OPINNÄYTETYÖ Medianomi (AMK) 2016 Jan Rucidlo MIKSAAMISEN MERKITYS The Path - musiikkikappaleen tuotantoprosessi 1
OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Elokuvan ja TV-alan koulutusohjelma 2016 Sivumäärä 34 Ohjaaja: Mikko Maunula Tekijä: JAN RUCIDLO MIKSAUKSEN MERKITYS: THE PATH - MUSIIKKIKAPPALEEN TUOTANTOPROSESSI Tekniikan kehitys on mahdollistanut sen, että yhä useampi kykenee sekä luomaan että muokkaamaan demoja jopa kotioloissa. Äänen käsittelyyn tarkoitetut laitteet ja ohjelmat ovat kaikkien ulottuvilla. Äänen käsittelyyn pätevät silti pääosin samat perusasiat kuin ennen. Jos ei näe vaivaa äänen käsittelyn työkalujen oikeaoppiseen käyttöön, voi helposti päätyä vain pilaamaan ääniraitoja toistensa perään. Tästä löytyykin tämän tutkimuksen ydinkysymys: Miten löytää äänistudiotyöskentelyssä jälkituotannollisin keinoin tapa tehdä musiikkikappaleesta ammattimaisen kuuloinen? Halusin tutustua syvemmin äänen editoimiseen ja muokkaamiseen ja ymmärtää editoinnissa käytettyjen efektien vaikutukset ääneen. Haluan oppia miten kappale toimii kokonaisuudessaan, ja miten saadaan soittimet sekoitettua keskenään mahdollisimman miellyttävän kuuloisella tavalla. Yhtenä tavoitteena on miksata omalle yhtyeelleni kappale, jota voidaan käyttää markkinointimateriaalina yhtyeen tulevaisuutta ajatellen. Lisäksi haluan vertailla raakaversion ja käsitellyn version eroja. Miksaus on musiikin jälkikäsittelyn tärkein vaihe. Huonoa miksausta ei pystytä täysin pelastamaan edes ammattitasoisella masteroinnilla. Erityisen haastavaa miksauksesta tekee, että se on aina genresidonnaista. Miksaukseen ei ole olemassa oikeita tai vääriä toimintatapoja. Tekemisen ja harjoittelun kautta jokainen löytää itselle ja yhtyeelle parhaiten sopivat toimintatavat. (Bazil 2008, 2; Suntola 2000, 64). Tekemäni tutkimus on ensisijaisesti toiminnallinen. Opinnäytetyön kirjallinen osuus raportoi tehdyn työn, antaa tutkimukselle teoreettisen viitekehyksen, sekä tukee asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä. ASIASANAT: Äänisuunnittelu, miksaaminen, editointi, äänittäminen, studiotyöskentely, äänen tallennus, ääni, äänituotanto 2
BACHELOR S THESIS ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme for Film and Television 2016 Pages: 34 Director: Mikko Maunula Author: JAN RUCIDLO THE MEANING OF MIXING: A PRODUCTION PROCESS FOR MUSICAL PIECE THE PATH The development of technology has enabled sound creation and editing for more and more people even at home. Sound and recording hardware and software are available for everyone from beginners to professionals. Still, the basics of sound editing and mixing remain the same as always. The possibility to ruin audio tracks one after another is high if one does not figure out the proper use of tools. Here lies the underlying theme of the thesis: how to create a professional sounding piece of music with post production and professional sound editing tools? I wanted to get a better insight into sound editing and mixing, and understand the influence of using different effect to audio recordings. I want to learn how a recorded music piece works as a whole, and how to mix different instruments to an enjoyable ensemble. One main objective of the study is to produce a professional sounding song for my band to use as a marketing material in the future. Also I want to analyze the main differences between a rough, recorded demo material and a finished, professionally mixed musical piece. Mixing is the most important part of audio post production. A bad mixing can t be enhanced even with the highest level of mastering. One main complication for mixing is that it is always genre related. There is no right or wrong way to mix, nor any guidelines on how to produce the best outcome. Learning by doing is the only way to find the best approach for the band ans/or song in question. (Bazil 2008, 2; Suntola 2000, 64). The study I conducted is primarily functional rather than theoretical. The written thesis mainly reports the production work, provides a theoretical framework, and supports reaching the objectives set for the study. KEYWORDS: Audio, sound, editing, mixing, recording, studio work, audio production 3
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA 6 1.1 Yhtyeen ja kappaleen esittely 7 1.2 Lähdemateriaalin rajaus ja arviointi 7 2 TUTKIMUKSEN TAVOITE 9 2.1 Äänitteen ammattimainen miksaaminen 9 2.2 Miksatun äänitteen käyttö markkinointitarkoituksiin 10 2.3 Käsittelemättömän ja käsitellyn äänitteen vertailu 11 3 VIITEKEHYS 12 3.1 Musiikin äänittäminen 12 3.2 Äänitteen jälkikäsittely 13 3.3 Pro Tools-äänenkäsittelyohjelma 15 3.4 Äänitteen kaupallinen hyödyntäminen 16 4 ÄÄNITTEEN TUOTANTOPROSESSI 17 4.1 Äänityksen aikataulu 17 4.2 The Path -kappaleen äänittämisen vaiheet 18 4.3 The Path -äänitteen jälkikäsittely 20 4.3.1 Rumpujen miksaus 21 4.3.2 Kitaran miksaus 25 4.3.3 Laulun miksaus 27 4.3.4 Koskettimien miksaus 28 4.3.5 Basson miksaus 28 4.3.6 Masterointi 30 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 31 5.1 Kappaleen tuotantoprosessin arviointi 31 5.2 Valmiin kappaleen arviointi 32 5.3 Raakaversion ja käsitellyn äänitteen suurimmat erot 33 LÄHDELUETTELO 34 KIITOKSET 35 LIITTEET 36 LIITE 1: The path -kappaleen käsittelemätön raakaversio 36 LIITE 2: The path -kappaleen miksattu, lopullinen versio 36 4
JOHDANTO Musiikintuotannossa enää todella harvoin käytetään niin sanottua luonnollista soundia. Tekniikan kehitys mahdollistaa erilaisten äänimaailmojen luomisen pelkän äänentoiston sijaan. Koko musiikkiteollisuus on läpikäynyt muutoksen, jossa äänitteet voidaan levittää nopeasti eri kanaviin ja kuuntelijoiden käyttöön. Nykypäivän musiikin kuluttaja on hyvinkin vaativa kuuntelemansa tuotoksen laadun suhteen. Tekniikan kehitys on mahdollistanut sen, että yhä useampi kykenee sekä luomaan että muokkaamaan demoja jopa kotioloissa. Äänen käsittelyyn tarkoitetut laitteet ja ohjelmat ovat kaikkien ulottuvilla. Äänen käsittelyyn pätevät silti pääosin samat perusasiat kuin ennen. Jos ei näe vaivaa äänen käsittelyn työkalujen oikeaoppiseen käyttöön, voi helposti päätyä vain pilaamaan ääniraitoja toistensa perään. Saundia ja sen teknistä toteutusta voisi verrata vaikkapa siltaan itse kappaleen ja kuulijan välillä. Hyvä saundi tukee itse kappaletta. Ei kukaan osta levyä vain saundin takia. (Suntola 2000, 65.) Tästä löytyykin tämän tutkimuksen ydinkysymys: Miten löytää äänistudiotyöskentelyssä jälkituotannollisin keinoin tapa tehdä musiikkikappaleesta ammattimaisen kuuloinen? Halusin tutustua syvemmin äänen editoimiseen ja muokkaamiseen ja ymmärtää editoinnissa käytettyjen efektien vaikutukset ääneen. Haluan oppia miten kappale toimii kokonaisuudessaan, ja miten saadaan soittimet sekoitettua keskenään mahdollisimman miellyttävän kuuloisella tavalla. Yhtenä tavoitteena on miksata omalle yhtyeelleni kappale, jota voidaan käyttää markkinointimateriaalina yhtyeen tulevaisuutta ajatellen. Lisäksi haluan vertailla raakaversion ja käsitellyn version eroja. Tekemäni tutkimus on ensisijaisesti toiminnallinen. Sen rinnalla opinnäytetyön kirjallinen osuus raportoi tehdyn työn, antaa tutkimukselle teoreettisen viitekehyksen, sekä tukee asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä. 5
