URAKOITSIJAT PERINNEMAISEMIA KUNNOSTAMASSA Jokimetsuri -hankkeen kokemuksia Etelä-Pohjanmaalta Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry 2008
Dnro 4584/505/2006 Hankkeen nimi Pohjanmaan jokimetsuri Hankkeen kesto 1.1.2007-29.02.2007 Hankkeen toteuttaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI puh. 06 3127577 e-mail pohjanmaa@sll.fi Monisteen kuvat kuvat sivulla 5 julkaistu Vähäkyrö -seuran luvalla. Eila Erkkilä, Vähäkyrö -seura kuva sivulla 6 julkaistu Paulaharju -Säätiön luvalla kuva on teoksesta Paulaharju, S. 1943: Rintakyliä ja larvamaita. Kurikan vanhaa elämää. - WSOY. 3. p. 415 s. muut kuvat Terhi Ala-Risku kannen kuva: Ruonan museosilta, Kuortane Monisteen jakelu Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Etelä-Pohjanmaan TE -keskus Etelä-Pohjanmaan liitto Helsingin yliopisto, Ruralia -instituutti Vaasan yliopisto, Levon -instituutti Jyväskylän yliopisto, Chydenius -instituutti Oulun yliopisto, Lönnrot-Instituutti Ylä-Savon Instituutti Pyhäjärvi -instituutti Seinäjoen ammattikorkeakoulu Alajärven ammatti-instituutti Maaseutukeskusten Liitto ProAgria Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus Etelä-Pohjanmaan 4H -piiri Suomen ympäristökeskus Länsi-Suomen ympäristökeskus Museovirasto Työtehoseura Eteläpohjalaiset kylät ry Suupohjan Kehittämisyhdistys ry Liiveri ry Kuudestaan ry Aisapari ry Yhyres ry Pirityiset ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry Etelä-Pohjanmaan kunnat 1
Sisällys Alkusanat...3 Hankkeen keskeiset johtopäätökset...4 Lähtötilanne...5 Hankkeen tavoitteet...7 Hankkeen toteutus Kunnostettavien kohteiden valinta...8 Urakoitsijarekisteri...8 Tarjouspyynnöt...10 Sopimukset ja työnseuranta...11 Kunnostamisen kustannuksista...12 Johtopäätökset Työn tilaajat - perinnemaisemien kunnostuksen tarve...14 Työn tekijät - urakoitsijoiden motivaatio ja osaaminen...15 Tekijän etsiminen työlle - välittäjäorganisaationa toimiminen...16 Hankkeen tavoitteiden toteutuminen...16 Kehittämis- ja toimenpide-ehdotukset...17 Kiitokset...17 Kirjallisuusviitteet...18 Liitteet Kyselymalleja Tarjouspyyntömalli Sopimusmalleja Lehtiartikkeleita
Alkusanat Tämä on Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin Jokimetsuri -esiselvityshankkeen loppuraportti. Hanke toteutettiin vuosina 2006-2008. Hankkeessa kehitettiin toimintamalli, missä yhdistys paikallisten urakoitsijoiden avulla kunnostaa ja hoitaa toiminta-alueensa arvokkaita perinnemaisemia. Toiminnan tavoitteena on lisätä perinteisesti niittämällä ja raivaamalla hoidettavia alueita kulttuuriympäristössä, erityisesti vesistöjen varsilla. Lisäksi tavoitteena on lisätä perinnemaisemien hoidon paikallislähtöisyyttä etsimällä tekijöitä sellaisille kohteille, joista aloite on tullut paikallistasolta. Kun alueita hoidetaan niittämällä, palautetaan maisemaan avoimuutta, helpotetaan rantojen virkistyskäyttöä ja lisätään luonnon monimuotoisuutta. Kun aktiivisia järjestötoimijoita ja talkoisiin osallistujia on vähän, voidaan urakoitsijoita käyttämällä saada enemmän kohteita hoidon piiriin. Samalla välitetään ympäristöön positiivista viestiä siitä, että maisemanhoitourakointi voi olla kannattavaa toimintaa ja niittämällä voidaan hoitaa alueita kaikkialla kulttuurimaisemassa. Hankkeen muina tavoitteina selvitettiin ostopalvelutoimintaan liittyviä käytännön ongelmia sekä perustettiin rekisteri perinnemaisemien hoitamisesta kiinnostuneista urakoitsijoista. Rahoituksen etsiminen hoidettaville kohteille ei kuulunut tähän esiselvitysvaiheeseen. Erilaisten rahoituskanavien hyödyntäminen on olennainen lisä toiminnan jatkuessa esiselvitysvaiheen jälkeen. Hankkeen vetäjänä toimi FM Terhi Ala-Risku. Hankkeen ohjausryhmän kokoonpano oli seuraava: Juha Rutanen maaseutupolitiikan yhteistyöryhmästä, Eeva-Kaarina Aaltonen Kyrönjokirahastosta ja Lapuanjokirahastosta, Eija Koski Vaasan yliopiston Levón -instituutista, Anneli Heinonen Suomenselän Luonnonystävät ry:stä, Hannu Tuomisto ja Seppo Ojala (puheenjohtaja) luonnonsuojelupiiristä. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa. Hankkeen rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriön alainen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, Kyrönjokirahasto, Lapuanjokirahasto ja Suupohjan Osuuspankki. Seinäjoella 20.02.2008 Terhi Katariina Ala-Risku hankkeen vetäjä 3
Hankkeen keskeiset johtopäätökset *48 yrityksestä, yhdistyksestä tai osuuskunnasta 9 kpl eli 19 % jätti tarjouksen tarjotusta urakasta, joka koski umpeutuneen perinnemaisemakohteen kunnostusta. Tarjous sisälsi niiton, raivauksen, keruun ja poiskuljetuksen. Perinnemaisemien hoitamisesta kiinnostuneiden urakoitsijoiden joukossa oli mm. traktoriurakoitsijoita, raivaussahayrittäjiä, niittourakoitsijoita, kiinteistönhoidon urakoitsijoita sekä koti- ja mökkitalkkareita. *Yrittäjät olettivat, että työ oli suunniteltu ja rajattu maastoon etukäteen mahdollisimman tarkasti. He eivät yleisesti ottaen olleet kiinnostuneita osallistumaan työn suunnitteluun. *Kaikki maisemanhoitotöistä kiinnostuneet urakoitsijat eivät ole tottuneet kirjallisten tarjousten tekemiseen. Lisäksi kiinteän hinnan sijasta voidaan joutua tyytymään enimmäishintaan tai hinta-arvioon. *Epätasaisten, runsaasti vesottuneiden kohteiden kunnostuskustannukset