09.08.2019 POL-2019-13145 Käsikirja rangaistusten määräämiseksi sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa sakkomenettelyssä Osa I Yleinen osa POLIISIHALLITUS 2019 POLIISIHALLITUS Asemapäällikönkatu 14, PL 22, 00521 HELSINKI kirjaamo.poliisihallitus@poliisi.fi Puh. +358 295 480 181, Faksi +358 295 411 780 poliisi.fi
04.08.2019 POL-2019-13145 OSA I. SAKKOKÄSIKIRJAN SISÄLLYS 1 Johdanto sakkokäsikirjan käyttöön... 1 1.1 Sakkokäsikirjan tehtävä ja tavoite... 1 1.2 Sakkomenettely ja poliisin arvot... 2 1.3 Sakkomenettelyn edellytykset ja soveltamisala... 2 1.4 Rikoksia vai rikkomuksia?... 3 1.5 Sakkomenettelyn käsitteistä... 4 1.6 Sakkomenettelyssä toimivaltaiset viranomaiset... 5 1.7 Poliisimiehen epäillyksi tekemän rikoksen käsittely sakkomenettelyssä... 7 1.8 Automaattinen liikennevalvonta Liikenneturvallisuuskeskus... 8 2 Sakkomenettelyn alkaminen...10 2.1 Sakkomenettelyssä käsiteltävät rikokset ja niiden toteaminen...10 2.2 Suostumukset...16 2.2.1 Yleistä suostumuksesta...16 2.2.2 Asianomistajan suostumus...18 2.2.3 Asianomistajan rangaistusvaatimus ja muu yksityinen oikeudellinen vaatimus...21 2.2.4 Epäillyn suostumus...22 2.2.5 Suostumuksen antaminen sakkomenettelyssä jälkikäteen...24 2.2.6 Alaikäisen ja vajaavaltaisen antama suostumus...25 2.3 Suostumuksen peruuttaminen...28 2.4 Suostumuksen perusteella tapahtuva tuomiovallan ja ratkaisuvallan käyttö...30 2.4.1 Tuomiovalta ja ratkaisuvalta...30 2.4.2 Suostumus tuomiovallan ja ratkaisuvallan käytön edellytyksenä...33 3 Rikosasian selvittäminen sakkomenettelyssä...37 3.1 Sakkomenettelyssä sovellettava esitutkinta...37 3.2 Kolmenlaista esitutkintaa...37 3.3 Suppea esitutkinta...38 3.4 Sakkomenettelyn suppea esitutkinta...40 3.5 Teon tunnustaminen ja seuraamuksen hyväksyminen...43 3.6 Kuulustelu yhden kosketuksen periaatteella...45 4 Sakkolajit ja niiden soveltamisalat...47 4.1 Rikesakkomääräys (RIM)...47 4.1.1 Rikosasian käsittely rikesakkomääräyksellä...47 4.1.2 Rikesakkomääräys ja asianomistaja...47 4.2 Sakkomääräys (SAM)...49 4.3 Sakkovaatimus (SAV)...52 4.3.1 Rikosasian käsittely sakkovaatimuksella...52 4.3.2 Syyttäjän toiminta ja syyttäjälle toimitettava selvitys...53 i
4.3.3 Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyö...55 4.4 Rangaistusvaatimus (RAV)...57 4.5 Rangaistusmääräys (RAM)...58 5 Toimenpiteistä luopuminen ja huomautuksen antaminen sakkomenettelyn käytön sijaan...59 6 Sakkorangaistuksen perusteleminen...63 6.1 Oikeus saada perusteltu päätös...63 6.2 Sakon teonkuvauksen kirjaaminen ja sakon perusteleminen...64 6.3 Tietojärjestelmän teontarkenne ja sakon perustelu...70 6.4 Sakon perustelu käsinkirjoitetussa sakossa...71 7 Rangaistuksen mittaaminen sakkomenettelyssä...72 7.1 Yleisperiaatteet rangaistuksen mittaamisessa...72 7.2 Päiväsakko...72 7.2.1 Yleistä...72 7.2.2 Päiväsakkojen lukumäärä, normaalipäiväsakko ja päiväsakkoliukuma...73 7.2.3 Päiväsakon rahamäärä...74 7.2.4 Keskimääräisen kuukausitulon määräytyminen verotustietojen perusteella...75 7.2.5 Maksukyvyn muu arviointi...76 7.2.6 Päiväsakon rahamäärän laskeminen...77 7.2.7 Päiväsakon rahamäärää alentavat seikat...77 7.2.8 Päiväsakon vähin rahamäärä...79 7.2.9 Sakon kokonaisrahamäärä ja päiväsakkojen vähin kokonaisrahamäärä ylinopeusrikkomuksissa...80 7.3 Rikesakko...81 7.4 Yhteinen sakkorangaistus sakkomenettelyssä...82 7.4.1 Yhteinen rangaistus useasta rikoksesta vai yksi rangaistus yhdestä rikoksesta?...82 7.4.2 Useita rikesakkorikkomuksia ja rikesakkokorotus...86 7.4.3 Kaksi tai useampia päiväsakkorikkomuksia samalla kertaa...87 7.4.4 Rikesakkokorotus ja vertailukorotus Yksi rikesakkorikkomus ja yksi päiväsakkorikkomus samassa sakossa...89 7.4.5 Yksi rikesakkorikkomus ja kaksi päiväsakkorikkomusta samassa sakossa...91 7.4.6 Kaksi tai useampi rikesakkorikkomus ja kaksi tai useampi päiväsakkorikkomus samassa sakossa...92 7.4.7 Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 :n korjaussäännöksen mukainen korotus määrättäessä yksittäisrangaistusta sekä yhteistä sakkorangaistusta...93 7.5 Rangaistuksen koventamis-, lieventämis ja kohtuullistamisperusteet sakkomenettelyssä...95 7.5.1 Koventamis-, lieventämis ja kohtuullistamisperusteiden käyttäminen...95 7.5.2 Koventamisperusteet...96 7.5.3 Lieventämisperusteet...98 7.5.4 Kohtuullistamisperusteet... 101 ii
7.6 Rangaistusasteikon lieventäminen sakkomenettelyssä... 101 7.7 Rikosuhrimaksu... 102 7.7.1 Rikosuhrimaksun määräytymisen perusteista... 102 7.7.2 Rikosuhrimaksurikokset, rikosuhrimaksun määrä ja maksuvelvollisuus... 103 7.8 Menettämisseuraamukset sakkomenettelyssä... 104 7.8.1 Menettämisseuraamuksen perusteet... 104 7.8.2 Hyödyn menettäminen sakkomenettelyssä... 105 7.8.3 Rikoksentekovälineen menettäminen sakkomenettelyssä... 105 7.8.4 Muun omaisuuden (rikosesineen) menettäminen sakkomenettelyssä... 107 7.8.5 Arvon menettäminen sakkomenettelyssä... 109 7.8.6 Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen... 109 7.9 Esineen tai omaisuuden hävittäminen sakkomenettelyssä menettämisseuraamuksen sijaan. 110 7.9.1 Perusteet hävittämiselle... 110 7.9.2 Hävittäminen edellyttää pidättämiseen oikeutetun virkamiehen antamaa määräystä... 112 7.9.3 Menettely esineen tai omaisuuden hävittämisessä... 113 7.9.4 Hävittämisen oikeuttavista erityissäännöksistä... 116 8 Rangaistuksen määrääminen sakkomenettelyssä... 118 8.1 Sakkomenettelyn eri vaiheet ja asian ratkaiseminen... 118 8.2 Rikesakkomääräys ja sakkomääräys... 120 8.3 Sakkovaatimus... 121 8.4 Rangaistusvaatimus... 123 9 Sakkomenettelyn ekskursio 1: rattijuopumuksen käsittely sakkomenettelyssä... 125 9.1 Sakkomenettelyssä käsiteltävät rattijuopumukset... 125 9.2 Rattijuopumuksen selvittäminen sakkomenettelyssä... 126 9.3 Rattijuopumuksesta vaadittavan rangaistuksen mittaaminen... 130 9.4 Menettämisseuraamus rattijuopumuksessa: teossa käytetty moottorikäyttöinen ajoneuvo... 130 9.5 Väliaikainen ajokielto ja ajokielto rattijuopumuksessa... 136 9.5.1 Väliaikainen ajokielto... 136 9.5.2 Määräaikainen ajokielto... 137 9.6 Muut rattijuopumukseen liittyvät asiat... 138 10 Tiedoksianto... 140 10.1 Tiedoksiannon merkitys... 140 10.2 Kuka voi antaa sakon tiedoksi?... 141 10.3 Suostumus ja sakon antaminen tiedoksi... 142 10.4 Sakon tiedoksi antaminen ja eri tiedoksiantotavat... 143 10.4.1 Sakon antaminen henkilökohtaisesti tiedoksi... 143 10.4.2 Tiedoksiannon poikkeussääntö: rikesakkomääräyksellä käsiteltävät moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan liikennerikkomukset... 143 10.4.3 Muut tiedoksiantotavat... 144 iii
