Vapauden Enkeli Kappale 3 - Sieppaus Aamulla, kun kaikki oli valmista, Faeth siirtyi muiden samuraiden kanssa linnan etupihalle, jossa hänen ja muiden hevoset olivat. Ne olivat oikein hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon edellisen illan tapahtumat. Faethia se nyt ei voinut pahemmin kiinnostaa. Hän oli enemmänkin huolissaan siitä, että selviääkö hengissä La Fieliin. Syy oli Ray, joka näytti hieman rauhoittuneen, mutta oli kuitenkin aika lailla tytön kimpussa. Faeth nousi hevosensa selkään ja he jäivät siihen odottamaan komentajaa, joka oli jäänyt palatsiin puhumaan kuninkaan kanssa. Faeth yskäisi ja hieroi sitten kohtaa, jossa hänen haavansa oli. Siihen sattui vielä jonkin verran, mutta ei niin pahasti kuin illalla. Faeth, Ron sanoi. oletko sinä kunnossa? Hieman vain sattuu, Ron, älä murehdi siitä, Faeth vastasi. Ray, kuului Filipin ääni, kun tämä puhui pojalle. minä en aio tulla mukaasi La Fieliin. En halua, joten älä pakota minua. Mutta kun minulle tulee kuitenkin tylsää ja tuo kapteeni on pelottava suuttuessaan, Ray sanoi ystävälleen. Faeth katsoi poikaa. Pelkäsikö tämä Faethia? Minä en ole tulossa mukaanne, Ray. No ei sitten. Jäätkö sitten tänne viihdyttämään pikkutyttöjä? Mieluummin se kuin mielipuolet samurait, jotka tappavat kaikki tielleen osuvat, Filip sanoi. Faeth värähti sen kuultuaan. Ei hän ollut mielipuoli! Zacho saattoi olla, mutta Faeth ei missään tapauksessa. Se masensi tyttöä kovasti, kun hän huomasi, että häntä todella pidettiin verenhimoisena samuraina, joka vannoi kostoa perheensä tuhoajalle. Ja vielä kun se samuraikoulutus oli tehnyt tytöstä todella kylmän ja ilkeän. Filip lähti pois Rayn luota ja tummasilmäinen poika käveli Faethin luona odottavan hevosen luokse hieman varuillaan. Pelkäätkö sinä Faethia? Ron kysyi pojalta. Miten joku voisi olla pelkäämättä kaiken sen jälkeen, mitä eilen illalla joutui näkemään? Ray kysyi ja kiipesi hevosensa selkään. Faeth tunsi pienen piston rinnassaan. Ei hän halunnut, että häntä pelättiin! Miksi häntä pelättiin? Ei Faeta tarvitse pelätä, Ron sanoi huomattuaan kapteeninsa ilmeen. Hän vain on tuollainen, mutta ei hän omaa divisioonansa pelottele. Ei koskaan. Entä se heppu, Zachoko se oli? Ray kysyi. Zachon nimen mainitseminen sai Faethin sapen kiehumaan ja hänen kasvoilleen ilmestyi raivokas ilme. Tyttö vannoi syvällä mielessään, ettei anna La Fielissä Zachon päästä vähällä. Hän varmasti kertoisi kaiken Roylle. Zacho ei erityisemmin kouluta divisioonaansa. Hän mieluummin antaa kaikkien imarrella itseään. Ylimielinen kun on, Ron sanoi hiljaa. Ray vaikeni. Ilmeisesti poika tajusi, ettei kukaan Faethin alainen halunnut kuunnella miehestä ollenkaan. Faeth ainakin oli sitä mieltä, että jos hän pääsisi jossain käsiksi Zachon kurkkuun, hän taittaisi sen nurin saman tien. Hän ei antaisi armoa pahimmalle vihamiehelleen, joka pettää noin vain Royn luottamuksen ja päästää kapinalliset sisälle Fromecian palatsiin. Faethin ajattelu kuitenkin loppui, kun kuningas tuli komentajan ja vaimonsa sekä tyttärensä kanssa paikalle. Me olemme lähdössä takaisin La Fieliin. Kuningas pitää huolen asioista täällä, komentaja sanoi. Satimaya, vie joukkosi ulos ja lähde kohti La Fieliä. Tulen pian perässä. Kyllä, komentaja, Faeth sanoi ja kääntyi Rayhin, joka oli hevosensa kanssa tytön tiellä. Tee tilaa, poika. Aa, anteeksi! Ray vikisi pelokkaana. Faeth pudisti päätään ja ratsasti pojan ohitse kaupunkiin, jossa loput divisioonat jo odottelivat. Lähdemmekö takaisin, Satimaya? kysyi Orean, toisen divisioonan kapteeni. Lähdemme kyllä, Orean, Faeth vastasi. Komentaja tulee pian perässä, hän käski meitä menemään vain eteenpäin. Orean nyökkäsi ja nousi hevosensa selkään. Vaikka tämä nainen olikin Faethia neljä vuotta vanhempi, hän kunnioitti nuorempaa kapteenia suuresti. Oreanilla oli kirkkaan vihreät silmät
