Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Kittilä-Finland

Kaivannaisjätteen Kittilä-Finland Päivitetty: 20.3.2018

SISÄLLYS 1 Johdanto... 6 2 Hyödynnettävä esiintymä... 7 3 Toiminnassa käytetyt kemikaalit... 10 4 Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet... 11 4.1 Sivukivi... 12 4.2 Marginaalimalmi... 12 4.3 Rikastushiekat... 12 4.4 Pintamaat... 13 4.5 Veden puhdistuksen lietteet... 13 4.6 Muiden malmien prosessoinnissa syntyvät rikastushiekat... 14 5 Kaivannaisjätteiden ominaisuudet... 15 5.1 Sivukivi... 15 5.2 Marginaalimalmi... 21 5.3 Rikastushiekat... 22 5.4 Pintamaat... 26 5.5 Vedenpuhdistuksen lietteet... 30 Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite... 30 Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete... 31 Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete... 35 6 Kaivannaisjätteen käsittely ja hyödyntäminen... 37 6.1 Sivukivi... 37 6.2 Marginaalimalmi... 38 6.3 Rikastushiekat... 38 kaivoksen sivu 2 / 67

6.4 Pintamaat... 39 6.5 Vedenpuhdistuksen lietteet... 39 Vedenkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite... 39 Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete... 39 Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete... 39 7 Jätealueet... 39 7.1 Sivukiven läjitysalueet... 39 7.2 Marginaalimalmin varastoalue... 40 7.3 Rikastushiekkojen allasalue... 41 NP3-rikastushiekka-allas... 41 CIL2-rikastushiekka-allas... 42 Vesivarastoallas... 42 NP4 - allas... 45 7.4 Pintamaiden läjitysalue... 46 7.5 Vedenpuhdistuksen lietteet... 46 Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite... 46 Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete... 47 Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete... 47 8 Jätealueiden vesien käsittely... 47 8.1 Sivukiven läjitysalue ja marginaalimalmin varastoalue... 47 8.2 Rikastushiekkojen allasalue... 47 8.3 Pintamaiden läjitysalue... 47 9 Jätealueiden luokitukset ja onnettomuusvaarat... 47 10 Ympäristöolosuhteet... 49 10.1 Ilmasto... 51 kaivoksen sivu 3 / 67

10.2 Vesistön tila... 51 10.3 Maaperän tila... 52 10.4 Pohjaveden tila... 56 11 Jätealueiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja niiden ehkäiseminen... 58 11.1 Vaikutukset vesistöön... 58 11.2 Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen... 60 11.3 Vaikutukset ilmanlaatuun... 62 11.4 Vaikutukset maisemaan... 63 12 Seuranta ja tarkkailu... 64 13 Vakuudet... 64 14 Kustannusarvio... 65 15 Toiminnan lopettaminen ja jälkihoito... 65 16 Tarkistaminen... 66 17 Lähdeluettelo... 67 18 Muutosloki... 67 kaivoksen sivu 4 / 67

Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Sivukiven hallintajärjestelmä Kaivoksen ulkoinen pelastussuunnitelma Kaivoksen turvallisuusselvityksen runko Rikastushiekka-alueiden sisäinen pelastussuunnitelma Kunnossapitosuunnitelma Kittilän kaivoksen sulkemissuunnitelma kaivoksen sivu 5 / 67

Hanna Lampinen Sähköinen hyväksyntä Vanhempi ympäristöinsinööri 1 Johdanto Agnico Eagle Finland Kittilän kaivos louhii ja rikastaa kultamalmia. Malmin louhinta aloitettiin avolouhoksessa keväällä 2008 ja kultarikasteen tuotanto samana vuonna syksyllä. Louhinta on siirtynyt maanalaiseen kaivokseen alkaen vuodesta 2010. Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten kaivostoiminta on lopetettu vuoden 2012 loppuun mennessä. Vuodesta 2013 eteenpäin on louhittu ainoastaan maanalaisesta kaivoksesta. Tunnetuilla malmivaroilla kaivoksen tuotannon odotetaan jatkuvan vuoteen 2034 saakka. Kullan tuotanto on noin 6000 kiloa vuodessa. Kultamalmi rikastetaan vaahdottamalla sulfidit ja hapettamalla sulfidirikaste autoklaavissa. Tämän jälkeen kulta liuotetaan syanidiliuotuksella ja saostetaan elektrolyyttisesti. Sakka sulatetaan ja valetaan harkoiksi, joiden kultapitoisuus on noin 95 %. Lisäksi rikastusprosessiin kuuluu syanidin kemiallinen hävittäminen prosessin jätteestä sekä rikastushiekkojen käsittely. Kullan sitoutuminen sulfidien hilarakenteeseen ja vapaan metallisen kullan vähäinen esiintyminen malmissa edellyttää rikasteen sulfidien hapettamista autoklaavissa ja kullan liuottamista syanidilla. Maanalainen kaivos sijoittuu Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten alapuolelle sekä niiden välisille mineralisoituneille alueille sekä Rouravaaran avolouhoksen pohjoispuolelle. Louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla maan päällä olevalle murskaamolle murskattavaksi. Murskattu malmi siirretään välivarastosiilon, mistä se syötetään rikastamolle. Murskattu malmi jauhetaan ensin semiautogeenimyllyssä (SAG), jossa karkea malmi ja teräskuulat toimivat hienomman malmin jauhinkappaleina. SAG myllyn jälkeen jauhettu malmi kulkee kuulamyllyn läpi, missä jälleen teräskuulat toimivat jauhinkappaleina. Vuonna 2017 malmia syötettiin rikastamolle 1 684 626 tonnia. Vuoden 2017 loppuun mennessä tunneleita oli 88,4 km. Louhintaa tehdään useassa korkeudessa ja kaivoksen syvin tutkimustunneli ulottui vuoden 2017 lopussa tasolle -978 m asti. Osa tuotantoperistä on jo täytetty sivukivellä ja pastalla. Kittilän kaivos tekee aktiivisesti malminetsintää sekä kaivospiirin sisällä, että alueellista malminetsintää lähialueilla ja muualla Suomessa ja Pohjoismaissa. Tärkein malminetsintä kohde on kaivoksen alue, jossa malmia seurataan kaivoksen muodostuman pohjois-etelä suunnassa ja alaspäin. Tämän hetkiset syvimmät malmiviitteet ovat lähes kahden kilometrin syvyydessä. kaivoksen sivu 6 / 67

Kaivosyhtiö sai ensimmäisen ympäristö- ja vesitalousluvan (69/2002/1) Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston (nykyinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) myöntämänä 1.11.2002. Jälkeenpäin lupaa on tarkennettu ja täydennetty useilla muutosluvilla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (PSAVI) myönsi 26.6.2013 kaivosyhtiölle ympäristöluvan kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen päätöksessään nro 72/2013/1. Toiminnan olennainen muuttaminen koski erityisesti kaivoksen tuotantomäärän (rikastettavan malmimäärän) nostamista 1,1 miljoonasta tonnista 1,6 miljoonaan tonniin vuodessa. Vaasan hallinto-oikeus (VaHO) vahvisti asian päätöksessään nro 15/0107/2. Lupa sai lainvoimaisuuden korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksellä n:o 1605/1/15 toukokuussa 2016. Ympäristölupa 72/2013/1 korvasi tultuaan lainvoimaiseksi kaikki aikaisemmat ympäristöluvat. Uudelle vesivarastoaltaalle Kittilän kaivos sai ympäristöluvan 29.9.2014 (95/2014/1). CIL2-rikastushiekka-altaan ylävirtaankorotuksille kaivos sai ympäristöluvan 5.7.2016 (98/2016/1) ja kaivoksen ympäristöluvan nro 72/2013/1 lupamääräyksen 35 muuttamiseksi kaivos sai päätöksen 7.11.2016 (146/2016/1). Kaivos jätti 30.11.2016 luvan muutoshakemuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon koskien NP-hiekan läjittämistä vesivarastoaltaalle, sekä ylimmän rikastushiekka tason nostoa metrillä NP3- ja CIL2- rikastushiekka-altailla. Aluehallintovirasto antoi asiassa päätöksen 16.6.2017 (45/2017/1). Kaivoksen tarkkailusta on määrätty em. lupapäätöksissä 72/2013/1, 95/2014/1, 98/2014/1 ja 146/2016/1. Kaivoksen tuotantovaiheen tarkkailua on toteutettu 12.1.2009 päivätyn tarkkailuohjelman (Agnico Eagle Finland 2009) mukaisesti. Lapin ympäristökeskus (nykyinen Lapin ELY-keskus) on hyväksynyt ohjelman 17.2.2009 päätöksellään 1300Y0008-119 ja Lapin TE-keskus (nykyinen Lapin ELY-keskus) päätöksellään dnro 126/5723 2009, 20.11.2009. Vuonna 2010 ohjelmaan on tehty pieniä muutoksia ja lisäyksiä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Kaivos jätti Lapin ELYkeskukselle 1.11.2016 ympäristölupaa (72/2013/1) vastaamaan päivitetyn tuotantovaiheen tarkkailuohjelman kommenteille. Tarkkailuohjelmaa päivitettiin 16.2.2017 ELY keskuksen kanssa käytyjen neuvottelujen pohjalta ja ELY keskus hyväksyi päivitetyn tarkkailuohjelman 21.4.2017 (LAPELY/2302/2015). Sittemmin ohjelmaan on tehty pieniä muutoksia Lapin ELY keskuksen hyväksynnällä. Kaivannaisjätteen on laadittu valtioneuvoston kaivannaisjäteasetuksen (190/2013) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisesti. 2 Hyödynnettävä esiintymä Kittilän kaivoksen alueen kallioperä kuuluu varhaisproterotsooiseen Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen. Malmiesiintymä sijaitsee ns. Kiistalan hiertovyöhykkeessä rauta- ja magnesiumrikkaiden vulkaniittien kontaktissa. Kiistalan hiertovyöhyke on yli 25 km pitkä, ja sen varrelta on löydetty useita eri mineralisaatioita. Kittilän kaivoksen alueella kulta on pääosin sitoutuneena arseeni- ja rikkikiisujen sisälle, mikä tekee kullan erottamisesta hankalaa. Vain noin 4 % kullasta on ns. vapaata kultaa, joka on helpompi erottaa ympäröivästä kiviaineksesta. kaivoksen sivu 7 / 67

Tuotannon käynnistyessä tunnetut malmivarat olivat noin 15 16 Mt, mikä merkitsi noin 15 vuoden toiminta-aikaa tuotantokapasiteetilla 1,1 Mt/a. Uusimman tuotantosuunnitelman mukaiset mineraalivarannot riittävät vuoteen 2034 saakka. Yhtiö on kuitenkin löytänyt viitteitä lisämineraalivarannoista nykyisen kaivosalueen sisältä (mm. Sisarlinssi ). Uusia mahdollisia varantoja kartoitetaan paraillaan syväkairauksin. Tällä hetkellä hyödyntämiskelpoiset mineraalivarat ovat noin 4,4 miljoonaa unssia kultaa (Agnico Eagle Mines Ltd, 2016). Kaivoksen malmivarat ovat varantojen viime vuosien näennäisestä alentumisesta huolimatta todellisuudessa kasvaneet. Tähän vaikuttavat mm. seuraavat osatekijät: Kaivos on ollut jatkuvasti toiminnassa mainitulla ajanjaksolla, jolloin on vuoden 2010 alusta lukien louhittu yhteensä yli 4 Mt malmia. Tästä huolimatta hyödyntämiskelpoiset mineraalivarat ovat pysyneet käytännössä samalla tasolla vuosina 2010 2016. Varantoarvioissa käytetty kullan hinta on vaihdellut huomattavasti vuosien aikana. Laskelmissa huomioitu kullan hinta on noin 1200 USD/unssi, kun se on korkeimmillaan ollut luokkaa 1350 USD/unssi. Korkeampi kullan hinta lisää suoraan hyödyntämiskelpoisten varantojen määrää (ts. malmiksi luokiteltavan kiviaineksen kultapitoisuus voi olla alhaisempi, jolloin myös malmin kokonaismäärä kasvaa). Kaivoksen toimintasuunnitelmassa tulee myös varautua siihen, että kullan hinta tulevaisuudessakin mahdollisesti nousee, jolloin hyödyntämiskelpoiset varannot myös kasvavat. Malminkäsittelykapasiteetin nostamiseksi, kaivosyhtiö alkoi laajentaa kaivoksen tuotantolaitosta vuonna 2013. Rikastamon laajennustyöt saatiin päätökseen syyskuussa 2014. Rikastamon syötemäärän nosto 1,1 Mt/a 1,6 Mt/a on toteutettu valmistuneella rikastamon laajennuksella sekä pastalaitoksen kapasiteettia kasvattamalla. Kaivoksen nykyisellä tuotantosuunnitelmalla rikastamolle syötettävä malmimäärä pyritään nostamaan tasolle 2,0 Mt/a vuodesta 2021 lähtien. Kaivosyhtiöllä päättyi maaliskuussa 2017 YVA-menettely, jossa tarkasteltiin Kittilän kultakaivoksen nykyisen rikastamon tuotantomäärän kasvattamista nykyisestä 1,6 miljoonasta tonnista vuodessa 2,0 miljoonaan tonniin vuodessa. Lisäksi menettelyssä arvioitiin muun muassa NP-rikastushiekan varastointivaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Ympäristölupahakemus tuotannon nostamiseksi tasolle 2,0 Mt/a jätettiin Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 9.3.2018. Kittilän kaivoksen malmin keskimääräiset alkuainepitoisuudet on esitetty taulukossa (taulukko 1). Malmiksi lasketaan tässä kiviaines, joka menee lopulta syötteenä rikastamolle. Näytteet on otettu tunnetun malmiesiintymän eri osista. Analyysitulosten perusteella arseeni ja vismutti ovat sulfideihin sitoutuneista alkuaineista (As, Bi, Cu, Mo, Ni, Pb, S, Sb ja Zn) yleisempiä malmivyöhykkeessä. Oksideihin sitoutuneista alkuaineista (Cr, Ti, U ja V) uraanin pitoisuus on pieni (useimmiten alle määritysrajan) malmissa. Muista alkuaineista barium, rauta, natrium, strontium ja zirkonium ovat rikastuneet malmiin. kaivoksen sivu 8 / 67

ALKU-AINE MÄÄRITYS-RAJA NÄYTTEITÄ MIN KESKI-ARVO MEDIAANI MAX Al 100 851 476 48779 50900 92090 As 30 812 113 8964 7064 46660 Ba 20 833 10 186 178 663 Bi 30 812 15 33 33 114 Ca 50 851 6575 62382 63750 116900 Ce 30 812 15 37 35 176 Cl 60 658 30 158 139 703 Cr 20 838 10 261 165 1534 Cu 20 812 10 94 87 682 Fe 40 851 120 80115 81833 180400 Ga 20 812 10 17 10 41 K 50 851 183 14179 14440 36900 La 30 812 15 16 15 59 Mg 200 851 983 29849 28700 82023 Mn 40 851 248 1885 1696 30669 Mo 10 812 5 5 5 5 Na 500 851 0 12888 10300 63400 Nb 7 812 4 5 4 45 Ni 10 812 21 179 130 837 P 60 849 0 823 663 20860 Pb 20 812 10 24 10 5719 Rb 10 812 5 49 50 91 S 100 867 3400 34871 31000 157000 Sb 100 812 50 180 50 18100 Sc 20 812 10 17 10 46 Si 100 851 122002 209528 197000 430045 Sn 10 812 10 13 10 40 Sr 10 830 5 137 132 366 Th 10 812 5 9 5 53 Ti 30 851 0 8905 8400 20500 U 10 812 5 6 5 21 V 30 812 15 239 242 617 Y 7 812 4 19 18 82 Zn 20 812 10 107 53 4023 Zr 10 812 5 128 101 1195 Taulukko 1. Kittilän kultakaivoksen malmin geokemia. Tulokset koostuvat noin 800 näytteen analyysituloksista. Alkuainepitoisuudet [mg/kg] on analysoitu XRF ja ICP-OES -mittalaitteilla. Näytteet on otettu tunnetun malmiesiintymän eri osista. Määritysrajan alittavien näytteiden osalta on analyysiarvona käytetty lukuarvoa, joka on puolet määritysrajasta. Tästä syystä joidenkin alkuaineiden osalta taulukoissa esitetyt minimi-, keskiarvo- ja mediaani-arvot ovat todennäköisesti hieman todellista korkeammat. kaivoksen sivu 9 / 67

ÄYTTEITÄ 3 Toiminnassa käytetyt kemikaalit Jauhatuksen jälkeen malmilietteestä vaahdotetaan hiili metyyli-isobutyyli-karbinolilla (MIBC), joka toimii vaahdotteena. Sulfidivaahdotuksessa lietteestä vaahdotetaan sulfidit lisäämällä MIBC:tä kokoojakemikaaliksi. Prosessissa käytetään myös ksantaattia, joka tekee sulfidien pinnat vettähylkiviksi, jolloin ne tarttuvat vaahtoon ja nousevat vaahdon mukana rikasteeseen. Vaahdotuksessa käytetään lisäksi kuparisulfaattia kiisujen aktivointiin. Ennen strippausvaihetta rikastetta pestään typpihapolla (HNO3). Happopesun jälkeen, happojäämät neutraloidaan lipeällä (NaOH). Strippausvaiheessa rikasteesta liuotetaan kulta lämmitetyllä natriumsyanidiliuoksella CIL-liuotusreaktoreissa. Reaktoreihin lisätään aktiivihiiltä, jonka tehtävä on puhdistaa rikastetta muista metalleista kullan irrottamisen tehostamiseksi. Kalkkia (CaO, Ca(OH)2 ja CaCO3) ja lipeää (NaOH) käytetään eri prosessivaiheissa ph:n säätöön. Sakeuttimissa tarvitaan flokkulantteja tehostamaan sakeutusta. Kuparisulfaattia (CuSO4) ja natriummetabisulfiittia (SMBS) tarvitaan syanidin tuhoamisprosessissa. Ferrisulfaattia (Fe2(SO4)3) käytetään saostuskemikaalina talousjätevesien käsittelyssä sekä kaivoksen kuivanapitovesien kiintoaineen laskeutuksessa. Lisäksi kalkkia (CaO) käytetään vesienkäsittelylaitoksella kalkkisaostuksessa. Kittilän kaivoksessa siirryttiin käyttämään emulsioräjähteitä vuonna 2011. Louhinnassa käytettävien räjähdysaineiden ammoniumnitraattipitoisuus on korkeampi kuin aiemmin käytetylle vesigeelipohjaisille räjäytysaineille, mutta liukoisuus veteen on selvästi vähäisempää. Kaivostoiminnassa käytettävät kemikaalit ja räjähdysaineet sekä niiden määrät vuonna 2017 on esitetty taulukossa 2. kaivoksen sivu 10 / 67

