Työssäoppi Bilbaossa Kun työssäopeista ja mahdollisuudesta lähteä työssäoppiin ulkomaille alettiin puhua ensimmäisenä vuotenani Ikatalla, minulle oli heti selvää että sinne on päästävä. Graafisen suunnittelun opiskeluni toisena lukuvuonna hakuprosessi lähti käyntiin ja sain ilokseni apurahan ulkomaille jopa kolmelle kuukaudelle. Siskoni ja kaverini olivat vuosi sitten olleet työssäopissa Pohjois-Espanjassa Bilbaossa, ja heidän myönteisen kokemuksen innostamana hain samaan paikkaan. Yritys hyväksyi hakemukseni, prosessi eteni ja pian se olikin totta että maaliskuussa lähti lentoni kohti Baskimaata.
Työssäoppipaikkani oli Zawp - Zorrozaurre Art Work in Progress niminen kulttuurikeskus. Se sijaitsee Zorrozaurren niemimaalla, lähellä Deuston kaupunginosaa ja Bilbaon keskustaa. Työpaikkani järjestää erilaisia kulttuurisia tapahtumia ja sen tarkoituksena onkin tuoda lisää taidetta ja kulttuuria alueelleen Bilbaoon. Tänä keväänä he järjestivät viisipäiväisen Trans Europe Halls 86 Mientras Tanto -nimisen Euroopanlaajuisen kulttuurikeskusten konferenssin, mihin työtehtäväni pääosin liittyivät. Suunnittelin muiden graafisten suunnittelijoiden yhteistyössä koko tapahtuman graafisen ilmeen, graafisen ohjeiston puitteissa. Teimme siis tapahtumaan logot, t-paitoja, kangaskasseja, pinssejä ja julisteita. Suurin työni ja lopullinen näyttötehtäväni oli tapahtuman ohjelmiston tekeminen. Toimin myös valokuvaajana työssäopin aikana erilaisissa tapahtumissa kuten Barakaldo Irekiz -markkinoilla, teatteriesityksissä ja lopulta itse konferenssissa. Konferenssi alkoi viimeisen kokonaisen viikkoni keskiviikkona ja toimin siellä myös vapaaehtoisena, eli varsinkin loppuajan työtehtäväni olivat hyvin laajat.
Aloitin työssäoppini 5.3 ja 28. päivä toukokuuta lentoni lähti. Olisin mieluusti ollut vielä pitempäänkin mutta tiedän että olin onnekas että sain olla näinkin pitkään sekä ikionnellinen siitä että ehdin juuri ja juuri osallistumaan konferenssiin joka päättyi päivää ennen kuin lähdin. Oli silkkaa tuuria että olin vielä paikalla, koska silloin kun ostin lentoliput en tiennyt tulevista työtehtävistäni enkä koko konferenssista vielä yhtään mitään. Oli hienoa päästä työskentelemään tapahtumassa mihin oltiin porukalla jo kuukausia tehty hommia.
Bilbaossa työkulttuuri on tavallaan rennompi kuin Suomessa, toisaalta taas sitten ei. Kellontarkkaa ei meinaa oikein olla mikään ja deadlinet siirtyilevät helposti useampaan kertaan. Tuntuu kuitenkin että monet paikalliset tekevät useampaa kuin yhtä työtä ja mahdollisesti vielä opiskelevat siihen päälle ja/tai ovat palkattomissa vapaaehtoishommissa. Töitä tehdään helposti kaiken aikaa ja pienellä palkalla, tunsin monia ihmisiä jotka työskentelivät aamusta iltaan arjet sekä vielä viikonloputkin, ja joille vapaapäivät olivat hyvin harvinaista herkkua. Varsinkin opiskelijoille tämä on kuulemma varsin tavallista ja se tuli kyllä huomattua. Kontaktien luominen paikallisiin oli mielestäni paljon helpompaa kuin Suomessa - kunhan osaa jollain lailla kieltä. Tietysti oli hankalampaa jos vastapuoli ei osannut sanaakaan englantia, mutta silti olin paljon tekemisissä sellaistenkin henkilöiden kanssa. Työpaikallakin oli tälläisiä henkilöitä kuten pomoni, mutta kääntäjiä löytyi kyllä jos ei muuten kommunikointi edennyt. Ja näiden henkilöiden kanssa asioidessa oma kielitaitokin kehittyi aina parhaiten. Ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä ja ventovieraat puhuvat helposti kuin vanhalle tutulle. Ihmiset tervehtivät poskipusuilla, halailevat paljon ja ovat herkemmin muutenkin iholla kuin Suomessa. Monelle Suomalaiselle se voi olla aika hämmentävää, itse osasin odottaa että ihmiset ovat sellaisia eikä se häirinnyt. Ennemminkin tuli mieleen että voisivat suomalaisetkin vähän rentoutua sen henkilökohtaisen tilansa kanssa.
