2/2009 24.5.2009. Onnea Annalle! Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

2/2009 24.5.2009 Onnea Annalle! Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Lumossa 8.3. otettu yhteiskuva Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta www.vantaankansanperinteenystavat.net materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: jani.leskela@saunalahti.fi 2

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Minunkin oli tarkoitus tulla kevätjuhlaan ja torstaina 26.3 olin valmistautunut esittämään runoryhmämme mukana kolme runoa kevätmatineassamme, mutta toisin kävi. Kaksi päivää ennen lausuntaesitystä jouduin lähtemään Peijaksen sairaalaan kovien rintakipujen vuoksi ja sinne jäin koko loppuviikoksi. Perjantaina tehtiin pallolaajennus ahtaaksi menneeseen sydänverisuoneen - onneksi niitä oli vain yksi- ja lauantai-iltana pääsin kotiin. Nyt olen taas työkunnossa - raskaampia ruumiillisia töitä lukuun ottamatta, mutta tarkkana saa olla tästä lähtien elämäntavoissaan. Jokaisen suupalan rasvaprosenttia on tarkkailtava, on liikuttava riittävästi ja vältettävä stressiä. Näissä meidänkin riennoissamme täytyy muistaa se, että terveys on oltava aina ensimmäisellä sijalla, muutoin voi käydä niin, että asiat jäävät kesken. Enempää ei tarvitse kenenkään tehdä kuin mihin voimat riittävät. Hyvät ystävät! Vuosi 2009 on jo pitkällä ja monenlaista on tapahtunut. Lumossa oli 8.3 kansainvälisenä naistenpäivänä suuri kansallispukukavalkadi, jossa melkoinen joukko seuramme jäseniä esitteli kansallispukuja eri puolilta maatamme. Sitten oli vuorossa kevätkokous 16.3. Påkaksessa ja lauantaina 28.3. seuran kevätjuhla Violassa. Sitten iloisempiin näkymiin. Aurinko paistaa ja kevät on jo pitkällä. Tätä kirjoitettaessa Vantaan päivän monet juhlallisuudet ovat vielä edessä, mutta takanapäin silloin, kun tämä lehti ilmestyy. Tänä vuonna olemme entistä paremmin mukana Vantaa-päivän ohjelmien suorituksessa ja sitä suuntausta on syytä jatkaa ensi vuonnakin. Elokuussa on sitten päätapahtumamme Laurin elojuhlat. Kuten kaikki jo varmaankin tietävät teemana on kansallispuvut ja kansanomainen pukeutuminen. Muutoin jatkamme entisin hyväksi havaituin kuvioin ja odotamme taas heimovieraita mukaan. Lokakuussa pidettävässä Kekrijuhlassa voimme taas iloita työmme tuloksista ja marraskuussa vietämme Seuran väen yhteistä joulujuhlaa. Toivotan kaikille oikein aurinkoista kesää, jonka aikana lataamme voimia Elojuhliin ja muihin loppuvuoden tapahtumiin. Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja 3

KALEVALAN-PÄIVÄN TILAISUUS 28.2. Tänäkin vuonna Vantaan Kotiseutuliitto järjesti Påkaksessa perinteisen Kalevala -juhlan. Oli mukava tallustaa aurinkoisessa pikkupakkasessa kotiseututaloa kohti, kun pitkästä aikaa oli oikea helmikuinen talvisääkin. Piha oli niin kutsuvan puhdas ja valkoinen, kuin vain ennen muinoin talvina oli. Siinä tullessa oli kiva tutkiskella monenlaisia pieniä eläinten jalanjälkiä pihan tuoreessa lumessa. Juhlan tervetulopuheessaan kotiseutuneuvos Lauri Leppänen heijasti valkokankaalle sen R.W. Ekmanin suuren taulun Väinämöisen soitto, mikä pari viikkoa sitten niin suuritöisesti ikkunoita purkaen siirrettiin Vanhalta Ylioppilastalolta Ateneumin näyttelyyn. Lauri myös esitteli yleisölle taulun muut hahmot. Siinä ovat kannelta soittavan suuren Väinämöisen ympärillä Kalevalan kaikki muinaiset jumalahahmomme ihan selvästi tunnistettavissa. Esimerkiksi Tapio kurkistelee vaimoineen puun kupeessa ja Ahti Vellamoineen kelluu aalloissa. Tämän juttelunsa jälkeen Lauri soitti Toivo Alaspään levyltä Porilaisten marssin. Oli lämmin tunne, kun Toivo sillä lailla jälleen oli seurassamme. Hän oli aikanaan aina jokaisessa Påkaksen Kalevalajuhlassa meitä kanteleellaan ilahduttamassa. Ihan itsestäänselvästi aina vantaalainen mestaripelimanni Vantaan Kotiseutuliiton juhlassa. Kanteleen soitto liittyykin niin läheisesti kalevalaiseen tunnelmaan. Saimme me sentään nauttia elävästäkin kantelemusiikista. Ella Sivonen oli aika pieni tyttö esiintyessään Påkaksessa ensi kerran oman pienen viisikielisensä kanssa. Hänkin on näissä Kalevala-juhlissa ollut melkein vakioesiintyjä. Nyt hänen kanteleensa on vuosien myötä kasvanut täysikokoiseksi ja saimme tässäkin juhlassa nauttia siitä parin sävelmän verran. Opettaja Toivo Paavilainen veti mahtavalla lauluäänellään yheislauluamme ja olikin hauska pitkästä aikaa laulaa noita tuttuja, mutta nykyisin niin harvoin kuultuja kansanlaulujamme. Pianotaiteilija Kimmo Hakasalo oli yleisön joukossa 4

ja hänet kutsuttiinkin säestyspestiin pianon ääreen. Tällaisia laulutuokioita pitäisi järjestää useamminkin, totesi kolmikymmenpäinen yleisö. Vasemmalta: Kimmo Hakasalo, Toivo Paavilainen ja Lauri Leppänen Ella Sivonen Soiton ja laulujen välissä kansanrunon lausuntaryhmä esitti meille millaista oli Lintujen keräjillä. Olisimme kyllä mielellämme kuulleet enemmänkin lausuntaa. Sitten juhlan lopuksi meille tarjottiin lämpimät kahvit karjalanpiirakoiden kera, ennenkuin astuimme taas ulos iltapäivän pikkupakkaseen. Kiitos jälleen kerran mielenkiintoisen juhlan järjestäjille ja ohjelman suorittajille. Yleisöä Påkaksessa 5 Liisa Pöyhönen

KEVÄTJUHLA VIOLASSA Noin 45 kansanperinteen ystävien jäsentä oli paikalla seuramme kevätjuhlassa lauantaina 28.3. Violassa, jossa saimme kuulla, nähdä ja kokea monenlaista vapaamuotoista ohjelmaa. lauloi Heikki Sarmannon Kesäyön ja toiseksi kappaleen Can t Help lovin Dat Man (of mine) musikaalista Teatterilaiva. Raimo Tanskanen avasi tilaisuuden onnittelemalla ja kukittamalla 31.3. 85 vuotta täyttäneen Anna Säterin. Seutulalainen näyttelijä Petra Frey lausui Jouko H. Nissisen runon Eläköön tämä hetki ja luki vielä helsinkiläisen 10-vuotiaan pojan koulussa kirjoittaman hauskan aineen aiheesta Lehmä. Maire Sievänen toivotti sen jälkeen kaikki tervetulleiksi mukavalla itse kirjoittamallaan runolla. Saimme nauttia lisää kauniista lausunnasta, kun Sirpa Kemiläinen esitti Maaria Leinosen runon Talvi. Sitten upeaääninen Helena Tuokkola Kansantanssiryhmä esitti Anna Säterille omistetut Tiukan menuetin ja polskan sekä Karjalan katrillin ja Lappakatrillin. Sen jälkeen lauloimme yhteislauluna Jaakko Juteinin sanoittaman suomalaisen kansanlaulun Arvon mekin ansaitsemme. Raimo Tanskanen ja Timo Kemiläinen esittivät aina yhtä sykähdyttävän Kilpalaulannan Kantelettaresta, jonka perään Liisa Tanskanen veti hauskan ja leikki- 6