10.5 Sakkojen tiedoksianto ulkomaille... 147 11 Muutoksenhaku... 149 11.1 Sakosta valittaminen... 149 11.2 Valitusperusteet... 151 11.3 Esitutkinta muutoksenhaun edellyttämässä laajuudessa... 152 12 Sakkomenettelyn ekskursio 2: muutoksenhaku ajoneuvoa pysäyttämättä havaitun liikennerikkomuksen perusteella annettuun rikesakkomääräykseen... 153 13 Sakkojen täytäntöönpano... 157 13.1 Sakon maksaminen... 157 13.2 Sakon maksaminen oma-aloitteisesti pienemmissä erissä... 157 13.3 Sakkojen täytäntöönpanokelpoisuudesta... 158 13.4 Eri sakkolajien täytäntöönpano sakkomenettelyssä... 159 13.4.1 Rikesakkomääräys ja sakkomääräys... 159 13.4.2 Sakkovaatimus ja rangaistusmääräys... 159 13.4.3 Rangaistusvaatimus ja sen maksamisen perusteella vahvistettu rikesakkomääräys, sakkomääräys ja rangaistusmääräys... 160 13.4.4 Ehdollinen rikesakkomääräys eli ajoneuvoa pysäyttämättä havaitun liikennerikkomuksen perusteella määrätty rikesakkomääräys... 161 13.4.5 Esineellisen menettämisseuraamuksen täytäntöönpano... 161 13.5 Alkuperäisen maksuajan pidentämisen hakeminen eli maksuajan hakeminen... 163 13.5.1 Perusteet maksuajan hakemiselle... 163 13.5.2 Kuinka maksuaikaa haetaan?... 163 13.6 Sakon maksaminen suoraan ulosottomiehelle... 164 13.7 Ulkomaalaisten saamien sakkojen täytäntöönpanon ohjeistus... 164 13.8 Tyypillisimmät virheelliset ohjeet sakon täytäntöönpanosta... 164 14 Virheen korjaaminen... 167 14.1 Korjattavissa olevat virheet ja virheen korjaamisen edellytykset... 167 14.2 Menettely virheen korjaamisessa... 168 15 Ylimääräinen muutoksenhaku sakkomenettelyssä... 170 15.1 Ylimääräisen muutoksenhaun perusteet... 170 15.2 Ylimääräinen muutoksenhaku viranomaisen muutoksenhakukeinona... 172 15.3 Menetetyn määräajan palauttaminen... 176 16 Pakkokeinot sakkomenettelyssä... 177 16.1 Pakkokeinojen käytön perusteista... 177 16.2 Pakkokeinot sakkomenettelyssä... 177 16.3 Pakkokeinot erityislainsäädännössä... 178 17 Toistuvien rikkomusten käsittely sakkomenettelyssä... 179 17.1 Sääntelyn taustaa... 179 17.2 Menettely toistuvien rikkomusten käsittelyssä... 180 iv
18 Väliaikainen ajokielto... 184 18.1 Ajokieltoketju... 184 18.2 Väliaikaisen ajokiellon määräämisen edellytykset... 184 18.3 Väliaikaisen ajokiellon määrääminen... 185 18.3.1 Pääsääntönä väliaikaiseen ajokieltoon määrääminen... 185 18.3.2 Rattijuopumukset... 186 18.3.3 Liikennejuopumus ulkomailla... 188 18.3.4 Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen... 188 18.3.5 Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta... 189 18.3.6 Vaarallisten aineiden kuljetusrikos... 189 18.3.7 Liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja vakava piittaamattomuus... 190 18.3.8 Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkominen ja vakava piittaamattomuus... 193 18.3.9 Toistuvat liikennerikokset ja liikennerikkomukset... 195 18.3.10 Ajoterveydentila... 196 18.3.11 Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden peruuttaminen... 196 18.3.12 Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden ehtojen rikkominen... 196 18.4 Menettely väliaikaisen ajokiellon määräämisessä ja ajokieltoketjun turvaaminen... 197 18.4.1 Hallintoasian tuleminen vireille... 197 18.4.2 Asian selvittäminen ja asianosaisen kuuleminen... 197 18.4.3 Hallintopäätöksen tekeminen... 198 18.4.4 Päätöksen tiedoksi antaminen... 199 18.4.5 Tiedon välittäminen valvontatehtävistä ajokieltoasian käsittelevälle viranomaiselle... 199 18.5 Oikaisuvaatimus väliaikaisessa ajokiellossa... 200 19 Todistelukustannukset sakkomenettelyssä... 202 20 Sakkomenettelyn julkisuus... 203 21 Henkilötietojen käsittely sakkomenettelyssä... 209 21.1 Perustuslaki ja Euroopan unionin perusoikeuskirja... 209 21.2 Eurooppalainen tietosuojalainsäädäntö... 210 21.3 Kansallinen lainsäädäntö... 211 21.4 Henkilötietoja tulee käsitellä huolellisesti sakkomenettelyssä... 212 22 Sakkojen arkistointi... 215 23 Sakkojen muuntaminen... 216 v
OSA II: SAKKOKÄSIKIRJAN ERITYINEN OSA 1. Sakkokäsikirjan erityisen osan soveltamisohje 2. Rikkomusnimikkeet OSA III: SAKKOKÄSIKIRJAN LIITETAULUKOT Liitetaulukot 1 3: Liitetaulukko 4: Liitetaulukko 5: Liitetaulukot 6 11: Liitetaulukko 12: Liitetaulukko 13 Liitetaulukko 14: Päiväsakkojen lukumäärät moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tehdyissä tieliikenteen ylinopeusrikoksissa Päiväsakkojen lukumäärät vesiliikenteen ylinopeusrikoksissa. Päiväsakkojen lukumäärät maastossa tehdyissä ylinopeusrikoksissa. Päiväsakkojen lukumäärät turvaväleissä ja ajoetäisyyksissä. Päiväsakkojen lukumäärät yksinkertaisissa ja selvissä rattijuopumuksissa. Päiväsakkojen lukumäärät omaisuusrikoksissa. Päiväsakkojen lukumäärät huumausaineen käyttörikoksessa. vi
04.08.2019 POL-2019-13145 1 Johdanto sakkokäsikirjan käyttöön 1.1 Sakkokäsikirjan tehtävä ja tavoite Sakkomenettely tarkoittaa täysimääräiseen rikosprosessiin verrattuna helpotettua, joutuisampaa ja samalla taloudellisempaa tapaa käsitellä rikosasioita. Täysimääräisessä rikosprosessissa esitutkintaviranomainen tekee rikosasiassa esitutkinnan, jonka jälkeen syyttäjä tekee syyteharkinnan ja viimeisenä rikosasia käsitellään tuomioistuimessa. Sakkomenettelyssä rikosasia käsitellään tuomioistuimen ulkopuolella ja tuomiovaltaa käyttävät esitutkintaviranomaiset ja syyttäjä. Sakkomenettelyä voidaan soveltaa rikosasioissa, jotka ovat yksinkertaisia sekä selviä, ja joista ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin rikesakko, sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Sakkomenettelystä säädetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa (754/2010), joka tuli voimaan 1.12.2016. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetulla lailla kumottiin rikesakkomenettelystä annettu laki (66/1983) ja rangaistusmääräysmenettelystä annettu laki (692/1993). Sakkokäsikirjan tehtävänä on olla lainsoveltajan keskeisenä oikeuslähteenä sakkomenettelyä koskevien säädösten lisäksi. Sakkomenettelyssä sovelletaan erilaisia aineellisia ja menettelyllisiä lakeja, joiden hallitseminen sellaisenaan voi olla vaikeaa. Sakkokäsikirjassa sakkomenettely on esitetty kohta kohdalta mahdollisimman yksityiskohtaisesti, jotta se tarjoaisi lainsoveltajalle helpot ja yksinkertaiset keinot sakkomenettelyn soveltamiseen. Sakkokäsikirjan avulla sakkomenettelyssä luonteeltaan vähäisten rikosasioiden käsittely on entistä yksinkertaisempaa ja nopeampaa. Sakkokäsikirjan tärkeimpänä tavoitteena on huolehtia siitä, että sakkomenettelyssä rikosoikeudellista tuomiovaltaa käytetään rikosoikeudellisen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti koko valtakunnassa. Sakkomenettelyn yhdenmukainen soveltaminen on ollut myös yhtenä edellytyksenä sille, että rikosoikeudellisen tuomiovallan käyttöä on siirretty riippumattomilta tuomioistuimilta esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle perustuslain (731/1999) 3 :n 3 momentista poiketen. Sakkomenettelyssä käsiteltävät rikosmäärät ovat suuria ja niitä käsittelevät ammattitaitoiset virkamiehet poliisissa, Rajavartiolaitoksessa, Tullissa, syyttäjälaitoksessa sekä Metsähallituksen erävalvonnassa. Sakkokäsikirjaa soveltamalla sakkoasiat käsitellään sakkomenettelyssä siten, että jokaista kohdellaan yhdenvertaisesti lain edessä ja sakkomenettelyssä rangaistukset määrätään yhtenäisen rangaistuskäytännön mukaisesti, kuten perustuslain 6 edellyttää. Sakkokäsikirjaa sovelletaan poliisin sakkomenettelyssä. Käsikirja on kuitenkin kirjoitettu niin, että sitä voivat soveltaa myös muut esitutkintaviranomaiset sekä Metsähallituksen erätarkastajat omassa toiminnassaan haluamassaan laajuudessa. Sakkokäsikirja antaa myös paljon tietoa syyttäjille ja tuomioistuimille poliisin toiminnasta sakkomenettelyssä. Sakkokäsikirjassa on käsitelty myös syyttäjän ja tuomioistuimen tehtäviä sakkomenettelyssä. Sakkokäsikirja ei kuitenkaan ohjaa muiden viranomais- 1
ten kuin poliisin toimintaa. Muiden viranomaisten toimintaa on käsitelty sakkokäsikirjassa keskeisesti siitä syystä, että sakkokäsikirjan lukija saisi hyvän kokonaiskuvan koko sakkomenettelystä sakkomenettely ei ole vain poliisin toimintaa, vaan se koskee esitutkintaviranomaisten lisäksi syyttäjiä, tuomioistuimia sekä Oikeusrekisterikeskusta ja ulosottoa. 1.2 Sakkomenettely ja poliisin arvot Poliisin arvot ovat 1) palvelu, 2) oikeudenmukaisuus, 3) osaaminen ja 4) henkilöstön hyvinvointi. Poliisin arvot ovat tärkeinä pitämiämme ja arvostamiamme asioita, jotka ohjaavat jokapäiväisessä työssä tehtäviä valintoja. Poliisitoiminnassa arvot näkyvät toiminnan jokaisessa vaiheessa aina toiminnan päämääristä varsinaisiin tekoihin ja tekojen vaikutuksiin asti. Poliisin arvot koskevat myös sakkomenettelyä. Sakkomenettely on yksi tunnetuimmista ja näkyvimmistä poliisitoiminnan osa-alueista, joista poliisi tunnetaan. Sakkomenettelyä ohjaavat lainsäätäjän asettaman viitekehyksen lisäksi poliisin arvot. Sakkomenettely onkin yksi poliisin käyntikorteista. 1.3 Sakkomenettelyn edellytykset ja soveltamisala Sakkomenettelyn soveltamisalaan kuuluvat rangaistusasteikoltaan ja vakavuudeltaan samat rikosasiat, joita pystyi käsittelemään rikesakkomenettelyssä ja rangaistusmääräysmenettelyssä. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 1 momentin mukaan sakkomenettelyssä voidaan käsitellä rikkomuksia, joista ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin rikesakko, sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Sakkomenettelyssä seuraamukseksi voidaan määrätä sakkorangaistus tai rikesakko sekä näiden ohella enintään 1000 euron suuruinen menettämisseuraamus. Rangaistus voidaan määrätä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 2 momentin mukaan silloinkin, kun rikkomuksesta saattaa seurata lisäksi muu kuin edellä tarkoitettu seuraamus, jos rikkomuksen tehneelle ei vaadita määrättäväksi tätä seuraamusta. Tällaisia muita säännöksessä tarkoitettuja rikosoikeudellisia seuraamuksia ovat esimerkiksi metsästyskielto, eläintenpitokielto sekä liiketoimintakielto. Virkarikosta koskevaa asiaa taikka merilain (674/1994) 20 luvussa tai sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 2 :ssä tarkoitettua asiaa ei saa käsitellä sakkomenettelyssä. Sama rajoitus koski myös rangaistusmääräysmenettelyä sen ollessa voimassa. Rikoksesta säädetyn rangaistusasteikon ja muiden asiallisten rajausten lisäksi sakkomenettelyssä käsiteltävän rikoksen tulee olla yksinkertainen ja selvä. Rikoksen yksinkertaisuus tarkoittaa rikoksen suoraviivaisuutta; näpistys on yksinkertainen rikos silloin, kun epäilty anastaa elintarvikkeita vähittäistavaramyymälästä ja poistuu maksamatta tuotteita. Tällainen rikos on myös selvä, jos siihen ei liity vaikeita näyttökysymyksiä. Sakkomenettelyn ehdoton edellytys on sakkomenettelyssä käsiteltävän rikosasian asianosaisen antama suostumus. Asiaa ei saa käsitellä sakko- 2
menettelyssä, elleivät asianomistaja ja epäilty ole antaneet siihen suostumustaan. Epäillyn suostumus tarkoittaa sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 5 :n 1 momentin mukaan sitä, että epäillyn tulee luopua oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostua asian ratkaisemiseen sakkomenettelyssä. Suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä epäillylle ja asianomistajalle on selostettava suostumuksen merkitys. Asianomistajan ja epäillyn suostumusta käsitellään kattavasti käsikirjan myöhemmässä vaiheessa. Sakkomenettelyssä käsiteltävien asianomistajarikosten edellytys on asianomistajan rangaistusvaatimus. Asianomistajan rangaistusvaatimusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa rangaistusvaatimus-nimiseen sakkoon, vaan kysymys on asianomistajan rikoksentekijälle vaatimasta rangaistuksesta (syyttämispyyntö, joka perustuu asianomistajan syyteoikeuteen). Asianomistajan tulee suostua sakkomenettelyyn sekä vaatia tekijälle rangaistusta, jotta asianomistajarikos voidaan käsitellä sakkomenettelyssä. Sakkomenettelyssä käsiteltävät asiat tutkitaan pääasiassa suppeassa esitutkinnassa. Tällöin myös suppean esitutkinnan käyttämisen edellytysten tulee täyttyä; rikosasian on oltava yksinkertainen ja selvä. Sakkomenettelyssä käsiteltävät asiat voidaan tutkia myös tavanomaisessa esitutkinnassa, mutta tällöinkin sakkomenettelyssä voidaan käsitellä vain yksinkertaisia ja selviä rikosasioita. 1.4 Rikoksia vai rikkomuksia? Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain terminologiassa käytetään rikoksen sijaa sanaa rikkomus. Rikkomusta ei ole erikseen määritelty rikosoikeudessa juridisena käsitteenä, vaan rikkomus on rikos-sanan synonyymi. Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirjan mukaan rikkomuksella tarkoitetaan käskyjen, sääntöjen tai tapojen vastaista tekoa taikka vähäistä oikeudenvastaista tekoa. Rikkomus on siis vähäinen rikos ja rikoksen vähäisyys ilmenee kielellisenä ilmiönä. Lainsäätäjä on käyttänyt rikkomus-sanaa joko vähäisten rikosten nimissä (esimerkiksi liikennerikkomus, ajoneuvorikkomus, eläinsuojelurikkomus tai ympäristörikkomus) tai määritellessään sakkomenettelyssä käsiteltävien asioiden asiallisia ja laadullisia edellytyksiä. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :ssä säädettyjen edellytysten mukaan rikkomuksella tarkoitetaan rikosta, joka on yksinkertainen ja selvä (laadullinen rajaus), ja josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin rikesakko, sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta (asiallinen rajaus). Sakkokäsikirjassa käytetään selvyyden vuoksi rikos-sanaa, jotta sakkomenettelyn ja rikoslainkäytön suhde toisiinsa käy selvästi ilmi. Sakkomenettelyssä käsitellään rikoksia, mutta rikokset ovat luonteeltaan vähäisiä. Rikoksen vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siihen liittyvä rikosoikeudellinen vastuu jätettäisiin toteuttamatta. Rikoksesta seuraava rangaistus on yhteiskunnan asettama moite moraalisesti paheksuttavasta teosta ja tämä moite voidaan välittää rikoksentekijälle myös sakkomenettelyssä. 3
