Joulun aikaan Mikaelissa s. 19. Tervemenoa kerhoon! s. 6. Ikimuistoinen hääjuhla s. 10. Vilho on vuoden. ensimmäinen seurakuntalainen s.

MIKAELINSEURAKUNNAN LEHTI MARRASKUU 2009 Joulun aikaan Mikaelissa s. 19 Tervemenoa kerhoon! s. 6 Ikimuistoinen hääjuhla s. 10 Vilho on vuoden ensimmäinen seurakuntalainen s. 15

PÄÄKIRJOITUS AJASTA AIKAAN Seiloreita ja rahtareita Turussa jo 100 vuotta HUOMENNA KAIKKI ON TOISIN Pieneen ihmiselämään mahtuu paljon odotuksia, toiveita ja unelmia. Ne valavat uskoa huomispäivään ja elämään. Liian usein ihminen joutuu kuitenkin pettymään. Kaikki ei mennytkään niin kuin oli odottanut. Jäljellä on vain särkynyt sydän, joka ei millään ota parantuakseen. Silti kaipaus paremmasta huomisesta on todellisuutta. Ei kannata luovuttaa ja vaipua synkkyyteen. Pelon ja epätoivon maailmassa ihminen tarvitsee toivoa, joka viitoittaa tietä elämän pimeittenkin kuilujen ylitse. Kuitenkin nuo toivon näköalat saattavat avautua vasta silloin, kun ihminen joutuu kasvokkain oman pienuutensa, keskeneräisyytensä ja avuttomuutensa kanssa. Elämän muutoksen ja suurten kysymysten keskellä ihmistä ei jätetä yksin. On Yksi, joka haluaa tehdä hyvää ja laittaa palaset kohdalleen. On toivo, joka ei ole ulottumattomissa vaan lähellä, huokauksen päässä. Siitä tuleva joulu haluaa meitä sanomallaan olla muistuttamassa. Jumalalla on hyvät, toivon ajatukset meitä ihmisiä kohtaan. Joulun ilosanoma ei ole kertakäyttötavaraa, vaan se voi kantaa ihmistä koko elämän ajan. Minua ei ole jätetty yksin kovan kohtalon armoille. Kaikella on tarkoituksensa. Sittenkin. Mikaelinseurakunta haluaa tervehtiä Sinua tämän lehden välityksellä. Toivomme Sinulle hyvää joulunaikaa. Olet aina tervetullut mukaan seurakunnan eri tilaisuuksiin! Jouni Lehikoinen, kirkkoherra Julkaisija: Turun Mikaelinseurakunta. Kerran vuodessa ilmestyvä seurakuntalehti. Toimitus: Lotta Numminen ja Vivi Wihanto, taitto: Heidi Tuomola /DIAK viestinnän koulutusohjelma. Kannen kuva: Lotta Numminen. Paino: Turun Sanomien lehtipaino, Artukainen. Jakelu: Turku-Palvelu Oy (kaikkiin talouksiin seurakunnan alueella.) Merimiespastori Sasa Lehtinen (oik.) ja kirkon vapaaehtoistyöntekijä Kalevi Kosonen pohtivat Turun Merimieskirkon kartan äärellä mistä kaukaisimmat vieraat seilaavaat Turkuun. Kososella on kokemusta paitsi vapaaehtoistyöstä, myös merillä seilaamisesta peräti 40 vuoden ajalta. Kun Turun Merimieskirkko 100 vuotta sitten perustettiin, oli kyse moraalisesta ja hengellisestä sivistyshankkeesta. Oli meneillään herätysliikkeiden uusi kukoistuskausi. Nyt ollaan aika kaukana siitä. Työtä tehdään enemmänkin sosiaalisella painotuksella, kertoo merimiespastori Sasa Lehtinen Merimieskirkon aulassa ja pohtii työnsä sisältävän välillä myös ammattiyhdistysmiehen sarkaan sisältyviä elementtejä palkkakiistojen ratkomisen muodossa. Kirkon piha toimii rekkaparkkina. Lehtinen kuvailee Suikkilantien varrella sijaitsevan Merimieskirkon arkea otteeksi brittiläisestä kyläyhteisöstä, jossa yhdistyvät kirkko ja huvi. Tämä on enemmänkin seilorien ja rahtarien klubi. Rekkakuskit istuvat saunassa ja keksivät huonoja ideoita, heittää Lehtinen pilke silmäkulmassa. Hieman vakavammin puhuttuna kirkko tarjoaa maailmalla työskenteleville matkaajille yhteisön, joka muodostuu ja hajoaa päivittäin. Rekkamiehiin liittyvät stereotypiat Lehtinen kehottaa unohtamaan. Perusrekkamies on varmasti jossain, mutta se käy harvoin täällä. Paikka on aika äijämäinen ja äijäjuttuja kuulee paljon. Se merkitsee paljon, että kirkko on tarkoitettu juuri kuskeille ja merimiehille ja täällä osataan kuunnella ja ollaan kiinnostuneita. Myös se, että paikalla on pappi, merkitsee jotain. Merimieskirkon mukavuuksiin kuuluvat saunatilat, lounaskahvila, langaton netti, biljardipöytä ja alttari. Osa kävijöistä on hyvinkin uskovaisia, osa ei ole kristittyjä tai minkään muunkaan uskonnon edustajia. Jumalanpalveluksia täällä ei järjestetä, vihkimisiä ja kasteita olen kyllä tehnyt. Oleskelutilan sohvaan nojaa myös kitara. Filippiiniläiset tykkää soitella, enemmän täällä kyllä kuulee suunsoittoa, toteaa Lehtinen. Työn ohessa merimiespastorista on tullut laivoihin liittyvän nippelitiedon taituri ja raskaan liikenteen puolestapuhuja. Työmaa ulottuu myös satamassa vieraileviin aluksiin. Ne ovat tavallaan kotikäyntejä ja toimivat myös kirkon sisäänheittopaikkoina. Teksti ja kuva: Lotta Numminen Merimieskirkon historiaan voi tutustua Forum Marinumin Vuosisata merimieslähetystyötä Turussa -näyttelyssä vuoden loppuun asti. 2

MIKAELIN MAININKEJA Hyvä paimen korvasi särkyneet männyt Sunnuntain jumalanpalveluksessa katse kiinnittyy Mikaelinkirkon alttarin kauniiseen ja yksityiskohtia vilisevään lasimaalaukseen. Se ei kuitenkaan ole alkuperäinen, vaan suurikokoinen lasimaalaus särkyi talvisodan pommituksissa talvella 1939. Tapauksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Jokaiseen kolmesta ikkunasta oli alun perin kirkon luontoteemaa seuraten kuvattuna hoikkavartinen mänty. Mäntyjen lavat tavoittelivat ikkunoiden suippokaarisia yläosia. Alaosaan oli kuvattu aluskasvillisuutta ja kokonaisuutena lasimaalaukset muodostivat tiukan symmetrisen asetelman. Kurkistuksen menneisyyteen voi saada kirkon eteisessä, ovien yläpuolella olevat lasimaalaukset mukailevat sodassa tuhoutunutta työtä. Ikkunan rikkoutumisen jälkeen julistettiin paikallisten taiteilijoiden kesken kutsukilpailu, jonka voitti Hilkka Toivola. Runsaasti yksityiskohtia sisältävä lasimaalaus vihittiin käyttöön syksyllä 1953. Lyijylasitekniikalla toteutetun työn aiheina ovat hyvä paimen, usko, toivo ja rakkaus. Tummanpuhuva ja alkuperäisestään poikkeava maalaus otettiin hyvin vastaan, mutta se koki myös kritiikkiä. Kirkon entistämistöiden aikana vuosina 198586 pohdittiin kuori-ikkunoiden palauttamista alkuperäiseen asuunsa kirkon kellarissa säilyneiden, alkuperäisestä työstä talteen otettujen sirpaleiden perusteella. Hanke kariutui kun selvisi, että palaset vastasivat vain noin kolmannesta ikkunoiden kokonaispinta-alasta. Myöskään kartonkeja, joiden pohjalta rikkoutuneet ikkunat oli tehty, ei löytynyt. Lopputuloksen onnistumista ei voitu taata ja todettiin myös, että Toivolan lasimaalaukset ovat synnyinajankohtaansa edustava kokonaisuus. Uuden idean heittää Jouni Issakainen, joka on tutkinut kirkon kasviaiheita biologin näkökulmasta. Hänen mukaansa kirkonmäkeä voisi kehittää. Kun nykyiset puut tulevat ikänsä päähän, kirkon ympärille voisi istuttaa mäntyjä ja näin kunnioittaa alkuperäistä lasimaalausta ainakin kirkon ulkopuolella. Ole arkienkeli Yhteisvastuukeräys täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Keräys käynnistyy sunnuntaina 7.2. ja sen tuotolla autetaan vähävaraisia lapsiperheitä Suomessa ja Haitilla. Mikaelinseurakunta tarjoaa juhlavuoden kunniaksi syntymäpäiväkahvit kaikille ensi vuonna 60-vuotta täyttäville seurakuntalaisille. Kahvit tarjotaan yhteisvastuukeräyksen alkamispäivänä 7.2. seurakuntasalissa osoitteessa Puistokatu 13. Ilmoittautumisia tilaisuuteen toivotaan etukäteen joko Hilkka-Helena Kataiselle tai Marita Heinoselle. Heidät tavoittaa puhelinnumerosta 02 2617 397. Yhteisvastuukeräys tarvitsee kevääksi myös vapaaehtoisia kerääjiä. Mikäli haluat olla avuksi ja toimia arkienkelinä, niin ole yhteydessä Hilkka-Helena Kataiseen tai Marita Heinoseen. Heiltä saa myös ostaa myös heijastimia, t-paitoja ja kynttilöitä, joiden tuotto menee yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Oletko hukannut jotakin? Kirkonpenkkien väliin jää tilaisuuksien jälkeen kaikenlaista löytötavaraa. Tilaisuudesta riippuu kuinka hajamielisestiesineitä kirkkoon jätetään. Liikuttavat tilaisuudet aiheuttavat sen, että jotain pientä jää kirkkoon. Kasteesta löytyy harvemmin mitään, koska tilaisuudessa on vähän ihmisiä. Yleisimpiä tapahtumia, mistä jää löytötavaroita ovat konfirmaatiot ja konsertit. Jos on hyvässä konsertissa, niin helposti kirkkoon jää hanskat vaikuttavan musiikkielämyksen jälkeen, toteaa Mikaelinkirkon ovivahtimestari Olli Laamanen. Mikaelinkirkosta löytyy usein muun muassa sateenvarjoja, matkapuhelimia, vaatteita, karkkia, leluja, ja kameroita. Penkkien välit tarkastetaan jokaisen tilaisuuden jälkeen. Tunnistatko? Olli Laamasen mukaan kirkosta löytyy jos jonkinlaista tavaraa. Häiden jäljiltä kirkosta saattaa löytyä rohkaisupulloja, se on näkyvä osa sitä kulttuuria. Hääparilta voi unohtua vihkiraamattu tai morsiamelta käsilaukku. Kerran kollegani lähti viemään unohtunutta laukkua hääpaikalle ja morsian oli niin onnellinen että kassin tuoja sai kutsun jäädä vieraaksi häihin. Jos olet viimeisen vuoden kuluessa hukannut jotain kirkkoon, se voi vielä löytyä. Kerran vuodessa lapaset ja kaulaliinat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, arvokkaammat tavarat toimitetaan poliisilaitokselle. Erikoisin tavara mitä olen löytänyt on lelupoliisiauto. Oli hätkähdyttävää huomata se penkkien välissä, kertoo Laamanen. Jos kokoelmistasi siis puuttuu poliisiauto, sitä voi kysellä Mikaelinkirkosta, vieläpä entistä ehompana. Autossa oli akseli jumissa ja korjailin sitä. Nyt kaikki neljä rengasta toimivat. 3