vaihtelivat välillä 1325-4600 euroa/ ha. Kaikilla kohteilla jäätiin yhdistyksen omana työnä kunnostaman kohteen kustannusten alapuolelle. *Perinnemaisemien kunnostuksessa jokainen työvaihe pitäisi toteuttaa niin, että kohteen hoitaminen on seuraavina vuosina mahdollisimman helppoa. Tämän ajattelutavan omaksumisessa on koulutustarvetta urakoitsijoiden, maanomistajien ja kyläyhdistysten keskuudessa. *Maanomistajan ja kyläläisten suhtautuminen perinnemaiseman hoitamiseen muuttui selvästi myönteisemmäksi, kun he näkivät kohteen kunnostettuna. Hoitotöitä aiotaan jatkaa omana työnä, samalla tai toisella urakoitsijalla. Kun aloite tulee paikallisilta asukkailta, kertaluontoinenkin kunnostus näkyvällä paikalla voi synnyttää maisemanhoidossa positiivisen ns. ketjureaktion. *Maanomistajat eivät yleisesti ottaen olleet kiinnostuneita tekemään pitkäaikaisia hoitosopimuksia urakoitsijoiden kanssa. Satunnainen urakka ei innosta urakoitsijoita etsimään kohteita omatoimisesti. Perinnemaisemien hoitaminen ostopalveluina vaatii jatkossakin aktiivista välittäjäorganisaatiota, joka kanavoi työt urakoitsijoille. *Perinnemaisemien kunnostukselle ei nykyisellään ole riittävästi kysyntää esim. kunnissa tai kyläyhdistyksissä. Kunnostukseen sopivien kohteiden etsiminen on välittäjäorganisaatiolle työlästä. Kysynnän lisäämiseksi tarvitaan lisää mallikohteita, joilla perinteisten maankäyttömenetelmien myönteiset vaikutukset maisemaan ja virkistyskäyttöön tulevat esiin. 4
Vähäkyrön Kirkkosaari 1920 -luvulla (ylhäällä) ja 1950 -luvulla (oikealla). Eila Erkkilä (kuvaaja tuntematon). Alhaalla Kirkkosaari 2000 -luvulla. Lähtötilanne Perinnemaisemat ovat perinteisen maatalouden synnyttämiä maisemia (esim. Heinonen 2005). Luonnonalueiden laiduntaminen, heinänniitto ja polttopuun keruu ovat viime vuosikymmeniin asti pitäneet kulttuurimaiseman avoimena. Etelä-Pohjanmaalla tyypillisiä perinnemaisemia ovat olleet suoniityt ja jokivarsien tulvaniityt eli luhdat (Kekäläinen ja Molander 2003). Myös kuivemmat jokitörmät ovat pääsääntöisesti olleet puuttomia ja laidunnuksen seurauksena matalakasvuisia. Asutuksen ympärillä on ollut pihaketoja, koivikkohakamaita ja metsälaitumia. Perinnemaisemien rikas ja monilajinen kasvisto ja eläimistö on riippuvainen valosta ja ravinteiden niukkuudesta. Se säilyy vain jatkuvasti laidunnetuilla tai niitetyillä alueilla. Perinnemaisemien inventoinnissa eteläisellä Pohjanmaalla vuosina 1992-1996 vain kolmasosa löydetyistä edustavista kohteista eli 489 ha todettiin olevan perinteisessä maatalouskäytössä (Kekäläinen ja Molander 2003). Suurempi osa on muuttunut pusikoituviksi joutomaiksi. Säilyneitä kohteita on tämän jälkeen löytynyt mm. maatalouden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia tehtäessä (Rapo 2004 ja Kullas 2005). Jäljellä olevat perinnemaisemat ovat tyypillisesti tilakeskusten läheisiä hakoja tai rantalaitumia, joita laidunnetaan lampailla, hevosilla, hiehoilla tai lihakarjalla. Maatalouden perinnebiotooppien hoitoon tarkoitetun erityisympäristötuen avulla on edustavimpia kohteita saatu hoidon piiriin (esim. Kekäläinen ym. 2006). Esimerkiksi vuonna 2007 Etelä-Pohjanmaan TE -keskukseen tuli 24 hakemusta perinnebiotoopin hoitotukeen (Etelä-Pohjanmaan TE -keskuksen pikatiedote 17/07). Perinnemaisemien säilyminen alueella riippuu siitä, onko siellä laidunmaita tarvitsevia karjatiloja. Laidunpankin ja muiden sopimuslaiduntamista edistävien toimien (Ahro ja Söyrinki 2005, Söyrinki ja Partanen 2007) sekä ns. niittylihan markkinoinnin avulla perinnemaisemien laiduntaminen tulevaisuudessa todennäköisesti lisääntyy (Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry ja Lounaisrannikon laidunlihatuottajat ry). Alueilla joilla laiduneläimiä ei ole saatavilla tai kohteet eivät sovi laiduntamiseen, perinnemaisemien hoitaminen on ollut maanomistajien vapaaehtoisuuden sekä erilaisten järjestöjen toiminnan varassa. Etelä- Pohjanmaalla 4H -yhdistykset ovat niittäneet kohteita muutamilla paikkakunnilla (esim. Koski ja Lindqvist 2006). Suomen luonnonsuojeluliiton Keto -projektin jälkeen 1990 -luvun alkupuolelta luontoyhdistykset ovat kunnostaneet kukkaketoja ja niittyjä mm. Vaasassa, Ylistarossa, Kurikassa, Vetelissä, Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Perinnemaisemiin liittyviä vanhoja rakennelmia on kunnostettu Alavudella. Säännöllisesti vuosittain on hoidettu vain yhtä kohdetta. Talkooinnostusta on vähentänyt ennen muuta talkooväen puute. Järjestäjien 5
