HERÄTYSLIIKKEITÄ Historia ja filosofia Tulkinnanvapautta uskovi!e yksilöi!e Vapaakristillisyyden aika alkaa reformaatiosta. Vapaakristillisyys ei nojaa oppejaan suurimpiin kirkkokuntiin eli katoliseen, ortodoksisiin tai protestanttisiin kirkkoihin. Erilaisia vapaakristillisiä liikkeitä on valtava määrä ympäri maailmaa. Niitä ovat muun muassa: 1. Baptistit 2. Helluntailaisuus 3. Afrikan itsenäiset kirkot 4. Latinalaisen Amerikan karismaattiset yhteisöt 5. Pohjois-Amerikan jatkuvasti uudelleenmuotoutuvat seurakunnat 6. Manner-Kiinan kotiseurakuntaliikkeet 7. Entisen Neuvostoliiton alueilla ortodoksisen kirkon kanssa kilpailevat seurakunnat 1800-luvulla uskonnoissa tuli muotiin yksilöllinen hurskaus. Tällöin syntyi suuri määrä kristillisiä liikkeitä ympäri maailmaa. Pohjois-Amerikassa perustettiin useampi oma kirkkokin näistä kristillisistä liikkeistä. Reformoidun kirkon pohjalta syntyi mm. vapaakirkko, baptistiyhdyskunta, metodistikirkko ja myöhemmin helluntaiherätys. Lisäksi syntyivät kristillisperäisiksi liikkeiksi kutsutut MAP-kirkko ja Jehovan todistajat. Suomessa herätysliikkeet syntyivät 1700-luvun pietistisen ajattelun pohjalta. 1800-luvulla uskonnollista yksilöllisyyttä alettiin korostaa. Suomalaisen pitäminen automaattisesti kristittynä ei ollut oikea tapa tulkita 133
kristinuskoa. Henkilökohtainen usko oli tärkeämpää. Kristillisyyden piti myös näkyä elämässä. Perinteisesti Suomessa on kerrottu olevan viisi herätysliikettä: Herännäisyys, lestadiolaisuus, evankelisuus, rukoilevaisuus ja viidesläiset. Tämä viiden herätysliikkeen kuva ei kuitenkaan ole historiallisesti pätevä. Suomessa on ollut useita kymmeniä merkittäviä herätysliikkeitä. Herätysliikkeille keskeistä on henkilökohtainen usko, Raamatun lukeminen ja rukous. Myös evankelioimistyötä arvostetaan. Julistustyö on tavallista ja siinä painotetaan usein valintaa: joko on Jumalaa vastaan tai sen puolella. Suuntauksia lyhyesti Helluntailaisuus 1900-luvun taitteessa baptistien ja pyhitysliikkeitten keskuudesta nousi esiin Yhdysvalloissa uskonlahko, joka korosti Pyhällä Hengellä täyttymistä. Tämä täyttymys näkyi mm. kielillä puhumisena, profetoimisena ja parantamisena. Erityisesti kielillä puhumista on helluntailaisuudessa arvostettu. Myös kielillä puhumisen ymmärtäminen oli yksi armolahjoista. Varsinainen helluntaiherätys alkoi vuonna 1906 Los Angelesin herätyksestä. Helluntailaisuudessa olennaista on aikuisen valinta tulla uskoon. Lasta ei voi kastaa, koska lapsi ei vielä ymmärrä uskomista. Lasta kasvatetaan omakohtaiseen uskoon. Uskoon ei saa painostaa. Adventtikirkko Adventtikirkon oppi alkaa kehittyä 1840-luvulta lähtien. Adventismin ideana oli kiihkeä odotus Kristuksen pikaisesta paluusta. Yksi liikkeen johtohahmoista oli William Miller, joka laski (sattumanvaraisesti Raamatun mainintoja laskemalla) Jeesuksen palaavan 22.10.1844. Jeesus ei palannut tällöin ja suuren pettymyksen jälkeen liike hajaantui. Jotkin laskivat uusia päiviä ja toiset selittivät palaamisen tapahtuneen jotenkin toisin. Millerin 134