Kemikaali 2017 käyttö (t/a) Vaahdote MIBC 55 Na-amyyliksantaatti/K-amyyliksantaatti 343 Natriumsyanidi (NaCN) 419 Aktiivihiili 56 Typpihappo (HNO3) 117 CaO 41 018 Sammutettu kalkki 26 567 Lipeä (NaOH, 50%) 300 Flokkulantti 126 Kuparisulfaatti (CuSO4) 2 150 Natriummetabisulfiitti SMBS 1 183 Na-nitraatti 0,68 Silica 0,78 Borax 0,68 Ferrisulfaatti (PIX-105) 25 Ferrisulfaatti (PIX-322) 3,3 Vetyperoksidi 50 % 745 Propaani 139,93 Räjähdysaineet 2 389 Polttoöljy (kevyt), l 1 567 579 Polttoaine, diesel, l 210 166 Polttoöljy (raskas) l 440 719 Laserhappi, l 5200 Typpi, l 5200 Taulukko 2. Kittilän kaivoksen toiminnassa käytettävät tärkeimmät kemikaalit ja niiden käyttömäärät vuonna 2017. 4 Toiminnassa syntyvät kaivannaisjätteet Kittilän kaivoksen kaivannaisjätejakeet ovat louhinnasta muodostuva sivukivi, rakennustoiminnassa alueella poistettavat pintamaat, rikastustoiminnassa syntyvät rikastushiekat (NP ja CIL) sekä vedenpuhdistuksen lietteet. Marginaalimalmia ei luokitella jätteeksi, sillä se on rikastamon raakaainetta. Mikäli marginaalimalmi jätetään marginaalimalmialueelle, se tullaan luokittelemaan kaivannaisjätteeksi. kaivoksen sivu 11 / 67

4.1 Sivukivi Kittilän kaivoksella syntyy sivukiveä maanlaisen louhinnan seurauksena. Sivukivet jaetaan kahteen luokkaan, ympäristökelpoisiin OK -kivin sekä läjitettäviin mahdollisesti happoa tuottaviin PWR -kiviin (Problematic Waste Rock). Hyvälaatuista OK -sivukiveä sekä PWR sivukiveä hyödynnetään louhostäytössä, maarakentamisessa kaivosalueella sekä patorakentamisessa, mikäli se teknisiltä ominaisuuksiltaan täyttää käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset. Vuonna 2017 louhittu sivukivimäärä oli yhteensä 1 490 085 tonnia. Se osa sivukivestä mitä ei hyötykäytetä, läjitetään ja varastoidaan kaivospiirin alueelle sivukiven läjitysalueelle. Sivukiveä hyötykäytettiin yhteensä 1 271 235 tonnia, joista 395 873 tonnia meni maanalaiseen louhostäyttöön, 686 896 tonnia patorakentamiseen ja 188 466 tonnia muuhun rakentamiseen. Osa hyötykäytettävästä sivukivestä otettiin sivukiven läjitysalueelta. Muodostuvan sivukiven kokonaismäärä kaivoksen koko toiminta-aikana tulee olemaan arviolta noin 46 Mt, kun toimitaan nykyisen louhintasuunnitelman mukaan. Avolouhinnan aikana sivukiveä muodostui 0-9 Mt/a. Maanalaisesta kaivoksesta louhittaessa sivukiveä tulee muodostumaan 0-1,1 Mt/a. Kaikkien kaivannaisjätejakeiden jätemäärät malmin tuotanto määristä riippuen on esitetty taulukossa 3. 4.2 Marginaalimalmi Marginaalimalmi on malmia, joka louhintahetkellä alittaa kannattavuusrajan tai jonka muut alkuainepitoisuudet tekevät siitä hankalasti rikastettavan. Marginaalimalmin määrä tulee vaihtelemaan toiminnan aikana. Kaivosalueella varastoidaan marginaalimalmia marginaalimalmialueelle. Vuonna 2017 marginaalimalmialueelle oli varastoituna yhteensä 187 207 tonnia malmia, josta marginaalimalmia oli 40 596 tonnia ja muuta malmia 146 611 tonnia. Pitkäntähtäimen suunnitelman mukaan kaikki marginaalimalmialueella oleva malmi on tarkoitus rikastaa vuoteen 2019-2020 mennessä. Sen jälkeen marginaalimalmialueella ei tule olemaan merkittäviä määriä malmia. 4.3 Rikastushiekat Malmin rikastusprosessissa muodostuu kahdenlaista rikastushiekkaa: Neutraloinnin läpikäynyttä vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnissa syntyneen sakan seosta (NP-hiekkaa) sekä syanidiliuotuksen sakkaa (CIL-hiekkaa). Vuonna 2017 NP-hiekkaa muodostui 1 496 631 tonnia ja CIL-hiekkaa 238 739 tonnia. NP-hiekasta hyötykäytettiin maanalaisen kaivoksen louhostäyttöön 434 386 tonnia (pastatäyttö). Tällä hetkellä NP-hiekka varastoidaan NP3 - rikastushiekka-altaalle ja osa käytetään maanalaisen kaivoksen pastatäyttöön. CIL-hiekka varastoidaan CIL2 - rikastushiekka-altaalle. kaivoksen sivu 12 / 67

Muodostuvan NP-rikastushiekan kokonaismäärä kaivoksen koko toiminta-aikana tulee olemaan malmin tuotantomäärästä riippuen arviolta noin 23,8 27,7 Mt kun toimitaan nykyisen louhinta suunnitelman mukaan. Kaivokseen arvioidaan palautettavan noin viidesosa (350 000-440 000 m 3 /a) syntyvästä rikastushiekasta (pastatäyttö). Tällöin rikastushiekka-altaalle läjitettävän rikastushiekan kokonaismäärä on noin 17,0 19,5 Mt. Muodostuvan CIL-rikastushiekan kokonaismäärä vastaavasti koko kaivoksen toiminta-aikana tulee olemaan arviolta 4,9 5,7 Mt riippuen malmin tuotantomäärästä. NP- ja CIL-hiekkojen määrään kaivoksen koko toiminta-aikana vaikuttaa tuotantomäärä, sillä tuotantomäärän kasvaessa hyödynnettävien malmivarantojen määrä kasvaa. Kaikkien kaivannaisjätejakeiden jätemäärät malmin tuotantomääristä riippuen on esitetty taulukossa 3. 4.4 Pintamaat Rakennustoiminnan yhteydessä muodostuu pilaantumattomia kivennäismaita (pinta- ja irtomaita), jotka läjitetään erilliselle pintamaiden läjitysalueille myöhempää hyödyntämistä varten voimassa olevan ympäristölupamääräyksen (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti. Läjitysalueet sijaitsevat Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolella ja Rouravaarassa NP3-altaan länsipuolella. Vuoden 2017 loppuun mennessä pintamaita oli kaivosalueelle Suurikuusikkoon läjitetty 900 000 m 3 ja Rouravaaraan 430 000 m 3. Pintamaita hyödynnetään kaivosalueen maisemointitöissä. Kivennäismaasta lähinnä moreenia käytetään maanrakennuksessa. Turvemaat läjitetään erilleen kivennäismaista. Pintamaan kokonaismäärä kaivoksen toiminnan aikana tulee olemaan tämän hetkisen arvion mukaan 3,4 Mt. Kaikkien kaivannaisjätejakeiden jätemäärät malmin tuotantomääristä riippuen on esitetty taulukossa 3. 4.5 Veden puhdistuksen lietteet Veden puhdistuksen lietteitä tulee kaivoksella vesienkäsittelylaitokselta (sakeuttimen alite), kuivanapitoveden laskeutusaltaalta (ruoppausliete), sekä maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaista (ruoppausliete). Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite Kaivosyhtiö poistaa prosessijätevedestä mm. sulfaattia ja metalleja kalkkisaostuksella 2016 rakennetulla vesienkäsittelylaitoksella. Laitoksen käyttöönotto oli 3.12.2016. Kalkkisaostusprosessissa käsiteltävästä liuoksesta muodostuu sivutuotteena sakeuttimen alitetta (magnesiumhydroksidia ja kipsiä), mikä läjitetään pumppaamalla käytössä olevalle NP3- rikastushiekka-altaalle louhepenkereellä rajatulle alueelle. Keväällä 2018 louhepenkereellä rajattu alue tulee jäämään rikastushiekkatäytön alle, jonka jälkeen sakeuttimen alite tullaan läjittämään suoraan NP-hiekan sekaan. Ympäristöluvan muutoshakemus alitteen läjittämisestä suoraan NP- kaivoksen sivu 13 / 67

hiekan sekaan on jätetty Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 27.9.2017. Lupahakemukseen annettiin täydennys 23.2.2018. Sakeuttimen alite on pääosin kipsipitoista sakkaa ja sitä kertyi vuonna 2017 noin 46 000 t. Alitteen kokonaismäärä kaivoksen toiminnan aikana tulee olemaan tämän hetkisen arvion mukaan noin 1 Mt. Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete Maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan maan päälle kuivanapitoveden laskeutusaltaaseen (MK allas). Laskeutusta tehostetaan flokkulantilla (ferrisulfaatti). Altaan pohjalle kertyy kiintoaineen laskeutuessa lietettä, joka on käytännössä poraussoijaa ja kiviliejua. Allas ruopataan tarpeen tullen noin 4 kertaa vuodessa. Allas ruopataan kaivinkoneella ja ruoppausliete kuljetetaan kuorma-autolla CIL2-altaalle. Ruopattua lietettä kertyy vuodessa noin 8 tonnia. Ruoppauslietteen kokonaismäärä kaivoksen koko toiminta-aikana tulee olemaan tämän hetkisen arvion mukaan noin 180 tonnia. Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet esiselkeytetään maan alla esiselkeytysaltaissa. Esiselkeytysaltaat ruopataan tarvittaessa kaivinkoneella. Ruopattu liete kuljetetaan maan alta kuormaautolla CIL2-altaalle. Ruoppauslietettä kertyi vuonna 2017 noin 19 000 tonnia. Kaivoksen koko toiminta-aikana lietettä kertyy tämän hetkisen arvion mukaan noin 350 000 tonnia. 4.6 Muiden malmien prosessoinnissa syntyvät rikastushiekat Kaivosyhtiön rikastamolla voidaan murskata ja rikastaa myös Kittilän kaivoksen malmin kanssa laadultaan vastaavia malmeja, joiden käsittelystä ja rikastumisesta ei aiheudu olennaisia muutoksia toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Nykyisestä malmista laadultaan olennaisesti poikkeavien malmien rikastaminen edellyttää ympäristölupaa. Ulkopuolelta tulevat malmit sovitetaan nykyiseen tuotantomäärään, joten ne eivät tule lisäämään vuosittaisia tonnimääriä. Ulkopuolisen malmin käytöstä tehdään viimeistään kuusi kuukautta ennen käyttöä ilmoitus Lapin ELY-keskukselle. Samalla toimitetaan yksityiskohtaiset tiedot ulkopuolisen malmin ominaisuuksista ja käsittelystä, jotta viranomainen voi varmistaa, että rikastettavaksi suunniteltu malmi täyttää lupamääräyksen vaatimukset. Tällä hetkellä ulkopuolelta tuotavan malmin rikastaminen ei kuulu Kittilän kaivoksen tuotantosuunnitelmaan. kaivoksen sivu 14 / 67

Jätelaji Jäteluokitus* Malmin tuotanto (Mt/a) Määrä Mt/a Määrä Mt koko toimintaaikana Läjitettävä sivukivi 010101 1, 6-2, 0 0-9 46 Vaahdotuksen rikastushiekka ja neutraloinnin sakka (NP-hiekka) Maanalaiseen kaivokseen pastatäyttönä menevä NP-hiekka 010305 Ei luokitella jätteeksi Syanidiliuotuksen sakka (CIL-hiekka) 010305 1,6 1,1 23,8 2,0 1,3 27,7 1,6 0,35 6,8 2,0 0,44 8,2 1,6 0,22 4,9 2,0 0,27 5,7 Pintamaat 010101 1,6 2,0 0-1,0 3,4 Marginaalimalmi Ei luokitella jätteeksi 1,6 2,0 0-0,43 0,43 Veden puhdistuksen lietteet 190814 1,6 2,0 0,07 1,2 * Valtioneuvoston asetus (179/2012) Taulukko 3. Kittilän kaivoksen kaivannaisjätteiden jätejakeet, ja niiden jätemäärät arvioituna eri tuotantomäärille vuositasolla ja koko toiminta-aikana. Jätteiden nimikkeet ovat valtioneuvoston jäteasetuksen (179/2012) yleisimpien jätteiden sekä vaarallisten jätteiden luettelon mukaiset. 5 Kaivannaisjätteiden ominaisuudet 5.1 Sivukivi Kaivoksen ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan sivukivi luokitellaan jätteeksi (01 01 01) sillä poikkeuksella, että mikäli louhittava sivukivi välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, sen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,5 %, se ei omaa haponmuodostuspotentiaalia ja se täyttää muutoinkin rakennuskivelle asetettavat vaatimukset, se ei ole jätettä. Sivukiven läjitysalue on olemassa olevan ympäristöluvan (72/2013/1) mukaan luokiteltu muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Kaivoksella muodostuvasta sivukivestä on tehty peruskarakterisointitutkimuksia sekä kosteuskammiotestejä (liite 1 Sivukiven hallintajärjestelmä). Tutkimustulokset ovat olleet pohjana Kittilän kaivokselle rakennetulle sivukiven hallintajärjestelmälle, johon sivukivien tunnistaminen, läjittäminen ja läjitysalueiden hallinta perustuu. Kuvassa 1 on esitetty menettelytapa sivukiven luokituksessa. kaivoksen sivu 15 / 67

Kuva 1. Kittilän kaivoksen sivukivien luokittelutapa. Hallintajärjestelmän sekä voimassa olevan ympäristölupapäätöksen (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti Kittilän kaivoksen sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin OK kiviin sekä läjitettäviin ongelmallisiin PWR (Problematic Waste Rock) kiviin. Alle tai tasan 0,5 % rikkiä sisältävät sivukivet luokitellaan OK -kiveksi. Kun kiven rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja sen neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) on vähintään 3, kivi luokitellaan myös OK kiveksi. Kun rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja NP/AP -suhde on alle 3, kivi luokitellaan PWR kiveksi. Myös voimakkaasti hiertynyt sivukivi luokitellaan PWR kiveksi. PWR-kiviin liittyy hapon muodostuksen (sulfidien hapettumisen) sekä myös haitta-aineiden liukenemisen riski. Suurikuusikon sivukiven läjitysalueen jätetäyttöön läjitetty kiviaines on luokiteltu PWR-kiveksi etukäteisluokittelussa saatujen kallioperän kairareikänäytteiden sekä louhintavaiheessa geologin silmämääräisen tarkastelun perusteella. Sivukiven hallintajärjestelmän mukaan aumoista otetaan yhdistelmänäytteitä (noin kolme osanäytettä, noin 3 kg), joista määritetään kiviaineksen karbonaattipitoisuus, rikkipitoisuus sekä vähintään kaivoksen sivu 16 / 67

antimoni- ja arseenipitoisuudet. Analyysitulosten perusteella aumalle määritetään sen keskimääräinen rikki- ja karbonaattipitoisuus. Pitoisuuksien avulla lasketaan auman neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaaliarvot (NP- ja AP-arvot), joiden avulla arvioidaan auman neutralointipotentiaalisuhde (NP/AP). Vuoden 2017 aikana analysoitiin 77 sivukivinäytettä; näytteitä otettiin pääasiassa läjitysalueen luoteisnurkasta. Vuoden loppuun mennessä Suurikuusikon läjitysalueelta on analysoitu yhteensä 1146 näytettä. Näytteenoton vuosittainen jakaantuminen eri kerroksiin on esitetty taulukossa 4. VUOSI POHJA 1.KERROS 2.KERROS 3.KERROS 4.KERROS YHTEENSÄ 2007 14 3 17 2008 101 21 122 2009 56 24 28 108 2010 113 22 99 36 270 2011 3 3 114 78 198 2012 12 6 18 2013 12 3 15 2014 66 42 48 66 24 246 2015 3 15 12 3 3 36 2016 27 9 3 39 2017 15 46 9 7 77 TOT 371 215 337 196 27 1146 Taulukko 4. Analysoitujen sivukivinäytteiden määrä eri kerroksista. Kerrosjako 10 m paksuina kerroksina. Vuoden 2017 lisänäytteenoton seurauksena näytteiden edustavuus vuoden lopussa oli 20 195 tonnia/näyte (2016: 20 235 tonnia/näyte). Näytteiden karbonaattipitoisuus (2016: 1,70 %, 2017: 1,71 %), NP-arvo (2016: 141,78, 2017: 142,90) sekä NP/AP-suhde (2016: 6,55, 2017: 6,56) nousivat hieman. Tämän perusteella voidaan todeta, että kaikki sivukiviläjityksen aumat voidaan luokitella hyvälaatuiseksi OK-kiveksi, kun koko läjityskerros ja niiden NP/AP-suhde otetaan huomioon. Joidenkin aumojen läjitys ja toisaalta myös hyötykäyttö on kuitenkin vielä kesken. Tulevina vuosina tehdään uuden sivukiven näytteenottoa ja vanhasta materiaalista tehtävää lisänäytteenottoa, jonka jälkeen voidaan laskea sivukiviläjityksen lopullinen ympäristövaikutus neutralointipotentiaalisuuden suhteen. Tulokset on esitetty taulukossa 5. kaivoksen sivu 17 / 67