Hurmoksen hurmaavat herrat Jääkiekkojoukkue HC Hurmoksen treeneissä eivät tosikot pärjää. Hiki ja huumori lentävät, mutta herrasmiesmäisellä otteella. Kupittaan jäähallin perimmäisessä pukukopissa on sunnuntai-iltana tungosta. Isoista varustekasseista purkautuu luistimia, suojia, hanskoja ja kypäröitä, ja huoneessa leijailee vanhan hien tuoksu. Mikaelinseurakunnan jääkiekkojoukkueen treenit ovat alkamassa, ja paikalle on tällä kertaa saapunut yli 15 innokasta miestä. Ei täällä kylläkään pelaa yhtään miestä, vaan ainoastaan nuoria sällejä, joku kommentoi huoneen perältä. Tosiasiassa joukkueen ikähaarukka on laaja. Nuorin pelaaja on 15 vuoden ikäinen ja vanhimmat reilusti yli viisikymppisiä. Pelaajat tulevat ympäri Turkua, ja seurakuntien työntekijöiden lisäksi joukkueessa on tavallisia seurakuntalaisia. Yli puolet porukasta on ihan tavallisia taapertajia, jotka eivät ehkä muuten osallistu millään tavalla seurakunnan toimintaan. Tämä onkin tietyllä tavalla yksi miestyön muoto, joukkueen manageri Jouni Lehikoinen miettii. Seuraavana haasteena Paimion liiga Miehet auttavat toisilleen varusteita päälle, täyttävät vesipulloja ja käyvät läpi viime aikojen kuulumisia. Joku saa kuittia edellisillan pitkäksi venähtäneestä tuopista tai viinilasista, samalla kun Lehikoinen kyselee halukkuutta lähteä mukaan Paimion liigaan. Innostuneita löytyy, kunhan vain löytyisi aikaa ja sopiva sponsori. Tunnin kestävän jääajan alkaessa kaikki ovat valmiina varusteissa ja nopean lämmittelyn jälkeen päästään jo pelaamaan. Yhteensä meitä on kirjoilla 30, mutta treeneissä paikalla on noin 15 20 henkeä kerrallaan. Harjoituskokoonpanot jaetaan ennen jäälle astumista ja yritämme tehdä joukkueista mahdollisimman tasavoimaiset. Puolet pukevat mustan pelipaidan ja puolet valkoisen, Timo Hanttu kertoo. Tässä joukkueessa pelipaikat saattavat vaihdella mielialan mukaan, tosin maalivahteina pelaavat aina pääsääntöisesti samat miehet. Ringissä on tällä hetkellä mukana kaksi maalivahtia, mutta joskus treeneissä joudutaan turvautumaan Kylmä-Kallen apuun. Kalle on muovinen ja kookas sermi, jonka taakse on kuulemma vaikea saada maalia. Hän kun on kohtalaisen jäykkä liikkeissään. Hauskaa meininkiä huumorilla Kiekko lentelee, laidat paukkuvat ja välillä lennetään takapuolen päälle. Vaihdot kulkevat sujuvasti ja oman jaksamisen mukaan, tosin aitio antaa kuulua itsestään jos tahti ei ole riittävän ripeä. Kahden vuoden ajan joukkueessa mukana ollut Juho Niemelä kehuu Hurmoksen tunnelmaa rennoksi ja hauskaksi, eikä jäällä tarvitse vääntää hampaat irvessä. Samaa mieltä on myös Jarkko Elo. Uusien ihmisten tapaaminen on yksi parhaista asioista tässä harrastuksessa. Minulla ei ole junioritaustaa, mutta silti Hitto, kun loppuu kunto. Ei tässä muuta vikaa ole. Timo Hanttu (vas.), Mikko Skyttä ja Jarkko Elo naureskelevat ennen treenien alkua. On meillä tosin hauskaa jäälläkin, miehet huomauttavat. 4

Valkoisia on liikaa! Yksi äijä kentältä pois. HC Hurmoksessa kannustetaan kaveria. Vapaa-ajalla miehet käyvät yhdessä jääkiekkomatseissa. Kuvissa Harri Riitamo (ylhäällä oikealla) ja Timo Hanttu. peliin oli helppo tulla mukaan. Emme laske maaleja, vaan pelaamme rennolla otteella, Elo kiittelee. Rento tunnelma välittyy helposti myös ulkopuoliselle. Joukkueet taistelevat tosissaan, mutta kuitenkin leikkimielellä. Aitiosta karjutaan ja kannustetaan kaveria. Peliä valkoiset! Teitä on nyt yksi liikaa kentällä!, joku huutaa valkoisten vaihtopenkiltä. Treenit eivät sovi tosikoille Halukkaita HC Hurmoksen riveihin riittää, ja kokoonpano on koko ajan kasvanut. Viime keväänä kaikki halukkaat eivät edes päässeet mukaan, sillä yli 30 miehen joukkueessa kukaan ei pääsisi kunnolla pelaamaan. Innokkaiden kannattaa kuitenkin kysellä paikkoja, sillä vaihtuvuus on suuri esimerkiksi paikkakunnalta poismuuttavien takia. Mukaan tarvitsee ottaa omat varus- teet ja hyvän pelihuumorin. Täällä eivät tosikot viihdy. Taklata ei saa ja lämääminenkin ovat kiellettyjä, ja mielellään suunpieletkin voisi siivota kentällä. Ettei kukaan sitten joutuisi ripittäytymään treenin jälkeen, Lehikoinen nauraa. Pelaaminen kustantaa tällä hetkellä vuodessa 120 euroa, ja sillä saa myös oman pelipaidan. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Mikaelinseurakunta tukevat omalta osaltaan joukkuetta. Treenin jälkeen miehet poistuvat pukuhuoneeseen, ja hiki valuu niin paidoista kuin silmälaseistakin. Suihkuun mennessä vaihdetaan mielipiteitä harjoituksesta ja pelaajien onnistumisesta. Kepparin ylämummolle ei tänään voinut mitään. Ja molari oli myös tosi kovassa kunnossa, joku huikkaa suihkuhuoneen ovelta. Teksti: Vivi Wihanto Kuvat: Lotta Numminen Luistimet teräväksi ja Turkuhalliin Mikaelinseurakunnan järjestämä yleisöluistelu on kaikenikäisille tarkoitettu riemukas liikuntahetki. Mikäli sateinen talvisää ei houkuta tai kotiseudun ulkokentät ovat kiinni, kannattaa pakata luistimet kassiin ja suunnata Turkuhalliin. Jäälle pääsee useamman kerran kuukaudessa joko lauantaisin tai sunnuntaisin kello 14 15 välillä. Sisään pääsee hallin pääovesta, ja luistinten pukemiseen on varattu oma tilansa. Kaukalossa luistellaan suuntaa välillä vaihtaen, ja pienimmät voivat kokeilla taitojaan kaukalon keskialueella. Luistelu on maksuton, eikä kentälle saa viedä ollenkaan mailoja. Mukana on myös Mikaelinseurakunnan työntekijöitä, joiden kanssa voi tulla rohkeasti keskustelemaan. Luistelu tapahtuu taustamusiikin siivittämänä ja välillä kuullaan myös tiedotteita seurakunnan toiminnasta. Ensimmäiset innokkaat pääsivät jäälle jo syyskuussa, ja luistelua jatketaan ensi vuoden huhtikuulle asti. Katso tarkemmat päivämäärät internetsivuilta osoitteesta: www.mikaelinseurakunta.fi. Katso lisätietoja joukkueesta: www.teamcfx.net/hch 5

Iltapäiväkerhon ipanat Suikkilan seurakuntakodin iltapäivät ovat täynnä toimintaa. Leikki ja liikunta kuuluvat ohjelmaan läksyjä unohtamatta. Iltapäiväkerhossa parasta on leikkiminen, Lotta Marttila (vas.) ja Pinja Heininen sanovat. Ykkös- ja kakkosluokkalaisille tarkoitettu iltapäiväkerho kerää päivittäin yhteen yli 20 lasta, joista suurin osa saapuu kerhoon läheisestä Suikkilan koulusta. Iltapäivän aikana leikitään, lauletaan ja liikutaan, ryhmän innostuksen mukaan. Ihan ensin pestään kuitenkin kädet ja tehdään läksyt. Sen jälkeen meillä on vapaata leikkimistä, ja siihen onkin hyvät mahdollisuudet. Seurakuntakodin takana on ihana idyllinen metsä, lisäksi lähellä on puisto, koripallokenttä ja koulun sali, lastenohjaaja Tea Merilä-Koskinen kertoo. Lapset viettävät aikaa iltapäiväkerhossa oman tarpeensa mukaan. Osa lähtee kotiin jo parin tunnin jälkeen, toiset saatetaan hakea vasta viiden aikaan vanhempien tullessa töistä. Kerholaiset saavat välipalan, joka saattaa olla esimerkiksi leipää, vispipuuroa, hedelmiä tai vihanneksia. Silloin tällöin on myös herkkuja, esimerkiksi viikon loppumista juhlimme pizzaperjantain merkeissä. Ruokalista kiertää kuukauden välein ja se on suunniteltu ravitsevaksi ja monipuoliseksi, lastenohjaaja Jere Vainio sanoo. Ensin läksyt, sitten leikki Tänä syksynä kerhoryhmä on ollut harvinaisen äänekäs, eikä tappelunnujakoiltakaan ole vältytty. Ensimmäisinä sisään saapuvat pojat heittävät reput nurkkaan ja houkuttelevat Vainion mukaan sählyyn. Jere, voidaanko jäädä heti ulos? Tea sanoi, että me voidaan, pojat kysyvät innokkaina. Mitä, huijaatteko? Onko läksyt muka jo tehty?, Vainio tarkistaa. Juu on on! Me ehdittiin tehdä ne jo koulussa, mutta kaikki eivät kyllä ehtineet. Pojat saavat luvan siirtyä ulos, ja seurakuntakodin pihalle kannetaan koripalloteline, sählymaali ja nyrkkeilysäkki. Nurmikolle kerääntyy hiljalleen myös lisää lapsia. Jotkut puhaltelevat isoja saippuakuplia, muutamat lennättävät leijaa. Osa tytöistä puolestaan levittää maalle vilttejä ja peittoja. Niiden päällä on kiva köllötellä ja lukea kirjoja. Tai sitten vain puhua tyttöjen juttuja. Täällä on niin kivaa, kun saa leikkiä. Askartelu on parasta, ja tietysti välipala. Kaikki muut ruuat ovat hyviä paitsi puuro ja ruisleipä, Lotta Marttila ja Pinja Heininen miettivät. Koripallon pelaaminen on kivaa, musta tulee isona koripallotähti! Jalkapallokin käy, - Kalliot ovat parhaita. Ne ovat matalia leikkimiseen, David Tamlander sanoo. Takana Maia-Sofie Salo. tai oikeastaan kaikki urheiluun liittyvä. Paitsi pituushyppy, siinä tulee liikaa hiekkaa kenkään, Einar Salo toteaa koripallo kädessään. Perjantaisin on lelupäivä ja vietetään pieni kirkkohetki, ja torstai on askartelupäivä. Ohjaajat myös lukevat päivittäin lapsille, jolloin riehakkaammankin ryhmän saa hetkeksi rauhoittumaan. Joka viikko jotkut lapsista saavat toimia järjestäjinä, joiden tehtävänä on muun muassa pöytien pyyhkiminen, kenkätelineiden siivous ja kynien teroittaminen. Emme kuitenkaan halua luoda liian jämptiä toimintaa, sillä iltapäiväkerho on lasten vapaa-aikaa. He ovat jo työpäivänsä tehneet, ja lisäksi useilla on vielä iltaisin paljon harrastuksia, Merilä-Koskinen toteaa. Haku kaupungin kautta Alle kolmen tunnin aika iltapäiväkerhossa kustantaa jokaiselta lapselta 60 euroa kuukaudessa, yli kolmen tunnin kerholaiset maksavat kuukaudessa 80 euroa. Hinta on kaupungin määräämä, ja se on sama kaikissa iltapäiväkerhoissa, olivat ne sitten kaupungin tai seurakuntien ylläpitämiä. Haku tapahtuu kaupungin kautta. Hakuvaiheessa saa esittää toiveen mieluisesta kerhopaikasta, esimerkiksi meillekin on tällä hetkellä jonoa. Ilmoittautumiskaavakkeet lähetetään jokaiselle ykkösluokkalaiselle kotiin, ja tuleville kakkosille ne jaetaan kerhossa, Vainio selittää. Teksti ja kuvat: Vivi Wihanto Iltapäiväkerhot joka arkipäivä klo 11 17 Suikkilan seurakuntakodissa ja Mikaelin seurakuntakodissa. 6