ja lyhyet hiukset. Jopa lyhyemmät kuin Faethilla. Muuten tämän vaatetus oli samanlainen kuin muiden samuraiden. Oreon siirtyi Faethin vierelle ja alkoi heti kysellä palatsin tapahtumista. Mitä kummaa siellä oikein tapahtui? hän kysyi. No, joku neropatti oli päästänyt suurimman osan kapinallisia kaupunkiin ja he tulivat tietenkin palatsiin, Faeth vastasi. Orean näytti ahdistuneelta. Miten ihmeessä he pääsivät divisioonani läpi? Ja Zachon? Ehkä he tulivat tavallisen ihmisen pukeissa kaupunkiin ja Zacho vähän lipsui tekemisissään. Tästä raportoin suoraan Roylle, Faeth uhosi. Häntä ärsytti suunnattomasti Zachon käytös ja hän oli myös varma siitä, että tämä oli ollut osana sitä kapinaa. Joku kaunis päivä minä näytän hänelle taivaan merkit, tyttö ajatteli. Sinä ja Zacho olette aina toistenne kurkuissa kiinni, Orean sanoi pirteästi. On kyllä kumma, ettette tappaneet toisianne vuosi sitten. Päätimme odottaa hieman. Kyllä sekin aika vielä tulee, jolloin Zacho Yen saa tuntea minun raivoni, Faeth sanoi. Ja Ray, älä tuijota selkääni. Saan kylmiä väreitä, hän jatkoi Raylle, joka mumisi jotakin vastaukseksi. Sen jälkeen he olivat hiljaa siihen saakka, kunnes olivat kaupungin ulkopuolella. Sinne päästyään he huomasivat loput samurait, jotka olivat hieman kärsineen näköisiä. Mitä ihmettä? Orean kysyi heiltä. Heidän luokseen tuli kolme kapteenia. Faeth pisti merkille, että Zacho ei ollut heidän kanssaan. Kapinalliset, kuudennen divisioonan kapteeni Yamato, jolla oli Oreanin tapaan vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Yamato ja Orean olivat sisaruksia, Yamato oli 20-vuotias kun taas hänen sisarensa 21. He hyökkäsivät kimppuumme täydellä voimallaan. Niin. Me teimme kaikkemme, mutta he vain kävivät kimppuumme ja meidän oli antauduttava, jatkoi Yamaton selitystä viidennen divisioonan kapteeni Midai, jolla oli mustat hiukset Rayn tapaan ja harmaat silmät. Hän oli Faethin ikäinen ja arvosti tyttöä kovasti. Sitten Zacho katosi jonnekin kesken tappelun ja me jäimme pahasti alakynteen! sanoi ensimmäisen divisioonan kapteeni Sync, jolla oli valkoiset silmät ja oranssit silmät. Hän oli raivoissaan. Olihan hän sentään kovalla työllä päässyt arvoasemaansa. Edellinen kapteeni oli kuollut traagisesti, joten Sync oli ylennetty melkein yksimielisesti asemaan. Sync oli 23-vuotias. Luulenpa, että Zachon divisioona laskee arvossa hurjasti, Orean totesi. Hei, en minä ainakaan mennyt minnekään! huudahti yksi Zachon divisioonan jäsen. Minä en edes tiennyt koko suunnitelmasta. Suunnitelma? Faeth kysyi. Zacho oli vihoissaan siitä, kun ei päässyt palatsiin ja päätti saattaa samurait huonoon huutoon. Mitä? Faeth sanoi hämmentyneenä. Sitten hänen raivonsa alkoi kasvaa ja hän katsoi ympärilleen kuin nähdäkseen, missä Zacho oli. Hän ei kuitenkaan pahaksi onnekseen nähnyt miestä missään. Hän mietti, oliko mies jo lähtenyt kohti La Fieliä kertomaan Roylle, kuinka Faeth ja muut kapteenit olivat tyrineet pahemman kerran. Olisiko hän lähtenyt takaisin La Fieliin? Yamato ehdotti. Olisiko se mahdollista? Faeth kysyi Zachon divisioonan jäseneltä, joka nyökkäsi pelokkaana. Tämä oli hyvin nuori, ehkä 15-vuotias. Hän oli kalpea kasvoiltaan, mikä oli selvä merkki siitä, että hän pelkäsi Faethia. Miksi kaikki pelkää minua muka niin kovasti? hän ärisi. Kaikki katsoivat häneen. Tarkoitan vain, että kun kaikki kalpenevat heti kun näkevät minut. Se todellasaa minut vihaiseksi, hän selitti. Emme me sinua pelkää, me vain Yamato aloitti. Enpä osaa sanoakaan. No, sinä olet välillä vähän liian kylmäverinen, Ron sanoi tytön selän takaa. Mutta minä kyllä olen siihen jo tottunut ihan hyvin, joten Minä ainakin pelkään Faethia, Ray sanoi suoraan. Faeth katsoi poikaan hiukan jörösti, mutta ei sanonut mitään. Ray katsoi uhmakkaasti takaisin. Onko tuo poika se, joka piti hakea täältä pois? Yamato kysyi.