Kurikan Kiskonniemi vuonna 1907 (ylhäällä). Kuvaaja Samuli Paulaharju, julkaistu Paulaharju -säätiön luvalla. Oikealla Kiskonniemi ennen kunnostusta vuonna 2005. Perinnemaiseman kunnostus talkootyönä voi kestää vuosia (alhaalla). vastuulla on yhdistyksessä yleensä monenlaista muutakin toimintaa, joten vuosittaisiin töihin ei ole ollut mahdollista sitoutua. Lisäksi kohteita on pyritty niittämään perinteisesti viikatteella eikä koneiden käyttöön ole panostettu. Urakoitsijoiden käyttämisestä perinnemaisemien hoitotöissä on hyviä kokemuksia mm. Pirkanmaalta (Ympäristöyrittäjyys 2006-2007). Maaseutuympäristöstä työtä ja toimeentuloa -selvityksessä (2005) maaseutuyrittäjistä 33 % oli tehnyt maiseman tai luonnonhoitoon liittyvää niittoa jollekin muulle taholle. Perinnebiotooppien hoitamisesta oli kiinnostunut 17 % maaseutuyrittäjistä. Kyselytutkimuksissa myös maanomistajat ovat suhtautuneet myönteisesti siihen, että heidän omistamansa kohde siirtyisi urakoitsijan hoidettavaksi. Myönteisesti suhtautuvat niin kunnat (Partanen ym. 2004 ja Partanen 2006) kuin sellaiset viljelijätkin, joilla on itsellään ollut erityistukisopimus (ProAgria Satakunta, Sanna Seppälä, tiedonanto). Urakoitsijoiden osallistumista on toistaiseksi rajoittanut se, että kohteiden etsiminen ja rahoituksen järjestäminen on lyhytaikaisia hankkeita lukuunottamatta jäänyt urakoitsijoiden itsensä tehtäväksi. Perinnemaisemien hoitaminen maaseudulla on tyypillinen ns. hajanainen työ, jonka kanavoiminen urakoitsijoille vaatii välittäjäorganisaatiota (Koski ja Lindqvist 2006). Näin on myös silloin, jos toiminnan on tarkoitus olla tekijälle taloudellisesti kannattavaa. Laiduntamisen ja erityistukisopimusten ulkopuolelle jääneillä kohteilla on päävastuu töiden kanavoimisessa alueellisilla ympäristökeskuksilla. Viranomaisten suunnitelmat ja ohjeet eivät kuitenkaan automaattisesti innosta kyläläisiä hoitamaan omia alueitaan. Maakunnalliset luonnonsuojelupiirit ja Luonto-Liiton piirit voivat olla tehokkaita välittäjäorganisaatioita. Uudenmaan piiri hoitaa alueellaan vuosittain noin viittäkymmentä perinnemaisemakohdetta. Etelä-Hämeen ja Pirkanmaan piireissä on vuosina 2006-2007 kunnostettu yli sata kohdetta. Tekijöinä ovat olleet hankkeisiin palkatut pitkäaikaistyöttömät. Mallin soveltaminen riippuu työllisyyspoliittisten tukien saatavuudesta eikä sellaisenaan sovi kaikille alueille. Jos päävastuu työnteijöiden koulutuksesta ja työajankäytön valvomisesta on välittäjäorganisaationa toimivalla yhdistyksellä, toiminta on yhdistykselle erittäin vaativaa. Perinnemaisemien monimuotoisuuden ja eliölajiston säilyttämiseksi luonnonlaitumia tai niittyjä pitäisi olla vähintään kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna (esim. Kemppainen ja Lehtomaa 2007). Välittäjäorganisaatioita ja koordinaattoreita tarvitaaan erityisesti kasvistoltaan vähemmän arvokkaiden kohteiden saamiseksi hoidon piiriin. Näistä kohteista monella on maisemallista merkitystä. Suurin osa niistä on mm. Satakunnassa edelleen hoitamatta. 6
Hankkeen tavoitteet *Ensisijainen tavoite on kunnostaa perinnemaisemia, joita voidaan myöhemmin hoitaa niittämällä tai laiduntamalla. Kasvistoltaan arvokkaimpien ns. perinnebiotooppien lisäksi pyritään saamaan myös muita matalakasvuisia luonnonalueita hoidon piiriin ja pitämään niiden rehevöityminen kurissa. Pohjanmaalla historiallisesti sekä virkistyskäytön ja maiseman kannalta tärkeimpiä alueita ovat jokien ja muiden vesistöjen rannat. Hoidetaan ensisijaisesti kohteita, joita paikalliset asukkaat pitävät tärkeinä. *Toinen tavoite on kannustaa ihmisiä torjumaan kulttuurimaisemien pusikoitumista. Nuoremmilla ihmisillä ei ole selkeää käsitystä niittämisen myönteisistä vaikutuksista luontoon ja maisemaan. Etsitään kustannustehokkaita vaihtoehtoja luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta huonoihin käytäntöihin, joita ovat mm. murskaavien laitteiden liiallinen käyttäminen sekä hakkuu- ja murskausjätteen korjaamatta jättäminen. Perustetaan keskeisille paikoille mallikohteita. *Kolmas tavoite on löytää motivoituneita urakoitsijoita, joilla on käytössään perinnemaisemien hoitamiseen sopivia koneita. Urakoitsijan löytäminen ja ohjeistaminen tulee olla kohtuullisen helppoa, koska yhdistyksessä ei tule aina olemaan palkattua työntekijää tätä tehtävää varten. Kootaan rekisteri sopivista urakoitsijoista. *Neljäs tavoite on korvata ainakin osa talkootyöstä pitkäaikaisiin sopimuksiin perustuvilla ostopalveluilla ja tehostaa sitä kautta toimintaa. Pyritään kehittämään yksinkertainen toimintatapa, missä osa aktiivisten järjestötoimijoiden ajasta käytetään urakoitsijoiden ja rahoituksen etsimiseen sen sijaan, että se käytetään talkootyöhön. Toimitaan välittäjäorganisaationa. Kulttuurimaisemanhoidon ongelmia. Hoidetaan vain puustoa ja aluskasvillisuus sulkee näkymät. Veden ääreen ei pääse eikä vesi näy maisemassa. Murskattu kasvimassa tukahduttaa alkuperäisen kasvillisuuden. 7
Hankkeen toteutus Kunnostettavien kohteiden valinta Kunnostettavaksi sopivia hylättyjä ketoja, niittyjä ja luonnonlaitumia etsittiin vuosina 2006-2007 ja 2007-2008. 2006-2007 kohteita etsittiin lähettämällä kysely 7 paikalliseen toimintaryhmään Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Lisäksi kyseltiin suullisesti alueellisesta ympäristökeskuksesta, museovirastosta, kylistä missä tiedettiin olevan aktiivinen kyläyhdistys, maisemanhoitosuunnitelma tai -hanke sekä paikallisista luontoyhdistyksistä. Toimintaryhmien kautta tavoitettiin jonkin verran kyläyhdistyksiä ja seurakuntia, mutta tarjottavat kohteet olivat laadultaan vaihtelevia. Kyläyhdistykset ilmoittivat mm. naapureidensa pihapiirejä, kunnostusta kaipaavia rakennelmia tai kohteita, joiden hoitamiseen eivät itse halunneet sekaantua. Luontoyhdistykset ilmoittivat kohteita, jotka olivat ennestään erityistuen piirissä. Tietoisuus maisemanhoitotarpeesta ja koko perinnemaisemakäsite oli kylillä kaikenkaikkiaan heikosti hallussa. Ilmoitetuista kohteista kunnostettavaksi valittiin 5 kpl 0,5 ha laajuista, niittymäisenä säilynyttä, keskeisellä paikalla sijaitsevaa kohdetta. Näillä kohteilla oli työlle selkeä tilaaja, joka myös oli kiinnostunut hoitamaan kohdetta kunnostuksen jälkeen tai osallistumaan jatkohoidon vaatimaan rahoitukseen joiltakin osin. Kohteet olivat epätasaisia ja pahasti vesakoituneita. Arvokasta kasvillisuutta niillä ei ollut. Kohteet sijaitsivat Karijoella, Kauhajoella, Kuortaneella, Vähäkyrössä ja Vetelissä. Maanomistus oli näillä seuraavanlainen: kaksi yksityistä maanomistajaa (toisessa tilaajana kunnan maisemanhoitosuunnitelman vetäjä, toisessa kyläyhdistys), kaksi seurakuntaa (toisessa tilaajana museovirasto) ja yksi jakokunta (tilaajana kyläyhdistys). 