1.5 Sakkomenettelyn käsitteistä Oheinen taulukko kuvaa tiivistetysti sakkomenettelyssä käytettävät sakkolajit, niiden soveltamisalan, viranomaisen toimivallan ja muut edellytykset esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän toimivaltaan kuuluvissa sakkoasioissa. Taulukossa on myös eri sakkolajien täytäntöönpanoa ja maksamista koskevat tiivistelmät. Sakkolaji Soveltamisala Toimivalta Suostumus Muutoksenhaku Rikesakko- Rikesakkorikkomukset. Poliisimies, Edellyttää Rikesakkomää- määräys rajavartio- asianomistajan räyksestä voi (RIM) mies, tullimies, ja epäillyn valittaa tekopai- Laki rikesakkorikkomuksistkastaja erätar- suostumusta. kan käräjäoikeu- ja teen 30 päivän (986/2016). syyttäjä. kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksi annosta. Sakkomääräys Valtaosa liikenteeseen Poliisimies, Edellyttää Sakkomääräyk- (SAM) kuuluvista rajavartio- asianomistajan sestä voi valittaa rikoksista, kulkuneuvon mies, tulli- ja epäillyn tekopaikan kuljettamimies ja erä- suostumusta. käräjäoikeuteen nen oikeudetta ja tarkastaja. 30 päivän kuluessa näpistys. sakkomää- räyksen tiedoksi Yhden rikoksen annosta. korkein päiväsakkomäärä saa olla enintään 20 päiväsakkoa. Täytäntöönpano Kuten lainvoimainen tuomio. Kuten lainvoimainen tuomio. Sakon maksaminen Rikesakkomääräys on maksettava 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksi antamisesta. Sakkomääräys on maksettava 30 päivän kuluessa sakkomääräyksen tiedoksi antamisesta. Sakkovaatimus (SAV) Kaikki rikokset, joita ei voida käsitellä rikesakkomääräyksellä tai sakkomääräyksellä. Sakkomääräyksellä käsiteltävät rikosasiat, joissa yhden rikoksen päiväsakkomäärä on enemmän kuin 20 päiväsakkoa. Sakkomääräyksellä käsiteltävät rikosasiat, joissa epäilty kiistää tulotietonsa ja pyytää päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen tarkastamista. Poliisimies, rajavartiomies, tullimies ja erätarkastaja. Edellyttää asianomistajan ja epäillyn suostumusta. Sakkovaatimuksesta ei voi valittaa, koska se ei ole vielä sakkomenettelyssä käsiteltävän rikosasian ratkaisu. Sakkovaatimus ei ole vielä sakkomenettelyn päättävä ratkaisu. Sakkovaatimuksen ratkaisee syyttäjä rangaistusmääräyksellä. Syyttäjä voi ratkaista sakkovaatimuksen myös rikesakkomääräyksellä, jos sakkovaatimuksen perusteena oleva rikos on rikesakkorikkomus. Sakkovaatimuksen perusteella määrättävä rangaistusmääräys tai rikesakkomääräys tulee maksaa päätöksen tekoa seuraavan 60 päivän kuluessa, mutta viimeistään Oikeusrekisterikeskuksen lähettämän kirjallisen maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Rangaistusvaatimus (RAV) Rangaistusvaatimuksen käyttämisen edellytykset ovat lähtökohtaisesti samat kuin muillakin sakkolajeilla, mutta rangaistusvaatimusta käytetään vain silloin, kun epäilty ei anna suostumustaan. Poliisimies, rajavartiomies, tullimies ja erätarkastaja. Edellyttää asianomistajan suostumusta, mutta ei epäillyn suostumusta, koska rangaistusvaatimusta käytetään vain silloin, kun epäilty ei anna suostumustaan. Rangaistusvaatimuksesta ei voi valittaa, koska se ei ole vielä sakkomenettelyssä käsiteltävän rikosasian ratkaisu. Rangaistusvaatimuksen perusteella vahvistetusta rikesak- komääräykses- Jos epäilty suostuu sakkomenettelyyn antamalla jälkikäteisen suostumuksen, vahvistetaan rangaistusvaatimus rikesakkomääräyksellä, sakkomääräyksellä tai rangaistusmääräyksellä. Tällä tavalla vahvistettu määräys laitetaan täytäntöön, kuten lainvoimainen Rangaistusvaatimuksen perusteella määrättävä rikesakkomääräys, sakkomääräys tai rangaistusmääräys tulee maksaa päätöksen tekoa seuraavan 60 päivän kuluessa, mutta viimeistään Oikeusrekisteri- 4
Rangaistusmääräys (RAM) Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun mukainen ehdollinen rikesakkomääräys (EhdRIM) Syyttäjän tekemä ratkaisu sakkovaatimuksen tai maksetun rangaistusvaatimuksen perusteella. Maksetun rangaistusvaatimuksen pohjalla on oltava sakkovaatimuksella käsiteltävä rikosasia. Asiallisesti suppeaksi rajattu soveltamisala. Voidaan soveltaa liikennerikkomuksissa, joissa on kyse: a) suurimman sallitun nopeuden ylittämisestä enintään 20 kilometrillä tunnissa; tai b) liikennemerkkien vastaisesta ajosta linja-auto- tai raitiovaunukaistalla. Menettelyä sovelletaan ajoneuvoa pysäyttämättä havaittujen liikennerikkomusten käsittelyssä. Menettely on nykyisin käytössä pelkästään automaattisessa nopeusvalvonnassa. Syyttäjä. Poliisimies, koska muut viranomaiset eivät ole toimivaltaisia soveltamaan sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun menettelyä. Edellyttää asianomistajan ja epäillyn suostumusta. Ei edellytä suostumusta ja rikesakon määrääminen perustuu: a) haltijavastuuolettaman käyttöön; ja b) epäillyn passiivisuuteen. Rikesakkomääräys tulee määrätyksi, jos epäilty ei vastusta rikesakkomääräystä. tä, sakkomääräyksestä ja rangaistusmääräyksestä voi valittaa tekopaikan käräjäoikeuteen joko a) 60 päivän kuluttua suostumuksen antamisesta (rangaistusvaatimuksen maksaminen) tai b) aina 30 päivän kuluessa sakon vahvistamisesta (viranomaisen tekemä ratkaisupäätös maksutiedon perusteella). Rangaistusmääräyksestä voi valittaa tekopaikan käräjäoikeuteen joko a) 60 päivän kuluttua suostumuksen antamisesta tai b) aina 30 päivän kuluessa määräyksen antamisesta. Ehdollisesta rikesakosta ei voi valittaa, mutta sitä voi vastustaa. Vastustamisesta tulee ilmoittaa 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksisaamisesta rikesakon määränneen poliisilaitoksen kansliaan tai toimipisteeseen tuomio. Jos rangaistusvaatimuksen perusteena olevaa sakkoa ei makseta: asia siirtyy esitutkintaan. Kuten lainvoimainen tuomio Laitetaan täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio, mutta rikesakkomääräys tulee täytäntöönpanokelpoiseksi vasta 30 päivän vastustamisajan jälkeen. keskuksen lähettämän kirjallisen maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Rangaistusmääräys tulee maksaa päätöksen tekoa seuraavan 60 päivän kuluessa, mutta viimeistään Oikeusrekisterikeskuksen lähettämän kirjallisen maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Ehdollinen rikesakkomääräys on maksettava 30 päivän kuluessa rikesakkomääräyksen tiedoksi antamisesta, jollei rikesakkomääräyksen saanut vastusta määräystä. 1.6 Sakkomenettelyssä toimivaltaiset viranomaiset Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 :ssä säädetään viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia sakkomenettelyssä. Poliisi on toimivaltainen antamaan sakkomenettelyssä rikesakkomääräyksiä, sakkomääräyk- 5