Ray on nimeni, Ray esitteli itsensä. Yamato nyökkäsi vastaukseksi. Eiköhän lähdetä kohti La Fieliä, Orean sanoi. Onhan teillä hevosenne tässä lähellä? hän kysyi kolmelta divisioonan johtajalta. Nämä nyökkäsivät ja kääntyivät ärjymään komentoja alaisilleen, jotka kävelivät saman tien metsään ja tultuaan ulos, he istuivat hevostensa selässä. Joukkio lähti kohti La Fieliä, joka sijaitsi aika lähellä Fromeciaa. Jonkin ajan kuluttua, puolessavälissä matkaa Faethille alkoi tulla hyvin tylsää. Hän oli katsellut nuo samaiset maisemat jo kerran läpi, eikä niissä ollut mitään ihmeellistä: ruoho ei ollut muuttunut miksikään ja muutamat puut tien varsilla olivat edelleen samanlaisia. Faethia se ärsytti kovasti. Olisi nyt edes pari puuta vaihtaneet paikkaa tai värjäytyneet vaaleansinisiksi sen ajan kuluessa, jonka Faeth oli viettänyt Fromeciassa suojelemassa sitä prinsessaa. He olivat ottaneet mukaan sen Zachon alaisen, joka ei oikein muutakaan osannut tehdä. Faeth ajatteli, että ehkä poika oli sen verran erilainen kuin muut, ettei Zacho ollut nähnyt syytä kertoa tälle. Faethia sellainen ajatus hieman kummastutti, mutta Zachon tuntien sellainen oli mahdollistakin. Nuori poika ratsasti Yamaton divisioonan kanssa ja jutteli vilkkaasti parin muun samurain kanssa ja haukkui johtajaansa minkä ehti. Jos saisin hänet käsiini, kuristaisin hänet saman tien, mutta kun hän on kapteeni, niin en voi tehdä sellaista, poika kertoi tohkeissaan. Minä pitelen ja sinä kuristat, toinen hänen juttelutovereistaan sanoi. Yamaton kasvoilla oli huvittunut hymy kun Faeth katsoi häneen. Ihmeellistä, miten nopeasti meidän muiden inhomme hänen kapteeniaan kohtaan vaikuttaa tuohon poikaan, Yamato totesi. Saattaa olla, että Faethilla on jotakin tekemistä asian kanssa, Orean tuumi. Te olette vanhempia kuin minä! Faeth sanoi. Älkää käykö nuoremman kimppuun! Yamato ja Orean nauroivat. Faeth, Ray sanoi hetken hiljaisuuden kuluttua, kun Faeth oli siirtynyt ratsastamaan vähän kauemmas sisaruksista, jotka nyt kirosivat ja haukkuivat Zachoa kilpaa. He olivat hyvin loukkaantuneita tapahtumista. Mitä, Ray? Faeth kysyi ja hidasti vauhtiaan, jotta poika pystyi ratsastamaan hänen vierellään. Vihaatko sinä minua tai jotain, kun vaikutat aina lähelläni niin äreältä ja huonotuuliselta? poika kysyi. Faeth tiesi sen olevan totta, eikä se kyllä johtunut Raysta. Ei lainkaan. Faeth vain oli sellainen, joka oli koko ajan huonolla tuulella. Hän ei halunnut kuitenkaan vastata. Miksi kysyt tuollaisia? Minä kerroin jo syyn. Minä en vihaa sinua, Faeth sanoi lopulta. Välillä sinä olet hyvin ärsyttävä, mutta en minä kuitenkaan sinua vihaa tai inhoa. Sehän on mukava kuulla, Ray sanoi helpottuneena ja hymyili Faethille lämpimästi. Faeth oli hänelle kateellinen: tyttö ei osannut lainkaan hymyillä enää. Oikeasti, poika jatkoi. osaan olla tosi mukava ja rauhallinen. Oikein kiintoisaa, mutta ei pahemmin jaksa innostaa. Tuohon sisältyy selvää vihjailua tiettyyn suuntaan, Faeth sanoi hiljaa. Niinkö? Lyödäänkö vetoa? Ray kysyi. Ei jaksa innostaa, poika pieni. No minä häviäisin kuitenkin, koska olet ka- kaunis ja todella suloinen, minä tiedän sen, Ray, Faeth lopetti pojan lauseen. Ray virnisti. Niin että turha vedota siihen asiaan tai lyön sinua, tyttö jatkoi. No sitten en sano sinulle sanaakaan, Ray sanoi. Hyvä. Onko todella? Se onkin, annat minun ajatella rauhassa.