Muksutoimintaa Mikaelissa KOLUMNISTI Perhekerho Kerho, johon lapsi saapuu yhdessä aikuisen kanssa. Kaikki ovat tervetulleita: niin äidit, isät, kummit kuin isovanhemmatkin. Lapset voivat tulla yhdessä myös hoitajan kanssa, esimerkiksi perhepäivähoitajat ovat myös tervetulleita. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa kirkkohetki, laulua, leikkiä ja askartelua. Päivän kulku riippuu kerholaisten määrästä ja iästä. Pääajatuksena on, että samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saavat tavata, keskustella ja vaihtaa kokemuksiaan. Kahvi- ja mehutarjoilu. Kerho on ilmainen. Kerhoja järjestetään: Suikkilan srk-koti joka tiistai klo 9.30 11 Härkämäen srk-koti joka toinen perjantai klo 9.30 11 Mikonmökki joka toinen torstai klo 9.30 11 Paakarlan srk-koti joka toinen perjantai klo 9.30 11 Vienolan srk-koti joka toinen torstai klo 9.30 11 Päiväkerho Tarkoitettu 4 5-vuotiaille lapsille. Ryhmässä noin 20 lasta. Kerhossa leikitään, askarrellaan, syödään eväitä ja opetellaan yhdessä olemista ja tekemistä. Joka päivä syödään omat eväät ja opetellaan niistä huolehtimista. Ohjelmassa myös kirjojen lukemista, laululeikkejä, jumppaa ja rauhoittumista. Kerho on ilmainen. Kerhoja järjestetään: Härkämäen srk-kodissa maanantaisin klo 12.30 15.30 ja torstaisin klo 8.30 11.30 Mikaelin srk-kodissa tiistaisin ja perjantaisin klo 8.30 12.30 3-vuotiaiden kerho Tarkoitettu kaikille kolmevuotiaille lapsille. Ryhmässä korkeintaan kymmenen lasta. Päiväkerhosta sovellettua, kerhoajan (2 tuntia kerran viikossa) ja kerholaisten iän huomioonottavaa toimintaa. Kerho on ilmainen. Järjestetään Suikkilan seurakuntakodissa tiistaisin klo 14 16 Pyhäkoulu Tarkoitettu 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille aina rippikouluikään asti. Yhden pyhäkoulun kesto noin 45 minuuttia. Ohjelmassa muun muassa raamatun kertomuksien kertomista, keskustelua, lasten hengellisiä lauluja, lasten rukouksia ja muuta pientä puuhaa. Pyhäkoulu on ilmainen. Tarkista ensi kevään kerhojen aikataulut vuoden alussa internetistä osoitteesta www.kirkonrotta.fi tai www.mikaelinseurakunta.fi. Muskari Tarkoitettu kaikenikäisille lapsille. Muskarissa leikitään ja lauletaan. Kynttilän ääreen hiljentyminen on myös osa muskaria. Kokoontuminen viikon jokaisena tiistaina klo 14, 15 ja 16. Ensimmäinen ryhmä on tarkoitettu vastasyntyneille ja alle vuoden ikäisille lapsille, muut ryhmät ovat sekaryhmiä. Yksi kerta kestää aina puoli tuntia. Maksaa 25 euroa syyskaudelta ja 25 euroa kevätkaudelta. Hinnat perhekohtaisia. Vapaita paikkoja voi kysyä Ida-Maria Pankalta, puh. 02 261 7620. Muskaria vetävät lastenohjaajat. Lisätietoja internetistä osoitteesta www.kirkonrotta.fi. Ristiriitojen Sarajevo Sarajevoon saapuessa pohjoisesta silmiin osuu ensimmäiseksi hautausmaa Olympiastadionin vieressä. Tuntuu epätodelliselta nähdä ne rinnakkain. Liikunnan riemua ja elinvoimaa uhkuva kenttä on vastakohta hiljaiselle hautausmaalle. Kaupungin muissakin osissa on hautausmaita. Pieniä hautausmaita voi olla asuintalojen tai vaikka jalkapallokentän vieressä. Niiden viereen rakennetaan uusia kiinteistöjä. Hautausmaata ei ole erotettu aidoin tai pensain. Ne ovat selvästi näkyvillä. Katukuvassa huomio kiinnittyy invaparkkipaikkojen runsauteen. Nekin ovat näkyvä muistutus sodasta. Syvemmälle keskustaan ajaessa huomaa kaupungin olevan täynnä elämää. Ydinkeskusta yllättää talojen mataluudella ja kävelykaduillaan. Täällä on tunnelmallista, tosin myös turistien mielestä. Perinteinen bosnialainen kahvi tarjoillaan tarjottimelta, jossa on korvaton pieni kahvikuppi ja kahvikarahvi. Tasokkaammissa paikoissa tarjottimelle mahtuu myös vesilasi, makea suupala, tupakka ja tulitikut. Kadut ja puistot ovat täynnä hyväntuulisia ihmisiä. Kaupunki on hyvin eloisa ja paikoin erittäin kaunis. Rukouskutsun kajahtaessa näkee ihmisten kiirehtivän moskeijaan ja miesten pesevän jalkojaan ja kasvojaan ennen sisään astumista. Iltaisin ja aamuisin kutsu on erityisen terävä muun kaupunginmelun ollessa vaimeampi. Tuntuu kuin olisi kaukana Euroopasta. Välillä kuitenkin huomaa talojen kyljissä pieniä tulituksen jättämiä reikiä. Eikö sodan jälkiä ole ehditty tai haluta peittää? Bosnia-Hertsegovinassa teiden varsilla näkyy paljon autiotaloja ja varoituskylttejä miinakentistä. Nämä näyt eivät kuitenkaan pitkään häiritse, sillä muutoin maisemat ovat erittäin kauniita. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Terassit ja kahvilat ovat joka ilta täynnä ihmisiä. Turistimassojen ulottumattomissa, kaupunkien ulkopuolella kahvia juodaan tutuista länsimaalaisista kupeista. Useimmissa pöydissä näkee pientä syötävää, kahvin, jäätelön tai juoman. Tarkoitus ei ole syödä ja juoda paljon, vaan nauttia illasta, perheestä ja ystävistä. Meille kerrotaan iltaelämän olevan vilkasta myös arkisin, sillä Keski-Euroopassa töissä olevat ihmiset palaavat kotipaikkakunnalleen ja viettävät aikaa perheensä kanssa. Elämänilo on tarttuvaa ja Bosnia-Hertsegovinassa ei synkistellä. Ihmiset nauttivat siitä mitä heillä on ja että juuri nyt kaikki on hyvin. Leena Väisänen Kirjoittaja on mikaelinseurakuntalainen maailmalla. 7

Neljä vuosikymmentä samassa kirkossa Eläkkeelle jäävän papin Pentti Kokon mukaan sielunhoitajan ominaisuuksiin kuuluvat suuret korvat ja pieni suu. Mikaelinseurakunnan pappi Pentti Kokko nousee ylös seurakuntansa kirkon portaita. Ensimmäisen kerran hän tuli seurakuntaan vuoden 1970 kesäkuussa. On mahdotonta arvioida, monettako kertaa hän niitä nyt astelee. Tällä kertaa noustaan hieman korkeammalle, kirkon torniin asti. Mutta sekään ei ole Kokon ensimmäinen kerta. Toimin aluksi Muhkurin seurakuntatalon isäntänä, oli kuin olisi tullut pieneen maalaisseurakuntaan. Siellä oli perinteistä toimintaa: lähetyspiiri ja kultaisen iän piiri, kerhot ja sunnuntaisin hartaushetket. Näin talossa käyneet tulivat tutuiksi. Monien elämää olen saanut seurata aina ajan toiselle rajalle asti, muistelee Kokko. Kokon aloittaessa työuraansa papit ja kanttorit asuivat seurakunnan virka-asunnoissa ja kirkko oli kaupungin laidalla. Nykyään Mikaelinkirkko on lähes keskustassa. Nuori pappi teki työmatkoja ympäri seurakuntaa polkupyörän selässä, kunnes sukulaiset huomasivat ettei pyörällä ehtinyt moneen paikkaan. He ostivat Kokolle vanhan Volkkarin työautoksi. Se tuli tarpeeseen laajalla alueella. Ripareista eroryhmiin Töitä on kasvavassa seurakunnassa riittänyt. Kokko on toiminut vuosikymmenien aikana seurakuntatalojen vastaavana isäntänä Muhkurissa, Patterinhaassa, Suikkilassa ja viimeksi Puistokadulla. Parin ensimmäisen työvuoden jälkeen piti vielä käydä varusmiespalveluksessa. Kun sieltä tulin takaisin olin nuori upseerikokelas ja sain kutsun kenttäpiispalta Pansion laivastoaseman papiksi. Työ nuorena pappina varusmiesten keskellä oli haastavaa työtä. Kokko on toiminut myös diakonipappina, hiljaisuuden retriittien ja eroryhmien vetäjänä sekä sururyhmissä. Etenkin sururyhmätyöskentely on eläkkeelle jäävälle Kokolle läheistä työtä. Menetin isäni aivan joulun alla vuonna 1983. Siitä lähti halu olla mukana surevien ryhmässä. Kuolema on lähelle tuleva asia. Sururyhmässä yhteinen nimittäjä on kuoleman kanssa kasvotusten oleminen. Mutta surukin muuttaa muotoaan vähitellen ja kuljetaan taas kohti valoa. Rippikoululaisia Pentti Kokko on ehtinyt opettaa jo kahdessa sukupolvessa. Tullesssani Mikaeliin olin vasta 24-vuo- Korkealta tornista näkee kauas, mutta ihmistä on tultava aina lähelle näköetäisyydelle ja kuuloetäisyydelle. Pentti Kokko tuli seurakuntaan 24-vuotiaana. Matkan varrella eteen on tullut elämän suruja ja iloja. 8