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA Tarve tutkimukselle lähti omasta mielenkiinnosta musiikkia, musiikin äänittämistä ja editointia kohtaan. Olemme yhtyeeni kanssa kauan keskustelleet hyvän äänityksen tekemisestä ja siihen liittyvien puitteiden löytämisestä. Kun äänittämiseen ja äänen editoimiseen löytyi mahdollisuus Turun ammattikorkeakoulun tiloista, oli hyvä käyttää tilaisuus hyödyksi. Useista sävellyksistä, sovituksista ja sanoituksista on muodostunut yksi kappale, joka valittiin tuotettavaksi osana opinnäytetyötäni. Peruskysymyksiä kappaleen valinnassa oli lähinnä taiteellisessa tuottamisessa; miltä kappale kuulostaa, mikä sanoma siinä on, mitä efektejä halutaan käyttää? Koska kappaleen sovittaminen on ollut työn alla ennen äänittämispäätöstä, on yhteiset "musiikilliset säännöt" olleet tiedossa kaikille. Miksi ylipäätään tarvitaan ammattimainen äänite? Studioaika monissa paikoissa on kallista. Ammattimaisen äänitteen luomiseen tarvitaan kokemusta äänen käsittelystä, hyvät tilat, sekä tietenkin aikaa. Erään hyvän studion levyntekohinta oli 2500. Tällä rahalla sai äänitysajan ja -paikan kaikille soittimille sekä audioinsinöörin (miksaajan), joka oli alan ammattilainen. Kappaleita äänitettiin ja miksattiin kuusi ja aikaa tähän meni kaksi kuukautta. Aikataulu ja raha kulkevat käsi kädessä, mutta tässä opinnäytetyössä musiikkikappaleen tuottaminen ei maksanut mitään, sillä studioaika oli ilmaista. Koska itse toimin miksaajana, ei myös ylimääräisiä henkilöstökuluja ollut. Ammattimaisen äänitteen tekemiseen liittyy myös paljon suunnittelua jo ennen kuin mennään studioon. Kun musiikkikappale on suunniteltu ja mietitty valmiiksi treenikämpällä, ei äänitystilanteessa tarvitse miettiä enää taiteellista näkökulmaa. Itse toimin yhtyeen rumpalina ja teimme suurimman osan sovituksesta yhdessä kitaristimme kanssa. Tämä helpotti myös äänitystilanteen kehittymistä, sillä olin miksaajana koko ajan tietoinen siitä, missä mennään. Pystyin keskittymään siihen että musiikki tallentuu oikealla äänen voimakkuudella ja puhtaasti. 6
1.1 Yhtyeen ja kappaleen esittely Äänitettävän musiikkikappaleen nimi on The Path, jonka esittää No Any Smell - yhtye. The Path oli ollut työn alla kolme vuotta ja sai äänitteessä kuultavan muodon ennen studioon menoa. Kappaleen lopullinen pituus on 5 minuuttia 11 sekuntia. No Any Smell -yhtye on perustettu kitaristin toimeenpanosta vuosia sitten, jolloin sen nimi oli NoteProject. Nimensä mukaisesti kyseessä oli projekti, jossa vain jammailtiin ja kehitettiin kappaleita ilman tulevaisuuden suunnitelmia. Itse löysin 2011 marraskuussa Muusikoiden.net -sivuston välityksellä tämän kyseisen projektin. Siihen aikaan projektiin kuului nykyinen kitaristi, ja basisti. Soitimme hetken triona, mutta The Path kappale lähti kehitteille vasta kun jäimme kitaristin kanssa kahdestaan sen hetkisen basistin lähtiessä opiskelemaan muualle. Levyllä kuultu kokoonpano oli ollut kasassa vuoden 2014 lopusta, mutta tähänkin on jo tullut muutoksia. Vuosien 2012-2014 aikana suoritimme duona soittajahaun. Uusi basisti, laulaja ja kosketinsoittaja löytyivät sitä kautta. Levytyksen jälkeen laulaja ja kosketionsoittaja lähtivät muihin projekteihin, joten The Path jää toimimaan uusien soittajien rekrytoimisessa. 2016 No Any Smell -kokoonpano on toistaiseksi trio (kitaristi, basisti, rumpali). 1.2 Lähdemateriaalin rajaus ja arviointi Tämän tutkimuksen pääasiallinen painopiste on musiikkiäänitteen jälkikäsittelyssä. Tutkimus ei kata äänittämisen historiaa, tai ota kantaa musiikin erilaisiin tyylilajeihin ja/tai jälkikäsittelyn luoviin prosesseihin. Tutkimus on tarkoitettu ensisijaisesti äänialan opiskelijoiden ja (aloittelevien) ammattilaisten käyttöön, jotka tuntevat toiminnan peruskäsitteet. En kirjoita työtäni aloittelijan näkökulmasta. Tämä tulee esille termistössä ja siinä etten alusta kaikkia vaiheita perusteista asti. En haluaisi kuitenkaan sulkea pois aloittelijoita tässä kirjoituksessa, sillä perusteet luettuaan kuka tahansa voi tätä opinnäytetyötä seuraten päästä hyvään lopputulokseen. Opinnäytteessä käyn vaihe vaiheelta 7
läpi juuri tämän kyseisen kappaleen miksaamisen osat, ja jos haluaa käydä jonkun oman raakamateriaalin läpi tämän opinnäytetyön ohjeiden mukaan, voi päästä vähintäänkin mielenkiintoiseen taiteelliseen lopputulokseen. Koska tutkimustyöni on osaksi analyyttisen dokumentin tekeminen, hain lähdemateriaalia vain niihin asioihin, joita tarvitsin miksaustyön tueksi. Editointiohjelmana käytin Avidin Pro Tools -äänieditointiohjelmaa. Koska kaikkeen äänen muokkaamiseen pätee samat lainalaisuudet, oli vain oppimiskysymys, mistä löytää ohjelmasta kyseiset efektit. Mutta se, mitä jokainen efekti tarkoittaa ja tekee äänelle piti hakea useista lähdemateriaaleista. Sekä tehdyn työn (tuotantoprosessi) että tutkimuksen (kirjallinen opinnäytetyö) lähteenä ja ohjeistuksena on käytetty erityisesti Silja Suntolan teosta Luova Studiotyö, sekä Paul Whiten teosta Basic Mixing Techniques. 8