Niin varmaan, pikku tyttö, Ray sanoi. Kuinka vanha oikein olet? Faeth kysyi yhtäkkiä pojalta ja kääntyi katsomaan tämän kasvoja. 17-vuotias, Ray vastasi heti. En oikein usko sinua, Ray. Tunnut olevan enintään viidentoista, Faeth sanoi suoraan. Ray vain nauroi tytön kommentille. Monet uskovat asian olevan juuri noin. Todellisuudessa minä olen 17-vuotias. Todista se, Faeth sanoi. En, poika sanoi. Kerropas oma ikäsi. Arvaa. 19? Ei, Faeth sanoi. 20? Faeth pudisti päätään. 31? Ei todellakaan! Faeth huudahti järkyttyneenä. 29? Ray jatkoi ilman nolostumisen häivääkään. Hänen silmänsä tuikkivat kuitenkin iloisesti. Faeth pudisti taas päätään. 16? Lähellä on. 18? Sekin on lähellä. 17? Jep, Faeth vastasi heti. Ray henkäisi kuuluvasti ja hänen kasvoillaan oli järkyttynyt ilme. Etkä ole! Faeth katsoi poikaan tyynen välinpitämättömästi. Näytänkö nyt muka hirveän pelottavalta ja kylmäveriseltä sotilaalta? Et ollenkaan. Näytät kerrassaan herttaiselta Ray sanoi kuin olisi ollut muissa maailmoissa. Faeth unohtui hetkeksi katsomaan pojan kasvoja ja hänen oli kyllä tunnustettava omassa mielessään, että Ray oli todella suloinen ja aika komeakin. Tämä hymyili Faethille lämpimästi ja hänen tummat silmänsä tuikkivat kauniisti. Pakko kyllä sanoa, että sinulla on oikein eloisat silmät, Faeth, Ray sanoi. Faeth tuhahti. Minä voisin opettaa sinua hymyilemään, Ray tarjosi. Voisin jopa sanoa, että tarjous kiinnostaa, Faeth sanoi. Mikset sitten ala oppilaakseni? Vai pelkäätkö rakastuvasi minuun? En varmasti ala oppilaaksesi, Ray. He vaikenivat. Syynä oli La Fielin ilmestyminen puiden takaa esiin. Kartanon ympärillä oli varsinainen kaupunki, jonka asukkaat tulivat katsomaan uteliaina samuraita, jotka tulivat takaisin kotiin. He huiskuttivat käsiään ja osoittivat suosiotaan heitä kohtaan. Kaupungin keskustassa sijaitseva kartano oli vaaleankeltainen ja sitä ympäröi aitaus, josta vain harvat saivat kulkea sisään ja ulos. Portit avautuivat, kun kaksi nuorempaa, toisen vuoden opiskelijasamuraita, huomasi divisioonien saapuvan paikalle. He kumarsivat ohitseen kulkeville vanhemmille samuraille. Kartanon pihalla oli suuri nurmikenttä, jossa oli paljon opiskelijoita, jotka halusivat samuraiksi. Monet heistä juoksivat ympäri harjoituskenttää vähän matkan päässä. Osa taas harjoitteli yön magian käyttöä ja monet miekkailua puukapuloin. Keskellä kartanon pihaa oli suihkulähde, jossa seisoi kolme siipiselkäistä naista joilla oli käsissään kannut. Niiden suista putosi vettä alla olevaan altaaseen, joka patsaiden ympärillä oli. Sen reunalla istui paljon samuraita, jotka lueskelivat kirjojaan. Nämä pomppasivat kiireesti ylös ja kumarsivat vanhemmille samuraille. Faeth laskeutui alas hevosensa selästä ja ojensi sen suitset Ronille, joka lähti viemään omaansa ja Faethin hevosta talliin. Ray laskeutui alas hevosensa selästä ja katsoi kartanoa hieman uteliaana.
