Liite 6. Edus tämän taajaman äkkiä esiin veti Paasikivi-kolumni historiavirheineen vaurioitti siis Oraakkelin uskottavuutta, mutta seuraava poliittinen paljastus toimi paremmin: sen aiheuttamat tapahtumat kohahduttivat eduskuntaa, mediaa ja kansaa. Oraakkelin tekstiin oli livahtanut tosin vakava, mutta onnekas virhe. Sen hän huomasi vasta seuranneesta tapahtumien vyörystä. Lyriikaltaan runo ei ole Oraakkelin parhaita: se on sekava ja absurdi. Ensilukemalla runosta tuntuu puuttuvan teema, se etenee omituisesti hypellen asiasta toiseen ilman päätä ja häntää. Myöhemmin Oraakkeli selitti, että hän ei riimittelyssään tietoisesti pyrkinyt tajunnanvirtatekniikkaan (kuten kriitikot olivat ylistäneet), vaan monet erisnimet pakottivat runon suunnaksi sen mitä siitä tuli. Käännettynä runo toimii paremmin; sellaisenaan se on suorasanainen paljastus. Käännös luettuna yhdessä alkuperäisen runon kanssa antaa paljastukselle hienon, joskin tulkinnanvaraisen ristivalotuksen. Joka tapauksessa runo nosti päivänvaloon likaisen kähmintä- ja kiristysjutun eduskunnasta. Runo julkaistiin HS:ssa 16.8.2009 sellaisenaan:
EDUS TÄMÄN TAAJAMAN ÄKKIÄ Niin eteni suvi haikailematon. Viher taakseen siirtyi. Uuteen syksyyn! Näin enkö näppäis hääviin kuviin miehen känsän? (edus tämän taajaman äkkiä esiin). Veti sitten eteen täkkiä (välitti Lammin kuntaa, Ylihärmää, pikkuisen karttaa venytti): Esinähkää: kurttuun meni, yhteen liitin! Kuumeni kyyti, toinen mies peliin veti kateen: Kasi toista helmikuuhun! Ilmeet suvihymyyn: Myy, kiris taisi siihen hyytyy! Näitkö perästäsi vaarin? Oris karkas! Miehis: Tavat väärät! Hämeen haapaan, sen kylkeen karahdin! Miehen tärinä lehteen: Variseeko? Ei, tuskin: siementääkseen `Känsää` ilkkuen. Riihes jätkää perintö verissä : Maa raamistaan! Miestä pistä, etä-pistä valittamaan! Kyl Vahanen itse! Saalistaan pienentävät, perskuta trallaa!
Runon tulkinta (tulkitsijana Oraakkeli-kirjan toimittaja): Oraakkelin toinen vihje- tai paljastusruno aiheutti 1 ½ poliittista ruumista, vaikka runossa ei edes nimetä päähenkilöä (tai juuri nimen puute selittänee ylimääräisen, puolikkaan uhrin). Melkoisen absurdisti ja lyyrisen lennokkaasti etenevä teksti ei kuitenkaan jättänyt sijaa arvailuille, sillä tapahtumaketju oli pelin politiikkaa seuranneille entuudestaan tuttu. Oraakkeli nosti uudestaan päivänvaloon edellisvuoden kohutun poliittisen lehmänkaupan. Runon tekninen rakenne on erikoinen, ja poikkeaa aiemmista Kekkosen ja Oraakkelin runoista, sillä runojen molemmat puoliskot käsittelevät samaa tapahtumasarjaa. Vasemman puoliskon käännös antoi tapahtumille vain aivan uuden, hämmentävän selityksen. HS:ssa julkaistu (ainoa) runo taasen kuvailee jo tiedossa olleita tapahtumia yleisesti hyväksytyn totuuden mukaisesti - tosin runoilijan vapaudella väritettynä ja osin keksittyjen dialogien avulla. Tulkitsen ensin julkaistun runon: Runon poliittinen asetelma on selvä: nykyistä monipuoluehallitusta muodostettaessa hallituksen voimapuolueiden, Keskustan ja Kokoomuksen, väitettiin sopineen keskenään hallitusohjelman salaisesta lisäpöytäkirjasta. Asiaahan ei koskaan saatu todistettua, mutta harjoitettu politiikka antoi lisäpontta epäilyille: yllättäen paljastui, että ministeriöissä valmisteltiin lakiesityksiä sekä uudesta ydinvoimaluvasta (Kokoomuksen ministeri), että uudesta kuntaliitoslaista (Keskustan ministeri). Keskustalainen kuntaministeri ajoi uutta mallia pienten kuntien yhdistämiseksi. Lakiehdotuksen mukaan akselille Lammi-Ylihärmä