siä, sakkovaatimuksia sekä rangaistusvaatimuksia. Poliisin ohella sakkomenettelyssä toimivaltaisia viranomaisia ovat muut esitutkintaviranomaiset eli Tulli ja Rajavartiolaitos. Lisäksi Metsähallituksen erätarkastajat ovat toimivaltaisia antamaan sakkoja sakkomenettelyssä. Sakkokäsikirjassa käytetään ylätasolla esitutkintaviranomaisen käsitettä, joka pitää sisällään myös Metsähallituksen erätarkastajat. Tämä on tietoinen ratkaisu, jolla on haluttu helpottaa sakkokäsikirjan lukijaa. Eri viranomaistahot esitetään tästä huolimatta erikseen silloin, jos viranomaisten toimivaltuuksissa on ratkaisevia eroavaisuuksia. Esitutkintaviranomaisen käsite ei pidä sisällään Puolustusvoimia, vaikka Puolustusvoimat ovat omalla tehtäväalueellaan esitutkintaviranomaisia. Puolustusvoimat eivät kuitenkaan sovella omassa toiminnassaan sakkomenettelyä, koska sotilasoikeudenkäyntilain 15 :n 2 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiaa ei saa käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä. Sakkomenettelyssä toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta on säädetty yleisesti sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 :ssä. Muiden kuin poliisin osalta sakkomenettelyn toimivaltuuksista on säädetty jokaista toimivaltaista viranomaista koskevassa erityislaissa. Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) 2 luvun 7 :n mukaan tullimies on toimivaltainen antamaan rikesakko- ja sakkomääräyksen sekä sakko- ja rangaistusvaatimuksen sekä mahdollisen menettämisseuraamuksen tullirikoksissa, jotka kuuluvat sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain soveltamisalaan. Rajavartiomies voi antaa rikesakko- ja sakkomääräyksen sekä sakko- ja rangaistusvaatimuksen ja näihin liittyvän menettämisseuraamuksen rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain (108/2018) 11 :n perusteella. Metsähallituksen erätarkastaja voi Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain (1157/2005) mukaisessa erävalvonnan rikkomustilanteessa määrätä rikesakon ja sen ohella menettämisseuraamuksen sekä antaa sakkomääräyksen, sakkovaatimuksen tai rangaistusvaatimuksen ja niiden ohella menettämisseuraamuksen tai menettämisvaatimuksen. Erätarkastajan sakotustoimivaltuutta on rajattu siten, että erätarkastaja voi antaa rikesakkomääräyksen, sakkomääräyksen, sakkovaatimuksen tai rangaistusvaatimuksen toimivaltansa rajoissa enintään 20 päiväsakon suuruisena. Päiväsakkojen lukumäärää koskeva rajaus koskee sekä yksittäisestä teosta annettua rangaistusta, että useasta teosta annettua yhteistä sakkorangaistusta. Kyse on erätarkastajalle siirrettävän tuomiovallan laadullisesta rajauksesta eli siitä, kuinka ankaran rangaistuksen erätarkastaja voi sakkomenettelyssä määrätä tai antaa. Erätarkastajan toimivaltuuksista sakkomenettelyssä on säädetty Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 14 :ssä. Esitutkintaviranomaisten lisäksi myös syyttäjä on toimivaltainen käyttämään tuomiovaltaa sakkomenettelyssä. Syyttäjä voi määrätä sakkomenettelyssä rangaistusmääräyksen sekä rikesakkomääräyksen. Syyttäjä voi myös pyytää, että syyteharkinnassa olevassa rikosasiassa annetaan sakkovaatimus tai rangaistusvaatimus. Syyttäjä ei kuitenkaan voi toimia sakkomenettelyssä itsenäisesti, koska syyttäjän tuomiovallan käyttö on sidottu 6
syyttäjän ratkaistavaksi tulevien sakkovaatimusten ja rangaistusvaatimusten ratkaisemiseen. 1.7 Poliisimiehen epäillyksi tekemän rikoksen käsittely sakkomenettelyssä Poliisimiehen epäilyksi tekemien rikosten (niin sanotut poliisirikokset) esitutkintaa koskevat esitutkintalaissa (805/2011) säädetyt erityiset tutkintajärjestelyt. Esitutkintalain 2 luvun 4 :n 1 momentin mukaan syyttäjä johtaa esitutkintaa, jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä. Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edellyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi. Syyttäjä voi edellä tarkoitetuissa tapauksissa johtaa esitutkintaa myös siltä osin kuin asiassa on poliisimiehen lisäksi muu epäilty, jos se on asian selvittämiseksi tarkoituksenmukaista. Poliisirikosten esitutkinnassa pääsääntönä on se, että syyttäjä toimii poliisirikoksissa tutkinnanjohtajana poliisirikosasian laatuun katsomatta. Tämän vuoksi syyttäjä päättää myös esitutkinnan rajoittamiseen, lopettamiseen ja päättämiseen liittyvistä ratkaisuista, kuten huomautuksen antamisesta esitutkintalain 10 luvun 3 :n perusteella. Esitutkintalain 2 luvun 4 :n 1 momentissa on säädetty poikkeuksesta syyttäjän toimivaltaan kuuluvien poliisirikosten tutkintajärjestelyistä. Poliisirikokset voidaan käsitellä poliisin tekemällä päätöksellä sakkomenettelyssä, jos poliisirikoskokonaisuuteen ei kuulu virkarikosta. Poliisirikoksen käsittely sakkomenettelyssä on mahdollista, jos poliisirikosasia on laadultaan yksinkertainen sekä selvä moitittavuudeltaan vähäinen rikos, joka kuuluu asiallisesti sakkomenettelyn soveltamisalaan. Sakkomenettelyn käyttäminen poliisirikosten esitutkinnassa tarkoittaa sitä, että rikoksesta epäillylle poliisimiehelle annetaan epäillystä poliisirikoksesta sakko poliisirikosasia käsitellään ja sitä koskeva esitutkinta päätetään rikesakkomääräyksellä, sakkomääräyksellä, sakkovaatimuksella tai rangaistusvaatimuksella. Muunlainen ratkaisu ei voi olla sakkomenettelyssä mahdollinen, koska sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n ja 6 :n mukaisesti sakkomenettelyssä käsiteltävä rikosasian päättyy joko rikesakkomääräyksen tai sakkomääräyksen määräämiseen tai vaihtoehtoisesti sakkovaatimuksen taikka rangaistusvaatimuksen antamiseen. Sakkomenettelyssä minkään rikosasian käsittely ei voi päätyä huomautuksen antamiseen tai toimenpiteistä luopumiseen. Poliisirikosten käsittelyssä tämä tarkoittaakin sitä, että ainoastaan sakon määrääminen tai antaminen sakkomenettelyssä on poliisirikosasioissa poliisiin esitutkintatoimivaltaan kuuluva ratkaisu. ESIMERKKI Poliisimies seuraa poliisiajoneuvolla rikoksesta epäiltyä hälytysajona. Seurannan aikana poliisimies suistuu kuljettamallaan poliisiajoneuvolla tieltä loukkaamatta suuremmin itseään tai partiokaveriaan. Teon vuoksi poliisimiestä epäillään ainoastaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, mutta ei erikseen virkarikoksesta, koska tämän esimerkin tapauksessa poliisimies ei ole laiminlyönyt noudattaa 7