porukkaa. Tila vain kävi vähän ahtaaksi! mielisen istumajärjestys-kyselyn, jossa haettiin illan persoonallisinta vierasta. Jossakin välissä nautimme makoisat kahvit monenlaisten herkullisten leivonnaisten kera. Kyllä olivat osaavat leipurit taas olleet asialla! Senioritanssiryhmä tanssi Hannele Tuovisen ohjaamana kappaleet Rosenstock, Brylcreemi boys ja Seniorihumppaa. Hannele kertoi, että senioritanssit ovat tarkoitettu kaikenikäisille ja ne ovat lähtöisin Saksasta, jossa eräs tytär keksi tämän harrastuksen vuonna 1979 virikkeeksi dementoituneelle äidilleen. Hannelen mukaan siitä se pikkuhiljaa leviää... VKPY:ssä on harrastettu senioritansseja toista lukuvuotta. Kun kuulet tutun tanssin nimen matkoilla Euroopassa, niin sinne mukaan vaan, askeleet ovat samat, Hannele kehoittaa. Yhteinen tanssimme oli Fröhlich Kreis eli iloinen piiri, johon osallistuikin kiitettävästi Meitä nauratti niin kovasti Maija Kuosmasen kertomat hauskat jutut ja vitsit. Raimo kertoi tulevien Laurin elojuhlien teemasta, joka on kansallispuvut ja kansanomainen vaatetus. Lopuksi tanssittiin Hilkka Peltosen johdolla parinvaihtotanssina Viimeinen valssi, jossa koko väki lähti pareittain tanssimaan ja kun soitto taukosi, oli pakko vaihtaa paria. Ulkona oli satanut hiukan räntää ja kun lähdin ajamaan kotiin päin, mietiskelin mielessäni, että kylläpä yhdistyksessämme on monitaitoisia, lahjakkaita ja esiitymiskykyisiä jäseniä! Jospa minäkin joskus rohkaistuisin vaikka jotakin pientä esittämään tulevissa juhlissa... 7 Mirja Antila

ASIAA SUKUTUTKIMUKSESTA Miss ovatkaan nyt kaikki nuo, jotk oli ennen meitä? Uus päivä ilot, surut suo ja vierahan ja tutun tuo ei koskaan, koskaan heitä. Miss ovatkaan nyt kaikki nuo, jotk oli ennen meitä? - V. A. Koskenniemi Lehtemme palstoilla on silloin tällöin mainittu, että yhdistyksemme alkuperäisessä toiminta-ajatuksessa on ollut mukana sukututkimus. Ajattelinpa nyt kertoa omista kokemuksistani sukututkimuksen saralla, jos joku vaikka saisi näin vinkkiä oman tutkimuksensa aloittamiseen. Vuonna 2001 aloin kokeilla, mitä kaikkea internetistä löytyy tietämättä yhtään sen enempää, miten tietoa kannattaisi etsiä. Minulla oli sikäli onnekas tilanne, että isäni sukunimi Rytty on hyvin harvinainen ja tiedän, että kaikki samannimiset ovat varmasti meille sukua ja tämä sukunimi on ilmeisesti lyhyytensä vuoksi pysynyt vuosisadasta toiseen samanmuotoisena. Äitini tyttönimi Huhtanen esiintyikin sitten useassa eri muodossa kirkonkirjoissa, esim.: Huhtain, Huchtain, Huuchtain ja Huuhtanen. Syötin siis hakukoneeseen sanan Rytty ja hämmästyksekseni löysin aivan valtavasti osumia. Käytin myös useampia hakuohjelmia, en pelkästään Googlea, vaan muistaakseni ainakin Alta Vistaa ja jotain muitakin, nythän tilanne on ilmeisesti se, että hyvin harva käyttää muuta kuin Googlea. Ensimmäiset esi-isäni löysin ns. 8 Kuva Metsäpirtin Raajun rippikirjasta v. 1875-1879 Vatjalaisen viidenneksen verokirjasta vuosilta 1629 ja 1630. Päädyin sitten sellaisille sivuille kuin www.genealogia.fi ja löysin sieltä HisKi-ohjelman, jossa oli eri pitäjien kirkonkirjoja. Niiden tutkimisessa menikin runsaasti aikaa. Vasta viime syksynä sain aikaiseksi ilmoittautua Vantaan aikuisopiston sukututkimuksen peruskurssille, koska ajattelin, että aloitetaan nyt ihan alusta ja oikein opin kanssa. Hämmästykseni oli suuri, kun viikonlopun kestävällä kurssilla opeteltiin niitä samoja asioita, mitä olin itsekseni saanut selville tietokoneen ääressä istuessani. Mutta ihminen kun on sellainen, ettei usko, että voisi jotain omin päinkin oppia! Jos olisin tämän ennalta tietänyt, olisin heti mennyt jollekin jatkokurssille. Suurin anti kurssissa oli vierailumme Kansallisarkistossa. Joka tapauksessa, jos omistaa tietokoneen, pääsee aika pitkälle tutkimuksissaan. Ihan ensimmäiseksi kannattaisi kuitenkin tehdä se, mikä minultakin jäi aikoinaan tekemättä, nimittäin omien

isovanhempien perusteellinen haastattelu. Nyt kun heitä ei enää ole, olen kysellyt asioita suvun vanhimmilta jäseniltä. Monen monta kysymystä jää kuitenkin vaille vstauksia. Jokaisen tutkimusta tekevän on hyvä selvittää, löytyykö joltain sukulaiselta vanhaa perheraamattua, jossa olevaan sukupuuhun olisi merkitty nimiä. Raamatun välistä voi myös löytyä vanhoja kuolinilmoituksia. Kaikki vanhat perunkirjoituksiin liittyvät sekä muut paperit, erityisesti virka- ja muut todistukset, kauppakirjat, testamentit ja kortit ovat suureksi avuksi. Samoin on hyödyllistä käydä läpi vanhoja valokuvia sekä kirjeitä. Valitettavan usein käy niin, että kukaan ei enää pysty sanomaan, missä ja milloin jokin kuva on otettu ja keitä siinä on. Vierailu hautausmailla voi tuoda myös lisävalaistusta moneen seikkaan. Näillä perustiedoilla voi lähteä etsimään HisKistä esivanhempiaan. Kaikkien pitäjien kaikki tiedot eivät vain ole vielä syötetty internetiin. Työ jatkuu edelleen vapaaehtoisten voimin. Vantaalaisen kannattaa tietysti liittyä Vantaan seudun sukututkijoihin ja käydä aina syksyisin järjestettävässä Kuulutko sukuuni tapahtumassa, tänä vuonna se on 10.-11.10. Tennistien Variassa. Kaikkea tietoa ei löydy netistä, joten arkistokäyntikin varmaan tulee jossain vaiheessa eteen. Ja siellä sitten kuluu aikaa! Koko filmimateriaali on tutkittavissa Helsingin Kansallisarkistossa. Mikrofilmien tutkiminen tuntuu aluksi aika vaikealta, mutta varmaan siihenkin saa ajan mittaan rutiinia. 9 Luovutetun Karjalan alueella sukujuuria omaavan on matkustettava jossakin vaiheessa Mikkeliin asti lisätietoja saadakseen. Osa Mikkelin maakuntaarkiston erityisestä Karjala-tietokannan tiedoista on nyt tullut myös nettiin, ne löytyvät katiha-hakusanalla. Suomen sukututkimusseuran sivuilta löytyy alkuperäisiä kirkonkirjojen sivuja skannattuina. Sekin työ täydentyy koko ajan. Osoite on: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm. Minä löysin sieltä iiiii:ni (suomennos: isän isän isän isän isän) perukirjat vuodelta 1844 monen mutkan jälkeen, ne oli nimittäin kirjattu hänen vaimonsa tyttönimellä, joka oli siis hänen isänsä sukunimi. Ongelmana on se, että merkinnät tehneen papin käsiala on niin koukeroista ja epäselvää ja se, että teksti on ruotsinkielellä, joten tarvitsisin avukseni kokeneempaa sukututkijaa, joka voisi tulkita tulostamieni paperien sisällön. Aloittelevan sukutukijan pää on monesti pyörällä, kun käy läpi eri aineistoja: rippi-, lasten- ja ns. mustat kirjat sekä syntyneiden, kastettujen, kuulutettujen, vihittyjen, kuolleiden, haudattujen ja muuttaneiden luettelot. Niistä käy ilmi monia mielenkiintoisia asioita, kuten esimerkiksi kunkin talon väki piikoineen, renkineen ja loisineen sekä mahdollisesti vielä talossa asuva kirkon vaivainen tai sotamies perheineen. Lastenkirjat sekä syntyneiden ja kastettujen luettelot kertovat syntymä- ja kastepäivät sekä -paikat ja tiedon, siitä kuka toimitti kasteen, kummit, tiedot aviottomista lapsista, asuinpaikan kylä- ja talotiedot, vanhempien nimet, äidin iän sekä isän ammatin (säädyn) tai sosiaalisen aseman. Kuulutettujen ja vihittyjen luettelot pitävät sisällään mm. kuulutus- ja vihkimispäivät, vihittyjen iät, puhemiehet, todistajat, mahdollisen morsiamen vanhem-