Tämä tiilirakennus ei ole muuttunut ollenkaan siitä kun itse olin täällä! hän kommentoi ja venytteli leveä hymy kasvoillaan. Faethin ympärillä olleet nuoremmat tytöt panivat pojan heti merkille ja alkoivat supista ystävilleen ja kikattivat. Faeth huokaisi raskaasti. Minä en tajua tätä hän murisi ja käveli Ray perässään sisälle kartanoon. Rayn uudet ihailijat tulivat perässä ja aukaisivat Faethille ja tämän divisioonalle suuret ruskeat tammiovet. Muut kapteenit tulivat sisään divisioonansa perässään. Keskusaula oli todella hieno: sen lattia oli marmoria ja kattoa pystyssä pitivät marmoripilarit. Seinillä oli paljon erilaisia tauluja ja niiden alapuolella mukavat sohvat, joilla istui samuraita juttelemassa mukavia. Sohvat olivat ruskeaa tammea ja pehmusteet olivat punaiset. Niiden vieressä oli pöytä, jolla lojui nuorempien oppilaiden koulukirjoja, kun nämä aina hukkasivat niitä joka paikkaan. Sienien vieressä oli vihreitä lehtikasveja. Faeth, Ray sanoi, kun he olivat kolmannessa kerroksessa matkalla Royn työhuoneeseen, joka sijaitsi jossain viidennessä kerroksessa. Kaksikko joutui kulkemaan portaita pitkin, kun eihän kartanossa ollut mitään hissejä tai muuta. Faethilla oli kuitenkin hyvä kunto, joten häntä ei harmittanut ollenkaan se käveleminen portaita pitkin. Hän pani merkille myös sen, että Rayllakin oli harvinaisen hyvä kunto ottaen huomioon sen, missä tämä oli asunut sen jälkeen, kun oli lopettanut koulun kesken. Mitä, Ray? Faeth kysyi pojalta. Jos vielä jatkat siitä typerästä hymyilyjutusta, tökkään miekkani vatsasi läpi. En minä sitä, kun ajattelin kertoa sinulle, kuka minä olen, poika sanoi ja pysähtyi porras tasanteelle. Hän katsoi Faethiin hyvin määrätietoisesti. Tyttö pysähtyi vähän matkan päähän pojasta ja katsoi tätä. Heidän ohitseen käveli kikattavia tyttöjä, jotka katsoivat Rayta arvostellen. Pojan kasvoille ilmestyi hetkeksi hyvin närkästynyt ilme ja tämä pui nyrkkiä tyttöjen suuntaan, kun nämä olivat menneet ohi. Minä tiedän, että nimesi Ray, Faeth sanoi varmistettuaan, että ne teinit olivat menneet pois. Niin, mutta et varmaan tiennyt, että olen pomosi poika, Ray sanoi tyynesti. Faeth kalpeni sen kuultuaan. Se oli siis totta! Miten se on mahdollista? hän vaikersi. Tiedäthän sinä, mies ja nainen menevät naimisiin ja tekevät lapsen, jolle antavat nimeksi Ray Fromiya, poika selitti. Sama se. Minä en usko sinua, Faeth sanoi. Miten voisin uskoa sinua? Voit, ainakin kun kuulet sen suoraan isältä, Ray sanoi. Sama se, Faeth sanoi. Lähdetään. Käy minulle, kaunis, Ray sanoi, kun Faeth käveli pojan ohitse. Tyttö pysähtyi ja laski kätensä lanteilleen. Ray, yritätkö sinä iskeä minua? hän kysyi. Tekisinkö sellaista, kapteeni? Ray kysyi viattomana ja käveli Faethin ohi vihellellen pirteää sävelmää. Sinä nimenomaan teetniin, Ray, Faeth sanoi pojalle kun tuli tämän luokse neljänteen kerrokseen. Ray kohautti harteitaan ja lähti Faethin kanssa kiipeämään viidenteen kerrokseen, jossa Roy seisoi portaiden päässä seurassaan Zacho ja komentaja. Zacho katsoi omahyväisesti Faethiin, joka näytti hapanta naamaa. Ray taas heilautti kättään Roylle tervehdyksen merkiksi. Poika! Roy tervehti, kun he pääsivät miehen työhuoneeseen, ja halasi 17-vuotiasta poikaansa, joka vastasi halaukseen. Oletkin kasvanut hurjasti siitä kun viimeksi sinut näin, mies jatkoi katsoessaan poikaa. Mestari, Faeth sanoi. onko Ray todella sinun poikasi? Roy katsoi Faethiin ja hymyili sitten. Kyllä vain, Satimaya. Harvinaista tässä on se, että sinä et sitä huomannut, hän sanoi. Sinä kun satut aina huomaamaan kaiken. Kuten sen, että Zacho Yen päästi kapinalliset Fromecin muurien sisäpuolelle, Faeth sanoi muistaessaan Zachon petoksen.