virkavelvollisuuksiaan siten, että teko olisi ollut kokonaisuutena arvostellen vähäistä vakavampi. Poliisimiehen epäillyksi tekemä liikenneturvallisuuden vaarantaminen voidaan käsitellä poliisin esitutkintatoimivaltaan kuuluvana asiana sakkomenettelyssä, jossa poliisimiehelle asian laadun mukaisesti joko määrätään sakkomääräys tai annetaan sakkovaatimus, jos poliisimies suostuu sakkomenettelyn käyttämiseen. Jos poliisimiehen menettelyä ei käsitellä sakkomenettelyssä, kuuluu esitutkintaan liittyvien päätösten tekeminen poliisirikostutkintajärjestelyiden mukaisesti syyttäjätutkinnanjohtajan harkintavaltaan. Poliisirikosasioiden käsittelystä on annettu Poliisihallituksen ohje. Poliisihallituksen ohje on huomioitava sakkomenettelyssä, jos sakkomenettelyssä käsitellään poliisirikoksia. 1.8 Automaattinen liikennevalvonta Liikenneturvallisuuskeskus Liikenneturvallisuuskeskus käsittelee automaattisessa liikennevalvonnassa todettuja liikennerikkomuksia. Niistä suurin osa käsitellään kirjallisilla huomautuksilla ja sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun mukaisilla ehdollisilla rikesakkomääräyksillä. Tällöin on kysymys ajoneuvoa pysäyttämättä havaituista liikennerikkomuksista, joista määrätään ehdollinen rikesakkomääräys haltijavastuuolettaman perusteella. Rikesakkomääräys lähetetään sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 14 :n mukaisesti ajoneuvon rekisteriin merkitylle omistajalle, haltijalle, tilapäiselle käyttäjälle tai käyttövastaavalle, jolla on 30 päivää sakon tiedoksiannosta päättää, ryhtyykö asiassa muutoksenhakuun vai ei. Rikesakon määräämisestä ajoneuvoa pysäyttämättä käytetään myös nimitystä LVS-menettely. Ehdollinen rikesakkomääräys on poikkeus normaalista sakkomenettelystä, joka perustuu asianosaisen antamaan suostumukseen. LVS-menettelyä voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin liikennerikkomuksiin, jotka havaitaan a) automaattisessa liikennevalvonnassa tai b) muuten ajoneuvoa pysäyttämättä ja liikennerikkomukset koskevat enintään 20 km/h ylinopeutta moottoriajoneuvolla tai liikennemerkkien vastaista ajoa linja-auto- tai raitiovaunukaistalla. LVS-menettelyn soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ei ole asianomistajaa, eikä menettely edellytä epäillyn suostumusta. Suostumuksen puuttumisen lisäksi LVS-menettelyn ero normaaliin sakkomenettelyyn on se, että ehdollista rikesakkomääräystä voi vastustaa. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun soveltaminen perustuu haltijavastuuolettamalle. Laissa on asetettu lähtöoletukseksi se, että ajoneuvon kuljettajana toimii ajoneuvon omistaja, haltija tai muu tilapäinen käyttäjä. Haltijavastuusäännös ei ota kantaa tekijän syyllisyyteen, vaan säännös toimii menettelyn käynnistäjänä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 15 :n mukaan rikesakkomääräys annetaan rikkomukseen käytetyn ajoneuvon kuljettajaa selvittämättä sille luonnolliselle henkilölle, joka rikkomuksen tekoaikana oli rikkomukseen käytetyn ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija tai tilapäinen käyttäjä. Rikesakkomääräys annetaan omistajan, haltijan tai tilapäisen käyttäjän sijaan ajoneuvolain (1090/2002) 3 :n 23 kohdassa tarkoitetulle käyttövastaavalle, jos kaikki rikkomukseen liittyvät seikat huomioon ottaen voidaan pitää selvitet- 8
tynä, että hän on rikkomuksen tekoaikana kuljettanut siihen käytettyä autoa. Muussa tapauksessa käyttövastaavalta on tiedusteltava, kuka kyseistä autoa on tekohetkellä kuljettanut. Ehdollinen rikesakkomääräys lähetetään ajoneuvon rekisteriin merkitylle omistajalle, haltijalle, tilapäiselle käyttäjälle tai käyttövastaavalle postitse liikenneasioiden rekisteristä ilmenevään osoitteeseen. Rikesakkomääräys on lähetettävä viipymättä ja viimeistään kolmen viikon kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. Käyttövastaavan esittäessä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 15 :n 2 momentissa tarkoitetun selvityksen rikkomukseen syyllistyneen henkilöllisyydestä, rikesakkomääräys saadaan kuitenkin lähettää kahden viikon kuluessa tällaisen tiedon saamisesta. Postitse lähetetty rikesakkomääräys katsotaan tulleen tiedoksi asianomaiselle henkilölle seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun määräys on annettu postin kuljetettavaksi. Rikesakkomääräykseen on merkittävä päivä, jona se on annettu postin kuljetettavaksi. LVS-menettelyssä käsiteltävät sakot kirjataan Liikenneturvallisuuskeskuksessa liikennevalvontasovellukseen (LVS), koska menettely on korostuneesti automaattisen liikennevalvonnan menettelyä. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun menettelyä ei ole sidottu pelkästään automaattisen liikennevalvonnan piiriin, vaan siinä voidaan käsitellä myös sellaisia menettelyn soveltamisalaan kuuluvia liikennerikkomuksia, jotka on havaittu muuten ajoneuvoa pysäyttämättä. Vaikka menettely on teknologianeutraalia, sovelletaan sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun menettelyä automaattisessa liikennevalvonnassa menettelyn yksinkertaisuuden ja nopeuden vuoksi, sekä erityisesti siitä syystä, että valvonnassa voidaan hankkia näyttö epäillystä rikoksesta teknisellä valvonnalla ja yleisvalvonnalla. Sakkokäsikirjassa ei käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 3 luvun menettelyä kuin vain informatiivisilta osin. Syy tähän on se, ettei lain 3 luvun menettelyä sovelleta muualla kuin Helsingin poliisilaitoksen Liikenneturvallisuuskeskuksessa. 9