2007-2008 kohteita etsittiin pelkästään Etelä-Pohjanmaalta. 50 kyläyhdistykseen ja 20 seurakuntaan lähetettiin kirjallinen kysely (LIITE) ja perinnemaisemista kertova esite. Vastauksia saatiin yhdestä seurakunnasta ja kahdesta kyläyhdistyksestä. Lisäksi kyseltiin kohteita suullisesti kunnista ja alueellisesta ympäristökeskuksesta. Kuntien mailta löytyi kaksi arvokkaaksi luokiteltua, hoitamatonta perinnebiotooppia, jotka sopivat kunnostettavaksi. Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat neuvottelut alkamassa näiden maanomistajien kanssa. *Sopivien kohteiden etsiminen vei runsaasti aikaa molempina vuosina. Urakoitsijarekisteri Urakoitsijarekisteriä koottiin vuonna 2007 ja sen kokoaminen jatkuu tämän jälkeenkin. Vuonna 2007 pyrittiin tavoittamaan kaikki kunnostettavien kohteiden kanssa samassa pitäjässä toimivat yrittäjät ja yhdistykset, joiden oletettiin olevan kiinnostuneita maisemanhoitotyöstä ja joilla oletettiin olevan sopivia koneita. Pienissä kunnissa urakoitsijoita etsittiin myös naapuripitäjistä. Maatalousyrittäjistä kuitenkin otettiin yhteyttä vain samassa kylässä asuviin henkilöihin, joilla oletettin olevan kiinnostusta työhön. Urakoitsijoita etsittiin puhelinluettelosta ja kaikista tiedossa olevista rekistereistä (luontoyrittäjärekisteri, Koneareena, valtakunnalliset yritysrekisterit, paikalliset yhdistysrekisterit). Käytännössä suurin osa urakoitsijoista löytyi kyselemällä maanomistajilta, kyläläisiltä ja soittelemalla ihmiseltä toiselle. Kaikilla urakoitsijoilla ei ollut numeroa puhelinluettelossa eivätkä he mainostaneet toimintaansa millään tavalla. 8
Maakuntalehdissä olleilla tiedotteilla tavoitettiin 4 urakoitsijaa. Yhteensä vuonna 2007 otettiin yhteyttä 48 toimivaan yrittäjään, yhdistykseen tai osuuskuntaan. Näistä 5 oli 4H -yhdistystä, 4 työttömien yhdistystä tai työosuuskuntaa, 3 metsuria, 4 niittourakoitsijaa, 6 kiinteistönhuoltoyritystä, 10 metsäalan yrittäjää, 5 maatalousyrittäjää, 6 koti- ja mökkitalkkaria, 2 metsänhoitoyhdistystä, 3 luonto- ja maisemayrittäjää. Urakoitsijoista 22 oli puhelinkeskustelun perusteella kiinnostunut kunnostamaan ja hoitamaan perinnemaisemia niittämällä ja raivaamalla: heillä oli melko selkeä käsitys työstä ja tarvittavista koneista. Heillä oli lisäksi itsellään tai lainattavissa joitakin tarvittavia koneita. 8 urakoitsijaa oli tehtävästä periaatteessa kiinnostunut mutta heillä oli hieman epäselvä kuva työstä. Urakoitsijoista vain kolme oli aikaisemmin kunnostanut perinnemaisemia tai tehnyt vastaavanlaista työtä, johon kuuluu niitto- ja raivausjätteen keruu. Urakoitsijoiden toiminta yleisesti ottaen oli hyvin paikallista. Metsurit, niittourakoitsijat ja 4H -yhdistykset eivät olleet kiinnostuneita toimimaan kotipitäjänsä ulkopuolella. Urakoitsijoilta, jotka olivat perinnemaisemaurakoinnista kiinnostuneita, kysyttiin heidän käytössään tai lainattavissa olevista työhön sopivista koneista. Raivaussaha oli kaikilla urakoitsijoilla mutta niittoterä (peltiterä tai kolmioterä) vain muutamilla. Useimmat urakoitsijat kertoivat niittävänsä vain siimalla. Pieni lautasniittokone oli kolmella, sormipalkkiniittokone yhdellä urakoitsijalla. Viikateniitosta oli kiinnostunut kolme urakoitsijaa. Käytössä olevaa (varmasti toimivaa) traktorivetoista haravaa ei ollut kenelläkään. Yksikään urakoitsija ei myöskään osannut sanoa, mistä sellaisen saisi lainaksi. Kiinteistönhuoltoyrityksillä oli käytössään pieniä puutarhatraktoreita mutta mönkijää ei käyttänyt yksikään urakoitsija. Traktoreiden, peräkärryjen, kourien ja rehupihtien saatavuutta lainaksi ei kuitenkaan pidetty ongelmana. Kahdella perinnemaisematyöstä kiinnostuneella urakoitsijalla oli käytössään haketin. Puutavarakärryjen ja -kourien saatavuutta ei tarkemmin selvitetty, koska pienet määrät oletettiin hoituvan myös maatalouskoneilla. Puutavaran siirtokoneiden ja hakettimien saatavutta lainaksi urakoitsijat eivät myöskään pitäneet ongelmallisena. 9