AUMA POHJA 1.KER 2.KER 3.KER 4.KER näytteit ä tonnia tonnia/näyte Ccarb % 816 S % 810 NP kg CaCO3 / t calc AP kg CaCO3 calc NP/A P calc 1F 1 1 1 0 0 9 115 335 12 815 2.15 0.19 179.31 6.03 29.75 1G 1 1 1 0 0 9 190 776 21 197 2.54 0.29 211.73 8.97 23.60 1H 1 1 1 0 0 9 153 909 17 101 2.30 0.15 191.87 4.71 40.71 1I 1 1 0 0 0 6 79 978 13 330 2.03 0.33 169.38 10.31 16.43 2B 1 1 1 0 0 12 75 6 1.84 0.47 153.44 14.80 10.37 2C 1 1 1 1 0 18 274 058 15 225 2.27 0.58 189.54 18.13 10.45 2D 1 1 1 1 0 17 342 487 20 146 2.20 0.91 183.13 28.41 6.45 2E 1 1 1 1 0 23 390 602 16 983 2.86 0.81 238.71 25.33 9.42 2F 1 1 1 1 0 20 383 109 19 155 2.27 1.63 188.78 50.81 3.72 2G 1 1 1 1 0 17 468 464 27 557 2.67 0.27 222.60 8.58 25.93 2H 1 1 1 1 0 9 366 821 40 758 0.86 0.24 71.48 7.58 9.43 2I 1 1 1 0 0 7 160 528 32 106 0.93 0.19 77.10 6.05 12.74 2J 1 1 0 0 0 6 80 730 13 455 1.01 0.33 84.06 10.18 8.26 3B 1 1 1 1 0 7 341 684 48 812 1.36 0.77 113.50 24.17 4.70 3C 1 1 1 1 0 17 582 311 34 254 1.89 2.86 157.88 89.46 1.76 3D 1 1 1 1 0 15 638 268 42 551 1.99 0.55 165.99 17.13 9.69 3E 1 1 1 1 0 14 649 912 46 422 1.66 0.83 138.29 26.07 5.30 3F 1 1 1 1 1 22 639 339 29 061 1.35 1.27 112.27 39.54 2.84 3G 1 1 1 1 0 16 609 764 38 110 1.16 0.75 97.02 23.42 4.14 3H 1 1 1 1 0 16 528 820 33 051 1.71 3.63 142.54 113.33 1.26 3I 1 1 1 1 0 19 437 679 23 036 2.78 0.81 231.95 25.24 9.19 3J 1 1 1 0 0 15 260 493 17 366 1.28 0.22 106.31 6.94 15.31 3K 1 1 1 1 0 16 206 497 12 906 1.49 0.56 124.39 17.40 7.15 3L 1 1 1 0 0 21 77 167 3 675 0.49 0.11 41.04 3.43 11.96 4B 1 1 1 0 0 8 129 581 16 198 1.15 0.37 95.62 11.58 8.26 4C 1 1 1 1 0 15 412 898 27 527 0.85 0.30 71.25 9.31 7.65 4D 1 1 1 1 0 15 538 595 35 906 1.05 0.28 87.47 8.73 10.01 4E 1 1 1 1 0 18 599 239 33 291 1.08 2.44 89.67 76.18 1.18 4F 1 1 1 1 1 24 597 706 24 904 1.78 0.93 148.52 29.11 5.10 4G 1 1 1 1 1 24 585 384 24 391 1.51 1.91 125.76 59.56 2.11 4H 1 1 1 1 1 29 542 556 20 868 1.38 1.31 114.78 41.05 2.80 4I 1 1 1 1 1 24 520 817 20 833 1.73 0.99 144.40 31.08 4.65 4J 1 1 1 1 1 29 465 813 16 063 1.62 1.28 134.71 39.98 3.37 4K 1 1 1 1 0 15 415 535 27 702 2.64 1.63 220.20 50.80 4.33 4L 1 1 1 1 0 13 334 847 25 757 2.42 0.33 201.56 10.18 19.79 4M 1 1 1 0 0 21 270 396 12 876 2.18 0.73 181.89 22.74 8.00 4N 1 1 1 0 0 29 61 194 2 110 1.80 0.57 149.84 17.86 8.39 5C 1 1 1 0 0 10 77 330 7 733 1.44 1.49 119.85 46.46 2.58 5D 1 1 1 1 0 14 319 837 22 846 1.47 1.99 122.29 62.34 1.96 5E 1 1 1 1 0 23 564 133 24 528 1.76 1.47 146.59 45.90 3.19 kaivoksen sivu 18 / 67

5F 1 1 1 1 1 28 660 026 24 445 2.38 0.90 198.72 28.07 7.08 5G 1 1 1 1 1 32 675 731 21 117 2.92 0.88 243.70 27.59 8.83 5H 1 1 1 1 1 26 681 841 26 225 1.63 1.91 135.55 59.69 2.27 5I 1 1 1 1 1 23 677 334 29 449 1.63 1.97 135.75 61.54 2.21 5J 1 1 1 1 1 38 667 927 17 577 1.38 2.04 114.99 63.81 1.80 5K 1 1 1 1 0 17 648 852 38 168 0.92 0.54 76.95 16.77 4.59 5L 1 1 1 1 0 11 486 479 44 225 1.79 0.80 149.05 25.07 5.95 5M 1 1 1 0 0 39 344 501 8 833 1.69 0.67 140.72 20.98 6.71 5N 1 1 1 0 0 45 87 769 1 950 1.08 0.40 90.39 12.54 7.21 6D 1 1 1 0 0 10 60 980 6 098 1.98 1.11 164.80 34.73 4.75 6E 1 1 1 1 0 17 178 120 10 478 1.22 0.51 101.43 15.82 6.41 6F 1 1 1 1 0 17 249 909 14 701 1.48 0.61 123.38 19.14 6.45 6G 1 1 1 1 0 24 327 945 13 664 1.83 0.88 152.66 27.61 5.53 6H 1 1 1 1 0 30 423 951 14 132 1.77 0.77 147.73 23.99 6.16 6I 1 1 1 1 0 24 402 232 16 760 2.13 1.25 177.21 39.14 4.53 6J 1 1 1 1 0 12 330 149 27 512 1.14 0.55 94.83 17.14 5.53 6K 1 1 1 1 0 12 242 083 20 174 0.49 0.24 40.86 7.36 5.56 6L 1 1 0 1 0 12 216 732 18 061 0.72 0.41 60.36 12.88 4.69 6M 1 1 1 0 0 17 170 488 10 029 1.74 0.69 145.01 21.44 6.76 7J 1 1 0 0 0 6 85 036 14 173 1.71 0.61 142.16 18.93 7.51 TOTAL 60 60 56 42 11 1091 22 032 752 20 195 1.71 1.11 142.90 34.54 6.56 Taulukko 5. Suurikuusikon läjitysalueen aumojen (OK-kivi jonka päällä vähintään 1 PWR-kerros) näytemäärät (todellinen+arvioitu), karbonaatti- ja rikkipitoisuudet sekä neutralointipotentiaalisuhde. Punaisella merkitty aumat, joiden NP/AP<3. Suurikuusikon sivukiviläjitysalueen aumoihin läjitetyt kivet sisältävät kohonneita pitoisuuksia antimonia, arseenia ja nikkeliä verrattuna ns. PIMA-arvoihin (VnP:n asetuksessa 214/2007 määritetty ylempi ohjearvo maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa). PIMA ylempi ohjearvo antimonille on 50 mg/kg, arseenille 100 mg/kg ja nikkelille 150 mg/kg. Vuoden 2017 lisänäytteenoton seurauksena näytteiden As (2016: 666,59 ppm, 2017: 689,23 ppm), Mn 2016: 1374,47 ppm, 2017: 1378,63 ppm), Sb (2016: 78.07 ppm, 2017: 86,35 ppm) pitoisuudet nousivat hieman. Muiden haitallisten metallien pitoisuuksissa ei havaittu merkittävää muutosta. Tulokset on esitetty taulukossa 6. kaivoksen sivu 19 / 67

AUMA Sb ppm 510 As ppm 510 Cu ppm 510 Mn ppm 510 Ni ppm 510 Fe ppm 510 Zn ppm 510 1F 28.10 135.56 82.80 1173.48 176.43 68579.22 75.33 1G 17.39 227.26 90.26 1264.69 149.31 70575.56 74.29 1H 16.67 67.34 95.31 1241.76 132.56 68998.55 98.89 1I 15.75 52.13 108.25 1302.25 82.55 69652.93 94.58 2B 47.57 883.33 111.35 1082.54 1085.68 67762.25 84.00 2C 18.02 1020.09 95.62 1169.57 127.50 66786.37 65.36 2D 70.28 1180.59 101.13 1235.56 122.08 69826.14 71.04 2E 397.88 886.51 85.96 1766.63 136.56 74273.07 83.53 2F 25.61 622.16 101.03 1494.26 118.42 75816.87 96.44 2G 26.19 166.68 94.76 1428.25 182.47 69880.16 94.48 2H 21.30 89.22 116.12 1941.96 64.93 60697.66 66.74 2I 30.61 195.38 109.25 1528.43 74.86 65652.99 80.38 2J 29.62 509.59 111.66 1005.00 65.40 66889.12 80.44 3B 10.28 174.61 177.78 1197.49 93.37 66839.75 123.56 3C 24.37 336.94 114.56 1553.43 147.63 93524.64 162.39 3D 16.69 292.15 97.16 1658.33 82.20 68852.24 85.82 3E 28.24 605.64 112.03 1295.77 78.36 65883.08 103.50 3F 15.75 574.08 134.09 1490.16 136.50 83935.29 156.17 3G 25.61 298.41 116.05 1168.76 107.30 76007.69 136.03 3H 53.42 332.76 140.43 1995.78 167.25 97271.75 148.65 3I 26.64 648.32 101.63 1403.26 76.73 70320.17 55.36 3J 10.00 115.56 94.21 1348.05 181.96 65489.71 88.64 3K 444.56 1251.04 117.43 1097.16 116.45 64314.78 84.22 3L 10.71 31.00 111.88 1065.26 77.71 63841.76 96.59 4B 36.25 53.63 163.40 1450.49 102.89 70979.64 107.51 4C 782.90 293.36 90.76 884.99 55.06 58295.69 79.21 4D 47.68 293.02 104.96 985.61 67.06 62110.94 81.80 4E 36.39 123.60 139.70 1225.70 102.73 86452.42 126.40 4F 30.41 318.87 111.39 1220.50 150.59 66935.93 197.67 4G 22.67 211.99 149.33 1439.25 142.87 88134.69 153.06 4H 16.48 252.13 119.15 1259.45 119.70 79937.06 164.19 4I 35.23 400.29 130.12 1593.37 135.69 76637.57 133.00 4J 12.75 153.15 112.08 1435.24 136.82 75562.33 141.09 4K 24.00 1735.57 108.56 1538.00 125.91 78798.12 150.84 4L 19.07 91.37 89.85 1584.59 121.96 79248.69 96.13 4M 48.97 4113.54 149.24 1434.23 102.53 67313.72 109.11 4N 37.98 3350.18 142.44 1266.90 73.02 64427.69 66.89 5C 79.42 2879.41 141.02 1597.01 67.74 75056.21 110.96 5D 32.23 3366.74 122.97 2060.06 80.98 81073.00 233.46 5E 23.50 1997.55 108.38 1255.65 86.70 75395.81 218.27 kaivoksen sivu 20 / 67

5F 103.79 821.78 109.77 1378.95 102.65 69301.40 82.36 5G 76.42 1546.60 82.66 1786.44 134.62 73545.38 114.58 5H 40.52 762.14 132.14 1219.41 163.80 80814.36 153.58 5I 40.62 667.41 109.27 1248.19 127.00 82884.35 146.41 5J 24.69 708.14 172.28 1164.27 121.50 86204.95 170.12 5K 21.30 102.44 100.83 1553.38 88.39 74637.83 129.59 5L 1401.89 605.46 90.23 1454.04 69.04 81854.12 126.17 5M 41.29 720.03 101.59 1500.19 154.74 82995.99 154.08 5N 20.70 363.84 109.90 1108.59 109.22 69638.36 130.04 6D 15.40 177.68 148.88 1097.00 63.50 70716.67 248.67 6E 57.40 664.48 129.57 1058.32 73.40 66549.43 83.77 6F 28.22 816.84 119.93 1098.45 76.21 69010.81 113.25 6G 24.87 1466.02 99.96 1206.93 119.66 72155.16 135.96 6H 14.88 1043.07 103.21 1149.46 89.77 69703.70 121.90 6I 16.87 1016.86 113.01 1333.70 108.80 75013.70 106.48 6J 11.23 664.65 128.18 1322.38 117.82 73263.01 147.90 6K 15.58 467.35 116.85 884.11 101.99 65762.04 141.63 6L 10.00 9.79 138.31 1197.48 113.73 73404.39 229.46 6M 45.26 1534.30 113.12 1255.22 133.99 73912.53 101.75 7J 10.01 38.40 136.89 1252.83 81.33 76661.13 93.46 TOTAL 86.35 689.23 115.37 1378.63 114.83 75060.54 126.45 Taulukko 6. Suurikuusikon läjitysalueen aumojen (OK-kivi jonka päällä vähintään 1 PWR-kerros) Sb-, As-, Cu-, Mn-, Ni-, Fe- ja Zn-pitoisuudet. Punaisella merkitty aumat, joiden NP/AP<3 Haitallisten metallien liukenemisen riski kohdistuu pääasiassa sulfidipitoisiin kiviaineksiin. Kivissä esiintyvät metallit (erityisesti arseeni, nikkeli ja antimoni) voivat liueta sulfidien hapettuessa eli ollessaan kosketuksissa ilman ja/tai veden kanssa. Siten happoa muodostavat kivet omaavat pitkällä aikavälillä myös haitta-aineiden liukoisuusriskin. Aumaryhmittäin tehdyn tarkastelun perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suurin osa valmiista aumoista sisältää itsessään neutralointipotentiaalia (NP/AP>3), jolloin hapon muodostuksen riski on vähäinen. Myös läjitysalueen alle ja mahdollisesti päälle sijoitettava neutralointipotentiaalia omaava OK-kivi vähentää aumojen mahdollista haittaaineiden liukenemisriskiä. 5.2 Marginaalimalmi Marginaalimalmi vastaa ominaisuuksiltaan suurelta osin malmia. Se on malmia, jossa on alhainen kultapitoisuus ja täten sitä ei vallitsevan markkinatilanteen perusteella kannata rikastaa. Marginaalimalmi on läjitettynä marginaalimalmialueelle, jolle on varastoituna myös muuta hankalasti rikastettavaa malmia. Tähän kategoriaan muut malmit, kuuluu malmit joiden muut alkuainepitoisuudet tai ominaisuudet ovat sellaiset, että malmia ei ole voitu rikastaa. Marginaalimalmialueelle varastoitava malmi ei ole luokiteltu jätteeksi, sillä se on rikastamon raakaainetta. Mikäli malmi jätetään alueelle, se luokitellaan jätteeksi. Marginaalimalmialue on olemassa olevan ympäristöluvan (72/2013/1) mukaan luokiteltu muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. kaivoksen sivu 21 / 67

Vuonna 2017 varastoidun marginaalimalmin ja muun malmin kultapitoisuus oli keskimäärin 3,18 g/t. Muut pitoisuudet olivat keskimäärin arseenille 0,66 %, rikille 3,31 %, karbonaattiselle hiilelle 3,61 % ja grafiitissa olevalle hiilelle 0,81 %. 5.3 Rikastushiekat Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan NP- ja CIL - rikastushiekat luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (01 03 05). NP-rikastushiekka, joka hyödynnetään maanalaisen kaivoksen kovettuvissa täytöissä, ei luokitella jätteeksi. Rikastushiekka-altaat (CIL, CIL2 ja NP3) luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Helmikuussa 2009 kaivosyhtiö on aloittanut NP- ja CIL -rikastushiekkojen karakterisointitutkimukset, jotka toteutetaan kokoomanäytteiden avulla. Rikastushiekoista otetaan rikastushiekka-altaille johtavista putkista näytteet neljän tunnin välein. Kuudesta osanäytteestä muodostuu yhtä vuorokautta edustava kokoomanäyte. Näytteet kerätään erikseen sekä NP- että CIL -hiekasta. Näytteet suodatetaan suodatinpaperin läpi ja kuivataan. Kuivatuista osanäytteistä muodostetaan yksi kvartaalia edustava kokoomanäyte, jolloin saadaan lupamääräyksen mukainen näyte määritettäväksi neljä kertaa vuodessa. Molemmista jätejakeista (NP ja CIL) otetaan omat näytesarjat, jotka analysoidaan erillisinä. Rikastushiekkojen kvartaalinäytteet lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon, jossa kokoomanäyte kylmäkuivataan ja analysoidaan. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Kuivatut ja jauhetut rikastushiekkanäytteet uutetaan kuumalla kuningasvedellä 90 C:ssa ja alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) mitataan ICP-OES- ja ICP-MS-tekniikoilla. Lisäksi määritetään rikki- ja hiilipitoisuus, sekä sulfidinen rikki pyrolyysiin perustuvilla menetelmillä CS-analysaattorilla, sekä karbonaattisen hiilen ja ei-karbonaattisen hiili suolahappohajotusta ja pyrolyyttistä menetelmää käyttäen. Näiden perusteella hiekoille voidaan määrittää niiden neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaaliarvot (NP- ja AP-arvot). NP -arvo määritetään myös modifioidulla ABA - testillä, joka perustuu happo-emästitrausmenetelmään (Lawrence & Wang 1997). Neutraloimispotentiaali määritetään rikastushiekoista myös laskennallisesti karbonaattisen hiilen kokonaispitoisuudesta. Lisäksi rikastushiekoille tehdään yksivaiheinen liukoisuustesti (TCLP Method 1311). Uuttoliuoksesta mitataan alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, K, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) ICP-OES ja ICP-MS- tekniikoilla. Lisäksi suoritetaan kaksivaiheinen ravistelutesti (SFS-EN 12457-3). Uuttoliuoksista mitataan alkuaineet (Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Hg, Mo, Na, Ni, Pb, S, Sb, Se, Sr, Sn, Ti, Te, Tl, U, V ja Zn) ICP-OES ja ICP-MS-tekniikoilla. Sulfaatti-, kloridi- ja fluoridipitoisuudet määritetään IC-tekniikalla. kaivoksen sivu 22 / 67

