KIRJALLINEN KYSYMYS 80/2011 vp Pitkäaikaisreumaa sairastavien laadukkaan hoidon takaaminen Eduskunnan puhemiehelle Hallitusohjelmassa mainitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen osana kuntarakenteen uudistamista tavoitteena varmistaa laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu säilytetään kunnilla, mikä johtaa automaattisesti alueellisiin eroihin terveydenhuollon laadussa. Tämä korostaa terveyspalveluiden tuottamisen valvonnan ja kontrollin merkitystä valtakunnallisella tasolla, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset tavoitteet toteutuisivat. Yksi toimivan terveyskeskusohjelman painopisteistä on pitkäaikaissairaiden hoidon kehittäminen. Erityisesti pitkäaikaissairaiden kohdalla hoidon laatu ja jatkuvuus korostuvat. Esimerkiksi Heinolan Reumasairaalan lopettaminen on johtanut vakaviin ongelmiin pitkäaikaisreumaa sairastavien potilaiden hoidossa. Erikoisosaaminen Heinolan Reumasairaalasta on pääosin siirretty Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Heinolan Reumasairaalan useat entiset potilaat ympäri Suomen eivät saa riittävää hoitoa kotipaikkakunnillaan. Tämän lisäksi maksusitoumusten saaminen eri sairaanhoitopiireistä Päijät-Hämeen keskussairaalaan on kohtuuttoman vaikeaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä konkreettisia toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä pitkäaikaisreumaa sairastavien kansalaisten laadukkaan hoidon takaamiseksi tasapuolisesti koko Suomessa? Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2011 Ritva Elomaa /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ritva Elomaan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 80/2011 vp: Mitä konkreettisia toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä pitkäaikaisreumaa sairastavien kansalaisten laadukkaan hoidon takaamiseksi tasapuolisesti koko Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Neljäsosan viisitoista vuotta täyttäneistä kansalaisista on arvioitu saavan hoitoa johonkin pitkäaikaiseen terveysongelmaan. Eläkkeellä olevista kahdella kolmanneksella on arvioitu olevan vähintään kaksi pitkäaikaista terveysongelmaa. Väestön ikääntymisen ja hoitojen kehittymisen myötä yhä useammalla terveyspalveluja käyttävällä henkilöllä on useita samanaikaisia terveysongelmia. Reumasairaudet on yksi merkittävä pitkäaikaissairaus ja siitä kärsii noin yksi prosentti väestöstä. Taudin esiintyvyys lisääntyy iän mukana sairastumisiän ollessa keskimäärin 60 vuotta. Uuden terveydenhuoltolain tavoitteena on vahvistaa potilaan asemaa. Laissa on määritelty, että kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita. Valtioneuvoston asetuksessa terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta todetaan, että suunnitelmassa on sovittava, miten hoitoketjut tai alueelliset hoitosuunnitelmat laaditaan yhteistyössä ja miten niiden toteutumista tuetaan ja seurataan. Lisäksi suunnitelmassa on sovittava, miten palvelut toteutetaan ensisijaisesti avohoidossa ja siitä, miten terveyskeskus vastaa potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta. Useat sairaanhoitopiirit ovat laatineet reuman hoidon järjestelyistä paikalliset hoitoketjut, jotka ovat sähköisessä muodossa alueellisesti käytettävissä. Pitkäaikaissairauksien terveyshyötymalli on yksi mahdollisuus muuttaa terveyskeskuksen toimintaa kehittymistä terveysongelmia ennakoivasti ratkaisevaksi toimintatavaksi muun muassa reumapotilaiden kohdalla. Kolme laajaa kehittämishanketta on saanut sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmasta (KASTE) rahoitusta vuosiksi 2010 2012 pitkäaikaissairauksien terveyshyötymallin käyttöönottoa varten. Yhteensä hankkeiden väestöpohja on yli 2 miljoonaa henkeä. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa laatinut kansallisen määrittelyn terveys- ja hoitosuunnitelman lomakerakenteeksi sekä sen käyttöä selventävän ohjeistuksen. Jatkossa terveys- ja hoitosuunnitelma liitetään osaksi kansallista sähköistä potilastietoarkistoa. Toimiva terveyskeskus -ohjelma vauhdittaa terveysja hoitosuunnitelman rakenteen laatimista. Näin on myös mahdollista parantaa reuman porrastetun hoidon kokonaisuutta. Lääkäriseura Duodecimin suojissa tehtävä Käypä hoito -suositustyö on vakiintunut osaksi suomalaisen terveydenhuollon kenttää. Tällainen suositus on tehty myös nivelreumasta ja suosituksessa kuvataan tämän hetken tietoon perustuvat parhaat reuman hoito- ja kuntoutuskäytännöt. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut reumasairauksien osalta yhtenäisen kiireettömän erikoissairaanhoidon konsultaation ja pitkäaikaisseurannan perusteet. 2