*Urakoitsijan etsiminen on sopivien koneiden etsimistä. *Urakoitsijan löytämisessä paikallistuntemus ja kyläläisten innostus on välttämätöntä. *Kylillä tiedetään huonosti, mitä koneita kenelläkin on. Tarjouspyynnöt Kirjalliset tarjouspyynnöt lähetettiin vuonna 2007 Maisemanhoito edellyttää ammattitaitoa ja kokeilumieltä. kunnostetuista viidestä kohteesta (LIITE). Tarjouspyyntöjä lähetettiin kaikille kiinnostuneille urakoitsijoille eli yhteensä 30 kpl (4-11 kpl per kohde). Kullekin urakoitsijalle lähetettiin vain yhden kohteen tarjouspyyntö. Tarjouksia saatiin 11 kpl, joista koko urakkaa (niitto, raivaus, korjuu ja poiskuljetus) koski 9 kpl (1-3 kpl per kohde). Koko urakkaa koskeva tarjous saatiin 1 4H -yhdistykseltä, 1 työosuuskunnalta, 2 kiinteistönh uoltoyritykseltä, 2 metsäalan yrittäjältä, 1 maatalous-yrittäjältä, 1 kotitalkkariyritykseltä sekä 1 luonto- ja maisemayritykseltä. 1 tarjouksen jättäneistä oli nainen. 3 tarjouksen jättänyttä asui kunnostettavan kohteen vieressä. Kaikki tarjouksen jättäneet yhtä lukuunottamatta tutustuivat kohteeseen ennen tarjouksen jättämistä. Useille piti kuitenkin antaa tarkentavia tietoja puhelimitse tai menemällä paikan päälle. Useimmiten epäselvyys koski kunnostettavan alueen rajausta. Vain 4 tarjousta saatiin kirjallisena. Tarjouksensa puhelimitse jättäneille lähetettiin kirjallinen vahvistus allekirjoitettavaksi niin, että urakoitsijaa valittaessa kaikkien tarjoukset olivat paperilla. Kaikissa tarjouksissa ei kuitenkaan ilmoitettu tarjouspyynnössä pyydettyä kiinteää hintaa, vaan kahdessa tarjouksessa oli hinta-arvio ja yhdessä tarjouksessa enimmäishinta. Nämäkin tarjoukset hyväksyttiin, koska muita tarjouksia ei kohteille saatu. Tarjousten jättöajan päätyttyä jouduttiin pyytämään tarjous vielä kolmelta traktoriurakoitsijalta, koska tarjousten jättäneillä ei ollut käytössään kaikkia työssä tarvittavia koneita. Nämä erikseen etsityt koneet olivat traktori+peräkärry, traktori+peräkärry+koura ja traktori+etukuormaaja. *Kunnostettava kohde on syytä olla jo tarjouspyyntövaiheessa rajattu maastoon tarkasti puu puulta. *Tarjouksen jättäneet eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan työn suunnitteluun vaan toivoivat valmiita 10
ohjeita. He eivät kuitenkaan toivoneet seikkaperäistä, kirjallista kunnostussuunnitelmaa. Sopimukset ja työnseuranta Yläkuvan kannot ovat liian pitkiä niittämistä ajatellen. Perinnemaisemien kunnostuksessa kannot on sahattava maata myöden. Vuonna 2007 tehtiin kirjallinen kunnostussopimus 5 maanomistajan kanssa ja kirjallinen urakkasopimus 7 urakoijan kanssa (LIITE). Urakoitsijat kunnostivat 5 kohteessa yhteensä noin 4 hehtaarin alueen. Lisäksi työmailla oli kaksi traktoriurakoitsijaa, joiden kanssa ei tehty kirjallista sopimusta (urakan hinta 100-200 euroa). Maanomistajat eivät toivoneet seikkaperäistä kirjallista hoitosuunnitelmaa kohteelleen. Maanomistajien kanssa laaditut kirjalliset sopimukset toimivat yksinkertaisena kunnostussuunitelmana. Sopimukset laadittiin maastokäyntien, keskustelujen ja palautettujen kyselylomakkeiden perusteella (LIITE). Yhdellä kohteella noudatettiin lisäksi museoviraston laatimaa hoitosuunnitelmaa. Töiden valmistuttua tilaajia ja urakoitsijoita haastateltiin toiseen kertaan vapaamuotoisesti. Maanomistajien ja kyläläisten oli yleisesti ottaen vaikea määritellä, miten kunnostus pitäisi toteuttaa, että kohdetta olisi mahdollisimman helppo hoitaa. Toivomukset olivat osittain kaukana perinnemaisemien hoitotyöryhmän suosituksista ja keskenään ristiriitaisia. Avoimuutta toivottiin saavutettavan lähinnä suurimpien puiden poistamisella. Aluskasvillisuus toivottiin matalammaksi mutta heinänniittoa tai niittämistä haittaavien maapuiden keräämistä ei pidetty tärkeänä. Myös esim. puiden kaulaaminen ja kelojen jättäminen koettiin vähemmän tärkeiksi. Yleisesti ottaen maanomistajat jättivät urakoitsijoille melko vapaat kädet lopputuloksen suhteen. Koska urakoitsijat odottivat yksityiskohtaisia ohjeita, työn suunnittelu jäi käytännössä välittäjäorganisaatiota edustavan hankevetäjän tehtäväksi. Kun hoidetaan perinnemaisemia ilman laiduneläimiä, syntyy suuri määrä jätteeksi luokiteltavaa puutavaraa, risua ja heinää. Lähellä oleva maksuton sijoituspaikka on edellytys sille, että kohde voidaan kunnostaa. Yli 2 cm paksulle puutavaralle löytyy ottajia myös pienillä kohteilla (metsänhoitoyhdistys haki puut, puut vietiin paikalliselle lämpöosuuskunnalle, puut vietiin jäteasemalle haketettavaksi, 2 urakoijaa otti puut itselleen). Heinän ja risun sijoittaminen vaatii jo mielikuvitusta ja paikallistuntemusta (vietiin VAPOn kompostointiasemalle, vietiin jäteasemalle tutunkaupalla ilmaiseksi, vietiin suljetulle kaatopaikalle täytemaaksi, annettiin tutun jäteauton kuljettajan kyytiin). Työmailla vierailtiin useampana päivänä työn aikana. Työnvalvonnassa suurimmaksi ongelmaksi osoittautui urakoitsijoiden vaihtelevat kommunikaatiotaidot. Urakoitsijoiden perään soitteleminen osoittautui varsin työlääksi. Itsenäiset yrittäjät eivät aina ole tottuneita tiedottamaan tekemisistään, ennen kuin työ on valmis. Tällöin mahdollisten väärinymmärrysten korjaaminen on usein liian myöhäistä. 3 sopimusta ei pitänyt 11