Vuonna 2017 rikastushiekoille tehtyjen kemiallisten koostumuksen määritysten perusteella sekä NP että CIL - hiekka sisältävät verrattain korkeita pitoisuuksia kuparia ja etenkin arseenia, lisäksi CILhiekka antimonia ja sinkkiä. NP hiekan antimonin, nikkelin ja sinkin, sekä CIL-hiekan nikkelin vuosikeskiarvo on ylemmän PIMA ohjearvon alapuolella. Taulukossa 7 ja 8 on esitetty NP- ja CILhiekkojen kemiallisia koostumuksia. NP-hiekka Al Sb As Cu Mn Ni Fe Zn [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Q1 8040 38 1900 444 1870 168 67900 127 Q1 8040 38 1860 440 1860 165 66900 125 Q2 8310 41 1590 383 1770 156 63400 111 Q3 8800 30 1720 455 1830 142 66300 134 Q4 9930 46 1840 406 1710 132 65700 93 Q4 10000 43 1870 411 1720 132 66400 94 2017 8853 39 1797 423 1793 149 66100 114 Taulukko 7. NP-hiekan alumiini-, antimoni-, arseeni-, kupari-, mangaani-, nikkeli-, rauta- ja sinkkipitoisuudet vuodelta 2017. CIL-hiekka Al Sb As Cu Mn Ni Fe Zn [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Q1 3450 1250 42300 250 234 104 133000 226 Q1 3510 1250 42200 250 238 104 135000 226 Q2 3300 805 41600 200 195 75 132000 161 Q3 3500 742 46400 308 203 85 129000 225 Q4 5760 938 46700 294 156 68 123000 116 2017 3904 997 43840 260 205 87 130400 191 Taulukko 8. CIL-hiekan alumiini-, antimoni-, arseeni-, kupari-, mangaani-, nikkeli-, rauta- ja sinkkipitoisuudet vuodelta 2017. Vuonna 2017 NP -hiekalle tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) perusteella arseenin ja antimonin liukoisuusmäärät ylittivät pysyvälle jätteelle määritetyn raja-arvon yhdellä (As) ja kolmella (Sb) kvartaalilla. Lisäksi sulfaatin liukoisuusmäärät olivat kahdella kvartaalilla yli pysyvän jätteen ja kahdella kvartaalilla yli tavanomaisen jätteen. Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaan NP-hiekka luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (01 03 05). kaivoksen sivu 23 / 67

NP Liuokoisuustestien tulokset L/S 10 Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Alkuaine Q1 Q2 Q3 Q4 [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte Ag <1 <1 <1 <1 Al 7,7 4,5 <1 8,6 As 0,4 0,5 0,2 0,2 0,5 2 25 Ba 0,2 0,1 0,1 0,1 20 100 300 Be <1 <0,5 <1 <1 Ca 5867 6025 5786 6000 Cd <0,04 <0,02 <0,04 <0,02 0,04 1 5 Co <0,01 <0,1 <0,1 <0,1 Cr <0,01 <0,05 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe 1,5 1,2 3,1 4 Hg <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 0,01 0,2 2 K 57,3 41,1 37,6 45,3 Li <0,3 <0,2 0,3 <0,1 Mg 1036 588,8 676 951 Mn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Mo 0,1 <0,07 0,1 0,1 0,5 10 30 Na 44 43,9 80,3 93,6 Ni <0,1 <0,05 <0,05 0,1 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb 0,19 0,19 <0,07 0,09 0,06 0,7 5 Se <0,06 <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 U <0,1 <0,05 <0,1 <0,1 V <0,1 <0,05 <0,1 <0,1 Zn <0,6 <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- 8,7 9,9 9,4 12,3 800 15000 25000 F- 2,7 5 5 7,5 10 150 500 SO42-20 395 19 361 17 664 20 920 1000 20000 50000 Taulukko 9. NP-rikastushiekalle toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuoden 2017 kultakin kvartaalilta. Punaisella merkityt ovat ylittäneet kaatopaikkajätteen raja-arvon. Vuoden 2017 CIL -hiekan liukoisuustestitulosten mukaan arseenin liukoisuusmäärä ylitti ongelmajätteelle määritetyn raja-arvon kaikilla neljällä kvartaalilla. Puolestaan antimonin liukoisuusmäärä oli yli pysyvän jätteen kolmella kvartaalilla ja yli tavanomaisen jätteen raja-arvon yhdellä kvartaalilla. Seleenin ja sulfaatin liukoisuusmäärät ylittivät pysyvälle jätteelle määrätyn rajaarvon kaikilla kvartaaleilla ja elohopean liukoisuusmäärä yhdellä kvartaalilla pysyvän jätteen rajaarvon (taulukko 10). Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) perusteella CIL-hiekka luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (01 03 05). kaivoksen sivu 24 / 67

CIL Liuokoisuustestien tulokset Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille L/S 10 Alkuaine Q1 Q2 Q3 Q4 [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte Ag <1 <1 <1 <1 Al 8,9 3,8 <1 10,7 As 52 63,2 43,7 22,7 0,5 2 25 Ba <0,08 <0,05 <0,05 <0,5 20 100 300 Be <1 <0,5 <1 <1 Ca 7102 7001 6484 6887 Cd <0,04 <0,02 <0,04 <0,02 0,04 1 5 Co 0,1 <0,1 <0,1 0,1 Cr <0,1 <0,05 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe 3,5 2,4 5,8 6,2 Hg <0,03 <0,01 <0,01 0,04 0,01 0,2 2 K 40,2 38,6 32,3 28,1 Li <0,3 <0,2 <0,1 <0,1 Mg 85,7 82,1 98,3 98,6 Mn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Mo <0,07 <0,07 <0,07 <0,05 0,5 10 30 Na 253 199,4 254,8 253 Ni <0,1 <0,05 <0,05 <0,05 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb 0,6 0,7 0,34 0,5 0,06 0,7 5 Se 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 U <0,1 <0,05 <0,1 <0,1 V <0,1 <0,05 <0,1 <0,1 Zn <0,6 <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- 5,3 7,6 5,8 10 800 15000 25000 F- <1 3,6 3,1 5,6 10 150 500 SO42-19 315 19 604 17 836 18 581 1000 20000 50000 Taulukko 10. CIL-rikastushiekalle toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuoden 2017 kultakin kvartaalilta. Punaisella merkityt ovat ylittäneet kaatopaikkajätteen raja-arvon. NP-hiekan mineraalikoostumus on hyvin samankaltainen kuin läjitettyjen sivukivien mineraalikoostumus, eli rikkipitoisuus korreloi sulfidien ja neutralointipotentiaali karbonaattien määrän kanssa. Vuonna 2017 tehtyjen analyysitulosten mukaan NP - hiekka ei ole happoa tuottavaa, koska sulfidirikkipitoisuus on < 0,1 %. Myös laskettu NP/AP suhde on yli kolme (taulukko 11). kaivoksen sivu 25 / 67

NP-hiekka S C carb AP NP NP NP/AP NP/AP [%] [%] kg CaCO3/t kg CaCO3/t laskettu (ABA) laskettu Q1 0,005 3,10 77,6 211 258,35 2,72 3,33 Q1 0,02 3,14 - - - - - Q2 0,020 3,20 71,2 219,2 266,69 3,08 3,75 Q3 0,01 2,79 74,6 198 232,52 2,66 3,12 Q4 0,04 2,76 77,3 194 230,02 2,50 2,98 Q4 0,03 2,78 76,7 192 231,69 2,51 3,02 Keskiarvo 0,02 2,96 75,48 202,82 243,85 2,69 3,24 Keskiarvo v. 2016 0,02 3,30 71,50 223,38 274,71 3,16 3,89 Taulukko 11. NP-hiekan neutralointipotentiaalisuhde 2017 Vastaavasti vuonna 2017 CIL hiekan sulfidirikkipitoisuus oli keskimäärin 1,64 % ja neutraloimis- ja haponmuodostuspotentiaalin vuosikeskiarvoksi (NP/AP) saatiin 0,08. Analyysitulosten perusteella CIL hiekkaa voisi pitää happoa tuottavana, mutta koska autoklaavin hapetusprosessissa sulfidit hapettuvat lähes täydellisesti, käytännössä CIL-hiekassa ei oleteta tapahtuvan enää sulfidien hapettumista (taulukko 12). CIL-hiekka S C carb AP NP NP NP/AP NP/AP [%] [%] kg CaCO3/t kg CaCO3/t laskettu (ABA) laskettu Q1 1,67 0,120 158 12,2 10,00 0,08 0,06 Q1 1,57 0,210 158 12 17,50 0,08 0,11 Q2 1,37 0,060 161 10,7 5,00 0,07 0,03 Q3 1,79 0,070 158 14,50 5,83 0,09 0,04 Q4 2,05 0,025 166 9,70 2,08 0,06 0,01 Keskiarvo 1,69 0,10 160,20 11,82 8,08 0,08 0,05 Keskiarvo v. 2016 1,84 0,06 163,00 12,05 5,13 0,07 0,01 Taulukko 12. CIL-hiekan neutralointipotentiaalisuhde 2017 5.4 Pintamaat Pintamaat luokitellaan ympäristöluvan (73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan jätteeksi (01 01 01), poissulkien rakennustoiminnassa alueelta poistettavat kivennäismaat, jotka toimitetaan välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi ja jonka metallipitoisuudet eivät ylitä valtioneuvoston asetuksessa nro 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annettua alempaa ohjearvoa. Nämä vaatimukset täyttävää kivennäismaata saadaan hyödyntää kaivospiirin sisällä tapahtuvassa rakentamisessa. Kivennäismaat, joiden metallipitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, mutta eivät ylempää ohjearvoa, kaivoksen sivu 26 / 67

voidaan hyödyntää kaivannaisjätealueiden pohjarakenteissa tiivistyskerroksen yläpuolisissa kerroksissa tai rakenteissa, joissa materiaali jää pysyvästi maavesi- tai pohjavesipinnan alapuolelle. Pintamaiden läjitysalueita ei ole luokiteltu jätealueiksi. Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) 3 mukaan kaatopaikkana pidetään paikkaa, jonne varastoidaan jätettä yli kolmen vuoden ajan ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä. Pintamaiden varastointi aika on yli kolme vuotta. Pintamaat luokitellaan jätteeksi, jos ne varastoidaan pitkäksi aikaa tai niiden metallipitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun alemman ohjearvon. Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaan pintamaista tehdään sen ominaisuuksien määrittely kaivannaisjäteasetuksen nro 190/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Rakentamis- tai muussa toiminnassa käytettävistä pintamaista tehdään ennen niiden hyödyntämistä Vna 214/2007 liitteen mukaiset metalli- ja puolimetallianalyysit. Näytteenoton suorittaa kaivoksen sertifioitu näytteenottaja. Analyysitulosten perusteella määritellään kyseessä olevan maa-aineksen kelpoisuus hyötykäyttöön lupamääräyksen 32 mukaan. Olemassa olevilta pintamaiden läjitysalueilta (NP3:n länsipuolella, eli Rouravaara sekä Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolella) on tehty ominaisuuksien määrittely ensimmäisen kerran vuoden 2017 aikana neljä kertaa vuoteen, minkä jälkeen määrittelytiheyttä tarkastellaan uudestaan. Näytteenoton suorittaa kaivoksen sertifioitu näytteenottaja. Näytteitä otetaan eri puolilta läjitysaluetta, kattaen mahdollisimman edustava alue. Näytteistä tehdään samat liukoisuustestit, kuin rikastushiekoista. Näytteet analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa, jossa määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Pintamaista kasvukerros ja turvekerros läjitetään pintamaiden läjitysalueille, missä sitä säilytetään maisemointivaiheeseen asti. Kivennäismaakerroksesta osa, jota ei voida hyödyntää maarakentamisessa läjitetään myös pintamaiden läjitysalueille, ja mistä se tullaan hyödyntämään maisemoinnissa. Maanrakennuksessa käytettävä moreeni hyödynnetään suoraan maanrakentamisessa ilman että sitä läjitetään pintamaiden läjitysalueelle. Vuonna 2017 pintamaille tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) perusteella minkään aineen liukoisuusmäärät eivät ylittäneet kaatopaikkajätteille asetettuja raja-arvoja. Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaan pintamaat luokitellaan jätteeksi (01 01 01). kaivoksen sivu 27 / 67

Alkuaine PINTAMAAT / ROURAVAARAN LÄJITYSALUE Liuokoisuustestien tulokset 28.6.2017 24.7.2017 21.9.2017 27.10.2017 Rouravaaran läjitysalue [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Ag <1 <1 <1 <1 Al 29,10 36,20 9,70 10,80 Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte As <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 2 25 Ba 0,10 0,10 0,10 0,10 20 100 300 Be <0,05 <1 <1 <1 Ca 30,10 18,40 19,50 17,70 Cd <0,02 <0,04 <0,04 <0,04 0,04 1 5 Co <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 Cr <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,09 <0,1 <0,05 0,10 2 50 100 Fe 35,60 46,10 7,50 9,80 Hg <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 0,01 0,2 2 K 2,60 7,50 <10 <10 Li <0,2 <0,1 <0,1 <0,1 Mg 9,60 <10 <10 <10 Mn 1,60 1,10 0,70 1,10 Mo <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 30 Na 14,60 13,50 14,50 13,70 Ni 0,10 <0,05 <0,05 0,10 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,06 0,7 5 Se <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 U <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 V 0,10 <0,1 <0,1 <0,1 Zn <0,6 <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- <4 <3 <3 <4 800 15000 25000 F- <1 1,00 <2 <1 10 150 500 SO4-27,00 15,00 27,00 19,00 1000 20000 50000 Taulukko 13. Rouravaaran läjitysalueen pintamaille toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuodelta 2017. kaivoksen sivu 28 / 67

Alkuaine PINTAMAAT / SUURIKUUSIKON LÄJITYSALUE Liuokoisuustestien tulokset 28.6.2017 24.7.2017 21.9.2017 27.10.2017 Suurikuusikon läjitysalue [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Ag <1 <1 <1 <1 Al 12,70 19,00 <2 <3 Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte As <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 2 25 Ba 0,10 0,10 <0,05 <0,06 20 100 300 Be <0,05 <1 <1 <1 Ca 42,90 66,10 87,50 41,60 Cd <0,02 <0,04 <0,04 <0,04 0,04 1 5 Co <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 Cr <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,09 0,10 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe 32,20 55,00 3,00 4,60 Hg <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 0,01 0,2 2 K 6,60 7,60 <10 <10 Li <0,2 <0,1 <0,1 <0,1 Mg 17,40 18,70 15,80 11,90 Mn 2,30 2,00 0,80 3,40 Mo <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 30 Na 15,10 16,50 13,20 14,50 Ni 0,10 <0,05 <0,05 <0,05 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,06 0,7 5 Se <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 U <0,05 <0,1 <0,1 <0,1 V 0,20 <0,1 <0,1 <0,1 Zn <0,6 <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- <4 <3 <3 <4 800 15000 25000 F- 0,50 <2 <2 <1 10 150 500 SO4-122,00 47,70 114,20 131,00 1000 20000 50000 Taulukko 14. Suurikuusikon läjitysalueen pintamaille toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuodelta 2017. kaivoksen sivu 29 / 67

5.5 Vedenpuhdistuksen lietteet Vedenpuhdistuksen lietteet ovat ympäristöluvan (nro 73/2013/1, 26.6.2013) mukaan luokiteltu teollisuuden jätevesien muussa käsittelyssä syntyviksi lietteiksi (19 08 14). Veden puhdistuksen lietteitä tulee kaivoksella vesienkäsittelylaitokselta (sakeuttimen alite), kuivanapitoveden laskeutusaltaalta (ruoppausliete), sekä maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaista (ruoppausliete). Ympäristöluvan lupamääräyksen 32 mukaisesti vedenpuhdistuksen lietteistä on tehtävä kaatopaikkaasetuksen nro 331/2013 mukaisesti ominaisuuksien määrittely vähintään neljä kertaa vuodessa, tai aina kun malmin laadussa tapahtuu jätteiden laatuun vaikuttavia muutoksia. Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite Vesienkäsittelylaitoksen kalkkisaostusprosessissa käsiteltävästä liuoksesta muodostuu sakeuttimen alitetta (magnesiumhydroksidia ja kipsiä), mikä läjitetään tällä hetkellä NP3-altaalle louhepenkereellä rajatulle alueelle. Keväällä 2018 louhepenkereellä rajattu alue tulee jäämään rikastushiekkatäytön alle, jonka jälkeen sakeuttimen alite tullaan läjittämään suoraan NP-hiekan sekaan. NP3-rikastushiekkaallas luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi, mutta sakeuttimen alitteen läjitysalue luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi (P-S AVIn lupapäätös 7.11.2016, nro 146/2016/1). Kaivosyhtiö on jättänyt luvanmuutoshakemuksen Pohjois Suomen aluehallintovirastolle 27.9.2017, jotta jatkossa sakeuttimen alite voitaisiin läjittää suoraan NP hiekan sekaan, varsinaisen alitteen läjitysalueen jäädessä rikastushiekan alle tulevaisuudessa. Lupahakemukseen annettiin täydennys 23.2.2018. Sakeuttimen alite sisältää lähinnä kipsiä (CaSO 4*2H 2O) ja magnesiumhydroksidia (Mg(OH) 2). Kipsin osuus on noin 70 % ja magnesiumhydroksidin noin 30 %. Sakka voi sisältää pieniä määriä nikkeliä, rautaa, sinkkiä, mangaania ja arseenia. Näiden osuus sakassa on kuitenkin hyvin pieni. Laskennallisesti niiden osuus on selvästi alle 0,01 % ja esimerkiksi arseenille alle 0,001 %. Ainoa vaaraa aiheuttava komponentti on kipsin saostuksessa mahdollisesti reagoimatta jäänyt kalsiumhydroksidi Ca(OH) 2. Kalsiumhydroksidi lasketaan syövyttäväksi aineeksi (vaarakategoriat: H314 ihoa syövyttävä, H315 ihoa ärsyttävä ja H318 vakava silmävaurio). Komission asetuksen (EU) nro 1357/2014 mukaan kalsiumhydroksidia sisältävä sakka tulee luokitella vaaralliseksi jätteeksi, jos tämän osuus sakassa ylittää 1 %. Kalsiumhydroksidin pitoisuudesta sakassa ei ole olemassa mittaustietoa. Oletuksena on, että kalsiumhydroksidi kuluu normaalisti prosessissa lähes loppuun asti. Tällöin pitoisuus voisi olla 0,1-0,5 % luokkaa. Häiriötilanteissa sakan kalsiumhydroksidipitoisuus voisi kuitenkin hetkittäin olla yli 1 %. Kittilän kaivoksen ympäristöluvassa nro 146/2016/1 lupamääräyksessä H sanotaan, että Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti aluehallintovirastoon 31.12.2016 mennessä toimitettavan kaivannaisjätteen n yhteydessä on esitettävä todellisiin sakkatietoihin perustuva esitys jätteen (sakeuttimen alite) vaaraominaisuuksista ja luokittelusta. Kaivosyhtiö antoi VTT:lle toimeksiannoksi sakeuttimen alitteen vaaraominaisuuksien ja luokittelun määrittämisen. VTT:n työ sisälsi HP14 (ympäristölle vaarallinen), HP4 (ärsyttävä) ja HP8 (syövyttävä) kaivoksen sivu 30 / 67

vaaraominaisuuksien arviointiin liittyvät tutkimukset perustuen sakeuttimen alitteen syntytapaan ja VTT:n käsitykseen ko. jätteen mahdollisista vaaraominaisuuksista. Tutkimusten perusteella VTT päätyi tulokseen, ettei sakeuttimen alite ilmennä yllä mainittuja vaaraominaisuuksia. VTT:n käsityksen mukaan jäte voidaan luokitella tavanomaiseksi jätteeksi. Vesienkäsittelylaitoksella oli 3. joulukuuta käyttöönotto. Alitteesta tehdään ominaisuuksien määritykset ympäristölupaa (72/2013/1) vastaamaan päivitetyn tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti. Näytteistä suoritetaan samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Vuonna 2017 sakeuttimen alitteelle tehtyjen kemiallisten koostumuksen määritysten perusteella alite ei ylitä ns. PIMA-arvoja (VnP:n asetuksessa 214/2007 määritetyt ohjearvot maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa), joiden määriä on esitetty taulukossa 15. sakeuttimen alite Al Sb As Cu Mn Ni Fe Zn 2017 [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Q2 1300 2 35 11 317 8 1700 8 Q2 1260 2 37 10 310 7 1700 7 Q3 1360 3 59 21 740 13 2370 10 Q3 1360 3 55 19 731 13 2350 12 Q4 1220 1 14 8 522 7 1310 6 Q4 1180 1 15 7 504 7 1270 5 2017 1280 2 36 13 521 9 1783 8 Taulukko 15. Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alitteen alumiini-, antimoni-, arseeni-, kupari-, mangaani-, nikkeli-, rauta- ja sinkkipitoisuudet vuodelta 2017 (Q2-Q4). Vuonna 2017 sakeuttimen alitteelle tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) perusteella sulfaatin liukoisuusmäärät ylittivät jokaisella analysoidulla kvartaalilla (Q2-Q4) pysyvän jätteen raja-arvon (taulukko 16). Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaan veden puhdistuksen lietteet luokitellaan jätteeksi (19 08 04). kaivoksen sivu 31 / 67