2 TUTKIMUKSEN TAVOITE Jokaisella projektilla ja tutkimuksella tulisi olla selkeästi asetettu tavoite, joka määrittelee miksi työ tehdään. Huolimattomasti asetetut tavoitteet tai niiden puuttuminen johtaa usein huonoihin lopputuloksiin. (Hague & Jackson 1999, 44.) Tämän työn ensisijaisena tavoitteena on tuottaa laadukas äänite yhtyeen markkinointikäyttöön, ja tämän tuotantoprosessin myötä syventää omaa osaamista ääneen erikoistuvana media-alan ammattilaisena. Tutkimus pyrkii myös tarkastelemaan käsittelemättömän ja käsitellyn äänitteen pääasiallisia eroja. Seuraavassa käydään läpi edellä mainitut tutkimukselle asetetut tavoitteet sekä perustelut sille miksi näihin tavoitteisiin halutaan pyrkiä. 2.1 Äänitteen ammattimainen miksaaminen Miksaus on musiikin jälkikäsittelyn tärkein vaihe. Huonoa miksausta ei pystytä täysin pelastamaan edes ammattitasoisella masteroinnilla. Erityisen haastavaa miksauksesta tekee, että se on aina genresidonnaista. Miksaamisessa auttaa kyseessä olevan musiikkityylin tuntemus. Musiikillisen kokoiskuvan hahmottaminen, erityisten elementtien löytäminen, sekä vahvojen efektien esille tuominen miksausvaiheessa on helpompaa, kun musiikin genre on tuttu. Miksaukseen ei ole olemassa oikeita tai vääriä toimintatapoja. Tekemisen ja harjoittelun kautta jokainen löytää itselle ja yhtyeelle parhaiten sopivat toimintatavat. (Bazil 2008, 2; Suntola 2000, 38, 64.) Hyvä miksaaminen tarkoittaa häiriöäänien poistamista, ja sitä, että kaikki äänet ovat selkeästi kuultavissa. Taajuuksissa ei saa olla piikkejä, eivätkä mahdolliset käytetyt tehosteet saa tehdä äänestä sekavaa. Äänten täytyy olla selkeästi eroteltuna toisistaan, eivätkä taajuudet saa taistella keskenään. Myöskään äänentasot eivät hyvässä äänitteessä ole liian lujalla tai liian hiljaisella, ja panoroinnin ansiosta stereokuva on hyvin balanssissa. Miksauksen täytyy kuulostaa hyvältä erilaisilla laitteilla kuunneltuna. Oli kuuntelupaikkana sitten iso klubi tai oma olohuone, hyvä miksaus tuo esille juuri halutut elementit. Ammattitason miksauksessa pystyy kuulemaan kaikki äänet ja korva ohjataan 9
kuuntelemaan mahdollista hallitsevaa elementtiä. (Bazil 2008, 2-3; Molenda 1993, 71.) Opinnäytetyöni sisältää lyhkäisesti ohjeita kappaleen äänittämiseen, sillä suurempi paino on miksaustyössä ja sen raportoimisessa. Miksaukseen liittyen käydään läpi kappaleeseen tehty taajuuskorjaaminen, kompression ja rinnakkaiskompression tekeminen, noise gaten käyttö, reverben ja delayn käyttö, panorointi, aux-apulähtöjen merkitys, sekä särön tai muiden efektien säätö soittimiin. 2.2 Miksatun äänitteen käyttö markkinointitarkoituksiin Promootion tehtävänä on parantaa esiintyjän ja tämän esittämän musiikin tunnettavuutta, herättää yleisön ja mahdollisten keikkapaikkojen kiinnostusta, sekä vauhdittaa mahdollista levymyyntiä (Karhumaa 2000, 111). Halusimme tuottaa yhtyeellemme laadukkaan ja ammattimaisen ns. esittelykappaleen. Usein varsinaiset demot ovat lähinnä alustavia äänityksiä, mutta halusimme viimeistellymmän version kappaleesta. Ammattimaisesti miksattua The Path -kappaletta on tarkoitus käyttää yhtyeen imagon parantamiseen, mahdollisten keikkojen buukkaamiseen, sekä uusien jäsenten rekrytoimiseen. Viimeistelty esittelykappale antaa yhtyeestä ammattimaisen kuvan, ja esittelee laajasti yhtyeen musiikillista osaamista ei siis pelkästään soittotaitoa, vaan yhtyeen taitoa tuottaa musiikkia alusta loppuun (sävellys, sovitus, soitto, äänitys, miksaus). Usein demot luovat yhtyeistä hieman harrastelijamaisen autotallifiiliksen. Tämän työn myötä tuotettu The Path -kappale kertoo No Any Smell yhtyeen olevan tosissaan, kykenevän tuottamaan pitkälti myyntivalmista materiaalia, sekä olevan kaiken kaikkiaan ammattimainen yhtye. Kappaleen toivotaan brändäävän yhtyettä siten, että yhtyeen imagoon liitettäisiin kappaleen kuuntelemisen jälkeen sellaisia arvoja ja adjektiiveja kuin melodinen, progressiivinen, dynaaminen, monipuolinen, taitava, yllätyksellinen, energinen, ilmava, iloinen. 10
Yhtyeellä on melko mittava setti erilaisia kappaleita. Yhtyeen toiveena ja pyrkimyksenä olisikin päästä esittelemään osaamistaan keikoille. The Path - kappaletta tullaan lähettämään niin suoraan keikkapaikkoihin (esimerkiksi ravintolat) kuin tapahtumien tuottajillekin. Toiveena on, että kappaleen laadukkuus vakuuttaa keikkapaikkojen päättäjät, herättää kiinnostuksen, ja halun kuulla lisää yhtyeen tuotantoa. Miksattu kappale toimii olennaisena työkaluna myös, kun yhtyeeseen rekrytoidaan uusia soittajia. The Path -kappale antaa potentiaalisille, kiinnostuneille tai kiinnostaville soittajille kuvan yhtyeen taitotasosta ja soitannallisesta tyylistä. 2.3 Käsittelemättömän ja käsitellyn äänitteen vertailu Demo on alustava äänitys artistin musiikista. Yleensä demot ovat raakaäänityksiä kappaleista, eivätkä useasti sisällä koko albumin verran materiaalia. Yhtyeet lähettävät useasti demojaan levy-yhtiöille levytyssopimuksen toivossa, mutta on myös muita käyttötarkoituksia: Demoäänitys uudesta kappaleesta voidaan antaa tuottajalle ennen kuin yhtye menee studioon tai yhtyeen lauluntekijä saattaa antaa demot uusista kappaleista muulle bändille. (About 2016.) Tavoitteena on löytää demon/raakaversion ja miksatun kappaleen suurimmat ja selkeimmät erot. Uskon, että käsittelemättömän ja käsitellyn äänitteen erojen analysointi edesauttaa jatkossa eri laatuisten äänitteiden käsittelyä, ja syventää ammatillista osaamistani. Äänitteiden vertailun analysointi ja erojen kirjaaminen voi myös auttaa muita alan toimijoita tai opiskelijoita heidän työskennellessään äänitteiden ja erityisesti musiikkidemojen parissa. 11
3 VIITEKEHYS Tässä tutkimuksessa käsitellään No Any Smell -yhtyeen yhden kappaleen tuotantoprosessi; äänittäminen, äänen jälkikäsittely, sekä lopullisen tuotoksen käyttö. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi kunkin vaiheen perusteet ja tutkimuksen kannalta tärkeimmät termit. 3.1 Musiikin äänittäminen Nykyään lähestulkoon kaikki äänittäminen on digitaalista. Digitaaliset tallenteet ovat analogisia laadukkaampi, sillä niillä on suurempi taajuusvaste ja dynaaminen peittoalue. Digitaalinen tallennusmuoto ei myöskään ole yhtä herkkä kuin analoginen, eikä se esimerkiksi kärsi elektromagneettisista häiriöistä tai laadun häviämisestä toistovaiheessa. Digitaalinen äänite ei myöskään mekaanisesti kulu tai vaurioitu sitä käytettäessä. Musiikkia äänittäessä käytetään yleisimmin ns. multitracking-tapaa eli jokainen soitin tallennetaan omaksi tiedostokseen (raidaksi) editointiohjelmaan. Ammattimaisen äänitteen luominen tapahtuu siihen tarkoitukseen rakennetussa äänistudiossa. Äänistudio on akustisesti suunniteltu tila, joka tarjoaa optimaaliset puitteet äänen toistamiseen. Useimmiten studio koostuu soittohuoneesta ja tarkkaamosta. (Wikipedia 2016a.) Äänittämisen ensimmäinen työvaihe on äänien ja tasojen tarkistus, sekä mikrofonien sijoittelu. Tämä tehdään jo ennen kuin yhtään ääntä on varsinaisesti tallennettu. Ratkaisevinta äänityksen alkuvaiheessa ja asetuksia tehtäessä on se miltä soitto kuulostaa tarkkaamotilan kaiuttimien kautta. Varsinainen äänitystyö alkaa, kun mikrofonit on sijoiteltu ja äänen tasot asetettu haluttuihin kohtiin. (Rytmimanuaali 2016.) Luonnollisimpaan lopputulokseen päästään, kun jo äänitysvaiheessa mikrofonit sijoitellaan sen mukaan, minkälaista äänikuvaa haetaan. Äänikuvassa ajatellaan soitinten luonnollista sijaintia kolmiulotteisesti, esimerkiksi siten, että rummut ovat takana ja laulaja edessä. Tämän mukaan kauemmas jäävät soittimet mikitetään kauempaa tai käytetään hyväksi tilamikrofoneja. Tätä 12