Ministerin vastaus Keskussairaalat kantavat päävastuun reuman diagnostiikasta ja hoidosta. Vaikeimpien potilaiden hoito on keskittynyt yliopistosairaaloihin. Sairaalat ovat lisänneet reumahoitajien ja reumaan perehtyneiden fysioterapeuttien ja lääkäreiden määrää. Näin keskussairaaloiden moniammatilliset reumatiimit ovat vahvistuneet. Kiinteä yhteistyö keskussairaaloiden reumasairauksien hoitotiimien ja perusterveydenhuollon välillä on välttämätön, koska nivelreuman hoito merkitsee usein läpi elämän kestävää lääkehoitojen sarjaa, toisinaan ortopedisia toimenpiteitä sekä lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon laadukkaiden ja vaikuttavien palvelujen varmistamiseksi uudistetaan kunta- ja palvelurakenteita. jolloin erityisvastuualueiden tehtäviin kuuluu muun muassa vaativat keskitettävät terveydenhuollon palvelut kuten vaativa reuman hoito sekä koulutukseen liittyviä tehtäviä. Lääkärien peruskoulutuksen määrää on lisätty ja tämä heijastuu viiveellä erikoislääkäreiden saatavuuteen. Uuden terveydenhuoltolain mukaisesti erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien tulee sopia terveydenhuollon henkilöstön perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta sekä työvoiman kysyntään ja koulutustarjontaan liittyvistä asioista. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee lääkärien erikoistumiskoulutusta erityisvaltionavulla sekä tulee selvittämään, miten tämän rahoituksen kautta voidaan varmistaa palvelujärjestelmän tarvitsemien erikoislääkärien, muun muassa reumatologien riittävä saatavuus. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee arvioimaan vuoden 2011 aikana sitä, miten reuman hoidosta annettu asetus vaativan hoidon keskittämisestä on toteutunut erityisesti reumaortopedian osalta. Tätä varten sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Tampereen yliopiston kirurgian professoria Matti Lehtoa laatimaan selvitys reumaortopedian tilasta Suomessa ja tekemään ehdotukset, miten hoitojärjestelmää tulee kehittää tämän potilasryhmän kohdalla. Selvitystyön perustana käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitorekisterin (HILMO) reuman hoidon sekä reumaleikkauksien tietokantoja, joista voidaan selvittää hoitojärjestelmän toimivuutta ja tarpeita alueellisesti ja eri reumapotilasryhmissä. Selvitys valmistuu vuoden 2011 aikana. Hallitus on sitoutunut turvaamaan pitkäaikaisreumaa sairastavien kansalaisten laadukkaan hoivan tasapuolisesti koko Suomessa. Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 80/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Ritva Elomaa /saf: Vilka konkreta åtgärder ämnar regeringen vidta för att medborgare med kronisk reumatism ska garanteras högklassig vård i hela Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det har uppskattats att en fjärdedel av de medborgare som har fyllt 15 år får vård på grund av kroniska hälsoproblem. Det har uppskattats att två tredjedelar av pensionärerna har minst två slags kroniska hälsoproblem. När befolkningens medelålder stiger och behandlingarna utvecklas kommer allt fler av dem som anlitar hälsovårdstjänsterna att ha flera samtidiga hälsoproblem. Reumatism är en betydande långtidssjukdom och ungefär en procent av befolkningen lider av reumatiska sjukdomar. Förekomsten av sjukdomen ökar med åldern, och incidensåldern är i genomsnitt 60 år. Den nya hälso- och sjukvårdslagen syftar till att stärka patientens ställning. I lagen fastställs att den kommunala primärvården ska ansvara för samordningen av den samlade vården av en patient, om inte något annat särskilt avtalas. I statsrådets förordning om planer för ordnande av hälso- och sjukvård och om avtal om ordnande av specialiserad sjukvård konstateras att i planen ska det överenskommas hur vårdkedjorna eller de regionala vårdplanerna ska göras upp i samråd och hur genomförandet av dem ska stödjas och följas. Dessutom ska det i planen överenskommas på vilket sätt tjänsterna i första hand ska genomföras inom den öppna vården och hur hälsovårdscentralen ska svara för samordningen av den samlade vården av en patient. Flera sjukvårdsdistrikt har gjort upp lokala vårdkedjor för arrangemangen kring behandlingen av reumatism, och