muodostettaisiin - kokeiluluonteisesti - ensimmäinen läänien rajat ylittävä helmiketjukunta. Vihreät ja oppositio luonnollisesti vastustivat huonosti, nopeasti ja ennen kaikkea salaa valmisteltua hanketta. Yli 300 kilometriä pitkässä, maakunnat halkovassa lehmänhäntäkunnassa nähtiin vain ilmentymä Kepun vaaliteknisestä laskelmoinnista: Kepu hyötyisi seuraavissa eduskuntavaaleissa vaalipiirimuutoksen ansiosta kaksi lisäpaikkaa. Keskustan ovela ydinryhmä - Tukkarinen, Hääriäinen ja puolueen puheenjohtaja Vahanen sekä Lammilainen eduskuntaryhmän pj. Yli- Ollila oli olettaman mukaan soveltanut vaalimatematiikkaa luovasti. Huhujen mukaan Kokoomus oli saatu suunnitelman kannattajaksi ydinmehuja pursuvalla porkkanalla: viides ydinvoimala voitaisiin rakentaa Ylihärmään. Muodostettavan uuden kunnan luoteisin kolkka oli harvaan asuttua, ja oli selvää että kunta kansanäänestyksen
jälkeen sallisi mailleen ydinvoimalan, koska pääosa kuntalaisista asui etäällä ydinvoimalasta. Mahdollisen onnettomuuden sattuessa he eivät olisi vaarassa, mutta voimalan aiheuttamasta vaurauden säteilystä pääsisivät kaikki kuntalaiset nauttimaan. Tämän taustan - vaikka se mahdollisesti ei pidäkään paikkansa - tuntien Oraakkelin runo avautuu lukijalle osin tuttuna, osin riemukkaan mielikuvituksellisena. Tummasävyinen runo alkaa viattoman tuntuisesti, hienon haikealla vuodenaikojen kiertokulun kuvauksella (Niin eteni suvi haikailematon. Viher taakseen siirtyi.) Säkeestä pystymme heti päättelemään, että vuoden 2008 syysistuntokausi eduskunnassa on alkamassa. Haikailematon suvi lyö korville valtavirran runoilijoita, ja on ristiriidassa yleisten mieltymysten kanssa, mutta harkitun tarkoitushakuinen sanapari ilmaiseekin napakasti päähenkilön intohimoisen suhteen työhönsä: politiikkaan. Uuteen syksyyn! intoilee päähenkilö, jonka henkilöllisyys alkaa paljastua seuraavasta riimistä: Näin enkö näppäis hääviin kuviin miehen känsän? (edus tämän taajaman äkkiä esiin). Kyseinen episodi, jossa kansanedustaja Yli-Ollila esitteli naistenlehden kansikuvassa känsäistä kouraansa, aiheutti aikanaan melkoisen pilapiirrosten ja ivallisten pakinoiden ryöpyn. Edus tämän taajaman varmistuu Yli-Ollilaksi runon jatkosta, jossa mainitaan hänen kotikuntansa: Lammi. Veti sitten eteen täkkiä (välitti Lammin kuntaa, Ylihärmää, pikkuisen karttaa venytti). Uuden kuntalain valmistelu oli ollut nopeaa ja salamyhkäistä, ja asian vuodettua ennenaikaisesti julki, Yli-Ollila kumppaneineen joutui salailemaan pyrkimyksiään (veti eteen täkkiä). Runo etenee selkeän kepulaisen aluepoliittisen suunnitelman mukaisesti, vaikka pikkuisen karttaa venytti onkin melkoista vähättelyä. Lammin ja Ylihärmän keskustojen etäisyys on peräti 309 km! Tietysti oppositio tarttui tilaisuuteensa, ja teki julkisuuteen vuotaneista huhuista välikysymyksen. Oraakkelin runo jatkuukin soveltamalla käydyn eduskuntakeskustelun värikästä retoriikkaa. Ensin Yli-Ollila (ja Kepu) puolustautuvat: Esinähkää: kurttuun meni, yhteen liitin! Päähenkilön suuhun pantu (keksitty) naseva repliikki Esinähkää! ironisoi kieleemme hivuttautuneita vieraskielisiä ilmaisumuotoja. Joka tapauksessa se on suomeksikin ymmärrettävää: edustajatovereiden tulee nähdä ennalta eli olla kaukonäköisiä. Kurttuun meni, yhteen liitin - lause on nurinkurinen, sillä tosiasiallisestihan ensin kuntia oltiin liittämässä yhteen, ja vasta sitten hanke meni kurttuun. Tämä on oivaltava tehokeino Oraakkelin kynästä - lause kuvastelee koko farssin väärää marssijärjestystä.