L/S 10 Q2 Q3 Q4 Alkuaine [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Pysyvä jäte Ag <1 <1 <1 Al 3,2 1,9 1 Vesienkäsittelylaitos sakeuttimen alite Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Tavanomainen jäte Ongelmajäte As <0,05 <0,05 <0,05 0,5 2 25 Ba 0,6 0,5 0,6 20 100 300 Be <0,05 <1 <1 Ca 6274 6179 6667 Cd <0,02 <0,04 <0,02 0,04 1 5 Co <0,1 <0,1 <0,1 Cr 0,1 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,05 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe <1 3,7 1,3 K 184 136,6 159,1 Li 0,5 0,7 0,4 Mg 12,1 <10 <10 Mn <0,2 <0,5 <0,5 Mo 0,1 <0,05 <0,05 0,5 10 30 Na 202 217,9 277 Ni <0,05 <0,05 <0,05 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb <0,05 <0,05 <0,05 0,06 0,7 5 Se <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 U <0,05 <0,1 <0,1 V <0,05 <0,1 <0,1 Zn <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- 51,4 42,9 48,2 800 15000 25000 F- 3,6 3,3 5,7 10 150 500 SO4-15 406 14 346 15 564 1000 20000 50000 Taulukko 16. Sakeuttimen alitteelle toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuodelta 2017. kaivoksen sivu 32 / 67

Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete Maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan laskeutusaltaaseen ja siitä pintavalutuskenttien (PVK 3 ja PVK 1) kautta Seurujokeen. Kuivanapitovedet sisältävät runsaasti kiintoainetta (pääsääntöisesti poraussoijaa ja kiviliejua). Vedessä olevan hienon kiintoaineen laskeuttamisessa käytetään apuna pieniä määriä saostuskemikaalia (ferrisulfaatti). Kiintoaineen mukana altaan pohjalle laskeutuu kiintoaineeseen sitoutuneita metalleja, arseenia ja antimonia. Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti lietteistä tehdään tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti ominaisuuksien määrittely kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen nro 331/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Ruoppauslietteen ominaisuuksien määrittely toteutetaan kertanäytteenotolla kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauksen yhteydessä. Kuivanapitoveden laskeutusallas ruopataan noin kolme - neljä kertaa vuodessa. Näytteistä määritetään samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Vuonna 2017 laskeutusaltaan lietteestä tehtyjen kemiallisten koostumuksen määritysten perusteella liete ylittää antimonin, arseenin ja nikkelin osalta ns. PIMA-arvot (VnP:n asetuksessa 214/2007 määritetyt ohjearvot maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa), joiden määriä on esitetty taulukossa 17. MK-liete Al Sb As Cu Mn Ni Fe Zn [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Q2 30500 46,00 984 220 1590 214 74800 176 Q2 30600 47,00 953 218 1590 211 74600 176 Q3 33300 27,30 1050 173 1490 133 85900 181 Q3 33300 26,90 1030 167 1490 131 84400 181 Q4 25700 78,80 1120 183 1590 132 70900 168 Q4 25100 79,40 1080 177 1580 132 65200 158 Keskiarvo 29750 51 1036 190 1555 159 75967 173 Taulukko 17. Kuivanapitovesien laskeutusaltaan lietteen alumiini-, antimoni-, arseeni-, kupari-, mangaani-, nikkeli-, rauta- ja sinkkipitoisuudet vuodelta 2017 (Q2-Q4). Vuonna 2017 laskeutusaltaan lietteelle tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) perusteella arseenin liukoisuusmäärät ylittivät jokaisella analysoidulla kvartaalilla (Q2-Q4) tavanomaisen jätteen raja-arvon, antimonin liukoisuusmäärät yhdellä kvartaalilla yli pysyvän jätteen ja kahdella kvartaalilla yli tavanomaisen jätteen, sekä sulfaatin liukoisuusmäärät kahdella kvartaalilla yli pysyvän jätteen raja-arvon (taulukko 18). Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaan veden puhdistuksen lietteet luokitellaan jätteeksi (19 08 04). kaivoksen sivu 33 / 67

Alkuaine MK - altaan ruoppausliete Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Q2 Q3 Q4 [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte Ag <1 <1 <1 Al 1 <1 <1 As 2,4 2,2 2,5 0,5 2 25 Ba 0,1 0,1 0,1 20 100 300 Be <0,05 <1 <1 Ca 397 479 422,8 Cd <0,04 <0,04 <0,04 0,04 1 5 Co <0,05 <0,1 <0,1 Cr <0,05 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,05 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe <0,6 <1 <1 K 28,4 29,2 27,7 Li <0,2 <0,1 0,2 Mg 121 153 113,1 Mn <0,4 <0,5 <0,5 Mo <0,08 0,2 <0,05 0,5 10 30 Na 70,8 95,6 71 Ni <0,06 <0,05 <0,05 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb 1,4 0,67 1,61 0,06 0,7 5 Se <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,05 <0,5 <0,5 U <0,05 <0,1 <0,1 V <0,05 <0,1 <0,1 Zn <0,1 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- 40,1 71,8 58,2 800 15000 25000 F- 2,7 2,3 4,4 10 150 500 SO4-966 1 204 1 183 1000 20000 50000 Taulukko 18. Laskeutusaltaan lietteelle toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuodelta 2017. kaivoksen sivu 34 / 67

Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Ennen kuin maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan laskeutusaltaaseen maan päälle, niitä esiselkeytetään maan alla esiselkeytysaltaissa. Esiselkeytysaltaat ruopataan tarvittaessa. Esiselkeysaltaissa ei käytetä mitään saostuskemikaalia. Ruoppausliete vastaa pääosin kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauslietettä. Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti lietteistä tehdään tuotantovaiheen tarkkailuohjelman mukaisesti ominaisuuksien määrittely kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen nro 331/2013 mukaisesti vähintään neljä kertaa vuodessa. Näytteistä määritetään samat kokonaispitoisuuksien ja liukoisuuksien määritykset, kuin rikastushiekoista. Vuonna 2017 maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden lietteestä tehtyjen kemiallisten koostumuksen määritysten perusteella liete ylittää arseenin osalta ns. PIMA-arvot (VnP:n asetuksessa 214/2007 määritetyt ohjearvot maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa), joiden määriä on esitetty taulukossa 19. Esiselkeytysaltaiden liete Al Sb As Cu Mn Ni Fe Zn [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Q2 30200 24 537 167 1350 113 71300 250 Q3 28500 15 487 156 1240 100 67200 150 Q3 29000 16 494 158 1260 100 67800 148 Q4 28600 17 473 168 1250 100 66300 160 Q4 28900 17 475 173 1260 100 66400 161 Keskiarvo 29040 18 493 164 1272 103 67800 174 Taulukko 19. Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden lietteen alumiini-, antimoni-, arseeni-, kupari-, mangaani-, nikkeli-, rauta- ja sinkkipitoisuudet vuodelta 2017 (Q2-Q4). Vuonna 2017 esiselkeytysaltaiden lietteelle tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) perusteella arseenin liukoisuusmäärät ylittivät yhdellä kvartaalilla pysyvän jätteen ja kahdella kvartaalilla tavanomaisen jätteen raja-arvon, antimonin liukoisuusmäärät ylittivät kaikilla analysoiduilla kvartaaleilla tavanomaisen jätteen raja-arvon, sekä sulfaatin liukoisuusmäärät kahdella kvartaalilla yli pysyvän jätteen raja-arvon (taulukko 20). Ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaan veden puhdistuksen lietteet luokitellaan jätteeksi (19 08 04). kaivoksen sivu 35 / 67

Alkuaine Maan alaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Liuokoisuustestien tulokset Raja-arvot eri kaatopaikkajätteille Q2 Q3 Q4 [mg/kg] [mg/kg] [mg/kg] Pysyvä jäte Tavanomainen jäte Ongelmajäte Ag <1 <1 <1 Al 2,9 2,1 1,8 As 1,6 3,5 4 0,5 2 25 Ba 0,6 0,3 0,3 20 100 300 Be <1 <1 <1 Ca 1053,5 804 733 Cd <0,04 <0,04 <0,04 0,04 1 5 Co <0,1 <0,1 <0,1 Cr <0,1 <0,1 <0,1 0,5 10 70 Cu <0,05 <0,05 <0,05 2 50 100 Fe <1 1,1 <1 K 37,8 26,6 27,7 Li <0,1 <0,1 <0,1 Mg 21 <10 10,9 Mn <0,5 <0,5 <0,5 Mo 0,2 0,3 0,2 0,5 10 30 Na 77,7 104 107,4 Ni <0,05 <0,05 <0,05 0,4 10 40 Pb <0,05 <0,05 <0,05 0,5 10 50 Sb 0,96 1,24 1,36 0,06 0,7 5 Se <0,05 <0,05 <0,05 0,1 0,5 7 Sn <0,5 <0,5 <0,5 U 0,1 <0,1 <0,1 V 0,2 0,3 0,6 Zn <0,6 <0,6 <0,6 4 50 200 Cl- 35,5 104,9 104,7 800 15000 25000 F- 5,2 6,4 6,2 10 150 500 SO4-2 485 1 795 1 575 1000 20000 50000 Taulukko 20. Maan alaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden lietteelle toteutettujen 2-vaiheisten liukoisuustestien (SFS-EN 12457-3) tulokset vuodelta 2017. kaivoksen sivu 36 / 67

Kaivannaisjätteiden keskeiset mineraalit Kaivannaisjätteistä ainoastaan sivukukivestä on tehty tarkempia mineralogisia tutkimuksia. Tämän suunnitelman liitteenä (sivukiven hallintajärjestelmän liitteenä) on GTK:n tutkimusraportti kaivoksen sivukivistä. Raportissa on kerrottu sivukiven minerologinen koostumus. Rikastushiekoista on tehty pelkästään kvantitatiivisia prosessimineralogisia tutkimuksia koska NP-hiekan mineralogia vastaa koostumukseltaan sulfidipitoisen sivukiven mineraalikoostumusta. CIL hiekan mineralogia puolestaan on arvioitu autoklaavin syötteen mineralogian perusteella. CIL hiekan mineralogia koostuu prosessin läpäisseistä silikaateista (kvartsi, maasälvät, amfibolit, kloriitti ja kiilteet), karbonaateista (ankeriitti, dolomiitti), orgaanisesta hiilestä( grafiitti), rauta-titaanioksideista sekä prosessissa reagoineiden sulfidimineraalien hapetustuotteista. 6 Kaivannaisjätteen käsittely ja hyödyntäminen 6.1 Sivukivi Hyvälaatuista OK -sivukiveä hyödynnetään maarakentamisessa kaivosalueella ja sen ulkopuolella, mikäli se teknisiltä ominaisuuksiltaan täyttää käyttötarkoituksen tekniset vaatimukset. OK -kiveä hyötykäytetään ongelmallisen PWR sivukiven läjitysalueen pohjarakenteissa sekä tarvittaessa peittorakenteissa. PWR- sivukivet läjitetään voimassa olevan ympäristölupamääräyksen (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle. Myös hyvänlaatuisia sivukiviä joudutaan mahdollisesti varastoimaan kaivosalueelle, sillä kiviä käytetään tarvittaessa läjitettyjen sivukiviaumojen peittämisessä myöhemmin. Osa PWR sivukivestä on hyödynnetty CIL2- ja NP3-rikastushiekka-altaiden pääpadon sekä NP3- ja CIL2-altaan välipadon louhetukipenkereessä sekä vesivarastoaltaan padon rakentamisessa. NP3 altaan pääpadossa ja vesivarastoaltaan padossa louhetukipenger on geomembraanin päällä eikä mahdollisesti sulfidien hapetuksessa muodostuva hapan suotovesi pääse pohjamaahan. NP3 altaan kohdalla pääpadon läpi suotautuva vesi kerätään ja pumpataan takaisin altaalle. NP3 - altaan välipadon louhetukipenger on maanvarainen, mutta koska se on kokonaan peitetty geomembraanilla, ei PWR kivi ole kosketuksissa ilman ja/tai veden kanssa, eikä hapanta suotovettä pääse syntymään. PWR kiveä hyödynnetään myös NP3- ja CIL 2-altaiden ylävirtaan korotuksissa. Korotukset tehdään rikastushiekan päälle, joten suotovedet eivät pääse maaperään. Kaivoksen kannattavuustarkastelujen mukaan kaikki maanalaisen kaivoksen louhokset täytetään. Kaivoksella hyödynnetään kolmenlaista täyttöä maanalaisen kaivoksen täyttö- ja tukemistöissä; sivukivitäyttöä, kovettuvaa sivukivitäyttöä ja pastatäyttöä. Kovettuvaa sivukivitäyttöä käytetään primäärilouhosten täytössä. Sekundäärilouhoksissa lujuusvaatimuksia ei ole, joten louhokset voidaan täyttää louhinnasta saadulla sivukivellä. kaivoksen sivu 37 / 67

Sivukivitäyttö tapahtuu kuorma-autoilla ja lastauskoneilla. Tämä vähentää merkittävästi maanpäälisen kiven läjitystä. Primäärilouhokset täytetään pastalla tai kovettuvalla sivukivitäytöllä riippuen siitä onko pastaa saatavilla vai ei. Kovettuvassa sivukivitäytössä sivukiven sekaan lisätään noin 5 % sementtiä. Sementti toimitetaan louhokselle sementtiautolla sekoitettuna veteen. Sivukivi ja sementtiliete sekoitetaan lastauskoneella lähellä louhosta ja lastataan louhokseen. Kaivoksen kaivostäytössä käytetään pastaa 60 %, kovettuvaa sivukiveä 13 % ja sivukiveä 26 % kaikesta täyttötilavuudesta. 6.2 Marginaalimalmi Marginaalimalmi varastoidaan omalle läjitysalueelle ja rikastetaan kulloisenkin markkinatilanteen perusteella. Pitkäntähtäimen suunnitelman mukaan kaikki marginaalimalmialueella oleva malmi on tarkoitus rikastaa vuoteen 2019-2020 mennessä. Sen jälkeen marginaalimalmialueella ei tule olemaan merkittäviä määriä malmia. 6.3 Rikastushiekat Suurin osa (85 %) rikastushiekasta on neutraloinnin läpikäynyttä vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnissa syntyneen sakan seosta (NP-hiekka), joka pumpataan NP3 altaaseen. Syanidin tuhoamisprosessista tuleva jäte (CIL-hiekka) (osuus 15 %) pumpataan CIL 2 altaaseen. Kittilän kaivoksella on käytössä vesien kierrätys, millä pyritään minimoimaan ulkopuolisen raakaveden tarve ja vähentämään vesistöön päätyvää kuormitusta. Rikastamolle palautetaan tarvittava määrä prosessivettä CIL -altaalta, jonne vesi pumpataan vesivarastoaltaalta ja CIL2-altaalta. Vesivarastoaltaalle vesi pumpataan NP3-rikastushiekka-altaalta. Se osa vesivarastoaltaan prosessijätevesistä, joita ei kierrätetä, johdetaan vesienkäsittelylaitoksen ja pintavalutuskentän 4 kautta Seurujokeen ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti. NP-rikastushiekkaa hyödynnetään maanalaisen kaivoksen pastatäytössä. Pastatäytöllä saadaan osa (noin 20 % vuosittain muodostuvasta määrästä) rikastushiekasta palautettua kaivokseen, missä sen ympäristövaikutukset useimmissa tapauksissa ovat selvästi vähäisemmät kuin maanpäällisessä varastoinnissa. Pastatäytössä rikastushiekkamateriaalista tehdään lietetiheydeltään erittäin sakea pastamainen liete, joka on pumpattavissa tähän tarkoitukseen sopivilla pumpuilla alas maa-alaiseen kaivokseen. Liete valmistetaan NP-hiekkaa sakeuttamalla ja suodattamalla. Tämän jälkeen siihen lisätään sementtiä ja vettä. Näin saadaan optimaalinen lietetiheys, jonka pumppaus ja lujuusominaisuudet ovat halutut. Valmis pasta pumpataan kaivokseen tätä tarkoitusta varten porattujen ja putkitettujen reikien kautta ja jaetaan erityisellä jakoputkistolla kaivoksen eri täyttökohteisiin. kaivoksen sivu 38 / 67