Minä en tehnyt mitään! Zacho sanoi. Satimaya ei hoitanut töitään, kuten sinulle sanoin, Fromiya! Kapteeni Yen, kuulisin mielelläni Faethin version tapahtumista, Roy sanoi. Ray oli mennyt tutkimaan isänsä työhuonetta uteliaana. Zacho mutisi jotain kirouksia muistuttavaa, mutta ei sanonut enää mitään vastaan. Roy katsoi Faethiin. No niin, kapteeni Satimaya. Jatka, ole hyvä. Aivan. Minä olin divisioonani kanssa palatsissa koko sen ajan, mutta tiedustelijayksikköni jäsenet kuitenkin saivat vihiä siitä, ettei Zacho ollut hänelle määrätyssä paikassa vartioimassa itse kaupunkia muiden divisioonien kanssa, jotka Fromeciin lähetit. Me emme siis osanneet odottaa kapinallisten hyökkäystä ja saimme sen vain vaivoin tukahdutettua, Faeth kertoi. Hän seurasi Rayn puuhia puhuessaan, kun poika kiipesi korokkeelle, jossa Royn työpöytä oli. Poika katsoi isänsä pöydällä olevia papereita ja nosti yhden käsiinsä. Hän luki sitä. Faeth, tuo kuulostaa vakavalta syytökseltä, Roy sanoi Faethille rauhallisesti. Oletko varma, että Zacho päästi kapinalliset kaupunkiin? Komentaja tässä sanoi, että kapina alkoi palatsista. Itse asiassa, Roy, sotilaat ja kaupungin ulkopuolelta tulleet kapinalliset olivat suunnilleen samaan aikaan kaupungissa riehumassa, komentaja sanoi. Zacho Yen, onko sinulla sanottavaa? Roy kysyi Zacholta. Minä en ole tehnyt mitään väärää. Olin menossa kapinallisten perään, mies intti. Hei isä, tässä asiakirjassa on virhe: missä on sääntö, jonka mukaan samurait eivät saa rakastua? Ray sanoi työpöydän luota. Olet tulossa vanhaksi. Niitä kutsutaan uudistuksiksi, Ray, Roy sanoi pojalleen. Paperin yläreunassa lukee suurin kirjaimin otsikko, Uudistuksia La Fielin sääntöihin. En minä ainakaan huomaa sellaista otsikkoa, Ray sanoi vastaan. Faeth käveli pojan luokse ja osoitti kohtaa, jossa tosiaan luki Royn mainitsemaa otsikkoa. Hän myös pisti merkille, että Ray tuoksui tosi hyvältä. Siinä se onkin! Ray huudahti ilahtuneena. Voi, miten välkky olet, kapteeni! Voi elämä sinun kanssasi, Ray, Faeth kommentoi poissaolevalla äänellä. Miten voin pitää miekkakäteni kurissa, etten vain tapa sinua vahingossa? Kyllä sinä kykenet siihen, Faeth, Ray sanoi. Faeth taas käveli pois pojan luota mumisten jotain Rayn nauraessa hänelle pirteästi. Lähdetäänpä teurastamaan toisemme, Satimaya, Zacho sanoi osoittaen ovea. Tuo oli selvä tappouhkaus, Yen, Faeth sanoi. Kumpikin katsoi murhaavasti toisiinsa. Pitäisikö heiltä ottaa aseet pois, Roy? komentaja kysyi huolissaan. Eivät he voi tapella koulun käytävillä, se vain saisi minut menettämään rahani, Roy sanoi. Minä voin tulla kannustamaan sinua, Faeth, Ray sanoi kapteenilleen, joka lähti sen kuultuaan huoneesta muristen jotain ja pui nyrkkiä Zachon suuntaan, joka katsoi vahingoniloisesti tyttöön. Hän sulki oven ja kuuli ennen sen sulkeutumista Rayn äänen kysyvän, Voiko tuota tyttöä ikinä muuttaa? Miksi hän on tuollainen? Faeth istui käytävällä olevalle sohvalle. Pian Zacho ja komentaja tulivat kinaten huoneesta. He puhuivat Fromecian tapahtumista varsin vihaiseen sävyyn toisilleen. Faeth ei siis ollut ainut, jolle tuli kinaa Zachon kanssa. Heiltä jäi ovi hieman raolle ja se mahdollisti sen, että Faeth pystyi salakuuntelemaan edes tahtomatta isän ja pojan puhetta. Poika, tappelitko heitä vastaan, kun he tulivat hakemaan sinua? Roy kysyi. Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneesta kuului huokaus ja Rayn vastaus: No kun törmäsin aikaisemmin päivällä Satimayaan ja Kauhistuit, kun tunnistit hänet? Roy kysyi. Joo, sitä irvistystä en ikinä unohda, jonka hän taikoi kasvoilleen ollessaan viidentoista. Oliko se tosiaan olevinaan hymy? Roy nauroi pojalleen, joka kuulosti järkyttyneeltä. Sen piti olla hymy, mutta hän on syvästi loukkaantunut perheensä kuolemasta, ettei oikeastaan ole koskaan toipunut siitä. Hän kärsii kuitenkin sisäisesti ja siksi toivon, ettet ärsytä häntä liikaa.