efektiä on lähes mahdoton luoda jälkeenpäin, ja sen takia on parasta jos jo äänitysvaiheessa on luotu näkemys lopullisen kappaleen äänimaisemasta. (Suntola 2000, 66.) 3.2 Äänitteen jälkikäsittely Äänittämisen jälkityöt voidaan jakaa karkeasti kolmeen päävaiheeseen: materiaalin rajaaminen eli editointi, ääniraitojen käsittely eli miksaaminen, sekä äänitteen viimeistely eli masterointi (Rytmimanuaali 2016a). Editointivaiheessa esimerkiksi eri soittimista äänitetyistä tallenteista valitaan halutut (parhaat) ääniraidat. Tämän perkaamisen jälkeen raitoja voidaan leikata, kopioida, siirtää, ja muokata halutusti. Editoimisen eli materiaalin järjestelyn jälkeen alkaa äänitteen miksaaminen. Miksausvaiheessa yksittäisistä soittimista ja kanavista pyritään ekvalisoimalla eli äänen taajuussisältöä ja sävyä muokkaamalla poistamaan turhia ääneksiä sekä saamaan esiin soittimen äänen kannalta oleelliset asiat. Myös yksittäisten signaalien dynamiikanhallinta, sijoittaminen äänikuvaan leveys- ja syvyyssuunnassa sekä erilaisten efektien, kuten kaikujen ja modulaatiotehosteiden käyttäminen ovat keskeisessä osassa miksausvaiheessa. (Rytmimanuaali 2016b.) Miksaaminen on prosessi, jossa moniraitainen äänitetty, sämplätty, tai syntetisoitu äänimateriaali balansoidaan, käsitellään ja yhdistetään monikanavaiseen muotoon. Tämän lisäksi miksaus on tunteiden, luovien ideoiden ja musiikillisen tulkinnan äänellisessä muodossa oleva esitys. (Izhaki 2008, 4-5.) Hienoimmat miksaukset eivät synny mistään mystisistä tekniikoista, vaan perustekniikoiden laaja-alaisesta ymmärtämisestä ja pitkän käytännön kokemuksen tuomasta näkemyksestä. Miksausnäkemystä ja kokemusta ei valitettavasti pysty siirtämään henkilöltä toiselle. Tämän vuoksi miksaajien työskentelyä seuraamalla voi kyllä ymmärtää mitä he tekevät, muttei välttämättä sitä, miksi he tekevät niin. (Izhaki 2008, 23.) 13
Masterointivaihe on lähinnä loppusilauksen tekemistä. Masterointivaiheessa voidaan esimerkiksi hieman muokata ylä- ja alataajuuksien suhteita, tai koko miksaus voidaan kompressoida. (Suntola 2000, 69.) Tässä opinnäytetyössä keskitytään ensisijaisesti miksausvaiheeseen, ja käytetään erityisesti seuraavia toimintatapoja ja termejä: Taajuuskorjain, taajuuskorjaus (engl. equalizer): Taajuuskorjaintyyppejä on kaksi; graafinen taajuuskorjain sekä parametrinen taajuuskorjain. Tässä työssä käytettiin parametristä taajuuskorjainta, jolloin kaikki parametrit (taajuus, vaimennuksen ja korostuksen määrä, Q-arvo) ovat portaattomasti säädettävissä. (Suntola 2000, 21-23.) Kompressori, kompressointi (engl. compressor): Kompressorilla voidaan pienentää signaalin dynaamista vaihtelua, jolloin sen tehollistasoa voidaan kasvattaa. Kompressointikynnyksen (threshold) avulla säädetään taso, jonka yli menevät signaalitasot vaimennetaan. (Suntola 2000, 24.) Tässä työssä on käytetty myös rinnakkaiskompressiota, jolloin eri soittimiin saadaan enemmän ns. äänirunkoa. Kohinasalpa (engl. noise gate): toimii pitkälti täysin päinvastoin kuin kompressori ja limitterit. Signaalin alittaessa tietyn kynnyksen kohinasalpa hiljentää signaalia edelleen asetetun suhteen (ratio) mukaisesti. Usein voidaan säätää myös niin sanottu pohjataso tai maksimivaimennus (range tai floor), joka määrää paljonko noise-gate hiljaisimmillaam tai kiinni ollessaan päästää signaalia läpi. (Suntola 2000, 26.) Kaikulaitteet (engl. reverb): Kaiut kuuluvat efektilähteisiin. Efektejä voidaan lisätä suoraan ääneen sen sijaan, että koko signaali ohjattaisiin efektilaitteen läpi. Kaikulähteet voidaan jaotella akustiseen kaikuun, jousikaikuun, levykaikuihin, sekä digitaalikaikuihin. Tässä työssä on käytetty digitaalikaikua eli simuloitu erilaisia luonnollisia ja luonnottomia tiloja digitaalisesti. Digitaalisessa kaiussa jäljitellään luonnollisessa tilassa tapahtuvia heijastuksia monistamalla sisään menevästä signaalista sarja toisiaan lähekkäin seuraavia viiveitä. (Suntola 2000, 26-27.) 14
Viiveet (engl. delay): Lyhyitä viiveaikoja voidaan käyttää esimerkiksi laulun tai jonkin soittimen tuplauksen tekemiseen. Kun hyvin lyhyellä viiveellä viivästetty signaali yhdistetään alkuperäiseen signaaliin, syntyy signaalien välisestä vaiheerosta korostumia ja heikentymiä taajuusvasteeseen. Yhdistelemällä viiveitä saadaan aikaan loputtomasti erilaisia efektejä. Käytännössä signaali tallennetaan joko alkuperäistä nopeammin tai hitaammin, jolloin vire muuttuu korkeammaksi tai matalammaksi. (Suntola 2000, 29.) Aux-apulähdöt (engl. auxiliary sends) : Efektejä, kaikuja, ja kuuntelua varten miksauspöydässä on erillisiä apulähtöjä. Apulähtöjen kautta voidaan useampia signaaleja lähettää esimerkiksi samoihin kaikuihin ja efekteihin voimakkuuden säädön kautta. (Suntola 2000, 29.) Särön säätö (engl. distortion): Säröllä säädetään soittimen äänenvoimakkuutta ja taajuusmuutoksilla luodaan uusia harmonioita, jotka ovat selkeästi sidoksissa alkuperäiseen signaaliin (Sound on Sound 2016). Panorointi (engl. panning): Panorointi on äänisignaalin siirtämistä stereokuvassa vasemmalle tai oikealle. Yleensä äänityslaitteissa on panorointisäätö jokaista äänen sisääntuloa varten. (Wikipedia 2016b.) 3.3 Pro Tools-äänenkäsittelyohjelma Työssä tuotetun äänitteen käsittely on tehty kokonaan Pro Tools versio 12 - ohjelmalla. Ohjelma on ammattilaisten käyttöön tarkoitettu MIDI- ja audiosekvensseri-ohjelmistosarja. Sitä käytetään laajasti musiikin tuottamisessa, muokkaamisessa, sekä TV- ja elokuvamusiikin käsittelyssä. Ohjelman on luonut Avid Technologyn alla toimiva Digidesign. Pro Toolsin kaltaisista ohjelmista käytetään myös lyhennettä DAW (enlg. Digital Audio Workstation). Pro Tools oli yksi ensimmäisiä ohjelmia, joka tuki CD-laatuista eli 16 bittistä ja 44.1 khz digitaalista ääntä. Tämän vuoksi Pro Tools on saavuttanut suuren suosion ammattilaisten keskuudessa. (Wikipedia 2016c.) 15