tias ja rippikoulutyö oli aikamoista opettelua. Armeijan jälkeen tuntui, että oli oppinut myös johtamistaitoa jonkin verran enemmän. Sittemmin rippikoululaisten lapsia on tullut jo toisessa polvessa riparille, muistelee Kokko hymyillen ja toteaa, että on vaikea uskoa neljän vuosikymmenen kuluneen niin nopeasti. Ruohojuuritasolla Kirkon tornin huippu saavuttaa 77 metrin korkeuden, me kiipeämme niin ylös kuin puurappuja pääsee: ylempänä on vain risti. Tornista avautuu näkymä laajalle, ympäri kaupungin laajenevaa keskusta-aluetta. Kokko kertoo ruohonjuuritason työn merkinneen hänelle paljon. Korkealta tornista näkee kauas, mutta on tultava aina lähelle näköetäisyydelle ja kuuloetäisyydelle. Jos mahdollista, on kuljettava rinnalla. Työssä on kuullut tuhansia elämäntarinoita. Sielunhoitajalla on todella niin kuin sanotaan oltava isot korvat kuuntelemiseen mutta pieni suu, että sanat pysyvät sielunhoitajan tallentamina sisällä. Neljällä vuosikymmenellä on eteen tullut sekä valoisia että synkkiä aikoja. Yksi rankoista hetkistä oli päivä, jolloin Estonia-alus upposi. Olin silloin kirkkoherran sijaisena ja tuomiokapitulista tuli määräys, että kirkon ovet on pidettävä auki. Silloin oli tärkeää, että kirkkojen ovet olivat avoinna ja monet hakeutuivat kirkkoomme, joka on lähellä satama-aluetta Turussa. Mikaelinkirkon tornista avautuu näkymä myös Puistokadun seurakuntatalolle. Päivä kerrallaan, eläkkeelläkin Mikä on saanut Pentti Kokon pysymään Mikaelinseurakunnassa koko työuransa ajan? Olen kokenut tämän seurakunnan ja sen asukkaat läheisinä. Työtä on riittänyt koko ajan. Viimeiset vuodet olen ollut osa-aikaeläkkeellä. Näin on voitu ottaa juuri valmistuneita aloittamaan työuraansa. Nyt on aika jättää seurakunnan virka seuraajalle. Kokko kertoo totuttelevansa vähitellen uuteen statukseensa eläkeläisenä. Nyt on aikaa pitää yllä tärkeitä harrastuksia. En vielä osaa ajatella tulevia eläkevuosia, vaan otan päivän kerrallaan. Pidän hengellisestä kirjallisuudesta ja viime aikoina olen lukenut myös paljon elämäkertateoksia. Ja musiikkia rakastan. Voin kuunnella radioohjelmia ja hiljentyä omassa kodissani. Lars Sonckin suunnitteleman Mikaelin kirkon tornin puurakenteisiin on moni vierailija jättänyt puumerkkinsä vuosikymmenien saatossa. Pentti Kokon puumerkki ei jää kirkon torniin vaan se jää seurakuntalaisten arkeen, ruohonjuuritasolle. Kirkko on seurakuntaansa vanhempi Turun Puistokadulla sijaitseva Mikaelinkirkko on vihitty käyttöön kynttilänpäivänä 1905 Kirkon on suunnitellut Lars Sonck, joka oli vasta 23-vuotias voittaessaan kirkon suunnittelukilpailun vuonna 1894 Mikaelinkirkko edustaa ulkoasultaan saksalaistyyppistä uusgotiikkaa. Kirkon seinien rakennusaineena on käytetty ruotsalaista punatiiltä. Kattopintojen harmaanvihreät liuskekivet taas ovat Norjasta. Pääosa kirkon materiaalista on kuitenkin saatu kotimaasta. Itse kirkko on vanhempi kuin Mikaelinseurakunta. Viimeksi mainittu aloitti toimintansa erillisenä seurakuntana vasta vuonna 1921. Kirkko avoinna Syyskuusta huhtikuuhun tilaisuuksien yhteydessä Kesällä maanantaista perjantaihin 9 17, lauantaisin 10 13 ja sunnuntaisin 11 13 Jumalanpalvelus sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10 Iltamessu keskiviikkoisin klo 18 Urkuvartti ja urkujen esittely kerran kuukaudessa sunnuntaina klo 12 Teksti ja kuvat: Lotta Numminen 9

Kolme siunattua rakkau Mikaelinkirkko oli selvä valinta vihkikirkoksi hyvän sijainnin takia, Krista ja Sem Virolainen sanovat. Outi ja Raine Laihon ensimmäinen aamu oli ikimuistoinen. He saivat silloin vieraakseen muurahaisia. Krista ja Sem Virolainen 26.7.2008 Kommellukset kuuluvat juhlaan Krista ja Sem Virolainen heräsivät hääpäivänsä aamuna kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ilma oli sananmukaisesti kuin morsian, tosin hyvin alkaneessa juhlapäivässä ei kommelluksiltakaan vältytty. Pari oli suunnitellut, että heidän yhteisen ystävänsä lauluesitys olisi ainoa musiikkinumero koko toimituksessa. Sen takia he päättivät luopua kokonaan yhteislaulusta. Semin ainoana tehtävänä oli ottaa vahvistin mukaan kirkkoon. Alttarilla minulle kerrottiin, että laite oli unohtunut kotiin, ja se oli ihan hirveä tilanne, Krista muistelee hymyillen. Ja parasta oli, että olimme kirkkoharjoituksissa vitsailleet juuri samasta asiasta. Ystävämme lauloi sitten lopulta juhlapaikalla, ja olihan se yhtä hienoa tietysti sielläkin, Sem kertoo. Virolaiset valitsivat vihkikirkoksi Mikaelinkirkon sen kauneuden ja sijainnin takia. Siitä oli hyvät yhteydet Liedon Vanhalinnan hääpaikkaan, jossa häävieraille tarjottiin lämmintä ruokaa, riittävästi juomaa ja paljon musiikkia. Juhla vietettiin ladossa, jossa oli kivan rustiikkinen tunnelma. Halusimme päättää itse kaikista asioista, joten etsimme hääpaikkaa sen mukaan. Apuna meillä oli kaksi kaasoa ja kolme bestmania, Krista kertoo. Virolaiset saivat venytettyä juhlaa pitkälle yöhön asti, ja hääyö nukuttiin omassa kodissa. Häämatkalle Kreetalle he lähtivät jo seuraavana päivänä. Vihkimisen alku jännitti paljon, mutta kun lähdin isän ja veljen kanssa alttaria kohti niin jännitys katosi. En itkenyt kertaakaan koko toimituksen aikana, Krista muistelee. Oli hieno hetki, kun astuimme ulos kirkosta ja kaikki läheiset ihmiset huusivat ja heittivät riisiä. Pieniltä kommelluksilta ei voi ikinä välttyä, mutta juhlapäivämme oli kokonaisuudessaan hauska, ja se oli kaikkein tärkeintä, Sem toteaa. Outi ja Raine Laiho 23.8.1980 Ikimuistoinen aamu Vihkikirkon valitseminen ei ollut Outi ja Raine Laiholle itsestä Outi olisi halunnut häät Maariankirkossa, Rainea puolestaan män Tuomiokirkon pitkä käytävä. Kompromissina pariskunta p Mikaelinkirkkoon. Asuimme silloin Patterinhaassa, joten kuuluimme myös kuntaan. Alttarille kävelimme yhdessä, eikä siihen aikaan oll pana valita kaasoja ja bestmaneja, Outi muistelee. Häissä oli mukana 150 sukulaista, ystävää ja tuttavaa, ja j Maarian vpk:lla. Vieraat saivat nauttia pitopalvelun hoitama kakusta, sekä orkesterin musiikista. Leikkejä tai muuta ohjel juurikaan ollut. Tanssia oli sitten sitäkin enemmän. Alkoholia ei tarjottu kävi kyllä aina silloin tällöin täydennyksellä auton takaluukull Pariskunta oli asunut yhdessä ennen naimisiinmenoa noin ajan. Lahjaksi he saivat muun muassa taidelasia, lakanoita ja siä kotiin tarvittavia esineitä. Ystävät antoivat lahjaksi kohtuu puunkannon, joka oli tehty kynttilänjalaksi. Hääyötä menimme viettämään yksiöömme, kanto tietysti mulla ihmettelimme asuntoomme tulvineita muurahaisia. N neet meidän kynttilänjalassamme, joka ei enää sen yön jälke sisätiloissa. Lahja on vieläkin tallella, tällä hetkellä mökilläm hymyillen. 10

tta päivästään än selvä valinta. miellytti enemäätyi kuitenkin Mikaelinseuraut juurikaan tauhlaa vietettiin sta kahvista ja maa ei juhlissa, tosin miesväki a, Raine nauraa. kahden vuoden muita perinteillisen kokoisen kainalossa. Aae olivat asustaen saanut sijaa me, Outi kertoo Häiden viettämiseen löytyy yhtä monta tapaa kuin on juhlijoitakin. Kolme pariskuntaa kertoo, mitkä asiat tekivät heidän tärkeästä ikimuistoisen. Maija Hagman-Ilmasta ja Pekka Ilmasta jännitti, vaikka molemmille naimisiinmeno oli jo toinen kerta. Maija Hagman-Ilmanen ja Pekka Ilmanen 16.10.1998 Naimisiin salassa sukulaisilta Vihkimiseen ei aina tarvita isoa kirkkoa ja suurta vierasjoukkoa. Maija Hagman-Ilmanen ja Pekka Ilmanen päättivät mennä naimisiin Mikaelin seurakuntakodin kappelissa, lisäksi vihkiminen oli yllätys ystäville ja sukulaisille. Olemme molemmat leskiä, joten tämä liitto oli meille jo toinen. Sukulaiset ovat päässeet jo kerran juhliin, joten halusimme pitää kahdenkeskisen tilaisuuden, Maija kertoo. Papin ja kahden ulkopuolisen todistajan lisäksi vihkimisessä oli mukana vain papin aviopuoliso valokuvaajan roolissa. Tilaisuus oli lämminhenkinen, ja tuoreelle avioparille oli järjestetty kahvit maukkaan kermakakun kera. Asuimme silloin jo yhdessä, joten menimme kotiimme viettämään hääyötä. Naimisiinmeno oli iloinen yllätys kaikille läheisille, ja lahjaksi saimme Ruotsin matkan ja ravintolalahjakortin, pariskunta muistelee. Ensimmäisen kerran Maija meni naimisiin vuonna 1956, ja Pekka oli astunut avioon jo muutaman vuoden aiemmin. Maija juhli silloin häitään Mikaelin seurakuntatalolla, joka oli siihen aikaan yleisempää kuin kirkossa vihkiminen. Vieraita ei silloin ollut kovin paljoa, koska hääjuhlaa vietettiin kotona minun äitini luona. Hääjuhlassa oli mukana sukulaisten lisäksi myös ystäviä, ja työtoverit onnittelivat seurakuntatalolla vihkimisen jälkeen, Maija muistelee. Hääjuhlassa tarjottiin kahvia ja voileipiä, ja ohjelmana oli laulua ja rentoa yhdessäoloa. Lahjaksi pariskunta sai muun muassa kahvikaluston ja tavaroita yhteiseen kotiin. Hääyötä vietettiin miehen omakotitalossa, josta tuli pian Maijankin koti. Parhaiten minulle on jäänyt mieleen molemmista kerroista tilanteen juhlallisuus. Ja täytyy kyllä myöntää, että toisella kerralla jännitti ja kädet tärisivät. Vaikka olimme molemmat jo toistamiseen samassa tilanteessa, niin ei se jännitys siltikään mihinkään kadonnut, Maija nauraa. Vinkkejä vihille aikoville Mikaelinkirkon suntio-vahtimestari Christina Haukan mukaan Mikaelinkirkko on Suomen suosituin vihkikirkko. Oma aika kannattaa varata ajoissa, mutta sen pystyy tekemään aikaisintaan vuotta aiemmin ennen vihkipäivää. Varauksia ottaa vastaan seurakuntasihteeri Katriina Helala. Kirkko ei maksa mitään, mutta hakijan pitää tietysti olla kirkon jäsen. Aikaa kannattaa varata 45 minuuttia, mutta yleensä tilaisuus on ohi puolessa tunnissa, Haukka neuvoo. Kesälauantaisin Mikaelinkirkossa on usein jopa viisi vihkimistä samana päivänä. Kun yksi pari saadaan ulos kirkosta, niin toiset ovat jo tulossa sisälle. Aikataulu on tiukka, ja sitä jokaisen tulisi myös muistaa noudattaa. Haukka muistuttaa myös, että tavallinen vihkitilaisuuskin saattaa kerätä paikalle ulkopuolisia silmäpareja. Keneltäkään ei voi estää pääsyä kirkkoon. Turistit tulevat usein katsomaan vihkimistä, mutta he istuvat takana eivätkä häiritse tilaisuutta. Kaukaa tuleville turisteille suomalainen vihkiminen on elämys, Haukka hymyilee. Vihkipappi ja tuleva hääpari voivat harjoitella seremoniaa ennen varsinaista päivää, ja paikalla voi tällöin olla myös kaasot ja bestmanit. Musiikista sovitaan aina yhdessä kanttorin kanssa. Kanttoreilla on omia sääntöjä ja tyylejä. Musiikin tulee olla kirkkoon sopivaa, mutta se ei tarkoita, että jokin tyyli olisi kokonaan poissuljettu. Esimerkiksi raskaampi musiikki käy kyllä hyvin, jos kanttori vain suostuu sitä soittamaan, Haukka selittää. Sekä papin että kanttorin voi valita itse, esimerkiksi jos toiveissa on hääparille tuttuja ihmisiä. Muuten heidät jaetaan työvuorojen mukaan. Ruusun terälehtien heittäminen on täysin kiellettyä sekä kirkon sisällä että ulkona. Suurin syy on se, että ne murskautuvat helposti ja jättävät ikävän jäljen, joka ei lähde ikinä pois kivetyksestä. Riisien heittäminen on sallittua ulkona määrätyllä alueella. Olisi kyllä parempi, jos riisien sijasta vieraat heittäisivät linnunjyviä. Näin linnut eivät kokisi ikävää kuolemaa ja ne helpottaisivat myös meidän siivousta, Haukka sanoo. Itse kirkkoa saa koristella miten haluaa, mutta koristeet pitää pystyä ottamaan pois välittömästi hääparin lähdettyä. Näin ollen niiden laittaminenkaan ei saa kestää juuri viittä minuuttia kauempaa. Teksti: Vivi Wihanto Kuvat: Lotta Numminen ja haastateltavien kotialbumit 11