pien suostumuksen ja toimituksista perityt maksut. Muuttaneiden luettelot selvittävät muuttoajat ja -paikat ja tiedon siitä, jos henkilö on muuttanut seurakunnan sisällä. Kuolleiden ja haudattujen luetteloihin on tehty merkinnät kuolinajasta ja -syystä, vainajan iästä vuoden, kuukauden ja viikon tarkkuudella sekä hautapaikasta. Muita yleisiä kirkonkirjoihin merkittyjä seikkoja ovat esimerkiksi mahdollinen sokeus, kuurous, rampuus ja henkinen sairaus sekä tieto siitä, onko asianomainen rokotettu, osaako hän tavata, taitaako hän sisä- ja ulkolukutaidon sekä kristinopin alkeet ja ennen kaikkea, koska hän on käynyt ripillä ja ehtoollisella, koska ne olivat edellytyksenä avioliiton solmimiselle. Lisäksi voidaan löytää miesten kutsuntatiedot autonomian ajalta ja selvitykset kruununverojen maksamisesta sekä valitettavasti erilaiset, usein negatiiviset edesottamukset ja niitä seuranneet rangaistukset. Monihan sanoo, ettei aloita siksi sukututkimuksen tekoa, koska ei halua tietää mitä kaikkea ikävää saa selville. Mutta voisihan sen ajatella toisinkinpäin, mitä kaikkea hienoa ja jopa ylpeyden aihetta suvusta löytyy. Minulle oli hankalaa aluksi ymmärtää kuolinsyyitä tarkoittavien sanojen suomennoksia sekä erottaa asemaa tarkoittavien termien eroa. Eräs asiantuntija ystävällisesti selitti, että lyhennys B tarkoittaa bondea eli talonpoikaa, joka voi itse omistaa tilan, mutta myös viljellä vuokramaita. Lyhennys Lb puolestaan tarkoittaa lampuotia eli vuokraviljelijää, joka ei itse omista viljelemäänsä tilaa. Sain myös tietää, että joskus rippikirjassa mainittu BB voi tarkoittaa joko Brottboken eli rikoskirjaa tai Barnboken eli lastenkirjaa. Yllättävän paljon minunkin esi-isiäni ja -äitejäni löytyi mm. mormonien -sivuilta, www.familysearch.org, josta voi käydä lataamassa omalle tietokoneelleen PAF 5.2 -sukututkimusohjelman ilmaiseksi. Sen suomennos löytyy sivulta www.esakom.net. Ja osuipa sitten silmiini vielä eräästä matkustajaluettelosta maininta, että 6.3.1907 on Rytty Henrik V. lähtenyt Amerikkaan. Mitään muuta tietoa ei ollut hänestä saatavilla. On kuin tekisi salapoliisityötä! Suvun tutkiminen sai minut kiinnostumaan Suomen historiasta aivan uudella tavalla, koulussa en nimittäin koskaan oikein pitänyt sen opiskelemisesta. Eri ajanjaksot ja kansamme vaiheet tulevat ikään kuin lähemmäs, kun pohtii, mitä kaikkea menneet sukupolvet ovat joutuneet kokemaan. Vaikka rokotuksista löytyykin mainintoja, on kovin surullista huomata, kuinka yleistä oli lasten, etenkin pienten, kuolleisuus entisaikaan. Vanhemmat ovat saattaneet joutua hautaamaan jopa useampia lapsiaan. Katkeraa on ollut varmaan myös nuoren pojan tai tytön kuoleminen juuri aikuisuuden kynnyksellä. Olen ihmetellyt, kuinka aviopari on saattanut antaa saman nimen toistuvasti lapsilleen, niin että samassa perheessä on voinut olla jopa kolme Annaa tai Jaakkoa. Lisäksi on merkillepantavaa, että lapsiluku on perheissä ollut varsin suuri ja lapsia on saattanut syntyä melko lyhyin väliajoin. Suuresta kuolleisuudesta huolimatta aina joku on jäänyt elämään ja jatkamaan sukua, ovatpa jotkut eläneet varsin vanhoiksikin. Kuolinsyistä polttotauti on asiaan enemmän perehtyneiden mukaan jonkinlainen yleisnimitys esimerkiksi kovalle kuu- 10

meelle. Erilaiset rokot tuntuvat olleen myös melko yleinen kuolinsyy. Voi vain kuvitella, kuinka paljon olisi ihmishenkiä pelastettu, jos entisinä aikoina olisi ollut lääkäreitä tai edes vähänkään nykyaikaista tietämystä ja lääkitystä käytettävissä. Täytyy muistaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa sukututkimusta. Ainahan voi tietysti tilata sukuselvityksen joltain tutkijalta, mutta kyllä se myöskin sitten maksaa! Itse tein tällaisen ratkaisun yhden sukuhaaran osalta ja olen jälkeenpäin kuullut, että maksoin reilusti ylihintaa aineistosta. Kun olen tarkistellut tietoja jälkikäteen, olen muutamassa kohdassa huomannut olevani eri mieltä selvityksen tekijän kanssa. Hän kylläkin myöntää esipuheessaan, että täydellistä varmuutta ei tietojen oikeellisuudesta voi antaa. Mieheni serkku, joka on päässyt ihmeteltävästi jopa 1500-luvulle omassa tutkimuksessaan, valisti minua kertomalla, että melkein kaikki sukututkijat vaihtavat tietoja toistensa kanssa ja aivan ilmaiseksi. Eikös joku joskus sanonutkin, että kaikki suomalaiset ovat jotain sukua toisilleen! Hyvä lahjavinkki sellaisellekin, jolla on jo kaikkea on sukuselvityksen antaminen. Minä tein hyviä ostoksia syksyn sukumarkkinoilta, siellä myytiin valmiiksi piirrettyä puuta, johon voi sitten lisätä nimet paikoilleen. Kehystettynä siitä tulee näyttävän näköinen! Kun löysin paljon tietoa suvustamme internetin kautta, halusin jakaa tätä muidenkin kanssa ja perustin suvullemme oman pää-äänenkannattajan nimeltä Rytyn sanomat, jota on nyt julkaistu kolme numeroa. Perustimme Rytyn 11 Esimerkkejä sukupuiden muodoista sukuseuran vasta vuonna 2006 ja tänä kesänä meillä on tarkoitus pitää ensimmäinen virallinen sukukokous ja -juhla. Sukuseuran perustaminen onkin tärkeää, jotta suvun perinnetiedot, tarinat ja valokuvat saataisiin talteen. Nyt jos joku innostui asiasta, niin jopa kesällä on mahdollisuus käydä kurssi, 29.5. mennessä voi ilmoittautua Kari- Matti Piilahden vetämälle Helsingin jatkuu seuraavalla sivulla...