Kuumeni kyyti, toinen mies peliin veti kateen: Kasi toista helmikuuhun! On totta, että keskustelu kuntaliitosasian tiimoilla kuumeni melkoiseksi jankkaamiseksi. Lähestyvien eduskuntavaalien (8.2.2010) vuoksi Keskusta joutui hankalaan tilanteeseen, sillä jupakan seurauksena gallupit ennustivat puolueelle murskatappiota. Tämä selittää kateellisen toisen miehen viittauksen tuleviin helmivaaleihin. Opposition ilmeet suvihymyyn venähtivät luonnollisesti juuri tästä syystä. Suvihymy ilmaisee kesäisen aurinkoista, huoletonta lomahymyä. Harvemmin oppositiopoliitikoille tällaisia hetkiä suodaan. Myy, kiris taisi siihen hyytyy on muokattu versio Iltalehden lööpistä. Lehden kolumnistihan puntaroi jutussaan Keskustan tulevaa vaalimenestystä. Hän päätyi tylyyn arvioon: Keskusta näivettyisi pienpuolueeksi, koska se oli hylännyt (myynyt) Alkiolaisen ideologiansa, ja saanut vastineeksi poliittisen pelurin ja kähmijän leiman. Oppositio ilmaisee vahingonilonsa myös verbaalisesti, tykittämällä useamman lausujan voimin: Näitkö perästäsi vaarin? Oris karkas! ; Miehis: Tavat väärät! Ensimmäinen kysymys on suora lainaus erään Oikeistoradikaalien sanavirtuoosin välikysymyspuheesta. Monimielisellä kysymyksellään hän selitti myöhemmässä haastattelussa tarkoittaneensa Keskustan palanneen Kekkosen menettelytapoihin. Kansan keskuudessa, netin keskustelupalstoilla perästä näkeminen tulkittiin suorasukaisemmin: ihmisen perässä sijaitseva kolmas silmä ei sovellu katseluun, koska paikka on pimeä. Kieltämättä kansanedustajan käyttämä eufismi näitkö perästäsi vaarin yhdistääkin nerokkaasti kaksi kansanomaisempaa sanontaa ottaa tilanteesta vaarin ja katsoa perssilmällään. Eduskunnassa kuultu agraarinen välihuuto Oris karkas! sattui naulan kantaan - Kepun yhteydessä tavanomaisempi mopo ei olisi sopinutkaan. Välikysymyksessä, kuten muistamme, hallituksen rivitkin hajosivat, sillä Keskustan menettelytapoja pidettiin yleisesti väärinä (Miehis: Tavat väärät! ) Hämeen haapaan, sen kylkeen karahdin! totesi Yli-Ollila moniselitteisen lakonisesti lehdistölle, kun Keskustan eduskuntaryhmä erotti hänet puheenjohtajan pallilta ja valitsi tilalle toisen, ryvettymättömän, hämäläisen kansanedustaja Haavan. Viimeistään tämä lause sinetöi Yli-Ollilan runon päähenkilöksi. Runo jatkuu johdonmukaisesti, esitellen median reaktioita tähän käänteeseen (miehen tärinä lehteen). Variseeko? kysyi Aamulehti kannessaan Yli-Ollilan kuvan kera tarkoittaen tietysti, tippuisiko mies eduskunnasta. Ei, tuskin! vastasi lehti pohdiskelevassa pääkirjoituksessaan. Siementääkseen loppui kyseinen kirjoitus viitaten aiempiin
samankaltaisiin tapauksiin, joissa rötöstelijöiden äänisaalis olikin kasvanut julkisuuden myötä. Termillä siementää pääkirjoituksen laatija viittasi sattuvan sarkastisesti Yli-Ollilan siviiliammattiin: maanviljelykseen. Känsää ilkkuen on Oraakkelin oma tulkinta tavasta, jolla media käsitteli Yli-Ollilaa. Känsä - liikanimen runoilija keksii päähenkilölleen johdonmukaisesti runon alussa esiintyneestä valokuva-episodista. Tässä kohdin Oraakkelin tietämättömyys eduskunnan kuppilakeskusteluista