2 Sakkomenettelyn alkaminen 2.1 Sakkomenettelyssä käsiteltävät rikokset ja niiden toteaminen Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tehtäviin kuuluu estää ennalta, paljastaa ja selvittää erilaisia rikoksia. Näistä tehtävistä on säädetty poliisilain 1 luvun 1 :ssä, rajavartiolain 3 :n 2 momentissa sekä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 1 :ssä, sekä tullilaissa (304/2016) ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 1 luvun 1 :n 1 momentissa. Vastaavasti Metsähallituksen erätarkastajan tehtäviin kuuluu Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain 1 :n mukaisesti ennalta ehkäistä ja erävalvontaan kuuluvassa laajuudessa selvittää siihen liittyviä rikoksia. Viranomainen voi todeta sakkomenettelyyn soveltuvan rikoksen usealla eri tavalla. Pääsääntöisesti rikokset todetaan esitutkintaviranomaisten tekemässä valvonnassa, kuten esimerkiksi poliisin liikennevalvonnassa, mutta sakkomenettelyyn soveltuva rikos voi tulla myös ilmi toisella perinteisellä tavalla rikosilmoituksella. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää poliisille ilmoitettua näpistystä, jossa vähittäistavaramyymälän vartija on ottanut kiinni rikoksesta epäillyn. Tällöin rikoksen on todennut joku muu, joka on myös rikoksen todistaja. Tulipa tieto rikoksesta viranomaiselle joko valvontahavaintona, hätäilmoituksena tai muulla tavalla, tulee viranomaisen tämän jälkeen ratkaista asian käsittelytapa. Lähtökohtaisesti esitutkintaviranomainen aloittaa rikoksen selvittämisen esitutkintalain mukaisesti heti, kun sillä on syytä epäillä rikosta. Alkuvaiheen esitutkintatoimissa esitutkintaviranomainen selvittää: Onko kyse rikoksesta? Rikos voidaan määritellä suppeasti tai laajasti. Rikoksen suppeaa määritelmän mukaan rikos on teko tai laiminlyönti, joka on laissa säädetty rangaistavaksi. Laajassa merkityksessä rikos tulee ymmärtää a) tunnusmerkistön mukaisena, b) oikeudenvastaisena ja c) syyllisyyttä osoittavana inhimillisenä tekona taikka laiminlyöntinä. Tällöin rikosta tarkastellaan ensin siitä säädetyn tunnusmerkistön mukaan, toiseksi teon oikeudenvastaisuuden selvittämiseksi (liittyykö tekoon esimerkiksi hätävarjelua, pakkotilaa tai muita oikeuttamisperusteista) ja lopuksi selvitetään tekijältä vaadittava syyllisyys (onko tekijä syyntakeinen tai liittyykö asiaan jokin syyllisyyden poistava anteeksiantoperuste). Rikoksen määrittelyssä on huomioitava myös rikoksen syyteoikeus. Sakkomenettelyssä käsiteltävien rikosasioiden syyteoikeus vanhenee rikoslain (39/1889) 8 luvun 1 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan kahdessa vuodessa, koska menettelyssä käsitellään asioita, joista säädetty ankarin rangaistus enintään kuusi kuukautta vankeutta, sakkoa tai rikesakko. Syyteoikeus muodostuu harvoin ongelmaksi, koska valtaosa asioista käsitellään joko heti tekopäivänä tai hyvin nopeasti tekopäivän jälkeen. Syyteoikeus on kuitenkin otettava huomioon, ettei sakkomenettelyssä käsitellä rikosasiaa, jonka syyteoikeus on jo vanhentunut. Sakkomenettelyssä käsiteltävän rikosasian syyteoikeuden vanhentuminen katkeaa rikoslain 8 luvun 3 :n 3 momentin mukaan silloin, kun sakkovaatimus, vastustuksenvarainen rikesakkomääräys tai rangaistusvaatimus annetaan rikoksesta epäillylle tiedoksi. Vanhentuminen ei kuitenkaan katkea, jos vaatimus peruutetaan tai määräystä vastustetaan taikka epäilty tai asianomistaja peruuttaa mainitun lain 4 tai 5 :ssä tarkoitetun suostumuksensa. Rikoslain 8 luvun 3 :n 3 momentissa ei ole erikseen säädetty rikesakkomääräyksen ja sakkomääräyksen syyteoikeuden vanhentumisen katkeamisesta, koska näiden syyteoikeus arvioidaan sakon määräämishetkellä. Ennen rikesakko- 10
määräyksen ja sakkomääräyksen määräämistä esitutkintaviranomaisen on oltava selvillä siitä, onko käsiteltävänä olevan rikoksen syyteoikeus vielä voimassa vai onko rikos jo vanhentunut. Jälkimmäisessä tapauksessa syyteoikeuden vanhentuminen estäisi rikoksen käsittelyn sakkomenettelyssä. Jos kyse on rikoksesta, onko rikos virallisen syytteen alainen vai asianomistajarikos? Rikokset jaetaan niiden syyteoikeuden mukaan virallisen syytteen alaisiin rikoksiin ja asianomistajarikoksiin. Pääsääntönä on se, että rikos on virallisen syytteen alainen, ellei syyteoikeudesta ole toisin säädetty. Syyteoikeussäännökset on sijoitettu rikoslaissa erityisen osan lukujen loppuihin, jos syyteoikeudesta on haluttu erikseen säätää. Jos syyteoikeudesta ei ole erikseen säädetty, on rikos silloin virallisen syytteen alainen. Erikoisrikosoikeudessa syyteoikeussäännökset on sijoitettu hyvin usein säädöksen loppuun. Rikoksen syyteoikeus vaikuttaa asian selvittämisvelvollisuuteen. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa aloitetaan esitutkinta viran puolesta. Asianomistajarikoksissa esitutkinta toimitetaan esitutkintalain 3 luvun 4 :n 1 momentin mukaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, tutkinta on lopetettava. Esitutkintalain 3 luvun 4 :n 2 momentin mukaan asianomistajarikoksen esitutkinta saadaan aloittaa, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan tehty, jos asianomistaja ei ilmeisesti vielä tiedä rikoksesta eikä tutkintaa voida siirtää rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Tutkinnan aloittamisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava asianomistajalle. Tutkinta on lopetettava, jos asianomistaja tiedon rikoksesta saatuaan ei ilmoita vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Kuuluuko rikos sakkomenettelyn soveltamisalaan eli onko rikoksesta säädetty rangaistus rikesakko, sakko tai vankeutta enintään kuusi kuukautta? Onko rikos yksinkertainen ja selvä? Onko rikoksessa asianomistaja ja jos on, vaatiiko asianomistaja rangaistusta, suostuuko asianomistaja sakkomenettelyyn ja onko asianomistajalla yksityistä oikeudellista vaatimusta? Liittyykö rikokseen jokin muu seuraamus, jonka voi määrätä vain tuomioistuin, mutta tätä seuraamusta ei vaadita rikoksesta epäillylle? Liittyykö rikosasiaan menettämisseuraamus, jonka suuruus on enintään 1000 euroa? Asia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä, jos vastaukset kysymyksiin ovat myönteisiä ja rikoksen asianomistaja suostuu sakkomenettelyyn. Muissa tapauksissa asian käsittely siirtyisi sakkomenettelyn sijaan täysimääräiseen rikosprosessiin ja esitutkintaan. Vaihtoehtoisesti asian käsittely loppuisi siihen, jos todettu teko tai tapahtuma ei ole ollenkaan rikos. Yksinkertaisesti ilmaistuna, jos rikos täyttää sakkomenettelyn soveltamisen edellytykset, voidaan asia käsitellä sakkomenettelyssä. Rikosasian soveltuvuus sakkomenettelyyn on määritelty sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :ssä. Säännös käsittää sakkomenettelyn 11