aikataulun suhteen: pahimmillaan työ myöhästyi yli kuukaudella. Kaikilla kohteilla niitto oli kuitenkin tehty syyskuun alkuun mennessä. Kun kunnostetaan perinnemaisemakohde yhden viikon kestävänä urakkana, työjärjestys on käänteinen verrattuna kohteisiin, jotka kunnostetaan usean vuoden aikana. Oikeaa työjärjestystä oli valvottava työmailla tarkasti. Yhdellä kohteella osa heinästä jäi niittämättä, koska vesakkoa oli raivattu ensin ja heinä oli lakoutunut kaadetun vesakon alle. Urakoitsijat arvioivat kohteelta niitettävän aluskasvillisuuden määrän alakanttiin: osa heinästä oli jäänyt haravoimatta, heinää oli kertynyt niin paljon, että sen loppusijoituksessa oli vaikeuksia, haravakonetta ei ollut käytetty vuosikymmeniin eikä se toiminut hyvin kannokossa. Myös kantojen korkeutta jouduttiin valvomaan tarkasti. Yhdellä kohteella kannot oli jätetty niin korkeiksi, että ne jouduttiin sahaamaan toiseen kertaan. Maata myöden sahattaessa terän teroittamiseen meni oletettua enemmän aikaa. *Urakkasopimusten tekeminen perinnemaisemille vaatii luottamusta maanomistajan, urakoijan ja rahoittajan välillä. *Urakoitsijan paikallistuntemus, yhteistyökyky ja taito kysyä tarvittaessa tarkentavia ohjeita ovat tärkeitä. Kunnostamisen kustannuksista Taulukossa sivulla 13 on esitetty vuoden 2007 kunnostuskustannukset. Urakkatyönä tehtynä hehtaarikohtaiset kokonaiskustannukset vaihtelivat välillä 1325-4600 euroa. Hinnoissa ei ole huomioitu suunnittelu- ja hallinnointikuluja. Kahdesta urakasta oli etukäteen sovittu hinta-arvio. Niistä kumpikaan ei pitänyt. Molemmissa lopulliset kustannukset nousivat työn aikana käydyn neuvottelun jälkeen 25 %. Yhdessä urakassa, jolle oli hyväksytty enimmäishinta, lopulliset kustannukset jäivät 50 % sovittua pienemmiksi. Kolin kansallispuistossa metsurityönä raivaussahalla niitettävien perinnemaisemien ensimmäisen vuoden kustannukset ovat olleet 1700-2300 e/ha (Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö 2000). Liminganlahdella vastaavat kustannukset ovat olleet 1080-3550 e/ha. Tässä hankkeessa kustannuksia nosti erityisesti se, että toimivia traktorikäyttöisiä heinäharavia ei etsinnästä huolimatta saatu käyttöön. Hehtaarin laajuisen alueen niittojätteen poiskeräämiseen käsin kuluu urakoitsijalta keskimäärin vajaa työviikko. Puustoinen perinnemaisema on kunnostettuna verrattavissa puistoon. Nurmikon perustamiskustannuksiin verrattuna niittäminen voi kuitenkin olla jopa kymmenen kertaa halvempaa (esim. Viheraluerakentajat ry:n
per hehtaari kohde 1 kohde 2 kohde 3 kohde 4 kohde 5 kohde 6 työntekijät saha- ja traktoriurakoijatoriurakoijat urakoija saha- ja trak- urakoija saha- ja niittourakoijat heinän ja pienen vesakon niitto -niittoväline siimapää ja kolmioterä siimapää niittoterä ja viikate niittoterä ja kolmioterä lautasniittokone talkooväkeä, kesätyöntekijä, keikkatyöntekijä, metsuri viikate -heinän määrä 40-60 m3 15-20 m3 50 m3 100-120 m3 40 m3 -työtunnit n. 90 h 24 h 17 h 60 h 3 h 75 h -kustannukset n. 2740 e 720 e 340 e n. 1800 e 75 e n. 1250 e heinän ja vesojen keruu ja poisajo -kalusto käsiharava, traktori + kärry käsiharava, puutarhatraktorin etukauha, auton peräkärry käsiharava, traktori + koura, auton peräkärry käsiharava, traktori + kärry + etukuormaaja traktori + c-piikkiäes + rehupihti käsiharava, poltto paikan päällä -työtunnit 30 h 28 h 20 h 50 h n. 3 h n. 60 h -kustannukset n. 860 e 1090 e 470 e n. 1800 e n. 1000 e niitto, keruu ja poisajo yht. isomman vesakon ja pienten puiden kaato ja poisajo -kalusto 120 h, 30 e/h -puutavaran määrä (kokopuu) -työtunnit 30 h, 33 e/h raivaus- ja moottorisaha, traktori + kärry 52 h, 35 e/h raivaus- ja moottorisaha, auton peräkärry 37 h, 22 e/h raivaussaha, auton peräkärry 110 h, 33 e/h raivaus- ja moottorisaha, traktori + kärry raivaussaha, traktori+ koura+ metsäkärry 135 h, 17 e/h raivaus- ja moottorisaha, poltto paikan päällä 80 m3 60 m3 55 m3 15 m3 80-90 m3 80-90 m3 58 h, 34 e/h 55 h, 23 e/h 7 h, 57 e/h n. 50-70 h, 20 e/h n. 150 h, 17 e/h -kustannukset 1000 e 1990 e 1240 e 400 e 1250 e n. 2500 e työtunnit koko 150 h 110 h 92 h 117 h n. 56-76 h 285 h urakka kustannukset koko urakka ilman alv. 4600 e 3800 e 2050 e 4000 e 1325 e 4750 e Epätasaisen, runsaasti pajua ja lehtipuuta kasvavan umpeutuvan perinnemaiseman kunnostamiskustannuksia urakkatyönä tehtynä. Kaikki luvut koskevat yhtä hehtaaria (1 ha). Viimeisessä sarakkeessa on vertailun vuoksi tiedot yhdistyksen omana työnä kunnostamalta kohteelta. Kohteiden pinta-alat 0,45-1,0 ha. 13
Jokimaisemaa hoidettaessa ei puita aina tarvitse poistaa. Niittäminen lisää rantojen virkistyskäyttömahdollisuuksia myös talvella. Pappilan ranta, Veteli. kustannuslaskuri, www.viheraluerakentajat.fi). Näiden tulosten perusteella urakkatyönä tehtynä perinnemaiseman kunnostus voi olla edullisempaa kuin tehtäessä yhdistyksen omana työnä, vaikka yhdistyksen jäsenet tekisivät jonkin verran talkootyötäkin. Heinän haravoimiseen urakoitsijoilla on selkeästi ripeämpi ote. Urakoitsijoilla on lisäksi käytössään kalustoa, jolla vesat ja pienet puut voi viedä pois karsimattomina, jolloin säästytään latvusjätteen keruulta ja polttamiselta. Johtopäätökset Työn tilaajat - perinnemaisemien kunnostuksen tarve Kaikilla vuonna 2007 kunnostetuilla kohteilla tilaajien, maanomistajien ja kyläläisten suhtautuminen kohteiden hoitamiseen muuttui selvästi myönteisemmäksi, kun he näkivät kohteen kunnostettuna. He suhtautuivat myönteisemmin siihen, että kohdetta hoidettaisiin jatkossa pelkästään niittämällä aluskasvillisuutta ja syntyviä vesoja ja niittojäte korjattaisiin ainakin joinakin vuosina pois maasta. Kaikilla viidellä kohteella hoitotöitä aiotaan jatkaa samalla tai toisella urakoitsijalla (seurakunnat), omilla työntekijöillä tai urakoitsijoilla (kyläyhdistykset) tai työt aiotaan tehdä itse (yksityinen maanomistaja). Yksi kyläyhdistys lisäksi aikoo neuvotella lampurin 14