aiheutti ikävän väärinkäsityksen, sillä vasemmiston kansanedustaja Pertti Kappanen kantoi ennestään kyseistä pilkkanimeä rautakourien riveistä eduskuntaan nousseena kovan linja miehenä. Tämä selittänee osaltaan Kappasen katastrofaalisen virhearvion runosta. Keskustalle kurttuun mennyt lehmänkauppa ja paljastunut kassakaappisopimus aiheuttivat sisäisen kriisin, jota puolueen johtoporras käy runossa (kuvitellusti) puimaan: Riihes jätkää perintö verissä. Keskustalaisia isäntiä on tuskin koskaan aiemmin kutsuttu jätkiksi, mutta muuten Oraakkelin sanasto on osuvaa: isännät puivat asiaansa riihessä maalaisliittolainen perintö veressään, eli tunnelma on hikisen huhkiva ja jääräpäisen sisukas. Maa raamistaan! Miestä pistä, etä-pistä valittamaan! ehdottaa joku. Ehdottajan voimme kuvitella ministeri Tukkariseksi, puolueen strategiksi, sillä runon lopusta voimme päätellä pj. Vahasen puuttuvan palaverista. Maa raamistaan! turhautuneen miehen tokaisuna tarkoittaa tietysti kuntaliitoshankkeen epäonnistumista. Miestä etä-pistä valittamaan on jo runon toinen vierasperäinen ilmaisu, mutta kuvastaa sellaisenaan maamme digitalisoitumista, mikä on levinnyt jo syrjäisimmillekin Keskustan ydinkannatusalueille. Kepun niin usein mobilisoimien karvahattulähetystöjen aika on auttamattomasti ohi - valitukset ja protestit hoidetaan Kepussakin jo etänä eli sähköisin viestimin. Toisen, joviaalimman strategin mielestä tällä kertaa ei pitäisi turvautua epäparlamentaarisiin keinoihin: Kyl Vahanen itse! Saalistaan pienentävät, perskuta trallaa! Tästä käy siis ilmi, että pj. Vahanen ei ole paikalla, mutta puhujan mielestä Vahanen kyllä hoitaisi asian itse eli neuvottelisi Kokoomuksen kanssa uuden sopimuksen. Kokoomuksenkin olisi nyt pienennettävä saalistaan eli luovuttava ydinvoimahankkeesta, koska Keskustan vaalima kuntaliitoslakikaan ei toteutunut. Viimeisestä puhujasta, kansanedustaja Hääriäisestä, ei voi erehtyä (perskuta trallaa). Kuten muistamme, Kepu toteutti kuitenkin Tukkarisen idean massiivisesta sähköpostikampanjasta, jolla Kokoomuksen kansanedustajien sähköpostit saatettiin tukkoon. Eduskunnan nettipalvelimen romahdettua
isäntien sadoista tuhansista samanaikaisista viesteistä, koitui tästä vain lisää harmia Keskustalle hakkeripuolueen maineen muodossa. Aalio käytti runonsa lopussa ilmeisen tarkoituksellisesti termiä perskuta trallaa, mikä sai puhdasoppiset lätinistit älähtämään. Kyseiset sanathan eivät käänny lätinäksi, vaikkakin paljastavat lausujansa henkilöllisyyden yksiselitteisesti. *** Tällä kertaa media ei kainostellut runon käännöksen kanssa, vaan hätiköityjä, epätarkkoja käännöksiä ilmestyi heti seuraavan päivän lehdissä. Välimerkkien oikeat paikat ja tekstin jaottelu kertovaan osuuteen/dialogiin onkin yllättävän haastava tehtävä. Väärin mennessään käännös saattaakin pahimmillaan muuntaa sanoman päälaelleen. Seuraavassa julkaisen ainoan oikean käännöksen, jonka itse Oraakkeli on hyväksynyt:
EDUS TÄMÄN TAAJAMAN ÄKKIÄ Niin eteni suvi / Niin eteni Suvi haikailematon. / häikäilemätön, Viher taakseen siirtyi. / vihertääkseen. Uuteen syksyyn! / Siirtyi uuteen syksyyn. Näin enkö näppäis / Nainenko nappais hääviin kuviin / haaviin, kuviin miehen känsän? / miehen kansan edustaman? (edus tämän taajaman äkkiä esiin). / Tää jämänakkia esiin veti, sitten eteen! Veti sitten eteen täkkiä / Takkia valitti: (välitti Lammin / Lämmin, kuntaa, Ylihärmää, / kun tää yliharmaa pikkuisen karttaa venytti): / pikkuisen kärttää. Esinähkää: / Venytti esinahkaa: kurttuun meni, / Kurttuun meni, yhteen liitin! / yhteen liitin! Kuumeni kyyti, / Kuumeni kyyti, toinen mies peliin veti kateen: / töinen mies peliin veti (käteen); Kasi toista helmikuuhun! / käsitöistä helmi kuuhun Ilmeet suvihymyyn: / Ilmeet Suvi Hymyyn myy, Myy, kiris taisi siihen hyytyy! / kiristäisi: siihen hyytyy! Näitkö perästäsi vaarin? Oris karkas! / Naitko, Pera-Stasi, väärin? öris kärkäs. Miehis: Tavat väärät! / Miehistävät vaarat hameen hää-pään, sen kylkeen kärähdin. Hämeen haapaan, sen kylkeen karahdin! Miehen tärinä lehteen: / Miehen tarina lehteen, Variseeko? / väriseekö? Ei, tuskin: siementääkseen / Ei! `Känsää` ilkkuen. / Tuskin siemen taakseen, kansaa ilkkuen riihes jatkaa Riihes jätkää perintö verissä : / perin toverissa Maa raamistaan! / määräämistään mies tapista, Miestä pistä, etä-pistä valittamaan! / etapista välittämään. Kyl Vahanen itse! / Kylvä hänen itsesäälistään Saalistaan pienentävät, / pienen tavat: perskuta trallaa! / perskytät rällää.
Käännettynä runo esittelee äskeisestä poliittisesta farssista aivan uuden, häpeällisen ja häpeämättömänkin luvun, sekä tapahtumien likaisen taustan. Runossaan Oraakkeli antaa ymmärtää mieskansanedustajaa kiristetyn. Lammilainen Keskustapuolueen kansanedustaja Kalevi Yli-Ollila erosi sittemmin miehekkäästi eduskunnasta. Toinenkin kansanedustaja ehti väläyttää eromahdollisuuttaan runon seurauksena, mutta siinä oli kyse ylireagoinnista ja väärinymmärryksestä. Oikeassa tulkinnassa Yli-Ollila on runon antisankari, kuten hän on itsekin myöntänyt. Sen pohjalta tulkitsen suorasukaisen runon, sikäli kuin se edes tulkintaa vaatisi. Niin eteni Suvi häikäilemätön, vihertääkseen. Siirtyi uuteen syksyyn. Nainenko nappais haaviin, kuviin miehen kansan edustaman? Edellisen runon kesäinen tunnelmointi on tipotiessään. Synonyymi sanalle kesä muuntuu Oraakkelin kynästä uhkaavaksi konkretiaksi: Suvi häikäilemätön paljastaa runon kylmäveriseksi toimijaksi naisen. Emme tiedä, oliko kiristäjä nimeltään Suvi, vai käyttääkö Oraakkeli vain runoilijan vapauttaan. Poliisitutkinta tältä osin on kesken. Yli-Ollilan selityksistä voimme päätellä kyseessä olleen kettutyttöjen aktivisti-siiven; nämä ovat vihertääkseen siirtyneet askeleen lähemmäksi poliittista alkukotiaan. Edellisen säkeen kysymys saa hyvin nopeasti suorasukaisen vastauksen: Tää jämänakkia esiin veti, sitten eteen! Runo lähtee arkaluonteisille intiimielämän alueille, vaikka seksuaalielämän maalailu lyyrisesti ei ole helppoa. Elämän luonnollisten, herkimpien hetkien kuvailu muuntuu helposti lukijan silmissä tahattomaksi komiikaksi, mutta Oraakkelin tekstiä on pidettävä jopa tahallisen rivona. Oraakkeli sortuu ylilyönteihin ja suorasanaiseen pornoon, mitä yleisesti