...jatkoa edelliseltä sivulta seudun kesäyliopiston sukututkimuksen peruskurssille, joka järjestetään 8.-11.6. klo 17.00-20.00. 15.6. klo 16-18 käydään tutustumassa Kansallisarkistoon. Toinen hyödyllinen kurssi on saman kouluttajan vetämä: Vanhat käsialat ja niiden tulkinta, 3.-6.8. klo 16.30-20.00, ilmoittautuminen 22.7. mennessä www.kesayliopistohki.fitai toimistolla, Liisankatu 16 A 8, puh. 09-6811020 (puhelimitse vain tiedustelut). Jos haluat lykätä aloittamista syksymmälle, niin sama Kari-Matti Piilahti vetää Sukututkimuksen peruskurssin 3.-4.10. myös Karjalatalolla, tarkemmat tiedot 09-7288 170 tai www.karjalanliitto.fi Mirja Antila Olisiko tämä alku uudelle juttusarjalle? Ehdotan, että jokainen miettisi tykönään, tunteeko jonkun henkilön, joka olisi mukava esitellä muillekin. Juttuja ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan Hurakan toimituksessa. 12

ESITTELYSSÄ ALPO TAPANINEN Hänet haluan esitellä. Hän on Alpo Tapaninen, meidän naapuri. Pyysimme hänet mukaan yhdistykseemme, sillä Alpolla on hienoja harrastuksia, joista olisi meille iloa ja josta hän toivoo, että tieto siirtyisi myös nuoremmille sukupolville. Alpo on nuorena miehenä oppinut tädiltään, kuinka kerätään puista pihkaa ja valmistetaan siitä voidetta valkovaseliinin kanssa. Hän joutuu työssään verhoilijana tekemään kovasti töitä käsillään, joka rasittaa käsien ihoa. Tästä voiteesta hän on löytänyt avun. Kävimme metsikössä etsimässä puita, josta hän tuota pihkaa kerää. meille esim. ensi syksynä pienen kurssin, jossa hän neuvoisi meille kuinka vasuja tehdään. Toki mietimme, että tämä perinne olisi hyvä saada opetettua nuoremmille sukupolville sillä näitä osaajia ei varmaan paljoa Suomesta enää löydy samassa mittakaavassa kuten joskus silloin vanhoina hyvinä aikoina. Mainitsin tuossa huomaamatta sanan vasu. Olen itse savolainen ja meillä päin puhuttiin enimmäkseen vasuista, mutta pärekori lienee yhtä yleinen sana. Hmmm... rakkaalla lapsella on monta nimeä ; ) Alpoa jututti Annukka Hänellä on oma lasipurkki, johon hän veitsen avulla kaivaa puun kyljestä pihkan. Sen jälkeen hän sen kuumentaa varovasti että se tulee juoksevaksi, jolloin se on helppo siivilöidä harvan kankaan läpi että roskat erottuu pois. Sen jälkeen hän sekoittaa pihkan valkovaseliinin kanssa ja hoitovoide on valmis käytettäväksi. Nyt tekisi mieli lausahtaa kuten kunnon myyjät että Eikä tässä vielä kaikki. Alpo harrastaa myös pärekorien tekoa. Hän etsii metsistä juuri oikean syistä puuta, josta hän ottaa lastut ja osaa valmistaa pärekoreja. Usein käy myös niin, että pärekorista menee korva rikki niin hän osaa senkin korjata kunhan löytää sopivan koivuvitsaksen. Juttelimme Alpon kanssa, jos hän voisi pitää 13

LIISA JA RAIMO TANSKANEN Istahdan vapunalusviikolla kahvipöydän ääreen Tanskasten viihtyisässä keittiössä Alankotiellä ja alamme leppoisasti tarinoida menneistä, nykyisestä ja tulevista. Mutta aloitetaanpa siitä ensimmäisestä eli menneistä. Puumalasta kotoisin oleva Liisa tuntee itsensä vahvasti savolaiseksi ja lieksalainen Raimo puolestaan on henkeen ja vereen karjalainen. Liisa on kahdeksanlapsisesta perheestä, kun taas Raimon perheessä oli viisi lasta. Kummankin suvut ovat eläneet pitkään paikkakunnillaan ja molempien kotitilat ja -talot ovat edelleen perheenjäsenten hallussa. Liisan neljän sisaren kanssa jaetaan kesäasunto Saimaan sydämessä. Raimon isän itse rakentama rintamamiestalo Lieksassa on sekin Tanskasten kesälomien viettopaikka. Liisan ollessa neljän vanha hänen isänsä kuoli. Raimon isä selvisi vahingoittumattomana taisteltuaan sodissa ensimmäisestä rysäyksestä viimeiseen asti. Raimon aarteena on isän rintamalla veistämä puuastia, jossa lukee Rukajärvi, Raimolle 1941. Tanskaset lähtivät kumpikin kotoaan 17 vuotiaina ja päätyivät monien muiden tavoin opiskelemaan ja työskentelemään Helsinkiin. Liisa suuntautui hoitoalalle ja Raimo autotekniikkaan erikoistuttuaan perusti oman autoliikkeen, joka toimi 20 vuotta Klaukkalassa viime syksyyn saakka, jolloin Raimo jäi eläkkeelle. He tutustuivat Kulttuuritalon peilisalissa pidetyissä tansseissa vuonna 1961 ja menivät naimisiin kolmen vuoden päästä. Porthaninkadulla Kalliossa asuttuaan Liisasta ja Raimosta tuli Helsingin maalaiskunnan asukkaita, kun he muuttivat Kaivokselaan. Asuimme myös Uusiniityssä jonkin aikaa, kunnes rakensimme omakotitalon Alankotielle, se valmistui vuonna 1979, Tanskaset kertovat. Talo on ihan itse tehty sisustuksia myöten. Liisan ja Raimon lapset, tytär ja poika, ovat jo aikuisia. Niina asuu nykyään Saksassa ja Tomi Helsingin Karhusaaressa, jälkimmäisellä on kaksi poikaa, joten Tanskaset ovat päässeet isovanhem- 14

miksikin. Raimo muistelee aikaa kauan ennen Vantaan Kansanperinteen ystävien perustamista. Niina-tytär harrasti ratsastusta yhdeksän vuoden ajan ja kuljetin häntä Poni-Hakaan useamman kerran viikossa, Raimo toteaa. Ratsastus vaihtui valjakkoajoksi, johon Raimo tuli mukaan, koska häntä tarvittiin groomiksi kutsutuksi avustajaksi kuskina toimineen tyttären pariksi. Raimo ja Niina menestyivät hyvin lajissa ja he voittivat useamman kerran Suomen mestaruuden. Omat hevoset sekä vaunut piti hankkia ja vaunuja oli kahdet, koska maastoajoon piti olla omansa. Kulkupeli oli varustettu lyhdyillä ja tulitikutkin piti löytyä hienoiksi pukeutuneiden kuskin ja groomin taskuista. Kaikki varusteet vaunuja myöten piti olla viimeisen päälle siistejä ja puhtaita. Valjakkoajokilpailuissa on kolme osaa, koulu-, maasto- sekä tarkkuusajo. Niissä on esteosuuksia ja askellajit vaihtelevat hitaasta nopeaan ja käynnistä raviin. Virhesekuntteja ja -pisteitä yritetään tietysti saada mahdollisimman vähän. Tarkkuusajossa muun muassa ohjataan hevoset ja vaunut tolppien välistä, joiden päissä olevat tennispallot eivät saa pudota, Raimo selvittää, ja jatkaa: Kerran Vesivehmaalla pidetyissä SM-kisoissa johdimme kilpailua ja maaliintulo tapahtui todella vauhdikkaasti täydellä laukalla ja kahdella pyörällä. Vaunut menivät nurin ja kummatkin kyydissä olleet putosivat. Niina-tytär päätyi vaunujen alle akselien väliin. Hevonen oli niin viisas, että se ymmärsi olla aivan aloillaan, kunnes se saatiin irroitetuksi. Onneksi Niinalle eikä Raimolle käynyt kuinkaan muutamaa mustelmaa lukuunottamatta ja voitto tuli silläkin kertaa. Liisa-äiti oli monen monessa kilpailussa mukana jännittämässä ja huoltamassa perheenjäseniään. Tanskaset aloittivat aikoinaan kansantanssin Helmi Kemppisen vetämässä alkeisryhmässä Vantaan kansantanssijoissa. Kun Vantaan kansanperinteen ystävät 21 vuotta sitten perustettiin, Tanskaset jatkoivat kansantanssia, mutta ovat olleet usean muunkin ryhmän jäseniä, Raimo on mm. harrastanut lausuntaa ja Liisa on ollut mukana Peukaloisissa. He muistelevat, mitä kaikkea vuosien varrella on oikein tehty ja järjestetty, mm. studia generalia-luentosarja ja kirkkovenesoutelut, jotka jatkuivat 10 vuoden ajan elojuhlien aattoiltoina. Uusimpana he mainitsevat senioritanssit. Liisa ja Raimo kertovat, että yhdistyksemme lippulaiva Laurin elojuhlat päätettiin aikoinaan sijoittaa siihen aikaan vuodesta, jolloin ei olisi kovin paljoa muita tapahtumia ja Laurin-päivää lähinnä oleva lauantai katsottiin sopivaksi. Työnimi elojuhlat jäi pysyväksi. Jossakin vaiheessa Raimo muistaa sopineensa Pöyhösen Liisan kanssa, että kyllä me nyt ainakin 20 vuotta jaksetaan järjestää elojuhlia. Tanskaset näkevät kansanperinteen ystävät mukavana porukkana, jossa eri alojen osaajat täydentävät toisiaan. Tulevaisuuden suhteen Raimo on erittäin optimistinen, elojuhlia varmasti jaksetaan järjestää tästä eteenkinpäin ja jatkaa muutakin toimintaa. Kansanperinteen ystävissä toimiminen on verottanut Tanskasilta paljon aikaa, voimia ja kustannuksiakin, mutta Liisan sanojen mukaan jos on ottanut, niin paljon se on myös antanut. He ovat 15