kanssa aidan rakentamisesta ja alueen laiduntamisesta. Kolmella kohteella viidestä tilaaja aikoo laajentaa kunnostettavaa aluetta seuraavina vuosina. Yhdellä kohteella ympäristökeskus tarjoutui teettämään kohteen hoitamisen seuraavina vuosina tarjouksen jättäneellä urakoitsijalla (4H -yhdistys). Muilla kohteilla tilaajat tai maanomistajat eivät olleet kiinnostuneita tekemään pitkäaikaisia hoitosopimuksia urakoitsijan kanssa, vaan asiassa haluttiin edetä vuosi kerrallaan. *Ilman aktiivista välittäjäorganisaatiota perinnemaisemien kunnostukselle ei ole kysyntää kunnissa, seurakunnissa eikä kyläyhdistyksissä. *Tarvitaan lisää mallikohteita keskeisille ja näkyville paikoille. Työn tekijät - urakoitsijoiden motivaatio ja osaaminen Kaikki mukana olleet urakoitsijat olivat mukana enemmän tai vähemmän kokeilumielellä. Uteliaisuutta herätti koneiden toimivuus ja työn lopputulos. Kaikki pitivät työtä mielekkäänä ja ovat myös jatkossa kiinnostuneita hoitamaan perinnemaisemia. Ainoastaan yksi urakoitsija seitsemästä oli selkeästi sitä mieltä, että kohteen hoitaminen murskaavalla koneella olisi pitkällä aikavälillä niittämistä järkevämpää. Urakoitsijat arvioivat alakanttiin urakan työmäärän. Niittäminen raivaussahalla, sahan teroitus, heinän ja risujen poisajo sekä loppusiistiminen (risujen keruu, kantojen siistiminen) vei oletettua enemmän aikaa. Heinän haravointi käsin kuitenkin sujui oletettua nopeammin ja urakoitsijat suhtautuivat siihen yleisesti ottaen myönteisesti. Vapaamuotoisen haastattelun perusteella seitsemästä urakoitsijasta kaksi suoriutui urakasta omasta mielestään melko rutiininomaisesti, kolme pysyi nippa nappa arvioiduissa kustannuksissa. Kaksi urakoitsijaa oli mukana enemmän kokeilumielellä, eivätkä he pitäneet urakkaa itselleen erityisen kannattavana. Kunnostettujen kohteiden lähellä asuville urakoitsijoille ei palkkio toisaalta ollut ainoa saavutettu hyöty, koska myös oma asumisviihtyvyys lisääntyi. Kirjallisen tarjouksen laatiminen, kohteen rajojen hahmottaminen maastossa suurimittakaavaiselta kartalta sekä oikean työjärjestyksen sisäistäminen ovat seikkoja, joissa urakoitsijoiden osaamisessa on selkeästi parannettavaa, mikäli arvokkaita perinnebiotooppeja aiotaan hoitaa ostopalveluina. Kaikilla tarjouksen jättäneillä urakoitsijoilla ongelmana on pikemminkin ajan kuin tarjottujen töiden puute, joten urakoitsijat eivät olleet erityisen kiinnostuneita etsimään kunnostettavia kohteita jatkossa itsenäisesti. *Urakoitsijan löytyminen ei ole este perinnemaiseman kunnostukselle sivukylälläkään. 15
Tekijän etsiminen työlle - välittäjäorganisaationa toimiminen Tässä hankkeessa on tarkasteltu ostopalvelutoimintaa sellaisen yhdistyksen näkökulmasta, jonka toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Kun yhdistyksessä ei ole perinnemaisematoimintaan palkattua työntekijää, tulee yhteistyön urakoitsijoiden kanssa sujua vaivattomasti. Tavoitteena on yhdistyksen aktiivihenkilöiden työmäärän vähentäminen, ei lisääminen. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä (2000) korostaa, että kirjallinen hoitosuunnitelma ja hoidon vaikutusten tarkka seuranta tulee aina tehdä erityisesti kasvistoltaan arvokkailla kohteilla. Tässä hankkeessa maanomistajat ja urakoitsijat eivät toivoneet yksityiskohtaista, kirjallista suunnitelmaa. Hoitosuunnitelmien tekemisessä yhteistyö alueellisen ympäristökeskuksen kanssa on välttämätöntä, mutta aloitteen on tässäkin tultava kyläläisiltä tai maanomistajilta itseltään. Kunnostettavaksi sopivien kohteiden etsiminen on tässä hankkeessa osoittautunut hyvin työlääksi. Kohteiden esitteleminen maastossa erikseen jokaiselle tarjouksen jättäjälle voi aiheuttaa runsaasti matkakuluja. Urakoitsijoiden perään soitteleminen saattaa pahimmillaan tuntua kokopäiväiseltä työltä. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen EI-TOTEUTUNEET TAVOITTEET *Pidempiaikainen hoitosopimus syntyi vain yhdelle kohteelle viidestä. Urakoitsijat eivät koe työtä itselleen erityisen kannattavana, jos komennukset ovat satunnaisia. Esimerkiksi seurakunnissa talousarviot tehdään vain vuodeksi eteenpäin. Kyläyhdistysten toiminta on hanketoimintaa, missä hyödynsaajia ja kunnostettua pinta-alaa pyritään saamaan kerralla mahdollisimman paljon. Yksittäisten kohteiden pitkäjänteinen hoitaminen pitäisi olla hankkeista riippumatonta toimintaa. *Oman yhdistyksen sisällä uudenlainen toimintatapa ei täysin selkeytynyt yhden vuoden aikana. Ostopalvelutoiminnan sopivuudesta yhdistyksen muuhun toimintaan ei vielä viiden kunnostetun kohteen perusteella olla täysin yksimielisiä. Ostopalvelutoimintaan pelätään sitoutuvan suuri osa yhdistyksen käyttövaroista. Välittäjäorganisaatio sanana on varsin vieras. Muilta yhdistyksiltä on vaikea saada käytännön neuvoja siihen, miten ostopalvelutoiminta pitäisi pienessä yhdistyksessä järjestää. TOTEUTUNEET TAVOITTEET * Urakoitsijaa käyttämällä yhdistys voi joissakin tapauksissa kunnostaa perinnemaiseman vähemmällä työmäärällä ja pienemmin kustannuksin kuin tekemällä työt itse. * Töiden kanavoiminen eli ns. välittäjäorganisaatiotoiminta onnistuu melko pieninkin resurssein, jos yhdistyksessä on jonkin verran aikaisempaa kokemusta ja riittävästi innostusta. *Urakoitsijan löytäminen tai kiinnostus työhön ei ole ongelma. 16