paheksuttiinkin. Toisaalta tapahtuma on kuvattu tarkasti, peittelemättä yksityiskohtia. Oraakkelin tinkimättömyydelle totuuden torvena on myös nostettava hattua. Kansanedustajan vetäessä esiin jämänakkia olemme skandaalin partaalla. Tyyli on väheksyvää ja halventavaa. Oraakkeli unohti tässä kohdin yksilönsuojan, tai paremminkin laista löytyy aukko, joka ei tunne Lätinän kielen kielioppia. Jämänakki voitaneen tulkita paitsi Yli-Ollilan henkilökohtaisen varustuksen puutteellisuutena, myös sen mitättömänä käyttökelpoisuutena. Alatyylinen slangisana jämä viittaa jäljelle jääneeseen eli muille kelpaamattomaan ja viimeiseksi, tähteeksi jäävään. Sitten eteen - lauseesta puuttuu verbi, mikä tempaa tai pakottaa lukijan luomaan osan runosta itse omassa mielessään. Jääköön tuo lyhyt verbi mainitsematta, mutta armeijan vie - verbi se tuskin on.
Syyksi toiminnalleen mies selittelee liiallista kuumuutta (Takkia valitti: Lämmin ). Pystymme kuvittelemaan tilanteen näistä viitteellisistä, lyyrisistä sanamuodoista hyvinkin tarkasti: mies on houkuteltu vetämään kalleutensa esiin naisen edessä. Kun tää yliharmaa pikkuisen kärttää, jokainen rippikouluikään ehtinyt ymmärtää asian ytimen. Tulkittakoon tätäkin sen verran, että ilmaus yliharmaa on runoilijan liioittelua. Yli-Ollila on toki charmantisti harmaantunut herrasmies, ei kuitenkaan yliharmaa. Tuskin hän ilman näitä avujaan olisi edes tullut valituksi eduskuntaan. Runo ammentaa ikuisen draaman lähteestä, eikä Yli-Ollilaa käy moittiminen. Ensin hänen on annettu ymmärtää, ja sitten ei ole ymmärretty antaa, kuten kansan viisaus kuuluu. Kärttäminen kuuluu tämän ikiaikaisen draaman juonikulkuun, samoin kuin runoilijan esittämä häpeällinen loppuratkaisu. Runoilija lipsahtaa proosan puolelle kuvailussaan: Venytti esinahkaa: Kurttuun meni, yhteen liitin! Voimme kuvitella miehen kasvoille nousseen hämmästyneen ilmeen hänen innostuneesta monologistaan - aivan kuin mies vasta nyt olisi oivaltanut kalleutensa anatomisen erikoisuuden, ja miten sitä käytetään. Kuumeni kyyti, töinen mies peliin veti (käteen); käsitöistä helmi kuuhun, päättyy kiusallisen yksityiskohtainen, yksinäisen aktin kuvailu. Runon latautunut tunnelma purkautuu lopussa turhankin yliampuvasti (helmi kuuhun). Ilmeet Suvi Hymyyn myy, kiristäisi: siihen hyytyy! Suvi siis sai mitä halusikin: kuvan tai kenties videoleikkeen tapahtumasta. Hän kiristää uhriaan uhkaamalla myydä ilmeikkäät kuvat Hymy-lehteen. Yli-Ollila hyytyisi eli alistuisi kiristäjien tahtoon, mikä tosiasiallisesti näkyikin hänen eduskunnan äänestyskäyttäytymisessään. Naitko, Pera-Stasi, väärin? öris kärkäs. Kärkäs, örisevä kysyjä lienee Suvin apuri, kenties mustasukkainen poikaystävä. Väärin naiminen tuli jo edellä selväksi, mutta Pera- Stasi viittaa aivan uuteen henkilöön, mikä osaltaan aiheutti lähestulkoon tuon toisenkin kansanedustajan eron. Kyseessä on Oraakkelin puhdas työtapaturma, sillä sana perästäsi jäi runoon epähuomiossa. Oraakkelin dokumenteista selviää, että hän oli muokkaannut runosta useita versioita. Lopulta hän valitsi ja lähetti väärän version HS:iin (kenties sittenkin onnekkaasti). Herkkähipiäisenä tunnettu kansanedustaja Pertti Kappanen luuli runon tarkoittavan häntä, ja ehti saman päivän aikana ilmoittaa sekä erostaan kansanedustajan tehtävistä, että perua eronsa. Pera-Stasi Kappasen entiseksi Itä-Saksan vakoojaksi paljastaneesta uutisesta oli kulunut aikaa jo 10 yli vuotta, mutta se ei ollut estänyt hänen uransa jatkumista. Vakoojakoulutuksen myötä tullut epäluulo kaikkea ja kaikkia kohtaan huipentui hänen runon