nähneet esimerkiksi monilla matkoilla kosolti sellaista, jota tavallinen turisti ei näe. Suhteiden luominen eri tahoihin elojuhlien ja muiden tapahtumien järjestelyissä on Raimolle karjalaisena ja lupsakkaana ihmisenä ollut helppoa. Hän kokee käyneensä todellisen elämän kiertokoulun kansantanssin parissa, hän valmistui viralliseksi kansantanssin opettajaksi vuonna 1994. Raimon mukaan toimiminen SKY:ssä eli Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:ssä on puolestaan ollut kuin elämän kansankorkeakoulu. Yksi suurimmista valtakunnallisista tehtävistäni oli Suomen ja Viron yhteiset Tanssi- ja Laulupidot vuonna 2000. Juhlien valmistelut aloitettiin jo 1997 SKY:lle Virosta tulleen kirjeen ja ehdotuksen pohjalta. Minulle langenneen juhlan ensikartoituksen saatua innostuneen vastaanoton kaikilta valtakunnallisilta tanssin ja kuorolaulun järjestöiltä perustimme ensitöiksemme Suomenlahden molemmille puolille juhlatoimikunnat, Raimo selvittää. Suomen juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja varapuheenjohtajaksi Raimo Tanskanen - vastaavat Virossa olivat Riikikokun puhemies Toomas Savi ja varapuheenjohtaja Ilmar Moss, joka oli lähes kolmekymmentä vuotta Tallinnan Laulujuhlien pääjohtajana. Lisäksi minä jouduin Viron juhlatoimikuntaan Suomen edustajana ja Ilmar Moss vastaavasti Suomen juhlatoimikuntaan, kertoo Raimo. Kokouksia järjestettiin useita, milloin Eduskunnassa, milloin Ostrobotnialla, samoin Viron puolella monessa eri paikassa. Laulupidot pidettiin Tallinnan Laululavalla 17.6. ja Tanssipidot Helsingin Olympiastadionilla 18.6.2000. Laulajia oli laululavalla yhteensä n.10000-15000 ja tanssijoita stadionilla n. 4500-5000. Näiden juhlien järjestämisestä ja yhteyksien hoitamisesta olemme useamman kerran saaneet pariskuntana kutsun Tallinnan Laulujuhlille sekä Baltika Festivaaleille Viroon, Tanskaset mainitsevat. He ovat majoittaneet vuosien varrella useita etelä-naapureita kodissaan, Viron entisen presidentin vaimo Ingrid Rüttel lienee arvokkaimmasta päästä vieraita, hän oli SKY:n kunniajäsenen ominaisuudessa käymässä täällä vuonna 2003. Kun keskustelemme siitä, kuinka lyhyellä varoitusajalla yhdistyksemme sai aikaan näyttävän kansallispukukavalkadin naistenpäivänä Korson Lumossa, Tanskaset muistelevat, että Vantaan kansanperinteen ystävät ovat saaneet hyvin paljon kiitosta panoksestaan esimerkiksi vuonna 2005 Helsingissä pidettyjen yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen yhteydessä. Birgitta Kervinen soitti minulle kesäkuussa ja kysyi, että saatko kokoon tarvittavan määrän kansallispukuasuisia jäseniänne kantamaan eri maiden kylttejä kisojen avajaisissa ja minä sanoin että kyllä järjestyy. Meihin on aina voinut aina luottaa, Raimo myhäilee tyytyväisenä. Tämänvuotisten elojuhlien teema on kansallispuvut ja kansanomainen pukeutuminen ja osaamista siltä alueelta riittää, Raimo on nimittäin monen toimensa ohella ollut myös Suomen kansallispukuneuvoston jäsen lähes kaksikymmentä vuotta. Nyt Raimo on jättänyt kaikki valtakunnalliset luottamustehtävät 16

omien sanojensa mukaan nuorempien hoidettaviksi. Syvennymme katselemaan valokuvia ja lehtileikkeitä vuosien varrelta ja toteamme yhdessä, kuinka toimittaja Leila Lehtirantaa kaivataan kovasti, hän teki nimittäin niin monet hyvät jutut yhdistyksemme tapahtumista Vantaan Sanomiin. Jos joku keksii joitain kivoja ideoita toiminnan piristämiseksi, niin niitä otetaan mielihyvin vastaan, toivovat Liisa ja Raimo ja jatkavat: jäsenistöltä olisi mukava saada mielipiteitä siitä, pidetäänkö marras-joulukuun vaihteessa edelleen pikkujoulujuhlat vai palattaisiinko takaisin aiempaan itsenäisyyspäivän vastaanottoon.? Vastauksia pyydetään kertomaan hallituksen jäsenille. Mirja Antila OTTEITA KIRJASTA LYKYN AVAIN - 999 vanhaa taikaa ja uskomusta, SKS 1991, toimittanut Juha Nirkko Kun kuulee käen kukkuvan, niin pitää kiertää se puu jossa käki kukkuu kahdesti myötäpäivään ja kolmannen kerran vastapäivään, sekä lukea Herransiunaus ja Isämeitä kukkuessa; sitte muistaa kaikki mitä kuulee. Veteli 1889 Kalat tulevat siihen rantaan, mihin jäät ajautuvat jäidenlähdön aikana. Vieljärvi 1947 Keväällä kun palattiin kotiin ensimmäiseltä ulkotyöpäivältä pellolta, niin kotonaolijat kastoivat heidät vedellä. Perniö 1937 Sinä päivänä, jolloin kyntömies meni ensimmäistä päivää pellolle, piti olla papurokkaa. Kyntöleipä leivottiin jo maaliskuussa ja pantiin ruishinkaloon, jossa se pysyi hyvänä. Ensimmäisenä kyntöpäivänä se tuotiin pöytään syötäväksi. Savitaipale 1955 Ens kerran kun lehmät laskettii laetumelle, tehtiin pikkunen juhla. Ohrajaohoista pit keittee puuro ja sen tul olla ehottomasti maetoo keitettyä. Lisäks pit olla vehnäskahvit ja kalapaesti. Talon väk nautti tämän juhla-aterian. Pielavesi 1947 Tanskaset kevätjuhlassa Anna Säterin kanssa, kuva Liisa Pöyhönen Mirja Antila Ennen Jyrkiä ei karjaa ulos päästetä. Päästetään joko sinä päivänä, tai ellei silloin vielä voi päästää niin samana viikonpäivänä toiste. Ilomantsi 1915-22 jatkuu sivulla 23 17

Nyt kun taloudellinen taantuma koettelee koko maailmaa ja lama on vallannut, jos ei muuta, niin ihmisten mielet, yrittää perinneruokanurkkauskin pysytellä ajan hermolla. Esiin on kaivettu vanhat tutut pula-ajan keittokirjat! Ensimmäisenä ohjeena julkaistaan iki-ihana vesivelli, joka lienee jo ihan terveysvaikutteista ruokaa. Vesivelli 1 l vettä 2 dl ruisjauhoja 1,5 tl suolaa Kiehuvaan suolattuun veteen vatkataan ruisjauhot, velli saa kiehua tunnin ja tarjotaan voisilmän ja maidon kera. Ja sitten Marttaliiton pula-ajan ruokaohjeet (vuodelta 1946) tarjoavat jälkiruokavaihtoehdoksi Tosiköyhät ritarit: Ohuet leipäviipaleet liotetaan vesi- ja maitoseoksessa hetkisen ja paistetaan pellillä uunissa kauniin ruskeiksi. Pannaan vadille ja päällystetään marjahillolla tai soseella. Huom! tässä ei käytetä voita eikä kermaa. Jo Saarijärven Paavo aikoinaan pyysi vaimoansa laittamaan leipään puolet petäjäistä, joten petun syöntikö nyt tulisi itsekunkin päivittäisessä ruokavaliossa kysymykseen? Internetin mukaan petun arvostus on nykyään kohonnut, sillä se sisältää paljon ravintokuitua ja muita terveydelle edullisia aineita. Pettu ei kuitenkaan ole aivan vaaratonta. Jos puolet tai enemmän leivästä on pettua pitkiä aikoja, se on haitallista terveydelle. Petun koostumus vaihtelee kasvukauden aikana. Petun energiapitoisuus ruisjauhoihin verrattuna on parhaimmillaankin vain noin 25%. Osa petun sisältämistä sokereista ja valkuaisaineista menetetään välttämättömässä esikäsittelyssä. Kilo pettujauhoja tyydyttää ihmisen päivittäisen B1- ja B 2- sekä C-vitamiinin tarpeen. Kivennäisaineista rauta-, mangaani-, sinkki-, koboltti- ja alumiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin rukiin 18