3.4 Äänitteen kaupallinen hyödyntäminen Aloittelevan yhtyeen tulee monesti olla oman tuotteensa tuottaja, toteuttaja, ja markkinoija yhtä aikaa. Nykytekniikka ja erityisesti Internet tarjoaa monenlaisia kanavia joiden kautta yhtye voi saada musiikilleen kuulijoita ja kuuntelukertoja. Laadukkaan, ammattimaisesti tuotetun äänitteen tuottaminen hyödyttää yhtyettä, sillä se on helppo levittää yleisölle sellaisena kuin yhtye haluaa sen kuulostavan. Valmiin äänitteen voi lisätä esimerkiksi Youtube-videopalveluun, sekä erilaisiin myyntipalveluihin (kuten Spotmeup, PayLoadz, ja Emubands). Nettijakelussa verkkopalvelun tarjoajan tulee sopia myös Teosto/NCB:n kanssa äänitteisiin sisältyvien suojattujen sävelteosten jakelusta verkkopalvelussa. Verkkopalvelun tarjoaja maksaa Teosto/NCB:lle sopimuksen mukaisen korvauksen sävelteosten käytöstä, sekä raportoi Teosto/NCB:lle sopimusehtojen mukaiset tiedot musiikin käytöstä verkkopalvelussa. Äänitteiden verkkojakelu ja nettimyynti edellyttää luvan sekä musiikin tallentamiseen että musiikin yleisölle välittämiseen. Suomessa äänitteiden jakeluja ja tekijänoikeusasioita valvovat Teosto ja Gramex. Jos äänitteen tuottaja ja tekijä(t) ovat samat eli tekijä julkaisee omaa musiikkiaan itse tuottamallaan levyllä, voi tuottaja saada maksuttoman tallennusluvan. (Gramex 2011) 16
4 ÄÄNITTEEN TUOTANTOPROSESSI 4.1 Äänityksen aikataulu The Path -kappaleen lopullinen taiteellinen hiominen tapahtui 2015 elokuusta marraskuuhun. Joulukuussa äänitettiin rummut. Äänitysvaiheessa voitiin keskittyä hyvän soundin hakemiseen, koska kappale oli äänityksen alkaessa loppuun asti sovitettu. Tällä pyrittiin vähentämään miksausvaiheen työmäärää. Kitarat, koskettimet, laulu ja basso äänitettiin tammikuussa-helmikuu 2016. Äänitteen annettiin ns. levätä osan maaliskuusta, jonka jälkeen siihen palattiin uudestaan ennen miksaamista. Tämä sen takia, että miksauksessa voidaan tehdä tarvittaessa myös taiteellisia muutoksia, kun äänite kuunnellaan ns. uusin korvin. Äänitteen miksaaminen tehtiin maalis-huhtikuussa 2016. Kitara on elektroakustinen, ja se äänitettiin suoraan, puhtaana linjatasoisena signaalina. Koskettimille ja bassolle tehtiin samat toimenpiteet kuin kitaralle. Laulut äänitettiin yhtenä päivänä ja ilman ylimääräisiä efektejä (esim. kaiku. Ennen äänittämistä mietittiin stemmalaulut, jotka laulaja teki itse. Tämä miksattiin "acapellan" tavoin soololaulun päälle, niin että se kuulostaa autenttiselta, mutta ei saman henkilön laulamalta. Äänitteen raakaversio jaettiin ennen miksausta yhtyeen jäsenille. Jokainen sai mahdollisuuden kuunnella kokonaisuutta ja miettiä efektointeja omaan soittimeensa. Tästä keskusteltiin treenikerroilla studiopäivien välissä. Haluttujen efektien tiedot tuotiin miksausvaiheessa studioon, jossa ne jälkisovitettiin digitaalisesti Pro Toolsissa. Tässä projektissa kappale oli musiikillisia nyansseja lukuun ottamatta valmis. Kaiken kaikkiaan äänityksiin kului aikaa seuraavasti: - - - - - rummut 2 päivää kitara 2 päivää (kitarat tuplattiin) basso 1 päivä koskettimet 1 päivä laulu ja taustalaulu 1 päivä 17
Yhden musiikkikappaleen äänityksiin on siis hyvä varata viisihenkiselle kokoonpanolle ainakin seitsemän kokonaista työpäivää (keskimäärin 8h). 4.2 The Path -kappaleen äänittämisen vaiheet Äänitykset aloitettiin rummuista. Studiotilana toimi Turun ammattikorkeakoulun Linnankadun yksikön pieni teatterisali. Sali soveltui äänitykseen myös senkin takia, että siellä oli seinässä ääniliitännät mikrofonijohtoja varten. Halusin rumpuihin tilaääntä jo äänitysvaiheessa, joten sali soveltui äänitykseen hyvin. Vaihtoehtotilana oli pieni äänityshuone, jossa ei tilaääneen ollut mahdollisuutta. Tila ja kaiku olisi lisätty digitaalisesti jälkikäteen. Teatterisali on suorakulman muotoinen ja kasasin rummut ensimmäisen ja toisen kolmanneksen väliin rintamasuunta kauempaa seinää kohti. Rumpuihin kuuluu bassorumpu, virvelirumpu, etu-tom-tom, kaksi lattiatomtomia, neljä crash-lautasta, ride-lautanen, china-lautanen, splash-lautanen sekä hi-hat. Bassorummun mikrofonin asensin etukalvon reiän eteen. Virvelirummun resonanssimaton otin pois alakalvosta ja asensin mikrofonin virvelin alapuolelle. Tom-tomien mikrofonit asensin osoittamaan tom-tomien keskiosaa. Overhead, eli kondensaattorimikrofonit asensin stereopariksi 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden rumpusetin yläpuolelle, niin että niiden risteys kohta on virveli- ja bassorummun välissä. Tilamikrofoni oli asennettu toiseen päähän huonetta viimeisen kolmanneksen kohdalle osoittamaan rumpuihin päin. Ensin asensin mikrofonin maan rajaan, jotta olisin saanut alaääniä enemmän. Maan rajassa ääni ei kuitenkaan mielestäni kuulostanut siltä, mitä hain. Nostin mikrofonin rinnan korkeudelle, jolloin se korosti enemmän keskiääniä. Lisäsin mikrofonin ja rumpujen väliin sermin, jotta lautasten ylä-äänet eivät tulisi voimakkaasti. Äänitin rummut kitaristimme avustuksella. Tarvitsin jonkun painamaan rec -nappia tarkkaamoon, sillä itse olin soittamassa. Meillä ei ollut tarkkaamossa ollut talkback -mikrofonia, joten olin hommannut radiopuhelimet kommunikaatiota varten. Soitin rummut osissa hyödyntäen kappaleeseen sovitettuja taukoja. Jokainen osa on soitettu livenä, mutta ottoja otimme niin paljon että kokonaisuus kuulosti hyvältä. Jouduin siirtämään rumpuraitoja uusille raidoille, 18
sillä parissa kappaleen taukokohdassa lautaset jäävät soimaan. Jos olisin aloittanut seuraavan osan samalta raidalta, olisivat edellisen osan lautasten äänet katkenneet luonnottamasti. Äänityksessä tuli myös teknisiä ongelmia. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi rumpusetin rakentamiseen, mikrofonien asetteluun ja sound checkiin mennyt vain yksi ilta. Äänitystilan ja tarkkaamon välinen signaalireititys ei ollut kunnossa, joten reitin uudelleen liittäminen vei turhaa aikaa. Liitos piti tehdä liitokseen tarkoitetun sähkökaapin kautta, mutta kaapin avainta ei saatu juuri sinä päivänä. Tämäkin pidensi aikataulua. Kun saimme kaapin auki, piti vielä selvittää oikeat kanavat jakajakaapin sisällä, jotta signaali saadaan kulkemaan teatterisalista tarkkaamoon - näiden kahden huoneen välissä ei ollut ikkunaa (yleensä tarkkaamon ja soittohuoneen välissä on lasi katsekontaktia varten). Signaalireitti lähti äänityshuoneessa rummusta mikrofoniin, siitä johtoa pitkin seinän xlr-pistokkeeseen, pistokkeet olivat yhteydessä jakajakaapin kautta tarkkaamoon. Tarkkaamossa signaali ajettiin jack-plugijakajaan, josta jokaisen rumpumikrofonin signaali ohjattiin jackplug to xlr male -piuhalla mikseriin. Tämän jälkeen mikseristä jackplugeilla Tascamin etuasteeseen, joka oli yhteydessä Pro Toolsiin. Tascamin etuasteen ja Pro Toolsin välisen I/O -setupin kautta saatiin ohjattua jokainen rummun osa Pro Toolsissa omille raidoilleen. Kaikki muut soittimet paitsi rummut ajettiin Avidin Pro Tools HD Native - etuasteen kautta. Kitara, basso ja laulu ajettiin Nativen 1 plug-iniin, josta kaikki paitsi laulu oli instrumentaalitason signaalia. Kitarat soitettiin kahteen kertaan ja ne panoroitiin ensimmäisellä soitolla oikealle ja toisella soitolla vasemmalle puolelle. Kitaristi ja basisti olivat tarkkaamohuoneessa ja äänitimme tarkkaamon puolella molemmat soittimet suoraan linjatasoisena signaalina. Kaikki soitettiin rumpujen tapaan osissa. Kitaristi soitti kappaleen aina kahdelle raidalle, jolloin cross fadea voitiin käyttää helposti tai jos haluttiin että edellisen raidan kitara jää soimaan taustalle voitiin toisella raidalla jatkaa kappaletta. Laulu oli mikrofonitason signaalia. Pianon left ja right outputeista liitettiin plugijohdot kahteen kanavaan, jotka yhdistettiin jo etuasteessa stereotason signaaliksi ja ajettiin Pro Toolsissa stereoraitana ulos. 19
4.3 The Path -äänitteen jälkikäsittely Raakamiksaukseen kului kolme päivää, ja kappaleen viimeistelyyn yhdeksän päivää. Yhteensä varsinaiseen miksaamiseen kului 12 päivää. Koska äänistudiotyöskentely oli minulle uutta, varasin aikaa enemmän. Koska musiikillinen miksaaminen on osaksi myös taiteellista työtä, on hyvä äänitysten jälkeen jättää muutama päivä väliin, jotta korvat ehtivät rauhoittua. Ensimmäisenä kävin läpi kaikki raidat Pro Toolsissa. Sijoittelin raidat hyvään järjestykseen jotta niitä on helpompi käsitellä ja ne on helppo löytää. Laulu ja taustalaulut olivat ylimpänä, basso toisena, kitarat kolmantena, koskettimet neljäntenä ja rumpuraidat viidentenä. Värjäsin jokaisen soitinraidan omalla värillä selkeyden vuoksi. Esimerkiksi rummut sinisellä, kitarat punaisella, koskettimet pinkillä jne. Laitoin raitoihin waveform -muodon, josta näin missä kohdassa ääniaallot ovat kussakin raidassa. Tämän jälkeen kavensin kaikista raidoista tyhjät kohdat pois, mutta jätin silmämääräisesti pientä varaa ennalta arvaamattomia muutoksia varten. Aloitin varsinaisen miksaustyön, kun kaikki raidat olivat tarkistettu. Ennen miksauksen aloittamista ja sen aikana käytin työn tukena Paul Whiten teoksessa Basic Mixing Techniques (2000) esiteltyä miksauksen ohjelistaa: Pyri luomaan raakamiksaus käyttämättä EQ:ta tai efektejä, ja jatka siitä. Tarkista myös, että miksaus kuulostaa hyvältä monona. Tapahtuuko miksaustyössäsi liikaa yhtä aikaa? Tarvitsetko kaikkia osia? Jos tarvitset, niin voitko asettaa osan hiljaisemmalle? Tekevätkö keskiäänet miksauksesta sekavan tai menevätkö ne päällekkäin basson kanssa? Jos, niin kokeile käyttää matalataajuuksista EQ:ta ohentaakseni ääntä. Tämä saattaa kuulostaa oudolta erikseen, mutta todennäköisimmin kuulostaa hyvältä miksauskokonaisuuden kanssa. Jos kokonaisuus kuulostaa vieläkin huonolta kokeile rummun ja basson tasapainottamista, lisää sitten laulu, ja muut instrumentit. Käytä efektejä säästeliäästi. Lisää kaikua siihen missä se kuulostaa hyvältä, sen sijaan, että lisäät sitä joka kohtaan jossa mielestäsi sitä 20
ehkä pitäisi olla. Usein efektien säästeliäs käyttö tuottaa parhaan tuloksen. Panoroi soittimet ja efektit vasta, kun olet varmistanut, että tasapaino toimii monona. (White 2000, 105-106.) 4.3.1 Rumpujen miksaus Ensimmäisillä raidoilla on osa rummuista, sillä kappaleessa on taukoja, jolloin lautaset jäävät soimaan. Koska kappale on äänitetty osissa, edellisen osan lautaset katkeavat, jos samalle raidalle soitetaan myös seuraavan osan rummut. Siksi on siirryttävä viereiselle raidalle ja venytettävä soivien lautasten raitaa niin pitkälle että lautasten ääni hiljenee itsestään. Sama koski myös muita soittimia; kappaleessa on osia, joissa kitarat jäävät soimaan esimerkiksi tauon aikana. Seuraava osa aloitetaan taas viereiseltä raidalta ja annetaan kitaran soida itsestään loppuun asti. Bassorumpu: Ensimmäisenä laitoin kaikki muut soittimet mute -asentoon, jolloin vain rumpusetti jäi soimaan. Tämän jälkeen pystyin kuuntelemaan jokaista rumpua erikseen solo -napilla. Aloitin rumpusetin miksaamisen bassorummusta; Otin Pro Toolsin inserttipankista DSP -insertistä taajuuskorjain 7band mono - pluginin. Nostin alataajuutta kapealla Q-arvolla ja korostin piikkiä ylöspäin. Tämän jälkeen aloin liikuttaa piikkiä korjaimen taajuusasteikolla vasemmasta laidasta oikeaan päin. Taajuusasteikko on 20Hz:stä 20kHz:siin. Kun siirsin taajuuskorostusta 20Hz:stä oikealle ja pääsin 68Hz:n kohdalle, pystyin selkeästi kuulemaan bassorummun resonanssin. Tästä voidaan päätellä, että tämä bassorumpu resonoi parhaiten 65Hz:ssä. Koska taajuudet ovat toistensa kerrannaisia, lisäsin 68Hz:siin aina toisen 65Hz:siä. 65Hz + 65Hz = 130Hz, 130Hz + 65Hz = 195Hz jne. Koska 7band ekvalisaattorissa on viisi taajuuskorjausyksikköä sekä ylä- ja alaäänileikkurit (5+2), vahvistin neljän kerrannaisen kohdalla resonanssia hieman ylöspäin. Lisäsin myös 21
alaäänileikkurin 43Hz:siin ja ylä-äänileikkurin 1.19kHz:n. Ylätaajuudet ja yläkeskitaajuudet eivät tämän kappaleen bassorumpuääneen ole merkittäviä. Koska äänitysvaiheessa kaikki mikrofonit toistavat eli ikään kuin vuotavat muitakin rummun osia kaijuttimista, halusin miksausvaiheessa käsitellä jokaisen rumpuraidan kohinasalpa -efektillä (noise gate, gate). Gaten tehtävä on sulkea raita kun kyseiseen mikrofoniin tarkoitettu rumpu ei soi. Bassorummussa laskin gaten tason eli thresholdin -15dB eli kaikki äänet, jotka jäävät tämän tason alapuolelle ovat hiljennetty. Lisäksi gateen pitää asettaa millisekunti määrä milloin halutaan -15dB ylittävän äänen kuultavan. Koska rumpujen ääniaalto on rumpuun iskiessä jyrkkä, jonka jälkeen se lähtee laskemaan, tarvittiin ennen iskua nopea attack-määre; 296 mikrosekuntia. Päästö eli releasetime on 325 millisekuntia. Lisäksi ratio on 1:28, joka tarkoittaa, että -15dB alempana olevat äänet eivät kuulu lainkaan. Alussa yritin tehdä manuaalisesti gaten säätämällä volume-automaatioita bassorumpukanavaan. Tästä seurasi se ongelma että miksausikkunassa oleva fader-liuku pysyi säädetyssä asennossa eikä sitä voinut muuttaa kuin raitaikkunassa. Tämän kaltainen miksaaminen olisi ollut työläämpää, joten gaten käytön opetteleminen on paljon helpompaa. Jotta bassorumpuun saadaan enemmän alaäänen resonanssia, lisäsin ylimääräisen apulähtökanavan (aux sends) bassorummulle. Tähän kanavaan lisäsin noise gate ja signal generator plug-init (Kuva 1). Signal generatorin laitoin toistamaan sini-aaltoista signaalia bassorummun resonanssin (65Hz) mukaan. Noise Gaten laitoin reagoimaan bassorummun oman kanavan mukaan, jolloin aina kun bassorumpu soi, aukaisee se aux-kanavan signaalin ja kuulemme 65Hz signal generatorin sini-aallon. Asetin gaten kuitenkin aukeamaan ja sulkeutumaan nopeasti, jolloin 65Hz sini-aalto soi ainoastaan samalla sykkeellä kun bassorumpukin. 22