Minä lupaan sen, isäpappa, Ray sanoi heti. Painunkin saman tien pyytämään Faethilta anteeksi, etten tiennyt. Faeth lähti ripeästi kulkemaan portaita alas juuri kun kuuli Rayn astuvan kohti ovea. Hän jutteli vielä isälleen, mutta Faeth ei kuullut sanaakaan heidän puheestaan. Hän kuitenkin tiesi, että Roy oli pukenut hämärään viestiin asian, joka tyttöä vaivasi: se typerä jumalatar, joka jakoi Faethin ruumiin ja otti tyttöparan välillä valtaansa. Faeth pysähtyi kolmannen kerroksen käytävään ja istuutui pehmeälle sohvalle. Hän kuuli Rayn askeleet portaissa. Ne kuulostivat hyvin nopeilta ja tyttö tajusi, että poika oli joko kuullut Faethin lähtevän ripeästi pois viidennestä kerroksesta tai huomannut tämän lähtevän sieltä. Niinpä tyttö yritti päästä pois pojan lähettyviltä, sillä hän ei halunnut pahemmin puhua tummasilmäiselle pojalle. Faeth nousi sohvalta ja lähti kävelemään käytävää pitkin kirjastoa kohti, jossa sijaitsi ulko-ovi, josta tyttö pääsisi ulos. Mihin sinä juokset, Satimaya? Ray sanoi tytön perässä kävellessään. Faeth käveli ulos talosta pihalle kiireesti. Hän oli hämillään. Jotain oli tapahtunut tytölle ja hän myös jotenkin tajusi ajattelevansa Rayta aika paljon. Hän ei missään nimessä halunnut rakastua poikaan, joten hän yritti torjua tunteet parhaansa mukaan. Hihaa! hän kuuli huudon ylhäältä päin kun Ray hyppäsi sieltä Faethin niskaan ja kaatoi tämän maahan ruohikkoon vatsalleen. Tyttö ähkäisi jotain, mutta hän kuitenkin tunsi oudosti olonsa oudoksi siinä ruohikossa maatessaan ja Rayn pitäessä tyttöä maassa, jotta saisi puhuttua hänelle. Mihin sinä yrität juosta? Ray kysyi. Kammoatko sinä minua? Faeth ei vastannut, vaan yritti päästä pois pojan alta, onnistumatta siinä. En minä tiennyt, mikä sinua vaivaa, poika kuiskasi Faethin korvaan ja nousi pois tämän päältä. Ja en minä sinua sen takia pelkää, jos sitä ajattelet. Faeth makasi vain maassa, mutta ei vastannut mitään. En minä tiennyt, että sinä kärsit ja pyydän anteeksi, jos loukkasin sinua jollain lailla, Ray sanoi hiljaa. Faeth nousi seisomaan ja katsoi Rayhin, joka katsoi ilmeettömin kasvoin takaisin. Kukaan ei voi auttaa minua, Ray, hän sanoi. Minua ei voi pelastaa! hän jatkoi ja juoksi pois Rayn luota. Poika lähti tytön perään. Faeth taas tunsi oudosti kyyneleiden polttavan silmiään ja hänen oli pakko pysähtyä. Häntä hirvitti se, että jumalatar saattoi ottaa hänet valtaansa milloin tahansa. Siksi oli hyvin vaarallista olla tytön lähettyvillä, kun tällä oli miekka kädessä. Tyttö pyyhki silmiään takkinsa hihaan. Faeth, varo! kuului Rayn hätääntynyt huuto yhtäkkiä. Faeth kääntyi katsomaan ympärilleen ja huomasi ympärillään ympyrässä sotilaiden kaltaisia miehiä, joilla oli käsissään miekat. Faeth kirosi hartaasti ja oli jo vetämässä omaansa esiin, kun joku tuli hänen takaansa ja painoi jonkin liinan tytön kasvoille. Faeth yritti tapella vastaan, mutta tunsi pian, kuinka hänen vastarintansa heikkeni. Hän kuuli Rayn huudot takaansa, jotka olivat kerrassaan tuskaisia. Faeth, tappele vastaan! hän huusi. Ota miekkasi ja tapa ne! Faeth ei kuitenkaan pystynyt siihen, vaan kaatui tajuttomana maahan, eikä tiennyt enää ollenkaan, mitä hänen ympärillään tapahtui. Ray aukaisi silmänsä. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi olevansa samuraikoulun sairaalasiivessä. Poika muisti selvästi, kuinka oli juossut Faethin perään, mutta tyttö oli juossut karkuun. Lopulta tytön kimppuun olivat hyökänneet sotilaat, joilla oli päällään vihreät univormut ja paitansa selkämyksessä outo kuvio, joka kertoi heidän olleen jonkinlaisen tiedeyhteisön salainen yksikkö. Ray tunsi tuskan raastavan omaa rintaansa. Hänen olisi pitänyt estää Faethia menemästä ulos ja olla säikäyttämättä tyttöä suunniltaan. Voi ei hän voihkaisi tajutessaan, että tiedeyhteisö, joka Faethin oli vienyt, oli se, joka tutki yliluonnollisia voimia omaavia ihmisiä. Sellaisia, joilla oli jumaltason voimat. Tämä on minun syytäni, Ray sanoi hiljaa. No, totta hitossa on, kuului Zacho Yenin ääni. Saatoit kapteenisi siepatuksi, haha. Hiljaa, senkin typerä ylimielinen idiootti ja anna minun olla! Ray karjaisi vuotta vanhemmalle pojalle niin, että ikkunat helisivät.