asiallisen ja laadullisen rajauksen, mutta myös muita seikkoja, jotka voivat vaikuttaa asian soveltuvuuteen käsiteltäväksi sakkomenettelyssä. Olennaista on huomata, että sakkomenettely on poikkeus rikosasian varsinaisesta käsittelyjärjestyksestä. Tästä syystä rikosasia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä ainoastaan silloin, kun käsittelyn ehdot täyttyvät. Muuten ja rikosprosessin yleisen pääsäännön mukaan rikosasiat käsitellään rikosasian varsinaisessa käsittelyjärjestyksessä eli esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuimen pääkäsittelyssä. Sakkomenettelyn asiallinen rajaus. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan sakkomenettelyssä voidaan käsitellä rikosasioita, joista on säädetty rangaistukseksi rikesakko, sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Kyseessä on sakkomenettelyssä käsiteltävien rikosasioiden asiallinen rajaaminen koskemaan vain vähäisinä pidettäviä rikoksia. Rikosasian vähäisyys ilmenee rikoksesta säädetystä rangaistuksesta sekä siitä, että rikos ylipäätänsä voidaan käsitellä sakkomenettelyssä, jossa rangaistukseksi voidaan määrätä rikesakko, sakko ja myös rikosuhrimaksu. Sakkomenettelyssä ei ole mahdollista käsitellä kaikkia sellaisia rikoksia, joiden rangaistusasteikko on rikesakko, sakko tai kuusi kuukautta vankeutta. Tietyt rikokset on rajattu kokonaan sakkomenettelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisia rikoksia ovat sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 3 momentin mukaan virkarikokset sekä merilain 20 luvussa ja sotilasoikeudenkäyntilain 2 :ssä tarkoitetut asiat. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 3 momentin rajaus perustuu aikaisemmin voimassa olleen rangaistusmääräysmenettelyn vastaavaan asialliseen rajaukseen. Virkarikokset on jätetty tuomioistuimen ulkopuolella sovellettavien summaaristen rikosprosessien piiristä pois, koska virkarikoksiin liittyy erityinen julkisuusintressi. Julkisen vallan käytön ja julkisen toiminnan tulee olla läpinäkyvää, jonka pitää ulottua myös niitä koskevien rikosasioiden käsittelyyn. Virkamiesten rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen käsitellään tästä syystä tuomioistuimessa, jotta myös perustuslain 21 :n 1 momentissa säädetty käsittelyn julkisuus toteutuisi. Virkarikoksiin liittyy yksi erityinen piirre ja se on poliisimiehen epäillyksi tekemän rikoksen esitutkinta. Esitutkintalain 2 luvun 4 :n 1 momentin mukaan syyttäjä johtaa esitutkintaa, jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä. Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edellyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi. Syyttäjä ei kuitenkaan toimi tutkinnanjohtajana, jos poliisimiehen epäillyksi tekemä rikosasia käsitellään sakkomenettelyssä. Tämä edellyttää sitä, että poliisimiehen epäillyksi tekemässä rikoksessa ei epäillä erillistä virkarikosta, koska virkarikosten käsittely on rajattu sakkomenettelyn ulkopuolelle. Poliisirikosten käsittelyä sakkomenettelyssä on käsitelty tarkemmin kohdassa 1.6. Merilain rangaistussäännösten soveltaminen on myös rajattu sakkomenettelyn ulkopuolelle niitä koskevien toimivaltuus- ja prosessisääntöjen vuoksi. 12
Merilain 20 luvussa on säädetty erilaisista merilain rikoksista, mutta lain 21 luvussa on säädetty merioikeusjuttujen toimivaltaisesta tuomioistuimesta ja niitä koskevasta oikeudenkäynnistä. Merilain 21 luvun 1 :n mukaan merioikeusjuttuja käsitteleviä merioikeuksia ovat Ahvenanmaan ja Helsingin käräjäoikeudet. Ahvenanmaan merioikeuden tuomiopiirinä on Ahvenanmaan maakunta ja Helsingin merioikeuden tuomiopiirinä muu Suomi. Merilain 21 luvun 9 :ssä on erikseen säädetty merilain rikosasioiden käsittelystä. Merilain nojalla käsiteltävät rikosasiat sekä alusten yhteentörmäyksen estämiseksi annettujen säännösten rikkomista koskevat asiat käsitellään siinä merioikeudessa, jonka tuomiopiirissä rikos on tehty. Jos rikos on tehty matkalla, asia käsitellään siinä merioikeudessa, jonka tuomiopiirin alueelle vastaaja aluksella ensin saapuu tai jossa hänet muuten tavataan taikka jossa aluksen kotipaikka on. Vähäiset rikosasiat voidaan käsitellä ja ratkaista merioikeusriidan yhteydessä, jollei niitä voida toisistaan erottaa tai jos ne kuuluvat läheisesti yhteen. Sotilasrikosasiat eivät ole koskaan kuuluneet summaaristen rikosprosessien soveltamisalaan. Sotilasoikeudenkäyntilain 15 :n 2 momentin mukaan sotilasoikeudenkäyntiasiaa ei saa käsitellä sakkomenettelyssä. Rajaus otettiin lakiin 25.3.1983, kun sotilasoikeudenkäyntilakia säädettiin. Tuolloin prosessilajirajaus koski silloista rangaistusmääräysmenettelyä. Syy sakkomenettelyn käytön estävälle prosessilajirajaukselle on sama kuin merilain osalta sotilasoikeudenkäyntiasioissa toimivaltaisia ovat lain 2 luvussa säädetyt tuomioistuimet eikä tuomiovaltaa sotilasoikeudenkäyntiasioissa voi siirtää riippumattoman tuomioistuimen ulkopuolelle. Sakkomenettelyn laadullinen rajaus. Sakkomenettelyssä saa käsitellä vain yksinkertaisia ja selviä rikosasioita. Aikaisemmin tämä laadullinen rajaus perustui siihen, että sakkomenettelyssä käsiteltävän asian selvittämiseksi suoritetaan sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 7 :n 2 momentin mukaisesti suppea esitutkinta, ja esitutkintalain 3 luvun 14 :n 1 momentin mukaan suppeassa esitutkinnassa saa käsitellä vain yksinkertaisia ja selviä rikosasioita. Nykyisin tämä sakkomenettelyn käytön kannalta olennainen laadullinen rajaus on ilmaistu nimenomaisesti sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 1 :n 1 momentin johtolauseessa. Yksinkertainen ja selvä rikosasia edellyttää kahden eri asian tarkastelua. Rikosasian yksinkertaisuudella tarkoitetaan asian oikeudellista luonnetta; yksinkertainen rikos on oikeustosiseikoiltaan suoraviivainen eikä sisällä vaikeita oikeudellisia tulkintakysymyksiä. Tästä syystä se liittyy myös rikoksen todistustosiseikkoihin, koska yksinkertainen rikos ei edellytä monimutkaista tai muutoin poikkeuksellista todistelua. Yksinkertainen rikosasia on usein sellainen valvonnassa havaittu tai muutoin esimerkiksi enintään kahden todistajan kertomaan perustuva rikos. Asian selvyydessä sen sijaan on kyse ensisijaisesti rikoksen näytöstä. Selvä rikosasia ei sisällä haastavia näyttökysymyksiä ja asia on usein näytetty toteen rikoksesta epäillyn omalla tunnustuksella. Epäillyn esittämä kiisto ei kuitenkaan tee rikosasiasta vaikeaa tai epäselvää. Tunnustuksen sijaan rikosasian näyttönä voi olla edellä mainittu enintään kahden todistajan kertomus, erilaista asiakirjatodistelua tai vaikka valvontakamerakuva. Jotta 13