Kirkkovuoden anatomia Teksti: Lotta Numminen Kuvat: Uolevi Salonen ja Riitta Tunturi Mikaelinseurakunnan vuosi on toiminnantäyteinen. Nappaa tästä parhaat menovinkit ja muistele samalla mikä tarkoitus on esimerkiksi laskiaisella ja mikä on seurakuntasi oma nimikkopyhä. Adventti Ensimmäisestä adventista alkaa kirkkovuosi. Adventtiaika valmistaa meitä jouluun ja ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista juhlapyhistämme kirkossa. 1.1. Uudenvuoden päivä Päivä on Jeesuksen ympärileikkauksen ja nimenannon päivä. Jeesus-nimi merkitsee Herra on apu, Herra pelastaa. 6.12. Itsenäisyyspäivä Joulu Jouluyö on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee enkelin viestin: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Jouluyön messu on suuressa osassa kristikuntaa joulunvieton päätapahtuma. Jouluaamun jumalanpalvelus on puolestaan täällä Pohjolassa perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus. 7.2. Kynttilänpäivä Kynttilänpäivän raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin. Kynttilänpäivä päättää joulun tapahtumien muistelun ja päivän teemassa näkyvät valo ja kirkkaus. Kynttilänpäivä on myös yhteisvastuukerääjien siunauspäivä. 14.2. 70-vuotiaiden seurakuntalaisten kutsujuhla Mikaelinkirkossa. 6.1. Loppiainen Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Alun perin sitä on vietetty Jeesuksen syntymäjuhlana ja Jeesuksen kasteen juhlana. Loppiaisena voi hypätä kimppabussiin ja suunnata Mikaelinkirkolle messuun. 10.2. Mikaelin laulajien 10-vuotiskonsertti Mikaelinkirkolla 14.2. Laskiaissunnuntai Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen aika. Laskiaissunnuntaina Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. 28.3. Palmusunnuntai Mikaelteatterin pääsiäisnäytelmä Kaivolla Mikaelinkirkossa 2.3 ja 4.4. 4.4. Pääsiäispäivä Pääsiäispäivä on kristitylle ilon ja elämän juhla, kristillisistä juhlista vanhin. Silloin juhlitaan Jeesuksen nousua kuolleista. Eläkkeelle jäävä kanttori Eeva Paajanen soittaa viimeisen kerran virassaan Mikaelinkirkon urkuja pääsiäispäivänä. 13.5. Helatorstai Helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on saatu Apostolien teoista. Kesäpäivät Ruissalossa kutsuvat rentoutumaan luontoon ja saunomaan kesäkuusta elokuuhun 28.6. 1.7. Eläkeläisten leiri 12. 15.7. Perheleiri 5.9. Starttikirkko, syksyn toiminta seurakunnassa alkaa 6.11 Pyhäinpäivä 6.11. Mikaelinkirkossa ilta läheisensä menettäneille Seurakuntavaalit järjestetään 14. 15.11. Ensimmäistä kertaa äänestämään pääsevät myös 16-vuotiaat. 13.3. Mikko Salmen Vastarannalla-konsertti kirkossa 21.3. Marian ilmestymispäivä 2.4. Pitkäperjantai Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa. Nuorten kevätjuhla 12.5. Nuorisotyön leirejä: Nuortenleiri 9. 11.4. ja NaMi -leiri 30.4. 2.5. 23.5. Helluntai Helluntai on pääsiäisajan viimeinen juhla. Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Petankkia ja mölkkyä pelataan Mannerheiminpuistossa tiistaisin toukokuun puolestavälistä elokuun loppuun. 26.6. Juhannuspäivä Juhannusta vietetään Johannes Kastajan, eli Jeesuksen edeltäjän muistoksi. Johanneksen tehtävä oli valmistaa Jeesukselle tietä. Kristikunnassa juhannusta on juhlittu 400-luvulta asti. Kesällä konfirmoidaan noin 150 rippileirin käynyttä nuorta. 3.10 Mikkelinpäivä Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä, Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa mainittu arkkienkeli Mikael. Mikkelinpäivää voidaankin pitää Mikaelinseurakunnan nimikkopyhänä. 12

Nuoret aikuiset tutkimuksen alla Mitä toimintaa kaipaat seurakuntaasi? Nuoret aikuiset ovat haluttu ja samalla vaikeasti tavoitettava kohderyhmä, jonka ajasta ja ajatuksista moni on kiinnostunut. Myös kirkko haluaisi tavoittaa nuoret aikuiset paremmin, mutta aihetta ei ole aiemmin juuri tutkittu. Kuluneen vuoden aikana Mikaelinseurakunnan 20 30 -vuotiaat nuoret aikuiset ovat olleet tutkimuksen alla. Kyse on kahden Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun medianomi-opiskelijan, Vivi Wihannon ja Lotta Nummisen opinnäytetyöstä, joka käsittelee nuorille aikuisille suunnattua viestintää ja sen haasteita Mikaelinseurakunnassa. Myös seurakuntalehti Mikaelilainen on osa heidän työtään. Tutkimusta tehtiin kevään aikana kyselylomakkeiden ja keskustelutilaisuuksien avulla. Seurakuntalaisille lähetettyyn kyselylomakkeeseen vastasi 175 nuorta aikuista ja heistä koottiin kaksi keskusteluryhmää, joissa aihetta käsiteltiin syvemmin. Tutkimuksen mukaan Mikaelinseurakunnan nuoret aikuiset pitävät seurakunnan viestintää tarpeellisena ja siihen tulee panostaa myös tulevaisuudessa. Viestinnän tavoitettavuutta on puolestaan kehitettävä eteenpäin esimerkiksi nuorille suunnatuilla tapahtumilla, verkkosivujen sisällöllä ja ulkoasulla sekä sosiaalisten medioiden välityksellä. Kirkon työntekijöiden, varsinkin pappien ja nuorisotyöntekijöiden tuominen lähemmäs seurakuntalaista koettiin tärkeäksi. Työntekijöiden haluttiin saavaan kasvot ja persoona esimerkiksi seurakunnan verkkosivulla henkilökohtaisten esittelyjen ja blogien kautta. Seurakunnan järjestämät kutsuvierastapahtumat, kuten teatteriesitykset olivat kiittelyn aihe, samoin Papit baanalla -tapahtuma, jossa seurakunnan papit jalkautuvat ravintoloihin seurakuntalaisten pariin. Tapahtumat tunnettiinkin seurakunnan säännöllisesti järjestämään toimintaan verrattuna hyvin. Internetsivut ja sosiaaliset mediat kuten Facebook nousivat esiin asioina, joihin kannattaa panostaa, mutta harkiten. Osa tutkimukseen osallistuneista arvosti kuitenkin sähköisiä viestintätapoja enemmän perinteistä kotiin tulevaa kutsua tai kirjettä seurakunnalta. EEVA MAISALO, 27 Mikaelinseurakunnan jäsenenä 1,5 vuotta Olen tänään mukana teatterissa ensimmäistä kertaa, ja on kivaa kun kirkko järjestää tällaisia juttuja. Pidän liikunnan harrastamisesta, joten voisin lähteä mukaan tutustumaan vaikka erilaisiin urheilulajeihin. ANNE HÄTÖNEN, 26 Mikaelinseurakunnan jäsenenä 4 vuotta Pidän paljon musiikista, joten konsertteihin lähtisin mielelläni mukaan. Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, ja jos saisin itse toivoa, niin klassinen olisi se paras juttu. Vuorovaikutusta verkossa Mikaelinseurakunnan varsinaiset internetsivut saivat viime kesänä rinnalleen vuorovaikutteisen verkkosivuston. Sivusto löytyy osoitteesta www.mikaelilainen.fi, ja se tarjoaa kävijöille seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten kirjoittamia blogeja, keskusteluja sekä galleriat videoille ja valokuville. Tällä hetkellä blogit päivittyvät noin kuukauden välein, ja kirjoittamisesta vastaa pastori Jaakko Paakkanen. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin tarkoitus aktivoida muitakin seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotta sivuilla olisi viikoittain uutta materiaalia, web-suunnittelija Janne Ansaharju kertoo. Keskustelupalsta on kaikille avoin, mutta siihen kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Keskustelualueelta löytyy valmiita seurakuntaan ja uskoon liittyviä aihepiirejä, mutta tarvittaessa jokainen voi avata myös oman keskustelun valmiiden teemojen ulkopuolelta. Eri toimintamuodoille, esimerkiksi nuorille aikuisille, partiolle ja perheelle, löytyvät myös omat palstansa. Niin työntekijöiden kuin seurakuntalaistenkin olisi hyvä hyödyntää internetin vuorovaikutusmahdollisuuksia. Tällä hetkellä rekisteröityneitä käyttäjiä on noin kymmenen, Ansaharju toteaa. Videogallerian puolella kiinnostuneet voivat katsoa Diakonia-ammattikorkeakoulun tekemiä videoita seurakunnasta ja sen toiminnasta, ja kuvagalleriaan lisätään säännöllisesti otoksia seurakunnan eri tapahtumista. Idea vuorovaikutteisesta verkkosivustosta lähti siitä, että seurakuntalaisille haluttiin luoda paikka, jossa he voisivat kokoontua yhteen virallisten internetsivujen ulkopuolella. Paikka haluttiin luoda juuri internetiin, koska avoin vuorovaikutus toimii parhaiten sosiaalisessa mediassa. Aluksi ilmassa oli pelkoa siitä, että seurakunnasta muodostuisi vähitellen pelkkä verkossa toimiva virtuaaliseurakunta. Vapaamuotoisempi toiminta internetissä voi kuitenkin houkutella ihmisiä mukaan toimintaan, joten verkkoon kannattaa ehdottomasti tulevaisuudessakin panostaa, Ansaharju sanoo. Teksti: Vivi Wihanto SAMI HEINONEN, 30 Mikaelinseurakunnan jäsenenä 30 vuotta Olen mukana nuorille aikuisille suunnatussa toiminnassa nyt toista kertaa. Lasten tapahtumissa käydään perheen kanssa useinkin, esimerkiksi Seikkiskirkossa. Itse voisin lähteä erilaisiin musiikkitapahtumiin. TIMO MIILUNIEMI, 25 Mikaelinseurakunnan jäsenenä noin 6 vuotta Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa, ja kutsu postitse oli kiva saada. Musiikki kiinnostaa, erityisesti rock, joten sen suuntaisiin juttuihin voisi ainakin lähteä. Liikunta-aiheista kiinnostaa futis. Gallup koottiin seurakunnan kutsuvierasnäytöksessä Turun Linnateatterissa. 13