Kuva 1. Bassorummun alaäänen korostaminen Virvelirumpu: Snare -raidassa leikkasin taajuuskorjaimella alaäänileikkurilla 131,8Hz asti. Virveli näytti soivan 1,40kHz parhaiten, joten kohotin taajuutta siitä kohdasta. Lisäksi kohotin virveliä 215Hz kohdalla hieman. Etutom-tom ja virveli resonoivat melkein samoilla keskitaajuuksilla, joten jouduin vetämään taajuuskorostusrajan tiukasti niille paikkeille missä virveli vielä soi, mutta etutom-tom ei soi. 425Hz ja 6,58kHz vaikutti olevan ikävän kuuloisia taajuuksia, joten hiljensin taajuuksia niiltä osin. Hiljennetyissä taajuuksissa käytin isompaa q-arvoa, kun taas kohotetuissa käytin pienempää. Lisäksi laitoin virveliraitaan noise gatea, jotta saan ylimääräiset äänet pois taustalta. Virveliä kuitenkin soitetaan 16-osissa kappaleen aikana, joten jouduin olemaan tarkkana jo taajuuskorjauksen aikana. Kun olin saanut taajuuskorjaimen ja noise gaten arvot asetettua, tein uuden raidan ja kopioin virveliraidan viereiselle uudelle raidalle ja tähän lisäsin kompressiota, jotta saan virveliin hieman runkoääntä, mutta dynamiikka pysyy samana sillä kompressoimaton raita soi vierellä samaan aikaan. Kompression threshold on -18dB, ratio 5.8:1, attack 13.6ms ja release 148.5ms. Lisäksi nostin vielä kompression omaa gainia 3.9dB, jotta äänestä tulisi kovempi. Asetin molempien raitojen faderit sellaiseen asentoon, jossa molemmat virveliraidat soivat yhdessä hyvin. Groupasin raidat, jolloin faderit pysyvät samassa suhteessa koko ajan vaikka liikuttaisinkin kumpaa tahansa. 23
Kappaleen toinen säkeistö alkaa rummuilla pitkällä virvelirummun pärinällä. Kun kuuntelin virvelikanavaa raakana, huomasin, että äänitysvaiheessa kanavaan oli jäänyt staattista särinää. Särinä alkaa virvelipärinän puolessa välissä ja selkeästi häiritsee kokonaisuutta kappaleessa. Jouduin leikkaamaan virvelirummun raidasta särinän verran raitaa pois. Leikkasin, kopioin ja liimasin pärinän alkuosasta pätkän sen tilalle, mutta jouduin liimaamaan pätkä viereiselle raidalle, jotta virveli kuulostaa koko pärinän mitan samanlaiselta. Etutom-tom: Jälleen hain taajuuskorjaimella etutom-tomin resonanssitaajuuden. Kun taajuus löytyi, hain neljä seuraavaa kerrannaista ja korostin kaikkia. Asetin alataajuusleikkurin 82Hz ja ylätaajuusleikkurin 3.56kHz. Gaten asetin niin että attack on 56 mikrosekuntia (nopea), release 20ms, hold 1.7s. Näin sain jätettyä tomin jälkisointua (sustain). Koska gate sulkee mikrofonikanavan heti kun release-aika päättyy, täytyy tom-tomin sointia saada esiin jollain muulla tavalla. Jos soittimeen haluaa tilaääntä, käytetään efektinä usein reverbeä tai delayta. Näin esimerkiksi kitaran runkoääntä voidaan simuloida. Rumpujen tapauksessa halusin että toimit jäävät soimaan vaikka noise gate sulkikin kanavan. Lisäsin tom-tom -kanavaan reverb medium tilaääntä, jonka kesto on 228ms. Se pidentää tom-tomin soinnin ikään kuin rumpu olisi soinut ilman gatea. Molemmat lattiatom-tomit on säädetty samalla taajuuskorjainkaavalla kuin etutom-tom, virveli ja bassorumpu. Lattiatom-tomien resonanssi on tosin eri eli niiden korostukset osuivat eri taajuuksien kohdalle kuin esimerkiksi virvelin ja etutom-tomin. Tom-tomeissa yleisesti halusin korostaa niiden matalimpia resonanssitaajuuksia. Mitä korkeammalle kerrannaisissa mentiin, sitä vähemmän korostusta lisäsin. Lattiatom-tomeissa etenkin halusin niiden soivan alaäänissä paljon kovemmin. Koska rumpusetin varsinaisen yleisäänen sain overhead -mikrofoneista, pystyin hyvin korostamaan alataajuuksia, ilman että menettäisin yläkeski- ja ylätaajuuksia. Overhead-mikrofonina käytin MKH-40 Sennheiser haulikkomikrofoneja. Laitoin kaiken muun taas mute -asentoon paitsi overhead left- ja right -kanvat. 24
Solotin ensin right-kanavan ja panoroin sen keskelle, jotta kuulen kanavasta tulevan äänen paremmin. Käytin samaa taajuuskorjainasetusta molemmissa kanavissa, eli kopioin jo prosessoidun kanavan taajuuskorjaimen asetukset toiseenkin. Molemmat overhead -kanavat on hyvä pitää samanlaisina. Taajuskorjaimessa leikkasin alataajuuksia pois 59,6Hz kohtaan asti. Korostin siitä ylöspäin vain niitä taajuuksia, joilla bassorumpu, virveli ja tomit soivat. Yläkeskitaajuuksia 1,64 khz kohdalla madalsin hieman laajalla q-arvolla, sillä niillä kohdin ei ollut mitään mikä resonoi rummuissa. 4,51 khz kohdalla korostin ylätaajuuksia aina 20 khz asti, jotta sain lautasiin kirkkautta. Tämän jälkeen copy-pastesin overhead -raidat viereisille tyhjille raidoille ja lisäsin virvelirummun tavoin kompressiota, jotta saan koko rumpusettiin voimaa lisää. Groupasin right-kanavat omiksi ja left-kanavat omiksi ryhmiksi aivan kuin virvelissäkin. Tilamikrofoniraitaa pidän ikään kuin bonusraitana. Koska bassorumpu kuulosti korvissani jäävän hieman voimattomaksi, korostin tilamikrofoniraidassa bassorummun resonanssia. Lisäksi korosin hyvin loivalla q-arvolla (1,02) keskitaajuutta. Ylätaajuuksia korostin reilummin 7.27kHz aina 20kHz asti. Tilamikrofonille tein myös saman kopioinnin kuin virvelille ja overheadeille. 4.3.2 Kitaran miksaus Vaikka yhtyeessä on vain yksi kitaristi, on hyvä äänittää kitarat kahteen kertaan. Tässä tapauksessa panoroin toisen kitaran oikealle 60> ja toisen vasemmalle <60. Taajuuskorjaimella etsin kitarasta resonanssitaajuuksia. Koska tässä kappaleessa kitara toimii melodisena rytmisoittimena, korostin sen ylä- ja alaääniä. Alaäänileikkurin asetin 83.5Hz, sillä sen alapuolella ei ollut mitään. Korostin 160.8Hz:stä 1.06kHz:siin. 1.64kHz kohdalla laskin taajuutta ja nostin taas 6.71kHz kohdalla. Kun olin saanut kaivettua halutut taajuudet kopion asetuksen kaikkiin kitararaitoihin. Raitoja tuli yhteensä neljä, sillä joissain kappaleen osissa kitara jää soimaan ja seuraava alkaa osa alkaa heti. Jotta saadaan kitaran sointi loppuun, venytin raitaa kunnes kitara hiljeni luonnollisesti, 25