Zacho vain virnisti vahingoniloisesti. Niin, olisihan se pitänyt arvata, että rakastut kapteeniisi. Faeth ei tosin koskaan vastaa tunteisiisi henkilökohtaisten vuoksi. Minä en ole rakastunut Faethiin Ray sanoi. Vai olenko sittenkin? Joskus tuntuu ihan siltä, hän ajatteli. No, miten muuten olisit niin synkän näköinen? Tuliko teille riitaa? Zacho härnäsi. Ray pomppasi pystyyn sängystään ja hyökkäsi miehen kimppuun kaataen tämän lattialle. Älä puhu tuollaisia, senkin ääliö! Sinä et koskaan ymmärtäisi, miten Faeth kärsii! hän karjui miehelle ja löi tätä kasvoihin. Zacho raivostui siitä ja tönäisi Rayn pois päältään. Mies veti katanansa takkinsa alta yhtä sukkelasti kuin Faethkin oli tehnyt ja vei sen kärjen Rayn kurkulle. Hän pyyhki verta vuotavaa nenäänsä ja naurahti. Luuletko todella, etten tiedä mikä Faethia vaivaa? hän kysyi. Se jumalatar on ylivertainen olento. Ehkä hän alkaa yhteistyöhön kanssani Hän nosti miekan lattialla istuvan Rayn kaulalta ja käveli nauraen ulos sairaalasiivestä. Ray taas nousi pystyyn ja käveli sängylleen. Hänen piti mennä hakemaan Faeth pois niiden tiedemiesten kynsistä, ennen kuin ne päättäisivät käyttää tyttöä aseena puolen maailman tuhoamisessa. Hän hätkähti ajatustaan. Miksi hän ajatteli Faethia koko ajan? Oliko se kylmäverinen Rayn ikäinen samurai todella pojan uusi ihastus? Poika päätti, että hän yrittää antaa tunteidensa kuolla, mutta hän halusi kuitenkin lähteä hakemaan Faethia pois sen tiedemiesjoukkion luota. Kunhan vain keksin, missä heidän päämajansa on, hän marisi. Poika, mitä siellä oikein tapahtui? Roy kysyi samana päivänä, kun Ray meni katuvana isänsä luokse, joka oli huolestunut siitä, että La Fielin koulun porttien toiselle puolelle oli päässyt sotilaita sieppaamaan Faethin, vaikka niin ei olisi pitänyt käydä. Faeth vaikutti hyvin pelokkaalta jostain syystä ja hän yritti päästä minua karkuun. Hän taisi kuulla, mistä puhuimme, isä. Kun sitten pääsimme ulos kartanosta, Faeth puhui jotain, ettei häntä voi pelastaa koskaan ja sitten ne sotilaat tulivat ja piirittivät hänet ihan yllättäen. Minä yritin varoittaa häntä, mutta sotilaat tainnuttivat hänet ja he löivät minultakin tajun kankaalle, joten en nähnyt, minne Faeth vietiin, Ray sanoi suoraan ja tunsi katumuksen kasvavan. Niinpä tietenkin. Varsin ovelaa siltä tiedeyhteisön johtajalta, Roy sanoi. Hän on yrittänyt siepata Faethin monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana, mutta me olemme saaneet aina varoituksen joltain agentiltamme tiedeyhteisössä, mutta kun agentti jäi kiinni ja hänet tapettiin, niin emme saaneet mitään varoitusta tästä. Onko sinulla mitään tietoa, missä Faeth voisi olla, isä? Ray kysyi. On muutama epäily asiasta, mutta miksi kysyt sitä? Roy kysyi. Minä aion mennä pelastamaan hänet, isä. Minkä vuoksi, poika? Nyt ei ole aika leikkiä tunteilla. Faeth on minulle hyvin tärkeä, huomasin sen vasta nyt itsekin, vaikka en häntä edes tunne kunnolla ja minä uskon tämän olevan omaa syytäni. Sain Faethin niin hämilleen tänään, etten osaa edes kuvitella, miltä se tuntuu, Ray sanoi hiljaa. Olisihan se pitänyt arvata, että sinä et voi mitään sille, että rakastut kapteeni Satimayaan, Roy sanoi hiljaa. Mutta sinun on annettava sen asian olla, Ray. Et voi olla hänen kanssaan, koska se on hyvin vaarallista. Rayn mieleen ilmestyi eräs ajatus. Entä jos rakkaus olisi mahdollinen keino päästä eroon siitä jumalattaresta, joka kiusaa Faethia koko ajan? Hän ei sanonut isälleen sanaakaan asiasta, hymyili vain vastaukseksi. Arvasin jääväni kiinni jossain vaiheessa, isä. Niin varmasti ja olen varma, että Faethia ei jaksa kiinnostaa mikään rakkaus tällä hetkellä. Hän on keskittynyt taistelemaan sitä jumalatarta vastaan täysin voimin. Hän saattaa tarvita apua, isä! Sinä et sekaannu siihen, Ray. Se on Faethin oma asia. Anna sen olla, Roy sanoi painottaen kolmea viimeistä sanaa. Ray katsoi isäänsä hapan ilme kasvoillaan ja nousi seisomaan tuolista,
jossa oli istunut. Minä menen nyt, isä, hän sanoi näreissään ja lähti huoneesta kohti omaansa.