esityksiä mm. hirvikannan hoitosuunnitelmaan Työryhmän välitoimenpiteitä: Kysely metsästyksenjohtajille ja Lapin riistanhoitoyhdistyksille, neuvottelut riistanhoitoyhdistysten kanssa, hakijoita ja lupien myöntämismenettelyjä koskevien asioiden arviointi jne Alustava toimenpide-ehdotus: Suomen riistakeskus, Metsähallitus ja riistanhoitoyhdistykset toimivat tiiviissä yhteistyössä hirven metsästyksen järjestelyissä metsästyslain 8 :n alueella Yhteistyön tiivistäminen on olennainen osa hirven metsästyksen järjestelyjen kehittämistä pohjoisen valtion mailla. Toimijaorganisaatiot (Metsähallitus, Riistakeskus, rhy:t) pyrkivät yhteistyössä sovittuihin tavoitteisiin. Tällä tarkoitetaan sitä, että yhdessä pohditaan lupa- ja metsästysjärjestelyjä. Käytännössä siis yhdessä mietittäisiin aluelupien ja pyyntilupien myöntämisperusteita, seurueiden sijoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä metsästyksen järjestelyjä Tarkemmat toimenpide-esitykset tuotetaan työryhmän työn jatkuessa kesäkuulle saakka. 38
15. Muut asiat Hirvikannan hoitosuunnitelman laatimistyö jatkuu vuoden 2012 loppuun saakka. Edellä esitettyjen alustavien linjaus- ja toimenpide-ehdotusten lisäksi jatkotyöskentelyssä on tavoitteena ottaa huomioon mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: Hirvien aiheuttamien liikennevahinkojen ennaltaehkäiseminen ja hirvien liikkumisjärjestelyt tiealueella. Hirvien aiheuttamien maa-, metsä- ja porotalousvahinkojen ennaltaehkäiseminen. Hirvenmetsästyksen järjestäminen valtion alueilla. Hirveen liittyvien elinkeinojen ja hirven taloudellisen hyödyntämisen kehittäminen. Ym. 39
RYHMÄTYÖ osa 2 Ryhmätyöskentely Arvioikaa edellä esitettyjä alustavia linjaus- ja toimenpideehdotuksia. Perustelkaa lyhyesti seuraavaa: Mikä ehdotuksissa on kannatettavaa, mikä ei kannatettavaa, miksi? Mitä asioita erityisesti tulisi ottaa huomioon edellä mainittujen lisäksi? 40