Siirtohinnoittelukuulumisia korkeimmasta hallinto-oikeudesta Vesa-Pekka Nuotio, oikeusneuvos, OTT Verohallinnon siirtohinnoittelun asiakasinfo 8.5.2019
Johdantoa KHO:ssa on viime vuosina ollut esillä useita veroasioita, joissa on ollut kyse intressiyhteydessä olevien tahojen välisten oikeustoimien tuloveroseuraamuksien arvioinnista. Nämä asiat voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen ryhmään: Konsernin sisäisiä rahoitusjärjestelyjä koskevat asiat, kuten sivuliikerakenteita koskevissa vuosikirjaratkaisuissa KHO 2016:71 ja 72 tarkoitetut asiat & Intressiyhteydessä olevien tahojen välisten toimien hinnoittelun markkinaehtoisuutta koskevat asiat, kuten palvelumaksuveloitusten voittolisää koskevassa vuosikirjaratkaisussa KHO 2017:146 tarkoitettu asia. Tässä esityksessä keskitytään tarkastelemaan asioita, joissa on ollut kyse konserniyhtiöiden välisten toimien markkinaehtoisen hinnan määrittämisestä ja jotka ovat tulleet vireille KHO:ssa vuoden 2016 alun jälkeen. 2 8.5.2019 Siirtohinnoittelukuulumisia KHO:sta
Siirtohinnoittelua koskevien ratkaisujen määrästä ja lopputuloksista Vuoden 2016 alun jälkeen KHO:ssa on tullut vireille 15 konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelun markkinaehtoisuutta koskevaa asiaa: Kaksi asiaa on jäänyt tutkimatta, Kuudessa asiassa valituslupaa ei ole myönnetty, Kolmessa asiassa on annettu vuosikirjaratkaisuna julkaistu päätös (KHO 2017:145 ja 146 sekä 2018:173) & Neljä asiaa on edelleen valmisteltavana. Osassa asioita verovelvollisen vaatimus on menestynyt kokonaan tai osittain ja osassa asioita HaO:n päätöksen lopputulos on jäänyt voimaan. 3 8.5.2019 Siirtohinnoittelukuulumisia KHO:sta
KHO 2017:145 konsernin toiminnanohjausjärjestelmän kehityskulujen verokohtelu Konsernin eräässä yhtiössä oli käynnistetty toiminnanohjaushanke. Tarkoitus oli, että konserniyhtiöt ottaisivat vaiheittain toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönsä. Asiassa oli riitaa siitä, oliko järjestelmän kehittämiskulut veloitettava (ja veloitetut määrät tuloutettava) sitä mukaan, kun kuluja kertyi, vai oliko yhtiö voinut ryhtyä veloittamaan palvelumaksuja vasta siitä lukien, kun kulloinkin kyseessä oleva konserniyhtiö oli ottanut järjestelmän käyttöönsä. KHO katsoi, ettei asiassa ollut toteuttamistavan osalta sovittu ehdoista, jotka olisivat poikenneet siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu. Asia palautettiin Verohallinnolle konserniyhtiöiltä veloitettujen palvelumaksujen määrien markkinaehtoisuuden selvittämistä varten. 4 8.5.2019 Siirtohinnoittelukuulumisia KHO:sta
KHO 2017:146 konsernin palvelumaksuveloitusten voittolisä Konsernipalveluita tytäryhtiöilleen tarjoava emoyhtiö ei ollut lisännyt vuosien 2005 2007 palvelumaksuveloituksiinsa voittolisää. Verohallinto oli katsonut, että voittolisä olisi tullut periä. Markkinaehtoisen voittolisän määräksi Verohallinto oli vertailuhaun perusteella katsonut seitsemän prosenttia, jonka hallinto-oikeus oli pitänyt voimassa. KHO katsoi, ettei voittolisän määrää voitu arvioida itsenäisten konsulttiyhtiöiden tms. voittojen tason perusteella. KHO arvioi, ettei emoyhtiön verotettaviin tuloihin ole tullut jälkiverotuksin ja verotuksen oikaisuin verovelvollisen vahingoksi lisätä enempää kuin kolmen prosentin voittolisiä vastaavat määrät. Emoyhtiön verotettaviin tuloihin lisättyjä määriä ja emoyhtiölle määrättyjä veronkorotuksia alennettiin. 5 25.1.2019 Yleisesittely 2019
KHO 2018:173 lähtökohta Konsernin emoyhtiö oli laatinut siirtohintadokumentaationsa perinteisiä siirtohintamenetelmiä (markkinahintavertailu- ja jälleenmyyntihintamenetelmää) käyttäen. Verohallinto katsoi OECD:n vuoden 2010 siirtohintaohjeiden perusteella, että voitontason markkinaehtoisuuden määrittämiseen soveltui parhaiten voitonjakamismenetelmään perustuva jäännösvoittolisämenetelmä. Oliko emoyhtiö antanut virheelliset veroilmoitukset, kun se oli määrittänyt siirtohintojensa markkinaehtoisuuden perinteisten menetelmien mukaan? 6 25.1.2019 Yleisesittely 2019
KHO 2018:173 KHO:n ratkaisu KHO katsoi, että: asiassa huomiota oli erityisesti kiinnitettävä niihin OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin, jotka olivat olleet julkaistuna silloin, kun veroilmoitus oli tullut antaa; konsernin toimintaa ei ollut katsottava erityisen integroituneeksi & vertailukelpoisten yhtiöiden haussa oli löytynyt ainakin yksi vertailukelpoinen yhtiö. Lisäksi oli löytynyt ulkopuolisten tahojen kanssa tehtyjä lisenssisopimuksia. Näin ollen siirtohintojen markkinaehtoisuus on voitu luotettavasti määrittää yhtiön soveltamien perinteisten siirtohintamenetelmien perusteella. Yhtiö ei ollut antanut siirtohintamenetelmän valinnan osalta virheellisiä veroilmoituksia (ks. myös KHO 2017:116). Kun perinteisten menetelmien mukaan määritettyjä voiton tasoja ei ollut KHO:ssa vaadittu oikaistavaksi, yhtiön vahingoksi oikaistut verotukset kumottiin. 7 25.1.2019 Yleisesittely 2019
Mitä johtopäätöksiä ratkaisujen pohjalta voidaan tehdä? OECD:n siirtohintaohjeiden merkitys tulkintalähteenä (viimeksi KHO 2018:173). Markkinaehtoperiaatteen merkitys (KHO 2017:146 ja velvollisuus periä voittolisää hallintopalvelumaksuille; ks. myös henkilöverotusta koskeva KHO 2019:50). EVL:n (ja muiden verolakien) säännösten merkitys, kun tehdään valintaa erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen välillä siirtohinta-asiassa (KHO 2017:145 ja toiminnanohjausjärjestelmän kulujen sekä palvelumaksutuottojen jaksotus). Liiketoiminnan erilaisten käytäntöjen tuntemisen merkitys (KHO 2017:145). Riittävä näyttö markkinaehtoisen voiton tason määrittämisen kannalta keskeisistä tekijöistä. 8 8.5.2019 Siirtohinnoittelukuulumisia KHO:sta
Lisätietoja www.kho.fi