KOLUMNISTI TYÖNTEKIJÄ TUTUKSI Jumalaton mies & muita pohdintoja Tuppulasta Se oli omalla tavallaan merkityksellinen tapahtuma noin 3000 asukkaan tuppulassa tai ainakin oman heimoni keskellä. Puhetta tapauksesta riitti. Kuuluisa kirjailija oli kantamassa arkkua kyläläisten hyvin tunteman naisen hautajaisissa. Se on sen kummipoika, mutta täysin jumalaton mieshän se on, tiesi joku. Oli silti kohteliasta tulla, Helsingistä asti. Olin liittymässä keskusteluun: On muuten jumalattoman hyvä kirjailija, mutta tyydyin kehumaan kirjailijan teoksia niin, että tuskin kukaan pöydässä istuneista kuuli. Samaan hengenvetoon päiviteltiin kirjailijan suvun vasemmistolaisuutta ja erilaisuutta suhteessa muuhun tuppulan väkeen. Yleensä ihailen suunnattomasti heimoni vanhimpia ja heidän viisauttaan, aatteellisuuttaan, kiivauttaan taistella oikeana pitämiensä asioiden puolesta, jumalanpelkoa, pyhyyden tunnistamista ja tunnustamista. Toisinaan taas edellä mainitsemani asiat näyttäytyvät turhina pelkoina ja kahleina. Muistan, kun vuosia sitten teimme Helsingissä pääsiäisen kirkkodraamaa. Esitettiin kohtausta, jossa ihmeteltiin kuka tämä Jeesus on, joka villitsee kansaa opetuksillaan. Tunnelma oli vallankumouksellinen ja kuorossa laulaessa kykeni eläytymään 1970 -luvun vasemmistolaiseen laululiikkeeseen. Kysymykseen Kuka tämä Jeesus on?, kuului hämmentynyt vastaus: Puuseppä!, nuoren näyttelijälupauksen huulilta. Temppeliaukion kirkossa kaikui ihmisten spontaani nauru. Totta, Uuden testamentin ihmisten elämää horjutti puusepän elämä ja sanoma. Siinä on elämän (lue: Jumalan) paradoksia kerrakseen. Samoin kuin tuppulan arkea säväyttäneellä kirjailijalla, oli Jeesuksellakin maineensa aikalaisten keskuudessa. Jeesus, jota lähes äpäränä ihmeteltiin, puuseppänä tuskin erityisen korkealle arvostettiin, joka ei toimintansa aikana suostunut kansallisen vapauttajan rooliin ja joka lopulta kärsi rankimman mahdollisen rangaistuksen petturuutensa tähden, osoitti olevansa enemmän, kuin mitä hänestä ajateltiin. Oli kirjailimme todellisuudessa kuinka jumalaton hyvänsä, annetut tuomiot lepäsivät totuutta enemmän mielikuvissa, odotuksissa ja toiveissa. Siispä aion edelleen itsepäisesti lukea jumalattoman kirjailijan teoksia, mutta ehkäpä samalla rukoilla puusepän elämän ja sanoman kirkastumista hänen elämässään ja yhtälailla meidän kaikkien elämässä. Iina-Kaisa Rasmus Kirjoittaja kuuluu Mikaelinseurakuntaan. Piia Klemi purkaa tunteitaan maalauksen avulla. Maalaus toimii terapiana Viime vuoden syksyllä Mikaelinseurakunnassa pappina aloittanut Piia Klemi vetää maalauspohjalle voimakkaita värejä ja isoja kuvioita tottunein ottein. Pikkutytöstä asti maalausta harrastanut Klemi on viihtynyt hyvin uudessa seurakunnassaan, jossa hän saa käyttää vapaasti luovuuttaan. Tämä on iso seurakunta, jossa kannustetaan tekemään uudenlaisia juttuja ja toteuttamaan omia ideoita. Oman persoonallisuuden saa laittaa peliin, ja se on hienoa. Klemille papin ammatti ei ollut itsestään selvä valinta. Hän opiskeli nuorempana maalausta Helsingissä Vapaassa taidekoulussa, jossa into lapsuusajan harrastuksesta kasvoi ja ajatus taiteilijasta ammattina alkoi kiinnostaa. Hän huomasi kuitenkin pian, että sielunhoito ja ihmisten kuunteleminen olivatkin enemmän hänen juttunsa. Maalauskoulussa tutustuin ihmisiin, jotka kaipasivat apua ja keskustelukumppania. Siellä sisäinen pappityyppini heräsi, ja sen jälkeen oli todella vaikea keskittyä maalaamiseen. Järjen ääni vei Klemin teologiseen tiedekuntaan, jossa hän opiskeli maalauskoulun ohella. Teologian maisteriksi hän valmistui vuonna 2004, ja maalaus siirtyi harrastukseksi. Hän tekee taidetta kotonaan ja kausiluonteisesti, fiiliksen mukaan. Tämä on vähän kuin terapiamaalausta, keinoni purkaa tunteita ja ahdistuneisuutta. Työssäni olen koko ajan niin esillä, joten on kiva päästä välillä keskittymään ihan muihin maailmoihin. Työni on antoisaa, mutta raskasta. Tämä on sille hyvää vastapainoa. Maalausharrastuksen ja työn yhdistäminen on mietityttänyt Klemiä, mutta vielä hän ei ole keksinyt siihen sopivaa tapaa. Laulutunneilla käyminen on kuitenkin auttanut papin ammatissa, jossa pääsee ja joutuu laulamaan parhaimmillaan useamman kerran viikossa. Parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Haastavinta puolestaan se, ettei pääse rutinoitumaan tai tekemään työtä liukuhihnameiningillä. Se olisi ihan kamalaa, jos päästäisi itsensä tekemään aina samalla kaavalla, Klemi toteaa. Tervetuloa Naisten foorumiin! Kuka: Piia Klemi, seurakuntapastori Ikä: 36 vuotta Harrastus: Laulaminen ja maalaus Motto: Täydellisyydentavoittelu tappaa luovuuden Teksti ja kuva: Vivi Wihanto Piia Klemin vetämä Naisten foorumi tarjoaa kohtaamisia ja keskustelua kaikille naisille ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta. Foorumi kokoontuu kerran kuukaudessa Mikaelin seurakuntakodilla, Puistokatu 13, ja yksi tapaaminen kestää parisen tuntia. Eri aloihin liittyvät vierailijat alustavat keskustelua. Tapahtuma on maksuton, katso lisätiedot ja tarkemmat päivämäärät osoitteesta www.mikaelinseurakunta.fi. 14

Nimeksi ei sittenkään kelvannut se Pikkumyy... Vilho on vuoden 2009 ensimmäinen mikaelilainen Pellavapäinen poika naureskelee tyytyväisenä äitinsä sylissä. Jenni Vuori, toteaa, että pienen pojan kanssa yhteinen vuosi on mennyt nopeasti. Ja Vilho on pitänyt hyvin arjessa kiinni, nauraa luokanopettajan toimesta äitiysvapaalla oleva Vuori. Onhan tämä ollut valtavan suuri elämänmuutos. Elämä muuttuu ihan totaalisesti, on asetettava lapsen tarpeet omien edelle, pohtii Ari Vuori. Kun Vilho 3.1.2009 kastettiin vuoden ensimmäiseksi Mikaelinseurakunnan jäseneksi, tilaisuudessa vietettiin myös Jennin ja Arin häitä. Oli tärkeää, että koko perheellä on sama sukunimi. Kaikki tiesivät häistä, joten ne eivät tulleet kenellekään yllätyksenä, tosin asia tuli nopealla varoitusajalla. Juhlat olivat pienet, mukana oli lähimmät sukulaiset ja kaveripariskunta, kertoo vuodenvaihteessa hääpäiväänsä juhliva aviopari. He kuvailevat vihkimistä intiimiksi. Oli vain vähän porukkaa ja kaikki olivat läsnä siinä. Se teki omanlaisensa tunnelman. Remontin jälkeen juhlittiin Juhlintaa edelsi seiniä kaatanut remontti pariskunnan puutaloasunnossa. Oikeastaan paikat laitettiin juuri kyseistä päivämäärää silmällä pitäen kuntoon. Muistan miten imetin Vilhoa tässä, välissä oli vain pressu ja Ari remontoi pressun toisella puolella, muistelee Jenni remonttiaikoja nykyisessä olohuoneessa ja kehaisee Arin tehneen kaiken itse. Remontti valmistui juuri juhliksi ja nyt Vilho harjoittelee ensiaskeliaan uudenuutukaisella parketilla. Lapsen nimeä mietittäessä haluttiin kunnioittaa perinteitä. Vilho sai etunimensä isän- Vilhon kastejuhlassa vietettiin myös Jennin ja Arin häitä. Kirkon jälkeen juhlajoukko kahvitettiin tuoreen avioparin kotona Kähärissä. Nimi kertoo, että lapsi on ainutlaatuinen, oma persoonansa, kasteessa saatu nimi on vanhempien lahja lapselleen. Nimen valinta aiheuttaa tuoreille vanhemmille toisinaan päänvaivaa ja vaihtoehtoja etsitään omasta sukupuusta, nimipäiväkalenterin sivuilta ja jopa hautakivistä. Netistä löytyy nimikone helpottamaan valintaa, jota lapsi kantaa koko ikänsä. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi tarkistaa kuinka suosittu mielessä oleva nimivaihtoehto on. Pikkumyitä ei Suomesta muuten löytynyt, mutta 1960-luvun jälkeen nimensä on saanut lähes 80 Myy-tyttöä. Lehden kannessakin hymyilevän Vilhon kaimoja löytyi nimipalvelusta 33 863. Näistä Vilhoista suurin osa on syntynyt viime vuosisadan alussa, joukosta löytyy kaksi naistakin. Vuonna 2008 Mikaelinseurakuntaan kastettiin 174 lasta ja koko Suomessa kirkon jäseniksi kastettiin 47 748 lasta. Näiden lasten joukosta löytyy useita Emmoja ja Onneja, jotka olivat lasten suositummat etunimet vuonna 2008. Tarkalleen nimensä sai 487 Emmaa ja 517 Onnia. Emman jälkeen suosituimmat tyttöjen ensimmäiset etunimet viime vuonna olivat Ella, Sara, Venla ja Siiri. Pojille useimmin annetut etunimet Onnin jälkeen olivat Eetu, Veeti, Elias ja Aleksi. isänisänsä mukaan, toinen nimi Aleksi löytyi isän kolmannesta nimestä. Kummeiksi valittiin Vuorien kaveripariskunta. Yllättäen Vilho oli koko kasteen ajan kunnolla, varmaan hän vaistosi että tekeillä on jotain erikoista, kertoo Jenni. Jonkin verran työtä tuoreille vanhemmille on teettänyt Vilholla todettu kampurajalka. Se on leikattu ja sitä hoidetaan edelleen. Tulevaisuudessa Vilhon jalka tulee olemaan hoitojen myötä normaali. Muuten vuosi on vanhempien mukaan kulunut hyvin. Hän on iloinen ja hyväntuulinen eikä vierasta, ja yrittää jutellakin, toteaa ylpeä äiti. Tuleva matkailija Vilho vietti yksivuotispäiväänsä marraskuun alussa ja kun poika vielä kasvaa, saa hän oman huoneen. Meillä on paljon suunnitelmia talon varalle. Vilholle rakennetaan oma huone, myös kylpyhuone ja kodinhoitohuone ovat remonttisuunnitelmissa, maalailee Ari. Ennen esikoisen syntymää pariskunta matkusti ahkerasti ympäri Eurooppaa. Tähän asti Vilho on saanut tyytyä kotimaan matkailuun ja mökkeilyyn. Hän on käynyt mukanani Pihtiputaalla vaeltamassa kantorepussa. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehdään luultavasti Ruotsiin sukulaisten luo, kertoo Ari. Vilho tullaan todennäköisesti näkemään myös seurakunnan kerhossa, sillä sen toiminta kiinnostaa vanhempia. Vilhon ensimmäinen joulu tulee olemaan toiminnantäyteinen, sillä Vuoret viettävät joulua isovanhempien luona sekä Turussa, että Nummelassa. Mukana on paljon serkkuja, joten leikkiseurasta ei ole pulaa. Päästään maistelemaan jouluruokia ja joulupukkikin on luvannut vierailla. Teksti ja kuvat: Lotta Numminen 15