6.4 Pintamaat Rakennustoiminnan yhteydessä poistettavat pintamaat poistetaan omana kerroksenaan erilleen maarakennekerroksista ja kallioperästä. Maarakennekerroksista lähinnä moreeni hyödynnetään kokonaisuudessaan joko välittömästi tai myöhemmin maarakentamisessa ja maisemoinnissa. Maisemointityöt on sivukiven läjitysalueella osittain jo aloitettu. Sulkemisvaiheessa läjitettyä pintamaata käytetään peittorakenteen ylimpänä osana olevaan kasvukerrokseen ympäristöluvan (72/2013/1) mukaisesti. Pintamaat varastoidaan ensin omille läjitysalueilleen Rouravaaraan NP3-altaan länsipuolelle, sekä Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolelle. 6.5 Vedenpuhdistuksen lietteet Vedenkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite Pohjoisen vesivarastoaltaan vedet johdetaan vedenkäsittelylaitokselle, jonka sakeuttimen alite varastoidaan NP3-altaalle louhepenkereellä rajatulle alueelle ympäristöluvan (146/2016/1, 7.11.2016) mukaisesti ja puhdistettu vesi pumpataan vesivarastoaltaan eteläiselle puolelle. Kaivosyhtiö on jättänyt Pohjois Suomen aluehallintovirastolle ympäristöluvanmuutoshakemuksen 27.9.2017 sakeuttimen alitteen läjittämiselle jatkossa suoraan NP hiekan sekaan ilman erillistä rajattua aluetta. Hakemusta on täydennetty 23.2.2018. Ympäristöön prosessivesikierrosta on aikaisemmin poistunut vettä NP3 altaalta ja pohjoiselta vesivarastoaltaalta ja vedenkäsittelylaitoksen käyttöönoton jälkeen tämä tapahtuu eteläiseltä vesivarastoaltaalta. Vedenkäsittelylaitoksen käyttöönotto oli 3.12.2016. Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete Maanalaisen kaivoksen kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppauslietteet sijoitetaan CIL2 altaaseen ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti. Kuivanapitoveden laskeutusaltaassa (MK-allas) selkeytetty vesi laskee altaasta pintavalutuskenttien 3 ja 1 läpi Seurujokeen ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti. Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden ruoppauslietteet sijoitetaan CIL2-altaaseen ympäristöluvan (72/2013/1, 26.6.2013) mukaisesti. 7 Jätealueet 7.1 Sivukiven läjitysalueet Suurikuusikon avolouhoksesta, Rouravaaran avolouhoksesta ja maanalaisen kaivoksen valmistelutöistä muodostuneet sivukivet ovat läjitetty Suurikuusikon sivukiven läjitysalueelle, jonka kokonaislaajuus on noin 72 ha ja tilavuus noin 21 M m 3. Suurikuusikon läjitysalueen rakentaminen alkoi lokakuussa 2007. Läjitysalueen pohjakerros on tehty neutralointikapasiteettia omaavasta OK -kivestä siten, että tuleva mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven täyttötaso on viisi metriä pohjavedenpinnan yläpuolella ympäristöluvan lupaehtojen kaivoksen sivu 39 / 67

mukaisesti. Alueen pohjakerros on rakennettu useammassa vaiheessa siten, että vaihe 1 sijoittui Korkeakuusikon alueelle pääosin kovalle maalle, jolloin saatiin nopeimmin kasvatettua varastoalueen pinta-alaa. Vaihe 1 on valmistunut helmikuussa 2008. Maaliskuussa 2008 alkoi läjitysalueen pohjan laajennus sekä etelään että pohjoiseen vastaamaan koko 72 ha läjitysalueen pohjakerroksen rakentamista. Pohjan laajennus valmistui vuoden 2010 aikana. Happoa muodostavan sivukiven läjitys Suurikuusikon läjitysalueen alkoi keväällä 2008 ja jatkuu tämän hetkisten suunnitelmien mukaan vuoteen 2029 saakka, jonka jälkeen läjitysalueella sijaitsevaa sivukiveä tullaan hyödyntämään louhostäytöissä. Rouravaaran avolouhoksesta louhittiin malmia vuosina 2010 2012 ja Suurikuusikon avolouhoksesta vuosina 2008-2012. Sivukiven läjittäminen ja läjitysalueen hallinta perustuu sivukiven hallintajärjestelmään. Sivukiven hallintajärjestelmä on tämän n liitteenä 1. Sivukiven läjityksen seurantaa varten Suurikuusikon läjitysalue on jaettu säännöllisen kokoisiin osaalueisiin, joita seuraavassa kutsutaan aumoiksi. Aumajakoa noudatetaan läjitettäessä täyttöön sivukiveä sekä myöhemmin peitettäessä läjitysaluetta neutraloivalla OK -kivellä. Auman koko on N-S suunnassa 200 m ja E-W suunnassa 50 metriä. Läjitettävän sivukiven täyttö pyritään tekemään noin 10 m paksuina kerroksina, mikä määrittää auman keskimääräisen korkeuden. Aumoja tulee sivukivialueelle korkeintaan 4 kerrosta. Sivukivialueen täyttöön läjitetään mahdollisesti myös OK -kiviä. Tällaiset läjitettävät OK -kivet eivät esimerkiksi kelpaa maarakennukseen niiden teknisten ominaisuuksien vuoksi tai niille muutoin ei ole osoittaa hyötykäyttökohdetta. Mahdollisesti happoa tuottavat sulfidipitoiset PWR -kivet ja happoa muodostamattomat OK -kivet erotellaan läjityksessä toisistaan siten, että ne läjitetään eri aumoihin. Jokaisella aumalla on yksiselitteinen nimi, jonka perusteella se on tunnistettavissa ja jota käytetään sitä koskevia tietoja tallennettaessa. Nimeäminen perustuu auman sijaintiin läjitysalueella sekä siihen, läjitetäänkö aumaan PWR -kiveä vai OK -kiveä. Läjitettävän sivukiven auman katsotaan olevan täynnä, kun sen läjityspenkereen alareuna on aumajaon mukaisilla rajoilla ja läjityskorkeus on noin kymmenen metriä. Kaivosmittaus mittaa valmiiden aumojen kolmiulotteiset rajat ja tallettaa ne omaan tietojärjestelmäänsä. 7.2 Marginaalimalmin varastoalue Marginaalimalmille ja muulle hankalasti rikastettavalle malmille on varattu noin 8 ha erillinen alue Suurikuusikon sivukiven läjitysalueen koilliskulmaan. Varastoalue sijaitsee lähellä murskaamoa, mikä helpottaa marginaalimalmien myöhempää käyttöä rikastamon syötteenä. Marginaalimalmi varastoidaan ympäristölupamääräysten mukaisesti siten, että malmin varastoalueen pohjakerros on tehty neutralointikapasiteettia omaavasta OK -kivestä siten, että OK-kiven neutralointikapasiteetti riittää neutraloimaan varastokasasta mahdollisesti suotautuvan happaman valumaveden. Malmin etäisyys pohjaveteen sekä varastoalueen reunoihin on vähintään 5 metriä. kaivoksen sivu 40 / 67

Mikäli marginaalimalmi jää rikastamatta, varastoalueen sulkemisessa noudatetaan läjitettävälle sivukivelle määrättyjä lupamääräyksiä. Uusimman pitkäntähtäimen suunnitelman mukaan kaikki marginaalimalmialueella oleva on tarkoitus rikastaa vuoteen 2019-2020 mennessä. Sen jälkeen marginaalimalmialueella ei tule olemaan merkittäviä määriä malmia. 7.3 Rikastushiekkojen allasalue Kittilän kaivoksen kultamalmin rikastusprosessi on otettu käyttöön vaiheittain. Neutraloinnin läpikäyneen vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnissa syntyneen sakan seoksen (NP-hiekka) pumppaus altaaseen alkoi lokakuussa 2008 ja syanidiliuotuksen sakan (CIL-hiekka) pumppaus myöhemmin joulukuussa 2008. Rikastushiekka-alue sijoittuu Rouravaaran ja Pikku-Rouravaaran nimisten vaarojen länsirinteelle (kuva 2). Rikastushiekka-alue käsitti tuotannon alkaessa kaksi padolla toisistaan erotettua allasta: NP-allas ja CIL allas. NP3-rikastushiekka-allas Tällä hetkellä NP-rikastushiekkaa läjitetään NP3-rikastushiekka-altaaseen, jonne NP-hiekkaa on läjitetty maaliskuusta 2011 lähtien. NP3 altaan patojen alavirtaankorotus tasosta +232 m mpy tasoon +237 m mpy valmistui 2014. Kesän 2016 aikana aloitettiin ensimmäinen ylävirtaan korotus tasoon +240 m mpy, jolloin NP3-altaan pohjoinen pato, sekä läntinen pato on korotettu tasoon +240 m mpy. Loppuvuoden 2016 sekä kesän 2017 aikana eteläinen pato on korotettu vaiheittain tasoon +240 m mpy ja NP3-altaan itäpuolen bitumigeomembraanirakennetta on jatkettu tasoon +240 mpy. NP3-altaan toinen ylävirtaankorotus (+242 m) on aloitettu syksyllä 2017. Toisen vaiheen korotusten arvioidaan olevan valmiina kesällä 2018. Kolmas ja viimeinen ylävirtaankorotus (+244 m) aloitetaan syksyllä 2018. Mikäli NP-hiekan varastointitilavuutta ei voida varmentaa ennen NP4-altaan valmistumista, aloitetaan NP-hiekan läjittäminen pohjoiseen vesivarastoaltaaseen (P-S AVI:n lupapäätöksen Nro 45/2017/1 mukaan). Näin varmistetaan, että NP-hiekalle riittää varastointitilavuutta ennen NP4-altaan valmistumista. NP3-altaan pohja on rakennettu bitumigeomembraanin ja pohjamoreenin muodostavana yhdistelmätiivisterakenteena. NP3-altaassa alavirtaankorotusten padot ovat rakennettu pääosin suotavina vyöhykepatoina. Patojen alle on asennettu bitumigeomembraani, joka estää suotovesien pääsyn maaperään. Suotovedet kerätään padon kuivalta puolelta ja pumpataan takaisin altaaseen. Ylävirtaan korotukset on rakennettu rikastushiekan päälle louhepenkereenä. NP3-altaan tämän hetkinen laajuus on patorakenteineen noin 70 ha ja tilavuus noin 6,6 Mm 3. Padonreunan suunniteltu korkeus ylävirtaan korotusten valmistuttua ei tule ylittämään +244 m mpy. Ylävirtaan korotusten yhteydessä NP3 allasta jatketaan itään vaaran rinnettä ylöspäin. Maksimilaajuus NP3 altaalle suunniteltujen ylävirtaan korotuksen valmistuttua tulee olemaan patorakenteineen noin 70 ha ja maksimitilavuus noin 8,4 Mm 3. kaivoksen sivu 41 / 67

CIL2-rikastushiekka-allas Tällä hetkellä CIL-rikastushiekkaa läjitetään CIL2-rikastushiekka-altaaseen. CIL-hiekkaa läjitettiin vuosina 2008 2011 CIL-altaaseen, joka tuli täyteen kesällä 2011. Tämän jälkeen CIL-hiekkaa ryhdyttiin läjittämään aikaisempaan NP-altaaseen (nykyinen CIL2-allas). CIL2-altaan korottaminen ylävirtaanmenetelmällä aloitettiin kesällä 2016 ja ensimmäinen korotusvaihe tasosta +234 m mpy tasoon +236 m mpy tulee valmistumaan vuoden 2018 aikana. Ylävirtaan korotukset on rakennettu rikastushiekan päälle louhepenkereenä. Nykyisen korotusvaiheen valmistuessa varastointikapasiteetin arvioidaan riittävän CIL2-altaassa vuoteen 2020. Tämän hetken suunnitelmissa on edelleen korottaa CIL2-altaan patoja ylävirtaan aina tasolle +246,5 m mpy asti. CIL2-altaan varastointikapasiteetin arvioidaan riittävän nykyisellä tuotannolla suunnitelluin padon korotuksin vuoteen 2034 saakka. CIL- ja CIL2-altaat ovat rakennettu kauttaaltaan vesitiiviiksi siten, että tiiviste muodostuu bitumigeomembraanin ja moreenin yhdistelmärakenteena altaan pohjalla ja luiskissa. CIL2 -altaan pinta-ala on noin 42 ha ja CIL-altaan 12 ha. Kokonaisrikastushiekka kapasiteetti on ensimmäisen ylävirtaankorotuksen valmistutta noin 3,8 Mm 3. CIL2-altaan kaikkien ylävirtaan korotuksen valmistuttua altaan korotusreunan korkeus tulee olemaan +246,5 m mpy, jolloin CIL2-altaan tilavuus tulee olemaan 6,3 Mm 3. Vesivarastoallas Vesivarastoallas on rakennettu vuosien 2014 ja 2015 aikana. Allas on jaettu kahteen osaan jakopenkereellä ja se otettiin käyttöön vuoden 2015 syksyllä. Vesienkäsittelylaitoksen käyttöönoton jälkeen pohjoista vesivarastoallasta käytetään laitokselle sisään otettavan veden varastona. Puhdistettu vesi pumpataan vesienkäsittelylaitokselta eteläiseen vesivarastoaltaaseen ja siitä edelleen pintavalutuskenttä 4:n kautta Seurujokeen. Vesivarastoallas on muodostettu padoilla nykyisten rikastushiekka-altaiden itäpuolelle Rouravaaran ja Pikku-Rouravaaran länsirinteelle kaivospiirin sisälle teollisuusalueelle niin, että se rajoittuu länsireunastaan CIL2-altaaseen ja pohjoisreunastaan NP3- altaaseen (kuva 2). Altaan rakenne on täysin sama kuin CIL- ja CIL2-altailla, tarkoittaen että se on vuorattu kauttaaltaan vesitiiviillä bitumigeomembraanilla sekä moreenitiivisteellä. Vesivarastoaltaan laajuus on kokonaisuudessaan 29 hehtaaria. Vesivarastoaltaan pohjoispuolen vesitilavuus on noin 0,6 Mm 3 ja eteläisen puolen puolestaan noin 0,7 Mm 3. Vesivarastoaltaan padon harjan korkeus on + 245 m mpy. Vesivarastoaltaan käyttö mahdollisesti muutetaan. Mikäli uusi NP4-allas ei ole valmistunut NP3-altaan viimeisen ylävirtaan korotuksen (+244 m) tilavuuden täytyttyä, aloitetaan NP-hiekan läjittäminen pohjoiseen vesivarastoaltaaseen. Kittilän kaivos jätti 30.11.2016 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ympäristöluvan muutoshakemuksen koskien NP-hiekan läjittämistä vesivarastoaltaalle, sekä ylimmän rikastushiekka kaivoksen sivu 42 / 67

tason nostoa metrillä NP3- ja CIL2- rikastushiekka-altailla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kuulutti (Dnro PSAVI/3270/2016) muutoshakemuksen 13.1.2017 ja kuulutusaika päättyi 16.2.2017. Hakemukseen saapui kolme lausuntoa, joihin kaivosyhtiö antoi vastineensa 3.4.2017. Aluehallintovirasto antoi asiassa päätöksen 16.6.2017 (Nro 45/2017/1), mikä mahdollistaa NP hiekan läjittämisen vesivarastoaltaan pohjoispuolelle. Kaivosyhtiö on jättänyt 24.11.2017 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ympäristöluvan muutoshakemuksen koskien NP-hiekan läjittämistä myös eteläiselle vesivarastoaltaalle, sekä uusien vesivarastoaltaiden rakentamista. Lupakäsittely on kesken. kaivoksen sivu 43 / 67

Kuva 2. Kittilän kaivoksen olemassa olevat rikastushiekka-altaat ja vesivarastoaltaat. kaivoksen sivu 44 / 67

NP4 - allas Kaivoksen YVA-menettely rikastamon syötemäärän sekä NP - rikastushiekan varastointikapasiteetin kasvattamisesta päättyi maaliskuussa 2017 yhteysviranomaisen lausuntoon arviointiselostuksesta. NP4 altaan toteuttamiselle on jätetty ympäristölupahakemus syyskuun 2017 lopussa Pohjois- Suomen aluehallintovirastoon (P-S AVI). NP-rikastushiekan varastointikapasiteetin kasvattamisen suunnitelmaan liittyy NP4-rikastushiekkaaltaan rakentaminen NP3-altaan pohjoispuolelle, nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle (kuva 3). Lupahakemuksen käsittelyyn kuluva aika, sekä kaivoslupamenettelyyn kuluva aika huomioiden, rakentamistyöt voidaan arvioiden mukaan aloittaa vuoden 2019 lopussa. NP4-altaan alueella on suoritettu moreenitutkimuksia, ja maa-aineksen ottolupa on myönnetty osalle NP4-altaan aluetta Kittilän kunnasta. Altaan pohjalta kaivetaan pois pintamaat ja osa moreenista sekä mahdolliset turvekerrokset. Tarvittaessa suoritetaan massanvaihtoja moreenilla. Altaan pohjalle jätetään moreenikerros ja moreenikerroksen päälle asennetaan bitumigeomembraani. Uusi rikastushiekka-allas (NP4) tullaan toteuttamaan ympäristöluvan mukaisesti. Uuden NP4-altaan kokonaispinta-ala on laajimmillaan 175 hehtaaria. kaivoksen sivu 45 / 67