kannattajat ovat yhä suurin adventistien ryhmä. Heitä kutsutaan seitsemännen päivän adventisteiksi. Seitsemännen päivän adventistit seuraavat hengellisenä johtajanaan profeetta Ellen G. Whitea (1827-1915). Hän 17-vuotiaana suuren pettymyksen jälkeen alkoi saada näkyjä, joista tehdyt opukset ovat tärkeitä Raamatun lisäksi. Whiten näkyjen mukaan Miller oli ymmärtänyt laskelmansa väärin. Tällöin 20.10.1844 Jeesus ei palannut, vaan Kristus asetettiin silloin ylimmäksi papiksi taivaalliseen pyhäkköön, jossa hän valmistelee takaisintuloaan. Jehovan todistajat Jehovan todistajat eivät varsinaisesti ole herätysliike, vaan kristillisperäinen liike MAP-kirkon kanssa. Niiden taustat ovat kuitenkin herätysliikkeissä. Adventistiset liikkeet olivat innokkaimpia odottajia 1800-luvulla. Millerin tavoin Jehovan todistajien liikkeen synnyttänyt Charles Taze Russell teki omat laskelmansa ja sai vuodeksi 1914. Lähetystyö oli tehokasta ja jehovan todistajien ryhmä kasvoi voimakkaasti. Jeesus ei palannut ja pettymys lamautti liikkeen, kunnes Joseph Rutherford loi Vartiotorni-seurasta tehokkaan maailmanlaajuisen järjestön. Rutherford uudisti opetusta ja teki pesäeron yhteiskuntaan ja poliittiseen vallankäyttöön. Uusia Jeesuksen palaamisen vuosia esitettiin 70-luvulle asti. Jehovan todistajien mukaan Raamattu antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Raamattu on myös virheetöntä ja ristiriidatonta Jumalan sanaa ja on kaikilta osiltaan luotettava tiedonlähde. Jehovan todistajat käyttävät Russellin kokoamaa käännöstä, jonka sisältö on koottu pääosin 1600-luvulla tehdyistä englanninkielisistä käännöksistä. Jehovan todistajan tunnistaa usein ovelta ovelle tehtävästä lähetystyöstä. Lähetystyön ohessa he jakavat Vartiotorni- tai Herätkää! -lehteä. Jokaisen seurakunnan jäsenen oletetaan osallistuvan aktiivisesti julistustyöhön. Jeho- 135
van todistajilla ei ole omia kirkkoja, vaan valtakunnansaleja, joita näkee ympäri Suomea. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Tutummin tämän pitkän nimen omaavia kirkon jäseniä kutsutaan mormoneiksi. Tämä liike saa alkunsa 1827 Joseph Smith -nimisen maalaispojan näyistä. Smithin kerrotaan saaneen Jumalan sanansaattaja Moronilta tiedon kultaisista levyistä, jotka oli piilotettu Cumoran kukkulalle. Näissä tauluissa oli reformoidulla egyptin kielellä kirjoitettuna Amerikan muinaisten asukkaiden historia ja iankaikkisen evankeliumin täyteys. Smith käänsi englanniksi nämä levyt katselemalla kahden erikoisen kiven läpi ne englanniksi. Tästä käännöstyöstä syntyi Mormonin kirja. Kun käännös oli valmis, vei Moroni kultalevyt ja silmälaseina toimineet kivet pois. Varsinainen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (lyhennettynä MAP-kirkko) perustettiin 1830. Smith oli mormonien mukaan Jumalan valitsema profeetta ja Kristuksen apostoli. Mormoneilla on useampi pyhä kirja ja lähde: 1.Raamattu, jos se on oikein käännetty, 2.Mormonin kirja, 3.Opin ja Liittojen kirja ja 4.Kallisarvoinen helmi sekä 5.MAP-kirkon yksi profeetta kerrallaan. MAP-kirkon mukaan ihminen voi tulla Jumalan kaltaiseksi, jopa jumalaksi. Jumaluuden voi saavuttaa vasta kuoleman jälkeen. Teot maan päällä ovat olennaisia tulemisessa jumalaksi. Mormonin kirjan mukaan osa Israelin heimoista vaelsi noin 600 eaa. Amerikan mantereelle. Amerikan mantereella Jeesus ilmestyi näille hei- 136