Pelkällä englannilla ei siis kyllä Bilbaossa helposti pärjää, huomasin sen heti lentokentällä kun yritin keskustella infopisteen henkilön kanssa kun matkalaukkuni ei saapunutkaan kanssani saman lentokoneen mukana. Useinkaan englantia ei puhuta kovin hyvin, eivätkä välttämättä edes asiakaspalvelussa työskentelevät nuoret osaa sitä. Monet eivät puhu englantia lainkaan, joten jos ei espanjaa taida niin elekieli onkin sitten joskus ainoa vaihtoehto, millä kyllä pärjää yllättävän pitkälle. Itselläni oli pari kämppäkaveria joilla ei ollut alkeellisempiakaan espanjankielen taitoja, ja kyllä huomasivat että piti äkkiä alkaa opettelemaan. Ravintoloissa ja baareissa tilaaminen ja kaupassa asioiminen olivat ensimmäisiä tilanteita joissa oppi sitä käyttämään. Itse ymmärrän espanjaa ihan hyvin kun puhutaan perusasioista, oma puheen tuotto onkin sitten enemmän sellaista lyhyiden lausahduksien heittelyä, mutta kehitystä huomasi koko ajan. Baskin kielen perus sanoja oppi siellä myös. Oli siellä sitten muutamia paikallisia työkavereita tai muita tuttuja jotka puhuivat oikein hyvää englantia ja olivat muutenkin matkustelleet paljon. Luulin myös itseasiassa että erot suomalaisten ja paikallisten välillä olisivat paljon isommat. Bilbaossa, kuten Suomessakin on tietysti hyvin paljon erilaisia ihmisiä eivätkä kaikki sovi oman maansa stereotypioiden muottiin. Tuntuu vähän hölmöltä jälkikäteen mutta olin aluksi yllättynyt kun huomasin etteivät kaikki paikalliset olekaan äänekkäitä toistensa yli puhuvia tulisieluja eivätkä ainakaan kaikissa tilanteissa. Keskimääräisesti varmasti enemmän, mutta ero ei mielestäni ollut mitenkään järkyttävän iso. Oli hämmentävää huomata monissa tilanteissa - taas kerran - kuinka pohjimmiltaan samanlaisia ihmiset lopulta ovat.