tulkinnassaan vainoharhaisella tavalla, ja Kappanen luuli runon tarkoittavan itseään. Mies on vaiennut kuin muuri tapauksen jälkeen. Hänellä lienee puhtaat jauhot pussissaan; eihän kansa muuten äänestäisi miestä aina vain uudestaan eduskuntaan. Runo jatkuu Yli-Ollilan hämmentyneen röyhkeällä vastauksella örisijälle : Miehistävät vaarat hameen, mikä yhteydestään irrotettuna osoittautuu jonkinlaiseksi machomaiseksi aforismiksi, pitipä sen asenteesta tai ei. Sitten Yli-Ollila jatkaa kuitenkin käytännöllisemmällä manauksella tai itsesyytöksellä: hää-pään, sen kylkeen kärähdin. Hää-pää tuo kieleemme kauan kaivatun termin (nais)tyypille, jonka elämän tarkoituksena ja lopullisena päämääränä tuntuu olevan täydellisten häiden järjestäminen. Vai olisiko Yli-Ollila kärttämisen kiihkossaan mennyt antamaan naiselle naimalupauksen, kuten Yli-Ollilan rehdissä nuoruudessa oli tapana tehdä? Yhtäkaikki: mies kärähti eli jäi kiinni naisen läheisyydestä (kyljestä). Dialogi päättyy ja runoilija siirtyy suorasanaiseen kerrontaan: Miehen tarina lehteen, väriseekö? Ei! Edes Hymy ei rohjennut julkaista kuvia, ja Yli-Ollila luultavasti aavisti sen. Siksipä hän ei värise vaan jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut: Tuskin siemen taakseen, kansaa ilkkuen riihes jatkaa perin toverissa määräämistään mies tapista, etapista välittämään. Varsin suoranuottinen, joskin runollisen kiemurainen lause, joka ei tarkempaa selitystä kaipaa. Tarkennettakoon sen verran, että riihi tässä tapauksessa tarkoitti syksyistä budjettiriiheä, jossa Yli-Ollila istui näkyvässä roolissa. Perin toverissa lähentelee jopa uskonnollista sanastoa (vrt. Jeesuksessa olemme vahvoja). Kansanedustaja jatkaa tapista so. tappipaikalta, ja vastoinkäymisestään (etapista) huolimatta varsinaisessa työssään (määräämisessä) välittämään kansalaisten parhaasta. Runon loppuosan kuvakieli on perinteisen vasemmistolaista, mikä osaltaan selittänee Vasemmistoradikaalien Pertti Kappasen erehdyksen. Runo loppuu kyyniseen moraliteettiin. Runon ironisessa opetuksesta Kylvä hänen itsesäälistään pienen tavat tuskin on pienen ihmisen elämän ohjenuoraksi. Itsesääliä ei edellä ollut edes havaittavissa. Ja mitä nämä pienen tavat sitten ovat? Perskytät rällää ei tarkoita suinkaan siveyspoliiseja, vaan aivan tiettyä eduskunnan miesryhmää. Runo ei ruoski yksin Yli-Ollilaa, vaan yleisemminkin kalapuikkoviiksimiesten viiteryhmää. Eduskunnan kahvilan eräs pöytä on nimetty tiettävästi perskyttien pöydäksi. Tästä pöydästä on erinomainen näkyvyys hissille ja portaisiin, joita ohikävelevät eduskunnan naiset käyttävät. Pöydästä on lähtöisin mm. termi kokovartaloministeri.