Kummitäti tuo turvaa ja läheisyyttä Turkulaisella Liisa Kaskisella on yhteensä viisi kummilasta. Vanhin heistä on ehtinyt täyttää jo 40 vuotta, kun taas joukon nuorin, Punkalaitumelta kotoisin oleva Eveliina Lindholm, pääsi viime kesänä vasta ripiltä. Kummitädin suhde joukon nuorimpaan on aina ollut läheinen. Eveliina on veljeni nuorin tytär, joten olen samalla aikaa sekä täti että kummitäti. Otin tämän luottamustehtävän ilolla vastaan, ja meillä on lämmin ja läheinen suhde, Kaskinen kertoo. Ulkopuolinen huomaa läheisyyden kummitädin ja kummilapsen välillä katseista ja lämpimistä sanoista. Eveliinan äidin Sirpa Lindholmin mukaan Kaskisen valinta kummiksi ja nimenomaan sylikummiksi oli itsestään selvä. Liisa on aina ollut niin lämmin ja ihana persoona. Hän on muistanut aina kaikki juhlapäivät, jotka ovat lapsille hirveän tärkeitä. Ikinä ei ole tarvinnut meillä harmitella, että kummitäti olisi unohtanut, Sirpa Lindholm kiittelee. Kesät huvikummussa Vaikka kummin ja kummilapsen välimatka on pitkä, tapaavat he silti useamman kerran vuodessa. Kesäisin vietetään usein aikaa Kaskisten mökillä Huvikummussa, jossa pelataan korttia, uidaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Shoppailureissulle Turkuun tullessa muistetaan aina tulla katsomaan kummitätiä, ja joskus matka ajetaan ihan muuten vain. Eveliinalle on helppo olla kummina. Lisäksi olemme hyviä ystäviä, Liisa Kaskinen toteaa. Vierellä kummityttö Eveliina Lindholm. Liisa on tärkein aikuinen, joka on mukana elämässäni vanhempieni lisäksi. Hän on tärkeä osa elämääni ja olemme tehneet yhdessä kaikenlaista, Eveliina Lindholm sanoo. Tukena isän kuolemassa Yksi elämän tärkeimmistä hetkistä oli, kun isä kuoli Eveliinan ollessa neljän vuoden ikäinen. Hänellä ei ole siitä juuri muistikuvia, mutta äiti Sirpa on kummitädille ikuisesti kiitollinen siitä tuesta, jonka he saivat suuren surun keskellä. Nyt kun veljestäni on jäljellä enää nämä ihanat lapset, niin haluan olla osallisena mahdollisimman paljon heidän elämässään. Tottakai kaikki veljeni lapset ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta kummilapsi on kuitenkin tietyllä tapaa erityinen. Haluan pitää hänestä huolta ja muistaa iltarukouksessa, Liisa Kaskinen kertoo silmiään pyyhkien. Kaskinen kuuluu Mikaelinseurakunnan seurakuntaneuvostoon ja pitää paljon kirkossa käymisestä. Hän on vienyt Eveliinaa mukaan seurakunnan leireille, mutta sen suurempaa numeroa hän ei ole halunnut asiasta tehdä. Ristiäislahjaksi annoin valokuvakehyksen ja rippilahjaksi Eve toivoi usko-toivorakkaus -korua. Rippijuhlissa pääsin siunaamaan kummityttöni alttarilla ja se oli erityisen kaunis tehtävä. Muistan ikuisesti hetken, kun Eve opetti minulle pikkutyttönä iltarukouksen puhelimessa. Silloin roolimme taisivat mennä hetkeksi toisinpäin, Kaskinen nauraa. Teksti ja kuvat: Vivi Wihanto Kummilapsen kanssa leirille Ensi keväänä järjestetään leiri kummeille ja heidän kummilapsilleen. Se pidetään Turussa Sinapin leirikeskuksessa 12 14.3.2010. Viikonlopun kulku riippuu pitkälti leiriläisten ikähaarukasta. Ohjelmassa on ainakin leirikirkko, rukousnauhan tekeminen, kummilasten siunaaminen ja muuta hauskaa yhteistä tekemistä, Marita Heinonen sanoo. Leirille ovat tervetulleita kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta. Mukaan mahtuu noin 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Leiri maksaa aikuisilta 34, 7 17-vuotiailta 26,20 ja 5 6-vuotiailta 18,40 euroa. Ilmoittautumiset voi soittaa Marita Heinoselle Diakoniatoimistoon numeroon 02 2617 397. Ilmoittautumisia otetaan vastaan maanantaisin ja torstaisin klo 9 11 välisenä aikana. Kummius on muutakin kuin hauskanpitoa Kummin kanssa tehdään usein kivoja asioita, mutta heidän tulisi muistaa myös kristillinen kasvatus. Sitä voi toteuttaa vaikka viemällä kummilapsen kirkkoon, pyhäkouluun tai seurakunnan kerhoon. Suomessa vanhempien pitää valita lapsilleen vähintään kaksi kummia, joista toinen toimii sylikummina kastetilaisuuden aikana. Ylärajaa kummeille ei ole, joten vaikean valinnan välttämiseksi tehtävään voi pyytää useammankin henkilön. Mikaelinseurakunnan nuorisotyönohjaajan Pauliina Elosen mukaan kummien valitsemisen perusteet ovat kuitenkin nykyaikana hämärtyneet. Vanhempien pitää lähteä liikkeelle siitä, miksi he haluavat juuri tuon tietyn ihmisen kummiksi. Sisarusta, parasta kaveria tai muuta läheistä ei pidä pyytää pelkästä velvollisuudentunnosta. Kummin alkuperäisenä tarkoituksena on ollut toimia vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Elosen mielestä valitettavan useat kummit keskittyvät kuitenkin nykyään liikaa hauskanpitoon ja siihen, että kummilapselle ostettavat lahjat ovat isoja ja hienoja. Kummitädin tai -sedän ei kuulu aina olla se henkilö, joka vie lasta huvipuistoihin ja jonka kanssa tehdään kivoja juttuja. Toki sekin kuuluu asiaan, mutta välillä voisi lähteä myös esimerkiksi lasten kirkkoon, pyhäkouluun tai vaikka muskariin. Ne tuovat lasta lähemmäs kirkkoa ja pyhän tuntua, Elonen kertoo. Perinteisesti rippiristin ostaminen on kuulunut kummin tehtäviin, mutta yhtä hyvin ostoslistalle voisi lisätä vaikka lasten Raamatun. Myös kristilliset lehdet ovat hyviä lahjaideoita, sillä niitä löytyy monelle ikäluokalle ja eri elämäntilanteille. Mikaelinseurakunnan diakoni Marita Heinosen mielestä kummius ei pääty koskaan, oli lapsi sitten muutaman vuoden tai muutaman kymmenen vuoden ikäinen. Hän muistuttaa myös, että kummeja ei voi kastetilaisuuden jälkeen poistaa tai lisätä. Kummiudesta ei voi siis erota, mutta yhteydenpitoa ei voi velvoittaa keneltäkään. Jokainen voi kuitenkin ottaa itselleen niin sanottuja haltiakummeja esimerkiksi silloin, kun omat kummit eivät halua enää pitää yhteyttä, Heinonen vinkkaa. 16

Bling blingiä aikuisuuden kynnykselle Rippiristin ostaminen on usein kummin viimeisiä velvollisuuksia. Tärkeän korun valinta tehdään rippilapsen ja kummin yhteistyöllä. Usein tytöt käyvät ensin keskenäänn kavereiden kanssa ja sitten tullaan kummitädin kanssa. Tänä päivänä nuoret tietävät tarkkaan mitä haluavat, kertoo Turun kävelykadun Kultajousen myymäläpäällikkö Tiina Würsig. Yksinkertaisuus on valttia Ristimuoti on pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen. Nyt muodissa olevat kivet näkyvät myös rippikoululaisen kaulalla. Ristit ovat yksinkertaisia, niin se on ollut viimeiset 100 vuotta. Pojat ottavat hopeisen ja yksinkertaisen ristin, jolla ei niin ole väliä, vaikka se jäisi käyttämättättä. Työt taas haluavat valkokultaisen riipuksen, jossa on kiviä, risteihinkin halutaan nyt vähän blin blingiä. Kuka nainen ei tykkäisi timanteista, huomauttaa Würsig ja toteaa timantin olevan ikuinen. Risti kantajansa mukaan Vaikka nuoret saattavat valita koruunsa kiviä, aikuisten rippikoululaisten valinnat ovat huomaamattomampia. Ristejä hankkivat muutkin kuin rippikoululaiset. Risti on saattanut hävitä tai halutaan ostaa vaatimattoman tilalle uusi. Kummit saattavat ostaa ristin myös kastelahjaksi lapselle. Ristimuistolle on vaihtoehtoina Kalevalakoru, valikoimista löytyy koruja varsinkin poikien makuun. Risti valitaan kantajansa mukaan. Hyvä valinta on itsensä kokoinen koru. Pieni poika ei ota kaulaansa isoa ristiä. Ristin saaminen on nuorelle odotettu asia, riit-ti aikuisuuden kynnyksellä. Moni odottaa malttamattomana että saa käyttää ristiä. Se on se piste i:n päällä rippikoulussa, toteaa Tiina Würsig. Rippiristi on koru ja vakaumuksen todistaja Ristillä on pitkä historia, jonka alkuvaiheisiin voidaan lukea teloitusvälineenä toimiminen, ristin kantaminen on nähty myös muodikkaana, eikä siihen aina ole liittynyt uskonnollista vakaumusta. Useimmiten se kuitenkin kertoo kantajansa ajatukset uskosta. Toisinaan ristikoru koetaan myös helppona keinona kertoa vakaumuksestaan toisille. Risti tunnetaan kristinuskon symbolina, se on Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki. Krusifiksi eli risti, josta riippuu Jeesuksen ruumis, kuvaa Kristuksen kärsimyksiä. Avoin risti taas on toivon symboli. Se muistuttaa kristinuskon keskeisestä opista, Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumisesta. Se, haluaako kantaa kaulallaan krusifiksiä vai avointa ristiä on monitahoinen kysymys. Moni pitää tyhjää ristiä, koska uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista ja näin ollen näkee ristin ennemminkin tyhjänä, voiton merkkinä. Rippiristin valinta on metallin, koon ja muotojen punnitsemista. Rippiristi saatetaan saada myös kierrätettynä, jolloin edelliseltä käyttäjältä lahjaksi saatu risti sisältää enemmän tunnearvoa. Joiltakin ristin käyttö jää rippikouluvuoden jälkeen, toiset eivät riisu sitä pois edes saunassa. Minkälainen on rippiristisi? Kuva: Iiro Numminen MATTI HOLAPPA, 73 Kun pääsin ripiltä vuonna 1952 ei ollut tapana antaa ristejä, ainakaan maaseudulla. Juhliakaan ei taidettu pitää. Sittemmin omille lapsille ja lapsenlapsille olen ostanut rippiristit. NINA RAHKOLA, 25 Kävin rippikoulun vuonna 1999 ja sain rippiristinin kummitädiltä. En saanut valita sitä itse, se on kultainen ja tosi yksinkertainen. Itse olisin valinnut persoonallisemman ristin, mutta ei silti tullut mieleeni vaihtaa ristiä. EMMI PYYKKÖ, 13 Käyn rippikoulun vuoden päästä, mutta olen jo päättänyt millaisen ristin haluan. Haluan aika suuren, hopeisen ristin, jossa on timantteja. Saan sen todennäköisesti omilta vanhemmiltani, mutta päätän kyllä itse minkälaisen otan. Tekstit ja kuvat: Lotta Numminen Tiina Würsig esittelee tulevan kesän rippiristimuotia. 17