Kuva 3. Periaatekuva uudesta NP4-altaasta 7.4 Pintamaiden läjitysalue Pintamaita on läjitetty kahteen eri kohteeseen toiminnan aikana. Toinen sijaitsee Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolella kaivosalueen lounaisosassa ja toinen Rouravaarassa NP3-altaan länsipuolella. Turve- ja kivennäismaat läjitetään erikseen läjitysalueiden eri reunoille. Vuoden 2017 loppuun mennessä pintamaita oli kaivosalueelle Suurikuusikkoon läjitetty 900 000 m 3 ja Rouravaaraan 430 000 m 3. 7.5 Vedenpuhdistuksen lietteet Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite Vesienkäsittelylaitoksen sivutuotteena muodostuvaa sakeuttimen alitetta läjitetään käytössä olevalle NP3-rikastushiekka-altaalle louhepenkereellä rajatulle alueelle lupapäätöksen Nro 146/2016/1 mukaisesti ja puhdistettu vesi pumpataan vesivarastoaltaan eteläiselle puolelle. Kaivosyhtiö on jättänyt Pohjois Suomen aluehallintovirastolle ympäristöluvan- Laadittu: 31.12.2016 kaivoksen sivu 46 / 63

muutoshakemuksen 27.9.2017 sakeuttimen alitteen läjittämiselle jatkossa suoraan NP hiekan sekaan ilman erillistä rajattua aluetta. Lupahakemusta on täydennetty 23.2.2018. Kuivanapitoveden laskeutusaltaan ruoppausliete Maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan maan päälle kuivanapitoveden laskeutusaltaaseen (MK allas). MK altaan pohja ja reunaluiskat ovat tiivistetty moreenin, bentoniittimaton ja soran yhdistelmärakenteella. Altaan pinta-ala patorakenteineen on 2,2 ha. MK altaan kokonaistilavuus on 46 000 m3. MK altaan lietteet ruopataan noin 3-4 kertaa vuodessa altaan pohjalta ja kuljetetaan CIL2 altaaseen. MK-allasta ei luokitella jätealueeksi, sillä vedenpuhdistuksen lietteet ruopataan altaan pohjalta ja siirretään CIL2 -altaaseen. Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden liete Ennen kuin maanalaisen kaivoksen kuivanapitovedet pumpataan kuivanapitoveden laskeutusaltaaseen maan päälle, niitä esiselkeytetään maan alla esiselkeytysaltaissa. Nämä esiselkeytys altaat ruopataan tarvittaessa, jotta ne toimisivat tehtävässään. Ruoppausliete kuljetetaan maan alta kuorma-autolla CIL2-altaalle. 8 Jätealueiden vesien käsittely 8.1 Sivukiven läjitysalue ja marginaalimalmin varastoalue Sivukiven ja marginaalimalmin läjitysalueilta kertyvät suotovedet kerätään läjitysalueita ympäröivien ympärysojien avulla tasausaltaaseen, joka sijaitsee Sivukiven läjitysalueen itäreunassa. Tasausaltaasta vedet johdetaan tarvittaessa CIL 2- altaalle ja edelleen prosessivesikiertoon. 8.2 Rikastushiekkojen allasalue Olemassa olevalla rikastushiekka-allasalueella keväisin sulamisvedet kerätään altaita ympäröivällä niskaojalla, joka johtaa vedet ympäristöön pintavalutuskentän 4 suuntaan. Sadevedet kerääntyvät rikastushiekka-altaille. 8.3 Pintamaiden läjitysalue Pintamaiden läjitysalueella, joka sijaitsee Suurikuusikon avolouhoksen läheisyydessä, muodostuvat sade- ja sulamisvedet johdetaan pintavalutuskentän 2 kautta Seurujokeen. Rouravaan läheisyydessä sijaitsevan pintamaiden läjitysalueella muodostuvat sade- ja sulamisvedet ohjautuvat pintavalutuskentän 4 kautta Seurujokeen. 9 Jätealueiden luokitukset ja onnettomuusvaarat Kaivannaisjätteen jätealueiden luokittelusta on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY liitteessä III. Annettujen luokitteluperusteiden mukaisesti Kittilän kaivoksen jätealueista kaikki rikastushiekka-altaat luokitellaan A-luokan jätealueeksi. Ympäristöluvassa (72/2013/1, 26.6.2013) rikastushiekka-altaat luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueiksi. Suurikuusikon sivukiven läjitysalue ja marginaalimalmin varastoalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen kaivoksen sivu 47 / 67

jätealueeksi. Pintamaiden läjitysalueita ei ole luokiteltu jätealueiksi. Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) 3 mukaan kaatopaikkana pidetään paikkaa, jonne varastoidaan jätettä yli kolmen vuoden ajan ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä. Pintamaiden varastointi aika on yli kolme vuotta. Pintamaat luokitellaan jätteeksi, jos ne varastoidaan pitkäksi aikaa tai niiden metallipitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun alemman ohjearvon. MK-allasta ei luokitella jätealueeksi, sillä vedenpuhdistuksen lietteet ruopataan altaan pohjalta ja siirretään CIL2 -altaaseen. CIL 2- ja CIL-altaiden padot on Tukesin kaivosviranomaisen päätöksellä (4418/35/2006, 19.10.2006) luokiteltu P-padoiksi, mikä vastaa nykyisen patoturvallisuuslain (26.6.2009/494) mukaan 1-luokkaa. Myös NP3-altaan padot ovat Kainuun ELY-keskuksen patoviranomaisen päätöksellä (KAIELY/27/07.02/2010, 5.8.2016) luokiteltu 1-luokan padoiksi, kuten myös vesivarastoaltaan padot, jotka ovat Kainuun ELY-keskuksen patoviranomaisen päätöksellä (KAIELY/27/07.02/2010, 2.11.2015) luokiteltu 1-luokkaan. Kainuun ELY keskus on päätöksellään (KAIELY/27/07.02/2010, 12.12.2016) luokitellut myös NP3-altaan sisällä olevat vesienpuhdistuslaitoksen sakeuttimen alitteen penkereen sekä pumppaamopenkereen 1- luokan padoiksi. Kittilän kaivoksen jätealueisiin on sovellettu vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuudesta annetun lain (358/2015) 27 32 :ssä säädettyjä vaatimuksia. Kittilän kaivokselle on laadittu turvallisuusselvitys tämän lain ja vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen (855/2012) mukaisesti. Selvityksessä käydään läpi toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi sekä niiden toteuttamiseen tarvittava organisaatio ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä. Koska rikastushiekka-altaat ovat luvassa määritelty suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi, on niille laadittu sisäinen pelastussuunnitelma. Se on toteutettu siten, että se täyttää kaivannaisjätteen jäteasetuksen (190/2013), pelastustoimesta annetun asetuksen (379/2011), patoturvallisuuslain (7, 12 )- ja asetuksen ja ympäristönsuojelulain (527/2014) vaatimukset. Sisäisen pelastussuunnitelman kokoamisessa on sovellettu myös Tukes-ohjetta K2-2014. Sisäinen pelastussuunnitelma sisältää selvityksen tuotantolaitoksen sisällä suoritettavista onnettomuuden torjuntaa koskevista toimenpiteistä. Ulkoisista pelastussuunnitelmista säädetään pelastuslaissa (379/2011) ja sisäasiainministeriön asetuksessa erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoisesta pelastussuunnitelmasta (406/2011). Ulkoinen pelastussuunnitelma on pelastuslaitoksen käytännönläheinen toimintaa ohjaava asiakirja, josta löytyvät nopeasti kaikki oleelliset asiat, joilla on valmistauduttu alueen suuronnettomuusvaaraan ja joita tarvitaan pelastustoimintaan. Tätä Lapin pelastuslaitoksen laatimaa pelastussuunnitelmaa sovelletaan vaarallisten aineiden torjuntaan. Öljyvahinkojen torjuntaa varten pelastuslaitoksella on erillinen suunnitelma. kaivoksen sivu 48 / 67

Kaivoksen ulkoisen pelastussuunnitelman kuulemisversio löytyy liitteenä 2 ja turvallisuusselvityksen runko liitteenä 3. Rikastushiekka-alueen sisäinen pelastussuunnitelma on liitteenä 4. 10 Ympäristöolosuhteet Kittilän kaivoksen alue sijaitsee Loukisen valuma-alueella (65.69) ja tarkemmin Seurujoen valuma-alueen (65.697) alaosalla. Loukisen valuma-alueen pinta-ala on 1 717 km 2 (järvisyys 1,11 %) ja Seurujoen valuma-alueen pinta-ala 307 km 2 (järvisyys 0,27 %). Seurujoki saa alkunsa Jakovaaran alarinteestä, noin 30 km Kiistalan kylästä koilliseen. Seurujoen pisin sivujoki on pohjoisesta etelään virtaava Nuutijoki. Muita sivujokia ovat Suasjärvenoja, Pahasoja ja Nuutijokeen laskeva Ristinoja. Seurujoen valuma-alueen itäpuolella ovat Leppäojan ja Rourajoen valuma-alueet. Nämä kolme valuma-aluetta ovat Loukisen valuma-alueen osa-alueita, jotka sijaitsevat Loukisen yläosalla. Loukisen alaosalle laskee vielä Kapsajoki. Loukinen puolestaan laskee Ounasjokeen lähellä Levitunturia. Ounasjoen valuma-alueen pinta-ala Loukisen alapuolella on noin 6725 km 2 (järvisyys 3,17 %). Vesistöt ja valuma-alueet on esitetty yleispiirteisesti kuvassa (kuva 4). Loukisen valuma-alue on pääosin metsää ja suota. Kittilän kaivos on ainoa pistekuormittaja alueella. Kaivoksen myötä kaivosalue on muuttunut luonnontilaisesta metsä- ja suoluonnosta teollisuusalueeksi. Kittilän kaivosalueella on aikaisemmin esiintynyt niin metsää, soita kuin peltoviljelyksiä ja niittykasvustoja. Metsiä kaivospiirin alueella esiintyy vielä mm. Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran alueilla. Suurikuusikon kaivosalueen metsätyyppi on pääosin tuore kangas. Kuivahkoja kankaita on Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran lakialueilla ja itäisillä rinteillä. Suurikuusikon alueen metsistä ei löydy reheviä alueita, Seurujoen varren kasvillisuutta lukuun ottamatta. kaivoksen sivu 49 / 67

Kuva 4. Kaivosalueen ja sitä lähinnä sijaitsevien vesistöalueiden sijainti Loukisen vesistöalueella (65.69). kaivoksen sivu 50 / 67

10.1 Ilmasto Kittilän kaivoksen alue kuuluu Suomen kylmimpiin seutuihin. Lumipeite on maassa lokakuun lopusta toukokuun puoliväliin. Vuoden keskilämpötila Kittilän Pokassa on ollut vuosina 1981 2010 keskimäärin -1,3 C. Vuodet 2014 ja 2015 ovat olleet tätä lämpimämpiä. Vuonna 2014 keskilämpötila oli 0,2 C ja vuonna 2015 0,5 C (kuva 5). Sadanta alueella on ollut em. pitkällä aikavälillä keskimäärin 547 mm vuodessa. Lähin Kittilää oleva Ilmatieteen laitoksen haihdunta-asema sijaitsee Sodankylässä, siellä haihdunta on ollut keskimäärin 330 mm vuosina 1991 2010. Vuoden 2015 sadesumma Kittilän Pokassa oli 584 mm, eli hieman suurempi kuin pitkällä aikavälillä. Vuonna 2014 sademäärä oli lähellä keskimääräistä. Vuosina 2014 2015 toukokuu on ollut runsassateinen, kun taas kesäkuu normaalia vähäsateisempi. Heinäkuussa 2014 rankkasateet nostivat selvästi sadesummaa, mutta muutoin kahtena viime vuonna loppukesä ja syksy ovat pääosin olleet keskimääräistä kuivempia (kuva 5). Kittilän seutu kuuluu pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kuva 5. Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Kittilässä (Pokan havaintoasema) vuosina 2014 ja 2015 sekä vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2016). Ilman laatu Kittilän Matorovan tausta-asemalla on ollut vuosina 2015 2016 ajoittain tyydyttävä, mutta pääasiassa hyvä (www.ilmanlaatu.fi). Paikallisten päästöjen vaikutus ilman laatuun on suurimmassa osassa Lappia vähäinen verrattuna moniin muihin alueisiin Suomessa. Kaukokulkeumalla voikin ajoittain olla merkittävää vaikutusta ympäristökuormitukseen (www.ymparisto.fi). Kittilän kunnan alueella ei sijaitse kaivoksen lisäksi ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavia lupavelvollisia teollisuus- tai energiantuotantolaitoksia. 10.2 Vesistön tila Ennen kaivosta vesistöjä on voimakkaimmin muuttanut 1960-luvulla uittoja varten tehdyt joen perkaukset sekä metsäojitukset. Seurujoella ja Loukisella on tehty kalataloudellisia kunnostustoimia uittosäännön kumoamisen jälkeen. Seurujoen vesi on luontaisesti melko väritöntä, kirkasta ja ravinnetasoltaan karua. Elektrolyytit nostavat lievästi sähkönjohtavuutta ja vesi on lievästi emäksistä. Korkeimmat ainepitoisuudet kaivoksen sivu 51 / 67

todetaan yleensä kevään tulva-aikana. Raskasmetallien ja arseenin pitoisuudet ovat olleet kaivoksen yläpuolella pääsääntöisesti melko pieniä. Kittilän vihreäkivivyöhykkeellä metallipitoisuudet ovat tyypillisesti ympäristöään suurempia. Erityisesti arseenia, antimonia ja sinkkiä alueella voi olla runsaasti. Seurujoen ekologinen tila on luokiteltu viranomaisen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (LAP ELY) toimesta hyväksi vuosina 2008/2009 ja 2013. Vuoden 2008/2009 arvio on perustunut asiantuntija-arvioon ja vuoden 2013 luokittelu on tehty perustuen biologiseen luokitteluun (pohjaeläimet), fysikaalis-kemialliseen luokitteluun sekä hydromorfologiseen muuntuneisuuteen. Biologinen tila (pohjaeläimet) on vuoden 2013 luokittelussa arvioitu erinomaiseksi. Fysikaalis-kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Fysikaalis-kemiallisten luokittelumuuttujien osalta vedenlaatu oli vuonna 2013 erinomainen, mutta vesistössä oli tuolloin havaittu kohonneita sulfaatin, antimonin ja mangaanin pitoisuuksia, jotka laskivat fysikaalis-kemiallisen tilan hyvään luokkaan. Hydrologis-morfologisen luokittelun mukaan Seurujoki ei ole voimakkaasti muutettu. Seurujoen kalalajistossa ja saalismäärissä ei ole ollut havaittu merkittäviä muutoksia kaivostoiminnan aikana verrattaessa tilannetta kaivostoimintaa edeltävään tilanteeseen. Puutteellisesta aineistosta johtuen viranomainen on toteuttanut toisen suunnittelukauden biologisen luokittelun perustuen ainoastaan pohjaeläinaineistoon. Pohjaeläinten perusteella Seurujoen ekologinen tila ei ole muuttunut merkittävästi kaivoksen toiminnan aikana. Pohjaeläinten ekologisessa tilassa on luontaista vaihtelua paikkojen ja seurantavuosien välillä, mutta pohjaeläinten ekologinen tila on pääsääntöisesti hyvää tai erinomaista tasoa Seurujoessa. Loukisen ekologinen tila on luokiteltu viranomaisen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (LAP ELY) toimesta hyväksi vuonna 2013. Biologinen tila (pohjaeläimet) arvioitiin hyväksi ja fysikaalis-kemiallisten luokittelumuuttujien perusteella erinomaiseksi. Loukisen kemiallinen tila arvioitiin hyväksi vuoden 2013 luokittelussa. Hydrologis-morfologisen luokittelun mukaan Loukinen ei ole voimakkaasti muutettu. 10.3 Maaperän tila Suurikuusikon ja Rouravaaran alueen maaperä on pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella. Pohjamoreeni koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Alue on viimeisen jääkauden aikaista jäänjakaja-aluetta. Tästä johtuen moreeniaineksen kulkeutumismatkat ovat lyhyitä ja aines on pääosin peräisin paikallisesta kallioperästä. Avolouhosalueen ympäristössä Rouravaaran eteläpuolella, on turvepeitteen paksuus tutkimusten mukaan pääosin noin 1 2 m ja alapuolisten moreenikerrostumien paksuus pääosin 3 6 m. Kaivoksella toteutettiin vuosina 2007 2009 maaperän stratigrafinen, geokemiallinen ja raskasmineraloginen tutkimus (GTK, 2009), jossa selvitettiin Suurikuusikon avolouhoksen kaivoksen sivu 52 / 67

kolmen kultamalmivyöhykkeen heijastumista moreenin koostumukseen ja geokemiaan. Tutkimuksessa kävi ilmi että Suurikuusikon avolouhosta leikkaa lähes länsi-itä-suunnassa sulamisvesiuoma, joka on täyttynyt lajittuneilla hiekoilla. Uoman reunoilla on nähtävissä kahden alimman moreenipatjan välissä glasiotektoonisesti häiriintyneitä, lajittuneita välikerroksia, joiden iäksi on saatu OSL-ajoitusmenetelmällä n. 73000 78000 vuotta. Sulamisvesiuoman hiekkoja ja viimeisen deglasiaatiovaiheen moreeneja peittävät jäätikköä sulamisvaiheessa reunustaneen jääjärven sedimentit. Alueen soiden kehittyminen on alkanut n. 10000 vuotta sitten. Kaivosalueen länsipuolella turvekerroksen ja moreenikerroksen välissä on monin paikoin vettä pidättävä silttikerros, jonka paksuus vaihtelee 0,2 1,5 metrin välillä. Ehjän kallion pinnassa on vaihtelevan paksuinen rapautumakerros, joka useimmiten on rikkonaista, mutta vielä melko kovaa kiveä. Yleensä maapeitteen paksuudet ovat vain muutamia metrejä, mutta seismisten luotausten perusteella rapautuma- ja ruhjealueilla paksuudet voivat olla 20 metrin luokkaa. Paikoin esiintyy pehmeäksi rapautunutta, helposti rikkoutuvaa kiveä, ja jopa savimaiseksi rapautunutta ainesta. Maa-aineksen laadusta johtuen maaperän vedenjohtavuus on tyypillisesti melko alhainen. Suunniteltujen rikastushiekka-altaan ja vesivarastoaltaiden maaperän vallitseva maalaji Pikku Rouravaaran luoteisrinteessä on em. hiekkainen pohjamoreeni (kuva 6). Lisäksi laajennusalueella on muutamia kapea-alaisia turve-esiintymiä lähinnä Seurujoen rannan lähettyvillä. Alueen pohjois-luoteispuolella Seurujokilaaksossa on karkean hiedan vyöhyke, joka jatkuu jokilaaksoa ylävirtaan. Pikku Rouravaaran huipun itärinteessä on lisäksi kalliomaata, joka sijaitsee suunnitellusta NP4-altaasta n. 500m eteläkaakkoon. Suurikuusikon sivukiven läjitysalue on pääosin avosuota ja rämettä, jossa maanpinnan korkeudet ovat välillä +207 - +210 m mpy. Alueen keskiosassa on noin 15 ha laajuinen Korkeakuusikko niminen laakea metsäinen mäki, jonka laki on +216 m mpy. Suurikuusikon sivukiviläjän etelä puolella sijaitsee Suurikuusikon pintamaiden läjitysalue ja pohjoisosan itäreunassa marginaalimalmin läjitysalue. Pintamaiden ja marginaalimalmin läjitysalueet vastaavat maaperältään sivukiven läjitysaluetta (kuva 6). CIL -altaan kohdalla maanpinnan korkeus vaihtelee tasovälillä +220 - +233 m mpy ja CIL 2 - altaan kohdalla +217 - +233 m mpy välillä. Maanpinta viettää alueella idästä länteen. NP3- allas sijoittuu jo rakennetun CIL- ja CIL 2 -altaiden pohjoispuolelle. Maasto laskee allasalueella länteen noin tasovälillä +216 - +235 m mpy. NP 3 allas alue sijoittuu osittain länsireunalla suoalueella, jossa maanpinnan korkeus on +216 - +218 m mpy. Alueen länsipuolella alkavalla suoalueelle on tehty paikoin massanvaihtoja turpeen ja savi/silttikerrosten poistamiseksi. Rouravaaran pintamaiden läjitysalue sijoittuu NP3-altaan länsipuolelle, joten sen maaperän tila vastaa NP3-altaan maaperän tilaa. Altaat sijoittuvat lähes kokonaan loivaan vaaran rinteeseen, jossa maaperä on heikosti vettä läpäisevää pohjamoreenia. Moreenin pinnassa on ohut karkeampi huuhtoutumakerros. kaivoksen sivu 53 / 67