moille ja perusti sinne sisarkirkon ja omat apostolinsa. Koska kristillinen kirkko muualla oli unohtanut oikean Kristuksen opetuksen, tuli Joseph Smithin palauttaa oikea Kristuksen kirkko maan päälle. Tämä siis alkoi 1820-40 välisenä aikana. Luvattu maa, paratiisi, tulee Amerikan mantereelle. Jehovan todistajien tapaan myös mormonit tekevät lähetystyötä ovelta ovelle. 19-vuotiaiden miesten velvollisuus on lähteä noin kahden vuoden lähetystyöhön. Suhde muihin uskontoihin on mormoneilla myönteinen. Lestadiolaisuus Lestadiolaisuus on Suomen pohjoisosien merkittävin kristinuskon lahko, jonka kehitti aikanaan Lars Levi Laestadius. Lestadiolaisuus sai alkunsa 1844, kun Laestadius sai henkilökohtaisen kääntymiskokemuksen. Aivan yksin ei lestadiolaisuus tietenkään syntynyt, vaan siihen vaikuttivat useat muut herätysliikkeet koko Pohjois- Skandinaviassa. Muiden herätysliikkeiden avulla lestadiolaisuus pääsi leviämään nopeasti. Muita herätysliikkeitä olivat muun muassa Koutokeinon hurmos ja sen takana ollut Huutajatliike. Lars Levi Laestadius (1800-1861). Lestadiolaisuuden perustaja. Herätysliikkeen kehittymisen aikana itse Laestadiuksestakin tuli myyttinen, eräänlainen jumalallisia voimia omaava hahmo. Laestadiuksen seuraajat ja 137
myös hän itse kirjoitti hänestä kirjoittivat myyttisiä kertomuksia. Ensin kertomukset olivat hyvin saamelaisia tyyliltään. Lestadiolaisuuden alkuvaiheella olikin tarkoitus vahvistaa tietynlaista kuvaa saamelaisuudesta. Lestadiolaisuudessa luterilaisen lahkon perustaja Martti Luther on lähes myyttinen henkilö. Hänen oppinsa Laestadius välitti sittemmin kivulla synnytetylle Ruotsin Lapin (esikoisten) seurakunnalle. Esikoisten seurakunnan täytyi kulkea läpi Ilmestyskirjassa kerrotut lopunaikojen taistelut ja koettelemukset. Laestadiuksen mukaan ihminen on erittäin syntinen sieluaan myöten ja tarvitsee suullisesti julistetun synninpäästön uskovien seurakunnalta. Kirkollisista liikkeistä lestadiolaisuus on omaperäisin ja voimakkain elämäntapojen vaikuttaja. Lestadiolaisuus hajaantui 1900-luvun taitteessa useammaksi suuntaukseksi: 1. Vanhoillislestadiolaisuus pitää itseään todellisen kristillisyyden edustajina. Yksinkertaiset talonpoikaisarvot ovat keskeisiä. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole hyväksyttyä katsoa televisiota, juoda alkoholia, käyttää ehkäisyä, koristautua tai sisustaa turhaan. He käyttävät vuoden 1776 raamatunkäännöstä ja laulavat Siionin lauluja virsien lisäksi. Puhujaa keskeytetään synninpäästöpyynnöillä. Yleisössä voi syntyä liikutuksia, jossa uskova voi alkaa äänekkäästi hurmioituneena kiitellä. 2. Rauhansanalaiset ovat vanhoillisia huomattavasti avarampi suuntaus. He käyttävät uutta raamatunkäännöstä, ovat lähempänä kirkkoa. Liikutuksia tai keskeytyksiä ei esiinny. 3. Esikoisuus on konservatiivista ja sulkeutunutta. Omaa ryhmää pidetään ainoana aitona kristillisenä seurakuntana. Säestystä he eivät käytä lauluissaan. 4. Uusiherätys: Herätys ja parannuksenteko keskeistä. Oma seurakunta ei ole ainoa oikea kristillinen seurakunta. 138