Metallimessussa moshattiin Syksyn metallimessu Mikaelinkirkossa veti nuoria, aikuisia ja perheen pienempiäkin. Hiukset hulmusivat metallin tahtiin sekä lavalla että kirkon penkissä. Metallimessu on jumalanpalvelus, jossa virret esitetään metallisovituksina. Messun saarnan piti kirjailija Niina Repo. Syyskuisessa Metallimessussa liturgina toimi pastori Haka Kekäläinen Helsingin Pitäjänmäen seurakunnasta. Kekäläinen oli järjestämässä myös ensimmäistä Metallimessua Helsingin Temppeliaukion kirkossa vuonna 2006. Ensimmäinen Metallimessu saavutti suuren suosion ja maaliskuussa 2007 metallimusiikilla höystetystä jumalanpalveluksesta saatiin nauttia ensimmäisen kerran myös Mikaelinkirkossa. Metallimessuun ei tällä kertaa kerääntynyt vain turkulaisia kuuntelijoita, vaan messu kuului Turussa pidettyjen kirkon Viestintäpäivien ohjelmistoon. Suurimmaksi osaksi yleisöstä löytyi kuitenkin nuoria ja metallimuotoon taottuja virsiä innostuttiin moshaamaan aivan etupenkissä. Metallimessun nuorimpiin osallistujiin kuului 3-vuotias Valdemar Junell. Metallimessun nuorimpiin kuulijoihin lukeutui Valdemar Junell. Nämä ovat Valdemarin ensimmäiset Metallimessut. Hän on tykännyt metallimusiikista, joten arvelimme hänen viihtyvän täälläkin, kommentoi pienen metallimusiikin ystävän äiti kirkon penkistä. Messussa lavalle nousi ensimmäistä kertaa 21-vuotias laulajatarlupaus Anna Vihonen. Täällä on hyvä fiilis, todella mukava tilaisuus, kuvaili Vihonen tunnelmia heti keikan jälkeen. Nuoresta Kuopion konservatorion oppilaasta kuullaan vielä, ainakin tunnelma kirkossa antoi ymmärtää sen. Tekstit ja kuvat: Lotta Numminen Seuraava Metallimessu Mikaelinkirkossa 20.3. kello 20. Valoa! Mikaelinseurakunna nuorisokahvila God s Gas Puutarhakadulla on saanut pyhäinpäivän aattona ylleen tunnelmavalaistuksen valon kunniaksi. Käytävällä vastaan juoksee enkeleitä. Idea tapahtumaan tuli vuosi sitten. En tykkää juhlia halloweenia, vaan halusin valoisan juhlan, tavallaan antihaloweenin, kertoo aktiivisesti seurakunnan nuorten aikuisten toiminnassa mukana oleva Kirsti Ansaharju. Jo ideointivaiheessa selvisi, että valon juhlaa vietetään muuallakin. Australiassa vietetään valon juhlaa nimeltä Angels and saints, tapahtuman nimi Enkeleitä ja pyhimyksiä tuli sieltä, kertoo Janne Ansaharju. Illan teemana oleva valo näkyy kahvilan tunnelmallisessa valaistuksessa, pöydillä on kynttilöitä ja enkelipatsaita. Myös vieraita on pyydetty pukeutumaan valoisasti ja suurin osa on valinnut päälleen jotain valkoista, aina hattua myöden. Lapset ovat pukeutuneet tapahtuman nimen mukaisesti enkeleiksi. Ilta on Mikaelin nuorten aikuisten järjestämä, he ovat mukana myös Namitoiminnassa. Kokoonnumme täällä Puutarhakadulla joka perjantai. Ohjelma vaihtelee vuoroviikoin: joka toinen viikko on raamattupiiri ja joka toinen viikko on rennompi Nappiauki-ilta, kertoo Kirsti Ansaharju. Nuorissa aikuisissa on myös lapsiperheitä, joten lapsetkin ovat tervetulleita iltoihin. Lapset mukaan vain, leikkikavereita löyty kyllä, vinkkaa Ansaharju. Myös valoisassa teemassa on juju, mikä liittyy lapsiin. Kun pukeudutaan noidiksi ja peikoiksi, käyttäydytään kuten sellaiset. Kun taas pukeudutaan enkeleiksi, lapset käyttäytyvät kuin enkelit, toteaa Ansaharju pilke silmäkulmassa. Teemaillat ovat tervetullut piristysruiske nuorten aikuisten perjantaisiin illanviettoihin. Olisi mukavaa jos teemailtoja olisi enemmänkin, mutta esiin nousee kysymys järjestämisestä, eli mistä löytyvät vapaaehtoiset järjestämään tapahtumia, toteaa Kirsti Ansaharju. Enkeleitä ja pyhmyksiä -juhlaan kuului muun muassa enkeliaiheisten lausahdusten kokoaminen. 18

Joulunajan ohjelmaa Mikaelissa Kohtaamisia adventin aikana Kauneimmat joululaulut Su 29.11. ja 13.12. klo 17 Kohtaamispaikka Mikaelin srk-kodissa (Rukouksen iltapäivä 6.12., 20.12.) Pe 4.12. klo 13 Eläkeläisten itsenäisyyspäiväjuhla Paakarlan srk-kodissa. Maksuton bussikuljetus: lähtö klo 12.15 Mikonkatu Iso Heikki - Kanslerintie- Suikkilan srk-koti-paakarlan srk-koti. Paluu klo 14.30 Ma 7.12. klo 18 Miesten saunailta Merimieskirkolla Ma 7.12. klo 18.30 Sanan ja rukouksen ilta Härkämäen srk-kodissa Su 13.12. klo 18 Adventin ilta Härkämäen srk-kodissa Myyjäisistä joulumieltä Ke 25.11. klo 18 Lähetysjuhla ja adventtimyyjäiset Paakarlan srk-kodissa La 28.11. klo 11-13 Adventtimyyjäiset Suikkilan srk-kodissa La 12.12. klo 11-13 Joulumyyjäiset Mikaelin srk-kodissa Jumalanpalveluksia ja kirkkohetkiä Adventtiaikana Mikaelinkirkossa - Iltamessu keskiviikkoisin klo 18 (2.12., 9.12., 16.12., 23.12., 30.12.) Su 29.11. klo 10 Ensimmäisen adventtisunnuntain messu, pyhäkoulu, kirkkokahvit, kimppabussi Su 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus, pyhäkoulu. Su 6.12. klo 16-17 Seikkiskirkko itsenäisyyspäivän juhlakirkko lapsille Ke 9.12. klo 12 Eläkeläisten joulukirkko Su 13.12. klo 10 Kolmannen adventtisunnuntain messu, kirkkokahvit Su 20.12. klo 10 Neljännen adventtisunnuntain messu Su 20.12. klo 15 Lasten joulukirkko Su 20.12. klo 18 Jouluinen tuomasmessu Joulun pyhinä Mikaelinkirkossa To 24.12. klo 16 Jouluaaton hartaus To 24.12. klo 22 Jouluyö Mikaelissa - lauletaan kauneimpia joululauluja. Pe 25.12. klo 7 Jouluaamun jumalanpalvelus La 26.12. klo 10 Tapaninpäivän messu Joulun pyhinä Turun linnan kirkossa ja Suikkilan seurakuntakodissa Pe 25.12. klo 9 Jouluaamun jumalanpalvelus Turun linnankirkossa Pe 25.12. klo 12 Joulupäivän jumalanpalvelus Suikkilan srk-kodissa Vuodenvaihteessa ja loppiaisena Mikaelinkirkossa Su 27.12. klo 10 Jumalanpalvelus Pe 1.1. klo 10 Uudenvuodenpäivän messu Pe 1.1. klo 18 Tuli on irti! -rukousilta Su 3.1. klo 10 Jumalanpalvelus Ke 6.1. klo 10 Loppiaisen messu, kimppabussi, kirkkokahvit Joulujuhlat Ke 9.12. klo 12 Eläkeläisten joulukirkko Mikaelinkirkossa ja sen jälkeen klo 13 Eläkeläisten joulujuhla Mikaelin srk-kodissa. Maksuton bussikuljetus: Lähtö klo 11.15 Sukkilan srk-koti-vienolan srk-koti-paakarlan srk-koti- Kanslerintie-Iso-Heikki. Paluu klo 15 Mikonkadulta. To 10.12. klo 14.30 Merimieskirkkopiirin joulujuhla Mikaelin srk-kodissa To 10.12. klo 18 Koko perheen joulujuhla Härkämäen srk-kodissa Pe 11.12. klo 18 Nuorten joulujuhla God s Gasissa (Mikonmökki) Su 13.12. klo 14 Joulujuhla ja kauneimmat joululaulut Paakarlan srk-kodissa Ke 9.12. klo 18 Vienolan srk-kodissa Su 13.12. klo 16 ja 18 Mikaelinkirkossa La 19.12. klo 22 joululaulujen yö Mikaelinkirkossa Su 20.12. klo 18 Suikkilan srk-kodissa La 26.12. klo 18 Härkämäen srk-kodissa Ke 6.1. klo 15 Patterinhaan srk-kodissa Konsertit Mikaelinkirkossa La 5.12. klo 19 Samuli Edelmannin virsikonsertti, liput 12 Su 6.12. ja 3.1. klo 12 Urkuvartti ja urkujen esittely, Marko Hakanpää To 17.12. klo 19 Joulun tarina joulukonsertti, Kari Tapio ja ork. (KRS ja Mikaelinsrk). Liput 25 Ke 6.1. klo 18 Loppiaiskonsertti, Eeva Paajanen, Marko Hakanpää, SopuSointu. Muiden järjestämiä joulukonsertteja Mikaelinkirkossa Tarkemmat tiedustelut lipuista ja konserteista järjestäjiltä La 28.11. klo 19 Joulukonsertti, Laulu-Miehet, Joht. Matti Hyökki. Maksuton, kaikille avoin. Su 29.11. klo 19 Rajaton joulu 2009, Lauluyhtye Rajaton. Liput 30 To 3.12. klo 16.30 ja 19 Seimen äärellä, Puolalan yläkoulun musiikkiluokat ja Puolalanmäenmusiikkilukio. Ohjelma 10 / 5 Ma 7.12. klo 19.30 Pepe Willbergin joulukonsertti, liput 25 /15 Ke 9.12. klo 19.30 Ave Maria Lauran joulu, Laura Voutilainen. Liput 26 Pe 11.12. klo 19 Joulun kellot, Laivaston soittokunta. Vapaa pääsy. Ohjelma 7 ** La 12.12. klo 18 Valoa ja Kultaa TYY:n kuoron adventtikonsertti. Ohjelma 12 /opisk. 5 Su 13.12. klo 14 Turun NMKY:n Aura Brass Band, joht. Pekka Lyytinen. Ohjelma 10 /5 Ti 15.12. klo 19 Sydämeeni joulun teen, Vesa- Matti Loiri & Peter Lerchen ork., Ohjelma 25 (SPR) Pe 18.12. klo 19 Kuului laulu enkelten, Tomi Metsäketo, Karoliina Kallio. Liput 30 (Indico) La 19.12. klo 18 Turun konservatorion kamarikuoro, joht. Markus Yli-Jokipii, Hannu Ilola, urut. liput 10 /5 Ke 23.12. klo 21 Mieskuoro Laulun Ystävät. Liput 15 Jouluvaellusretki Vivamoon 13.12. Oppaana on Aiju von Schönemann. Hinta: aikuiset 15, lapset 5 (sis. opastuksen, joulupuuron). Ota mukaasi evästä matkalle. Ilm. diakoniatoimistoon ma ja to klo 9-11, p. 02 2617 397 viim. 7.12. mennessä. Bussireitti: klo 10 Suikkilan srk-koti - n. klo 10.05 Härkämäen srk-koti - n. klo 10.10 Vienolan srk-koti - n. klo 10.15 Paakarlan srk-koti - n. klo 10.30 Mikonkatu. Paluu n. klo 18.30 Turussa. Reipasta ja hyvää joulumieltä kaikille Eläinten joulurauhanjulistus Mikaelinkirkon mäellä su 20.12. klo 13 Jouluiloa Hansatorilla ke 16.12. klo 12-14 Jouluinen yleisöluistelu Turkuhallissa su 20.12. klo 14-15.30 - mukana joulupukki ja kumppanit, tarjoilua Muut yleisöluistelut Turkuhallissa la tai su klo 14-15 Su 29.11., la 5.12., la 12.12., su 27.12., la 2.1. Rauhallista joulua ja siunausta vuoteen 2010! VUODEN 2010 TOIMINTA STARTTAA VIIKOLLA 2 Tervetuloa mukaan! www.mikaelinseurakunta.fi www.mikaelilainen.fi 19