*** Yli-Ollila pääsi nopeasti pälkähästä tunnustamalla, ja vältti näin median järjestämän kujanjuoksun. Yllättävää toimintatapaa pidettiin median piirissä jopa pelottavana ennakkotapauksena: jos Yli-Ollilan rehti malli yleistyisi, jäisi medialle vähemmän töitä. Asiasta supistiin tietysti vain median piirissä. Paljastusrunonsa saatteeksi Oraakkeli liitti omituisen, hyökkäävän puolustuspuheensa. Tämä on ymmärrettävissä vain siten, että Oraakkelin paineet kävivät tuossa vaiheessa sietämättömiksi. Vastine Oraakkelin kriitikoille Lätinä-asiantuntijoiden kritiikki ei ole jäänyt huomaamatta Oraakkelilta: Orakkelia on arvosteltu liian kuvainnollisesta ja löyhästä riimittelystä. Vetäydyin siis itseeni. Sulkeuduin kammiooni ja annoin rikinkatkuisten ajatusten levitä ympärilleni. Pidättäydyin säädetyn ajan, piikittelin itseäni, tarkastelin ruoskaani. Tiimalasini hiekka valui tyhjäksi. Noiden 40 minuutin kuluttua ymmärsin, että ihminen ymmärtää vain tuskan kautta. Sillä kuka meistä voi sanoa olevansa onnellinen, jollei ole ensin kokenut tuskaa? Sanat ovat tuskan jalostetuin muoto. Oraakkelin sanojen ainoa tarkoitus on vähentää tuskaa, estää tuskaa, vaikka se on tuskallista. Ymmärtäminen on tuskallista. On muistettava, että ihminen on vapaa olento, ihmisellä on vapaa tahto. Oraakkeli ei ammattietiikkansa mukaisesti anna suoria neuvoja. Ihmisen osana on tulkita. Ihminen toimii omatuntonsa mukaan. Oraakkeli-instituutio ei voi ottaa vastuuta ihmisen vääristä valinnoista. Nykyihmisen kohtuuttomiksi kasvaneiden vaatimusten edessä Oraakkelin tehtävä ei ole helppo. Olen kuitenkin ottanut opikseni edeltäjieni virheistä. Niin monta Oraakkelia on ollut ja mennyt. Kuka muistaa enää Delfoin Oraakkelia, yhtä parhaista? Hänetkin pantiin viralta. Nyt puhuu Hesarin Oraakkeli.
Oraakkelin onneksi höyrypäiseen esipuheeseen ei kiinnitetty juurikaan huomiota, sillä vihjeruno vei kaiken huomion. Saalis oli parempi, kuin Oraakkeli oli tarkoittanut, mutta kertoiko se vihjejournalismin tehosta ja tarpeesta? Ainakin se paljasti omaan vahvuuteensa piiloutuvan heikkouden: myös väärä mies paljastui vihjailun epämääräisyyden vuoksi. Pertti Kappasen puolittainen itsensä paljastaminen nähtiin mediassa vain jutun herkullisena lisäjuonteena, mutta monet se sai ajattelemaan vihjejournalismia hyvinkin arveluttavana ja vaarallisena välineenä. Uusi menettelytapa ei ollut kaukana keskiaikaisesta inkvisitiosta. Kelläpä meistä ei olisi omaa pikku salaisuuttaan? Kuka meistä on täysin nuhteeton? Voi vain kuvitella, kuinka kansanedustajat jäivät vavisten odottamaan omaa vuoroaan Oraakkelin kynsissä. Samalla tavalla vavistaan monissa maissa poliittisen totalitarismin ikeen alla. Suomessa media oli ottamassa harppausta pimeyteen, vai oliko tämä vain uusin osoitus askeleesta joka oli otettu jo aiemmin - olojen vapautuessa Kekkosen jälkeen?