mutta seuraava jo jatkoi viereisellä raidalla. Kitaristimme käyttää tässä kappaleessa delay-efektiä. Kappaleen tempo on 206bpm. Jotta saadaan tempoon sopiva delay, säädin delay-efektissä temmon 412bpm, joka on tuplanopeus (Kuva 2). Asetin jälkikaiun soimaan puolinuotin verran, jolloin tuplanopeus soitti kaikua neljäsosissa. Feedback ajan asetin 40%. Tämä piti korvamääräisesti asettaa kuuntelemalla mieluisa jälkikaiun pituus. Copypastetin myös kitararaidat tuplaksi säilyttäen niiden taajuuskorjaimet ja delayn. Kopioituihin raitoihin lisäsin kompressiota, jotta sain taas runkoa enemmän kuuluviin. Groupasin aina samat kitararaidat keskenään taas vasta sen jälkeen kun olin säätänyt fader-liu ut oikeisiin kohtiin. Kuva 2. Kitaran delayn säätö. Kappaleen C-osan keskivaiheilla on kitaralla soitettu yläsävelaksentit ikään kuin kysymys-vastaus-tyyppisenä. Koska kitarat ovat äänitetty tuplana ja panoroitu left 60> ja right <60, yläsävelaksentit voidaan kuulla stereokuvassa hennosti 26
molemmin puolin. Nämä aksentit katoavat kitararaidoilla kuitenkin muiden soittimien humuun, joten niitä piti korostaa. Leikkasin ja kopioin aksenttikohdat yhdelle ylimääräiselle raidalle (track) ja liitin raitaan aux-send -raidan. Auxkanavaan lisäsin oman kaiun, jonka säädin sopivaksi. Lisäksi, koska aksentit olivat panoroitu alkuperäisillä raidoilla, piti tähän ylimääräiseen raitaan lisätä sama panorointi. Lopuksi säädin aux-kanavan volume-tason kuuluvaksi. Lopputuloksena voidaan kuulla selkeämmin yläsävelaksentit ja saadaan kyseiseen kohtaan musiikillista ilmavuutta. C-osan lopussa on myös tauko, jossa kitaraan on yhdellä ylimääräisellä taajuuskorjaimella lisätty efektimäistä ääntä. Liitin kitararaitaan DSP plug-in - valikosta 1band equalizerin. 1band taajuuskorjaimessa on nimensä mukaisesti vain yksi korjausyksikkö. Lisäsin automaation taajuuskorjaimeen. Kun taukokohta alkaa, taajuuskorjain nostaa piikin isolla q-arvolla 20Hz kohdalla ja heiluttaa piikkiä vasemmalta oikealle 20kHz asti ja takaisin tauon mitan verran. Tämä saa äänen kuulostamaan phasermäiseltä. Kopioin säätöjen jälkeen saman plug-inin toiseenkin kitararaitaan, joka jää soimaan tauon aikana. Lisäksi käytin myös panoroinnissa automaatiota, jolloin ei pelkästään taajuus heittele vaan myös raidan ääni heittelehtii stereokuvassa. Tämä efekti katkeaa kun musiikki jatkuu ja 1band taajuuskorjain menee pois päältä. 4.3.3 Laulun miksaus Päälaulut oli myös äänitetty kahdelle raidalle. Esimerkiksi kertosäkeessä laulaja venyttää ääntään ja aloittaa laulun siihen päälle. Päälaulun alataajuutta leikkasin 104Hz ja ylätaajuutta 9.22kHz. Korostin laulua 230Hz kohdalla ja 1.29kHz kohdalla. Laskin 530Hz kohdalla loivasti ja vähän rajummin 3.10kHz ja 10.00 q-arvolla, sillä siinä kohdassa kuulosti olevan jokin häiriötaajuus. Päälauluun lisäsin kaikua aux-kanavan kautta. Koska lauluraitoja oli kaksi, yhdistin aux-kanavan molempiin lauluraitoihin. Lisäsin aux-kanavaan reverbefektiä hieman, jotta sain laulajalle tilaääntä. Auxin kautta sain hallittua tilaäänimuutokset molempiin lauluraitoihin. C-osan jälkeisessä siirtymässä 27
kertosäkeeseen lisäsin suuren tilaäänen jälleen omaan aux-kanavaan. Korostin tilaääntä tietyissä lyriikan kohdissa. Taustalaulut ovat äänitetty kahdelle raidalle. Parissa kohdassa on laulettu sekä ylä- että alaäänitaustat ja ne on panoroitu ylä-äänet vasemmalle ja alaäänet oikealle. Lisäksi kertosäkeissä lauletut taustat on tuplattu ja panoroitu vasemmalle ja oikealle. Näin saatiin stereokuvaan täyteläistä ääntä vahvistamaan kertosäkeen isoutta. Taustalauluissa leikkasin alaääniä 185Hz kohdalla ja ylä-ääniä 10kHz kohdalla. Korostin keskiääniä reilusti. Näin sain taustalauluihin tukevuutta. Lisäsin kompressiota -7.7dB thresholdilla, jotta taustat tulevat tasaisesti. Lopuksi lisäsin reverb-efektia raitaan 565ms, 37% wet, pre-delay 39ms. 4.3.4 Koskettimien miksaus Koskettimet soitettiin suoraan linjassa etuasteen 1 ja 2 inputiin, jossa ne on yhdistetty stereoraidaksi. Etuasteesta signaali ajettiin Pro Toolsiin suoraan stereoraitana. Leikkasin taajuuskorjaimella alataajuutta 140Hz:iin asti. Korostin alakeski- ja keskitaajuuksia, mutta laskin 2.5kHz kohdalla taajuutta alaspäin. Halusin pianoon kirkkautta, joten korostin ylätaajuuksia 7.5kHz reilusti. Joissain kohdissa pianisti ei tarkoituksen mukaisesti polkenut sustain-poljinta ja piano jäi hieman kuivaksi niiltä osin. Lisäsin pianoon kevyen reverb-efektin, jotta sain pianon kuulostamaan siltä kuin se olisi isommassa tilassa. Koska koskettimet niin kuin kaikki soittimet oli soitettu jatkumon kannalta viereisille raidoille, lisäsin taajuuskorjaimen ja reverben asetukset myös niille. 4.3.5 Basson miksaus Basson taajuuskorjaimessa alaäänileikkuria lisäsin 45Hz kohdalle ja ylääänileikkuria 6.58kHz kohdalle. Basson alin E-kieli resonoi 100Hz paikkeilla, joten korosin laajalla q-arvolla kolmea kerrannaista. Koska lisäsin bassoon samalla tavalla kuin kitaroihinkin tuplaraidat, jotka kompressoin, ei basson taajuuksia tarvinnut korostaa rajusti. Kompressoin tuplakanavan basson hieman rajummin; ration asetin 14.8:1 johon attack-aikaa 3,9ms ja release-aikaa 8,0ms. Thresholdin asetin 26,8dB, joka leikkaa ääntä aika rajusti, mutta nostin 28
kompressorin omaa gainea aika korkealle. Sain bassoon tarpeeksi runkoa, mutta faderin avulla tasotin basson volume-tasoa. Lisäsin enimmäkseen samoja efektejä bassoraitaan, mitä basistimme normaalistikin käyttäisi efektipedaaleissaan. Dealyta lisäsin jälleen 206bpm verran. Asetin jälkikaiun pulssin neljäsosiksi ja feedbackin lyhyelle, jotta kuulemme vain yhden iskun jälkikaiussa, jonka jälkeen kaiku sammuu. Kaiun märkyyttä lisäsin 37% (Kuva 3). Lisäsin myös chorusta hieman delay-efektin kautta. Nostin hertsimäärää delayefektissä, jolloin basson ääni ikään kuin transponoituu hertstiluvun mukaisesti. Sekoitin transponoitua ääntä depth - säätimelle vain sen verran että bassossa kuuluu chorusta todella heikosti. Lisäsin kertosäkeeseen myös hieman säröä. Pro Toolsin oma plug-in parametrinen SansAmp toimi säröefektinä (Kuva 4). 29
Kuva 3. Basson delayn säätö. Kuva 4. Basson särön säätö. 4.3.6 Masterointi Masterointi oli vaikein työvaihe. Olin kuunnellut edes takaisin kappaletta ja nyt oli tehtävä loppusilaus. Lisäsin kompressiota master-raitaan, jotta kappale soi muissakin kaiuttimissa ja kuulokkeissa tasaisesti. Thresholdin asetin -13dB ja ration 4:1. Madalsin taajuuskorjaimessa tiettyjä taajuuksia, jotka nostaessa eivät soineet hyvin yhteen. En korottanut mitään vaan ennemminkin laskin ei haluttuja kohtia. Viimeisenä lisäsin pienen tilaäänen masteriin, jotta kappale kuulostaa samassa tilassa soitetulta. Muutos ei kuitenkaan ollut liian selkeä, sillä soittimissa ja lauluissa itsessään oli jo tilaääntä ja kaikua. 30