Bilbao on hyvin kaunis ja kulturelli kaupunki josta löytyy erilaista tekemistä ja nähtävää kyllä. Se sijaitsee laaksossa vuorten ympäröimänä suurimmalta osin, kaupungista pohjoiseen mentäessä tulee vastaan meri jonne pääsee esimerkiksi metrolla. Liikkuminen kaikkialle on kätevää kun hankkii itselleen barik-kortin joka käy sekä metroon, busseihin että raitiovaunuun. Tuntui että kaikki oli muutenkin suhteellisen lähellä. Matkaajan kannattaa muistaa että sunnuntaisin suurin osa kaupoista on kiinni, paljon suuremmissa määrin kuin Suomessa. Itse jäi hyvin mieleen tämä asia ensimmäisestä päivästä lähtien kun saavuin lennolta paikan päälle juuri sunnuntaina ilman suurinta osaa matkatavaroista nälkäisenä kuin hyeena. Onneksi kuitenkin ravintolat ja pikkuiset hedelmäkaupat joissa on vähän yleistavaraa, ovat auki. Paikallisen prepaid-liittymän hankinta puhelimeen kannattaa, sen kuukausittainen uudelleenlataus on kuitenkin yllättävän hankalaa ja asiointi vaati espanjankielen hyvää osaamista joten suosittelen hankkimaan siihen paikallisen kaverin apua. Itselleni paikallinen liittymä oli välttämättömyys, joidenkin suomalaisten kämppäkavereiden Suomen liittymien ulkomaan roaming-palvelut olivat riittäviä. Itse käytin paikallista liittymää lähinnä internettiin ja varsinkin google mapsiin elämää helpottamaan. Asunnossani oli positiiviseksi yllätyksekseni toimiva wifi-yhteys. Sää on hyvin vaihteleva, riippuen tietysti myös vierailun ajankohdasta. Saapuessani maaliskuussa oli melkoisen kylmä ja monet käyttivät vielä pitkään kevyttoppatakkia. Pääsiäisloman aikaan saapuivat ensimmäiset helleaallot. Vuodenajasta riippumatta sateenvarjo kannattaa hankkia piakkoin saapuessaan sillä Bilbao on tunnettu sateisuudestaan ympäri vuoden. Paikalliset asunnot ja sisätilat voivat olla suomalaiselle hätkähdyttävän viileitä ja kosteita joten lämmintä kannattaa pakata mukaan ihan senkin varalle. Yksikään suomalainen kämppikseni joka otti villasukat mukaan ei katunut. Oma vuokra-asuntoni oli neljän hengen solu, ilmeisesti aika tyypillinen paikallinen soluasunto. Kaikenkaikkiaan kuusi eri ihmistä asui asunnossa oleskeluni aikana, kaikki heistä olivat yllättäen suomalaisia ja kaikkien kanssa tuli kyllä hyvin juttuun. Minä olin kämpässä ja ylipäätään työssäopissa meistä kaikkein pisimpään. Apuraha riitti mielestäni jotenkuten
perusjuttuihin. Itse asuin Santxuxun alueella kauempana keskustasta ja työpaikastani, joten metroon meni aika paljon rahaa. Tietysti minulla oli omia säästöjä apurahan päälle. Työssäopin aikana opin millaista on oikeasti tehdä graafisen suunnittelun töitä yritykselle, tiimityöskentelyä ja miten työskennellään monikulttuurisessa ja -kielisessä ympäristössä. Tuntuu ttä jokaisen yleensä käyttämäni ohjelman eli Photoshopin, Illustratorin ja varsinkin InDesignin käyttöni tuli nopeammaksi ja sujuvammaksi. Opin paljon espanjankieltä, tuntuu että englanninkielen taidot vetreytyivät lisää ja baskiakin tuli opittua muutama sana. Baskimaan kulttuurista sai myös lisää tietoa kun aikaisemmin itselläni ei ollut ollenkaan selkeää kuvaa aiheesta.
Jos jostain olen varma niin siitä että ilman muuta kannatti lähteä. Ihastuin Bilbaoon aivan täysin, ja sekä työyhteisöni että kämppäkaverini olivat kivoja. Koin paljon kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa sekä tapasin paljon kiinnostavia ihmisiä. Sain paljon positiivisia kokemuksia ja rohkaisevaa palautetta työskentelystäni ja yllätin hieman itsenikin ahkeruudellani. Aion jatkaa espanjan opiskelua, ja syksyllä menen kurssittamaan itseäni että pääsisin eteenpäin taidoissani joita ei tosiaan kannata jättää tässä vaiheessa ruostumaan kun olen päässyt jo niin hyvään alkuun. Myös erilaiset kulttuuritapahtumat ja niissä työskentely ja järjestäminen kiinnostavat nyt hyvin paljon kun sellaiseen on kerran päässyt mukaan. Valokuvaamisesta innostuin taas lisää ja haluan kehittyä siinäkin. Kansainvälisissä piireissä toimiminen on kiinnostanut aina ja tämä kokemus tietysti vain vahvisti sitä.
Niina Lahti