tai kevätvehnän. Huomattavaa on kevätpetun korkea rautapitoisuus. Lähde: Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan raportti 5/A/79 iltana viimeistelyä tai kuumennusta vaille valmis. Artikkeli oli tosin tarkoitettu antamaan vinkkejä kiireisen perheenemännän arki-illan ruoanvalmistuksen helpottamiseksi tai nopeuttamiseksi, mutta eikö totta, ne sopivat osviitaksi myös penninvenyttäjälle! Entäpä sitten erilaiset vastikkeet ja korvikkeet? Mitä asiasta sanoo Korpisoturin keittokirja (koottu Suomen sotilaasta v. 1944). Pettuliinoja Ruisleipä 1 l piimää 3 l vettä 2 kg ruisjauhoja 3 dl pettujauhoja 25 g hiivaa 4 tl vettä Keitä vesi ja laita piimää joukkoon niin, että nesteestä tulee haaleaa. Laita 10 dl ruisjauhoja nesteeseen ja anna taikinan olla lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Lisää päivän aikana ruisjauhoja vähitellen siten, että neste on vellimäistä iltaan mennessä, lisää hiiva illalla. Lisää aamulla pettujauho ja suola, vaivaa taikina löysäksi, anna kohota vedottomassa paikassa. Leivo leivät ja anna kohota vedottomassa paikassa. Paista leivät 250 asteisessa uunissa. Lähde: www.vitabark.com Kaikenlaiset tähderuoatkin nousevat nyt uuteen kunniaan. Helsingin Sanomien ruokatorstai 13.1.2000 kertoo, että muutama kypsä peruna, kulhollinen riisiä tai pastaa, pala kypsää lihaa, kalaa tai broileria on hyvä alku uudelle aterialle. Kannattaa siis keittää saman tien vähän enemmän perunoita, riisiä tai pastaa, niin pyttipannu, perunasalaatti, kalaisa riisilaatikko tai pastagratiini on seuraavana 19 Vastikekahvi Kuivaa näkkileipää paloitellaan pieniksi paloiksi kenttäpakin kanteen. Kappaleet paahdetaan tumman ruskeiksi, ei kuitenkaan polteta niitä. Paahtamisen jälkeen kappaleet survotaan hienoksi jauhoksi, josta sitten keitetään kahvia sekoittamalla n.litraan vettä 2 rkl vastikekahvia ja annetaan tämän kiehua 5-10 min. - sotamies Esko V. Kallio Eipä olisi kofeiinipitoisuus tuottamassa ongelmia tässä sumpissa! Lopuksi julkaisemme aina yhtä ilahduttava-nimisen ohjeen Säästäjän kakku 2 munaa 2 dl sokeria 1,5 dl maitoa tai kermaa 150 g sulatettua margariinia ja voita 1 tl kardemummaa tai raastettua sitruunan kuorta 1,5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, maito tai kerma, margariini tai voi, kardemumma ja jauhoihin sekoitettu leivinjauhe lisätään. Seos kaadetaan voideltuun, korppujauholla jauhotettuun vuokaan ja kypsennetään uunissa 200 asteen lämmössä noin 45 minuuttia.

TARINAA KIVIAIDASTA Perinteiset kiviaidat ovat saamassa takaisin ansaitsemaansa kunniaa. Kiviaidat ovat kansankulttuuriamme ja niihin liittyy herkyyttä, menneiden sukupolvien suurella innolla ja myös kunnianhimolla rakentamia taideteoksia. Suomessa kiviaitoja on perinteisesti rakennettu pelloilta nousseista kivistä. Kiviaita toimi eläinten aitauksena mutta myös pihapiirin rajana. Erityisen paljon kiviaitoja näkee ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla sekä kivisillä Savon ja Karjalan seuduilla. Kiviaitoja on myös rakennettu kirkkomaiden ympärille, silloin usein lohkokivistä. Vantaallakin voimme ihailla tasaisia melko korkeita kiviaitoja Pyhän Laurin ja Ruskeasannan hautausmaiden ympärillä. Kiviaitoja koristaa kesällä keltaisena kukkiva maksaruoho. Myös vanhojen asuinsijojen pihaa saattaa ympäröidä sammaloitunut kiviaita, usein osittain sortunutkin. Näin oli myös oman pihamme osalta. Talomme ensimmäisistä kuvista 1900-luvun alusta näkee valmiin hirsitalon ja pihalla kiviä ympäriinsä. Myöhemmin kivistä on pihamaan sivuille taiten ladottu useita kymmeniä metrejä pitkät kiviaidat. Toisella laidalla kiviaita onkin säilynyt melko hyvin ja sitä viheriöi kaunis paksu sammalkerros. Sivuilta pilkottavat kauniisti harmaantuneet kivet. Toisella puolella kiviaita olikin pahasti sortunut ja kivet epäjärjestyksessä. Voisi sanoa ettei enää ollut kiveä kiven päällä. Useita vuosia tilannetta seuranneena ja siitä harmistuneena sekä muitakin aitavaihtoehtoja pohtineena sisuunnuin. Kun menneet sukupolvet ovat tähän pystyneet niin kai se nykyisinkin on mahdollista, etenkin kun apuna voi käyttää koneita. Koneet ovat toki myös olleet syynä siihen että kiviaitojen tekeminen tyystin välillä on unohtunut. Oli helpompi koneella poistaa kivet pellolta ja kipata ne vain yhteen kasaan kuin ruveta suurella vaivalla asettelemaan kiviä aidaksi. Kestävän kiviaidan tekeminen tarvitsee tietenkin runsaasti kiviä, hyvän pohjan 20

sekä silmää tasaisten ulkopintojen rakentamiseksi. Tasaisten kivien upottaminen kuin laataksi kiviaidan alle ehkäisee roudan tihutöitä. Märkä maa tai savimaa vaatii erityistä pohjatyön huomioimista. Oman pihamme aidan korjauksen teki helpommaksi pohjakivien olemassaolo ja osittainen kalliopohja. Avuksi voi ottaa pitkiä lautoja kummallekin puolelle suoran kiviaidan varmistamiseksi ja tietenkin on tontin raja varmistettava. Kiviaidan siirtäminen naapurin puolelta ei käy käden käänteessä. Kiviaidan paksuudeksi pohjasta mitataan noin metri. Kestävyyttä parantaa kiviaidan kapeneminen ylöspäin. Kiviaidan pohjalle valitaan suurempia kiviä ja tasaiset kivipinnat käännetään ulospäin. Kivet kiilataan liikkumattomiksi ja välit ladotaan pienemmistä kivistä. Kun toivottu korkeus yleensä n 1,2 m on saavutettu myös yläpintaa varten voi säästää kauniita tasaisia kiviä. Apuna voi nytkin käyttää lautaa. Suureksi avuksi oli vanhimman poikamme taituruus asettaa suuret kivet toivomalleni paikalle. Mäkiset paikat ja todella suuret kivet koettelivat kuitenkin välillä kärsivällisyyttämme. Muinaiset egyptiläiset muistuivat mieleen kun oli omin päin saatava iso kivi ylös. Silloin rakensin muurin viereen esimerkiksi tiilistä pengerryksen jota pitkin onnistuin rautakangella kampeamaan tai pyörittämään kiven toivomalleni paikalle. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi on oltava kärsivällinen. Useita kymmeniä metrejä pitkän kiviaidan rakentamiseen menikin kaikki vapaa-aika useamman kuukauden aikana. Työ on kuitenkin tavattomaan hauskaa ja rentouttavaa. Eikä tarvitse mennä punttisalille. miljööseen paremmin kuin esimerkiksi painekyllästetystä puusta tehty valmisaita.vanhojen piimätilkkojen kaataminen kiviaidalle on tullut tavaksi. Se nopeuttaa sammaloitumista ja sitä tässä enää odotellaan. Astrid Nurmivaara, Vantaa Kirjoittaja entisöi työkseen perinteisin menetelmin vanhoja ikkunoita, mutta rakentelee myös mielellään kivi- ja riukuaitoja. * * * * * * * * * * * * * * * Tässä on tyhjä tila, lehdentaittajan painajainen. Voisiko tässä kenties olla sinun kirjoittamasi juttu, arvoisa lukija? Mietipä, olisiko pöytälaatikossasi mitään sellaista, mitä voisit tarjota julkaistavaksi vai istuisitko alas ja ottaisit kynän käteesi ja kirjoittaisit hauskoja muisteluita tai sattumuksia vuosien varrelta? Tai ei aina niin hauskaakaan, mitä tahansa mieleen tulevaa. Erityisesti kaivattaisiin pieniä juttuja, joita voisi sijoitella tällaisiin palstanloppuihin. Ja älkää suinkaan unohtako joulunumerossa julistettua toivomusta siitä, että jokainen miettisi, mikä olisi sellainen joulukoriste, mihin liittyisi jokin tarina, jonka voisi kertoa muillekin. Näin saisimme tulevaan joululehteemme mukavan jutun! Hurakan toimitus odottelee innokkaana osallistumistanne! Sana on vapaa! Kestävä huoltovapaa kiviaita on nyt päivittäinen ilonaihe ja sopii vanhan talon 21