vårdkedjorna är regionalt tillgängliga i elektronisk form. Hälsonyttomodellen för långtidssjukdomar är en möjlighet att förändra hälsovårdscentralernas verksamhet så att verksamhetsformerna utvecklas med sikte på att lösa hälsoproblemen på ett förebyggande sätt bland annat när det gäller reumapatienter. Via utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (KASTE) har tre omfattande utvecklingsprojekt fått finansiering för åren 2010 2012 för införandet av hälsonyttomodellen när det gäller långtidssjukdomar. Det sammanlagda befolkningsunderlaget för projekten överstiger 2 miljoner. Institutet för hälsa och välfärd har i samarbete med olika aktörer på fältet utarbetat en nationell definition av blankettstrukturen för hälso- och vårdplanen samt anvisningar som klargör hur den ska användas. I fortsättningen kommer hälso- och vårdplanen att ingå i det nationella elektroniska arkivet för patientuppgifter. Programmet Fungerande hälsovårdscentraler försnabbar utarbetandet av strukturen för hälsooch vårdplanen. På så vis kan man också förbättra den samlade nivåstruktureringen av behandlingen av reumatiska sjukdomar. Det arbete med riktlinjer för god medicinsk praxis som utförs under läkarföreningen Duodecims beskydd har etablerats som en del av det finländska hälso- och sjukvårdsfältet. Det har också getts en riktlinje som gäller ledgångsreumatism, och där beskrivs bästa vård- och rehabiliteringspraxis för reumatism på basis av dagens kunskap. När det gäller reumatiska sjukdomar har 4
Ministerns svar social- och hälsovårdsministeriet meddelat enhetliga grunder för icke-brådskande konsultation till specialiserad sjukvård och långtidsuppföljning inom den specialiserade sjukvården. Centralsjukhusen bär huvudansvaret för diagnostiseringen och behandlingen av reumatism. Vården av de värst drabbade patienterna har koncentrerats till universitetssjukhusen. Sjukhusen har ökat antalet reumaskötare samt antalet fysioterapeuter och läkare med insikter i reumatiska sjukdomar. Därmed har de yrkesövergripande reumateamen på centralsjukhusen stärkts. Ett nära samarbete mellan centralsjukhusens vårdteam för reumatiska sjukdomar och primärvården är nödvändigt, eftersom behandlingen av ledgångsreumatism ofta innebär en serie av läkemedelsbehandling livet ut, ibland ortopediska ingrepp samt medicinsk och yrkesinriktad rehabilitering. I enlighet med regeringsprogrammet reformeras kommun- och servicestrukturerna för att säkerställa högklassiga och effektiva social- och hälsovårdstjänster. Till specialupptagningsområdenas uppgifter hör därmed bland annat krävande hälso- och sjukvårdstjänster som ska centraliseras, såsom krävande behandling av reumatism samt uppgifter med anknytning till utbildning. Grundutbildningen för läkare har utökats och detta avspeglar sig med dröjsmål i tillgången på specialläkare. I enlighet med den nya hälso- och sjukvårdslagen ska sjukvårdsdistrikten inom ett specialupptagningsområde komma överens om frågor med anknytning till hälso- och sjukvårdspersonalens grundläggande utbildning, fortsatta utbildning och fortbildning samt efterfrågan på arbetskraft och utbildningsutbudet. Social- och hälsovårdsministeriet stöder specialiseringsutbildningen för läkare med hjälp av statsunderstöd samt kommer att utreda hur man via denna finansiering kan säkerställa tillräcklig tillgång på de specialläkare som servicesystemet behöver, bland annat reumatologer. Under 2011 kommer social- och hälsovårdsministeriet att utvärdera hur den förordning enligt vilken krävande vård av patienter som lider av reumatism ska centraliseras har iakttagits i synnerhet när det gäller reumaortopedi. För detta ändamål har social- och hälsovårdsministeriet bett professorn i kirurgi vid Tammerfors universitet Matti Lehto utreda läget inom reumaortopedin i Finland och lägga fram förslag till hur vårdsystemet bör utvecklas med tanke på denna patientgrupp. Som underlag för utredningsarbetet används databaserna för behandling av reumatism samt reumaoperationer i Institutet för hälsa och välfärds vårdregister (HILMO), med hjälp av vilka man kan utreda hur väl vårdsystemet fungerar och behov regionalt och i olika reumapatientgrupper. Utredningen blir klar 2011. Regeringen har förbundit sig att säkerställa medborgare med kronisk reumatism högklassig omsorg i hela Finland. Helsingfors den 6 oktober 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5