Moreenin alla on kallio, joka on monin paikoin rikkonainen ja/tai rapautunut. Kallion vedenläpäisevyys on suurempi kuin moreenin. Tästä johtuen pohjaveden pinta on suurella osalla allasaluetta irtomaakerrosten alapuolella, kalliossa. Kaivosalueen kivilajit edustavat vulkaanisista ja sedimenttikivistä metamorfoitunutta vihreäkiveä. Viimeisimmän kaivosalueella tehdyn laajemman maapeitetutkimuksen toteutti Geobotnia vuonna 2013 silloisessa suunnitteluvaiheessa olleiden vesivarastoaltaiden alueella, NP3- ja CIL-altaiden itäpuolella. Selvitysalue on suunnitellusta uudesta NP4-altaasta toteutettu lähin maapeitetutkimus. Koekuoppia selvityksessä kaivettiin 50 metrin etäisyydelle toisistaan yli 200. Kuopista määritettiin mm. maalajit, peitesyvyys ja vesipitoisuus, sekä osalle vedenläpäisevyys ja tilavuuspaino. Selvitystulosten perusteella kyseisen alueen maanpeite koostui enimmäkseen hiekkaisesta soramoreenista (HkSrMr) ja soraisesta hiekkamoreenista (SrHkMr), jonka kerrospaksuus vaihteli Pikku Rouravaaran rinteessä välillä 0-5 m. Vesipitoisuus vaihteli välillä 4-16 % ollen keskimäärin 8,5 % (n=159). Mittausten mukaan vedenläpäisevyys vaihteli vähäisestä kohtalaiseen (5,35 10-10 1,27 10-6 ). Lajittuneisiin maalajeihin verrattuna tämä vastaa tiiveimmillään silttiä ja savea, ja suurimmillaan vedenjohtavuus on hienon hiekan luokkaa. Keskiarvo oli 7,07 10-8 ja mediaani 2,24 10-9 (n=38). kaivoksen sivu 54 / 67

Kuva 6. Alueen pintamaat. Kohoumat ovat enimmäkseen moreenin, ja laaksot turpeen peitossa. NP4- allas sijoittuisi nykyisen NP3-altaan koillispuolelle. kaivoksen sivu 55 / 67

10.4 Pohjaveden tila Maaperän pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista koostuvaa pohjamoreenia voidaan pitää huonosti vettä johtavana. Vaara-alueilla maanpeitteen ohuuden vuoksi pohjaveden virtaussuuntia ohjailee pääasiassa kalliopinnan topografia, mutta myös kallioperän ruhjevyöhykkeet. Kittilän kaivosalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat talousvesikaivot ovat porakaivoja. Kuvassa (kuva 7) on esitetty pohjaveden virtaussuunnat kaivosalueen lähistöllä ja valumaalueet kaivosalueen ympäristössä ennen kaivostoiminnan aloittamista sekä nykyään. Virtaussuunnat on arvioitu käytettävissä olevan maanmittauslaitoksen maastomallin sekä alueelle asennettujen pohjavesiputkien vedenkorkeuksien avulla. Ennen toiminnan alkua alueella on sijainnut pohjaveden jakaja likimain kaivospiirin keskivaiheilla. Pohjavedenjakajan pohjoispuolella pohjavedet ovat virranneet pääosin länteen kohti Seurujokea. Vastaavasti pohjavedenjakajan eteläpuolella virtaussuunta on ollut pääosin etelään ja itään, maaston topografian mukaisesti Leppäojaan päin. Sivukivialueen, Rouravaaran avolouhoksen kuten myös suunnitellun NP4-rikastushiekkaaltaan kaivospiirilaajennuksen alueen pohjavedet ovat virranneet kohti pohjoisluodetta Seurujokeen ennen kaivostoiminnan aloittamista. Suurikuusikon avolouhoksen alueen pohjavedet ovat virranneet kohti Leppäojaa. kaivoksen sivu 56 / 67

Kuva 7. Vasemmalla: Pohjaveden virtaussuunnat ja valuma-alueet kaivosalueen ympäristössä ennen kaivostoiminnan alkua. Oikealla: Pohjaveden virtaussuunta on kääntynyt avolouhoksille päin kaivostoiminnan myötä. Pohjavedenpinnan alenema kattaa lähes koko kaivospiirialueen. Geologian tutkimuskeskus on koonnut 1998 2000 Kittilän alueelta vesinäytteitä lähteistä, porakaivoista, rengaskaivoista, latvapuroista ja kaivannoista. Tulokset osoittivat, että alueen pohjavedet ovat luonnostaan lievästi emäksisiä ja sisältävät enemmän liuenneita aineita kuin Suomen pohjavedet keskimäärin. Eräillä kalsiumpitoisilla vihreäkivialueilla sijaitsevien lähteiden vesien ph-arvot olivat jopa yli 8. Muutamissa vesinäytteissä oli paljon sulfaatteja, mikä viittaa kallioperässä oleviin sulfidiesiintymiin, kuten mustaliuskeisiin. Alueen kallioperän laadusta (arseenikiisu) johtuen lähdevesien ja porakaivovesien arseenin mediaaniarvo (0,6 µg/l) on korkea koko maan arvoihin verrattuna. Suurin Kittilän alueelta tavattu lähdeveden arseenipitoisuus oli 36,2 µg/l ja porakaivoveden 7,61 µg/l (Tanskanen et al., 2004). kaivoksen sivu 57 / 67

11 Jätealueiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja niiden ehkäiseminen 11.1 Vaikutukset vesistöön Seurujoki toimii kaivoksen ainoana raakavedenottovesistönä sekä kuivanapito- ja prosessijätevesien purkuvesistönä. Ympäristölupa (72/2013/1, 26.6.2013) rajoittaa raakavedenottoa ja vesien purkumääriä. Vesien kierrätyksellä pyritään minimoimaan ulkopuolisen raakaveden tarve ja vähentämään vesistöön päätyvää kuormitusta. Koska Seurujoen keskivirtaama on verraten pieni, jätevesien maksimi johtaminen lupamääräysten mukaisesti on mahdollista lähinnä kevään ja syksyn ylivirtaamatilanteissa. Tulva-aikana tapahtuvalla jätevesien johtamisella vähennetään etenkin ravinteista aiheutuvia vaikutuksia, kun vedet ovat kylmiä, eikä biologinen perustuotanto ole käynnistynyt. Vesistön jääolosuhteisiin kuivatus- ja prosessivesillä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia, koska purku tapahtuu pintavalutuskenttien kautta. Kaivoksen pintavesivaikutuksia on tarkkailtu vuodesta 2006 lähtien ensin rakentamisvaiheen vaikutusten tarkkailuna ja vuosina 2009-2017 tuotantovaiheen tarkkailuna Lapin ELYkeskuksen (ent. Lapin ympäristökeskus) 17.2.2009 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaan. Vuonna 2017 hyväksytettiin uusi ympäristöntarkkailuohjelma vastaamaan uuden ympäristöluvan (Nro 72/2013/1) vaatimuksia. Lapin ELY-keskus hyväksyi tarkkailuohjelman 21.4.2017 (LAPELY/2302/2015) Näytteenottopaikkoja on kaikkiaan 14, joista kolme ylintä sijaitsee Seurujoessa kaivoksen vaikutuksen yläpuolella ja kuusi alapuolella. Yksi piste on Loukiseen laskevan Leppäojan suulla. Loukisessa näytteenottopaikat sijaitsevat Seurujoen yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella (kaksi molemmilla puolilla). Näytteenottopaikkojen sijainti on esitetty kartalla kuvassa (kuva 8). Vesistöpäästöinä kaivokselta tulee lähinnä sulfaattia, typpiyhdisteitä, kiintoainetta, mangaania, rautaa, antimonia ja arseenia sekä vähäisempiä määriä muita metalleja. Kaivosvesien vaikutus voidaan havaita Seurujoessa ja Loukisessa kaivosvesien alapuolisella purkureitillä selvimmin lähinnä sulfaattipitoisuuden johdosta kohonneina sähkönjohtavuutena ja lähinnä räjähdysaineista peräisin olevien typpiyhdisteiden mukana tuoman veden typpipitoisuuden kasvuna. Seurujoen ja Loukisen sähkönjohtavuus sekä sulfaattipitoisuudet kaivoksen vaikutusalueen tarkkailupisteillä kasvoivat selvästi vuonna 2010 kaivoksen tuotantovaiheen käynnistymisen myötä. Vuositasolla sähkönjohtavuudessa ja sulfaattipitoisuuksissa on ollut huomattavaa vaihtelua. Vuonna 2013 prosessijätevesien poikkeuksellinen juoksutus loppuvuodesta nosti pitoisuuksia Seurujoessa sekä Loukisessa. kaivoksen sivu 58 / 67

Kuva 8. Pintavesien vedenlaatutietojen keräilypisteiden sijainnit. Vuonna 2014 palattiin vuoden 2012 tasolle. Vastaavasti pitoisuudet nousivat syyskuussa 2015 NP3-allasvuodon seurauksena, sekä vuotoa seuranneena poikkeusjuoksutuksena lopputalvesta 2015. Alkuvuoden aikana 2016 palattiin kuitenkin pitoisuuksissa takaisin normaalille tasolle. Kaivosyhtiö on rakennuttanut ja ottanut käyttöön joulukuun alusta 2016 vesienkäsittelylaitoksen prosessivesien sulfaattipitoisuuden alentamiseksi. Menetelmällä voidaan alentaa prosessiveden sulfaattipitoisuus noin tasolle 2000 mg/l, kun se aiemmin on ollut keskimäärin yli 8000 mg/l. Kaivoksen prosessivesien aiheuttama sulfaattikuormitus Seurujokeen tulee näin laskemaan merkittävästi tulevaisuudessa. Vaikka prosessivesien aiheuttama suolakuormitus Seurujokeen tulee tulevaisuudessa pienentymään, tulee maanalaisen kaivoksen kuivatusvesien aiheuttama suolakuormitus kasvamaan nykyisestä. Prosessi- ja kuivatusvesien natrium-, kloridi- ja sulfaattipitoisuuden aiheuttama yhteenlaskettu suolakuormitus tulee arvion mukaan laskemaan tulevina vuosina kaivoksen sivu 59 / 67

vuoden 2016 tilanteesta. Tuotantomäärän nosto lisää myös louhintatarvetta, mikä nostaa kaivoksen typpikuormitusta tulevaisuudessa. Typen määrää on pyritty vähentämään siirtymällä käyttämään räjähteitä, joista liukenee typpeä mahdollisimman vähän. Metallipitoisuuksien osalta kaivoksen vaikutus voidaan havaita Seurujoessa ja Loukisessa lähinnä kohonneina antimoni- ja mangaanipitoisuuksina. Ainepitoisuuksien kohoaminen purkuvesistössä Seurujoessa ja Loukisessa kasvoi selvästi vuonna 2010 kaivoksen tuotantovaiheen toiminnan käynnistymisen myötä. Vesistöistä mitatut metallipitoisuudet olivat vesieliöstölle haitattomalla tasolla. 11.2 Vaikutukset maaperään ja pohjaveteen Maaperään ja pohjaveteen vaikuttaa merkittävimmin avolouhokset sekä maanalainen kaivos, laskemalla ympäröivän alueen pohjaveden pinnan tasoa kaivoksen kuivanapitopumppauksesta johtuen. Tuotantovaiheen tarkkailuohjelman (2017) mukaisessa velvoitetarkkailussa seurataan alueen pohjavesien laatua sekä vedenpinnan korkeuksia. Tarkkailuputkia on sijoitettu rikastushiekkaaltaiden, Rouravaaran avolouhoksen ja Suurikuusikon sivukivialueen ympäristöön sekä asutuksen ja kaivoksen väliselle alueelle ja kaivokselle vievän tien läheisyyteen. Vedenlaadun ja vedenpinnan seurannassa oli vuonna 2017 yhteensä 29 pohjavesiputkea (uusi putkia asennettiin kesällä 2017). Seurantaa putkista tehdään putkien sijainnista riippuen 4-6 kertaa vuodessa. Velvoitetarkkailussa on mukana neljä lähialueen talousvesikaivoa, joista seurataan veden laatua ja vedenpinnan korkeuksia neljä kertaa vuodessa. Tarkkailussa olevien pohjavesiputkien ja kaivojen sijainti on esitetty kartalla kuvassa 9. Vuonna 2016 pohjavedenpinnan keskimääräiset korkeudet laskivat huomattavasti rikastushiekka-altaiden ja Rimminvuoman välissä sijaitsevilla putkilla sekä avolouhoksen länsija pohjoispuolella sijaitsevilla putkilla. Pinnan alentuminen on seurausta kaivosalueen kuivanapidosta. Muilla putkilla pinnankorkeudet olivat yhteneväisiä edellisvuosien tuloksiin. Sivukivien sekä myös marginaalimalmin ympäristöriskit liittyvät läjityskasassa tapahtuvaan kivien sisältämien sulfidien rapautumiseen (hapon muodostus) sekä rapautumisen yhteydessä tapahtuvaan haitta-aineiden liukenemiseen kivestä. Hapon muodostuksen todennäköisyyttä arvioidaan vertaamalla sivukiven neutralointipotentiaalia (NP) sekä haponmuodostuspotentiaalia (AP) keskenään. NP- ja AP -arvojen määritys perustuu sivukiven karbonaattista hiiltä ja rikkiä sisältävien mineraalien tunnistamiseen sekä näiden pitoisuuksien määrittämiseen. Sulfidipitoisen sivukiven tunnistamista, läjittämistä ja läjitysalueen hallintaa varten kaivosyhtiö on rakentanut sivukivien hallintajärjestelmän (liite 1). Se perustuu systemaattisesti koottuun kaivoksen sivu 60 / 67

tietoon sivukivistä ja mahdollisuuksista hallita niihin liittyviä riskejä. Hallintajärjestelmään perustuvan pohjakerroksen, varsinaisen täytön sekä täytön päälle tulevien kivien läjitystekniikan avulla ehkäistään mahdollisesti syntyvän happaman suotoveden valuminen ja kulkeutuminen alueen maaperään ja pohjavesiin. NP- ja CIL rikastushiekkojen ei voida arvioida olevan happoa muodostavia niiden hyvän neutralointikapasiteetin ja/tai vähäisen sulfidimäärän perusteella. CIL-, CIL2- ja vesivarastoaltaat ovat rakennettu kauttaaltaan tiiviiksi. NP3-rikastushiekka-allas on myös rakennettu tiiviiksi lukuun ottamatta pääpatoa, joka on rakennettu suotavana patona. Suotovedet pumpataan takasin NP3-altaaseen. Rikastustoiminnan jälkeen altaat suljetaan ympäristöluvan (72/2013/1) mukaisesti. Suunniteltu NP4-allas tullaan rakentamaan myös vesitiiviiksi, jolloin pohjaveteen suotautuva vesimäärä tulee arvioiden mukaan olemaan asentamisvaiheen jälkeen minimaalinen. Rikastushiekka-altaiden mahdolliset suorat vaikutukset maaperään voi aiheutua lähinnä poikkeus- tai häiriötilanteissa. NP4-altaan suunnitellulta allas-alueelta poistettujen pintamaiden läjityksellä arvioidaan olevan merkitykseltään vähäisiä vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen, sillä NP4-alueen moreenimaiden ei arvioida eroavan laadullisesti maaläjitysalueelle jo läjitettyyn maaainekseen verrattuna. NP4-altaan poistomaat varastoidaan kaivoksen jo käytössä olevalle pintamaiden läjitysalueelle. Maaläjitysalueiden suoto- ja pintavaluntavedet kerätään ojitusjärjestelyin talteen, jolloin suotautuminen pohjaveteen on hyvin rajallista. Maa-ainekset tullaan hyödyntämään viimeistään kaivoksen sulkemisvaiheessa toiminta-alueiden maisemointiin. Vuoden 2016 tarkkailun osalta pohjavedestä määritetyt pitoisuudet ovat pysyneet pääsääntöisesti edellisvuosien tasoilla PVA- alueen putkilla ja talousvesikaivoissa. Rikastushiekka-altaiden lähistöllä olevien putkien pohjavesissä havaittiin ympäristölaatunormin (VNa 341/2009) ylittäviä nikkeli-, arseeni-, ammoniumtyppi-, antimoni-, kupari- ja sinkkipitoisuuksia. Muutokset olivat merkittäviä putkilla PVR2, PVR25, PVR29 ja PVR30. Alueen pohjavesivirtaukset suuntautuvat pääosin kohden avolouhosta, jolloin pohjaveden laatu kaivosalueen ulkopuolella ei muutu nykyisestä. Kaivoksella ei ole merkittäviä vaikutuksia kaivosalueen ulkopuolisen pohjaveden laatuun. Kuivatusvesistä aiheutuvat vedenlaatumuutokset liittyvät lähinnä pintavesiin. Suotovesistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ehkäistään valituilla rikastushiekan ja sivukiven läjitystekniikoilla pohjaraketeilla, suotovesien keruuojilla ja pumppauksella sekä tarvittaessa vesienkäsittelyllä. Jälkihoitovaiheessa haitallisia vaikutuksia vähennetään asianmukaisilla peiterakenteilla. kaivoksen sivu 61 / 67

Kuva 9. Kuva Kittilän kaivosalueen velvoitetarkkailun pohjavesiputket ja talousvesikaivot. 11.3 Vaikutukset ilmanlaatuun Pölyn leviäminen kaivosalueella on satunnaista ja se riippuu sääoloista. Voimakas tuuli ja sääolosuhteet lisäävät pölyämistä, kun taas sateisuus vähentää sitä. Kaivannaisjätteen aiheuttamaa pölyämistä voi aiheutua tuulen nostattamana sivukivialueelta, pintamaiden läjitysalueilta ja rikastushiekka-altailta. kaivoksen sivu 62 / 67