XXI Laurin Elojuhlat Laurentiusfest Ohjelmalliset käsityömarkkinat 8.8.2009 Vuoden 2009 teema: Kansallispuvut ja kansanomainen pukeutuminen. Lisäksi jatkuu viime vuoden heimoteema. Elojuhlat alkavat Heurekassa sunnuntaina 2.8.2009 klo 14.00 aiheeseen liittyvällä luennolla.luennoitsija todennäköisesti Bo Lönngvist. 7.8. perjantaina illalla on kirkossa konsertti, aika vielä auki. Soihtukulkuetta ei ole. Muuta ohjelmaa ei ole suunniteltu illalle. Elojuhlamarkkinat lauantaina 8.8.2009 klo 9.00 16.00 Helsingin pitäjän kirkkoaukiolla. Alustava ohjelma Elojuhlilla. Kirkossa: klo 11.00 Alakotila-Puronaho trio. klo 12.00 Ancient Bear Cult. klo 13.00 Sudanilainen ryhmä. Pakarituvassa: klo 11.30 Paju (varmistamatta vielä). klo 12.00-13.30 Kansallispukukonsultointia. klo 13.30 Tapio Mattlar / Ancier Bear 22 Cult. klo 14.00 Kansallispukunäytöksiä. Ohjelmateltassa: Vantaan puhallinorkesteri Tikkurilan mieskuoro On suunniteltu kansallispukukulkuetta myllyltä kirkolle noin puolintapäivin ja sen jälkeen kansantanssiesitystä ohjelmateltassa. Erilaisiin työtehtäviin markkinoille voit ilmoittautua Liisa 040-9003881 tai Raimo Tanskaselle 040-9003880 Perjantaina 7.8. toivotaan talkooväkeä kirkkoaukiolle noin klo 15.00. Infotilaisuus 3.8.2009 klo 18.00 Påkaksessa, tulkaa joukolla mukaan, niin kerralla saatte samat tiedot! Kotiseututalo Påkaksessa on lauantaiiltana Elospelit alkaen klo 19.00.Koko perheen kansanmusiikki, -laulu, -tanssi ja vanhan ajan iltamatilaisuus. Tapahtuman päätteeksi ylesiötanssaia. Liput/ohjelma aikuiset 5, lapset 2 euroa, järj. Vantaan kansanpelimannit ry yhteistyössä Vantaan kulttuuripalveluiden ja kansanperinteen

ystävien kanssa. Syksyllä järjestetään Elojuhlatalkoolaisille kekrijuhla Påkaksessa. Tässä tiivistetty paketti tämän hetken suunnitelmista. Terveisin Elojuhlasihteeri Kaija P.S. Pöytiä ja penkkejä on tehty talkoilla Påkaksessa toukokuun toisena lauantaina. Huomioikaa, että esimerkiksi kahvin tarjoilijat voi olla kansallispukuun pukeutuneena, mutta muut työntekijät eivät. Toivotaan, että mahdollisimman moni yleisöstä pukeutuisi kansallispukuihin. Ottakaa iloinen kansanomainen mieli mukaan! * * * * * * * * * * * * * jatkoa sivulta 17 OTTEITA KIRJASTA LYKYN AVAIN Ensi vesi keväällä. Kun kaikkein ensin keväällä vettä sataa, niin pesee sillä vedellä kasvonsa niin pysyy kasvot valkeana suvella. Somero 1886 Lapsen ensimmäinen paita on tehtävä sen isän paidan helmasta, joka on ollut hänen päällänsä vihillä ollessa. Äidin samassa tilaisuudessa päällä olleista vaatteista tehdään: paidasta rievut, alushameesta kapalovyö ja huivista lapsen päähine. Tavallisesti se annetaan olla rikkomatta. Viitasaari 1890 Ristiäisissä täytyi kummien ja myös toistenkin henkilöiden vähän tanssia, jotta lapselle ei tulisi väärät sääret. Äitiä ei saanut kätellä, ennen kuin hänet oli otettu kirkkoon. Ähtäri 1939 Kun pojalle ennen tehtiin ensimmäiset housut, jos ne hyvin pysyivät jalassa ei puhuttu mitään, mutta jos valuivat pahasti alas sanottiin: siitä tuloo hyvä akkasa elättäjä. Nurmes 1936 Taloa kun meinaa rakentaa, niin pittää kiertee se paikka mihin kartano tulloo, isännän ja emännän kahesti myötä- ja yhen kerran vastapäivään. Pielavesi 1917 Talo piti rakentaa sellaiselle paikalle missä hyvin nukutti. Siksi pitikin talonpaikkaa valitessa kokeilla kuinka helposti uni tuli ja kuinka sikeätä se oli. Saarijärvi 1938 Kaivon paikkaa katsottiin siten, että puuämpäriin pantiin vettä ja sinne sellainen lepän kapula, joka juuri pysyi veden päällä. Ämpäriä kuletettiin sitten ympäri pihan. Jos kapula jollakin kohtaa laski ämpärin pohjaan, tuli siihen paikkaan hyvä kaivo. Viljakkala 1932 Kun pyhänä kirkon aikana saunanparressa soittaa ja panee raamatun jalkojensa alle, ni oppii hyväksi soittajaksi. Hämeenkyrö 1905 Kun joku aine juuri parahiksi riittää, ei sitä työtä mitä silloin tekee, tarvitse enää koskaan tehdä. Kurikka 1905 23

KANSALLISPUKUJEN LUMOISSA NAISTENPÄIVÄNÄ 8.3.2009 Korson Lumossa vietimme naistenpäivää näyttävällä kansallispukukavalkadilla. Ihailtavana oli 35 pukua. Asiantuntijana juhlassa oli kertomassa puvuista Bragesta Eija Mendelin. Hänellä oli yllään Lapptjöckin puku, joka on yksi rannikon ruotsalaisten värikkäistä puvuista. Ullalla on Hämeen puku ja Paulilla Etelä- Pohjanmaan puku helavöineen, jota sopii sitten helistellä tarvittaessa. Ohjelmassa oli myös Power Point -esitys kansallispukujen käytöstä, pukemisesta ja hoidosta. 24

Taina Sarivaara ja Anikki Lammila Rovaniemen puvuissa. Eevalla (vas.) on Etelä-Pohjanmaan puku sekä Pirjolla on Helsingin pitäjän puku. Tässä kauniita Seiskarin pukuja Lopuksi ohjelmassa oli vielä kansantanssia Menuetin tahdissa, kuinkas muuten! Annukka Uusi-Eskola 25

OTTEITA VANTAAN KAUPUNKI- JUHLIEN OHJELMISTOSTA 14.-17.5.2009 Aatto juhlaa korkeampi - Kaupunkijuhlaa Veininmyllyllä 14.05.2009 Mukana Haamit haitareineen, Kansanperinteen ystävät tansseineen, runoryhmä Anonym, Kultaisen iän laulajat. Järj. Joen kulttuurikilta Kuvat: Liisa Pöyhönen * * * * * * * * * * 26