* Kertaluontoisillakin kunnostuksilla voidaan saada aikaan pitkäjänteistä maisemanhoitoa kylillä, kun aloite tulee paikallistasolta. Kehittämis- ja toimenpide-ehdotukset Perinnemaisemien hoitamisesta kiinnostuneiden urakoitsijoiden koulutusta tulee jatkaa ja laajentaa koko maahan. Koulutusta tulee markkinoida myös mm. kiinteistönhoidon yrittäjille, koti- ja mökkitalkkareille, työttömien yhdistyksille, omakotiyhdistyksille ja 4H -yhdistyksille. Koulutustilaisuuksissa pitäisi korostaa, että kohteiden ja rahoituksen löytyminen on pitkälti kiinni urakoitsijoista itsestään. Liian ruusuista kuvaa kysyntätilanteesta ei saa antaa. Alueellisten ympäristökeskusten pitäisi kannustaa erilaisia paikallisia ryhmiä toiminaan välittäjäorganisaatioina. Perinnemaisemien hoitoon pitäisi saada enemmän paikallislähtöisyyttä. Kohteita pitäisi olla mahdollisuus saada hoidon piiriin muidenkin kuin kasvitieteellisten kriteerien perusteella. Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa (Kemppainen ja Lehtomaa 2007) ehdotettu hanke, jossa useita hoitamattomia perinnebiotooppeja tietyn kylän alueelta järjestettäisiin hoidettavaksi yhdelle erityistukikelpoiselle viljelijälle tai yhdistykselle Leader-toimintatavan avulla sopii myös Etelä-Pohjanmaalle. Kohteet ja urakoitsijat pitäisi kuitenkin valita yhteistyössä kyläläisten kanssa. Kylille ja taajamiin on syytä perustaa lisää mallikohteita. Perinteisten maankäyttömenetelmien myönteisiä vaikutuksia maisemaan ja virkistyskäyttömahdollisuuksiin tulee korostaa nykyistä enemmän. Eri menetelmien hintavertailuista on syytä tiedottaa nykyistä enemmän. Kiitokset Maria Rinnasto ja Lasse Reinman Merja Latomaa ja Vesa Parpala Veli-Matti Niemelä Jaana ja Asko Sippola Kullervo Mäntysalo Marketta Nummijärvi Leena Koivisto Eila Erkkilä ja Pentti Salli Heikki Susiluoma 17
Kirjallisuusviitteet Ahro, J. ja Söyrinki, R. 2005: Laidunpankki. Opas sopimuslaiduntamiseen. - ProAgria Pirkanmaa. 15 s. Heinonen, A. 2005: Töyrällä ja lakialla. Maatalouden erityisympäristötukisopimukset maiseman ja luonnohoidon välineenä Etelä-Pohjanmaalla. - ProAgria EteläPohjanmaa. 31 s. Kekäläinen, H. ja Molander, L.-L. 2003: Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan perinnemaisemat. - Alueellinen ympäristöjulkaisu 250. 319 s. Kekäläinen H. ym. 2006: Polku mansikkapaikoille. Opas, 34 s. Kemppainen, R. ja Lehtomaa, L. 2007: Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. - Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportti 3. 110 s. Koski, E. ja Lindqvist, P. 2006: Palvelut paikallisesti organisoituna. Maaseudun palvelusopimusprosessit Kyrönmaan kokeilussa. - Vaasan yliopiston Levón -instituutin julkaisu 121. 124 s. Kullas, J. 2005: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Isokyrö. - Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 123. 58 s. Maaseutuympäristöstä työtä ja toimeentulo -esiselvityshanke. Loppuraportti 2005. - Oulun seudun ammattikorkeakoulun Luonnonvara-alan yksikkö. Partanen, H., Pentti, S., Kapuinen, P. ja Nysand, M. 2004: Maaseutuyrittäjien mahdollisuudet viherympäristötöissä. - Työtehoseuran raportteja ja oppaita 14. Partanen, H. 2006: Maisemanhoitoyrittäjän asiakasverkosto. - Maa- ja kotitalousnaisten keskus. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000: Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. -Suomen ympäristö 443. 162 s. Rapo, J. ja Kullas, J. 2004: Maatalouden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Ylistaro. - Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 118. 52 s. Söyrinki, R. ja Partanen, H. 2007: Maisemalaiduntaminen. Opas käytännön toteuttamiseen. - Maa- ja metsätalousministeriö. 26 s. Ympäristöyrittäjyys. Maaseutuyrittäjä ympäristönhoitopalvelujen tuottajana 2006-2007. - ProAgria Pirkanmaa. 38 s. 18
KYLÄYHDISTYKSELLE 30.11.2007 LUONNONSUOJELUPIIRI ETSII HOITAMATONTA NIITTYÄ TAI KUKKAKETOA Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry kunnosti vuonna 2007 niittämällä ja raivaamalla kuusi perinnemaisemaa Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Kaikilla kunnostamillamme kohteilla hoitotyöt jatkuvat näillä näkymin vuonna 2008. Etsimme nyt uusia kunnostusta kaipaavia perinnemaisemia. Onko Teidän kylässänne esimerkiksi * heinittynyt kallioketo * niittämistä kaipaava pihaketo vanhassa pihapiirissä (esim. kyläkoulu) * umpeenkasvava rantalaidun * pusikoituva heinäniitty? Olemme kiinnostuneita erityisesti kohteista, joilla on säilynyt matalaa luonnonniittyjen kasvillisuutta sekä vesistöjen varsilla sijaitsevista, maisemallisesti tärkeistä kohteista. Työn vaatima rahoitus sekä työntekijät harkitaan tapauskohtaisesti. Teemme kohteelle tarvittaessa hoitosuunnitelman yhteistyössä maanomistajan kanssa. Arvokkaille kohteille voi olla mahdollista hakea LEADER -rahoitusta. Jos kyläyhdistyksenne on alustavasti kiinnostunut yhteistyöstä tai toivotte lisätietoja hankkeesta, toivomme yhteydenottoanne tammikuun loppuun mennessä. Niityt ja kedot ovat uhanalaisimpia luontotyyppejämme. Niitten säilyttäminen on yksi Suomen luonnonsuojeluliiton tavoitteista. yhteistyöterveisin Terhi Katariina Ala-Risku Jokimetsuri -kampanjan vetäjä Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI puh. 050 3214871 e-mail pohjanmaa@sll.fi LIITTEENÄ hankkeesta kertova esite