Koko perheen kansanperinnetapahtuma Påkaksessa 16.05.2009, Vanha Kuninkaalantie 2 Tule tutustumaan kotiseututalo Påkaksen mielenkiintoiseen historiaan, sen luonnonkauniiseen ympäristöön ja nykyiseen toimintaan. Pääset tutustumaan Vantaa- Seuran, Vantaan kotiseutuliiton, Vantaan Kansanpelimannien, Vantaan Kansantanssijoiden, Vantaan kansanperinteen ystävien ja Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelareiden tapaan vaalia kansanperinnettä. Ohjelmassa on runonlausuntaa, kansantanssiesityksiä ja kansantanssiopetusta sekä pelimannimusiikkia ja vanhanajan lavatanssit. Kahvitarjoilu. Tapaat paikan päällä useita kansallispukuihin pukeutuneita henkilöitä, joilta voit kysellä kansallispukuihin liittyviä asioita. Tunnistatko Helsingin pitäjän puvun? Mukana myös Alpo Tapaninen, kansanperinteen uusi ystävä. Hän on lupautunut näyttämään kuinka voi korjata pärekorin rikkoontuneen korvan ja jos joku haluaa kuulla hänen kokemuksiaan pihkavoiteesta ja kuinka sitä tehdään niin saa taatusti vastauksen. Järj. Påkaksen talotoimikunta Kuvat: Liisa Pöyhönen 27

VANTAAN SANOMIEN KUMPPANUUDESTA Vantaan kansanperinteen ystävät ry on Vantaan Sanomien paikallinen kumppani. Tämä merkitsee sitä, että he odottavat meiltä www.vantaansanomat.fi -internetsivuille säännöllisesti, vähintään kerran viikossa uusia juttuja. He ovat ehdottaneet, että tekisimme pienen juttusarjan jäsenistämme eli voisimme esitellä lyhyesti kaikki aktiivisesti mukana olevat jäsenemme. Lisäksi he toivovat, että esittelemme kaikki harrasteryhmämme ja kerromme tapahtumistamme. Hurakan juttuja voisi mielellään myös julkaista nettisivuilla, jos juttujen kirjoittajat ja valokuvaajat antavat siihen luvan. Jutut, joita sivustolla julkaistaan voivat olla hyvin monenlaisia: näkökulmia, kannanottoja, omia pieniä uutisia, mielipiteitä meille tärkeistä asioista, henkilöhaastatteluja ja tapahtumajuttuja. Paikallisten kumppanien joukossa on meidän yhdistyksemme lisäksi mukana mm. Vantaa-Seura ja Korso-seura, Toimiva Koivukylä - Toimari ry, Vantaan A-Kilta, Partiokannus, Hakunilan Seudun Koiraharrastajat, Pääkaupunkiseudun Selkäyhdistykset, Vantaan UNIFEM, MLL Korso, Lions Club Vantaa/Etelä ja LC Komeetat, Hakunilan Seudun Eläkkeensaajat, Vetres Vantaa, Tikkurilan, Korson, Martinlaakson ja Askisto-Hämeenkylän Martat, SPR Länsi-Vantaa sekä Rekola-Asolan ja Koivukylän Omakotiyhdistys, joten olemme varsin hyvässä seurassa. Vantaan Sanomien kumppanit saavat kuulemma jatkossa entistä enemmän näkyvyyttä myös lehden sivuilla. 28 Vantaan Sanomissa on aloitettu kaksi eri kumppanipalstaa: Verkosta kalastettua ja Esiripun takaa. Ensimmäiselle palstalle nostetaan kaikkien kumppaneiden juttujen sisältöä. Ideana on, että toimitus nostaa lainauksia kumppaneiden uusimmista jutuista. Jutun lopussa kerrotaan selvästi kenen kumppanin jutusta on kysymys. Jutun loppuun laitetaan lisäksi suora ohjaus kumppanin omaan osioon Vantaan Sanomien netti-sivuille. Meilläkin on siis loistava mahdollisuus saada lisää näkyvyyttä toiminnallemme ja päästä ajoittain lehden mukana myös jokaiseen vantaalaiseen kotiin! Vantaan Sanomien nettisivuilla vieraili tammikuun aikana yli 17 000 eri kävijää ja maaliskuun aikana 21 400 kävijää. Käykääpä te, joilla on tietokone ja internet-yhteys käytössänne tai saatavilla, katsomassa tuota meidän sivuamme ja tutustukaa myös muiden kumppanien sivuihin. Päätoimittajalla on käyttäjätunnukset kyseiselle saitille ja täytyy sanoa, että ajoittain on tuntunut jopa jonkinlaista painetta, kun ei tahdo saada kerran viikossa laitettua uutta juttua. On olemassa se vaara, että meidät pudotetaan pois kumppaneiden joukosta,jos emme ole tarpeeksi aktiivisia. Lisäksi valokuvien laittaminen vie aikaa, varsinkin, jos pitää kysyä jokaiselta kuvassa olijalta lupa kuvan julkaisemiseen. Toivoisinkin, että suhtautuisitte myötämielisesti juttujen laittoon nettiin ja että eri harrasteryhmien jäsenet tekisivät jutut omien ryhmiensä toiminnasta. Synkimpinä hetkinäni olen kyllä miettinyt, että onko tässäkään mitään järkeä, että täytyy

tuntea stressiä siitä, että ei ehdi laittaa juttuja ja kuvia VS:n nettisivuille! Ja kun meillä kuitenkin on omatkin internetsivut. Tuota heidän ehdotustaan jäsenten esittelystä olemme oikeastaan jo toteuttaneetkin, kun Leppästen ja Lehtisten haastattelut ovat jo sivuilla. Mutta koko jäsenistön käyminen läpi vie kyllä oman aikansa, eivätkä kaikki halua omaa haastatteluaan nettiin. Ongelmana on ollut jo pidempään se, mistä on paljon puhuttukin, että Vantaan Sanomiin on todella vaikea saada enää juttuja esimerkiksi meidän tapahtumistamme, ei etukäteen eikä jälkikäteenkään. Entiset hyvät ajat ovat ohi, jolloin saimme paljon palstatilaa Elojuhlien aikaan. Toimittajat ovat sanoneet, että he eivät kirjoita jälkeenpäin mistään tapahtumasta, vaan VS:n painopiste on siinä, että kerrotaan tapahtumatiedot etukäteen. Nähtäväksi jää, saammeko tuota luvattua näkyvyyttä! mietiskelee taas vaihteeksi Mirja * * * * * * * * * * * * * * * * * Tulemme julkaisemaan palstantäytteinä otteita Markku Asunnan kirjasta Pajupillistä pikisirkkaan, 52 perinteistä puulelua sanoin ja kuvin, 1999 Atena. Ensimmäisenä vuorossa rihmarullatankki ja kiipijäpoika. Toimitus valittaa ohjeiden vinoutta, skanneri teki taas tenän! Olisi mukava saada kaikenlaisia muitakin kädentaitoihin liittyviä ohjeita lehteemme. 29

TAPAHTUMAKALENTERI 5.-7.6. YSTI-festivaali Lapinlahdella, lisätietoja www.ysti.fi Eurovaalit, vaalipäivä 7.6.2009 19.6. klo 18-24 juhannusjuhla Veininmyllyllä jokirannan lavalla, kokko klo 21 Karjalaiset kesäjuhlat Kuopiossa 12.-14.6.2009 30.6.-5.7. NORDLEK 2009 Lahdessa, aikuisten pohjoismainen kansantanssi- ja musiikkijuhla, www.nordlek.fi 6.7. runon ja suven päivän juhla Veininmyllyllä 11.-19.7. Kaustinen Folk Music Festival Seuramme T- paidat ovat saapuneet. Ne maksavat 15 euroa/kpl ja niitä voi tiedustella Tainalta tai Kaijalta 21.-16.7. Eteläpohjalaiset Spelit Kuortaneella Vantaalle on perustettu uudelleen Karjala-seura 23.4.2009. Edellisen seuran toiminta oli lopetettu jokin aika sitten ja se oli jo poistettu yhdistysrekisteristä. Seuran lippu on edelleen entisen puheenjohtajan Esko Muhosen hallussa. Uudet jäsenet ovat tervetulleita! Kaikki, jotka haluavat liittyä uuteen Vantaan Karjala-seuraan, voivat kysyä lisätietoja numerosta 050-599 6936 tai sähköpostilla: mirja.antila@kolumbus.fi 24